EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta joulukuuta 2002 TYÖASIAKIRJA Komission tiedonanto työntekijöiden taloudellisen osallistumisen edistämisestä Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta Esittelijä: Winfried Menrad DT\ doc PE

2 I Haasteet Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tuoreimmat tutkimukset 1 osoittavat, ettei taloudellisen osallistumisen käyttö ole edistynyt riittävästi siitä lähtien, kun komissio julkaisi vuonna 1992 Pepper I -kertomuksen työntekijöiden osallistumisesta yritysten voittoihin ja tuloksiin 2 ja neuvosto antoi sen jälkeen asiaan liittyvän suosituksen: Osallistumisjärjestelmien käyttö lisääntyy erittäin hitaasti ja eri jäsenvaltioissa varsin epätasaista vauhtia. Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat tähän mennessä edistyneet parhaiten. Voimakkaimmin ovat lisääntyneet osallistumisjärjestelmät, jotka suosivat pientä, etuoikeutettua osaa työntekijöistä. Osallistumisjärjestelmät, joissa kaikki työntekijät voivat olla mukana, ovat sen sijaan lakanneet kehittymästä. Taloudelliseen osallistumiseen voimakkaasti vaikuttavia tekijöitä ovat yrityksen koko ja omistusrakenne: pk-yrityksissä on varsin hankalaa toteuttaa taloudellista osallistumista. Keskustelu taloudellisen osallistumisen poliittisista edellytyksistä on vilkastunut joissakin jäsenvaltiossa ja toisissa taas pysynyt ennallaan. Eräästä parlamentin pääsihteeristön tutkimuksesta 3 käy toisaalta ilmi, etteivät asiantuntijat ole lainkaan yksimielisiä taloudellisen osallistumisen vaikutuksista tuottavuuteen. Tuottavuuden kasvua koskevat arviot vaihtelevat 8 prosentista 30 prosenttiin 4. Laaja vaihteluväli osoittaa, että tältä alalta tarvitaan lisätutkimuksia. Tuloksista voidaan kuitenkin päätellä, ettei enää niinkään tarvitse pohtia taloudellisen osallistumisen tarpeellisuutta sinänsä vaan pikemminkin sitä, miten osallistumisjärjestelmät pannaan täytäntöön! Esittelijä on näiden tietojen pohjalta sitä mieltä, että tukitoimenpiteitä on tehostettava sekä jäsenvaltioiden että Euroopan tasolla. Ensisijaisesti olisi pyrittävä tehostamaan seuraavia osaalueita: 1.1 Keskittyminen lisäarvon luomiseen Yhtenä keskeisenä tehtävänä on sellaisten osallistumismuotojen tukeminen, joissa kaikki työntekijät voivat olla mukana. Työntekijöille on ennen kaikkea luotava myös edellytykset käyttää heille myönnettäviä oikeuksia. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä: Euroopan parlamentti katsoi jo Pepper-kertomusta koskeneessa päätöslauselmassaan, että perinteisten veroetuuksien ohella käytettäväksi tukimuodoksi olisi otettava 1 Katso esimerkiksi "Employee share ownership and profit sharing in the European Union", Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö, Dublin, Sosiaalisen Euroopan täydennysosa 3/91. 3 "Employee participation in profit and ownership: A review of the Issues and evidence", Euroopan parlamentti, tutkimuksen pääosasto, syyskuu 2002, viite: SOCI "Employee share ownership and profit sharing in the European Union" ja "Recent trends in employeee financial participation in the European Union", Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö, Dublin, PE /6 DT\ doc

3 säästämispalkkiot, joita annettaisiin pienituloisille työntekijöille, joilla on huonommat mahdollisuudet hyötyä veroetuuskohtelusta. Joissakin jäsenvaltioissa (esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa) on lisätty osakeoptioiden käyttöä. Osakeoptiot ovat asiakirjoja, joilla vahvistetaan oikeus hankkia osakkeita tiettyyn, yleensä tavallista edullisempaan hintaan. Optio-oikeuksien muuttuminen johtaa pääoman korotuksiin. Osakeoptioita annetaan kuitenkin varsin usein vain yritysjohtoon kuuluville työntekijöille. Varsin keskeinen kysymys onkin, miten optio-oikeuksia voitaisiin tarjota kaikille työntekijöille altistamatta heitä kohtuuttomille riskeille. Myös verotusajankohta on osakeoptioiden yhteydessä erittäin tärkeä. Jos veroja peritään jo silloin, kun optio-oikeus myönnetään, työntekijät joutuvat maksamaan verot vielä ennen, kuin he ovat pystyneet hyödyntämään edullisempien osakkeiden hankkimismahdollisuuksia. Sopiva verotusajankohta olisikin vasta silloin, kun optiota käytetään. Tämä koskee myös siirrettäviä osakeoptiotodistuksia. Kun päämääränä on lisäarvon luominen, on pyrittävä myös säilyttämään työntekijöiden voitonjako-osuudet yrityksissä: Yrityksissä pysyviä ja työpaikkojen rahoittamiseen käytettäviä osakeomistuksia voidaan suosia valtiontuen avulla sellaisiin tukiin nähden, joissa voitto-osuudet annetaan työntekijöille käteisenä. Niiden suosiminen on kansantaloudellisesti järkevää, koska osakeomistuksia ei käytetä heti kulutukseen, vaan ne pysyvät pitkällä aikavälillä yrityksissä ja niillä edistetään uusien työpaikkojen luomista. Osakeomistusta ei pidä katsoa lahjaksi vaan korvaukseksi työntekijän työpanoksesta. 1.2 Pk-yritysten tukeminen Euroopan parlamentti puolsi jo Pepper I -kertomusta ja Pepper II -kertomusta koskevissa päätöslauselmissaan erityisesti pk-yritysten tarpeisiin mitoitettuja taloudellisen osallistumisen muotoja. Monien pk-yritysten oikeudellinen muoto rajoittaa osakeomistusmahdollisuuksia. Perinteisille työntekijöiden omistamille osakkeille on sen vuoksi löydettävä vaihtoehtoja. Itävallassa ja Saksassa käytettävä äänettömien yhtiöosuuksien väline voisi olla lähtökohtana niille. Jos yrityksensisäiset ratkaisut eivät ole mahdollisia, olisi voitava käyttää yrityksen ulkopuolisia sijoitusvaihtoehtoja, joilla varmistettaisiin, että rahalliset etuudet palautuvat yrityksiin. Tämä vaatimus on laajakantoisempi kuin Pepper-kertomukset, joissa tyydyttiin kapeampaan näkökantaan ja rajoituttiin yrityksensisäiseen taloudelliseen osallistumiseen. Pk-yrityksille mitoitetut sijoitusyhtiöt, hallintayhtiöt ja sijoitusosuuskunnat voivat hoitaa ulkopuolista sijoitustoimintaa ja helpottaa huomattavasti pk-yritysten pääoman saantia. Tiedotustoimenpiteet: juuri pk-yritysten alalla tarvitaan vielä paljon tiedotus- ja neuvontatyötä. Oman tärkeän panoksensa voisivat antaa alueelliset neuvontaelimet, joita onkin jo monin paikoin otettu käyttöön. DT\ doc 3/6 PE

4 1.3 Riskien minimointi Enronin tapaus on osoittanut, että taloudellisesta osallistumisesta saattaa äkkiä muodostua painajainen. Sen vuoksi olisi tutkittava, ovatko seuraavat vaatimukset tarkoituksenmukaisia. Työntekijöiden osakkuudet on turvattava konkurssin varalta (esimerkiksi pankkitakausten tai maksukyvyttömyysturvavakuutuksen avulla) etenkin siksi ajaksi, jolloin työntekijät eivät pysty vapaasti käyttämään omaa yritysosuuttaan (karenssiajaksi). Rahapalkka, työeläkemaksut ja taloudellinen osallistuminen on pidettävä erillään toisistaan, mikä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että tukea annetaan vain joko osallistumiseen liittyvään säästämiseen tai eläkesäästämiseen. Olisi tuettava myös sellaisia talouskasvuun osallistumisen muotoja, jotka eivät ole täysin alttiina kansainvälisten pääomamarkkinoiden riskeille. 1.4 Työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet Kuten Dublinin säätiön tuoreimmasta tutkimuksesta käy ilmi, työntekijöiden osallistumisen ja osallistumista edistävien yritysrakenteiden välillä on selkeä yhteys. Taloudellisen osallistumisen järjestelmiä ei pitäisi tarkastella erikseen vaan ne olisi nähtävä osana nykyaikaista yrityskulttuuria, jossa työntekijöille tiedottaminen, työntekijöiden kuuleminen ja päätöksentekoon osallistuminen ovat yhtä tärkeitä kuin taloudellinen osallistuminen. Lissabonin strategian mukaiseen työn laadun parantamiseen olisi sen vuoksi pitkällä aikavälillä pyrittävä yhdistämällä mainitut osa-alueet tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Kun työntekijöillä on osakkuus yritykseen, heillä on myös oikeus osallistua päätöksentekoon. Työntekijäosakkailla on osakeyhtiöissä vain heikot mahdollisuudet yksinään vaikuttaa yrityspolitiikkaan. He voivat kuitenkin koordinoida osakkeiden pääomaosakkuuksia omistavien työntekijöiden osakkeiden hallintaa ja äänioikeuden käyttöä yhtiökokouksissa muodostamalla ryhmittymiä, esimerkiksi työntekijäosakkaiden yhdistyksiä. Kun työntekijät ovat osakkaina muissa yhtiöissä kuin osakeyhtiöissä, voitaisiin työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia toteuttaa esimerkiksi kumppanuustoimikuntien avulla. 1.5 Maiden välisten esteiden purkaminen Koska taloudellisen osallistumisen järjestelmät ja niiden edistämiseen tähtäävät politiikat ovat erilaisia eri maissa, niiden toteuttaminen voi olla varsin hankalaa maiden välisellä tasolla. Ongelmia esiintyy seuraavissa asioissa: (kaksois-)verotus ja erilaisiin sosiaaliturvajärjestelmiin perustuva erilainen kohtelu, arvopaperilainsäädännön erilaisuus (erityisesti tarjousesitettä koskevien vaatimusten erot työntekijöiden osakeomistusjärjestelmissä), PE /6 DT\ doc

5 järjestelmien vastavuoroisen tunnustamisen puuttuminen (ulkomaisille järjestelmille ei anneta verotukseen liittyviä tukia, hallintoelinten yhteensopimattomuus). Myös työlainsäädännöstä voi aiheutua ongelmia, esimerkiksi kelpoisuusperusteisiin, palvelussuhteen päättymiseen sekä erorahaan ja osuuksien siirtokelpoisuuteen liittyvissä asioissa. Eri maiden väliset tietosuojalainsäädännön erot voivat myös vaikeuttaa taloudellisten osallistumisjärjestelmien hallinnointia. II Välineet 2.1 Tutkimus, kokeiluhankkeet ja tiedotus Komissio ilmoittaa haluavansa tukea etenkin työmarkkinaosapuolten aloitteesta toteutettavia tutkimuksia, verkostoja, kokeiluhankkeita ja tietoisuuden lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Nämä ehdotukset ovat mielekkäitä, mutta niitä olisi esittelijän mielestä täydennettävä muilla toimenpiteillä. Olisi tutkittava muun muassa seuraavia kysymyksiä: miten osallistumisjärjestelmät vaikuttavat yrityksen tuloksiin, tuottavuuteen, kilpailukykyyn, sijoitusvalmiuksiin, työllisyyteen, työn laatuun ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, osallistumisjärjestelmien muovaaminen (myös rakenteellinen) pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sopivaksi, osallistumisjärjestelmien nivominen yhteen muiden liiketoiminnan alojen kanssa; ennen kaikkea maiden välisten esteiden poistaminen. 2.2 Taloudellisen osallistumisen sisällyttäminen Euroopan työllisyysstrategiaan Esittelijä suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen ottaa taloudellinen osallistuminen yhdeksi työllisyyspoliittisten suuntaviivojen vertaisarviointiohjelman aiheeksi ja toteuttaa kansallisten politiikkojen ja käytäntöjen esikuva-analyysi. Tällä tavoin edistetään merkittävällä tavalla tietojenvaihdon tehostamista ja esikuvallisten käytäntöjen tunnistamista. 2.3 Vuonna 1992 annetun neuvoston suosituksen vahvistaminen Vuonna 1992 annetussa neuvoston suosituksessa on esitetty eräitä tärkeitä periaatteita ja joukko järkeviä vaatimuksia. Suosituksen antamisen jälkeen asiat eivät valitettavasti ole juurikaan edistyneet. Suositusta voitaisiinkin mukauttaa viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana saatujen kokemusten sekä aiottujen tutkimusten ja vertaisarviointien tulosten pohjalta. Muokattu suositus voisi sisältää esimerkiksi myös IV luvussa mainittuja periaatteita koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat tai tiettyjä yleisiä periaatteita koskevia sopimuksia. 2.4 Lainsäädäntötoimenpiteet Työntekijöiden taloudellisen osallistuminen lainsäädännöllinen sääntely Euroopan tasolla on vaikeaa jo oikeudellisista syistä 1. Merkittäviä ongelmia voitaisiin siitä huolimatta raivata 1 EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 6 kohdan mukaisesti palkkakysymykset eivät kuulu EU:n toimivaltaan. Olisi ensin selvitettävä, kuuluuko taloudellinen osallistuminen EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin aiheisiin. DT\ doc 5/6 PE

6 tieltä, jos taloudellinen osallistuminen sisällytettäisiin myös jo olemassa tai valmisteilla oleviin Euroopan yhteisön säädöksiin. Tämä koskee esimerkiksi maksukyvyttömyysturvaa (voiko taloudellisen osallistumisen turvata samalla tavalla kuin palkat?), eurooppalaiseen yritysneuvostoon liittyvää direktiiviä niiltä osin, joissa käsitellään työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan mahdollisten osallistumissuunnitelmien osalta (mitä Euroopan parlamentti onkin jo vaatinut), eurooppayhtiöön liittyviä säännöksiä (hyväksytty/rajoitettu pääoman korottaminen). Välttämättömiä olisivat myös toimenpiteet työntekijöiden liikkuvuuden esteiden poistamiseksi. Komissio on ehdottanut riippumattomista asiantuntijoista koostuvan työryhmän perustamista selvittämään maiden välisiä esteitä. Työryhmä voisi selvittää myös sopivia keinoja esteiden poistamiseksi. III. Muut tärkeät kysymykset Ehdokasvaltioissa on herätettävä tietoisuutta taloudelliseen osallistumiseen liittyviä ongelmia ja osallistumisen edistämistä kohtaan. Työmarkkinaosapuolten aloitteet on otettava huomioon. Yleisten periaatteiden noudattamisessa on korostettava seuraavia asioita: tukijärjestelmiin liittyvä vapaaehtoisuus kaikkien työntekijöiden mukaan ottaminen järjestelmien yksinkertaisuus, selkeys ja avoimuus ennalta määritetyt kaavat säännöllisyys tai pitkäkestoiset järjestelmät. PE /6 DT\ doc