sairauksien Munuaisennaltaehkäisy

Transkriptio

1 sairauksien Munuaisennaltaehkäisy

2 2 Teksti: Seppo Ojanen, Nefrologian ylilääkäri Päijät-Hämeen keskussairaala, Tammikuu 2010

3 Sisällys Munuaissairauksien ennaltaehkäisy 4 Munuaissairauksien yleisyys Suomessa 4 Milloin on syytä epäillä munuaissairautta? 4 Synnynnäiset ja perinnölliset virtsatie- ja munuaissairaudet 5 Äkillisen munuaisten vajaatoiminnan estäminen 6 Munuaissairauksille altistavia tekijöitä ja sairauksia 7 Ikääntyminen 7 Tulehduskipulääkkeet 7 Virtsateiden tulehdukset 8 Verenpainetauti 8 Diabetes 9 Reuma- ja sidekudossairaudet 9 Kroonisen munuaissairauden etenemisen hidastaminen 10 Ohjaus ja seuranta 10 Ylipaino 10 Valkuaisrajoitus 10 Tupakointi 11 Veren korkeiden rasva-arvojen hoito 11 Verenpaineen hoito ja suolarajoitus 11 Virtsan valkuaiserityksen (proteinurian) vähentäminen 11 3

4 Munuaissairauksien ennaltaehkäisy Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavien ja aktiivihoidossa (dialyysihoito, munuaisensiirrot) olevien määrä kasvaa kaikkialla. Myös Suomessa aktiivihoidossa olevien potilaiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Dialyysipotilaiden ilmaantuvuus eli uusien potilaiden määrä on Suomessa kasvanut erityisesti 75-vuotiaiden ikäryhmässä. Suomen munuaisrekisterin vuosiraportin 2008 mukaan aktiivihoidon ilmaantuvuus kasvoi tasaisesti vuoteen 1999 asti, ja sen jälkeen ilmaantuvuus on pysynyt tasolla 95 uutta potilasta miljoonaa asukasta kohti. Munuaissairauksien ilmaantuvuuden kääntämiseksi laskuun on tärkeää pyrkiä munuaissairauksien ennaltaehkäisyyn, varhaiseen diagnostiikkaan, tehokkaaseen hoitoon ja munuaissairautta vaikeuttavien tekijöiden poistamiseen. Milloin on syytä epäillä munuaissairautta? Munuais- ja virtsaelinsairauksia on syytä epäillä, mikäli virtsassa on todettavissa verta tai valkuaista, sairastuneella esiintyy virtsateiden tulehdusoireita tai hänellä on virtsan poikkeavaa vaahtoamista tai turvotuksia. Munuaisten kipu on suhteellisen harvinainen oire ja liittyy usein virtsakivitautiin tai munuaisten turpoamiseen tulehduksen seurauksena. Verenpainetauti liittyy hyvin useasti munuaissairauksiin. Kuitenkin yli 90 prosentilla verenpainetautia sairastavista on niin sanottu tavallinen suvussa kulkeva taipumus verenpainetautiin. Kroonista munuaissairautta on syytä epäillä verenpaineen nousun syyksi, jos suvussa esiintyy perinnöllisiä munuaissairauksia, todetaan verta tai valkuaista virtsassa, munuaisten toimintaa kuvastava kreatiniini on suurentunut, tai tutkittavalla todetaan krooninen virtsatieinfektio. Munuaisverenkierron häiriöstä johtuvaa verenpainetautia on syytä epäillä, mikäli nuoren ihmisen verenpaine on kohonnut, kun verenpaine kohoaa äkillisesti, tai kun vanhemman ihmisen pitkään tasapainossa pysynyt verenpaine kohoaa äkillisesti tai ei vastaa hoi- 4

5 toon. Munuaisten äkillinen vajaatoiminta ilmenee useimmiten voimakkain yleisoirein, virtsan tulon loppumisena tai sen huomattavana vähenemisenä. Synnynnäiset ja perinnölliset virtsatie- ja munuaissairaudet Perinnölliset tai synnynnäiset munuaissairaudet voivat ilmetä muun muassa vastasyntyneen vaikeana valkuaisvirtsaisuutena, verivirtsaisuutena, hitaasti etenevänä munuaisten vajaatoimintana, virtsateiden tulehduksina tai ne voivat olla liittyneinä muihin kehityshäiriöihin (mm. kuulo- tai näköhäiriö, hyvän- tai pahanlaatuiset kasvaimet). Perinnöllisiä munuaissairauksia on mahdollisuus todeta esimerkiksi sairauden kliinisen kuvan perusteella, ultraääni- tai muilla kuvantamistutkimuksilla, jossain tapauksissa lapsivesinäytteillä, geenitesteillä tai munuaiskoepalan avulla. Munuaisten ja virtsateiden kehityshäiriöitä esiintyy noin yhdellä tuhannesta vastasyntyneestä ja ne muodostavat prosenttia vastasyntyneiden kehityspoikkeamista. Häiriöiden syy voi olla perinnöllinen tai ulkoisen tekijän aiheuttama, esimerkiksi sopimaton lääke raskauden aikana. Virtsateiden synnynnäisiä rakenteellisia poikkeavuuksia on monenlaisia. Toinen munuainen voi puuttua tai olla kutistunut, munuaiset voivat olla kasvaneet yhteen hevosenkenkämunuaiseksi tai munuaisallas ja virtsajohdin voivat muodostaa kaksoissysteemin. Virtsan kulku voi olla tukoksen vuoksi estynyt, jolloin virtsajohtimet ja munuaisallas ovat poikkeavasti laajentuneita. Virtsaa voi myös päästä virtaamaan virtsarakosta virtsajohtimia pitkin takaisin munuaiseen (vesikoureteraalinen refluksi). Kongenitaalinefroosi on yleisin suomalaiseen tautiperintöön kuuluva vastasyntyneiden perinnöllinen munuaissairaus. Sai raus on peittyvästi periytyvä, jolloin sairauden ominaisuus periytyy, kun molemmilla vanhemmilla on sama geeni. Kongenitaalinefroosi aiheuttaa sikiölle jo raskauden aikana vaikean valkuaisvirtsaisuuden ja johtaa ilman hoitoa kuolemaan varsin pian syntymän jälkeen. Sairauden sikiöaikainen seulonta on mahdollista, koska se näkyy erittäin korkeina lapsiveden AFP-pitoisuuksina. Perinnöllisistä rakkulamunuaissairauksista tavallisin on vallitsevasti (dominantisti) periytyvä munuaisten monirakkulatauti (ADPKD). ADPKD-taudin diagnoosi on yleensä helppo, sillä tautia esiintyy potilaan suvussa ja munuaisissa todetaan rakkuloita. Noin 10 prosentilla potilaan vanhemmat ovat kuitenkin terveitä, jolloin tauti johtuu uudesta mutaatiosta. Rakkuloita todetaan molemmissa munuaisissa yleensä 30 vuoden ikään mennessä. ADPKD-tauti on erittäin epätodennäköinen, mikäli yli 30-vuotiaalla ei ultraäänitutkimuksessa todeta rakkuloita. Dialyysihoidossa ADPKD-potilaat menestyvät keskimääräistä paremmin. Yleisimmin käytetty hoito on hemodialyysi. Alportin oireyhtymä on perinnöllinen munuaissairaus, johon liittyy koulu- 5

6 iässä alkava kuulovamma ja usein poikkeavuuksia silmissä. Tauti periytyy tavallisimmin X-kromosomisesti vallitsevasti. Tästä syystä oireet ovat yleensä selvästi lievempiä naisilla kuin miehillä. Pojilla Alportin oireyhtymä havaitaan yleensä pikkulapsena. Taudin ensimmäinen oire on verivirtsaisuus. Usein virtsassa on myös valkuaista. Jos pojan suvussa tiedetään esiintyvän Alportin oireyhtymää, voi diagnoosia pitää melko varmana jo pelkän verivirtsaisuuden perusteella. Joskus diagnoosi halutaan varmistaa tutkimalla tautimuutoksia munuaiskoepalasta. Munuaisvaurion edetessä dialyysihoito ja munuaisensiirto tulevat harkittaviksi. Tytöillä ja naisillakin esiintyy verivirtsaisuutta pikkulapsesta alkaen, mutta heillä tauti harvoin etenee, ja munuaisen vajaatoiminnan kehittyminen on epätodennäköistä. Perinnöllisyysneuvontaa on harkittava, mikäli lapsella on harvinainen sairaus, kehitysvamma tai kehityshäiriö, jonka diagnoosi on epäselvä, ja vanhemmat haluaisivat sen selvittämistä. perheessä tai suvussa on perinnöllinen tauti, josta halutaan lisää tietoa. perinnöllisen taudin mahdollinen uusiutumisriski arveluttaa lapsenhankinnan yhteydessä. pohditaan sairauden tai kehityshäiriön sikiödiagnostisia mahdollisuuksia. suvun perinnöllisessä taudissa harkitaan kantajatutkimuksia tai ennakoivaa geenitestiä. Äkillisen munuaisten vajaatoiminnan estäminen Aikuisten akuutti munuaisvaurio on lisääntyvä ongelma väestön ikääntyessä. Akuutin munuaisvaurion riskiä lisäävät korkea ikä, diabetes, yleinen valtimoiden kovettuminen, useat lääkehoidot, sydämen vajaatoiminta, miessukupuoli ja munuaisten lieväkin krooninen vajaatoiminta. Altistavia tekijöistä tavallisimpia ovat myös elimistön kuivuminen ripulin tai oksentelun seurauksena. Myös myrkytykset, erityisesti sienimyrkytykset ja laaja lihasvaurio (rhabdomyolyysi) voivat aiheuttaa akuutin munuaisvaurion. Usein iäkkäillä on monta samanaikaista äkilliselle munuaisten vajaatoiminnalle altistavaa tekijää. Monet lääkkeet lisäävät äkillisen munuaisvaurion riskiä esimerkiksi infektion tai sydämen vajaatoiminnan vaikeutumisen, tai varjoainekuvausten yhteydessä. Tällaisia lääkeaineita ovat mm. tulehduskipulääkkeet, ACE:n estäjät, angiotensiinireseptorin salpaajat, metformiini, vankomysiini, aminoglykosidit ja spironolaktoni. Näiden lääkkeiden käyttö on usein syytä tauottaa ripulin, kuumeilun tai infektion yhteydessä. Lääkkeiden tauotuksesta on hyvä sopia hoitavan lääkärin kanssa. Varjoainetutkimusten yhteydessä on huolehdittava riittävästä nesteytyksestä ja vältettävä munuaisille haitallisia lääkkeitä. 6

7 Munuaissairauksille altistavia tekijöitä ja sairauksia Perinteiset sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät, kuten korkea ikä, liikapaino, diabetes ja tupakointi lisäävät myös kroonisen munuaissairauden todennäköisyyttä. Munuaissairauksien ennaltaehkäisy on myös näihin riskitekijöihin vaikuttamista. Ikääntyminen Suurimmalla osalla ihmisistä munuaisten toiminta heikkenee 40 ikävuodesta alkaen noin 0,5-1 prosenttia vuodessa. Erityisesti kohonnut verenpaine nopeuttaa iänmukaista munuaistoiminnan heikkenemistä. Munuaisten toimintaa mittaavan veriplasman kreatiniinin pitoisuus ei kuitenkaan nouse samassa suhteessa, koska kreatiniinia tuottava lihasmassa laskee iän myötä. Ikääntymisen seurauksena munuaisten toiminnallinen kapasiteetti laskee, ja esimerkiksi joidenkin lääkkeiden annostusta joudutaan muuttamaan munuaisten toiminnan heikentyessä. Iän myötä munuaiset ovat myös entistä alttiimpia niitä vaurioittaville sairauksille ja tekijöille. Tämän vuoksi munuaisten toimintaa on tärkeää seurata esimerkiksi terveyskeskuskäyntien yhteydessä. Tulehduskipulääkkeet Kaikki tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa. On mahdollista, että jopa pieniannoksinen ASA-lääkitys huonontaa lievästi munuaisten toimintaa iäkkäillä potilailla. Myös ns. COX-2 -selektiivisillä tulehduskipulääkkeillä on kuvattu olevan haittavaikutuksia munuaisten toimintaan, eivätkä ne ole tavallisia tulehduskipulääkkeitä turvallisempia. Tavallisin tulehduskipulääkkeiden aiheuttama haitta munuaisissa on akuutti vajaatoiminta tai olemassa olevan vajaatoiminnan vaikeutuminen. Riski lisääntyy noin nelinkertaiseksi tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä. Vajaatoiminta voi ilmetä nopeasti lääkityksen aloittamisen jälkeen. Vältä tulehduskipulääkkeitä, jos sinulla on: kiertävän veren tilavuuden vajaus (kuivuminen, oksentelu, ripuli, kuume) muita sairauksia, kuten verenpainetauti, diabetes, sydämen vajaatoiminta, valtimoiden kovettuminen, maksakirroosi munuaissairaus muu lääkehoito, esimerkiksi diureetit, ACE:n estäjät, angiotensiinireseptorin salpaajat, aminoglykosidit korkea ikä. Akuutti munuaisten vajaatoiminta tai vajaatoiminnan eteneminen korjaantuvat yleensä, kun tulehduskipulääkkeen käyttö lopetetaan. Akuuteissa tilanteissa on 7

8 tärkeää riskiä lisäävien lääkkeiden käytön keskeyttäminen. Munuaisten keskivaikeaa tai vaikeaa kroonista vajaatoimintaa sairastavien hoidossa tulehduskipulääkkeitä on käytettävä varoen ja useimpien käyttöä on syytä välttää. Niiden tilalle voi harkita parasetamolia tai muita kipulääkkeitä. Virtsateiden tulehdukset Virtsatieinfektiot ovat hengitystieinfektioiden jälkeen yleisimpiä lääkärin hoitoon johtavia infektioita. Jopa puolet naisista sairastaa ainakin yhden virtsatieinfektion elämänsä aikana. Erityisen selvästi virtsatieinfektion riski lisääntyy vaihdevuosien jälkeen. Infektio toistuu prosentilla. Nuorilla ja miehillä virtsatieinfektio liittyy usein virtsarakon katetrointiin tai virtsateihin kohdistuviin toimenpiteisiin. Mikäli heillä ei todeta altistavaa syytä, niin virtsatieinfektion syy tulee selvittää. Lapsilla ensimmäinen virtsatieinfektio voi olla merkki virtsateiden rakenteen poikkeavuudesta. Virtsateiden rakennetutkimukset ultraäänellä tulisikin lapsille tehdä jo ensimmäisen infektion jälkeen. Rakkotasoinen virtsatieinfektio (kystiitti) ei altista munuaissairaudelle. Äkillinen virtsatieinfektio hoidetaan yleensä 3 5 päivän antibioottikuurilla. Jos infektiot uusiutuvat, antibioottivalmiste ja hoidon pituus valitaan bakteerilöydöksen ja antibioottien tehoa mittaavan bakteerien antibioottiherkkyystutkimuksen perusteella. Jos infektio toistuu usein, on harkittava kolmesta kuukaudesta vuoteen kestävää antibioottiestolääkitystä. Pyelonefriitillä tarkoitetaan virtsanjohtimen, munuaisaltaan tai munuaisen infektiota. Infektioon viittaavat yli 38 asteen kuume ja kylki- tai selkäkipu. Aikuisten kuumeisissa ja yleiskuntoon vaikuttavissa infektioissa myös C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuus yli 40 mg/l viittaa munuaistason infektioon. Vanhuksilla pelkkä pahoinvointi, yleiskunnon äkillinen romahtaminen tai sekavuus voi olla merkki pyelonefriitistä. Hyväkuntoinen infektiopotilas soveltuu kotihoitoon, jolloin hoitoaika on noin kymmenen päivää. Jos potilaalla on korkea kuume tai hänen kuntonsa on huono, hoitopaikka on sairaala. Oireetonta bakteriuriaa eli bakteerien esiintymistä virtsassa esiintyy 5 10 prosentilla raskaana olevista naisista. Jos oireetonta bakteriuriaa ei hoideta, jopa 30 prosenttia odottavista äideistä saa akuutin pyelonefriitin. Bakteriuria lisää myös ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Antibioottihoito vähentää bakteriuriaan liittyvää ennenaikaisen synnytyksen ja pyelonefriitin riskiä. Oireeton bakteriuria ja oireinen kystiitti hoidetaan samalla tavalla. Akuuttia pyelonefriittiä esiintyy 1 2 prosentilla raskauksista. Raskaudenaikaisen akuutin pyelonefriitin hoito aloitetaan sairaalassa. Ylempien virtsateiden krooninen infektio (krooninen pyelonefriitti) on nykyisin harvinainen syy krooniseen munuaisten vajaatoimintaan. Taustalla on tavallisesti jokin virtsateiden rakenteellinen poikkeavuus. Verenpainetauti Kohonnut verenpaine liittyy lähes vääjäämätta krooniseen munuaissairauteen. Aktiivihoitoon tulevista potilaista 85 prosentilla on verenpainelääkitys. Munuaissairaudet altistavat verenpainetaudin (hypertensio) kehittymiselle, ja toisaalta kohonnut verenpaine voi joh- 8

9 taa munuaisvaurioon. Lievästikin kohonnut verenpaine nopeuttaa munuaissairauksien etenemistä. Verenpaineen kohoamiseen vaikuttavat ylipaino, liiallinen suolan (natriumin) käyttö, runsas alkoholinkäyttö ja vähäinen liikunta. Diabetes Diabetes, ja erityisesti aikuistyypin diabetes, on nykyisin yleisin dialyysihoitoon johtava sairaus. Verenpaineen tavoitearvo on diabeettisessa nefropatiassa alle 130/80 mmhg. Jos proteinuria eli valkuaisvirtsaisuus ylittää määrän 1 g/vrk, tavoitearvo on alle 125/75 mmhg. Diabeettisessa nefropatiassa ACE:n estäjät tai angiotensiinireseptorin (ATR) salpaajat ovat ensisijaisia verenpainelääkkeitä, koska verenpaineen laskun ohella ne vähentävät proteinuriaa ja hidastavat munuaisten toiminnan heikkenemistä. ACE:n estäjistä ja ATR:n salpaajista on hyötyä vaikeassakin vajaatoiminnassa (GFR alle 30 ml/min), mutta tuolloin niiden käyttö on aloitettava pienellä annoksella ja vaikutusta on seurattava tiiviisti. Seerumin kreatiniini- ja kaliumpitoisuudet määritetään 1 2 viikon kuluttua hoidon aloituksesta, ja määritys tehdään myös annoksen nostamisen jälkeen. Hoitoa aloitettaessa seerumin kreatiniinipitoisuuden lievä suurentuminen on normaalia. Se ennustaa munuaisten toiminnan säilymistä pidemmällä aikavälillä. Hyvä glukoositasapaino eli sokeritasapaino ehkäisee nefropatian ilmaantumista. Glukoositasapainon paraneminen myös ehkäisee nefropatian etenemistä, ja tämä vaikutus kestää pitkään (metabolinen muisti) tyypin 1 diabeetikolla. Pitkäaikaisen verensokerin (HbA1C) tavoitetasona on pidetty arvoa 7 prosenttia. Alle 8 prosenttia oleva arvo näyttää suojaavan munuaissairauden kehittymiseltä altistamatta potilasta matalille verensokereille. Proteiinirajoitteinen ruokavalio ilmeisesti hidastaa diabeettisen nefropatian etenemistä munuaisten vajaatoimintaan ainakin tyypin 1 diabeetikoilla. Tupakoinnin lopettaminen saattaa hidastaa diabeettisen nefropatian etenemistä. Korkeiden veren rasva-arvojen (hyperlipidemia) hoito näyttää hidastavan diabeettisen nefropatian etenemistä. On painotettava, että pitkäkestoinen, eri riskitekijöihin kokonaisvaltaisesti kohdistuva intensiivinen hoito ehkäisee diabetekseen liittyvän munuaissairauden etenemistä. Reuma- ja sidekudossairaudet Myös sidekudostauteja kuten LED:tä ja nivelreumaa sairastavien munuaiset voivat vaurioitua. Näihin sairauksiin voi liittyä monenlaisia munuaismuutoksia, joiden diagnostiikka edellyttää yleensä sairaalatutkimuksia. Yleistaudin tehokas hoito on munuaisvaurioiden parasta ennaltaehkäisyä. Kun perustauti pidetään lääkehoidolla kurissa, myös munuaisvaurion riski vähenee. On myös huomattava, että sidekudostautien hoitoon käytettävät lääkkeet voivat aiheuttaa munuaisvaurioita. Esimerkiksi nivelreuman hoidossa käytettävät kultavalmisteet voivat aiheuttaa munuaiskerästulehduksen. Sairastuneiden hoidon seurannassa on virtsanäyte tutkittava määräajoin. 9

10 Kroonisen munuaissairauden etenemisen hidastaminen Krooninen munuaisten vajaatoiminta etenee itsestään, mikäli munuaistoimintaa mittaava munuaiskerässuodos (GFR) on laskenut yli 50 prosenttia. Tätä prosessia on kuitenkin mahdollisuus hidastaa. Ohjaus ja seuranta On tärkeää, että kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat ja heidän omaisensa saavat riittävästi tietoa sairaudesta, sen luonteesta ja hoidosta. Ohjauksen avulla on mahdollista hidastaa munuaissairauden etenemistä ja siirtää dialyysihoitojen aloittamista. Myös munuaissairauden säännöllinen seuranta ja hoito, joko sairaalassa tai terveyskeskuksessa, parantaa eloonjäämisen ennusteta. Säännöllisen hoitosuhteen ylläpitäminen on tärkeää munuaissairauden etenemisen hidastamisessa. Ylipaino Lihavuus (BMI > 30) nopeuttaa munuaissairauden etenemistä ja jopa aiheuttaa tiettyjä munuaiskerästulehduksia. Laihduttaminen parantaa ylipainoisen munuaispotilaan rasvatasapainoa, lisää insuliiniherkkyyttä, laskee verenpainetta ja vähentää valkuaisen erittymistä virtsaan. Tätä kautta on mahdollista hidastaa kroonisen munuaissairauden etenemistä. Valkuaisrajoitus Tutkimustulosten mukaan kohtuullisesti valkuaisrajoitteinen ruokavalio (proteiineja 0,75 1,0 g/kg/vrk) hidastaa kroonisen munuaissairauden etenemistä ja siirtää dialyysihoidon aloittamista. Ruokavalion suunnittelu vaatii lääketieteellistä ja ravit- 10

11 semusterapeuttista osaamista, ja päätös valkuaisrajoitteisesta ruokavaliosta on tehtävä yksilöllisesti. Valkuaisrajoituksen yhteydessä on taattava riittävä energian saanti. Valkuaisrajoitteista ruokavaliota on harkittava erityisesti silloin, kun dialyysihoidot eivät ole mahdollisia. Tupakointi Tupakoinnin on todettu lisäävän valkuaisvirtsaisuutta ja nopeuttavan kroonisen munuaissairauden etenemistä. Diabeetikot ovat erityisen alttiitta tupakoinnin haitallisille vaikutuksille. Tupakoinnin lopettaminen myös todennäköisesti hidastaa kroonisen munuaissairauden etenemistä. Tupakoinnin lopettaminen on suositeltavaa kaikille munuaispotilaille. Tupakoinnin lopettaminen vähentää myös syöpä- ja sydänsairauksia. Veren korkeiden rasva-arvojen hoito Kroonista munuaisten vajaatoimintaa ja runsasta valkuaisvirtsaisuutta sairastavilla on rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Rasva-aineenvaihdunnan häiriön hoito todennäköisesti hidastaa kroonisen munuaissairauden etenemistä. On muistettava, että munuaispotilailla on selkeästi suurentunut riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Tätä riskiä on mahdollisuus vähentää rasvatasapainoa parantavilla lääkkeillä. Verenpaineen hoito ja suolarajoitus Systolisen verenpaineen lasku hidastaa kroonisen munuaissairauden etenemistä erityisesti potilailla, joilla on valkuaisvirtsaisuutta. Kansainvälisten suositusten mukaisesti verenpaineen tulee olla alle 130/80 ja alle 125/75, mikäli virtsaan erittyy valkuaista yli 1g vuorokaudessa. Tietyt verenpainelääkkeet (ACEI, angiotensiinin reseptoreiden salpaajat) näyttävät estävän kroonisen munuaissairauden etenemistä muita tehokkaammin. Suolan liiallinen saanti nostaa herkästi munuaispotilaiden verenpainetta. Samalla se lisää virtsaan erittyvän valkuaisen määrää ja heikentää verenpainelääkityksen tehoa. Suomalaiset saavat ravinnostaan suolaa noin 8 g vuorokaudessa, kun suositusten mukainen tavoite on 3-5 g. Rutiininomaista tiukkaa suolarajoitusta on vältettävä, koska jotkut munuaispotilaat erittävät runsaasti natriumia virtsaan. Mikäli heidän suolan saantia rajoitetaan voimakkaasti, natriumin puute voi johtaa verenkierron vajaukseen ja munuaistoiminnan heikkenemiseen. Suolan käytöstä on sovittava hoitavan lääkärin kanssa. Virtsan valkuaiserityksen (proteinurian) vähentäminen Munuaissairauksien hoidossa pyritään vähentämään valkuaisen erittymistä virtsaan, koska valkuainen aktivoi munuaiskudoksen tulehdusreaktiota ja lisää side- ja arpikudoksen muodostumista. Hoidon tavoitteena on vähentää virtsaan vuorokaudessa erittyvän valkuaisen määrä alle 0,5 gramman tasolle. Tämän tavoitteen saavuttamista voidaan auttaa lääkevalinnoilla. Asiasta on syytä keskustella hoitavan lääkärin kanssa. 11

12 Kumpulantie 1 A, 6. kerros, Helsinki puh. (09) , faksi (09) Tue elintärkeää toimintaamme: Lahjoitustili Nordea Keräyslupa löytyy Painatusta on tukenut Novartis Finland Oy.