ELINTARVIKEKETJUN YMPÄRISTÖVASTUUN TAUSTARAPORTTI

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "ELINTARVIKEKETJUN YMPÄRISTÖVASTUUN TAUSTARAPORTTI"

Transkriptio

1 ELINTARVIKEKETJUN YMPÄRISTÖVASTUUN TAUSTARAPORTTI Joulukuu 2009 Yrjö Virtanen, Helena Hyvärinen, Juha-Matti Katajajuuri, Sirpa Kurppa, Jouni Nousiainen, Merja Saarinen, Taija Sinkko, Kirsi Usva, Juha Virtanen & Pasi Voutilainen MTT Petri Ekholm, Juha Grönroos, Sirkka Koskela & Sari Väänänen Suomen ympäristökeskus Ilmo Mäenpää Oulun yliopisto, Thule-instituutti

2 2 TIIVISTELMÄ Tämä taustaraportti on suunnattu suomalaisen elintarvikeketjun ammattilaisille. Raportin tavoitteena on sitouttaa elintarvikealan ammattilaiset entistä tiiviimmin elintarviketalouden kansalliseen laatustrategiaan, jonka keskeisiä tavoitteita ovat ympäristövastuun ja vastuullisten toimintatapojen vahvistaminen. Nyt, kun ympäristömerkkejä ollaan tuomassa myös elintarvikkeiden markkinointiin ja tuotepakkauksiin, on välttämätöntä, että koko tuotantoketju aina maatalouden tuotantopanoksista kaupan vaiheisiin pystytään jäljittämään ja raportoimaan yhtäjaksoisesti ja luotettavasti siten, että kuluttajaviestintää pystytään ympäristövaikutusten osalta parantamaan ja kuluttajat voivat kantaa oman osavastuunsa suuntaamalla ruokavalintojaan ympäristömyötäiseen suuntaan. Kuluttajien tulee saada tietoa myös siitä, kuinka suuri osuus elintarvikkeiden ympäristökuormituksesta jää maamme rajojen ulkopuolelle. Koko elintarvikeketju on nyt ottanut ratkaisevan askeleen kohti ympäristövastuuta ja tunnistanut perustason ja jakauman eri toimijoiden kesken. Tuotantomäärillä arvioituna suomalainen elintarvikeketju on kansainväliseltä merkitykseltään vähäinen, mutta mitä todennäköisimmin vahvasti kasvava. Kasvumahdollisuuksien hyödyntäminen täysimääräisesti edellyttää, että ketjun ekotehokkuus ja ympäristövaikutusten hallinta ovat kilpailukykyisellä tasolla sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Tässä raportissa esiteltävä Suomen elintarvikeketjulle kehitetty malli on rakenteeltaan elinkaarimallien kaltainen koko elintarvikeketjua kattava ympäristötilinpitomalli. Malli on ensimmäinen julkistus koko elintarvikeketjua kuvaavasta mallista. Hankkeessa tehdyssä kirjallisuushaussa ei löytynyt muualla toteutettuja vastaavia malleja, joten vertailu ei tässä yhteydessä ollut mahdollinen. Kotimainen tuotanto ja tuonti ulkomailta kuljetuksineen sisältyvät malliin. Mallin reunaehdon muodostaa yksinomaan elintarvikeketjun tuotteista muodostuva tarjonta loppukäytölle, jossa on mukana toimialojen välinen elintarviketuotteiden käyttö; toisin sanoen elintarvikeketjusta riippumaton käyttö palvelutoimialoilla ja muualla kansantaloudessa. Loppukulutusvaiheen eli kuluttajien tai palvelutoimialojen kulutuksen ympäristövaikutuksia ei ole huomioitu. Tuotevarastojen muutokset on sen sijaan otettu huomioon kansantalouden tilinpidon käytännön mukaisesti. Malli perustuu vuoden 2005 tuotanto- ja ympäristövaikutustietoihin. Vaikutusarviointi painottuu tärkeimpiin ympäristövaikutusluokkiin eli ilmastonmuutosvaikutuksiin ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksiin. Arvioinnin tulokset on esitetty tulosraportissa elinkaaren vaiheittain ryhmiteltyinä, erikseen kotimaiselle tuotannolle, tuonnille ja tuonnin kuljetuksille sekä koko ketjulle yhteensä. Mallin tulosten mukaan näyttää selvältä, että rehevöittävien päästöjen vähentämisen ja vesistöjen tilan parantamisen tulee edelleen olla elintarvikeketjun ympäristövastuun painopistealueita. Kotimaisista typpihuuhtoumista elintarvikeketjun osuus osoittautui olevan 58 % ja fosforihuuhtoumista 67 %. Näiden päästöjen takia elintarvikeketjun osuus vesistöjen rehevöitymisestä on 57 %. Kotimaisista hiilidioksidipäästöistä elintarvikeketjun osuus on 7 %, metaanipäästöistä 43 % ja dityppioksidipäästöistä 50 %. Elintarvikeketjun osuudeksi ilmastomuutoksessa tulee edellä mainittujen päästöjen perusteella 14 %. Elintarvikeketjun maataloustoimintaan kohdistuvat elinkaarivaiheet hallitsevat ketjun ympäristökuormitusten muodostumista. Metaani-, typpioksiduuli- ja ammoniakkipäästöistä sekä typpi ja fosfori -huuhtoumista maatalouden prosessien osuus on yli 90 %. Hiilidioksidi, typen oksidi- ja rikkidioksidipäästöistä maatalousprosessien osuus on tuotannonalasta riippuen %. Maatalouden hallitseva asema ympäristökuormituksissa heijastuu myös ympäristövaikutuksiin. Maatalouden prosessien osuus on kaikissa tarkastelluissa

3 3 ympäristövaikutusten luokissa reilusti yli puolet. Jalostavan teollisuuden osuus on 0-5 % koko ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista ja muiden talousalueiden yhteensä 6-27 %. Tuonnin kuljetusten osuus on pieni, vain 0-6 % tuonnin kokonaiskuormituksista. Tuonnin osuus elintarvikeketjun kokonaisympäristövaikutuksista on sen sijaan toimialasta %. Tämä on siis tuontituotteiden tuottajamaiden rasitteeksi jäävä osuus elintarvikekulutuksemme ympäristövaikutuksista. Tuonnin edustama osuus on suhteellisesti pienin fosforikuormituksen osalta (21 %) ja suurin rikkidioksidipäästöjen osalta (66 %). Elintarvikeketjun eri toimialojen käyttöön tuleva tuonti on tuottajamaissa hieman kuormittavampaa kuin suoraan kulutukseen tuleva tuonti. Tuontituotteista vajaat parikymmentä prosenttia on läpikulkutuotteita ja menevät edelleen vientiin. Suomalaisten kotitalouksien kulutukseen suunnattu elintarvikkeiden tuotanto aiheuttaa % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista. Kotimaiselle palvelukäytölle, esimerkiksi ravintolapalveluille, kohdistetun tuotannon osuus ympäristövaikutuksista on %, ja muiden kotimaisten toimialojen elintarvikekäytön tarpeisiin suunnattu tuotannon ympäristövaikutusosuus on 6 %, ja loppu on viestituotteiden osuutta. Vientiin menevä tuotanto aiheuttaa, taas toimialasta riippuen, % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista. Tästä vientiin menevän tuotannon määrästä % on ketjun tuonnin aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Nämä ympäristövaikutukset jäävät rasitteeksi tuotteiden tuottajamaihin, ja Suomen viennin välittämänä lopputuotteiden ympäristövaikutukset siirtyvät läpi kolmansiin maihin. Kotimaisen elintarviketuotannon hiilidioksidikuormitus oli v vajaat 6 milj. ekvivalenttista tonnia hiilidioksidia ja lisäksi Suomen elintarviketuonnin kuormitus tuottajamaassa yli 4 milj. tonnia. Kotitalouksien kulutuksen rehevöittävästä kuormituksesta syntyy kotimaisessa elintarvikeketjussa noin 15 milj. kg ekvivalenttista fosfaattia, ja Suomen tuonnin aiheuttama kuormitus tuottajamaassa on lähes samansuuruinen. Yksittäisistä tuoteryhmistä ilmasto- ja vesistökuormituksen kärjessä ovat liha-, maito ja viljatuotteet sekä ruokaja juomapalvelut. Kotimaisen tuotannon nykytilanteen todentaminen edellyttää, että ensin huomio kiinnitetään yllä mainittuihin kuormitusten jakaumiin ja niiden myötä vastuiden jakamiseen kotimaassa ja tuontimaissa, ja löydetään niihin kestäviä ratkaisuja. Samalla tulee tunnistaa myös osin ilmiselvät ja osin piilevät vahvuudet; Suomessa on paljon tilaa ja suuri maan hiilivaranto, runsaasti makeaa vettä, tuotantojärjestelmämme on hallittu ja hallinnan tukemiseksi on olemassa hyvin paljon yksityiskohtaista tietoa, kuten neuvontajärjestöjen ja yritysten sopimusviljelyyn liittyvät jatkuvasti kasvavat tietoaineistot. Nämä aineistot tulisi saada tehokkaaseen käyttöön tuotannon ympäristödokumentoinnin tehostamiseksi ja kuluttajille suunnatun viestinnän parantamiseksi.

4 4 ABSTRACT The food chain contributes significantly to the welfare state of the environment and it has greater potential to affect the quality of both inland waterways and the Baltic Sea coast waterways than other product chains. The food chain, together with construction, also represents the most important component of the pleasant residential environments that contribute so much to human wellbeing. When evaluated by production volumes, the Finnish food chain is of little global significance. However, as global transition progresses, its importance is set to grow in the European Union and beyond. Taking full advantage of the growth potential requires that the food chain is increasingly eco-efficient in both the home market and globally. Finnish farmers, industry, trade, consumers, communications and administration are currently working together to establish Finland as a country of high-quality food products. The foundation of the food chain quality work is the full commitment of the entire food industry to a national food quality strategy. Strengthening of environmental responsibility and the development of responsible production methods are central objectives of this strategy. The reduction of eutrophicating emissions and improvement of the state of national waterways are in the focus of the environmental responsibility features of the food chain. The eutrophicating emissions are often reduced due to actions targeted towards the whole chain. Besides the natural environment, the historical and cultural values and the welfare of animals should also be taken into account. The evaluation of the food chain s environmental impacts was conducted using an environmental accounting model developed specifically for the Finnish food chain. The model is based on production and environmental impact data from year The model considers both Finnish production and Finnish imports in addition to their transport. The targets of the evaluation were the environmental impacts, in 2005, stemming from production. Environmental impacts of the end-use phase were not assessed. The changes in inventories were considered according to the national accounting methodology. The model of the food chain is structurally similar to that of Life Cycle Models. The boundary condition of the model is determined solely by the end-use of the food chain products. The end-use consists of the standard end-consumption batch from the national accounts and also from industrial usage, which includes the consumption of the service sector and other sectors of the economy independent of the food chain. The processes of the model, which are termed production nodes, are industries, which by definition are in accordance with the national accounts - except for agriculture. The evaluation includes ozone creation impacts in the lower atmosphere, acidification impacts, impacts on climate change, and impacts of eutrophication of waterways. The results are presented according to life cycle stages of the whole food chain. Finnish production and import, including transport, and the chain as a whole are reported separately. The food chain accounts for 7 % of domestic CO 2 emissions, 43 % of CH 4 emissions, and 50 % of N 2 O emissions, which corresponds to 14% of total climate change. The share of the food chain in domestic N-leaching is 58 % and that of P-leaching 67 %. Of domestic environmental impacts, the food chain is largely responsible for eutrophication of waterways (57 %). In other impact categories the share ranges between 14 % and 24 %. The life cycle stages of agriculture are predominant in the total environmental load of food chains in Finland. The contribution of agriculture in terms of methane, nitrous oxide and ammonia emissions, and nitrogen and phosphorus leaching, is over 90 %. The contribu-

5 5 tion of agriculture regarding carbon dioxide, NMVOC and NO x emissions is % and for SO 2 emissions the proportion is about 23 %. PFC compounds are not produced in significant amounts by agriculture. The dominant position of agriculture with regard to these 5 environmental load classes is also reflected in total environmental impacts. The share of agricultural processes is significantly more than 50 % for all the observed classes of environmental impacts. The share of the food processing industry is 0-5 % of the chain s entire domestic environmental impacts and the share of other economic areas is together about 6-27 %. The share of the food chain as a proportion of the entire domestic environmental load attributable to agriculture is %. The food chain s share is 91 % of the formation impact of tropospheric ozone, 74 % of the acidification impact, 85 % of the climate change impact, and 82 % of the eutrophication impact of waterways. The share of imports in the environmental load of the food chain is between %. The share of imports destined for immediate end-use of all import environmental impacts is % and respectively the share of industrial product use is %. The contribution of transport on impacts of imported food products is small, only 0-6 % of the total. The largest share of the environmental impacts of the actual end-use of food chain products results from household consumption in Finland. This represents % of the whole food chain environmental impacts, % of the chain s domestic environmental impacts, and % of the chain s environmental impacts related to imports. The share of domestic food services is % of the whole chain s environmental impacts. The share of other domestic industries foodstuff use is 6 % of the whole food chain environmental impacts. The share of imports is % of the whole food chain s environmental impacts. Of the environmental impacts of actual end-use of food, the consumption of meat, dairy and grain products, and catering and bar services together are responsible for 82 % of the impacts of the entire chain s tropospheric ozone formation, for 75 % of acidification impacts, for 72 % of climate change impacts, and for 72 % of waterways eutrophication impact. Their share of the domestic tropospheric ozone formation impacts is respectively 88 %, of domestic acidification impacts 80 %,

6 6 Alkusanat Tämä taustaraportti on suunnattu elintarvikeketjun ammattilaisille, siis yrityksille ja yritysryhmien edustajille, neuvonnalla, koulutustahoille, viranomaisille sekä tutkimus- ja kehitystahoille. Laajempi sidosryhmäkommunikaatio ja sen vaikuttavuuden hakeminen jätetään tarkoituksellisesti alan elintarvikealan toimijoille. Elintarvikeketjun ympäristöraportti on toimialan toinen ympäristövastuuta luotaava julkaisu ja ensimmäinen, joka käsittelee koko laatuketjua pellolta pöytään. Julkaisu ei ole vakiintuneen käytännön mukainen ympäristöraportti, vaan laaja tutkimuksellinen selvitys koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista. Raportti kuvaa kotimaisen elintarvikeketjun, keskittyen sen ympäristövaikutuksiin kotimaassa ja ulkomailla. Se tarjoaa työkalun suomalaisen elintarvikkeiden laatuketjun ympäristövastuun seurantaan havainnollistamalla ketjun eri toimijoiden ympäristövastuuta sekä lisää valmiuksia osallistua aiheesta käytävään keskusteluun. Julkaisun toivotaan myös edistävän koko ketjun tärkeimpien ympäristönäkökohtien yhdenmukaista seurantaa alan yrityksissä. Raportin tiedot perustuvat MTT:n, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Oulun yliopiston Thule-instituutin kehittämään elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arviointimalliin, joka puolestaan perustuu maatalouden prosessimalliin ja kansantalouden ympäristölaajennettuun tilinpitomalliin (ENVIMAT-malli) 1 (Seppälä et al. 2009). Tiedot eivät koske spesifisesti alan yrityksiä, koska tämän tarkkuustason tietoja ei ollut saatavilla. Saatujen tietojen perusteella saa kuitenkin suuntaa-antavan kuvan elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista ja -vastuusta. Raportti tarkastelee elintarvikeketjun ympäristövaikutusten suuruusluokkaa ja ympäristövastuun painopistealueita sekä kuvaa ketjun toimijoiden haasteita ympäristövastuuseen. Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportti on jatkoa maa- ja metsätalousministeriön laatustrategian vuosina toteutetuille ympäristövastuun hankkeille sekä täydennys vastaavasta vuodesta tehdylle elintarviketeollisuuden ympäristövastuun raportille. Hankkeen toteuttamisesta vastasi MTT:n elintarvike-ekologia -tutkimusryhmä ja vastuuhenkilönä toimi vanhempi tutkija Yrjö Virtanen. Tutkimushankkeeseen osallistui tutkijoita myös Suomen ympäristökeskuksesta ja Oulun yliopiston Thule-instituutista. Hanketta rahoitettiin maa- ja metsätalousministeriön elintarviketalouden laatustrategiavaroista. Ohjausryhmän muodostivat kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen (puheenjohtaja) maa- ja metsätalousministeriöstä, viestintäpäällikkö Seija Luomanperä Yara Oyj:stä, johtaja Ilkka Nieminen Päivittäistavarakauppa ry:stä, toimitusjohtaja Heikki Juutinen Elintarviketeollisuusliitto ry:stä, maatalouslinjan johtaja Simo Tiainen Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta ja professori Sirpa Kurppa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta. Tekijät 1

7 7 SISÄLLYSLUETTELO Kuvaluettelo... 9 Taulukkoluettelo Määritelmät Johdanto Ketjuvastuu -hankkeen tavoite Elintarvikeketjun ympäristövastuu ja elinkaariajattelu Elintarvikeketjun ympäristövaikutukset Raportin sisältö, rajaukset ja toteutus Suomen elintarvikeketju kansainvälisessä toimintaympäristössä Elintarvikeketju Suomessa Elintarvikeketju osana eurooppalaista ja kansainvälistä elintarvikeketjua Elintarvikeketjun toiminta ympäristövaikutusten vähentämiseksi Suomalaisen elintarviketalouden laatustrategia Elintarvikeketjun laatu- ja ympäristöjärjestelmät Luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurimaisemien hoito Eläinten terveys- ja hyvinvointi Vesien suojelu Ilmastonmuutoksen torjuminen Kaupan ja tuoteketjujen ympäristövaikutusten vähentäminen Suomen elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arvio Ympäristövaikutusten arviointimalli Yleiskuvaus Tiedot Allokoinnit Tuotantofunktiot ja solmujen kytkennät Ympäristökuormitusfunktiot Elintarvikeketjun rajaus Elintarvikeketjun kotimainen osa Elintarvikeketjun tuotteet Elintarvikeketjun tuontiosa Toiminnallinen yksikkö Standardiloppukäyttö Palvelukäyttö ja muu toimialojen elintarvikekäyttö Arvioon sisältyvät ympäristövaikutusluokat... 71

8 8 5.5 Elinkaaren vaiheet Tulokset ja niiden tulkinta Ympäristövaikutusten muodostuminen kotimaisessa ja tuontiketjussa Elintarvikeketjun ympäristövaikutusten muodostuminen tuotantovaiheittain Suomessa Kotimainen elintarvikeketju suhteessa koko kansantalouteen Tuonnin täydentämä elintarvikeketju suhteessa koko kansantalouteen Elintarvikeketju suhteessa koko maatalouteen Suomessa Ympäristövaikutusten muodostuminen loppukäyttöerittäin Varastointeja huomioimattoman loppukäytön ympäristövaikutukset käyttöerittäin Varastointeja huomioimattoman loppukäytön ympäristövaikutukset tuoteryhmittäin Ympäristövaikutusten muodostuminen eniten kuormittavissa tuoteryhmissä Lihatuotteet Maitotuotteet Viljatuotteet Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut Mallin epävarmuustekijät Elintarviketeollisuuden oheistarjonta Elintarvikeketjun sekundaarisolmut Poisvalitut tuotantosolmut Maatalouden ravinnehuuhtoumat ja energian käyttö Tuontituotteiden päästökertoimet Yhteenveto Johtopäätökset Lähteet Tilastoaineistolähteet Liitteet

9 9 Kuvaluettelo Kuva 1. Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportoinnin suunniteltu järjestelmäkaavio...15 Kuva 2. Koko elintarvikejärjestelmän kuvaus ja Ketjuvastuuraportin järjestelmärajaus, joka jatkuu tarjontaan kuluttajalle, mutta ei enää kuluttajan toimintoihin eikä jätehuoltoon...19 Kuva 3. Tuonnin osuus maitotuotteiden kulutuksesta Kuva 4. Maataloustuotannon omavaraisuus...22 Kuva 5. Maatalouden sivuainevirtoina syntyvää olkea voidaan hyödyntää esimerkiksi energian tuotannossa...25 Kuva 6. Pelto- ja tilusteiden pientareita ei saa käsitellä kasvinsuojeluaineilla, jonka vuoksi kukat saavat kasvaa rauhassa...29 Kuva 7. Suojakaistat viljelyalan ja vesistön välissä estävät eroosiota ja ravinteiden valumista vesistöön...34 Kuva 8. Kuljetusalan kasvihuonekaasupäästöt Kuva 9. Maataloudesta peräisin olevat päästöt YK ilmastosopimuksen mukaisessa raportoinnissa...37 Kuva 10. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen eri päästölähteille vuosina Kuva 11. Suomen kasvihuonekaasupäästöt (milj. tonnia CO2 ekv.)...39 Kuva 12. Ruisleivän tuotantojärjestelmän rajaus...41 Kuva 13. Oluen valmistuksen tuotantojärjestelmäkuvaus Kuva 14. Broilertuotteen tuotantojärjestelmäkuvaus...45 Kuva 15. Maidon tuotantojärjestelmän rajaus...46 Kuva 16. Kasvihuonetomaatin tuotantojärjestelmä...50 Kuva 17. Juustokermaperunoiden tuotantojärjestelmäkuvaus...51 Kuva 18. Työpajan valmistelema kvalitatiivisen arvioinnin kehikko (olennaisuusmatriisi)...53 Kuva 19. Elintarvikeketjun pääosat ja rajaus Kuva 20. Elintarvikeketjun toiminnallisen yksikön muodostumisen hierarkia Kuva 21. Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytön jakautuminen standardiloppukäyttöön, palvelukäyttöön ja muuhun toimialojen elintarvikekäyttöön vuoden 2005 tietojen perusteella Kuva 22. Elintarvikeketjun kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden standardiloppukäytön jakautuminen kotitalouksien kulutusmenoihin, voittoa tavoittelemattomien yksityisten yhteisöjen kulutusmenoihin (ei esiinny), julkisyhteisöjen yksilöllisiin kulutusmenoihin (ei

10 10 esiinny), julkisyhteisöjen kollektiivisiin kulutusmenoihin (ei esiinny), kiinteän pääoman bruttomuodostukseen, varastojen muutoksiin ja vientiin vuoden 2005 kansantalouden tilinpitotietojen perusteella. Kotimaisten tuotteiden osuus kokonaisloppukäytöstä on 81 %, tuontituotteiden 19 %...67 Kuva 23. Kotimaisen loppukäyttöekvivalentin määrityksen rajaukset ja muuttujat Kuva 24. Loppukäytössä huomioon otettujen palvelukäytön ja muun elintarvikekäytön tuotantosolmujen elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttö, bruttokäyttö ja täyskäyttö sekä loppukäytöstä poisvalittujen tuotantosolmujen täyskäyttö Kuva 25. Tuonnin osuus koko elintarvikeketjun ympäristökuormituksista Kuva 26. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista. Osuuteen sisältyy tuontituotteiden valmistus ja kuljetukset Kuva 27. Tuonnin ympäristökuormitusten jakautuminen loppukäytön ja toimialojen tuonnin kesken Kuva 28. Elintarvikeketjun tuontiosan ympäristövaikutusten jakautuminen talouden sektoreittain. Sektori on tuontituotteen kotisolmun mukainen...77 Kuva 29. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen maatalouden ja muiden toimintojen kesken...78 Kuva 30. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen maatalouden sisällä...79 Kuva 31. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen muiden toimintojen kuin maatalouden sisällä...79 Kuva 32. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden kotimaisista ympäristökuormituksista. 80 Kuva 33. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden kotimaisista ympäristövaikutuksista...81 Kuva 34. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden yhteenlasketuista kotimaisista ja tuonnin ympäristökuormituksista Kuva 35. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden yhteenlasketuista kotimaisista ja tuonnin ympäristövaikutuksista...82 Kuva 36. Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristökuormituksista Kuva 37. Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristövaikutuksista Kuva 38. Loppukäyttöerien osuudet elintarvikeketjun toiminnallisen yksikön kokonaisarvosta...85 Kuva 39. Elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin...85 Kuva 40. Elintarvikeketjun vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin...86

11 11 Kuva 41. Elintarvikeketjun alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin...86 Kuva 42. Elintarvikeketjun happamoitumisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin Kuva 43. Varsinaisen loppukäytön muodostuminen tuoteryhmien loppukäytöistä ilman varastojen muutosta Kuva 44. Elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon...90 Kuva 45. Elintarvikeketjun vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon Kuva 46. Elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisen loppukäytön aiheuttama alailmakehän otsonin muodostumisvaikutus tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon...91 Kuva 47. Elintarvikeketjun happamoitumisvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon...91 Kuva 48. Lihatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun ympäristövaikutuksissa Kuva 49. Lihatuotteiden aiheuttama osuus ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista Kuva 50. Lihatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista..94 Kuva 51. Tuonnin ympäristövaikutusten osuus lihatuotteiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista...94 Kuva 52. Maitotuotteiden tuotannosta aiheutuvat ympäristövaikutukset koko elintarvikeketjussa Kuva 53. Maitotuotteista aiheutuvat ympäristövaikutukset kotimaisessa elintarvikeketjussa Kuva 54. Maitotuotteiden osuus ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista...97 Kuva 55. Maitotuotteiden tuonnin osuus maitotuotteiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista...97 Kuva 56. Viljatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun ympäristövaikutuksista Kuva 57. Viljatuotteiden aiheuttama osuus ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista Kuva 58. Viljatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista.100 Kuva 59. Tuonnin osuus viljatuotteiden ympäristövaikutuksista Kuva 60. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus koko ketjun ympäristövaikutuksista Kuva 61. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus kotimaisen ketjun ympäristövaikutuksista Kuva 62. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus tuonnin ympäristövaikutuksista. 103

12 12 Kuva 63. Tuonnin osuus ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen ympäristövaikutuksista. 103 Kuva 64. Ilmastonmuutosvaikutuksen jakautuminen elintarvikeketjussa Kuva 65. Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen jakautuminen elintarvikeketjussa Taulukkoluettelo Taulukko 1. Esimerkki kansantalouden tilinpidon toimialan ("0111" eli "Kasvinviljely") disaggregoinnista...56 Taulukko 2. Kaksi esimerkkiä LCA -mallien rakenteesta...57 Taulukko 3. Lypsykarjatalouden ravintopanosten ja niistä riippuvien päästöjen allokointi maidolle ja lihalle Taulukko 4. Lypsykarjatalouden energiapanosten ja niistä riippuvien ympäristökuormitusten allokointi maidolle ja lihalle Taulukko 5. Esimerkki hankintaprofiilista...61 Taulukko 6. Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä poisvalitut tuotantosolmut Taulukko 7. Elintarvikeketjun jako elinkaaren vaiheisiin Taulukko 8. Ympäristövaikutusten muodostuminen elintarvikeketjun tuotteiden käytön eristä ilman varastojen muutoksien vaikutuksia...88 Taulukko 9. Eniten kuormittavien tuoteryhmien ympäristövaikutukset koko ketjussa sekä osuus kotimaisista ympäristövaikutuksista ja tuonnin ympäristövaikutuksista Taulukko 10. Lihatuotteiden aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain Taulukko 11. Lihatuotteiden aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain...95 Taulukko 12. Maitotuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain Taulukko 13. Maitotuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain...98 Taulukko 14. Viljatuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain...99 Taulukko 15. Viljatuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain Taulukko 16. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain...102

13 13 Taulukko 17. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain Määritelmät Bruttokäyttö. Nettokäyttö ja oma käyttö yhteensä. ENVIMAT-malli. Kansantalouden ympäristölaajennettu panos-tuotos -malli (panostuotosmallin materiaalivirtoihin on liitetty ympäristövaikutusarviot). Kotisolmu. Tuotantosolmu, jonka päätuotteeksi tuote luetaan. LCA -malli. Tuotteen koko elinkaaren kattavaan tarkasteluun perustuva malli, joka tämän hankkeen tapauksessa on tietokantamuotoon rakennettu hierarkkinen malli. Loppukäyttö. Kansantalouden tilinpidon mukainen standardiloppukäyttö ja elintarvikeketjun ulkopuolisten tuotantosolmujen (netto)käyttö yhdessä. Loppukäyttö ei kuitenkaan sisällä itse loppukäyttövaiheen aktiviteetteja tai kuormituksia (kyseessä on siis tavallaan tarjonta loppukäyttöä varten). Loppukäyttöekvivalentti. Loppukäytössä huomioon otettavien ulkopuolisten tuotantosolmujen käytöstä elintarvikeketjun loppukäyttövektoriin siirrettävien erien summa. Nettokäyttö. Elintarvikeketjun oman käytön vähentämisen jälkeen jäljelle jäävä erä bruttokäytöstä. Oheistarjonta. Muu kuin elintarvikeketjun tuotteiden tarjonta. Oma käyttö. Elintarvikeketjun tuotantosolmujen panosten käytöstä johtuva ulkopuolisten solmujen bruttokäytön erä. Ominaiskuormituskerroin. Tuotantosolmun kokonaisympäristökuormitukset jaettuna tuotantosolmun perushintaisella kokonaistarjonnalla. Palvelukäyttö. Elintarvikeketjun ulkopuolella ilmenevää elintarvikeketjun tuotteiden käyttöä, joka ei riipu elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä. Primaarisolmu. Tuotantosolmu, jonka jokin päätuote on elintarvikeketjun tuote.

14 14 Referenssiarvo. LCA -mallilla laskettu vuosiarvo ositettaville erille, esim. panoksille ja ympäristökuormituksille. Sekundaarisolmu. Tuotantosolmu, joka tuottaa elintarvikeketjun tuotteita sekundaarisesti siis sivutuotteenaan. Standardikäyttö. Kansantalouden standardiloppukäyttöä vastaava panosten käyttö. Standardiloppukäyttö. Koostuu kansantalouden tilinpidon mukaisesti kotitalouksien kulutusmenoista, voittoa tavoittelemattomien yksityisten yhteisöjen kulutusmenoista, julkisyhteisöjen yksilöllisistä kulutusmenoista, julkisyhteisöjen kollektiivisista kulutusmenoista, kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta, varastojen muutoksista ja viennistä. Standarditarjonta. Kansantalouden standardiloppukäyttöä vastaava tarjonta. Tuotantosolmu. Kansantalouden tilinpidon luokituksen mukaiset toimialat ja LCAmalleihin perustuvat tuotantosolmut. Viimeksi mainitut ovat kansantalouden tilinpidon toimialojen alasysteemejä. Toimiala. Kansantalouden tilinpidon luokituksen mukaisesti esim. kasvinviljelyn toimiala, kotieläintuotannon toimiala. Varsinainen loppukäyttö. Loppukäyttö ilman varastojen muutoksia. Ympäristötilinpitomalli. Malli pitää sisällään tuotantoprosessit Suomessa ja tuonnin ulkomailta kuljetuksineen. Kulutusvaiheen toiminnot eivät tässä vaiheessa ole mallissa mukana.

15 15 1 Johdanto 1.1 Ketjuvastuu -hankkeen tavoite Tämän ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena oli tuottaa arvio Suomen elintarvikeketjun ympäristökuormituksista ja niistä aiheutuvista ympäristövaikutuksista, ja esittää ne ketjun vaiheittain jäsenneltyinä ympäristövastuun raportointia ja ketjussa tehtävää muuta ympäristökehitystyötä varten. Tietolähteet Määrätiedot Kuvailut Tiedon hankinta- ja siirtojärjestelmä Tiedon prosessointijärjestelmät Panos-tuotos -tiedot Tiedon siirtojärjestelmä Maatilat Elintarviketeollisuus Suomen teollisuus Kauppa Elinkaaritutkimukset ja tietokannat Maatalouden kannattavuuskirjanpito ProAgrian lohkotietokanta Teollisuustietojen prosessointi Ympäristölaajennettu kansantalouden tilinpitojärjestelmä Elintarvikkeiden kaupan ja kuljetusten mallinnus Elintarvikkeiden kuluttajatoimintojen mallinnus Ympäristövaikutusmalli Tunnusluvut Kuvailut Tiedon siirtojärjestelmä Relaatiot Ympäristövaikutusten arviointimallit Lakenta Tulostus Raportin generointi Raportti Tiedon julkaisujärjestelmä Formaatti Välineet Aikataulu Resurssit Julkaistu raportti Kuva 1. Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportoinnin suunniteltu järjestelmäkaavio. Alkuperäinen tavoite oli tuottaa vuoden 2007 tilannetta kuvaava raportti. Tästä tavoitteesta jouduttiin kuitenkin luopumaan, sillä vuoden 2007 elintarviketeollisuuden tuotostiedoilla suoritetuista mallinnuskokeiluista saadut tulokset osoittivat vuosien 2005 ja 2007 välillä erityisesti maatalouden tuotantotilastojen antamien tuotannon fysikaalisten kehitystrendien vastaista ympäristökuormituskehitystä. Kokeilu osoitti, että koko malli (mukaan lukien siis taustalla oleva ENVIMAT -malli) olisi päivitettävä uuden tilanteen mukaiseksi kelvollisten

16 16 tulosten saamiseksi. Tätä varten hankkeessa ei kuitenkaan ollut resursseja. Kaikkia päivityksessä tarvittavia tilastoja, kuten vuoden 2007 panos-tuotos -tauluja ei myöskään ollut saatavilla. Tästä johtuen arvio perustuu kokonaisuudessaan vuoden 2005 tietoihin, jotka kattavat koko Suomen kansantalouden ja joiden pohjalta myös ketjun systeemimalli on laadittu. 1.2 Elintarvikeketjun ympäristövastuu ja elinkaariajattelu Ympäristövastuullisuus tarkoittaa luonnonvarojen kestävää käyttöä, jätteiden määrän vähentämistä ja ympäristöhaittojen pitämistä mahdollisimman pieninä. Siihen kuuluvia tavoitteita ovat vesien, ilman ja maaperän suojelu (Elinkeinoelämän keskusliitto 2006), ilmastonmuutoksen hallinta ja luonnonvarojen säästeliäs käyttö. Ympäristövastuun toteutukseen kuuluu asetettujen standardien ja säädösten noudattaminen, yrityksen toimintaan liittyvän ympäristöinformaation tuottaminen ja ylläpito sekä ympäristövaikutuksiin liittyvän tietoisuuden aktiivinen lisääminen. Edellä mainituista toimista ensimmäiset painottuvat oikeudellisen vastuun puolelle ja jälkimmäiset moraalisen vastuun puolelle. Erityisesti saastuttaja maksaa - periaate, jota yleisesti toteutetaan muiden toimialojen ympäristökysymyksissä, on herättänyt keskustelua myös maa- ja metsätaloudellisen toiminnan yhteydessä. Elintarvikeketjulähtöiseen tarkasteluun liittyy elinkaariajattelu ja edelleen kvantitatiivisempana elinkaariarviointi (LCA, Life Cycle Assessment). Se on kokonaisvaltainen menetelmä tuotteen tai toiminnon koko elinkaaren aikaisten ympäristökuormitusten ja niiden vaikutusten selvittämiseksi. Tuotteen eri vaiheita tarkastellaan raaka-ainelähteiltä valmistuksen ja jalostuksen kautta kulutukseen sekä käytön jälkeen tapahtuvaan hyötykäyttöön, joko kierrätykseen, energialähteeksi tai uusiokäyttöön raaka-aineena tai tuotteena tai loppusijoitukseen kaatopaikalle. Kussakin elinkaaren vaiheessa käytetään erilaisia panoksia, kuten materiaaleja, energiaa ja vettä (inputs), ja aiheutetaan erilaisia päästöjä ja ympäristökuormitusta ilmaan, veteen tai maaperään (outputs). Elinkaariajattelu on pohjana yhdennetylle tuotepolitiikalle (Integrated Product Policy). Tästä EU:n komissio julkaisi Vihreän kirjan jo vuonna 2001 (Euroopan yhteisöjen komissio 2001) ja kaksi vuotta myöhemmin tiedonannon yhdennetystä tuotepolitiikasta (Euroopan yhteisöjen komissio 2003). Yhdennetyn tuotepolitiikan tavoitteeksi on asetettu vähentää tuotteiden elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia käyttämällä mahdollisuuksien mukaan markkinaperusteista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kilpailunäkökohdat. Tuo-

17 17 tepolitiikan viitenä pääperiaatteena on elinkaariajattelun lisäksi yhteistyö markkinoiden kanssa, kaikkien osapuolten osallistuminen, jatkuva parantaminen ja erilaisten poliittisten välineiden käyttö. Yhdennetyn tuotepolitiikan lähtökohta on, että tavaroiden ja palveluiden lisääntyvä kulutus on suoranainen tai välillinen syy ympäristön pilaantumiseen ja luonnonvarojen vähenemiseen. Tämän vuoksi tuotteiden valmistukseen on jatkossa käytettävä nykyistä vähemmän luonnonvaroja ja tuotteista aiheutuvia ympäristövaikutuksia on myös vähennettävä. Elinkaariajattelu alkoi herätä elintarviketuotannon yhteydessä 1990-luvun puolivälissä (vertaa Kurppa 1998). Elinkaariajattelu ja yhdennetty tuotepolitiikka palvelevat ja liittyvät vahvimmin globalisoituvaan markkinatilanteeseen (Ilomäki et al. 2007). 1.3 Elintarvikeketjun ympäristövaikutukset Ympäristövaikutusten arvio ja sen tulkinta osoittavat elintarvikeketjun olennaisimmat ympäristövaikutukset, niitä aiheuttavat ympäristökuormitukset sekä näiden muodostumisen kannalta merkittävimmät elinkaaren vaiheet ja tuoteryhmät. Arvio koostuu inventaariovaiheesta, jossa tarkastellaan koko tuotantoketjua yksikköprosesseihin jaettuna ja määritetään yksikköprosessien panokset ja tuotokset, joihin myös päästöt kuuluvat. Lisäksi arviossa luokitellaan päästöt ja määritetään ympäristövaikutukset karakterisointikertoimien avulla. Ympäristövaikutukset voidaan edelleen normalisoida eli suhteuttaa kyseisen tuotantoympäristön muuhun kuormitukseen. Perusteelliseen arviointiin liittyy edelleen ympäristövaikutusmallinen verifiointi, mallien herkkyystarkastelu ja mallin validointi. Joissakin tapauksissa edetään eri ympäristövaikutusluokkien keskinäiseen arvottamiseen, minkä tavoitteena on yleensä monia vaikutusluokkia sisältävän indeksin muodostaminen. Elintarvikkeiden osalta arvottamista on käytetty mm. mittatikku-mittarin kehittämisessä suomalaisille kuluttajille (Nissinen et al. 2006). Tässä raportissa arvottamisvaiheeseen ei edetä. Tässä raportissa toteutettu ympäristövaikutusten arvio käsittää seuraavat tavanomaisimmat ympäristövaikutusluokat: ilmastonmuutosvaikutukset, vesistöjen rehevöitymisvaikutukset, alailmakehän otsonin muodostumisvaikutukset ja happamoitumisvaikutukset. Muita ympäristövaikutusluokkia ovat muun muassa maan käyttö, monimuotoisuus, ekotoksiset vaikutukset sekä resurssien käytön näkökulmasta vesijalanjälki. Kaikkien muiden paitsi vesijalanjäljen osalta määritysmenetelmät ovat vielä vakiintumattomia. Vesijalanjälki on

18 18 varmaankin pikaisesti tulossa elintarviketuotannon tarkasteluun, mutta raportin kirjoitusvaiheessa se ei ollut vielä vakiinnuttanut asemaansa elintarvikeketjun ympäristömittarina. Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportissa kuvataan Suomen elintarvikeketjun kollektiivista ympäristövastuuta. Raportin kohderyhmänä ovat elintarvikeketjun ammattilaiset. Yleisenä johdantona tarkastellaan elintarvikeketjun merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalisti sekä tällä hetkellä että mahdollisesti tulevaisuudessa. Ympäristövaikutusten vähentämiseksi tehtävää työtä kuvataan esimerkkien avulla koko ketjun ja tuoteryhmien osaketjujen tasoilla. Raportti painottuu ketjun ympäristövaikutusten arvioon. Ketjun ympäristövaikutusten muodostumista tarkastellaan järjestelmänäkökulmasta elinkaaren vaiheittain ja kulutusnäkökulmasta loppukäyttö- ja tuoteryhmittäin. Loppukäyttö tarkoittaa tosiasiassa tarjontaa kulutusta varten. Siihen ei sisälly kulutuksen toimintoja. Lisäksi raportissa tarkastellaan elintarvikeketjun ympäristövaikutuksia suhteessa Suomen muun kansantalouden ympäristövaikutuksiin. Ulkomaisista elintarvikeketjuista ei ole saatavilla vertailukelpoisia ympäristövaikutusten arvioita, joten ympäristövaikutusten globaali vertailu ei ole tässä mahdollinen. 2 Raportin sisältö, rajaukset ja toteutus Ympäristövaikutusten arvio on toteutettu Suomen elintarvikeketjulle kehitetyllä ympäristötilinpitomallilla. Malli käsittää tuotantoprosessit Suomessa ja tuonnin ulkomailta kuljetuksineen. Kulutusvaiheen toiminnot eivät tässä vaiheessa ole mallissa mukana. Malli perustuu vuoden 2005 tuotanto- ja ympäristövaikutustietoihin. Malliin sisältyy sekä kotimainen tuotanto että tuonti kuljetuksineen. Tuotevarastojen muutokset on otettu arviossa huomioon kansantalouden tilinpidon käytännön mukaisesti. Mallin reunaehdon muodostaa kansantalouden tilinpidon mukainen elintarvikeketjun tuotteiden ja palvelujen lopputarjonta kuluttajille sekä tarjonta muille toimialoille. Vuodelta 2005 peräisin oleviin käyttötietoihin sisältyy sekä kotimaassa että ulkomailla tuotettujen tuotteiden ja palvelujen käyttö. Tarkempi kuvaus ympäristöarvioinnin menetelmästä, tiedoista, systeemirajoista ja epävarmuustekijöistä on luvussa 5. Arvioinnin tulokset on esitetty tulosraportissa elinkaarivaiheittain ryhmiteltyinä, erikseen kotimaiselle tuotannolle, tuonnille ja tuonnin kuljetuksille sekä koko ketjulle yhteensä. Tulosraportti on erillisenä liitteenä.

19 19 Tämän ketjuvastuuraportin järjestelmärajaus Kuva 2. Koko elintarvikejärjestelmän kuvaus ja Ketjuvastuuraportin järjestelmärajaus, joka jatkuu tarjontaan kuluttajalle, mutta ei enää kuluttajan toimintoihin eikä jätehuoltoon. Eri tuotantovaiheiden läpimenevät nuolet tarkoittavat elintarviketuotannon osaketjuja (lihaketju.. maitoketju viljaketju) tai toisaalta kansantalouden tilinpidon toimialoja tai maatalouden näkökulmasta tuotannonaloja (liha.. maito viljat..) Raportin kattavuus kansantalouden tasolla on 100 %. Tarkemmat mallinnustyön rajaukset esitetään tarkempien menetelmien yhteydessä jaksossa 5. 3 Suomen elintarvikeketju kansainvälisessä toimintaympäristössä Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti elintarvikeketjun merkitystä ja tilaa sekä Suomessa että globaalisti maankäyttöä, tuotantoa ja talouden rakennetta kuvaavien tilastolukujen valossa. Lisäksi tarkastellaan, miten eräiden ennustettujen globaalien muutosten toteutuminen vaikuttaisi elintarvikeketjuun ja sen ympäristövaikutuksiin tulevaisuudessa. Kotimaisesta näkökulmasta tarkastellaan ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia. Globaalista näkökulmasta tarkastellaan lisäksi vesivarojen ehtymisen ja elintarvikkeiden kokonaiskysynnän kasvun mahdollisia vaikutuksia.

20 Elintarvikeketju Suomessa Kotimainen elintarviketuotanto on tärkeä maaseudun elinvoimaisuuteen ja maisemaan vaikuttava tekijä. Maaseudun yrityksistä noin 50 % on maatiloja, joista on perustuotantotiloja ja monialaisia maatiloja. Maatilojen suora työllistävä vaikutus on noin henkilöä. Muun yritystoiminnan merkitys hyvinvoinnin tuottamisessa on kasvussa, sillä maaseudun yrityksistä jo noin 50 % ( kpl) on muita kuin maataloutta tukevia maaseudun pienyrityksiä. Maatalous työllistää välillisesti ostopanosten hankinnan kautta noin henkilöä, sekä tutkimus-, koulutus- ja hallintohenkilöstöä noin henkilöä. Maatalous ja elintarviketeollisuus yhdessä työllistävät noin henkilöä: luvussa on huomioitu myös välilliset työllisyysvaikutukset eli pakkaus- ja kuljetusala, tukkukauppa sekä erilaiset liike-elämän palvelut. Lisäksi elintarvikeketjussa on ravitsemuspalvelujen alalla henkilöä ja elintarvikekaupassa henkilöä. Kun myös niiden työllistävä vaikutus huomioidaan, elintarvikesektori työllistää lähes henkilöä. (Niemi & Ahlstedt 2009) Elintarvikkeiden ja juomien kulutusmenot ovat Suomessa yhteensä 19 mrd. euroa. Kotiin hankittujen elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien osuus on 10,9 mrd. euroa, joka on 12 % kotitalouksien kulutusmenoista. Ulkona tapahtuvan ruokailun osuus on noin 6 % kulutusmenoista. Kun elintarviketalouden rahavirtaan sisällytetään yksityisten ja julkisten kokonaiskulutusmenojen lisäksi elintarvikkeiden vienti sekä maataloustuotantoon liittyvät tuet, on elintarviketaloudessa vuosittain liikkuvien rahavirtojen yhteenlaskettu arvo noin 22,7 miljardia euroa. Tämä vastaa 11 %:a Suomen bruttokansantuotteesta. (Niemi & Ahlstedt 2009) Kotimaisuus, tuonti ja vienti Kotimaisuus merkitsee useimmissa maissa mielikuvaa ruuan tuoreudesta, puhtaudesta ja laadusta, niin myös Suomessa. Hyvä laatu merkitsee suomalaisille kuluttajille elintarvikkeiden kotimaisuutta, tuoreutta ja makua (MMM 2000). Tällä hetkellä tuonnin osuus on kuitenkin kasvussa, uusia makuja ja tuotteita on tarjolla yhä enemmän. Juustot ja jogurtit ovat tuotteita, joita viemme ja tuomme prosentuaalisesti eniten (kuva 3). Vuonna 2008 eniten elintarviketeollisuuden tuotteita vietiin Euroopan Unioniin ja EFTA -maihin (61 %) sekä Venäjälle (22 %). Vienti Kiinaan oli vajaat 2 % kokonaisviennistä. (ETL 2009a)

21 21 40 % Tuonnin osuus kulutuksesta Juusto Jogurtti Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Kuva 3. Tuonnin osuus maitotuotteiden kulutuksesta (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2009). Elintarvikeomavaraisuus Kaikki valtiot, mukaan lukien Suomi, ovat nähneet sekä kansantalouden että riskienhallinnan vuoksi tärkeänä ylläpitää omaa elintarviketuotantoa. Viime aikoina tuoteturvallisuusriskit, kuten erilaiset maailmanlaajuiset eläintaudit, ovat välillisesti tukeneet oman elintarviketuotannon avulla toteutettavaa riskienhallintaa. Suomen omavaraisuus maidossa, lihassa ja leipäviljassa, sokerissa ja kananmunissa ilmenee kuvasta 4. Vaikka kotieläintuotteiden omavaraisuus on korkealla, Suomen omavaraisuus eläimille syötettävien valkuaisrehujen suhteen on vaarallisen alhaalla noin 15 %:n tasolla 2. Viljoista erityisesti rukiin omavaraisuusaste on kylvöalan lisäksi riippuvainen kasvukauden säästä. TIKE:n aikasarja paljastaa, että ruista on tuotettu riittävästi kotimaisen kulutuksen tarpeisiin viimeksi vuonna Tällöin omavaraisuusluku oli 124. Viime vuosina tästä määrästä on jääty, vuonna 2004 luku oli 62 - yli kolmannes Suomessa kulutetusta rukiista piti siis tuoda ulkomailta. Ruis on ainoa viljamme, jota runsassatoisen kasvukauden 2009 jälkeen tuotava Suomeen. Kotimainen ruisleipätuotantomme vaatii vuosittain 100 miljoonaa kiloa ruista ja tuotanto v oli vain 42 miljoonaa kiloa. 2 Koivisto M.-L Härkäpapu kotimaista valkuaista sikojen ruokintaan Leipä leveämmäksi 4/2009.

22 22 Elintarvikeomavaraisuus omavaraisuus-% omavaraisuus-% Maito Rasva Neste Sianliha Naudanliha Leipävilja Kananmunat Siipikarjanliha Sokeri Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Kuva 4. Maataloustuotannon omavaraisuus (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2009). Omavaraisuuden ylläpito vaatii pohjoisissa olosuhteissa tuotannon tukemista verovaroin. Vuonna 2008 elintarvikeketjun pääosin maatalouteen suunnatut tuet olivat 2,2 miljardia euroa ja EU:n tuki noin 0,8 miljardia euroa. Vastaavasti elintarvikkeilta ja juomilta kannettavien verojen kertymä oli 4,2 miljardia euroa ja ravintolapalvelujen alv 1,1 miljardia euroa. Viljan kokonaistuotanto Suomessa vuonna 2008 oli miljoonaa kiloa. Maitoa tuotettiin milj. litraa. Sianlihaa tuotettiin 217 milj. kg, siipikarjanlihaa 100,9 milj. kg ja naudanlihaa 80,1 milj. kg. Kananmunia tuotettiin 58 milj. kg. Suurin tarve olisi kotimaiselle rukiille, jota tuotettiin hehtaarilla. Rukiin omavaraisuus vaatisi noin hehtaarin viljelyalan. (Niemi & Ahlstedt 2009). 3.2 Elintarvikeketju osana eurooppalaista ja kansainvälistä elintarvikeketjua Euroopan maatalousmaa-alue on yhteensä noin hehtaaria, josta Suomen osuus on noin 0,7 %. Suurista tuottajamaista Yhdysvaltojen peltoala on noin

23 23 ha, Brasilian ha ja Venäjän ha. Koko maapallon viljelyala on noin hehtaaria (Enkama 2009), josta Suomen osuus on noin 0,15 %. Vastaavasti maapallon asukasmäärä on 6,7 miljardia, josta Suomen osuus on 0,08 %. Maailman väestömäärälle tuotetaan elintarvikkeet siis keskimäärin noin 50 % pienemmällä peltoalalla kuin suomalaisille. Tässä tilanteessa ilmaston ja elintarvikkeiden kulutuksen globaalit muutokset lupaavat Suomen elintarvikeketjulle kasvumahdollisuuksia. Tuotannon kasvattamiseen Suomessa olisi myös maata. Ilmastonmuutoksen vaikutus kansainväliseen elintarviketuotantoon Ympäristössä tapahtuvia muutoksia sekä niiden voimakkuuksia ja nopeuksia on mahdotonta ennustaa tarkasti. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiakaan ei voida tarkalleen ennakoida. IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) arvion mukaan ilmasto voi muuttua niin, että se voi vaikuttaa merkittävästi Suomen ja koko maailman elintarviketuotantoon (IPCC 2007). Esimerkiksi EU:n alueella ilmasto voi muuttua siten, että Etelä- Euroopassa tuotantomäärät jopa supistuvat liiallisen lämpenemisen ja kuivuuden johdosta, ja Pohjois-Euroopassa ilmasto muuttuu sateisemmaksi ja lauhemmaksi. Jotkut ennustetuista muutoksista, esimerkiksi kasvukauden piteneminen ja ilman kohonnut hiilidioksidipitoisuus, voivat hyödyntää Suomen maataloustuotantoa, ja toiset, esimerkiksi ennustetut suuret säävaihtelut ja sateisuuden lisääntyminen, taas voivat haitata sitä. Ilmastonmuutoksen mahdollisia etuja ei pystytä täysin hyödyntämään ellei riski- ja epävarmuustekijöitä oteta huomioon ja ennakoida, tai ilman, että niihin varaudutaan. Ilmastonmuutoksen jatkuessa maataloustuotantoon sopivan maan kokonaisala todennäköisesti vähenee subtrooppisen vyöhykkeen suurissa maatalousmaissa ennustetun kuivuuden, rankkasateiden ja tulvien lisääntymisten myötä (IPCC 2007). Toteutuessaan tämä lisäisi entisestään tarvetta parantaa elintarvikeketjujen ekotehokkuutta, sillä subtrooppisen vyöhykkeen valtioissa sekä väestön että elintason kasvu on nopeaa. Monissa maissa maanviljelyn kasteluveden tarpeen kasvu on osasyy pohjavesivarastojen liikakäyttöön ja hupenemiseen. Pohjavesivarastojen väheneminen aiheuttaa jo tätä nykyä ongelmia mm. Kiinassa (Xsuping et al. 2005). IPCC:n ennusteiden mukaan ilmastonmuutos saattaa jatkuessaan niukentaa vielä lisää vesipulasta kärsivien alueiden vesivaroja. Kastelu- ja prosessiveden niukkuus rajoittaa peltojen ja elintarviketeollisuuden tuotantoa vesipulasta kärsivillä alueilla ja lisää elintarvikkeiden tuonnin tarvetta, mikä puolestaan

24 24 lisää elintarvikkeiden kysyntää vesivaroiltaan runsaammilta alueilta, joihin Suomikin kuuluu. Sekä eläin- että kasvituotteiden vienti Suomesta voisi tätä kautta kasvaa kotimaisessa mittakaavassa huomattavastikin. Ilmastonmuutos voi kuitenkin aiheuttaa sateisuuden lisääntymistä pohjoisilla alueilla (IPCC 2007), mikä olisi huomioitava ja siihen tulisi varautua. Sateisuuden lisääntyminen voi nykyisiä kasvilajikkeita ja viljelymenetelmiä käytettäessä johtaa satotappioiden kasvuun ja tuotannon laskuun, ja tätä kautta elintarvikeketjun ympäristökuormitusten kasvuun. Elintarvikkeiden kansainvälisen kokonaiskysynnän kasvu Elintarvikkeiden kysyntä kasvaa sekä maailman väestönkasvun vuoksi että väestömäärältään suurien maiden, kuten Kiinan ja Intian väestön siirtyessä vaurastumisen seurauksena lihapitoisempaan ruokavalioon. Jos esimerkiksi Kiinassa eläinperäisten tuotteiden käyttö kasvaisi 10 % ja samalla energiankäyttö nousisi nykyisestä 1500 kcal/vrk Suomen tasolle (noin 2300 kcal/vrk), uuden peltoalan tarve olisi suuruusluokaltaan 35-kertainen verrattuna Suomen nykyiseen peltoalaan, laskettuna viljan satotasolla 7000 kg/ha/vuosi. Sama kasvupotentiaali on myös Intiassa ja muissa suuren väestön vaurastuvissa maissa. Afrikan köyhissä maissa vaurastumiskehitys on hidasta, mutta väkimäärä kasvaa nopeasti. Jos Suomen elintarvikeketjun tuotteiden globaali kysyntä kasvaisi nopeasti, myös ympäristöön kohdistuvat kuormitukset lisääntyisivät, koska ketjun ominaisympäristökuormitukset kehittyvät (pienentyvät) yleensä hitaasti, ellei niihin erityisesti panosteta. Globaalin kysynnän nopean kasvun mahdollisuuteen olisi järkevää varautua kehittämällä elintarvikeketjua siten, että sen kotimaiset ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman pienet ja ekotehokkuus kokonaisuudessaan globaalisti kilpailukykyinen, jotta tuotanto voisi laajentua. Kasvumahdollisuuden ilmaantumiseen voi kuitenkin mennä aikaa, sillä Kaukoidän vaurastuvat valtiot hyödyntävät omaan ruoantuotantoonsa ensimmäisenä todennäköisemmin Afrikan halvat maa-alueet. Pääasiassa kuivuudesta kärsivät maat ovat viime vuosina ostaneet ja vuokranneet Afrikasta miljoonia hehtaareita viljelymaata (Ulkopoliittinen instituutti 2009).

25 25 4 Elintarvikeketjun toiminta ympäristövaikutusten vähentämiseksi Elintarvikeketju on merkittävässä roolissa ympäristön hyvinvoinnin rakentamisessa. Sillä on muita tuoteketjuja paremmat mutta myös haastavammat mahdollisuudet vaikuttaa sisävesistöjemme ja Itämeren rannikkoalueidemme vesistöjen laatuun. Elintarvikeketju on huomattava sivuvirtamateriaalien ja myös jätteiden tuottaja. Näiden massojen hyödyntämisen haaste on viime vuosina otettu entistä paremmin haltuun. Kuva 5. Maatalouden sivuainevirtoina syntyvää olkea voidaan hyödyntää esimerkiksi energian tuotannossa. (Kuva: Yrjö Tuunanen) Elintarvikeketjun ympäristösidoksia on viime vuosina korostettu entistä vahvemmin sekä perusmaatalouden (Tolonen & Harmonen 2009) että elintarvikeketjun osalta, elintarviketeollisuuden yhteisten ympäristövastuuraportointien muodossa 3. 3 (http://www.etl.fi/www/fi/julkaisut/julkaisut/etl_ympristvastuun_kysely_2008.pdf)

26 26 Seuraavassa esitellään elintarvikeketjun toimijoiden tuottamien kuvausten tukemana elintarvikeketjun ympäristötoiminnan aktiivisuutta viime vuosina. 4.1 Suomalaisen elintarviketalouden laatustrategia Elintarvikeketjun ympäristövastuuta voidaan edistää noudattamalla ympäristömyönteisiä toimintatapoja sekä käyttämällä vähän ympäristöä kuormittavia raaka-aineita. Suomalaiset maanviljelijät, teollisuus, kauppa, kuluttajat, neuvonta ja hallinto luovat yhdessä Suomesta vahvaa elintarvikkeiden laatumaata. Suomen elintarviketalouden nykyinen laatustrategia on vuodelta Elintarvikeketjun laatutyön perustana on toimialan yhteinen sitoutuminen kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan. Laatustrategiaa ohjaavat yhteisesti sovitut arvot: toiminnan vastuullisuus, asiakkaan tyytyväisyys ja kannattavuus. Ympäristövastuun ja vastuullisten toimintatapojen vahvistaminen ovat elintarviketalouden kansallisen laatustrategian keskeisiä tavoitteita. Ketjun toimijat tekevät yhteistyötä elintarviketuotannon ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Tavoitteena on muun muassa raakaaine- ja materiaalihävikin vähentäminen sekä ympäristönsuojelun tason jatkuva parantaminen. Elintarvikeketjun ympäristövastuuta voidaan edistää noudattamalla ympäristömyönteisiä toimintatapoja sekä käyttämällä vähän ympäristöä kuormittavia raaka-aineita. Ympäristökysymykset on sijoitettu suomalaisen elintarviketalouden laatustrategian tavoitteeseen Suomalaisen elintarviketalouden yhteiskuntavastuun vahvistaminen: Vastuullinen toiminta noudattaa kestävän kehityksen periaatteita. Vastuullisuus merkitsee elintarviketurvallisuuden rakentamista koko ketjuun, alkuperän ja laadun varmistamista, eettisten toimintaperiaatteiden noudattamista sekä mahdollisimman vähäistä ympäristökuormitusta 4. Laatutyön tulisi olla jatkuvaa koko elintarvikeketjun kattavaa järjestelmällistä menestystekijöiden etsintää ja kehittämistä. Kansallinen laatustrategia on vuosien mittaan kehittänyt elintarvikkeiden ympäristölaadun parantamisen perusteita elinkaari- tai vastuullisuustarkastelun muodossa Foodchain- ja Vastuullisuushankkeiden kautta (Katajajuuri et al. 2003, Forsman-Hugg et al. 2009). Tärkeä alue elintarvikeketjun ympäristövaikutuksissa on eri vaiheissa tapahtuva raaka-aineiden ja tuotteiden hävikki ja jätteiden synty. Tätä aletaan juuri nyt selvittää laatuketjun rahoittamassa Foodspill -hankkeessa. 4 (http://www.laatuketju.fi/laatuketju/www/fi/laatu/laatustrategia.php)

27 Elintarvikeketjun laatu- ja ympäristöjärjestelmät Laadunhallintajärjestelmä on toimintajärjestelmä, jonka toiminnot vaikuttavat organisaation tuotteiden ja palveluiden laatuun. Se on järjestelmällinen tapa toteuttaa yrityksen määrittelyt, tavoitteet ja suuntaukset laadun suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa yrityksessä olevaa organisaatiorakenteen, prosessien, menettelyjen ja resurssien muodostamaa kokonaisuutta ja sen tehokasta johtamista (SFS 2009a). Suomessa on yleisesti käytössä ISO laatujärjestelmämalli. Laatustrategian alkuperäinen tavoite (MMM 2001) oli, että vuoteen 2006 mennessä suuri osa maatalousyrittäjistä olisi laatukoulutettu ja elintarvike- ja tuotantopanosteollisuus sekä kauppa olisivat rakentaneet todennettavat laatu- ja ympäristöjärjestelmät. Elintarviketeollisuus, tuotantopanosteollisuus ja kauppa ovat tuon tavoitteen saavuttaneet. Kaikilla merkittävillä tuotantopanosteollisuuden ja elintarvikekaupan yrityksillä ja miltei kaikilla elintarviketeollisuusyrityksillä on vuosikertomustietojensa perusteella sertifioitu laatujärjestelmä. Myös ravitsemispalveluita tuottavilla yrityksillä on käytössään sertifioituja laatujärjestelmiä. Yli maatilaa on osallistunut laatukoulutukseen. Laatujärjestelmän vaikutuksista maatilan ja yrityksen kannattavuuteen on selkeät mittarit eri tuotantosuunnille ja yrityksille (MTK 2007). Maatilayrittäjien laatukoulutuksessa on käytetty maaseutuyrityksen laatukäsikirjaa, joka täyttää ISO laatustandardin, ISO ympäristöstandardin ja BS työturvallisuusstandardin vaatimukset (Rikkonen 2000). Ympäristöjärjestelmä on systemaattinen tapa kehittää ympäristöasioiden hallintaa ja ympäristönsuojelutoimien tuloksellisuutta (SFS 2009b). Suomessa on yleisesti käytössä ISO ympäristöjärjestelmästandardi, joka auttaa organisaatioita sekä parantamaan ympäristönsuojelunsa tasoa että osoittamaan ympäristöasioidensa hyvää hoitoa. Ympäristöjärjestelmässä organisaatio sitoutuu ympäristönsuojelun tasonsa jatkuvaan parantamiseen, tunnistaa tuotteidensa, toimintojensa ja palveluidensa ympäristövaikutukset sekä asettaa ympäristötavoitteet ja seuraa niiden toteutumista. Laatu- ja ympäristöjärjestelmät ovat osaltaan luoneet edellytyksiä elintarvikeketjun yhteiselle ympäristöasioiden hallinnalle ja kehittämiselle. Muun muassa hankittaessa ympäristötietoja ketjun yhteisiin arviointi- ja parannushankkeisiin voidaan hyödyntää järjestelmiin kertyneitä tietoja ja yrityksiin karttunutta ympäristöosaamista sekä prosessi- ja elinkaariajattelutapaa.

28 Luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurimaisemien hoito Maaseudun historiallisten ja maisemakulttuuristen arvojen ylläpito on suurelta osin maatilojen vastuulla. Tilat ylläpitävät asuin- ja tuotantorakennusten usein lisäksi vanhoja rakennuksia, kuten torppia, joista kulttuurihistoriaa siirtyy jälkipolville jopa elokuvien välityksellä. Perinteiset luonnonniityt ja -laitumet ovat osa maaseudun kulttuurimaisemaa. Niitä säilytetään osana elävää maataloutta laiduntaen ja niittäen. Suomen EU-jäsenyyskautena yhteiskunta on osallistunut maatilayrittäjien perinnebiotooppien hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen. Jo ympäristötuen saamiseksi viljelijän tulee ohjeiden mukaisesti (Mavi 2009) huolehtia siitä, että tilan pellot säilytetään avoimina ja viljelymaisema hoidettuna. Viljelijän tulee huolehtia asuin- ja tuotantorakennusten ympäristön siisteydestä ja hoidosta. Tilalla olevia luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita tulee ylläpitää. Näitä kohteita ovat esimerkiksi pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet, yksittäispuut, puukujanteet, lähteet, purot ja kosteikot. Tällaisia kohteita ei saa vaarantaa kasvinsuojeluaineiden tai lannoitteiden käytöllä eikä paljaaksi hakkuulla. Tien pientareilla on tärkeä merkitys monien lajien elin-, kulku- ja ruokailupaikkoina, joten tilan pelto- ja tilusteiden pientareita ei myöskään saa käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Ympäristötuen ja erityistukien ehtona olevat täydentävät ehdot edellyttävät lisäksi, että peltoalueiden keskellä sijaitsevat pienet puu- ja pensasryhmät sekä kivisaarekkeet tulee säilyttää ja pysyvien laidunten ala tulee pitää avoimena tarpeen mukaan laiduntaen, niittäen tai raivaten. Luonnonsuojelulaki edellyttää myös mm. avointa maisemaa hallitsevien suurten yksittäisten puiden ja puuryhmien suojelua. Ympäristötukijärjestelmää täydentää vuonna 2008 käyttöön otettu ei-tuotannollisten investointien tukijärjestelmä. Tällä tuella voidaan rahoittaa arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivausta ja aitaamista ohjelmakaudella Perinnebiotooppien hoitoa tai luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä tuetaan ympäristötuen erityistukisopimuksella. Toimenpiteet eivät kuitenkaan voi olla sellaisia joita edellytetään muussa lainsäädännössä. Muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain alaisia kohteita. Muinaismuistojen ympäristön hoito on suunniteltava yhteistyössä maakuntamuseon asiantuntijoiden kanssa. Ympäristöä koskevia tuettuja toimintoja ohjaa paikallinen ympäristökeskus.

29 29 Kuva 6. Pelto- ja tilusteiden pientareita ei saa käsitellä kasvinsuojeluaineilla, jonka vuoksi kukat saavat kasvaa rauhassa. (Kuva: Tapio Tuomela) Esimerkiksi Varsinais-Suomen TE -keskuksen alueella oli vuonna 2008 voimassa yhteensä noin 2600 maatilojen kanssa tehtyä erityisympäristötukisopimusta, joiden sopimuspinta-ala oli lähes ha. Perinnebiotooppisopimuksia näistä oli noin 300 kappaletta koskien noin 4000 hehtaarin pinta-alaa. Sopimuksia luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisestä oli 390 kpl noin 2200 hehtaarin alalla. Erityisympäristötukien suosio kasvaa edelleen (Varsinais-Suomen TE -keskus 2008). Viimeksi kuluneen ympäristötukikauden arvioinnissa todetaan: 1. Ympäristötuella on ollut myönteinen vaikutus, mutta se ei ole kyennyt pysäyttämään maatalousluonnon köyhtymistä. 2. Vapaaehtoisissa erityistuissa on hyviä monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä, näistä tärkeimpänä perinnebiotooppien hoidon tuki. 3. Pakolliset perus- ja lisätoimenpiteet ovat tehottomia, vaikka niihin käytetään pääosa ympäristötuen rahoituksesta. 4. Ympäristötuen rakennetta on uudistettava, etenkin pakollisten perus- ja lisätoimenpiteiden osalta.

30 30 5. Ympäristötuen rinnalle tarvitaan uusia, tehokkaampia keinoja monimuotoisuuden säilyttämiseksi (Kuussaari et al. toim. 2008). Loppupäätelmänä viimeisimmässä arviossa korostetaan maatalousluonnon köyhtymistä, jonka todetaan olevan seurausta arvokkaiden elinympäristöjen vähenemisestä maankäytön tehostuessa. Jäljellä olevien luontokohteiden laatua moititaan heikentyneiksi tuotannon tehostumisen tai loppumisen seurauksena. Ympäristötuen rinnalle edellytetään uusia keinoja, kuten kansallista niittyjen hoidon tukea. Lisäksi monimuotoisuuden huomioonottamista vaaditaan sisällytettäväksi kaikkiin maataloustukiin. Voimaperäisen viljelyn haittoja vaaditaan korvattavan jättämällä peltojen ympärille leveitä piennarkaistoja ja kesannoimalla osaa peltoalasta Elintarviketeollisuuden ja kaupan osalta luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kotimaiset kysymykset ovat varsin lieviä, koskien joissain tapauksissa tuotantolaitosten sijoittumista ja logistisia kuljetusketjuja. Kuitenkin kansainvälisellä tasolla elintarviketeollisuuden vastuuta on jo huomattavasti enemmän. Monimuotoisuuteen liittyy erityisesti kolme tuontituotetta: palmuöljy, soija ja naudanliha. Vuonna 2005 elintarviketeollisuuden tuontiin sisältyi: raakapalmuöljyä kg (83 % Ruotsista), juoksevaa palmuöljyä 8 milj. kg (Ruotsi 29 % ja Malesia 29 %), jähmeää palmuöljyä 5,8 milj. kg (Indonesia 58 %, Ruotsi ja Malesia) ja kiinteää erotusjätetuotetta 6 milj. kg Malesiasta ja Ruotsista. Indonesiassa palmuöljyn korjuuala on likipitäen kolminkertaistunut viime 10 vuoden aikana; Malesiassa korjuupinta-ala on puolitoistakertaistunut. Suurin osa tuotannon kasvusta tähtää tosin bioenergian tuotantoon. Palmuöljyn tuotantoon suhtaudutaan hyvin kriittisesti nimenomaan maasta lähtöisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen takia (Soimakallio et al. 2009). Soijaan liittyvä kriittisyys kohdistuu myös ilmastomuutokseen, tässä tapauksessa sademetsien hävittämisen kautta. Tullilaitokselta tilattujen tuotetasolle yksilöityjen (CN - luokitus) tilastojen mukaan soijapavun (kahden eri luokan alla) tuonti vuonna 2006 oli noin 39 milj. kg, soijaöljyn 2,6 milj. kg ja lisäksi soijavalmisteita tuotiin noin 3 milj. kg (palmuöljyn tuonti oli noin 11 milj. kg). Soijan viljely on lisääntynyt Brasiliassa 4 miljoonasta tonnista 5,5 miljoonaan tonniin viime kymmenen vuoden aikana. Soijan viljely ei suoranaisesti siirry monimuotoisuudeltaan arvokkaalle Amazonian alueelle, mutta lihakarjan tuotanto joutuessaan siirtymään pois soijan viljelyn alueelta uhkaa koko ajan Amazonian reunaalueita. Kotimaisena vaihtoehtona edellä mainittuun öljypalmun ja soijan ryhmään kuuluvat rypsi ja rapsi öljyn ja bioenergian tuottajina; valkuaistuotannon kannalta myös erityisesti härkäpapu.

31 31 Kaupan vastuuksi jää se, miten monimuotoisuuteen liittyvistä kysymyksistä viestitään ja miten läpinäkyvänä tuotantoketju ylipäänsä tuotteiden markkinoinnissa esitetään. Evira ohjeistaa myös tätä aluetta (Evira 2009). Tähän asiakokonaisuuteen liittyy myös muuntogeenisten tuotteiden erillismerkintä. Markkinoilla on koko ajan ongelmia, erityisesti pakkaamattomien tuotteiden tai kolmansissa maissa pakattujen tuotteiden alkuperän oikeassa ilmoittamisessa (KTM 2007). 4.4 Eläinten terveys- ja hyvinvointi Maatilojen koon kasvun myötä maataloudessa on investoitu uusiin tuotantorakennuksiin. Entistä suurempien tuotantotilojen suunnittelussa sekä ihmisten että eläinten terveys- ja turvallisuuskysymykset joudutaan ottamaan huomioon uudella tavalla. Eläinten hyvinvointiin liittyvää ohjausta annetaan käytännössä erityisesti maatalouden investointitukien yhteydessä asettamalla tukiehtoihin eläinsuojelullisia määräyksiä (mm. Maa- ja metsätalousministeriö 2004). Evira antaa ylläpitää ja kehittää yksityiskohtaista ohjeistoa eri eläinlajien ylläpidosta, viimeisimmäksi rapujen ja kalojen hyvinvoinnista 5. Luomutuotannolle on olemassa erityismääräyksensä (Maa- ja metsätalousministeriö 2008). Suomen eläinsuojelusäädökset edellyttävät, että kytkettynä pidettävät lypsylehmät ja pääasiassa maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot on päästettävä välisenä aikana vähintään 60 päivänä laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan. Laitumella lehmä voi toteuttaa luontaista käyttäytymistään laumaeläimenä. Laiduntaminen on lisäksi hyvä keino parantaa mm. jalkaterveyttä ja hedelmällisyyttä. Suomen nautojen hyvinvointia tukeva jaloitteluvaatimus on tiukempi kuin mitä EU:n lainsäädäntö edellyttää. EU-tasolla ulkoiluvaatimus koskee vain luomutuotantoa (Evira 2009). Suomeen perustettiin erityinen Eläinten hyvinvointikeskus, joka edistää eläinten hyvinvoinnin valvonnan ja tutkimuksen yhteistyötä. Näin varmistetaan, että lainsäädäntö ja valvonta perustuvat uusimpaan tutkimustietoon. Elintarviketeollisuuden osalta eläinsuojelu liittyy erityisesti kuljetuksiin ja eläinten teurastukseen. Näiltä osin on olemassa ohjeistonsa, joita Evira valvoo Suomessa. Tuontituotteiden osalta eläinsuojelukysymyksiä on paljon vaikeampi seurata. Keski-Euroopassa pitkät 5

32 32 eläinkuljetusten matkat ja eläinten kohtelu on aika ajoin herättänyt vahvaa kritiikkiä ja keskustelua jopa Euroopan parlamentin tasolla 6. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi on olemassa Tuotantoeläinten hyvinvointistrategia (MMM 2006). Siinä on esitetty yksityiskohtaiset tavoitteet nautakarvan, sikojen, siipikarjan ja lampaiden hyvälle hoidolle. Yleisissä tavoitteissa todetaan mm. : Eläinperäisten tuotteiden eettisen laadun merkitys kasvaa ja kuluttajat arvostavat eläinten hyvinvointia sekä ymmärtävät eläinten hyvinvoinnin paranemisesta mahdollisesti aiheutuvat korkeammat hinnat. Kuluttajien tieto kotimaisten eläinperäisten tuotteiden alkuperästä ja tuotantotavoista paranee ja tietämys eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista lisääntyy. Tuotantoeläinten hyvinvointi kytketään kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan, jolloin kotimaisten tuotteiden menekin edistäminen parantaa myös eläinten hyvinvointia. Eläinten hyvinvoinnista tulee yhtä tärkeä laatuvaatimus kuin on esimerkiksi elintarvikkeiden puhtaus. Eläintuotannossa mukana olevien toimijoiden välillä on yhteinen näkemys ja sitoutuminen tuotantoeläinten hyvinvoinnin kehittämiseen. Suomi toimii Euroopan yhteisössä ja kansainvälisissä yhteyksissä eläinten hyvinvointia edistävällä tavalla, joka kuitenkin samalla mahdollistaa eläintuotannon taloudelliset toimintaedellytykset kotimaassa. Eläinten hyvinvointia edistäviä tukimuotoja kehitetään. Näin kannustetaan tuottajia valitsemaan eläinten hyvinvointia parantavia ratkaisuja omalle tilalleen. Muutoksia hallitaan ennakoimalla uusia eläinten pitomuotoja ja pyrkimällä vaikuttamaan niiden kehittämiseen ja käyttöönottamiseen. Eläintilojen teknologialle ja erityisesti ilmastointi- ja ruokintalaitteiden toimivuudelle, asentamiselle ja käyttöönotto-opastukselle luodaan Suomen olosuhteisiin soveltuvat laatuvaatimukset. Vaikka eläinten hyvinvointi liittyy ensisijaisesti raaka-ainetuotantoon, eettisenä ja ekologisena, tuotteiden alkuperän valvontaan ja lopputuotteiden kysyntään liittyvänä kysymyksenä se on kuitenkin koko elintarvikeketjun asia STO /default_fi.htm

33 Vesien suojelu Rehevöittävien päästöjen vähentäminen ja vesistöjen tilan parantaminen ovat Suomessa elintarvikeketjun ympäristövastuun kriittisin painopistealue. Rehevöittäviä päästöjä on viime vuosina pyritty vähentämään usein eri toimenpitein. Vesien suojelu on ollut EUkauden kaikkien maatalouden ympäristöntutkimusohjelmien painopistealue. Ympäristöntukiohjelmien suunnittelu on tästä osin vaatinut paljon työtä ja ohjelmista sopiminen edellyttänyt monenlaisia kompromisseja. Kuitenkin jokivesissä ja pienissä järvissä on tuen vaikuttavuuden seurannan aikana havaittu vain pieniä lähinnä hydrologiasta ja säästä johtuvia muutoksia. Maataloudesta peräisin olevan kokonaisfosforin kuormitus on vähentynyt hieman, mutta typen kuormitus on jopa lisääntynyt (Turtola & Lemola toim. 2008). Tukea arvioineen työryhmän mukaa ympäristöohjelmien parempi vaikuttavuus edellyttäisi, että ylijäämäisiä ravinnetaseita saataisiin edelleen pienennettyä etenkin intensiivisesti viljellyillä rannikkoalueilla. Lisäksi maan rakenteeseen liittyvät riskitekijät ja keskittyneen kotieläintalouden haasteet edellyttävät ympäristöohjelman ja tukien toimenpiteiden kohdentamista selvästi entistä paremmin. Pysyvästi kasvipeitteisiä suojavyöhykkeitä ja nurmialaa tulisi laajentaa ja muita maan rakenneta parantavia toimenpiteitä lisätä. Maataloustuotannossa konkreettisia toimenpiteitä rehevöittävien päästöjen vähentämiseksi ovat: (1) ravinteiden käytön optimointi siten, että sadon mukana pyritään saamaan sama määrä ravinteita talteen kuin kasvin tuottamiseksi käytetään, (2) suojakaistat viljelyalan ja vesistön välissä estämään eroosiota ja ravinteiden valumista vesistöön, (3) laskeutusaltaat, joiden avulla osa pelto-ojien vedessä olevista ravinteista poistetaan ennen kuin ne päätyvät vesistöihin (periaate on sama kun kunnallisissa jätevedenpuhdistamoissa), (4) eläinmäärän optimointi ympäristöperusteisesti siten, että kaikelle lannalle on olemassa riittävä määrä peltoa, johon lanta voidaan levittää kasvinravinnoksi, ja (5) ruokinnan suunnittelu siten, että eläinten ravinteiden hyödyntäminen on optimoitu lantaan siirtyvien ravinteiden minimoimiseksi.

34 34 Kuva 7. Suojakaistat viljelyalan ja vesistön välissä estävät eroosiota ja ravinteiden valumista vesistöön. (Kuva: Tapio Tuomela) Elintarviketeollisuuden ja kaupan osalta tilanne on suorien päästöjen kohdalla perusmaataloutta monin verroin helpompi. Suorien teollisuuden vesipäästöjen edellytetään olevan jo täysin hallinnassa. Elintarviketeollisuudessa tärkeimpiä epäsuoria toimenpiteitä rehevöittävien päästöjen vähentämiseksi ovat raaka-aineiden hyödyntämisen maksimointi ja käsittelyketjujen suunnittelu, jolloin hukkaan menevien raaka-aineiden tuottamisesta aiheutuvat ympäristöpäästöt ja investoinnit jäteveden puhdistamiseen vähenevät. Kaupalla ja kuluttajalla on valmiiden elintarvikkeiden osalta huolta pitävä vastuu. Kaupassa vähennetään rehevöittäviä päästöjä epäsuorasti vähentämällä hukkaan menevää ruokaa, jolloin sen tuottamisen ympäristöpäästöt viljelystä kauppaan vähenevät. Myös kuluttajat vaikuttavat toiminnallaan elintarvikeketjun päästöjen vähentymiseen vähentämällä

35 35 hukkaan menevää ruokaa, jolloin vältetään sen tuottamisen ympäristöpäästöt pellolta pöytään. 4.6 Ilmastonmuutoksen torjuminen Suuri osa elintarviketeollisuuden käyttämästä energiasta on ostoenergiaa. Yritykset vähentävät energian käytön aiheuttamia ympäristövaikutuksia valitsemalla hankkimansa sekä itse tuottamansa energian vähemmän kuormittavien tuotantotapojen mukaan. (Elintarviketeollisuusliitto 2006). Koko teollisuuden energiankulutukset elintarviketeollisuuden osuus on vain 3 %. Tällä vuosikymmenellä elintarviketeollisuuden energiatehokkuudessa ei voi todeta minkäänlaista parannusta (Elintarviketeollisuusliitto 2007b, Elintarviketeollisuusliitto 2008). Energian tuotanto ja käyttö aiheuttavat paljon ilmastonmuutosta kiihdyttäviä ilmapäästöjä Suomessa. Näitä päästöjä pyritään vähentämään esimerkiksi energiatehokkuussopimusjärjestelmällä, joka toteutetaan työ- ja elinkeinoministeriön, toimialaliittojen ja Elinkeinoelämän Keskusliiton välisellä puitesopimuksella. Liittymällä vapaaehtoiseen sopimusjärjestelmään yritys sitoutuu energiatehokkuuden jatkuvaan parantamiseen sekä säästötoimenpiteiden ja energiasäästöjen vuosittaiseen raportoimiseen. Myös Elintarviketeollisuusliitto on allekirjoittanut energiatehokkuuden puitesopimuksen, jonka myötä ETL hallinnoi elintarviketeollisuuden toimenpideohjelmaa. Yritykset solmivat energiatehokkuussopimuksen ETL:n kanssa ja sitoutuvat näin tehostamaan energiankäyttöään vähintään 9 % vuoteen 2016 mennessä (Elintarviketeollisuusliitto 2007a). Päivittäistavarakauppa ry PTY on ilmoittanut julkaisevansa energia- ja jätehuolto-ohjeen jäsenyritystensä käyttöön, ei siis julkiseksi. Ohjeella luodaan yhtenevät toimintatavat suomalaisiin päivittäistavarakaupan myymälöihin. Tavoitteena on lisätä päivittäistavarakaupan ympäristötehokkuutta myymälätasolla 7. Päivittäistavarakauppa ilmoittaa kasvihuonekaasupäästönsä vuodelta 2003 olevan 1,2 miljoonaa tonnia CO 2 -ekvivalenttia, joka on 1,5 % Suomen kokonaispäästöistä. Vuoden 2003 tilanteessa päivittäistavarakauppa raportoi tämän jakaantuneen siten, että kuljetuksilla on 27 %:n osuus, sähkön ja lämmön tuotannolla 40 % osuus, kylmälaitteilla 9 %:n osuus ja asiantuntijamatkoilla 24 % osuus. Uudempaa ympäristöraporttia ei ole käytettävissä. 7

36 36 Elintarvikkeiden yksikkökuljetukset on todettu huomattavan ekotehokkaiksi (Katajajuuri 2009). Päivittäistavarakaupan kuljetusten (yhteensä 210 miljoonaa km) primaarienergiankulutus vuonna 2003 oli arviolta yhteensä terajoulea ja asiointimatkojen primaarienergiankulutusarviolta yhteensä terajoulea. Näin saatu päivittäistavarakaupan primaarienergiankulutuksen osuus Suomen kokonaisprimaarienergiankulutuksesta (1,46 miljoonaa terajoulea) on noin 1,1 %. Kuitenkin kokonaisuudessaan kuljetusten päästöt ovat kasvaneet hyvin tasaisesti viime kahdenkymmenen vuoden aikana (kuva 8). Motiva on alkanut kiinnittää huomiota myös kaupan kuljetusten kehittämiseen 8. Kuva 8. Kuljetusalan kasvihuonekaasupäästöt (Tilastokeskus 2009). Päivittäistavarakaupan vuosijulkaisussa todetaan: Ympäristö ja ilmastoasiat ovat elintarviketurvallisuuden ohella toinen suuri yhteistyöalue, jossa kauppa- ja teollisuusyritysten yhteistyö on asiakkaiden edun mukaista. Kauppa tehostaa omaa energian käyttöään ja jätehuoltoaan sekä luo mahdollisuudet pakkausten kierrätysjärjestelmälle. Tulevaisuudessa suurin haaste on kertoa kuluttajille yhteismitallisesti tuotteiden koko elinkaaren ilmasto ja muista ympäristövaikutuksista. Viimeisimpään tavoitteeseen liittyviä 8

37 37 menettelytapoja on tutkittu Valtiotalouden tutkimuslaitoksissa yhdessä Kuluttajatutkimuskeskuksen, VTT:n, Suomen ympäristökeskuksen ja MTT:n toteuttamassa tutkimuksessa (Perrels et al. 2009, Usva et al. 2009). Kuva 9. Maataloudesta peräisin olevat päästöt YK ilmastosopimuksen mukaisessa raportoinnissa (Tilastokeskus 2008). Maataloudessa ilmastovaikutukset liittyvät paljon laajempaan kirjoon kasvihuonekaasuja kuin teollisuudessa (kuva 9). Vaikutusten puolesta tärkeimpiä päästöjä ovat maaperästä peräisin oleva dityppioksidi (4 % Suomen kokonaispäästöistä CO 2 -ekvivalentteina), lannan käsittelystä lähtevä metaani ja dityppioksidi (noin 1 % Suomen kokonaispäästöistä CO 2 -ekvivalentteina) ja märehtijöiden ruoansulatusprosessista peräisin oleva metaani (noin 2 % Suomen kokonaispäästöistä CO 2 -ekvivalentteina). Nämä kasvihuonekaasut muodostavat 7 % koko Suomen kasvihuonekaasupäästöistä Tällä alueella on tapahtunut tasaista parantumista viime kahdenkymmenen vuoden aikana (kuva 10). Maatalouden päästövähennys liittyy eläinmäärien vähentymiseen ja sen ohella lannankäsittelyn päästöjen vähentymiseen. Muita aloja, jotka ovat pystyneet vähentämään ilmastovaikutustaan, ovat liuotintuotanto- ja jäteala (Statistics of Finland 2009). Maatalouden energian kulutus muodostaa noin 1,6 % Suomen kokonaispäästöistä CO 2 -ekvivalentteina, ja viljelysmaiden hiilidioksidipäästöt 8,5 % Suomen kokonaispäästöistä CO 2 -ekvivalentteina. Siis koko maatalouden osuus on noin 17 % kokonaispäästöistä ja siitä maan päästöihin liittyvä osuus on noin 10 %.

38 38 Kuva 10. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen eri päästölähteille vuosina (Tilastokeskus 2009). Maatilatalouden energiankäytön taustaan ja käytön kohdistumiseen on viime vuosiin saakka kiinnitetty valitettavan vähän huomiota. Myös maatilalähtöiset bioenergiantuotantoideat ovat olleet vastatuulessa aivan viime vuosiin saakka. Pienimuotoista energiantuotantoa on lähtökohtaisesti pidetty toteutuskelvottomana. Nyt maatiloille on käynnistymässä energiatehokkuussopimusjärjestelmän kaltainen sovellutus, maatilojen energiaohjelma, jonka tavoitteena on sisällyttää energiatehokkuuden jatkuva parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen osaksi maatilan normaalia toimintaa. Ohjelman käynnistyttyä tila voi teettää maatilojen energia-asioihin erikoistuneella neuvojalla energiasuunnitelman, jossa selvitetään tilan mahdolliset energiansäästökohteet. Lisäksi selvitetään tilan mahdollisuudet lisätä bioenergian käyttöä ja tuotantoa (Reskola et al. 2009). Valtioneuvosto hyväksyi asetuksen maatilanenergiasuunnitelmatuesta. Maatilan energiasuunnitelmalla edistetään maatilan energiatehokkuutta. Energiasuunnitelmien tekoa tuetaan osana vapaaehtoista maatilojen energiaohjelmaa. Asetuksen mukaan valtio tukee energiasuunnitelman tekemisestä aiheutuneita kustannuksia 85 %:n avustuksella. Maatilojen osalta täytyy muistaa että suurelta osin maatilojen omistuksessa on myös tärkeimmät hiilidioksidinielut eli metsät (kuva 11). Maatilakokonaisuuden osalta mahdollisuudet hiilitaseen neutraaliuden saavuttamiseen eivät siten ole mitenkään toivottomat. Myös

39 39 kasvualustalla on mahdollisuuksia hiilinieluksi, jos orgaanisen aineksen pitoisuutta aletaan määrätietoisesti kasvattaa. Myös hiilen dynamiikan seurantaan ja mallintamiseen liittyvät työkalut ovat kehitteillä sille tasolle, että arviot saadaan maalajikohtaisesti luotettavalle tasolle (Kristiina Regina suullinen informaatio). Kuva 11. Suomen kasvihuonekaasupäästöt (milj. tonnia CO2 ekv.). LULUCF= land use/maan käyttö, land use change /maankäytön muutos) ja forest/metsä. Maaperän hiilidioksidipäästöt raportoidaan LULUCF -kokonaisuuden osana. (Statistics of Finland 2009) 4.7 Kaupan ja tuoteketjujen ympäristövaikutusten vähentäminen Tässä luvussa kaupan ympäristövaikutukset otetaan ensin tarkasteluun yhtenäisenä. Kaupassa kaikki tuotteet kohtaavat, eivätkä eri kauppaliikkeet todennäköisesti ympäristövaikutusten osalta yleisellä tasolla juurikaan poikkea toisistaan. Kaupan toiminta koskee käytännössä kaikkia elintarvikeketjun tuotteita. Elintarvikeketjun tuoteketjujen osalta tarkastellaan kokonaisympäristövaikutusten vähentämisessä käytettyjä toimintatapoja ketjun toimijoiden kanssa toteutetun työpajan ( ) pohjalta. Tuoteketjut ovat elintarvikeketjun

40 40 osaketjuja. Esimerkiksi viljatuoteketju on viljaan perustuvat tuotteet tuottava osaketju, lihaketju eläinten ja siipikarjanlihaan perustuvat tuotteet tuottava osaketju, jne. Kauppa Kaupassa vähennetään elintarvikeketjun päästöjä kolmella päätavalla: (1) vähentämällä tuotteiden hävikkiä, jolloin hukkaan menevien tuotteiden tuottamisen ympäristöpäästöt viljelystä kauppaan vähenevät tai hyödyntämällä jätteet tehokkaasti todennäköisimmin energian tuotantoon (2) vähentämällä omien prosessien välittömiä päästöjä, panosten käyttöä ja jätteiden syntyä, ja valvomalla näitä myös tuontituotteiden osalta (3) ohjaamalla kuluttajia valitsemaan ja käyttämään elintarvikkeita ympäristöä säästäen sekä tarjoamalla asiakkaille palvelut siten, että asiointimatkat on mahdollista tehdä ympäristöystävällisellä tavalla. Elintarvikeketjun jätteiden osalta Sumato -hankkeen (Keskon, SOK:n, Inexin, Stockmannin sekä Tradekan yhteistyö) tuotoksena on valmistunut ja PTY:n toimesta julkaistu ohjeisto Energia ja jätehuolto-ohje vähittäistavarakaupan myymälöille. Ohjeistossa käydään yksityiskohtaisesti läpi asiaa koskeva lainsäädäntö ja ajankohtainen tieto sekä annetaan ohje myymäläkohtaisia järjestelyjä varten. MMM Laatuketjun rahoituksella on parhaillaan alkamassa Foodspill -hanke, jossa MTT yritysyhteistyössä ketjun teollisuuden, kaupan ja kotien kanssa tekee jätteisiin ja jätteiden muodostumiseen liittyvän kartoituksen. Jätteiden alueellisen määrän ja jätteiden systemaattisen hyödyntämisen osalla on meneillään TEKESin rahoittama MTT:n, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Suomen ympäristökeskuksen sekä jätteitä tuottavien ja biojalostajayritysten yhteinen Jalojäte -hanke. Tämän projektin tavoitteena ovat innovatiiviset liiketoimintamallit elintarviketuotannon ja -palvelutoiminnan eloperäisten jätteiden ja niitä täydentävien haja-asutusalueiden biomassojen yhteiskuntavastuulliseen jalostamiseen. Kaupan omien prosessien päästöt näkyvät konkreettisesti kannellisina kylmäaltaina ja hehkulamppujen muuttumisena led-valoiksi. Suurimmat päästövähennykset saadaan kuitenkin muuttamalla käytetyn energian taustaa fossiilisesta uusiutuvaan energiaan. Tästä osa kaupan yrityksistä on jo raportoinut (jopa 4 % CO 2 -päästövähennys). Lisäksi yhteiskunnallista vastuutaan kauppa toteuttaa markkinoimalla suomalaisia tuotteita ja joissakin tapauksissa myös lähituotteita. Tässä tapauksessa tulee välillisesti esille myös

41 41 ympäristövastuu; raaka-ainetuotannon ympäristövaikutukset jäävät oman yhteiskunnan vastuulle kotimaahan tai kotimaakuntaan. Kaupalle ja teollisuudelle on tarjolla useita vastuullisuus indeksejä kuten Dow Jones Sustainability Index ja FTSE4Good. Lisäksi World Economic Forum julkaisee The Global 100 Most Sustainable Corporations -listaa. YK:n pääsihteerin alaisuudessa toimii Global Compact -toimisto joka arvioi kaupan ja teollisuuden vastuullisuusraportteja. Yksi suomalainenkin kauppaketju on aktiivisesti mukana näissä luokituksissa. Viljatuotteet Perusviljan elinkaarinen ympäristövaikutustaso on varsin alhainen (ilmastomuutoksen ja rehevöitymisen osalta noin 700 g CO 2 -ekvivalenttia/kg viljaa ja 0,6 g PO 4 -ekvivalenttia/kg viljaa). Varsin vähäisestä raaka-aineen ympäristövaikutustasosta johtuen viljatuotteiden ympäristövaikutustasot määräytyvät sen mukaan miten monimutkainen ja energiaintensiivinen tuotteiden prosessointiketju on. Samoin kuin ympäristövaikutuksista, viljaraakaaineen osuus kokonaiskustannuksista on usein pieni. Viljaraaka-aineista tuotetaan kuitenkin hyvin erilaisia tuotteita. Seuraavassa kaaviot kahden erilaisen tuote-esimerkin, ruisleivän ja oluen, elinkaarikuvauksista (kuvat 12 ja 13). Kuva 12. Ruisleivän tuotantojärjestelmän rajaus (Grönroos & Voutilainen 2001).

42 42 Kuva 13. Oluen valmistuksen tuotantojärjestelmäkuvaus. Ketjuvastuu -työpajan viljatyöryhmä määritteli viljalle 13 kvalitatiivista laatumittaria ( ) (Mittarit järjestetty tässä tuotantoketjun mukaiseen järjestykseen): 1. sivuvirtojen mahdollisimman täysimääräinen hyväksikäyttö 2. tuotannon estimointi ennustamisen tehostaminen 3. kumppanuuden parantaminen asiakkaan ja alihankkijoiden suuntaan sekä edelleen raaka-ainetoimittajiin 4. tuoretuotteiden osalta ennakointi vielä suuri haaste 5. pakkausten suunnittelu linjasopivuus muutosvalmius, investointi pakkaussuunnitteluosaamiseen 6. logistiikkaketjujen tehostettu ohjaustoiminto 7. kierrätyspullot ekotehokkuus? 8. energiatehokkuussopimukset 9. energian tausta; fossiilinen bioenergia 10. raaka-ainetuotannon sijoittuminen suhteessa jalostusprosessiin läheisyysperiaate

43 laatuvaatimusten ennakointi erityisesti kumppanuustilanteissa 12. tuotevalikoiman tiivistäminen tehokkuuden kasvu 13. haitallisten kemikaalien käytön vähentäminen. Edellä kuvattu luettelo kuvastaa hyvin suomalaisen viljantuotannon vallitsevia ongelmia. Viljan hinta on ensin laskenut hyvin alas, sitten energian hinnan nousun myötä viljan hinta likipitäen kaksinkertaistuin kunnes uudelleen putosi hyvin alas, jolloin viljakauppa likipitäen pysähtyi. Ketjun tiiviimpää yhteistoimintaa, ennakoivuutta, raaka-aineen erilaistamista ja laatuvaatimusten ennakointia tarvitaan väistämättä. Ympäristövaikutusten kannalta viljan etu on helppo säilytettävyys; ylivuotisuus ei aiheudu hukkaantumista. Mutta jos viljelyn suunnittelu joudutaan tekemään epävarmalta pohjalta ja lyhytnäköisten tuotannonohjausten rajoissa ja mahdollisesti vielä vuokrapelloille, viljelykiertojen suunnittelu ja lannoitustarvetasojen ennakointi epäonnistuu helposti, mikä helposti johtaa kasvualustojen kunnon heikkenemiseen ja ravinneylijäämiin ja edelleen lisääntyviin ympäristöpäästöihin. Logistiikka on toinen ryhmän esittämä priorisointikohde. Aikaisemmin Valtion viljavarastot olivat logistiikan kiinnepisteitä. Nykyään viljan varastointivastuuta on käytännön syistä ajautunut tiloille. Yhtenä erikoiserien käytön esteenä pidetään sitä, että jalostusyritysten siilorakenteet estävät pienten erin erittelyn. Sivuvirtojen tehokas käyttö, tuotevalikoiman tiivistäminen ja laatuvaatimusten ennakointi kumppanuustilanteessa viittaavat siihen, että ympäristökontekstissa jonkinlainen ympäristöbrändi voisi olla tavoitteena. Hyvin monet suomalaiset pienet vilja-alan yritykset tai tuotemerkit korostavat tuotteidensa alkuperää ja kulttuurista alkuperäisyyttä, esimerkiksi Uudenmaan Herkku OY 9 ; Lähileipä 10, Vääksyn mylly 11 ja monet muut. Suuret elintarvikeyritykset ovat puolestaan aktivoituneet ympäristövaikutuksien määrittämiseen ja esiin ottoon viestinnässään, esimerkkinä ohra-mallas-olutketju (Virtanen et al. 2006) ja viljatuotteet yleensä sekä viljapohjaiset uutuustuotteet 12. Suomalaiset viljayhteenliittymät, klusteri-, tiedotus- tai teollisuusyhdistystasolla, eivät mitenkään korosta viljan ja ympäristön merkitystä. Kansainvälisen The European Flour Millers Association in 13 sivulla ympäristökysymys on esillä

44 44 Viljasta yli puolet menee eläintuotantoon ja sen vuoksi viljaketjun ympäristöarvo on merkittävä myös eläintuotannon ympäristölaadun taustatekijänä. Vilja- ja ympäristönäkökulman merkityksen korostamisesta voi olla esimerkkinä Viljapossu 14. Osa viljasta viljellään tarkoituksellisesti rehuksi, mutta osa siirtyy rehujaokkeen puolelle vaativampaan tarkoitukseen riittämättömän laadun takia, mikä on ympäristönkin kannalta edullinen ratkaisu. Viimekädessä osa viljasta voidaan jopa polttaa energiaksi. 3 kg viljaa vastaa lämpöarvoltaan noin litraa polttoöljyä. Vähempiarvoisessa käytössä viljan kosteus on kuitenkin ongelma. Kuivatus kuluttaa paljon energiaa, joten viljan happosäilöntä tai vastaava kuivausta korvaava menetelmä säästää ympäristövaikutuksia. Poltettavaksi joutuvan viljan säilöntää on lupaavin tuloksin kokeiltu jopa polttoöljyn avulla 15 (käytetään kuivaamiseen kuluva polttoöljy säilyttämiseen), ja otetaan poltossa molempien energia talteen, mikä olisi ympäristön kannalta ilmiselvä etu. Liha- ja maitotuotteet Lihatuoteketjussa ympäristövaikutusten muodostuminen jakaantuu eläintuotantoon ja sitä palvelevaan rehuntuotantoon. Seuraavassa esimerkkinä on käytetty broilerin tuotantoketjua, jossa eri-ikäisille eläimille tuotetaan kullekin ikäluokalle sopiva rehukoostumus osin tilan omista rehuista osin tilan ulkopuolisesta täydennyksestä (kuva 14). Broilerilla rehun muuntosuhde lihaksi on hyvä, mikä näkyy jo lähtökohtaisesti alhaisena tuotteiden hiilijalanjälkenä (Katajajuuri et al. 2006). Tuotantojärjestelmässä ympäristöparannuskohteita ovat erityisesti rehuntuotannon ympäristövaikutukset ja broilerien kasvatustilojen olosuhteiden optimointi

45 45 Isovanhempaispolvi, hautomo Nuorikkokasvatus Munituskanala Hautomo Panostuotanto Turve, kuiviketuot. Viljan viljely Soijan viljely Rehuseoksen valm. lanta Hävikin Broilerien kasvatus käsittely Panostuotanto Rypsin viljely Rypsiöljyn valm. teurastus ja fileointi Suikalemarinointi ja pakkaaminen Valtak. jakelulogistiikka Lannan hyödynt. teurasjätt. hyöd. Pakkaustuotanto Energiantuotanto Polttoaineet = kuljetus Kauppa 1000 kg broilerituotetta kulutus Kuva 14. Broilertuotteen tuotantojärjestelmäkuvaus (Katajajuuri et. al. 2006). Maito-lihatuotantojärjestelmä on resurssien käytön ja ympäristönäkökulmien hallinnan kannalta huomattavasti vaativampi, koska kyseessä on kahden varsin erilaisen tuotteen tuottaminen. Erityisesti maidontuotannossa tehdyt ratkaisut vaikuttavat välittömästi myös lihantuotantoon. Jarmo Juga korosti kotieläintutkimusta arvioivassa selvityksessään (Juga 2006) toiseksi tärkeimpänä strategisen tutkimus/kehittämisalueena kotieläintuotannon ympäristötehokkuuden parantamista ja ympäristöhaittojen vähentämistä ja käyttökelpoisen mittariston luontia tuotannon ympäristötehokkuudelle. Hän arvioi, että ympäristöongelmien hallinta ja eläinten hyvinvoinnin lisääntyvät vaatimukset tulevat nostamaan tuotantokustannuksia tulevaisuudessa. Lisäksi hän korosti lannan käytön merkitystä bioenergian raaka-aineena, haettaessa vaihtoehtoisia ja ympäristöystävällisempiä energiamuotoja ja ratkaisuja kotieläintuotannon lantaongelmaan.

46 46 Kuva 15. Maidon tuotantojärjestelmän rajaus (Grönroos & Voutilainen 2001). Osa kotieläintuotannon vesistöjä rehevöittävästä kuormituksesta aiheutuu peltolohkoille levitetyn lannan typpi- ja erityisesti fosforiravinteista (Turtola & Ylivainio 2008), joita huuhtoutuu sadeveden mukana. Ravinnehuuhtouma riippuu ravinnetaseista, levitetyn lannan määrästä peltopinta-alaa kohden, levitysolosuhteista ja lannan käsittelytavoista. Huuhtoumiin vaikuttavat monet maaperän ja lohkolla viljeltävien kasvien prosessit, lohkon kaltevuus, sademäärä jne. Lannankäsittely ja levitysolosuhteet vaikuttavat yhtä lailla lannan ilmastopäästöihin. Varsin suuri ongelma on kotieläintuotannon keskittyminen. Lannan levitys on energiaintensiivinen prosessi, mistä syystä kuljetusmatkoja yritetään minimoida ja tämän seurauksena talouskeskuksien läheiset pellot kärsivät kaikkein pahiten ravinneylijäämistä. Ketjuvastuu -työpajan Liha- (ja maito)tuote -työryhmä määritteli näille kotieläintuotannon alueille12 kvalitatiivista arviointikohdetta ( ) (Mittarit järjestetty tässä tuotantoketjun mukaiseen järjestykseen, osallistuja koostuivat pääosin liha-alan edustajista): 1. alkutuotanto: maatalouden ympäristöohjelma, ympäristötuki, tukien ehtona olevat täydentävät ehdot, maatalouden rakentamismääräykset ja ohjeet perustan luojana

47 47 2. liha-alkutuotannon kehittämistoimenpiteet sopimustuotannon piirissä yritys-spesifinen ohjaus 3. lannoitteiden käyttömäärien vähentäminen 4. sivutuotteiden hyödyntäminen energiantuotannossa (esim. Envor OY biokaasulaitos Forssassa 16, ST1 17 ), sivutuotteiden kuljetuskaluston optimointi 5. liha-alan BESS -hanke, jossa haettu energiankäyttöön liittyviä parantamiskohteita (Motiva 2006, 6. logistiikan keskittyminen, runkokuljetukset 7. energiantehokkuussopimukseen on liittymässä kaupan alan ja muitakin yrityksiä 8. kylmäketju: polttoaineen korvaaminen sivutuotehiilidioksidilla maitoketjun kylmäautoissa 9. kylmäketju: freonien korvaaminen hiilidioksidilla maitoketjun kylmätiloissa 10. kylmäketju: vapaajäähdytys kylmätiloissa (ulkoilman kylmän hyödyntäminen) -> yleensä Iv-tekniikka, lämmön talteenotot 11. kauppa: SUMATO -hanke: laadittu myymälöille energia- ja jäteohje, pilotointihanke 12. kauppa: siirtyminen pahvilaatikoista kierrätettäviin laatikoihin. Ryhmä näki ympäristötuen toimivuuden ympäristöllisenä perustana, jossa erityistuen kautta on mahdollista vielä korostaa maatilan omia vahvuuksia. Ympäristötuen kriteerit mittaavat tätä aluetta. Seuravana on esillä yrityskohtainen ympäristötavoitteiden asettelu erityisesti lihaketjussa. Lannan merkitys on sivutuotteena ja aikaisempi viittaus Envor Oy:n järjestelmiin liittyy biokaasutukseen. Sivutuotteen käsittelyn ja jatkojalostuksen väistämätön kriittinen mittari liittyy logistisiin järjestelmiin. Logistiikan merkitystä korostettiin tosin koko ketjussa. Energiatehokkuus ja kylmäketjun kehittäminen muodostaa oman kokonaisuutensa. Sumato -hankkeen tuotokset on esitelty jo Kauppaa koskevassa kohdassa. Meijeritoiminnassa ja teurastuksessa ympäristön kannalta merkittävimpiä ovat kuljetukset ja kylmäsäilyttäminen sekä pienemmässä määrin näihin liittyvät kemikaalit sekä pesukemikaalit. Itse kohdemateriaalin kannalta tärkeintä on tarkka hyödyntäminen ja sivuvirtojen tai viimekädessä jätteiden hallinta. Elintarviketeollisuusliitto on vastikään julkaissut eläintuotantoon liittyen sarjan julkaisuja Lihantuotannon hyvät toimintatavat/broileriketju, nautaketju ja sikaketju ja hieman aikai

48 48 semmin Maidontuotannon hyvät toimintatavat 18. Näissä kaikissa on käyty koko tuotantoketjun menettelytavat läpi yksityiskohtaisesti virallisten määräysten ja edistyksellisten sovellusten tasolla. Ympäristökysymyksissä tukeudutaan maatalouden ympäristötukimääräyksiin ja erityistukitoimenpiteisiin. Varsinaista tuotteen markkinanäkökulmaa tukevaa ympäristöotetta näissä ei vielä ole. Maitotuotteiden osalta alkuperä on ollut merkittävästi esillä tuotteiden mainonnassa, mutta mitään erityistä ympäristöllistä kärkeä ei ole pystytty esittämään. Ympäristöviestinnän kannalta pikemminkin kansainvälisessä viestinnässä on tullut esille kaksi räikeästi vastakkaista artikkelia: World Watch Magazine:n nautoja ylivoimaisena kasvihuonekaasujen tuottajana syyttävä artikkeli; toisena Seedling lehden artikkeli Earth Matters Tackling the climate crisis from the ground up (Grain 2009), joka puolestaan korostaa maaperän merkitystä ylivoimaisena hiilinieluna (esittää maaperän mahdollisuutta varastoida pysyvästi jopa 30 % nykyisestä ilmakehässä olevasta ylimääräisestä hiilidioksidista), ja tämän myötä välillisesti tarjoaa aivan uuden näkymän nauta-nurmituotantojärjestelmän ympäristönäkökulmaan. Maaperän hiilinieluihin ei Suomessa ole tähän mennessä osattu vielä kiinnittää huomiota. Tuotteiden vesijalanjäljestä puhutaan vielä aika vähän. Kotieläintuotteiden vesijalanjälki on korkea; naudanlihalla noin litraa ja viljoilla noin 1000 litraa 19. Ilmastomuutoksen myötä eläintuotteiden tuotanto monilla kuivuvilla alueilla muuttuu mahdottomaksi. Suomalaisen tuotannon asema tässä suhteessa näyttää lupaavalta. Tietenkin tuolloin on pyrittävä pitkälle jalostettuihin tuotteisiin ja tuotteiden vientiin. Emme voi itse kohtuuttomasti kasvattaa edes vesijalanjälkeämme eikä ympäristön kannalta resurssi-intensiivisiä tuotteita pitäisi myydä halpoina alhaisen jalostusasteen tuotteina (vertaa Seppälä et al. 2009). Kasvis- ja vihannestuotteet sekä peruna Suomessa kasvihuoneiden tuotanto ilman kemikaaleja kehittyi pitkälle jo 1980-luvulla luvulla integroitu viljely vihannestuotantoketjussa herätti paljon kiinnostusta ja kehittyi joidenkin toimijoiden piirissä varsin pitkälle sisältäen mm. yksityiskohtaisen dokumentoinnin läpi koko tuotantoketjun, lohkokohtaiset lannoituksen ja kasvinsuojelun sekä ennakointeihin perustuvat käsittelyt. Integroidun (IP) tuotannon kehittämistuloksia näkyy vielä

49 49 isoimpien toimijoiden nettisivuilla 20, vaikka niitä on kehitetty, ovat ne vieläkin melko perinteisessä muodossa 21. Kasvinsuojeluaineiden vähäisen tai hallitun käytön tai käyttämättömyyden mittaaminen on vielä kehittymättä. Elinkaarianalyysissä kasvinsuojeluainejäämät kuuluisivat ekotoksikologian piiriin muiden kemikaalien kanssa. Seuraavassa kaaviossa on tuotantoketjuesimerkkinä kasvihuonetomaatin tuotanto (kuva 16). Pestisidien käyttö on otettu tuotantojärjestelmäkuvaukseen mukaan, koska pieni määrä tuotantoyksiköistä käyttää vielä pestisidejä. Kasvinsuojeluainejäämäpuhtaus on kasvihuonetuotantomme suuri ylivoimatekijä, mutta vastapainona on suuri lämmitys- ja valaistusenergian tarve. Kasvihuoneiden nykyisellä energiataustalla tämä aiheuttaa huomattavan (äärimmillään 10-kertaisen) eron suomalaisten ja eteläeurooppalaisten kasvihuonetuotteiden hiilijalanjälkien välille (Keskitalo 2009), etenkin ympärivuotisessa viljelyssä. Vaihtamalla energiataustaa ja uuden teknologian avulla, erityisesti keskipäivän lämmön talteenotolla, tästä kuitenkin olisi mahdollista päästä eroon (Tahvonen 2009). Kasvihuoneilmiö on vähitellen tuomassa Suomelle toisenkin vahvuuden nykyisiin kilpailijoihin verrattuna. Kyseessä on puhtaan veden saatavuus. Etelä-Euroopan vahvat vihannestuotantoalueet tulevat kärsimään voimistuvasta kuivuudesta, mutta Suomeen ennustetaan sateita, vaikkakin hyvin epätasaisina ryöppyinä, mutta kuitenkin vesivarantoja ylläpitävänä määränä. Jos nykyinen energiakysymys saadaan haltuun, tuotannon tulevaisuus näyttää siten lupaavalta. Kasvihuoneviljelyn ravinnepäästöt saadaan periaatteessa pidettyä kurissa suljetun ravinnekierron avulla. Kasvihuoneviljelyssä aiheutuu kuitenkin vesistöjä rehevöittäviä ravinnepäästöjä lannoiteliuosten ylijuoksutuksesta. Grönroos ja Nikander (2002) raportoivat turvealustalla noin 10 % ja kivivilla-alustalla noin 15 % ylikastelusta kasvihuonekurkulle U_1_open=true&laytmp=07etu

50 50 Kuva 16. Kasvihuonetomaatin tuotantojärjestelmä (Keskitalo 2009). Peruna on ympäristön kannalta edullinen tuote (hiilijalanjälki tasolla 80 g CO 2 - ekvivalenttia/kg raakaa perunaa). Perunan rehevöittävyys liittyy useammin käsittelyprosessien huonosta hallinnasta johtuviin pistemäisiin päästöihin kuin perunapellon päästöihin. Perunan tilanne on ilmastomuutoksen kannalta kaikkein kriittisin. Vaikka sen tautipotentiaali lisääntyy, peruna saa ongelmakseen hyvin monet entisestään vahvistuvat tai uudet kasvintuhoojat. Perunarutto, kirvat, virustaudit, perunan ankeroiset ja kokoradonkuoriainen ovat mitä ilmeisimmin lisääntyvien ongelmien aiheuttajia. Seuraavassa on juustokermaperunoiden tuotantojärjestelmäkuvaus (kuva 17). Perunan osalta raaka-ainetuotannon jälkeinen prosessointi ja lopputuotteiden säilytystapa sekä lopputuotteiden kiertonopeus markkinoilla vaikuttaa varsin paljon tuotteen ympäristövaikutuksiin. Siis tyypillinen tilanne, että raaka-aineketju on ympäristökuormituksiltaan elintarvi-

51 51 keketjun kuormittavin, saattaa muuttua siten, että kuormituksen painopiste siirtyy alavirtaan markkinointivaiheeseen saakka. Järjestelmäraja Lannoitteiden valmistus Kalkin valmistus Kyntö Siemenperuna Siemenperuna Siemenperuna Kalkitus Siemenperuna Kylvömuokkaus Istutus ja lannoitus Multaus Torjunta-aine käsittelyt Kastelu Polttoöljyn hankinta Perunan nosto Kuljetus Sähkön tuotanto Jalostus: puhdistus, uitto, pesu Säkitys Lämmön tuotanto Pakkauksen valmistus Aaltopahvilaatikon valmistus Pakkaaminen Varasto/jakelu Höyryn tuotanto Kauppa Kuluttaja Kuva 17. Juustokermaperunoiden tuotantojärjestelmäkuvaus (Voutilainen et al. 2003).

52 52 Ketjuvastuu -työpajan kasvis- ja vihannestuoteryhmä määritteli alalleen seuraavat 10 kvalitatiivista laatumittaria tai laadullista vertailunäkökulmaa ( ) 1. Ympärivuotinen kasvihuoneviljely trendinä; - viime aikoina jotkut ovat luopuneet lisävalon käytöstä, koska energia on kallista - uusiutuviin energialähteisiin siirtyminen - kasvihuoneiden verhoihin liittyvän tekniikan kehittäminen 2. Sivuvirtojen hyödyntäminen; - St1 bioetanoli perunankuorista (bioetanolia ja rehua) 3. Esimerkki läpi ketjun ulottuvasta integroidun tuotannon kehittämiskokonaisuudesta sisältää: - IP -sopimusviljelyn, kolmivuotisen koulutuksen, kirjanpidon, viljelykierron järjestelyn - tehtaalla ympäristöjärjestelmän, jätevedenpuhdistamon, kaatopaikkajätteen määrän vähentämisen n. 90 % - ulkomaisille toimittajille on järjestetty ympäristövaikutuskyselyt ja auditoinnit 4. Ympäristötuki kattaa n. 90 % puutarhatiloista 5. Käytetään suuria määriä ravinteita, tämän hallintaan: - IP -viljely, kasvukauden aikana tehdään mittauksia (maan ravinnetila lannoitus, kasvinsuojelu tuholaisseuranta ja hälytys) 6. Marjat ja hedelmät; sijoituslannoitus 7. Tuorekauppa - kotimainen alatoimiala, johon ympäristöasioissa kohdistuu lakisääteisiä vaatimuksia ylittäviä vaatimuksia - kuljetukset, ekotehokkuusvaatimus 8. Pakasteet ja kylmäsäilytys - ekotehokkuus 9. Tuotannosta yksi kolmasosa teollisuuteen, kaksi kolmasosaa tuoremarkkinoihin mahdollisesti sopiva allokaatio. Työryhmässä todettiin ympärivuotisen viljelyn energiaongelma. Vihannesten ja peruna sivuvirtojen aiheuttama jätekysymys tuli esille ja liittyi potentiaaliseen bioenergian tuotantoon. Viljelypuolella IP tuotannon menestyminen nousi vahvasti esimerkiksi, samoin kuin uudet lannoitusmenetelmät. Vihannesten markkinointi jakaantuu kahteen suuntaan yhtäällä tuoremarkkinointiin ja toisaalla kylmäsäilytys ja pakasteena markkinointiin. Kummassakin on logistisesti omat ratkaistavat ongelmansa.

53 53 Kaikille tuotantoketjuille yhteinen näkemys pidetyn työpajan päätteeksi muodostettiin yhteinen kuvailevan aineiston olennaisuusmatriisi. Eri näkökulmat asetettiin ulkoisen, sidosryhmien näkökulman ja sisäisten toimijoiden näkökulman väliseen kenttään. Kaikkein tärkeimmäksi alueeksi osoittautuivat energian lähteet ja energian käyttö sekä jalostusaste. Seuraavaksi tärkein sisäisen näkökulman painottama alue oli energian säästö ja logistiikka, tuotteiden alkuperä ja tuotevalikoiman suunnittelu sekä tuotannon suunnittelu ja maatalouden ympäristöohjelman. Ulkoisten asiakkaiden kannalta tärkeimmäksi todettiin kemikaalien käytön riski. Yhteiseksi, sekä sisäisiä että ulkoisia toimijoita kiinnostavaksi, asiaksi arvioitiin lannoitteiden määrän vähentäminen ja laajemmin tuotantotapaohjeisto. Asiakkaiden kannalta erittäin tärkeäksi mutta sisäisten toimijoiden kannalta varsin vähän tärkeäksi arvioitiin tuotteen ympäristöystävällisyyden hintavaikutus ja pakkaukset. Sisäisten toimijoiden kannalta, mutta asiakkaiden kannalta vähemmän tärkeä oli aihealue: investoinnit, materiaalitehokkuus sivuvirtojen hyödyntäminen ja uusien tuotteiden suunnittelu. Sisäisten toimijoiden kannalta tärkeitä ovat myös rakentaminen, jätteen synnyn minimointi sekä kumppanuus ja sopimusviljely. Elintarvikeketjun ympäristöraportti kuvailevan aineiston suunnittelu (olennaisuusmatriisi) Ulkoinen näkökulma (sidosryhmien kiinnostus) Suuri Tuotteen ympäristöystävällisyyden hintavaikutus Pakkaaminen ja pakkausten ympäristövaikutukset Kasvihuonekaasujen päästöt Kasvinsuojeluaineet, Energian lähteet kemikaalien käyttö Energian kulutus Elintarvikkeiden hävikki Tuotteen jalostusaste Kuljetukset ja logistiikka (energia) Maatalouden ympäristöohjelmat Lannoitteiden määrän vähentäminen Energiatehokkuussopimukset Tuonti vs kotimaisuus, tuotteiden alkuperä Tuotantotapaohjeisto (alkutuotanto) Tuotevalikoiman suunnittelu Kaavoitus Tuotannon suunnittelu Rakentamismääräykset Jätteen synnyn ehkäisy Investointien suunnittelu Kumppanuus, Sivuvirtojen hyödyntäminen, sopimusviljely materiaalitehokkuus, uusien tuotteiden suunnittelu Suuri Elintarvikeketjun sisäinen näkökulma (vaikutus kilpailukykyyn) Kuva 18. Työpajan valmistelema kvalitatiivisen arvioinnin kehikko (olennaisuusmatriisi).

54 54 Työryhmien korostamia kvalitatiivisen arvioinnin alueita ja suomalaisen elintarvikeketjun tilannetta niiden suhteen on esitelty aikaisemmassa tekstissä. Seuraavan kauden arviointia ennakoiden yhteinen kvalitatiivisen arvioinnin kehys voisi olla vaikka seuraava 22 : 1. Energian lähteet ja lähteiden käytön hyväksyttävyys (määrät tulisivat kvantitatiivisesta arvioista), hiilijalanjälkeen liittyvät sosiaaliset kysymykset 2. Tuotteiden jalostusaste ja jalosteiden monipuolisuus suhteessa ympäristövaikutuksiin ja edelleen suhteessa hintaan (periaatteella ympäristöllisesti resurssi-intensiiviset tuotteet eivät saisi olla jalostusasteeltaan heikkoja eivätkä hinnaltaan halpoja) 3. Sisäisenä painotuksena: Tuotteiden alkuperään, tuotevalikoimaan ja näihin liittyvään tuotannon suunnitteluun paneutuminen. 4. Sisäisenä painotuksena: Hävikkikysymyksiin ja yleisemmin materiaalitehokkuuden ratkaisuihin paneutuminen koko tuotantoketjussa. 5. Asiakkaiden suuntaan: Kemikaaliriskien minimointi ja siihen liittyvä viestintäpanos. 6. Asiakkaan suuntaan edelleen: ympäristöystävällisyyden ja hinnan välisen suhteen ymmärtäminen ja siitä viestintä sekä pakkausviestintä. 7. Sisäisenä painotuksena: Ympäristömyötäisiin investointeihin, sivuvirtojen ympäristönäkökulmaan ja ympäristömyötäiseen tuotesuunnitteluun (ecodesign) paneutuminen. Edellä kuvattua kvalitatiivisen arvioinnin kehikkoa esitetään seuraavan arviointikauden aikaiseksi laadulliseksi arviointirungoksi. 5 Suomen elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arvio Ympäristövaikutusten arvio on tuotettu Suomen elintarvikeketjulle kehitetyllä ympäristötilinpitomallilla. Mallin perustana ovat kansantalouden ympäristölaajennettu panos-tuotosmalli 23 (ns. ENVIMAT-malli, Seppälä et al. 2009) sekä materiaalivirtatietoihin ja elinkaarianalyysin tapaan muodostettuihin prosessimalleihin perustuva Suomen maataloustuotannon 24 malli. Alallaan uraauurtava ENVIMAT-malli on kuvattu edellä mainitussa lähteessä. 22 Asiakkaan ja sisäisen näkökulman kannalta tärkeät asiat on alleviivattu, pääpainoisesti sisäisen näkökulman kannalta valitut asiat on kursivoitu ja asiakkaan näkökulman kannalta valitut asiat on normaalilla leipätekstillä. 23 (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=108589&lan=fi) 24 Maataloustuotanto käsittää kansantalouden tilinpidon 2005 toimialat Kasvinviljely, Puutarhatalous, Varsinainen kotieläintalous, Muu kotieläintalous ja Maataloutta palveleva toiminta.

55 Ympäristövaikutusten arviointimalli Yleiskuvaus Ympäristövaikutusten arvioinnissa käytetyssä mallissa on yhdistetty maataloustuotannon elinkaarityyppinen malli elintarvikeketjua ympäröivää taloutta kuvaavaan ympäristölaajennettuun panos-tuotos-malliin (ENVIMAT). Yhdistelmämalli on alkuperäistä ENVIMAT - mallia laajempi ja hienojakoisempi. Vuoden 2005 tietoihin perustuvassa mallissa, jolla tämän raportin ympäristövaikutusten arvio on tuotettu, on 916 tuotenimikettä ja 190 kotimaista tuotantosolmua, joista 44 kuvaa maataloustuotantoa. Alkuperäisessä ENVIMATmallissa on sama määrä tuotenimikkeitä, mutta tuotantosolmuja on 150, ja niistä neljä kuvaa maataloustuotantoa. Tuotantosolmujen määrän nostamisella on tavoiteltu parempaa tarkkuutta mm. nonfood -tuotteiden erottamisessa elintarvikeketjusta ja eri tuotantosuuntien estimaattien tuottamisessa ensisijaisesti ketjun sisäiseen käyttöön. Perinteisissä panos-tuotos-malleissa tuotantosolmut ovat kansantalouden tilinpitoon (ktt) omaksutun luokituksen mukaisia toimialoja. Tässä mallissa muun muassa kaikki elintarvikeketjua ympäröivää taloutta edustavat solmut ovat mallivuoden ktt -luokituksen mukaisia toimialoja. LCA-malleihin perustuvat maatalouden tuotantosolmut eivät kuitenkaan kaikki ole ktt -luokituksen mukaisia toimialoja, minkä vuoksi tässä raportissa käytetään toimialanimityksen rinnalla verkkomallien maailmasta lainattua, yleisempää tuotantosolmunimitystä. Mallissa käytetty tuotteiden luokitus on kaikilta osin mallivuoden ktt -luokituksen mukainen. LCA-malleihin perustuvat tuotantosolmut ovat ktt -toimialojen alasysteemejä, jotka yhdessä muodostavat kansantalouden tilinpidon tason toimialoja. Esimerkiksi ktt - toimiala "0111" eli "Kasvinviljely" muodostuu taulukosta 1 ilmenevistä mallin tuotantosolmuista.

56 56 Taulukko 1. Esimerkki kansantalouden tilinpidon toimialan ("0111" eli "Kasvinviljely") disaggregoinnista. Suluissa oleva tuotenimi kertoo tuotantosolmun päätuotteen. HUOM! Kaikki solmut eivät kuulu elintarvikeketjuun. KTT -toimiala Kasvinviljely Mallin tuotantosolmu Kasvinviljely (ohra) Kasvinviljely (ruis) Kasvinviljely (kaura) Kasvinviljely (muu vilja) Kasvinviljely (perunat) Kasvinviljely (kuivattu, silvitty palkovilja) Kasvinviljely (tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja) Kasvinviljely (öljykasvien siemenet ja hedelmät) Kasvinviljely (sokerijuurikas) Kasvinviljely (tekstiileissä käytetyt raa at kasviaineet (puuvilla)) Kasvinviljely (sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet) LCA -mallit ovat tietokantamuotoon rakennettuja hierarkkisia malleja. Ne käsittävät kaikkiaan 382 yksikköprosessia. Hierarkia on nelitasoinen. Taulukossa 2 on annettu kaksi esimerkkiä. Ylimpänä tasona on kansantalouden tilinpidon toimiala (Kasvinviljely), joka on aggregaatti eli kasvintuotannon prosessien muodostama yhteiskooste. Toisella tasolla on LCA -prosessi (esim. viljely ohra), joka on aggregaatti alaprosesseistaan ja jolla on yksi (ja vain yksi) päätuote. Päätuotteet vastaavat (mahdollisimman tarkoin) kansantalouden tilinpidon tuotteita. Kolmannella tasolla on alaprosessi (esim. ajoneuvoliikenne), joka on aggregaatti ala-alaprosesseistaan. Neljännellä tasolla on alaprosessin alaprosessi (esim. kuivaus), joka on LCA -yksikköprosessi ja jolla on fyysiset panokset ja ympäristökuormitukset. Fyysiset panokset käsittävät yksikköprosessien kaikki olennaiset panokset ja arvioinnissa mukana oleviin ympäristövaikutusluokkiin vaikuttavat ympäristökuormitukset. Jotkut tietokantaan viedyt LCA -prosessimallit on päätuotteen yleisyyden takia tehty yhdistelemällä yksilöidyimpiä LCA -prosesseja, joita ei ole lopullisessa tietokantamallissa mukana. Esimerkiksi puutarhatalouden prosessi viljely (muut juurekset) on muodostettu tuotanto-osuuksien LCA -malleista painottaen lantun, mukulasellerin ja punajuuren tuotantoa.

57 57 Taulukko 2. Kaksi esimerkkiä LCA -mallien rakenteesta. Toimiala Prosessi Alaprosessi Ala-alaprosessi Kasvinviljely Varsinainen kotieläintalous Viljely (ohra) Lihakarjan tuotanto Ajoneuvoliikenne Logistiikka Lohko Työkoneet Ajoneuvoliikenne Lantalogistiikka Lämmitys Ruokinta Työkoneet Valaistus ja laitteet Kaikki Kuivaus Kuljetus kuivuriin Peittaus ja kasvitautien torjunta omalla tilalla Puinti Siirto varastoon Kalkitus Kylvö ja lannoitus Kylvömuokkaus Kyntö Rikkakasvien ja tuhohyönteisten torjunta Tasausäestys Tautien torjunta Viljely Työkoneiden moottorit Kaikki Kaikki Parsinavetta Pihattonavetta Kaikki Työkoneiden moottorit Parsinavetta Pihattonavetta Tiedot Maataloustuotannon mallit Suomen maataloustuotannon tuotantosolmujen perustana olevat LCA -mallit perustuvat moniin tietoaineistoihin ja monenlaiseen erityisosaamiseen, joista tärkeimpinä mainittakoon ProAgrian keräämän lohkotietokannan tiedot ja niihin liitetyt, MTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen yhdessä tuottamat ympäristökuormitusten mallit; MTT:n kotieläintutkimuksen tietokannat ja mallit; elinkaaritutkimuksen toisaalla tuottamat prosessimallit; maaja metsätalousministeriön keräämät maatalouden tuotantotiedot; maatalouden kasvihuonekaasuinventaarioon käytetyt tiedot (Tilastokeskus 2009) ja mallit sekä MTT:n omat tietovarannot tältä alueelta; sekä Suomen ympäristökeskuksen arviot maatalouden ympäristökuormituksista (VAHTI). Suurin osa LCA -malleista on laadittu tai muunnettu tätä yhdistelmämallia varten. LCA -mallien tiedot on tarkastettu vertaamalla mallilla laskettuja maatalouden ympäristökuormituksia, kuten kasvihuonekaasupäästöjä ja ravinnehuuhtoumia, virallisiin valtakunnallisiin kokonaisarvioihin, Suomen kasvihuonekaasuinventaarioon (Tilastokeskus 2009) ja maatalouden kokonaiskuormitusarvioihin (SYKE). Panosten käyttötiedot on tarkastettu

58 58 vertaamalla vastaavasti laskettuja lannoite-, maanparannusaine-, torjunta-aine- ja polttoainemääriä virallisiin valtakunnallisiin kokonaiskäyttöarvioihin (Tike, Evira, Tilastokeskus). Tuotteiden ja palvelujen käytöt ja tarjonnat on kuvattu perushintaisina rahavirtoina 25, jotka kaikki perustuvat Tilastokeskuksen mallivuodelle tuottamiin alkuperäisiin panos-tuotostaulukoihin. Maatalouden fysikaaliset tuotevirrat perustuvat pääasiassa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) tuottamiin kasvintuotannon, eläintuotannon ja puutarhatalouden vastaaviin vuositilastoihin. Maatalouden tuotantosolmumallien panosten käytöt ja ympäristökuormitukset on muodostettu kohdentamalla maataloustuotannon kokonaismäärät alasolmuille referenssiarvojen suhteessa. Referenssiarvot ovat LCA -malleilla laskettuja vuosiarvoja ositettaville erille, jotka siis ovat panoksia ja ympäristökuormituksia. Kohdennuksen yleiskaava on Q i missä ~ Q = i ~ Q, (1) Q i i Q on maataloustuotannon kokonaismäärä (panoksille, kuormituksille kg), Q ~ i on LCA-mallilla laskettu alasolmun fysikaalisen kokonaismäärän estimaatti, Q i on alasolmulle ositettu kokonaismäärä. Maataloustuotannon ympäristökuormitusten kokonaismäärät ovat virallisia (Tilastokeskus, SYKE) valtakunnallisia kokonaisarvioita, jotka ovat käytössä myös ENVIMAT -mallissa. Muut mallit Muiden kuin maatalouden tuotantosolmujen mallit perustuvat suoraan ENVIMAT -malliin. 25 Perushinta on hinta, jonka tuottaja on saanut tuotteestaan mahdolliset tukipalkkiot mukaan luettuna, mutta vähennettynä tuoteveroilla. Tuoteverot sisältävät mm. arvonlisäveron, polttoaineveron ja tuontitullit. Tuotetukipalkkiot ovat pääasiassa maataloustukia, mutta myös kuljetustukia ja erilaisia valmistustukia esiintyy.

59 Allokoinnit Maataloustuotannon mallit Neljä maataloustuotannon mallia on muodostettu aggregaattimallien allokoinneilla eli yhteismallin Varsinainen kotieläintalous panosten ja tuotosten kohdistamisella mallipareihin (Lampaat, vuohet) ja (Villa ja eläimenkarva) sekä (Nautakarja) ja (Maito, jalostamaton). Ensiksi mainitulla malliparilla on yhteinen LCA -malli Lampaat ja vuohet". Panokset ja kuormitukset on jaettu lihan (Lampaat, vuohet) ja villan (Villa ja eläimenkarva) kesken perushintaisten tarjontojen suhteessa. Toiseksi mainitulla malliparilla on yhteinen LCA -malli Lypsykarja". Lypsykarjatalouden ravintopanokset ja niistä aiheutuvat ympäristökuormitukset on jaettu lihan (Nautakarja) ja maidon (Maito, jalostamaton) kesken taulukon 3 mukaisesti. Energiapanokset ja niiden (paikallisesta) tuotannosta syntyneet päästöt on jaettu taulukon 4 mukaisesti. Allokointi koskee vain lypsykarjatalouden tuottamaa lihakarjaa. Emolehmätuotannon kaikki panokset ja kuormitukset on kohdistettu lihalle. Taulukko 3. Lypsykarjatalouden ravintopanosten ja niistä riippuvien päästöjen allokointi maidolle ja lihalle. Maito Lypsylehmien rehuista ja prosessipäästöistä 82,2 % Nuorkarjan rehuista ja prosessipäästöistä 52,8 % Sonnien rehuista ja prosessipäästöistä 0,0 % Koko karjan lannan käsittelyn CH 4 -päästöistä 62,3 % Liha Lypsylehmien rehuista ja prosessipäästöistä 17,8 % Nuorkarjan rehuista ja prosessipäästöistä 47,2 % Sonnien rehuista ja prosessipäästöistä 100,0 % Koko karjan lannan käsittelyn CH 4 -päästöistä 0,377 %

60 60 Taulukko 4. Lypsykarjatalouden energiapanosten ja niistä riippuvien ympäristökuormitusten allokointi maidolle ja lihalle. Maito Sähköenergiasta ja sen tuotannosta syntyvistä päästöistä 81,4 % Lämpöenergiasta ja sen tuotannosta syntyvistä päästöistä 63,5 % Liha Sähköenergiasta ja sen tuotannosta syntyvistä päästöistä 18,6 % Lämpöenergiasta ja sen tuotannosta syntyvistä päästöistä 36,5 % Muut mallit Muiden kuin maatalouden tuotantosolmujen malleissa allokoinnit ovat ENVIMAT -mallin mukaiset Tuotantofunktiot ja solmujen kytkennät Kotimaiset tuotantosolmut Kotimaisten tuotantosolmujen tuotantofunktiot kuvaavat panosten käytön riippuvuudet solmujen tarjonnoista. Ne on mallissa muodostettu kotimaisten ja tuontituotteiden panoskertoimien (, panos/, kokonaistarjonta) avulla. Panoskertoimet on laskettu jakamalla tuotantosolmujen panosten perushintaiset kokonaiskäytöt vastaavilla kokonaistarjonnoilla. Kotimaisten tuotantosolmujen väliset kytkennät ja loppukäytön muodostuminen kotimaisten tuotantosolmujen kysynnäksi on kuvattu tuotantosolmujen tarjontoihin perustuvilla kotimaisten tuotteiden hankintaprofiileilla käyttäjäsolmu, (akregoitu) tuote, toimittajasolmu, osuus hankinnasta). Taulukossa 5 on esimerkki hankintaprofiilista. Koska toimittajasolmuissa ei ole olemassa tuotekohtaisia tuotantofunktioita, ovat tuotteet profiileissa aggregaatteja. Tuoteaggregaatit ovat tuotantosolmujen päätuotteiden summia. Taulukon 5 esimerkissä aggregaatti Sementin, kalkin ja kipsin valmistus muodostuu tuotteista Sementti", "Kalkki" ja "Kipsi", jotka ovat tuotantosolmun Sementin, kalkin ja kipsin valmistus päätuotteet.

61 61 Taulukko 5. Esimerkki hankintaprofiilista. Käyttäjäsolmu Tuote Toimittajasolmu Kasvinviljely (ohra) Sementin kalkin ja kipsin valmistus Osuus hankinnasta Kemiallisten mineraalien louhinta 0,1 % Peruskemikaalien valmistus 0,3 % Maalien, lakan, painovärien yms. valmistus Sementin, kalkin ja kipsin valmistus Betoni-, sementti- ja kipsituotteiden valmistus Muu ei metallisten mineraalituotteiden valmistus 0,1 % 80,7 % 8,1 % 10,7 % Tuonti Tuonnin mallissa ei ole panoksia käyttäviä tuotantosolmuja Ympäristökuormitusfunktiot Kotimaiset tuotantosolmut Kotimaisen tuotannon ympäristökuormitusfunktiot, jotka kuvaavat ympäristökuormitusten riippuvuudet solmujen tarjonnoista, on muodostettu tuotantosolmukohtaisten ominaiskuormituskertoimien (kg/, kokonaistarjonta) avulla. Ominaiskuormituskertoimet on laskettu jakamalla tuotantosolmujen arvioidut kokonaisympäristökuormitukset niiden perushintaisilla kokonaistarjonnoilla. Tuonti Tuontituotteiden valmistuksen ja niiden kuljetusten ympäristökuormitusfunktiot kuvaavat ympäristökuormitusten riippuvuudet tuontituotteiden määristä. Funktiot on muodostettu ENVIMAT -mallista peräisin olevilla tuotekohtaisilla ominaiskuormituskertoimilla (kg/, tuote), erikseen tuontituotteiden valmistukselle ja kuljetuksille. 5.2 Elintarvikeketjun rajaus Elintarvikeketjun pääosat ja -rajat on esitetty kuvassa 19. Elintarvikeketju sisältää kaikki toiminnot luonnon raaka-aineiden hankinnasta siihen saakka, kun tuote tai palvelu luovu-

62 62 tetaan loppukäyttäjälle. Loppukäyttäjien toiminnot, kuten tuotteen hankintamatkat, jatkokuljetukset, varastoinnit ja jatkokäsittelyt on rajattu tässä tapauksessa elintarvikeketjun mallinnuksen ulkopuolelle. Elintarvikeketju Tuontiosa valmistus kuljetus Tuontituotteet Tuontituotteet Kotimainen osa Kotimaiset tuotteet Loppukäyttö Kuva 19. Elintarvikeketjun pääosat ja rajaus. Kotimaiset tuotteet toimittaa elintarvikeketjun kotimainen osa, ja tuontituotteet ketjun tuontiosa. Myös ketjun sisällä liikkuu tuontituotteita kotimaisten tuotantosolmujen käyttöön. Loppukäyttö tarkoittaa tässä yhteydessä kansantalouden tilinpidon mukaista standardiloppukäyttöä ja elintarvikeketjun ulkopuolisten tuotantosolmujen (netto)käyttöä yhdessä. Varastojen muutokset sisältyvät standardiloppukäyttöön. Varastojen muutokset voivat olla positiivisia (varastot kasvavat) tai negatiivisia (varastot purkautuvat) Elintarvikeketjun kotimainen osa Kotimaisten tuotteiden loppukäyttö muodostaa elintarvikeketjun kotimaisen osan kysynnän. Kysyntä muuntuu hankintaprofiilien määräämällä tavalla elintarvikeketjun tuotantosolmujen tarjonnaksi, niin sanotuksi loppukäyttötarjonnaksi, joka määrittelee elintarvikeketjun päätesolmut. Loppukäyttötarjonnan pääosan (91,6 % kokonaiskysynnästä) muo-

63 63 dostavat ketjun primaarisolmut, jotka ovat sellaisia tuotantosolmuja, joiden jokin päätuote on elintarvikeketjun tuote. Päätuoteluokittelun periaate on kansantalouden tilinpidossa käytetyn mukainen. Sen mukaan jokainen tuote (palvelu) on yhden ja vain yhden toimialan päätuote (palvelu). Yhdellä toimialalla voi kuitenkin olla, ja tavallisesti onkin, useampia päätuotteita. Loppukäyttötarjonnassa on mukana myös koko joukko (19 kpl) elintarvikeketjun tuotteita sekundaarisesti tuottavia solmuja, sekundaarisolmuja, hankintaprofiilien määräämillä painoilla, jotka yleensä ovat kuitenkin suhteellisen pieniä. Sekundaarisolmujen tarjonta on mallissa yhteensä 8,4 % kokonaiskysynnästä. Elintarvikeketjun kotimaisen osan muut solmut käsittävät välituotteiden ja palvelujen (esimerkiksi kaupan palvelut) toimitusten kautta loppukäyttötarjonnan primaari- ja sekundaarisolmuihin vaiheittain kytkeytyvät solmut Elintarvikeketjun tuotteet Elintarvikeketjun tuotteet ovat elintarvikkeiksi tai elintarvikkeisiin perustuvaksi palveluksi määriteltyjä tuotteita. Elintarvikkeiden määrittely Elintarvikkeiden määrittely noudattaa yleisessä elintarvikeasetuksessa (EY 2002) annettua elintarvikkeen määrittelyä, jonka mukaan elintarvikkeella tarkoitetaan mitä tahansa ainetta tai tuotetta, myös jalostettua, osittain jalostettua tai jalostamatonta tuotetta, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi. Saman asetuksen mukaan Elintarvikkeen määritelmään eivät sisälly: a) rehut; b) elävät eläimet, paitsi jos ne on tarkoitus saattaa markkinoille ihmisten ravinnoksi; c) kasvit ennen niiden korjuuta; d) neuvoston direktiiveissä 65/65/ETY (1) ja 92/73/ETY (2) tarkoitetut lääkkeet; e) neuvoston direktiivissä 76/768/ETY (3) tarkoitetut kosmeettiset valmisteet; f) neuvoston direktiivissä 89/622/ETY (4) tarkoitetut tupakka ja tupakkatuotteet; g) vuonna 1961 tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntien huumausaineyleissopimuksessa ja vuonna 1971 tehdyssä psykotrooppisia aineita koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa tarkoitetut huumeet ja psykotrooppiset aineet;

64 64 h) jäämät ja epäpuhtaudet. Asetus ei sulje pois alkoholijuomia, jotka siis ovat mukana elintarvikeketjun tuotteissa. Myös ihmisravinnoksi päätyvät elävät eläimet, kalat, ravut, simpukat jne. ovat määritelmän mukaan elintarvikkeita. Tuotemäärittelyn perusteella elintarvikeketjun ulkopuolelle jää esimerkiksi maatalouden nonfood -tuotanto, kuten koristekasvien tuotanto ja turkistarhaus, sekä tupakka. Elintarvikeketjun tuotteiksi luokitellut tuotteet on lueteltu liitteessä 1 ja niihin liittyvät elintarvikeketjun primaarituotantosolmut liitteessä 2. Tuotteille liitteessä 1 annettuihin tuoteryhmiin viitataan arviointitulosten tuoteryhmäkohtaisten tarkastelujen yhteydessä. Elintarvikkeisiin perustuvien palvelujen määrittely Elintarvikkeisiin perustuvaksi palveluksi on määritelty ravitsemispalvelut, juomatarjoilupalvelut, henkilöstö- ja laitosruokalapalvelut ja ateriapalvelut, jotka kuluttavat suuren osan sekä kotimaisista että tuontielintarvikkeista Elintarvikeketjun tuontiosa Elintarvikeketjun tuotteiden tuonnin loppukäyttötarjonta muodostaa elintarvikeketjun tuontiosan kysynnän. Mallin tuontiosassa ei ole panoksia käyttäviä tuotantosolmuja, joten kysyntä muuntuu suoraan tuontituotteiden kysynnäksi. 5.3 Toiminnallinen yksikkö Mallilla on toiminnallinen yksikkö elinkaarimallien tapaan. Tavallisesti elinkaarimallien toiminnallinen yksikkö, joka muodostaa systeemin ratkaisun reunaehdon, on yksi ainoa päätuote. Tämän mallin reunaehdon muodostavat useat samanaikaisesti loppukäyttöön tuotetut tuotteet. Toiminnallinen yksikkö on ketjun rajausta esittävässä kuvassa 19 karsinassa Loppukäyttö olevien tuotteiden nettomääräinen kysyntä. Toiminnallisessa yksikössä on erilliset kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden kysynnän osat. Loppukäytöksi on määritelty mallivuoden 2005 elintarvikeketjun tuotteiden standardiloppukäyttö sekä loppukäytön kaltainen palvelukäyttö mm. maanpuolustuksessa, terveyden-

65 65 huollossa ja kouluissa, ja muu toimialojen elintarvikekäyttö, joka on lähinnä muun kuin elintarviketeollisuuden ruokahuoltoa ruokaloissa. Standardiloppukäyttö koostuu kansantalouden tilinpidon mukaisista loppukäytön eristä. Palvelukäyttö ja muu toimialojen elintarvikekäyttö ovat elintarvikeketjun ulkopuolisen toimialakäytön huomioivia täydennyseriä. Toimialakäytössä ei ole huomioitu elintarvikeketjun tuotteiden käyttöä teollisuuden raaka-aineina tai muissa sellaisissa tarkoituksissa, jotka eivät perustu tuotteisiin elintarvikkeina. Toiminnallisen yksikön muodostumisen hierarkia ilmenee kokonaisuudessaan kuvasta 20. Liitteessä 3 on esitetty tuotteittain toiminnallisen yksikön standardiloppukäyttö-, toimialakäyttö- ja kokonaismäärät, jotka perustuvat vuoden 2005 tilanteeseen. Toiminnallinen yksikkö Standardi Loppukäyttö Toimialakäyttö Varsinainen loppukäyttö Varastojen muutokset Palvelukäyttö Toimialojen muu elintarvikekäyttö Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) Yksityiset kulutusmenot (voittoa tavoittelemattomat yhteisöt) Julkisyhteisöjen kulutusmenot (yksilölliset) Julkisyhteisöjen kulutusmenot (kollektiiviset) Kiinteän pääoman bruttomuodostus Vienti Kuva 20. Elintarvikeketjun toiminnallisen yksikön muodostumisen hierarkia. Kukin pääryhmä on alaryhmiensä summa. Toiminnallisen yksikön muodostuminen on kuvan mukainen sekä kotimaisille että tuontituotteille. Mallin toiminnallisena yksikkönä käytetty elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttö on arvoltaan kaikkiaan n M (vuoden 2005 perushintaan). Kotimaisten tuotteiden osuus tästä on M (83 %) ja tuonnin M (17 %). Standardiloppukäytön osuus on M (80 %), palvelukäytön M (16 %) ja toimialojen muun elintarvikekäytön 561 M (4 %). Kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden kesken loppukäytön jakautumissa on jonkin verran eroa. Standardiloppukäytön osuus on tuontituotteiden loppukäytössä suurempi kuin kotimaisten tuotteiden loppukäytössä. Jakautumat on esitetty kuvassa 21.

66 66 Kotimaisten tuotteiden loppukäyttö (83%) Tuontituotteiden loppukäyttö (17%) Palvelukäyttö 17% Muu toimialojen elintarvikekäyttö 4% Palvelukäyttö 10% Muu toimialojen elintarvikekäyttö 5% Standardiloppukäyttö yhteensä 79% Standardiloppukäyttö yhteensä 85% Kuva 21. Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytön jakautuminen standardiloppukäyttöön, palvelukäyttöön ja muuhun toimialojen elintarvikekäyttöön vuoden 2005 tietojen perusteella. Kotimaisten tuotteiden osuus kokonaisloppukäytöstä on 82,6 %, tuontituotteiden 17,4 % Standardiloppukäyttö Standardiloppukäyttö koostuu kansantalouden tilinpidon mukaisesti kotitalouksien kulutusmenoista, voittoa tavoittelemattomien yksityisten yhteisöjen kulutusmenoista, julkisyhteisöjen yksilöllisistä ja kollektiivisista kulutusmenoista, kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta sekä varastojen muutoksista ja viennistä. Elintarvikeketjun tuotteiden standardiloppukäyttö oli kansantalouden tilinpidon mukaan vuonna 2005 arvoltaan yhteensä M (vuoden 2005 perushintaan). Kotimaisten tuotteiden osuus tästä oli 81 % ja tuontituotteiden 19 %. Viennin osuus kotimaisista tuotteista oli reilut 19 % ja tuontituotteista 2 %. Kotitalouksien kulutusmenot muodostivat valtaosan sekä kotimaisten tuotteiden (78 %) että tuontituotteiden (97 %) standardiloppukäytöstä. Voittoa tavoittelemattomien yksityisten yhteisöjen kulutusmenoja sekä julkisyhteisöjen yksilöllisiä ja kollektiivisia kulutusmenoja ei varsinaisessa loppukäytössä kansantalouden tilinpidon mukaan esiintynyt. Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen osuus elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä on marginaalinen ja osittain tilinpitotekninen näennäiserä. Elintarvikeketjun kotimaisten ja tuontituotteiden standardiloppukäytön jakautuminen kansantalouden tilinpidon eriin vuonna 2005 ilmenee kokonaisuudessaan kuvasta 22.

67 67 Vienti 19.2% Kotimaisten tuotteiden standardiloppukäyttö (81%) Kiinteän pääoman bruttomuodostus 0.5% Varastojen muutokset 2.0% Tuontituotteiden standardiloppukäyttö (19%) Vienti 2.0% Kiinteän pääoman bruttomuodostus 0.0% Varastojen muutokset 0.9% Yks ityis et kulutusmenot (kotitaloudet) 78.4% Yksityis et kulutusmenot (kotitaloudet) 97.1% Kuva 22. Elintarvikeketjun kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden standardiloppukäytön jakautuminen kotitalouksien kulutusmenoihin, voittoa tavoittelemattomien yksityisten yhteisöjen kulutusmenoihin (ei esiinny), julkisyhteisöjen yksilöllisiin kulutusmenoihin (ei esiinny), julkisyhteisöjen kollektiivisiin kulutusmenoihin (ei esiinny), kiinteän pääoman bruttomuodostukseen, varastojen muutoksiin ja vientiin vuoden 2005 kansantalouden tilinpitotietojen perusteella. Kotimaisten tuotteiden osuus kokonaisloppukäytöstä on 81 %, tuontituotteiden 19 % Palvelukäyttö ja muu toimialojen elintarvikekäyttö Palvelukäyttö ja muu toimialojen elintarvikekäyttö ovat kansantaloudessa elintarvikeketjun ulkopuolella ilmenevää elintarvikeketjun tuotteiden käyttöä, joka ei riipu elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä. Tämä tarkoittaa, että riippumattomuus elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä tarkoittaa riippuvuutta muiden tuotteiden ja palvelujen loppukäytöstä. Tämä käyttö ei kuitenkaan ole pelkästään loppukäytöstä johtuvaa, vaan osa aiheutuu tuotantosolmujen panosten käytöstä, ja tästä edelleen osa elintarvikeketjun tuotantosolmujen panosten käytöstä. Se osa kokonais- eli bruttokäytöstä, joka ei sisällä elintarvikeketjun tuotantosolmujen panosten käytöstä johtuvaa käyttöä, ja jossa elintarvikeketjun tuotteita lisäksi käytetään niiden elintarvikeominaisuudessa, on määritelty palvelukäytön ja muun toimialojen elintarvikekäytön nettokäytöksi, eli loppukäyttöekvivalentiksi. Loppukäyttöekvivalentti on laskettu omalla erillismallillaan käyttäen hyväksi vuoden 2005 systeemin tuotantofunktioita ja kansantalouden standardiloppukäytön tietoja. Elintarvikeketjun ulkopuolisiksi tuotantosolmuiksi on määritelty kaikki ne tuotantosolmut, joiden päätuotteet ovat muita kuin elintarvikeketjun tuotteita, eli kaikki muut tuotantosolmut paitsi elintarvikeketjun primaarisolmut. Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä riippu-

68 68 maton elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttö on saatu vähentämällä kansantalouden standardiloppukäytöstä elintarvikeketjun tuotteiden standardiloppukäyttö. Loppukäyttöekvivalentti on loppukäytössä huomioon otettavien ulkopuolisten tuotantosolmujen käytöstä elintarvikeketjun loppukäyttövektoriin siirrettävien erien summa. Loppukäyttöekvivalenttia määritettäessä on jätetty huomioimatta sellaisten ulkopuolisten tuotantosolmujen käyttö, jotka käyttävät elintarvikeketjun tuotteita muussa kuin elintarvikeominaisuudessa, kuten esimerkiksi teollisuusprosessin raaka-aineina. Loppukäyttövektoriin siirrettävä erä on nettokäyttö. Nettokäytöllä tarkoitetaan elintarvikeketjun oman käytön vähentämisen jälkeen jäljelle jäävää erää bruttokäytöstä. Omalla käytöllä tarkoitetaan sitä ulkopuolisten solmujen bruttokäytön erää, joka johtuu elintarvikeketjun tuotantosolmujen panosten käytöstä. Loppukäyttöekvivalentti on määritetty tällä samalla periaatteella sekä kotimaisten että tuontituotteiden käytössä. Kuva 23 havainnollistaa kotimaisen loppukäyttöekvivalentin määrityksen rajauksia, käsitteitä ja muuttujia. Nettokäyttö ja oma käyttö tekevät yhteensä elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä riippumattoman bruttokäytön, erikseen kotimaiselle ja tuonnin käytölle yhtälöillä ilmaistuna e = d + ωd (2) eimp = d imp + ω d (3) imp imp missä e ja e ovat elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä riippumattomat elintarvikeketjun kotimaisten ja tuontituotteiden bruttokäytöt, d ja d imp vastaavat nettokäytöt eli loppukäyttöekvivalentit, ω ja ωimp kotimaisen käytön huomioon otettavien tuotantosolmujen kotimaiseksi ja tuontielintarvikekäytöksi kuvaavat matriisit. Näistä yhtälöistä ratkaisemalla saadaan elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttöekvivalentit: 1 d = ( I + ω) e (4) d imp = eimp ωimp ( I + ω) 1 e (5)

69 69 i Muu käyttö e = d + u i i Solmu i Muu tarjonta d i u i S i ( d i ) Elintarvikeketju Kuva 23. Kotimaisen loppukäyttöekvivalentin määrityksen rajaukset ja muuttujat. e i on solmun i elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä riippumaton elintarvikeketjun tuotteiden bruttokäyttö, d i nettokäyttö eli loppukäyttöekvivalentti, S i (d i ) elintarvikeketjussa (ja sen panosketjuissa) tarjonnan d i tuottamisesta solmun i tarjonnalle syntyvä käyttö, u i solmussa i tarjonnan S i (d i ) tuottamisesta syntyvä elintarvikeketjun tuotteiden käyttö eli oma käyttö. Tarjonnassa S i (d i ) huomioidaan elintarvikeketjun kaikki panosketjut. Panosketjut ovat toistuvien käyttö-tarjonta -kytkentöjen kautta kehittyviä tarjontainstanssien sarjoja. Palvelukäyttöön on otettu mukaan kaikki palveluja tuottavat solmut ja muuhun elintarvikekäyttöön valtaosa muun tuotannon solmuista. Poisvalitut tuotantosolmut Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytössä huomioimatta jätetyt tuotantosolmut, joita on 9 kappaletta, on esitetty taulukossa 6. Näissä solmuissa elintarvikeketjun tuotteita on tulkittu käytettävän pääasiassa muuhun kuin ravitsemukseen.

70 70 Taulukko 6. Elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytöstä poisvalitut tuotantosolmut. Solmu koodi Solmu Eniten käytetty tuote Käyttö Milj. euro 211 Massan, paperin ja kartongin valmistus Tärkkelys ja tärkkelystuotteet 77, Peruskemikaalien valmistus Sokeri 20, Paperi- ja kartonkituotteiden valmistus Tärkkelys ja tärkkelystuotteet 3, Muu kemiallisten tuotteiden valmistus Maalien, lakan, painovärien yms. valmistus Pesuaineiden, kosmetiikka- ja toalettituotteiden valmistus Lääkekemikaalien, -kasviuutteiden ja lääkintätuotteiden valmistus Vanerin ja muiden puulevyjen valmistus Metallimalmien louhinta pois lukien uraani ja torium Eläin- ja kasviöljyt ja -rasvat, käsittelemättömät turkisnahat 2,48 Puhdistetut öljyt ja rasvat 1,42 Puhdistetut öljyt ja rasvat 0,93 Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet 0,82 Tärkkelys ja tärkkelystuotteet 0,56 Tärkkelys ja tärkkelystuotteet 0,21 Loppukäyttö, bruttokäyttö ja täyskäyttö Kuvassa 24 on esitetty rinnakkain loppukäytössä huomioon otettujen palvelukäytön ja muun elintarvikekäytön tuotantosolmujen elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttö(ekvivalentti), bruttokäyttö ja täyskäyttö sekä loppukäytöstä poisvalittujen tuotantosolmujen täyskäyttö. Täyskäyttö on molemmissa tapauksissa laskettu kansantalouden standardiloppukäytöllä eli kansantalouden tilinpidon kaikki tuotteet alkuperäisinä määrinä käsittävällä loppukäytöllä. Elintarvikeketjun loppukäytössä huomioitujen ja siitä pois valittujen solmujen täyskäytöt tekevät yhdessä koko elintarvikeketjun ulkopuolisen täyskäytön. Bruttokäyttö on elintarvikeketjun tuotteista riippumattomalla standardiloppukäytöllä laskettu käyttö, ja loppukäyttö edellä kuvatulla menettelyllä bruttokäytöstä laskettu loppukäyttöekvivalentti.

71 M 1500 Tuonti Kotimainen Loppukäyttö Bruttokäyttö Täyskäyttö Poisvalittu täyskäyttö Kuva 24. Loppukäytössä huomioon otettujen palvelukäytön ja muun elintarvikekäytön tuotantosolmujen elintarvikeketjun tuotteiden loppukäyttö, bruttokäyttö ja täyskäyttö sekä loppukäytöstä poisvalittujen tuotantosolmujen täyskäyttö. Kuvasta 24 havaitaan, että poisvalittujen tuotantosolmujen merkitys elintarviketuotteiden toimialakäytössä on suhteellisen pieni, noin 5 % luokkaa koko ulkopuolisesta täyskäytöstä. Myös elintarvikeketjun oma käyttö on suhteellisen pieni, keskimäärin noin 1,5 % bruttokäytöstä. Ero huomioon otettujen tuotantosolmujen täyskäytön ja loppukäytön välillä on jonkin verran suurempi, tosin sekin vain noin 6 % täyskäytöstä. Koko ulkopuolisen täyskäytön ja loppukäytön välillä eroa on noin 10 %. 5.4 Arvioon sisältyvät ympäristövaikutusluokat Mallissa arvioidaan vaikutukset ilmastonmuutokseen, rehevöitymiseen vesistöissä, alailmakehän otsonin muodostumiseen ja happamoitumiseen. Muita, sinänsä tärkeitä ympäristövaikutuksia, kuten primaarienergian kulutusta, ekotoksisuutta, biodiversiteettivaikutuksia, happikatoa vesistöissä, maan käyttöä ja vaikutuksia ihmisten terveyteen, ei tässä malliversiossa vielä arvioida, koska näitä vaikutuksia aiheuttavien kuormitusten tiedot ovat osin puutteellisia ja suhteellisen epävarmoja. Lisäksi karakterisointimenetelmät kuormituksista aiheutuvien potentiaalisten vaikutusten määrittelemiseksi ovat vielä useassa tapauksessa kehitysasteella. Kiinteiden jätteiden määriä ei myöskään vielä arvioida, koska tuotantosolmujen jätetiedoissa on puutteita eikä mallissa ole mukana kulutusvaihetta, joka on jätteiden muodostumisen kannalta tärkeä vaihe.

72 72 Mallissa tehtävä kuormitusinventaario käsittää tarkasteltavia ympäristövaikutuksia aiheuttavat kuormitukset. Kuormitukset sekä potentiaalisten ympäristövaikutusten laskennassa käytetyt karakterisointikertoimet ja niiden lähteet on esitetty liitteessä 4. Liitteessä on myös lyhyet selostukset siitä, mitä ympäristövaikutusten yksiköillä tarkoitetaan. 5.5 Elinkaaren vaiheet Elinkaaren vaihe on käsitteenä peräisin suoraviivaisista elinkaarimalleista. Sitä voidaan käyttää kuitenkin myös elintarvikeketjun jäsentämiseen, vaikka siinä onkin lukuisten takaisinkytkentöjen takia monenlaisia silmukoita ja risteilyjä. Päävirran kulku on kuitenkin selkeästi panostuotannosta loppukäyttöön. Tässä mallissa elintarvikeketju on jaettu 31 vaiheeseen, jotka ovat osin kronologisesti rinnakkaisia. Vaihejako ilmenee taulukosta 7. Vaiheet on ryhmitelty talouden sektoreittain, jotka kuvaavat myös vaiheiden kronologista järjestystä elintarvikeketjussa. Samaan talouden sektoriin kuuluvat elinkaaren vaiheet ovat ajallisesti rinnakkaisia tai limittyviä, ja peräkkäisiin sektoreihin kuuluvat pääasiassa peräkkäisiä. Elinkaaren vaiheet kaupasta eteenpäin ovat kuitenkin läsnä käytännössä elinkaaren alusta sen loppuun. Kotimaiseen tuotantoon ja tuontiin on sovellettu samaa elinkaaren vaihejaon periaatetta. Tietorakenteellisista syistä elinkaaren vaiheiden rajaukset ovat kuitenkin tuonnissa erilaiset kuin kotimaisessa tuotannossa, mikä tulee huomioida arvioinnin tuloksia tarkasteltaessa. Kotimaisen tuotannon elinkaaren vaiheet määräytyvät tuotantosolmujen mukaan, mutta tuonnin elinkaaren vaiheet tuontituotteen kotisolmun mukaan. Tuotteen kotisolmulla tarkoitetaan sitä solmua, jonka päätuotteeksi tuote luetaan. Tuonnin mallissa käytettävät tuotekohtaiset kuormitustiedot ovat alkuperästään johtuen elinkaaritietoja (gradle-to-gate), joihin siis sisältyy tuotteiden kotisolmujen kuormitusten lisäksi myös kaikkien sitä edeltävien tuotantosolmujen kuormitukset. Tuontituotteiden elinkaaren vaiheissa on tämän takia aina mukana myös muista kuin vain niiden varsinaisista elinkaaren vaiheista aiheutuneita kuormituksia. Esimerkiksi elinkaaren vaihe Lihatuotteiden tuotanto käsittää kotimaisessa tuotannossa vain lihateollisuuteen kuuluvien tuotantosolmujen kuormitukset. Tuonnissa se puolestaan pitää sisällään lihateollisuuteen ja kaikkiin sitä edeltäviin elinkaaren vaiheisiin kuuluvien solmujen kuormitukset, kuten kotieläintuotannon, rehujen valmistuksen, rehuraaka-aineiden, energiantuotannon jne. kuormitukset. Kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheiden kuormitukset ovat siten niihin kuuluvien tuotantosolmujen kuormitusten summia, ja tuonnissa sekä tuonnin kuljetuksissa kotisolmujensa elinkaaren vaiheiden perusteella kuuluvien kuormitusten summia.

73 73 Taulukko 7. Elintarvikeketjun jako elinkaaren vaiheisiin. Elinkaaren vaihe Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Talouden sektori Alkutuotannon panostuotanto Alkutuotanto Elintarviketeollisuus ja -palvelut Kauppa Kuljetukset Energiahuolto Energiahuolto Jätehuolto Muu talous Elinkaaren vaiheisiin sisältyvät tuotantosolmut on esitetty liitteessä 5. Kulutusvaihe ei ole mukana mallissa. 6 Tulokset ja niiden tulkinta Tulokset on laskettu vuoden 2005 tietoihin perustuvalla systeemimallilla ja liitteessä 3 kuvatulla elintarvikeketjun 2005 toiminnallisella yksiköllä. Elintarvikeketjun ympäristökuormitusten ja niistä seuraavien potentiaalisten ympäristövaikutusten inventaariot on esitetty yksityiskohtaisesti liitteenä olevassa Tulosraportissa. Tulosraportista ilmenevät ympäristökuormitusten arvioidut kokonaismäärät kilogrammoina erikseen kotimaiselle tuotannolle,

74 74 tuontituotannolle ja tuonnin kuljetuksille sekä näille kaikille yhdessä elinkaaren vaiheen mukaan eriteltynä. Seuraava tarkastelu perustuu tulosraporttiin, mallilla laskettuun koko kansantalouden ympäristövaikutusarvioon sekä tulosraportin perusaineistosta tehtyihin lisätarkasteluihin. Kansantaloudella tarkoitetaan tässä vain tavaroita tai palveluita tuottavia tuotantoprosesseja. Kansantalouden konseptuaalinen rajaus on siis sama kuin elintarvikeketjulla. Siihen ei sisälly kansantalouden tilinpidon loppukäytön talousyksiköitä, siis kotitalouksia ja palvelutoimintayksiköitä. Elintarvikeketjun ympäristökuormituksia ja potentiaalisia ympäristövaikutuksia analysoidaan järjestelmä- ja loppukäyttötarjonnan näkökulmista. Ensimmäiseksi tarkastellaan kuitenkin kotimaisen tuotannon ja tuonnin suhdetta. Järjestelmänäkökulmasta tarkastellaan elintarvikeketjun ympäristövaikutusten muodostumista, elintarvikeketjun ja koko kansantalouden ympäristövaikutusten suhdetta sekä elintarvikeketjun kotimaisen maataloustuotannon ja kansantalouden maataloustuotannon ympäristövaikutusten suhdetta (6,1 6,5). Loppukäyttötarjonnan näkökulmasta tarkastellaan elintarvikeketjun ympäristövaikutusten muodostumista loppukäytön eristä ja tuoteryhmien varsinaisesta loppukäytöstä 26, ja niiden jakautumista elinkaaren vaiheisiin lihatuotteiden, maitotuotteiden, ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen ja viljatuotteiden loppukäyttöryhmissä. Arviointitulosten mukaan ne muodostavat yhdessä yli kolme neljäsosaa elintarvikkeiden loppukäytön ympäristövaikutuksista (6,6 6,10). 6.1 Ympäristövaikutusten muodostuminen kotimaisessa ja tuontiketjussa Koko elintarvikeketju muodostuu edellisessä luvussa käsitellystä kotimaisesta osasta ja tuontiosasta. Tuonti käsittää toimialojen ja loppukäytön tuonnin. Toimialojen tuontiin sisältyy elintarvikeketjun kotimaisen osan tuotantosolmujen kaikki tuonti, josta elintarvikkeet muodostavat vain osan. Toimialojen muu tuonti sisältää esimerkiksi sähkön ja polttoaineiden tuonnin. Loppukäytön tuonti sisältää vain elintarvikeketjun tuotteita. 26 Loppukäyttö tarkoittaa loppukäyttöön meneviä tuote-eriä, mutta ei sisällä varsinaista loppukäyttövaihetta tai sen aktiviteetteja.

75 75 Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristökuormituksista on toimialasta riippuen % (kuva 25). Osuus on pienimmillään (21 %) F-kaasupäästöissä (PFC muunnettu CO 2 - ekvivalenteiksi) ja fosforihuuhtoumissa (P tot ) ja suurimmillaan (66 %) SO 2 -päästöissä. CO 2, NMVOC ja NO x -päästöistä ja typpihuuhtoumasta (N tot ) tuonnin osuus on 50 % tuntumassa, ja N 2 O ja NH 3 -päästöistä 30 % luokkaa. Tuontikuljetusten osuus tuonnin kokonaisympäristökuormituksista on pieni, vain 0-6 % tuonnin kokonaiskuormituksista. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % tuontiosa kotimainen osa 30 % 20 % 10 % 0 % CH4 CO2-fos N2O NH3 NMVOC NOx PFC (CO2ekv) SO2 Ntot Ptot Kuva 25. Tuonnin osuus koko elintarvikeketjun ympäristökuormituksista. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksista ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista sekä happamoitumisvaikutuksista on 39 % sekä alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista 32 % (kuva 26). 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % tuonti kotimainen tuotanto 30 % 20 % 10 % 0 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Kuva 26. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista. Osuuteen sisältyy tuontituotteiden valmistus ja kuljetukset.

76 76 Suoraan loppukäyttöön menevän tuonnin osuus koko tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on 39 %, alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista 42 % ja happamoitumisvaikutuksista 37 %. Toimialojen tuonnin osuus koko tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on 61 % sekä alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista vastaavasti 58 % ja happamoitumisvaikutuksista 63 % (kuva 27). 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% loppukäytön tuonnin kuljetukset loppukäytön tuonnin valmistus toimialojen tuonnin kuljetukset toimialojen tuonnin valmistus 20% 10% 0% CH4 CO2-fos N2O NH3 NMVOC NOx CO2ekv) SO2 Ntot Ptot PFC ( Kuva 27. Tuonnin ympäristökuormitusten jakautuminen loppukäytön ja toimialojen tuonnin kesken. Tuonnin kuljetukset aiheuttavat 0,2 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 1,3 % happamoitumisvaikutuksista ja 0,5 % elintarvikeketjun alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista tuontikuljetusten osuus on alle 5. Kuten edellä elinkaaren vaiheita käsittelevässä luvussa todettiin, tuontiosan elinkaaren vaiheiden määrittely ei ole tietorakenteellisista syistä johtuen yhtenevä kotimaisen osan määrittelyjen kanssa. Määrittelyero vähentää tuontiosan maatalouden kuormituksia ja kasvattaa elintarviketeollisuuden kuormituksia, koska elintarviketeollisuuden tuontituotteiden kuormituksiin sisältyy myös maatalousvaiheen kuormitukset. Täten myös koko ketjun ympäristökuormitusten elinkaarenvaiheittainen jakautuma vääristyy vastaavasti, mikä pitkälti selittää suhteellisen suuret erot maatalouden ja elintarviketeollisuuden kuormitusosuuksissa koko ketjun ja kotimaisen ketjun osan ympäristökuormitusten jakautumien välillä.

77 77 Kuva 28 esittää tuonnin ympäristövaikutusten jakautumista talouden sektoreittain. Talouden sektori on tuontituotteen kotisolmun 27 mukainen. Alkutuotanto 28 ja elintarviketeollisuus on yhdistetty kuvassa, koska niiden saaminen erilleen olisi edellyttänyt elinkaariarvioinnin tekemistä ulkomaisista tuotteista. Noin 90 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksesta ja hieman yli 60 % tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksesta, happamoitumisvaikutuksesta ja alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksesta aiheutuu elintarviketeollisuuden ja alkutuotannon tuotteiden tuonnista. Energiateollisuuden tuotteiden osuus on suhteellisesti suurin alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksessa (16 %) ja panosteollisuuden tuotteiden vastaavasti ilmaston muutosvaikutuksessa (8 %). Muun talouden tuotteiden, jotka käsittävät kaikki muut kuin edellä mainittujen sektoreiden tuotteet, osuus on suhteellisesti suurin happamoitumisvaikutuksessa (23 %). 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% Muu talous Energiateollisuus Alkutuotanto ja elintarviketeollisuus Panosteollisuus 20% 10% 0% Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Kuva 28. Elintarvikeketjun tuontiosan ympäristövaikutusten jakautuminen talouden sektoreittain. Sektori on tuontituotteen kotisolmun mukainen. 6.2 Elintarvikeketjun ympäristövaikutusten muodostuminen tuotantovaiheittain Suomessa Arviointitulos osoittaa maatalouden tuotantovaiheiden hallitsevan ketjun ympäristökuormitusten muodostumista Suomessa. Metaani-, typpioksiduuli-, ja ammoniakkipäästöistä se- 27 Tuotteen kotisolmu on solmu, jonka päätuote tuote on. 28 Maatalous, kalatalous ja riistatalous

78 78 kä typpi- ja fosforihuuhtoumista maatalouden prosessien osuus on yli 90 %. CO 2, NMVOC ja NO x -päästöistä maatalousprosessien osuus on %. SO 2 -päästöistä maatalousprosessien osuus on noin 23 %. PFC -yhdisteiden päästöjä maataloudesta tulee merkityksettömän vähän. Hallitseva asema ympäristökuormituksissa heijastuu myös ympäristövaikutuksiin. Maatalouden prosessien osuus on kaikissa tarkastelluissa ympäristövaikutusten luokissa reilusti yli puolet (kuva 29). 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Alailmakehän Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen otsonin vesistössä muodostuminen Muut toiminnot Maatalous Kuva 29. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen maatalouden ja muiden toimintojen kesken. Maatalouden sisällä vaikutukset jakautuvat siten, että rehevöitymisvaikutuksissa kasvinviljelyn ja rehuntuotannon merkitys on yli 90 %. Ilmastonmuutoksen osalta taas kasvinviljely, rehuntuotanto ja maidontuotanto muodostavat kukin noin kolmanneksen vaikutuksista; seuraavana sikatalous. Happamoitumisessa ja alailmakehän otsonin muodostuksessa kotieläintuotannon kokonaisuuden merkitys on vallitseva (kuva 30).

79 79 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Alailmakehän Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen otsonin vesistössä muodostuminen Kananmunien tuotanto Siipikarjan tuotanto Muu kotieläintuotanto Sikojen tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Puutarhatalous Kasvinviljely Kuva 30. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen maatalouden sisällä. Kuvassa 31 on esitetty kuvan 29 muiden toimintojen kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen eri toimintojen kesken. Elintarvikeketjun muiden toimintojen kuin maatalouden ympäristövaikutusten muodostumista hallitsevat vaihtelevasti energiateollisuuden, kuljetusten, jätehuollon, jätevesihuollon ja kalatalouden toiminnot. 100% 80% 60% 40% 20% 0% Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Panosteollisuus Muu talous Metsätalous Kuljetukset Kauppa Kalatalous Jätevesihuolto Jätehuolto Energiateollisuus Elintarviketeollisuus Kuva 31. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautuminen muiden toimintojen kuin maatalouden sisällä. Kalatalous kattaa puolet muualta kuin maataloudesta tulevista elintarvikeketjun rehevöittävistä vaikutuksista. Ilmastonmuutosvaikutuksissa energiateollisuus ja kuljetukset ovat

80 80 vallitsevat. Happamoitumisvaikutuksissa energiateollisuus, elintarviketeollisuus ja kuljetukset ottavat pääroolin ja alailmakehän otsonin muodostuksessa jätehuolto kasvaa merkittävimmäksi. 6.3 Kotimainen elintarvikeketju suhteessa koko kansantalouteen Kotimaisen elintarvikeketjun ympäristökuormitusten osuus koko kansantalouden kotimaisista kuormituksista vaihtelee kuormitustyypistä riippuen 6-70 %:n välillä. Ilmapäästöjen ryhmässä elintarvikeketjun osuus on CH 4, N 2 O ja NH 3 -päästöistä % ja muista ilmapäästöistä 6-12 % kansantalouden kotimaisista päästöistä. Elintarvikeketjun osuudet kotimaisista ympäristökuormituksista ilmenevät kuvasta % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu kansantalous Elintarvikeketju 30 % 20 % 10 % 0 % CH4 CO2-fos N2O NH3 NMVOC NOx SO2 PFC (CO2ekv) Ntot Ptot Kuva 32. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden kotimaisista ympäristökuormituksista. Kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarvikeketjulla on suurin osuus vesistöjen rehevöitymisestä (57 %). Muissa vaikutusluokissa osuus vaihtelee vaikutusluokasta riippuen %:n välillä. Pienin osuus elintarvikeketjulla on ilmastonmuutosvaikutuksista (14 %). Alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksesta elintarvikeketjun osuus on 24 % ja happamoitumisvaikutuksesta 20 %. Kotimaisten ympäristövaikutusten jakautumat elintarvikeketjun ja muun kansantalouden kesken ilmenevät kuvasta 33.

81 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu kansantalous Elintarvikeketju 30 % 20 % 10 % 0 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Kuva 33. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden kotimaisista ympäristövaikutuksista. 6.4 Tuonnin täydentämä elintarvikeketju suhteessa koko kansantalouteen Kun tarkasteltavaksi otetaan koko ketju, jossa on mukana tuonti ja tuonnin kuljetukset, ympäristökuormitusten ja -vaikutusten suhteet elintarvikeketjun ja muun kansantalouden välillä muuttuvat paikoin melko paljon. Elintarvikeketjun osuudet mm. metaanipäästöistä ja fosforihuuhtoumasta ovat huomattavasti kotimaista kuormitusosuutta pienempiä (CH 4 18 % -yksikköä, P tot 11 % -yksikköä). Kuormitussuhteiden erot johtuvat lähinnä muun tuonnin rakenteesta ja tuotekohtaisista kuormituskertoimista, jotka poikkeavat elintarvikeketjun tuonnista. Elintarvikeketjun osuudet kansantalouden kaikista ympäristökuormituksista ilmenevät kuvasta 34. Tuonnin kuormitukset sisältävät kotimaisten toimialojen ja loppukäytön tuonnin valmistuksen ja kuljetuksien ympäristökuormitukset.

82 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu kansantalous Elintarvikeketju 30 % 20 % 10 % 0 % CH4 CO2-fos N2O NH3 NMVOC NOx SO2 PFC (CO2ekv) Ntot Ptot Kuva 34. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden yhteenlasketuista kotimaisista ja tuonnin ympäristökuormituksista. Kuten elintarvikeketjun ympäristökuormitukset myös ketjun osuudet kansantalouden kaikista yhteenlasketuista ympäristövaikutuksista ovat kotimaista vaikutusosuutta jonkin verran pienempiä (kuva 35). Yllä kuvatuista syistä ympäristökuormituksissa ei voida tehdä päätelmiä ulkomaisen ja kotimaisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden ominaiskuormitusten eroista. Sama koskee luonnollisesti myös ympäristövaikutuksia. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu kansantalous Elintarvikeketju 30 % 20 % 10 % 0 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Kuva 35. Elintarvikeketjun osuus kansantalouden yhteenlasketuista kotimaisista ja tuonnin ympäristövaikutuksista.

83 Elintarvikeketju suhteessa koko maatalouteen Suomessa Koko maataloudella tarkoitetaan kansantalouden maataloussektoria, johon kuuluu kasvinviljelyn, puutarhatalouden, varsinaisen kotieläintalouden, muun kotieläintalouden ja maataloutta palvelevan toiminnan toimialat. Kansantaloudessa maatalouteen kuuluu elintarvikeketjuun kuulumatonta tuotantoa, kuten turkiseläinten ja koristekasvien tuotanto, ja elintarvikeketjun päätesolmuihin kuulumattomia tuotantosolmuja, kuten "Muu kotieläintalous (Raa at turkisnahat)" "Puutarhatalous (Koristekasvit)". Mukana on myös elintarvikeketjun päätesolmujen elintarvikeketjun tuotteisiin kuulumaton oheistuotanto, joka on primaarisolmuilla n. 8 % elintarvikeketjun tuotteiden tarjonnasta, sekä elintarvikeketjun tuotteiden käyttö kaikilla toimialoilla, jossa on ei-elintarvikekäyttö mukana. Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristökuormituksista on kuormitustyypistä riippuen % (kuva 36). F-kaasujen päästöjä ei mallin mukaan maataloudessa synny. Koko maatalouden ympäristökuormitus on laskettu arviointimallilla käyttäen reuna-arvona standardiloppukäyttöä, eli kansantalouden tilinpidon mukaista täyttä loppukäyttöä. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu maatalous Elintarvikeketjun maatalous 30 % 20 % 10 % 0 % CH4 CO 2-fos N2O NH3 NM VOC NOx SO2 PFC (CO 2ekv) Ntot Ptot Kuva 36. Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristökuormituksista. Elintarvikeketjun kotimaiset ympäristövaikutukset suhteessa koko maatalouden ympäristövaikutuksiin ovat vaikutustyypistä riippuen % (kuva 37).

84 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Muu maatalous Elintarvikeketjun maatalous 30 % 20 % 10 % 0 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Happamoituminen Ilmaston muutos Rehevöityminen vesistössä Kuva 37. Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristövaikutuksista. 6.6 Ympäristövaikutusten muodostuminen loppukäyttöerittäin Tässä luvussa tarkastellaan, miten elintarvikeketjun ympäristövaikutukset muodostuvat loppukäytön eristä. Tämä tietohan ei ilmene elinkaaren vaiheittain laaditun Tulosraportin tuloksista. Loppukäyttöerät, jotka muodostavat yhdessä elintarvikeketjun toiminnallisen yksikön, ovat yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet), palvelukäyttö, muu toimialojen elintarvikekäyttö, vienti, kiinteän pääoman bruttomuodostus ja varastojen muutokset. Toiminnallisen yksikön kokonaisarvon erien osuudet ilmenevät kuvasta 38. Elintarvikeketjun ympäristövaikutusten muodostuminen loppukäytön eristä on esitetty kuvissa Ympäristövaikutukset muodostuvat kaikissa vaikutusluokissa paljon samaan tapaan kuin loppukäytön kokonaisarvokin (kuva 38). Poikkeuksen tekee kuitenkin varastojen muutos, jonka kokonaisarvo-osuus on hienokseltaan positiivinen, mutta ympäristövaikutusosuus negatiivinen. Tämä johtuu siitä, että varastosta otettujen tuotteiden kumuloituneet ympäristövaikutukset ovat suuremmat, mutta yhteenlaskettu arvo pienempi kuin varastoihin pantujen tuotteiden. Vuoden 2005 kansantalouden tilinpidossa, johon mallin toiminnallinen yksikkö perustuu, merkittävää varastojen käyttöä esiintyi mm. nautakarjan, rukiin ja porkkanoiden kotimaisissa varastoissa. Tuontivarastoja ei tilinpidon mukaan käytetty juuri lainkaan. Ohran, perunan ja maitotuotteiden kotimaiset varastot ja tärkkelystuotteiden sekä juustojen tuontivarastot kasvoivat. Tuontivarastot kasvoivat arvolla mitattuna kuitenkin vain murto-osalla verrattuna kotimaisiin varastoihin. Kotimaisen elintarviketuo-

85 85 tannon hiilidioksidikuormitus on siis vajaat 6 milj. ekvivalenttista hiilidioksiditonnia ja lisäksi tuonti jonkin verran yli 4 milj. tonnia. Kotimaisten tuotteiden loppukäyttö M (83%) Tuontituotteiden loppukäyttö 2207 M (17%) Kiinteän pääoman bruttomuodostus 0% Muu toimialojen elintarvikekäyttö 4% Palvelukäyttö 17% Varastojen muutokset 2% Kiinteän pääoman bruttomuodostus 0% Muu toimialojen elintarvikekäyttö 5% Palvelukäyttö 10% Varastojen muutokset 1% Vienti 1% Vienti 15% Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 62% Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 83% Kuva 38. Loppukäyttöerien osuudet elintarvikeketjun toiminnallisen yksikön kokonaisarvosta t CO2 eq Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto tus Kiinteän pääoman bruttomuodos Muu toimia lojen elintarvikekäyt tö tö Palvelukäyt jen kset Varasto muuto enti Vi ot t) Yksityiset kulutusmen (kotitaloude Kuva 39. Elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin.

86 t PO4- eq Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto Kiinteän pääoman bruttomuodostus Muu toimialojen elintarvikekäyttö Palvelukäyttö Varastojen muutokset Vienti Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) Kuva 40. Elintarvikeketjun vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin. Kotitalouksien kulutuksen aiheuttamasta rehevöitymisestä syntyy kotimaisessa elintarvikeketjussa noin 15 milj. kg ekvivalenttista fosfaattia, mutta ulkomainen tuotanto kuormittaa lisäksi lähes saman verran person ppm hour Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto eän oman uodostus Kiint pää bruttom mialojen ikekäyttö Muu toi elintarv elukäyttö Palv arastojen muutokset V Vienti ksityiset tusmenot italoudet) Y kulu (kot Kuva 41. Elintarvikeketjun alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin.

87 AEeq Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto K iinteän pääo man bruttom uodostus imialojen vikekäyttö Muu to elintar velukäyttö Pal Varastojen muutokset Vienti sityiset tusmenot italoudet) Yk kulu (kot Kuva 42. Elintarvikeketjun happamoitumisvaikutuksen muodostuminen loppukäyttöerittäin. 6.7 Varastointeja huomioimattoman loppukäytön ympäristövaikutukset käyttöerittäin Taulukossa 8 on esitetty ympäristövaikutusten muodostuminen elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä eräkohtaisesti ilman varastojen muutosten vaikutuksia. Varastojen muutosten negatiivisten vaikutusten takia ovat varsinaisen loppukäytön aiheuttamat ympäristövaikutukset kokonaismäärältään suuremmat kuin kansantalouden tilinpidon mukaisen, varastojen muutokset huomioivan loppukäytön vaikutukset. (Kansantalouden tilinpidossa varastojen käyttö vähennetään, koska niiden vaikutukset kohdistuvat vuosiin, jolloin varastot on kerätty.) Näiden loppukäyttötapausten väliset ympäristövaikutusten erot ovat kuvista ilmenevien varastojen muutosten ympäristövaikutusten suuruiset. Suhteellinen ero varsinaisen loppukäytön ja varastomuutokset huomioiden määritellyn loppukäytön antamien kokonaisympäristövaikutusten välillä vaihtelee koko elintarvikeketjun tapauksessa 3 %:sta 38 %:iin ja kotimaisen ketjun tapauksessa 0 %:sta 22 %:iin. Suurin suhteellinen ero ilmenee vesistöjen rehevöitymisvaikutuksessa. Tulosraportissa esitetty vaikutusarvio noudattaa kansantalouden tilinpidon loppukäytön määrittelyä, eli siinä on huomioitu varastojen muutokset.

88 88 Taulukko 8. Ympäristövaikutusten muodostuminen elintarvikeketjun tuotteiden käytön eristä ilman varastojen muutoksien vaikutuksia. Ympäristövaikutus Loppukäytön erä Osuus kotimaisista ympäristö vaikutuksista Osuus tuonnin ympäristö vaikutuksista Osuus koko ketjun ympäristö vaikutuksista Ilmastonmuutos Rehevöityminen vesistössä Happamoituminen Alailmakehän otsonin muodostuminen Kiinteän pääoman bruttomuodostus 2 % 1 % 1 % Muu toimialojen elintarvikekäyttö 5 % 6 % 6 % Palvelukäyttö 13 % 14 % 13 % Varastojen muutokset 0 % 0 % 0 % Vienti 22 % 15 % 19 % Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 58 % 65 % 61 % Kiinteän pääoman bruttomuodostus 2 % 1 % 1 % Muu toimialojen elintarvikekäyttö 5 % 6 % 6 % Palvelukäyttö 12 % 14 % 12 % Varastojen muutokset 0 % 0 % 0 % Vienti 27 % 19 % 23 % Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 54 % 60 % 57 % Kiinteän pääoman bruttomuodostus 2 % 1 % 1 % Muu toimialojen elintarvikekäyttö 6 % 6 % 6 % Palvelukäyttö 13 % 14 % 14 % Varastojen muutokset 0 % 0 % 0 % Vienti 20 % 16 % 18 % Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 58 % 63 % 61 % Kiinteän pääoman bruttomuodostus 2 % 0 % 1 % Muu toimialojen elintarvikekäyttö 6 % 6 % 6 % Palvelukäyttö 14 % 15 % 15 % Varastojen muutokset 0 % 0 % 0 % Vienti 19 % 12 % 17 % Yksityiset kulutusmenot (kotitaloudet) 58 % 66 % 61 % 6.8 Varastointeja huomioimattoman loppukäytön ympäristövaikutukset tuoteryhmittäin Tulosraportin elinkaaren vaiheittain raportoiduista tuloksista on mahdotonta muodostaa tarkkaa käsitystä siitä, miten elintarvikeketjun ympäristövaikutukset muodostuvat tuoteryhmittäin. Siksi tässä luvussa tarkastellaan tätä kysymystä. Ympäristövaikutusten muodostumista tuoteryhmäkohtaisesti tarkastellaan tässä ilman varastojen muutoksia eli pelkästään tuotteiden varsinaisesta loppukäytöstä johtuvana. Tarkastelussa siis oletetaan, että varastoja ei pureta eikä täytetä. Oletusta vastaava tuoteryhmäkohtainen loppukäyttötarjonta ilmenee kuvasta 43. Tarkastelussa käytetty tuoteryhmittely on liitteen 1 mukainen.

89 89 Elintarvikeketjun tuoteryhmäjaottelussa ravitsemus- ja juomapalvelut (ravitsemuspalvelut, juomatarjoilupalvelut, henkilöstö- ja laitosruokalapalvelut, olut, siideri, virvoitusjuomat ja vedet) muodostavat taloudellisesti ylivoimaisen suuren ryhmän, jonka arvo on yli 5 mrd. euroa. Seuraavaksi suurimmat eritellyt tuote-erät ovat lihatuotteet, maitotuotteet ja viljatuotteet M Tuonti Kotimainen Viljatuotteet Ra juom vitsemis- ja atarjoilupalvelut Olut, siideri, voitusjuomat ja vedet Muut tuotteet Maitotuotteet Lihatuotteet Kasvistuotteet Kalatuotteet Hedelmä- ja marjatuotteet Alkoholijuomat vir Kuva 43. Varsinaisen loppukäytön muodostuminen tuoteryhmien loppukäytöistä ilman varastojen muutosta. Elintarvikeketjun varsinaisen loppukäytön ympäristövaikutusten muodostuminen tuoteryhmittäin ilmenee kuvista Sekä koko ketjun että kotimaisista ympäristövaikutuksista suurimmat osuudet aiheutuvat lihatuotteiden ja maitotuotteiden käytöstä. Yhdessä nämä kaksi tuoteryhmää aiheuttavat % koko ketjun ympäristövaikutuksista (tässä siis tuonnin osuus mukana) ja % kotimaisista ympäristövaikutuksista. Ilmastonmuutosvaikutuksista, happamoitumisvaikutuksista ja alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista kolmanneksi suurin osuus aiheutuu ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista. Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista kolmanneksi suurin osuus aiheutuu viljatuotteista. Tuonnin ympäristövaikutuksista suurimmat osuudet aiheutuvat lihatuotteiden ja ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen käytöstä. Maitotuotteiden käytöstä aiheutuu kolmanneksi suurin osuus alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista, happamoitumisvaikutuksista ja ilmastonmuutosvaikutuksista. Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista kolmanneksi suurin osuus aiheutuu viljatuotteiden käytöstä.

90 90 t CO2 eq Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto 0 Ra juomat vir Viljatuotteet vitsemis- ja arjoilupalvelut Olut, siideri, voitusjuomat ja vedet Muut tuotteet Maitotuotteet Lihatuotteet Kasvistuotteet Kalatuotteet Hedelmä- ja marjatuotteet Alkoholijuomat Kuva 44. Elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon t PO4- eq Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto Rav juomat O virv Viljatuotteet itsemis- ja arjoilupalvelut lut, siideri, oitusjuomat ja vedet Muut tuotteet Maitotuotteet Lihatuotteet asvistuotteet Kalatuotteet Hedelmä- ja marjatuotteet lkoholijuomat K A Kuva 45. Elintarvikeketjun vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon.

91 91 person ppm hour Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto 0 Viljatuotteet Ra juoma vitsemis- ja tarjoilupalvelut virv Olut, siideri, oitusjuomat ja vedet Muut tuotteet Maitotuotteet Lihatuotteet Kasvistuotteet Kalatuotteet Hedelmä- ja marjatuotteet A lkoholijuomat Kuva 46. Elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisen loppukäytön aiheuttama alailmakehän otsonin muodostumisvaikutus tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon AEeq Tuonnin Kuljetus Tuonti Kotimainen Tuotanto Ra juomat vir Viljatuotteet vitsemis- ja arjoilupalvelut Olut, siideri, voitusjuomat ja vedet Muut tuotteet Maitotuotteet Lihatuotteet Kasvistuotteet Kalatuotteet Hedelmä- ja marjatuotteet Alkoholijuomat Kuva 47. Elintarvikeketjun happamoitumisvaikutuksen muodostuminen tuoteryhmittäin. Varastojen muutosten vaikutuksia ei ole otettu huomioon.

92 Ympäristövaikutusten muodostuminen eniten kuormittavissa tuoteryhmissä Lopuksi tarkastellaan ympäristövaikutusten muodostumista eniten ympäristövaikutuksia aiheuttavien tuoteryhmien eri elinkaaren vaiheissa. Nämä tuoteryhmät ovat liha- ja maitotuotteet, ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut sekä viljatuotteet. Taulukossa 9 on tarkasteltu mainittujen tuoteryhmien ympäristövaikutuksia koko ketjussa sekä niiden osuutta kotimaisista ympäristövaikutuksista ja tuonnin ympäristövaikutuksista. Taulukko 9. Eniten kuormittavien tuoteryhmien ympäristövaikutukset koko ketjussa sekä osuus kotimaisista ympäristövaikutuksista ja tuonnin ympäristövaikutuksista. Lihatuotteet Maitotuotteet Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut Viljatuotteet Yhteensä Koko ketju: Ilmastonmuutos 25 % 20 % 17 % 11 % 72 % Rehevöityminen vesistöissä 27 % 18 % 12 % 15 % 72 % Happamoituminen 30 % 20 % 16 % 9 % 75 % Alailmakehän otsonin muodostuminen 29 % 29 % 18 % 5 % 82 % Kotimaiset ympäristövaikutukset: Ilmastonmuutos 28 % 24 % 16 % 10 % 78 % Rehevöityminen vesistöissä 26 % 23 % 10 % 16 % 75 % Happamoituminen 35 % 23 % 14 % 7 % 80 % Alailmakehän otsonin muodostuminen 34 % 34 % 16 % 4 % 88 % Tuonnin ympäristövaikutukset: Ilmastonmuutos 20 % 15 % 18 % 11 % 64 % Rehevöityminen vesistöissä 29 % 12 % 14 % 14 % 68 % Happamoituminen 23 % 16 % 19 % 11 % 69 % Alailmakehän otsonin muodostuminen 21 % 20 % 22 % 8 % 71 %

93 Lihatuotteet 0 % 20 % 40 % 60 % 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Kuva 48. Lihatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun ympäristövaikutuksissa. Kuva 49. Lihatuotteiden aiheuttama osuus ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista. Kotimaiset ympäristövaikutukset Lihatuotteiden kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain ilmenee taulukosta 10. Taulukko 10. Lihatuotteiden aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Nautaeläinten tuotanto 26,7 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 19,9 % Sikojen tuotanto 13,3 % Ilmastonmuutos Kasvinviljely 12,5 % Muu kotieläintuotanto 7,1 % Muu ketju 20,5 % Rehevöityminen vesistöissä Happamoituminen Alailmakehän otsonin muodostuminen Yhteensä 100 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 62,9 % Kasvinviljely 31,3 % Nautaeläinten tuotanto 2,0 % Sikojen tuotanto 1,5 % Siipikarjan tuotanto 0,8 % Muu ketju 1,5 % Yhteensä 100 % Nautaeläinten tuotanto 30,7 % Sikojen tuotanto 23,5 % Siipikarjan tuotanto 12,7 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 12,2 % Muu kotieläintuotanto 7,0 % Muu ketju 13,9 % Yhteensä 100 % Nautaeläinten tuotanto 56,3 % Sikojen tuotanto 15,7 % Muu kotieläintuotanto 14,2 % Siipikarjan tuotanto 3,0 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 2,0 % Muu ketju 8,8 % Yhteensä 100 %

94 94 Kotimaisten ympäristövaikutusten suurin erä muodostuu kotieläintuotannosta, sekä suoranaisesti että rehujen tuotannon kautta. Kotieläintuotantoketju on kokonaisuus, joka muodostuu eläinten tuotannosta, kotieläintalouden rehukasvien tuotannosta ja kotieläinten teollisten rehujen valmistusta palvelevasta kasvinviljelystä. Kyseinen ketju aiheuttaa 79 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 99 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 91 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 86 % happamoitumisvaikutuksista. Kaikkine tuotantosuuntineen pelkkäkotieläintuotantovaihe muodostaa 47 % ilmastonmuutosvaikutuksista, noin 5 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 89 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 74 % happamoitumisvaikutuksista. Muita lihatuotteiden aiheuttamien kotimaisten ympäristövaikutuksien muodostumiseen vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 11 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa energiateollisuus (6 %), lihatuotteiden tuotanto (4 %), kuljetukset (3 %), kauppa (1 %) ja kalkin valmistus (1 %); happamoitumisvaikutuksissa energiateollisuus (2 %), kuljetukset (2 %), lihatuotteiden tuotanto (2 %) ja maidon tuotanto (1 %) sekä alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa kuljetukset (2 %), maidon tuotanto (1 %), jätehuolto (1 %) ja energiateollisuus (1 %). Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa muun ketjun kotimaisen ympäristövaikutuksen muodostavien elinkaaren vaiheiden osuudet ovat kaikki alle 0,5 %. Tuonnin ympäristövaikutukset Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Kuva 50. Lihatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Kuva 51. Tuonnin ympäristövaikutusten osuus lihatuotteiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Lihatuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain ilmenee taulukosta 11.

95 95 Taulukko 11. Lihatuotteiden aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Ilmastonmuutos Rehevöityminen vesistöissä Happamoituminen Alailmakehän otsonin muodostuminen Lihatuotteiden tuotanto 40,7 % Kasvinviljely 20,4 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 10,3 % Energiateollisuus 6,4 % Lannoitteiden valmistus 6,4 % Muu ketju 15,8 % Yhteensä 100 % Lihatuotteiden tuotanto 49,1 % Kasvinviljely 31,1 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 16,2 % Myllytuotteiden tuotanto 0,9 % Rehujen valmistus 0,8 % Muu ketju 1,9 % Yhteensä 100 % Lihatuotteiden tuotanto 48,1 % Kasvinviljely 20,6 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 8,0 % Energiateollisuus 6,3 % Lannoitteiden valmistus 3,3 % Muu ketju 13,7 % Yhteensä 100 % Lihatuotteiden tuotanto 58,4 % Energiateollisuus 11,1 % Kasvinviljely 9,4 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 3,7 % Lannoitteiden valmistus 2,8 % Muu ketju 14,6 % Yhteensä 100 % Lihatuotteiden tuonnin ympäristövaikutukset painottuvat ulkomaiseen lihatuotteiden tuotantoon. Muita lihatuotteista aiheutuvia tuonnin ympäristövaikutuksiin vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 12 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa muu talous (9 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %) ja kalkin valmistus (1 %) happamoitumisvaikutuksissa muu talous (9 %), kuljetukset (1 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %) ja muu kotieläintuotanto (1 %) sekä alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa muu talous (8 %), muu kotieläintuotanto (1 %), kuljetukset (1 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %) ja meijerituotteiden tuotanto (1 %). Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa muun ketjun tuonnin ympäristövaikutuksen muodostavien elinkaaren vaiheiden osuudet ovat kaikki alle 0,5 %.

96 Maitotuotteet 0 % 20 % 40 % 60 % 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Kuva 52. Maitotuotteiden tuotannosta aiheutuvat ympäristövaikutukset koko elintarvikeketjussa. Kuva 53. Maitotuotteista aiheutuvat ympäristövaikutukset kotimaisessa elintarvikeketjussa. Kotimaiset ympäristövaikutukset Maitotuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta12. Taulukko 12. Maitotuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Maidon tuotanto 51,8 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 24,1 % Energiateollisuus 8,1 % Ilmastonmuutos Kasvinviljely 6,5 % Kuljetukset 3,2 % Muu ketju 6,3 % Yhteensä 100 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 79,3 % Kasvinviljely 16,4 % Maidon tuotanto 3,2 % Rehevöityminen Jätevesihuolto 0,4 % vesistöissä Kuljetukset 0,1 % Muu ketju 0,6 % Yhteensä 100 % Maidon tuotanto 63,4 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 20,3 % Energiateollisuus 4,3 % Happamoituminen Kasvinviljely 3,6 % Kuljetukset 2,7 % Muu ketju 5,7 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Yhteensä 100 % Maidon tuotanto 91,1 % Kuljetukset 1,8 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 1,7 % Energiateollisuus 1,0 % Jätehuolto 0,9 % Muu ketju 3,5 % Yhteensä 100 %

97 97 Maitotuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten suurin erä muodostuu raakamaidon tuotannosta kotieläintiloilla, sekä suoraan että rehujen tuotannon kautta. Muita maitotuotteista aiheutuviin kotimaisiin ympäristövaikutuksiin vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 13 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa meijerituotteiden tuotanto (1 %), kauppa (1 %), %) ja kalkin valmistus (1 %), happamoitumisvaikutuksissa meijerituotteiden tuotanto (2 %), alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa muu talous (1 %). Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa muun ketjun kotimaisen ympäristövaikutuksen muodostavien elinkaaren vaiheiden osuudet ovat kaikki alle 0,5 %. Tuonnin ympäristövaikutukset Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Kuva 54. Maitotuotteiden osuus ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Kuva 55. Maitotuotteiden tuonnin osuus maitotuotteiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Maitotuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta 13. Muita maitotuotteista aiheutuviin tuonnin ympäristövaikutuksiin vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 14 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa muu talous (14 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %), rehujen valmistus (1 %) ja kalkin valmistus (1 %), happamoitumisvaikutuksissa muu talous (15 %), kuljetukset (1 %) ja muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %), alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa muu talous (10 %) ja kuljetukset (1 %), sekä vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa muu talous (1 %) ja rehujen valmistus (1 %).

98 98 Taulukko 13. Maitotuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Ilmastonmuutos Rehevöityminen vesistöissä Happamoituminen Alailmakehän otsonin muodostuminen Meijerituotteiden tuotanto 42,2 % Kasvinviljely 14,8 % Energiateollisuus 9,5 % Lannoitteiden valmistus 7,5 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 5,8 % Muu ketju 20,2 % Yhteensä 100 % Meijerituotteiden tuotanto 38,1 % Kasvinviljely 37,8 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 17,4 % Myllytuotteiden tuotanto 1,6 % Lihatuotteiden tuotanto 1,0 % Muu ketju 4,1 % Yhteensä 100 % Meijerituotteiden tuotanto 45,3 % Kasvinviljely 15,1 % Energiateollisuus 10,2 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 5,1 % Lannoitteiden valmistus 4,3 % Muu ketju 19,9 % Yhteensä 100 % Meijerituotteiden tuotanto 63,4 % Energiateollisuus 12,9 % Kasvinviljely 5,4 % Lannoitteiden valmistus 2,5 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 1,6 % Muu ketju 14,2 % Yhteensä 100 % Viljatuotteet Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Kuva 56. Viljatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun ympäristövaikutuksista. Kuva 57. Viljatuotteiden aiheuttama osuus ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista. Kotimaiset ympäristövaikutukset Viljatuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta 14. Viljatuotteista aiheutuvia kotimaisia ympäristövaiku-

99 99 tuksia hallitsee kasvinviljely. Se aiheuttaa 63 % tuoteryhmän kotimaisista ilmastonmuutosvaikutuksista, 92 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 53 % happamoitumisvaikutuksista ja 26 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Viljalopputuotteissa maidon tuotanto muodostaa 4 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 6 % happamoitumisvaikutuksista ja 21 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Viljalopputuotteissa nautaeläinten tuotanto muodostaa 2 % ilmaston muutosvaikutuksista, 4 % happamoitumisvaikutuksista ja 12 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Maidon tuotannon ja nautaeläinten tuotannon osuus kotimaisista vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on alle 0,5 %. Viljalopputuotteiden taustalla oleva kotieläintalouden rehukasvien tuotanto aiheuttaa 6 % kotimaisista vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 3 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 4 % happamoitumisvaikutuksista ja 1 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Taulukko 14. Viljatuotteista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Kasvinviljely 63,1 % Energiateollisuus 8,8 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 6,5 % Ilmastonmuutos Maidon tuotanto 3,6 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 3,2 % Muu ketju 14,8 % Yhteensä 100 % Kasvinviljely 92,2 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 6,4 % Jätevesihuolto 0,3 % Rehevöityminen Maidon tuotanto 0,1 % vesistöissä Myllytuotteiden tuotanto 0,1 % Muu ketju 0,9 % Yhteensä 100 % Kasvinviljely 52,4 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 6,9 % Energiateollisuus 6,5 % Happamoituminen Maidon tuotanto 6,2 % Nautaeläinten tuotanto 4,2 % Muu ketju 23,8 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Yhteensä 100 % Kasvinviljely 26,1 % Maidon tuotanto 20,8 % Nautaeläinten tuotanto 12,0 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 11,6 % Kuljetukset 6,0 % Muu ketju 23,5 % Yhteensä 100 % Muu elintarvikkeiden tuotanto, joka sisältää muun muassa leipomot, muodostaa kotimaisista ilmastonmuutosvaikutuksista 6 %, happamoitumisvaikutuksista 7 % ja alailmakehän

100 100 otsonin muodostumisvaikutuksista 12 %. Muun elintarvikkeiden tuotannon osuus kotimaisista vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on alle 0,5 %. Energiateollisuudesta aiheutuu 9 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 6 % happamoitumisvaikutuksista ja 3 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Kuljetukset muodostavat 3 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 4 % happamoitumisvaikutuksista ja 6 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Energiateollisuuden ja kuljetusten osuus kotimaisista vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on alle 0,5 %. Tuonnin ympäristövaikutukset Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni 0 % 20 % 40 % 60 % Kuva 58. Viljatuotteiden aiheuttama osuus koko ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Kuva 59. Tuonnin osuus viljatuotteiden ympäristövaikutuksista. Viljatuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta 15. Ulkomaisen kasvinviljelyn kuormitukset muodostavat suurimman erän viljatuotteiden käytöstä aiheutuvista tuonnin päästöistä. Kasvinviljely aiheuttaa 75 % tuoteryhmän tuonnin vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 46 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 53 % happamoitumisvaikutuksista ja 32 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Muu elintarvikkeiden tuotanto muodostaa 13 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 9 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 10 % happamoitumisvaikutuksista ja 14 % tuonnin alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Myllytuotteiden tuotannosta aiheutuu 9 % tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista, 9 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 6 % happamoitumisvaikutuksista ja 6 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Lihatuotteiden tuotanto aiheuttaa 2 % tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista ja happamoitumisvaikutuksista vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista sekä 4 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto muodostaa 2 % tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista ja happamoitumisvaikutuksista, 3 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista ja 1 % alailmake-

101 101 hän otsonin muodostumisvaikutuksista. Lannoitteiden valmistuksessa muodostuu 8 % ilmastonmuutosvaikutuksista sekä 5 % tuonnin happamoitumisvaikutuksista ja alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Energiateollisuuden osuus tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista on 7 %, happamoitumisvaikutuksista 8 % ja alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista 20 %. Energiateollisuuden ja lannoitteiden valmistuksen osuudet tuonnin vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista on alle 0,5 %. Taulukko 15. Viljatuotteista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Kasvinviljely 45,9 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 13,1 % Ilmastonmuutos Myllytuotteiden tuotanto 8,8 % Lannoitteiden valmistus 7,6 % Energiateollisuus 7,4 % Muu ketju 17,2 % Yhteensä 100 % Kasvinviljely 75,1 % Myllytuotteiden tuotanto 8,9 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 8,5 % Rehevöityminen Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 3,3 % vesistöissä Lihatuotteiden tuotanto 2,4 % Muu ketju 1,8 % Yhteensä 100 % Kasvinviljely 52,9 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 10,1 % Energiateollisuus 8,4 % Happamoituminen Myllytuotteiden tuotanto 5,7 % Lannoitteiden valmistus 4,7 % Muu ketju 18,2 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Yhteensä 100 % Kasvinviljely 32,0 % Energiateollisuus 20,3 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 13,8 % Myllytuotteiden tuotanto 5,9 % Lannoitteiden valmistus 4,9 % Muu ketju 23,1 % Yhteensä 100 %

102 Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut 0 % 20 % 40 % 60 % 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Kuva 60. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus koko ketjun ympäristövaikutuksista. Kuva 61. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus kotimaisen ketjun ympäristövaikutuksista. Kotimaiset ympäristövaikutukset Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta 16. Taulukko 16. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Energiateollisuus 22,5 % Kasvinviljely 10,3 % Maidon tuotanto 8,5 % Ilmastonmuutos Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 8,4 % Kuljetukset 8,1 % Muu ketju 42,2 % Yhteensä 100 % Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto 39,2 % Kasvinviljely 37,0 % Jätevesihuolto 13,5 % Rehevöityminen Kalan ja riistan tuotanto 3,3 % vesistöissä Puutarhatalous 1,7 % Muu ketju 5,4 % Yhteensä 100 % Kuljetukset 19,4 % Energiateollisuus 12,4 % Maidon tuotanto 11,0 % Happamoituminen Nautaeläinten tuotanto 10,2 % Sikojen tuotanto 8,6 % Muu ketju 38,4 % Alailmakehän otsonin muodostuminen Yhteensä 100 % Jätehuolto 23,9 % Maidon tuotanto 20,0 % Nautaeläinten tuotanto 15,8 % Kuljetukset 11,0 % Sikojen tuotanto 4,9 % Muu ketju 24,4 % Yhteensä 100 %

103 103 Ympäristövaikutusten muodostuminen tuoteryhmän sisällä poikkeaa huomattavasti liha-, maito ja viljatuotteiden vastaavista. Vaikutukset jakautuvat tasaisemmin ja laajemmalle alueelle tuoteryhmän kotimaisessa elinkaaren osassa. Suurimman osan kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista (24 %) muodostaa jätehuolto, suurimman osan happamoitumisvaikutuksista (20 %) kuljetukset, suurimman osan ilmastonmuutosvaikutuksista (23 %) energiateollisuus ja suurimman osan vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista (76 %) kotieläintalouden rehukasvien tuotanto (39 %) ja kasvinviljely (37 %) yhdessä. Muita ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen kotimaisten ympäristövaikutusten muodostumiseen vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 17 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa muu talous (9 %), kauppa (4 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %), lihatuotteiden tuotanto (1 %) ja siipikarjan tuotanto (1 %), happamoitumisvaikutuksissa siipikarjan tuotanto (5 %), kananmunien tuotanto (3 %), kauppa (2 %), muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %), lihatuotteiden tuotanto (1 %) sekä alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa muu talous (5 %), muu kotieläintuotanto (2 %), kauppa (1 %), siipikarjan tuotanto (1 %) ja muu elintarvikkeiden tuotanto (1 %). Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa muun ketjun kotimaisten ympäristövaikutusten muodostavien elinkaaren vaiheiden osuudet ovat kaikki alle 0,5 %. Tuonnin ympäristövaikutukset 0 % 20 % 40 % 60 % 0 % 20 % 40 % 60 % Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Ilmastonmuutos Rehevöityminen Happamoituminen Alailmakehän otsoni Kuva 62. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen osuus tuonnin ympäristövaikutuksista. Kuva 63. Tuonnin osuus ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen ympäristövaikutuksista. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren eri vaiheissa ilmenee taulukosta 17.

104 104 Taulukko 17. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista aiheutuvien tuonnin ympäristövaikutusten muodostuminen elinkaaren vaiheittain. Ympäristövaikutus Elinkaaren vaihe Osuus Ilmastonmuutos Rehevöityminen vesistöissä Happamoituminen Alailmakehän otsonin muodostuminen Ravitsemistoiminta 20,1 % Energiateollisuus 11,5 % Kasvinviljely 11,4 % Lihatuotteiden tuotanto 9,9 % Muu elintarvikkeiden tuotanto 5,3 % Muu ketju 41,8 % Yhteensä 100 % Kasvinviljely 27,3 % Lihatuotteiden tuotanto 25,0 % Ravitsemistoiminta 13,1 % Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 8,0 % Juomien tuotanto 7,9 % Muu ketju 18,7 % Yhteensä 100 % Ravitsemistoiminta 17,0 % Lihatuotteiden tuotanto 13,1 % Kasvinviljely 11,6 % Energiateollisuus 10,4 % Kuljetukset 6,9 % Muu ketju 41,0 % Yhteensä 100 % Ravitsemistoiminta 22,4 % Energiateollisuus 18,2 % Lihatuotteiden tuotanto 12,7 % Meijerituotteiden tuotanto 9,0 % Kuljetukset 5,2 % Muu ketju 32,5 % Yhteensä 100 % Muita tuonnin ympäristövaikutusten muodostumiseen vaikuttavia elinkaaren vaiheita, joiden aiheuttamat vaikutukset sisältyvät taulukossa 18 erään muu ketju, ovat ilmastonmuutosvaikutuksissa muu talous (17 %), lannoitteiden valmistus (2 %), myllytuotteiden tuotanto (2 %), puutarhatalous (2 %) ja kasvituotteiden tuotanto (1 %), happamoitumisvaikutuksissa muu talous (18 %), lannoitteiden valmistus (1 %), myllytuotteiden tuotanto (1 %), kalatuotteiden tuotanto (1 %) ja kasvituotteiden tuotanto (1 %), alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksissa muu talous (13 %), kalatuotteiden tuotanto (2 %), kalan ja riistan tuotanto (1 %), puutarhatalous (1 %) ja kasvituotteiden tuotanto (1 %) sekä vesistöjen rehevöitymisvaikutuksissa myllytuotteiden tuotanto (3 %), kasvituotteiden tuotanto (1 %) ja puutarhatalous (1 %) Mallin epävarmuustekijät Ympäristövaikutusten arvioon sisältyvien epävarmuuksien suuruuksia ja yhteisvaikutuksia on mahdotonta arvioida, koska arviointimallin koosta johtuen epävarmuustekijöitä on erittäin paljon. Epävarmuustekijöitä on sekä mallinnusmenetelmässä että mallissa käytetyis-

105 105 sä lähtötiedoissa. Seuraavassa tarkastellaan eräitä menetelmä- ja tietojen laatutekijöitä, jotka todennäköisesti aiheuttavat arviointituloksiin epävarmuutta. Menetelmälliset tekijät liittyvät mallin resoluutioon ja tiedon laatutekijät tuotantosolmujen poisvalintaan elintarvikekäyttöä määritettäessä sekä maatalouden ravinnehuuhtoumien ja energian käytön arvioihin ja tuonnin päästökertoimiin Elintarviketeollisuuden oheistarjonta Elintarviketeollisuuteen kuuluvia primaarisolmuja ei ole mallin tässä versiossa eritelty pidemmälle (disaggregoitu), koska teollisuudesta ei saatu siihen tarvittavia tietoja. Tästä johtuen elintarvikeketjusta määritelmän mukaan pois jäävä elintarviketeollisuuden oheistarjonta 29, joka on noin 8 % elintarvikeketjun tuotteiden tarjonnasta, vie mennessään vastaavan suhteellisen määrän elintarviketeollisuuden ympäristökuormituksista ja välituotepanosten käytöstä. Tästä aiheutuu arvioon epävarmuutta, koska poistuvan oheistuotannon mukana poistuvat ympäristökuormitukset ja panosten käytöt määräytyvät elintarviketuotannon ominaispäästöistä ja ominaispanosten käytöistä, eivätkä oheistuotantoon itseensä perustuvista ominaisarvoista Elintarvikeketjun sekundaarisolmut Sekundaarisolmujen päätuotteet eivät ole elintarvikeketjun tuotteita. Sekundaarisolmujen olemassaolo, kuten primaarisolmujen oheistarjonta edellä, on pitkälti toimintojen aggregoinnista johtuva mallitekninen seikka. Useimmiten oheistuotteet eivät ole aitoja sivutuotteita, ja muodostavat vain pienen osan tuotantosolmujen kokonaistarjonnasta Sekundaarisolmujen olemassaolo lisää elintarvikeketjun ympäristövaikutusarvion epävarmuutta, koska niiden ominaiskuormitukset (kg/, tarjonta) määräytyvät käytännössä muiden kuin elintarvikeketjun tuotteiden tuotannon kuormituksista ja tarjonnasta, ja voivat sen vuoksi kuvata virheellisesti elintarvikeketjun ympäristökuormituksia. Sekundaarisolmut kytkevät lisäksi panosten käyttönsä kautta elintarvikeketjuun sellaista tuotantoa, jota ei primaarisolmujen kautta tulisi samassa mitassa mukaan. Elintarvikeketjun tuotteiden osuus sekundaarisolmujen standarditarjonnasta 30 on pieni, mikä aiheuttaa sen, että niiden panosten käytöksi tulee pelkällä elintarvikeketjun tuotteiden tarjonnalla vain osa panosten 29 muu kuin elintarvikeketjun tuotteiden tarjonta 30 Kansantalouden standardiloppukäyttöä vastaava tarjonta

106 106 standardikäytöstä 31, mikä pienentää elintarvikeketjun välituotteiden tarjontaa elintarvikeketjun mallissa verrattuna standarditilanteeseen. Sekundaarisolmujen tarjonta on mallissa yhteensä 8,4 % kokonaiskysynnästä Poisvalitut tuotantosolmut Elintarvikeketjun loppukäytössä on jätetty huomioimatta sellainen toimialakäyttö, joka on tulkittu elintarvikeketjun tuotteiden käytöksi teollisuuden raaka-aineina tai muissa sellaisissa tarkoituksissa, jotka eivät perustu tuotteisiin elintarvikkeina. Poisvalinta on toimialakohtainen ja perustuu eniten käytetyn tuotteen laatuun. Poisvalintaan liittyy kaksitahoinen epävarmuus. Mukaan valituissa tuotantosolmuissa voi olla elintarvikekäyttöön kuulumatonta käyttöä ja toisaalta poisvalituissa tuotantosolmuissa voi olla elintarvikekäyttöön kuuluvaa käyttöä. Eräiden toimialojen, kuten Televisio- ja radiolähettimien sekä lankapuhelinja -lennätinlaitteiden valmistus, jonka elintarvikekäyttö on teollisuustoimialoista toiseksi suurin, elintarvikekäyttö voi olla myös jossakin määrin virheellisesti arvioitu panos-tuotos - tauluja laadittaessa. Poisvalittujen tuotantosolmujen merkitys elintarviketuotteiden toimialakäytössä on suhteellisen pieni, noin 5 % luokkaa koko ulkopuolisesta täyskäytöstä, ja sitä kautta myös mahdollisesti liian suuren poisvalinnan aiheuttama epävarmuus on pieni. Sitä vastoin liian pienen poisvalinnan aiheuttama epävarmuus on suurempi, mutta sekään ei voi olla kovin suuri, koska muu toimialakäyttö on vain noin 5 % elintarvikeketjun tuotteiden loppukäytön kokonaisarvosta Maatalouden ravinnehuuhtoumat ja energian käyttö Maatalouden tuotantosolmumallien panosten käytöt ja ympäristökuormitukset on muodostettu kohdentamalla maataloustuotannon valtakunnalliset kokonaismäärät alasolmuille referenssiarvojen suhteessa. Referenssiarvot ovat LCA-mallilla laskettuja vuosiarvoja ositettaville erille, jotka ovat panoksia ja ympäristökuormituksia. Useissa tapauksissa LCA -malleilla lasketut referenssiarvot vastasivat suhteellisen hyvin valtakunnallisia kokonaisarvioita. Muun muassa LCA -mallin antamat lannoitteiden ja tor- 31 Kansantalouden standardiloppukäyttöä vastaava panosten käyttö

107 107 junta-aineiden kokonaismäärät vuodelle 2005 kohtasivat hyvin Tiken ja Eviran vastaavat kokonaisvuosikäyttöarviot. Maatalouden ravinnehuuhtoumissa ja energian käytössä LCA - mallin antamat ja viralliset valtakunnalliset kokonaisarviot kohtasivat kuitenkin huonommin. Maatalouden ravinnehuuhtoumat Kasvi- ja eläintuotannon typpi- ja fosforihuuhtoumien LCA-mallilla laskettujen referenssiarvojen ja valtakunnallisten kokonaisarvioiden (ENVIMAT) välillä oli isoja eroja. LCA - mallien antama arvio oli molemmissa huuhtoumissa kymmeniä prosentteja valtakunnallista kokonaisarviota pienempi. Eron syitä ei tässä hankkeessa pystytty riittävästi selvittämään. Hankkeessa tehtiin kuitenkin valuma-aluekohtaisia vertailulaskelmia LCA-mallilla sekä valtakunnallisissa arvioissa käytetyillä VIHMA- ja VEPS -malleilla 32 sekä vedenlaatuaineistoon perustuvalla mallilla Yläneenjoen ja Aurajoen valuma-alueille. LCA -mallin antamat fosforihuuhtoumien arviot olivat VIHMA- ja VEPS -mallien antamia arvioita suuremmat. LCA -mallin antamien arvioiden suhde vedenlaatuaineiston antamiin arvioihin vaihteli paljon valuma-alueesta riippuen. Aurajoen valuma-alueella hiukkasiin sitoutuneen fosforin ja vesiliukoisen fosforin arvioiden suhdeluvut olivat 1,07 ja 35,00 ja Yläneenjoen valuma-alueella 0,84 ja 2,06. LCA -mallin antamat vesistössä vaikuttavan fosforin arviot olivat molemmilla valuma-alueilla suuremmat kuin vedenlaatuaineiston perusteella muodostetut arviot. VIHMA- ja VEPS -malleilla lasketut arviot poikkesivat huomattavasti toisistaan. Vaikuttavan fosforin arviot olivat Aurajoen valuma-alueen arvioissa suhteessa 2,6:1 (VIHMA:VEPS) ja Yläneenjoen valuma-aleen arvioissa suhteessa 4,6:1 (VIHMA:VEPS). Kummankin mallin antama vaikuttavan fosforin arvio oli vedenlaatuaineiston perusteella muodostettua arviota huomattavasti suurempi. LCA -mallin antamat typpihuuhtoumien arviot olivat % VIHMA- ja VEPS -mallien antamia arvioita pienemmät. LCA -mallin antamien arvioiden suhde vedenlaatuaineiston antamiin arvioihin oli Aurajoen valuma-alueen arvioissa 0,40 ja Yläneenjoen valumaalueen arvioissa 0,22. VIHMA- ja VEPS -malleilla laskettujen arvioiden keskinäiset erot olivat pienemmät, Aurajoen valuma-aleen arvioissa suhteessa 1,06:1 (VIHMA:VEPS) ja Yläneenjoen valuma-aleen arvioissa suhteessa 1,08:1 (VIHMA:VEPS). 32 VEPS: Vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmä, VIHMA: Viljelyalueiden valumavesien hallintamalli

108 108 Valuma-alueille tehdyt vertailulaskelmat osoittavat ravinnehuuhtoumien malleissa olevan suuria eroja. Vertailutulokset viittaisivat siihen, että LCA-mallin antamat typpihuuhtoumien arviot ovat mahdollisesti liian pieniä ja fosforihuuhtoumien arviot puolestaan liian suuria. Maatalouden energian käyttö LCA-mallilla lasketut maatalouden koko kasvi- ja eläintuotannon referenssiarvot sähkön ja polttoaineiden käytölle poikkesivat valtakunnallisista kokonaisarvoista huomattavan paljon. Valtakunnalliset kokonaisarvot muodostettiin summaamalla ENVIMAT -mallissa käytettyjen maataloustoimialojen sähkön ja polttoaineiden käytöt, jotka perustuvat energiatilastoon. Polttoaineiden käyttö käsiteltiin alempina lämpöarvoina. Lämpöarvomuunnoksissa käytettiin Tilastokeskuksen käyttämiä polttoaineiden yksikkölämpöarvoja. LCA-mallilla laskettu maatalouden sähkön käytön kokonaisarvio vuodelle 2005 oli 34 % valtakunnallista vertailuarvoa suurempi. Polttoaineiden käytön kokonaisarvio oli puolestaan 24 % valtakunnallista vertailuarvoa pienempi. Polttoaineiden käytön arvioissa ilmenneitä eroja selittävät osittain erilaiset järjestelmärajaukset. LCA -mallissa järjestelmät on rajattu tiukasti varsinaiseen tuotantoon. Kasvi- ja eläintuotannon LCA -malleissa on enimmäkseen mukana vain varsinaiset tuotantoprosessit. Oheistoimintoja ei ole yleensä huomioitu, esimerkiksi kasvinviljelyssä siirtymiä lohkoille ja takaisin tilakeskuksiin. Myös erilaiset asiointiajot, liikematkat, tuotteiden haut ja toimitukset sisältyvät valtakunnallisiin energian käyttötilastoihin, mutta puuttuvat LCA -mallista. Toisaalta polttoaineiden määrät ovat energiatilastoissa arvioita, eli maataloustuotannon, asumisen ja muiden yksityisten tarkoitusten sekä muussa elinkeinotoiminnassa (kuten teiden auraukset, maansiirtourakointi, puun hankinnan kuljetukset ja maatilamatkailu) käytetyt polttoainemäärät ovat arvioita. On mahdollista, että maataloustuotantokäytön osuus on arvioitu liian suureksi ja muun käytön osuus vastaavasti liian pieneksi. Sähkön käytön tilastoarvioissa epävarmuus johtuu pitkälti samoista syistä kuin polttoaineiden osalta: muun elinkeinotoiminnan merkitys on mahdollisesti pienempi polttoaineiden käytön arvioissa. LCA -mallin antaman sähkön käytön epävarmuus johtuu suurelta osin mallin perustan muodostavien yksikköprosessien sähkönkäyttötietojen epävarmuudesta. Seurantaan perustuvia prosessikohtaisia sähkönkulutustietoja on maataloudesta saatavilla niukasti. Seurantatietojen puute koskee erityisesti kotieläintalouden prosesseja.

109 Tuontituotteiden päästökertoimet Tuonnin ympäristökuormitusten arviointiin on käytetty ENVIMAT -mallin tuotekohtaisia päästökertoimia (Seppälä et al. 2009). Kertoimet ovat peräisin kansainvälisistä elinkaaritietokannoista ja edustavat sinänsä parasta käytettävissä olevaa tietoa, mutta kattavat elintarvikeketjun tuotteiden tuonnin kokonaismäärästä vain reilun puolet (57 %). Tuonnin lopulle osalle, joka on noin 43 % tuonnin kokonaisarvosta, on käytetty kotimaisesta tuotannosta johdettuja päästökertoimia. Nämä ns. kotimaisen teknologian oletukseen perustuvat kertoimet kuvaavat epävarmasti ulkomailla tapahtuvan tuotannon päästöjä. Syynä tähän ovat eri maiden tuotanto-olosuhteiden, tuotantoteknologioiden ja energiantuotannon erot Yhteenveto Elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arvio on tuotettu Suomen elintarvikeketjulle kehitetyllä ympäristötilinpitomallilla, joka on ensimmäinen julkistus koko elintarvikeketjua kuvaavasta mallista. Hankkeessa tehdyssä kirjallisuushaussa ei löytynyt muualla toteutettuja vastaavia malleja, joten vertailu ei tässä yhteydessä ollut mahdollinen. Malli perustuu vuoden 2005 tuotanto- ja ympäristövaikutustietoihin ja siihen sisältyy sekä kotimainen tuotanto että tuonti kuljetuksineen. Arvioinnin kohteina olivat vuoden 2005 tuotannon ympäristövaikutukset. Loppukulutusvaiheen toimintojen ympäristövaikutuksia ei ole huomioitu. Tuotevarastojen muutokset on otettu arviossa huomioon kansantalouden tilinpidon käytännön mukaisesti. Elintarvikeketjun malli on rakenteeltaan elinkaarimallien kaltainen. Mallin reunaehdon muodostaa yksinomaan elintarvikeketjun tuotteista muodostuva loppukäyttö, jossa on mukana kansantalouden tilinpidon standardiloppukäyttöerien lisäksi toimialojen käyttö. Toimialojen käyttö sisältää elintarvikeketjusta riippumattoman käytön palvelutoimialoilla ja muualla kansantaloudessa. Mallin prosesseja nimitetään tuotantosolmuiksi, ja ne ovat toimialoja, jotka määrittelyiltään ja rajauksiltaan ovat maataloutta lukuun ottamatta kansantalouden tilinpidon mukaisia. Arvio käsittää alailmakehän ilmastonmuutosvaikutukset, vesistöjen rehevöitymisvaikutukset, otsonin muodostumisvaikutukset ja happamoitumisvaikutukset. Arviossa ei ole mukana muita ympäristövaikutuksia, kuten primaarienergian kulutusta, ekotoksisuutta, biodiversiteettivaikutuksia, happikatoa vesistöissä, maan käyttöä ja vaikutuksia ihmisten ter-

110 110 veyteen, koska näitä vaikutuksia aiheuttavien kuormitusten tiedot ovat osin puutteellisia ja suhteellisen epävarmoja. Lisäksi karakterisointimenetelmät kuormituksista aiheutuvien potentiaalisten vaikutusten määrittelemiseksi ovat useassa tapauksessa vielä kehitysasteella. Arvioinnin tulokset on esitetty tulosraportissa elinkaaren eri vaiheiden mukaisesti ryhmiteltyinä. Tulokset on esitetty erikseen kotimaiselle tuotannolle, tuonnille ja tuonnin kuljetuksille sekä koko ketjulle yhteensä. Tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että elinkaaren vaiheet kuvaavat kotimaisessa ketjussa tuotantosolmuista muodostuvia osakokonaisuuksia, mutta tuonnissa tuontituotteiden tuotantoketjuja. Esimerkiksi lihatuotteiden tuotanto tarkoittaa kotimaisessa solmussa lihatuotteita tuottavien tuotantosolmujen muodostamaa ketjun osaa, mutta tuonnissa lihatuotteiden koko ketjua luonnosta lihatuotteiksi asti. Siis tuonnissa on lihantuotannon taustana oleva rehuntuotanto mukana yhdessä solmussa, kun taas kotimaisessa tuotannossa lihaa edeltävät vaiheet on käsitelty erikseen. Kotimaisista CO 2 -päästöistä elintarvikeketjun osuus on 7 %, CH 4 -päästöistä 43 % ja N 2 O -päästöistä 50 %. Kotimaisista N-huuhtoumista elintarvikeketjun osuus on 58 % ja P- huuhtoumista 67 %. Kotimaisista ympäristövaikutuksista elintarvikeketjulla on suurin osuus vesistöjen rehevöitymisestä (57 %). Muissa vaikutusluokissa osuus on %. Pienin osuus elintarvikeketjulla on ilmastonmuutosvaikutuksista (14 %). Maatalous hallitsee elintarvikeketjun ympäristökuormitusten muodostumista Suomessa. Metaani-, typpioksiduuli- ja ammoniakkipäästöistä sekä typpi- ja fosforihuuhtoumista maatalouden prosessien osuus on yli 90 %. CO 2-, NMVOC- ja NO x -päästöistä maatalousprosessien osuus on % ja SO 2 -päästöistä noin 23 %. PFC -yhdisteiden päästöjä maataloudesta tulee merkityksettömän vähän. Hallitseva asema ympäristökuormituksissa heijastuu myös ympäristövaikutuksiin. Maatalouden prosessien osuus kaikissa tarkastelluissa ympäristövaikutusten luokissa on reilusti yli puolet. Elintarviketeollisuuden osuus koko ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista on 0-5 % ja muiden talouden alueiden yhteensä 6-27 %. Kotieläintuotanto, rehukasvien tuotanto mukaan lukien, muodostaa % elintarvikeketjun maatalouden ympäristövaikutuksista ja kasvituotanto vastaavasti 4-41 %. Muun ketjun ympäristövaikutukset jakautuvat useamman elinkaaren vaiheen kesken.

111 111 Elintarvikeketjun osuus koko maatalouden kotimaisista ympäristökuormituksista on %: ilmastonmuutosvaikutuksesta 85 %, vesistöjen rehevöitymisvaikutuksesta 82 %. happamoitumisvaikutuksesta 74 %, ja alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksesta 91 %. Tuonnin osuus elintarvikeketjun ympäristökuormituksista vaihtelee %:n välillä. Suoraan loppukäyttöön menevän tuonnin osuus koko tuonnin ympäristökuormituksista on % ja toimialojen käyttöön menevän tuonnin vastaavasti %. Tuonnin kuljetusten osuus on pieni, vain 0-6 % tuonnin kokonaiskuormituksista. Suurin osa elintarvikeketjun tuotteiden varsinaisen loppukäytön ympäristövaikutuksista aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta Suomessa (kuvat 49 ja 50). Kotitalouksien kulutuksen osuus on % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista, % ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista ja % ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Kotimaisen palvelukäytön osuus on % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista, % ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista ja % ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Muun kotimaisten toimialojen elintarvikekäytön osuus on 6 % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista, 5-6 % ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista ja 6 % ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Viennin osuus on % koko elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista, % ketjun kotimaisista ympäristövaikutuksista ja % ketjun tuonnin ympäristövaikutuksista. Kuvissa 64 ja 65 on tarkasteltu ilmastonmuutosvaikutuksen ja vesistöjä rehevöitymisvaikutuksen jakautumista elintarvikeketjussa.

112 112 Muu elintarvike-käyttö 6 % Kotitalouksien kulutus 61 % Vienti 19 % Palvelukäyttö 13 % Elintarvikeketjun kotimainen osa 61 % Toimialojen tuonti 61 % 39 % Elintarvikeketjun tuontiosa 39 % Suoraan loppukäyttöön menevä tuonti Maatalous 69 % Muut toiminnot 31 % Maatalous ja muut toiminnot ulkomailla 100 % Kuva 64. Ilmastonmuutosvaikutuksen jakautuminen elintarvikeketjussa. Kuvasta 64 nähdään, että elintarvikeketjun kotimaisen osan ilmastonmuutosvaikutuksista 69 % aiheutuu maataloudesta ja 31 % muista toiminnoista. Kotimainen tuotanto puolestaan aiheuttaa 61 % elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksista tuonnin osuuden ollessa 39 %. Elintarvikeketjun tuontiosan ilmastonmuutosvaikutuksista toimialojen tuonti aiheuttaa 61 % ja suoraan loppukäyttöön menevä tuonti 39 %. Tuonnin kuljetusten osuus on vain noin 0,2 % elintarvikeketjun ilmastonmuutosvaikutuksista. Viennin osuus toimialojen tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista on 15 %. Elintarvikeketjun loppukäytön aiheuttamat ilmastonmuutosvaikutukset jakautuvat seuraavasti: kotitalouksien kulutus 61 %, vienti 19 %, palvelukäyttö 13 % ja muu elintarvikekäyttö 6 %.

113 113 Kotitalouksien kulutus 57 % Vienti 23 % Palvelukäyttö 12 % Muu elintarvike-käyttö 6 % Elintarvikeketjun kotimainen osa 61 % Toimialojen tuonti 61 % 39 % Elintarvikeketjun tuontiosa 39 % Suoraan loppukäyttöön menevä tuonti Maatalous 94 % Muut toiminnot 6 % Maatalous ja muut toiminnot ulkomailla 100 % Kuva 65. Vesistöjen rehevöitymisvaikutuksen jakautuminen elintarvikeketjussa. Kuvasta 65 nähdään, että elintarvikeketjun kotimaisen osan vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 94 % aiheutuu maataloudesta ja 6 % muista toiminnoista. Kotimainen tuotanto puolestaan aiheuttaa 61 % elintarvikeketjun rehevöitymisvaikutuksista tuonnin osuuden ollessa 39 %. Elintarvikeketjun tuontiosan rehevöitymisvaikutuksista toimialojen tuonti aiheuttaa 61 % ja suoraan loppukäyttöön menevä tuonti 39 %. Tuonnin kuljetusten osuus on vain noin 5 elintarvikeketjun rehevöitymisvaikutuksista. Elintarvikeketjun loppukäytön aiheuttamat vesistöjen rehevöitymisvaikutukset jakautuvat seuraavasti: kotitalouksien kulutus 57 %, vienti 23 %, palvelukäyttö 12 % ja muu elintarvikekäyttö 6 %. Varsinaisen loppukäytön ympäristövaikutuksista lihatuotteiden, maitotuotteiden, ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen ja viljatuotteiden käyttö yhdessä aiheuttaa 72 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 72 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 75 % happamoitumisvaikutuksista ja 82 % koko ketjun alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Osuus kotimaisista ilmastonmuutosvaikutuksista on 78 % ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista

114 %, alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista vastaavasti 88 % ja happamoitumisvaikutuksista 80 %. Ketjun tuonnin ilmastonmuutosvaikutuksista lihatuotteiden, maitotuotteiden, ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen ja viljatuotteiden muodostaman käytön kokonaisuuden osuus on 64 % ja vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 68 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista 71 % ja happamoitumisvaikutuksista 69 %. Lihatuotteiden käytön kotimaisten ympäristövaikutusten suurin erä muodostuu kotieläintuotannosta sekä suoraan että epäsuorasti rehujen tuotannon kautta. Eläinten tuotannosta, kotieläintalouden rehukasvien tuotannosta ja kasvinviljelystä muodostuva kokonaisuus eli kotieläintuotantoketju aiheuttaa 83 % ilmastonmuutosvaikutuksista ja 99 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 93 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 91 % happamoitumisvaikutuksista. Lihatuotteiden käytössä tuonnin ympäristövaikutukset painottuvat ulkomaiseen lihatuotteiden tuotantoon, joka aiheuttaa 41 % ilmastonmuutosvaikutuksista ja 49 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 58 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 48 % happamoitumisvaikutuksista, Maitotuotteiden käytöstä aiheutuvien kotimaisten ympäristövaikutusten suurin erä muodostuu raakamaidon tuotannosta kotieläintiloilla, suoraan ja rehujen tuotannon kautta. Maidon tuotanto aiheuttaa 52 % ilmastonmuutosvaikutuksista ja 3 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 91 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 63 % happamoitumisvaikutuksista. Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto muodostaa 24 % ilmastonmuutosvaikutuksista ja 79 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 2 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 20 % happamoitumisvaikutuksista. Kasvinviljelystä suuri osa on rehuteollisuuden raaka-aineen tuotantoa. Kasvinviljelyn osuus kotimaisista ilmastonmuutosvaikutuksista on 7 %, vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 16 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista 1 % ja happamoitumisvaikutuksista 4 %. Maitotuotteiden käytössä tuonnin osuudessa meijerituotteiden tuotanto aiheuttaa 42 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 38 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 45 % happamoitumisvaikutuksista ja 63 % alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen käytössä suurimman osan ilmastonmuutosvaikutuksista (23 %) aiheuttaa energiateollisuus, suurimman osan vesistöjen rehevöitymisvai-

115 115 kutuksista (76 %) aiheuttavat yhdessä kotieläintalouden rehukasvien tuotanto (39 %) ja kasvinviljely (37 %), suurimman osan kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista (24 %) muodostaa jätehuolto ja suurimman osan happamoitumisvaikutuksista (20 %) kuljetukset. Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelujen käytössä ulkomainen ravitsemistoiminta, joka muodostuu suomalaisten ulkomailla hankkimista ravitsemis- ja juomatarjoilupalveluista, aiheuttaa 20 % ilmastonmuutosvaikutuksista, 13 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista 23 % tuonnin alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 17 % happamoitumisvaikutuksista. Viljatuotteiden käytöstä aiheutuvia kotimaisia ympäristövaikutuksia hallitsee kasvinviljely. Se aiheuttaa 63 % tuoteryhmän ilmastonmuutosvaikutuksista ja 92 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 53 % happamoitumisvaikutuksista 26 % kotimaisista alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista. Ulkomaisen kasvinviljelyn kuormitukset muodostavat suurimman erän viljatuotteiden käytöstä aiheutuvista tuonnin päästöistä. Kasvinviljely aiheuttaa 46 % ilmastonmuutosvaikutuksista ja 75 % vesistöjen rehevöitymisvaikutuksista, 32 % tuoteryhmän tuonnin alailmakehän otsonin muodostumisvaikutuksista ja 53 % happamoitumisvaikutuksista. 7 Johtopäätökset Elintarviketuotantoketjun kokonaistarkastelu osoittaa, että maatalouden ympäristöpäästöjä on edelleen vähennettävä. Tuotantoketjuja on kuitenkin välttämätöntä tarkastella kokonaisuutena ja kehittää vuorovaikutteisesti. Raaka-ainevaiheen kuormituksia on tarkasteltava osana kokonaisuutta, ja myös elintarvikeketjun loppupään toimijoille on pystyttävä viestimään alkutuotannon ongelmista ja niiden korjaamiseksi tehdystä työstä. Alkutuotannossa on muutamia avainalueita, joita täytyy kehittää. Helpoimmasta päästä aloittaen ensimmäisenä on koneiden, laitteiden ja tuotantorakennusten energiankäytön tehostaminen, ja toisaalta energian hankinnan ja käytön optimointi järjestelmänäkökulmasta. Energian merkitys korostuu bioenergiayksiköiden rakentamisen lisääntyessä. Eri energiamuotojen optimointi ja siinä onnistuminen on loppukäytön näkökulmasta erittäin olennaista. Energian kokonaiskäytön ja hankinnan tarkka dokumentointi on lopputuotteiden hiilijalanjäljen laskemisen kannalta välttämätön edellytys.

116 116 Toinen alkutuotannon kannalta kriittinen alue on vesistökuormitus. Tässä ympäristövaikutusluokassa maatalous on ratkaisevassa asemassa ja sen haasteet ovat suuret, mutta myös mahdollisuudet ovat monipuoliset. Vesistökuormitus kärjistyy eläinperäisten lopputuotteiden kohdalla, mikä johtuu pääosin pitkästä tuotantoketjusta. Päästöjen suurin lähde on rehuntuotannon voimakkaasti lannoitetut nurmet. Toisaalta nurmet parantavat maan rakennetta, mikä olisi välttämätöntä pintahuuhtoumien vähentämiseksi myös pelkän viljanviljelyn valta-alueilla. Tietyssä tilanteessa myös salaojien kautta tulevat valumat ovat rehevöitymisen kannalta tärkeitä. Ennustetussa ilmastonmuutostilanteessa sateen voimakkuuden suurien vaihteluiden aiheuttamien ravinnehuuhtoumien kasvun hallitsemiseksi tulisi pystyä mallintamaan nykyistä tarkemmin erilaisia maalajeja ja erilaista topografiaa edustavien lohkojen hydrologia ja ravinnevirrat. Maan vedenläpäisevyyden parantaminen näyttää välttämättömältä vesistöreunusten suojaamisen rinnalla. Kun otetaan huomioon myös ennustettu kuivien kausien lisääntyminen, saattaisi eri tavoin toteutettu veden varastointi ja esimerkiksi säätösalaojitusjärjestelmien laajempi käyttöönotto olla järkevää. Kasvihuonekaasuista hiilidioksidin tuotanto liittyy energiankäytön lisäksi myös kasvualustojen käsittelyyn. Turvemaita ollaan nyt jo poistamassa aktiivisesta viljelystä. Kivennäismailla hiilen määrän nostaminen takaisin muutamaa vuosikymmentä edeltävälle tasolle on monessakin mielessä edullista. Maan orgaaninen aines lisää sen veden läpäisevyyttä ja liittyy sekä vesikuormitusten että kuivuuden hallintaan. Samalla maan orgaanisen aineksen lisäys sitoo ilmakehän ylimäärähiiltä. Maan hiilivaraston merkityksestä on viime aikoina tuotettu useita hyvin lupaavia tarkasteluja ja toisaalta saatu hälyttäviä tuloksia (Puzachenko et al. 2006, Cerri 2008). Viljelylohkojen hiilivarastot liittyvät suoraan lopputuotteiden hiilijalanjäljen laskemiseen ja vaativat erityisesti tilakohtaista järjestelmän hallintaa, mikä voi johtaa vaikkapa tilakohtaisten hiilijalanjälkien käyttöön kilpailun välineenä. Kasvihuonekaasuista ongelmallisin on dityppioksidi (N 2 O). Sen hallinnassa, mikä on käytännössä hyvin haastavaa, on tutkimuksella vielä paljon tekemistä. Dityppioksidin muodostuminen riippuu maan kunnosta. Muodostumiselle edullisia anaerobisia olosuhteita syntyy eniten tiivistyneissä maissa. Maan orgaaninen aines vähentää tiivistymisalttiutta. Toinen ongelmallinen kaasu on metaani. Märehtijöiden ruuansulatuksessa sitä syntyy joka tapauksessa. Siihen yritetään ja voidaan vaikuttaa rehuja kehittämällä. Naudan perusominaisuus karkearehun syöjänä kannattanee kuitenkin hyödyntää jatkossakin. Lannan käsittelyyn liittyvä dityppioksidi tulisi sitä vastoin saada kuriin. Paras tapa hallita lannan päästöjä lienee joko tuottaa lannasta biokaasua mahdollisimman joustavalla tilakohtaisella tai

117 117 yritysyhteistyössä toteutetulla järjestelmällä, tai erottaa suljetussa järjestelmässä lannan kiintoaines ja vesi, ja hyödyntää nämä molemmat erikseen. Ympäristövaikutusten kannalta tärkeimpien tuotteiden eli maitotuotteiden, lihan, viljatuotteiden sekä ravitsemus- ja juomapalvelujen osalta tuonnin ympäristövaikutusten osuus on % ja jopa 50 %. Varsinkin ravitsemus- ja juomapalvelujen osalta tuonnin suhteellinen merkitys korostuu. Tuontituotteiden ympäristövaikutusten arviointi on tällä hetkellä huomattavasti epätarkempaa kuin kotimaisten tuotteiden. Kuitenkin tuontituotteiden alkuperän ja ympäristövaikutusten tuntemus kuuluisi ketjun vastuullisuuteen yhtä lailla kuin kotimaisten tuotteiden tuntemus. Ympäristövaikutusarvio tulee ennen pitkää todennäköisesti tehtäväksi ainakin sellaisten raaka-aineiden osalta, joiden osuus lopputuotteessa on marginaalista suurempi. Marginaalisuuden raja voi olla 10 %:a tai jopa vain muutaman prosentin. Tähän tulisi jo nyt rakentaa valmiudet. Alkuvaiheessa arvioinnissa joudutaan käyttämään kansainvälisten tietokantojen vaihtelevasti epätarkkoja tai vaikeasti sovellettavia oletusarvoja, mutta lisätutkimusten myötä niidenkin tarkkuus paranee. Kotimaisen tuotannon kilpailukyvyn vahvistamiseksi tulisi kiinnittää huomiota yllä mainittuihin ongelmiin ja löytää niihin spesifisiä parannuskeinoja ja ratkaisuja. Sen lisäksi Suomen on mahdollista saada kilpailuetua muistakin hyvin hoidettavista seikoista: meillä on paljon tilaa ja suuri maan hiilivaranto, runsaasti vettä, hallittu tuotantojärjestelmä ja hyvin paljon yksityiskohtaista tietoa, kuten neuvontajärjestöjen ja yritysten sopimusviljelyyn liittyvät jatkuvasti kasvavat tietoaineistot. Nämä aineistot tulisi saada tehokkaaseen käyttöön tuotannon ympäristödokumentoinnin tehostamiseksi ja kuluttajille suunnatun läpinäkyvän ympäristöviestinnän parantamiseksi. Tässä raportointiesimerkissä on avattu monia tulosaineistojen yhteistyön alueita ja valmisteltu monia erillisiä rakenteellisia yhteensopivuus- ja yhteiskäyttöisyysyksityiskohtia, joita ei raportin paisumisen uhalla ole ollut mahdollista lähteä yksityiskohtaisesti raportoimaan, mutta joihin voidaan palata tapauskohtaisesti. Mikä sitten on ympäristövastuullisuutta? Se, että asiat dokumentoidaan mahdollisimman luotettavalla tasolla läpi koko tuotantoketjun ja dokumentoinnista tuotetaan mittareita, joilla asiakas pystyy arvioimaan valmista tuotetta mahdollisimman objektiivisesti. Eikä prosessi voi jäädä pysähtyneisyyden tilaan, vaan sen on jatkuvasti parannuttava tiedon ja teknologian kehityksen myötä. Tämä on elintarvikeketjun osalta hyvin haasteellista, koska raakaainetuotanto on vahvasti hajautettua, tuotteiden jalostusprosessit huomattavasti keskite-

118 118 tympiä ja kulutusprosessit taas raaka-ainetuotantoakin hajautetumpia. Raakaainetuotannon paikkakohtainen tieto täytyy koostaa ja yleistää luotettavasti tiiviiseen muotoon ja kuljetettava alkuperään liittyvää läpinäkyvyysperiaatetta noudattaen läpi monimutkaisen jalostusketjun, jonka päässä tieto on avattava erilaisille kuluttajasegmenteille ja linkitettävä erilaisten kuluttajien arvo- ja kokemusmaailmaan. Tämä haaste on elintarvikeketjun tuotantonäkökulmasta nyt otettu, mutta sen läpivienti vaatii paljon työtä kuluttajarajapinnan rakentamiseksi.

119 Lähteet Cerri Carlos C. 2008, Emissions due to land use changes in Brazil, EU Conference on Soil and Climate Change, 12 June Saatavissa: Elinkeinoelämän keskusliitto Vastuullinen yritystoiminta käytäntöjä suomalaisissa yrityksissä. Saatavissa: 06/Vastuullinen_yritystoim.pdf Elintarviketeollisuusliitto ry Elintarviketeollisuuden ympäristövastuun raportti Saatavissa: Elintarviketeollisuusliitto ry 2007a. Elintarviketeollisuus mukaan uuteen energiatehokkuussopimukseen. Tiedote Saatavissa: Elintarviketeollisuusliitto ry 2007b. Yhteenveto Elintarviketeollisuusliiton vuonna 2007 toteuttamasta ympäristövastuun kyselystä s. Elintarviketeollisuusliitto ry Yhteenveto Elintarviketeollisuusliiton vuonna 2008 toteuttamasta ympäristövastuun kyselystä. 8 s. Elintarviketeollisuusliitto ry Tilastot. Elintarvikkeiden vienti 2008 kauppa-alueittain. Saatavissa: Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) Lehmien laiduntaminen parantaa hyvinvointia. Artikkeli. Saatavissa: Enkama, K. (toim.) Maailma numeroina. Tilastokeskus Saatavissa: Euroopan yhteisöjen komissio, 2001, KOM (2001) 68 lopullinen Vihreä kirja yhdennetystä tuotepolitiikasta. Saatavissa: Euroopan yhteisöjen komissio, KOM(2003) 302 lopullinen KOMISSION Tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Yhdennetty tuotepolitiikka. Elinkaariajattelu politiikan perustana. Saatavissa: Evira Kaupan pakkaamien ja irtotavarana myytävien elintarvikkeiden merkinnät. Eviran ohje 17016/1. EY EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS N:o 178/2002, 2 artikla Elintarvikkeen määritelmä, Euroopan yhteisöjen virallinen lehti, Forsman-Hugg, S., Katajajuuri, J-M., Paananen, J., Pesonen, I., Järvelä, K., Mäkelä, J Elintarvikeketjun vastuullisuus. Kuvaus vuorovaikutteisesta sisällön rakentamisen prosessista. Maa- ja elintarviketalous 140: 74 s. Grain Earth matters - Tackling the climate crisis from the ground up. Seedling, October 2009 Saatavissa:

120 120 Goodland, R. & Anhang, J Livestock and Climate Change. World Watch Magazine Volume 22, Saatavissa: Grönroos, J. ja Nikander, A Kasvihuonetuotanto ja ympäristö. Kyselytutkimuksen tulokset. Suomen ympäristökeskuksen moniste 257, 45 s. Saatavissa: Grönroos, J. ja Voutilainen P Maatalouden tuotantotavat ja ympäristö. Inventaarioanalyysin tulokset. Suomen ympäristökeskuksen moniste s. Saatavissa: Ilomäki, M., Tuomainen, J. ja Kautto, P Ympäristövastuu globaaleissa tuoteketjuissa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 21. IPCC The Working Group II contribution to the IPCC Fourth Assessment Report. Chapter 5 Food, fibre and forest products. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Juga, J Suomalainen kotieläintutkimus ja sen kehitystarpeet. Saatavilla: Katajajuuri, J.-M., Virtanen, Y., Voutilainen, P., Tuhkanen, H.-R., Kurppa, S Elintarvikkeiden ympäristövaikutukset : FOODCHAIN. MMM:n julkaisuja 6: 64 p. Voutilainen, P., Katajajuuri, J.-M., Tuhkanen, H.-R. ja Honkasalo, N Kesäpöytä Juustokermaperunoiden ja Pirkka-perunajauhon ympäristövaikutukset. Maa- ja elintarviketalous s. Katajajuuri Lähiruoka ei palloa pelasta. Tiede-lehti 3/2009: Katajajuuri, J-M., Grönroos, J., Usva, K., Virtanen, Y., Sipilä, I., Venäläinen, E., Kurppa, S., Tanskanen, R., Mattila, T. ja Virtanen, H Broilerin fileesuikaleiden tuotannon ympäristövaikutukset ja kehittämismahdollisuudet. Maa- ja elintarviketalous 90: 118 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö Työryhmämuistio siitä, miten kuluttajat saavat tietoa elintarvikkeen tuotantotavasta ja alkuperästä. KTM Markkinaosasto Julkaisuja 31/2007. Keskitalo, A Environmental Impacts of Conventionally and Year-round produces Greenhouse Tomato (Solanun lycopersicum L.) Production Chain in Finland. Master Thesis, University of Helsinki Department of Applied Biology, Agroecology. Jan Kurppa, S Tuotteen elinkaari ja ympäristökysymykset. In: toim. Jaana Gustafsson ja Eeva Nuotio. Ympäristön ehdoilla? Maaseudun mahdollisuudet ja haasteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A:63: p Kuussaari M., Heliölä J., Tiainen J. & Helenius J. (toim.) Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle: MYTVAS -loppuraportti , Suomen ympäristö 4/2008, 208 s.

121 121 Lännen Tehtaat Vuosikertomus Saatavissa: pdf Maa- ja metsätalousministeriö Elintarvikkeiden tärkeimmät laatuominaisuudet ovat turvallisuus ja maku. Tiedote. Saatavissa: Maa- ja metsätalousministeriö MMM tiedottaa Helsinki Elintarvikeklusterin laatuselvitys: Elintarvikealan laadun rakentamiseen tarvitaan kilpailukykyinen malli ja lisää laatutietoisuutta. Saatavissa: Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatilatalouden rakennetuen ja vastaavan yritystoimintaan myönnettävän tuen kohdentamisesta vuonna SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA 2004 Julkaistu Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 2004 N:o Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriön asetus luonnonmukaisesta tuotannosta, luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä ja valvonnasta. 846/2008. Annettu Helsingissä 11 päivänä joulukuuta Mavi Maatalouden ympäristötuki. Motiva Lihanjalostusteollisuudessa testataan energiahallinnan työkaluja. www. bess-project.info. Motiva Xpress 2006/1 s. 16. MTK Maatiloilla on mahdollisuudet laatutyön tekemiseen. MTK:n periaate- ja tavoiteohjelman välitarkastelun arviot vahvistettiin Turun liittokokouksessa Saatavissa: Nissinen, A., Grönroos, J., Heiskanen, E., Honkanen, A., Katajajuuri, J.-M., Kurppa, S., Mäkinen, T., Mäenpää, I., Seppälä, J., TImonen P., Usva, K., Virtanen, Y. ja Voutilainen, P Developing benchmarks for consumer-oriented life cycle assessment -based environmental information on products, services and consumption patterns. Journal of cleaner production 15, 6/2007: Niemi, J. ja Ahlstedt, J. (toim.) Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot MTT Taloustutkimus. 94 s. Perrels, A., Heikkilä, M., Hongisto, M., Hyvönen, K., Katajajuuri, J.-M., Nissinen, A. ja Usva, K Sustainable Consumption and Production Exposed Synthesis report of the CLIMATE BONUS study concerning combined use of carbon footprinting, monitoring, feedback, and rewards, VATT Research reports 143:6. Puzachenko Y.G., Kozlov, D. N., Siunova, E. V. ja Sankovskii, A. G. 2006, Assessment of the Reserves of Organic Matter in the World s Soils: Methodology and Results, Eurasian Soil Science, Vol. 39, No. 12, 2006, pp Saatavissa:

122 122 Päivittäistavarakauppa ry Päivittäistavarakauppa ja ympäristö. Katsaus päivittäistavarakaupan ympäristövaikutuksiin vuonna Saatavana: Reskola, V-P., Alm, M., Eskola, E., Jaakkonen, A-K., Korkman, R., Koski, P., Mattila, I., Nikkola, E., Rajaniemi, M., Rantala, J., Toivonen, A., Tuominen, J., Vainio-Mattila, B., Gynther, L. ja Mattila, H Maatilojen energiaohjelman toimeenpanoa valmistelevan työryhmän loppuraportti. Työryhmämuistio mmm 2009:9. Verkkojulkaisu. Saatavissa: _tyoryhman_loppuraportti.pdf Rikkonen, P Toimintajärjestelmä maatilayrityksen kehittämisvälineenä. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A s. + 2 liitettä. Saatavissa: Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J-M., Härmä, T., Korhonen, M-R., Saarinen, M. ja Virtanen Y Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT -mallilla. Saatavissa: Soimakallio S., Antikainen R. ja Thun R Assessing the sustainability of liquid biofuels from evolving technologies. A Finnish approach. VTT RESEARCH NOTES p. Saatavissa: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy. Elintarviketalous 2009 julkaisun kuvat. Suomen Standardisoimisliitto SFS 2009a. Laadunhallintajärjestelmien luominen. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Suomen Standardisoimisliitto SFS 2009b. Ympäristöjärjestelmä. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Tahvonen, R Kasvihuone ei ole energiasyöppö. Turun Sanomat : 16. Tilastokeskus Greenhouse gas emissions in Finland National inventory report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol. Tilastokeskus. Saatavissa: Tilastokeskus Suomen kasvihuonekaasupäästöt Katsauksia 2/2008. Tolonen K. ja Harmoinen T. (toim.) Maatilayrityksen ympäristöopas. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja : Tieto tuottamaan 126: p Turtola, E. ja Lemola R Maatalouden ympäristötuen vaikutukset vesistökuormitukseen, satoon ja viljelyn talouteen v (MYTVAS 2). Maa- ja elintarviketalous 120. Turtola, E. ja Ylivainio K Suomen kotieläintalouden fosforikierto säätöpotentiaali maatiloilla ja aluetasolla. Maa- ja elintarviketalous s.

123 123 Työtehoseura Lannan parempi hyödyntäminen. Työtehoseuran tiedote lehdistölle. Saatavissa: Ulkopoliittinen instituutti Kehitysmaiden maaseutu on kauppatavaraa. Tiedote. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Usva, K., Hongisto, M., Saarinen, M., Katajajuuri, J. M., Nissinen, A. Perrels, A., Nurmi, P., Kurppa, S. ja Koskela, S Towards certified carbon footprints of products a riad map for data production. Climate Bonus project report (WP#). VATT Research Reports 143: 2. Varsinais-Suomen TE -keskus Erityisympäristötukien suosio kasvaa edelleen. Tiedote. Saatavissa: Virtanen, Y., Usva, K., KatajajuurI, J-M Mallasohra- toimintaverkon kestävyyden parantamisen työkalut (MOKE). Mallas ja olut 2/2006: Voutilainen, P., Katajajuuri, J.-M., Tuhkanen, H.-R. ja Honkasalo, N Kesäpöytä Juustokermaperunoiden ja Pirkka-perunajauhon ympäristövaikutukset. Maa- ja elintarviketalous 34: 54 s. Xsuping, X., Jie, Z., Hongming, H. & Haiou, L Constraint of water resources and countermeasures for local sustainable development of Xi an. Julkaisussa: Söderlund, L., Sippola J. ja Kamijo-Söderlund, M. (toim.) Proceedings SUSDEV-CHINA Symposium. Agrifood Research Reports 68 p Saatavissa: Tilastoaineistolähteet Beyer, D Basic Procedures for Agaricus Mushroom Growing. The Pennsylvania State University, College of Agricultural Sciences Agricultural, Research and Cooperative Extension. Saatavissa: Carlsson-Kanyama, A., Ekström, M. ja Shanahan, H Analysis. Food and life cycle energy inputs: consequences of diet and ways to increase efficiency. Elsevier. Ecological Economics. Saatavissa: Commonwealth of Pennsylvania, Department of Environmental Protection Best practices for environmental protection in the mushroom farm community. Commonwealth of Pennsylvania, Department of Environmental Protection. Saatavissa: Daum, D. ja Schenk, M Evaluation of the acetylene inhibition method for measuring denitrification in soilless plant culture systems. Biology and Fertility of Soils (1997) 24: Springer-Verlag Saatavissa:

124 124 Defra (the Department for Environment, Food and Rural Affairs, UK) Sustainability of the UK strawberry crop. Defra project HH3606NSF. Saatavissa: pleted=0&projectid= Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) Kasvinsuojeluaineiden myynti Suomessa Saatavissa: summary_of_the_volume_and_value_of_plant_protection_product_sales_in_2005.pdf European Environment Agency (EEA) EMEP/CORINAIR Emission Inventory Guidebook Verkkojulkaisu. Saatavissa: farmit.net Sikojen ruokintakysely Verkkojulkaisu. Saatavissa: 04 Grisso, R, Perumpral, J. ja Zoz, F Spreadsheet for matching tractors and drawn implements. Applied Engineering in Agriculture, Vol. 23(3): , American Society of Agricultural and Biological Engineers ISSN Hänninen, S., Isotalo, M. ja Mäki-Punto, A Lannan fosfori- ja typpisisältö peltoalaa kohden Varsinais-Suomen kunnissa. Lounais-suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2008. Saatavissa: Haugerud, R. (toim.) Rangifer. Rangifer Report No Nordisk Organ for Reinforskning (NOR). Saatavissa: Hauschild, M., Bastrup-Birk, A., Hertel, O., Schöpp, W. ja Potting, J Photochemical ozone formation. Teoksessa: Potting, J. & Hauschild, M. (toim.) Background for spatial differentiation in life cycle assessment the EDIP 2003 methodology. Institute of Product Development, Copenhagen. Environmental News 80. Himanen, S. & Seppälä, T Raskaana lypsykarjatilan arjessa. Pirkanmaan ammattikorkeakoulu, Massi-hanke. Saatavissa: IPCC IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories Volume 4 Agriculture, Forestry and Other Land Use, IPCC-NGGIP Publications. Saatavissa: Jalli, H Tuotantoon erikoistumalla ja panostamalla huipputuloksia! Jokasorkka LSO Foods Oy:n tuottajalehti 3/2006. Saatavissa: https://www.lso.fi/portal/suomi/jokasorkkalehti/ Jansson, H. ja Särkijärvi, S Talliympäristöopas. MTT Hevostutkimus yhteistyössä Vapo Oy:n kanssa. Saatavissa: Jernsletten, J-L. ja Klokov, K Kestävä porotalous. Tromssan yliopisto. Saamelaisopintojen keskus. Saatavissa:

125 125 Kalkitusyhdistys Kalkitusopas. Verkkojulkaisu. Saatavissa:http://www.kalkitusyhdistys.net/user_files/files/kalkitusopas_2007.pdf Kallioniemi, M Esiselvitys kotieläintalouden ympäristökuormitusta vähentävien menetelmien ja tekniikoiden kustannuksista ja tehokkuudesta. MTT:n selvityksiä 23, 51s., 2 liitettä. Kangas, K. ja Markkanen, P Factors affecting participation in wild berry picking by rural and urban dwellers. Silva Fennica 35(4): Saatavissa: Karhula, T., Latukka, A. ja Rekilä, T Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa. MTT:n selvityksiä 160, 39 s., 7 liitettä. Kauppinen, T., Lähteenoja, S. ja Lettenmeier, M Kotimaisten elintarvikkeiden materiaalipanos. Elintarvike-MIPS. Maa- ja elintarviketalous 130, 91s. Kemppainen, J., Kettunen, J. ja Nieminen, M Porotalouden taloustutkimusohjelma Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kala - ja riistaraportteja nro 281. Saatavissa: Kneeshaw, A Energy Efficiency in Mushroom Production. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Koelsch, R. ja Stowell, R Ammonia Emissions Estimator. University of Nebraska. Saatavissa: Koskimies, H., Uola, J., Joensuu, A. ja Vallinhovi, S Lannan käyttö maatilalla. Eteläpohjanmaan Maaseutukeskus. Koskinen, J Kotamäen lypsykarjatilan lämmitysjärjestelmä suunnittelu ja toteutus. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavissa: https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/6191/tmp.objres.392.pdf?sequence=1 Kotimaiset Kasvikset ry Kasvistase Arvio kasvisten kulutuksesta. Saatavissa: Kuulusa, M Hevosenlannan käyttö lannoitteena Päijät-Hämeessä. Opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu, Mustiala. Saatavissa: at/maaseutuelinkeinot/portletit/maaseutuelinkeinojen_kon_portletit/kuulusa.pdf Kuussaari, M., Heliölä, J., Tiainen, J. ja Helenius, J. (toim.) Maatalouden ympäristötuenmerkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle: MYTVAS loppuraportti Suomen ympäristö 4/2008. Liang, Y., Xin, H., Li, H. & Wheeler, E Ammonia Emissions from Layer Houses. A.S. Leaflet R2011. Iowa State University Animal Industry Report Saatavissa:

126 126 Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja -ohjeet C4, Kotieläinrakennusten ympäristön huolto. Maa- ja metsätalousministeriö 2004a. Tavoitteena terve ja hyvinvoiva hevonen. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Maa- ja metsätalousministeriö 2004b. Tavoitteena terve ja hyvinvoiva lammas. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Maa- ja metsätalousministeriö Tavoitteena terve ja hyvinvoiva nauta. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Maa- ja metsätalousministeriö Porotalous. Verkkojulkaisu. Saatavissa: s.pdf Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike Maatilatilastollinen vuosikirja 2003, SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2003: 62. Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike Maatilatilastollinen vuosikirja SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2004: 61. Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2005a. Maatilatilastollinen vuosikirja SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2005: 63. Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2005b. Puutarhayritysrekisteri SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2005:53. Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2006a. Maatilatilastollinen vuosikirja SVT Maa-, metsä- ja kalatalous Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2006b. Puutarhayritysrekisteri SVT Maa-, metsä- ja kalatalous Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2007a. Maatilatilastollinen vuosikirja SVT Maa-, metsä- ja kalatalous Saatavissa: 30

127 127 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2007b. Pellolta pöytään Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2007c. Puutarhayritysrekisteri SVT Maa-, metsä- ja kalatalous Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2007d. Ravintotase. Balance Sheet for Food Commodities 2005 ja 2006 (ennakko, preliminary). Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2008a. Pellolta pöytään Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2008b. Puutarhayritysrekisteri SVT Maa-, metsä- ja kalatalous Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2008c. Maatilatilastollinen vuosikirja SVT Maa-, metsä- ja kalatalous Saatavissa: 30 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009a. Ruokaperunan tuottajahinnat Maataloustuotteiden hinnat. Hintatilastot. Saatavissa: 30&908_MATILDA_JULKAISUT_ lk=249&952_MATILDA_JULKAISUT_ cls=262 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009b. Teurastamotilastot 2005, 2006 ja Verkkojulkaisu. Saatavissa: 30&908_MATILDA_JULKAISUT_ lk=247&952_MATILDA_JULKAISUT_ cls=260 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009c. Peltokasvitilastot 2005, 2006 ja Verkkojulkaisu. Saatavissa: 30&908_MATILDA_JULKAISUT_ lk=297 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009d. Maidon kokonaistuotanto 2005, 2006 ja Verkkojulkaisu. Saatavissa: 30&908_MATILDA_JULKAISUT_ lk=246&952_MATILDA_JULKAISUT_ cls=255

128 128 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009e. Lihan ja kananmunien tuottajahinnat Maataloustuotteiden hinnat. Hintatilastot. Saatavissa: &_dad=portal30&_schema=portal30&908_matilda_julkaisut_ lk=249&9 52_MATILDA_JULKAISUT_ cls=262 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009f. Kananmunien kokonaistuotanto 2005, 2006 ja Verkkojulkaisu. Saatavissa: 30&908_MATILDA_JULKAISUT_ lk=246&952_MATILDA_JULKAISUT_ cls=255 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009g. Viljan ja rypsin/rapsin tuottajahinnat Maataloustuotteiden hinnat. Hintatilastot. Saatavissa: 30&908_MATILDA_JULKAISUT_ lk=249&952_MATILDA_JULKAISUT_ cls=262 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike 2009h. Meijerimaidon tuottajahinta Maataloustuotteiden hinnat. Hintatilastot. Saatavissa: 30&908_ MATILDA_JULKAISUT_ lk=249&952_MATILDA_JULKAISUT_ cls=262. Tilastokeskus 2006a. Greenhouse gas emissions in Finland National Inventory Report to the UNFCCC. Saatavissa: Marcelis, L Effect of fruit growth, temperature and irradiance on biomass allocation to the vegetative parts of cucumber. Netherlands Journal of Agricultural Science 42-2 (1994) Saatavissa:http://library.wur.nl/ojs/index.php/njas/article/viewFile/604/318 Marcussi, F., Villas Boas, R., Godoy, L. & Goto, R Macronutrient accumulation and partioning in fertigated sweet pepper plants. Scientia Agricola (Piracicaba, Braz.) vol.61 no.1 Piracicaba Jan./Feb. 2004, pp Saatavissa: Mattila, P Ammonia emissions from pig and cattle slurry in the field and utilization of slurry nitrogen in crop production. Doctoral Dissertation. Agrifood Research Reports 87. Mavi Luonnon ja maiseman monimuotoisuus. Perinnebiotoopit. Julkaisija: Maaseutuvirasto. Käsikirjoitus: Tarja Haaranen. 20s. Metla Metsätilastollinen vuosikirja Verkkojulkaisu. Saatavissa: Miekkala S. ja Kirkkari, A-M Vanha maatalousrakennus uudessa käytössä. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 25. Saatavissa: Mikkola, A Kasvihuonekurkun tuotantoketjun ympäristövaikutukset ja niiden vähentämismahdollisuudet. Lahden ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

129 129 Mikkola, H., Puumala, M., Kallioniemi, M. Grönroos, J. Nikander, A. ja Holma, M Paras käytettävissä oleva tekniikka kotieläintaloudessa. Suomen ympäristö 564, ympäristönsuojelu. s URN:ISBN: ISBN (PDF). Julkaisu on saatavissa myös painetussa muodossa ISBN X (nid.) Mitchell, C. Jr., Donald, J. ja Martin, J The value and use of poultry waste as fertilizer. Alabama Cooperative Extension Service, Auburn University, Alabama. Verkkojulkaisu. Saatavissa: MMM Tuotantoeläinten hyvinvointistrategia. MMM Työryhmämuistio 2006:20 MTT 2009a. Kotieläintuotannon tiedot. Julkaisematon MTT 2009b. Ruokintasuositukset. Verkkojulkaisu Saatavissa:https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Rehutaulukot/Ruokintasuositukset/Marehtijat MTT 2009c. MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus Elinkaaritiedot. Julkaisematon. MTT 2009d. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen maa- ja elintarviketaloudessa (ILMASOPU). Tutkimusohjelman tiivistelmä. Saatavissa: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/tutkimus/hankehaku/hankkeentiedot?p_kielik oodi=fi&p_hanke_seqno=72326 Mäkelä, K., Laurikko, J. ja Kanner, H Suomen tieliikenteen pakokaasupäästöt LIISA 2007 laskentajärjestelmä. VTT tutkimusraportti VTT-R Saatavissa: Mäkelä, K TYKO 2007 Suomen työkoneiden päästölaskentajärjestelmän tulostiedosto päivitetty versio mallista Mäkelä, K. Tuominen, A. ja Rusila, K. (2000). TYKO 1999 Työkoneiden päästömalli. VTT Yhdyskuntatekniikka. Tutkimusraportti 546/2000. Saatavissa: NutritionData.com Nutrition Facts. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Näkki, P Ruokinnan suunnittelu turhaa vai tarpeellista? Jokasorkka LSO Foods Oy:n tuottajalehti 11/2005. Saatavissa: https://www.lso.fi/portal/suomi/jokasorkka-lehti/ Paananen, J., Pesonen, I., Isoniemi, M., Mäkelä, J., Kurppa, S. ja Forsman-Hugg, S Maataloustieteen Päivät Esitelmä. Saatavissa: Paavilainen, P Vesistökuormitus pienillä valuma-alueilla. Kuormituksen suuruuden ja vaikutusten arviointi VESKU-työkalulla. Mikkelin kaupungin julkaisuja 8/2003. Pahkala, K., Isolahti, M., Partala, A., Suokannas, A., Kirkkari, A-M., Peltonen, M., Sahramaa, M., Lindh, T., Paappanen, T., Kallio, E. ja Flyktman, M Ruokohelven viljely ja korjuu energian tuotantoa varten. 2. korjattu painos. Maa- ja elintarviketalouden julkaisuja. Saatavissa: Plank, O. ja Kissel, D Plant Analysis Handbook for Georgia. The University of Georgia, College of Agricultural and Environmental Sciences, Cooperative Extension Ser-

130 130 vice. Agricultural & Environmental Services Laboratories. Verkkojulkaisu. Saatavissa: ProAgria Lohkotietokanta-aineisto Julkaisematon. Puutarhaliitto Ry Puutarhanumerot. Tilastoja puutarha-alalta. Puutarhaliiton julkaisuja nro 350. Saatavissa: Regina K., Esala M., Fabbri C., Härtel E., Petersen S.O., Pöllinger A., Valli L., Vinther F.P ja Yamulki S. 2004a Nitrous oxide emissions from organic and conventional crop rotations in Europe. In: Weiske A. (ed.) Proceedings of the international conference Greenhouse gas emissions from agriculture Mitigation options and strategies. Leipzig, Germany. Regina K., Syväsalo E., Hannukkala A. ja Esala M. 2004b. Fluxes of N2O from farmed peat soils in Finland. Eur. J. Soil Sci. 55: Regina K., Virkajärvi P., Saarijärvi K. ja Maljanen M Kasvihuonekaasupäästöt laitumilta ja suojakaistoilta. Julkaisussa: Laitumien ja suojavyöhykkeiden ravinnekierto ja ympäristökuormitus (Virkajärvi P. ja Uusi-Kämppä J., toim.), Maa- ja elintarviketalous 76, 208 s. Risku-Norja, H. (toim.) Maatalouden materiaalivirrat, ekotehokkuus ja ravinnontuotannon kestävä kilpailukyky. Aineiston ja menetelmän kuvaus. MTT:n selvityksiä 27, 112 s., 5 liitettä. Royse, D. 2003a. Cultivation of Oyster Mushrooms. The Pennsylvania State University, College of Agricultural Sciences Agricultural, Research and Cooperative Extension. Saatavissa: Royse, D. 2003b. Cultivation of Shiitake on Natural and Synthetic Logs. The Pennsylvania State University, College of Agricultural Sciences Agricultural, Research and Cooperative Extension. Saatavissa: Ruottinen, M Mansikan ja vadelman viljely kasvihuoneessa kirjallisuuden ja tiedonantojen pohjalta. Marjaosaamiskeskus. c/o Sisä-Savon seutuyhtymä. Seppälä, J., Knuuttila, S. ja Silvo, K Eutrophication of aquatic ecosystems. A new method for calculation the potential contributions of nitrogen and phosphorus. International journal of life cycle assessment 92: Seppälä, J., Posch, M., Johansson, M. ja Hettelingh, J-P Country-dependent characterization factors for acidification and terrestrial eutrophication based on accumulated exceedence as an impact category indicator. International Journal of Life Cycle Assessment 116: Sevón-Aimonen, M.-L Suomalaisen sika-aineksen kasvukäyrä ja kasvun koostumus. Julkaisussa: toim. Marketta Rinne. Maataloustieteen Päivät 2002: Kotieläintiede, Viikki, Helsinki. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja 977: Solomon, S., Qin, D., Manning, M., Alley, R.B., Berntsen, T., Bindoff, N.L., Chen, Z., Chidthaisong, A., Gregory, J.M., Hegerl, G.C., Heimann, M., Hewitson, B., Hoskins, B.J., Joos, F., Jouzel, J., Kattsov, V., Lohmann, U., Matsuno, T., Molina, M., Nicholls, N., Overpeck, J., Raga, G., Ramaswamy, V., Ren, J., Rusticucci, M., Somerville, R., Stocker, T.F.,

131 131 Whetton, P., Wood, R.A. ja Wratt, D Technical summary in: Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, Cambridge. p Sorvala, S., Puumala, M. ja Lehto, M Käyttöveden riittävyys ja Iaatu maatalouden suurissa tuotantoyksiköissä. MTT:n selvityksiä 108, 34 s. Summers, J. (ed.) Can nitrogen and phosphorus excretion levels in poultry be reduced? Factsheet #74. Poultry Industry Council. Canada. Saatavissa: Suomalainen, M Naudan lietelannan käsittelymenetelmien taloudellinen vertailu. Diplomityö. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Saatavissa: https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/29758/naudan%20lietelannan%20k%c3%83% C2%A4sittelymenetelmien%20taloudellinen%20vertailu.pdf?sequence=1 Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML r.y Materiaalisalkku - Hyvinvointia hunajasta. Suomen Metsäyhdistys Volumes and values of forest products in Saatavissa: BD6/$file/G031_eng_07.pdf Suomen Talotekniikan Kehityskeskus Talotekniikan LCA -laskentaohjelman käsikirja Kehitetty osana Talotekniikkajärjestelmien ympäristövaikutukset ja ympäristöselosteet -projektia. Syväsalo E., Regina K, Pihlatie M. ja Esala M Emissions of nitrous oxide from agricultural clay and loamy sand soils in Finland. Nutrient Cycling in Agroecosystems 69: Syväsalo E., Regina K., Turtola E., Lemola R. ja Esala M Fluxes of nitrous oxide and methane, and nitrogen leaching from organically and conventionally cultivated sandy soil in Western Finland. Agric. Ecosyst. Environ. 113: Saatavissa: Tiilikainen, S., Manninen, M., Pihamaa, P. ja Heikkilä, A-M Kokeita ja koettelemuksia - Emolehmätuotanto ja sen tutkimus Suomessa. MTT:n selvityksiä 30, 62 s. 5 liitettä. Tilastokeskus 2006b. Energiatilastot. Vuosikirja Tilastokeskus. Tilastokeskus Polttoaineluokitus. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Tsupari, E., Tormonen, K., Monni, S. ja Vahlman, T Dityppioksidin (N2O) ja metaanin (CH4) päästökertoimia Suomen voimalaitoksille, lämpökeskuksille ja pienpoltolle. VTT working papers 43. Saatavissa: Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoituslautakunta Huiskulan Puutarha Oy:n lämpökeskusta (Huiskulantie 52) koskeva ympäristölupahakemus. Saatavissa:

132 132 United States Environmental Protection Agency EPA National Emission Inventory Ammonia. Emissions from Animal Husbandry Operations. Draft Report. Saatavissa: University of Kentucky Beekeeping and honey production. University of Kentucky, College of Agriculture, New Crop Opportunities Center. Verkkojulkaisu. Saatavissa: USDA USDA National Nutrient Database for Windows Search Software. U.S. Department of Agriculture, Agriculture Research Service. Nutrient Data Laboratory. Yara Tuoteopas. Saatavissa: Yli-Halla, M., Nykänen, A., Siimes, K. ja Tuhkanen, H-R Ympäristötuen ehdot ja maan helppoliukoisen fosforin pitoisuus. Verkkojulkaisu. Saatavissa: Ylivainio, K., Esala, M. ja Turtola, E Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn typpi- ja fosforihuuhtoumat. Kirjallisuuskatsaus. Maa- ja elintarviketalous 121, 74s.

133 133 Liitteet LIITE 1. Elintarvikeketjun tuotteet LIITE 2. Elintarvikeketjun primaarisolmut LIITE 3. Elintarvikeketjun mallin toiminnallinen yksikkö LIITE 4. Ympäristökuormitukset ja niiden karakterisointi LIITE 5. Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut LIITE 6. Tulosraportti LIITE 7. Arviointiseminaarin pöytäkirja

134 134 Liite 1 Elintarvikeketjun tuotteet tuotekoodi Tuote tuoteryhmä Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja (durumvehnä) Viljatuotteet Ohra Viljatuotteet Ruis Viljatuotteet Kaura Viljatuotteet Muu vilja Viljatuotteet Kuivattu, silvitty palkovilja Viljatuotteet Viljasta ja kasviksista valmistetut jauhot; niiden seokset Viljatuotteet Rouhe, karkea jauho ja viljapelletit sekä muut viljatuotteet Viljatuotteet Pehmeä leipä ja tuoreet leivonnaiset Viljatuotteet Korput ja keksit; säilyvät leivonnaiset Viljatuotteet Makaronit, nuudelit, couscous ja niiden kaltaiset jauhotuotteet Viljatuotteet Maltaat Viljatuotteet Ravitsemispalvelut Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut Juomatarjoilupalvelut Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut Henkilöstö- ja laitosruokalapalvelut Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut Ateriapalvelut Ravitsemis- ja juomatarjoilupalvelut Siideri ja muut hedelmäviinit Olut, siideri, virvoitusjuomat ja vedet Muut tislaamattomat käymistietä valmistetut juomat Olut, siideri, virvoitusjuomat ja vedet Olut Olut, siideri, virvoitusjuomat ja vedet Kivennäisvesi ja virvoitusjuomat Olut, siideri, virvoitusjuomat ja vedet Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet Muut tuotteet Sienet, viljellyt Muut tuotteet Metsäsienet Muut tuotteet Muut keräilytuotteet Muut tuotteet Kahvi, paahtamaton Muut tuotteet Tee, pakkauksen paino yli 3 kg Muut tuotteet Kaakaopavut Muut tuotteet Mausteet, muut kuin jalostetut Muut tuotteet Kuorelliset munat Muut tuotteet Luonnonhunaja Muut tuotteet Naudan, lampaan, vuohen, sian ja siipikarjan rasva Muut tuotteet Äyriäiset, jäädytetyt; nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat, jäädytetyt, kuivatut, suolatut tai suolavedessä Äyriäiset, nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat, valmistetut tai säilötyt Muut tuotteet Muut tuotteet Eläin- ja kasviöljyt ja -rasvat, raa at turkisnahat Muut tuotteet Leseet, lesejauhot ja muut viljan käsittelyssä syntyneet jätetuotteet Muut tuotteet Tärkkelys ja tärkkelystuotteet Muut tuotteet Kaakao Muut tuotteet Suklaa ja sokerivalmisteet Muut tuotteet Kahvi, kofeiiniton tai paahdettu Muut tuotteet Tee, teevalmisteet ja yrttitee Muut tuotteet Mausteet ja maustekastikkeet Muut tuotteet Homogenoidut ravintovalmisteet ja dieettiruoka Muut tuotteet

135 135 Liite 1 (jatkoa) Elintarvikeketjun päätuotteet tuotekoodi Tuote tuoteryhmä Keitot, kuorettomat munat, hiivat ja muut elintarvikkeet Muut tuotteet Maito, jalostamaton Maitotuotteet Jalostettu nestemäinen maito ja kerma Maitotuotteet Maito ja kerma kiinteässä muodossa Maitotuotteet Voi ja maitorasvalevitteet Maitotuotteet Juusto ja juustoaine Maitotuotteet Muut meijerituotteet Maitotuotteet Jäätelö, mehujää ja niiden kaltaiset jäädytetyt valmisteet Maitotuotteet Nautakarja Lihatuotteet Lampaat, vuohet Lihatuotteet Hevoset Lihatuotteet Poronliha ja -vuodat Lihatuotteet Elävät siat Lihatuotteet Elävä siipikarja Lihatuotteet Muut elävät eläimet Lihatuotteet Riistan liha Lihatuotteet Naudanliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty Lihatuotteet Sianliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty Lihatuotteet Lampaanliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty Lihatuotteet Muu liha ja muut syötävät eläimenosat Lihatuotteet Siipikarjan, poron sekä riistan liha ja syötävät osat Lihatuotteet Liha ja muut syötävät eläimenosat, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut; lihasta ja muista eläimenosista valmistettu syötävä hieno tai karkea jauho Lihatuotteet Makkarat Lihatuotteet Muut valmisteet ja säilykkeet lihasta, muista eläimenosista tai verestä (sian-, naudanliha- ym. valmisteet ja valmisruoat) Lihatuotteet Maissi Kasvistuotteet Riisi, esikuorimaton Kasvistuotteet Perunat Kasvistuotteet Öljykasvien siemenet ja hedelmät Kasvistuotteet Sokerijuurikas Kasvistuotteet Porkkanat Kasvistuotteet Muut juurekset Kasvistuotteet Tomaatit Kasvistuotteet Kurkut Kasvistuotteet Muut hedelmää kantavat vihannekset (pavut, herneet, pippurit, melonit jne.) Kasvistuotteet Salaatit Kasvistuotteet Kaalit Kasvistuotteet Muut vihannekset (maustekasvit) Kasvistuotteet Perunavalmisteet Kasvistuotteet Jalostetut tai säilötyt kasvikset (pois lukien perunat) Kasvistuotteet Puhdistetut öljyt ja rasvat Kasvistuotteet Margariini ja sen kaltaiset ravintorasvat Kasvistuotteet Esikuorittu riisi Kasvistuotteet Hiottu riisi Kasvistuotteet

136 136 Liite 1 (jatkoa) Elintarvikeketjun päätuotteet tuotekoodi Tuote tuoteryhmä Sokeri Kasvistuotteet Kasvimehut ja kasviuutteet, pektiiniyhdisteet, kasvilimat ja paksunnosaineet Kasvistuotteet Kala, tuore tai jäähdytetty Kalatuotteet Muut kalatalouden tuotteet Kalatuotteet Kalafileet, muu kalanliha ja kalan maksa, mäti ja maiti, tuore tai Kalatuotteet jäähdytetty Kala, kalafileet, muu kalanliha ja kalan maksa, mäti ja maiti, Kalatuotteet jäädytetty Kuivattu, suolattu tai suolavedessä oleva kala; savustettu kala; Kalatuotteet syötävä kalajauhe Kalavalmisteet ja -säilykkeet Kalatuotteet Viininrypäleet Hedelmä- ja marjatuotteet Banaanit, ananakset, kookospähkinät ym. Hedelmä- ja marjatuotteet Sitrushedelmät Hedelmä- ja marjatuotteet Muut hedelmät ja pähkinät Hedelmä- ja marjatuotteet Marjat, viljellyt Hedelmä- ja marjatuotteet Metsämarjat Hedelmä- ja marjatuotteet Hedelmä- ja kasvismehut Hedelmä- ja marjatuotteet Jalostetut tai säilötyt hedelmät ja pähkinät Hedelmä- ja marjatuotteet Tislatut alkoholijuomat Alkoholijuomat Viinit Alkoholijuomat

137 137 Liite 2 Elintarvikeketjun primaarisolmut Primaarisolmut ovat sellaisia solmuja, joiden jokin päätuote on elintarvikkeeksi tai elintarvikkeisiin perustuvaksi palveluksi luokiteltu tuote eli elintarvikeketjun päätuote. Tuotantosolmujen koodit eivät ole kaikilta osin KTT luokituksen mukaisia. Päätuotteet ks. liite 1. solmukoodi tuotantosolmu Kasvinviljely (Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja) Kasvinviljely (Ohra) Kasvinviljely (Ruis) Kasvinviljely (Kaura) Kasvinviljely (Muu vilja) Kasvinviljely (Perunat) Kasvinviljely (Kuivattu, silvitty palkovilja) Kasvinviljely (Öljykasvien siemenet ja hedelmät) Kasvinviljely (Sokerijuurikas) Kasvinviljely (Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet) Puutarhatalous (Porkkanat) Puutarhatalous (Muut juurekset) Puutarhatalous (Tomaatit) Puutarhatalous (Kurkut) Puutarhatalous (Muut hedelmää kantavat vihannekset (pavut, herne) Puutarhatalous (Salaatit) Puutarhatalous (Kaalit) Puutarhatalous (Muut vihannekset (maustekasvit)) Puutarhatalous (Sienet, viljellyt) Puutarhatalous (Muut hedelmät ja pähkinät) Puutarhatalous (Marjat, viljellyt) Puutarhatalous (Metsämarjat) Puutarhatalous (Metsäsienet) Varsinainen kotieläintalous (Nautakarja) Varsinainen kotieläintalous (Maito, jalostamaton) Varsinainen kotieläintalous (Lampaat, vuohet) Varsinainen kotieläintalous (Hevoset) Varsinainen kotieläintalous (Elävät siat) Varsinainen kotieläintalous (Elävä siipikarja) Varsinainen kotieläintalous (Kuorelliset munat) Muu kotieläintalous (Poronliha ja -vuodat) Muu kotieläintalous (Luonnonhunaja) 015 Metsästys ja riistanhoito 05 Kalastus ja kalanviljely 151 Teurastus sekä lihanjalostus ja lihan säilyvyyskäsittely 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä 153 Hedelmien, marjojen ja vihannesten jalostus ja säilöntä 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 155 Meijerituotteiden ja jäätelön valmistus

138 138 Liite 2 (jatkoa) Elintarvikeketjun primaarisolmut Primaarisolmut ovat sellaisia solmuja, joiden jokin päätuote on elintarvikkeeksi tai elintarvikkeisiin perustuvaksi palveluksi luokiteltu tuote eli elintarvikeketjun päätuote. Tuotantosolmujen koodit eivät ole kaikilta osin KTT luokituksen mukaisia. Päätuotteet ks. liite 1. solmukoodi tuotantosolmu 156 Myllytuotteiden ja tärkkelyksen valmistus 157 Eläinten ruokien valmistus 158 Muu elintarvikkeiden valmistus 159 Juomien valmistus 553 Ravitsemistoiminta

139 139 Liite 3 Elintarvikeketjun mallin toiminnallinen yksikkö Toiminnallinen yksikkö on loppu- ja palvelukäytöstä muodostuva kysyntä elintarvikeketjulle. Toiminnallinen yksikkö perustuu vuoden 2005 tietoihin Elintarvikeketjun tuote tai palvelu Kotimainen kysyntä, milj. Tuontikysyntä, milj. Varsinainen Yhteensä Varsinainen loppukäyttö loppukäyttö Palvelu ja muu käyttö Palvelu ja muu käyttö Yhteensä Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja (durumvehnä) 5,8 0,0 Maissi 0,0 0,0 Riisi, esikuorimaton 0,0 0,0 Ohra 75,8 0,1 Ruis -7,7 0,0 Kaura 71,4 0,0 Muu vilja 0,0 0,0 Perunat 84,7 2,5 Kuivattu, silvitty palkovilja 0,0 0,0 Öljykasvien siemenet ja hedelmät 0,6 0,5 Sokerijuurikas 0,3 0,0 Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet 0,7 0,0 Porkkanat 13,1 0,9 14,0 1,2 0,1 1,2 Muut juurekset 16,0 0,2 16,3 10,0 0,2 10,2 Tomaatit 46,8 37,0 Kurkut 37,4 1,2 38,6 6,8 0,2 7,0 Muut hedelmää kantavat vihannekset (pavut, herneet, pippurit, melonit jne.) 10,2 3,5 Salaatit 18,5 1,3 19,9 10,2 0,8 11,0 Kaalit 5,6 0,2 5,8 8,5 0,4 8,9 Muut vihannekset (maustekasvit) 3,5 4,8 8,4 6,2 13,2 19,3 Sienet, viljellyt 4,4 0,0 4,4 0,4 0,0 0,4 Viininrypäleet 0,0 0,0 0,0 16,2 0,6 16,8 Banaanit, ananakset, kookospähkinät ym. 0,0 0,0 0,0 56,4 2,5 58,9 Sitrushedelmät 0,0 0,0 0,0 54,1 1,1 55,2 Muut hedelmät ja pähkinät 6,4 0,0 6,4 76,5 0,4 76,9 Marjat, viljellyt 55,4 1,4 56,8 3,1 0,2 3,3 Metsämarjat 31,4 0,0 Metsäsienet 13,6 0,0 Muut keräilytuotteet 0,0 3,2 Kahvi, paahtamaton 0,0 0,5 Tee, pakkauksen paino yli 3 kg 0,0 1,2 Kaakaopavut 0,0 0,0 Mausteet, muut kuin jalostetut 0,0 0,7 Nautakarja 49,4 0,2 Maito, jalostamaton 21,3 0,0 Lampaat, vuohet 2,9 0,0 Hevoset 1,0 1,0

140 140 Liite 3 (jatkoa) Elintarvikeketjun mallin toiminnallinen yksikkö Kotimainen kysyntä, milj. Tuontikysyntä, milj. Elintarvikeketjun tuote tai palvelu Varsinainen loppukäyttö Palvelu ja muu käyttö Yhteensä Varsinainen loppukäyttö Palvelu ja muu käyttö Yhteensä Poronliha ja vuodat 4,6 0,0 Elävät siat 32,7 0,0 Elävä siipikarja 2,7 0,0 Kuorelliset munat 28,0 0,3 28,3 0,0 0,0 0,0 Muut elävät eläimet -1,9 0,8 Luonnonhunaja 10,5 2,2 Riistan liha 69,2 0,4 69,6 0,0 0,0 0,0 Kala, elävä (kalanpoikaset) 5,4 0,0 Kala, tuore tai jäähdytetty 54,7 8,4 63,1 18,9 14,4 33,3 Muut kalatalouden tuotteet 1,7 1,3 Naudanliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty 36,9 47,1 84,0 5,1 6,1 11,3 Sianliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty 183,4 57,4 240,8 9,3 5,0 14,3 Lampaanliha, tuore, jäähdytetty ja jäädytetty 2,4 0,6 2,9 4,0 1,0 5,0 Muu liha ja muut syötävät eläimenosat 117,8 0,5 118,3 1,9 0,0 1,9 Naudan, lampaan, vuohen, sian ja siipikarjan rasva 2,8 0,0 Siipikarjan, poron sekä riistan liha ja syötävät osat 76,6 14,9 91,5 13,0 3,0 16,0 Liha ja muut syötävät eläimenosat, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut; lihasta ja muista eläimenosista valmistettu syötävä 113,3 0,2 113,5 4,3 0,0 4,3 hieno tai karkea jauho Makkarat 234,6 56,2 290,7 14,5 1,5 16,1 Muut valmisteet ja säilykkeet lihasta, muista eläimenosista tai verestä (sian-, naudanliha- 124,1 216,9 340,9 6,8 12,3 19,2 ym. valmisteet ja valmisruoat) Kalafileet, muu kalanliha ja kalan maksa, mäti ja maiti, tuore tai jäähdytetty 29,7 0,1 29,8 2,6 0,0 2,6 Kala, kalafileet, muu kalanliha ja kalan maksa, mäti ja maiti, jäädytetty 6,0 0,0 6,0 6,2 0,3 6,5 Kuivattu, suolattu tai suolavedessä oleva kala; savustettu kala; syötävä kalajauhe 25,8 5,8 31,6 3,3 0,9 4,2 Kalavalmisteet ja säilykkeet 24,3 6,0 30,3 25,6 7,1 32,7 Äyriäiset, jäädytetyt; nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat, jäädytetyt, 0,0 0,0 0,0 0,4 0,2 0,6 kuivatut, suolatut tai suolavedessä Äyriäiset, nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat, valmistetut tai säilötyt 0,2 0,1 0,3 5,9 5,4 11,3 Perunavalmisteet 39,8 9,6 49,4 24,4 4,5 28,9 Hedelmä- ja kasvismehut 147,8 0,1 147,9 47,0 0,2 47,1 Jalostetut tai säilötyt kasvikset (pois lukien perunat) 57,9 14,1 72,0 31,8 8,0 39,8 Jalostetut tai säilötyt hedelmät ja pähkinät 43,7 8,6 52,3 26,9 11,2 38,1 Eläin- ja kasviöljyt ja -rasvat, raa at turkisnahat 11,9 0,2 Puhdistetut öljyt ja rasvat 20,4 0,1 20,5 3,3 0,1 3,3 Margariini ja sen kaltaiset ravintorasvat 60,0 4,7 64,7 24,0 2,5 26,5 Jalostettu nestemäinen maito ja kerma 301,9 62,5 364,4 0,4 0,1 0,5 Maito ja kerma kiinteässä muodossa 31,0 0,1

141 141 Liite 3 (jatkoa) Elintarvikeketjun mallin toiminnallinen yksikkö Kotimainen kysyntä, milj. Tuontikysyntä, milj. Elintarvikeketjun tuote tai palvelu Varsinainen loppukäyttö Palvelu ja muu käyttö Yhteensä Varsinainen loppukäyttö Palvelu ja muu käyttö Yhteensä Voi ja maitorasvalevitteet 157,9 3,8 161,7 1,2 0,1 1,2 Juusto ja juustoaine 346,7 90,7 437,4 71,8 32,0 103,8 Muut meijerituotteet 179,1 50,7 229,8 15,4 7,3 22,7 Jäätelö, mehujää ja niiden kaltaiset jäädytetyt valmisteet 54,8 2,9 57,7 30,0 1,1 31,1 Esikuorittu riisi 0,0-0,5 Viljasta ja kasviksista valmistetut jauhot; niiden seokset 18,2 0,9 19,0 1,2 0,1 1,3 Rouhe, karkea jauho ja viljapelletit sekä muut viljatuotteet 49,1 0,2 49,3 20,8 0,1 20,8 Hiottu riisi 0,4 0,1 0,5 5,2 1,8 7,1 Leseet, lesejauhot ja muut viljan käsittelyssä syntyneet jätetuotteet 1,6-0,1 Tärkkelys ja tärkkelystuotteet 44,8 2,8 47,6 2,3 2,5 4,8 Valmistetut lemmikkieläinten ruoat 14,0 52,7 Pehmeä leipä ja tuoreet leivonnaiset 446,9 117,3 564,2 51,1 7,4 58,5 Korput ja keksit; säilyvät leivonnaiset 89,1 44,8 134,0 30,9 27,9 58,8 Sokeri 57,2 29,7 86,9 6,7 5,5 12,2 Kaakao 0,0 0,0 0,0 6,5 1,8 8,3 Suklaa ja sokerivalmisteet 246,7 28,2 275,0 79,9 16,0 95,8 Makaronit, nuudelit, couscous ja niiden kaltaiset jauhotuotteet 9,6 5,6 15,2 4,8 3,4 8,3 Kahvi, kofeiiniton tai paahdettu 100,0 32,5 132,6 11,6 3,9 15,5 Tee, teevalmisteet ja yrttitee 0,0 0,0 0,0 25,3 6,1 31,4 Mausteet ja maustekastikkeet 50,5 11,2 61,8 27,2 7,6 34,8 Homogenoidut ravintovalmisteet ja dieettiruoka 13,4 2,5 15,8 2,3 0,7 3,0 Keitot, kuorettomat munat, hiivat ja muut elintarvikkeet 167,4 0,4 167,7 73,3 0,3 73,6 Kasvimehut ja kasviuutteet, pektiiniyhdisteet, kasvilimat ja paksunnosaineet 0,0 7,0 Tislatut alkoholijuomat 101,6 16,9 118,5 83,3 25,3 108,6 Viinit 15,5 3,8 19,4 105,4 24,0 129,3 Siideri ja muut hedelmäviinit 57,3 32,1 89,4 6,4 4,0 10,4 Muut tislaamattomat käymistietä valmistetut juomat 1,2 0,1 1,3 1,1 0,1 1,2 Olut 226,6 28,4 255,1 64,5 5,2 69,7 Maltaat 22,6 0,0 Kivennäisvesi ja virvoitusjuomat 250,1 45,8 295,9 23,5 1,8 25,3 Ravitsemispalvelut 1797,8 921,7 2719,5 409,1 33,3 442,4 Juomatarjoilupalvelut 843,4 23,1 866,4 78,1 1,7 79,8 Henkilöstö- ja laitosruokalapalvelut 616,6 120,3 736,9 0,0 0,0 0,0 Ateriapalvelut 101,9 165,7 267,6 0,0 0,0 0,0

142 142 Liite 4 Ympäristökuormitukset ja niiden karakterisointi Karakterisointikertoimien arvot ovat ympäristövaikutuksen yksiköissä per kg päästö. Esim. 1 kg CH4 aiheuttaa 23 kg CO2 eq suuruisen ilmastonmuutosvaikutuksen. Ympäristövaikutus Ympäristökuormitus Karakterisointi kerroin Ympäristövaikutuksen yksikkö Alailmakehän otsonin muodostuminen CH4 0,33 person ppm hour Alailmakehän otsonin muodostuminen NOx 0,35 person ppm hour Alailmakehän otsonin muodostuminen NMVOC 0,27 person ppm hour Happamoituminen SO2 0,463 AEeq Happamoituminen NOx 0,186 AEeq Happamoituminen NH3 0,535 AEeq Ilmaston muutos CO2-fos 1 kg CO2 eq Ilmaston muutos CH4 25 kg CO2 eq Ilmaston muutos N2O 298 kg CO2 eq Ilmaston muutos PFC (CO2ekv) 1 kg CO2 eq Rehevöityminen vesistössä NOx 0,015 kg PO4- eq Rehevöityminen vesistössä NH3 0,04 kg PO4- eq Rehevöityminen vesistössä Ptot 3,06 kg PO4- eq Rehevöityminen vesistössä Ntot 0,42 kg PO4- eq Karakterisointikerrointen lähteet: Alailmakehän otsonin muodostuminen Hauschild ym., 2004 Happamoituminen Seppälä, 2006 Ilmaston muutos Solomon ym., 2007 Rehevöityminen vesistössä Seppälä ym., 2004 Ympäristövaikutuksen yksiköt: Alailmakehän otsonin muodostuminen person ppm hour Alailmakehän otsonille altistumisen kumulatiivinen määrä Happamoituminen AEeq Happamoitumisvaikutus, jonka 1 kg rikkidioksidia saa aikaan, kun otetaan huomioon ympäristön happamoittavan kokonaiskuormituksen intensiteetti (AE tulee sanoista Accumulated exceedence). Ilmaston muutos kg CO2 eq Ilmaston muutosvaikutus, jonka 1 kg hiilidioksidia saa aikaan Rehevöityminen vesistössä kg PO4- eq Rehevöitävä vaikutus, jonka 1 kg fosfaattia saa aikaan joutuessaan vesistöön

143 143 Liite 5 Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut Tuotantosolmujen koodit eivät ole kaikilta osin KTT luokituksen mukaisia. Elinkaaren vaihe Solmukoodi Tuotantosolmu Rehujen valmistus 157 Eläinten ruokien valmistus Lannoitteiden valmistus 2415 Peruskemikaalien valmistus Torjunta-aineiden valmistus 242 Torjunta-aineiden ja muiden maatalouskemikaalien valmistus Kalkin valmistus 265 Sementin, kalkin ja kipsin valmistus Kasvinviljely Kasvinviljely (Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja) Kasvinviljely Kasvinviljely (Ohra) Kasvinviljely Kasvinviljely (Ruis) Kasvinviljely Kasvinviljely (Kaura) Kasvinviljely Kasvinviljely (Muu vilja) Kasvinviljely Kasvinviljely (Perunat) Kasvinviljely Kasvinviljely (Kuivattu, silvitty palkovilja) Kasvinviljely Kasvinviljely (Öljykasvien siemenet ja hedelmät) Kasvinviljely Kasvinviljely (Sokerijuurikas) Kasvinviljely Kasvinviljely (Tekstiileissä käytetyt raa at kasviaineet (puuvilla) Kasvinviljely Kasvinviljely (Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet) Kasvinviljely Ulkomainen kasvinviljely Puutarhatalous Puutarhatalous (Porkkanat) Puutarhatalous Puutarhatalous (Muut juurekset) Puutarhatalous Puutarhatalous (Tomaatit) Puutarhatalous Puutarhatalous (Kurkut) Puutarhatalous Puutarhatalous (Muut hedelmää kantavat vihannekset (pavut, herne) Puutarhatalous Puutarhatalous (Salaatit) Puutarhatalous Puutarhatalous (Kaalit) Puutarhatalous Puutarhatalous (Muut vihannekset (maustekasvit)) Puutarhatalous Puutarhatalous (Sienet, viljellyt) Puutarhatalous Puutarhatalous (Taimet, sipulit, mukulat ja juuret) Puutarhatalous Puutarhatalous (Koristekasvit) Puutarhatalous Puutarhatalous (Muut hedelmät ja pähkinät) Puutarhatalous Puutarhatalous (Marjat, viljellyt) Puutarhatalous Puutarhatalous (Metsämarjat) Puutarhatalous Puutarhatalous (Metsäsienet) Puutarhatalous Puutarhatalous (Hedelmä- ja kasvismehut) Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Varsinainen kotieläintalous (Ohra) Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Varsinainen kotieläintalous (Kaura) Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Varsinainen kotieläintalous (Oljet ja rehukasvit) Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Varsinainen kotieläintalous (Sokerijuurikkaan ja rehukasvien siemenet) Nautaeläinten tuotanto Varsinainen kotieläintalous (Nautakarja) Maidon tuotanto Varsinainen kotieläintalous (Maito, jalostamaton) Sikojen tuotanto Varsinainen kotieläintalous (Elävät siat) Siipikarjan tuotanto Varsinainen kotieläintalous (Elävä siipikarja)

144 144 Liite 5 (jatkoa) Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut Elinkaaren vaihe Solmukoodi Tuotantosolmu Kananmunien tuotanto Varsinainen kotieläintalous (Kuorelliset munat) Muu kotieläintuotanto Varsinainen kotieläintalous (Lampaat, vuohet) Muu kotieläintuotanto Varsinainen kotieläintalous (Hevoset) Muu kotieläintuotanto Varsinainen kotieläintalous (Villa ja eläimenkarva) Muu kotieläintuotanto Muu kotieläintalous (Poronliha ja -vuodat) Muu kotieläintuotanto Muu kotieläintalous (Luonnonhunaja) Muu kotieläintuotanto Muu kotieläintalous (Raa at turkisnahat) Muu kotieläintuotanto Muu kotieläintalous (Muut kalatalouden tuotteet) Maataloutta palveleva toiminta Maataloutta palveleva toiminta (Muu toiminta) Maataloutta palveleva toiminta 014 Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto 015 Metsästys ja riistanhoito Kalan ja riistan tuotanto 05 Kalastus ja kalanviljely Lihatuotteiden tuotanto 151 Teurastus sekä lihanjalostus ja lihan säilyvyyskäsittely Kalatuotteiden tuotanto 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä Kasvituotteiden tuotanto 153 Hedelmien, marjojen ja vihannesten jalostus ja säilöntä Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus Meijerituotteiden tuotanto 155 Meijerituotteiden ja jäätelön valmistus Myllytuotteiden tuotanto 156 Myllytuotteiden ja tärkkelyksen valmistus Muu elintarvikkeiden tuotanto 158 Muu elintarvikkeiden valmistus Juomien tuotanto 159 Juomien valmistus Ravitsemistoiminta 553 Ravitsemistoiminta Kauppa 500 Kauppa, kotitalousesineiden korjaus Kuljetukset 601 Rautatieliikenne Kuljetukset 6024 Tieliikenteen tavarankuljetus Kuljetukset 61 Vesiliikenne Energiateollisuus 100 Energiamineraalien kaivu Energiateollisuus 232 Öljytuotteiden valmistus Energiateollisuus 401 Sähkön tuotanto ja jakelu Energiateollisuus 402 Kaasun tuotanto ja jakelu Energiateollisuus 403 Lämmön tuotanto ja jakelu Metsätalous 0211 Metsän viljely Metsätalous 0212 Puunkorjuu Metsätalous 0219 Muu metsätalous Jätehuolto 9002 Jätehuolto ja muu ympäristön hoito Jätevesihuolto 9001 Viemäri- ja jätevesihuolto Muu talous 130 Metallimalmien louhinta pois lukien uraani ja torium Muu talous 141 Kivenlouhinta Muu talous 142 Hiekan ja saven otto Muu talous 143 Kemiallisten mineraalien louhinta Muu talous 145 Muiden tuotteiden kaivu ja louhinta Muu talous 171 Tekstiilikuitujen valmistus Muu talous 172 Kankaiden kudonta

145 145 Liite 5 (jatkoa) Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut Elinkaaren vaihe Solmukoodi Tuotantosolmu Muu talous 173 Tekstiilien viimeistely Muu talous 174 Sovitettujen tekstiilituotteiden valmistus pois lukien vaatteet Muu talous 175 Muu tekstiilituotteiden valmistus Muu talous 176 Trikooneulosten valmistus Muu talous 177 Neuletuotteiden valmistus Muu talous 181 Nahkavaatteiden valmistus Muu talous 182 Vaatteiden ja asusteiden valmistus Muu talous 183 Turkisten muokkaus; turkistuotteiden valmistus Muu talous 191 Parkitseminen ja muu nahan valmistus Muu talous 192 Laukkujen, satuloiden yms. tuotteiden valmistus Muu talous 193 Jalkineiden valmistus Muu talous 201 Puun sahaus, höyläys ja kyllästys Muu talous 202 Vanerin ja muiden puulevyjen valmistus Muu talous 203 Rakennuspuusepäntuotteiden valmistus Muu talous 204 Puupakkausten valmistus Muu talous 205 Muiden puutuotteiden sekä korkki- ja punontatuotteiden valmistus Muu talous 211 Massan, paperin ja kartongin valmistus Muu talous 212 Paperi- ja kartonkituotteiden valmistus Muu talous 221 Kustantaminen Muu talous 222 Painaminen ja painamista palveleva toiminta Muu talous 223 Ääni-, kuva- ja atk-tallenteiden jäljentäminen Muu talous 241 Peruskemikaalien valmistus Muu talous 243 Maalien, lakan, painovärien yms. valmistus Muu talous 244 Lääkekemikaalien, -kasviuutteiden ja lääkintätuotteiden valmistus Muu talous 245 Pesuaineiden, kosmetiikka- ja toalettituotteiden valmistus Muu talous 246 Muu kemiallisten tuotteiden valmistus Muu talous 247 Tekokuitujen valmistus Muu talous 251 Kumituotteiden valmistus Muu talous 252 Muovituotteiden valmistus Muu talous 261 Lasin ja lasituotteiden valmistus Muu talous 262 Keraamisten tuotteiden valmistus pois lukien ei-tulenkestävien tuotteiden valmistus rakennustarkoituksiin Muu talous 263 Keraamisten laattojen valmistus Muu talous 264 Tiilien ja muun rakennuskeramiikan valmistus Muu talous 266 Betoni-, sementti- ja kipsituotteiden valmistus Muu talous 267 Kivituotteiden valmistus Muu talous 268 Muu ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus Muu talous 271 Raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus (ECSC -tuotteet) Muu talous 272 Putkien valmistus Muu talous 273 Muu raudan ja teräksen jalostus sekä rautaseosten valmistus (ei ECSC-tuotteet) Muu talous 274 Muiden kuin rautametallien valmistus Muu talous 275 Metallien valu

146 146 Liite 5 (jatkoa) Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut Elinkaaren vaihe Solmukoodi Tuotantosolmu Muu talous 281 Metallirakenteiden valmistus Muu talous 282 Metallisäiliöiden, keskuslämmityskattiloiden, -patterien ja kuumavesivaraajien valmistus Muu talous 283 Höyrykattiloiden valmistus pois lukien keskuslämmityslaitteet Muu talous 284 Metallin takominen, puristaminen ja meistäminen; jauhemetallurgia Muu talous 285 Metallin työstö ja päällystäminen Muu talous 286 Ruokailuvälineiden, työkalujen yms. metallituotteiden valmistus Muu talous 287 Muu metallituotteiden valmistus Muu talous 291 Voimakoneiden valmistus pois lukien lentokoneiden ja ajoneuvojen moottorit Muu talous 292 Muu yleiskäyttöön tarkoitettujen koneiden valmistus Muu talous 293 Maa- ja metsätalouskoneiden valmistus Muu talous 294 Työstökoneiden valmistus Muu talous 295 Muu erikoiskoneiden valmistus Muu talous 296 Aseiden ja ammusten valmistus Muu talous 297 Muualla luokittelemattomien kodinkoneiden valmistus Muu talous 300 Konttori- ja tietokoneiden valmistus Muu talous 311 Sähkömoottorien, -generaattorien ja -muuntajien valmistus Muu talous 312 Sähkönjakelu- ja -tarkkailulaitteiden valmistus Muu talous 313 Eristettyjen johtimien ja kaapelien valmistus Muu talous 314 Akkujen ja paristojen valmistus Muu talous 315 Valaistuslaitteiden ja sähkölamppujen valmistus Muu talous 316 Muu sähkölaitteiden valmistus Muu talous 321 Elektronisten piirien ja muiden elektronisten osien valmistus Muu talous 322 Televisio- ja radiolähettimien sekä lankapuhelin- ja -lennätinlaitteiden valmistus Muu talous 323 Televisio- ja radiovastaanottimien, äänen- ja kuvantallennus- ja - toistolaitteiden valmistus Muu talous 331 Lääkintäkojeiden, kirurgisten kojeiden sekä ortopediavälineiden valmistus Muu talous 332 Mittaus-, tarkkailu- ja navigointilaitteiden yms. valmistus pois lukien teollisuuden prosessinsäätölaitteet Muu talous 333 Teollisuuden prosessinsäätölaitteiden valmistus Muu talous 334 Optiikka- ja valokuvausvälineiden valmistus Muu talous 335 Kellojen valmistus Muu talous 341 Autojen valmistus Muu talous 342 Autonkorien ja perävaunujen valmistus Muu talous 343 Autonosien ja -moottorien osien valmistus Muu talous 351 Laivojen ja veneiden valmistus ja korjaus Muu talous 352 Raideliikenteen kulkuneuvojen valmistus ja korjaus Muu talous 353 Ilma-alusten valmistus Muu talous 354 Moottori- ja polkupyörien valmistus Muu talous 355 Muiden kulkuneuvojen valmistus Muu talous 361 Huonekalujen valmistus Muu talous 362 Kultasepäntuotteiden ja kolikoiden valmistus Muu talous 363 Soitinten valmistus

147 147 Liite 5 (jatkoa) Elinkaaren vaiheisiin sijoitetut tuotantosolmut Elinkaaren vaihe Solmukoodi Tuotantosolmu Muu talous 364 Urheiluvälineiden valmistus Muu talous 365 Pelien ja leikkikalujen valmistus Muu talous 366 Muiden tuotteiden valmistus Muu talous 371 Metallijätteiden ja -romun kierrätys Muu talous 372 Muiden jätteiden ja romujen kierrätys Muu talous 410 Veden puhdistus ja jakelu Muu talous 4501 Talonrakentaminen Muu talous 4502 Maa- ja vesirakentaminen Muu talous 4509 Rakennuspalvelutoiminta Muu talous 502 Moottoriajoneuvojen huolto Muu talous 551 Majoitustoiminta Muu talous 6021 Linja-auto, raitiotie- ja metroliikenne Muu talous 6022 Taksiliikenne Muu talous 603 Putkijohtokuljetus Muu talous 62 Ilmaliikenne Muu talous 631 Tien- ja radanpito Muu talous 633 Matkatoimistot ja muu matkailua palveleva toiminta Muu talous 639 Muu liikennettä palveleva toiminta Muu talous 640 Posti- ja teleliikenne Muu talous 650 Rahoitus- ja vakuutustoiminta Muu talous 7021 Asuntojen omistus ja vuokraus Muu talous 703 Muut kiinteistöalan palvelut Muu talous 710 Liike-elämää palveleva toiminta Muu talous 750 Julkinen hallinto, maanpuolustus, pakollinen sosiaalivakuutus Muu talous 80 Koulutus Muu talous 851 Terveydenhuoltopalvelut Muu talous 853 Sosiaalipalvelut Muu talous 910 Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut

148 Ketjuvastuu 2009 Suomen elintarvikeketjun ympäristövaikutusten arviointi Tulokset

149 Ketjuvastuu 2009 Sisällysluettelo 1. Malli, reuna-arvo ja raportin sisältö Kuormitukset Ilmapäästöt Päästöt Elinkaarivaiheittain Ammoniakki (NH3) Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Päästöt Elinkaarivaiheittain F-kaasut (HFC, PFC, SF6) (PFC (CO2ekv)) Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Päästöt Elinkaarivaiheittain Hiilidioksidi, fossiilinen (CO2-fos) Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Päästöt Elinkaarivaiheittain Metaani (CH4) Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Päästöt Elinkaarivaiheittain NMVOC (NMVOC) Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Päästöt Elinkaarivaiheittain Rikkidioksidi (SO2) Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Päästöt Elinkaarivaiheittain Typen oksidit (NOx) Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Päästöt Elinkaarivaiheittain Typpioksiduuli (N2O) Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Vesipäästöt Päästöt Elinkaarivaiheittain Kokonaisfosfori (Ptot) Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Päästöt Elinkaarivaiheittain Kokonaistyppi (Ntot) Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Ympäristövaikutukset Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Alailmakehän otsonin muodostuminen Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Happamoituminen Taulukko Kuva...47

150 3.2.3 Suurimmat osuudet Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Ilmaston muutos Taulukko Kuva Suurimmat osuudet Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Rehevöityminen vesistössä Taulukko Kuva Suurimmat osuudet...56 Ketjuvastuu 2009

151 Ketjuvastuu Malli, reuna-arvo ja raportin sisältö Malli: Kotimaisen tuotannon mallin perustana ovat kansantalouden ympäristölaajennettu panos-tuotos malli (ENVIMAT malli) sekä materiaalivirtatietoihin ja elinkaarianalyysin tapaan muodostettuihin prosessimalleihin perustuva Suomen maataloustuotannon malli. Mallin tuotantosolmujen tuotantofunktiot, tuotantosolmujen väliset kytkennät, tuotantosolmujen tuonnin käyttö ja päästökertoimet perustuvat vuoden 2005 tietoihin. Ulkomaista tuotantoa ja tuontituotteiden kuljetuksia mallissa kuvataan pääasiassa ENVIMAT mallista peräisin olevilla tuotekohtaisilla kuormitustiedoilla. Reuna-Arvo: Mallin reunaehdon muodostavat useat saman aikaisesti loppukäyttöön tuotetut elintarvikeketjun tuotteet. Loppukäyttöön sisältyy elintarvikeketjun tuotteiden varsinainen loppukäyttö sekä loppukäytön kaltainen toimialojen elintarvikekäyttö mm.maanpuolustuksessa, terveudenhuollossa ja kouluissa. Loppukäyttö ei sisällä elintarvikeketjun tuotteiden käyttöä teollisuuden raaka-aineina tai muissa sellaisissa tarkoituksissa, jotka eivät perustu tuotteisiin elintarvikkeina. Varsinainen loppukäyttö käsittää sekä kotimaiset että tuontituotteet, ja muodostuu kotitalouksien ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen käytöstä, julkisyhteisöjen käytöstä, viennin, kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta ja varastojen muutoksesta. Käyttötiedot ovat vuodelta Raportti: Tämä raportti sisältää arvion kotimaisen tuotanon, tuontituotteiden valmistuksen ja tuontituotteiden kuljetusten aiheuttamista ympäristökuormituksista sekä niistä seuraavista ympäristövaikutuksista. Arviossa ovat mukana alaimakehän otsonin muodostuminen, happamoituminen, ilmaston muutos ja rehevöityminen vesistöissä. Muita, sinänsä tärkeitä ympäristövaikutuksia, kuten ekotoksisuus, biodiversiteettivaikutukset, happikato vesistöissä, maan käyttö ja vaikutukset ihmisten terveyteen, ei raportissa ole arvioitu, koska kyseisiä vaikutuksia aiheuttavien kuormitusten tiedot ovat osin puutteellisia ja suhteellisen epävarmoja ja koska karakterisointimenetelmät kuormituksista aiheutuvien ympäristövaikutusten määrittelemiseksi ovat vielä kehitysasteella. Kuormitusinventaario käsittää arviossa mukana olevia ympäristövaikutuksia aiheuttavat kuormitukset. 1

152 Ketjuvastuu Kuormitukset 2.1 Ilmapäästöt Päästöt Elinkaarivaiheittain Ammoniakki (NH3) Taulukko ( Ilmapäästöt, Ammoniakki(NH3) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 2

153 Ketjuvastuu Kuva ( Ilmapäästöt, Ammoniakki(NH3) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 3

154 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Ammoniakki(NH3) ) 4

155 5 Ketjuvastuu 2009

156 Ketjuvastuu Päästöt Elinkaarivaiheittain F-kaasut (HFC, PFC, SF6) (PFC (CO2ekv)) Taulukko ( Ilmapäästöt, F-kaasut (HFC, PFC, SF6)(PFC (CO2ekv)) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 6

157 Ketjuvastuu Kuva ( Ilmapäästöt, F-kaasut (HFC, PFC, SF6)(PFC (CO2ekv)) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 7

158 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, F-kaasut (HFC, PFC, SF6)(PFC (CO2ekv)) ) 8

159 9 Ketjuvastuu 2009

160 Ketjuvastuu Päästöt Elinkaarivaiheittain Hiilidioksidi, fossiilinen (CO2-fos) Taulukko ( Ilmapäästöt, Hiilidioksidi, fossiilinen(co2-fos) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 10

161 Ketjuvastuu Kuva ( Ilmapäästöt, Hiilidioksidi, fossiilinen(co2-fos) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 11

162 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Hiilidioksidi, fossiilinen(co2-fos) ) 12

163 13 Ketjuvastuu 2009

164 Ketjuvastuu Päästöt Elinkaarivaiheittain Metaani (CH4) Taulukko ( Ilmapäästöt, Metaani(CH4) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 14

165 Ketjuvastuu Kuva ( Ilmapäästöt, Metaani(CH4) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 15

166 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Metaani(CH4) ) 16

167 17 Ketjuvastuu 2009

168 Ketjuvastuu Päästöt Elinkaarivaiheittain NMVOC (NMVOC) Taulukko ( Ilmapäästöt, NMVOC(NMVOC) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 18

169 Ketjuvastuu Kuva ( Ilmapäästöt, NMVOC(NMVOC) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 19

170 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, NMVOC(NMVOC) ) 20

171 21 Ketjuvastuu 2009

172 Ketjuvastuu Päästöt Elinkaarivaiheittain Rikkidioksidi (SO2) Taulukko ( Ilmapäästöt, Rikkidioksidi(SO2) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 22

173 Ketjuvastuu Kuva ( Ilmapäästöt, Rikkidioksidi(SO2) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 23

174 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Rikkidioksidi(SO2) ) 24

175 25 Ketjuvastuu 2009

176 Ketjuvastuu Päästöt Elinkaarivaiheittain Typen oksidit (NOx) Taulukko ( Ilmapäästöt, Typen oksidit(nox) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 26

177 Ketjuvastuu Kuva ( Ilmapäästöt, Typen oksidit(nox) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 27

178 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Typen oksidit(nox) ) 28

179 29 Ketjuvastuu 2009

180 Ketjuvastuu Päästöt Elinkaarivaiheittain Typpioksiduuli (N2O) Taulukko ( Ilmapäästöt, Typpioksiduuli(N2O) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 30

181 Ketjuvastuu Kuva ( Ilmapäästöt, Typpioksiduuli(N2O) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 31

182 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Ilmapäästöt, Typpioksiduuli(N2O) ) 32

183 33 Ketjuvastuu 2009

184 Ketjuvastuu Vesipäästöt Päästöt Elinkaarivaiheittain Kokonaisfosfori (Ptot) Taulukko ( Vesipäästöt, Kokonaisfosfori(Ptot) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 34

185 Ketjuvastuu Kuva ( Vesipäästöt, Kokonaisfosfori(Ptot) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 35

186 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Vesipäästöt, Kokonaisfosfori(Ptot) ) 36

187 37 Ketjuvastuu 2009

188 Ketjuvastuu Päästöt Elinkaarivaiheittain Kokonaistyppi (Ntot) Taulukko ( Vesipäästöt, Kokonaistyppi(Ntot) ) Yksikkö: kg Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 38

189 Ketjuvastuu Kuva ( Vesipäästöt, Kokonaistyppi(Ntot) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 39

190 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Vesipäästöt, Kokonaistyppi(Ntot) ) 40

191 41 Ketjuvastuu 2009

192 Ketjuvastuu Ympäristövaikutukset 3.1 Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Alailmakehän otsonin muodostuminen Taulukko ( Alailmakehän otsonin muodostuminen ) Yksikkö: person ppm hour Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 42

193 Ketjuvastuu Kuva ( Vaikutukset, Alailmakehän otsonin muodostuminen(alailmakehän otsonin muodostuminen) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 43

194 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Vaikutukset, Alailmakehän otsonin muodostuminen(alailmakehän otsonin muodostuminen) ) 44

195 45 Ketjuvastuu 2009

196 Ketjuvastuu Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Happamoituminen Taulukko ( Happamoituminen ) Yksikkö: AEeq Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 46

197 Ketjuvastuu Kuva ( Vaikutukset, Happamoituminen(Happamoituminen) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 47

198 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Vaikutukset, Happamoituminen(Happamoituminen) ) 48

199 49 Ketjuvastuu 2009

200 Ketjuvastuu Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Ilmaston muutos Taulukko ( Ilmaston muutos ) Yksikkö: kg CO2 eq Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 50

201 Ketjuvastuu Kuva ( Vaikutukset, Ilmaston muutos(ilmaston muutos) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 51

202 Ketjuvastuu Suurimmat osuudet ( Vaikutukset, Ilmaston muutos(ilmaston muutos) ) 52

203 53 Ketjuvastuu 2009

204 Ketjuvastuu Ympäristövaikutukset Elinkaarivaiheittain Rehevöityminen vesistössä Taulukko ( Rehevöityminen vesistössä ) Yksikkö: kg PO4- eq Elinkaarivaihe Kotimainen Tuotanto Osuus (%) Tuonti Osuus (%) Tuonnin Kuljetus Osuus (%) Yhteensä Osuus (%) Rehujen valmistus Lannoitteiden valmistus Torjunta-aineiden valmistus Kalkin valmistus Kasvinviljely Puutarhatalous Kotieläintalouden rehukasvien tuotanto Nautaeläinten tuotanto Maidon tuotanto Sikojen tuotanto Siipikarjan tuotanto Kananmunien tuotanto Muu kotieläintuotanto Maataloutta palveleva toiminta Kalan ja riistan tuotanto Lihatuotteiden tuotanto Kalatuotteiden tuotanto Kasvituotteiden tuotanto Kasvi- ja eläinrasvojen tuotanto Meijerituotteiden tuotanto Myllytuotteiden tuotanto Muu elintarvikkeiden tuotanto Juomien tuotanto Ravitsemistoiminta Kauppa Kuljetukset Energiateollisuus Metsätalous Jätehuolto Jätevesihuolto Muu talous Yhteensä Vertailtaessa kotimaista tuotantoa ja tuontia on huomioitava, että elinkaaren vaiheiden rajaukset eivät ole yhteneviä. Tuonnissa elinkaarenvaiheet ovat (lähtötiedoille ominaisesti) ketjuja, jotka sisältävät kaikki vaiheet luonnon raakaaineista valmiiksi tuotteeksi, energia mukaan luettuna, kun taas kotimaisessa tuotannossa elinkaaren vaiheisiin sisältyy yleensä vain osa vastaavista ketjuista. Elinkaarenvaiheisiin sisältyy tuonnissa siten enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, siis myös sellaisia toimintoja, joita ei sisälly kotimaisessa tuotannossa kyseiseen vaiheeseen lainkaan. Rajauseroista johtuen elinkaaren vaiheittain esitetyt jakautumat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. On huomioitava myös, että tuonti käsittää kaiken tuonnin, eikä siis ole rajoittunut esimerkiksi pelkästään elintarvikkeiden tuontiin. 54

205 Ketjuvastuu Kuva ( Vaikutukset, Rehevöityminen vesistössä(rehevöityminen vesistössä) ) Jakautumat kotimaiseen tuotantoon, tuontiin ja tuonnin kuljetuksiin ovat elinkaaren vaiheiden rajauseroista johtuen suuntaa antavia, koska elinkaaren vaiheiden rajauksissa on eroja tuonnin ja kotimaisen tuotannon välillä. Elinkaaren vaiheisiin sisältyy tuonnissa enemmän toimintoja kuin kotimaisessa tuotannossa, tavallisesti myös toisia elinkaaren vaiheita. 55

ELINTARVIKEKETJUN YMPÄRISTÖVASTUUN TAUSTARAPORTTI

ELINTARVIKEKETJUN YMPÄRISTÖVASTUUN TAUSTARAPORTTI ELINTARVIKEKETJUN YMPÄRISTÖVASTUUN TAUSTARAPORTTI Joulukuu 2009 Yrjö Virtanen, Helena Hyvärinen, Juha-Matti Katajajuuri, Sirpa Kurppa, Jouni Nousiainen, Merja Saarinen, Taija Sinkko, Kirsi Usva, Juha Virtanen

Lisätiedot

Mineraalisten luonnonvarojen kokonaiskäytön arviointi

Mineraalisten luonnonvarojen kokonaiskäytön arviointi Mineraalisten luonnonvarojen kokonaiskäytön arviointi Johtaja, professori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskus SUOMEN MINERAALISTRATEGIAN AVAJAISSEMINAARI, 17.3.2010 GTK 18.3.2010 Elinkaariajattelu Jyri

Lisätiedot

Kuinka paljon ruokaketjun eri osat saavat elintarvikkeiden hinnasta? Hanna Karikallio

Kuinka paljon ruokaketjun eri osat saavat elintarvikkeiden hinnasta? Hanna Karikallio Kuinka paljon ruokaketjun eri osat saavat elintarvikkeiden hinnasta? Hanna Karikallio Miten ruokaan käytettävät kulutusmenot jakautuvat elintarvikeketjussa? Lähestymistapa perustuu kotimaisten elintarvikkeiden,

Lisätiedot

Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportin julkaisutilaisuus

Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportin julkaisutilaisuus Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportin julkaisutilaisuus Säätytalo Päivittäistavarakauppa ry Toimitusjohtaja 1 Elintarvikeketjun ympäristövastuu ja asiakastoiminnan haasteet Tuoteturvallisuus (Suomessa)

Lisätiedot

Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportoinnin kehittäminen (KETJUVASTUU)-hanke

Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportoinnin kehittäminen (KETJUVASTUU)-hanke Elintarvikeketjun ympäristövastuun raportoinnin kehittäminen (KETJUVASTUU)-hanke Loppuraportti Maa- ja metsätalousministeriölle 1. Tutkimuksen tavoitteet Hankkeessa kehitettiin suomalaisen elintarvikeketjun

Lisätiedot

Tutkittua tietoa mallasohran viljelystä ympäristövaikutusten näkökulmasta

Tutkittua tietoa mallasohran viljelystä ympäristövaikutusten näkökulmasta Tutkittua tietoa mallasohran viljelystä ympäristövaikutusten näkökulmasta Yrjö Virtanen, vanhempi tutkija, MTT Ohrasta olueksi -ketjun ympäristövaikutusten arviointi Elinkaariarviointi (LCA) Luonnon resurssit

Lisätiedot

Ohrasta olueksi -ketjun ympäristövaikutusten kehitys

Ohrasta olueksi -ketjun ympäristövaikutusten kehitys Ohrasta olueksi -ketjun ympäristövaikutusten kehitys Yrjö Virtanen, vanhempi tutkija, MTT Ohrasta olueksi -ketjun ympäristövaikutusten arviointi 2005, arvion päivitys 2010 Elinkaariarviointi (LCA) Luonnon

Lisätiedot

Mittatikun uudet sovellukset

Mittatikun uudet sovellukset Mittatikun uudet sovellukset Juha Matti Katajajuuri MTT Biotekniikka ja elintarviketutkimus Elintarvikeketjun vastuullisuuden (CSR) kehittäminen ja tuotteistaminen vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa

Lisätiedot

Maitosektorin hintarakenteet. Tiedotustilaisuus 9.6.2015 Kuluttajatutkimuskeskus, Metsätalo Ari Peltoniemi, Kyösti Arovuori, Jyrki Niemi

Maitosektorin hintarakenteet. Tiedotustilaisuus 9.6.2015 Kuluttajatutkimuskeskus, Metsätalo Ari Peltoniemi, Kyösti Arovuori, Jyrki Niemi Maitosektorin hintarakenteet Tiedotustilaisuus 9.6.2015 Kuluttajatutkimuskeskus, Metsätalo Ari Peltoniemi, Kyösti Arovuori, Jyrki Niemi Kuluttajahintakehitys maitotuotteissa ja muissa tuotteissa vuosina

Lisätiedot

Muutokset suomalaisten lihan- ja kasvisten kulutuksessa - Onko syömisemme kestävää ja mitkä ovat sen ympäristövaikutukset?

Muutokset suomalaisten lihan- ja kasvisten kulutuksessa - Onko syömisemme kestävää ja mitkä ovat sen ympäristövaikutukset? Muutokset suomalaisten lihan- ja kasvisten kulutuksessa - Onko syömisemme kestävää ja mitkä ovat sen ympäristövaikutukset? Juha-Matti Katajajuuri Vanhempi tutkija Biotekniikka- ja elintarviketutkimus juha-matti.katajajuuri@mtt.fi

Lisätiedot

Ruoka ja ilmastonmuutos Prof. Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus Suomen ilmastopaneelin jäsen

Ruoka ja ilmastonmuutos Prof. Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus Suomen ilmastopaneelin jäsen Ruoka ja ilmastonmuutos Prof. Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus Suomen ilmastopaneelin jäsen Ruoka, ilmasto ja uusiutuva energia -keskustelutilaisuus 2.6.2014, Säätytalo FIG 1. GHG emissions accelerate

Lisätiedot

ENVIMAT - Suomen kansantaloudenmateriaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi

ENVIMAT - Suomen kansantaloudenmateriaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT - Suomen kansantaloudenmateriaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskus 7 10 2009 Suomen kestävän kehityksen toimikunnan kokous 7.10.2009 Suomen kestävän kehityksen

Lisätiedot

Kestävän kalatalouden rakentamisprosessi Saaristo- ja Selkämerellä

Kestävän kalatalouden rakentamisprosessi Saaristo- ja Selkämerellä Kestävän kalatalouden rakentamisprosessi Saaristo- ja Selkämerellä KEHRA: koulutusristeily 9.2. 2011 Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho VARELY/ Kalatalouspalvelut 2/18/11 1 ammattikalastaja Lisää viraston

Lisätiedot

Elinkaariajattelu autoalalla

Elinkaariajattelu autoalalla Elinkaariajattelu autoalalla Mikä on tuotteen ELINKAARI? Tuotteen vaiheet raaka-aineiden hankinnasta tai tuottamisesta tuotteen käyttöön ja loppukäsittelyyn. MARKKINOINTI JAKELU, KAUPPA TUOTANTO KÄYTTÖ,

Lisätiedot

KeHa-hanke Elinkaariajattelu

KeHa-hanke Elinkaariajattelu KeHa-hanke Elinkaariajattelu Kick-off tilaisuudet/ Kestävyysprofiiliselvitys Frans Silvenius tutkija, MTT Mitä tarkoittaa elinkaariarviointi Elinkaariarviointi Viittaa tuotteen tai palvelun koko tuotanto-

Lisätiedot

Suomen elintarviketoimiala 2014

Suomen elintarviketoimiala 2014 Suomen elintarviketoimiala 2014 Strateginen toimialakatsaus Sisällysluettelo Sisällysluettelo Sisällysluettelo 3 Tiivistelmä 8 1 Suomen talous ja elintarviketoimiala 10 1.1 Kansantalouden kehitys 10 1.2

Lisätiedot

Työkalu ympäristövaikutusten laskemiseen kasvualustan valmistajille ja viherrakentajille LCA in landscaping hanke

Työkalu ympäristövaikutusten laskemiseen kasvualustan valmistajille ja viherrakentajille LCA in landscaping hanke Työkalu ympäristövaikutusten laskemiseen kasvualustan valmistajille ja viherrakentajille LCA in landscaping hanke Frans Silvenius, MTT Bioteknologia ja elintarviketutkimus Kierrätysmateriaaleja mm. Kompostoidut

Lisätiedot

Ilmastolounas-esittely 9.10.2013

Ilmastolounas-esittely 9.10.2013 Ilmastolounas-esittely 9.10.2013 Ilmastolounaan tausta MTT Agrifood Research Finland 11/11/2013 2 Kulutuksen ympäristövaikutusten jakautuminen kulutusryhmittäin Muu Koulu/työ Vaatteet Hyvnvointi Vapaa-aika

Lisätiedot

Lihasektorin hintarakenteet

Lihasektorin hintarakenteet Lihasektorin hintarakenteet Ruokamarkkinoiden toimivuus ja elintarvikkeiden hinnanmuodostus Suomessa tutkimushanke Tiedotustilaisuus 10.6.2014 Jyrki Niemi, Ari Peltoniemi, Kyösti Arovuori Tutkimushanke:

Lisätiedot

Viljamarkkinanäkymät. Sadonkorjuuseminaari 2011 Tapani Yrjölä

Viljamarkkinanäkymät. Sadonkorjuuseminaari 2011 Tapani Yrjölä Viljamarkkinanäkymät Sadonkorjuuseminaari 2011 Tapani Yrjölä Vehnän tuotanto Markkinoiden epävarmuus väheni tuotannon kasvun seurauksena Vientimarkkinoiden tarjonta kasvaa Tuotannon kasvu Mustanmeren alueella,

Lisätiedot

Typen ja fosforin alhainen kierrätysaste Suomessa

Typen ja fosforin alhainen kierrätysaste Suomessa Typen ja fosforin alhainen kierrätysaste Suomessa Biolaitosyhdistys ry:n seminaari 16.11.2010 Riina Antikainen Suomen ympäristökeskus Kulutuksen ja tuotannon keskus Sisältö Miksi ravinteet tärkeitä? Miksi

Lisätiedot

Ilmastovaikutuksia vai vesistönsuojelua?

Ilmastovaikutuksia vai vesistönsuojelua? Ilmastovaikutuksia vai vesistönsuojelua? Juha Grönroos ja Tuuli Myllymaa Suomen ympäristökeskus JaloJäte päätösseminaari 2.12.2010, Mikkeli Etelä Savon biomassat TARKASTELUN ULKOPUOLELLE JÄTETYT TOIMINNOT:

Lisätiedot

KeHa-hanke Karjalanpiirakan LCA

KeHa-hanke Karjalanpiirakan LCA KeHa-hanke Karjalanpiirakan LCA Esitys Joensuussa Frans Silvenius tutkija, MTT Tutkimusalue Vastuullinen ruokaketju hyvinvoiva kuluttaja Miten kehitetään ruokaketjun vastuullisuutta ja edistetään kuluttajien

Lisätiedot

Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset

Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset KTM Leena Viitaharju leena.viitaharju@helsinki.fi, 9.10.2014 Tampere Lähiruoka on bisnes! 9.10.2013 1 Yleisenä tavoitteena Suomessa on lähiruoan tuotannon

Lisätiedot

Kala-LCA:n päivitys. Toimittajatilaisuus 25.4. 2012 Säätytalo Frans Silvenius, MTT

Kala-LCA:n päivitys. Toimittajatilaisuus 25.4. 2012 Säätytalo Frans Silvenius, MTT Kala-LCA:n päivitys Toimittajatilaisuus 25.4. 2012 Säätytalo Frans Silvenius, MTT KalaLCA Suomen kalankasvatuksen elinkaaritarkastelun päivittäminen Osallistuneet tutkijat MTT Frans Silvenius, Sirpa Kurppa,

Lisätiedot

Maitosektorin hintarakenteet Suomessa. Professori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskus (Luke) e-mail: jyrki.niemi@luke.fi

Maitosektorin hintarakenteet Suomessa. Professori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskus (Luke) e-mail: jyrki.niemi@luke.fi Maitosektorin hintarakenteet Suomessa Professori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskus (Luke) e-mail: jyrki.niemi@luke.fi Huomioita & kysymyksiä ruokamarkkinoiden toimivuudesta Elintarvikkeiden hintataso, kehitys

Lisätiedot

Suomalaisen keskioluen ympäristövaikutusten elinkaariarviointi Tiivistelmä

Suomalaisen keskioluen ympäristövaikutusten elinkaariarviointi Tiivistelmä Yrjö Virtanen Kirsi Usva Juha-Matti Katajajuuri Mallasohra -toimintoverkon kestävyyden parantamisen työkalut (MOKE) Suomalaisen keskioluen ympäristövaikutusten elinkaariarviointi Tiivistelmä Ohran jalostaja

Lisätiedot

Elintarvikkeiden verotus ja ruoan hinta Suomessa. Elokuu 2013

Elintarvikkeiden verotus ja ruoan hinta Suomessa. Elokuu 2013 Elintarvikkeiden verotus ja ruoan hinta Suomessa Elokuu 2013 Sisältö 1. Elintarvikkeiden verotus Suomessa 2. Ruoan hintataso Suomessa Tausta Työn on laatinut Päivittäistavarakauppa ry:n toimeksiannosta

Lisätiedot

Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa: vaikutukset tilan toimintaan (ILVAMAP) 2012-2015. ILMASE työpaja 6.11.2012

Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa: vaikutukset tilan toimintaan (ILVAMAP) 2012-2015. ILMASE työpaja 6.11.2012 Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa: vaikutukset tilan toimintaan (ILVAMAP) 2012-2015 ILMASE työpaja 6.11.2012 Erikoistutkija Pasi Rikkonen, KTT, MMM(agr.) MTT taloustutkimus Ilmasto- ja energiapolitiikan

Lisätiedot

Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Satakunnassa

Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Satakunnassa Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Satakunnassa KTM Leena Viitaharju leena.viitaharju@helsinki.fi, 4.12.2014 Pori Satakunta Sikses parhaita makuelämyksiä 9.10.2013 1 Yleisenä tavoitteena Suomessa

Lisätiedot

PTT-ennuste: Maa- ja elintarviketalous. syksy 2014

PTT-ennuste: Maa- ja elintarviketalous. syksy 2014 PTT-ennuste: Maa- ja elintarviketalous syksy 2014 Maatalous Maailman viljantuotanto Syksyllä korjataan jälleen ennätyssuuri sato Määrää nostaa hyvä sato kaikkialla Varastot kasvavat hieman Hintojen lasku

Lisätiedot

Ilmastovaikutusten viestintä elintarvikealalla

Ilmastovaikutusten viestintä elintarvikealalla Ilmastovaikutusten viestintä elintarvikealalla 29.1.2015 LYNET-seminaari Yritysten yhteiskuntavastuu Hannele Pulkkinen Hanna Hartikainen Juha-Matti Katajajuuri Ilmastovaikutusten viestintä elintarvikealalla

Lisätiedot

Elintarvikkeiden verotus ja ruoan hinta Suomessa. Helmikuu 2015

Elintarvikkeiden verotus ja ruoan hinta Suomessa. Helmikuu 2015 Elintarvikkeiden verotus ja ruoan hinta Suomessa Helmikuu 2015 Sisältö 1. Elintarvikkeiden verotus Suomessa 2. Ruoan hintataso ja sen kehitys Suomessa Tausta Työn on laatinut Päivittäistavarakauppa ry:n

Lisätiedot

Miksi ruokaa pitää tuottaa Suomessa, eikö perulainen pihvi kelpaa?

Miksi ruokaa pitää tuottaa Suomessa, eikö perulainen pihvi kelpaa? Miksi ruokaa pitää tuottaa Suomessa, eikö perulainen pihvi kelpaa? -Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Suomessa KTM Leena Viitaharju leena.viitaharju@helsinki.fi, Kouvola, 5.4.2016 9.10.2013

Lisätiedot

Suomen maatalouden muutos EU-aikana

Suomen maatalouden muutos EU-aikana Suomen maatalouden muutos EU-aikana Professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT Latokartanonkaari 9 00790 Helsinki, Finland e-mail: jyrki.niemi@mtt.fi Mitä suomalaisessa maa-

Lisätiedot

Elintarvikkeiden hintataso ja hintojen kehitys 12.9.2011

Elintarvikkeiden hintataso ja hintojen kehitys 12.9.2011 ja hintojen kehitys Elintarvikkeiden kuluttajahinnat Suhteessa maan yleiseen hintatasoon on elintarvikkeiden hinta Suomessa Euroopan alhaisimpia. Arvonlisäverottomilla hinnoilla laskettuna elintarvikkeiden

Lisätiedot

Lähiruoan aluetaloudelliset vaikutukset ja käytön edistäminen julkisissa ammattikeittiöissä

Lähiruoan aluetaloudelliset vaikutukset ja käytön edistäminen julkisissa ammattikeittiöissä Lähiruoan aluetaloudelliset vaikutukset ja käytön edistäminen julkisissa ammattikeittiöissä KTM Leena Viitaharju ja HTM Susanna Määttä leena.viitaharju@helsinki.fi, susanna.maatta@helsinki.fi 11.6.2014

Lisätiedot

Ilmastonmuutos lautasella. 10.11.2009 Pääsihteeri Leo Stranius

Ilmastonmuutos lautasella. 10.11.2009 Pääsihteeri Leo Stranius Ilmastonmuutos lautasella 10.11.2009 Pääsihteeri Leo Stranius FAO:n mukaan maatalouseläinten kasvatus on maailmanlaajuisesti liikennettäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Lähde: Steinfeld et al.

Lisätiedot

Viljasektorin hintarakenteet

Viljasektorin hintarakenteet Viljasektorin hintarakenteet Ruokamarkkinoiden toimivuus ja elintarvikkeiden hinnanmuodostus Suomessa tutkimushanke Tiedotus 12.12.2014 Jyrki Niemi, Ari Peltoniemi, Perttu Pyykkönen Viljasektorin hintamarginaaliprosentit

Lisätiedot

Keha-hanke Elinkaariajattelu

Keha-hanke Elinkaariajattelu Keha-hanke Elinkaariajattelu Kick-off tilaisuudet Sirpa Kurppa prof., MTT ELINKAARI? Meijeri Tyytyväinen kuluttaja Tukku- ja vähittäiskauppa Rehuteollisuus ja -kauppa Rehuntuotanto Panosteollisuus ja -kauppa

Lisätiedot

Jätehuolto ja ravinnejalanjälki

Jätehuolto ja ravinnejalanjälki Jätehuolto ja ravinnejalanjälki Jenni Ypyä, MTT Kaisa Grönman, LUT 21.11.2013 Esityssisältö Miksi huomio ravinteisiin? Miten päästään kestävään ravinnetalouteen? Ravinnejalanjälki Ravinteet jätevirroissa

Lisätiedot

Ruokamenot kuluttajan arjessa

Ruokamenot kuluttajan arjessa Ruokamenot kuluttajan arjessa Tieteiden yö Rahamuseossa 13.1.2011 Jarkko Kivistö Ekonomisti Ruokamenot kuluttajan arjessa Ruokamenot Kuinka suuren osan tuloistaan kuluttajat käyttävät elintarvikkeisiin?

Lisätiedot

Ekotehokasta tuotantoa? Elinkaariarviointi (LCA) kertoo tuotteiden ympäristövaikutuksista

Ekotehokasta tuotantoa? Elinkaariarviointi (LCA) kertoo tuotteiden ympäristövaikutuksista Ekotehokasta tuotantoa? Elinkaariarviointi (LCA) kertoo tuotteiden ympäristövaikutuksista Freshabit, Karjaanjoen yleisötilaisuus 31.3.2016 Merja Saarinen, Luke Luonnonvarakeskus Luke Natural Resources

Lisätiedot

Maatilayritysten vastuu alueellisesti määräytyvästä kestävyydestä

Maatilayritysten vastuu alueellisesti määräytyvästä kestävyydestä Maatilayritysten vastuu alueellisesti määräytyvästä kestävyydestä Sirpa Kurppa, prof. Natural Resources Institute Finland (Luke), New business opportunities, Resources smart circular economy 1 Teppo Tutkija

Lisätiedot

Energia ja luonnonvarat: tulevaisuuden gigatrendit. Johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala, EK

Energia ja luonnonvarat: tulevaisuuden gigatrendit. Johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala, EK Energia ja luonnonvarat: tulevaisuuden gigatrendit Johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala, EK Energia ja luonnonvarat: tulevaisuuden gigatrendit Gigaluokan muuttujia Kulutus ja päästöt Teknologiamarkkinat

Lisätiedot

Kestävyys tuotteiden suunnittelun ja teknologian haasteena. Antero Honkasalo Ympäristöministeriö

Kestävyys tuotteiden suunnittelun ja teknologian haasteena. Antero Honkasalo Ympäristöministeriö Kestävyys tuotteiden suunnittelun ja teknologian haasteena Antero Honkasalo Ympäristöministeriö Ekologinen jalanjälki Ekosysteempipalvelut ovat vakavasti uhattuna Erilaiset arviot päätyvät aina samaan

Lisätiedot

Elintarvikkeet Vegaanitko oikeassa?

Elintarvikkeet Vegaanitko oikeassa? Elintarvikkeet Vegaanitko oikeassa? Kotimaisten elintarvikkeiden materiaalipanokset FIN-MIPS Kotitalous tutkimusprojekti KotiMIPS projekti FIN-MIPS Kotitalous tutkimusprojektin puitteissa tutustuttiin

Lisätiedot

Ruoka ja vesi ovat kriittisiä elementtejä globaalisti Suomen erityispiirteet

Ruoka ja vesi ovat kriittisiä elementtejä globaalisti Suomen erityispiirteet Ruoka ja vesi ovat kriittisiä elementtejä globaalisti Suomen erityispiirteet Olli Varis Matti Kummu, Miina Porkka, Mika Jalava Maailman väkiluku: 1960: 3.0 miljardia 2012: 7.0 miljardia 2040: ~9 miljardia

Lisätiedot

uusia päämääriä Rio+20 Lisää tähän ja otsikko kestävä kehitys tuloksia ja Johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala, EK

uusia päämääriä Rio+20 Lisää tähän ja otsikko kestävä kehitys tuloksia ja Johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala, EK Rio+20 Lisää tähän ja otsikko kestävä kehitys tuloksia ja uusia päämääriä Johtaja, EK Säteilevät Naiset seminaari Rion ympäristö- ja kehityskonferenssi 1992 Suurten lukujen tapahtuma 180 valtiota, 120

Lisätiedot

Ajankohtaista maataloudesta. Keski-Suomen Yrittäjien Kevätseminaari Tommi Lunttila 29.4.2015

Ajankohtaista maataloudesta. Keski-Suomen Yrittäjien Kevätseminaari Tommi Lunttila 29.4.2015 Ajankohtaista maataloudesta Keski-Suomen Yrittäjien Kevätseminaari Tommi Lunttila 29.4.2015 Ajankohtaista maa- ja metsätaloudessa Biotalous ja Ruoka Markkinat - Venäjän tuontikielto - Kaikki maataloustuotteet

Lisätiedot

Kestävyyden parantamisen työkalut nyt ja tulevaisuudessa

Kestävyyden parantamisen työkalut nyt ja tulevaisuudessa Esit tely Maa ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Agrifood Research Kestävyyden parantamisen työkalut nyt ja tulevaisuudessa Vanhempi tutkija Yrjö Virtanen, MTT Elinkaaren kestävyyden parantamisen ongelma

Lisätiedot

Tuotantopanosten valmistus ja käyttö osana ympäristövastuuta. Viestintäpäällikkö Seija Luomanperä, Yara Suomi Oy

Tuotantopanosten valmistus ja käyttö osana ympäristövastuuta. Viestintäpäällikkö Seija Luomanperä, Yara Suomi Oy Tuotantopanosten valmistus ja käyttö osana ympäristövastuuta Viestintäpäällikkö Seija Luomanperä, Yara Suomi Oy Sisältö Yara lyhyesti Elintarvikeketjun ympäristövastuu Rehevöityminen: Lannoitteiden valmistuksessa

Lisätiedot

Vastuullisuus lihaketjussa sisältöä sanojen taakse

Vastuullisuus lihaketjussa sisältöä sanojen taakse Vastuullisuus lihaketjussa sisältöä sanojen taakse Asiana pihvi! -seminaari 11.10.2012, Tampere Juha-Matti Katajajuuri, tutkimuspäällikkö MTT, Vastuullinen ruokaketju hyvinvoiva kuluttaja Vastuullisuuden

Lisätiedot

Maatilan menestystekijät nyt ja tulevaisuudessa. Seminaari Salossa 14.1.2011. Toimitusjohtaja Kari Aakula

Maatilan menestystekijät nyt ja tulevaisuudessa. Seminaari Salossa 14.1.2011. Toimitusjohtaja Kari Aakula Maatilan menestystekijät nyt ja tulevaisuudessa Seminaari Salossa 14.1.2011 Toimitusjohtaja Kari Aakula Valio Oy 14.1.2011 1 Valio Oy:n hankintaosuuskunnat 1.1.2011 1. Evijärven Osm. 2. Härmän Seudun Osm.

Lisätiedot

KeHa-hanke LCA-laskennan alustavat tulokset/

KeHa-hanke LCA-laskennan alustavat tulokset/ KeHa-hanke LCA-laskennan alustavat tulokset/ Esitys Lappeenrannassa 5.5..2014 Frans Silvenius tutkija, MTT Elinkaariarviointi Mitä on elinkaariarviointi? Viittaa tuotteen tai palvelun koko tuotanto- (ja

Lisätiedot

Julia 2030 -hanke TARTU TOSITOIMIIN! Ilmastonmuutos Helsingin seudulla hillintä ja sopeutuminen

Julia 2030 -hanke TARTU TOSITOIMIIN! Ilmastonmuutos Helsingin seudulla hillintä ja sopeutuminen Julia 2030 -hanke TARTU TOSITOIMIIN! Ilmastonmuutos Helsingin seudulla hillintä ja sopeutuminen Suomen ympäristökeskus (SYKE) Ympäristötehokkuusyksikkö Maija Mattinen, tutkija Sisältö Taustaa Tavoitteet,

Lisätiedot

Sustainable intensification in agriculture

Sustainable intensification in agriculture Sustainable intensification in agriculture Yara Suomi ja Helsingin yliopisto MMTDK YHTEISTYÖTÄ TEHOKKAAN JA KESTÄVÄN MAATALOUDEN PUOLESTA Tavoitteena kestävästi tuottava maatalous Taustaa Uudet haasteet

Lisätiedot

Ilmapäästöt toimialoittain 2011

Ilmapäästöt toimialoittain 2011 Ympäristö ja luonnonvarat 2013 Ilmapäästöt toimialoittain Energiahuollon toimialalta lähes kolmannes kasvihuonekaasupäästöistä Energiahuollon toimialan kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna lähes kolmasosa

Lisätiedot

Vähänkö hyvää! -lautasella

Vähänkö hyvää! -lautasella Vähänkö hyvää! -lautasella Vastuullisen ruoan tuntomerkit Otetaan huomioon ruoan ympäristövaikutukset, ilmastovaikutukset, tuotanto-olosuhteet, terveysvaikutukset. Ruoantuotannon vaikutukset Ruoka kuormittaa

Lisätiedot

Viljantuotannon näkymät Pohjois-Karjalassa 18.11.2013. Toiminnanjohtaja Vilho Pasanen MTK Pohjois-Karjala

Viljantuotannon näkymät Pohjois-Karjalassa 18.11.2013. Toiminnanjohtaja Vilho Pasanen MTK Pohjois-Karjala Viljantuotannon näkymät Pohjois-Karjalassa 18.11.2013 Toiminnanjohtaja Vilho Pasanen MTK Pohjois-Karjala 1 ELY-keskus: Pohjois-Karjala Ansiotulorakenne 2011 * Perustietoja: 2012 2 584 milj. Maatalous Metsä

Lisätiedot

Miten mitata alueen ekotehokkuutta? Kokemuksia Kymenlaakson sovelluksesta

Miten mitata alueen ekotehokkuutta? Kokemuksia Kymenlaakson sovelluksesta Miten mitata alueen ekotehokkuutta? Kokemuksia Kymenlaakson sovelluksesta Matti Melanen Suomen ympäristökeskus Ekotehokkuus teollisuudessa Suomen teollisen ekologian foorumin seminaari Oulun yliopisto,

Lisätiedot

Biopolttoaineiden ympäristövaikutuksista. Kaisa Manninen, Suomen ympäristökeskus Uusiutuvan energian ajankohtaispäivät 3.12.2013

Biopolttoaineiden ympäristövaikutuksista. Kaisa Manninen, Suomen ympäristökeskus Uusiutuvan energian ajankohtaispäivät 3.12.2013 Biopolttoaineiden ympäristövaikutuksista Kaisa Manninen, Suomen ympäristökeskus Uusiutuvan energian ajankohtaispäivät 3.12.2013 Eikö ilmastovaikutus kerrokaan kaikkea? 2 Mistä ympäristövaikutuksien arvioinnissa

Lisätiedot

Pakkauksen rooli ruokahävikin synnyssä. Hanna Hartikainen, MTT LOHASPACK-vuosiseminaari 19.3.2013

Pakkauksen rooli ruokahävikin synnyssä. Hanna Hartikainen, MTT LOHASPACK-vuosiseminaari 19.3.2013 Pakkauksen rooli ruokahävikin synnyssä Hanna Hartikainen, MTT LOHASPACK-vuosiseminaari 19.3.2013 Ruuan ilmasto- ja ympäristövaikutukset Muu Koulu/työ Vaatteet Hyvnvointi Vapaa-aika Ruoka Asuminen Seppälä

Lisätiedot

EU:n metsästrategia - metsäteollisuuden näkökulma

EU:n metsästrategia - metsäteollisuuden näkökulma EU:n metsästrategia - metsäteollisuuden näkökulma Robinwood Plus Workshop, Metsäteollisuus ry 2 EU:n metsät osana globaalia metsätaloutta Metsien peittävyys n. 4 miljardia ha = 30 % maapallon maapinta-alasta

Lisätiedot

Ruoan elinkaariarviointi. Kaisa Manninen Juha Grönroos Suomen ympäristökeskus

Ruoan elinkaariarviointi. Kaisa Manninen Juha Grönroos Suomen ympäristökeskus Ruoan elinkaariarviointi Kaisa Manninen Juha Grönroos Suomen ympäristökeskus JANO NÄLKÄ Elinkaariarvioinnin periaatteet Elinkaariarviointi (Life Cycle Assessment, LCA) on menetelmä, jonka avulla arvioidaan

Lisätiedot

Cargotecin ympäristö- ja turvallisuustunnusluvut 2012

Cargotecin ympäristö- ja turvallisuustunnusluvut 2012 1 (8) Cargotecin ympäristö ja turvallisuustunnusluvut 2012 Cargotec raportoi ympäristöön, työterveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä asioista tukeakseen riskienhallintaa ja Cargotecin ympäristö, työterveys

Lisätiedot

Kotitalouksien palvelujen tuotanto / kotityön arvo. Tilastokeskus-päivä 25.1.2012 Johanna Varjonen

Kotitalouksien palvelujen tuotanto / kotityön arvo. Tilastokeskus-päivä 25.1.2012 Johanna Varjonen Kotitalouksien palvelujen tuotanto / kotityön arvo Tilastokeskus-päivä 25.1.2012 Johanna Varjonen Miksi tietoja tarvitaan Yhteiskunnallinen työnjako hyvinvointipalvelujen tuottamisessa Kotitalouksien tuotanto

Lisätiedot

MAPTEN. Politiikkamuutosten vaikutusanalyysit taloudellisilla malleilla. Tulevaisuusfoorumi 12.11.2009. MTT ja VATT

MAPTEN. Politiikkamuutosten vaikutusanalyysit taloudellisilla malleilla. Tulevaisuusfoorumi 12.11.2009. MTT ja VATT MAPTEN Politiikkamuutosten vaikutusanalyysit taloudellisilla malleilla Tulevaisuusfoorumi 12.11.2009 Jyrki Niemi, Ellen Huan-Niemi & Janne Niemi MTT ja VATT Politiikkavaikutuksia tarkastellaan tutkimuksessa

Lisätiedot

8.9.2010. Postiosoite: 00022 TILASTOKESKUS puhelin: (09) 17 341 telefax: (09) 1734 3429

8.9.2010. Postiosoite: 00022 TILASTOKESKUS puhelin: (09) 17 341 telefax: (09) 1734 3429 8.9.200 Postiosoite: 00022 TILASTOKESKUS puhelin: (09) 7 34 telefax: (09) 734 3429 Tiedustelut: Pasi Koikkalainen, +358 9 734 3332, e-mail: kansantalous.suhdanteet@tilastokeskus.fi Samu Hakala, +358 9

Lisätiedot

MTT ja neuvonta avustavat Egyptin ruuan tuotannossa

MTT ja neuvonta avustavat Egyptin ruuan tuotannossa Liite 15.3.2004 61. vuosikerta Numero 1 Sivu 2 MTT ja neuvonta avustavat Egyptin ruuan tuotannossa Oiva Niemeläinen, MTT Egyptissä olisi ruokittava 70 miljoonaa suuta Suomen peltopinta-alalta. Onnistuuko?

Lisätiedot

PIKAOPAS KULUTTAJALLE

PIKAOPAS KULUTTAJALLE PIKAOPAS KULUTTAJALLE Tiedätkö, mistä ruokasi tulee? Suomessa syötävästä ruuasta noin 80 % on Suomessa valmistettua. Noin 65 % ruokamme raaka-aineesta on suomalaista. Elintarviketuotanto on maailmanlaajuista.

Lisätiedot

Elinkaariarvioinnin soveltaminen viherrakentamiseen

Elinkaariarvioinnin soveltaminen viherrakentamiseen Elinkaariarvioinnin soveltaminen viherrakentamiseen Esitys Hämeenlinnassa 1.2.2012 Frans Silvenius MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus frans.silvenius@mtt.fi Elinkaaritarkastelun soveltaminen

Lisätiedot

Onko kestävän kehityksen indikaattoreista iloa? Janne Rinne Suomen ympäristökeskus (SYKE)

Onko kestävän kehityksen indikaattoreista iloa? Janne Rinne Suomen ympäristökeskus (SYKE) Onko kestävän kehityksen indikaattoreista iloa? Janne Rinne Suomen ympäristökeskus (SYKE) Kansalliset kestävän kehityksen indikaattorit Ensimmäiset keke-indikaattorit 2000 Kokoelmaa päivitetty ja uudistettu

Lisätiedot

Maapallon kehitystrendejä (1972=100)

Maapallon kehitystrendejä (1972=100) Maapallon kehitystrendejä (1972=1) Reaalinen BKT Materiaalien kulutus Väestön määrä Hiilidioksidipäästöt Väestön kehitys maapallolla, EU-15-maissa ja EU:n uusissa jäsenmaissa (195=1) Maailman väestön määrä

Lisätiedot

Liiketoimintana luonnonvarojen säästäminen

Liiketoimintana luonnonvarojen säästäminen Liiketoimintana luonnonvarojen säästäminen Liiketoimintaa ympäristöstä -asiakastilaisuus 10.12.2013 Yliaktuaari Tilastokeskus Ympäristöliiketoiminta osana ympäristötilinpitoa Ympäristötilinpito mittaa

Lisätiedot

Mitä, missä ja milloin? Pirjo Peltonen-Sainio OMAVARA-hankkeen vastuullinen johtaja

Mitä, missä ja milloin? Pirjo Peltonen-Sainio OMAVARA-hankkeen vastuullinen johtaja Mitä, missä ja milloin? Pirjo Peltonen-Sainio OMAVARA-hankkeen vastuullinen johtaja OMAVARA miksi? Kotimaisen valkuaisomavaraisuuden parantaminen globaalimuutosten paineessa Väestön kasvu Elintason nousu

Lisätiedot

JaloJäte-tutkimus Luomupäivä 9.11.2011

JaloJäte-tutkimus Luomupäivä 9.11.2011 JaloJäte-tutkimus Luomupäivä 9.11.2011 Helena Kahiluoto Tausta Ilmastonmuutos ja Itämeren tila Velvoitteet ja energian hinta Vastuullinen kuluttaminen Vajaahyödynnetyt biomassat Tavoite JaloJäte tuottaa

Lisätiedot

MAATALOUDEN TUOTANTOEDELLYTYSTEN VARMISTAMINEN OSANA ELINTARVIKEHUOLLON VARAUTUMISTA

MAATALOUDEN TUOTANTOEDELLYTYSTEN VARMISTAMINEN OSANA ELINTARVIKEHUOLLON VARAUTUMISTA MAATALOUDEN TUOTANTOEDELLYTYSTEN VARMISTAMINEN OSANA ELINTARVIKEHUOLLON VARAUTUMISTA Agronomiliiton seniorivaliokunta ja agroseniorit 14.4.2015 Juha Mantila Valmiusasiamies www.nesa.fi ELINTARVIKEHUOLLON

Lisätiedot

Ravinto ja ilmastonmuutos

Ravinto ja ilmastonmuutos Ravinto ja ilmastonmuutos 22.01.2009 Aleksi MäntylM ntylä Ilmastonmuutos yksi ongelma muiden joukossa Biodiversiteetin väheneminen Radioaktivisoituminen Maankäytön muutokset Rehevöityminen Happamoituminen

Lisätiedot

Solidaarinen maatalous. Sosiaalifoorumi 2.4.2011 Jukka Lassila

Solidaarinen maatalous. Sosiaalifoorumi 2.4.2011 Jukka Lassila Solidaarinen maatalous Sosiaalifoorumi 2.4.2011 Jukka Lassila Työn arvotus Ruoan tuotanto 5 /h Jatkojalostus 10 /h Edunvalvonta 0-15 /h Luomenauraus ym. 20 /h Luennot 40-50 /h Maatila nykymalli Tuotantopanos

Lisätiedot

Turvepeltojen viljely. Merja Myllys

Turvepeltojen viljely. Merja Myllys Turvepeltojen viljely Merja Myllys Suoseuran seminaari 23.3.2011 Turvepeltojen määrä Eripaksuisten turvemaiden määrä turpeen paksuus ha % peltoalasta alle 30 cm 9 000 0,4 30-60 cm 80 000 3,3 yli 60 cm

Lisätiedot

Suomen (tavara)liikenne. Kestävä kehitys. Pöyry Infra Oy. Veli Himanen 22.8.2007

Suomen (tavara)liikenne. Kestävä kehitys. Pöyry Infra Oy. Veli Himanen 22.8.2007 Kestävä kehitys Suomen (tavara)liikenne 22.8.2007 Veli Himanen Pöyry Infra Oy Sisältö 1 Mitä on kestävä kehitys 2 Maapallon ja ihmiskunnan esihistoria 3 Imaston nykyinen muutos 4 Moderni maailma 5 Mihin

Lisätiedot

Uudenkaupungin kasvihuonekaasupäästöt 2007

Uudenkaupungin kasvihuonekaasupäästöt 2007 Uudenkaupungin kasvihuonekaasupäästöt 2007 Olli-Pekka Pietiläinen, Suomen ympäristökeskus, 20.2.2009 Ilmastonmuutos on haastavin ja ajankohtaisin maailmanlaajuisista ympäristöuhkista johtuu kasvihuonekaasujen

Lisätiedot

Keha-hanke Elinkaariajattelu

Keha-hanke Elinkaariajattelu Keha-hanke Elinkaariajattelu Kick-off tilaisuudet Sirpa Kurppa prof., MTT Elinkaariajattelu Erityisesti fokusointi ja järjestelmärajat linkitys hanketoimintaan ELINKAARI? Meijeri Tyytyväinen kuluttaja

Lisätiedot

Miksi ruoan hinta on noussut?

Miksi ruoan hinta on noussut? Miksi ruoan hinta on noussut? Veli-Matti Mattila Toimistopäällikkö Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto 21.10.2008 1 Tuote Syyskuu 2007 Syyskuu 2008 Muutos Vehnäjauhot, 2 kg 0,84 1,21 44 % Sekahiivaleipä,

Lisätiedot

Ilmastopolitiikka ja maatalous uhka vai mahdollisuus?

Ilmastopolitiikka ja maatalous uhka vai mahdollisuus? Ilmastopolitiikka ja maatalous uhka vai mahdollisuus? Puheenjohtaja Juha Marttila, MTK Maatalouden tulevaisuus 3.11.2014, Oulu Luontomme tarjoaa mahdollisuuden vihreään kasvuun = hiilensidontaan Metsää

Lisätiedot

Perusteita lähiruoan kestävyysvaikutuksista viestimiseen. Argumenttipankki

Perusteita lähiruoan kestävyysvaikutuksista viestimiseen. Argumenttipankki Perusteita lähiruoan kestävyysvaikutuksista viestimiseen Argumenttipankki Tämän argumenttipankin tarkoituksena on helpottaa lähiruokaketjuun kuuluvia yrityksiä tunnistamaan, kehittämään ja parantamaan

Lisätiedot

PERUNA 1. TUOTANTO- JA RAVINTOKASVI a) Peruna tuotantokasvina b) Peruna meillä ja maailmalla c) Peruna ravintokasvina 2. PERUNAN TUOTANTOSUUNNAT 3.

PERUNA 1. TUOTANTO- JA RAVINTOKASVI a) Peruna tuotantokasvina b) Peruna meillä ja maailmalla c) Peruna ravintokasvina 2. PERUNAN TUOTANTOSUUNNAT 3. OPETUSMATERIAALI PERUNA 1. TUOTANTO- JA RAVINTOKASVI a) Peruna tuotantokasvina b) Peruna meillä ja maailmalla c) Peruna ravintokasvina 2. PERUNAN TUOTANTOSUUNNAT 3. PERUNAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 4. UUDET

Lisätiedot

Poliittisten ohjauskeinojen arviointi ja kehittäminen luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen edistämiseksi

Poliittisten ohjauskeinojen arviointi ja kehittäminen luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen edistämiseksi Poliittisten ohjauskeinojen arviointi ja kehittäminen luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen edistämiseksi Jussi Uusivuori Helsinki 21.11.2012 Konsortiohankkeen Lynet-osapuolet Metla MTT Syke Hankkeen rahoitus:

Lisätiedot

Energia, ilmasto ja ympäristö

Energia, ilmasto ja ympäristö Energia, ilmasto ja ympäristö Konsultit 2HPO 1 Hiilidioksidipitoisuuden vaihtelu ilmakehässä Lähde: IPCC ja VNK 2 Maailman kasvihuonepäästöt Lähde: Baumert, K. A. ja VNK 3 Maailman kasvihuonepäästöjen

Lisätiedot

Tavaroiden ulkomaankauppatilastojen tulkinnan haasteet. 22.3.2012 Timo Koskimäki

Tavaroiden ulkomaankauppatilastojen tulkinnan haasteet. 22.3.2012 Timo Koskimäki Tavaroiden ulkomaankauppatilastojen tulkinnan haasteet 22.3.2012 Timo Koskimäki 1 Sisältö Johdannoksi Esimerkit Mikro: Kännykän arvonlisän komponentit Makro: Suomen kauppatase ja viestintäklusteri Kauppatilastojen

Lisätiedot

Elintarviketeollisuuden muutosvoimat, kehitys ja tulevaisuus. Leena Hyrylä

Elintarviketeollisuuden muutosvoimat, kehitys ja tulevaisuus. Leena Hyrylä Elintarviketeollisuuden muutosvoimat, kehitys ja tulevaisuus Leena Hyrylä Esityksen sisältö: Elintarviketeollisuuden rakenne Muuttuva toimintaympäristö Markkinoiden kehitys Taloudellinen tilanne Tulevaisuuden

Lisätiedot

Välineitä viljamarkkinoiden seurantaan. Sadonkorjuuseminaari 2011 - Lahti 30.9.2011 Kati Lassi, Vilja-alan yhteistyöryhmä (VYR)

Välineitä viljamarkkinoiden seurantaan. Sadonkorjuuseminaari 2011 - Lahti 30.9.2011 Kati Lassi, Vilja-alan yhteistyöryhmä (VYR) Välineitä viljamarkkinoiden seurantaan Sadonkorjuuseminaari 2011 - Lahti 30.9.2011 Kati Lassi, Vilja-alan yhteistyöryhmä (VYR) 1 Sisältö Viljan hintaan vaikuttavia tekijöitä Mitä seurata markkinoilla?

Lisätiedot

Maatalouden vesiensuojelu (MaSu) Johanna Ikävalko

Maatalouden vesiensuojelu (MaSu) Johanna Ikävalko Maatalouden vesiensuojelu (MaSu) Johanna Ikävalko Asiantuntijatyöryhmä Maa- ja metsätaloustuottajainkeskusliitto MTK ry Leena Ala-Orvola, Markus Eerola, Johanna Ikävalko, Ilpo Markkola, Jaakko Nuutila,

Lisätiedot

MTK JA ILMASTOVIISAS MAATALOUS

MTK JA ILMASTOVIISAS MAATALOUS MTK JA ILMASTOVIISAS MAATALOUS Pieksämäki 14.1.2014 Vesa Kallio Toiminnanjohtaja MTK-Etelä-Savo % Kaikkein kiihkein kiista uhkaa tulla vesivaroista. Makeasta vedestä on pula jo nyt, ja jos ilmastonmuutosta

Lisätiedot

Ympäristökriteerit osana kokonaistaloudellisuutta

Ympäristökriteerit osana kokonaistaloudellisuutta Ympäristökriteerit osana kokonaistaloudellisuutta Esimerkkinä kuljetuspalvelut Energiatehokkuus kuljetuspalveluiden julkisissa hankinnoissa, Tampere 7.11.2012 Tutkija Katriina Alhola Suomen ympäristökeskus,

Lisätiedot

Miten kuvata taloudellista hyvinvointia? Olli Savela, yliaktuaari, kansantalouden tilinpito Näkökulmia talouteen ja hyvinvointiin seminaari 7.3.

Miten kuvata taloudellista hyvinvointia? Olli Savela, yliaktuaari, kansantalouden tilinpito Näkökulmia talouteen ja hyvinvointiin seminaari 7.3. Miten kuvata taloudellista hyvinvointia? Olli Savela, yliaktuaari, kansantalouden tilinpito Näkökulmia talouteen ja hyvinvointiin seminaari 7.3.2011 Kansantalouden tilinpito Kansainvälinen talouden kuvaus-

Lisätiedot

Lannoitemarkkinat keväällä 2015 VYR viljelijäseminaari. Hämeenlinna 27. tammikuuta 2015 Yara Suomi/Tero Hemmilä

Lannoitemarkkinat keväällä 2015 VYR viljelijäseminaari. Hämeenlinna 27. tammikuuta 2015 Yara Suomi/Tero Hemmilä Lannoitemarkkinat keväällä 2015 VYR viljelijäseminaari Hämeenlinna 27. tammikuuta 2015 Yara Suomi/Tero Hemmilä Sisältö Yara Suomessa Lannoitteiden hintakehitykseen vaikuttavat tekijät Lannoitteiden kysyntä

Lisätiedot