LUONNOS VÄLIAIKAISEKSI MIETINNÖKSI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Talous- ja raha-asioiden valiokunta /0164(APP) LUONNOS VÄLIAIKAISEKSI MIETINNÖKSI ehdotuksesta neuvoston asetukseksi järjestelystä rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro (COM(2012)0336 C7-XXXX/ /0164(APP)) Talous- ja raha-asioiden valiokunta Esittelijä: Danuta Maria Hübner PR\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 PR_Consent_Interim SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PERUSTELUT...7 PE v /9 PR\ doc

3 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS ehdotuksesta neuvoston asetukseksi järjestelystä rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro (COM(2012)0336 C7-XXXX/ /0164(APP)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi (COM(2012)0336) (maksutase-ehdotus), ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 352 artiklan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-XXXX/2013), ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 143 artiklan ja 352 artiklan, ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta euroalueella, parlamentin ehdotukseen 13. kesäkuuta 2012 tekemät tarkistukset (Gauzésin mietintö) sekä neuvoston laatiman lopullisen sopimuksen luonnosta koskevan väliaikaisen tekstin, ottaa huomioon järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18. helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 1, ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan esittämästä selvityksestä "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa" 2, ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A7-0000/2013), A. ottaa huomioon, että neuvosto antaa SEUT-sopimuksen 352 artiklan mukaisesti asetuksen järjestelystä rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro, noudattaen erityistä lainsäätämisjärjestystä ja tehden ratkaisunsa yksimielisesti parlamentin hyväksynnän saatuaan; B. toteaa, että vuonna 2002 otettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 332/2002 käyttöön maksutaseita koskeva järjestely, joka mahdollistaa rahoitustuen myöntämisen jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro; 1 2 EYVL L 53, , s. 1. Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0430. PR\ doc 3/9 PE v01-00

4 C. toteaa, että finanssikriisin vuoksi järjestelmän kokonaisvaroja on lisätty alkuperäisestä 12 miljardista eurosta 25 miljardiin euroon joulukuussa 2008 ja 50 miljardiin euroon toukokuussa 2009; toteaa, että näistä 50 miljardista eurosta 13,4 miljardia euroa on maksettu Romanialle, Latvialle ja Unkarille ja Romaniaa varten on siirretty 1,4 miljardia euroa ennalta varautuvaan varaukseen; D. toteaa, että lokakuussa 2012 perustettu Euroopan vakausmekanismi (EVM) on euroalueen jäsenvaltioiden tärkein tukimekanismi, jonka 500 miljardin euron lainanantokapasiteetti perustuu merkittyyn pääomaan; ottaa huomioon, että tulevaisuudessa EVM pystyy tietyin ehdoin rahoittamaan vaikeuksissa olevia pankkeja suoraan; E. toteaa suositelleensa 20. marraskuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa, että EVM:n olisi kehityttävä kohti yhteisömenetelmän mukaista hallintoa ja sen olisi oltava vastuuvelvollinen parlamentille ja että keskeisten päätösten, kuten rahoitusavun myöntäminen jäsenvaltioille ja yhteisymmärrysmuistioiden tekeminen, olisi edellytettävä parlamentin suorittamaa asianmukaista valvontaa; F. toteaa, että maksutase-ehdotuksessa ei anneta jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro, mahdollisuutta hyötyä rahoitusvälineistä, jotka vastaavat täysin niiden käytössä olevia EVM:n rahoitusvälineitä; G. katsoo, että asetuksen (EY) N:o 332/2002 ajan tasalle saattaminen varmistaisi euroalueen jäsenvaltioiden ja siihen kuulumattomien jäsenvaltioiden yhdenvertaiset lähtökohdat ja yksinkertaistaisi maksutaseita koskevan järjestelyn aktivointia; 1. pitää maksutase-ehdotusta myönteisenä ensimmäisenä askeleena kohti euroalueen jäsenvaltioiden ja siihen kuulumattomien jäsenvaltioiden yhdenvertaisia lähtökohtia; myöntää, että tehtävä ei ole helppo, kun otetaan huomioon euroaluetta varten äskettäin luodut tehokkaat mekanismit; 2. katsoo kuitenkin, että ehdotukseen on tehtävä eräitä tässä väliaikaisessa mietinnössä hahmoteltuja muutoksia, jotta lopputulos olisi hyväksyttävissä; pyytää siksi päätöksenteon avoimuuteen vedoten, että neuvosto ja komissio odottavat tämän väliaikaisen mietinnön hyväksymistä ennen kuin maksutase-ehdotukseen perustuva asetus hyväksytään; 3. korostaa, että komissio ei järjestänyt laajaa kuulemista ennen maksutase-ehdotuksen tekemistä eikä komissio perustellut asiaa poikkeuksellisella kiireellisyydellä, kuten sen olisi pitänyt tehdä SEUT- ja SEU-sopimuksen liitteenä olevan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta koskevan pöytäkirjan (N:o 2) 2 artiklan nojalla; 4. korostaa, että ehdotuksessa ei ole viittausta toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamiseen, jota edellytetään SEUT- ja SEU-sopimuksen liitteenä olevan, toissijaisuusja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan (N:o 2) 5 artiklassa; 5. pyytää neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon seuraavat suositukset: (i) komission olisi täsmennettävä, hallinnoidaanko euroalueeseen kuulumattomalle jäsenvaltiolle Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta annetun PE v /9 PR\ doc

5 asetuksen (EU) N:o 407/ mukaisesti mahdollisesti myönnettävää tukea maksutaseasetuksen mukaisesti hyväksytyillä välineillä, kun kyseistä rahoituksenvakautusmekanismia ei enää jatketa; (ii) maksutaseita koskevan järjestelyn ja rakennerahastojen käytön välille ei pitäisi luoda tosiasiallista yhteyttä eikä konkreettista ehdollisuutta; jos rakennerahaston varojen käyttöön ylipäätään liitetään ehtoja, niitä olisi käsiteltävä asiaa koskevassa säädöksessä; (iii) on myönteistä, että maksutase-ehdotuksessa on lisätty euroalueeseen kuulumattomille jäsenvaltioille tarjottavan rahoitustuen kirjoa; rahoitusvälineiden valikoimaan on kuitenkin lisättävä pankkien pääomitustarpeisiin soveltuva väline, jotta voidaan varmistaa euroalueen jäsenvaltioiden ja euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden yhdenvertaiset lähtökohdat; (iv) (v) velvoitetta komission kuulemiseen ei pitäisi asettaa, kun kyseessä on unionin ulkopuolelta myönnetty ennalta varautuva luotto, johon ei liity ehtoja, ja maksutaseehdotuksen 2 artiklan 4 kohtaa olisi muutettava vastaavasti; maksutase-ehdotus ja sen 4 artiklan 1 kohta paranisi, jos ilmaisusta "kestävä ulkoinen rahoitusasema" ja ilmaisusta "pankkien... vakavaraisuusongelmia ei ole" tehtäisiin toiminnallisesti selkeämpiä; (vi) maksutase-ehdotuksen 4 artiklan 2 kohtaa on selkeytettävä ja siinä on annettava täsmällisempiä kynnysarvoja ja perusteita koskevia ohjeita, jotta voidaan arvioida, milloin maa ei voi enää saada ennalta varautuvaa ehdollista luottoa mutta on edelleen tukikelpoinen laajennettuihin ehtoihin perustuvan luoton yhteydessä; (vii) lisäksi on selkeytettävä maksutase-ehdotuksen 6 artiklan 5 kohtaa, joka koskee siirtymistä ennalta varautuvasta ehdollisesta luotosta lainaan taloudellisen tilanteen heikentyessä, mikä koskee erityisesti siirtymisen ajoittamista ja määrittäviä tekijöitä; (viii) tiukennetun valvontaprosessin avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta on lisättävä mukauttamalla taloudellista vuoropuhelua siten, että parlamentti voi pyytää komissiota, neuvostoa, Euroopan keskuspankkia (EKP) ja Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) keskustelemaan asiasta; (ix) (x) EU:n talousarvio toimii viime kädessä vakuutena kaikille maksutase-ehdotuksen mukaisille tukitoimille; siksi komission olisi esitettävä nykyisten säännösten lisäksi asianmukaisia ratkaisuja siihen, kuinka parlamentille kuuluva unionin talousarvion valvontavalta voitaisiin ottaa konkreettisemmin huomioon maksutase-ehdotuksessa ja kuinka siitä voitaisiin huolehtia aidon vastuuvelvollisuuden mahdollistavalla tavalla; on myönteistä, että on tehty väliaikainen sopimus parlamentin ja neuvoston neuvotteluryhmistä, jotka käsittelevät Gauzésin mietinnön asiasisältöä, mutta maksutase-ehdotuksen olisi heijastettava vallitsevaa tilannetta erityisesti seuraavien 1 EUVL L 118, , s. 1. PR\ doc 5/9 PE v01-00

6 seikkojen osalta: heijastusvaikutusten tunnistaminen ja rooli (Gauzésin mietinnössä käsitelty 1 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 1 a kohta), parametrit, jotka otetaan huomioon, kun jäsenvaltio asennetaan tiukennettuun valvontaan (Gauzésin mietinnössä käsitelty 2 artiklan 1 kohta), komission päätösten avoimuus (Gauzésin mietinnössä käsitelty 2 artiklan 3 a kohta), tiukennetussa valvonnassa olevien jäsenvaltioiden toiminnan erittely, mukaan lukien EKP:n roolin mainitseminen (Gauzésin mietinnössä käsitelty 3 artiklan 1 kohta), komission, EKP:n ja IMF:n kanssa käytävä taloudellinen vuoropuhelu (Gauzésin mietinnössä käsitelty 3 artiklan 6 a kohta), julkisen velan kestävyyden arviointia koskevat eritelmät (Gauzésin mietinnössä käsitelty 5 artiklan 1 a kohta), makrotalouden sopeutusohjelmaa koskeva avoimuus ja vastuuvelvollisuus parlamenttia kohtaan (Gauzésin mietinnössä käsitelty 6 artiklan 1 kohta), realististen ja ajan tasalle saatettujen ennusteiden tarve (Gauzésin mietinnössä käsitelty 6 artiklan 4 kohta), sen arviointi, ovatko ohjelmasta poikkeamista koskevat syyt jäsenvaltion hallinnassa, sekä terveydenhuolto- ja koulutusalan nimenomainen suojeleminen (Gauzésin mietinnössä käsitelty 6 artiklan 5 kohta), jäsenvaltion velkakannan kattava tarkastus makrotalouden sopeutusohjelman yhteydessä (Gauzésin mietinnössä käsitelty 6 artiklan 6 a kohta), säännöllinen tiedottaminen parlamentille ohjelman jälkeisen valvonnan aikana tehdyistä havainnoista, mukaan lukien mahdollisuus käydä taloudellista vuoropuhelua (Gauzésin mietinnössä käsitelty 11 artiklan 3 kohta), käänteisen määräenemmistöäänestyksen soveltaminen neuvoston ohjelman jälkeisten toimenpiteiden suhteen (Gauzésin mietinnössä käsitelty 11 artiklan 4 kohta), kertomus maksutaseasetuksen uudelleenarvioinnista (Gauzésin mietinnössä käsitelty 13 c artikla); 6. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan vakausmekanismille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle. PE v /9 PR\ doc

7 PERUSTELUT Maksutase-ehdotus on pohjimmiltaan tervetullut aloite, jolla virtaviivaistetaan euroalueen ja siihen kuulumattomien jäsenvaltioiden rahoitustukimenettelyjä. Ehdotukseen on kuitenkin tehtävä eräitä muutoksia ja täydennyksiä, joita luonnostellaan tässä väliaikaisessa mietinnössä. Valitettavasti tämän väliaikaisen mietinnön laatimiseen sovellettava nykyinen menettely tarkoittaa, että parlamentti voi vain joko hyväksyä tai hylätä lopullisen asetusehdotuksen, kun taas asiasisältöä koskevien muutosten tekeminen ei ole mahdollista. Alkuperäinen ehdotus (COM(2012)0388) on lisäksi annettu 22. kesäkuuta 2012, ja komission on nyt tarkoitus saattaa maksutase-ehdotus ajan tasalle. Perustana sovelletaan budjettikuripakettia käsittelevässä Gauzésin mietinnössä olevaa väliaikaista sopimusta, jossa paneudutaan euroalueen rahoitustukimenettelyihin. Ajan tasalle saattamista ei kuitenkaan toteuteta päivitetyllä ehdotuksella, vaan muutokset sisällytetään suoraan lopullisen tekstiin, jonka neuvoston on tarkoitus hyväksyä. Tätä taustaa vasten on entistäkin tärkeämpää, että parlamentin kanta laaditaan avoimesti demokraattista legitimiteettiä kunnioittaen ja pyrkien siihen, että lopullisen asetustekstin suhteen päästään myönteiseen tulokseen. Tässä väliaikaisessa mietinnössä ei voida käsitellä kaikkia kysymyksiä, joita ratkaisevassa asetusehdotuksessa on otettu esille. Siinä pyritään kuitenkin hahmottelemaan kriittisiä seikkoja, joihin on paneuduttava ennen asetuksen lopullista hyväksymistä. Tässä mielessä on tärkeää, että maksutase-ehdotusta mukautetaan budjettikuripakettia koskevaan väliaikaiseen sopimukseen. Väliaikaisella sopimuksella muun muassa lisätään vaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden rahoitustuen hakemista ja myöntämistä koskevan menettelyn avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta. On välttämätöntä voimistaa avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta myös maksutase-ehdotuksessa. Lisäksi väliaikaisessa mietinnössä edellytetään ehdotuksen eräiden keskeisten käsitteiden täsmentämistä ja siinä pyritään ottamaan käyttöön rahoitustukea varten menettelyjä, jotka ovat selkeitä ja oikeudenmukaisia eivätkä johda tarpeettomiin kuulemisiin, jos niihin ei ole aihetta. Olisi myös syytä ottaa huomioon, että unionin talousarvio toimii viime kädessä vakuutena tämän asetuksen mukaiselle rahoitustuelle, joten olisi huolehdittava vastuuvelvollisuudesta parlamenttia kohtaan. Tätä väliaikaista mietintöä olisi tarkasteltava laajemmassa yhteydessä eli osana EU:n nykyisiä talousuudistuksia. Poliittiset päättäjät ovat valamassa tulevan pankkiunionin perustuksia. Pankkiunionissa on kolme pääelementtiä: yhteinen valvontamekanismi (YVM), yhteinen kriisinratkaisuviranomainen ja yhteinen talletussuojajärjestelmä. Neuvosto, parlamentti ja komissio käyvät nyt neuvotteluja rakenteen ensimmäisestä pilarista, jossa pyritään EKP-perusteiseen euroalueen jäsenvaltioiden yhteiseen valvojaan. Mekanismi on avoin myös euroalueeseen kuulumattomille jäsenvaltioille, jotka haluavat olla mukana yhteisessä valvonnassa. Komission odotetaan antavan yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevan ehdotuksen vuoden 2013 kuluessa. Tulevan ehdotuksen yksityiskohdista ei ole vielä tässä vaiheessa tietoa, mutta on erittäin tärkeää, että tuleva kriisinratkaisurahasto on myös euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden käytettävissä. Keskitetty valvonta tuottaa vain vähän lisäarvoa, jos pankkien kriisinratkaisun kustannukset lankeavat lopulta maksettaviksi kansallisella tasolla. PR\ doc 7/9 PE v01-00

8 Pankeilla voi lisäksi olla pääomitustarpeita jo ennen kuin pankkien kriisinratkaisu realisoituu. Koska pankkien pääomitusta varten ei ole vakaata välinettä, pankista voi tulla maksukyvytön ja se joutuu turvautumaan kriisirahastoon. Tarvitaan pankkien pääomitukseen soveltuvia välineitä, jotta tämä voidaan ehkäistä sen sijaan, että pelkästään hoidettaisiin nykyisiä ongelmia. Väliaikaisessa mietinnössä pidetään myönteisenä, että ehdotuksessa laajennetaan euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden käytettävissä olevien rahoitustukivälineiden kirjoa. Samalla on kuitenkin syytä muistuttaa, että rahoitustuen keinovalikoimassa ei ole pankkien pääomitusta koskevaa välinettä. Pankkien pääomitus on pyrittävä mahdollistamaan myös euroalueeseen kuulumattomille jäsenvaltioille, jotta euroalueen jäsenvaltioilla ja euroalueeseen kuulumattomilla jäsenvaltioilla olisi aidosti yhdenvertaiset lähtökohdat. Koska tämä kysymys on sangen monimutkainen, perustelujen loppuosassa pyritään kuvaamaan nykyistä ongelmaa ja esittämään mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden pankkien pääomitus Valtion ja hallitusten päämiehet ilmoittivat kesäkuussa 2012 pidetyssä huippukokouksessa, että kun yhteinen valvontajärjestelmä (YVM) on luotu ja käynnistetty, Euroopan vakausmekanismia (EVM) voitaisiin käyttää suoraan euroalueen pankkien pääomittamiseen. Samaa mahdollisuutta ei kuitenkaan olisi tarjolla niille euroalueeseen kuulumattomille jäsenvaltioille, jotka olisivat mukana yhteisessä valvonnassa. Euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot voivat käyttää maksutaseita koskevaa välinettä, mutta sen keinovalikoima on melko rajallinen verrattuna EVM:n keinovalikoimaan. Vaikuttaa siltä, että oikeudellisesti ei ole esteitä sille, että maksutaseita koskevaa välinettä käytettäisiin pankkien pääomittamiseen. Tämän välineen toiminta rajataan kuitenkin sen käytettävissä olevan rahoituksen mukaisesti. Arvioiden mukaan maksutaseita koskevan välineen rahoitus on enimmillään 60 miljardia euroa. Rahoituksen rajaaminen johtuu siitä, että EU:n talousarvio toimii välineen vakuutena. Jos jokin lainaa ottanut jäsenvaltio laiminlöisi takaisinmaksun, EU saattaisi joutua lyömään laimin omia velvoitteitaan. Jos rahoituslaitosta pääomitettaisiin suoraan maksutaseita koskevalla välineellä, EU:n talousarvio altistuisi puolestaan kyseiselle rahoituslaitokselle. Riski on huomattavasti pienempi, jos laina myönnetään jäsenvaltiolle eikä suoraan itse rahoituslaitokselle. Tätä taustaa vasten voisimme kuitenkin sallia sen, että jäsenvaltiot käyttävät maksutaseita koskevalla välineellä myönnettyjä lainoja pankkien pääomittamiseen. Kun euroalueeseen kuulumattomat maat liittyvät euroalueeseen, ne voivat hyötyä kaikista EVM:n välineistä. Tätä odotellessa kannattaa harkita maksutaseita koskevan välineen ohella kahta lisävaihtoehtoa pankkien pääomittamista varten. Nämä vaihtoehdot ovat: A. Ensinnäkin EVM-sopimuksen muuttaminen siten, että euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot voivat halutessaan osallistua EVM:n maksettuun pääomaan nimenomaan PE v /9 PR\ doc

9 saadakseen selkänojan pankkien pääomittamista varten. EVM-sopimuksen muuttaminen voi kuitenkin osoittautua hankalaksi tehtäväksi. B. Toisena vaihtoehtona on, että euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot perustavat hallitustenvälisellä sopimuksella uuden rahaston, jossa on maksettua pääomaa (EVM:n mallin mukaisesti) ja kenties myös vaadittaessa maksettavaa pääomaa. Tällainen rahasto yhdistäisi kaikkia euroalueeseen kuulumattomia jäsenvaltioita, jotka ovat sitoutuneet ottamaan yhteisen rahan käyttöön. Se voisi saada osarahoitusta IMF:ltä ja sitä voitaisiin käyttää pankkien pääomittamiseen. Vaihtoehto B toimisi seuraavasti: Euroalueeseen kuulumattomilla jäsenvaltioilla voi olla hankaluuksia koota tarvittavaa pääomaa tällaista euron ulkopuolista rahoitustukirahastoa varten; ongelma voitaisiin ratkaista kannustamalla IMF:ää osallistumaan rahastoon. Käynnistysvaiheessa IMF:llä voisi olla pääomaosuuksien enemmistö (80 prosenttia) ja euroalueeseen kuulumattomilla jäsenvaltioilla loppuosuus (20 prosenttia). Euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden maksuosuuksissa voisi olla sekä maksettua pääomaa että vaadittaessa maksettavaa pääomaa (jota ei makseta ennen kuin tarvetta ilmenee) EVM:n mallin mukaisesti siten, että pääomaosuuksien jakoperuste vastaisi EKP:n pääoman jakoperustetta. Olisi suotavaa, että tätä rahastoa voisivat käyttää ainoastaan maat, jotka ovat sitoutuneet ottamaan euron käyttöön. Jos euroalueeseen kuulumaton jäsenvaltio liittyisi tässä mallissa euroon ja EVM:ään, sen euron ulkopuoliseen rahastoon suorittamat maksuosuudet voitaisiin siirtää automaattisesti EVM:ään (samansuuruisina, koska sekä EVM:ssä että euron ulkopuolisessa rahastossa sovelletaan samaa jakoperustetta). Jos euroalueeseen kuulumaton jäsenvaltio poistuu euron ulkopuolisesta rahastosta, syntyy rahoitusvaje. Tällöin turvauduttaisiin uudelleen IMF:n osallistumiseen ja IMF voisi paikata vajeen. Euron ulkopuolisesta rahastosta voitaisiin koko sen toiminnan ajan pääomittaa suoraan euroalueeseen kuulumattomia rahoituslaitoksia asettamatta EU:n talousarviota vaaraan, koska komissiota ei pyydettäisi ottamaan lainoja pääomamarkkinoilta. Lopulta kaikki rahaston euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot ottavat yhteisen rahan käyttöön, jolloin rahastosta tulee tarpeeton; kun näin käy, rahasto lopetetaan. Silloin kaikki euron ulkopuolisesta rahastosta saadut maksuosuudet on siirretty EVM:ään, jossa olisi tuolloin 26 jäsentä (pois luettuina Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska, mutta mukaan luettuna Kroatia). PR\ doc 9/9 PE v01-00