SUOMENKIELISTEN TIETOSANAKIRJOJEN ANTAMA KUVA HINDULAISUUDESTA

Transkriptio

1 SUOMENKIELISTEN TIETOSANAKIRJOJEN ANTAMA KUVA HINDULAISUUDESTA Tapausesimerkkeinä WSOY:n ja Otavan julkaisut Itä-Suomen yliopisto Teologian osasto Läntinen teologia Pro gradu -tutkielma Marraskuu 2017 Uskontotiede Oona-Roosa Tarvainen 0

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Osasto School Teologian osasto Tekijä Author Oona-Roosa Tarvainen Työn nimi Title Suomenkielisten tietosanakirjojen antama kuva hindulaisuudesta Tapausesimerkkinä WSOY:n ja Otavan julkaisut. Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Sivumäärä Number of pages Date Uskontotiede Kandidaatintutkielma Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma Tiivistelmä Abstract Tässä Pro gradu -tutkielmassa analysoidaan, millaisen kuvan WSOY:n ja Otavan tietosanakirjat vuosilta antavat hindulaisuudesta. Tutkimusmenetelminä ovat diskurssi- ja argumentaatioanalyysi. Analyysia varten aineisto systematisoidaan käyttäen Ninian Smartin uskonnon seitsemää ulottuvuutta. Tutkimuskysymykset ovat kuinka hindulaisuus on määritelty suomenkielisissä tietosanakirjoissa vuosina ja kuinka hindulaisuuden kuvaus muuttuu tietosanakirjoissa eri vuorikymmeninä. Tutkimus keskittyy siihen, mitkä Ninian Smartin määrittelemät uskonnon ulottuvuudet korostuvat tietosanakirjojen hindulaisuuden määritelmissä, miten mikäkin ulottuvuus näkyy näissä ja mitkä ulottuvuudet jäävät vähemmälle huomiolle tai mahdollisesti kokonaan määritelmien ulkopuolelle. Tämän lisäksi tutkitaan myös muutosta, joka tapahtuu kuvauksissa vuosikymmenten välillä. Tutkimuksessa selvisi Otavan tietosanakirjojen kuvaavan tyypillisesti hindulaisuuutta brahmalaisuuden yhdeksi kehitysjaksoksi. Kun hindulaisuutta kuvataan brahmalaisuuden viimeiseksi kehitysjaksoksi, luodaan jatkuvuutta brahmalaisuudesta hindulaisuuteen. Näitä uskontoja ei nähdä itsenäisinä kokonaisuuksina, vaan yhden ja saman uskonnon kehitysvaiheina. WSOY:n tietosanakirjat luovat puolestaan systemaattisesti kuvaa hindulaisuudesta jonkinlaisena kolminaisuusoppina. Tämä Kolminaisuus oli osana kaikkien WSOY:n julkaisujen hindulaisuuden määritelmää. Kolminaisuudesta puhuminen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistettyjen ajatusten liittämisenä myös hindulaisuuteen. Tällä tavoin hindulaisuudesta luodaan enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Tutkimuksessa mukana olleet tietosanakirjat kuvaavat hindulaisuutta pitkälti bramiinien kautta. Hindulaisuuden jumalat hahmottuivat molempien kustantajien tietosanakirjoissa pääosin Brahman, Śivan ja Višnun kautta. Lisäksi tietosanakirjat käsittelivät Brahmaa, Višnua ja Śivaa huomattavan yhtenäisesti. Tietosanakirjoissa oli hindulaisuuden vertailua varsinkin buddhalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Osa kuvauksista sisälsi myös arvottavia ja mielipiteenomaisia huomioita. Tällaisia olivat esimerkiksi hindulaisuuteen liittyvien menojen syyttäminen siveettömiksi sekä hindulaisuuden suvaitsevaisuuden korostaminen. Hindulaisuuden menojen syyttäminen siveettömiksi voidaan nähdä negatiivisesti arvolatautuneena, kun taas suvaitsevaisuuden korostamisella luotiin positiivista kuvaa hindulaisuudesta. Lisäksi hindulaisuutta lähestyttiin paikoittain hyvin vahvasti kristinuskosta ja kristinuskoon liittyvästä terminologiasta käsin. Osa WSOY:n teoksista oli hindulaisuuden esittelyn osalta keskenään todella yhtenäisiä, lähes identtisiä, vaikka näiden teosten julkaisuajankohtien välillä oli useita vuosia ja vuosikymmeniä. Myös Otavan julkaisut olivat toistensa kanssa osin hyvin samankaltaisia, melkein identtisiä. Paikoin hindulaisuuden kuvaus ei näin ollen juuri muuttunut vuosikymmenten kuluessa. Avainsanat Keywords Hindulaisuus, Ninian Smart, tietosanakirjat, WSOY, Otava, diskurssianalyysi, argumentaatioanalyysi 1

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Philosophical Faculty Osasto School School of Theology Tekijä Author Oona-Roosa Tarvainen Työn nimi Title How Finnish encyclopaedias (Otava, WSOY) portray Hinduism Pääaine Main Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages subject Comparative religion Kandidaatintutkielma p. Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma Tiivistelmä Abstract This research examines how Hinduism is portrayed in the encyclopaedias of Otava and WSOY between years 1909 and The two methods used are discourse analysis and argumentative analysis. The research examines the definition of Hinduism through Ninian Smart s seven dimensions of religion. The research questions are, how is Hinduism defined in these two Finnish encyclopaedias and how does this definition change over years. The research aims to find out how these seven dimensions can be seen in the encyclopaedias, if at all. As a conclusion, the encyclopaedias of Otava tended to define Hinduism as a developmental phrase of Brahmanism. The two are not seen as separate religions but instead as different stages of one continuing and changing religion. On the other hand, the encyclopaedias of WSOY systematically view Hinduism as somewhat Trinitarian. Trinity was part of the description of Hinduism in every WSOY s volume. Through Trinity aspects usually associated with Christianity are now also linked into Hinduism. Both Otava and WSOY defined Hinduism mainly through Brahmins. In most volumes from both publishers, Hindu deities were approached through Brahma, Višnu and Śiva. The three deities were described in a noticeably similar way in both publisher s encyclopaedias. Encyclopaedias of both publishers included comparing Hinduism to Buddhism, Christianity or Islam. Part of the descriptions were not entirely objective but instead more opinion-like. For example Hinduism was said to contain promiscuous rituals. On the other hand the toleration of others, often linked with Hinduism, was emphasized. It is worth noticing that these kind of questionable descriptions were not one sided: they contained both overly-negative and overly-positive observations of the religion. Hinduism was also occasionally approached through Christian terminology not necessarily suitable for analysing an entire different religion. Parts of the descriptions of Hinduism remained quite the same over time in both publishers encyclopaedias despite the volumes having even decades between themselves. This was especially notable in WSOY s encyclopaedias in which the descriptions sometimes remained mainly identical over the years. Some basic parts of the descriptions were not changed at all during the time researched. Avainsanat Keywords Hinduism, Ninian Smart, encyclopaedias, Otava, WSOY, discourse analysis, argumentative analysis 2

4 SISÄLLYS 1. JOHDANTO Tutkimustehtävä ja -aineisto Tutkimusmetodi Aikaisempi tutkimus Tutkimuksen rakenne OTAVAN TIETOSANAKIRJAT: HINDULAISUUS BRAHMALAISUUDEN KEHITYSJAKSONA Tietosanakirja (1911) Pieni tietosanakirja (1926) Iso tietosanakirja (1932) Fokus (1963) Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica (1966) Otavan iso fokus (1972) Otavan suuri ensyklopedia (1977) Suuri suomalainen tietosanakirja (1988) Yhteenveto WSOY:N TIETOSANAKIRJAT: HINDULAISUUS KOLMINAISUUSOPPINA Uusi tietosanakirja (1961) Facta (1969) Spectrum tietokeskus (1977) Facta 2001 (1983) Nykysuomen tietosanakirja (1993) WSOY Iso tietosanakirja (1995) Yhteenveto JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Lähteet Kirjallisuus

5 1. JOHDANTO 1.1 Tutkimustehtävä ja -aineisto Sangen harwa ajattelewa henkilö noudattaa hindulaisuutta aiwan sellaisenaan, ja monellakaan heistä ei ole todellista uskoa siihen uskontona. 1 Intia. Hindulaisuuden pahimpiin hedelmiin kuuluu epäsiweellisyys. Jumalanpalwelus, hirwittäwinee lingaa-palweluksineen, mitä siweettömimpine kirjallisuutineen ja temppelitanssijataropintoineen oikeana Intian kansan ruttopaiseena edistää hirwittävällä tawalla epäsiweellisyyttä. 2 Kansalliskirjaston digiarkiston haku löytää sanomalehtien osalta 23 tulosta hakusanalle hindulaisuus aikaväliltä Edellä olevat lainaukset kahdesta ensimmäisestä hakutuloksesta kuuluvat näihin. Ensimmäisessä kiistetään hindujen uskoa. Jälkimmäisessä artikkelissa paheksutaan hindulaisuuden epäsiveellisyyttä. Myöhemmin samassa artikkelissa paheksutaan hindulaisuuden moniavioisuutta, ja tätä syvää haavaa voidaan lehden mukaan lääkitä kristinuskon avulla. 3 Sanomalehdet ovat yksi lähde siitä, millainen kuva hindulaisuudesta suomalaisille annettiin julkisuudessa ennen kuin tietosanakirjoja julkaistiin. Tämä kuva näyttäisi olleen varsin kielteinen. Suomenkielisten tietosanakirjojen edeltäjä, yleissivistävä sanakirja, määritteli Intian uskonnot yleisesti seuraavasti: Indian uskonnot, niistä on wanhin vedan, luonnonvoimien (auringon, kuun, taiwaanlaen) palwelus, jonka ohessa uskotaan yhteen ainoaan maailman luojaan Brahmaan. Wähitellen sai kuitenkin luonnonpalwelus henkisemmän muodon ja personoittiin siten, että Brahma on kaikkien luoja, johon kaikki takaisin palaa, Wischu, kaiken voimassa pitäjä ja Siva, hävityksen jumala. Paitsi näitä ylijumalia, joita myös joksikin kolmi-yhteydeksi ajatellaan, palwellaan epälukuisia alijumalia, enimmäkseen luonnonvoimain edustajina ja sankareina, joille uhrataan. Sielunvaelluksen oppi on yleinenen ja sanotaan tätä uskontoa Brahman opiksi. Uutena uskonnon perustajana ilmaantui sitten Buddha (k.t.s) 4 Sanakirja yleiseen siwistykseen kuuluvia tietoja varten ( ) ei sisällä hakusanaa hindulaisuus, mutta kohdassa Indian uskonnot mainitaan hindulaiset jumalat 1 Kotimaa , lähetysaloilta. 2 Kotimaa , lähetysaloilta. 3 Kotimaa , lähetysaloilta. 4 Sanakirja yleiseen siwistykseen kuuluwia tietoja warten 1890,

6 Brahma, Wischnu ja Siva. 5 Näiden lisäksi huomioidaan myös alijumalien olemassaolo. Kuvauksessa on useita muitakin hindulaisuuteen yhdistettäviä seikkoja, mutta näistä ei käytetä termiä hindulaisuus. Hindulaisuutta ei nimetä erikseen, vaikka kuvauksen alku viittaa selkeästi hindulaisuuteen. 6 Pro gradu -tutkielmassa analysoin, minkälaisen kuvan WSOY:n ja Otavan tietosanakirjat vuosilta antavat hindulaisuudesta. Otava ja WSOY on tässä tutkimuksessa ymmärretty laajassa merkityksessä, ja näin ollen mukana on Tietosanakirja Oy:n teoksia. Perusteena tälle mukana ololle on se, että kustantaakseen Tietosanakirjan (1909) Otava ja WSOY muodostivat vuonna 1906 yhdessä Tietosanakirja-osakeyhtiön. 7 WSOY:n ja Otavan tytäryhtiöiden tietosanakirjat eivät ole osana tutkimusta. Tutkimuskysymykseni ovat: Kuinka hindulaisuus on kuvattu suomenkielisissä tietosanakirjoissa vuosina ja Kuinka hindulaisuuden kuvaus mahdollisesti muuttuu eri vuorikymmeninä. Tutkimuksen aikarajauksen alkamisen ajankohta 1909 perustuu siihen, että alan ensimmäinen kotimainen klassikko 8 julkaistiin vuosina , joten tätä aikaisempaa aineistoa ei ole saatavilla. 9 Tutkimuksen aikarajauksen loppu, 1997, perustuu puolestaan siihen, että tämän jälkeen ei ole julkaistu tietosanakirjaa, joka täyttäisi muut myöhemmin tässä luvussa mainitut aineistolle asetetut ehdot. WSOY Iso Tietosanakirja julkaistiin vuosina Tutkimuksen ulkopuolelle on jätetty käännöstietosanakirjat, lasten sanakirjat ja muut erikoistuneemmat tietosanakirjat sekä sähköiset tietosanakirjat. Tarkastelun kohteena on hakusana hindulaisuus. Mikäli tietosanakirjasta ei löydy hakusanaa hindulaisuus, vaan asiaa on käsitelty esimerkiksi hakusanan Intian uskonnot alla, analyysissa on tällöin mukana tuon otsikon alle sijoittuva hindulaisuuden kuvaus. Tässä tutkielmassa on yksi teos, Otavan suuri ensyklopedia, jossa hindulaisuuden määritelmä on haettu hakusanan Intian uskonnot kohdalta. Muissa tietosanakirjoissa hindulaisuuden määritelmä on lähtöisin hakusanan hindulaisuus kohdalta. Tutkimuksen vanhin teos on Otavan ja WSOY:n yhdessä muodostaman Tietosanakirja Osakeyhtiön julkaisema Tietosanakirja. Sen hindulaisuutta käsitellyt osa ilmestyi 5 Ks. Sanakirja yleiseen siwistykseen kuuluwia tietoja warten 1890, Ks. Sanakirja yleiseen siwistykseen kuuluwia tietoja warten 1980, Castrén et al. 1917, Hosiaisluoma 2003, Hosiaisluoma 2003,

7 vuonna Tämän jälkeen seuraava suomenkielinen tietosanakirja julkaistiin vuosina Kyseinen teos oli nimeltään Pieni tietosanakirja, jonka julkaisijana oli Otava. Hindulaisuutta käsiteltiin teoksen ensimmäisessä osassa. Näiden jälkeen julkaistut tutkielmassa mukana olevat tietosanakirjat ovat kronologisessa järjestyksessä Iso tietosanakirja (1932), Uusi tietosanakirja (1961), Fokus (1963), Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia fennica (1968), Facta (1969), Otavan iso fokus (1972), Spectrum tietokeskus (1977), Otavan suuri ensyklopedia (1977), Facta 2001 (1983), Suuri suomalainen tietosanakirja (1988), Nykysuomen tietosanakirja (1993) ja WSOY Iso tietosanakirja (1995). Näistä ovat WSOY:n kustantamia Spectrum tietokeskus, Facta 2001, Nykysuomen tietosanakirja ja WSOY Iso tietosanakirja. Lisäksi mukana on luvun alussa mainituin perustein kolme Tietosanakirja Oy:n teosta: Tietosanakirja, Uusi tietosanakirja ja Facta. Muut ovat Otavan julkaisuja. Tietosanakirja (1911) käsitellään Otavan tietosanakirjojen yhteydessä, koska teos on painettu kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapainossa. Facta (1969) käsitellään osana WSOY:n tietosanakirjojen kokonaisuutta, koska sen hindulaisuuden kuvaus on identtinen tai hyvin samankaltainen useiden WSOY:n tietosanakirjojen kanssa. Uusi tietosanakirja (1961) analysoidaan WSOY:n tietosanakirjojen yhteydessä. Perusteena on se, että vaikka Uusi tietosanakirja (1961) on Tietosanakirja Oy:n julkaisu, sen täydennysosan (1972) yhteydessä ilmoitettiin Tietosanakirja Oy:n ohella julkaisijaksi myös WSOY. Lisäksi täydennysosa painettiin Werner Söderström Osakeyhtiön laakapainossa. Täydennysosa itsessään ei sisällä hindulaisuuden kuvausta, eikä näin ollen ole osana tutkimusta. Tutkimuksessa mukana olevista tietosanakirjoista varhaisimmat ovat useimmiten Otavan kustantamia, kun taas uudemmat teokset ovat suurimmaksi osaksi WSOY:n kustantamia. Tähän tutkielmaan liitettyjä suoria lainauksia tietosanakirjoista ei ole muokattu. Näin ollen esimerkiksi tietosanakirjojen kirjoitusvirheitä ei ole korjattu, vaan ne ovat lainauksissa samalla tavalla kuin lähteessäänkin. Tekstin lisäksi tutkimuksen analyysi koskee myös hakusanan ohessa olleita kuvia ja näihin kuuluvia kuvatekstejä. (ks. alaluku 1.2). Tietosanakirjojen ihanteena on kuvata asioita objektiivisesti ja puolueettomasti. Näin ollen tutkittavaa aineistoa voidaan pitää myös aikansa käsityksenä todellisuudesta. Tutkimuksessa mukana olevat suomalaiset tietosanakirjat ovat käsitelleet uskontoja hyvin vaihtelevalla laajuudella. Esimerkiksi Iso tietosanakirja (1933) käsittelee islamia noin sivun verran, ja tämän lisäksi siinä on myös kaksi sivua islamiin liittyviä kuvia. 3

8 Nämä kaksi kuvasivua koostuvat yhteensä seitsemästä kuvasta. WSOY Iso tietosanakirja (1995) puolestaan kuvailee islamia noin puolen sivun verran. Ohessa on myös pieni kuva, kartta, joka kuvaa islamin leviämistä. Facta 2001 (1983) käsittelee islamia kuvateksteineen noin 3/4 sivua. Lisäksi ohessa on kahdeksan kuvaa rukouksen asennoista sekä karttakuva islamin levinneisyydestä. Nämä kuvat vievät noin toiset 3/4 sivua. Factassa (1969) islamin kuvaus sisältää samoin noin 3/4 sivua tekstiä. Lisäksi tekstin ohessa on karttakuva islamin levinneisyydestä, sivun kokoinen karttakuva islamilaisista valtioista sekä sivullinen valokuvia. Otavan tietosanakirjat Tutkimusaineistosta vanhin, Tietosanakirja, on kymmenosainen tietosanakirja. Hindulaisuutta käsitellään sen kolmannessa osassa, joka käsittää hakusanat haggard-kaiverrus. Hindulaisuutta käsitellään vuonna 1911 julkaistussa osassa. Mukana olevista Otavan julkaisuista toiseksi vanhimmassa, Pienessä tietosanakirjassa, Hindulaisuutta kuvataan ensimmäisessä osassa, A-Hollanti. Kyseinen osa ilmestyi vuonna Isossa tietosanakirjassa on puolestaan viisitoista osaa. Siinä hindulaisuutta käsitellään vuonna 1932 julkaistussa neljännessä osassa. Ison tietosanakirjan jälkeen julkaistiin Fokus. Hindulaisuutta käsitellään viisiosaisen Fokuksen ensimmäisessä osassa, joka julkaistiin vuonna Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica on kymmenenosainen teos, joka käsittelee hindulaisuutta kolmannessa osassaan. Se ilmestyi vuonna Tämän jälkeen julkaistiin Otavan Iso Fokus. Otavan Isossa Fokuksessa on kahdeksan osaa. Hindulaisuutta käsitellään sen toisessa osassa. Tämä osa ilmestyi vuonna Otavan suuressa ensyklopediassa hindulaisuus esitellään kolmannessa osassa, joka ilmestyi vuonna Suuri suomalainen tietosanakirja on tutkimuksessa mukana olevista Otavan tietosanakirjoista uusin. Tässä tietosanakirjassa on kaksi osaa, joista ensimmäinen, vuonna 1988 ilmestynyt, sisältää hakusanan hindulaisuus. 4

9 WSOY:n tietosanakirjat Uusi tietosanakirja sisältää 24 osaa ja lisäksi siinä on kaksi täydennysosaa. Hindulaisuutta käsitellään seitsemännessä osassa, joka ilmestyi vuonna Uusi tietosanakirja on vanhin tutkielmassa mukana oleva WSOY:n teos. Sen jälkeen julkaistiin Facta. Facta on kymmenenosainen tietosanakirja, jossa on lisäksi yksi täydennys- ja hakemisto-osa. Hindulaisuutta käsitellään tietosanakirjan kolmannessa osassa, joka ilmestyi vuonna Spectrum tietokeskuksessa puolestaan on yhteensä 16 osaa. Hindulaisuutta kuvataan sen kolmannessa, vuonna 1977 ilmestyneessä osassa. Spectrumin tavoin myös Facta 2001:ssä on huomattava määrä osia. Facta 2001 on 18-osainen tietosanakirja. Hakusana hindulaisuus löytyy kuudennesta osasta, joka ilmestyi vuonna Teoksessa on myös kaksi hakemisto-osaa sekä neljä täydennysosaa. Facta 2001:n jälkeen WSOY julkaisi Nykysuomen tietosanakirjan. Nykysuomen tietosanakirja on neliosainen tietosanakirja. Hindulaisuutta kuvataan sen kolmannessa osassa vuodelta WSOY Iso tietosanakirja on tutkimuksessa mukana olevista tietosanakirjoista uusin. Hindulaisuutta käsitellään sen kolmannessa osassa, joka ilmestyi vuonna WSOY Iso tietosanakirja koostuu kymmenestä osasta. Tietosanakirja Kustantaja Ilmestymisvuosi Tietosanakirja Tietosanakirja Oy 1911 Pieni tietosanakirja Otava 1926 Iso tietosanakirja Otava 1932 Uusi tietosanakirja Tietosanakirja Oy 1961 Fokus Otava 1963 Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia fennica Otava 1968 Facta Tietosanakirja Oy 1969 Otavan iso fokus Otava 1972 Spectrum tietokeskus WSOY 1977 Otavan suuri ensyklopedia Otava 1977 Facta 2001 WSOY 1983 Suuri suomalainen tietosanakirja Otava 1988 Nykysuomen tietosanakirja WSOY 1993 WSOY Iso tietosanakirja WSOY 1995 Kaavio 1. Tutkimuksessa mukana olevat tietosanakirjat järjestyksessä ilmestymisvuoden mukaan. 5

10 Otava ja WSOY Tutkimuksessa ovat mukana kaksi merkittävää suomalaista julkaisijaa, Otava ja WSOY. Otava-konserni on kirjankustannusalan suurin toimija Suomessa. Kirjat liiketoiminta-alueen pääyhtiö on Kustannusosakeyhtiö Otava. Yhtiön toimialana on suomenkielisen kaunokirjallisuuden ja tietokirjojen sekä oppimateriaalien kustantaminen. Kirjat liiketoiminta-alueeseen kuuluvat myös Like Kustannus Oy, Kustannusosakeyhtiö Moreeni ja Otavan Kirjapaino Oy. F-Kustannuksen nimellä kustannetaan musiikkialan kirjoja. Otavan Kirjapaino on monipuolinen kirjapaino ja sitomo, joka valmistaa kirjoja useille suomalaisille ja ulkomaisille kustantajille. Kirjapainon tuotantolaitokset sijaitsevat Keuruulla. 10 Näin Otava kuvaa nettisivuillaan kirjankustannustoimintaansa. Otavan perustivat nuoret akateemikot vuonna Vuosina Otava julkaisi oppi- ja tietokirjoja liittyen esimerkiksi uskontoon, äidinkieleen, historiaan, vieraisiin kieliin, matematiikkaan, hygienia- ja terveyskasvatukseen sekä luonnon- ja maantieteeseen. 12 Otavan historian mukaan Otava on 1920-luvulta alkaen ollut Suomen johtava aakkosellisten tietosanakirjojen julkaisija. Eurooppalaisen ensyklopedistisen perinteen viljely on tuonut yhtiön tietoteoksiin rationalismia ja kokemusperäisyyttä tähdentävän piirteen, joka on hallinnut suurta osaa tuotannosta. 13 WSOY on oman kotisivunsa mukaan monipuolinen julkaisija: WSOY kustantaa monipuolisesti kotimaista ja suomennettua kauno- ja tietokirjallisuutta sekä lasten- ja nuortenkirjoja. Vuonna 1878 perustettu WSOY tunnetaan monien suomalaisten klassikkokirjailijoiden kustantajana. WSOY toimii kirjallisuuden suunnannäyttäjänä ja tuo kiinnostavimpia kirjoja niin Suomesta kuin maailmalta lukijoiden ulottuville. WSOY työskentelee pitääkseen kirjat ja lukemisen merkityksellisenä osana suomalaisten elämää sekä vaaliakseen kirjallista perintöään Otava-konsernin kotisivut. 11 Koskimies 1946, 42, Koskimies 1946, ; Tarkka 1980, Tarkka 1980, WSOY:n kotisivut. 6

11 Söderströmin kirjapainotoiminta alkoi vuonna Kustannustoiminta alkoi joulukuussa Painaminen ja kustantaminen yhdistettiin yhtiöksi vuonna Perustajan, Werner Söderströmin, mukaan kysymys ei kuitenkaan ollut varsinaisesti uudesta, vaan paremminkin vanhasta liikkeestä, joka vain sai uuden muodon. 16 Tietosanakirja osakeyhtiö perustettiin vuonna Vaikka yhtiö oli Otavan ja WSOY:n yhteinen hanke, sen kirjat painettiin Otavan kirjapainossa Tutkimusmetodi Tutkimusmenetelminä ovat systemaattinen ja argumentaatioanalyysi. Tässä tutkimuksessa systemaattisella analyysilla 18 tarkoitetaan tutkittavan aineiston eri asiasisältöjen ja tyylillisten ja visuaalisten keinojen vertailevaa analyysia. Analyysia varten aineisto jaotellaan käyttäen lähtökohtana Ninian Smartin uskonnon seitsemää ulottuvuutta (ks. alla). Tarkoituksena on selvittää, millaista kuvaa hindulaisuudesta tietosanakirjat rakentavat, ylläpitävät ja luovat. Systemaattisella analyysilla selvitetään, mihin tai millaisiin asioihin suomenkieliset tietosanakirjat ovat keskittyneet kuvatessaan hindulaisuutta. Analyysissä otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon kuvauksiin mahdollisesti sisältyvät kannanotot. Keskeistä analyysissa on, millaisia seikkoja kirjoittaja nostaa hindulaisuuden kuvauksissa esille ja mitkä seikat jäävät vähemmälle huomiolle. Lisäksi tutkielman tukena toimii argumentaatioanalyysi. Argumentaatioanalyysiin kuuluu väitteen, sen perusteluiden ja taustaoletusten tunnistaminen. 19 Kakkuri-Knuuttila ja Halonen kuvaavat argumenttianalyysia seuraavalla tavalla: Argumentaatioanalyysissa tämä tarkoittaa, että tunnistamme tekstin argumentatiivisen rakenteen kokonaisuudessaan. Tunnistamme, kuinka eri väitteet ja perustelut liittyvät toisiinsa ja kuinka tämä kokonaisuus näyttäytyy järkevänä laajemmassa yhteydessään. 20 Tässä tutkielmassa argumentaatioanalyysillä selvitetään, mitä hindulaisuuden väitetään olevan ja edustavan ja millaisia taustaoletuksia näiden väitteiden taustalla on. 15 Häggman 2001, Häggman 2001, Häggman 2001, Systemaattinen analyysi ks. Törmänen & Paasivaara 2009, Kakkuri-Knuuttila & Halonen 2003, Kakkuri-Knuuttila & Halonen 2003, 60. 7

12 Smartin uskonnon seitsemän ulottuvuutta Kuten edellä todettiin, aineiston jäsentelyssä käytetään Smartin luomaa jaottelua uskonnon seitsemään ulottuvuuteen. Näin ollen Smartin jaottelu on osa tutkimuksen metodia. Hänen määrittelemänsä ulottuvuudet määrittelevät sitä, mihin analyysissa kiinnitetään huomiota ja mitkä asiat jäävät pienemmälle huomiolle. Ulottuvuudet ovat apuvälineitä, joiden avulla aineisto jäsennetään ja joille tutkimus rakentuu. Smartin seitsemän uskonnon ulottuvuutta ovat käytännön ja rituaalien ulottuvuus, kokemuksen ja tunteen ulottuvuus, kertomusten ja myyttien ulottuvuus, opin ja filosofian ulottuvuus, etiikan ja säädösten ulottuvuus, yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus sekä materiaalinen ulottuvuus. Uskontoa on Smartin mukaan hyödyllistä tarkastella ulottuvuuksien mukaan, koska tällä tavoin niitä saadaan kuvattua ottaen huomioon sekä niiden käytännöt että ideat. 21 Seuraavassa ulottuvuuksia valaistaan käyttäen hindulaisuudesta otettuja esimerkkejä. Käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen kuuluvat hindulaisuudessa esimerkiksi jooga ja puja. 22 Rituaaleihin ja palvontaan liittyy usein erilaisia apuvälineitä, kuten kynttilöitä ja patsaita. Rituaaleissa käytetään puhutun kielen lisäksi myös kehonkieltä. Rituaalien luokkia ovat esimerkiksi niin kutsutut uhrirituaalit ja initiaatioriitit. Näistä ensinnä mainitussa uhraaminen avaa kommunikaatioyhteyden jumalan ja ihmisen välille ja uhrista tehdään pyhä. 23 Uhraamisen tavoin myös rukoileminen voidaan nähdä tapana avata kommunikaatioyhteys jumalan kanssa. Ihmisen ja jumalan välinen suhde ei ole tasavertainen. Osa uhraamista on se, että ihminen ymmärtää jumalallisen olennon ylemmyyden. Initiaatioriitteihin kuuluvat elämänmuutokset, jossa yksilö siirtyy yhdestä statuksesta toiseen. Tällaisia ovat muun muassa murrosikään tai naimisiinmenoon liittyvät riitit. Tämän kaltaiseen rituaaliin kuuluu yleensä kolme vaihetta: ensimmäisessä vaiheessa irrottaudutaan vanhasta, jonka jälkeen seuraa liminaali- eli välivaihe. Viimeisessä vaiheessa tapahtuu yhdistyminen uuteen identiteettiin Smart 1998, Smart 2005, Smart 1983, Smart 1983, ,

13 Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus pitää sisällään ne tunteet ja kokemukset, joita uskonnollinen traditio tuottaa. 25 Ihmisellä voi olla omien kokemuksiensa pohjalta tunne jumalallisesta todellisuudesta. 26 Teoksessaan Das Heilige Rudolf Otto ( ) kuvasi uskonnollista kokemusta latinan numen-sanasta johdetulla termillä numinoosi. 27 Ottolle tämän kaltainen numinoosikokemus on uskonnossa keskeistä. Numinooksessa kokemuksessa ikuinen on jossain ihmisen ulkopuolella, kun taas mystisessä kokemuksessa ikuisuus on meissä. 28 Kertomusten ja myyttien ulottuvuus on usein voimakkaasti yhteydessä käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen kertomuksilla ja rituaaleilla on tapana nivoutua toisiinsa. Sana myytti juontaa juurensa kreikankielen tarinoita tai kertomuksia tarkoittavasta sanasta mythos. Myytti liitetään usein valheellisiin tarinoihin, mutta nykyisessä uskontojen tutkimuksessa sanaa käytetään neutraalissa merkityksessä ottamatta kantaa sen totuudenmukaisuuteen tai valheellisuuteen. Myytti voi kertoa menneisyydestä mutta myös tulevaisuudesta. Uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen kuuluvat esimerkiksi myytit maailman alkuajoista tai kertomukset liittyen lopun aikaan. Erilaiset symbolit ovat usein osana myyttejä, ja ymmärtääkseen kertomusten ja myyttien ulottuvuutta on ymmärrettävä myös symbolista kieltä. Myyttejä ei kerrota pelkästään sanallisesti, vaan myös toiminnassa, rituaalien kautta. 29 Hindulaisuudessa on sanottu olevan miljoonia jumalia, jotka lopulta palautuvat yhteen korkeimpaan olentoon, joka pitää sisällään kaikki jumaluudet. 30 Perinteisen tulkinnan mukaan keskeisiä jumalia hindulaisuudessa ovat Brahma, Višnu, Śiva sekä Durga. Nämä kolme ensiksi mainittua jumalaa ovat luojajumala, ylläpitäjä ja tuhoaja. Viimeksi mainittu, Durga, esiintyy myös Kālīn hahmossa. 31 Jumaluus, johon nämäkin palautuvat, on eräiden tulkintojen mukaan Brahman. Suomalaisessa kirjallisuudessa hänestä on käytetty nimitystä maailmansielu. 32 Yksi Smartin uskonnon ulottuvuuksista on opin ja filosofian ulottuvuus. Oppien merkitys ei ole pelkästään teoreettinen, vaan niillä on myös käytännön merkitystä ne 25 Smart 2005, Smart 1983, Otto 1958, 6 7; Ks. lisäksi Otto 1958, 4, 37, Smart 1983, 63 64, Smart 1983, 79 84; Smart 1998, 15, Grönblom 2001, Miettinen 2002, Grönblom 2001, 72. 9

14 tarjoavat tavan katsoa asioita. 33 Opeilla on merkitystä yhteisön määrittelyssä, koska yhteisöön kuuluvien tulee hyväksyä tietty oppien joukko. 34 Opit eivät välttämättä sovi tiiviisti yhteen keskenään, ja opit vaikuttavatkin toistensa merkityksiin. 35 Yhteistä hinduille on usko reinkarnaatioon ja karmaan sekä jumalakäsitys, joka koostuu edellä mainitusta luovasta, säilyttävästä ja tuhoavasta voimasta. 36 Etiikan ja säädösten ulottuvuus ilmenee hindulaisuudessa muun muassa käsityksenä jälleensyntymisestä. Koska jälleensyntyminen on sidoksissa tekoihin siten, että pahat teot johtavat huonoihin ja hyvät teot parempiin jälleensyntymisiin, jälleensyntymisoppi periaatteena kannustaa hyviin tekoihin. 37 Hindulaisen käsityksen mukaan kaikkia eläviä olentoja tulisi kohdella kunnioittavasti. 38 Uskonnon kuudes ulottuvuus on yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus. Kristinuskossa yhteisö voi olla esimerkiksi seurakunta ja instituutio kirkko. Intiassa yhteisöt muodostuvat tietyn jumaluuden, hengellisen ohjaajan kuten gurun tai temppelin ympärille. Kattavaa instituutiota, joka vastaisi kirkkoa, ei ole. Hindulaisuudessa yhteisö voi muodostua esimerkiksi identifioitumisesta tiettyyn etniseen ryhmää tai tiettyyn kastiin kuulumisesta. 39 Viimeisimpänä Smartin luettelossa on materiaalinen ulottuvuus. Se tarkoittaa uskonnon aineellista ulkoista muotoa. Tämä ulottuvuus voi ilmetä muun muassa taideteoksina, rakennuksina tai pyhiksi määritellyissä joissa ja vuorissa. 40 Hindulaisuudessa esimerkiksi Ganges on pyhä joki ja Varanasi pyhä kaupunki. 41 Analyysissä käytän näitä Smartin luettelemia uskonnon ulottuvuuksia apuvälineinä sijoittaen kunkin tietosanakirjan hindulaisuuden kuvaukset näihin ulottuvuuksiin sen mukaan, puhutaanko kuvauksessa esimerkiksi jumalista vai rituaaleista. Näin luon kuvauksen siitä, mistä hindulaisuuden ulottuvuuksista lähteissäni puhutaan ja mistä mahdollisesti vaietaan. Argumentaatio analyysin avulla voidaan sitten selvittää, millä tavalla mistäkin ulottuvuudesta puhutaan. 33 Smart 1983, Smart 1983, Smart 1983, Grönblom 2001, Smart 1983, Yahya 2010, Knott 2016, 103; Greenberg 2007, Smart 2005, Rinehart 2004,

15 Kuvien analyysi Kielen tavoin myös kuvat voivat vaikuttaa tapaamme jäsentää todellisuutta. 42 Kuvasta voidaan puhua viestintävälineenä: sanojen tavoin kuvat välittävät vastaanottajalleen informaatiota ja erilaisia merkityksiä. 43 Kuva ei ole ainoastaan neutraali väline, vaan sillä on voimaa esimerkiksi muuttaa, liioitella tai dokumentoida todellisuutta sekä herättää ihmisissä ajatuksia. 44 Kuva on jo valmiiksi jonkun henkilön rajaama näkemys ja valokuviin sisältyykin esimerkiksi tiettyjä ideologisia vaaroja. 45 Kontekstuaalisen elokuva- ja tv-teorian mukaan katsojan ominaisuudet ratkaisevat sen, kuinka esimerkiksi elokuvaa tulkitaan. 46 Voitaneen olettaa, että myös liikkumattomassa kuvassa katsojan yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat kuvan tulkintaan. Kuvien ohella tässä tutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös kuvateksteihin. 47 Kuvateksti voi ohjata useilla tavoilla sitä, kuinka lukija tulkitsee kuvaa. 48 Kuvatekstissä kyse on pitkälti valinnoista: saman kuvan yhteyteen voidaan laittaa hyvinkin paljon toisistaan poikkeavat kuvatekstit. 49 Huomioitavaa on myös se, että kuvien ja sanojen tulkinta ovat sidoksissa kulttuuriin. 50 Tutkielma keskittyy tietosanakirjojen kuvien osalta siihen, millaista kuvaa ne hindulaisuudesta luovat. Merkityksellistä on se, mitä kuvissa on ja mitä niissä ei ole. Tutkielmassa on otettu analyysiin mukaan ne kuvat, jotka ovat hindulaisuuden esittelyn yhteydessä. Jos hakusanan hindulaisuus kohdalla viitataan johonkin toiseen hakusanaan, jossa on kuvia liittyen hindulaisuuteen, myös nämä kuvat on otettu analyysiin mukaan. Tällaisesta on esimerkkinä Otavan iso tietosanakirja, jonka hindulaisuuden määritelmän lopussa ilmoitetaan kuvaliite Intia. Ellei lukijaa ole erikseen ohjeistettu katsomaan hindulaisuuteen liittyviä kuvia esimerkiksi hakusanan Intia kautta, tämän kaltaiset hakusanat on jätetty analyysin ulkopuolelle. 42 Hietala 1993, Hietala 1993, 9, Palmu 1992, Hietala 1993, 10, Hietala 1993, Kuva-analyysistä Ks. Fairclough et al Heikkilä 2006, Heikkilä 2006, Palmu 1992,

16 1.3 Aikaisempi tutkimus Tutkittava aihe on mielenkiintoinen, koska aikaisempaa tutkimusta hindulaisuuden tai muidenkaan suurien maailmanuskontojen määritelmistä suomenkielisissä tietosanakirjoissa ei ole tehty. On kuitenkin olemassa tutkimuksia, jotka tavalla tai toisella käsittelevät termiä hindulaisuus ja sen konstruoimista erilaisissa yhteyksissä. Näihin kuuluvat muun muassa oppikirjojen Intia-kuvaa käsittelevät selvitykset. Jaakko Koskela on tutkinut Itä-Suomen yliopiston historian ja maantieteiden laitoksen pro gradu -tutkielmassaan Kansojen kuvaukset 1950-luvun suomalaisissa maantiedon oppikirjoissa (2011) eri kansojen, mukaan luettuna intialaisten, konstruoimista oppikirjoissa. Gradussa on alaluku Kulttuuri ja uskonto, jonka alta löytyy väliotsikko Intian kulttuuri kasteja ja pyhiinvaeltajia. Alaluku on merkityksellinen myös oman tutkimukseni kannalta, koska se kertoo siitä, millaista kuvaa tuon ajan koulujen oppikirjat osaltaan loivat hindulaisuudesta. Oppikirjoissa Intian kulttuuria kuvattiin pääosin uskonnon kautta, ja esimerkiksi kastijärjestelmä on osana kaikkien tutkimuksessa mukana olleiden oppikirjojen kuvauksia. 51 Susanna Hemmingin Oulun yliopiston yleisen historian pro gradu -tutkielma Uskonnon värittämä ikivanha kulttuuri, vastakohtaisuuksien sävyttämä jakaantunut yhteiskunta. Intia-kuva suomalaisissa maantiedon oppikirjoissa vuosina (2005) käsittelee nimensä mukaisesti maantiedon oppikirjojen luomaa kuvaa Intiasta. Tutkimuksen neljäs pääluku Uskonto yhteiskunnan hallitsevana piirteenä käsittelee runsaasti hindulaisuutta. Hemmingin pro gradu -tutkielmassa havaittiin joidenkin oppikirjojen esimerkiksi viittaavan kastilaitoksen perustuvan ihonväriin. 52 Richard King on tutkinut termin hindulaisuus alkuperää artikkelissaan Orientalism and the Modern Myth of 'Hinduism' (1999). Artikkeli keskittyy erityisesti siihen, onko hindulaisuus terminä vain 1800-luvun länsimainen konstruktio. King tarkastelee muun muassa läntisen kolonisaation vaikutusta hindulaisuuden käsitteen rakentamiseen. Hänen tutkimustuloksistaan käy ilmi, kuinka tietyt orientalismin muodot edistävät yksinkertaistettujen käsitysten syntymistä Intian kulttuurista Koskela 2011, 41, Hemminki 2005, King 1999,

17 Myös Pankaj Mishran artikkeli How the British Invented Hinduism (2002) perehtyy brittien merkitykseen hindulaisuuden käsitteen rakentumisessa. Artikkeli käsittelee muun muassa Swami Vivekanandan roolia modernissa hindulaisuudessa ja brittien konstruoiman hindulaisuuden merkitystä hänen toimissaan. Artikkeli keskittyy erityisesti Intian ja länsimaiden väliseen vuorovaikutukseen. Mishran mukaan hindulaisuus on todellisuudessa brittiläinen 1800-luvun keksintö. 54 Tutkimukseni kannalta merkittäviä ovat myös tutkimukset, jotka ovat perehtyneet tietosanakirjojen artikkeleihin. Tällainen on esimerkiksi Jarkko Tuokkolan Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian pro gradu -tutkielma Sosialismi ja kommunismi Suomen tietosanakirjojen artikkeleissa (2017). Tutkimukseni tavoin myös Tuokkolan aineisto koostuu suomenkielisistä moniosaisista yleistietosanakirjoista. 55 Edellä mainituista tutkimuksista kaksi ensimmäistä, Hemmingin ja Koskelan pro gradu -tutkielmat, perehtyvät tutkimukseni tavoin siihen, kuinka hindulaisuutta kuvataan. Tutkimusten aineistot poikkeavat toisistaan: heidän tutkimuksissaan kuvaukset ovat oppikirjoissa, kun taas omassa tutkimuksessani kuvaukset ovat tietosanakirjojen artikkeleja. Heidän tutkimuksensa eivät myöskään rajoitu pelkästään hindulaisuuden kuvauksen tarkasteluun, joten aiheiden rajaukset poikkeavat toisistaan huomattavasti. Kingin ja Mishran artikkelit keskittyvät pitkälti hindulaisuuteen terminä. Näissä artikkeleissa pääpaino on samassa ilmiössä kuin omassa tutkimuksessani, siinä miten hindulaisuus käsitteellisesti rakennetaan. Tuokkolan pro gradu -tutkielma ei aiheensa puolesta käsittele tutkimukseni kanssa samoja teemoja, mutta aineisto on hänen tutkimuksessaan hyvin samankaltainen kuin omassa tutkimuksessani. 1.4 Tutkimuksen rakenne Tutkimus rakentuu neljästä pääluvusta. Johdanto muodostaa ensimmäisen luvun. Analyysi sijoittuu lukuihin kaksi ja kolme. Nämä pääluvut rakentuvat siten, että luvussa kaksi käsitellään kaikki Otavan tietosanakirjat, jonka jälkeen luvussa kolme käsitellään WSOY:n tietosanakirjat. Tietosanakirja Oy:n kirjat sisältyvät näihin lukuihin kronologisessa järjestyksessä joko Otavan tai WSOY:n tarkasteluun. Aineiston esittelyn 54 Mishran 2002, Tuokkola 2017, 3. 13

18 yhteydessä on tarkemmat tiedot siitä, kuinka Tietosanakirja Oy:n teokset on jaoteltu joko Otavaa tai WSOY:tä koskevan pääluvun alle. Otavan teokset käsitellään ennen WSOY:n vastaavia, koska vanhemmat tietosanakirjat painottuvat Otavalle ja uudemmat WSOY:lle. Alaluvut jäsentyvät siten, että jokainen tietosanakirja käsitellään julkaisijansa mukaisen pääluvun alla kronologisessa järjestyksessä. Alaluvuissa käsitellään yhtä teosta kerrallaan. Jokainen alaluku koostuu uskonnon ulottuvuuksien mukaan nimetyistä kokonaisuuksista. Analyysi tehdään ulottuvuus kerrallaan. Vain ne ulottuvuudet käydään läpi, jotka ovat selkeästi esillä kuvauksessa. Jos jokin ulottuvuus ei nouse kuvauksessa esille, sitä ei käsitellä. Jos tietosanakirjan kuvaus hindulaisuudesta on lyhyt, kuvaus on siteerattu kokonaisuudessaan heti alaluvun alussa. Mikäli kuvaus on pitkä, sitä ei ole lainattu kokonaisuudessaan. Tällöin tutkimuksen kannalta olennaisimmat kohdat tulevat esille ulottuvuuksien yhteydessä. Mikäli kahdessa tai useammassa tietosanakirjassa on osittain tai täysin identtiset kuvaukset, tämä identtinen osuus on käsitelty vain ajallisesti varhaisimman teoksen yhteydessä. Tämän kaltaisissa tapauksissa asiasta ilmoitetaan analyysin yhteydessä erikseen. Neljännessä pääluvussa esitetään analyysilukujen perusteella tehtävät johtopäätökset eli vastaukset tutkimuskysymyksiin. 14

19 2. OTAVAN TIETOSANAKIRJAT: HINDULAISUUS BRAHMALAISUUDEN KEHITYSJAKSONA 2.1 Tietosanakirja (1911) Hindulaisuus, brahmalaisuuden (ks. t.) viimeinen kehitysjakso. Buddhalaisuuden (ks. Buddha) esiintymisen jälkeen n. 500 e. Kr. täytyi bramiinien ponnistaa kaikki voimansa säilyttääkseen vaikutusvaltansa, jonka tähden he tavattoman suuressa määrässä omistivat kansanuskon muotoja ja menoja. Etelä-Intiassa (Dekanissa) he liittyivät vallitsevaan Siva-uskoon ja hyväksyivät S i v a n pääjumalaksi, jota vastoin pohjoisempana, Hindustanissa V i š n u sai pääjumalan arvon. Višnuun yhdistettiin toinen suosittu kansanomainen jumala K r i š n a, ja käsitettiin hänen inkarnatsionikseen (avatara). Samalla tavoin yhdistettiin Višnuun muitakin jumalia, joten hänen inkarnatsioniensa luku lopuksi nousi yhdeksään. Siva-usko taasen sijoitti muut jumalat Sivan lapsiksi. Suuresti palveltuja olivat Višnun puoliso Lakšmi ja Sivan puoliso Kali. Varsinkin jälkimmäiseen liittyi siveettömiä menoja. Nykyajan hindulaisuus on jakautunut lukemattomiin lahkoihin. Filosofia on suuresti arvossa pidetty ; filosofisia kouluja on kuusi. Niistä ovat tärkeimpiä Sankhya ja Vedanta. ks. B r a h m a l a i s u u s ja varsinkin: I n t i a n u sk o n n o t. [Söderblom,,,Främmande religionsurkunder (II, 1, 1908).] E. K-a. 56 Yllä on kokonaisuudessaan Tietosanakirjan kuvaus hindulaisuudesta. Kirjoittajaksi ilmoitetaan E. K-a, joka on teoksen alusta löytyvän tähän osaan kirjoittaneiden luettelon mukaan Erkki Kaila. Luettelon yhteydessä Erkki Kailan kerrotaan olevan dosentti ja kirkkoherra. Tietosanakirjan hindulaisuuden määritelmän ohessa ei ole kuvia. Tietosanakirjan hindulaisuuden kuvaus toistuu pitkälti samanlaisena Isossa tietosanakirjassa (1932). Tarkemmin näiden kahden tietosanakirjan hindulaisuuden määritelmien eroja ja samankaltaisuuksia käsitellään Isoa tietosanakirjaa käsittelevässä alaluvussa 2.3. Huomioitavaa on, että kuvauksen ensimmäisessä lauseessa luodaan yhtenäinen kehityskulku, joka on todellisuudessa tieteellisesti kiistanalainen. Kun hindulaisuutta kuvataan brahmalaisuuden viimeiseksi kehitysjaksoksi, luodaan jatkuvuutta brahmalaisuudesta hindulaisuuteen. Näitä uskontoja ei nähdä itsenäisinä kokonaisuuksina, vaan yhden ja saman uskonnon kehitysvaiheina. 56 Tietosanakirja 1911,

20 Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus Tietosanakirjassa ei puhuta suoranaisesti kastijärjestelmästä, eikä siinä mainita termejä kasti, kastijärjestelmä tai kastilaitos. Tästä huolimatta määritelmän alussa mainitaan ylin kasti, bramiinit, käsiteltäessä hindulaisuuden menneisyyttä. Artikkelissa ei tarkemmin kerrota, keitä bramiinit olivat. Lukijan oletettavasti oletetaan tuntevan bramiinien käsite. Lisäksi lukijalle kerrotaan, että noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua heidän täytyi nähdä vaivaa pitääkseen yllä vaikutusvaltansa. Avoimeksi jää, miksi heidän tuli tehdä näin ja mitä vaivannäkö tässä tarkoittaa. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus Hindulaisuuden kuvauksen kokonaispituuteen nähden Tietosanakirja käsittelee kertomusten ja myyttien ulottuvuutta huomattavan monisanaisesti. Tietosanakirja ilmoittaa Višnun avatārien määräksi yhdeksän tavanomaisen kymmenen sijasta. On mahdollista, että teos ilmoittaa avatārien lukumääräksi yhdeksän viitaten vain jo olemassa olleisiin avatāriin. Tällöin kymmenes avatāra, tulevaisuuteen sijoittuva Kalki, olisi jätetty pois laskuista. Muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia. Krišna 57 on teoksessa ainoa nimeltä mainittu Višnun avatāra, jonka kerrotaan olevan avatāra. Lisäksi toinen Višnun avatārista, Buddha, mainitaan kuvauksen alussa. Häntä ei tässä yhteydessä kuitenkaan yhdistetä Višnuun tai avatāroihin. Avatāran käsitettä ei avata tarkemmin. Tietosanakirjassa kuvataan nimeltä kaikkiaan viisi hindulaisuuden mytologiaan ja kertomuksiin kuuluvaa henkilöä tai hahmoa: Śiva, Višnu, Krišna, Lakšmi ja Kālī. Lukuisissa muissa tässä tutkielmassa mukana olleessa tietosanakirjassa mainitaan nimeltä seuraavat kolme jumalaa: Višnu, Śiva ja Brahma. Poikkeuksellisesti Tietosanakirjassa Brahma ei kuitenkaan ole osana hindulaisuuden kuvausta. Teoksessa jumalia lähestytään sukulaisuussuhteiden kautta: Śivan lapset ja puoliso Kālī, samoin kuin Višnun puoliso Lakšmi, ovat osana kuvausta. Śivan lasten nimistä tai tarkemmista tiedoista hakusana ei kerro, vaikka mainitseekin hänellä näitä olevan. Mielenkiintoista on, että 57 Krišna on yksi Višnun avatāroista ja hyvin suosittu jumala (Grönblom 2001, 94). 16

21 Śivan puolisoksi mainitaan tässä nimenomaan Kālī, eikä Durgaa 58 tai Parvatia 59 tuoda esille millään tavalla. Hakusanassa on maantieteellisesti jaoteltu se, missä Śiva oli pääjumala ja missä puolestaan Višnu oli pääjumala: Etelä-Intiassa Śivan kerrotaan olleen pääjumala, pohjoisempana puolestaan Višnun. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Suuresti palveltuja olivat Višnun puoliso Lakšmi ja Sivan puoliso Kali. Varsinkin jälkimmäiseen liittyi siveettömiä menoja. 60 Kuvauksessa kerrotaan, että Lakšmiin ja Kālīin kohdistui palvelua. Kālīn palveluun yhdistetään kuvauksessa jopa mielipiteenilmauksen omaisesti siveettömiä menoja. Lukijalle luodaan tällä tavalla negatiivinen kuva Kālīn palvonnasta toiminnan kuvaaminen siveettömäksi on selkeästi arvolatautunutta. Tarkempaa selitystä palvelun luonteesta ei kuitenkaan anneta. Kuvauksen ohessa ei myöskään ole perusteluita sille, miksi Kālīn palvonta on siveetöntä tai mitä tällä siveettömyydellä tarkemmin tarkoitetaan. Siveettömien menojen kerrotaan liittyneen erityisesti Kālīn palvontaan, mutta hakusanan tekstistä saa sen kuvan, että nämä siveettömät menot eivät rajoitu ainoastaan Kālīn palvontaan. Kuvauksessa nimittäin todetaan: Varsinkin jälkimmäisen palvontaan liittyi siveettömiä menoja. Varsinkin-termin käyttö luo käsityksen, että Kālīn palvonnassa siveettömät menot ovat yleisimpiä kuin muiden jumalien palvonnassa, joihin kuitenkin myös kuuluu siveettömiä menoja. Opin ja filosofian ulottuvuus Filosofian kerrotaan olevan hindujen keskuudessa arvostettu asia. Kuvauksessa nostetaan esille erityisesti kaksi filosofista koulukuntaa, sankhya ja vedanta. Lukijalle ei 58 Durga on Parvatin sotaisa muoto ja suosittu jumalatar (Rajeev 2009, 64). 59 Parvati on Śivan puoliso (Kinsley 1988, 35). 60 Tietosanakirja 1911,

22 kuitenkaan kerrota esimerkiksi samsaraan, karmaan tai jälleensyntymiseen liittyvistä teemoista, jotka ovat hindulaisuudessa opillisestikin keskeisiä. 2.2 Pieni tietosanakirja (1926) Hindulaisuus, braamalaisuuden viimeinen kehitysjakso, jossa runsaasti kansanuskon aineksia; jakautunut lukemattomiin lahkoihin. 61 Yllä on lainaus Pienen tietosanakirjan hindulaisuuden kuvauksesta. Merkittävää on kuvauksen lyhyys ja suppeus. Määritelmän yhteydessä ei ilmoiteta kirjoittajaa. Pienen tietosanakirjan hindulaisuuden määritelmän yhteydessä ei ole kuvia. Kuvaus nostaa esille hindulaisuuden kansanuskoon kytkeytyvän puolen. Termin kansanusko käyttäminen antaa lukijalle potentiaalisesti kuvan siitä, ettei hindulaisuuden oppijärjestelmä ole kovin yhtenäinen. Myös käsitys hindulaisuuden jakautumisesta lukemattomiin lahkoihin luo kuvaa hindulaisuudesta hyvin hajanaisena uskontona. Kun hindulaisuutta kuvataan brahmalaisuuden viimeiseksi kehitysjaksoksi, luodaan jatkuvuutta brahmalaisuudesta hindulaisuuteen. Näitä uskontoja ei nähdä itsenäisinä kokonaisuuksina, vaan yhden ja saman uskonnon kehitysvaiheina. 2.3 Iso tietosanakirja (1932) Hindulaisuus, brahmalaisuuden viimeinen kehitysjakso. Buddhalaisuuden esiintymisen jälkeen n. 500 e. Kr. täytyi bramiinien ponnistaa kaikki voimansa säilyttääkseen vaikutusvaltansa, jonka tähden he tavattoman suuressa määrässä omistivat kansanuskon muotoja ja menoja. Etelä-Intiassa (Dekanissa) he liittyivät vallitsevaan Šiva-uskoon ja hyväksyivät Šivan pääjumalaksi, jota vastoin pohjoisempana, Hindustanissa Višnu sai pääjumalan arvon. Višnuun yhdistettiin toinen suosittu kansanomainen jumala Krišna, ja käsitettiin hänen inkarnaatiokseen (avatara). Samalla tavoin yhdistettiin Višnuun muitakin jumalia, joten hänen inkarnaatioidensa luku lopuksi nousi yhdeksään. Šiva-usko taasen sijoitti muut jumalat Šivan lapsiksi. Hartaasti 61 Pieni tietosanakirja 1926,

23 palvottuja olivat Višnun puoliso Lakšmi ja Šivan puoliso Kali. Varsinkin jälkimmäisen palvontaan liittyi siveettömiä menoja. Nykyajan h. on jakautunut lukemattomiin lahkoihin. Filosofia on suuresti arvossa pidetty; filosofisia kouluja on kuusi. Niistä ovat tärkeimmät Sankhya ja Vedanta. Lukuisissa temppeleissä palvotaan jumalien kuvia päivittäin. Huomattavimmissa kulttipaikoissa, joihin pyhiinvaeltajia saapuu suurin laumoin, vietetään loistavia jumalanpalveluksia juhlakulkueineen sekä soittoja tanssiesityksineen. Uskonnon harjoittamisessa saattaa esiintyä syvää hartautta ja persoonallista antaumusta, mutta siinä on usein aistillinen leima. Intian uskonnot [Söderblom,,,Främmande religionsurkunder (II, 1, 1908) ; H. v. Glasenapp,»Der hinduismus» (1922),»Heilige Stätten Indiens» (1928) ; P. Jos. Abs,»Indiens religion» (1923) ; S. Konow,»Hinduismen» (2 nid., 1927) ; O. Strauss,»Die indische Religion» (1928).] kuvaliite E. K-a. 62 Tietosanakirjaan verrattuna hakusanan alkupuolta on muutettu vain vähän. Kuvauksen loppuosassa on kuitenkin lisäyksiä, joita ei Tietosanakirjassa ole. Näin ollen tässä alaluvussa käsitellään vain lauseen Niistä ovat tärkeimmät Sankhya ja Vedanta jälkeisiä kohtia. Tätä lausetta edeltävät lauseet on analysoitu luvussa 2.1. Tämän lauseen jälkeen tulevat kohdat eivät ole samankaltaisia Tietosanakirjan sisältöjen kanssa. Kyseinen lause ja sitä edeltäneet lauseet ovat lähes identtiset Tietosanakirjan määritelmän kanssa. Kuten jo Tietosanakirjaa käsitelleessä alaluvussa selviää, kuuluu tätä lausetta edeltävä kuvaus yhteisöjen ja instituutioiden, kertomusten ja myyttien, käytännön ja rituaalien sekä opin ja filosofian ulottuvuuteen. Lisäykset, joita Isossa tietosanakirjassa on leipätekstin osalta verrattaessa Tietosanakirjaan, eivät koske opin ja filosofian ulottuvuutta, etiikan ja säädösten ulottuvuutta eivätkä yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuutta. Näin ollen nämä kolme ulottuvuutta on Ison tietosanakirjan osalta käsitelty alaluvussa 2.1, joka käsittelee näitä ulottuvuuksia Tietosanakirjan hindulaisuuden määritelmässä. Yllä mainittua lausetta edeltävien sisältöjen erot verrattuna Tietosanakirjan sisältöihin ovat pieniä. Tietosanakirjassa ensimmäiset kaksi lausetta ovat Hindulaisuus, brahmalaisuuden (ks. t.) viimeinen kehitysjakso. Buddhalaisuuden (ks. Buddha) esiintymisen jälkeen n. 500 e. Kr. täytyi bramiinien ponnistaa kaikki voimansa säilyttääkseen 62 Iso tietosanakirja 1932,

24 vaikutusvaltansa, jonka tähden he tavattoman suuressa määrässä omistivat kansanuskon muotoja ja menoja. 63 Nämä kaksi ensimmäistä virkettä ovat identtiset Ison tietosanakirjan hindulaisuuden kuvauksen kanssa lukuun ottamatta Tietosanakirjan suluissa ilmaisemia asioita. Seuraavassa virkkeessä Tietosanakirjassa todetaan: Suuresti palveltuja olivat Višnun puoliso Lakšmi ja Śivan puoliso Kālī. 64 Isossa tietosanakirjassa suuresti on korvattu sanalla hartaasti. Kolmas ero on siinä, että Iso tietosanakirja on yhdessä lauseessa lyhentänyt sanan hindulaisuus pelkäksi h-kirjaimeksi, kun taas Tietosanakirjassa tätä lyhennettä ei ole. Tietosanakirjassa kyseinen lause kuuluu: Nykyajan hindulaisuus on jakautunut lukemattomiin lahkoihin. 65 Neljäs ero kuvausten välillä on siinä, että Tietosanakirjan lauseesta Niistä ovat tärkeimpiä Sankhya ja Vedanta 66 sana tärkeimpiä on korvattu Isossa tietosanakirjassa sanalla tärkeimmät. Tietosanakirjan kuvauksen tavoin myös tämän kuvauksen kirjoittajaksi ilmoitetaan Erkki Kaila, jonka kerrotaan teoksen alussa IV osaan kirjoittaneiden luettelossa olevan piispa. Teoksessa on yhdeksän kuvan kuvaliite hindulaisuudesta. Tietosanakirjasta (1911) poiketen Isossa tietosanakirjassa (1932) on myös kuvia. Kun hindulaisuutta kuvataan brahmalaisuuden viimeiseksi kehitysjaksoksi, luodaan jatkuvuutta brahmalaisuudesta hindulaisuuteen. Näitä uskontoja ei nähdä itsenäisinä kokonaisuuksina, vaan yhden ja saman uskonnon kehitysvaiheina. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Kuvauksessa kerrotaan kulttipaikkojen jumalanpalveluksista, joihin kuuluu niin juhlakulkueita kuin soitto- ja tanssiesityksiä. Tässä yhteydessä puhutaan pyhiinvaeltajista, jotka saapuvat kulttipaikkoihin, joissa juhlakulkueet, tanssiesitykset ja soittoesitykset tapahtuvat. Uskonnon harjoittamisen yhteydessä puhutaan sen aistillisesta leimasta. Määritelmässä nousee esille myös toistuva jumalien kuvien palvominen. Kuvien palvomisen tapahtumapaikaksi määritelmä kuvaa temppeleitä, ja kuvien palvontaa kerrotaan tapahtuvan päivittäin. Kuvaus antaa lukijalle selkeästi käsityksen, että jumalten 63 Tietosanakirja 1911, Tietosanakirja 1911, Tietosanakirja 1911, Tietosanakirja 1911,

25 kuvat ovat nimenomaan palvonnan kohde, eivätkä vain väline jonka avulla lähestytään jumalia. Näin luodaan myös kuvaa siitä, etteivät jumalien kuvat ole pelkkää palvonnan ohessa olevaa rekvisiittaa. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus Hakusanassa todetaan lyhyesti, että hindulaisuudessa uskonnon harjoittamisessa mahdollisesti esiintyy syvää hartautta ja persoonallista antaumusta. Tämän jälkeen lukijalle kuitenkin kerrotaan aistillisen leiman olevan näille ominaista hindulaisuuden yhteydessä. Tällä tavoin potentiaalisesti mitätöidään hindulaisuuden kokemuksellista puolta. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus Hakusanan leipätekstissä mainitaan yhteensä viisi hindulaisen mytologian tai kertomusten hahmoa. Nämä ovat Śiva, Višnu, Krišna, Lakšmi ja Kālī. Näistä kaksi ensimmäiseksi lueteltua, Śiva ja Višnu, mainitaan myös kuvateksteissä. Kuvaa ja kuvatekstiä lukuun ottamatta Iso tietosanakirja ei kuitenkaan tuo mitään uutta kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen Tietosanakirjaan verrattaessa. Siksi tässä analysoidaan vain kuvat. Kuva 1 (ylinnä). Natesa, tanssiva Šiva. 67 Kuva 2 (pieni kuva). Višnu. 68 Kuva 3 (alimmainen). Hindulaisen temppelin sisäkuva. Brahmaaneja eräässä hallissa. Madura Iso tietosanakirja 1932, kuvaliite sivujen 896 ja 897 välissä. 68 Iso tietosanakirja 1932, kuvaliite sivujen 896 ja 897 välissä. 69 Iso tietosanakirja 1932, kuvaliite sivujen 896 ja 897 välissä. 21

26 Kuvateksti on hyvin pelkistetty. Kuvan 1 kuvatekstissä on käsitteen Nataraja sijaan käytetty harvinaisempaa termiä Natesa. Kuvassa yhdistyvät vahvasti uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuus sekä materiaalinen ulottuvuus. Kuvat 1 ja 2 sekä niiden kuvatekstit ovat osa kertomusten ja myyttien ulottuvuutta, koska niissä esiintyy kaksi hindulaista jumalaa, Śiva ja Višnu. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuva liittyy siten, että siinä on kaksi jumalaa esittävää patsasta. Kuvatekstit eivät ole mainittavan informatiivisia. Kuvan 3 temppelin kerrotaan olevan Madurasta tämä Tamil Nadussa sijaitseva paikka tunnetaan nykyisin nimellä Madurai. Kuva ja kuvateksti ovat selkeästi yhdistettävissä uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen sekä yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuuteen. Temppelin voidaan katsoa kuuluvan uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen, kun taas bramiinit ovat osa uskonnon yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuutta. Leipätekstissä mainitaan temppelit ja niissä tapahtuva palvonta, ja näiltä osin kuvateksti tukee leipätekstiä. Kuvatekstissä esiintyy sana bramiini, mutta leipätekstissä ei puhuta bramiineista tai kasteista yleensäkään. Näiltä osin kuvateksti tuo lukijalle lisää tietoa hindulaisuudesta, joskaan tämä kuvatekstikään ei selitä sitä, mitä tai keitä bramiinit ovat. Materiaalinen ulottuvuus Hakusanan temppeleitä ja jumalien kuvia käsittelevä kohta sopii uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Temppeli rajaa uskonnon harjoittamisen tiettyyn konkreettiseen paikkaan. Kuvaus antaa lukijalle selkeästi käsityksen, että jumalten kuvat ovat nimenomaan palvonnan kohde, eivätkä vain väline jonka avulla palvotaan jumalia. Näin luodaan myös kuvaa siitä, etteivät jumalien kuvat ole pelkkää palvonnan ohessa olevaa rekvisiittaa. Jumalten kuvat tekevät jumalista tietyllä tavalla kosketeltavia ja läsnäolevia. Materiaaliseen ulottuvuuteen voidaan lukea myös kuvauksessa mainitut kulttipaikat. Niistä tai niiden sijainneista ei kuitenkaan kerrota tarkemmin. Kuva 4. Trimurti (kolminaisuus). Elefantan luolatemppelistä Iso tietosanakirja 1932, liite sivujen 896 ja 897 välissä. 22

27 Kuva 4 ja kuvateksti sopivat hyvin sekä uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen että uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuva sopii, koska kuvassa on Trimurtia esittävä veistos. Veistoksen lisäksi myös luolatemppeli, joka mainitaan kuvatekstissä, sopii osaksi uskonnon materiaalista ulottuvuutta. Kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen kuva ja kuvateksti sopivat puolestaan aiheensa puolesta; kuvassa oleva veistos esittää Trimurtia. Kolminaisuudesta puhumisen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistettyjen ajatusten liittämisenä myös hindulaisuuteen. Tällä tavoin hindulaisuudesta luodaan enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Kuvan patsas muodostaa lukijalle hindulaisuudesta kuvaa myös vahvasti aineellisena ilmiönä. Kuva 5. Poika hindualttarin edustalla. 71 Kuva 5 ja kuvateksti ovat selkeästi yhdistettävissä uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen kuvassa on alttari, ja myös kuvatekstissä mainitaan hindualttari. Kuvateksti ei tarkemmin erittele sitä, mitä hindualttarilla on tai mitä ihmiset yleensä alttarin luona tekevät. Leipätekstissä ei ole kirjoitettu alttareista mitään. Kuva antaa hindulaisuudesta ehkä hieman rappeutuneen vaikutelman samalla vihjaten myös köyhyydestä. Kuva 6. Chidambaram. Šivan temppelin lammikko ja pohjoistorni. 72 Kuva 6 ja kuvateksti ovat selkeimmiten yhdistettävissä uskonnon materiaaliseen ja kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuva ja kuvateksti ovat yhdistettävissä siksi, että niin kuvassa kuin kuvatekstissäkin esiintyy temppeli. Tarkennus 71 Iso tietosanakirja 1932, liite sivujen 896 ja 897 välissä. 72 Iso tietosanakirja 1932, liite sivujen 896 ja 897 välissä. 23

28 siitä, että kyseessä on nimenomaan Śivan temppeli, yhdistää kuvatekstin myös kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen. Maduraissa sijaitsevan temppelin tavoin 73 myös yllä olevan kuvan Śivan temppeli sijaitsee Tamil Nadun osavaltiossa. Leipäteksti kertoo temppeleissä tapahtuvasta palvonnasta, ja näiltä osin kuvateksti ja leipäteksti tukevat toisiaan. Leipätekstissä kerrotaan myös Śivasta, ja tämä on toinen leipätekstiä ja kuvatekstiä yhdistävä asia. Kuvateksti on kuitenkin ainoa kohta, jossa puhutaan nimenomaan Śivan temppelistä, eikä vain yleisesti joko Śivasta tai temppelistä. Kuva 7. Pyhiinvaeltajia Gangesin rantaportailla Benaresissa. 74 Kuva 7 ja kuvateksti voidaan luokitella selkeästi ainakin uskonnon materiaaliseen sekä käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen. Käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen kuva ja kuvateksti sopivat pyhiinvaeltajien ansiosta. Materiaalinen ulottuvuus tulee esille Gangesin ja Benaresin mainitsemisen kautta. Kuvateksti ja leipäteksti tukevat toisiaan siinä mielessä, että molemmissa puhutaan pyhiinvaeltajista. Leipätekstissä kerrotaan kulttipaikoista, joihin saapuu pyhiinvaeltajia. Näitä kulttipaikkoja ei kuitenkaan määritellä nimeltä, eikä esimerkiksi Gangesia mainita leipätekstissä ollenkaan. Kuva 8. Ellora. Kailasan luostaritemppeli. 75 Kuva 8 ja kuvateksti sopivat selkeimmiten uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Trimurtia esittävän veistoksen tavoin myös olla oleva kuva on lähtöisin Maharashtran osavaltiosta. Nämä Elloran luolat ovat nykyisin myös yksi Unescon maailmanperintökohteista Ks. kuva Iso tietosanakirja 1932, liite sivujen 896 ja 897 välissä. 75 Iso tietosanakirja 1932, liite sivujen 896 ja 897 välissä. 76 Unesco, World heritage list, Ellora Caves. 24

29 Kuva 9. Hinduerakko (Sadhu) majansa edustalla. 77 Kuva 9 ja kuvateksti sopivat parhaiten uskonnon yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuuteen sekä uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Hinduerakko itsessään on yhdistettävissä uskonnon yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuuteen, kun taas Sadhun majan voidaan katsoa kuuluvan uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Kuvateksti ei tarkenna sitä, mitä hinduerakon majalla tässä yhteydessä tarkoitetaan. Yllä olevassa kuvassa voisi olla temppeli. Kuvateksti tuo uutta tietoa kuvaukseen, koska itse leipätekstissä ei viitata sadhuihin millään tavalla. Erakon kuva kertoo lukijalle hindulaisuuden olevan askeettinen uskonto. Kuva vihjaa myös köyhyydestä. 2.4 Fokus (1963) Hindulaisuus, brahmalaisuuden viimeinen kehitysjakso, jossa on runsaasti kansanuskon aineksia. Jakautunut lukuisiin lahkoihin. 78 Yllä on kokonaisuudessaan Fokuksen kuvaus hindulaisuudesta. Kuvaus on lähes identtinen Pienen tietosanakirjan (1926) hindulaisuuden määritelmän kanssa. Erot ovat pieniä ja liittyvät ennemminkin kieliasuun sekä lauserakenteisiin kuin kerrottuihin faktoihin. Pienessä tietosanakirjassa on ensimmäinen sana, hindulaisuus, lihavoitu, toisin kuin Fokuksessa. Fokuksessa käytetään termiä brahmalaisuus, Pienessä tietosanakirjassa braamalaisuus. Lisäksi Fokuksessa on puolipiste korvattu pisteellä ja lisätty kuvaukseen yksi on -sana. Koska kuvaukset ovat lähes identtiset, on Fokuksen hindulaisuuden määritelmän analyysi sama kuin luvun 2.2 analyysi. Kuvauksen yhteydessä 77 Iso tietosanakirja 1932, liite sivujen 896 ja 897 välissä. 78 Fokus 1963,

30 ei ilmoiteta sen kirjoittajaa. Teoksen alusta löytyy lyhyt lista avustajista, mutta pelkkien nimien yhteydessä olevien tittelien perusteella on mahdotonta sanoa, kuka heistä on kirjoittanut juuri hindulaisuuden kuvauksen. Kuvauksen ohessa ei ole kuvia. Kun hindulaisuutta kuvataan brahmalaisuuden viimeiseksi kehitysjaksoksi, luodaan jatkuvuutta brahmalaisuudesta hindulaisuuteen. Näitä uskontoja ei nähdä itsenäisinä kokonaisuuksina, vaan yhden ja saman uskonnon kehitysvaiheina. 2.5 Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica (1966) Hindulaisuus, brahmalaisuuden myöhempi, nykyinen muoto. Siitä h. on perinyt polyteistis-panteistisen perusnäkemyksen sekä opin sielunvaelluksesta, johon myös kastilaitos perustuu. Uskonnonharjoituksen päämäärä on jälleensyntymisen kiertokulusta vapautuminen. Brahman, Višnun ja Šivan muodostamasta kolminaisuudesta palvotaan erityisesti viimeksi mainittuja. Višnu on syntynyt maailmaan useana avatārana (sellaiseksi luetaan joskus myös Buddha), joista kunnioitetaan varsinkin Rāmaa (Tulsī Dasin»Rām-carit-mānas») ja Kṛiṣṇaa (»Bhagavadgītā»). Višnun palvonnassa on tärkeä osuus henkilökohtaisella hurskaudella (bhakti = antaumus). Kṛiṣṇa-legendan mukaisesti esiintyy kultissa myös eroottisia piirteitä. Pitemmälle on kaikinpuolinen aistillisuus viety Šivan ja hänen puolisonsa Durgān eli Kālīn palvonnassa, ennenkaikkea ns. tantristeilla. Viimeksi mainittu on eräs naispuolisen luonnonvoiman (šakti) henkilöitymä. Tärkeä osuus uskonnossa on myös esi-isien palvonnalla, taikuudella ja pyhien paikkojen kunnioittamisella (mm. Ganges-virta ja Benares). Pääjumalien kultissa on buddhalaisuuden vaikutuksesta luovuttu veriuhreista. Buddhalaisuuden voittamisessa oli tärkeä osuus Śaṇkaran (800-luvulla jkr.) perustamalla monistisella vedānta-filosofialla; huomattava vaikutus on ollut myös sānkhya-filosofialla; käytännöllisesti on tärkein epäsystemaattinen jooga. Myöhemmässä h:ssa on jumalien samastumisen kautta lähestytty myös monoteismia. Eräät suunnat, kuten Nānakin ( ) perustama sikhiläisyys ja Kābirin ( ) perustama lahko ovat saaneet vaikutteita islamista, 1828 perustettu Brahma-samāj kristinuskosta. Sarasvatin 1875 perustama Ārya Samāj on islamin ja kristinuskon vastustaja; siihen lähinnä liittyivät kansallisen liikkeen johtajat Tilak ja Gandhi (itse višnulainen). kuvaliite Intia. [H. v. Glasenapp, Der Hinduismus (1922), Heilige Stätten Indiens (1928); P. Jos. Abs, Indiens religion (1923); S. Konow, Hinduismen (2 nid., 1927); O. Strauss, Die indische Religion (1928).] P. A-o Otavan iso tietosanakirja 1966,

31 Kuvauksen kirjoittajaksi ilmoitetaan P. A-o. Kirjan alussa olevan avustajien luettelon perusteella nämä nimikirjaimet tarkoittavat Helsingin yliopiston vertailevan kielitieteen ylimääräistä professoria, Pentti Aaltoa. Edellä mainitun lisäksi Aallon meriittien kohdalle on laitettu itämaat. Otavan ison tietosanakirjan hindulaisuuden määritelmässä on samankaltainen kuin Tietosanakirjan hindulaisuuden määritelmä. Vaikka Tietosanakirja (1911) ja Otavan iso tietosanakirja ovatkin leipätekstin osalta osittain identtiset, on jälkimmäisessä kuvia, toisin kuin edellisessä. Otavan isossa tietosanakirjassa hindulaisuuden kuvauksenyhteydessä todetaan, että aiheeseen liittyvät kuvat löytyvät kuvaliitteestä Intia. Se, että hindulaisuuteen liittyvät kuvat ovat kuvaliitteessä, kertoo, että nämä kaksi asiaa yhdistetään toisiinsa. Kuvaliite koostuu 18 kuvasta ja kahdesta kartasta. Kuvista 16 on valokuvia ihmisistä, luonnosta ja rakennuksista. Loput kaksi kuvaa ovat valokuvia patsaista. Karttoja lukuun ottamatta kuvat ovat mustavalkoisia. Koska kuvat löytyvät Intia-kuvaliitteen kohdalta, kaikki kuvat eivät liity suoranaisesti hindulaisuuteen tai uskontoon. Kuvista vain viisi on otettu osaksi tätä analyysia, koska loput kuvista kuvateksteineen eivät ole selkeästi liitettävissä uskontoon tai hindulaisuuteen. Kuvatekstit ovat hyvin suppeita: yhdestä sanasta kahteen virkkeeseen. Kuvat analysoidaan tässä ulottuvuuksittain. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Kuva 10. Rukoileva hindu-askeetti, sadhu, Kurutšetran kaupungissa Pandšabissa. 80 Rukoilun osalta kuvan 10 kuvateksti on liitettävissä uskonnon käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen, kuvan sadhun voisi liittää myös yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuuteen. Kuvateksti tuo esille tietoa, jota ei itse leipätekstissä kerrota: leipätekstissä ei mainita sadhuja, mutta kuvatekstissä niin 80 Otavan iso tietosanakirja 1968, kahdeksansivuinen Kuvaliite Intia sivujen 1280 ja 1281 välissä. 27

32 tehdään ja kerrotaan heidän olevan hinduaskeetteja. Kuvatekstissä nousee esille rukoilu, joka sopii osaksi käytännön ja rituaalien ulottuvuutta. Kuva 11. Himalajan ylävuoristoa Kašmirissa. Etualalla pyhiinvaeltajien kulkue. 81 Pyhiinvaeltajien osalta kuva 11 ja kuvateksti sopivat käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen. Ilman kuvatekstiä kuvaa olisi hankala liittää hindulaisuuteen tai uskontoihin ylipäätänsä: kuvassa näkyvää vuorilla kulkevaa ihmisten joukkoa on vaikea erottaa mustavalkoisesta kuvasta, ja ensi silmäyksellä kuvaa voisikin pitää vain maisemakuvana. Kuvateksti kuitenkin auttaa lukijaa kiinnittämään huomionsa kuvan yksityiskohtaan, ihmisjoukkoon. Kuvateksti määrittelee ihmisjoukon pyhiinvaeltajiksi, ja liittää siihen täten uskonnollisia merkityksiä. Leipäteksti ei kerro pyhiinvaelluksesta, joten kuva ja teksti eivät tue toisiaan. Hindulaisuuden kuvauksen yhteydessä puhutaan kultista. Epäselväksi kuitenkin jää, viitataanko kultilla nimenomaan koko hindulaisuuteen vai pelkästään Višnun palvontaan. Tässä kultissa kerrotaan esiintyvän eroottisia piirteitä. Huomioitavaa on myös kultti -sanan käyttäminen hindulaisuuden yhteydessä. Terminä kultti on ajan myötä saanut negatiivisen sävyn. 82 Kun hindulaisuuden yhteydessä puhutaan kulteista, luodaan lukijalle hindulaisuudesta etäistä ja uhkaavaa kuvaa. Tantristeihin määritelmä yhdistää vahvasti aistillisuuden, joka mainitaan kerrottaessa Śivan ja Kālīn eli Durgan palvonnasta. 83 Epäsystemaattinen jooga mainitaan osana hindulaisuuden kuvausta. Kuvauksesta ei kuitenkaan käy ilmi, mitä epäsystemaattisella joogalla tarkoitetaan tai kuinka jooga voi olla epäsystemaattista. Termiä ei löydy esimerkiksi yhdellä netin hakukoneista, Googlella, hakiessa. Kuvauksessa mainitaan myös uhrirituaalit sekä buddhalaisuuden vaikutus veriuhreista luopumiseen. 81 Otavan iso tietosanakirja 1968, kahdeksan sivuinen Kuvaliite Intia sivujen 1280 ja 1281 välissä. 82 Sjöblom 2001, Tantrismi ks. Barua 2015,

33 Palvonnan kohdalla tekstissä puhutaan esi-isien palvonnasta ja taikuudesta. Brahman, Śivan ja Višnun yhteydessä todetaan, että varsinkin Śivaa ja Višnua palvotaan. Višnun palvonnan keskeiseksi tekijäksi määritellään henkilökohtainen hurkaus. Tässä yhteydessä suluissa mainitaan myös bhakti, jonka merkitykseksi on kerrottu antaumus. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus Otavan iso tietosanakirja yhdistää bhaktin Višnun palvontaan. Teos määrittelee bhaktin tiiviisti yhdellä sanalla antaumukseksi. Bhaktilla ei ole merkittävää roolia osana Otavan ison tietosanakirjan hindulaisuuden kuvausta. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus on kuvauksessa pääosin häivytetty. Merkittävää on, ettei bhaktia yhdistetä tekstissä Śivaan. Kuvaus on näiltä osin yksipuolinen. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus Otavan iso tietosanakirja nostaa hakusanassa esille nimeltä seitsemän hindulaiseen mytologiaan ja kertomuksiin kuuluvaa henkilöä tai hahmoa. Nämä ovat Brahma, Višnu, Śiva, Rāma, Krišna, Durgā sekä Kālī. Kuva 12. Natesa, tanssiva Siva. 84 Kuva 12 ja kuvateksti ovat liitettävissä kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen. Koska kuvassa on patsas, se kuuluu kuitenkin myös uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Kuva ja kuvateksti ovat samat kuin Isossa tietosanakirjassa (1932). Kuvateksti on hyvin pelkistetty. Kuvatekstissä on Natarajan sijaan käytetty termiä Natesa. Isossa tietosanakirjassa (1932) oli kuitenkin lisäksi osittain Nate- 84 Otavan iso tietosanakirja 1968, kahdeksan sivuinen Kuvaliite Intia sivujen 1280 ja 1281 välissä. 29

34 san kuvan päällä oleva kuva Višnusta, jota ei ole Otavan isossa tietosanakirjassa. Kuvateksti on hyvin pelkistetty, eikä tuo lukijalle juurikaan uutta informaatiota verrattaessa leipätekstiin. Kuva on tässä vain kuvituksena, ei niinkään informaationa. Kuten monessa tämän tutkimuksen tietosanakirjassa, myös Otavan isossa tietosanakirjassa Brahman, Śivan ja Višnun sanotaan muodostavan kolminaisuuden. Siitä puhuminen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistettyjen ajatusten liittämisenä myös hindulaisuuteen. Tällä tavoin hindulaisuudesta luodaan enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Se, että kolminaisuus kuvataan osana hindulaisuutta ei tee kolminaisuudesta vain hindulaisuuteen kuuluvaa faktaa, vaan tämä kolminaisuus on myös tulkintaa Višnun avatāroista hakusanassa mainitaan nimeltä Buddha, Rāma ja Krisna. Buddhan yhteydessä todetaan, että hänet luetaan joskus avatāraksi. Tekstissä ei kuitenkaan selitetä, millaisissa tilanteissa Buddhaa pidetään avatārana tai ketkä eivät pidä häntä avatārana. Muita avatāroja ei mainita nimeltä, eikä myöskään edellä mainittujen avatārien tehtävistä tai heihin liittyvistä myyteistä kerrota sen enempää. Avatāria mainitaan olevan useita, mutta tarkkaa avatārien lukumäärää ei ilmoiteta. Jumalien perhesuhteet ovat lyhyesti esillä, kun Kālī eli Durgā todetaan Śivan puolisoksi. Kuvaus antaa lukijalleen käsityksen Kālīn ja Durgān ykseydestä tai samuudesta, mutta ei avaa asiaa tämän tarkemmin. Śivan puolison osalta teksti ei viittaa Parvatiin. Eroottiset piirteet yhdistetään määritelmässä erityisesti Krisna-legendaan. Määritelmässä ei kuitenkaan kerrota, miksi eroottiset piirteet liittyvät juuri siihen. Huomioitavaa ja poikkeavaa on myös legenda-sanan käyttäminen tässä yhteydessä. Kuva 13. Višnu. 85 Edellä oleva lainaus on yllä olevan kuvan kuvateksti. Kuva ja kuvateksti sopivat uskonnon myyttien ja kertomusten ulottuvuuteen sekä uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Kuvassa on patsas, jonka lukija voi kuvatekstin perusteella päätellä esittävän Višnua. Patsaan osalta kuva onkin yhdistettävissä uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen, aiheensa eli Višnun osalta kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen. Kuvateksti on hyvin lyhyt, ja siinä mainitaan vain jumalan nimi. 85 Otavan iso tietosanakirja 1968, kahdeksan sivuinen Kuvaliite Intia sivujen 1280 ja 1281 välissä. 30

35 Opin ja filosofian ulottuvuus Oppi sielunvaelluksesta mainitaan jo hakusanan alussa. Tämä termi, sielunvaellus, on länsimainen. Hindulaisuuden yhteydessä voitaisiin käyttää ennemminkin esimerkiksi termiä samsāra. Hakusanassa sielunvaelluksen ja kastilaitoksen välillä esitetään olevan yhteys. Uskonnonharjoituksen tavoitteeksi hakusanateksti määrittelee vapautumisen jälleensyntymisen kiertokulusta. Tässä yhteydessä myöhemminkään ei kuitenkaan käytetä termejä samsāra tai mokša. Tästä huolimatta teksti käsittelee lyhyesti mokšaan ja samsāraan yhdistettävissä olevia teemoja vapautumisesta. Hindulaisuuden yleisluonne kuvataan polyteistis-panteistiseksi, mutta kuvauksen loppupuolella otetaan huomioon myös mahdollisuus tulkita hindulaisuuden muotoutuneen kohti monoteismia. Esi-isien palvonnalla ja taikuudella sanotaan olevan tärkeä rooli hindulaisuudessa. Lukijalle voi jäädä epäselväksi, mitä taikuudella tässä yhteydessä tarkoitetaan viitataanko sillä jonkinlaiseen taikauskoisuuteen vai muunkaltaiseen taikuuteen? Ārya Samājin 86 kerrotaan vastustavan sekä kristinuskoa että islamia. Sikhiläisyyden ja Kābirin puolestaan kerrotaan saaneen vaikutteita islamista, ja Brahmo Samājin 87 kerrotaan saaneen vaikutteita kristinuskosta. Määritelmässä ei kuitenkaan tarkemmin kerrota, millaisia nämä vaikutteet ovat tai ovatko nämä vaikutteet olleet nimenomaan opillisia vai muun kaltaisia. Lisäksi huomioitavaa on tapa, jolla tekstissä Brahmo Samāj on kirjoitettu muotoon Brahma-samāj. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus Otavan iso tietosanakirja mainitsee kastilaitoksen vain yhdessä lauseessa nostaen esille kastilaitoksen ja sielunvaelluksen välisen yhteyden. Muita suoranaisesti yhteisöjen ja 86 Ārya Samāj on vuonna 1875 perustettu liike, jossa painotetaan veda-kirjallisuuden asemaa Intian uskonnollisena perustana. Gupta 2011, 441; Tammita-Delgoda 1994, Brahmo Samājin on vuonna 1828 perustettu liike, joka ei ole Vedojen auktoriteetin kannalla. Encyclopædia Britannica, hakusana Brahmo Samaj. 31

36 instituutioiden ulottuvuuteen kategorisoitavia seikkoja kuvauksessa ei esitetä. Tämä puute kertoo siitä, ettei Otavan iso tietosanakirja ole juuri kiinnittänyt huomiota hindulaisuuden vaikutukseen yhteisöihin ja instituutioihin. Materiaalinen ulottuvuus Uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen kuuluvat hakusanassa Ganges ja Benares. Nämä kaksi annetaan esimerkeiksi pyhistä paikoista, joita hindut kunnioittavat. Kuva 14. Saragapanin (Višnun) temppeli Kumbakonamissa Etelä-Intiassa. 88 Kuva 14 ja kuvateksti sopivat temppelin osalta selkeästi uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Kuvassa näkyy myös lehmiä pyhä lehmä voitaisiin yhdistää uskonnon yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuuteen. Kuvateksti kertoo, mikä kuvassa näkyvä rakennelma on, mutta ei selitä asiaa tämän tarkemmin. Temppelin ja lehmien lisäksi kuvassa näkyy myös ihmisiä. Useiden muiden tietosanakirjojen kuvien tavoin myös 88 Otavan iso tietosanakirja 1968, kahdeksan sivuinen Kuvaliite Intia sivujen 1280 ja 1281 välissä. 32

37 tämä kuva on Tamil Nadun osavaltiosta. Kuva kertoo ihmisten, lehmien ja temppelien vuorovaikutuksen olevan hindulaisuuden yksi piirre. 2.6 Otavan iso fokus (1972) Otavan ison fokuksen hindulaisuuden määritelmän laajuuden vuoksi jokaisen ulottuvuuden kohdalta on käsitelty vain keskeisimmät asiat, eikä määritelmää ole kokonaisuudessaan lainattu osaksi tutkielmaa. Fokuksen kuvaus hindulaisuudesta pitää sisällään tekstin lisäksi myös kuvia. Teos ei nimeä kuvauksen kirjoittajaa. Kirjan alussa nimetään kuitenkin liuta avustajia, jossa Intian filosofiaan ja uskontoihin perehtyneeksi henkilöksi ilmoitetaan filosofian tohtori Unto Tähtinen. Otavan isossa fokuksessa on yhdeksän kuvaa hindulaisuuden kuvauksen ohessa. Kuvat ovat mustavalkoisia, lukuun ottamatta karttaa, joka esittää hindulaisuuden levinneisyyttä. Kartta ei kuulu suoranaisesti mihinkään yksittäiseen ulottuvuuteen, eikä näin ollen ole osana analyysia. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Britannian vallan kaudella länsimais-kristilliset vaikutteet tunkeutuivat Intiaan. Eräät tavat kiellettiin. Sellainen oli sati eli leskivaimon poltto yhdessä miehensä ruumiin kanssa. Johtavat intialaiset hylkäsivät eläinuhrit. Hindulaisuudessa ilmenevä suvaitsevaisuuden piirre teki sen avoimeksi vastaanottamaan myös kristillisiä ja länsimaisia aatteita. 89 Otavan iso fokus painottaa sitä muutosta, jonka länsimais-kristilliset vaikutteet saivat aikaan käytännöissä ja rituaaleissa. Perusteluksi näiden muutosten vastaanottavuisuudelle esitetään hindulaisuuden suvaitsevaisuutta. Vaikutteet esitetään myönteisiksi seikoiksi. Länsimaat ja kristinusko mainitaan myös toisaalla Otavan ison fokuksen hindulaisuuden esittelyssä, jossa länsimaiden tai kristinuskon ja hindulaisuuden käytännön ja rituaalien ulottuvuuden välille luodaan yhteys: 89 Otavan iso fokus 1972,

38 Brahmo Samāj -niminen uudistusliike (per.1828) etsi hindulaisuudesta kristinuskon kanssa sopusoinnussa olevia perinteitä. Se puolusti monoteismia ja tasavarteisuutta, vastusti kansanomaisia palvontamuotoja ja kastilaitosta. 90 Lainauksessa esillä on kristinuskon vaikutus uudistusliikkeisiin. Brahmo Samājin kerrotaan vastustaneen kansanomaisia palvontamuotoja, joskaan tässäkään yhteydessä ei määritellä sitä, miten kansanomaiset palvontamuodot eroavat muista palvontamuodoista. Brahmo Samāj esitetään oikean tai hyvän hindulaisuuden edustajana. Hindulaisuutta kuvataan sen kautta, mikä oletetaan lukijalle tutuksi: Länsimaillakin tunnetaan jooga. Se opettaa tehokasta mietiskelyä ja keskittymistä oleelliseen harjoitusten kautta. Osa näistä on fyysisiä, osa hengitys- ja osa mietiskelyharjoituksia. Siihen kuuluu myös moraalinen puhdistautuminen. Kehittynyt joogi voi häiriöstä vapaana keskittyä mietiskelyyn. 91 Kuvauksessa tuodaan esille myös joogaan liittyvien harjoitustapojen kirjo; fyysiset harjoitukset, hengitysharjoitukset ja mietiskelyharjoitukset kuvataan osaksi joogaa. Mietiskelyharjoitusten kohdalla Otavan isossa fokuksessa mainitaan myös maitri: Maitri on universaalista ystävyyttä, se on oikeastaan mietiskelyharjoitus. 92 Tämä ei kuitenkaan kerro paljoakaan siitä, mitä maitri on. Maitrin mainitseminen on Otavan ison fokuksen uniikki ominaisuus muissa tutkielmassa mukana olleissa tietosanakirjoissa maitria ei ole mainittu. Kuva 16. Jooga on sekä fyysistä että henkistä harjoitusta. Sen harjoittajaa kutsutaan joogiksi. Oik. joogeja luonteenomaisessa asennossa. 93 Jo leipätekstissä esitellään joogaa, ja näiltä osin kuvateksti ja kuva 16 tukevat leipätekstiä. Myös joogit mainitaan kuvatekstin lisäksi jo 90 Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972,

39 leipätekstissä. Kuvateksti painottaa joogalla olevan sekä henkinen että fyysinen puoli. Joogan kuvaaminen tällä tavalla antaa kuvan hindulaisuudesta hyvin kokonaisvaltaisena uskontona, joka vaikuttaa ihmiseen sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Huomioitavaa on tekstin tapa luonnehtia kuvassa olevaa asentoa joogeille luonteenomaiseksi. Kuva 17. Rituaaliset pesut näyttelevät suurta osaa hindulaisuudessa. Jokaisen hindun on kylvettävä päivittäin sekä pestävä hampaansa. Kylpy Ganges-virrassa pesee pois syntejä (alla). Hindulaisuuden pyhistä paikoista tärkein, Benares, sijaitsee Gangesin rannalla. 94 Kuvan 17 kuvateksti tuo lukijalle täysin uutta tietoa. Leipäteksti ei mainitse hindulaisuuteen kuuluvia rituaalisia pesuja, vaikka lainauksessa niillä kerrotaan olevan suuri rooli. Kuvatekstin voidaan ajatella tuovan esille uuden yksityiskohdan. Kuva ja kuvateksti voidaan luokitella suurilta osin uskonnon käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen. Synneistä puhuminen liittää hindulaisuuteen kristillistä termistöä. Syntien pois peseminen viittaa kristilliseen sovitusajatteluun. Kuvan 17 rituaaliset pesut kuuluvat hindulaisuudessa bhaktihurskauteen. Otavan iso fokus ei suoraan mainitse tätä, mutta viittaa siihen todetessaan: Hurskas palvonta muodostui varsinkin tavalliselle kansalle tärkeäksi. 95 Virke viittaa siihen, että niin kutsutun tavallisen kansan ja jonkin muun ryhmän mahdollisesti tätä tavallista kansaa sosiaaliselta arvoltaan ylempien toimijoiden suorittamat palvontamenot poikkeavat toisistaan. Kuvauksessa myös uhraaminen mainitaan osana hindulaisuuteen kuuluvia rituaaleja: Śivan sekä šaktin eli Kālī-jumalattaren palvonnassa käytetään joskus vielä eläinuhreja. 96 Edellä olevasta lauseesta saa kuitenkin sen kuvan, etteivät eläinuhrit ole nykyään kovinkaan yleisiä, vaikka niitä edelleen onkin. Eläinuhrien korostamisella ikään kuin arvotetaan hindulaisuutta kielteisesti. Veriuhreista puhuminen 94 Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972,

40 voidaan myös nähdä mahdollisena vastakohtana kristinuskon verettömälle uhrille. Veriuhrien esiin nostaminen luo etäisyyttä kristinuskoon ja vieraannuttaa lukijaa hindukäytännöistä. Kuva 18. Temppelipalvonta on yksilöllistä. Siinä enimmäkseen koristellaan jumalankuvia kukilla tai voidellaan niitä öljyllä. Aikaisemmin eläinuhrit olivat tavallisia, ja niitä esiintyy vieläkin eräissä hindulaisuuden kansanomaisissa haaroissa, esim. Kālī-jumalattaren palvonnassa. Alla mies palvomassa Śivan tärkeintä symbolia, lingamia, tyyliteltyä fallosta. Se symboloi elämän uudistumista, luomista sekä voimaa. 97 Eläinuhreja käsitellään leipätekstin lisäksi myös kuvatekstissä. Kuvan 18 kuvatekstissä eläinuhrit yhdistetään leipätekstin tavoin erityisesti Kālī-jumalattareen. Kuva, kuvateksti ja leipäteksti tukevat toisiaan, vaikka eläinuhrien osalta kuvateksti ei tuo juuri lisää informaatiota jo leipätekstissä kerrottuun. Kuvatekstissä nostetaan esiin nimenomaan Kālī. Tällä tavoin palvonta on saatu liitettyä nimenomaan eläinuhreihin. Vedojen uskontoa käsittelevässä osiossa on maininta Soma-jumalaa koskevasta tavasta: Soma-jumala symbolisoi puolestaan inspiraatiota, hänen kunniakseen juotiin päihdyttävää juomaa. 98 Tämän tarkemmin ei kerrota siitä, tapahtuiko päihdyttävän juoman juominen tiettynä ajankohtana tai jonkin juhlan yhteydessä vai oliko kyseessä ympärivuotinen käytäntö. Soma-jumalan osalta tässä luodaan jatkuvuutta vedalaisuudesta ja brahmalaisuudesta hindulaisuuteen. Näitä uskontoja ei nähdä itsenäisinä kokonaisuuksina, vaan yhden ja saman uskonnon kehitysvaiheina. Hieman myöhemmin samassa vedojen uskontoa käsittelevässä osiossa esillä ovat myös uhritoimitukset: Uhritoimitukset olivat monimutkaisia seremonioita. 99 Uhritoimitusten monimutkaisuus on määritelmässä esillä, mutta tarkempaa tietoa siitä, mitä uhrattiin tai ketkä uhrasivat ei anneta. 97 Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972,

41 Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus Kalkutalainen pappi Ramakrišna ( ) oli perehtynyt kristilliseen ja islamilaiseen mystiikkaan ja tapasi niistä samoja kokemuksia ja olennaisesti saman pelastustien kuin hindulaisuudesta. täytyi siis olla olemassa korkeampi samoin tulkitsematon Totuus, joka sisältyi inspiraatiolähteenä kaikkiin uskontoihin. 100 Otavan ison fokuksen hindulaisuuden kuvauksessa nostetaan Ramakrišnan kautta esille mystiset kokemukset, joiden sanotaan olevan samankaltaisia islamissa, hindulaisuudessa ja kristinuskossa. Yhden henkilön kokemus yleistetään hindulaiseksi kokemukseksi. Tällä tavoin tuodaan esille näitä uskontoja yhdistäviä tekijöitä eikä pelkästään aseteta niitä vertailevasti vastakkain. Kokemuksia käsitellään myös višnun kunnioittamisen yhteydessä: Korkein kokemusperäinen tila perustuu täydelliseen itsensä antamiseen Jumalalle eli Višnulle. 101 Tällä tavoin Otavan isossa fokuksessa kokemus näyttäytyy mystisenä jumalaan sulautumisen kokemuksena. Tämän kokemuksellisuuden lisäksi artikkelissa käsitellään lyhyesti myös tunnepitoista palvontaa. Useiden muiden tutkielmassa mukana olleiden tietosanakirjojen tavoin myös Otavan iso fokus mainitsee bhaktin: Karman eli tekojen ja jnānan eli tiedon avulla saavutettavan täydellisyystien rinnalle tuli kolmantena bhakti eli tunnepitoinen palvonta. 102 Tässä bhakti määritellään tunnepitoiseksi palvonnaksi. Tekstissä ei kuitenkaan täsmennetä sitä, kuinka tämä tunnepitoinen palvonta esimerkiksi eroaa muunkaltaisesta palvonnasta. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus VEDOJEN USKONTO. Intiaan tunkeutuneet sanskritia puhuneet arjalaiset palvoivat monia jumalia. Varuna on taivaan jumala, joka huolehtii luonnon lainalaisuudesta. Soma-jumala symbolisoi puolestaan inspiraatiota, hänen kunniakseen juotiin päihdyttävää juomaa. Agni on tulen jumala, Indra sodan jumala 100 Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972,

42 aseenaan salamat. Vedojen uskonnossa ei käytetty temppeleitä eikä jumalankuvia. Uhritoimitukset olivat monimutkaisia seremonioita. Suullisesti talletettiin loitsuja ja rukouksia, joissa ilmennettiin ihmisten toiveita. 103 Yllä on kokonaisuudessaan Otavan ison fokuksen vedojen uskontoa käsittelevä kappale. Merkittävää tässä on jumalia käsittelevän osion laajuus suhteessa muihin käsiteltyihin teemoihin. Jumalia mainitaan neljä; Varuna, Soma, Agni ja Indra. Lisäksi määritelmä kertoo lyhyesti jokaisesta edellä mainitusta jumalasta. Kuvateksteissä mainitaan nimeltä viisi jumalaa tai jumalatarta. Nämä ovat Brahma, Višnu, Śiva, Krišna ja Kālī. Leipätekstissä jumalia tai jumalattaria mainitaan yhteensä seitsemän: Varuna, Soma, Agni, Indra, Višnu, Śiva ja Kālī. Ristiriitaista on, että kuvateksteissä ja leipätekstissä on mainittuina osittain eri jumaluudet. Näiden jumaluuksien mainitseminen samassa tekstissä luo kuvaa hindulaisuuden ja vedalaisen uskonnon jatkuvuudesta. Erityinen piirre Otavan isossa fokuksessa on se, että Višnu, Śiva tai Brahma eivät olleet leipätekstissä ensimmäiseksi mainittuja jumalia. Huomioitavaa on, että kuvateksteissä mainitaan kaksi kertomusten ja myyttien hahmoa, joista ei ole leipätekstissä mainintaa; Brahma ja Krišna. Erityisesti Brahman puuttuminen leipätekstistä on merkille pantavaa. Kuva 19. Lootuskukka on luojajumala Brahman legendaarinen synnyttäjä. 104 Kuvan 19 kuvatekstissä viitataan oletettavasti kertomukseen, jossa Brahman syntyy lootuksenkukasta. 105 Tämä jää lukijalle epäselväksi, ellei hän tunne hyvin hindumytologiaa. Tässä tapauksessa kuvateksti tuo esille yksityiskohdan, joka ei muutoin tule esille kuvasta eikä myöskään leipätekstistä. Tämä saattaa kertoa siitä, ettei kuvien ja leipätekstin suhdetta ole mietitty kovin tarkkaan. Kuvia on mahdollisesti käytetty lähinnä koristeena. Kuitenkin kuvat kertovat jotain hindulaisuudesta riippumatta siitä, mikä on ollut kirjan tekijöiden tarkoitus. 103 Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Myytistä ks. tarkemmin Cozort 2003,

43 Kuvat 20 ja 21.Yläkuvassa Višnu, eräs hindulaisuuden korkeimmista jumalista. Toinen on Śiva. Višnu esiintyy useina inkarnaatioina, tässä Krišnana, paimenena, jollaiseksi hänet kuvataan klassisessa Mahābhārata-eepoksessa. Uskonnollisten kuvitelmien valtava moninaisuus ilmenee Maduran Minakši-temppelin jumalallisten hahmojen kuvauksissa (vas.). 106 Krišnasta ei ole mainintaa leipätekstissä, ja näiltä osin kuva 20 ja kuvateksti tuovat määritelmään jotain lisää: Krišnan kerrotaan olevan Višnun inkarnaatio. Inkarnaatio on kristillinen termi, ja tässä yhteydessä olisi voitu käyttää termiä avatāra. Kuvat ja kuvateksti sopivat hyvin osaksi uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuutta, mutta niissä on paljon myös muihin ulottuvuuksiin sopivia aineksia. Esimerkiksi maininta Minakši-temppelistä sopii osaksi uskonnon materiaalista ulottuvuutta. Minakši-temppelistä otetun ku- 106 Otavan iso fokus 1972,

44 van kerrotaan olevan Madurasta. Tämä Tamil Nadussa sijaitseva paikka tunnetaan nykyisin nimellä Madurai. 107 Višnu ja toinen bhaktitien keskeinen jumaluus, Śiva, esitellään laajasti: Kansanomaisessa hindulaisuudessa esiintyy myös useita lahkoja, joista voi mainita Višnu- ja Śiva-jumalia palvovat.. Višnulaiset nimittävät korkeinta perustodellisuutta Višnuksi. He katsovat, ettei ihminen voi saavuttaa lopullista päämääräänsä ilman jumalan armoa. Korkein kokemusperäinen tila perustuu täydelliseen itsensä antamiseen Jumalalle eli Višnulle. Tämä tie on mahdollinen jokaiselle kastiin tai älykkyyteen katsomatta. Śivalaiset nimittävät korkeinta perustodellisuutta Śivaksi (Šiva). Lahko oli olemassa jo ennen ajanlaskumme alkua, mutta se voimistui kuten višnulaisuuskin 5. ja 6. vuosisadalla taistellen menestyksellä buddhalaista vaikutusta vastaan. Śiva on ikuinen ja kaikkitietävä. Hän toimii maailmassa šaktin, energian avulla. Śivan sekä šaktin eli Kālī-jumalattaren palvonnassa käytetään joskus vielä eläinuhreja. 108 Jumalten palvonta nähdään tekstissä nimenomaan kansanomaisena uskonnollisuutena, joka on ikään kuin huonompi versio oikeasta, filosofisesta hindulaisuudesta. Tätä tulkintaa vahvistaa vielä puhe śaktista ja veriuhreista. Kuvauksessa śakti samastetaan Kālī-jumalattareen. Śivan ominaisuuksia kuvataan lyhyesti kerrottaessa hänen olevan kaikkitietävä ja ikuinen. Tässä yhteydessä ei käy ilmi Višnun tai Śivan roolia persoonallisina jumalina, eivätkä heidän inhimilliset piirteensä ole määritelmässä esillä. Opin ja filosofian ulottuvuus Hindulaisuus on Intian vanha uskonto yli kolmetuhatvuotisine perinteineen. Sillä ei ole yhtenäistä teologiaa eikä maailmankatsomusta, mutta sillä on yhteinen vedalainen kirjallinen perinne ja yhteiset elämänarvot. kansanomaiset palvontamuodot ja kehittynyt uskonnonfilosofia toisaalta ovat monimuotoiset. Siksi hindulaisuus on osoittautunut uskonnoista suvaitsevimmaksi ja kyennyt jatkuvasti omaksumaan ajatustapoja muista uskonnoista ja filosofioista ja mukauttamaan ne omaan peruskatsomukseensa. 109 Yllä on lainaus aivan Otavan ison fokuksen hindulaisuuden kuvauksen alussa olevasta tekstistä. Jo tässä alkukuvauksessa hindulaisuutta nimitetään superlatiivilla suvaitse- 107 Encyclopædia Britannica, hakusana Madurai. 108 Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972,

45 vimmaksi uskonnoksi. Suvaitsevaisuuden korostamisen voidaan olettaa olevan positiivisesti arvolatautunutta luultavasti hyvin harva henkilö tai ryhmä haluaa tulla leimatuksi suvaitsemattomaksi. Kun hindulaisuutta nimitetään suvaitsevimmaksi uskonnoksi, luodaan samalla taustaoletus, että muut uskonnot ovat vähemmän suvaitsevaisia. Hindulaisuuden mukautumiskykyisyyttä ja joustavuutta tuodaan esille kuvaamalla hindulaisuuden taipumusta omaksua muiden uskontojen ajatustapoja. Tämä luo kuvaa siitä, ettei hindulaisuudessa olisi erityistä omaa ajattelua. Tekstissä todetaan lisäksi, ettei hindulaisuudessa ole yhtenäistä teologiaa tai maailmankatsomusta. Tällä huomiolla voi olla kielteinen arvostus, mutta se voi olla myös vain toteamus. Hindulaisuuden suvaitsevaisuus mainitaan vielä uudestaan myöhemmin tekstissä: Hindulaisuudessa ilmenevä suvaitsevaisuuden piirre teki sen avoimeksi vastaanottamaan myös kristillisiä ja länsimaisia aatteita. 110 Tämän jälkeen tekstissä mainitaan seikkoja, jotka ovat hindulaisuutta yhdistäviä tekijöitä. PERUSAJATUKSENSA mukaisesti hindulaisuus käsittää aineellisen olemassaolon Saṃsāraksi, jälleensyntymisten sarjaksi, jossa yksilön elämänolosuhteet määrää karma eli seuraus aikaisemmasta toiminnasta. Elämän päämäärä on moksa, täydellisyys, johon sisältyy vapautuminen kärsimyksestä, jälleensyntymien kiertokulusta sekä karman vallasta. 111 Otavan isossa fokuksessa käytetään runsaasti opin ja filosofian ulottuvuuteen liittyviä termejä, esimerkiksi samsāra, karma ja mokša. Artikkelissa myös kerrotaan lyhyesti kustakin näistä termeistä. Karma mainitaan myös myöhäisemmässä vaiheessa artikkelissa: Karman eli tekojen ja jnānan eli tiedon avulla saavutettavan täydellisyystien rinnalle tuli kolmantena bhakti eli tunnepitoinen palvonta. 112 Tässä yhteydessä ei ole käytetty termejä karma marga, jnāna marga tai bhakti marga, vaan näitä teitä on kuvattu lyhyemmin nimillä karma, jnāna ja bhakti. On mahdollista, että kuvauksessa on haluttu vähentää vieraiden termien käyttöä tällä tavalla. BRAHMALAISUUS seurasi veda-kautta buddhalaiseen vaikutukseen saakka. Primitiivinen veda-uskonto kehittyi filosofisesti ja kulttuurillisesti. Keskeisenä löytönä brahmalaisuuden muodostumiselle korkeauskonnoksi oli Upanišadien oppi ātmanin, varsinaisen tai sisimmän itsen luonteesta. Ihmisen sisin olemus on identtinen olemassaolon alkuperustan brahmanin kanssa. Ihminen voi näin löytää jumalan itsestään. Ihmisen elämän tarkoitus ja päämäärä on tulla tietoiseksi tästä, mikä on syvälle häneen itseensä kätketty. Ihminen voi jo elämänsä aikana kokea ātmanin, jolle on ominaista täydellinen vapautuminen kärsimyksestä, äärettömyyden ja ikuisuuden tajuaminen ja universaalisuus. Kaikki erilaiset filosofiset oppisuunnat ja uskonnot auttavat ihmistä elämään 110 Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1072, Otavan iso fokus 1972,

46 oikein ja kehittymään kohti täydellisyyttä, mokṣaa tai nirvānaa. Elämänarvoja on neljä: kāma eli mielihyvä, artha eli omaisuus, dharma eli moraali ja moksa eli henkinen täydellisyys. Kāma ja artha ovat alempia elämänarvoja. Suorittamalla ihmiselle kuuluvat velvollisuudet hyvin ja hankkimalla tietoa yksilö kehittyy asteittain. 113 Yllä oleva on kokonaisuudessaan Otavan ison fokuksen hindulaisuuden kuvauksen brahmalaisuutta käsittelevä kohta. Siinä tuodaan esille elämänarvojen välinen hierarkia toiset elämänarvot kuvataan toisia korkeammiksi. Tämä brahmalaisuutta käsittelevän osion sisältö käsittelee ensisijaisesti uskonnon opin ja filosofian ulottuvuutta. Lainauksessa puhutaan mokšan lisäksi myös nirvānasta tämä on piirre, joka ei ole muissa tutkielmassa mukana olevissa tietosanakirjoissa yleinen. Määritelmässä ātmanille annetaan keskeinen rooli brahmalaisuuden muodostumisessa korkeauskonnoksi. Hindulaisuuden kuvataan opillisesti kehittyneen vuorovaikutuksessa toisten uskontojen kanssa. Tämän vuorovaikutuksen esitetään vahvistaneen käsitystä tai oppia yhdestä jumalasta. Islamin ja hindulaisuuden kohtaaminen synnytti sikhien lahkon ja vahvisti myös oppineiden hindujen keskuudessa jo kauan vaikuttaneita monoteistisia pyrkimyksiä. 114 Brahmo Samāj -niminen uudistusliike (per.1828) etsi hindulaisuudesta kristinuskon kanssa sopusoinnussa olevia perinteitä. Se puolusti monoteismia ja tasavarteisuutta, vastusti kansanomaisia palvontamuotoja ja kastilaitosta. 115 Lainauksista käy ilmi, että kehitystä kohti monoteismia pidetään luonnollisena ja toivottavana. Ensimmäisessä virkkeessä kerrotaan nimenomaan oppineiden hindujen olleen monoteismin kannalla, ja jälkimmäisessä kehutaan monoteismia puolustanutta uudistusliikettä. Tekstistä ei käy ilmi, ketkä vastustivat monoteismia. Samantapainen kehitys monoteismiin esitetään myös mystiikan kohdalla. Kalkutalainen pappi Ramakrišna ( ) oli perehtynyt kristilliseen ja islamilaiseen mystiikkaan ja tapasi niistä samoja kokemuksia ja olennaisesti saman pelastustien kuin hindulaisuudesta. täytyi siis olla olemassa korkeampi samoin tulkitsematon Totuus, joka sisältyi inspiraatiolähteenä kaikkiin uskontoihin. 116 Lainauksessa tuodaan Ramakrišnan kautta esille pelastustien samankaltaisuus hindulaisuudessa, islamissa ja kristillisessä mystiikassa. Samankaltaisen pelastustien esiin 113 Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972,

47 tuominen antaa lukijalle kuvan, että mystiikan tasolla nämä uskonnot ovat samanlaisia. Voi olla, että tarkoitus on osoittaa uskontojen välillä olevien erojen lisäksi yhtäläisyyksiä. Mahdollista on myös, että oletettavasti kristillistaustaiselle lukijalla halutaan antaa käsitys, että hindulaisuus ei ole pelkästään vieras uskonto. Tämä voisi liittyä uskontojen välisen vuoropuhelun huomioimiseen. 117 Etiikan ja säädösten ulottuvuus Lisäksi yksilön elämä jakautuu neljään elämänkauteen: brahmacarya eli opiskelu, gārhasthya eli toimeentulosta huolehtiminen, vānaprastha eli vanhuus sekä sannyāsa eli täydellinen vapautuminen. Jokaisella kastilla ja elämänkaudella on omat velvollisuutensa. 118 Näin Otavan isossa fokuksessa huomioidaan elämänvaiheisiin liittyvä etiikka. Kuvauksesta ei käy ilmi, ilmenevätkö nämä elämänkaudet eri kasteilla eri tavoin. Neljän elämänkauden lisäksi Otavan isossa fokuksessa on lyhyesti esillä myös neljä elämänarvoa: Elämänarvoja on neljä: kāma eli mielihyvä, artha eli omaisuus, dharma eli moraali ja moksa eli henkinen täydellisyys. Kāma ja artha ovat alempia elämänarvoja. 119 Kuvauksen erityispiirteenä on kāman ja arthan mainitseminen näiden huomioiminen ei ole yleistä muissa tutkielmassa mukana olevissa tietosanakirjoissa. Etiikkaa pidetään ylipäänsä kehittyneen hindulaisuuden ominaispiirteenä. Otavan ison fokuksen mukaan: Kehittyneelle hindulaisuudelle on ominaista universaalinen moraali. Ahimsā, ei-väkivalta, kieltää aiheuttamasta kärsimystä tai pahaa ainoallekaan elävälle tai tuntevalle olennolle, ihmiselle tai eläimelle. 120 Kehittyneestä hindulaisuudesta puhuminen voidaan nähdä arvottavana määreenä. Otavan iso fokus rajaa ahimsāan kuuluvan kärsimyksen aiheuttamisen kiellon tuntoisuuden ja elollisuuden perusteella. Näiden seikkojen esiin tuominen voidaan nähdä viittauksena myös sentientismiin Uskontojen välisen vuoropuhelun alkamisesta ks. Tamminen 2010, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Termi sentientismi tulee latinan tuntemista merkitsevästä sanasta. Moraalinen merkityksellisyys määritellään tuntoisuuden avulla - onko olento kykeneväinen tuntemaan esimerkiksi kipua ja mielihyvää. (Oksanen 2012, 219.) 43

48 Eläinten vahingoittamisesta pidättäytyminen on esillä leipätekstin lisäksi myös kuvatekstissä: Kuva 22. Samsāra-opilla on hindulaisuudessa tärkeä sija. Se merkitsee uskoa jälleensyntymisen kiertokulkuun. Moraali kieltää hindua surmaamasta ainoatakaan elävää olentoa. Lehmää pidetään pyhänä. Se katsotaan ruokkimisen, äitiyden ja lopulta itse elämän vertauskuvaksi. Aikoinaan lehmä julistettiin suojelun alaiseksi, koska se turvasi elämän katovuosina. Intian ylikansoitus on muuttanut tilanteen toiseksi. 122 Samsāraa käsitellään jo leipätekstissä, ja tällä tavoin kuvan 22 kuvateksti ja leipäteksti tukevat toisiaan. Lehmän rooli hindulaisuudessa ei puolestaan käy esille leipätekstistä, ja näiltä osin kuva ja kuvateksti tuovat esille uuden yksityiskohdan. Myös lehmän symbolinen merkitys on esillä käsiteltäessä sitä, minkä vertauskuvana lehmä nähdään. Nyky-Intian uskonnollisen ja poliittisen elämän uudistumista aikaansaava hahmo on Mahatma Gandhi. Hän oli perusolemukseltaan uskonnollinen ja haki toimintaohjeensa ei-väkivaltaiseen suoraan toimintaan Intian itsenäisyystaistelussa uskonnosta, erityisesti Bhagavadgītāsta... Sosiaalinen uudistustyö kastittomien auttamiseksi, taloudellinen kehitys käsija kyläteollisuutta elvyttämällä ja poliittinen toiminta maan itsenäistämiseksi käyttämättä väkivaltaa muodostivat Gandhille uskonnon sovellutuksen käytännön elämään. 123 Väkivallattomuus ja muiden vahingoittamisesta pidättäytyminen on esillä myös Gandhia käsittelevässä osiossa. Tässä väkivallattomuutta lähestytään hyvin tunnetun henkilön, Mahatma Gandhin, kautta. Tällä tavoin esitetään esimerkki henkilöstä, joka on käytännössä toteuttanut väkivallattomuuden ihannetta. Väkivallattomuuden korostaminen antaa hindulaisuudesta positiivisen kuvan. 122 Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972,

49 Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus Perinnäinen hindulaisuus ei ole vain uskonto, vaan siihen kuuluu myös sosiaalinen järjestelmä. Tähän järjestelmään kuuluu kuuluu kastilaitos, yhteiskunnan jakautuminen syntyperän mukaan määräytyviin ammatillisiin ryhmiin. Brahmaanit eli papit muodostavat ylimmän kastin. Muut pääkastit ovat ksatriyat eli sotilaat, vaišyat eli kauppiaat sekä šudrat eli ruumiillisen työn tekijät. 124 Otavan iso fokus mainitsee hindulaisuuteen kuuluvan sosiaalisen järjestelmän, jonka osana on kastilaitos. Teos käsittelee kasteja ja kastilaitosta hieman laajemmin kuin varhaisemmat tutkielmassa mukana olleet teokset keskimäärin. Kastilaitos lisäksi myös määritellään lyhyesti, toisin kuin useissa aikaisemmissa tutkimuksessa mukana olevissa tietosanakirjoissa. Otavan isossa fokuksessa mainitaan kaikki neljä pääkastia. Muissa tutkielman tietosanakirjoissa on tavallisesti mainittu vain ylin kasti, bramiinit. Kastijärjestelmään viitataan suuremman sosiaalisen järjestelmän osana. Teos nimeää neljä kastia ja esittää kullekin kastille ominaisen ammattiryhmän. Hemmingin pro gradu -tutkielmassa todettiin joidenkin oppikirjojen viittaavan kastilaitoksen perustuvan ihonväriin. 125 Otavan isossa fokuksessa kuvataan kastilaitoksen pohjautuvan ammatillisiin ryhmiin, jotka määräytyvät syntyperän mukaan ihonväri ei nouse kuvauksessa esille. Muutkaan analyysissa mukana olleet tietosanakirjat eivät luo yhteyttä ihonvärin ja kastin välille. Kuvaus kertoo, ettei hindulaisuus ole pelkästään uskonto, vaan myös sosiaalinen järjestelmä. Siten hindulaisuus ei vaikuta pelkästään yksilön yksilölliseen uskonelämään vaan myös laajemmin yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin. Jokaisella kastilla ja elämänkaudella on omat velvollisuutensa. 126 Tällä tavoin kuvataan hyvin epätarkasti jokaisen kastin omaavan omat velvollisuutensa kuitenkaan määrittelemättä näitä velvollisuuksia sen tarkemmin. Lisäksi virkkeestä ei käy ilmi, koskevatko elämänkausivelvollisuudet kaikkia kasteja. Kastit ovat esillä myös myöhemmin: Korkein kokemusperäinen tila perustuu täydelliseen itsensä antamiseen Jumalalle eli Višnulle. Tämä tie on mahdollinen jokaiselle kastiin tai älykkyyteen katsomatta. 127 Lainauksessa annetaan ymmärtää, että eri kastien välillä on myös yhdistäviä tekijöitä, ei pelkästään eroja. 124 Otavan iso fokus 1972, Vrt. Hemminki 2005, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972,

50 Kastilaitosta myös kritisoidaan. Hindulaisuus-hakusanan kohdalla todetaan, että Brahmo Samāj -niminen uudistusliike (per.1828) etsi hindulaisuudesta kristinuskon kanssa sopusoinnussa olevia perinteitä. Se puolusti monoteismia ja tasavarteisuutta, vastusti kansanomaisia palvontamuotoja ja kastilaitosta. 128 Hindulaisuuden kuvauksessa mainitaan kaksi kastijärjestelmää tai kastilaitosta vastustavaa toimijaa, Ārya Samāj ja Brahmo Samāj. Kastijärjestelmää puolustavia tahoja ei sen sijaan mainita. Mahdollinen syy tälle voi olla esimerkiksi kuvauksen kirjoittajan kastijärjestelmän vastaisuus kun käsitellään vain kastijärjestelmään kielteisesti suhtautuvia osapuolia, lukijalle jää kuva kastijärjestelmästä kaikin puolin negatiivisena asiana. Lukija voi mahdollisesti ymmärtää asian myös niin, ettei kastijärjestelmää puolustavia vaikutusvaltaisia tahoja juuri ole, kun kastijärjestelmää kannattavat tahot häivytetään pois näkyvistä. Kastijärjestelmää arvostellaan myös nostamalla esille sen ulkopuolelle jätetyt: Sosiaalinen uudistustyö kastittomien auttamiseksi, taloudellinen kehitys käsija kyläteollisuutta elvyttämällä ja poliittinen toiminta maan itsenäistämiseksi käyttämättä väkivaltaa muodostivat Gandhille uskonnon sovellutuksen käytännön elämään. 129 Otavan iso fokus on ainoa tutkimuksessa mukana ollut teos, jossa mainitaan kastittomat. On huomionarvoista, että kastittomia ei mainita kastien yhteydessä, vaan vasta artikkelin loppupuoliskolla käsiteltäessä Mahatma Gandhin työtä kastittomien auttamiseksi. Kuvauksen lopulla kerrotaan lisäksi Intian olevan uskonnollisesti neutraali valtio, mikä sekin on hindulaisuuteen pohjautuvaa kastijärjestelmän eräänlaista kritiikkiä. Materiaalinen ulottuvuus Vedojen uskonnossa ei käytetty temppeleitä eikä jumalankuvia. Uhritoimitukset olivat monimutkaisia seremonioita. Suullisesti talletettiin loitsuja ja rukouksia, joissa ilmennettiin ihmisten toiveita Otavan Iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972,

51 Hindulaisuuden määritelmän kokonaispituuteen nähden itse leipätekstissä käsitellään uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen liittyviä teemoja sangen suppeasti. Vedojen uskontoa käsittelevässä kappaleessa mainitaan ensin temppelit ja jumalankuvat, ja todetaan sitten, ettei näitä ollut vedalaisuudessa. Kuva 23. Sanskritin tavu OM kuvaa brahmania persoonallisena ja persoonattomana jumalana ja myös hindulaisuuden jumalallista perustaa. 131 Mustavalkoisessa kuvassa 23 on kuvatekstin mukaan OMtavu. OM-tavua ei kuitenkaan selitetä, vaan se oletetaan lukijalle tutuksi. Merkille pantavaa kuvatekstissä on, että Brahman on kirjoitettu pienellä. Pienellä se voisi tarkoittaa persoonatonta perimmäistä todellisuutta. Śivaa ja Kālīa käsittelevän osion loppupuolella artikkelissa mainitaan sukupuolisymbolit: Myös fallosta tai sukupuolisymboleja palvotaan elämänvoiman ja luomisen tunnuksina. 132 Śivaa tai Kālīa ei suoranaisesti kuitenkaan yhdistetä näihin symboleihin. 2.7 Otavan suuri ensyklopedia (1977) Otavan suuri ensyklopedia ei käsittele hindulaisuutta aakkosjärjestyksessä h-kirjaimen kohdalla. Teoksessa on kuitenkin kokonaisuus Intian uskonnot, jossa hindulaisuutta käsitellään oman otsikkonsa alla. Intian uskonnot käsittää neljä osaa: Veda-uskonto, hindulaisuus, jainalaisuus ja hindulaisuuden levittäytymispyrkimys. Tässä tarkastellaan osia hindulaisuus ja hindulaisuuden levittäytymispyrkimys. Osien laajuuden vuoksi jokaisen ulottuvuuden kohdalta on käsitelty vain keskeisimmät asiat, niitä ole lainattu kokonaisuudessaan. Koska hakusanan Intian uskonnot alla olevia kuvia ei ole teoksessa erikseen sijoitettu minkään tietyn otsakkeen alle, tässä tarkastellaan kaikkia kuvia, jotka eivät selvästi liity jainalaisuuteen. Intian uskontojen kuvauksen lopussa kirjoittajiksi ilmoitetaan neljä henkilöä: J. V., M. B., C. C. ja P. L-nen. Teoksen alussa olevan suomalaisten avustajien listauksen perus- 131 Otavan iso fokus 1972, Otavan iso fokus 1972,

52 teella nimikirjaimet J. V kuuluvat Jouko Virkkuselle, jonka ilmoitetaan olevan teknillisen korkeakoulun säätötekniikan apulaisprofessori. Virkkusen nimen ja tittelin jälkeen on 14 aihetta, joissa hän on avustanut. Yksikään niistä ei ole Intian uskonnot. M. B puolestaan löytyy kirjan lopusta kansainvälisten avustajien listalta. Tästä voidaan päätellä, että artikkelit on mahdollisesti suomennettu. Nimikirjaimet kuuluvat indologi Madeleine Biardeaulle ( ), jonka teos ilmoittaa olevan filosofian kandidaatti. Hänen nimensä ja tittelinsä jälkeen on erikseen mainittu Intian uskonnot. Nimikirjaimet C. C kuuluvat Biardeaun tavoin kansainvälisten avustajien listalta löytyvälle sanskritisti Colette Caillatille ( ). Caillatin titteliksi ilmoitetaan filologi, ja myös hänen tittelinsä jälkeen mainitaan Intian uskonnot. Virkkunen voisi olla Biardeaun ja Caillat n tekstin suomentaja. P. L-nen eli Pentti Laasonen on Virkkusen tavoin suomalaisten avustajien listalla. Hänen kerrotaan olevan Helsingin yliopiston kirkkohistorian apulaisprofessori. Laasosen nimen jälkeen on viidentoista kohdan lista, joista yksi on Intian uskonnot. Kuvauksen ohessa on neljä hindulaisuuteen yhdistettyä kuvaa. Huomioitavaa on, että hindulaisuudesta poiketen esimerkiksi islam, joka myös on Intiassa vaikuttava uskonto, on käsitelty omana kokonaisuutenaan, eikä vain osana jotain suurempaa kokonaisuutta. Millainen kuva lukijalle tulee, kun islam käsitellään omanaan ja hindulaisuus puolestaan Intian uskontojen alla pirstaleisena? Ovatko esimerkiksi jainalaisuus ja hindulaisuus jollain sellaisella tasolla intialaisia, jota islam ei ole? Valinnat hindulaisuus, jainalaisuus, veda-uskonto ja hindulaisuuden levittäytymispyrkimys luo kuvan, että vain nämä uskonnot ovat intialaisia, toisin kuin esimerkiksi islam. Jaottelu voi perustua siihen, että islamista poiketen muut mainitut uskonnot ovat syntyneet Intiassa. Tätä vastaan sotii kuitenkin sikhismin, varmasti Intiassa syntyneen uskonnon, puuttuminen otsikon Intian uskonnot alta. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Hindulaisuus-osion alussa maailmallinen ritualismi nostetaan esille hindulaisuuden piirteenä, joka ei edusta vedojen arvoja. 133 Tässä yhteydessä ei kuitenkaan kerrota tar- 133 Otavan suuri ensyklopedia 1977,

53 kemmin, millaisia käytäntöjä tai rituaaleja maailmalliseen ritualismiin kuuluu. Tarkempaa selitystä ei anneta myöskään siitä, mitä tällä maailmallisella ritualismilla tarkoitetaan. Bhakti, antautuva rakkaus on kautta koko hindulaisuuden historian edustanut yhtä sen merkittävintä uskonnollista muotoa. Bhakti, joka on jyrkässä ristiriidassa Veda-kirjojen ankaran ritualismin kanssa, on saanut ihmiset rakentamaan temppeleitä; se on saanut kaikkiin kasteihin kuuluvat ja kaikkialla Intiassa asuvat uskovat lähtemään pyhiinvaellusmatkoille pohjoisestä etelään ja idästä länteen. Veda-uskonnon keskeisin elementti, uhraaminen, jäi sen sijaan vähitellen pois käytöstä ja säilytti vain teoreettisen merkittävyytensä. 134 Hindulaisuuden bhaktia käsittelevä alaluku luo vastakkainasettelua Vedojen ja vedauskonnon sekä hindulaisuuden välille. Käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen sopivat yllä olevasta lainauksesta erityisesti pyhiinvaellusta ja uhraamista käsittelevät osiot. Pyhiinvaeltajista kerrotaan leipätekstin ohella myös kuvatekstien yhteydessä. Bhaktiin viitataan voimana, joka on saanut ihmiset lähtemään pyhiinvaellukselle. Alkuaikoina temppelit keskittyivät kahden suuren vedalaisen jumalan Viṣṇun ja Śivan palvontaan. Veda-kirjoissa jumalat on esitetty toisiaan täydentävinä; Viṣṇu yhdistettiin uhraamiseen, mikä teki hänestä bramiinien korkeimman jumalan ja perinteisten arvojen puolustajan. Śivalla, ensimmäiseltä nimeltään hirvittävä Rudra, oli puolestaan valtuudet päättää uhrin onnistumisesta. 135 Vaikka teoriassa puhutaan vain Viṣṇun avatāroista joista tärkeimmät ovat Kriṣṇa ja Rama hindut palvovat myös lukuisia Śivan avatāroja. 136 Višnun ja Śivan vedalaisuus ei ole itsestään selvää, vaikka sitaatti luokin sellaisen mielikuvan. Molemmat yllä olevista lainauksista ovat hindulaisuuden esittelyn suuria yleisintialaisia jumalia käsittelevästä luvusta. Ensimmäisessä lainauksessa esillä on se, kuinka sekä Višnulla että Śivalla on oma roolinsa uhraamisessa. Otavan suuressa ensyklopediassa mielenkiintoisena ominaisuutena on se, että myös Śivan avatārat mainitaan palvonnan kohteeksi. Teksti pyrkii antamaan kuvan, että jumalat, Višnu ja Śiva, ovat samanlaisia. Paikalliset jumaluudet Viṣṇun ja Śivan lisäksi paikalliset jumalat ovat saaneet omia temppeleitään. Jumalat on jaettu korkeimpien kastien puhtaisiin, kasvissyöjä-jumaliin ja lihansyöjä-jumaliin, joille alemmat kastit uhraavat eläimiään. Nyt kun kastijako on virallisesti poistettu, alemmat kastit voivat astua ylempien temppeleihin ja palvoa heidän puhtaita jumaliaan Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

54 Käytännön ja rituaalien ulottuvuuden kannalta erityisen merkityksiä edellä olevassa lainauksessa ovat uhraamista ja palvontaa koskevat osiot. Nimenomaan alempien kastien kerrottiin uhranneen lihansyöjä-jumalille, jolloin uhreina olivat eläimet. Näin luodaan ero ylempien, puhtaiden, verettömiä uhreja kasvissyöjä-jumalille toimittavien kastien ja alempien, eläimiä uhraavien kastien välille. Samalla annetaan kuva, että hindulaisuudessa on yleviä ja alhaisia kerroksia. Jumalatar-alaotsikossa käsitellään lyhyesti alempien kastien käytäntöä pyytää jumalattarelta apua: Alemmat kastit pyytävät jumalatartaan parantamaan sairauksia ja suomaan terveitä lapsia. 138 Tarkemmin ei kerrota, millä tavalla nämä pyynnöt välitetään jumalattarelle. Itse teksti antaa ymmärtää, että vain alemmat kastit tekevät näin. Epäselväksi jää, turvautuvatko ylemmät kastit sairastapauksissa esimerkiksi lääkäreihin. Alaotsikon Uskova alla luetellaan useita palvonnan kohteita: Uskova, joka palvoo jumalia ja jumalattaria puhumattakaan lukemattomista ilman, veden, puut täyttävistä puolijumalista, on omaksunut Veda-kirjojen ilmoituksen uudestisyntymisestä ja siitä vapautumisesta. 139 Palvonnalle esitetään suuri määrä potentiaalisia kohteita. Vedoissa itsessään ei ole tällaista oppia. Se löytyy vasta Upanišadeista ja myöhemmästä kirjallisuudesta. Tällä luodaan jälleen kuvaa jatkuvuudesta vedoista hindulaisuuteen. Alaluvussa Uskova käsitellään myös riittejä: Kriṣṇa opettaa, että on mahdotonta elää toimimatta, toisin sanoen suorittamatta riittejä, jotka sitä paitsi pitävät yllä järjestystä maailmassa. 140 Lainauksessa tuodaan esille auktoriteetti, Krišna, jonka opetukset kannustavat riittien suorittamiseen. Lainauksen perusteella hindulaisuudessa uskotaan riiteillä olevan vaikutusta ympärillämme olevan maailman tapahtumiin sekä maailmassa vallitsevaan järjestykseen. Kuva 24. Hindulaisia pyhiinvaeltajia Trichurissa Keralassa Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

55 Pyhiinvaeltajien osalta kuva 24 ja kuvateksti sopivat uskonnon rituaalien ja käytännön ulottuvuuteen. Paikan, Keralan, osalta kuva on yhdistettävissä myös uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Kuvan valtavat väkijoukot luovat kuvaa uskonnosta, jolla on runsas määrä aktiivisesti uskonnollisiin käytäntöihin ja rituaaleihin osallistuvia jäseniä. Pyhiinvaelluksen lisäksi hindulaisuuteen kuuluvia käytäntöjä ja rituaaleja käsitellään myös tantrismin yhteydessä: Tantrismi Tantrismilla tarkoitetaan tiettyjä oppeja ja menetelmiä, jotka on koottu tantroihin eli kirjoihin ja joissa rituaaleilla on merkittävä asema. Askeesin ihanne sai bramiinit tavoittelemaan yhä suurempaa puhtautta ja pidättäytymään kaikesta väkivallasta, mutta tantrojen kirjoittajat päätyivät aivan vastakkaiseen lopputulokseen: askeetti ei ole»puhdas», hän on puhtauden ja epäpuhtauden yläpuolella, koska hän on luopunut yhteiskunnasta, joka perustuu niiden erottamiseen. Tantrismin mukaan on mahdollista elää maailmassa, nauttia kiellettyjä ruokia, lihaa, kalaa, viiniä, harjoittaa sukupuoliyhteyttä muidenkin kuin oman vaimon kanssa ja saavuttaa pelastus, jos kykenee tekemään kaiken ilman nautinnon tunnetta. Päämäärään pääsemiseksi tarvitaan ankaraa fyysistä harjoitusta, tantrajoogaa, jonka tarkoituksena on toistaa jumalan ja hänen naispuolisen»energiansa» yhtyminen (shakti) yksityisessä ihmisessä. Tantrojen korkein jumala on yleensä Viṣṇu, Śiva tai joku hindujumalatar, mikä yhdistää tantrismin hindulaiseen maailmaan. 142 Tantrismia käsittelevässä alaluvussa käsitellään huomattavan monisanaisesti käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen kategorisoitavia teemoja. Esille nousevat askeesi, bramiinien tavoite väkivallattomuuteen sekä puhtauteen liittyvät käytännöt. Esillä ovat eroavuudet, joita bramiinit ja tantristen tekstien kirjoittajat näkivät esimerkiksi puhtautta koskevissa aiheissa. Tantrismin yhteydessä käsitellään lyhyesti myös tantrajoogaa. Lahkoja käsittelevässä alaluvussa on esillä hindulaisuuden sisäinen suvaitsevuus eri jumalia palvovia yksilöitä kohtaan: Hindulaisuuden yhtenäisyyttä kuvaa sekin, että temppelit ovat avoimia eri lahkoihin kuuluville ja eri jumalia palvoville uskoville. 143 Esittelyssä kerrotaan myös joogasta: Siksi hindulaisuuden vaikutusmahdollisuudet länsimaissa ovatkin eräissä muodoissaan erityisesti alkeissaan melko neutraaleja. Tämä koskee sekä joogaa ( ponnistus, harjoitus ) että transsendentaalista mietiskelyä. Hatha-jooga on voimistelu- ja hengitysharjoituksia, Krija-jooga vie jo pidemmälle, maailman ja jumaluuden yhteyden tajuamiseen hindulaisessa merkityksessä. Bhakti-joogan tarkoituksena on johtaa absoluutin (Jumalan) ja ihmisen välisen eron hävittämiseen Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

56 Hindulaisuuden levittäytymispyrkimystä käsittelevässä osiossa esillä on sekä jooga että transsendentaalinen mietiskely. Nimeltä mainitaan tässä yhteydessä kolme eri joogan muotoa; hatha-jooga, krija-jooga ja bhakti-jooga. Kuvauksessa kerrotaan lisäksi lyhyesti kunkin edellä mainitun joogan muodon tavoitteesta. Mielenkiintoista joogan käsittelyn yhteydessä on se, että Jumala on kirjotettu bhakti-joogaa käsittelevässä lauseessa sulkuihin isolla alkukirjaimella. Varsin arvottavaa ilmausta käytetään puhuttaessa alkeissaan olevasta hindulaisuudesta. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus Bhakti Bhakti, antautuva rakkaus on kautta koko hindulaisuuden historian edustanut yhtä sen merkittävintä uskonnollista muotoa. Bhakti, joka on jyrkässä ristiriidassa Veda-kirjojen ankaran ritualismin kanssa, on saanut ihmiset rakentamaan temppeleitä; se on saanut kaikkiin kasteihin kuuluvat ja kaikkialla Intiassa asuvat uskovat lähtemään pyhiinvaellusmatkoille pohjoisestä etelään ja idästä länteen. Veda-uskonnon keskeisin elementti, uhraaminen, jäi sen sijaan vähitellen pois käytöstä ja säilytti vain teoreettisen merkittävyytensä. 145 Hindulaisuuden kuvauksessa on erikseen osio bhakti. Se ei ole kovin laaja, mutta merkittävää on se, että bhaktilla on erikseen oma osionsa. Siinä huomio kiinnitetään bhaktin ja Veda-kirjojen välisiin ristiriitoihin. Tällä tavoin korostuu epäjatkuvuus. Lisäksi bhaktia käsitellään suuria yleisintialaisia jumalia koskevassa osiossa. 146 Bhakti on esillä myös osiossa Uskova: Harras bhakti-hurskaus on tuottanut suuren määrän uskonnollista kirjallisuutta, joka on sävyltään eroottista etenkin, jos se on omistettu Kriṣṇalle ja hänen puolisolleen Rādhālle. 147 Tässä bhakti-hurskauden pohjalta syntynyt kirjallisuus yhdistetään eroottisuuteen. Tekstissä ei kuitenkaan käy ilmi, miksi juuri bhakti-hurskaus on tuottanut tämän tyyppistä kirjallisuutta. Merkittävää onkin, mitä eroottisuuden esille nostaminen tarkoittaa hindulaisuudesta luotavalle kuvalle. Eroottisuuden esille tuominen luo hindulaisuudesta hyvin maallista kuvaa. Tunneperäinen uskonnollisuus esitetään eroottisena. 145 Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

57 Kertomusten ja myyttien ulottuvuus Alkuaikoina temppelit keskittyivät kahden suuren vedalaisen jumalan Viṣṇun ja Śivan palvontaan. Veda-kirjoissa jumalat on esitetty toisiaan täydentävinä; Viṣṇu yhdistettiin uhraamiseen, mikä teki hänestä bramiinien korkeimman jumalan ja perinteisten arvojen puolustajan. Śivalla, ensimmäiseltä nimeltään hirvittävä Rudra, oli puolestaan valtuudet päättää uhrin onnistumisesta. Kumpaakin jumalaa pidettiin viime kädessä joogin eli maailmasta luopuneen askeesin perikuvana. Heidän vuorottainen vetäytymisensä sisimpäänsä ja paluunsa ulkoiseen todellisuuteen rytmittävät kosmisten»öiden» ja»päivien» vaihteluita. Kosmiset ajanjaksot hallitsevat maailmankaikkeutta ja takaavat maailman ja ihmiskunnan jatkuvuuden. Ajanjaksoa merkitään mielikuvituksellisilla vuosiluvuilla, ja hindu, joka sijoittaa itsensä jonkin aikakauden keskivaiheille, tuntee olevansa rauhoittavan välimatkan päässä maailman (väliaikaisesta) tuhoutumisesta. 148 Yhdellä maailmankaikkeuden tasolla paljastuu jumalan kolminaisuus. Hän on Brahman, maailman luoja, Viṣṇu, elämän ylläpitäjä ja Rudra-Śiva, maailman tuhoaja. Kolminaisuus (Trimurti) vastaa maailmankaikkeuden kolmea elementtiä: valoisa ja rauhanomainen sattva on Viṣṇun erikoisoikeus; tamas, joka ilmentää pimeyttä ja painavuutta, kuuluu Rudra-Śivalle; rajas, aktiivinen ja luova ainesosa, on osoitettu Brahmanille. 149 Molemmat yllä olevat lainaukset ovat hindulaisuuden alta alaotsikolla suuret yleisintialaiset jumalat. Teos ilmoittaa Śivan ensimmäiseksi nimeksi hirvittävän Rudran. Väite sisältää vahvoja oletuksia. Tällä tavoin luodaan kuvaa suorasta jatkumosta Śivan ja vedalaisen Rudran välille. Kuvauksen painopiste on tällä tavoin jatkuvuudessa vedalaisuuden ja hindulaisuuden välillä. Jumalan kolminaisuus, trimurti, on osana hindulaisuuden kuvausta. Kolminaisuudesta puhumisen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistettyjen jumalakäsitysten liittämisenä myös hindulaisuuteen. Tällä tavoin hindulaisuudesta luodaan enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Näiltä osin Otavan suuri ensyklopedia käsittelee aihetta laajemmin kuin aiemmin analysoidut teokset. Esillä ei ole ainoastaan Brahman luova, Višnun ylläpitävä ja Śivan tuhoava rooli, vaan nämä on aikaisemmista teoksista poiketen yhdistetty myös maailmankaikkeuden kolmeen elementtiin. Tässä esillä on mahdollisesti uskonnon ja luonnontieteen välinen yhteys. Tässä yhteydessä Śivasta ei käytetä nimitystä Rudra-Śiva. 148 Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

58 Maailman väliaikaista tuhoutumista koskeva osio on mahdollisesti viittaus kaliyugaan. Tällä tavoin myös kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen kategorisoitavissa oleva rappeutumisen teema on esillä, vaikka itse termiä kaliyuga ei käytetäkään. Jumala voi myös»laskeutua» maailmaan avatārana eli pelastajana, jonka tehtävänä on pahan tuhoaminen. Hindulaisuus opettaa, että yksilöissä ja yhteiskunnassa esiintyvä pahuus johtuu loukkauksista dharmaa eli maailmanjärjestystä kohtaan. Jos bramiineja ei kunnioiteta, jos kuningas ei noudata bramiinien neuvoja, jos avioliiton solmimisessa ei kunnioiteta kastirajoja, ihmiskunnan kohtalo vaarantuu ja avatāran on tuhottava pahantekijät (samoin kuin viattomat) ja palautettava järjestys (dharma) maailmaan. Vaikka teoriassa puhutaan vain Viṣṇun avatāroista joista tärkeimmät ovat Kriṣṇa ja Rama hindut palvovat myös lukuisia Śivan avatāroja. 150 Edellisten lainausten tavoin myös tämä lainaus on suuria yleisintialaisia jumalia käsittelevästä osiosta. Erikoista on, että Višnun avatārien lisäksi teos mainitsee myös Śivan avatārien olemassaolon. Tavallisesti niitä ei mainita. Śivan avatāroista kertominen onkin yksi Otavan suuren ensyklopedian erityispiirteistä. Kuva 25. Viṣṇu, hedelmällisyyden suosija, kuvataan taiteessa nelikätisenä, käsissään nuija, näkinkenkä, kiekko ja lootus. Viṣṇua esittävä steele on Länsi- Bengalista 1000-luvulta. (Kalkutan yliopiston Asutosh-museo). 151 Kuva 25 ja kuvateksti ovat selkeästi yhdistettävissä uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen ja uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuva sopii, koska siinä on steela. Kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen kuva ja kuvateksti sopivat puolestaan aiheensa, Višnun, ansiosta. Kuvateksti ei selitä Višnun käsissä oleviin esineisiin liittyvää symboliikkaa, vaikka luetteleekin käsissä olevat objektit. Steelassa jumala tekee jotakin käsissään olevilla esineillä, mutta epäselväksi jää, mitä. Tämä luo hindujumalasta lukijalle etäisen kuvan. Kuva 26. Kailasvuorella asuvalla Śivalla on kahdeksan henkilöitymää. Yksi niistä on kosmisen tanssin jumala, Śiva Natarāja. Pronssiveistos Coḷa-kaudelta ja 1100-luvulta (Madrasin museo) Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

59 Kuvateksti ei juuri selitä kuvaa, ja kuva 26 jää arvoitukselliseksi. Kuva ja kuvateksti ovat yhdistettävissä uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen sekä kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuuluu maininta siitä, että Śiva asuu Kailasvuorella. Myös pronssiveistos itsessään on osa uskonnon materiaalista ulottuvuutta. Śivasta ja hänen henkilöytymistään puhuminen kuuluvat uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen. Kuvatekstissä mainitaan nimeltä vain yksi Śivan henkilöitymistä, Śiva Natarāja, kosmisen tanssin jumala. Muiden Śivan henkilöytymien nimiä ei kerrota, eikä heistä muutenkaan kerrota enempää. Śivan kahdeksasta henkilöitymästä puhuminen on eräs piirre, joka erottaa Otavan suurin ensyklopedian suurimmasta osasta muista tutkielmassa mukana olleista tietosanakirjoista. Kuva 27. Viṣṇun kahdeksas avatāra eli jumalallinen inkarnaatio Kriṣṇa on monien urotekojen sankari. Puuveistos 1400-luvulta esittää Kriṣṇaa paimenena soittamassa huilua. (Musée Guimet, Pariisi). 153 Kuva 27 ja kuvateksti ovat osa sekä uskonnon materiaalista ulottuvuutta että uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuutta. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuva ja kuvateksti sopivat, koska niissä esiintyy puuveistos. Uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen kuva ja kuvatekstit sopivat puolestaan aiheensa vuoksi; Krisnan kerrotaan olevan kahdeksas Višnun avatārista. Merkityksellistä on, miksi juuri tämä avatāra, Krišna, nostetaan toistuvasti esille. Syynä voi olla se, että Krišna on hindujen keskuudessa hyvin tunnettu hahmo. 154 Otavan suuressa ensyklopediassa mainitaan kuvateksteissä erikseen nimeltä sekä Śiva että Śiva Natarāja. Śivan lisäksi myös Višnu ja Krišna mainitaan kuvateksteissä. Hindulaisuuden alla on monia alaotsikoita, jotka viittaavat uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen; suuret yleisintialaiset jumalat, jumalatar ja paikalliset jumaluudet. Hindujumalat yhdistetään vedojen jumaliin: Veda-kirjojen inhimilliset tai jumalalliset myyttiset hahmot, myyttiset teemat ja opilliset käsitykset siirtyivät hindulaisiin uskomuksiin Otavan suuri ensyklopedia 1977, Kishore 2002, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

60 Edellä oleva lainaus on hindulaisuutta käsittelevän osion alusta. Tämä on vahva väite vedalaisuuden ja hindulaisuuden jatkuvuudesta. Jumalattaret puolestaan kuvataan epäitsenäisiksi: Jumalatar Hindujumalatar kuuluu aina yhteen miespuolisen kumppaninsa kanssa, olkoonkin että he toimivat näennäisesti itsenäisinä. Viṣṇun puoliso Lakshmī ja Śivan puoliso Pārvatī ovat hyväntahtoisia jumalattaria, joiden myötätunto maailmaa kohtaan ei kuitenkaan estä suuttumusta ja väkivaltaisuutta. Erityisesti paikalliset jumalattaret ovat demonien surmaajia, jotka hallitsevat omassa temppelissään (vaikka ovatkin aina paikallisen jumalan äitejä, sisaria tai puolisoita.) Ellei jumalatar esiinny Viṣṇun yhteydessä, hänet samaistetaan Śivan»kauhistuttavaan» puolisoon, joka on tällöin nimeltään Durgā ( luoksepääsemätön ) tai Kālī ( musta ). Alemmat kastit pyytävät jumalatartaan parantamaan sairauksia ja suomaan terveitä lapsia. Jumala valvoo yhteiskunnallisen järjestyksen säilymistä, kun taas jumalattaren tehtävänä on vastata yksilöiden hyvinvoinnista. Hänen vihaiset kasvonsa ovat osoitus siitä pahuudesta, jota vastaan hän taistelee, mutta hänen palvojansa odottavat häneltä vain hyvyyttä ja siunausta. 156 Kuvaus hindulaisuuden jumalista ja jumalattarista on sangen värikäs ja monimuotoinen Brahman, Śivan ja Višnun lisäksi teos käsittelee myös paikallisia jumaluuksia. Tekstissä huomiota on kiinnitetty hindujumalattaren ja hänen miespuolisen kumppaninsa väliseen siteeseen. Hindulaisuudessa korostetaan olevan jumalattaria, joskaan ei itsenäisesti toimivia. Huomio poikkeaa siitä, mitä aikaisemmissa tietosanakirjoissa sanottiin. Niissä ei juuri kiinnitetty huomiota naispuolisiin jumaluuksiin. Muutoksen taustalla voi olla esimerkiksi naistutkimuksen nousu. Toisin kuin Tietosanakirjassa ja Isossa tietosanakirjassa, Otavan suuressa ensyklopediassa Śivan puolisoksi nimetään aluksi Parvatiksi. Molemmissa vanhemmissa teoksissa Śivan puolison nimeksi ilmoitettiin Kālī. Hieman myöhemmin kuvaus kuitenkin huomioi erikseen Durgan ja Kālīn osana hindulaisuuden jumalattaria. Myös Krišnan yhteydessä lähestytään jumalia sukulaisuussuhteiden kautta mainitsemalla hänen puolisokseen Rādhān. Jumalattarista puhuminen tuo uutta hindulaisuuskuvaan. Se kiinnittää lukijan huomion siihen, että hindulaisuudessa on myös naispuolisia jumalolentoja. Jumaluuksien lisäksi Otavan suuri ensyklopedia esittelee myös niiden kunnioittamista: Uskova, joka palvoo jumalia ja jumalattaria puhumattakaan lukemattomista ilman, veden, puut täyttävistä puolijumalista, on omaksunut Veda-kirjojen ilmoituksen uudestisyntymisestä ja siitä vapautumisesta. Bhaktan ( hurskaan jumalan palvojan ) elämä ei välttämättä edellytä luopumista»maailmallisuudesta»: hän voi omistautua samanaikaisesti sekä jumalalleen että jokapäiväiselle elä- 156 Otavan suuri ensyklopedia 1977,

61 mälleen. Harras bhakti-hurskaus on tuottanut suuren määrän uskonnollista kirjallisuutta, joka on sävyltään eroottista etenkin, jos se on omistettu Kriṣṇalle ja hänen puolisolleen Rādhālle. 157 Tekstissä kerrotaan jumalten ja jumalattarien lisäksi myös puolijumalista, mutta ei selitetä, mitä näillä puolijumalilla tarkoitetaan. Krisna ja Rādhā yhdistetään teoksessa eroottisuuteen. Otavan suuri ensyklopedia nostaa esille myös hindulaiset uudistusliikkeet. Uudistusliikkeiden syntyminen sinänsä on tosin ymmärrettävissä hindulaisesta traditiosta käsin, sillä sen perusominaisuuksia on liikkuvuus, luovuus, kyky sulattaa uusia vaikutteita ja tuottaa niitä yhdistämällä uusia muotoja. Siten hindulaisuuden oman olemuksen mukaista oli, että Jeesuksesta tuli reformiliikkeissä täydellisyyden ihanne, tai että esim Mohandas Gandhi ( ) sai Vuorisaarnasta ajattelunsa tärkeitä kulmakiviä. 158 Mielenkiintoista on, että hindulaisuuden yhteydessä mainitaan Jeesus, joka liittyy vahvasti kristinuskoon. Tässä yhteydessä nostetaan esille, millaisia vaikutuksia kristinuskolla on ollut hindulaisuuteen. Uudistuminen kytketään näin kristinuskoon. Opin ja filosofian ulottuvuus Hindulaisuuden esittelyn alussa korostetaan jatkuvuutta Veda-kirjojen ja hindulaisten uskomusten välillä: Veda-kirjojen inhimilliset tai jumalalliset myyttiset hahmot, myyttiset teemat ja opilliset käsitykset siirtyivät hindulaisiin uskomuksiin. 159 Lainauksesta saa kuvan, että Veda-kirjojen opilliset käsitykset siirtyivät muuttumattomina suoraan hindulaisiin uskomuksiin. Otavan suuressa ensyklopediassa kerrotaan myös, mistä pahuuden uskotaan johtuvan hindulaisesta näkökulmasta: Hindulaisuus opettaa, että yksilöissä ja yhteiskunnassa esiintyvä pahuus johtuu loukkauksista dharmaa eli maailmanjärjestystä kohtaan. 160 Tämän jälkeen esitetään kolme esimerkkiä siitä, kuinka nämä loukkaukset ilmenevät: Jos bramiineja ei kunnioiteta, jos kuningas ei noudata bramiinien neuvoja, jos avioliiton solmimisessa ei kunnioiteta kastirajoja, ihmiskunnan kohtalo vaarantuu ja avatāran on 157 Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

62 tuhottava pahantekijät (samoin kuin viattomat) ja palautettava järjestys (dharma) maailmaan Pahuus kytketään kastijärjestelmän ylläpitämiseen. Hindulaisuus näyttäytyy sääntöjen noudattamisena. Otavan suuri ensyklopedia esittää myös toisenlaisen tulkinnan dharman seuraamisesta: Bhakti tarjoaa hindulaisen ajattelun mukaan pelastuksen kaikille kastiin, oppineisuuteen ja uskonnollisiin muotoihin katsomatta, mutta toisaalta bhaktin edustama vanha Veda-perinne on kautta aikojen ollut bramiinien henkistä omaisuutta ja taannut heidän yhteiskunnallisen asemansa. Bhakti on siis ollut sekä»kumouksellinen» että säilyttävä voima. 162 Tässä esillä ovat pelastukseen liittyvät teemat sekä eräänlainen hindulaisuuden sisäinen suvaitsevaisuus: pelastuksen esitetään olevan mahdollinen riippumatta esimerkiksi kastista, johon yksilö kuuluu. Lukijalle jää ristiriitainen kuva hindulaisuudesta. Myös vapautukseen liittyvät teemat ovat osana kuvausta. Otsikon Uskova alla todetaan: Uskova, joka palvoo jumalia ja jumalattaria puhumattakaan lukemattomista ilman, veden, puut täyttävistä puolijumalista, on omaksunut Veda-kirjojen ilmoituksen uudestisyntymisestä ja siitä vapautumisesta. 163 Tekemällä työtä epäitsekkäästi ja kiintymättä sen tuloksiin voi tavoitella henkilökohtaista vapautumista; tällöin teot karma eivät enää ole syynä jälleensyntymiseen, vaan voivat johtaa pelastukseen. 164 Lainauksissa esillä ovat pelastukseen, vapautumiseen, karmaan sekä uudestisyntymiseen ja jälleensyntymiseen liittyvät teemat. Vapautuminen yhdistetään muun muassa epäitsekkääseen työntekoon. Otavan suuressa ensyklopediassa puhutaan hindulaisuuden yhteydessä sekä uudestisyntymisestä että jälleensyntymisestä, mutta kumpaakaan termiä ei ole määritelty hindulaisuuden yhteydessä tämän tarkemmin. Lukijan oletetaan tietävän eron näiden kahden termin välillä. Jälleensyntymiseen liittyvien teemojen käsittely jatkuu myös lahkoja käsittelevässä alaluvussa. Lahkot eivät ole varsinaisen hindulaisuuden reunailmiöitä, vaan ne ovat kehittyneet puhdasoppisen brahmalaisuuden tavoin yhteisten uskomusten ja rituaalien pohjalta. Ne saattavat palvoa Viṣṇua, Śivaa, Kriṣṇaa, Ramaa, shaktia jne., valita kukin oman tiensä pelastukseen, hyväksyä jäsenikseen ainoastaan bramiineja tai hylätä kastijaon, levittäytyä yli niemimään tai pysyä paikallisina 161 Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1997, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

63 ryhmittyminä. Mutta ne kaikki ovat omaksuneet hindulaisuuden perususkomukset; jälleensyntymisen, puhtauden merkityksen, jonkin joogan lajin ja absoluutin, Brahmanin. Hindulaisuuden yhtenäisyyttä kuvaa sekin, että temppelit ovat avoimia eri lahkoihin kuuluville ja eri jumalia palvoville uskoville. 165 Lainauksessa käy ilmi lahkojen hajanaisuus esimerkiksi pelastukseen liittyvissä kysymyksissä, mutta perususkomustensa osalta eri lahkot esitetään yhtenäisiksi. Tämä luo kuvaa hindulaisuudesta hyvin yhtenäisenä uskontona. Eri lahkoja yhdistäväksi tekijäksi esitetään jälleensyntyminen. Jälleensyntymisen teema on hyvin vahvasti osana kuvausta. Hajanaisuuden lisäksi kuvauksessa käsitellään myös hindulaisuuden mukautuvuutta: Harjoittaessaan lähetystä länsimaissa hindulaisuus on eräissä suhteissa mukautunut ajattelutapaan, joka poikkeaa sen omasta perinteestä. Niinpä esim. Radhakriṣṇan opetti, ettei maailma ole näennäinen (mājā). Kuitenkin hindulaisuus vaatii oman universaalisuutensa tunnustamista. Tässä se poikkeaa olennaisesti esim. kristinuskon ja islamin lähetysperusteista. Kun nämä uskonnot julistautuvat absoluuttisiksi uskonnoiksi, hindulaisuuden universaalisuusvaatimus merkitsee sitä, että se katsoo itseensä sisältyvän kaiken totuuden, joka muissa uskonnoissa on. Hindulaisuus julistaa siten olevansa uskontojen synteesi. Näistä lähetysperusteista ja samalla hindulaisuuden erityisluonteesta johtuu, ettei vaatimuksena ole suinkaan aina»kääntyminen», vaan tuleminen»paremmaksi» kristityksi, islamilaiseksi jne. hindulaisuuden avulla. 166 Tekstissä on selkeää vertailua uskontojen universaaliudesta ja absoluuttisuudesta: Kuvauksessa on näiltä osin vastakkainasettelua, jossa islam ja kristinusko ovat absoluuttisten uskontojen joukossa ja hindulaisuus universaalisuusvaatimuksen esittävien uskontojen puolella. Hindulaisuuden levittäytymispyrkimyksiä käsittelevässä osiossa puhutaan myös yhteyden saavuttamisesta Brahman kanssa: Bhakti-joogan tarkoituksena on johtaa absoluutin (Jumalan) ja ihmisen välisen eron hävittämiseen. 167 Tässä Bhakti-jooga esitetään menetelmäksi, jonka avulla voidaan saavuttaa yhteys Brahman kanssa. 165 Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

64 Etiikan ja säädösten ulottuvuus Paikallisia jumalia käsittelevässä osiossa esillä on eläinten uhraaminen. 168 Tämän seikan mainitseminen luo kontrastia niihin tietosanakirjojen hindulaisuuden kuvauksiin, joissa korostetaan elävien olentojen vahingoittamisesta pidättäytymistä. Tekstissä on myös temppeleissä käymiseen liittyviä säädöksiä, jotka koskivat aikaa ennen kastijaon virallista poistumista. Varsin paljon huomiota saavat puhtaussäännöt. Tämä on ymmärrettävää, sillä kastijärjestelmässä ne olivat keskeisiä. Askeesin ihanne sai bramiinit tavoittelemaan yhä suurempaa puhtautta ja pidättäytymään kaikesta väkivallasta, mutta tantrojen kirjoittajat päätyivät aivan vastakkaiseen lopputulokseen: askeetti ei ole»puhdas», hän on puhtauden ja epäpuhtauden yläpuolella, koska hän on luopunut yhteiskunnasta, joka perustuu niiden erottamiseen. Tantrismin mukaan on mahdollista elää maailmassa, nauttia kiellettyjä ruokia, lihaa, kalaa, viiniä, harjoittaa sukupuoliyhteyttä muidenkin kuin oman vaimon kanssa ja saavuttaa pelastus, jos kykenee tekemään kaiken ilman nautinnon tunnetta. 169 Tantrismia käsittelevässä osiossa nostetaan esiin väkivallattomuuden ihanne bramiinien keskuudessa. Etiikan kannalta mielenkiintoinen on maininta kielletyistä ruoista, joiden syöminen ei kuitenkaan tantrismissa ole välttämättä este pelastukselle. Kiellettyjen ruokien, lihan, viinin ja kalan, syömisen yhteydessä ei puhuta esimerkiksi hindulaisuuden ja kasvissyönnin välisestä suhteesta tai siitä, miksi tietyt ruuat ovat kiellettyjä. Mainintoja ei ole myöskään siitä, koskevatko kielletyt ruuat kaikkia kasteja vai ainoastaan tiettyjä kasteja. Hindulaisuuden sisäinen suvaitsevaisuus nousee esille lahkoja käsittelevässä osiossa: Hindulaisuuden yhtenäisyyttä kuvaa sekin, että temppelit ovat avoimia eri lahkoihin kuuluville ja eri jumalia palvoville uskoville. 170 Hindulaisuus kuvataan suvaitsevaisena uskontona. 168 Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

65 Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus Kastit nousevat kuvauksessa esille useissa eri yhteyksissä. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuuteen selkeästi laskettavia seikkoja käsitellään hindulaisuus-osion alaluvuissa bhakti, suuret yleisintialaiset jumalat, paikalliset jumaluudet, jumalatar, uskova ja tantrismi. Myös otsikon hindulaisuuden levittäytymispyrkimys alla mainitaan yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuuteen kategorisoitavia asioita. Bhakti, joka on jyrkässä ristiriidassa Veda-kirjojen ankaran ritualismin kanssa, on saanut ihmiset rakentamaan temppeleitä; se on saanut kaikkiin kasteihin kuuluvat ja kaikkialla Intiassa asuvat uskovat lähtemään pyhiinvaellusmatkoille pohjoisestä etelään ja idästä länteen. 171 Lainauksessa käy esille eri kasteja yhdistävä tekijä, pyhiinvaeltaminen. Se on kaikkia yhdistävä instituutio. Puhe siitä luo kuvaa hindulaisuuden yhtenäisyydestä. Esillä on myös selkeä ero vedalaisen ritualismin ja bhaktirituaalien välillä. Veda-kirjoissa jumalat on esitetty toisiaan täydentävinä; Viṣṇu yhdistettiin uhraamiseen, mikä teki hänestä bramiinien korkeimman jumalan ja perinteisten arvojen puolustajan. Śivalla, ensimmäiseltä nimeltään hirvittävä Rudra, oli puolestaan valtuudet päättää uhrin onnistumisesta. Kumpaakin jumalaa pidettiin viime kädessä joogin eli maailmasta luopuneen askeesin perikuvana. 172 Bhakti tarjoaa hindulaisen ajattelun mukaan pelastuksen kaikille kastiin, oppineisuuteen ja uskonnollisiin muotoihin katsomatta, mutta toisaalta bhaktin edustama vanha Veda-perinne on kautta aikojen ollut bramiinien henkistä omaisuutta ja taannut heidän yhteiskunnallisen asemansa. 173 Yllä oleva lainaus on alaluvusta suuret yleisintialaiset jumalat. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuuden osalta merkittäviä ovat maininnat bramiineista ja askeesista. Kuvauksessa ei kuitenkaan tarkemmin määritellä sitä, mitä tai keitä bramiinit ovat. Joogi ja maailmasta luopunut askeesi esitetään määritelmässä toistensa synonyymeina. Jälkimmäinen lainaus on myös osa alaotsikkoa suuret yleisintialaiset jumalat. Bhakti esitetään pyhiinvaelluksen tavoin hinduja yhdistävänä tekijänä. Kuvauksessa todetaan kuitenkin bramiinien erityisasema suhteessa bhaktiin. Yhtenäisyyden rinnalla puhutaan myös hindulaisuuden epäyhtenäisyydestä: 171 Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1077, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

66 Hindulaisuus opettaa, että yksilöissä ja yhteiskunnassa esiintyvä pahuus johtuu loukkauksista dharmaa eli maailmanjärjestystä kohtaan. Jos bramiineja ei kunnioiteta, jos kuningas ei noudata bramiinien neuvoja, jos avioliiton solmimisessa ei kunnioiteta kastirajoja, ihmiskunnan kohtalo vaarantuu ja avatāran on tuhottava pahantekijät (samoin kuin viattomat) ja palautettava järjestys (dharma) maailmaan. 174 Myös tämä lainaus on suuria yleisintialaisia jumalia käsittelevästä luvusta. Dharmaa loukkaavia tekijöitä luetellaan kolme, ja ne kaikki liittyvät kasteihin. Kahdessa ensimmäisessä kohdassa mainitaan erikseen nimeltä ylin kasti, bramiinit, ja kolmannessa kohdassa nostetaan esiin kastien välillä kulkeva raja. Kastirajojen esiin tuominen kiinnittää huomiota siihen, etteivät eri kastit voi vapaasti olla tekemisissä keskenään esimerkiksi avioliiton osalta. Kastien välillä kulkeva raja on esillä myös jumalien hierarkien kautta: Jumalat on jaettu korkeimpien kastien puhtaisiin, kasvissyöjä-jumaliin ja lihansyöjä-jumaliin, joille alemmat kastit uhraavat eläimiään. Nyt kun kastijako on virallisesti poistettu, alemmat kastit voivat astua ylempien temppeleihin ja palvoa heidän puhtaita jumaliaan. Jumalat ovat tulleet tasa-arvoisiksi myös bhaktikäsityksen ansiosta: puhdas jumala suo anteeksiannon epäpuhtaalle jumalalle, joka on vahingoittanut dharmaa, ja ottaa hänet vartijakseen temppeliin tai»ministerikseen». 175 Tekstissä ilmenee, kuinka kasti, johon yksilö kuuluu, vaikuttaa hänen tapaansa palvoa jumalia: nimenomaan alempiin kasteihin kuuluvien ihmisten mainitaan uhraavan eläimiään lihansyöjä-jumalille. Otavan suuri ensyklopedia informoi lukijan myös siitä, ettei kastijakoa enää virallisesti ole Intiassa ja että kastijaon poistaminen on vaikuttanut jumalten palvontaan. Jumalatar-alaotsikon alla tästä kerrotaan seuraavalla tavalla: Alemmat kastit pyytävät jumalatartaan parantamaan sairauksia ja suomaan terveitä lapsia. 176 Tämä virke luo lukijalle kuvan siitä, että alemmilla kasteilla on mahdollisesti eri jumalat kuin ylemmillä. Sanavalinta jumalattareltaan antaa ymmärtää, että kyseessä on nimenomaan alempien kastien oma jumala. Yhteisöjen ja instituutioiden osalta merkittävää Otavan 174 Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

67 suuressa ensyklopediassa on se, että bramiinit ovat ainoa nimeltä mainittu kasti. Bramiinit mainitaan teoksessa useampaan kertaan, muutoin puhutaan vain yleisesti ylemmistä ja alemmista kasteista. Kastia tarkastellaan myös alaluvussa uskova: Harras bhakti-hurskaus on tuottanut suuren määrän uskonnollista kirjallisuutta, joka on sävyltään eroottista etenkin, jos se on omistettu Kriṣṇalle ja hänen puolisolleen Rādhālle. Kirjoittajat tuomitsevat kastijaon ja ulkoisen kultin; pilkkaavat tekopyhiä bramiineja ja heidän monimutkaisia harjoituksiaan. 177 Tekstistä saa käsityksen, että kirjoittajien mielipiteet kastijaosta ovat hyvin yhtenäiset. Kirjoittajat esitetään kastijakoa vastustavaksi tahoksi, mutta kastijaon puolustajia ei nimetä. Saman alaotsikon alla jatketaan myöhemmin: Ylempien kastien hindu pitää ihanteenaan bhaktaa, jonka itse Kriṣṇa on kuvannut Bhagavadgītāssa (Mahābhārataeepoksen osa). 178 Virke tekee bhaktitiestä hyväksyttävän myös ylemmille kasteille. Krišna kuvataan heille soveliaana esikuvana, bhaktana eli bhaktin harjoittajana. Erot eri kasteihin kuuluvien yksilöiden ihanteissa ja tavoitteissa tulevat ilmi myös osiossa tantrismi: Askeesin ihanne sai bramiinit tavoittelemaan yhä suurempaa puhtautta ja pidättäytymään kaikesta väkivallasta, mutta tantrojen kirjoittajat päätyivät aivan vastakkaiseen lopputulokseen: askeetti ei ole»puhdas», hän on puhtauden ja epäpuhtauden yläpuolella, koska hän on luopunut yhteiskunnasta, joka perustuu niiden erottamiseen. 179 Lainauksessa kerrotaan, millaisia asioita nimenomaan ylin kasti tavoittelin alempien kastien tavoittelemista asioista ei ole mainintaa. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuuden osalta merkittäviä ovat myös maininnat askeeteista. Kuvauksessa tarkastellaan myös sitä, ketkä voivat olla hinduja: Hindulaisuus oli aikoinaan suurista maailmanuskonnoista vähiten levittäytymään pyrkivä uskonto. Nimensä mukaisesti se yhdistettiin vanhastaan intialaisuuteen: oikeastaan vain tämän kansan jäsenet voivat kuulua siihen Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

68 Lainaus on hindulaisuuden levittäytymispyrkimystä käsittelevästä osiosta. Yhteisöjen osalta lainauksen tekee merkittäväksi se, että lainaus sulkee hindujen yhteisön ulkopuolelle kaikki ne, jotka eivät ole intialaisia. Tämä luo hindulaisuudesta hyvin suljetun ryhmän oloista kuvaa. Materiaalinen ulottuvuus Hindulaisuutta käsittelevässä osiossa on viisi alalukua, joissa käsitellään selkeästi uskonnon materiaalista ulottuvuutta. Nämä alaluvut ovat Bhakti, Suuria yleisintialaisia jumalia, Paikalliset jumalat, Jumalatar ja Lahkot. Bhakti-alaluvussa todetaan: Bhakti, joka on jyrkässä ristiriidassa Veda-kirjojen ankaran ritualismin kanssa, on saanut ihmiset rakentamaan temppeleitä; se on saanut kaikkiin kasteihin kuuluvat ja kaikkialla Intiassa asuvat uskovat lähtemään pyhiinvaellusmatkoille pohjoisestä etelään ja idästä länteen. 181 Uskonnon materiaalinen ulottuvuus on esillä bhaktia käsittelevässä alaluvussa temppelien muodossa. Kuvauksessa luodaan historiallisesti oikein yhteys bhaktin ja temppelien rakentamisen välille. Temppelit korvaavat vedalaisen ankaran ritualismin. Myös alaluvussa Suuria yleisintialaisia jumalia uskonnon materiaalinen ulottuvuus on esillä temppelien kautta: Alkuaikoina temppelit keskittyivät kahden suuren vedalaisen jumalan Viṣṇun ja Śivan palvontaan. 182 Alaluvussa Paikalliset jumalat uskonnon materiaalinen ulottuvuus näkyy samoin temppelien mainitsemisen kautta: Viṣṇun ja Śivan lisäksi paikalliset jumalat ovat saaneet omia temppeleitään. 183 Samassa alaluvussa kerrotaan temppeleistä myös seuraavalla tavalla: Nyt kun kastijako on virallisesti poistettu, alemmat kastit voivat astua ylempien temppeleihin ja palvoa heidän puhtaita jumaliaan. Jumalat ovat tulleet tasa-arvoisiksi myös bhakti-käsityksen ansiosta: puhdas jumala suo anteeksiannon epäpuhtaalle jumalalle, joka on vahingoittanut dharmaa, ja ottaa hänet vartijakseen temppeliin tai»ministerikseen» Otavan suuri ensyklopedia 1077, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977,

69 Alaluvussa Jumalatar käsitellään edellisten lainausten tavoin temppeleitä: Erityisesti paikalliset jumalattaret ovat demonien surmaajia, jotka hallitsevat omassa temppelissään (vaikka ovat aina paikallisen jumalan äitejä, sisaria tai puolisoita.) 185 Lahkoja käsittelevä alaluku ei tee poikkeusta, vaan myös siinä uskonnon materiaalinen ulottuvuus on esillä temppelien kautta: Hindulaisuuden yhtenäisyyttä kuvaa sekin, että temppelit ovat avoimia eri lahkoihin kuuluville ja eri jumalia palvoville uskoville. 186 Tässä lauseessa materiaalisen ulottuvuuden ohella nostetaan esille hindulaisuuden sisällä vallitseva avoimuus, ehkä jopa suvaitsevaisuus eri tavoin uskovia hinduja kohtaan. Temppeleitä korostetaan hyvin voimakkaasti. Temppelit liittyvät bhaktiin, joten alaluvuissa korostetaan bhakti-hindulaisuutta, ei, kuten usein, tavanomaista yläluokan hindulaisuutta. Esimerkiksi tiedon ja tekojen tietä ei mainita. 2.8 Suuri suomalainen tietosanakirja (1988) Hindulaisuus, intialainen uskonto, perustuu luvulla ekr. Intiaan tulleiden indoeurooppalaisten paimentolaisten uskontoon (Rigveda) ja siitä kehittyneeseen veda-uskontoon. Usko sielunvaellukseen ja karman lakiin synnytti kastilaitoksen: karma määräsi ihmisen elämänolot hänen aiempien tekojensa perusteella. Uskonnonharjoitus vapauttaa ihmisen kärsimyksestä ja johtaa hänet täydellisyyteen. Kolme pääjumalaa, Brahma (luoja), Višnu (säilyttäjä) ja Šiva (tuhoaja), selitetään yhden jumaluuden eri ominaisuuksiksi. Useita lahkoja. 187 Suuri suomalainen tietosanakirja ei ilmoita kuvauksen yhteydessä sen kirjoittajaa. Myöskään tietosanakirjan ensimmäisen osan alussa tai lopussa ei ilmoiteta kuvausten kirjoittajia. Hindulaisuuden määritelmän ohessa ei ole kuvia. 185 Otavan suuri ensyklopedia 1977, Otavan suuri ensyklopedia 1977, Suuri suomalainen tietosanakirja 1988,

70 Kertomusten ja myyttien ulottuvuus Śiva esitetään tuhoajana, eikä hänen uudelleenluova puolensa tule kuvaksesta ilmi. Kuvauksessa mainitaan kolme jumalaa: Brahma, Višnu ja Śiva. Tekstissä kerrotaan myös näiden kolmen jumalan roolit; luoja, säilyttäjä ja tuhoaja. Brahma, Višnu ja Śiva käsitetään kuvauksessa pääjumaliksi ja yhden ainoan jumaluuden ominaisuuksiksi. Jumalat esitetään vain lyhyenä luettelona. Tämä antaa kuvaa siitä, ettei hindulaisuudessa olisi montaakaan jumalaa tai jumalatarta. Useista muista teoksista poiketen Suuri suomalainen tietosanakirja ei käsittele erikseen Brahmania. Kuvaus ei kerro mitään uutta, mitään sellaista, mitä ei olisi mainittu jo useasti aiemmin varhaisemmissa tietosanakirjoissa. Opin ja filosofian ulottuvuus Suuri suomalainen tietosanakirja kuvaa sielunvaelluksen ja karman lain kausaalisuhteessa kastilaitokseen. Termi sielunvaellus on länsimainen. Hindulaisuuden yhteydessä voitaisiin käyttää ennemminkin esimerkiksi termiä samsāra. Esille nostettu kausaalisuhde esiintyy tämänhetkisten elämänolojen ja aikaisempien tekojen välillä. Kärsimyksestä vapautumisen yhteydessä ei käytetä termiä mokša, eikä sielunvaelluksen yhteydessä termiä samsāra. Kuvauksessa käsitellään lyhyesti kärsimyksestä vapautumisen teemoja ja vapautumisen mahdollisuutta. Tekstissä käy ilmi, että uskonnonharjoitus on keino, jonka avulla ihminen voi vapautua kärsimyksestä muita keinoja kärsimyksestä vapautumiseenei mainita. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus Kastilaitos mainitaan yhden kerran. Tässä yhteydessä kastilaitoksen syntymisen kerrotaan liittyvän ihmisten uskoon karmaan ja sielunvaellukseen, eli oppi ja instituutio liittyvät yhteen. Tarkemmin ei kerrota, mikä kastilaitos on. Kastilaitos oletetaan lukijalleen entuudestaan tutuksi. 66

71 2.9 Yhteenveto Otavan tietosanakirjoissa kuvattiin tyypillisesti hindulaisuus brahmalaisuuden yhdeksi kehitysjaksoksi. Kun hindulaisuutta kuvataan brahmalaisuuden viimeiseksi kehitysjaksoksi, luodaan jatkuvuutta brahmalaisuudesta hindulaisuuteen. Näitä uskontoja ei nähdä itsenäisinä kokonaisuuksina, vaan yhden ja saman uskonnon kehitysvaiheina. Useissa Otavan tietosanakirjojen hindulaisuuden esittelyissä mainittiin kristinusko. Tällöin perinteisesti kristinuskoon yhdistetyt ajatukset liitettiin myös hindulaisuuteen tai hindulaisuudesta luotiin enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Toisinaan kristinuskon esiin tuominen oli myös keino luoda vastakkainasettelua kristinuskon ja hindulaisuuden välille. Kristinuskon mainitseminen oli paikoittain esillä käytännön ja rituaalien ulottuvuuden teemojen kanssa. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus oli osana viiden Otavan tietosanakirjan hindulaisuuden kuvausta. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus oli selkeästi esillä kuudessa Otavan tietosanakirjassa. Bramiinit olivat useimmiten esille nostettu yksittäinen nimeltä mainittu kasti. Kastittomat häivytettiin kuvauksissa: vain yhdessä tietosanakirjassa, Otavan isossa fokuksessa, mainittiin kastittomat. Opin ja filosofian ulottuvuus oli selkeästi esillä kuudessa tietosanakirjassa. Hindulaisuuden suvaitsevaisuus oli järjestelmällisesti osa hindulaisuuden kuvausta. Merkille pantava seikka on väitteet hindulaisuuden siveettömyydestä. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus on selkeästi esillä kuudessa hindulaisuuden kuvauksessa. Hindulaisuuden mytologiaan ja kertomuksiin kuuluvista hahmoista Otavan tietosanakirjat mainitsivat merkittävän usein Višnun ja Śivan. Myös Krišna ja Brahma olivat osana useaa hindulaisuuden kuvausta. Jumalmaailman ja mytologian esittely on lopulta melko suppeaa. Kokemuksen ja tunteen sekä materiaalinen ulottuvuus olivat molemmat esillä neljässä hindulaisuuden kuvauksessa. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus näkyi useimmiten bhaktiin liittyvien teemojen yhteydessä. Materiaalinen ulottuvuus oli toistuvasti esillä temppelien kautta. 67

72 Harvinaisin esillä oleva ulottuvuus Otavan tietosanakirjojen hindulaisuuden kuvauksissa oli etiikan ja säädösten ulottuvuus. Tämä ulottuvuus oli selkeästi esillä vain kahdessa Otavan tietosanakirjan hindulaisuuden esittelyssä. Etiikan ja säädösten ulottuvuus näkyi mainintoina väkivallattomuudesta ja muiden vahingoittamisesta pidättäytymisestä. Yleisimmät kuvauksissa esille nousseet ulottuvuudet olivat kertomusten ja myyttien, opin ja filosofian sekä yhteisöjen ulottuvuus, jotka kaikki olivat osana kolmen eri Otavan tietosanakirjan hindulaisuuden kuvausta. Kaikki uskonnon seitsemän ulottuvuutta olivat esillä kahdessa Otavan tietosanakirjassa, Otavan suuressa ensyklopediassa ja Otavan isossa fokuksessa. Kahdessa tietosanakirjassa, Pienessä tietosanakirjassa ja Fokuksessa, hindulaisuuden kuvaukset olivat niin lyhyitä, ettei niistä voinut selkeästi eritellä ulottuvuuksia. 68

73 3. WSOY:N TIETOSANAKIRJAT: HINDULAISUUS KOLMINAISUUSOPPINA 3.1 Uusi tietosanakirja (1961) Uusi tietosanakirja ei hindulaisuuden kuvauksen yhteydessä ilmoita sen kirjoittajaa. Teoksen alusta löytyy kategorioittain järjestetty lista avustajista, mutta tästäkään ei suoraan selviä kuvauksen kirjoittajaa. Voidaan olettaa, että kirjoittaja löytyy kategoriasta teologia ja kirkkohistoria. Teologian ja kirkkohistorian avustajiksi teos ilmoittaa historian dosentti Jarl Callénin, systemaattisen teologian professori Lauri Haikolan, pastori Eino J. Honkasen, dosentti Heikki Kirkisen, pastori Eino Murtorinteen, filosofian maisteri Viktor Railaksen ja teologian kandidaatti Vuokko Soikkasen. Tiettävästi kukaan heistä ei ole hindulaisuuden asiantuntija. Tämä voi tarkoittaa sitä, että vieraiden uskontojen tuntemusta ei arvostettu, vaan niiden asiantuntijoiksi riittivät teologit ja historioitsijat. Lukijan arvailtavaksi jääkin, onko kuvauksen kirjoittaja joku edellä mainituista henkilöistä vai kenties jonkin toisen kategorian alta löytyvä kirjoittaja. Hakusanan laajuuden vuoksi jokaisen ulottuvuuden kohdalta on käsitelty vain keskeisimmät asiat. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Uudessa tietosanakirjassa käsitellään velvollisuuksia, jotka määräytyvät sen mukaan, mihin kastiin yksilö kuuluu: Nämä velvollisuudet, jotka tärkeältä osalta ovat rituaalisia, tosin yksilön ja uskonnollisen yhdyskunnan mukaan vaihtelevia toimituksia, määräävät sangen yksityiskohtaisesti heidän elämänsä kulun. Tässä käy ymmärrettäväksi, että enimmät erimielisyydet ja jakautumiset uskonnollisissa yhdyskunnissa, lahkoissa ja järjestöissä eivät ole johtuneet opin eroavuuksista, vaan muotomenoja ja elämäntapoja koskevista poikkeamista Uusi tietosanakirja 1961,

74 Lainauksesta käy ilmi, että hindulaisuuden sisällä lahkoilla on erilaisia käytäntöjä muotomenoissa ja elämäntavoissa. Rituaalien moninaisuus nousee määritelmässä esille, kun velvollisuuksien, jotka ovat usein rituaalisia, kerrotaan vaihtelevan niin yksilön kuin yhdyskunnan mukaan. Lahkoja, joihin arjalaisille vieraat uskontomuodot ovat voimakkaimmin vaikuttaneet, ovat monoteistiset Višnua tai Šivaa jumalanaan palvovat sekä tantristit (nimitys johtuu heidän pyhistä teksteistään tantroista), jotka palvovat kaikkeuden luovaa voimaa saktia maailmanäitinä Durga-Kalina. Useimmat hindut eivät kuitenkaan lukeudu mihinkään lahkoon, vaan henoteistien tavoin palvovat milloin mitäkin h:n jumalolentoa ainoana jumalana. Teologit käsittävät kolmen jumalan nimen Brahma, Višnu ja Šiva yleensä merkitsevän saman jumalolennon kolminaisuutta, Trinuortia, jossa Brahma edustaa maailman luojaa, Višnu ylläpitäjää ja Šiva hävittäjää. Vedanta-filosofian kannalta katsottuna ovat kaikki persoonalliset jumalat harhanomaiseksi käsitettyyn ilmiömaailmaan kuuluvia. Todellisuudessa on olemassa vain Atman-Brahman eli absoluutti, persoonaton, mutta henkinen kaikkiykseys. Kodissa ja temppeleissä hindut suorittavat jumalankuviensa edessä monenmuotoisia rituaalisia toimituksia. He uhraavat enimmäkseen vihannesuhreja, mutta Dugalle 189 myös vuohia. Juhlallisissa kulkueissa kuljetetaan jumalan kuvia sisältäviä isoja vaunuja. Jumalien kunniaksi järjestetään eri vuodenaikoina juhlia. Monista pyhiinvaelluspaikoista on huomattavin Benares. Siellä pyhiinvaeltajat sielullisesti puhdistautuakseen kylpevät Ganges-virrassa. Useat monilukuisista kulttimuodoista suuntautuvat tämänpuoleiseen elämään ja liittyvät usein luontoon. Eräät niistä ovat eroottisesti väritettyjä. Toiset hartaudenharjoituksen muodot ovat luonteeltaan askeettisia ja tähtäävät Mokšaan, pelastukseen samsaran kahleista. Jooga-mietiskelyn avulla pyritään täydelliseen henkistymiseen. 190 Lainauksen ensimmäinen virke antaa lukijalle kuvan siitä, että aito hindulaisuus on arjalaista, eli pohjimmiltaan vedalaista. Sanavalinta palvovat milloin mitäkin h:n jumalolentoa ainoana jumalana luo kuvaa siitä, että hindujen palvonnan kohteeksi päätyy melko mielivaltaisesti milloin mikäkin jumalolento. Mielenkiintoista on myös se, että tekstissä palvonnan kohteena on kuitenkin vain yksi jumala kerrallaan. Lisäksi kuvauksessa nousee esille se, ettei rituaalisia toimituksia aina suoriteta pelkästään temppeleissä, vaan myös ihmisten kodit sopivat näiden rituaalien toimittamiseen. Esillä ovat myös uhraamiseen liittyvät teemat, joiden osalta kerrotaan niin vihannesuhreista kuin eläinuhreistakin. Terminä vihannesuhri on erikoinen. Se tarkoittanee kukkien ja hedelmien antamista uhrina jumalille. Puhe eri vuodenaikoina vietettävistä juhlista viittaa mahdollisesti hindulaisuuteen kuuluviin kalendaaririitteihin. Gangesissa kylpemistä käsitellään pyhiinvaelluksen yhteydessä. Kuvauksessa nousee esille, ettei Gangesissa kylpeminen tarkoita pelkästään fyysistä puhdistautumista, vaan 189 Kyseessä on painovirhe (po. Durga). Asiaa käsitellään kertomusten ja myyttien ulottuvuudessa. 190 Uusi tietosanakirja 1961,

75 sillä on merkitystä sielullisen puhdistautumisen kannalta. Näin huomioidaan vedellä puhdistautumisen symbolinen merkitys sekä vedellä puhdistautumisen rituaalinen puoli. Otavan tietosanakirjojen tavoin myös Uusi tietosanakirja yhdistää hindulaisuuteen eroottisuuden. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus H. ei muodosta tiettyihin oppeihin ja dogmeihin perustuvaa kiinteätä uskonnollista järjestelmää, vaan siinä yhdistyvät miltei kaikki uskonnollisen kokemuksen ja toiminnan asteet, jotka ihmiskunta on käynyt läpi henkisessä kehityksessään. 191 Uuden tietosanakirjan hindulaisuuden esittelyssä korostuu uskonnollisen kokemuksen moninaisuus kerrottaessa, kuinka hindulaisuudessa yhdistyy useita uskonnollisen kokemuksen asteita. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuuteen sopii myös uuden tietosanakirjan viittaus bhaktiin: Mokšaan johtaa kolme tietä: karma-marga, jnana-marga ja bhakti-marga. 192 Tiet eivät kuitenkaan itsestään yhdisty automaattisesti kokemukseen, ellei lukija tiedä, mitä ne ovat. Lukijalle tämä luo kuvaa siitä, ettei hindulaisuudessa ole vain yhtä tapaa saavuttaa mokšaa. Bhakti-marga mainitaan Uuden tietosanakirjan hindulaisuuden määritelmässä yhtenä Mokšaan johtavista teistä, mutta bhaktista itsestään ei kerrota tämän enempää. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus Uuden tietosankirjan leipätekstissä nimeltä mainittuja kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen sopivia jumalia, jumalattaria ja hahmoja ovat Śiva, Višnu, Durga-Kālī, Brahma, Atman-Brahman ja Duga. Lisäksi kuvatekstissä mainitaan jumalatar, joka ei vielä leipätekstissä noussut esille, Minakši Uusi tietosanakirja 1961, Uusi tietosanakirja 1961, Kuva ja kuvateksti ovat alaluvun 3.1 materiaalista ulottuvuutta käsittelevässä osiossa. 71

76 Alituisen syntymisen ja häviämisen alaisessa maailmassa elollisten olentojen (ainakin kasveista lähtien) ajatellaan muodostavan moniasteisen sielullisen kokonaisuuden, jonka huipulla ovat jumalalliset olennot ja kaikki tietävä kosmillinen tajunta. 194 Uudessa tietosanakirjassa esitetään hierarkia, jonka ylimmällä tasolla ovat kosminen tajunta ja jumalalliset olennot. Tämän hierarkian alempien tasojen järjestystä ei tarkemmin eritellä. Hindulaisuuden taustalla nähdään kuitenkin ykseys: Opetetaan, että totuus tosin on yksi ja ikuisesti sama ja siinä merkityksessä sanotaan h:n olevan sanatana dharma, ikuinen uskonto, mutta pyhät miehet, erityisesti avatanat, tuovat sen eri aikoina julki erilaisten muotojen avulla. 195 Pyhien miesten kutsuminen avatanoiksi, eikä esimerkiksi sadhuiksi, on Uuden tietosanakirjan erityispiirre. Avatanan lisäksi Uuden tietosanakirjan erikoisena piirteenä on maininta Atman-Brahmasta: Mokša käsitetään tällöin joko kirkastetuksi yksilölliseksi olemassaoloksi tai kaikkeudelliseen henkeen (Atman-Brahmaan) yhtymiseksi. 196 Atman-Brahmaa ei mainita muissa tutkimuksessa mukana olleissa tietosanakirjoissa, joskin ātman ja Brahma ovat esillä joissakin tutkimuksen tietosanakirjoissa ilman niitä yhdistävää väliviivaa. Atman-Brahman on Upanišadeihin palautuva termi, tapa puhua yksilön ja perimmäisen todellisuuden ykseydestä, tiedon tiehen liittyvä näkemys, jonka mukaan vapautuminen on tuon ykseyden oivaltamista. Uudessa tietosanakirjassa käytetään myös toista yhdysnimeä, jota ei muista tutkimuksessa mukana olleissa tietosanakirjoista löydy: Durga-Kālī. Tämä lienee tapa kertoa, että jumalattaren eri puolet kuuluvat yhteen. 197 Nämä jumalattaret yhdistetään tekstissä lahkoihin. Lahkoja, joihin arjalaisille vieraat uskontomuodot ovat voimakkaimmin vaikuttaneet, ovat monoteistiset Višnua tai Šivaa jumalanaan palvovat sekä tantristit (nimitys johtuu heidän pyhistä teksteistään tantroista), jotka palvovat kaikkeuden luovaa voimaa saktia maailmanäitinä Durga-Kalina. Useimmat hindut eivät kuitenkaan lukeudu mihinkään lahkoon, vaan henoteistien tavoin palvovat milloin mitäkin h:n jumalolentoa ainoana jumalana. Teologit käsittävät kolmen jumalan nimen Brahma, Višnu ja Šiva yleensä merkitsevän saman jumalolennon kolminaisuutta, Trinuortia, jossa Brahma edustaa maailman luojaa, Višnu ylläpitäjää ja Šiva hävittäjää. Vedanta-filosofian kannalta katsottuna ovat kaikki persoonalliset jumalat harhanomaiseksi käsitettyyn ilmiömaailmaan kuuluvia. Todellisuudessa on olemassa vain Atman-Brahman eli absoluutti, persoonaton, 194 Uusi tietosanakirja 1961, Uusi tietosanakirja 1961, Uusi tietosanakirja 1961, Vrt. Otavan tietosanakirjojen merkinnät Kālīsta ja Durgasta, esimerkiksi Otavan ison tietosanakirjan kertomusten ja myyttien ulottuvuus. 72

77 mutta henkinen kaikkiykseys. Kodissa ja temppeleissä hindut suorittavat jumalankuviensa edessä monenmuotoisia rituaalisia toimituksia. He uhraavat enimmäkseen vihannesuhreja, mutta Dugalle myös vuohia. Juhlallisissa kulkueissa kuljetetaan jumalan kuvia sisältäviä isoja vaunuja. Jumalien kunniaksi järjestetään eri vuodenaikoina juhlia. 198 Lainauksessa mainittu Duga on todennäköisesti painovirhe, jolla on todellisuudessa tarkoitettu Durgaa. Durga-Kali on yksi tapa puhua monissa hahmoissa ilmenevästä hindulaisuuden ykseydestä. Lainauksen sanavalinta palvovat milloin mitäkin h:n jumalolentoa luo kuvaa siitä, että hindujen palvoma jumala vaihtuu lähes mielivaltaisesti, mutta kerrallaan palvotaan kuitenkin vain yhtä jumalaa. Kolminaisuudesta käytetään määritelmässä vanhentunutta translitterointia trinuorti. Kolminaisuudesta puhumisen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistettyjen ajatusten liittämisenä myös hindulaisuuteen. Tällä tavoin hindulaisuudesta luodaan enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Opin ja filosofian ulottuvuus Jälleensyntymisoppiin liittyy h:ssa oppi karmasta. Hindut uskovat yleiseen moraaliseen maailmanlakiin, eräänlaatuiseen hyvittävään ja rankaisevaan kausaaliperiaatteeseen. Siten ihminen on joutunut nykyiseen tilaansa omien ansioittensa ja virheittensä, ts. tekojensa eli karmansa nojalla. Oppi karmasta ei ole fatalismia, koska nimenomaan opetetaan, että teko on omaehtoisesti luova ja siten kohtalon (daivan) yläpuolella. Kuitenkin on mm. kastilaitosta, joka on hindulaisuuden järjestelmän luonteenomaisimpia piirteitä, puolustettu karman oppiin vetoamalla. Se on näin tulkittuna vaikuttanut jarruttavasti niiden viimeaikaisten uudistusliikkeiden toimintaan, jotka ovat pyrkineet höllentämään kastilaitosta tai poistamaan sen kokonaan, mutta toistaiseksi saavuttaneet kannatusta lähinnä vain kaupunkien eurooppalaisuuden koskettamassa väestönosassa. 199 Uusi tietosanakirja huomioi kuvauksessaan karman opin ja kastilaitoksen välisen riippuvuussuhteen. Karma kuvataan teoksessa syyn ja seurauksen periaatteen, kausaaliperiaatteen, avulla. Karmaa käsittelevässä osiossa ei pelkästään kerrota mitä karma on, vaan myös se, mitä se ei ole teos kiistää karman opin olevan fatalismia. Kastilaitoksen kautta lainaus yhdistää karman opin kehityksen hitauteen. Mielenkiintoinen on 198 Uusi tietosanakirja 1961, Uusi tietosanakirja 1961,

78 Uuden tietosanakirjan daiva-termi, jota ei kuitenkaan selitetä. Kirjaimellisesti sana tarkoittaa jumalille kuuluvaa. 200 Tavallisesti, kuten yllä olevassa tekstissä, se käännetään kohtaloksi. Mahdollisesti kuvauksella halutaan sanoa, että karman laki on jumalten yläpuolella. Uudessa tietosanakirjassa selitetään varsin laajasti hindulaisuuden opillista ulottuvuutta: H. ei muodosta tiettyihin oppeihin ja dogmeihin perustuvaa kiinteätä uskonnollista järjestelmää, vaan siinä yhdistyvät miltei kaikki uskonnollisen kokemuksen ja toiminnan asteet, jotka ihmiskunta on käynyt läpi henkisessä kehityksessään. Hinduja ei yhdistä toisiinsa jumalolentoon liittyvä uskontunnustus, vaan pikemminkin tietty uskonnollinen asenne, joka nimenomaan määrää yksilön ja ympäristön suhteen, mm. jokaiselle hindulle hänen kastistaan johtuvat jokapäiväiset velvollisuudet. Nämä velvollisuudet, jotka tärkeältä osalta ovat rituaalisia, tosin yksilön ja uskonnollisen yhdyskunnan mukaan vaihtelevia toimituksia, määräävät sangen yksityiskohtaisesti heidän elämänsä kulun. Tässä käy ymmärrettäväksi, että enimmät erimielisyydet ja jakautumiset uskonnollisissa yhdyskunnissa, lahkoissa ja järjestöissä eivät ole johtuneet opin eroavuuksista, vaan muotomenoja ja elämäntapoja koskevista poikkeamista. Erityisesti oppinsa suhteen h. on äärimmäisen suvaitsevainen, eikä eri katsantokantojen välillä milloinkaan ole syntynyt länsimaisia uskonsotia muistuttavia välien selvittelyjä. 201 Lainauksen alussa käsitellään sitä, mitä hindulaisuuden opit edustavat tai eivät edusta. Esille tuodaan muun muassa yhteisen uskontunnustuksen puuttuminen. Lainauksen loppuosasta korostuu hindulaisuuden suvaitsevaisuus verrattuna länsimaihin. Suvaitsevaisuutensa ansiosta hindulaisuudessa ei tekstin mukaan ole esiintynyt samankaltaisia uskonsotia kuin länsimaissa. Tämä suvaitsevaisuus liitetään tekstissä hindulaisuuden moninaisuuteen, jota kutsutaan epäyhtenäisyydeksi. Epäyhtenäisyydestään huolimatta h:n uskonnollis-sosiaalisella järjestelmällä on älyllisenä taustanaan tietty maailmankatsomuksellinen perusnäkemys. Alituisen syntymisen ja häviämisen alaisessa maailmassa elollisten olentojen (ainakin kasveista lähtien) ajatellaan muodostavan moniasteisen sielullisen kokonaisuuden, jonka huipulla ovat jumalalliset olennot ja kaikki tietävä kosmillinen tajunta. Kansanuskonnon karkean sielunvaellusopin ja korkeampien teologioiden jälleensyntymisoppien mukaan tapahtuu jatkuvasti sielullisten ja henkisten tekijöiden siirtymistä orgaanisista muodoista toisiin tai niiden aktivoitumista uusissa organismeissa. Tämä on samsara, ikuinen kiertokulku, joka päättyy vain silloin, kun joku»sielu» eläimellisten tai inhimillisten ruumiillistumisten (*inkarnaatio) jälkeen vietettyään väliaikoja helveteissä ja taivaissa, saavuttaa lopullisen vapautumisensa. Tämä mokša merkitsee pysyvää oivalluksen, voiman ja autuuden tilaa (satcit-ananda), joka voidaan saavuttaa joko kieltäytymällä maailmasta, itse hankitun tiedon ja oivalluksen tai jumalallisen armon 200 Goldman et al. 2009, Uusi tietosanakirja 1961,

79 avulla. Mokšaan johtaa kolme tietä: karma-marga, jnana-marga ja bhaktimarga. Mokša käsitetään tällöin joko kirkastetuksi yksilölliseksi olemassaoloksi ta kaikkeudelliseen henkeen (Atman-Brahmaan) yhtymiseksi. Jälleensyntymisoppiin liittyy h:ssa oppi karmasta. Hindut uskovat yleiseen moraaliseen maailmanlakiin, eräänlaatuiseen hyvittävään ja rankaisevaan kausaaliperiaatteeseen. Siten ihminen on joutunut nykyiseen tilaansa omien ansioittensa ja virheittensä, ts. tekojensa eli karmansa nojalla. Oppi karmasta ei ole fatalismia, koska nimenomaan opetetaan, että teko on omaehtoisesti luova ja siten kohtalon (daivan) yläpuolella. Kuitenkin on mm. kastilaitosta, joka on hindulaisuuden järjestelmän luonteenomaisimpia piirteitä, puolustettu karman oppiin vetoamalla. Se on näin tulkittuna vaikuttanut jarruttavasti niiden viimeaikaisten uudistusliikkeiden toimintaan, jotka ovat pyrkineet höllentämään kastilaitosta tai poistamaan sen kokonaan, mutta toistaiseksi saavuttaneet kannatusta lähinnä vain kaupunkien eurooppalaisuuden koskettamassa väestönosassa. 202 Lainauksessa käsitellään laajasti uudelleensyntymiseen liittyviä teemoja. Uudessa tietosanakirjassa yksi erityispiirre verrattaessa muihin tutkimuksessa mukana olleisiin tietosanakirjoihin onkin se, että sielunvaellusoppi määritellään nimenomaan kansanuskoon kuuluvaksi ja jälleensyntymisoppi teologien näkökulmaksi. Tätä ei perustella eikä sille löydy muista tutkimuksessa mukana olleista tietosanakirjoista tukea. Uusi tietosanakirja puhuu sielun yhteydessä lisäksi sekä eläimellisestä että inhimillisestä ruumiillistumasta. Tämän voi tulkita siten, että sama sielu (ātman, itse) voi syntyä eri elämissä joko ihmiseksi tai eläimeksi. Esille ei tuoda kuitenkaan mahdollisuutta syntyä esimerkiksi kasviksi, vaikka se nykyisen hindulaisen käsityksen mukaan olisi teoriassa mahdollista. 203 Mielenkiintoinen yksityiskohta verrattaessa muihin tutkielmassa mukana olleisiin tietosanakirjoihin on se, että hindulaisuuden määritelmän yhteydessä puhutaan taivaista ja helveteistä. Tämä on sopusoinnussa hindulaisen todellisuuskäsityksen kanssa. Vaikka tekstissä ei sitä kerrota, paljon huonoa karmaa koonneet voivat syntyä narakaan, länsimaisemmin helvettiin. Hyvää karmaa hankkineet voivat syntyä eri jumaluuksien hallitsemiin taivaallisiin maailmoihin. 204 Uudessa tietosanakirjassa käytetään laajasti myös jälleensyntymisen teemaan liittyvää sanastoa, esimerkiksi mokša, samsāra ja karma. Hindulaisuus yhdistetään osaltaan sekä monoteismiin että henoteismiin: Lahkoja, joihin arjalaisille vieraat uskontomuodot ovat voimakkaimmin vaikuttaneet, ovat monoteistiset Višnua tai Šivaa jumalanaan palvovat sekä tantristit (nimitys johtuu heidän pyhistä teksteistään tantroista), jotka palvovat kaikkeuden luovaa voimaa saktia maailmanäitinä Durga-Kalina. Useimmat hindut eivät 202 Uusi tietosanakirja 1961, Russo & Keels 2004, Spurgeon 2016,

80 kuitenkaan lukeudu mihinkään lahkoon, vaan henoteistien tavoin palvovat milloin mitäkin h:n jumalolentoa ainoana jumalana. Teologit käsittävät kolmen jumalan nimen Brahma, Višnu ja Šiva yleensä merkitsevän saman jumalolennon kolminaisuutta, Trinuortia, jossa Brahma edustaa maailman luojaa, Višnu ylläpitäjää ja Šiva hävittäjää. Vedanta-filosofian kannalta katsottuna ovat kaikki persoonalliset jumalat harhanomaiseksi käsitettyyn ilmiömaailmaan kuuluvia. Todellisuudessa on olemassa vain Atman-Brahman eli absoluutti, persoonaton, mutta henkinen kaikkiykseys. 205 Uusi tietosanakirja on tutkimuksessa mukana olleista tietosanakirjoista ainoa, jossa hindulaisuuden yhteydessä puhutaan henoteismistä. Vapautumiseen liittyvät teemat ovat esillä myös hartaudenharjoitusten yhteydessä: Toiset hartaudenharjoituksen muodot ovat luonteeltaan askeettisia ja tähtäävät Mokšaan, pelastukseen samsāran kahleista. 206 Kolminaisuudesta puhumisen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistettyjen ajatusten liittämisenä myös hindulaisuuteen. Tällä tavoin hindulaisuudesta luodaan enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Etiikan ja säädösten ulottuvuus Jälleensyntymisoppiin liittyy h:ssa oppi karmasta. Hindut uskovat yleiseen moraaliseen maailmanlakiin, eräänlaatuiseen hyvittävään ja rankaisevaan kausaaliperiaatteeseen. Siten ihminen on joutunut nykyiseen tilaansa omien ansioittensa ja virheittensä, ts. tekojensa eli karmansa nojalla. Oppi karmasta ei ole fatalismia, koska nimenomaan opetetaan, että teko on omaehtoisesti luova ja siten kohtalon (daivan) yläpuolella. 207 Uudessa tietosanakirjassa käsitellään sitä, kuinka ihminen on itse vastuussa omasta tilastaan teoillaan voi vaikuttaa siihen, millaiseen tilaan joutuu uudessa jälleensyntymässä. Tästä kausaaliperiaatteesta puhuttaessa viitataan ehkä siihen, että ihminen voi esimerkiksi hyvillä teoilla parantaa omaa elämäänsä karman vaikutuksen takia. Myös asketismiin liittyvät teemat ovat lyhyesti osana Uuden tietosanakirjan hindulaisuuden 205 Uusi tietosanakirja 1961, Uusi tietosanakirja 1961, Uusi tietosanakirja 1961,

81 kuvausta: Toiset hartaudenharjoituksen muodot ovat luonteeltaan askeettisia ja tähtäävät Mokšaan, pelastukseen samsaran kahleista. 208 Askeettisissa hartaudenharjoituksen muodoilla viitataan luultavasti jonkinlaiseen vetäytymisen ihanteeseen. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus Hinduja ei yhdistä toisiinsa jumalolentoon liittyvä uskontunnustus, vaan pikemminkin tietty uskonnollinen asenne, joka nimenomaan määrää yksilön ja ympäristön suhteen, mm. jokaiselle hindulle hänen kastistaan johtuvat jokapäiväiset velvollisuudet. Nämä velvollisuudet, jotka tärkeältä osalta ovat rituaalisia, tosin yksilön ja uskonnollisen yhdyskunnan mukaan vaihtelevia toimituksia, määräävät sangen yksityiskohtaisesti heidän elämänsä kulun. 209 Lainauksessa korostuu se, kuinka paljon rituaalit ja kasti vaikuttaa yksilön jokapäiväiseen elämään. Ne ovat ikään kuin ennalta annettu yhteisöllinen kehys, johon yksilön tulee mukautua. Karman opin ja kastilaitoksen välinen yhteys nostetaan kuvauksessa vahvasti esille: Kuitenkin on mm. kastilaitosta, joka on hindulaisuuden järjestelmän luonteenomaisimpia piirteitä, puolustettu karman oppiin vetoamalla. Se on näin tulkittuna vaikuttanut jarruttavasti niiden viimeaikaisten uudistusliikkeiden toimintaan, jotka ovat pyrkineet höllentämään kastilaitosta tai poistamaan sen kokonaan, mutta toistaiseksi saavuttaneet kannatusta lähinnä vain kaupunkien eurooppalaisuuden koskettamassa väestönosassa. Selityksenä tähän on myös *brahmaani-kastin luja asema kastilaitoksen huipulla. Tämän pappisaateliston tunnustettu tehtävä on alkuperäisen uskonnollisen ilmoituksen, pyhien Vedojen vartioiminen, mutta sillä on muutenkin suuri merkitys Intian ikivanhan perinteellisen kulttuurin säilyttäjänä. 210 Lainauksessa karman opilla todetaan olevan konkreettista vaikutusta kastilaitokselle ja sen säilymiselle. Tekstissä mainitaan erikseen nimeltä bramiini-kasti ja kerrotaan, keitä bramiinit ovat. Muita kasteja ei mainita nimeltä, eikä myöskään kastittomia. 208 Uusi tietosanakirja 1961, Uusi tietosanakirja 1961, Uusi tietosanakirja 1961,

82 Materiaalinen ulottuvuus Kodissa ja temppeleissä hindut suorittavat jumalankuviensa edessä monenmuotoisia rituaalisia toimituksia. He uhraavat enimmäkseen vihannesuhreja, mutta Dugalle myös vuohia. Juhlallisissa kulkueissa kuljetetaan jumalan kuvia sisältäviä isoja vaunuja. Jumalien kunniaksi järjestetään eri vuodenaikoina juhlia. Monista pyhiinvaelluspaikoista on huomattavin Benares. Siellä pyhiinvaeltajat sielullisesti puhdistautuakseen kylpevät Ganges-virrassa. 211 Materiaalista ulottuvuutta koskevia teemoja käsitellään määritelmän lopussa. Uudessa tietosanakirjassa rituaalien toimitus ei rajaudu pelkästään temppeleihin, vaan myös kodeissa voidaan suorittaa näitä rituaalisia toimituksia. Jumalankuvien kerrotaan kuuluvan osaksi rituaalisia toimituksia ja kulkueita, mutta hindulaisuutta ei tästä huolimatta yhdistetä suoranaisesti kuvainpalvontaan. Pyhistä paikoista Uusi tietosanakirja mainitsee Benaresin ja Gangesin. Materiaalinen ulottuvuus tuodaan esille myös kuvassa 28. Kuva 28. Hindulaisuus. Šivan paikalliselle inkarnaatiolle ja Minakši-jumalattarelle pyhitetyn temppelin sisäpiha Madurassa Intiassa. 212 Kuvassa ja kuvatekstissä yhdistyvät uskonnon materiaalinen sekä kertomusten ja myyttien ulottuvuus. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuuluu temppeli ja temppelin sisäpiha, jonka tässä kerrotaan olevan pyhitetty nimenomaan Minakšille. Kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen kuuluvat maininnat Śivasta, inkarnaatioista ja Minakšista. Kuvatekstissä jää hieman epäselväksi, kuka tai mikä on Śivan paikallinen inkarnaatio. Myöskään Minakši-jumalattaresta tai hänen roolistaan ei kuvatekstissä kerrota tarkemmin. Kuvan kerrotaan olevan Madurasta. Tämä Tamil Nadussa sijaitseva paikka tunnetaan nykyisin nimellä Madurai. 213 Kuvateksti luo lukijalleen kuvaa siitä, että hindulaisuudessa on jumalten lisäksi myös jumalattaria. 211 Uusi tietosanakirja 1961, Uusi tietosanakirja 1969, Encyclopædia Britannica, hakusana Madurai. 78

83 3.2 Facta (1969) Hindulaisuus, h i n d u i s m i, *Intian suurin uskonto. H. on useiden eri uskontojen yhteensulautuma, ja se sisällyttää itseensä miltei koko Intian usk. perinnön. H:n juuret ovat n ekr. kehittyneessä *brahmalaisuudessa, mutta uskonnon varsinaisena syntyaikana pidetään lukua jkr., jolloin int. filosofi ja usk. uudistaja Šankara loi h:n henkisen perustan. H. ei muodosta yhtenäistä oppijärjestelmää. Sen ajatuksellisena taustana on kuitenkin varsin yhtenäinen perusnäkemys maailmasta ja elämästä; alituisen syntymisen ja häviämisen alaisessa maailmassa elollisten olentojen ajatellaan muodostavan moniasteisen sielullisen kokonaisuuden, jonka huipulla ovat jumalalliset olennot ja kaikkitietävä kosminen tajunta (vrt. Intian filosofia). Karman oppiin vedoten on puolustettu myös hindulaiselle yhteiskunnalle luonteenomaista kastilaitosta, ihmisten tiukkaa jakamista tiettyihin ammattiryhmiin (*kasti). H:n teologiaa hallitsee eräänlainen jumalan kolminaisuus, jossa Brahma edustaa maailman luojaa, Višnu ylläpitäjää ja Šiva hävittäjää. Lisäksi palvotaan monia eläinjumalia, ja myös ihmiset, mm. Mohandas Gandhi, ovat joutuneet jumalallisen palvonnan kohteeksi. Temppeleissä ja kodeissa toimitetaan jumalankuvien edessä monenlaisia rituaalisia menoja, ja jumalten jumalten kunniaksi järjestetään eri vuodenaikoina juhlia. Pyhiinvaelluspaikoista on huomattavin Benares, jossa pyhiinvaeltajat sielullisesti puhdistautuakseen kylpevät Gangesvirrassa. Pyhistä kirjoituksista ovat veda-hymnit, joita *brahmaanit opettavat ja selittävät, ehdottoman arvovaltaisia, mutta käytännöllisessä uskonelämässä on niitä iältään nuoremmilla Puranoilla, Tantroilla sekä manun laeilla ym. teoksilla suurempi merkitys. Opillisesti h. on erinomaisen suvaitsevainen, minkä vuoksi lahkojen syntymiseen eivät h:ssa ole johtaneet oppia koskevat erimielisyydet, vaan uskonnon edellyttämien velvollisuuksien täyttämistä ja elämäntapoja koskevat eroavuudet. 214 Hindulaisuuden kuvauksen yhteydessä ei kerrota sen kirjoittajaa. Teoksen alussa olevalla listalla kirjoittajista, ja tällä listalla on muiden joukossa teologian tohtori Mauri Larkio. Hänen nimensä perään on liitetty sanat teologia ja kirkkohistoria. Jos hän on hakusanan kirjoittaja, se kertoo, että uskonto ja teologia yhdistettiin tai Suomessa ei WSOY:n mielestä ollut hindulaisuuden tuntijaa. Täyttä varmuutta siitä, kirjoittiko Larkio hindulaisuuden kuvauksen, ei kuitenkaan ole. Factan hindulaisuuden esittelyssä on hyvin paljon samoja aineksia kuin Uudessa tietosanakirjassa. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Kuvauksessa nousee esille, ettei Gangesissa kylpeminen merkitse pelkästään fyysistä puhdistautumista, vaan myös mielen tai tekstin termein sielun puhdistautumista. Näin 214 Facta 1969,

84 huomioidaan vedellä puhdistautumisen symbolinen merkitys sekä vedellä puhdistautumisen rituaalinen puoli. Molemmat kohtaavat pyhiinvaelluksessa. Rituaalisia menoja kerrotaan olevan lukuisia erilaisia, ja näiden menojen toimituspaikoiksi ilmoitetaan niin temppelit kuin koditkin. Rituaaliset menot esitetään tekstissä jumalankuvien edessä tapahtuvaksi toiminnaksi. Näin kuvauksen voidaan ymmärtää viittaavan jonkinlaiseen kuvainpalvontaan, vaikkei tätä termiä käytetäkään. Kuvaus mahdollisesti viittaa hindulaisuuteen kuuluviin kalendaaririitteihin kertoessaan eri vuodenaikoina vietettävistä juhlista. Näiden juhlien kerrotaan tapahtuvan jumalten kunniaksi, mutta ei kerrota, minkä jumalan kunniaksi juhlia vietetään. Kuvauksessa ei myöskään kerrota yksittäisten juhlien syytä tai nimeä. Tekstissä todetaan lyhyesti, että ihmisetkin voivat päätyä hindulaisuudessa jumalallisen palvonnan kohteiksi. Huomioitavaa on, että teoksen mukaan ihminen joutuu palvonnan kohteeksi. Tämän voidaan tulkita niin, että palvonnan kohteeksi joutuminen on negatiivinen asia. Palvonnan kohteeksi ei esimerkiksi päädytä tai päästä, vaan siihen nimenomaan joudutaan. Tämän yhden sanavalinnan voi tulkita luovan kuvaa, jonka mukaan palvonnan kohteena oleminen on yksilön kannalta ei-toivottu asia. Esimerkkinä palvonnan kohteeksi joutuneesta henkilöstä artikkeli käyttää Mahatma Gandhia. Gandhin valitseminen esimerkiksi on mielenkiintoista, koska Gandhin palvonta on toisenlaista kuin esimerkiksi gurujen palvonta. Yhdessä lauseessa artikkelissa nousee esille myös eläinjumalien palvonta. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus Nimeltä tekstissä mainitaan kolme hindulaisuuden jumalaa, Brahma, Višnu ja Śiva. Tässä yhteydessä puhutaan jumalan kolminaisuudesta hindulaisuudessa. Artikkelissa kuvataan myös jonkinlaista hierarkiaa, sielullista kokonaisuutta, jossa ylimpänä ovat jumalalliset olennot. Kolminaisuudesta puhumisen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistettyjen ajatusten liittämisenä myös hindulaisuuteen. Määritelmässä kerrotaan jumalista vain tietyt roolit: maailman luoja Brahma, ylläpitäjänä Višnu ja hävittäjä Śiva. Kuvatekstissä esillä on Śivan lisäksi jumalatar, jota ei itse leipätekstissä mainita: Minakši. 80

85 Opin ja filosofian ulottuvuus Facta kuvaa hindulaisuuteen kuuluvan toistuvaa syntymistä ja häviämistä. Kuvaus ei kuitenkaan käytä termiä samsāra. Tämän yhteydessä hindulaisuudessa todetaan esiintyvän myös hierarkiaa. Korkeimmalla hierarkiassa ovat kuvauksen mukaan kosminen tajunta ja jumalolennot. Kuvauksessa tuodaan esille karman opin ja kastilaitoksen välinen yhteys. Factan hindulaisuuden kuvauksessa sanotaan, ettei hindulaisuudessa ole yhtenäistä oppijärjestelmää. Tätä voi pitää kielteisenä arvostuksena, mutta se voi olla myös vain toteamus. Tämän jälkeen teos kuitenkin esittelee näkemyksiä, jotka yhdistävät hindulaisuutta. Teoksessa puhutaan myös hindulaisuuden teologiasta, mutta tässä yhteydessä ei tuoda esille sitä, ettei hindulaisuudessa ole samassa mielessä teologiaa kuin esimerkiksi kristinuskossa. Useiden muiden tutkimuksessa mukana olleiden tietosanakirjojen tavoin myös Factassa kuvataan hindulaisuus opillisesti suvaitsevaiseksi. Hindulaisuuden suvaitsevaisuuden korostamiseksi tässä yhteydessä huomautetaan myös, etteivät lahkot ole hindulaisuudessa syntyneet opillisten erimielisyyksien takia. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus Facta mainitsee lyhyesti yhteyden karman opin ja kastilaitoksen välillä. Oppi karmasta esitetään lisäksi tekijäksi, jonka avulla voidaan puolustaa kastilaitosta. Myöhemmin tekstissä kuvataan bramiinien osallisuutta Veda-hymnien selittämisessä ja opettamisessa. Kuvauksessa ei käy ilmi, miksi vedalaiset hymnit ovat osana hindulaisuuden kuvausta. Yleensä ne lasketaan vanhempaan uskonnollisuuteen. Kastilaitos esitetään kuvauksessa ammattiryhmästä riippuvaksi, eikä kastien yhteydessä luoda kuvaa kastijaon ja ihonvärin välisestä yhteydestä toisin kuin esimerkiksi Hemmingin tutkimissa 81

86 oppikirjoissa. 215 Facta ei myöskään kerro, kuinka jako ammattiryhmiin tapahtuu: voiko yksilö itse vaikuttaa siihen, mihin kastiin hän kuuluu. Puhuttaessa ihmisten jakamisesta eri ammattiryhmiin lukija voi saada sellaisen kuvan, että omalla kouluttautumisellaan yksilö pystyy vaihtamaan ammattiryhmäänsä ja kastiaan. Kastien yhteydessä ei mainita siitä sanskritiksi käytettyä termiä varna. Materiaalinen ulottuvuus Facta käsittelee hindulaisuuden kuvauksessaan temppeleitä, jumalankuvia, Benaresia ja Gangesia. Temppelien lisäksi myös ihmisten kodit kuvataan paikoiksi, joissa voidaan toimittaa rituaalisia menoja. Menoihin yhdistetään myös jumalankuvat. Huomioitavaa on, että kuvauksessa puhutaan nimenomaan jumalankuvista. Teoksessa ei käytetä termiä kotialttari, mutta puheella kotona tapahtuvassa jumalankuvien edessä tapahtuvalla rituaalisella menolla viitataan jonkinlaisten kotialttarien olemassaoloon. Useiden muiden tietosanakirjojen tavoin myös Factassa Benares ja Ganges yhdistetään pyhiinvaellukseen. Jälleen materiaalista ulottuvuutta havainnollistetaan kuvalla 29. Se on sama kuin Uudessa tietosanakirjassa. Kuva 29. Hindulaisuus: Šivan paikalliselle inkarnaatiolle ja Minakši-jumalattarelle pyhitetyn temppelin sisäpiha Madurassa Intiassa. 216 Myös kuvateksti on sama, lukuun ottamatta sitä, että Uudessa tietosanakirjassa ensimmäinen sana, hindulaisuus, päättyy pisteeseen, Factassa kaksoispisteeseen. 215 Vrt. Hemminki 2005, Facta 1969,

87 Kuvassa ja kuvatekstissä yhdistyvät uskonnon materiaalinen sekä kertomusten ja myyttien ulottuvuus. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuuluu temppeli ja temppelin sisäpiha, jonka tässä kerrotaan olevan pyhitetty nimenomaan Minakšille. Kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen kuuluvat maininnat Śivasta, inkarnaatioista ja Minakšista. Kuvatekstissä jää hieman epäselväksi, kuka tai mikä on Śivan paikallinen inkarnaatio. Myöskään Minakši-jumalattaresta tai hänen roolistaan ei kuvatekstissä kerrota tarkemmin. Inkarnaatio ja Minakši jäävät lukijalle etäisiksi, koska niistä annetaan vain hyvin vähän tietoa. Tämä luo myös hindulaisuudesta etäistä kuvaa. 3.3 Spectrum tietokeskus (1977) Spectrumissa ei ilmoiteta hindulaisuuden kuvauksen kirjoittajaa. Teoksen alussa on lista muun muassa päätoimittajista sekä muista kirjoittajista ja asiantuntijoista, mutta kunkin henkilön asiantuntijuus määritellään niin laajasti, että juuri hindulaisuuden osion kirjoittajaa on mahdotonta määritellä varmasti. Hindulaisuuden esittelyyn liittyy yhdeksän kuvaa, joista yksi on viiden kuvan sarja. Hakusanan laajuuden vuoksi jokaisen ulottuvuuden kohdalta on käsitelty vain keskeisimmät asiat. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Riitit Hindulaisuudessa on lukuisia riittejä, mutta hindujen ei tarvitse suorittaa niitä kaikkia. Tämä johtuu paitsi uskonnon yleisestä suvaitsevaisuudesta myös siitä, että riitit liittyvät eri sukupuoliin, ikäryhmiin, kasteihin ja lahkoihin. Esim. korkeampien kastien miehillä on velvollisuus suorittaa monia riittejä joka aamu ruumiinsa rituaalisen puhdistamisen yhteydessä. Uhrit, rukoukset, mietiskely sekä pyhien kirjojen ja sanojen resitointi ovat muita päivittäisiä rituaaleja, jotka voidaan suorittaa kotona. 217 Uskonnon käytännön ja rituaalien ulottuvuus on selkeästi esillä väliotsikon Riitit alla. Tämä ei kuitenkaan ole tietosanakirjan ainoa osuus, jossa tarkastellaan hindulaisuuden käytäntöjä ja rituaaleja. Muita tällaisia kohtia käsitellään myöhemmin tässä alaluvussa. Useiden muiden tutkimuksessa mukana olleiden tietosanakirjojen tavoin 217 Spectrum 1977,

88 myös Spectrum korostaa hindulaisuuden suvaitsevaisuutta. Sitä perustellaan rituaalisen toiminnan kautta esittämällä, ettei hindujen tarvitse suorittaa kaikkia lukuisia riittejä. Suvaitsevaisuuden ohella luetellaan useita muita seikkoja, jotka perustelevat riitteihin osallistumista tai osallistumattomuutta. Sitä, kuinka suoritettavat riitit ovat riippuvaisia kastista, lähestytään esimerkillä korkeimpiin kasteihin kuuluvien miesten aamuisista rituaaleista. Tässä yhteydessä käytetään hieman epäselvästi sanoja monia riittejä erittelemättä sen tarkemmin, mitä nämä monet riitit tarkoittavat, mitä riiteissä tehdään tai mitä varten riittejä suoritetaan. Osio jatkuu paneutumalla initiaatioriitteihin ja siirtymäriitteihin: Erityisesti korkeiden kastien hinduilla on paljon initiaatioriittejä, jotka symboloivat uuden elämänvaiheen alkamista ja joista tärkein on Veda-ajalta juontava upanayana. Näissä riiteissä kolmen korkeimman kastin, bramiini-, kšartrya- ja vaišya-kastin, jäsenet saavuttavat täysivaltaisen jäsenyyden kastissaan. Tätä pidetään toisena syntymänä. Vaikka tekstissä ei käytetäkään termiä siirtymäriitti, yllä olevan lainauksen loppuosan voidaan nähdä selkeästi sisältävän erilaisia hindulaisuuteen kuuluvia siirtymäriittejä. Huomioitavaa on myös se, että kšatriya- ja vaišyo-kastin kohdalla käytetään epätavallista translitterointia. Siirtymäriittien olemassaoloon määritelmässä viitataan myös seuraavalla tavalla: Myös syntymään, avioliiton solmimiseen ja kuolemaan liittyy monimutkaisia rituaaleja. Hindujen hyväksymä hautaustapa on polttohautaus. 218 Rituaaleja kuvataan monimutkaiseksi kertomatta niistä sen yksityiskohtaisemmin. Rituaalit yhdistetään aikaan ja paikkaan: Monet rituaalit liittyvät määräaikoihin, esim. täyteenkuuhun, johonkin viikonpäiväään tai tähtien tiettyyn asentoon. Hindujen keskuudessa on tavallista kysyä neuvoa astrologeilta. Tärkeimmät hindujen vuotuisjuhlat ovat Holi-, Dipavali- ja Durga-juhla. Holi on kevään juhla, jota vietetään hedelmällisyyden turvaamiseksi. Juhlaan liittyy iloisia seremonioita, tanssia sekä usein seksuaalista estottomuutta. Dipavali, jota myös jainalaiset viettävät, on uudenvuoden juhla, johon kuuluu Lakšmin, Višnun puolison ja rakkauden jumalattaren, palvomista. Durga-pujaa vietetään pääasiassa syys- ja lokakuussa Durgan, Šivan puolison yhden ilmenemismuodon, kunniaksi. Pyhiä paikkoja on kaikkialla Intiassa, ja ne ovat yleensä jokien rannoilla. Jokia pidetään samoin usein pyhinä. Erityisesti Ganges on hinduille hyvin tärkeä. Hinduilla on yleisenä toiveena tulla kuoltuaan poltetuksi Gangesin rannoilla Spectrum 1977, Spectrum 1977,

89 Kuvauksessa esiintyy siirtymäriittien lisäksi myös kalendaaririittejä, joskaan näistä ei itse kuvauksessa käytetä tätä käsitettä. Tekstissä mainitaan kolme yleishindulaista juhlaa, holi, dipavali ja durga. Kuvaus selittää, minkä vuoksi mitäkin näistä juhlista vietetään. Paikalliset juhlat jäävät teoksessa vähemmälle huomiolle. Huomioitavaa on, että teos käyttää termiä Dipavali. Tästä voidaan päätellä, ettei termi diwali ollut vielä vakiintunut suomen kieleen. Teos luo yhtäläisyyttä hindulaisuuden ja jainalaisuuden välille kuvaamalla näiden molempien viettävän diwalia. Durga-pujasta käytetään teoksessa epäjohdonmukaisesti kahta eri nimitystä: durga-puja ja durga-juhla. Durga-puja on näistä kolmesta juhlasta ainoa, jonka tarkempi ajankohta on määritelty. Kun dipavalia kuvataan uudenvuoden juhlaksi, lukija voi olettaa todellisuuden vastaisesti juhlaa vietettävän samaan aikaan länsimaisen uudenvuoden kanssa. Useiden muiden tutkielmassa mukana olleiden tietosanakirjojen tavoin myös Spectrum nostaa hindulaisuuden kuvauksessaan esille jonkinlaisen seksuaalisen estottomuuden. Spectrumissa se yhdistetään muista tietosanakirjoista poiketen edellä olevassa lainauksessa holiin eikä esimerkiksi yksittäisen jumalan tai jumalattaren palvontaan. Myöhemmin seksuaalisuus yhdistetään myös yksittäiseen jumaluuteen, Śivaan: Šiva ratsastaa Nandi-härän selässä, ja Šivan kulttiin kuuluvat riitit ovat joskus verisiä sekä vahvasti seksuaalisuuden värittämiä. Tämä johtuu siitä, että Šiva liittyy läheisesti ihmisten, eläinten ja kasvien hedelmällisyyteen. Häntä palvotaan usein lingamin eli lingan (siittimen) hahmoisena. 220 Spectrumissa Śivan palvontaan liittyviin riitteihin yhdistetään verisyys ja seksuaalisuus. Toisin kuin muissa tutkielmassa mukana olleissa tietosanakirjoissa, Spectrumissa annetaan perusteita sille, miksi näin toimitaan juuri Śivan kultissa. Ulkopuolisesta hindulaisuus vaikuttaa erilaisten, keskenään usein ristiriitaisten ideoiden ja tapojen yhdistelmältä. Palvonnan kohteina on paitsi lukuisia jumalia ja jumalattaria myös pyhiä eläimiä, kasveja, jokia ja muita paikkoja. Jotkut hindut pitävät parhaana omistautua jonkin tietyn jumalan palvelemiseen, kun taas toiset turvautuvat yksinäisyyteen ja mietiskelyyn. Tiukkoja askeettisia sääntöjä korostavien hindulahkojen rinnalla on ryhmiä, joissa etsitään pelastusta hillittömin rituaalein. 221 Spectrumissa potentiaaliset palvonnan kohteet eivät hindulaisuudessa rajoitu pelkästään jumaliin ja jumalattariin. Palvonnan kohteiksi esitetään myös eläimet ja kasvit. 220 Spectrum 1977, Spectrum 1977,

90 Eläimistä palvonnan kohteena esimerkiksi annetaan käärme: Esineitä, kasveja ja eläimiä, esim. käärmeitä, palvotaan samoin kaikkialla. 222 Tällä tavoin myös materiaalisemmat asiat esitetään hindujen suorittaman palvonnan kohteina. Palvonnan kohteiden moninaisuuden lisäksi myös tapojen, joilla vapautumista tavoitellaan, todetaan olevan moninaisia. Esimerkkinä tästä annetaan tiukat askeettiset säännöt sekä niille vastakohtaiset hillittömät rituaalit. Spectrumissa kuvainpalvontaan suhtaudutaan kriittisesti. Tämä tuodaan esille viittaamalla reformihindulaisuuteen: Vuonna 1828 bengalilainen Ram Mohan Roy ( ) perusti Brahma Samajin. Roy halusi vapauttaa hindulaisuuden monista sellaisista piirteistä, joita se oli omaksunut Upanišadien jälkeisenä aikana. Hän vastusti kiihkeästi satia eli leskien polttamista, kastijärjestelmää ja kuvainpalvontaa. 223 Kuvat eivät näyttäydy lainauksessa pelkkänä välineenä palvonnalle, vaan ovat nimenomaan itsessään palvonnan kohteena. Esillä on myös Ram Mohan Roy, jonka kerrotaan vastustaneen kuvainpalvontaa. Kuvainpalvontaa kannattaneita liikkeitä, henkilöitä tai tahoja ei tässä yhteydessä mainita nimeltä. Spectrumissa korostuu jatkuvuus Induksen kulttuurin ja nykyhindulaisuuden välillä: Rituaalista kehon puhtautta, joka on tärkeä osatekijä hindulaisuudessa, noudatettiin sitäkin luultavasti jo Induksen kulttuurissa. 224 Jatkuvuus nykyisen hindulaisuuden ja sitä edeltäneiden tekijöiden välillä on esillä myös jumalien osalta: Näiden esiarjalaisten jumalien palvojain ei kuitenkaan katsota kuuluvan hindulaisuuden ulkopuolelle, sillä aikojen kuluessa hindulaisuus on omaksunut hyvinkin ristiriitaisia ei-arjalaisia aineksia. 225 Kuvauksessa on hyvin vahva väite, kun kerrotaan, ettei esiarjalaisten jumalien palvojien katsota kuuluvan hindulaisuuden ulkopuolelle. Hindulaisuuden historiaa käsiteltäessä mainitaan askeesi, joka yhdistetään tässä myös buddhalaisuuteen ja jainalaisuuteen. 226 Tällä tavoin tuodaan esille hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja jainalaisuutta yhdistävä tekijä. Näin hindulaisuus lavenee kattamaan kaikki varhaiset intialaiset uskonnot. 222 Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

91 Hindut pitävät usein tärkeänä askeesia (tapas), karua elämäntapaa, jossa ihminen kieltää itseltään monia asioita. uskotaan, että ken kykenee kärsimään kaiken vaaditun, hän saavuttaa tilan, jossa voi vaikuttaa jumalallisiin voimiin. Askeesia pidetään lisäksi menetelmänä, joka auttaa sulautumaan jumalalliseen kaikkeuteen ja näin saavuttamaan pelastuksen murheellisestä jälleensyntymien ketjusta. Tällaista elämäntapaa noudattavat melko harvat hindut. Käsitys intialaisten askeettisesta ja passiivisesta tavasta elää on eräs niistä harhaluuloista, joita Intian ulkopuolella vallitsee. Toisaalta»pyhää miestä», joka seuraa tätä vaikeata elämäntapaa, kunnioitetaan suuresti ja hän voi olla varma almujen saannista. 227 Askeesilla on Spectrumin hindulaisuuden määritelmässä oma alaotsikkonsa. Tällä tavoin askeesille on annettu artikkelissa huomattavan paljon painoarvoa. Esille tuodaan kuitenkin myös se, ettei askeesi kuulu useimpien hindujen elämään. Askeesiin yhdistetään pyhänä miehenä oleminen. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus Tämä opettaa, että ihminen voi saavuttaa pelastuksen kolmella tavalla: tiedon (jnana) tien, tekojen (karma) tien ja antautuvan rakkauden (bhakti) tien (marga) avulla. Bhagavadgita korostaa erityisesti bhakti-tien tärkeyttä. 228 Suurin osa hinduista seuraa bhakti-tietä eli persoonallisen jumalan tai jumalattaren antautuvaa rakastamista. Bhagavadgitaan pohjautuvan bhakti-filosofian kannattajajoukko laajeni nopeasti 1. vuosituhannella. 229 Edellä olevissa lainauksissa keskiössä on bhakti. Spectrumissa kokemuksen ja tunteen ulottuvuus näkyy selkeimmiten mainintoina bhaktista. Jälkimmäisessä lainauksessa annetaan lyhyt määritelmä sille, mitä bhakti-tie tarkoittaa. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuuden kannalta merkityksellistä on bhakti-tien kuvaaminen antautuvana rakastamisena. Lukija ei kuitenkaan välttämättä osaa yhdistää bhaktia tällaiseen kokemukseen. 227 Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

92 Višnu, joka tunnettiin jo Veda-kirjoituksissa, on hahmoltaan epämääräisempi kuin Šiva. Hänen asenteensa ihmisiin on aina hyvänsuopa, ja niinpä häntä enemmän kuin Šivaa palvotaankin bhaktin hengessä rakastaen. 230 Višnun yhteydessä kokemus on positiivinen, rakastaminen. Śivan puolestaan kerrotaan herättävän pelonsekaista kunnioitusta. 231 Spectrumin kuvaus, jossa lukijalle kerrotaan hindujen kokemuksesta, poikkeaa selkeästi muiden tietosanakirjojen tavasta kuvata hindulaisuutta. Kuten edellä käy ilmi, Spectrum kuvaa, millaisia tuntemuksia Śiva herättää ihmisissä, eikä pelkästään sitä, millainen Śiva on hahmona. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus Spectrumissa on erikseen jumalia käsittelevä alaluku. Siinä jumalamaailman sanotaan olevan hyvin moninainen ja näyttävän kaoottiselta. 232 Intialaisissa kylissä palvotaan paikallisia jumalia ja vielä useammin jumalattaria, joilla on vain vähän yhteistä hindulaisen opin kanssa. 233 Ajanlaskumme alkuaikoina monet Veda-jumalat joutuivat yhä enemmän Višnun ja Šivan varjoon; nämä muodostivat eräänlaisen kolminaisuuden (Trimurti) yhdessä Brahman kanssa. Brahma on persoonallinen luojajumala, joka on vain yksi Brahmanin ilmenemismuodoista. Sekä Višnu että Šiva (Rudran hahmossa) esiintyivät muiden jumalien rinnalla jo Veda-kirjoituksissa. Myöhemmässä hindulaisuudessa heistä tuli»absoluuttisia» jumalia (lšvara) ja Brahmanin suoranaisia ilmenemismuotoja.. Brahman on korkein voima,»kaikkeus», joka on ihmisen käsityskyvyn saavuttamattomissa ja siksi vailla persoonallisia piirteitä. Višnulla ja Šivalla taas on persoonallisia piirteitä, ja niinpä heidän palvontansa onkin paljon yleisempää. Šiva-jumalaa palvottiin Veda-jumala Rudran hahmoisena luultavasti jo Induksen kulttuurin aikana. Šivan olemukseen kuuluu näennäisen ristiriitaisia piirteitä. Hänen nimensä tarkoittaa kirjaimellisesti»hyväntekijää». Käytännön uskonnollisuudessa hän kuitenkin herättää pelonsekaista kunnioitusta, ja hänet kuvataan usein pahansuovaksi. Hänen uskotaan kylvävän kuolemaa, tauteja ja tuhoa. Siksi Šiva pyritään lepyttämään palvontamenoin. Šiva esiintyy usein puolisonsa kanssa, jolla on erilaisia ilmentymiä ja monta nimeä: Parvati, Kali, Durga, Devi ja Uma. Šiva ratsastaa Nandi-härän selässä, ja Šivan kulttiin kuuluvat riitit ovat joskus verisiä sekä vahvasti seksuaalisuuden värittämiä. Tämä johtuu siitä, että Šiva liittyy läheisesti ihmisten, eläinten ja kasvien hedelmällisyyteen. Häntä palvotaan usein lingamin eli lingan (siittimen) hahmoisena. Pe- 230 Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

93 lonsekaista kunnioitusta herättävä Šivan hahmo saa syvällisemmän merkityksen, kun sitä tarkastellaan hindujen maailmankuvan syklistä taustaa vasten. Syklisen näkökannan mukaan todellisuus on jatkuvien muutos- ja uudistustapahtumien alainen, ja kukin sen vaihe kestää vain määräajan. uudistuminen edellyttää kaiken aikaisemman tuhoutumista. Tässä prosessissa Šivan tehtävä»tuhoajana» on yhtä välttämätön kuin Višnun tehtävä»säilyttäjänä». Višnu, joka tunnettiin jo veda-kirjoituksissa, on hahmoltaan epämääräisempi kuin Šiva. Hänen asenteensa ihmisiin on aina hyvänsuopa, ja niinpä häntä enemmän kuin Šivaa palvotaankin bhaktin hengessä rakastaen. Višnu, jonka puoliso on Lakšmi-jumalatar, ratsastaa lintujen kuninkaan Garudan selässä. Avatara-käsitettä on käytetty erityisesti Višnun yhteydessä. Hän on ilmestynyt monissa olomuodoissa historian kuluessa, erityisesti sellaisina aikoina, jolloin hindujen etiikan mukainen luonnonjärjestys on ollut uhattuna. Tällöin Višnu on puuttunut asioihin ja palauttanut järjestyksen. Krišna, mahabharatan päähenkilö, Rama, Ramayanan sankari ja Buddha kuuluvat Višnun avataroihin. Višnun uskotaan lisäksi varhaisina aikoina ilmestyneen mm. kalan, villisian ja leijonan hahmossa. Yleensä ollaan sitä mieltä, että maailmassa on ollut yhdeksän Višnun avataraa. Hänen kymmenes avataransa (Kalki) päättää nykyisen aikakauden, jota hindut pitävät pahana ja turmeltuneena. 234 Avatārien yhteydessä Spectrum keskittyy erityisesti Višnun avatāroihin. Tämä on varsin ymmärrettävää. Avatārien lukumääräksi ilmoitetaan kymmenen. Erikseen mainitaan, ettei viimeinen avatāra ole vielä ilmestynyt. Spectrumissa mainitaan nimeltä neljä Višnun avatāraa: Rama, Krišna, Buddha ja Kalki. Lisäksi Višnun hahmoiksi luetellaan myös kala, villisika ja leijona näiden hahmojen nimiä, Matsya, Varaha ja Narasimha, ei kuitenkaan käytetä. Kokonaan sivuutetaan Kurma, Vamana ja Parashurama. Toisin kuin esimerkiksi Tietosanakirja ja Iso tietosanakirja, Spectrum on ottanut myös Kalkin mukaan esitellessään Višnun avatāroja. Kalki yhdistetään rappeutumisen ja rappion aikaan, kali-yugaan, vaikkei termiä kali-yuga itsessään käytetäkään. Myöhemmin tosin puhutaan rappeutumisen aikakaudesta käyttäen myös termiä kali-yuga: Eräässä hindujen tärkeimmistä kalentereista erotetaan neljä kosmista aikakautta eli yugaa: krita-yuga ( vuotta), treta-yuga ( vuotta), dvapari-yuga ( vuotta) ja kali-yuga ( vuotta). Nykyinen aikakausi, kali-yuga, joka alkoi 3102 ekr., on rappeutumisen aikakautta, ja sen lopettaa Višnu puuttumalla asioihin. 235 Tässä yhteydessä ei enää erikseen mainita Kalkin roolia rappeutumisen aikakauden lopussa. Spectrum esittää jatkuvuuden varhaisten vedalaisten jumalien ja myöhäisempien hindujumalien ja -jumalattarien välillä. Esimerkiksi Śivaa kerrotaan palvotun jo aikaisemmin Rudran hahmossa. Myös Višnun kerrotaan esiintyneen jo Veda-kirjallisuudessa. 234 Spectrum 1977, Spectrum 1977,

94 Spectrumissa ei piirry selvää rajaa Vedojen ajan jumalien ja hindu-jumalien välille, vaan siinä korostuvat näitä yhdistävät seikat sekä yhteys ja jatkuvuus jumaluuksien välillä. Toisin kuin Brahmanilla, Višnulla ja Śivalla kerrotaan olevan persoonallisia piirteitä. Puhe persoonallisista piirteistä luo Višnusta ja Śivasta lukijalle ihmismäisempää, ja samalla ihmisläheisempää, kuvaa. Useiden muiden tietosanakirjojen tavoin myös Spectrumissa Śiva yhdistetään seksuaalisuuteen. Spectrumin erityispiirteenä on jumalien kulkuneuvojen mainitseminen: Śivan kulkuneuvoksi nimetään Nandi-härkä ja Višnun kulkuneuvoksi Garuda, lintujen kuningas. Kuvauksen alkupuolella teos nostaa kursivoidussa tekstissä Višnun ja Śivan erityisasemaan muiden jumalien joukosta: Käytännössä pyrkii suurin osa hinduja pelastukseen palvomalla jumalia, joista Višnulla ja Šivalla on huomattavin asema. 236 Heitä käsitellään leipätekstin lisäksi myös kuvissa (30) ja kuvateksteissä: Kuva 30. Vaikka brahma onkin merkittävin jumala hindulaisuudessa, Višnu ja Šiva ovat useimmille hinduille läheisempiä tehtäviensä selvemmyyden vuoksi. Brahma kuvataan miltei aina nelikasvoisena ja nelikätisenä. 237 Kuvassa 30 on nelikasvoinen Brahma käsissään lusikka, helminauha, vesikulho ja jonkinlainen kirja tai tekstinpätkä, mahdollisesti vedoista. Kuvateksti ei kuitenkaan nimeä esineitä tai selitä niiden merkitystä. Brahmaa myös kuvataan superlatiivilla hindulaisuuden merkittävimmäksi jumalaksi. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, miten vähän hänestä kerrotaan. Višnu esitellään kuvissa useampaan kertaan (kuvat 31 ja 32): 236 Spectrum 1977, Spectrum 1977,

95 Kuva 31. Lepäävä Višnu. Suosittu Višnu on hindulaisuudessa ennen muuta ihmisten auttaja. Siksi ei olekaan outoa, että juuri hänen tekojensa ympärille on kehittynyt avatara-idea: yhdeksässä eri hahmossa Višnu on auttanut ihmiskuntaa. 238 Kuvassa 31 ja kuvatekstissä yhdistyvät uskonnon materiaalinen ulottuvuus sekä kertomusten ja myyttien ulottuvuus. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuuluu Višnua esittävä reliefi. Kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen sopivat maininnat avatāroista ja Višnusta. Kuvateksti ei niinkään selosta juuri tätä kyseistä kuvaa, vaan kertoo yleisemmin Višnusta. Višnun yhteyttä avatāroihin on käsitelty leipätekstissä ennen tätä kuvaa, ja kuvaus palaa Višnun avatāroihin uudelleen vielä myöhemmässäkin vaiheessa. Useista muista tutkielmassa mukana olleista tietosanakirjoista poiketen Spectrum tietokeskuksessa tämä kuvateksti esittää Višnun ihmisten auttajana. Tämä puoli Višnusta ei ole yhtä selkeästi esillä suurimmassa osassa muissa tutkielmassa mukana olleissa tietosanakirjoissa. Kuvissa ja kuvateksteissä on huomioitu myös Višnun avatāra Krišna, aivan kuten useimmissa tämän tutkimuksen tietosanakirjoissa: Kuva 32. Legendan mukaan Krišna, Višnun kahdeksas inkarnaatio, eli idyllisen nuoruuden. Hän sai nauttia monien viehättävien paimenettarien seurasta. Nuori Krišna tyypillisessä asennossaan: viihdyttämässä paimenettaria huilunsoitollaan. 239 Kuva 32 ja kuvateksti yhdistävät uskonnon materiaalisen ja kertomusten ja myyttien ulottuvuuden. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuva sopii, koska siinä esiintyy patsas. Kuitenkin kuvassa ja kuvatekstissä on runsaasti aineksia myös uskonnon myyttien ja kertomusten ulottuvuudesta. Kuvatekstissä käytetään ilmaisua inkarnaatio, ei avatāra. 238 Spectrum 1977, Spectrum 1977,

96 Śiva puolestaan esitetään tuhoajana: Kuva 33. Hindujumala Šiva tunnetaan tuhoajana, ja siksi hänet kuvataankin usein varsin pelottavana. Toisaalta hän on elinvoimaisuuden jumala. Dravidalaiseen, perinteiseen eteläintialaiseen, tyyliin kuvattuna Šiva murskaa tässä jaloillaan kääpiöpaholaisen. 240 Kuvan 33 kuvateksti antaa aika harhaanjohtavan kuvan hindulaisuudesta. Kuvateksti sopii osaksi uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuutta, kun taas patsas itsessään voidaan luokitella osaksi uskonnon materiaalista ulottuvuutta. Kuvateksti nostaa esille Śivan roolin tuhoajana, mutta useista muista tutkielmassa mukana olleista tietosanakirjoista poiketen siinä mainitaan myös Śivan rooli elinvoimaisuuden jumalana. Kääpiöpaholaisesta, tietämättömyyden demonista, ei kerrota itse leipätekstissä, ja näiltä osin kuvateksti luo sekavuutta. Spectrumissa esitetään hindulaisuuteen kuuluvan myös tantrismi, jossa korkein todellisuus jaetaan aktiiviseen ja passiiviseen; naispuolinen ilmentymä edustaa aktiivista, miespuolinen passiivista. 241 Muut tutkielmassa mukana olleet tietosanakirjat eivät käsittele selkeästi tämän kaltaista jakoa aktiiviseen ja passiiviseen. Tätä aktiivisen naisen ja passiivisen miehen teemaa käsitellään myös Spectrumin kuvatekstissä (kuva 34): Kuva 34. Mandalaa käytetään meditaation apuvälineenä tantrismissa, joka on sekä buddhalainen että hindulainen lahko.»mandala» on sanskriittia ja tarkoittaa»kehää». Se edustaa maailmankaikkeutta ja sen jokaisella osalla on oma merkityksensä. Nelikulmio (1) viittaa aineelliseen maailmaan, ympyrä (2) hengen maailmaan, jonka sisällä on kuudentoista timantin vyö (3). Tämän vyön sisällä on kahdeksan lootuksenlehden ympyrä (4), uuden elämän symboli. Ydinosan (5) muodostaa yhdeksän kolmiota: neljä, joiden kärki on ylöspäin (Šiva-jumalan vertauskuvia), ja viisi, joiden joiden kärki on alaspäin (šaktiin uskomisen vertauskuvia). Maailmantapahtumat näet jatkuvat todellisuuden passiivisen (miehisen) ja aktiivisen (naisellisen) aspektin (šaktin) ansiosta. Sveitsiläinen psykiatri Carl Gustav Jung pitää mandalaa arkkityyppinä, joka esiintyy länsimaisen ihmisen unissa ja mielisairaiden piirroksissa Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

97 Kuvassa ja kuvatekstissä yhdistyvät monet uskonnon eri ulottuvuudet: kertomusten ja myyttien ulottuvuus, opin ja filosofian ulottuvuus sekä materiaalinen ulottuvuus. Kuvatekstin avulla selitetään eri osien merkitystä mandalassa. Kuvateksti ja kuva tukevat hyvin toisiaan, ja kuvateksti selostaa kuvasarjan osa kerrallaan. Hindulaisuudessa olevien merkitysten ohella mandala yhdistetään myös länsimaiseen ajatteluun kertomalla, että Carl Gustav Jungin mukaan mandala esiintyy unissa ja mielisairaiden kuten tekstissä asia ilmaistaan piirroksissa. Huomio mandalan ja mielisairaiden yhteydestä ei välttämättä ole kovin keskeinen hindulaisuuden kuvauksen osalta. Tässä tapauksessa kuvateksti tuo esille yksityiskohdan, joka ei muutoin tule esille kuvasta eikä muusta teoksen hindulaisuuden kuvauksesta. Lisäksi kuvatekstissä todetaan tantrismissa miehellä olevan passiivinen ja naisella aktiivinen rooli. Esillä on se, että naisella ja miehellä on keskenään eri roolit. Jakoa käsitellään myös Spectrumin hindulaisuuden määritelmän leipätekstissä, ja näiltä osin kuvateksti ja leipäteksti tukevat toisiaan. Kuvateksteissä nimetään kertomusten ja myyttien hahmoja kaikkiaan seitsemän: Agni, Varuna, Maruts, Višnu, Śiva, Brahma sekä Krišna. Spectrumin hindulaisuuden määritelmä käsittelee kokonaisuudessaan hyvin laajasti, kattavasti ja monipuolisesti kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen kategorisoitavia teemoja. Opin ja filosofian ulottuvuus Spectrumissa käsitellään hyvin laajasti uskonnon opin ja filosofian ulottuvuutta. Esille nousevat muun muassa mokša ja siihen liittyvät teemat: samsāra, karman laki, ajatus persoonallisesta jumalasta, ātman sekä Brahman. On tosin muutamia perusperiaatteita, joihin hindulaisten enemmistö pitäytyy. Näihin kuuluu esim. pelastusoppi, jonka mukaan ihminen saavuttaa vapahduksen vain, jos hänen sielunsa yhtyy Brahmaniin, maailmankaikkeuden ylimpään voimaan. Käytännössä pyrkii suurin osa hinduja pelastukseen palvomalla jumalia, joista Višnulla ja Šivalla on huomattavin asema. Jumalien palvelemisen lisäksi on muitakin tapoja saavuttaa pelastus Spectrum 1977, 575. Alkuperäisessä tekstissä koko lainattu osio on kursivoitu. 93

98 Useista muista tutkimuksessa mukana olleista tietosanakirjoista poiketen Spectrumissa nostetaan esille sielun (atmanin) yhdistyminen Brahmaniin. 244 Brahmania käsitellään muun muassa vapautumisen tekstissä kristillisesti pelastumisen yhteydessä, kuten edellä olevasta lainauksesta käy ilmi. Spectrumissa korostetaan myös sitä, että vapautumisen voi saavuttaa useammalla tavalla. Hindujen sielunvaellusopin mukaisesti kastisääntöjen noudattaminen palkitaan seuraavassa elämässä. Usein on väitetty, että tällainen ajattelutapa saa tavallisen hindun alistumaan kohtaloonsa ja on siis vakavana esteenä taistelussa köyhyyttä vastaan. 245 Spectrumissa käytetään jälleensyntymisestä termiä sielunvaellusoppi. Tämä termi on länsimainen ja hindulaisuuden yhteydessä voitaisiin ennemmin puhua samsārasta. Termiä samsara käytetään myöhemmin kuvauksessa. Tekstikohdassa tämän sielunvaellusopin sanotaan myös vaikuttavan hindujen tapaan ajatella. Sielunvaellusopin on Spectrumin mukaan nähty olevan lisäksi yksi este köyhyyttä vastaan taistellessa. Lainauksessa myös kastisäännöt on yhdistetty sielunvaellusoppiin. Kastijärjestelmä ja sielunvaellusoppi yhdistetään myös toisaalla Spectrumin hindulaisuuden kuvauksessa: Kastijärjestelmä on yhteydessä hindujen käsityksiin karmasta, dharmasta ja samsarasta. 246 Tässä yhteydessä ei kuitenkaan enää puhuta sielunvaellusopista, vaan käytetään hindulaisuuden yhteyteen paremmin sopivaa sanaa samsāra. Spectrumissakin hindulaisuuden sanotaan olevan suvaitsevainen. Tämä nousee esille kerrottaessa, kuinka pelastukseen on useita teitä: Erään hindulaisen perusajatuksen mukaan pelastukseen johtaa monia teitä, joista mikään ei välttämättä ole muita parempi. 247 Aiemmin tässä luvussa käsiteltiin toista Spectrumin kohtaa, jossa myös korostettiin sitä, että hindulaisuudessa pelastukseen johtavia teitä uskotaan olevan useita. Monet erilaiset tavat saavuttaa pelastus ovatkin toistuva teema Spectrumin hindulaisuuden esittelyssä. Esittelyssä kerrotaan myöhemmin lisää vapautumisesta puhumalla pelastuksesta ātmania ja Brahmania käsittelevässä alaluvussa: Hindulaisten käsityksen mukaan atman on ihmiselle tärkein asia. Atman on sanskritinkielinen sana, joka käännetään tavallisesti»sieluksi» tai»itseksi». Ihmisruumis on vain atmanin väliaikainen asumus. Atmanin maallinen elämä on kärsimysten leimaama: todellista onnea on mahdoton saavuttaa. Kuolemakaan ei sinänsä johda pelastukseen. Useimmiten atman palaa maan päälle jonkin ajan 244 Ks. Spectrum 1977, Spectrum 1977, 575. Alkuperäisessä tekstissä koko lainattu osio on kursivoitu. 246 Spectrum 1977, Spectrum 1977,

99 kuluttua aloittaakseen uuden elämän ihmisenä tai eläimenä. Tämä jälleensyntymien ketju (samsara) on karman lain tulosta. Karma voidaan määrittää jäännökseksi kaikista niistä teoista, joita ihminen on tehnyt eläessään. Ihmisten teot arvioidaan dharman eli maallisten ja hengellisten velvollisuuksien mukaan, jotka vaihtelevat kasteittain. Niin kauan kuin jäännös alittaa normin, ihminen on samsaran kahlehtima. Tästä kärsimyksestä voidaan pelastua atmanin yhteydessä Brahmaniin. Brahman edustaa korkeinta todellisuutta, kaiken kattavaa voimaa, josta kaikki asiat ovat lähtöisin. Se voidaan käsittää ylimmäksi jumaluudeksi, mutta oikeastaan se on vielä enemmän: illuusioiden ja harhojen maailman ainoa realiteetti. Brahman ilmenee kaikkialla, myös atmanissa. Atman ja Brahman ovat siis olemukseltaan identtisiä. Eräässä Upanišadissa tämä totuus ilmaistaan lauseella tat tvam asi,»se (Brahman) olet sinä (atman)». Mutta vaikka atman ja Brahman ovatkin perimmältään yhtä, ihminen saavuttaa pelastuksen vain, jos atman on kokonaan yhtynyt Brahmaniin eikä toimi erillisenä. Kun tämä tapahtuu, jälleensyntymien ketju katkeaa. Atman saavuttaa silloin vapahduksen, mokšan, jota voidaan verrata buddhalaisten nirvanaan. 248 Spectrum nostaa ātmanin ja Brahmanin keskeisiksi hindulaisuuden piirteiksi, eli korostaa tiedon tietä ja Upanišadeja. Brahmanin ja ātmanin keskeisyyteen viittaa niitä käsittelevän alaluvun laajuus. Samassa alaluvussa puhutaan myös samsārasta, dhammasta ja karmasta sekä verrataan hindulaisuutta ja buddhalaisuutta keskenään: mokšaa verrataan nirvānaan. Spectrumissa on piirre, jota ei suurimmassa osassa muissa tutkimuksessa mukana olleista tietosanakirjoissa ollut: ātman voi karman lain seurauksena päätyä aloittamaan uuden elämän myös eläimenä. Ātmania ja Brahmania käsitellään myös hindulaisuuden historian esittelyssä: Brhadaranyaka Upanišad opettaa, että ihmisen sielu syntyy maalliseen kärsimysten alaiseen elämään loputtomasti, yhä uudelleen ja uudelleen. Upanišadien jälkeisenä aikana monet hartaat hindut etsivät pohtimalla atmanin ja Brahmanin ykseyttä pelastusta tästä jälleensyntymien ketjusta. Noin 500 ekr. alkoi yleistyä se ajatus, että pelastus voitaisiin saavuttaa oikean tiedon ja askeesin avulla. Nämä ajatukset osuivat yksiin buddhalaisuuden ja jainalaisuuden, kahden Intian niemimaalla samoihin aikoihin syntyneen uskonnon, opetusten kanssa. 249 Tässäkin osuudessa nostetaan esiin jälleensyntymä, ātman ja Brahman. Katkelmassa verrataan myös lyhyesti hindulaisuuden opetuksia buddhalaisuuden ja jainalaisuuden opetuksiin. Useissa tutkimuksessa mukana olevissa tietosanakirjoissa hindulaisuuden sanotaan olevan suvaitsevainen, mutta Spectrumissa kuvataan myös uudistusliikkeen negatiivista suhtautumista kristinuskoon: Ārya Samājin kerrotaan suhtautuneen avoimen 248 Spectrum 1977, Spectrum 1977,

100 kielteisesti länsimaihin ja kristinuskoon. 250 Useista muista tietosanakirjoista poiketen Spectrum ei anna hindulaisuudesta suvaitsevaista kuvaa. Spectrumissa annetaan myös ymmärtää, että ihmiset eivät aina toimi täysin hindulaisten oppien mukaisesti: Intialaisissa kylissä palvotaan paikallisia jumalia ja vielä useammin jumalattaria, joilla on vain vähän yhteistä hindulaisen opin kanssa. 251 Teksti asettaa näin oppineiden hindulaisuuden normiksi, jota oletettavasti vähemmän oppineiden kyläläisten tulisi noudattaa. Persoonallisiin jumaliin ja persoonattomaan brahmaan liittyvät teemat ovat osana Spectrumin hindulaisuuden kuvausta: Brahman on korkein voima,»kaikkeus», joka on ihmisen käsityskyvyn saavuttamattomissa ja siksi vailla persoonallisia piirteitä. Višnulla ja Šivalla taas on persoonallisia piirteitä, ja niinpä heidän palvontansa onkin paljon yleisempää. 252 Višnun ja Śivan persoonalliset piirteet esitetään syyksi sille, että heidän palvontansa on yleisempää kuin Brahman palvonta. Näin korostetaan, kristilliseen tapaan, persoonallisen jumalan palvontaa. Syklisellä maailmankäsityksellä on myös oma otsikko hindulaisuuden kuvauksessa. Spectrumissa esitetään syklisen maailmankuvan ja samsāran välillä olevan yhteys: Tämä syklinen maailmankuva ilmenee selvästi samsaran käsitteessä jälleensyntymien kierrosta, joka tapahtuu karman lakien mukaan. 253 Syklisen maailmankuvan yhteydessä todetaan, ettei kiertokulku koske pelkästään ihmistä, vaan koko maailmaa: Ei ainoastaan ihmissielu, atman, vaan koko maailmankaikkeus on tällaisen syklisen tapahtuman alaisena. 254 Lainauksessa mielenkiintoista on myös se, että atman samastetaan nimenomaan ihmissieluun atman on ainoastaan ihmisten sielu, eikä ei minkä tahansa elävän olennon sielu tai itse. 250 Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

101 Etiikan ja säädösten ulottuvuus Spectrumissa on erillinen väliotsikko Ahimsa : Ahimsa tarkoittaa väkivallattomuuden periaatetta, jonka mukaan eläviä olentoja ei saa vahingoittaa. Tätä periaatetta korostavat erityisesti jainalaiset, mutta se on myös hindujen ja buddhalaisten hyväksymä. Intian hindujen keskuudessa ahimsa-etiikka ilmenee mm. kasvisruokavalion kannattamisena. Erityisen ankarasti hindut kieltävät lehmän tappamisen; lehmäähän pidetään pyhänä eläimenä. Tällä on kauaskantoisia taloudellisia seurauksia. Intiassa on milj. vapaana kuljeskelevaa lehmää, jotka aiheuttavat melkoisia vahinkoja viljelysmaille. lypsylehmiä ja vetojuhtia käytetään sitä paitsi usein tehottomasti. Pienempi mutta paremmin ruokittu karja olisi nykyisiä suuria nälkiintyneitä laumoja paljon edullisempi. Näin radikaali muutos vaatisi kuitenkin milj. lehmän tappamista. Tältä osin hindujen etiikka on osoittautunut taloudellisen kehityksen esteeksi. 255 Kuvauksessa etiikasta nostetaan elävien olentojen vahingoittamisesta pidättäytymisen ohella esiin kasvissyönti. Tällä haluttaneen sanoa hindulaisuudessa kunnioitettavan erilaisia eläviä olentoja. Erityisesti ahimsaa korostetaan suhteessa lehmään. Lehmä on erityissuojelun kohde ja sellaisena pyhä. Kuitenkin alaluvussa korostetaan lehmiin Intiassa liittyviä negatiivisia puolia ja ongelmia. Vaikka lehmiin Intiassa liittyi myös positiivisia asioita, näitä ei tuoda esille. Tekstissä suhtaudutaan kriittisesti hindujen lehmiä koskeviin käytänteisiin sekä lehmien tappamista koskevaan kieltoon. Teksti nostaa selkeästi esille vapaana kulkevista lehmistä koituvat taloudelliset vahingot. Lisäksi siinä väitetään muun muassa lypsylehmien käytön olevan yleisesti tehotonta. Taloudellisesti kannattavammaksi ratkaisuksi esitetään lukumäärällisesti pienempi karja. Erikseen nostetaan esille, kuinka Intiassa suuret karjalaumat ovat nälkiintyneitä. Tällä pyritään mahdollisesti herättämään lukijassa jonkinlainen tunnereaktio Intian lehmien huonoa asemaa kohtaan. Lehmien tappamista koskeva kielto nähdään tekstissä yhteiskunnan kehityksen esteenä tai hidasteena. Tätä käsitystä vahvistetaan väitteellä, että lehmien tappamatta jättäminen on taloudellisen kehityksen este. Kehitys edellyttää tekstin mukaan hyödyttömien lehmien tappamista. Spectrumissa kastisääntöjen noudattamisen, yhteisöllisen etiikan erään muodon, kerrotaan vaikuttavan positiivisesti seuraavaan elämään: 255 Spectrum 1977,

102 Hindulaisuus on nivoutunut läheisesti sosiaaliseen ja taloudelliseen elämään, Intiassa erityisesti kastijärjestelmään. Hindujen sielunvaellusopin mukaisesti kastisääntöjen noudattaminen palkitaan seuraavassa elämässä. Usein on väitetty, että tällainen ajattelutapa saa tavallisen hindun alistumaan kohtaloonsa ja on siis vakavana esteenä taistelussa köyhyyttä vastaan. Monet sosiologit kuitenkin hylkäävät näkökannan, jonka mukaan hindulaisuudella olisi tällainen yksiselitteinen jarruttava vaikutus. 256 Erikseen nostetaan esille ylempien kastien ihanne-elämänkausi. Tosin tekstissä se esitetään kaikkien hindujen ihanteeksi. Syklinen käsitys näkyy myös ihmisten elämässä. Vanhan hindulaisen ihanteen mukaan ihmiselämän tulisi muodostua neljästä toisiaan seuraavasta vaiheesta (ašramat), jotka ovat brahmacarya eli opiskelukausi, garhastya eli perhe-elämänkausi, vanaprastya eli vetäytyminen syrjään normaalista elämänmenosta ja sannyasa eli yksinäisen elämän ja mietiskelyn kausi. Tietenkin on vain vähän hinduja, jotka tosiaan elävät tämän ihanteen mukaan. Hindujen elämä esitetään muutenkin varsin kurinalaiseksi. Askeesin sanotaan olevan karu elämäntapa, joka on hinduille usein tärkeä: Hindut pitävät usein tärkeänä askeesia (tapas), karua elämäntapaa, jossa ihminen kieltää itseltään monia asioita. uskotaan, että ken kykenee kärsimään kaiken vaaditun, hän saavuttaa tilan, jossa voi vaikuttaa jumalallisiin voimiin. Askeesia pidetään lisäksi menetelmänä, joka auttaa sulautumaan jumalalliseen kaikkeuteen ja näin saavuttamaan pelastuksen murheellisestä jälleensyntymien ketjusta. Tällaista elämäntapaa noudattavat melko harvat hindut. Käsitys intialaisten askeettisesta ja passiivisesta tavasta elää on eräs niistä harhaluuloista, joita Intian ulkopuolella vallitsee. Toisaalta»pyhää miestä», joka seuraa tätä vaikeata elämäntapaa, kunnioitetaan suuresti ja hän voi olla varma almujen saannista. 257 Askeesi on esillä muuallakin hindulaisuuden esittelyssä. Kuitenkin tekstissä todetaan myös, että kovinkaan monet hindut eivät noudata askeesin mukaista elämäntapaa. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus Spectrumissa on hindulaisuuden määritelmässä alaluku Hindulaisuus ja yhteiskunta. Tämä alaluku pitää sisällään väliotsikon Kastit. Kastien merkityksellisyydestä tämän teoksen näkökulmasta kertoo jotain se, että kasteilla on tällä tavoin oma väliotsikkonsa. 256 Spectrum 1977, Spectrum 1977,

103 Hindulaisuus on siinä määrin yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen elämään nivoutunutta, että sitä voisi luonnehtia myös elämänfilosofiaksi, joka ei rajoitu vain metafyysisiin asioihin vaan tarjoaa myös käytännön ohjeita. Kastit Hindulaisuuden ja yhteiskunnan välinen suhde ilmenee selvimmin kastijärjestelmässä, joka Intiassa, etenkin maaseudulla, määrää sosiaalisia suhteita. Kasti on rituaalisen puhtauden kriteerein määritelty ihmisryhmä, jolla on tietty asema yhteiskuntahierarkiassa. Jos ihminen on liian läheisessä kosketuksessa alemman, vähemmän puhtaan kastin jäsenen kanssa, hän tulee itsekin epäpuhtaaksi. Näin kastit ovat suhteellisen suljettuja ryhmiä. Kastijärjestelmä on yhteydessä hindujen käsityksiin karmasta, dharmasta ja samsarasta. Koska dharma usein käsitetään jonkin kastin jäseniä koskevaksi säännöstöksi, pidetään sääntöjen noudattamista uskonnollisena velvollisuutena. --- Saksalaisen sosiologin Max Weberin ( ) mukaan Intian yhteiskunta on luonteeltaan staattinen, ja länsimaistyyppinen teollistuminen olisi siellä mahdoton. Teollistuminenhan vaatisi uusia toimintamuotoja, jotka olisivat ristiriidassa oikeaoppisten hindulaisten normien kanssa. Weberin mielestä hindut lisäksi ovat syvästi fatalistisia eivätkä pidä elämää arvokkaana. Niinpä he yrittävätkin paeta maallista elämää vetäytymällä mietiskelyyn ja askeesiin. Mielikuva toimettomasta, fatalistisesta ja konservatiivisesta hindusta on vaikuttanut jopa nykyisen Intian kehitysongelmien tulkitsemiseen. Aikamme sosiologit ja antropologit ovat kuitenkin kritisoineet paljon weberiläistä katsantokantaa. Heidän mielestään Weber korostaa liiaksi askeesia, joka kuitenkin on vain yksi monista pelastukseen johtavista teistä. Käytännön esimerkit osoittavat, että hindulainen fatalismi ja konservatismi eivät välttämättä ole kehityksen esteitä. Näyttää siltä, etteivät rituaalisen puhtauden normit juuri ole vaikuttaneet Intian teollistumiseen. Myös kastihierarkian sisällä tapahtuu muutoksia. On kuitenkin totta, että kastijärjestelmällä ja yleensäkin uskonnolla on suuri vaikutus valtasuhteisiin, erityisesti maaseudulla. 258 Kasteja käsittelevä osio keskittyy huomattavan laajasti Max Weberin kriittiseen käsitykseen Intian yhteiskunnasta. Noin puolet tekstistä esittelee Weberin näkemystä. Hindulaisuuden esittäminen Weberin kautta antaa uskonnosta erikoisen kuvan, jos tarkoituksena on antaa hindulaisuudesta mahdollisimman puolueeton kuva. Syynä tähän saattaa olla se, että teksti pyritään jollain tavalla tuomaan lähemmäksi lukijaa, jonka todennäköisesti oletetaan olevan eurooppalainen ja suomalainen. Samalla luodaan eurooppalaista ylemmyyttä hindulaisuuteen nähden. Tätä käsitystä vahvistaa se, että kuvaukseen on liitetty huomattavan paljon muutakin asiaa länsimaista ja länsimaisista henkilöistä. Spectrumissa olikin muita analyysissa mukana olleita tietosanakirjoja selkeämmin havaittavissa eurooppalainen lähtökohta tai jopa länsimaalaiskeskeisuus, josta hindulaisuutta tarkastellaan. Hindulaisuus esitetään länsimaisten tutkijoiden tulkintojen pohjalta, ei hindulaisuuden omista lähtökohdista. Lainauksen viimeisessä lauseessa nostetaan esille vetäytyminen ja askeesi nämä kaksi ovat osa hindulaisuuden 258 Spectrum 1977,

104 käytännön ja rituaalien ulottuvuutta. Ne ovat keskeisiä käsitteitä myös Weberin teoksessa Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Tämä korostaa edelleen länsimaista tapaa puhua hindulaisuudesta. Spectrum antaa osana hindulaisuuden kuvausta lyhyen määritelmän myös kastille. Kuten edellä on havaittu, kastijärjestelmä liitetään usein karmaan, eikä Spectrum ole tässä poikkeus: Kastijärjestelmä on yhteydessä hindujen käsityksiin karmasta, dharmasta ja samsarasta. 259 Tämän tarkemmin ei kerrota, millä tavoin karma ja kasti ovat yhteydessä toisiinsa. Karman ohella Spectrum liittää kastilaitokseen dharman ja samsāran. Kasteista bramiinit mainitaan useassa eri kohdassa hindulaisuuden kuvausta. Jo ennen varsinaista kasteja käsittelevää alalukua todetaan: Useimmat hindut hyväksyvät Veda-kirjojen ja bramiinikastin auktoriteetin. 260 Bramiinit mainitaan erikseen myös käsiteltäessä hindulaisuuden kehitysvaiheita: Bramiiniluokan pappisjäsenet kehittivät vähitellen Samhita-tradition filosofiaa. Näin alkunsa saanutta hindulaisuuden vaihetta sanotaan brahmalaisuudeksi. 261 Myös muualla hindulaisuuden määritelmässä bramiinit ovat esillä tarkasteltaessa hindulaisuuden historiaa: Bramiinit suorittivat nämä uhririitit, minkä ansiosta heidän vaikutuksensa kasvoi huomattavasti. 262 Bramiinien erityisasema tuodaan esille myös rituaalien suorittamisoikeuden kautta: Useimmissa temppeleissä saavat vain bramiinikastiin kuuluvat papit suorittaa rituaaleja. 263 Spectrum keskittyy siis kertomaan kastien osalta erityisen paljon nimenomaan bramiineista. Tässä se ei poikkea muista tietosanakirjoista. Spectrumissa on kuitenkin huomioitu velvollisuuksien vaihtelu kasteittain: Ihmisten teot arvioidaan dharman eli maallisten ja hengellisten velvollisuuksien mukaan, jotka vaihtelevat kasteittain. 264 Hindulaisuus on nivoutunut läheisesti sosiaaliseen ja taloudelliseen elämään, Intiassa erityisesti kastijärjestelmään. Hindujen sielunvaellusopin mukaisesti kastisääntöjen noudattaminen palkitaan seuraavassa elämässä. Usein on väitetty, että tällainen ajattelutapa saa tavallisen hindun alistumaan kohtaloonsa ja on siis vakavana esteenä taistelussa köyhyyttä vastaan. Monet sosiologit kuitenkin hylkäävät näkökannan, jonka mukaan hindulaisuudella olisi tällainen yksiselitteinen jarruttava vaikutus Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, 575. Alleviivaus alkutekstissä. 265 Spectrum 1977,

105 Spectrumin hindulaisuuden kuvauksessa kerrotaan kastijärjestelmän ja sielunvaellusopin välisestä suhteesta. Siinä painotetaan myös selkeästi hindulaisuuden olevan vahvasti yhteydessä sekä sosiaaliseen että taloudelliseen elämään. Kuvauksessa pidetään myös ongelmana sielunvaellusopin ja kastisääntöjen noudattamisen yhteyttä: se johtaa kohtaloonsa alistumiseen, mikä voi olla hidasteena köyhyyttä vastaan kamppailtaessa. Näkökulma on länsimaisen kehityskeskeinen. Kuvauksessa käytetään lisäksi termiä epätasa-arvon filosofia, jonka todetaan ilmenevän muun muassa kastijärjestelmän muodossa: Hindulaisuudessa korostuu myös epätasa-arvon filosofia. Tämä ilmenee selvimmin kaikkia hinduja koskevassa kastijärjestelmässä. 266 Termillä epätasa-arvon filosofia voidaan katsoa olevan negatiivinen sävy, ja sen käytön voidaankin sanoa tukevan tulkintaa, jonka mukaan Spectrumissa kastijärjestelmä ja kastisäännöt nähdään ongelmana. Spectrumin mukaan kastijärjestelmä ei vielä vedojen aikaan ollut vahvasti esillä yhteiskunnassa: Vedojen aikaan tunnettiin vain vähän monia nykyhindulaisuuden merkittäviä jumalia ja sosiaalisia instituutioita, esim. kastijärjestelmää. 267 Näin ollen Spectrum ei luo pelkästään kuvaa jatkuvuudesta Vedojen ajan ja nykyhindulaisuuden välille. Kastijärjestelmän kerrotaan myös olevan yksi niistä tavoista, joita islam halveksi. Tässä esiin tuodaan toimija, joka vastusti kastijärjestelmää. Muutamat uskonnon pääuudistajista, kuten Ramananda (n ) ja Kabir ( ), joka perimätiedon mukaan oli alkuaan muslimi, yrittivät kehittää vakavaa, tyyntä hindulaisuuden muotoa, johon ei sisältyisi eräitä islamin halveksimia tapoja, kuten kuvainpalvontaa, kastijärjestelmää ja Veda-kirjojen auktoriteettia. 268 Spectrumissa kerrotaan myös kastijärjestelmää puoltavasta lähteestä, Dharmasastrakirjoituksista: Ihmisen velvollisuudet, hänen dharmansa, on selitetty tarkkaan Dharmasastra-kirjoituksissa. Nämä korostavat jo vallitsevan kastijärjestelmän merkitystä. 269 Dharmasastra-tekstit ovat vedoihin pohjautuvia kirjoituksia, jotka ovat peräisin ensimmäiseltä vuosituhannelta meidän ajanlaskuamme. Ne käsittelevät eri kastien velvollisuuksia. 266 Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

106 Kastit ovat esillä myös riittejä käsittelevässä osiossa: Hindulaisuudessa on lukuisia riittejä, mutta hindujen ei tarvitse suorittaa niitä kaikkia. Tämä johtuu paitsi uskonnon yleisestä suvaitsevaisuudesta myös siitä, että riitit liittyvät eri sukupuoliin, ikäryhmiin, kasteihin ja lahkoihin. Esim. korkeampien kastien miehillä on velvollisuus suorittaa monia riittejä joka aamu ruumiinsa rituaalisen puhdistamisen yhteydessä. 270 Tekstin mukaan kasti, johon yksilö kuuluu, vaikuttaa hänen suorittamiinsa rituaaleihin ja tätä kautta jokapäiväiseen elämään. Esimerkkinä siitä, millaisia rituaaleja eri kasteihin kuuluu, käytetään korkeampien kastien joka-aamuisia rituaaleja. Näiltäkin osan hindulaisuuden määritelmän painopiste on korkeimmissa kasteissa ja niiden tavoissa alemmat kastit jäävät sivuun. Sama toistuu myös siirtymäriittien kuvauksessa: Erityisesti korkeiden kastien hinduilla on paljon initiaatioriittejä, jotka symboloivat uuden elämänvaiheen alkamista ja joista tärkein on Veda-ajalta juontava upanayana. Näissä riiteissä kolmen korkeimman kastin, bramiini-, kšartrya- ja vaišya-kastin, jäsenet saavuttavat täysivaltaisen jäsenyyden kastissaan. Tätä pidetään toisena syntymänä. 271 Hindulaisuutta lähestytään siis hyvin vahvasti painottaen korkeampien kastien näkökulmaa. Useimmista muista tutkielmassa mukana olleista tietosanakirjoista poiketen Spectrum mainitsee kuitenkin useamman kuin yhden kastin. Huomioinarvoista on myös se, että Kšatriya- ja vaišyo-kastin kohdalla käytetään epätavallista translitterointia. Kastijärjestelmä on esillä myös kuvateksteissä (Kuva 35): Kuva 35. Bengalilainen Ram Mohan Roy ( ) näki länsimaisessa kristinuskossa ja rationalismissa haasteen hindulaisuudelle vapautua eräistä hänen mielestään vanhentuneista aineksista, kuten leskien polttamisesta ja kastijärjestelmästä. Tätä varten hän perusti 1828 Brahma Samajin uudistusliikkeen. 272 Kuvatekstissä hindulaisuutta kritisoidaan länsimaisesta näkökulmasta vetoamalla erään hindulaisuuden uudistajan näkemyksiin. Teksti luo lukijalle kuvaa siitä, että hindulaisuus on käytännöiltään jollain tavalla vanhanaikaisempi kuin kristinusko ja sen tavat nykyaikaan sopimattomampia. 270 Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

107 Toisessa kuvassa (kuva 36) ja kuvatekstissä esitellään toinen uudemman hindulaisuuden merkkihenkilö, Narendranath Vivekanda: Kuva 36. Ramakrišnan oppilas Narendranath Datta eli Svami Vivekanda ( ) perusti Kalkutassa 1897 vieläkin elävän Ramakrišna-lähetyksen. Hän yritti uudistaa hindulaisuutta mm. tähdentämällä voimakkaasti sosiaalista laupeudentyötä. Vivekananda pyrki tekemään hindulaisuutta tunnetuksi kaikkialla maailmassa. Vuonna 1893 hän osallistui Chicagossa kansainväliseen uskontokongressiin, jossa hänen ajatuksensa saivat laajaa vastakaikua. 273 Royn tavoin myös Vivekandasta on määritelmän yhteydessä kasvokuva ja lyhyt esittelyteksti. Sosiaalinen laupeudentyö on yksi asioista, joka on nostettu kuvatekstissä esille. Spectrumissa kritisoidaan myös hindulaista asketismia: Käsitys intialaisten askeettisesta ja passiivisesta tavasta elää on eräs niistä harhaluuloista, joita Intian ulkopuolella vallitsee. Toisaalta»pyhää miestä», joka seuraa tätä vaikeata elämäntapaa, kunnioitetaan suuresti ja hän voi olla varma almujen saannista. 274 Termi pyhä mies on lainausmerkeissä, mikä kyseenalaistaa sen. Askeettisuus yhdistetään passiiviseen elämäntapaan. Askeettisuutta sanotaan vaikeaksi elämäntavaksi, samalla korostaen, ettei se kuulu kaikkien intialaisten ominaisuuksiin. Askeesi ja pyhät miehet sijoitetaan näin hindulaisuuden reuna-alueille. Spectrumin yksi erityispiirre on tapa, jolla se kiinnittää lukijan huomion kastijärjestelmän vaikutuksesta politiikkaan: Koska hindujen uskonnolla ei ole keskitettyä organisaatiot eikä muodollista johtoasemaa, se vaikuttaa politiikkaan melko epäsuorasti, lähinnä kastijärjestelmän kautta. 275 Hindujen kastijärjestelmän merkitys politiikassa tulee ilmi erityisesti paikallistasolla. Poliittisten puolueiden paikallisosastot ajavat usein alueidensa kastien asioita. Vaaleissa pyritään aina varmistamaan, että paikallinen ehdokas kuuluu seudun väkiluvultaan suurimpaan kastiin Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

108 Tekstissä käsitellään muita tietosanakirjoja suoremmin kastien ja kastijärjestelmän vaikutusta politiikkaan. Uskonnolla kerrotaan olevan vain epäsuora vaikutus politiikkaan, ja tällöinkin lähinnä paikallisella tasolla. Materiaalinen ulottuvuus Kuva 37. Yksi hindulaisuuden pyhiä sanoja eli mantroja on»om» tai»aum», kuten se myös usein kirjoitetaan. Tämän tavun tulkinnat eroavat suuresti toisistaan. eräiden mukaan kirjaimet tarkoittavat Agni-, Varuna- ja Maruts-jumalan alkukirjaimia, toisten mukaan»aum» edustaa Trimurtia, eräänlaista kolmiyhteyttä, jonka muodostavat Višnu, Šiva ja Brahma. Eräissä Upanišadeissa, Brahmalaisuuden keskeisissä kirjoissa,»om» samastetaan Brahmanin, korkeimman persoonattoman voiman, kanssa. 277 Kuva 37 on hyvin samankaltainen kuin Otavan isossa fokuksessa, joskin siinä kuva on mustavalkoinen toisin kuin Spectrumissa. Kuvan 37 kuvatekstissä jumalien mainitsemisen osalta kuvateksti sopii uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen. Jos kuva itsessään tulkitaan symboliksi, sopii se myös uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Kuvatekstissä kerrotaan laajasti ristiriidoista aum-tavun tulkinnassa. Kuvateksti keskittyy tavun etymologiaan. Epäselväksi jää, miksi tavu on pyhä ja mihin sitä käytetään. Lisäksi kuvatekstissä käytetään termiä kolmiyhteys, joka tuo mieleen kristinuskon. Tällä tavoin hindulaisuudesta luodaan lukijalle enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Hindulaisuuden esittelyn alkupuolella alaluvussa todetaan palvonnan kohteiksi jumalten ja jumalattarien lisäksi myös materiaalisempia asioita ja paikkoja: Palvonnan kohteina on paitsi lukuisia jumalia ja jumalattaria myös pyhiä eläimiä, kasveja, jokia ja muita paikkoja. 278 Kyseessä on kuitenkin vain näiden asioiden maininta, eikä esimerkiksi yhtäkään palvonnan kohteena olevaa jokea mainita nimeltä. Toisen kerran kasvien ja eläinten palvonta mainitaan viidennessä alaluvussa, jossa mainitaan myös esineiden palvonta ja eläimistä palvonnan kohteen esimerkiksi annetaan käärme: Esineitä, kasveja ja eläimiä, esim. käärmeitä, palvotaan samoin kaikkialla. 279 Tämä luo 277 Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

109 hindulaisuudesta uskontona hyvin yhtenäistä kuvaa. Spectrum nostaa esille hindulaisuuden kuvainpalvonnan ja kritisoi sitä viittaamalla yläluokan hinduoppineiden kritiikkiin, jonka kohteena oli bhaktitie ja peruteena tiedontien väitetty ylivertaisuus: Tärkein koulukunnista on Vedanta, johon Upanišadit ovat paljon vaikuttaneet ja jota etenkin luvulla elänyt munkki Šankara on kehittänyt. Tuon ajan hindulaisuudelle oli luonteenomaista lukuisten temppelien rakentaminen ja yhä etenevä kuvainpalvonta. 280 Muutamat uskonnon pääuudistajista, kuten Ramananda (n ) ja Kabir ( ), joka perimätiedon mukaan oli alkuaan muslimi, yrittivät kehittää vakavaa, tyyntä hindulaisuuden muotoa, johon ei sisältyisi eräitä islamin halveksimia tapoja, kuten kuvainpalvontaa, kastijärjestelmää ja Veda-kirjojen auktoriteettia. 281 Vuonna 1828 bengalilainen Ram Mohan Roy ( ) perusti Brahma Samajin. Roy halusi vapauttaa hindulaisuuden monista sellaisista piirteistä, joita se oli omaksunut Upanišadien jälkeisenä aikana. Hän vastusti kiihkeästi satia eli leskien polttamista, kastijärjestelmää ja kuvainpalvontaa. 282 Spectrumissa kuvainpalvonta on hindulaisuuden määritelmässä toistuvasti esillä oleva teema ja 800-lukujen hindulaisuuden ominaispiirteeksi teos määrittelee temppelien rakentamisen sekä kuvainpalvonnan lisääntymisen. Myöhemmin tekstissä todetaan, että islam halveksi muun muassa kuvainpalvontaa. Myös hindulaisuuden uudistajan Ram Mohan Royn kerrotaan vastustaneen kuvainpalvontaa. Näin erotetaan oikea yläluokan hindulaisuus väärästä eli kansanhurskaudesta. Toisaalta kotona ja temppeleissa toimitettavat rituaalit, joihin liittyy kuvainpalvontaa, esitetään melko neutraalisti: Jumalia palvotaan joko kotona tai temppelissä. Temppeli on yleensä omistettu jollekin jumalalle tai jumalattarelle, ja siellä on usein jumalan kuvia. Hindujen jumalanpalvelus ei kuitenkaan ole varsinaisesti kuvien palvontaa; useimmat hindut näet pitävät kuvia ainoastaan välineinä, jotka auttavat heitä suuntaamaan palvontansa tiettyyn jumalaan. Useimmissa temppeleissä saavat vain bramiinikastiin kuuluvat papit suorittaa rituaaleja. 283 Tekstissä todetaan temppeleissä olevan mahdollisesti jumalan kuvia, mutta painotetaan heti tämän jälkeen, ettei kyse kuitenkaan ole kuvien palvonnasta, vaan jumalankuvilla on vain välinearvo. Tämä tulee esille myös alaluvussa, joka koskee tapoja ja 280 Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

110 käsityksiä. Temppeleissä käyminen ei ole pakollista hindulle, joten niiden jumalankuvatkaan eivät ole olennaisia: Hindu ei lakkaa olemasta hindu, vaikkei koskaan kävisikään temppeleissä, sillä jokainen on vapaa etsimään jumalaa omalla tavallaan. 284 Temppelit ovat leipätekstin lisäksi esillä myös kuvatekstissä: Kuva 38. Vaikka sankarikokoelma»mahabharata» luultavasti on peräisin jo ajalta ennen ajanlaskumme alkua, se kuuluu nykyisinkin Intian kirjallisuuden klassikkoihin. Jotkut ainekset tästä vanhasta eepoksesta, mm. Krišna-jumalan sankariosa ja eräät moraaliperiaatteet, ovat vaikuttaneet huomattavasti myöhempään hindulaisuuteen. Keskeisenä»Mahabharatassa» on kahden intialaisen suvun välinen riita. Tämä johtaa legendaariseen taisteluun, joka on tässä kuvattuna Ellorassa sijaitsevan Kailasa-temppelin seinään. 285 Kuva 38 ja kuvateksti ovat kokonaisuus, joka sisältää sekä materiaalista ulottuvuutta että kertomusten ja myyttien ulottuvuutta. Valokuva Kailasa-temppelin seinästä esittää Mahabharatassa kuvattua kahden suvun välistä riitaa, jota ei itse leipätekstissä mainita. Näiltä osin kuvateksti tuo uutta informaatiota verrattaessa leipätekstiin. Kuvatekstissä kerrotaan suppeasti Mahabharatasta mainiten siihen sisältyvät moraaliperiaatteet sekä Krišnan yhteys Mahabharataan. Näiltä osin Mahabharata mahdollisesti samastetaan kuudenteen lukuunsa Bhagavadgītāan. Huomionarvoista on myös termin sankarikokoelma käyttäminen. Ilman kuvatekstiäkin katsoja voisi kyllä päätellä kiveen hakatun kuvan esittävän jonkinlaista taistelua, mutta kuvateksti luo lukijalle tarkemman kontekstin, johon liittää kuvan tapahtumat. Spectrumin hindulaisuuden kuvauksen loppupuolella on alaluku Juhlat ja pyhät paikat : Pyhiä paikkoja on kaikkialla Intiassa, ja ne ovat yleensä jokien rannoilla. Jokia pidetään samoin usein pyhinä. Erityisesti Ganges on hinduille hyvin tärkeä. Hinduilla on yleisenä toiveena tulla kuoltuaan poltetuksi Gangesin rannoilla. Pyhin paikka Gangesin varrella on Benares (Varanasi, Kasi). Muita tärkeitä pyhiä paikkoja ovat Hardwar Himalajalla ja Allahabad Spectrum 1977, Spectrum 1977, Spectrum 1977,

111 Pyhät paikat kuuluvat selkeästi uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen. Kuvauksessa painotetaan, etteivät pyhät paikat rajoitu jollekin pienelle, suppealle alueella, vaan niitä löytyy kaikkialta Intiasta. Kuten useissa muissakin teoksissa, myös tässä joet ja niiden lähiympäristö mainitaan erityisen keskeisinä pyhinä paikkoina. Ensimmäinen nimeltä mainittu pyhä paikka on Ganges, jonka tekstikohta yhdistää kuolemaan liittyviin rituaaleihin. Gangesin ohella muita nimeltä mainittuja pyhiä paikkoja ovat Benares (eli Varanasi), Kasi, Hardwar ja Allahabad. Näistä Ganges on kuitenkin ainoa, joka mainitaan useammassa kuin yhdessä virkkeessä. 3.4 Facta 2001 (1983) Hindulaisuus, h i n d u i s m i, Intian suurin uskonto. Hindulaisuus on useiden uskontojen yhteensulautuma. Sen juuret ovat n ekr. kehittyneessä brahmalaisuudessa, mutta varsinaisena syntyaikana pidetään lukua jkr., jolloin Šankara loi sen henkisen perustan. Hindulaisuus ei muodosta yhtenäistä oppijärjestelmää. Sen taustana on kuitenkin yhtenäinen perusnäkemys; alituisen syntymisen ja häviämisen alaisessa maailmassa elollisten olentojen ajatellaan muodostavan moniasteisen henkisen kokonaisuuden, jonka huipulla ovat jumalolennot ja kosminen tajunta (vrt. Intian filosofia). Karman oppiin vedoten on puolustettu myös kastilaitosta ( kasti). teologiaa hallitsee eräänlainen jumalan kolminaisuus (Trimurti), jossa Brahma edustaa maailman luojaa, Višnu ylläpitäjää ja Šiva hävittäjää, mutta monet hindulaiset kuuluvat joko Višnua tai Šivaa korkeimpana jumalana palvoviin lahkoihin. Lisäksi palvotaan monia eläinjumalia, ja myös ihmiset, mm. Mohandas Gandhi, ovat joutuneet palvonnan kohteeksi. Pyhiinvaelluspaikoista on huomattavin Varanasi, jossa pyhiinvaeltajat sielullisesti puhdistautuakseen kylpevät Gangesissa. Pyhistä kirjoituksista ovat Veda-hymnit, joita brahmaanit opettavat ja selittävät, ehdottoman arvovaltaisia, mutta käytännöllisessä uskonelämässä on niitä nuoremmilla puranoilla, tantroilla sekä Manun laeilla ym. teoksilla suurempi merkitys. Opillisesti hindulaisuus on suvaitsevainen: lahkojen synnyn syynä ovat usk. velvollisuuksien täyttämistä ja elämäntapoja koskevat eroavuudet. Hindulaisia on n. 519 milj., Intian lisäksi mm. Bangladeshissa, Pakistanissa, Nepalissa ja Sri Lankassa. 287 Facta 2001:n hindulaisuuden kuvaus on pitkälti sama kuin vuonna 1969 julkaistun Factan vastaava teksti (ks. alaluku 3.2). Facta 2001:ssä on kuitenkin satunnaisesti lauseita, joita Factassa ei ollut. Lisäksi osa sanoista on korvattu synonyymeilla, sanajärjestystä on vaihdettu, lyhenteitä on käytetty eri tavoin tai lauseen rakennetta on hieman 287 Facta ,

112 muokattu. Kuvaus on hyvin samankaltainen myös Nykysuomen tietosanakirjan, WSOY:n Ison tietosanakirjan ja Uuden tietosanakirjan hindulaisuuden esittelyjen kanssa. Facta 2001:ssä hindulaisuuden kuvauksen yhteydessä on kaksi kuvaa ja yhden virkkeen mittainen kuvateksti molemmille kuville. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen kuuluu Facta 2001:ssä muun muassa pyhiinvaellusta käsittelevä osio. Pyhiinvaelluksen yhteydessä esiin nousevia paikkoja ovat Varanasi ja Ganges. Tekstin mukaan pyhiinvaeltajat eivät kylve Gangesissa pelkästään ulkoisen puhdistautumisen tähden Gangesissa kylpemisen tavoitteeksi kuvataan henkinen tekstissä sielullinen puhdistautuminen. Śivan, Višnun ja eläinjumalien palvonnan lisäksi teos kuvaa suppeasti myös sitä, kuinka ihmisetkin voivat päätyä hindulaisuudessa jumalallisen palvonnan kohteiksi. Huomioitavaa on, että teoksen mukaan ihmiset joutuvat palvonnan kohteeksi. Palvonnan kohteeksi joutumista analysoidaan tarkemmin alaluvun 3.2 käytännön ja rituaalien ulottuvuuden yhteydessä. Esimerkkinä palvonnan kohteeksi joutuneesta henkilöstä tekstissä mainitaan Mohandas Gandhi. Gandhi mainitaan myös monissa muissa tutkielmassa mukana olleiden tietosanakirjojen hindulaisuuden määritelmässä, ja näiltä osin Facta 2001 ei poikkea useista muista tutkielmassa mukana olleista teoksista. Vasemmanpuoleisen kuvan kuvateksti koostuu yhdestä virkkeestä: Kuva 39: pyhiinvaeltajia kylpemässä Gangesissa Varanasissa Facta ,

113 Kuva kuvateksteineen sopii uskonnon käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen sekä materiaaliseen ulottuvuuteen. Kuva ja kuvateksti tukevat jo leipätekstissä kuvattuja, käytännön ja rituaalien ulottuvuuteen liittyviä tapahtumia. Materiaaliseen ulottuvuuteen kuvateksti sopii Gangesin maininnan osalta. Leipätekstin lisäksi pyhiinvaellukseen liittyvät teemat nousevat esille kuvatekstien yhteydessä. Jo leipätekstissä luodaan lukijalle yhteys Gangesin ja pyhiinvaeltajien välille. Facta 2001:ssä hindulaisuuteen liittyvä kuvateksti selittää ja nimeää kuvissa tapahtuvia asioita. Kuvalla, kuvatekstillä ja leipätekstillä on tässä teoksessa selkeä yhteys toisiinsa. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus Jumalista hindulaisuuden esittelyssä mainitaan Brahma, Śiva ja Višnu. Näiden yhteydessä puhutaan kolminaisuudesta. Kolminaisuuden mainitseminen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistettyjen ajatusten liittämisenä hindulaisuuteen. Tällä tavoin hindulaisuudesta luodaan lukijalle enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Brahman rooli luojana, Višnun rooli ylläpitäjänä ja Śivan rooli hävittäjänä on myös mainittu kuvauksessa. Śivan rooli uutta luovana on kuvauksessa häivytetty. Brahmasta poiketen Višnu ja Śiva mainitaan jumaliksi, joista jompaa kumpaa useat hindulaiset palvovat lahkoissaan korkeimpana jumalana. Termi lahko on kristillinen. Kuvaus luo näiltä osin hindulaisuudesta kristillisesti vääristynyttä kuvaa. Brahman, Śivan Višnun ja lisäksi teos mainitsee myös eläinjumalien olemassaolon. Opin ja filosofian ulottuvuus Kuten useissa muissakin tutkielmassa mukana olleissa teoksissa, myös Facta 2001:ssä tuodaan näkyvästi esille se, ettei hindulaisuudessa ole yhtenäisistä perusnäkemyksistä huolimatta yhtenäistä oppijärjestelmää. Facta 2001:ssä tämä huomio on tehty jo kuvauksen alkupuolella. Tämän jälkeen teos kuitenkin kuvaa hindulaisuuden perusnäkemyksiä yhtenäisiksi. Tekstissä puhutaan hindulaisuuden teologiasta, tosiasiassa hindulaisuudessa ole samassa mielessä teologiaa kuin esimerkiksi kristinuskossa. 109

114 Facta 2001 kuvaa hindulaisuuteen kuuluvaa toistuvaa syntymistä ja häviämistä. Tässä yhteydessä teos kuvaa myös hindulaisuudessa esiintyvää olemisen hierarkiaa. Korkeimmalla hierarkiassa ovat kuvauksen mukaan kosminen tajunta ja jumalolennot. Kuvauksessa ei kerrota, mitä tai keitä on alemmilla tasoilla. Teoksessa esitetään hindulaisuuden olevan opillisesti suvaitsevainen, ja tätä väitettä tukemaan käytetään lahkojen synnyn syitä. Lahkojen syntymisen syyksi kerrotaan eroavuudet, jotka koskevat elämäntapoja ja uskonnollisten velvollisuuksien täyttämistä. Tarkoituksena tässä on luultavasti tuoda lukijan tietoon se, etteivät lahkot suinkaan ole syntyneet opillisten riitojen tai erimielisyyksien vuoksi, vaan syynä ovat ennemminkin erilaisista elämäntavoista johtuvat eroavuudet. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus Teos nostaa esille karman opin ja kastilaitoksen välisen yhteyden. Tässä yhteydessä kerrotaan siitä, kuinka kastilaitoksen puolustamisessa on käytetty perusteena oppia karmasta. Esiin tuodaan bramiiniien rooli veda-hymnien opettamisessa ja selittämisessä, mutta sitä teos ei hindulaisuuden kuvauksen yhteydessä kerro, mitä tai keitä bramiinit ovat. Bramiineja ei tässä suoraan yhdistetä kasteihin, kastilaitokseen tai kastijärjestelmään. Materiaalinen ulottuvuus Toisin kuin vanhempi Facta, Facta 2001 ei mainitse hindulaisuuden kuvauksen yhteydessä jumalankuvia. Varanasin kerrotaan olevan merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Tämän jälkeen tekstissä mainitaan myös Ganges ja kerrotaan, mistä syystä pyhiinvaeltajat kylpevät siinä. 110

115 Vasemmanpuoleisella kuvalla on yhden virkkeen mittainen kuvateksti: kuva 40: Brahmaa esittävä veistos Ellorassa. 289 Tämä kuva kuvateksteineen on osa uskonnon materiaalista ulottuvuutta sekä kertomusten ja myyttien ulottuvuutta. Kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen kuva ja kuvateksti sopivat, koska niissä kuvataan Brahmaa. Uskonnon materiaaliseen ulottuvuuteen kuva ja kuvateksti sopivat, koska niissä on veistos. Useiden muiden tietosanakirjojen tavoin myös Facta 2001:n kuvan kerrotaan olevan Ellorasta. 3.5 Nykysuomen tietosanakirja (1993) hindulaisuus, h i n d u i s m i, yksi ns. suurista uskonnoista. Hindulaisuuden tunnustajia on n. 700 miljoonaa, valtaosa Intiassa. Hindulaisuus on useiden uskontojen yhteensulautuma, ja se sisältää itseensä melkein koko Intian usk. perinnön. Uskonnon juuret ovat brahmalaisuudessa, mutta sen varsinaisena syntyaikana pidetään lukua jkr., jolloin int. filosofi ja usk. uudistaja Šankara loi sen henkisen perustan. Hindulaisuudessa yhtyvät mitä moninaisimmat usk. kokemuksen, toiminnan ja ajattelun muodot. Sen ajatuksellisena taustana on kuitenkin varsin yhtenäinen perusnäkemys maailmasta ja elämästä; alituisen syntymisen ja häviämisen alaisessa maailmassa elollisten olentojen ajatellaan muodostavan moniasteisen kokonaisuuden, jonka huipulla ovat jumalalliset olennot ja kaikkitietävä kosminen tajunta. Sielu tai itse (atman) on kaikkien olentojen muuttumaton perusta, ja kaikki sielut ovat kaikkiyhteyden heijastumia. ihmisen päämääränä on sulautuminen maailmansieluun. Pahaan on ihminen yksin syypää. Synti on tietämättömyyttä, ja jokainen ihminen on joutunut nyk. tilaansa omien tekojensa eli karmansa vuoksi. Olennainen on käsitys sielunvaelluksesta (samsara). Yhtäläisyyden lain mukaan sielu hakeutuu sitä vastaavaan ruumiiseen. Jälleensyntymisen kiertokulusta vapautuu vasta kun vapautuu tietämättömyydestä. Karman oppiin vedoten on puolustettu myös hindulaiselle yhteiskunnalle luonteenomaista kastilaitosta ( kasti). Hindulaisuuden teologiaa hallitsee eräänlainen jumalan kolminaisuus, jossa Brahma edustaa maailman luojaa, Višnu ylläpitäjää ja Šiva hävittäjää. Lisäksi palvotaan monia eläinjumalia, ja myös ihmiset, mm. Mohandas Gandhi, ovat joutuneet jumalallisen palvonnan kohteiksi. Pyhiinvaelluspaikoista on huomattavin Varanasi (Benares). Pyhistä kirjoituksista ovat Veda-hymnit, joita brahmaanit opettavat ja selittävät, ehdottoman arvovaltaisia, mutta käytännön uskonelämässä on niitä nuoremmilla puranoilla, tantroilla sekä Manun laeilla ym. 289 Facta ,

116 teoksilla suurempi merkitys. Opillisesti hindulaisuus on suvaitsevainen; lahkojen synnyn syynä ovat usk. velvollisuuksien täyttämistä ja elämäntapoja koskevat eroavuudet. 290 Nykysuomen tietosanakirja ei ilmoita hindulaisuuden kuvauksen kirjoittajaa. Teoksen alusta löytyy lista kirjoittajista ja asiantuntijoista, mutta pelkän nimen ja mainitun tittelin perusteella on lähes mahdotonta sanoa, kuka on kirjoittanut minkäkin teoksessa olevista kuvauksista. Nykysuomen tietosanakirjassa on paljon samoja aineksia kuin Uudessa tietosanakirjassa, Factassa, WSOY:n Isossa tietosanakirjassa ja Facta 2001:ssä. Osa lauseista on täysin samoja kuin näissä aikaisemmissa teoksissa. Nykysuomen tietosanakirjaan on kuitenkin tullut lisää asioita verrattaessa Factaan ja Facta 2001:een, joitakin asioita on jätetty pois ja lauseet on muotoiltu hieman eri tavoin. Nykysuomen tietosanakirjan hindulaisuuden esittelyn yhteydessä ei ole kuvia. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Käytännön ja rituaalien ulottuvuuden osalta nykysuomen tietosanakirja nostaa esille pyhiinvaelluksen. Merkittävämmäksi pyhiinvaelluspaikaksi määritelmässä nimetään Varanasi eli vanhemmalta nimeltään Benares. Palvonnan osalta painotetaan, että hindut palvovat eläinjumalia. Eläinjumalien ohella kuvataan suppeasti myös sitä, kuinka ihmisetkin voivat päätyä hindulaisuudessa jumalallisen palvonnan kohteiksi. Huomioitavaa on, että teoksen mukaan ihmiset joutuvat palvonnan kohteeksi. Esimerkkinä palvonnan kohteeksi joutuneesta henkilöstä teos käyttää Mohandas Gandhia. Palvonnan kohteeksi joutumista analysoidaan tarkemmin alaluvun 3.2 käytännön ja rituaalien ulottuvuuden yhteydessä. 290 Nykysuomen tietosanakirja 1993,

117 Kertomusten ja myyttien ulottuvuus Nykysuomen tietosanakirja ei käsittele jumalia kovinkaan laajasti. Jumalalliset olennot ovat osana kuvauksen alkupuoliskoa, jossa niiden kerrotaan olevan kaikkitietävän kosmisen tajunnan ohella moniasteisen kokonaisuuden huipulla. Jumalista mainitaan nimeltä vain kolme: Brahma, Višnu ja Śiva. Niiden sanotaan muodostavan kolminaisuuden, jossa Brahman on luoja, Višnu ylläpitäjä ja Śivan puolestaan hävittäjä. Kolminaisuudesta puhumisen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistettyjen ajatusten liittämisenä myös hindulaisuuteen. Kolminaisuudesta puhumista hindulaisuuden yhteydessä käsitellään tarkemmin alaluvussa 2.5 kertomusten ja myyttien ulottuvuuden yhteydessä. Teoksessa nämä jumalat koetaan ainakin jollain tasolla merkittävinä. Tätä näkemystä puoltaa se, että nämä kolme mainitaan jumalista puhuttaessa ensimmäisenä, teos nimeää heidän roolinsa kolminaisuudessa ja tämän lisäksi he ovat ainoat nimeltä mainitut jumalat tässä teoksessa. Kuvauksessa nousee esiin Śivan rooli hävittäjänä, kun taas hänen uudelleenluova roolinsa on kuvauksessa häivytetty. Edellä mainittujen jumalten jälkeen esille tuodaan eläinjumalien olemassaolo, mutta niistä ei kerrota sen enempää eikä niitä mainita nimeltä. Nykysuomen tietosanakirjassa ei mainita avatāroja tai Višnun ruumiillistumia. Opin ja filosofian ulottuvuus Hindulaisuuden suvaitsevaisuutta Nykysuomen tietosanakirja lähestyy Facta 2001:n tavoin hindulaisuuden opillisen suvaitsevaisuuden kautta käyttäen esimerkkinä lahkojen syntyä. Kuten Facta 2001:ssä, myös tässä korostuu, etteivät lahkot ole syntyneet suurten opillisten ristiriitojen vuoksi. Lahkojen synnyn syyksi esitetään eroavuudet elämäntavoissa sekä velvollisuuksien täyttämisessä. Kuvauksen mukaan hindulaisuus on maailmaa ja elämää koskevien näkemystensä osalta yhtenäinen näiltä osin teos antaa hindulaisuuden luonteesta hyvin eheän kuvan. Tekstissä kuitenkin nostetaan esille myös hindulaisuuden monimuotoisuus: sen kerrotaan olevan monien eri uskontojen yhteensulautuma. 113

118 Factan ja Facta 2001:n tavoin myös Nykysuomen tietosanakirja kuvaa hindulaisuuteen kuuluvan toistuvaa syntymistä ja häviämistä. Tämän yhteydessä teos myös sanoo hindulaisuudessa esiintyvän hierarkisuutta. Korkeimmalla hierarkiassa ovat kuvauksen mukaan kosminen tajunta ja jumalolennot. Kuvauksessa tuodaan esille karman opin ja kastilaitoksen välinen yhteys. Määritelmässä kerrotaan yksilön karman vaikuttavan siihen, kuinka yksilö on päätynyt siihen tilaan, jossa hän on. Kuvauksessa selitetään lyhyesti myös pahan syytä sekä sitä, mitä synti on. Pahuuden ainoaksi syypääksi teos määrittelee ihmiset, ja synti on tietämättömyyttä. Tosin hindulaisuudessa ei ole synnin käsitettä siinä mielessä kuin kristinuskossa. Synnistä puhuminen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistetyn käsitteistön liittämisenä myös hindulaisuuteen. Tällä tavoin hindulaisuudesta luodaan enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Karman opin ja kastilaitoksen välinen yhteys tuodaan kuvauksessa esille. Nykysuomen tietosanakirja eroaa suurimmasta osasta muista tutkielmassa mukana olleista tietosanakirjoista siten, että siinä käytetään termiä yhtäläisyyden laki. Tämän lisäksi sielunvaelluksen yhteydessä mainitaan termi samsāra. Sielunvaellus on länsimainen termi, mutta tekstissä käytetään ensiksi nimenomaan termiä sielunvaellus, ja vasta tämän jälkeen suluissa termiä samsāra. Jälleensyntymisen yhteydessä käsitellään tästä kiertokulusta vapautumista, jonka kriteeriksi mainitaan tietämättömyydestä vapautuminen. Ihmisen päämääräksi hindulaisuudessa teos esittää maailmansieluun sulautumista. Maailmansielulla teos viittaa luultavasti Brahmaniin, vaikka tätä nimitystä ei kuvauksessa käytetäkään. Atman, joka käännetään sieluksi, kuvataan olentojen perustaksi, joka ei muutu. Atman on teoksen mukaan heijastuma kaikkiyhteydestä. Nykysuomen tietosanakirja ei kuitenkaan avaa lukijalleen tarkemmin sitä, mitä tämä kaikkiyhteys on. Teoksessa puhutaan hindulaisuuden teologiasta, mutta ei kerrota, ettei hindulaisuudessa ole samassa mielessä teologiaa kuin esimerkiksi kristinuskossa. Uskonnon juuret ovat brahmalaisuudessa, mutta sen varsinaisena syntyaikana pidetään lukua jkr., jolloin int. filosofi ja usk. uudistaja Šankara loi sen henkisen perustan. 291 Virkkeessä nostetaan esille tiedon tie, mutta sivuutetaan lähes täysin 291 Nykysuomen tietosanakirja 1993,

119 bhakti ja tekojen tie ja sen, että hindulaisuutta ei pidetä perustettuna uskontona, vaan sen katsotaan syntyneen hyvin pitkän ajan kuluessa. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus Useiden muiden tässä tutkielmassa tarkasteltujen teosten tavoin myös Nykysuomen tietosanakirja käsittelee hindulaisuuden kuvauksessaan kasteja. Teos luo lukijalle yhteyden kastilaitoksen ja karman opin välille kertoen, että karman oppiin vetoamalla on puolustettu kastilaitosta. Kuvauksessa ei ole havaittavissa selkeää kantaa kastilaitosta vastaan tai sen puolesta. Tämä voi osittain johtua siitä, että kastilaitosta käsitellään hyvin suppeasti, vain yhdessä virkkeessä. Teos ei myöskään luettele eri kasteja nimeltä, kerro kastien lukumäärästä tai kastien konkreettisista vaikutuksista ihmisten elämään. Kasteja sivutaan myöhemmässä vaiheessa kuvausta kerrottaessa bramiinien roolista veda-hymnien opettamisessa ja selittämisessä. Kuvaus itsessään ei kuitenkaan millään tavoin liitä bramiineja kasteihin eikä määrittele keitä bramiinit ovat. Näin ollen lukija ei välttämättä näe mitään yhteyttä bramiinien ja kastien välillä. Kastien pois jättäminen on epäjohdonmukaista ottaen huomioon, että tekstissä puhutaan hierarkisuudesta. Tämä luo kuvaa siitä, ettei hindulaisuuden hierarkisuus näy käytännössä osana yhteiskuntaa. Yhteisöt ja instituutiot rajoitetaan kastijärjestelmään, jota ei virallisesti ole enää edes olemassa. Näiltä osin Nykysuomen tietosanakirja luo hindulaisuudesta kuvaa, joka heijastaa enemmän hindulaisuuden menneisyyttä kuin vuoden 1993 tilannetta, jolloin Nykysuomen tietosanakirja julkaistiin. Materiaalinen ulottuvuus Hindulaisuuden kuvauksessa materiaaliseen ulottuvuuteen kuuluu maininta Varanasista, jonka jälkeen mainitaan suluissa Benares. Teos toteaa tämän olevan pyhiinvaelluspaikka, mutta lukijalle voi jäädä epäselväksi onko kyseessä kaupunki, joki, vuori 115

120 vai jokin aivan muu paikka. Pyhiinvaelluspaikkojen käsittely sijoittuu kuvauksen loppupuolelle. Materiaalinen ulottuvuus jätetään kuvauksessa lähes kokonaan sivuun. Tämä luo kuvaa, ettei hindulaisuus juurikaan ilmene konkreettisessa muodossa. 3.6 WSOY Iso tietosanakirja (1995) Hindulaisuus, h i n d u i s m i, yksi ns. suurista uskonnoista. Hindulaisuus on useiden uskontojen yhteensulautuma, ja se sisällyttää itseensä miltei koko Intian usk. perinnön. Uskonnon juuret ovat brahmalaisuudessa, mutta sen varsinaisena syntyaikana pidetään lukua jkr., jolloin int. filosofi ja usk. uudistaja Šankara loi sen henkisen perustan. Hindulaisuudessa yhtyvät mitä moninaisimmat usk. kokemuksen, toiminnan ja ajattelun muodot. Sen ajatuksellisena taustana on kuitenkin varsin yhtenäinen perusnäkemys maailmasta ja elämästä; alituisen syntymisen ja häviämisen alaisessa maailmassa elollisten olentojen ajatellaan muodostavan moniasteisen kokonaisuuden, jonka huipulla ovat jumalalliset olennot ja kaikkitietävä kosminen tajunta. Sielu tai»itse» (atman) on kaikkien olentojen muuttumaton perusta, ja kaikki sielut ovat vain kaikkiyhteyden heijastumia. Ihmisen päämääränä on sulautuminen maailmansieluun. Pahaan on ihminen yksin syypää. Synti on tietämättömyyttä, ja jokainen ihminen on joutunut nyk. tilaansa omien tekojensa eli karman vuoksi. Olennainen on käsitys sielunvaelluksesta (samsara). Yhtäläisyyden lain mukaan sielu hakeutuu sitä vastaavaan ruumiiseen. Jälleensyntymisen kiertokulusta vapautuu vasta kun vapautuu tietämättömyydestä. Karman oppiin vedoten on puolustettu myös hindulaiselle yhteiskunnalle luonteenomaista kastilaitosta, ( kasti). Hindulaisuuden teologiaa hallitsee eräänlainen jumalan kolminaisuus, jossa Brahma edustaa maailman luojaa, Višnu ylläpitäjää ja Šiva hävittäjää. Lisäksi palvotaan monia eläinjumalia, ja myös ihmiset, mm. Mohandas Gandhi, ovat joutuneet jumalallisen palvonnan kohteiksi. Pyhiinvaelluspaikoista on huomattavin Varanasi (Benares). Pyhistä kirjoituksista ovat veda-hymnit, joita brahmaanit opettavat ja selittävät, ehdottoman arvovaltaisia, mutta käytännön uskonelämässä on niitä nuoremmilla Puranoilla, Tantroilla sekä manun laeilla ym. teoksilla suurempi merkitys. Opillisesti hindulaisuus on suvaitsevainen; lahkojen synnyn syynä ovat usk. velvollisuuksien täyttämistä ja elämäntapoja koskevat eroavuudet. Hindulaisuuden tunnustajia on yli 700 miljoonaa, valtaosa Intiassa. 292 WSOY:n Isossa tietosanakirjassa on hyvin paljon samoja aineksia kuin Uudessa tietosanakirjassa, Factassa, Facta 2001:ssä ja Nykysuomen tietosanakirjassa. Hindulaisuuteen liittyviä teemoja käsitellään niissä pääpiirteittäin samassa järjestyksessä kuin WSOY:n Isossa tietosanakirjasssa. Lisäksi nämä teokset ovat sisällöltään hyvin samankaltaisia kuin WSOY:n Iso tietosanakirja. 292 WSOY Iso tietosanakirja 1995,

121 Käytännön ja rituaalien ulottuvuus Kuvauksessaan WSOY Iso tietosanakirja huomioi lyhyesti yhdessä lauseessa pyhiinvaelluksen. Pyhiinvaelluksen yhteydessä ainoa mainittu paikka on Varanasi (Benares). Pyhiinvaellus samastuu Varanasiin. Yhdessä virkkeessä nousee esille myös eläinjumalien palvonta. Teksti toistaa jo useasti edellä esillä olleen seikan, että ihmisetkin voivat päätyä hindulaisuudessa jumalallisen palvonnan kohteiksi. Tämä antaa kuvaa siitä, ettei hindulaisuudessa ihmisten ja jumalten välinen ero ole yhtä jyrkkä kuin esimerkiksi kristinuskossa. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus WSOY:n Isossa tietosanakirjassa todetaan täysin identtisesti Nykysuomen tietosanakirjan kanssa: Hindulaisuudessa yhtyvät mitä moninaisimmat usk. kokemuksen, toiminnan ja ajattelun muodot. Tarkempaa selitystä hindulaisuuden kokemuksen muodoista ei kuitenkaan anneta, eikä niistä puhuta enää myöhemmin. Kokemuksella ei kuvauksessa näytä siis juuri olevan merkitystä. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus WSOY Iso tietosanakirja nimeää leipätekstissään samat kolme hindulaisuuden jumalaa, Brahman, Višnun ja Śivan, kuin muutkin tietosanakirjat. Kuvatekstissä mainitaan lisäksi Ganeša. Hänen kerrotaan olevan Śivan poika. Tämä tieto ei vielä kerro paljoakaan Ganešasta. Tekstissä mainitaan myös eläinjumalat, mutta ei mainita nimeltä yhtäkään eläinjumalaa, eikä heistä kerrota muutenkaan enempää. Brahman, Višnun ja Śivan luoma kolminaisuus käsitellään kuvauksessa kertomalla kunkin roolista tässä kolminaisuudessa; luoja Brahma, ylläpitäjä Višnu ja hävittäjä 117

122 Śiva. Kolminaisuudesta puhumisen voidaan nähdä perinteisesti kristinuskoon yhdistettyjen ajatusten liittämisenä hindulaisuuteen. Tällä tavoin hindulaisuudesta luodaan enemmän kristinuskon näköistä kuvaa. Brahman, Śivan, Višnun ja eläinjumalien ohella teos kuvaa suppeasti myös sitä, kuinka ihmisetkin voivat päätyä hindulaisuudessa jumalallisen palvonnan kohteiksi. Huomioitavaa on, että teoksen mukaan ihmiset joutuvat palvonnan kohteeksi. Tämän voidaan tulkita viittaavan siihen, että palvonnan kohteeksi joutuminen on negatiivinen asia. Palvonnan kohteeksi ei esimerkiksi päädytä tai päästä, vaan siihen nimenomaan joudutaan. Sanavalinnan voi tulkita luovan kuvaa, jonka mukaan palvonnan kohteena oleminen on ihmiselle taakka. Kuvan 41 kuvateksti kuuluu: Kuva 41. Norsunpäinen Ganeša, Śivan poika, on hindulaisuuden suosituimpia jumalia. 293 Kuva sopii osaksi hindulaisuuden materiaalista ulottuvuutta sekä kertomusten ja myyttien ulottuvuutta. Osaksi uskonnon materiaalista ulottuvuutta kuva sopii, koska siinä on Ganeshaa esittävä teos. Kuvateksti puolestaan on osa uskonnon kertomusten ja myyttien ulottuvuutta. Kertomusten ja myyttien ulottuvuuteen kuva ja kuvateksti sopivat, koska niissä esiintyy hindulaisuuden jumalia. WSOY Iso tietosanakirja sisältää hindulaisuuden kuvauksen ohessa yhden kuvan. Tässä ainoassa kuvassa esiintyy Ganeša. Kuvassa hänellä on neljä kättä, ja jokaisessa kädessä on esine: yhdessä kirves, toisessa oletettavasti lootuksenkukka, kolmannessa täysi kulho ja neljännessä jonkinlainen helminauha. Kuvateksti ei kuitenkaan nimeä Ganešan käsissä olevia esineitä, ja näin lukijalle voikin jäädä epäselväksi, mitä kuvassa on. Kuvateksti ei myöskään suoranaisesti kuvaile juuri tämän kuvan tapahtumia tai yksityiskohtia, vaan kertoo hyvin suppeasti Ganešasta yhdellä lauseella. Kuvateksti 293 WSOY Iso tietosanakirja 1995,