MIETINTÖLUONNOS. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI 2012/XXXX(INI)

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Talous- ja raha-asioiden valiokunta /XXXX(INI) MIETINTÖLUONNOS Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2011 (00000/2012 C7-0000/ /XXXX(INI)) Talous- ja raha-asioiden valiokunta Esittelijä: Marisa Matias PR\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PERUSTELUT...8 PE v /11 PR\ doc

3 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2011 (00000/2012 C7-0000/ /XXXX(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2011 (00000/ C7-0000/2012), ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 284 artiklan, ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 15 artiklan, ottaa huomioon 4. toukokuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa 1, ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan keskuspankin (EKP) vuosikertomuksesta , ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan, ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0000/2012), A. ottaa huomioon, että euroalueen BKT:n todellinen kasvu oli 1,5 prosenttia vuonna 2011, mikä tarkoittaa, että kasvu hidastui verrattuna vuonna 2010 tapahtuneeseen 1,9 prosentin kasvuun; B. ottaa huomioon, että euroalueen työttömyys oli 10 prosenttia vuoden 2010 lopussa, mistä se kasvoi niin, että se oli 10,7 prosenttia vuoden 2011 lopussa; C. ottaa huomioon, että EKP nosti korkoja vuonna 2011 kaksi kertaa, huhti- ja elokuussa (25 peruspistettä molemmilla kerroilla), ja laski niitä kaksi kertaa vuoden lopussa, marrasja joulukuussa (taas 25 peruspistettä molemmilla kerroilla); D. ottaa huomioon, että euroalueen keskimääräinen inflaatio oli 2,7 prosenttia vuonna 2011, mikä tarkoitti nousua vuonna 2010 vallinneesta 1,6 prosentista, ja että M3:n kasvu oli 1,5 prosenttia vuonna 2011, mikä tarkoitti laskua vuonna 2010 vallinneesta 1,7 prosentista; E. ottaa huomioon, että Brent-raakaöljyn keskimääräinen hinta oli 111 dollaria barrelilta, eli 38 prosenttia vuoden 2010 keskiarvoa korkeampi; F. ottaa huomioon, että yksityisen sektorin luottojen määrän kasvu hidastui huomattavasti 1,6 prosentista vuonna 2010 yhteensä 0,4 prosenttiin vuonna 2011 ja että yksityisen 1 EYVL C 138, , s Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0530. PR\ doc 3/11 PE v01-00

4 sektorin lainojen määrä laski 2,4 prosentista vuonna 2010 yhteensä 1,2 prosenttiin vuonna 2011; G. ottaa huomioon, että EKP:n ylijäämä oli miljoonaa euroa, mikä oli seurausta pääasiassa arvopaperimarkkinaohjelman yhteydessä ostetuista arvopapereista saaduista lisätuloista ja eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioissa sovelletusta korkeammasta keskimääräisestä korkotasosta; H. ottaa huomioon, että arvopaperimarkkinaohjelman yhteydessä sovittujen joukkovelkakirjojen jäljellä oleva rahamäärä oli vuoden 2011 lopussa 211,4 miljardia euroa; I. ottaa huomioon, että julkisen talouden keskimääräinen bruttovelka nousi 85,6 prosentista 88 prosenttiin BKT:sta ja että julkisen talouden keskimääräinen kokonaisalijäämä laski 6,2 prosentista 4,1 prosenttiin BKT:sta; J. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 282 artiklassa todetaan, että EKP:n ensisijaisena tavoitteena on hintavakauden säilyttäminen ja että EKP:n olisi tuettava unionin yleistä talouspolitiikkaa hintavakautta vaarantamatta, ja ottaa huomioon, että Euroopan järjestelmäriskikomitea työskentelee hintavakauteen liittyvissä asioissa EKP:n alaisuudessa; Rahapolitiikka 1. katsoo, että huhti- ja heinäkuussa tehdyt päätökset EKP:n ohjauskorkojen nostamiseksi olivat inflaationäkymien kannalta tarpeettomia ja että korkojen nostaminen vahingoitti osaltaan muiden tekijöiden kanssa ensimmäisellä kolmanneksella havaittua alustavaa talouden elpymistä; 2. suhtautuu samassa hengessä myönteisesti vuoden 2011 lopussa tehtyyn päätökseen kumota edellä mainitut päätökset ja laskea korkoja entisestään vuonna 2012 sekä hyväksyä epätavanomaisia toimenpiteitä rahapolitiikan välittymisen varmistamiseksi ja aiempien päätösten seurausten minimoimiseksi; 3. panee merkille, että vuonna 2011 havaittu inflaation lisääntyminen johtui pääasiassa energian ja vähemmissä määrin elintarvikkeiden hintojen noususta; toteaa, että palkankorotusten kerrannaisvaikutusten riski oli merkityksetön talouskasvun pysähtymisen ja korkean työttömyyden vuoksi, kun vastassa oli erityisesti uhka siitä, että talouden elpyminen tukahtuisi entisestään; 4. on hyvin huolestunut erityisesti vuoden 2011 toisella puoliskolla havaitusta liiallisen likviditeetin nousevasta tasosta; katsoo, että tämä likviditeettiansaan viittaava tilanne heikentää rahapolitiikan ponnistelujen tehokkuutta; 5. panee merkille, että yritysten ja kotitalouksien käytettävissä olevien luottojen määrä on yhä kaukana ennen kriisiä vallinneesta tasosta ja näiden luottojen määrän kasvu hidastui vuonna 2011; korostaa, että liiallisen likviditeetin lisääntymisen vuoksi tässä tilanteessa olisi hyödyllistä, jos EKP laskisi talletuskoron negatiiviseksi; PE v /11 PR\ doc

5 6. korostaa, että EKP:n mahdollisuuteen tarjota ylimääräistä tukea rahoitusjärjestelmälle on sovellettava asianmukaisia ehtoja, jotka koskevat erityisesti tällaista tukea saavien laitosten merkittävää sitoutumista pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävien luottojen määrän lisäämiseen, mitä ilman tällaiset ponnistelut jäisivät tehottomiksi; 7. varoittaa, että tällaisten ehtojen puuttuessa pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden kaltaiset epätavanomaiset toimenpiteet eivät välttämättä tuota toivottuja tuloksia, vaan ne saattavat jopa edistää polttoainekeinottelua, lisätä volatiliteettia ja edistää rahoituskuplien syntymistä rahoitusmarkkinoilla; 8. pitää siksi melko erikoisena sitä, että minkäänlaisia ehtoja ei ole määrätty epätavanomaisten toimenpiteiden muodossa suoritetuille rahoitusjärjestelmän ylimääräisille rahoitusaloitteille, joihin kuuluvat muun muassa kolmen vuoden mittainen rahoitus, talletuskorkojen laskeminen ja vakuuksia koskevien perusteiden muuttaminen; Talouskriisi ja EKP 9. panee merkille, että säästötoimenpiteiden määrääminen entistä suuremmalle määrälle jäsenvaltioita lisää talouskasvun pysähtymistä ja taantuman leviämistä euroalueella, millä on haitallisia vaikutuksia siihen kuuluvien valtioiden valtiontalouden tilinpidolle, työttömyysasteelle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle; katsoo, että nämä vakavat kehityssuunnat uhkaavat euroalueen yhtenäisyyttä; 10. panee merkille, että talouskasvun pysähtyneisyyden ja taantuman jatkumisella yhä suuremmassa joukossa euroalueen talouksia on kielteisiä taloudellisia ja finanssipoliittisia seurauksia, joita ovat esimerkiksi näiden maiden verotuloihin ja sosiaalimenoihin kohdistuvat vaikutukset, jotka vaikeuttavat entisestään näiden maiden velkaongelmia, mikä on käymässä entistä selvemmäksi maissa, jotka ovat sopeutusohjelmien kohteina; 11. katsoo, että työttömyyttä ja verotulojen vähentymistä lisäävä taloudellinen taantuma on merkittävin valtiontalouden tilinpidon kestämättömyyden syy euroalueen reuna-alueilla; toteaa, että talouskasvun ja työllisyyden edistämisen on siksi oltava unionin kaikkien talouspolitiikkojen ensisijainen tehtävä; 12. korostaa, että EKP:n määräämät rankaisevat rahoitusehdot useisiin eri jäsenvaltioihin sovellettavissa sopeutusohjelmissa lisäävät näiden jäsenvaltioiden valtiontalouden tilinpidon ongelmia ja kasvattavat näihin jäsenvaltioihin jo valmiiksi kohdistunutta lumipallovaikutusta; 13. on hämmentynyt siitä, että EKP on kieltäytynyt vastaamasta osuudestaan velkojen uudelleenjärjestelyssä, joihin sisältyvät myös sen toissijaisilta markkinoilta nimellisarvoa alhaisemmalla hinnalla hankkimat joukkovelkakirjat; pitää mahdottomana hyväksyä, että EKP:n olisi kirjattava arvopaperimarkkinoita koskevan ohjelman yhteydessä huomattavia voittoja, jotka olivat mahdollisia ainoastaan siksi, että juuri niiden jäsenvaltioiden rahoitusehdot ovat heikentyneet, joiden tilannetta arvopaperimarkkinoita koskevan ohjelman avulla oli tarkoitus helpottaa; 14. panee merkille, että reuna-alueiden talouksien taloudellinen tilanne aiheuttaa keskushakuisia pääomavirtoja, jotka pahentavat näiden talouksien rahoitusvaikeuksia ja PR\ doc 5/11 PE v01-00

6 jotka ovat kestämättömiä lyhyellä aikavälillä; korostaa, että tämä epätasapaino on ongelma koko euroalueelle ja uhkaa kaikkien euroalueen jäsenten taloudellista tilannetta; 15. katsoo, että EKP:n jäsenvaltioihin nähden omaksuma rooli veropolitiikkaan, työmarkkinoiden muuttamiseen, julkisten palvelujen yksityistämiseen ja muihin toimenpiteisiin liittyvien suositusten tai määräysten antamisessa ylittää selvästi jopa laajan tulkintatavan EKP:n toimenkuvasta, joka on euroalueen rahapolitiikan ohjaaminen; 16. katsoo myös, että hintavakauteen keskittyvän tehtävän osoittaminen EKP:lle vapauttaa sen kaikesta esimerkiksi talouskasvua tai työpaikkojen luomista tai häviämistä koskeviin talouspolitiikan muihin seurauksiin liittyvästä vastuusta; 17. kehottaa EKP:ta antamaan Yhdysvaltain keskuspankin äskettäisen toiminnan mukaisesti selvän merkin markkinoille sen täydellisestä ja johdonmukaisesta sitoutumisesta rahapolitiikan mukauttamiseen joko laskemalla lisää korkoja tai ilmoittamalla, että se aikoo säilyttää tulevaisuudessa korot nykyisellä alhaisella tasolla tai jopa ryhtymällä uusiin epätavanomaisiin toimenpiteisiin, joihin sisältyy määrällisiä helpotuksia, kunnes havaittavissa on vankkoja merkkejä talouden elpymisestä ja työttömyyden huomattavasta vähentymisestä; 18. vaatii EKP:n neuvostoa nostamaan inflaatiotavoitettaan, jotta se voi sopeuttaa euroalueen ylijäämäisten talouksien palkankorotukset siten, että euroalueen kokonaiskysyntää tehostetaan ja epätasapainoa vähennetään; 19. katsoo, että perussopimuksia ja EKP:n perussääntöjä on tarkistettava, jotta täystyöllisyys voidaan asettaa euroalueen rahapolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi siten, että hintavakaus säilytetään EKP:n keskeisenä mutta täystyöllisyydelle alisteisena tavoitteena; Pankkiunioni 20. katsoo, että pankkiunionin toteuttaminen on kiireellinen tehtävä ja hanke, joka on mahdollinen ainoastaan välineiden, vastuualueiden ja lainsäädännön, rahapolitiikan määrittelyn, valvonnan ja kriisin ratkaisun avoimuuden johdonmukaisen jäsentämisen avulla; 21. panee merkille, että pankkiunionia koskeva keskustelu, jonka tavoitteena on vakaampi ja kestävämpi rahoitusjärjestelmä, liittyy läheisesti tarpeeseen suunnitella ja ottaa käyttöön erottelu ja institutionaalinen erottaminen pankkialalla OECD:n antamien ja Vickersin kertomuksessa esitettyjen suositusten mukaisesti sekä tarpeeseen säännellä kokonaisvaltaisesti varjopankkialaa; 22. huomauttaa pankkiunionin täytäntöönpanon yhteydessä esitettyihin lainsäädäntöaloitteisiin liittyvästä räikeästä ristiriidasta, joka liittyy siihen, että on olemassa yksi rahapolitiikasta ja valvonnasta vastaava EU:n viranomainen ja toisaalta käytössä on kriisinratkaisujärjestelmä, joka perustuu yhä kansallisiin rahoitusmekanismeihin; 23. korostaa pankkiunionihanketta kohdanneita vaikeuksia, jotka ovat seurausta jatkuvasta talouskriisistä, jonka seurauksena pankit ovat kansallistaneet uudelleen toimintaansa; PE v /11 PR\ doc

7 Institutionaaliset kysymykset 24. kehottaa EKP:tä arvioimaan kriittisesti kaikkia sen toiminnan aloja ja myös sopeutusohjelmia, joiden suunnitteluun se on osallistunut, ja arvioimaan uudelleen niiden makrotaloudellisten olettamusten ja tilanteiden asianmukaisuutta, joiden pohjalta kyseiset ohjelmat on suunniteltu; 25. korostaa, että parlamenttia ei voida syrjäyttää päätöksentekoprosesseissa, joihin EKP osallistuu, kuten tapahtui pankkien valvontaa koskevassa keskustelussa; korostaa, että syrjäyttäminen heikentäisi entisestään jo valmiiksi erittäin heikkoa EKP:n demokraattista valvontaa; 26. tukee perussopimusten ja EKP:n perussääntöjen muuttamista siten, että EKP:hen sovellettaisiin suoraa parlamentaarista valvontaa EU:n tasolla ja tällä tasolla hyväksyttyjä rahapolitiikan tavoitteita; katsoo, että parlamentaaristen suuntaviivojen olisi katettava kahden vuoden mittainen jakso; kehottaa komissiota esittelemään tätä asiaa koskevan ehdotuksen, jonka parlamentti hyväksyy kunkin vuoden lopussa; 27. on erittäin huolissaan siitä, että EKP:n neuvostossa ei ole naisjäseniä, mikä osoittaa, että neuvoston päätöksenteon korkeimmalla tasolla ei piitata lainkaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mikä on vastoin komission suosituksia sukupuolten yhdenvertaisuuden parantamisesta talousalan korkean tason päätöksentekoelimissä; 28. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, euroryhmälle ja Euroopan keskuspankille. PR\ doc 7/11 PE v01-00

8 PERUSTELUT 2011 "poikkeuksellinen" vuosi "Poikkeuksellinen vuosi" tällä tavoin kuvaili Euroopan keskuspankin (EKP) nykyinen pääjohtaja Mário Draghi vuotta 2011 pankin vuosikertomuksessa. On totta, että pankki joutui harvinaislaatuiseen tilanteeseen, jossa sen oli muutettava kurssia ja menettelyjä vuoden aikana, ja on myös totta, että vuosi 2011 ei ollut kuin mikä tahansa vuosi. Vielä on kuitenkin vahvistamatta, oliko vuosi oikeasti poikkeuksellinen. Jos kyseessä oli uuden aikakauden alku, sen juuret ovat vuodessa 2010: kyse on osittain kriisin vaikeutumisesta ja toisaalta EKP:n interventioiden laajentamisesta unionin alueella laatimalla erityisesti sopeutussuunnitelmia, jotka auttoivat asettamaan ehtoja joillekin alijäämäisille maille. On totta, että EKP:n talous- ja sosiaalikriisiin liittyvä toiminta muuttui entistä päättäväisemmäksi, ja vuoden 2011 vuosikertomus kuvastaa selvästi näitä muutoksia. Voidaanko tästä huolimatta kuitenkin varmasti todeta, että EKP todella muutti kurssia vuonna 2011? Ei voida. Pankin toimintalinja oli yhä sen tehtävänannon ensimmäisen tavoitteen hintavakauden mukainen, muttei olisi tarkoituksenmukaista olla tarkastelematta vuoden aikana tapahtuneita muutoksia, jotka liittyvät siihen, miten tätä tavoitetta käsiteltiin unionin yleisiä talouspolitiikkoja tai pankin strategian muuttamista koskevan tuen yhteydessä. Myös pankin toimintaa arvostelevia soraääniä on alkanut kuulua entistä enemmän sitä mukaa, kun EKP:n rooli on muuttunut entistä keskeisemmäksi EU:n toimielinten joukossa. Esille on nostettu aiemmin ainoastaan vähemmistön puolustamia näkemyksiä erityisesti pankin omasta agendasta. Tässä varainhoitovuotta 2011 käsittelevässä kertomuksessa arvioidaan EKP:n toimintaa pääasiassa neljällä eri osa-alueella, joita ovat rahapolitiikka, kriisi, pankkiunioni ja kyseessä olevat institutionaaliset seikat. Tässä tekstissä pyritään esittelemään syyt, jotka tukevat tätä arviointia kurssin muuttamisen vuosi? EKP:n vuosikertomus 2011 ei ole vain kertomus EKP:n toiminnasta. Vuosikertomuksessa kuvaillut toimet keskittyvät samoihin poliittisiin ja strategisiin muutoksiin, jotka ovat seurausta kriisin ratkaisemista koskevista EU:n toimielinten ehdotuksista, joita on laadittu enemmistön tukemien poliittisten valintojen mukaisesti. Kyseessä on vuosi, jota luonnehti talouden selvä taantuminen ja euroalueen 1,5 prosentin kokonaiskasvu, mikä tarkoitti kasvun hidastumista edelliseen vuoteen verrattuna. EKP:n tämän jakson aikana suorittamien toimien osalta käy väistämättä ilmi kaksi selvästi erilaista vaihetta: ensimmäistä vaihetta luonnehtivat korkojen nostaminen, jonka voisimme luokitella absurdiksi tai typeräksi reagoinniksi täysin suhdanteiden mukaiseen inflaatioon; toista vaihetta puolestaan kuvaa pyrkimys virheiden korjaamiseen, jonka yhteydessä tehdyt interventiot vaikuttavat heijastavan ensimmäisen vaiheen virheiden korjaamista, vaikka näitä virheitä ei koskaan tunnustettu. Nykyisin tiedämme, että korkojen nostaminen jarrutti osaltaan talouden hidasta elpymistä, jota oli havaittu kyseisen vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Tarkastelemme seuraavaksi yksityiskohtia. EKP nosti korkoja huhti- ja elokuussa 2011 yhteensä 50 peruspisteellä. Myöhemmin vuoden loppupuolella marras- ja joulukuussa EKP laski korkoja yhtä paljon. PE v /11 PR\ doc

9 On totta, että euroalueen keskimääräinen inflaatioaste oli 2,7 prosenttia vuonna 2011 verrattuna 1,6 prosenttiin vuonna 2010, mutta inflaation kasvun aiheuttaneet tekijät olivat suhdanteiden mukaisia eivätkä rakenteellisia: nousua esiintyi polttoaineiden hinnoissa (raakaöljyn hinta oli keskimäärin 111 dollaria barrelilta, mikä on 38 prosenttia enemmän kuin vuoden 2010 keskiarvo) ja vähäisemmissä määrin elintarvikkeiden hinnoissa. Muut tiedot vuodelta 2011 osoittavat lisäksi, että yrityksille ja perheille myönnettyjen luottojen määrä oli huomattavasti ennen kriisiä vallinnutta tasoa pienempi ja että kasvu hidastui. Vaikka tarkoituksena ei ole käsitellä kaikkia asioita, on tärkeää mainita vielä kaksi muuta seikkaa. Ensinnäkin huolestuttavaa oli erityisesti vuoden 2011 toisella puoliskolla vallinnut korkea likviditeettitaso, kun otetaan huomioon, että "liiallisen likviditeetin aiheuttaman ansan" kaltainen tilanne vaarantaa rahapolitiikan tehokkuuden. Toiseksi vaikka on oikein, että EKP on valmis myöntämään ylimääräistä tukea rahoitusjärjestelmälle tuki on tehotonta, jos sitä myönnetään ilman selviä ehtoja, kuten esimerkiksi velvoittamatta tuesta hyötyviä laitoksia lisäämään pienille ja keskisuurille yrityksille ja perheille myönnettävien luottojen määrää. EKP:n toimista vuonna 2011 on aiheutunut ongelmia, joista kärsimme yhä vuoden aikana tehdyistä korjauksista huolimatta. Edellä on jo mainittu, että toisen vuosipuoliskon kasvuhakuinen politiikka ei lisännyt yrityksille ja perheille myönnettävien luottojen määrää, mikä edisti kielteisten vaikutusten kasaantumista. Toisenlainen tapa toimia olisi ollut se, että keskuspankilla olisi ollut valmiudet antaa selkeitä signaaleja markkinoille sitoutumalla varauksettomasti kasvuhakuiseen rahapolitiikkaan. Toinen ongelma on seurausta siitä, että EKP:n vastuuhenkilöiden toistuvasti kannattama väite hintavakauden välttämättömyydestä euroalueen työllisyyden lisäämiseksi on osoittautunut jatkuvasti vääräksi. Syy molempiin ongelmiin on yksinkertainen: kasvupolitiikka ei toimi niin sanotusti erillisenä toimena, erityisesti jos sen täytäntöönpanon yhteydessä sovelletaan säästötoimenpiteitä ja maltillista palkkakehitystä kriisin laajentuminen Vaikka arvioinnin kohteena on "pankkien pankki", arviointia ei voi koskaan irrottaa asiayhteydestään, joka on tässä tapauksessa kriisi. Säästötoimenpiteiden määrääminen entistä suuremmalle joukolle maita on edistänyt tartunnan leviämistä ja lisännyt pysähtyneisyyttä ja taantumaa euroalueella. Kansantalouden tilinpidon leväperäisyydet, villinä laukkaava työttömyys ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tuhoutuminen ovat joitakin näiden toimenpiteiden seurauksia. Tämän vuoksi emme voi sivuuttaa kahta tärkeää kysymystä, jotka on nostettu uudelleen esille viime vuosina. Ensimmäinen kysymys koskee EKP:n tehtävänantoa. Onko järkevää, että EKP on jatkossakin sidottu inflaation hillitsemistä koskevan tavoitteen saavuttamiseen riippumatta seurauksista, joita tällä tavoitteella on kasvulle ja työllisyydelle? Reuna-alueiden talouksien osalta sovellettujen ja pääosin säästöjä koskevien toimenpiteiden yhteydessä on uhrattu työn arvo ja laskettu palkkoja suuressa määrin sekä edistetty taantumaa. Lisäksi on totta, että keskialueen talouksia ei voida syrjäyttää, kun taantumaa yritetään ratkaista euroalueen eheyden huomioon ottavalla tavalla. Näissä talouksissa toteutettavat palkankorotukset olisivat yksi tarpeellinen keino, joka mahdollistaisi toisaalta euroalueen kokonaiskysynnän edistämisen ja toisaalta ulkoisen epätasapainon vähentämisen keskustan ja reuna-alueiden välillä. Toinen kysymys liittyy läheisesti ensimmäiseen kysymykseen ja nykyisiin PR\ doc 9/11 PE v01-00

10 säästötoimenpiteisiin. Vaikka EKP:n nykyinen tehtävänanto on puutteellinen eikä vastaa läheskään kaikkia tarpeita, EKP on ylittänyt tehtävänantonsa useasti, minkä perusteella voidaan sivuuttaa väite, jonka mukaan kaikki on tehty virallista tietä. Lisäksi ongelmana on, että näitä toimintoja käytetään hyvin valikoivasti. EKP on ollut mukana jäsenvaltioita koskevissa suosituksissa tai niille määrätyissä toimenpiteissä monissa eri yhteyksissä, joita ovat olleet muun muassa budjettia, työmarkkinoita, julkisia palveluja, verotusta ja yksityistämistä koskevat politiikat, vaikka nykyisessä tilanteessa olisi tärkeää panostaa julkiseen politiikkaan. Pysähtyneisyyden ja taantuman jatkumisella ja leviämisellä useisiin eri euroalueen talouksiin on ollut kielteisiä taloudellisia ja budjettiin liittyviä seurauksia, jotka ovat lisänneet valtionvelkaan liittyviä ongelmia, kuten on ollut nähtävissä troikan toimien kohteeksi joutuneissa maissa. EKP on toistuvasti kieltäytynyt vastaamasta osuudestaan alijäämäisten talouksien velkojen uudelleenjärjestelyssä, mitä on hyvin vaikea perustella nykyisessä tilanteessa. Jos voidaan osoittaa, että inflaation hillintä on ollut tehotonta, kasvun ja työllisyyden lisäämisen olisi oltava EKP:n toiminnan pääasiallisia tavoitteita. Sen lisäksi, että hintavakauden valvonta on toissijainen asia nykyisen kaltaisessa kriisissä, se on myös syynä rahapolitiikan haitallisten seurausten vastuun välttelemiselle. Jos perussopimuksia ei tarkisteta, epätasapainoisuuden (jonka seuraukset euroalueelle ovat jo hyvin selvästi nähtävillä) lisääntyminen jatkuu, minkä seurauksena suunnan kääntäminen on entistä vaikeampaa. Vuodesta 2011 kohti tulevaisuutta EU:lla on tällä hetkellä käsiteltävänä pankkiunionin rakentamishanke, jonka tavoitteena on reagoida kriisiin tehokkaammin, nopeammin ja oikeudenmukaisemmin. Tämä hanke on aina sen perustamisen taustalla olevien syidensä vanki, ja hanke voi olla johdonmukainen ainoastaan, jos välineet, vastuualueet ja tilintekovelvollisuus lainsäädännön, rahapolitiikan määrittelyn, valvonnan ja kriisin ratkaisemisen aloilla on jäsennelty johdonmukaisella tavalla. Siksi ehdotus EU:n viranomaisen yhdistämisestä rahapolitiikkaan ja valvontaan on ristiriitainen, jos kansallisiin mekanismeihin perustuvia kriisinratkaisujärjestelmiä jatketaan, eikä yhteen rahoitusjärjestelmän kaikista nurinkurisimmista seurauksista puututa: veronmaksajien tehtävänä on maksaa pulassa olevien pankkien laskut. Tämän lisäksi keskustelu pankkivalvonnasta on osoittanut, että EKP:n nykyisen riippumattomuuden säilyttäminen on vähintään kyseenalaista. Liiallinen vastuuvaje ja kansalaisten elämää määrittävien mutta vailla demokraattista valvontaa ja oikeutusta olevien päätösten kasaantuminen alkavat olla olennainen osa unionin toimintarakennetta. Tilintekovelvollisuutta ei voida koskaan tiivistää parlamentaaristen kuulemisten järjestämiseen. Siksi ainoan suoraan vaaleilla valitun EU:n toimielimen, Euroopan parlamentin, yhteispäätösmenettelyyn ja valvontaan liittyviä valtuuksia on vahvistettava talous- ja rahapolitiikassa. Talous- ja rahapolitiikan laajemmassa asiayhteydessä EKP:n on lisäksi arvioitava itse toimintaansa siten, että arviointiin sisältyvät kaikki EKP:n päätöksentekoprosessien piirteet, ja erityisesti sellaisten sopeutusohjelmien vaikutukset, joiden osalta EKP on suoraan yksi PE v /11 PR\ doc

11 vastuullisista tahoista. Lopuksi on myös tärkeää panna merkille, että naisten puuttuminen EKP:n neuvostosta on ollut yksi Euroopan parlamentin esille nostamista huolenaiheista. Sen lisäksi, että se paljastaa, että tämän toimielimen korkeimmalla päätöksenteon tasolla ei olla lainkaan huolissaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta, se on myös ristiriidassa sellaisten Euroopan komission ehdotusten kanssa, joiden tarkoituksena on lisätä naisten edustusta unionin taloudellisten toimielinten johtajien joukossa. EKP:n ulkopuolelle jäävät kysymykset Viime aikoina on tuotu esille, että EKP:n ongelmana on juuri EKP:n uskottavuus, eikä se, että sitä ei pidettäisi uskottavana. EKP:n "liiallinen kurinalaisuus", vaikka kurinalaisuus on edellä osoitetun kaltaisesti melko valikoivaa, on edistänyt toimia, joihin on ryhdytty aina liian myöhään ja jotka liittyvät usein enemmän itse ongelmaan kuin sen ratkaisemiseen. On mahdotonta hyväksyä, että keskuspankki jättää jatkuvasti noudattamatta toimeksiantoaan näiden tarpeiden ratkaisemiseksi. Jos tehtävänanto ei ole sopiva, sen muuttamista on vaadittava. EKP:n roolia on tarkasteltava uudelleen. Pelkkä rahoitusinfrastruktuurin kaatumisen estäminen ei riitä. Työmarkkinoiden tiukkenemisen suositteleminen ratkaisuna reuna-alueiden talouksien kansantalouden tilinpidon kestävyyden parantamiseksi on erittäin kyseenalaista sekä talousteorioiden että nykyisen toimenkuvan tarjoaman suojan kannalta. Pankkien tukeminen suoraan ja ehtojen karsiminen yhä enenevissä määrin sekä suoran tuen toistuva kieltäminen jäsenvaltioilta on vähintään rajoittavaa ja vajaata sen tärkeän tehtävän kannalta, joka keskuspankilla on. Voidaan todeta, että kaikki nämä kysymykset ulottuvat EKP:n ulkopuolelle, mutta ei ole kestävää säilyttää selvää viivettä tämän toimielimen käyttämän vallan ja demokraattisen oikeutuksen välillä. Vain tämän ristiriidan perusteella on mahdollista ymmärtää, että EKP voi jatkossakin kieltäytyä kaikesta sellaisesta velan uudelleenjärjestelystä, jossa on osallisena velkojia, kun otetaan huomioon, että se on itse niistä ensimmäinen. PR\ doc 11/11 PE v01-00