Viimeaikaista oikeuskäytäntöä palo- ja vuotovahinkojen korvaamiseen liittyen. Jussi Korpelainen

Transkriptio

1 Viimeaikaista oikeuskäytäntöä palo- ja vuotovahinkojen korvaamiseen liittyen Jussi Korpelainen

2 Oikeudenkäynneistä yleisesti - Rakennusvahinkoja koskevien vakuutuskorvausoikeudenkäyntien vuosittainen kappalemäärä näyttäisi edelleen olevan verrattain pieni - Tyypillisiä oikeuskäsittelyyn päätyviä riitakysymyksiä ovat korvauksen määrä, suojeluohjeen laiminlyönti, vakuutustapahtuman aiheuttaminen ja vakuutuksen rajoitusehtojen soveltaminen - Vuotovahinkojen osalta tilanne on se, että esinevakuutuskorvauksen sijaan usein kyse on asentajan vastuuseen liittyvästä vahingonkorvausoikeudenkäynnistä - Oma ryhmänsä ovat myös regressioikeudenkäynnit, joissa on kyse vakuutusyhtiön takautumisoikeudesta vahingon aiheuttajaa kohtaan 2

3 Esillä olevat tapaukset 1) Kynttilästä aiheutunut palo (vakuutusyhtiön regressioikeus) 2) Kaupungin vahingonkorvausvastuun määrä viemärivahingossa 3) Suojeluohje yritysvakuutuksessa 4) Yksittäisen rakennusosan korvauksen määrä esinevakuutuksessa; hovioikeuden ratkaisu ja FINEn tuoretta ratkaisu käytäntöä 3

4 Kynttilästä aiheutunut palo Turun hovioikeus , tuomio nro 17/ Syyte yleisvaaran tuottamuksesta Vastaaja on sytyttänyt 10 cm korkean pöytäkynttilän palamaan asuntonsa nurkkaan television päälle ilman erillistä alustaa. Kynttilässä on sen palaessa ollut kiinni paperi/pahvi, jossa on kerrottu kynttilään liittyvästä kampanjasta. Vastaaja on poistunut asunnosta sammuttamatta kynttilää jättäen näin varmistumatta siitä, että kynttilä on turvallisesti sammunut asunnosta poistuttaessa. Kynttilä on näin jäänyt asuntoon yksin palamaan. Vahinkovakuutusyhtiö on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan sille sen kiinteistön omistajalle suorittama vakuutuskorvaus noin euroa Lisäksi taloyhtiö ja yksi naapureista on vaatinut vahingonkorvauksena vakuutuksensa omavastuuosuutta Vastaaja on myöntänyt toimineensa huolimattomasti. Hän on myöntänyt syyllistyneensä varomattomaan tulen käsittelyyn huolimattomuudestaan johtuen 4

5 Kynttilästä aiheutunut palo Vastaaja on kiistänyt vakuutusyhtiön korvausvaatimukset perusteeltaan, koska ei katso toimineensa asiassa törkeän huolimattomasti, jolloin takautumisoikeus ei tule kysymykseen Käräjäoikeus toteaa, että rakennuksen rakenne sekä palon vaihe huomioon ottaen vaara toisille ihmisille on estynyt lähinnä sen vuoksi, että palo on havaittu ajoissa, palokunta on ollut paikalla ripeästi ja naapuriasunnoissa olleet ihmiset ovat olleet edelleen hereillä. Näistä syistä johtuen tulipalosta ei ole aiheutunut muille henkilöille konkreettista vaaraa. Yleisvaaran tuottamus ei kuitenkaan edellytetä tosiasiallista vaaraa, vaan kysymys on ns. abstraktista vaarasta. Käräjäoikeus katsoo, että kun edellä mainitut, palon leviämisen estäneet syyt ovat olleet vastaajan menettelyyn nähden sattumanvaraisia seikkoja, tällainen vaara on ollut käsillä. Vastaajan menettely täyttää siten yleisvaaran tuottamuksen tunnusmerkistön. Korkeimman oikeuden ratkaisun 1997:103 mukaan rajanveto tuottamuksen ja törkeän tuottamuksen välillä ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä eikä välttämättä vakuutussopimuslain eri säännöksiä sovellettaessa edes määräydy samojen perusteiden mukaan. Vahingonkorvausoikeudessa huolimattomuutta on pidetty törkeänä usein silloin, kun toiminta on ollut lähellä tahallista menettelyä ja siten häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen. 5

6 Kynttilästä aiheutunut palo Käräjäoikeus: Vastaajan menettelyä arvioidessaan käräjäoikeus katsoo, että vaikka kynttilän palamaan unohtaminen osoittaakin vastaajassa huolimattomuutta, on hänen huolimattomuutensa asteen kuitenkin katsottava olevan selvästi lähempänä vahinkoa kuin tahallisuutta. Kokonaisuutena arvioiden hänen menettelynsä ei osoita hänessä sellaista piittaamattomuutta taikka häikäilemättömyyttä, että kyse olisi törkeästä huolimattomuudesta. Vakuutusyhtiön korvausvaatimus on siten kokonaan hylättävä. Hovioikeudessa vakuutusyhtiö on lausunut, että vastaaja on toiminut törkeän huolimattomasti laittaessaan osittain paperipäällysteisen kynttilän palamaan television päälle ilman palonkestävää alustaa ja poistuessaan asunnosta huolehtimatta kynttilän sammuttamisesta. Hänen on täytynyt tiedostaa suuri tulipalon riski, ja hän on osoittanut piittaamattomuutta mahdollisten seurausten suhteen. Yleisesti on tiedossa, ettei kynttilää saa jättää palamaan valvomatta. Vastaaja puolestaan katsoi, ettei hänen toimintansa ollut poikennut vaadittavasta huolellisuustasosta niin merkittävästi, että hän olisi toiminut törkeän huolimattomasti 6

7 Kynttilästä aiheutunut palo Lisäksi vastaaja totesi, että korvausvelvollisuus ja viivästyskoron määrä ovat kohtuuttomia hänen taloudelliseen asemaansa nähden. Vakuutusyhtiölle asia on taloudellisesti merkityksetön. Hovioikeus: Vastaaja on hovioikeuden pääkäsittelyssä kertonut sytyttäneensä kynttilän tapahtumailtana ennen vieraiden tuloa huoneeseensa television päälle. Illan aikana pojat olivat oleskelleet hänen huoneessaan ja tytöt keittiössä. Kynttilä oli jäänyt palamaan, kun vastaaja oli itse siirtynyt omasta huoneestaan keittiöön. Pojat olivat lähteneet ennen tyttöjä erääseen tapahtumaan ja sammuttaneet musiikin vastaajan huoneesta. Tytöille oli tullut kiire lähteä kyseiseen tapahtumaan, eikä vastaaja ollut enää käynyt omassa huoneessaan ennen lähtöä. Hän oli unohtanut kynttilän. Se, että vastaaja oli asunnosta poistuessaan unohtanut käydä sammuttamassa kynttilän, osoittaa huolimattomuutta, mutta pelkästään tätä unohtamista ei voida pitää törkeänä huolimattomuutena Kuitenkin, sytyttäessään kynttilän, jossa oli ollut kiinni paperia tai pahvia, palamaan ja laittaessaan sen ilman palamatonta alustaa television päälle vastaajan on täytynyt ymmärtää, että mainituissa olosuhteissa vaara tulipalon syttymisestä on ilmeinen. 7

8 Kynttilästä aiheutunut palo Tulipalon vaarasta huolimatta hän on jättänyt kynttilän palamaan ilman valvontaa poistuessaan asunnostaan. Mainituilla perusteilla ottaen huomioon vahinkoseuraamuksen vakavuus, vahingon aiheutumisen todennäköisyys ja varotoimenpiteiden toteuttamismahdollisuus vastaajan menettely on ollut törkeän huolimatonta. Vahingonkorvausvelvollisuuden määrä vakuutusyhtiön osalta soviteltiin yhteen kolmasosaan Vertailun vuoksi: Rovaniemen hovioikeus katsoi vuonna 2015 (tuomio nro 15/146850), ettei törkeän huolimattomuuden raja ylittynyt, kun kynttilöitä oli poltettu ilman palamatonta alustaa stereoiden päällä ja kun asunnosta poistuttaessa kynttilöitä sammuttaessa yksi oli jäänyt palamaan Turun hovioikeus katsoi vuonna 2015 (tuomio nro 15/121629) katsoi, että kyseessä oli törkeä huolimattomuus, kun henkilö tuli väsyneenä töistä noin klo 20.30, sytytti kaksi kynttilää olohuoneeseen, nautti hieman viiniä ja katsottuaan makuuhuoneessa sängyn päällä televisiota oli nukahtanut. Lisäksi toiminnassa palon havaitsemisen jälkeen oli todettu moitittavaa menettelyä. 8

9 Kaupungin vahingonkorvausvastuun määrä Turun hovioikeus , tuomio nro 998 Omakotitalo irtaimistoineen on vahingoittunut korjauskelvottomaksi viemärivahingon johdosta Kaupungin on esitetty laiminlyöneen huolehtia vahingon rajoittamisesta ja sen korvaamisesta, joten kantajat ovat katsoneet sen vastuulla olevan myös vahingon pitkittymisestä sekä laajentumisesta johtuvat kustannukset. Vahingon määräksi kantajat ovat katsoneet rakennuksen osalta purkukulut ja uuden rakennuksen rakennuskustannukset, yht euroa ja irtaimiston osalta uushankinta-arvon perusteella noin euroa. Kaupunki katsoi, että korvauksen tulee perustua rakennuksen käypään arvoon vahingon sattuessa. Kiinteistönvälittäjän arvion perusteella rakennuksen arvo ennen vahingon sattumista oli euroa. Tähän määrään voidaan lisätä tuhoutuneen rakennuksen hävittämiskustannukset euroa. Irtaimiston osalta kaupunki myönsi vahingon määräksi euroa katsoen mm., että osa irtaimistosta olisi ollut puhdistettavissa ja että kantajat ovat laiminlyöneet rajoittaa vahinkoa 9

10 Kaupungin vahingonkorvausvastuun määrä Käräjäoikeus on välituomiolla vahvistanut, että kaupunki on velvollinen korvaamaan vahingon, joka on aiheutunut viemärivahingosta Omakotitalo on rakennettu vuosina ja peruskorjattu 2010-luvulla sisätiloiltaan Kaupungin vakuutusyhtiö on myöntänyt korvauksena viemärivahingosta noin euroa Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 :n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo Jos esine on tuhoutunut ja vahingonkärsijä hankkii tilalle uuden vastaavan, tulee korvausta määrättäessä ottaa huomioon se, että uusi esine voi pidemmän käyttöikäodotuksen ja mahdollisten uusien ominaisuuksien tai paremman rakenteen puolesta olla arvokkaampi. Koko jälleenhankintahintaa ei siten tule aina korvata, vaan hyvitys tulee suunnata siihen varallisuusarvoon, joka menetetyllä vanhalla kohteella on ollut. Jälleenhankintahinnasta tehtävä vähennys ei kuitenkaan aina tule kysymykseen, vaikka hankittu kohde olisikin jollakin tavoin alkuperäistä parempi tai arvokkaampi. 10

11 Kaupungin vahingonkorvausvastuun määrä Oikeutta vahingonkorvaukseen rajoittaa niin sanottu rikastumiskielto. Vahingonkorvausvastuu ei saa olla alikompensatorinen niin, että se ei hyvittäisi kaikkia vahingonkärsijää kohdanneita menetyksiä. Toisaalta korvauksen saamisen ei myöskään tulisi johtaa liialliseen hyvitykseen niin, että vahingonkärsijä olisi korvauksen jälkeen paremmassa asemassa kuin ennen vahinkotapahtumaa. Kaupunki on kesällä 2016 ilmoittanut, että se myöntää rakennuksen vahingoittuneen korjauskelvottomaksi. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessä arvioinut rakennuksen arvoksi vahinkohetkellä sekä korvannut kyseisen määrän. Rakennuksen arvosta on esitetty näyttönä kolmen kiinteistönvälittäjän laatimat arviot sekä rakennusliikkeen tarjous talon rakentamisen kustannuksista mukaan lukien vanhan rakennuksen purkaminen. Välittäjien arviot olivat , ja euroa 11

12 Kaupungin vahingonkorvausvastuun määrä Käräjäoikeus: Kantajien vaatimaa korvausta rakennuksen uudelleenrakentamisen kustannuksista voidaan pitää perusteltuna. Asiassa ei ole ilmennyt aihetta päätellä uuden talon rakentamisen aiheuttavan heille tasonparannusta, joka edellyttäisi korvauksenalentamista, ottaen huomioon talon uutta vastaava kunto viemärivahingon sattuessa. Hovioikeus: Tuhoutuneen omakotitalon osalta ratkaistavana on, perustuuko korvausvelvollisuuden määrä rakennuksen tuhoutumishetken arvoon, joka on riitainen seikka, vai uuden vastaavan rakennuksen rakentamiskustannuksiin. Hovioikeus: Korkeimman oikeuden ratkaisujen nojalla määritettäessä tuhoutuneen rakennuksen arvoa lähtökohdaksi on otettava tuhoutuneen rakennuksen purkamisesta ja uuden vastaavan rakennuksen rakentamisesta aiheutuvat kustannukset. Käräjäoikeuden toteamin tavoin niiden on luotettavasti näytetty olevan euroa, mistä määrästä euroa johtuu purkukustannuksista. Koska kyse on ollut käytetystä rakennuksesta, kaupunkia ei kuitenkaan ole perusteltua velvoittaa korvaamaan koko tätä määrää 12

13 Kaupungin vahingonkorvausvastuun määrä Asiassa on selvitetty, että rakennus on ollut sisäpintojen osalta uutta vastaavassa kunnossa. Tarkemmin selvittämättä on jäänyt rakennuksen rakenteiden ja talotekniikan kunto. Esitetystä selvityksestä ei ilmene, että rakennuksen ulkoseinää ja kattoa olisi rakentamisen (v. 1983, laajennusosa 1992) jälkeen uusittu. Rakenteet ovat olleet sinänsä kunnossa, mutta tekniseltä käyttöiältään ne eivät ole voineet olla uutta vastaavia. Talotekniikan uusimisesta ei ole esitetty selvitystä lukuun ottamatta pintaremontin yhteydessä tehtyjä sähkötöitä. Edellä todetun johdosta hovioikeus harkitsee oikeaksi vähentää euron rakennushinnasta tasonparannuksen osuutena euroa. Ottaen huomioon purkukustannukset kaupungin vastattavaksi jää siten rakennuksen osalta euroa. Vertailun vuoksi: Rovaniemen hovioikeus vuonna 2017 (tuomio nro 50) katsoi kaukolämpövuodon vaurioittaman rakennuksen vahingon määräksi euroa perustuen kiinteistön ostohintaan 10 vuotta ennen vahinkoa. Arvioidut korjauskulut liikekiinteistölle olivat noin euroa Vaurioituneesta rakennuksesta maksettava korvaus ei voi olla suurempi kuin täysin tuhoutuneesta rakennuksesta maksettava korvaus 13

14 Suojeluohje yritysvakuutuksessa Turun hovioikeus , tuomio nro 2273 Kyseessä teollisuushallin palo Kantajan kertomaa: syttymissyyksi arveltu tahallaan sytyttäminen, mutta varmuutta tästä ei saatu, ei myöskään syttymispaikasta Kantaja ei itse harjoittanut liiketoimintaa kiinteistössä vaan oli vuokrannut sen säätiölle Vuokrasopimuksessa vuokralaisella velvoitteita jätehuoltonsa hoitamisesta Vuokralaisen ilmoituksen mukaan hallin ulkopuolella on ollut jonkin verran vuokralaisen omistamaa tavaraa Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottaja on laiminlyönyt suojeluohjeen noudattamisen, minkä takia korvausta on alennettu 25 %:lla. Poliisitutkinnan perusteella on ilmeistä, että palo on saanut alkunsa rakennuksen seinustalle jätetystä helposti palavasta materiaalista. Käräjäoikeus: tulipalo on todennäköisesti alkanut jätesäkkien kohdalta 14

15 Suojeluohje yritysvakuutuksessa Kantaja oli tietoinen materiaalin säilytyksestä seinustalla eikä sen ollut näytetty puuttuneen suojeluohjeen toimintaan niin vaikuttavasti, että suojeluohjeen vastainen säilyttäminen olisi lopetettu. Vuokrasopimuksen maininta jätehuollon järjestämisestä ei ollut riittävä toimi suojeluohjeen noudattamisen kannalta, kun kantaja ei ollut kiinnittänyt huomiota siihen, että sitä olisi myös tosiasiassa noudatettu. Oikeus katsoi kantajan hyväksyneen vuokralaisen menettelyn ja ainakin hiljaisesti suostuneen siihen, että materiaalia säilytetään suojeluohjeen vastaisesti Sekä käräjä- että hovioikeus katsoivat korvauksen alentamisen 25 %:lla hyväksyttäväksi ratkaisuksi 15

16 Yksittäisen rakennusosan korvauksen määrä Taustaa: Esinevakuutuksissa oikeus jälleenhankinta-arvon mukaiseen korvauksen edellyttää, että omaisuuden päivänarvo/nykyhinta vahinkohetkellä on vähintään 50 % jälleenhankinta-arvosta Päivänarvon perinteinen määritelmä: Päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta. Päivänarvoa määrittäessä on otettava huomioon myös omaisuuden käyttökelpoisuuden aleneminen paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden, kuten harjoitetun elinkeinotoiminnan lakkaamisen tai muun sellaisen syyn vuoksi. Totaalivahingoissa ratkaisevaa on koko rakennuksen päivänarvo, ja yksittäisen rakennusosan vahingoissa puolestaan juuri tuon rakennusosan päivänarvo Enenevästi on nyttemmin noussut esille kysymys, miten pitäisi päivänarvo arvioida osavahingoissa silloin, kun koko rakennuksen päivänarvo on vähintään 50 %, mutta jonkin vaurioituneen rakennusosan päivänarvo jää alle sen Turun hovioikeus on viime viikolla antanut asiaa koskevan tuomion ( , tuomio nro 314) 16

17 Yksittäisen rakennusosan korvauksen määrä Tapauksessa oli kyse myös siitä, oliko syynä paloon suunnittelu-, työ-, asennus- tai käyttövirhe Palon syystä ei saatu varmuutta, joten myöskään perustetta em. virheisiin vetoamiseen ei ollut Vahingon määrän osalta kysymys oli siitä, tuleeko vakuutusyhtiön tehdä korvauspäätös koko talosta eikä eritellä eri osia ja siitä onko vakuutusyhtiön ehto kohtuuton kuluttajasuhteessa kun vesikaton ikävähennystä ei ole suoraan kirjoitettu auki vakuutussopimukseen, vakuutusehtoihin tai kerrottu vakuutuksenottajalle. Riidatonta oli, että vesikaton ikä oli 33 vuotta; samoin se, että talon päivänarvo kokonaisuudessaan on yli 50 % jälleenhankinta-arvosta Vakuutusyhtiö laski vesikatteen päivänarvon kaavamaisesti vesikatteen iän (teknisen käyttöiän jäljellä olevien vuosien) ja vesikatteen teknisen käyttöiän perusteella. Käytännössä tapa laskentatapa johtaa siihen, että vesikatteen päivänarvo laskee iän myötä lineaarisesti nollaan siitä riippumatta, missä kunnossa vesikate tosiasiassa on ollut vahingon sattuessa. 17

18 Yksittäisen rakennusosan korvauksen määrä Käräjäoikeus: Vakuutusehtojen määräykset huomioon ottaen vesikatteen päivänarvoa ei kuitenkaan voi laskea kaavamaisesti pelkästään vesikatteen iän ja teknisen käyttöiän perusteella, vaan arviomäärityksessä on otettava huomioon käyttö, käyttökelpoisuuden aleneminen ja muut vastaavat syyt. Päivänarvon määrittäminen perustuu näin ollen ehtojen mukaan tietynlaisen kokonaisarvion. Huonokuntoisella vesikatteella arvo voi olla hyvin alhainen vaikka teknistä käyttöikää olisi vielä jäljelläkin ja vastaavasti hyväkuntoisena säilyneen vesikatteen vakuutusehdoissa määritelty päivänarvo ei ole nolla vaikka vesikatteen tekninen käyttöikä olisikin umpeutunut. Käräjäoikeuden arvion mukaan vesikatteen arvo oli vahinkohetkellä alle puolet uuden vesikatteen jälleenhankinta-arvosta, jolloin vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan korjauskustannuksista päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon suhdeluvun osoittama määrän. Vesikatteen ikä ja teknisen käyttöiän mukaan vesikatteen päivänarvo on lähellä 0 euroa sen jälleenhankinta-arvosta. Käräjäoikeus katsoo, että edellä mainittu laskentatapa johtaa tässä tapauksessa liian alhaiseen päivänarvoon ja arvioi tulipaloon saakka moitteettomasti (muuta ei ainakaan ole esitetty taikka väitetty) toimineen vesikatteen päivänarvoksi 30 % sen jälleenhankinta-arvosta. 18

19 Yksittäisen rakennusosan korvauksen määrä Selvyyden vuoksi käräjäoikeus toteaa vielä, että vesikatteella tarkoitetaan katon ylintä (usein "ohutta" kerrosta). Kattorakenteet taas ovat aivan eri asia ja osa talon runkoa kuten seinät ja tulee korvattavaksi sen mukaisesti. Ottaen vielä huomioon, että vakuutuksenottaja oli maksanut 10 % enemmän vakuutusmaksuja koska talo on ns. vanhempi ja sen, että vesikatteen korjausperiaatteita ei ole hänelle selvitetty tai helposti löydettävissä/selvitettävissä vakuutusehdoista ja vakuutuksenottaja on tässä asiassa kuluttajan asemassa, olisi myös kohtuutonta evätä vesikatteen korjauskulut kokonaisuudessaan. Käräjäoikeus totesi vielä, että koko talon arvo (palon jälkeen) joka riidattomasti on yli 50 % jälleenhankinta-arvosta ei voida ottaa lähtökohdaksi korvausoikeutta laskettaessa koska se johtaisi siihen, että vakuutuksenottaja saisi uuden katon vakuutusyhtiön kustannuksella Hovioikeudessa vakuutuksenottaja on lausunut, että vakuutuksen kohteena oli ollut koko rakennus. Asianosaiset eivät olleet sopineet, että vesikatteen osalta sovellettaisiin eri korvausmäärää tai että rakennuksen osia korvattaisiin itsenäisinä osina. Täysarvovakuutuksen perusteella vakuutuksenottajalla on oikeus täyteen korvaukseen myös vesikatteen osalta, koska koko rakennuksen päivänarvo oli ollut yli 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta. 19

20 Yksittäisen rakennusosan korvauksen määrä Toissijaisesti vakuutuksenottaja on tyytymätön vakuutusyhtiön tulkintaan, jonka mukaan 30 prosentin osuus vesikatteen jälleenhankinta-arvosta tarkoittaa uuden vesikatteen asennus- ja materiaalikustannusten lisäksi myös vanhan vesikatteen purkukustannuksia. Koska vanhan vesikatteen purkaminen oli ollut välttämätöntä myös kokonaan vakuutusyhtiön maksettaviksi määrättyjen korjaustöiden suorittamiseksi, vakuutuksenottaja ei ole vastuussa vesikatteen purkamiskustannuksista. Hovioikeudessa oli ensisijaisesti kysymys siitä, määräytyykö vakuutuskorvaus vaurioituneesta vesikatteesta koko omakotitalon vai vesikatteen arvon perusteella. Mikäli vakuutuskorvaus määräytyy vesikatteen arvon perusteella, joka tässä tapauksessa on päivänarvo, kysymys on myös siitä, onko vakuutusyhtiön kuitenkin korvattava kokonaan vesikatteen purkukustannukset. Korkein oikeus on lausunut, että vakuutukseen liittyvää vakioehtoa, joka on laadittu silmällä pitäen laajaa vakuutettujen joukkoa, on perusteltua tulkita objektiivisesti, kun sekä vakuutettujen että vakuutusyhtiön kannalta on tärkeää, että ehtoja sovelletaan vakuutettuihin mahdollisimman yhdenmukaisella tavalla. 20

21 Yksittäisen rakennusosan korvauksen määrä Hovioikeus: Vakuutusyhtiön teknisen tarkastajan kertomuksella on selvitetty, että yleisen vakuutuskäytännön mukaan rakennuksen vaurioituneet osat korvataan niiden arvon mukaisesti. Tätä tulkintaa tukevat vakuutusyhtiön viittaamat Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset VKL 339/04 ja VKL 486/06, joista ensimmäisessä oli kysymys huvilan sähköpääkeskuksen ja jälkimmäisessä asunnon parkettilattian korvaamisesta. Jos vakuutuskorvausta ei määrättäisi vaurioituneen rakennuksen osan tosiasiallisen arvon vaan koko rakennuksen arvon mukaan, tämä olisi vakuutuksenottajan kannalta kohtuutonta silloin, kun vaurioitunut osa olisi iältään ja laadultaan parempi kuin koko rakennus. Vastaavasti vakuutuksenottaja saisi perusteetonta etua silloin, kun vaurioituneen osan arvo olisi rakennuksen arvoa suhteellisesti alempi. Mainituilla perusteilla vakuutuskorvaus on nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa määrättävä vesikatteen päivänarvon perusteella, kuten käräjäoikeus on tehnyt. Vakuutusehtojen mukaan jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen tarvittavaa rahamäärää. Koska uuden vesikatteen hankkiminen edellyttää vanhan purkamista, purkukustannukset sisältyvät vesikatteen jälleenhankinta-arvoon. 21

22 Yksittäisen rakennusosan korvauksen määrä Vakuutuksenottajan väite siitä, että vanhan vesikatteen purkaminen oli ollut välttämätöntä myös omakotitalon muiden vaurioituneiden osien korjaamiseksi, ei menestynyt, koska hän ei ollut esittänyt tästä seikasta näyttöä. Vertailun vuoksi FINEn käytäntöä, osa 1, FINE : Rakennuksen rakennusvuosi 1959, ja kylpyhuoneet saman ikäiset Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään vakiintuneesti katsonut, että asuinkäytössä olleen ja kunnossa pidetyn asuinrakennuksen nykyhinta on vähintään 50 % uudishinnasta, ellei voida todeta, että rakennuksessa olisi ennen vahinkoa ollut merkittäviä päivänarvoa laskevia puutteita tai vaurioita. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella kyse on edellä todetulla tavalla ollut sinänsä toimivista ja käyttökelpoisista, joskin iäkkäistä kylpyhuoneiden rakenteista. Sitä, että kylpyhuoneiden pinnoitteet niiden käytön seurauksena jossakin määrin kastuvat, ei nyt esitetyn selvityksen perusteella voida pitää olennaisessa määrin rakenteiden päivänarvoa alentavana seikkana. Vedeneristeen tosiasiallisesta kunnosta ei ole esitetty konkreettista selvitystä. Noudattamansa linjan mukaisesti lautakunta pitää kylpyhuoneille aiheutunutta vahinkoa uudishinnan mukaan korvattavana. 22

23 Yksittäisen rakennusosan korvauksen määrä Osa 2, FINE : Rakennuksen rakennusvuosi ei tiedossa, kylpyhuone 1980-lta FINE toteaa em. Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen (FINE , ks. edellinen sivu) viitaten, että normaalissa käyttökunnossa olleiden märkätilojen, joissa ei ole osoitettu olleen vakavaa puutteellisuutta, nykyhinnan ei voida katsoa olevan alle 50 % uudishinnasta, saati täysin arvonsa menettänyt. Tällöin sinänsä korvattavasta vuotovahingosta aiheutuvia korjauskuluja ei voida FINEn näkemyksen mukaan pitää peruskorjauksena vain märkätilojen laskennallisesti määräytyvän teknisen käyttöiän täyttymisen perusteella. Osa 3, FINE : Saunarakennuksen rv. 1940, kellarin sekä pesu-, puku- ja porrashuoneen pinnoitteet uusittu 1980-lla 23

24 Yksittäisen rakennusosan korvauksen määrä Asiassa esitetyn selvityksen mukaan saunarakennus oli ollut vahingon sattumishetkellä vapaaajan käytössä. Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät 1980-luvulla asennetut pinnoitteet ole Suomen rakennuskannassa erityisen vanhoja ottaen huomioon, ettei pinnoitteita vapaa-ajan käytössä olevissa rakennuksissa tyypillisesti uusita yhtä usein kuin asumiskäytössä olevissa rakennuksissa. Vahinkokartoitusraportin liitteenä olevien valokuvien perusteella pinnoitteissa oli kosteusvahingon aiheuttamia jälkiä, mutta valokuvien perusteella ei ole arvioitavissa, että pinnoitteet olisivat vaatineet välitöntä uusimista ilman korvattavaksi katsottua tulvimisvahinkoa. Valokuvien perusteella pinnoitteet olivat kuitenkin ikäistään vastaavassa kunnossa ja varsin kuluneet. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että pinnoitteiden päivänarvo on tässä tapauksessa 25 prosenttia jälleenhankintaarvosta. Yhteenveto: täysin varmojen johtopäätösten tekeminen tällä hetkellä hieman vaikeaa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että niin vuoto- kuin palovahingoissakin voidaan yksittäisiä rakennusosia arvioida erikseen, joskin harkitusti. Vahinkodokumentoinnin merkitys korostuu entisestään! 24

25 Kiitos TERVEYS TURVALLISUUS TALOUS