EUROOPAN TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN VUOROPUHELU: MONIALAINEN DIREKTIIVI TYÖHÖN LIITTYVÄN KOLMANNEN OSAPUOLEN VÄKIVALLAN JA HÄIRINNÄN TORJUNTAAN

Transkriptio

1 EUROOPAN TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN VUOROPUHELU: MONIALAINEN DIREKTIIVI TYÖHÖN LIITTYVÄN KOLMANNEN OSAPUOLEN VÄKIVALLAN JA (I) JOHDANTO 1. Suuntaviivojen tavoitteena on varmistaa, että jokaisella työpaikalla on tuloshakuista politiikkaa, joka käsitellee kolmannen osapuolen harjoittamaa väkivaltaa. Suuntaviivoissa esitetään käytännön toimet, jotka voidaan toteuttaa työnantajien, työntekijöiden ja heidän edustajien/ammattiliittojen vähentämällä, ehkäisemällä ja lieventämällä ongelmia. Vaiheet kuvastavat toimialojen parhaat käytännöt ja niitä voidaan täydentää tarkemmilla ja/tai muilla toimenpiteillä. 2. EU:n ja kansallisten lainsäädäntöjen mukaan sekä työnantajilla että työntekijöillä on velvoitteita työterveys- ja turvallisuusaloilla. Vaikka velvollisuus varmistaa terveyden ja työntekijöiden turvallisuus kaikissa työhön liittyvissä asioissa kuuluu työnantajalle 1, niin työntekijän on myös velvollisuus huolehtia, niin pitkälle kuin mahdollista, omasta sekä muiden työtovereiden terveydestä ja turvallisuudesta työssä, työnantajansa koulutuksen ja ohjeiden mukaisesti. Työnantajilla on myös velvollisuus kuulla työntekijöitä tai heidän edustajiaan ja sallittava heidän ottaa osaa työterveyteen ja turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin. Tämä kuvastaa tietoisuutta siitä, että käytännössä yhteinen lähestymistapa terveyteen ja turvallisuuteen toimii parhainten. 3. Allekirjoittaneet työmarkkinaosapuolet kuten alue- ja paikallishallinto, terveydenhuolto, kauppa, yksityinen turvapalvelu, koulutusalat 2 ovat yhä enemmän huolissaan kolmannen osapuolen harjoittamasta väkivallasta ja sen vaikutuksesta työntekijöihin, sillä se ei vain heikennä yksilön terveyttä ja ihmisarvoa, mutta sillä on myös hyvin todellinen taloudellinen vaikutus työpaikkoihin (poissaoloja, masennus ja henkilöstön vaihtuvuus). Kolmannen 1 EU: n lainsäädäntö sisältää seuraavat direktiivit: direktiivi 89/391/ETY toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä. Artikla 5 (4) todetaan seuraavaa: "Työntekijöiden velvollisuudet työsuojeluasioissa eivät vaikuta periaatteeseen työnantajan vastuusta." direktiivi 2000/43/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumaton yhdenvertainen kohtelu direktiivi 2000/78/EY, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista direktiivi 2002/73/EY annettu 23 päivänä syyskuuta 2002, neuvoston direktiivin 76/207/ETY tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen 2 Katso tarkemmat tiedot liitteestä

2 osapuolen harjoittama väkivalta voi myös luoda vihamielisen tai jopa pelottavan ympäristön yleisölle ja palvelua käyttäville ja voi näin ollen luoda laajemman kielteisen vaikutuksen yhteiskuntaan. 4. Työperäistä kolmannen osapuolen harjoittamaa väkivaltaa ja häirintää voi esiintyä eri muodoissa. Se voi: a) olla fyysistä, psyykkistä, sanallista ja/tai seksuaalista b) olla yksittäistä tai järjestelmällistä yksilön tai ryhmän harjoittamaa käyttäytymistä c) olla peräisin asiakkaiden, potilaiden, palveluja käyttävien, oppilaiden tai vanhempien, kansalaisten, tai palveluja tarjoavien toimista tai käyttäytymisistä d) vaihdella loukkaavasta käytöksestä vakavampiin uhkiin ja fyysiseen väkivaltaan e) johtua mielenterveysongelmista ja/tai henkilökohtaisista tunnesyistä, apatiasta, vastenmielisyydestä, ennakkoluulot voivat pohjautua sukupuoleen, olla rotuista/etnistä, riippua uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä, sukupuolisesta suuntautumisesta tai kehon kuvasta f) olla rangaistavia tekoja jotka kohdistuvat työntekijään ja hänen maineeseensa tai omaisuuteensa, asiakkaaseen ja voi olla järjestelmällistä tai opportunistista joka edellyttää viranomaisten puuttumista tilanteeseen g) vaikuttaa erittäin vakavasti uhrin persoonaan, ihmisarvoon ja eheyteen h) tapahtua työpaikalla, julkisessa tilassa tai yksityisessä ympäristössä ja olla työhön liittyvää i) esiintyä cyber-kiusaamisena ja/tai -häirintänä monenlaisten tieto- ja viestintätekniikkojen kautta (ICT). 5. Kolmannen osapuolen harjoittama väkivalta on selvästi erotettavissa työtovereiden välisestä väkivallasta ja häirinnästä työpaikalla, ja vaikutukset terveyteen, työntekijöiden turvallisuuteen ja heidän taloudelliseen tilanteeseen ovat tarpeeksi vakavia oikeuttaakseen selvästi erottuvan lähestymistavan. 6. Vaikka kolmannen osapuolen harjoittamassa väkivallassa on eroja riippuen ammatista ja työpaikasta, niin avaintekijät, hyvät toimintatavat ja toimenpiteet ongelman ratkaisemiseksi ovat yhteisiä kaikissa työympäristöissä. Nämä tekijät ovat: kumppanuus, selkeät määritelmät, ennaltaehkäisty riskinarviointi, valistus, selkeä raportointi ja seuranta sekä asianmukainen arviointi. 7. Euroopan komission tuella monialaiset työmarkkinaosapuolet järjestivät kaksi konferenssia Brysselissä 14. maaliskuuta 2008 ja 22. lokakuuta 2009 jossa työnantajien ja ammattijärjestöjen tutkimukset kolmannen osapuolen harjoittamasta väkivallasta esiteltiin tapaustutkimusten ja yhteisten johtopäätösten kanssa. Nämä suuntaviivat perustuvat näihin aloitteisiin. Ne täydentävät 26. huhtikuuta 2007 annetun häirintää ja väkivaltaa työpaikalla koskevan työmarkkinaosapuolten puitesopimuksen. 8. Tapa, jolla erityisesti palvelut ovat järjestetty ja tuotettu kuvastaa kansalliset, alueelliset ja paikalliset olosuhteet. Siinä tapauksessa että työmarkkinaosapuolet ovat jo ottaneet käytäntöön toimenpiteitä näistä suuntaviivoista, niin pääasia on tulevaisuudessa ryhtyä raportoimaan edistymisestä. 2

3 9. Monialaiset työmarkkinajärjestöt tunnustavat, että työnantajilla ja työntekijöillä on ammatillisia, eettisiä ja juridisia velvoitteita kolmansille osapuolille sekä toisiaan kohtaan. (II) TARKOITUS 1. Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on tukea työnantajien, työntekijöiden ja heidän edustajiensa/ammattiliittojen toimintoja kolmannen osapuolen harjoittaman väkivallan ja sen seurauksien ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja lieventämiseksi. 2. Monialaiset työmarkkinajärjestöt tunnustavat, että käytännön toimet joilla ehkäistään työn hallintaan liittyvät häirinnät ja/tai kolmannen osapuolen harjoittama väkivalta on vielä kehitettävissä monilla työpaikoilla. Näiden toimenpiteiden tulisi: a) Lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä työnantajien, työntekijöiden, heidän edustajien ja muiden viranomaisten (esim. terveys ja turvallisuus virastot, poliisi, jne.) keskuudessa kolmannen osapuolen harjoittamasta väkivallasta. b) Osoittaa työmarkkinaosapuolten selkeää halua yhteistyöhön, kokemusten ja hyvien käytäntöjen jakamiseen auttaakseen toisiaan ehkäistä ja hallita kolmannen osapuolen alulle saaneita häirintä- ja/tai väkivaltaongelmia. Näin voidaan vähentää sen vaikutuksia työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin, poissaoloihin ja tuottavuuteen. c) Tarjota kaikilla tasoilla työnantajille, työntekijöille ja heidän edustajilleen suuntaviivoja jotta tunnistavat, ehkäisevät, hallitsevat ja ratkaisevat kolmannen osapuolen käynnistämät työhön liittyvät häirintä- ja väkivaltaongelmat. (III) TUNNISTAMISTOIMENPITEET KOLMANNEN OSAPUOLEN HARJOITTAMAN HÄIRINNÄN JA VÄKIVALLAN EHKÄISEMISEKSI, VÄHENTÄMISEKSI JA LIEVENTÄMISEKSI TYÖPAIKALLA 1. Esimiesten ja työntekijöiden tietoisuuden ja asianmukaisen koulutuksen lisääminen voi vähentää työpaikalla esiintyvän kolmannen osapuolen harjoittaman häirinnän ja väkivallan todennäköisyyttä. 2. Menestyneimpiä aloitteita väkivallan torjumiseksi ovat kummankin työmarkkinaosapuolen osallistuminen ja "kokonaisvaltainen" lähestymistapa, toisin sanoen, jossa käsitellään kaikkia näkökohtia; tietoisuudesta, ehkäisystä ja koulutuksesta raportointiin, uhrien tukemiseen, arviointiin ja jatkuvaan parantamiseen. 3. Työnantajilla tulisi olla selkeät poliittiset puitteet kolmannen osapuolen harjoittaman häirinnän ja väkivallan ennaltaehkäisyyn ja hallintaan joihin sisältyisi yleistä työterveyttä ja turvallisuutta koskeva politiikka. Työnantajien tulisi kehittää niitä työntekijöiden ja heidän edustajien kanssa, kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten ja/tai käytännön mukaisesti. Erityisesti terveys- ja turvallisuusriskien arviointiin työpaikoilla ja yksittäisten työpaikkojen tehtäviin tulisi kuulua arviointia kolmannen osapuolen tuottavista riskeistä. 4. Kolmannen osapuolen harjoittaman väkivallan monipuolinen luonne merkitsee, että politiikkaa on muokattava kuhunkin työympäristöön sopivaksi. Hyvä menetelmätapa olisi säännöllinen politiikan seuranta ottaen erityisesti huomioon kokemukset ja lain- ja 3

4 teknologian jne. kehitys. Tällä hetkellä saatavat ratkaisut voitaisiin ajan myötä parantaa tutkimusten, kokemusten ja teknisten kehitysten avulla. 5. Sopiva poliittinen työnantajalle laadittu kehys tulisi tukea seuraavasti: a) Kaikissa vaiheissa ja jatkuva tapahtuva tiedottaminen ja kuuleminen johtajien, työntekijöiden ja heidän edustajien/ammattiliittojen välillä b) Määritellä selkeästi kolmannen osapuolen harjoittaman väkivallan ja häirinnän, antaen esimerkkejä kaikista eri muodoista joissa sitä voi esiintyä c) Asiakkaille, palvelua käyttäville, kansalaisille, oppilaille, vanhemmille ja/tai potilaille, asianmukaista tietoa joiden mukaan häirintää ja väkivaltaa työntekijöitä kohtaan ei suvaita ja että tarvittaessa ryhdytään oikeudellisiin toimiin d) Riskinarviointiin perustuva politiikka, joka ottaa huomioon eri ammatit, työpaikat ja työtavat, ja joka tunnistaa mahdolliset ongelmat ja suunnittelee sopivia ratkaisuja ja käytäntöjä, esimerkiksi: odotusten hallintaa tarjoamalla selkeää tietoa palvelun luonnosta ja tasosta jota asiakkaat / palvelua käyttävät / oppilaat ja vanhemmat voivat odottaa, ja säännösten menettelyistä joiden avulla kolmannet osapuolet voivat ilmaista tyytymättömyyttään ja tutkia tehdyt valitukset turvallisen työpaikan suunnittelun integrointi sovelluttaen "työkalut" turvaamaan työntekijät, esimerkiksi viestintäkanavien, seurannan, turvatoimien jne. kautta sitoen yhteistyösopimuksia asianomaisten viranomaisten kuten poliisin, oikeuslaitosten, sosiaali- ja tarkastuslaitosten kanssa e) Johdon ja henkilöstön asianmukainen koulutus johon sisältyy yleinen työtehtävien ja työympäristön turvallisuus, ja joka voi sisältää tarkempia taitoja, kuten tekniikkoja joilla välttää tai hallita konflikteja. f) Menettely seurata ja tutkia syytöksiä kolmannen osapuolen häirinnästä ja/tai väkivallasta ja uhreille tiedotus asiankuuluvan tutkimuksen ja toiminnan edistymisestä. g) Selkeää tukea koskeva toimenpidepolitiikka jota tarjotaan työntekijöille jotka altistuvat kolmannen osapuolen harjoittamaan häiritään ja/tai väkivaltaan, ja joka olosuhteista riippuen voisi olla esimerkiksi lääkäri (mukaan lukien psykologit), oikeudellinen, käytännöllinen ja/tai taloudellinen tuki (esim. ylimääräiset vakuutusturvat, joka ylittää lakisääteiset turvat) h) Selkeät vaatimukset toimesta ja toimenpiteistä tapauksien raportoinnin suhteen työntekijöille suojellakseen heitä mahdollisilta kostotoimilta ja ilmoitus asiasta muille viranomaisille kansallisten käytäntöjen mukaisesti, esimerkiksi poliisille, terveys- ja turvallisuusvirastoille, jne. i) Selkeät ehdot siitä milloin on asianmukaista tehdä valitus, rikosilmoitus tai jakaa tietoa kolmannen osapuolen rikostekijöiden väkivallasta toisten työnantajien ja viranomaisten keskuudessa, kunnioittaen henkilökohtaista koskemattomuutta, luottamuksellisuutta, oikeudellista velvoitusta ja tietosuojaa koskevia periaatteita. j) Faktojen ja lukujen kirjaamisen avoin ja tehokas seurantamenettely sekä varmistus valvontaa koskevista toimintalinjoista. k) Toimenpiteiden takaaminen joilla varmistetaan, että puitteet ovat työntekijöiltä ja kolmannelta osapuolelta tunnetut ja ymmärretyt. 4

5 6. Tältä osin monialaiset työmarkkinaosapuolet korostavat tärkeyttä yhteystyöhön muiden kansallisten ja paikallisten kumppanien kanssa tunnistaakseen ja ehkäistäkseen väkivaltaa ja häirintää ja ottaen lähestymistapapolitiikan käyttöön. (IV) TOTEUTUS JA JATKOTOIMET Täytäntöönpano ja suuntaviivojen seuranta koostuu kolmesta vaiheesta. Vaihe 1 - Sitoutuminen ja levittäminen Allekirjoittaneet työmarkkinaosapuolet jakelevat suuntaviivat ja toteuttavat toimenpiteitä voidakseen arvioida ja käsitellä kolmannen osapuolen harjoittamaa häirintää ja väkivaltaa edellä mainitun kohdan 3 politiikan puitteissa. Pyytää yhdessä Euroopan komissiota tukemaan suuntaviivojen levittämis- ja edistämisprojektia mm. työpajoja järjestämällä ennen vuoden 2011 loppua. Kannustaa toteuttamaan suuntaviivoja jäsenvaltioissa kaikilla asianmukaisilla tasoilla ottaen huomioon kansalliset käytännöt yhteisten ja/tai erillisten toimenpiteiden kautta. Ottaen myös huomioon aiheen kiinnostuksen, työmarkkinaosapuolten on toimitettava tämä asiakirja kaikille asianomaisille toimijoille jäsenvaltioissa ja kansallisella tasolla jotka puolestaan tulevat kehottamaan EU:n ulkopuolella olevia jäseniään käyttää hyödyksi kyseisiä suuntaviivoja. Vaihe 2 - Tietoisuuden lisääminen Kansalliset työmarkkinaosapuolet tiedottavat kolmannen osapuolen harjoittamasta häirinnästä ja väkivallasta sekä kehittävät ja jakavat parhaita käytäntöjä kukin alallaan. Tämä toteutetaan kaikin keinoin joka perustetaan tietoon ja kokemukseen väkivaltaisista ilmiöistä jäsenvaltiossa ja/tai kyseisellä alalla, ja jossa tulisi ottaa huomioon jo alalla tehdyt työt ja mahdollisesti myös tekemällä lisätutkimuksia julkaisuja konferensseja asianomaisten välillä pyrkien jakaman hyviä käytäntöjä ja/tai löytämään ratkaisuja Vaihe 3 - Seuranta ja jatkotoimet Allekirjoittaneet työmarkkinaosapuolet haluavat: antaa edistymiskertomuksen vuonna 2012 kukin omalle työmarkkinaosapuolen alakohtaiselle vuoropuhelu-komitealle ja luottamus kukin oman sektorin Euroopan sosiaalisen vuoropuhelun komiteoiden yhteisen raportin laatimiseen laatiessaan seuraavaa EU:n sosiaalista vuoropuhelua koskevaa työohjelmaa, työmarkkinaosapuolten on otettava huomioon nämä suuntaviivat tarvittaessa järjestetään monialaisten työmarkkinaosapuolten seurantakokous ja lopullinen yhteinen arviointi tehdään vuonna