Kaupunkiseutujen muuttoliikkeen rakenteellinen dynamiikka

Transkriptio

1 Kaupunkijen muuttoliikkeen rakenteellinen dynamiikka Tausta Väestönkasvu, muuttovoitot, talouskasvu, tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-osaaminen ja eri toimialojen arvonlisäys ovat keskittyneet suuriin kaupunkeihin ja kaupunkiseuduille 2000-luvulla. Muutoksessa ovat pärjänneet parhaiten suuret kaupungit ja kaupunkiseudut. Kolme viidestä suomalaisesta asuu 10:llä suurimmalla kaupunkiseudulla ja neljä viidestä 20:lla suurimmalla kaupunkiseudulla. Taajamissa asuu neljä viidestä suomalaisesta. Taajamien yhteenlaskettu pinta-ala on vain 2 % koko maan maapinta-alasta. Kasvavat alueet sijaitsevat maantieteellisesti yhä pienemmällä alueella. Väkiluku kasvaa joka kolmannessa kunnassa ja kunnassa. Muuttovoittoa saa vähemmän kuin joka kolmas kunta ja. Kahdestakymmenestä muuttovoittoisesta seudusta 16 sijaitsee Helsingin-Turun-Tampereen-Lahden ja Loviisan muodostaman alueen sisäpuolella. Muuttovoittoisen taikapiirin ulkopuolelle jäävät vain Oulun, Jyväskylän, Kuopion, Seinäjoen seudut ja Porin seudut (vuodesta 2007 lähtien). 20 suurinta kaupunkia saivat yhteensä noin henkilöä muuttovoittoa vuosina Suomessa tehdään noin muuttoa vuodessa. Neljä viidestä on lähimuuttoja eli muutot tapahtuvat joko oman kunnan sisällä tai saman työssäkäyntialueen sisällä. Kaksi kolmasosaa muuttajista on nuoria ja nuoria aikuisia. Muuttomotiivit liittyvät ensisijaisesti asumisperusteisiin (asuminen, asuin- ja elinympäristön viihtyvyys jne.) ja toissijaisesti työhön tai opiskeluun. Muutot liittyvät tavallisesti elinvaiheissa tapahtuviin muutoksiin. Muuttajien määrän lisäksi muuttajien rakenne vaikuttaa kaupunkijen sisäiseen kehitykseen varsin epätasapainoisella ja terveellä tavalla. Muuttoliike on perusluonteeltaan äärimmäisen polarisoiva mekanismi. Muuttajien rakenne johtaa kuntien kannalta epäsymmetrisiin vaikutuksiin: yhtäältä yhdet hyötyvät ja saavat myönteisiä kerrannaisvaikutuksia ja toisaalta toiset kärsivät ja saavat kielteisiä kerrannaisvaikutuksia. Suurimpien kaupunkijen sisäinen eriytymiskehitys käynnistyi jo 1970-luvun puolivälissä asumisperustaisten muuttojen noustessa keskeisimmäksi muuttomotiiviksi. Tilanne on jatkunut siitä lähtien samankaltaisena hiljaa hiipien taustalla ja johtanut vähitellen mosaiikkimaiseen kehitykseen kaupunkijen kaltaisten yhtenäisten toiminnallisten alueiden sisällä. Valikoiva muuttoliike polarisoi kaupunkijen sisäistä kehitystä Kaupunkijen sisäisen kehitysdynamiikan näkökulmasta avainkysymys on, millaisia tulo- ja lähtömuuttajat ovat yksilöllisiltä, sosiaalisilta, demografisilta ja taloudellisilta ominaisuuksiltaan. Tulo- ja lähtömuuttajien profiilin poikkeamat aiheuttavat joko myönteisiä tai kielteisiä kerrannaisvaikutuksia saman kaupunkiseudun sisällä olevien kuntien välillä. Muuttajien määrään ja rakenteeseen erot tulevat kärjistyneimmillään esiin vahvaa muuttovoittoa saavilla kaupunkiseuduilla, jossa keskuskaupunkien ja sen vaikutusalueella olevien kuntien kehitysdynamiikka kulkee päinvastaiseen suuntaan. Keskuskaupunkien tulomuuttajissa ovat yliedustettuja nuoret, työttömät, työvoiman ulkopuolella olevat (erityisesti opiskelijat), maahanmuuttajat eli pienituloiset väestöryhmät, kun lähtömuuttajissa taas ovat yliedustettuja työssä olevat, aktiivi-ikäiset, lapsiperheet, koulutetut eli yleisesti keski- ja hyvätuloiset väestöryhmät. Kehyskunnissa muuttoliikkeen perusmekanismi on päinvastainen. Kehyskunnat hyötyvät niin määrällisestä kuin laadullisestakin muuttoliikkeestä: alueen keskus syöttää niille parempaa muuttaja-ainesta ja samanaikaisesti vastaanottaa taloudellisesti ja sosiaalisesti heikompaa ainesta niin kaupunkiseudun sisältä kuin koko maasta. Seuraukset ilmenevät sosiaalisen ja taloudellisen polarisaation kasvuna. Valikoivan muuttoliikkeen positiiviset ja negatiiviset seurausvaikutukset tulevat näkyviin muiden väestönkehitykseen liittyvien ilmiöiden tavoin vasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Valikoiva muuttoliike on seurausta yhtenäisten toiminnallisten alueiden sisällä olevista keinotekoisista hallinnollisista rajoista (kunta) ja eri osa-alueiden asuntojen keskeisestä hallintaperusteesta. Asumis- ja ympäristöperustaiset

2 lähimuutot eivät pysähdy hallinnollisiin rajoihin. Kaupunkiseudun sisäisissä lähimuutoissa tulo- ja lähtömuuttajien rakenteelliset erot ylläpitävät tai voimistavat jo valmiiksi epätasapainoista tilannetta. Muuttajien työmarkkina-asema ja tulotaso paljastavat rakenne-erot Kaupunkijen sisäisen eriytymiskehityksen tärkeimmät muutosindikaattorit liittyvät muuttajien työmarkkina-asemaan ja muuttajien tulotasoon. Muuttajat voidaan jakaa työmarkkina-aseman perusteella työllisiin, työttömiin ja työvoiman ulkopuolella oleviin (opiskelijat, lapset, eläkeläiset, muut työvoimaan kuulumattomat). Jokaisen alueen kannalta on taloudellisesti optimaalista, jos työlliset ovat yliedustettuja tulomuuttajissa ja aliedustettuja lähtömuuttajissa. Työmarkkina-asema korreloi vahvasti muihin muuttajan demografisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin ominaisuuksiin. Työllisten taloudellista merkitystä kuvaa se, että työllisten muuttajien keskimääräiset tulot olivat euroa (2008), kun muiden muuttajien (työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat) tulot jäivät keskimäärin euroon. Yhden työllisen tulot ovat siis noin neljä kertaa suuremmat kuin muun työvoiman. Työllisten muuttovoitot keskittyvät Helsinkiä lukuun ottamatta kehyskuntiin ja työttömien sekä työvoiman ulkopuolisten muutot keskuskaupunkiin. Sama peruslogiikka tulee esiin muuttajien n (kaikkien muuttajien kaikki tulo yhden kalenterivuoden aikana) ja keskimääräisten tulojen (tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräiset tulot) kohdalla. Taulukossa 1 ja 2 on kuvattu muuttoliikkeen rakennevaikutuksia suurimmilla kaupunkiseduilla niin keskuskaupungin kuin muun kaupunkiseudun (kehyskunnat) näkökulmasta. Taulukoissa 3-6 on yksilöity sama tilanne kahden kaupunkiseudun sisällä kaikkien kuntien osalta. Kaupunkijen sisäinen kilpailu Kaupunkiseudun kuntien välinen kilpailu uusista asukkaista ja hyvästä muuttaja-aineksesta tulee parhaiten esiin kaavoituksen ja harjoitetussa asuntopolitiikan seurauksena. Kilpailu on luonteeltaan tervettä tai epätervettä kunnan hyötyposition mukaan: yleisesti kehyskunnat kokevat kilpailun terveenä ja keskuskaupungit haitallisena. Jos saman toiminnallisen alueen kunnat pyrkivät maksimoimaan oman etunsa kokonaisuuden sijaan, on kyse osaoptimoinnista koko kaupunkiseudun yleisen edun kustannuksella. Osaoptimoivat kunnat voivat taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin syiden perusteella joko rajoittaa tai seuloa tulomuuttajia. Kunta voi esimerkiksi päättää olla osallistumatta yhteiseen seudulliseen sosiaaliseen asuntotuotantoon tai osallistua vain näennäisesti sosiaalisen asuntotuotannon rakentamiseen. Osaoptimoiva kunta voi asettaa erilaisia ehtoja asunnon saamiselle. Julkiset palvelut on mahdollista järjestää siten, että ne suosivat määrättyjä väestöryhmiä muiden kustannuksella tai jättää osa palveluista järjestämättä jos ne löytyvät esimerkiksi isommasta naapurikunnasta. Osaoptimoivan kunnan tehokkain keino on kaavoittaa vain omistusasumiseen liittyviä korkean profiilin asuinalueita parhaille paikoille. Toisin sanoen valikoivan asuntopolitiikan avulla voidaan vaikuttaa siihen millaisia muuttajia halutaan ja varmistaa tulomuuttajien olevan ominaisuuksiltaan hyvää muuttaja-ainesta. Näin kaupunkijen sisälle muodostuu vähitellen eräänlaisia hyvä- ja huono-osaisuuden taskuja, joissa demografinen, sosiaalinen ja taloudellinen kehitys eriytyvät toisistaan. Helsingin on malliesimerkki alueesta, jossa segregaatiokehitys ja valikoiva muuttoliike muodostavat eräänlaisen kaksoishaasteen. Muuttoliikkeen seurauksena polarisoitumiskehitys kiihtyy yhtäältä Helsingin kaupungin osa-alueiden sisällä ja toisaalta Helsingin ja sen kehyskuntien välillä. Muuttajien rakenteesta eniten hyötyvillä kunnilla on useita yhteisiä piirteitä, jotka korostavat keskinäis- ja polkuriippuvuutta suhteessa keskuskaupunkiin: sijainti suuren keskuksen vaikutusalueella, nopea väestönkasvu, heikko oma työpaikkavaraisuus, korkea pendelöintiaste, omistusasuntovaltaisuus, vähäinen sosiaalinen asuntotuotanto, edullinen ikärakenne jne.

3 LÄHTEET: Aro, Timo Julkinen valta ja maassamuuttoa edistävät ja rajoittavat tekijät Suomessa 1880-luvulta 2000-luvulle. Turun yliopisto. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 69. Digipaino, Turku 2007 Aro, Timo Valikoiva muuttoliike osana pitkän aikavälin maassamuuttokehitystä. Yhteiskuntapolitiikka 72/2007. Sivut Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Tammerprint Oy, 2007 Aro, Timo Aivovienti vahvistaa keskittymiskehitystä. Kolmen metropolialueen muuttoliikkeen suurimmat hyötyjät. Tietoplus asiantuntija-artikkeli. Kuntalehti 12/2009. Aro, Timo Aivovuoto on Turun seudun haaste. Tutkimuskatsauksia 3/2011. Turun kaupunki, kaupunkitutkimusja tietoyksikkö. Turku. Broberg, Anna Valikoiva muuttoliike Uudellamaalla. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto. Maantieteen laitos, 2007 Saarinen Ulla-Maarit Suomessa väki keskittyy taajamiin. Tilastokeskus. Tilastokeskus Tilastotietokannat. Muuttaneiden taustatiedot vuosilta Tilastokeskus Tietokantataulukot. Muuttoliikkeen tietokantataulukot vuosilta Valtionvarainministeriö Toimiva kaupunki kuntalaisten, kuntien ja seudun etu. Kaupunkijen keskuskaupunkien ja kehyskuntien taloudellisia vuorovaikutus- ja kehitystekijötä selvittäneen asiantuntijatyöryhmän selvitys Case Turun ja Jyväskylän kaupunkiseudut. Valtionvarainministeriön julkaisuja 22/2009. Edita Prima Oy, Helsinki.

4 Taulukko 1. Muuttajien työmarkkina-asema suurimmilla kaupunkiseuduilla keskuskaupungin ja muun kaupunkiseudun välillä Alue maan sisäisestä muuttoliikkeestä Nettosiirtolaisuus Nettosiirtolaisuuden osuus % muuttovoitosta Työllisten nettomuutto * Työttömien nettomuutto Työvoiman ulkopuolisten nettomuutto Korkeaasteen nettomuutto ** Helsinki , Muu Hki , Turku Muu Turun , Pori , Muu , Porin Tampere , Muu , Tre Lahti , Muu Lahden , Kuopio , Muu Kuopion , Jyväskylä , Muu , Jkl Oulu , Muu Oulun , Lähde: Tilastokeskus, Väestömuutostiedot, Muuttaneiden taustatiedot -tietokanta *Muuttajat voidaan jakaa työmarkkina-aseman (pääasiallisen toiminnan) mukaan työllisiin (työssä olevat), työttömiin ja työvoiman ulkopuolella oleviin (lapset, opiskelijat, eläkeläiset, varusmiehet, kotiäidit ja isät, muut) ** Muuttajat voidaan jakaa koulutusasteen perusteella perusasteen, keskiasteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin

5 Taulukko 2. Muuttajien ja keskimääräiset tulot suurimmilla kaupunkiseuduilla keskuskaupungin ja muun kaupunkiseudun välillä vuosina Alue Muuttajien yhteensä miljoonaa euroa vuosina * Muuttajien yhteensä euroa per vuosi Muuttajien euroa asukasta kohden per vuosi Tulo- ja lähtömuuttajan keskimääräisten tulojen välinen erotus /muuttaja per vuosi** Helsinki 5,9 2, Muu Helsingin 222,7 111, Turku -43,4-21, Muu Turun 60,4 30, Pori Muu Porin 0,5 0, Tampere -33,1-16, Muu Tampereen Lahti Muu Lahden 13,9 6, Kuopio -7,4-3, Muu Kuopion 6,4 3, Jyväskylä -6,1-3, Muu J-kylän 17,9 8, Oulu -11,1-5, Muu Oulun 24,9 12, Lähde: Tilastokeskus, Muuttaneiden taustatiedot tietokanta *Muuttajien tarkoittaa kaikkien muuttajien kaikkia tuloja yhden kalenterivuoden aikana. Tuloihin lasketaan valtionveronalaiset ja kunnallisveronalaiset tulot, yrittäjätulot, pääomatulot ja muut tulot. Tulokertymässä on yhteen laskettu kaikkien alueen tulo- ja lähtömuuttajien tulot, jonka jälkeen on laskettu niiden välinen erotus ** Tulo- ja lähtöuuttajien keskimääräiset tulot per vuosi.

6 Taulukko 3. Helsingin kunnan nettomuutto kunnittain pääasiallisen toiminnan mukaan (kuntaluokitus ) Kunta maan sisäinen siirtolaisuus Siirtolaisuuden osuus muuttovoitosta % työlliset työttömät Espoo Helsinki , Hyvinkää , Järvenpää Karjalohja , Karkkila , Kauniainen , Kerava , Kirkkonummi , Lohja , Mäntsälä , Nummi , Pusula Nurmijärvi , Pornainen , Siuntio , Tuusula , Vantaa , Vihti , Yhteensä työvoiman ulkopuoliset Lähde: Tilastokeskus, Väestömuutostiedot, Muuttaneiden taustatiedot -tietokanta

7 Taulukko 4. Turun kunnan nettomuutto kunnittain pääasiallisen toiminnan mukaan (kuntaluokitus ) Kunta maan sisäinen siirtolaisuus Siirtolaisuuden osuus muuttovoitosta % työlliset työttömät Kaarina , Lieto , Masku , Mynämäki , Naantali , Nousiainen , Paimio , Raisio , Rusko , Sauvo , Turku Lähde: Tilastokeskus, Väestömuutostiedot, Muuttaneiden taustatiedot -tietokanta

8 Taulukko 5. Helsingin kunnan nettomuutto kunnittain keskimääräisten tulojen ja n mukaan (kuntaluokitus ) Kunta Tulomuuttajan keskimääräiset tulot /v ( ) Lähtömuuttajan keskimääräiset tulot /v ( ) Keskimääräisten tulojen erotus /muuttaja ( ) Nettomuuton yhteensä miljoonaa euroa vuosina Nettomuuton euroa asukasta kohden per vuosi Espoo ,4 99 Helsinki ,7-3 Hyvinkää ,9 21 Järvenpää ,7 110 Karjalohja ,5 343 Karkkila ,6 129 Kauniainen ,8 416 Kerava ,7 114 Kirkkonummi ,0 379 Lohja ,5 139 Mäntsälä ,1 353 Nummi-Pusula ,0 274 Nurmijärvi ,1 210 Pornainen ,0 325 Siuntio ,3 562 Tuusula ,7 248 Vantaa ,0 68 Vihti ,9 293 Lähde: Tilastokeskus, Muuttaneiden taustatiedot -tietokanta

9 Taulukko 6. Turun kunnan nettomuutto kunnittain keskimääräisten tulojen ja n mukaan (kuntaluokitus ) Kunta Tulomuuttajan keskimääräiset tulot /v ( ) Lähtömuuttajan keskimääräiset tulot /v ( ) Keskimääräisten tulojen erotus /muuttaja ( ) Nettomuuton yhteensä miljoonaa euroa vuosina Nettomuuton euroa asukasta kohden per vuosi Kaarina ,3 305 Lieto ,2 148 Masku ,6 481 Mynämäki ,5 271 Naantali ,4 327 Nousiainen ,1 280 Paimio ,4 175 Raisio ,7-37 Rusko ,0 115 Sauvo ,6 507 Turku ,2-134 Lähde: Tilastokeskus, Muuttaneiden taustatiedot -tietokanta