BISKOPSMÖTETS PROTOKOLL

Transkriptio

1 PIISPAINKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA BISKOPSMÖTETS

2

3 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen istunto Helsingissä PIISPAINKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA BISKOPSMÖTETS SUOMEN EV.-LUT. KIRKON KESKUSHALLINTO 2011

4

5 O s a n o t t a j a t D e l t a g a r e Jäsenet Arkkipiispa Kari Mäkinen p u h e e n j o h t a j a Turun arkkihiippakunta Piispa Wille Riekkinen Kuopion hiippakunta Piispa Samuel Salmi Oulun hiippakunta Piispa Mikko Heikka Espoon hiippakunta Piispa Simo Peura Lapuan hiippakunta Piispa Matti Repo Tampereen hiippakunta Piispa Seppo Häkkinen Mikkelin hiippakunta Biskop Björn Vikström Borgå stift Piispa Irja Askola Helsingin hiippakunta Piispa Kaarlo Kalliala Turun arkkihiippakunta Kenttäpiispa Asessori Asessori Asessori Asessori Assessor Asessori Asessori Asessori Asessori Hannu Niskanen Pertti Ruotsalo Heikki Toivio Pauli Niemelä Sirkka Pylkkänen Anders Laxell Heikki Holkeri Jouko Ala-Prinkkilä Anja Nurminen Mauri Vihko Turku Tampere Oulu; poistui 9 :n aikana Mikkeli Borgå Kuopio Lapua Helsinki Espoo Kirkkoneuvos Pekka Huokuna Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja Kirkkohallituksen nimeämä lakimies Piispainkokouksen pääsihteeri Jari Jolkkonen s i h t e e r i esittelijä Piispainkokouksen teologinen sihteeri Jyri Komulainen esittelijä Arkkipiispan sihteeri Heikki Jääskeläinen M u u t k u t s u t u t Lakimies Timo von Boehm 9 ; asiantuntija T i e d o t t a j a t Tiedotuspäällikkö Tiedottaja Informatör Iiris Kivimäki Marko Kailasmaa Åsa Holmvik Uuden voimaan tulleen työjärjestyksen nojalla piispainkokouksen pääsihteeri ja teologinen sihteeri toimivat asioiden esittelijöinä. Esittelijät TT, dos. Jyri Komulainen asiat 7, 8, 9 TT, dos. Jari Jolkkonen muut asiat

6 S i s ä l l y s l u e t t e l o I n n e h å l l s f ö r t e c k n I n g 1 Piispainkokouksen istunnon avaus Biskopsmötet öppnas 1 2 Nimenhuuto Namnupprop 5 3 Työjärjestys Arbetsordningen 5 4 Pöytäkirjan tarkastajat Protokolljusterare 5 5 Sopimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen metodistikirkon sekä Finlands svenska metodistkyrkan välillä Liite Avtal mellan Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och kyrkan Suomen metodistikirkko samt Finlands svenska metodistkyrka Bilaga Vanhurskauttaminen kirkon elämässä Rättfärdiggörelse i kyrkans liv 15 7 Kirkon ykseyden vahvistaminen Stärkande av kyrkans enhet 19 8 Kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan viran kelpoisuusvaatimukset sekä ydinosaamiskuvaus Liite 1 Liite 2 Behörighetsvillkor och kärnkompetensbeskrivning för tjänst som ledare för kyrkans barnverksamhet Bilaga 1 Bilaga Kanttorin virkaan kelpoistava tutkinto, jatkoseuranta Liite Examen som ger behörighet för kantorstjänst, fortsättningsuppföljning Bilaga (på finska) Kirkkohallituksen lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta Kyrkostyrelsens utlåtande till undervisnings- och kulturministeriet om utvecklingsplan för utbildning och forskning Kirkkohallituksen lausunto Opetushallitukselle ammatillisten perustutkintojen sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteiden määräysten muutosten luonnoksista Kyrkostyrelsens utlåtande till Utbildningsstyrelsen om utkast till ändringar av bestämmelserna om grunderna för yrkesinriktade grundexamina samt yrkesexamina och specialyrkesexamina Kirkkohallituksen lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi korkeakoulujen opiskelijavalintoja koskevista muutoksista yliopisto- ja ammattikorkeakoululakiin sekä opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annettuihin lakeihin Kyrkostyrelsens utlåtande om utkast till regeringsproposition om ändringar av antagningsbestämmelserna i universitetslagen, yrkeshögskolelagen och lagen om antagningsregistret och studentexamensregistret Piispainkokouksen seuraavat istunnot Biskopsmötets följande sessioner Piispainkokouksen istunnon päättäminen Biskopsmötet avslutas 50

7 SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO EVANGELISK-LUTHERSKA KYRKAN I FINLAND PIISPAINKOKOUS BISKOPSMÖTET 3/2011 PÖYTÄKIRJA Helsinki, Kirkkohallitus Helsingfors, Kyrkostyrelsen 1 1 Piispainkokouksen istunnon avaus Biskopsmötet öppnas Piispainkokouksen istunto Helsingissä, Kirkkohallituksessa, alkoi maanantaina klo Istunnon aluksi arkkipiispa Kari Mäkinen toimitti aamurukouksen (laudes) ja piti seuraavan avauspuheen. Biskopsmötets session i Helsingfors hos Kyrkostyrelsen började måndagen den 5 december 2011 kl Sessionen inleddes med att ärkebiskop Kari Mäkinen förrättade morgonbön (laudes) och höll följande öppningstal. KUITENKIN JUMALA ON Piispainkokous osuu paitsi adventtiaikaan myös ajankohtaan, jota julkisuudessa sävyttää kaksi muuta kokousta. Etelä-Afrikan Durbanissa pidetään kansainvälinen ilmastokokous ja perjantaina EU-johtajat kokoontuvat jälleen huippukokoukseen etsimään keinoja Euroopan talouskriisin ratkaisemiseksi. Kummankaan kokouksen teemat eivät ole piispainkokouksen asialistalla. Ne voisivat olla. Piispainkokous, jonka tehtävänä on käsitellä kirkon uskoa, julistusta ja työtä koskevia asioita, voisi mielestäni nykyistä rohkeammin tarttua kirkon sisäisten asioiden ohella ajankohtaisiin kysymyksiin ja arvioida niitä kirkon uskon, julistuksen ja työn näkökulmasta. Muuttunut kokousrytmi antaisi tähän ehkä aiempaa paremmat mahdollisuudet. Mainittujen kokousten asiat vaikuttavat joka tapauksessa. Ne vaikuttavat henkiseen ilmastoon, ne vaikuttavat ihmisten todellisuuteen, jonka keskellä kirkon uskoa tulkitaan ja työtä tehdään. Kumpikin kokous ja niihin liittyvä julkisuus kertovat siitä, miten maailmaa tällä hetkellä tarkastellaan talouden kautta. Taloudessa taas näyttää 2000-luvulla tapahtuneen merkittävä muutos. On siirrytty pysyvästi ennakoimattomuuden ja arvaamattomuuden aikakauteen. Taustana ovat globaalin talouden vaikutussuhteiden monimutkaisuus ja finanssimarkkinoiden nopeasykkeisyys. Tämä näkyy tällä hetkellä Euroopan pyristellessä talouskriisin keskellä.

8 1 Talouden epävarmuus vahvistaa kokemusta elämän yleisestä epävarmuudesta riippumatta siitä, koskeeko uhka välittömästi omaa hyvinvointia vai ei. Tunnetaan voimattomuutta ja ulkopuolisuutta. Maailmaa on mahdoton käsittää, sen muutoksia ja niihin vaikuttavia voimia ei tavoita. Tästä maaperästä nousee yleisen ilmapiirin kovenemista. Se näkyy kahdella tavalla. Se näkyy jyrkentyneinä äänenpainoina, viholliskuvien rakentamisena ja torjuntana vierasta ja erilaista kohtaan. Se näkyy myös asenteina, joissa kilpailua pidetään luonnonlakina ja vahvojen selviytymistä ja heikkojen jäämistä sivuun väistämättömänä realiteettina; epävarmassa tilanteessa kukin pitäköön itsestään huolen. On selvää, että kirkon on määrätietoisesti ja päättäväisesti sanouduttava irti viholliskuvien rakentamisesta, esiintyipä niitä sitten kirkon omassa piirissä tai muualla yhteiskunnassa. Kirkon tehtävä on sanoa, että elämä ei ole ensi sijassa eikä pelkästään taloutta, ja että juuri heikkenevässä tai epävarmassa tilanteessa kysytään oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta. Tarvitaan rohkaisua, elämänuskon vahvistamista, luottamuksen, sovinnon, tulevaisuuden ja toivon ylläpitämistä; sitä mikä kumpuaa kristillisen uskon perustasta. Sitä kirkolta myös odotetaan. Mielessäni kysyn kuitenkin, yltääkö se kovien puheitten ja tekojen ja asenteiden juurille. Tavoittaako se todellista voimattomuuden, ulkopuolisuuden ja turvattomuuden maailmaa? Amerikkalaiselta rikoskirjailijalta Raymond Chandlerilta kysyttiin kerran, mitä hän halusi kirjoillaan sanoa. Hän vastasi: Haluan kuvata suurkaupungin katujen yllä leijuvan pelon hajun. Voi olla, että juuri siitä on kysymys, pelon hajusta, nimeämättömästä, epämääräisestä uhan tunteesta ja ahdistuksesta. Kyse ei ole konkreettisesta pelosta, toki siitäkin silloin kun oma toimeentulo ja elämän turvarakenne ovat uhattuina tai pettäneet. Kyse on turvallisen, hyvinvoivan elämän yllä leijuvasta pelon hajusta, joka tuntuu välillä vahvempana välillä vain heikkona tuulahduksena. Jos näin on, kyse ei ole vain nykyisen taloustilanteen, globalisaation, maahanmuuton tai ympäristöuhkien mukanaan tuomasta kokemuksesta. Kyse on luvun perinnöstä. Takanamme on vuosisata, joka on länsimaissa ollut valtavan vaurastumisen ja kehityksen vuosisata, mutta samalla vuosisadoista julmin, verisin ja kauhistuttavin. Maailmansotien synnyttämä kokemus oli kokemus maailman liukumisesta käsityskyvyn ja hallinnan ulottumattomiin. Vanhat kartat eivät 2

9 1 pitäneet, eikä uusiin ollut luottamista. Siitä kumpusi modernin ihmisen pettymyksen, yksin jäämisen, eksymisen ja nimeämättömän ahdistuksen kokemus. Hyvinvointi ja kehitys eivät poistaneetkaan elämän perustavaa epävarmuutta ja arvaamattomuutta. Kuulen näitä kaikuja tämän hetken ilmapiirissä, avuttomuudessa ja voimattomuudessa voimien keskellä, jotka ovat liian suuria käsitettäviksi. Tätä kokemusta eivät mitkään kehityshankkeet, eivät hyvyyden, suvaitsevaisuuden tai paremman huomisen julistukset pyyhkäise pois. Ja juuri se olisi tunnistettava, ei torjuttava eikä kiellettävä, vaan juuri sen kanssa meidän olisi kyettävä keskustelemaan, pelon hajun kanssa, epävarmuuden, turvattomuuden ja nimeämättömän ahdistuksen kanssa, silloinkin, kun se tulee näkyviin kovuutena, aggressiivisuutena tai suojautumisena. Voi olla, että kovenevassa maailmassa tarvitaan myös kovan todellisuuden teologiaa, kieltä, joka tavoittaa pelon hajun, epävarmuuden ja tappion. Vuosia sitten muuan mies kertoi, miten hän nuoruudessaan harhaili mm. Tukholmassa. Monella tavalla eksyksissä, pelon haju oli tarttunut vaatteisiin. Hän kertoi jotenkin joutuneensa seurakunnan myyjäisiin. Siellä hänen luokseen tuli kaksi naista. Nämä alkoivat kertoa uskosta, elämänihanteista, hyvästä elämästä, parannuksesta ja turvallisuudesta, jonka Jumala antaa. He kysyivät miehen uskosta. Mies kertoi tunteneensa ahdistusta ja pakokauhua, hänen sisällään oli kaaos, ei hän osannut uskosta puhua, eikä turvallisuuden ja hyvän elämän Jumala tuntunut todelliselta. Silloin hänen viereensä ilmestyi pitkä ruma mies papin kauluksessa. Pappi ei puhunut mitään, mutta tarttui häntä kädestä ja vain katsoi noita naisia. Naiset lähtivät vähin äänin. Nuorelle miehelle tuli turvallinen olo. Pappi oli Juhani Rekola, Tukholman suomalaisen seurakunnan komministeri ja Slussenin sissien pappi. Mutta myös se suomalainen teologi, joka on esseissään antautunut keskusteluun modernin ihmisen epävarmuuden, turvattomuuden ja nimeämättömän, tunnistamattoman pelon kanssa. Hän oli sodan käynyt mies, se oli hänen taustansa, joka ei opettanut luottamusta ja turvallisuutta vaan elämän julmuutta ja arvaamattomuutta. Hänen näkökulmansa ei ole sosiaalieettinen, hän ei rakenna parempaa maailmaa vaan yrittää katsoa elämää niin kuin se on. Ihminen näkyy hänelle ensi sijassa vertikaalisessa suhteessa, suhteessa ylöspäin. Rekola kavahtaa kevyttä uskoa. Hänestä ei ole tukea sellaiseen älylliseen keskusteluun, jossa yritetään argumenttien perusteella osoittaa, että varmaankin 3

10 1 Jumala on. Hänen maailmassaan ei ole sellaista turvallisuutta, jossa ihminen voisi sanoa luottaen Jumalan varjelukseen vaikeissakin tilanteissa: sittenkin Jumala on. Hän astuu tappion, epäilyjen, epävarmuuden, vihan ja pettymysten keskelle, ja sieltä nousee hänen viestinsä: kuitenkin Jumala on. Usko ei ole turvapaikka, Jumala ei vie todellisuuden kieltämiseen vaan keskelle todellisuutta. Rekolan teologia on traagisuuden teologiaa, ja samalla syvää luterilaista ristin teologiaa. Ilman ristiä ei ole ylösnousemusta. Sen kieli voi olla hiljaisuuden kieltä, rinnalle asettumisen kieltä ja todellisuuden tunnistamisen kieltä, ja samalla aitoa uskon kieltä. Juhani Rekolan teologia on yksi esimerkki teologiasta, joka pyrkii tavoittamaan epävarmuuden ja nimeämättömän ahdistuksen ja pelon hajun ja löytämään niille kielen torjumatta niitä. Se on kelkasta pudonneitten teologiaa, mutta myös kovan todellisuuden ja selviytymispakon keskellä elävien teologiaa. Se on ristin teologiaa. Myös sitä juuri nyt tarvitaan. Olematta varsinaisesti sosiaalieettistä se sisältää radikaalin yhteiskunnallisen viestin epävarmuuden ja arvaamattomien voimien keskellä. Kyse ei ole optimista tai kevyestä toivosta, vaan rohkeudesta. Kuitenkin Jumala on. Avauspuheen jälkeen arkkipiispa Mäkinen toivotti piispainkokouksen jäsenet tervetulleiksi ja julisti istunnon avatuksi. 4

11 2, 3, Nimenhuuto Namnupprop Sihteerin suorittamassa nimenhuudossa todettiin, että kaikki piispainkokouksen jäsenet ovat läsnä. Asessori Niemelä poistui 9 :n käsittelyn aikana. Sekreteraren förrättade namnupprop och kunde konstatera att alla biskopsmötets medlemmar var närvarande. Assessor Niemelä lämnade mötet under behandlingen av Työjärjestys Arbetsordningen Päätösehdotus Esityslista hyväksytään istunnon työjärjestykseksi. Päätös Hyväksyttiin esityslista istunnon työjärjestykseksi siten, että käsittelyyn otettiin lisäksi tiedoksi merkintänä Kirkkohallituksen lausunto Opetushallitukselle ammatillisten perustutkintojen sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteiden määräysten muutosten luonnoksista (11 ) ja Kirkkohallituksen lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi korkeakoulujen opiskelijavalintoja koskevista muutoksista yliopisto- ja ammattikorkeakoululakiin sekä opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annettuihin lakeihin (12 ). Beslutsförslag Föredragningslistan godkänns som arbetsordning för sessionen. Beslut Föredragningslistan godkändes som arbetsordning för sessionen så att man tog upp som anteckning för kännedom ytterligare Kyrkostyrelsens utlåtande till Utbildningsstyrelsen om utkast till ändringar av bestämmelserna om grunderna för yrkesinriktade grundexamina samt yrkesexamina och specialyrkesexamina (11 ) och Kyrkostyrelsens utlåtande om utkast till regeringsproposition om ändringar av antagningsbestämmelserna i universitetslagen, yrkeshögskolelagen och lagen om antagningsregistret och studentexamensregistret (12 ). 4 4 Pöytäkirjan tarkastajat Protokolljusterare Päätösehdotus Pöytäkirjan tarkastajiksi valitaan asessori Heikki Holkeri ja asessori Anja Nurminen. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslutsförslag Assessor Heikki Holkeri och assessor Anja Nurminen utses till protokolljusterare. Beslut Beslutsförslaget godkändes. 5

12 5 5 5 < > < > Sopimus Suomen evankelis- Avtal mellan Evangelisk-lutherska luterilaisen kirkon ja Suomen kyrkan i Finland och kyrkan metodistikirkon sekä Finlands Suomen metodistikirkko samt svenska metodistkyrkan välillä Finlands svenska metodistkyrka Esittelijä: Jari Jolkkonen Asian tausta Kirkolliskokous päätti hyväksyä kirkkohallituksen esityksen 8/2009 mukaisen sopimuksen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen metodistikirkon sekä Finlands svenska metodistkyrkan välillä (myöh. metodistisopimus). Päätöksen johdosta piispainkokouksen tulee sisällyttää molemmat sopimuskirkot niihin kirkkoihin, joiden papit voivat piispainkokouksen päätöksellä (KS 86) suorittaa yksittäistapauksissa jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia. Metodistikirkkojen osalta on kuitenkin tehtävä rajaus, sillä niissä tehdään ero a) täydet pappisoikeudet saaneen vihityn papin ja b) paikallisiin tehtäviin valtuutetun ns. paikallispastorin välillä. Metodistisopimuksessa Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa papiksi vain ensin mainitun. Metodistisopimuksen sisältö ja seuraukset kirkon säädöksiin Metodistisopimus on valmisteltu yhteistyössä kirkkomme oppikeskusteluja metodistikirkkojen kanssa käyneen neuvottelukunnan valmisteluryhmän sekä metodistikirkkojen edustajien kanssa. Sopimus rakentuu Kristuksesta osalliset -loppuraportin suosituksille, joita on tarkennettu Kirkon ulkoasiain neuvoston teologisten asiain toimikunnan antaman lausunnon pohjalta. Sopimuksen ovat osaltaan hyväksyneet sopimusosapuolina olevat metodistikirkot, Suomen Metodistikirkko väliaikaisessa vuosikonferenssissa ja Finlands svenska metodistkyrka vuosikonferenssissa Kirkon ulkoasiain neuvosto hyväksyi sopimuksen Metodistikirkkojen kanssa solmittavaksi esitetty sopimus synnytti sopijaosapuolten välille saarnatuoli- ja ehtoollisyhteyden ja se sisältää toisen kirkon ordinoitujen virkojen tunnustamisen. Asia todetaan myös kirkolliskokouksen päätöksen taustalla olleessa perustevaliokunnan mietinnössä 1/2010. Saarnatuoli- ja ehtoollisyhteys sekä molemminpuolinen vihkimysvirkojen tunnustaminen tuli mahdolliseksi oppikeskusteluissa saavutetun yhteisymmärryksen perusteella. Molemmat osapuolet perustavat uskonsa pyhän Raamatun profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin sekä vanhan kirkon ekumeenisiin uskontunnustuksiin. Kumpikin kirk- 6

13 5 ko tunnustaa uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan vanhan kirkon ekumeenisten tunnustusten mukaisesti: Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut itsensä kolmessa persoonassa. Sopimusosapuolilla on yhteinen näkemys siitä, että kirkon perustana on kolmiyhteisen Jumalan oma työ hänen eri persoonissaan Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Myös sakramenteista vallitsee kirkkojen kesken merkittävä yksimielisyys, vaikka molemmilla osapuolilla on myös omasta perinteestään nousevia erityisiä korostuksia, jotka on kirjattu sopimukseen. Kirkon viran keskeisistä perusteista vallitsee kirkkojen kesken yksimielisyys, joka mahdollistaa vihittyjen virkojen keskinäisen tunnustamisen. Viran tunnustamista koskevassa osiossa on luterilaisen kirkon kannalta tärkeä rajaus: viran tunnustaminen ei koske metodistikirkon paikallispastoreita, joille on määräajaksi annettu oikeus rajoitetusti suorittaa määrätyssä seurakunnassa papillisia tehtäviä ilman, että heidät on vihitty virkaan. Sopijapuolet kutsuvat toisiaan osallistumaan toistensa kirkolliseen elämään ja pyrkivät edistämään keskinäistä yhteyttään eri keinoin. Näitä keinoja ovat yhteisen jumalanpalveluksen toimittaminen ja vastavuoroinen ordinoidun papin tai piispan toimittaman ehtoollisen vastaanottaminen. Kirkot sitoutuvat ottamaan vastaan toisen kirkon papin, diakonin tai piispan ilman uutta vihkimystä kuitenkin siten, että vastaanottavan kirkon kulloinkin voimassa olevia säännöksiä noudatetaan. Tämä todetaan sopimuksen 2 :ssä seuraavasti: Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen metodistikirkko sekä Finlands svenska metodistkyrka antavat toistensa osallistua kirkolliseen elämäänsä ja edistävät keskinäistä yhteyttään kulloinkin käytettävissä olevin keinoin. Tämä tapahtuu erityisesti: i. viettämällä yhdessä jumalanpalvelusta ja toivottamalla toistemme jäseniä tervetulleiksi ottamaan vastaan ordinoidun papin tai piispan konsekroima ehtoollisen sakramentti (vastavuoroinen admissio); ii. ottamalla vastaan toisen kirkon virkaan vihitty pappi, diakoni tai piispa ilman uutta vihkimystä, mikäli hän siirtyy vastaavaan virkaan toisen kirkon palvelukseen, kulloinkin voimassa olevien säännösten mukaan. KL 6:1 :n mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa sekä jumalanpalvelukseen, kirkollisiin toimituksiin, diakoniaan tai opetukseen liittyvässä pysyväisluonteisessa työssä voi olla vain 7

14 5 evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Tuomiokapituli voi myöntää tästä kelpoisuusehdosta erivapauden muun kristillisen kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan papille, jos kirkolliskokous on hyväksynyt tuon kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan kanssa tehdyn sopimuksen pappisviran vastavuoroisen hoitamisen edellytyksistä. Erivapaus voidaan myöntää toistaiseksi tai määräajaksi. ( /1473) Virkojen vastavuoroista tunnustamista koskevassa kohdassa (ii) ilmaus kulloinkin voimassa olevien säännösten mukaan merkitsee, että kukin sopijakirkko määrittelee itse ne säädökset, joiden pohjalta toisen kirkon vihitty pappi voidaan ottaa vastaan ja oikeuttaa toimimaan pappina vastaanottavassa kirkossa. Metodistisopimus aiheuttaa sen, että piispainkokouksen tulee sisällyttää sopimukseen kuuluvat jäsenkirkot eli Suomen metodistikirkko ja Finlands svenska metodistkyrkan niihin kirkkoihin, joiden papeilla on oikeus yksittäistapauksissa suorittaa jumalanpalveluksia ja tiettyjä kirkollisia toimituksia. Piispainkokous on antanut asiasta päätöksen, joka julkaistu Kirkon säädöskokoelmassa numerolla 86. Piispainkokouksen toimivallasta asiassa säädetään kirkkolain 2 luvun 3 :n 2 momentissa ja kirkkojärjestyksen 2 luvun 27 :ssä. On huomattava, että metodistipappi voi sopimuksen pohjalta hakea pappisoikeuksia Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta esittämällä asianmukaisen hakemuksen hiippakunnan tuomiokapitulille. Tällöin kapituli voi antaa pappisoikeudet, mikäli hakija täyttää muutoin pappisviranhaltijalla vaadittavat ominaisuudet (esimerkiksi piispainkokouksen päätöksen mukainen teologian maisterin tutkinto). Ilmeistä on, että kaikki metodistipapit eivät tule hakemaan pappisoikeuksia tai kaikille ei sellaisia esimerkiksi toisenlaisten koulutustasovaatimusten takia voida antaa. Tämänkin takia on tärkeää, että kirkolliskokouksen hyväksymä metodistisopimus implementoidaan muuttamalla piispainkokouksen päätöstä toisen evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan tai yhteisön papin edellytyksistä suorittaa kirkollisia toimituksia (KS 86). Yleisperustelut Liitteessä olevassa säädöksessä ehdotetaan muutettavaksi piispainkokouksen antama päätös (KS 86), joka koskee toisen evankelis-luterilaisen tai muun kristillisen uskontokunnan tai yhteisön papin edellytyksiä suorittaa kirkollisia toimituksia. Muutos koskee säädöksen (KS 86) 2 :ää. Muutoksella sisällytetään kirkolliskokouksen hyväksymän ekumeenisen sopimuksen Kristuksessa osalliset nojalla Suomen metodistikirkko ja Finlands svenska metodistkyrkan niihin kirkkoihin, joiden vihityillä papeilla on oikeus suorittaa yksittäistapauksissa jumalanpalveluksia ja 8

15 5 säädöksessä mainittuja kirkollisia toimituksia. Päätös koskee metodistikirkossa papiksi vihittyä ja pysyvät pappisoikeudet saanutta henkilöä, ei niin sanottua paikallispastoria. Samalla säädöksen 2 :ää ehdotetaan muutettavaksi lakiteknisesti selkeämmäksi siten, että pykälässä mainitut kirkot ilmaistaan luettelona ja eritellään ekumeenisen pohjasopimuksen mukaisesti. Pykälän johdantolause muotoillaan uudesta siten, että käy selvemmin ilmi säädöksen koskevan mainittujen kirkkojen pappeja. Näin luettelo on selkeämpi. Samalla sitä on jatkossa helpompi päivittää, kun mahdollisesti uusien ekumeenisten sopimusten myötä säädöksen piiriin otetaan uusia kirkkoja. Yksityiskohtaiset perustelut Säädöksen 2 :n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi lakiteknisesti selvemmäksi siten, että momentissa mainitaan luettelona ne kirkot, joiden papeilla on oikeus suorittaa jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia yksittäistapauksessa. Johdantolauseessa ilmaistaan, että kyse on nimenomaan säädöksessä mainittujen kirkkojen papista: Pappi voi suorittaa jumalanpalvelukset ja tässä päätöksessä tarkoitetut kirkolliset toimitukset, jos hän on Kirkot eritellään viiteen ryhmään solmitun ekumeenisen pohjasopimuksen mukaisesti. Ensin mainitaan luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkot, joiden viran tunnustaminen perustuu LML:n konstituutioon. Toisena mainitaan Porvoon sopimuksen jäsenkirkot: Englannin kirkko (Church of England), Skotlannin episkopaalinen kirkko (Scottish Episcopal Church), Walesin kirkko (Church of Wales) ja Irlannin kirkko (Church of Ireland). Kolmantena mainitaan Skotlannin kirkko (Church of Scotland), jonka viran tunnustaminen perustuu erilliseen sopimisen pohjalta syntyneeseen vakiintuneeseen käytäntöön. Neljäntenä mainitaan Evangelische Kirche in Deutschland, jonka virkojen tunnustaminen perustuu kahdenväliseen sopimukseen EKD:n ja oman kirkkomme välillä. Lisäksi kirkon nimi kirjoitetaan lyhennyksen sijasta auki. Tämä järjestys noudattelee myös sekä teologista läheisyyttä Suomen luterilaisen kirkon sopijakirkkojen välillä että pohjasopimuksen ajankohtaa vanhemmasta uudempaan. Poikkeuksen tästä säännöstä tekee Skotlannin kirkko, jonka kanssa oleva yhteys ei perustu Porvoon sopimuksen tai Kristuksessa osalliset -kaltaiseen teologiseen asiakirjaan. Viidentenä ja uutena mainitaan Suomen metodistikirkko ja Finlands svenska metodistkyrkan, joiden virkojen tunnustaminen perustuu kirkolliskokouksen hyväksymään Kristuksesta osalliset -sopimukseen. Metodistikirkkojen osalta tehdään kuitenkin rajaus, sillä näissä kirkoissa tehdään ero a) täydet pappisoikeudet saaneen vihityn pa- 9

16 5 pin ja b) paikallisiin tehtäviin valtuutetun ns. paikallispastorin välillä. Metodistisopimuksessa Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa papiksi vain ensin mainitun. Siksi säädös ehdotetaan kuulumaan kokonaisuudessaan seuraavasti: Suomen metodistikirkko ja Finlands svenska metodistkyrkan, kun kyseessä on toisessa näistä kirkoista täydet pappisoikeudet saanut vihitty pappi. Metodistikirkossa toimiva paikallispastori ei siten kuulu piispainkokouksen päätöksen (KS 86) piiriin. Lisätiedot: Jari Jolkkonen, puh. (09) Käsittely Behandling Käsittelyn pohjaksi otettiin Kirkon laintarkastustoimikunnan lausunnon pohjalta muokattu esitys, joka jaettiin istunnossa pöydälle. Keskustelussa heräsi kysymys siitä, tulisiko ehdotuksessa 2 :n 2 kohdaksi mainita Porvoon sopimus vai luetella nimeltä Porvoon sopimuksen piiriin kuuluvat anglikaanikirkot. Porvoon sopimukseen piiriin on sen allekirjoittamisen jälkeen liittynyt kaksi Iberian niemimaalla toimivaa anglikaanikirkkoa, joita nyt käsillä olevassa säädöksessä ei mainita. Lisäksi todettiin, että metodistikirkossa on kolmen tason pastoreita, mutta metodistisopimuksessa eritellään vain kahden tason pastoreita. Vaikka asia ei koske montaa metodistipastoria, on syytä selvittää, mitä pastoreita piispainkokouksen päätöksen 2 :n 5 kohta tulee koskemaan. Näiden selvittämiseksi esittelijä teki esityksen, että asia päätettäisiin lähettää jatkovalmisteluun. Päätösehdotus Lähetetään asia jatkovalmisteluun. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Toimenpiteet Beslutsförslag Ärendet remitteras till fortsatt beredning. Beslut Beslutsförslaget godkändes. Åtgärder 10

17 5 Liite Piispainkokouksen päätös toisen evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan tai yhteisön papin edellytyksistä suorittaa kirkollisia toimituksia annetun piispainkokouksen päätöksen muuttamisesta Annettu Helsingissä päivänä kuuta 2011 Piispainkokouksen päätöksen mukaisesti muutetaan 10 päivänä syyskuuta 2002 annetun piispainkokouksen päätöksen toisen evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan tai yhteisön papin edellytyksistä suorittaa kirkollisia toimituksia (Kirkon säädöskokoelma nro 86) 2 :n 1 momentti seuraavasti: 2 Pappi voi suorittaa tässä päätöksessä tarkoitetut jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset, jos hän on: 1) Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkon pappi; 2) Englannin kirkon (Church of England), Skotlannin episkopaalisen kirkon (Scottish Episcopal Church), Walesin kirkon (Church in Wales) tai Irlannin kirkon (Church of Ireland) pappi; 3) Evangelische Kirche in Deutschland (EKD) -kirkkoyhteisön jäsenkirkon pappi; 4) Skotlannin kirkon (Church of Scotland) pappi; 5) Suomen metodistikirkon tai Finlands svenska metodistkyrkan -kirkon täydet pappisoikeudet saanut vihitty pappi. _ Tämä päätös tulee voimaan x päivänä kuuta

18 5 Rinnakkaistekstit Kirkkoja, joiden pappi voi suorittaa 1 :n 1 momentissa tarkoitetut kirkolliset toimitukset, ovat Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkojen lisäksi EKD:n (Evangelische Kirche in Deutschland) jäsenkirkot sekä Englannin kirkko (Church of England), Skotlannin kirkko (Church of Scotland), Skotlannin episkopaalinen kirkko (Scottish Episcopal Church), Walesin kirkko (Church of Wales) ja Irlannin kirkko (Church of Ireland). 2 Pappi voi suorittaa tässä päätöksessä tarkoitetut jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset, jos hän on: 1) Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkon pappi; 2) Englannin kirkon (Church of England), Skotlannin episkopaalisen kirkon (Scottish Episcopal Church), Walesin kirkon (Church in Wales) tai Irlannin kirkon (Church of Ireland) pappi; 3) Evangelische Kirche in Deutschland (EKD) -kirkkoyhteisön jäsenkirkon pappi; 4) Skotlannin kirkon (Church of Scotland) pappi; 5) Suomen metodistikirkon tai Finlands svenska metodistkyrkan -kirkon täydet pappisoikeudet saanut vihitty pappi. 12

19 5 Bilaga Biskopsmötets beslut om ändring av biskopsmötets beslut om under vilka förutsättningar en präst i en annan evangelisk-luthersk kyrka eller ett annat kristet trossamfund eller samfund kan utföra kyrkliga förrättningar Givet i Helsingfors den 2011 I enlighet med biskopsmötets beslut ändras i biskopsmötets beslut av den 10 september 2002 om under vilka förutsättningar en präst i en annan evangelisk-luthersk kyrka eller ett annat kristet trossamfund eller samfund kan utföra kyrkliga förrättningar (Kyrkans författningssamling nr 86) 2 1 mom. som följer: 2 En präst kan förrätta gudstjänster och kyrkliga förrättningar som avses i detta beslut, om han eller hon är 1) präst i en medlemskyrka i Lutherska världsförbundet, 2) präst i Engelska kyrkan (Church of England), Skotska episkopala kyrkan (Scottish Episcopal Church), kyrkan i Wales (Church in Wales) eller Irländska kyrkan (Church of Ireland), 3) präst i en medlemskyrka i Evangelische Kirche in Deutschland (EKD), 4) präst i Skotska kyrkan (Church of Scotland), 5) vigd präst med fulla prästrättigheter i Finska metodistkyrkan (Suomen metodistikirkko) eller Finlands svenska metodistkyrka. _ Detta beslut träder i kraft den

20 5 Parallelltexter Kyrkorna vilkas präster kan förrätta de kyrkliga förrättningar som avses i 1 1 mom. är förutom medlemskyrkorna i Lutherska världsförbundet, medlemskyrkorna i EKD (Evangelische Kirche in Deutschland) samt Engelska kyrkan (Church of England), Skotska kyrkan (Church of Scotland), Skotska episkopala kyrkan (Scottish Episcopal Church), kyrkan i Wales (Church in Wales) och Irländska kyrkan (Church of Ireland). 2 En präst kan förrätta gudstjänster och kyrkliga förrättningar som avses i detta beslut, om han eller hon är 1) präst i en medlemskyrka i Lutherska världsförbundet, 2) präst i Engelska kyrkan (Church of England), Skotska episkopala kyrkan (Scottish Episcopal Church), kyrkan i Wales (Church in Wales) eller Irländska kyrkan (Church of Ireland), 3) präst i en medlemskyrka i Evangelische Kirche in Deutschland (EKD), 4) präst i Skotska kyrkan (Church of Scotland), 5) vigd präst med fulla prästrättigheter i Finska metodistkyrkan (Suomen metodistikirkko) eller Finlands svenska metodistkyrka. 14

21 6 6 6 < > < > Vanhurskauttaminen kirkon Rättfärdiggörelse i kyrkans liv elämässä Esittelijä: Jari Jolkkonen Asian tausta Kirkon ulkoasiain neuvosto (KUN) on pyytänyt piispainkokousta arvioimaan Vanhurskauttaminen kirkon elämässä -asiakirjaa (Kirkkohallituksen julkaisuja 2010:3). Kysymyksessä on hyväksytty ekumeeninen asiakirja, joka kokoaa Ruotsin ja Suomen luterilaisten kirkkojen ja katolisten hiippakuntien seitsemän vuotta käymän dialogin hedelmät. Aiemmin kirkolliskokouksen perustevaliokunta on mietinnössään KUN:n vuoden 2010 toimintakertomuksesta todennut, että neuvoston olisi hyvä arvioida raporttia ja pyytää siitä lausunto teologisten asiain toimikunnalta ja piispainkokoukselta. Vastaisuudessakin on tärkeää huolehtia toimenpiteistä, joilla merkittävien ekumeenisten dokumenttien reseptiota vahvistetaan kirkossamme. Piispainkokoukselta odotettaneen siten arvioita sekä asiakirjan teologisesta sisällöstä että sen reseptio-prosessista kirkossamme. Vanhurskauttaminen kirkon elämässä -asiakirja Asiakirjan taustalla on erityisesti roomalaiskatolisen kirkon ja Luterilaisen maailmanliiton välillä 1999 hyväksytty ekumeeninen sopimus Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta (YJV). Siinä kirkot esittävät yhteisen käsityksen vanhurskauttamisen perustotuuksista. YJV -asiakirjan lopussa 43. artiklassa esitetään jatkotyöstämistä varten teemoja, joista kirkkojen tulisi keskustella ja sopia, jotta voitaisiin edetä kirkkojen lähentymisen tiellä: Konsensuksemme vanhurskauttamisopin perustotuuksista tulee ilmetä ja osoittaa merkityksensä kirkkojen opissa ja käytännössä. Tässä katsannossa on vielä jäljellä painoarvoltaan erilaisia kysymyksiä, jotka kaipaavat lisää selvitystä: ne koskevat mm. Jumalan sanan ja kirkon opin välistä suhdetta samoin kuin oppia kirkosta, kirkollisesta auktoriteetista, kirkon ykseydestä, virasta ja sakramenteista kuten myös vanhurskauttamisen ja sosiaalietiikan suhteesta. Olemme vakuuttuneita, että saavutettu yhteisymmärrys antaa sellaiselle selvitykselle kestävän perustan. Luterilaiset kirkot ja roomalaiskatolinen kirkko jatkavat ponnisteluaan yhteisymmärryksen syventämiseksi niin, että se kantaa hedelmää kirkon opissa ja kirkollisessa elämässä. (YJV 43) 15

22 6 Siinä missä YJV on korkeimmalla kansainvälisellä tasolla valmisteltu ja hyväksytty sopimus, nyt käsillä oleva asiakirja Vanhurskauttaminen kirkon elämässä on paikallisdialogiraportti, joka pyrkii jatkotyöstämään YJV:ssa esitettyjä teemoja Suomen ja Ruotsin kontekstissa. Luterilais-katolilaisten suhteiden kannalta tähän kontekstiin on asetettu tavallista suurempia toiveita, koska kirkoilla on Pohjolassa yhteinen historia. Myös kirkon historiallinen jatkuvuus on Ruotsin ja Suomen luterilaisissa kirkoissa ollut monia muita reformaation kirkkoja vahvempi (esim. hiippakuntajärjestelmä, historiallinen piispuus, vihkimyssuksessio, keskiaikaiset kirkot, liturginen jumalanpalvelus, opin jatkuvuus, spiritualiteetin samankaltaisuus jne.). Siksi Ruotsissa ja Suomessa luterilaisten ja katolilaisten välillä on ollut tavallista enemmän liittymäpintoja. Asiakirjassa on viisi pääosaa. Ensimmäisessä esitetään dialogin tausta, luonne ja punainen lanka. Toisessa luvussa asiakirja liitetään YJV:n yhteyteen. Samalla kiteytetään niitä YJV:n 43 :ssä mainittuja avoimia kysymyksiä, joihin käsillä olevassa asiakirjassa pyritään hakemaan vastauksia. Kolmannessa luvussa esitetään kirkkohistoriallinen yleiskatsaus katolilaisuudesta ja luterilaisuudesta Ruotsissa ja Suomessa. Tällaisella yhteisellä historiallisella kuvauksella voi olla myös ekumeenista merkitystä. Kärjistyneissä ja konfessionalistisesti virittyneissä historiantulkinnoissa luterilaiset ovat saattaneet pitää katolista keskiaikaa taikauskon turmelemana rappiona, johon luterilainen reformaatio toi evankeliumin valon. Vastaavassa katolilaisessa tulkinnassa luterilaista reformaatiota on saatettu pitää maallisen vallan johtamana skismana tai kirkon rappeutumisprosessina, joka hävitti apostolisen uskon. Asiakirjassa kirkot pyrkivät esittämään yhdessä tasapainoisemman, totuudellisemman ja molempien osapuolten intentioille paremmin oikeutta tekevän tulkinnan yhteisestä historiasta. Tähän kuuluu myös kipukohtien nimeäminen ja väärinkäytösten myöntäminen. Neljäs luku muodostaa pääluvun. Siinä pyritään esittämään yhteisiä perusvakaumuksia vanhurskauttamisesta kirkon elämässä. Keskeisiä teemoja ovat Vanhan testamentin liittoteologia vanhurskauttamisen taustana, armon merkitys, kirkon sakramentaalisuus sekä kasteen ja ehtoollisen merkitys vanhurskauttamisessa. Merkittävää on, että luvussa pohditaan konkreettisesti myös ehtoollisvieraanvaraisuuden ehtoja ja mahdollisuuksia. Jo nyt yhteinen ehtoollinen on legitiimisti mahdollista tietyissä erityistilanteissa hieman kunkin kirkon järjestyksestä riippuen. Yhteisen teologisen näkemyksen pohjalta osapuolet muun muassa suosittelevat, että katolinen kirkko laajentaisi käytäntöään, mitä tulee niihin erityistilanteisiin, joissa yksittäiset luterilaiset kristityt Ruotsissa ja Suomessa voivat ottaa vastaan ehtoollinen katolisessa messussa (273 ). 16

23 6 Luvun lopussa esitetään yhdistäviä ja erottavia käsityksiä kirkon virasta. Perinteisen roomalaiskatolisen käsityksen mukaan luterilainen pappisvirka on vajaa, koska luterilaisuudessa sitä ei pidetä sakramenttina ja koska piispojen historiallinen seuraanto (successio apostolica) on katkennut. Luterilaiset puolestaan ovat perinteisesti katsoneet, että paavin primaatin hyväksyminen kirkon ykseyden edellytykseksi on Uuden testamentin valossa ylimääräinen ykseyden ehto. Hieman yksinkertaistaen katolilaisten mielestä toisen osapuolen viralta puuttuu jotakin olennaista ja luterilaisten mielestä toisella osapuolen viran kokonaisuudessa on jotakin liikaa. Luvussa 4 esitetään kirkkojen eri käsityksiä, mutta osoitetaan myös monia liittymäpintoja viran teologiassa. Viidennessä luvussa esitetään asiakirjan keskeiset johtopäätökset. Aluksi esitetään yhteiset vakaumukset vanhurskauttamisen paikasta kirkon elämässä, ehtoollisen sakramentista sekä kirkon virasta. Samalla esitetään myös erottavia tekijöitä, joista jatkossa olisi päästävä yhteiseen näkemykseen. Lopuksi esitetään joitakin konkreettisia askeleita kirkkojen lähentymiseksi ja ykseyden vahvistamiseksi artiklassa suositellaan poikkeussääntöjen laajempaa soveltamista: Edellä kuvatun syvän yksimielisyyden vuoksi, joka vallitsee käsityksissämme kirkon luonteesta, ehtoollisesta ja messun viettämisen muodoista, sekä katolilaiset että luterilaiset Ruotsissa ja Suomessa kaipaavat laajempaa mahdollisuutta ilmaista tämä ykseys myös yhteisessä ehtoollispöydässä. Katolisella kirkolla on jo sääntöjä niistä erityistapauksista, joissa luterilaisen on mahdollista osallistua katoliselle ehtoolliselle. Siksi suosittelemme ensimmäisenä askeleena tiellä kohti kaipaamaamme ykseyttä näiden poikkeussääntöjen laajempaa soveltamista kirkkojemme elämässä Ruotsissa ja Suomessa. Samalla pohditaan, millä edellytyksillä kirkot voisivat alkaa pitää ja kutsua toisiaan sisarkirkko -käsitteellä. Tällainen termi ilmaisisi vahvaa tunnustusta toisen osapuolen apostolisuudelle. Näkökohtia piispainkokouksen lausuntoon Piispainkokouksen tehtävänä on käsitellä kirkon uskoa, julistusta ja työtä. Siksi siltä odotettaneen ennen muuta teologista arviota siitä, voidaanko työryhmän näkökohtia pitää luterilaisen tunnustuksen kannalta hyväksyttävinä. Teologisen arvion lisäksi piispainkokous voi esittää lausunnossaan näkemyksensä siitä, miten asiakirjaa voidaan hyödyntää jatkossa. Myös perustevaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että teologisen arvioinnin lisäksi tämäntyyppisissä lausunnoissa on pidettävä esillä myös reseption näkökulmaa eli sitä, millä tavoin ekumeeninen dialogi voisi kantaa hedelmää kirkon elämän arjessa ja ruohonjuuritasolla. KUN:n hyväksymän ekumeenisen strategian keskeisiä tavoitteita on välittää tietoa ekumeenisesta kehityksestä ja siitä, mitä kirkkomme tekemät sopimukset voivat merkitä seurakuntien ja seurakuntalaisten elämässä. 17

24 6 KUN:n pyyntö ei sisällä päivämäärää, mihin mennessä arvio olisi annettava. Koska lausunnolla ei ole erityistä kiirettä eikä näin ollen takarajaakaan, ei liene välttämätöntä pyrkiä antamaan lausuntoa vielä helmikuun 2012 piispainkokouksessa. Yksi vaihtoehto olisi pyrkiä etenemään siten, että piispainkokous antaa asian jatkovalmisteluun joulukuun 2011 istunnossa, käy alustavasta lausuntoluonnoksesta perusteellisen keskustelun helmikuussa 2012 ja pyrkii antamaan lausuntonsa huhtikuun 2012 piispainkokouksessa. Vieläkin väljempi aikataulu on mahdollinen, varsinkin jos halutaan painottaa asiakirjan reseptio-prosessia esimerkiksi ekumeenisella seminaarilla tai seminaareilla. Lisätiedot: Jari Jolkkonen, puh. (09) Käsittely Behandling Keskustelun pohjalta esittelijä teki esityksen, että asia lähetettäisiin jatkovalmisteluun. Lisäksi esittelyssä todettiin KUN:n pyynnön merkitsevän, että kyse ei ole KUN:lle annettavasta lausunnosta, vaan piispainkokouksen itsenäisestä arviosta, joka tapahtuu kirkkojärjestyksen piispainkokoukselle antaman tehtävän ja toimivallan pohjalta. Lähetekeskustelussa todettiin, että piispainkokouksen arviolla ei ole erityistä kiirettä ja että on pyrittävä mieluummin perusteelliseen prosessiin. Samoin haluttiin korostaa asian reseptio-luonnetta. Päätösehdotus Käydään lähetekeskustelu asiakirjasta Vanhurskauttaminen kirkon elämässä. Päätös Asia lähetettiin jatkovalmisteluun. Toimenpiteet Beslutsförslag Mötet för remissdebatt om dokumentet Rättfärdiggörelse i kyrkans liv. Beslut Ärendet remitterades till fortsatt beredning. Åtgärder 18

25 7 7 7 < > < > Kirkon ykseyden vahvistaminen Stärkande av kyrkans enhet Esittelijä: Jyri Komulainen Yksitoista kirkolliskokousedustajaa teki maaliskuussa 2011 edustaja-aloitteen. Siinä esitettiin, että kirkkohallitus perustaisi työryhmän, johon kutsutaan erilaisia näkemyksiä ja erilaisia perinteitä edustavia kirkon jäseniä keskustelemaan, toimimaan ja rukoilemaan, jotta ykseys kirkossamme voisi toteutua moniäänisyyden keskellä. Edustaja-aloitteen mukaan sen taustan muodostaa samaa sukupuolta olevien parien asemasta kirkossa käyty pitkä, erimielisyyksiä esiin nostanut keskustelu, jonka päätteeksi kirkolliskokous päätti marraskuussa 2010, että kirkossa voidaan rukoilla parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja heidän kanssaan. Nyt olisi edustaja-aloitteen mukaan syytä nostaa keskusteluun kysymys siitä, miten [marraskuussa 2010 hyväksytyn] perustevaliokunnan mietinnön esittämiä keskinäisen kunnioituksen periaatteita noudatetaan käytännössä. Aloitteen mukaan kirkossa tulisi rakentaa yhteyttä jatkuvan prosessin kautta, jossa eri tavoin ajattelevat voisivat kohdata toisensa ja etsiä yhteistä tietä painottaen sitä, mikä yhdistää ennemmin kuin mikä erottaa. Kirkolliskokouksen täysistunnon 3. toukokuuta 2011 käymässä lähetekeskustelussa aloite sai pääsääntöisesti erittäin myönteisen vastaanoton. Puheenvuoroissa viitattiin esimerkiksi mahdollisuuteen järjestää aiheesta seminaareja. Keskustelussa myös nostettiin esille kysymys, onko kirkkohallitus oikea osoite aloitteelle. Samalla painotettiin piispojen erityistä vastuuta kirkon ykseyden rakentamisessa. Asia päätettiin lähettää yleisvaliokunnalle, jonka ensimmäinen osasto kuultuaan arkkipiispa Kari Mäkistä ja piispa Simo Peuraa antoi asiaa koskevan mietinnön Kirkon ykseyttä moniäänisyyden keskellä vahvistavan työryhmän perustaminen, yleisvaliokunnan mietintö 3/2011 edustaja-aloitteesta 2/2011. Siinä todetaan, että kirkon ykseyden edistäminen ei kuulu ensisijaisesti kirkkohallituksen tehtäviin, vaan vastuu sen hoitamisesta kuuluu erityisesti piispanvirkaan. Tämän takia yleisvaliokunta ehdottaa antamaan piispainkokouksen tehtäväksi suunnitella sopivia toimenpiteitä kirkon ykseyden edistämistä varten, jota piispat voisivat harkintansa mukaan soveltaa hiippakunnissaan ja mahdollisuuksien mukaan myös kokonaiskirkossa. Kirkolliskokous päätti hyväksyä yleisvaliokunnan ehdotuksen, että asia lähetetään piispainkokoukseen tutkittavaksi ja toimenpiteitä varten. 19

26 7 Piispainkokouksen tehtäväksi on annettu yhtäältä asian tutkiminen ja toisaalta myös toimenpiteiden käynnistäminen. On ilmeistä, että edustaja-aloitteessa toivottujen päämäärien saavuttaminen edellyttää ennakkoluulotonta työskentelyä ja sitoutumista mahdollisesti pitkäkestoiseenkin prosessiin kirkon ykseyden edistämiseksi. Kirkon sisäisen yhtenäisyyden edistäminen on piispainkokouksen itsensäkin mukaan avainasemassa, kun varustaudutaan kirkon tulevaisuuteen muuttuvassa toimintaympäristössä. Piispainkokous on todennut seuraavasti antamassaan lausunnossa Kirkko tulevaisuusselonteosta (Piispainkokouksen lausunto 1/2011 kirkolliskokoukselle): Toiseksi, kirkossamme on pyrittävä sisäiseen yhtenäisyyteen siihen, että sitoudutaan yhdessä Kristuksen evankeliumiin. Itsestään selvää on, että yhtenäisyys ei merkitse yhdenmukaisuutta eikä aina yksimielisyyttäkään. Kaikessa tulee kuitenkin vallita rakkaus, joka on kärsivällinen ja lempeä (1. Kor. 13:4). Kristityt ovat usein kipuilleet rakkauden ja keskinäisen yhteyden toteuttamisessa: jo Uudessa testamentissa näkyy varhaisten kristittyjen eripura (ks. esim. 1. Kor. 1:10 17). Pyrkimys ykseyteen ja keskinäiseen rakkauteen on kuitenkin otettava vakavasti, sillä Kristus itse rukoili opetuslapsiensa olevan yhtä, niin kuin hän ja Isä ovat yhtä. Kristittyjen keskinäinen ykseys on todistus maailmalle (Joh. 17:11, 20 21). Kun kirkossamme tarvitaan nyt ponnisteluja ja strategisia avauksia ykseyden vaalimiseksi, kirkon ylimmällä johdolla on erityinen vastuunsa. [ ] Tehtäessä käytännön toiminnallisia linjauksia ja hallinnollisia päätöksiä on syytä pitää mielessä seuraavat kysymykset: Edistetäänkö näin kirkollista yhteyttä ja viestitäänkö maailmalle, että kirkossa vallitsee kristittyjen keskinäinen rakkaus? Luodaanko kirkkoon näin tilaa legitiimille monimuotoisuudelle? Tuntevatko eri tavoin ajattelevat ja erilaisia asioita arvostavat kristityt, että näin kaikki voivat olla mukana samassa kirkossa? Viimeaikaisten keskustelujen valossa yksi keskeinen kysymys kirkollisen ykseyden vaalimisessa liittyy siihen, mikä on herätysliikkeiden ja kirkollisten järjestöjen asema. Tällöin on syytä seurata periaatteita, jotka on ilmaistu annetussa piispojen ja herätysliikejärjestöjen yhteisessä tahdonilmaisussa. Erityisen tärkeää on ottaa vakavasti vetoomus, että erilaisista näkemyksistä huolimatta voitaisiin pysyä sekä toimia yhdessä ja samassa kirkossa. Tämän edis- 20

27 7 tämiseksi on syytä pohtia, tarvitaanko kirkossamme uudenlaisia foorumeita eri tavalla ajattelevien jäsenten vuoropuheluun kärsivällisessä ja rakkaudellisessa hengessä. Kyse ei ole vain opillisista keskusteluista, vaan ennen muuta kohtaamisesta ja vuoropuhelusta yli kirkkopoliittisten raja-aitojen sekä keskinäisen luottamuksen rakentamisesta rukouksen ilmapiirissä. Huomioiden edellä mainittu piispainkokouksen oma kanta piispainkokous toteaa, että kirkolliskokouksen sille lähettämä tehtävä sopii hyvin piispainkokouksen asialistalle ja on monella tavalla myös poikkeuksellisen ajankohtainen. Työjärjestyksen näkökulmasta on perusteltua, että piispainkokous aloittaa oman työskentelynsä lähetekeskustelulla. Siinä nousseita näkökulmia ja toimenpide-ehdotuksia voidaan ottaa jatkovalmisteluun ja sitä myötä käsittelyyn seuraavissa piispainkokouksen istunnoissa. Lisätiedot: Jyri Komulainen, puh. (09) Käsittely Behandling Lähetekeskustelussa toivottiin, että esittelijä tekee esityksen jatkotoimista seuraavaan piispainkokouksen istuntoon. Tähän voi liittyä esitys piispainkokouksen sisäisen valmistelu- ja koordinointityöryhmän perustamisesta. Keskustelun pohjalta esittelijä teki esityksen asian lähettämisestä jatkovalmisteluun. Päätösehdotus 1. Käydään lähetekeskustelu kirkolliskokouksen piispainkokoukselle tutkittavaksi ja toimenpiteitä varten lähettämästä aloitteesta; ja 2. lähetetään asia jatkovalmisteluun. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Toimenpiteet Beslutsförslag 1. Mötet för remissdebatt om initiativet som kyrkomötet remitterat till biskopsmötet för övervägande och åtgärder och 2. ärendet remitteras till fortsatt beredning. Beslut Beslutsförslaget godkändes. Åtgärder 21

28 8 8 8 < > < > Kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan Behörighetsvillkor och kärnviran kelpoisuusvaatimukset sekä kompetensbeskrivning för tjänst ydinosaamiskuvaus som ledare för kyrkans barnverksamhet Esittelijä: Jyri Komulainen Uuden säädöksen tausta Kirkkohallitus, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Seurakuntaopisto käynnistivät selvitystyön siitä, voidaanko lapsityönohjaajan virkaan kelpoistava koulutus toteuttaa muutoin kuin ammattikorkeakoulun erikoistumisopintoina. Selvitystyön teki tarpeelliseksi ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmässä tapahtuneet muutokset, joiden myötä valtionosuuksien jaossa painottuvat aiempaa enemmän suoritetut tutkinnot. Tämän seurauksena ammattikorkeakoulut ovat vähentäneet erikoistumisopintojen aloituspaikkoja ja lisänneet niitä tutkintoon johtaviin koulutusohjelmiin. Selvityksessä otettiin huomioon myös suunnitelmat, joiden mukaan kirkon lapsityön virkarakenne tulee uudistumaan osana laajempaa prosessia, jota valmistellaan Kirkkohallituksessa. Siinä laaditaan esitystä suosituksiksi hengellisen työn työalajohtajan tehtävissä toimivien nimikkeiksi ja kelpoisuudeksi. Ne lapsityönohjaajan virat, joihin sisältyy työalajohtajan tai esimiehen tehtäviä, ovat mukana tässä valmistelussa. Suunnitellun uudistuksen myötä näiden lapsityönohjaajien virkojen tai tehtävien nimike tulee muuttumaan työalajohtajan viraksi tai tehtäväksi. Muiden lapsityönohjaajien osalta virasta on tarkoitus kehittää kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan virka. Selvityksen perusteella esitettiin, että lapsityönohjaajan virkaan kelpoistavan kristillisen varhaiskasvatuksen erikoistumisopintojen tilalle tulee uusi, ammattikorkeakoulututkintoon johtava koulutus. Tämä sijoittuu Diakonia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmaan kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehtoon, jossa suoritetaan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto (sosionomi AMK). Tämä tuottaa kelpoisuuden kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan virkaan. Uusi koulutus alkaa Diakonia-ammattikorkeakoulussa vuoden 2012 alussa. Koulutukseen sisältyvät myös lastentarhanopettajan kelpoisuuteen vaadittavat sosiaalipedagogiset ja varhaiskasvatuksen opinnot (60 op). Tämä koulutusratkaisu varmistaa lapsi- ja perhetyön perustutkinnon suorittaneiden jatko-opintomahdollisuudet kirkon varhaiskasvatuksen alalla. 22

29 8 Luonnos kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan kelpoisuusvaatimukseksi on käsitelty kirkon varhaiskasvatuksen koulutuksen seurantaryhmän kokouksessa sekä Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön toimikunnassa Kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan ydinosaamiskuvaus on käsitelty Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön toimikunnassa Lisäksi sitä on käsitelty kirkon varhaiskasvatuksen koulutuksen seurantaryhmässä toukokuussa, kesäkuussa Kirkon kasvatuksen ja nuorisotyön varhaiskasvatuksen tiimissä sekä lähetetty tiedoksi Kirkon lastenohjaajat ry:n kokoukselle kesäkuussa Piispainkokous kävi asiaa koskevan lähetekeskustelun Salossa pitämässään istunnossa. Kelpoisuuspäätöksestä on pyydetty lausuntoa kirkon laintarkastustoimikunnalta. Perustelut Uusi säädösesitys on laadittu samanmuotoiseksi kuin kirkon nuorisotyönohjaajan (nro 102) tai diakonian viran (nro 101) kelpoisuuspäätökset, koska tutkinnot ja virat ovat tasoltaan ja luonteeltaan rinnasteisia. Säädösesityksen 2 2. momentissa oleva virke Mikäli opiskelija haluaa kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan kelpoisuuden suorittamisen jälkeen [ ] on samankaltainen kuin päätöksissä nro 101 ja 102, paitsi että sanat asianomaiseen virkaan on muutettu muotoon kirkon nuorisotyönohjaajan tai diakonian virkaan. Myös virke Piispainkokouksen aikaisempien päätösten mukaisen lapsityönohjaajan virkaan... on nostettu erilliseksi 3 :ksi, joten kokonaisuudessaan säädös koostuu viidestä pykälästä. Piispainkokouksen aiempi päätös lapsityön virkoihin otettavilta edellytettävistä tutkinnoista tai koulutuksesta (nro 90) on monilta osin vanhentunut. Koska uuden säädöksen piiriin tulee siirtymään suuri osa virkoja, on pohdittava kysymystä vanhan säädöksen kumoamisesta. Koska uusi säädös ei koske kaikkia kirkon lapsityönohjaajan virkoja (niitä, jotka sisältävät työalajohtajan tai esimiehen tehtäviä), vanha säädös lienee syytä pitää toistaiseksi voimassa. Sen kumoaminen tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun mainittujen lapsityönohjaajien virkojen tai tehtävien nimike tulee muuttumaan työalajohtajan viraksi tai tehtäväksi. Kelpoisuuspäätöksen yhteydessä hyväksytään myös kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajan viran ydinosaamiskuvaus. Siinä on johtajuuteen, prosessi- ja hallinnollisiin 23