Hevoslaitumen hoitosuunnitelma

Transkriptio

1 Hevoslaitumen hoitosuunnitelma Ympäristökorvaus maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon Kalle Hellström, Oulun Maa ja kotitalousnaiset Netta Lummela, Kainuun Ammattiopisto Tämä suunnitelma on laadittu osana VYYHTI hankkeen mallisuunnitelma aineistoa 1

2 1. Hakija Ympäristökorvaus maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon 5-vuotinen sopimus, n Vastuuhenkilö: Etunimi Sukunimi Katuosoite, Postinumero ja -toimipaikka p Y-tunnus: Suunnitelman laatijat: Kalle Hellström, ProAgria Oulu/Maa- ja kotitalousnaiset Osoite: PL 106, Oulu Puh , (vaihde) Netta Lummela, Kainuun ammattiopisto, KAO Luonnonvara-ala, luonnonvaratuottajaopiskelija Puh Kuva 1. Hevoslaitumen sijainti X:n kunnassa. 2. Sopimusalue Sopimukseen haettavat lohkot, pinta-alat ja kiinteistötunnukset: U1 Yläpellon haka 2,0 ha xxx-4xx-xxx-xx U2 Alapellon haka 1,2 ha xxx-4xx-xxx-xx U3 Kuusikkolaidun 1,0 ha xxx-4xx-xxx-xx Haettava pinta-ala yhteensä 4,2 ha 2

3 3. Yleiskuvaus Sopimukseen haettava alue sijaitsee maaseutukunnassa Pohjois-Suomessa X:n kylällä noin X km kuntakeskuksesta luoteeseen (Kuva 1). Tilan pellot lienee raivattu aikoinaan kaskeamalla vaaran rinteeseen n. 320 metrin korkeuteen. Vanhoissa kartoissa paikan nimi on XX, mikä viittaa kaskeamiseen. Tilan ympäristössä on 3 ha nurmiviljelyssä olevaa peltoa ja n. 5 ha pysyvää laidunta. Tila toimii nykyisin hevostilana ja sillä harjoitetaan ratsastuskoulutoimintaa. Ratsutilan nimi on YY. Hevosia tilalla on 12 kappaletta. Peltojen ympärillä olevien metsien ja vanhojen laidunhakojen ottaminen laidunkäyttöön sopii tilan kehittämistavoitteisiin. Tämä parantaa myös tilan lähimaisemaa ja tarjoaa hevosille uutta laidunalaa. Hoitotukea varten kunnostetaan laitumeksi kolme lohkoa tilan ympärillä. Tila on toiminut aikoinaan lypsykarjatilana ja tästä on merkkinä paikoin vielä piikkilankaa maastossa. Kuva 2. Hevosten laitumiksi tulevien kolmen lohkon rajaus. Lohko 1 = U1, Lohko 2 = U2 ja Lohko 3 = U3. Ainakin eteläpuolisten suopeltojen ympärillä olevat nuorta sekametsää kasvavat alueet ovat todennäköisesti olleet lypsykarjan tai hiehojen laidunhakana aikoinaan. Sisältää Maanmittauslaitoksen Ortoilmakuvan 12/2014 aineistoa Kaikilla kolmella lohkolla on tarpeen harventaa puustoa, jotta hevoset pääsevät liikkumaan paremmin alueella ja valon määrän lisääntyessä laitumella kasvaa paremmin rehua. Lohko U1, Yläpellon haka, pinta-alaltaan 2 ha, levittäytyy tilakeskuksen luona olevan nurmipellon ympärille. Pohjoisosa on varjoisa pohjoisen viettävä rinne, jonka kenttäkerros on mustikkakangasta. Nuorehko puusto koostuu enimmäkseen koivuista, mutta seassa on muutama kuusi, mänty ja haapa. Hevoslaitumeen oli kesällä 2014 aidattu n. 10 metriä leveä kaista pellon vierestä (Kuva 3). Siinä kasvaa niittylajistoa, kuten päiväkakkara, 3

4 siankärsämö, puna-ailakki, nurmirölli, ahosuolaheinä ja voikukka. Alempana puiden varjostamassa rinteessä metsäkasvillisuus vallitsee: mustikka, metsälauha, kultapiisku, riidenlieko, kevätpiippo ja metsäimarre. Alarinteessä maasto muuttuu kosteaksi ojaa kohti mentäessä. Metsän puolella on siellä täällä vanhoja kiviraivioita, joita on kasattu raivattaessa peltoa viljelyyn. Lohkon U1 eteläpuolinen rinne on harvempipuustoista ja valoisampaa. Maapohja on myös kuivempaa ja sitä luonnehtivat mustikka, variksenmarja, puolukka, metsämaitikka ja kanerva. Muutamat männyt ovat n. 50-vuotiaita, lisäksi on nuorempaa kuusta ja koivua. Lohko U2, Alapellon haka, pinta-ala 1,2 ha, sijaitsee tilakeskuksen lounaispuolella rinteen alapuolella rajoittuen vanhoihin suopeltoihin, jotka ovat nykyisin hevoslaitumina. Näillä laitumillakin on melko monipuolista kasvillisuutta, sillä alue ei ole ollut varsinaisessa peltokäytössä vuosiin. Mm. pikkulaukkua on runsaasti. Lohkon puusto on nuorta, pääosin alle 30-vuotiasta koivua (Kuva 3). Muutamia hieman isompia kuusia ja mäntyjä kasvaa myös alueella. Alue on luultavasti ollut tilan karjan laidunniittyä ja hakaa vielä 1970-tai 80- luvulla. Vanhasta laidun- ja niittykäytöstä kertovat mm. jäkki, tuoksusimake, pikkulaukku, siankärsämö ja metsäkurjenpolvi. Puustoa harventamalla ja laidunnuksen aloittamisella voidaan edistää tämän niittylajiston elpymistä laajemmalla alueella. Lohko U3, Kuusikkolaidun, pinta-ala 1 ha, sijaitsee tilakeskuksen luoteispuolella kylätien, länsipuolisen nurmipellon ja tilalle johtavan pihatien rajaamalla alueella. Itäreunan puusto on järeähköä vaarakuusikkoa ja mustikkatyypin kangasta. Länteen päin puusto nuorenee ja muuttuu koivuvaltaiseksi (Kuva 3). Puut ovat tässä kohdassa vuotiaita. Tätä puustoa voisi harventaa, mikä lisäisi niittylajiston kasvuedellytyksiä ja tarjoaisi hevosille enemmän syötävää laitumella. Lohkon U2 ja länsipuolen nurmipellon välissä on jyrkkä rinne, josta puusto on hakattu pois vajaa 10 vuotta sitten. Kenttäkerroksen kasvillisuus on melko karua, mustikkaa, kanervaa ja metsälauhaa. Puustossa on parimetristä mäntyä, kuusta ja koivua. Alue on ollut jonkin aikaa hevoslaitumena. Tätä aluetta ei haeta vielä tuen piiriin, vaan odotetaan alueen kehittymistä laidunnuksen avulla perinnebiotoopin suuntaan. 4. Hoidon tavoitteet Hoidon tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden edistäminen, puoliavoimista perinneympäristöistä hyötyvän eliölajiston elinmahdollisuuksien lisääminen ja maisemallisesti kauniin luonnonlaidunalueen luominen tilan peltolaidunten ja tiheäkasvuisten vaarakuusikoiden väliin. Ihmisen kädenjälki vähenee tilakeskukselta kauemmaksi siirryttäessä vaihettuen vähitellen villiksi metsäluonnoksi. Näin on ollut myös vanhaan aikaan, jolloin talon ympärillä olivat ensin pellot, sitten laidunhaat, joista otettiin myös tarvepuuta ja niiden takana olivat laidunmetsät. 4

5 Kuva 3. Vasemmalla ylhäällä: Laidunnettua nurmipellon reunaa ja harvennettava laidunhaka lohkolla U1. Oikealla ylhäällä: Lohkon U2 raivattavaa laidunhakaa. Vasemmalla alhaalla: Niittyaukio lohkon U2 ja nurmilaitumen välissä. Oikealla alhaalla: Lohkon U3 nuorta kangasmetsää kasvavaa aluetta. Hevoset eivät pysty laiduntamaan kovin tiheässä metsässä ja siksi onkin tarpeen tehdä laidunnukseen tulevilla kohteilla perusteellinen kunnostusraivaus ja harvennus. Harvennus tehdään normaalia metsätalousharvennusta voimakkaammin, jotta saadaan samalla valoa kenttäkerrokseen ja parannetaan samalla heinäkasvien ja muun niittykasvillisuuden kasvuedellytyksiä. Hoidolla voi olla myös ympäristökasvatuksellista ja perinnetietouden vaalimiseen liittyvää merkitystä. Hoidetut perinnebiotoopit ovat nykyisin niin harvinaisia, että moni nuoremman polven edustaja ei ole niitä koskaan nähnytkään. Ratsastamassa käy paljon nuorta väkeä ja tämän avulla näiden ympäristöjen hoitotyön tärkeyttä voidaan tuoda esille myös uusille kohderyhmille. Laidunnus on ennen muovannut kunnan sivukylienkin maisemaa ja sen palauttaminen pienelle alueelle on perusteltua perinteen jatkumisen ja monimuotoisuuden vaalimisen takia. 5

6 5. Perustamistoimenpiteet Hoitoon tulevalla 4,2 hehtaarin alueella tehdään perusteellinen kunnostusraivaus ja puuston harvennus vuosien aikana. Koska toimenpiteistä kertyy hyödyntämiskelpoista puuta enemmän kuin harvennuksen kulut ovat, ei tarkempia työerittelyjä hoitotöistä ole esitetty tässä. Harvennuksen tavoitteena on osin hakamainen puustorakenne, jolloin saadaan lisää valoa kenttäkerrokseen. Näin valoa vaativan niittykasvillisuuden menestymisedellytykset paranevat. Suosittavia lajeja ovat mm. nurmirölli, tuoksusimake, jäkki, niittyleinikki, poimulehti, metsäkurjenpolvi ja nurmitädyke. Tavoitteena hakamaalla on vaihteleva ja monenikäinen puusto. Tämä tarjoaa myös muulle eliöstölle, kuten sammalille, sienille ja hyönteisille, parhaimmat elinolosuhteet. Puita voi olla paikoin ryhminä ja paikoin taas voi olla pieniä niittyaukkoja. Kaavamaista harvennusta tulee välttää. Raivaustähteet, kuten oksat, kerätään mahdollisimman huolellisesti pois, sillä ne paitsi lahotessaan rehevöittävät aluetta, myös haittaavat laiduneläinten liikkumista. Puuston käsittely tehdään mieluiten lintujen pesimäajan ulkopuolella, ennen tai jälkeen. 6. Vuosittaiset toimenpiteet Laidunnus aloitetaan mahdollisimman aikaisin kesällä, heti kun laitumella on riittävästi syötävää eläimille, normaalivuosina kesäkuun alkupuolella (Taulukko 1). Koska hevonen vaatii isona eläimenä melko paljon rehua ja laidunnukseen tulevat alueet ovat melko pieniä, voidaan niitä laiduntaa kerrallaan lyhyempiä aikoja, esim. 1-2 viikkoa, varsinkin, jos lohkolla on useampi hevonen. Kasvillisuuden voidaan antaa palautua muutaman viikon ja laiduntaa aluetta taas myöhemmin kesällä uudelleen. Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietinnössä vuodelta 2000 suositellaan hakamaille hevosia 0,6-1,2 eläintä hehtaarille. Metsälaitumilla laidunpaineen tulee olla vielä alhaisempi, 0,05-0,4 eläintä/ha. Nämä luvut koskevat koko laidunkauden samalla lohkolla jatkuvaa laidunnusta. Karkeasti arvioiden voisi tällä reilun 4 ha laidunalueella laiduntaa läpi kesän 2 hevosta. Jos hevosia olisi 6 kappaletta, rehua riittäisi arviolta 3-4 viikoksi kesässä. Varsinkin alussa, kun halutaan muuttaa kasvillisuutta enemmän niittymäiseen suuntaan, voi olla hyvä aikaansaada ajoittain kova laidunpaine ja antaa kasvillisuuden välillä palautua. Laidunnus ajoitetaankin alku- ja loppukesään huomioiden sopiva laidunnuspaine ja palautumisjakso sekä vallitsevat hyönteistilanteet (hyttyset, polttiaiset, mäkäräiset). Luonnonlaitumet aidataan erilleen peltolaitumista. Lohkon U2 kohdalla voi harkita laiduntamista yhdessä viereisen vanhan nurmipellon kanssa, jos sitä ei lannoiteta. Näin avoimella niityllä kasvavaa niittylajistoa voi samalla levitä myös hakamaan puolelle. Aitaaminen hoidetaan vuosittain pystytettävillä ja purettavilla muovitolpilla ja sähkölangalla (Taulukko 1). Tolppina käytetään hevosaitaan suunniteltuja n.140 cm korkeita tukevia muovitolppia sekä puisia nurkkatolppia ja kahta 20 mm leveää aitanauhaa, joissa on kuparista ja ruostumattomasta teräksestä valmistetut johdinlangat. Valkoiset aitanauhat ovat tärkeitä, jotta hevoset näkevät aidan. Myös hirvet osaavat paremmin väistää jo kauas näkyviä aitanauhoja. Sähkö aitaan hoidetaan akkupaimenella. Hevosille järjestetään päivittäin puhdas juomavesi laitumelle. Lohkolla U1 voitaneen vettä johtaa talousrakennuksesta esim. letkulla laitumen reunaan. Lohkoille U2 ja U3 vettä kuljetetaan säiliöllä laitumelle. Eläinten päivittäisestä hyvinvoinnista huolehditaan, ja 6

7 tarkistetaan vähintään 2 kertaa päivässä että laitumella on kaikki kunnossa. Samalla tarkastetaan eläinten vointi ja myös aitojen kunto. Laiduntaessaan luonnonlaidunlohkoilla hevoset ovat ulkona ympärivuorokautisesti, sillä metsä antaa niille riittävän suojan sadetta ja tuulta vastaan. Taulukko 1. Vuosittaiset hoitotoimenpiteet laitumella. Lohkot U1, U2, U Aidan pystytys kevät kevät kevät kevät kevät Aidan purku syksy syksy syksy syksy syksy Täydennysraivaus tarvittaessa tarvittaessa tarvittaessa tarvittaessa tarvittaessa Laidunnus Hoitopäiväkirja x x x x x Hoitotuki edellyttää, että hoitosuunnitelmassa määritellyt toimenpiteet tehdään vuosittain. Mikäli jotain kohtaa ei voida laiduntaa jonakin vuonna ollenkaan tai riittävästi, tulee alue hoitaa muulla tavoin, esim. niittämällä tai raivaamalla. Mahdollisia hoitovälineitä tällä kohteella ovat puustoisuuden takia lähinnä raivaussaha ja viikate. Niitto- ja raivausjäte tulee kerätä kasaan ja viedä pois tukialueelta (tai polttaa). Uusimuotoisessa ympäristökorvausjärjestelmässä on tietyt laitumen hoitotoimenpiteet laskettu valmiiksi esitettyyn kiinteään hoitokorvaukseen. Näitä ovat mm. aitojen huolto, eläinten valvonta, juomaveden järjestäminen, kunnostusraivaus kaksi kertaa 5-vuotisen tukikauden aikana, eläinten kuljetus ja täydennysniitto. Kaksi viimeksi mainittua eivät tällä tilalla aiheuttane erityistä lisätyötä, koska hevosia ei tarvitse kuljettaa autolla ja laidunpaine todennäköisesti muodostuu niin suureksi, ettei lisäniittoihin liene tarvetta. Hevoset todennäköisesti kaluavat nuoria puunvesoja sen verran, että kunnostusraivausta voi tehdä tarpeen mukaan, jos nuorta puustoa, erityisesti kuusia, alkaa tulla liiaksi laitumille (Taulukko 1). Vuosittaisista hoitotoimista pidetään hoitopäiväkirjaa, johon merkitään eläinten tuomiset ja viemiset laitumelle, puuston käsittelyt ja vesakon raivaukset jne. Hoitopäiväkirja tulee esittää, kun haetaan jatkosopimusta tulevaisuudessa. 7. Muuta Hoitosuunnitelma on laadittu ProAgria Oulun/Maa- ja kotitalousnaisten toimesta osana VYYHTI-projektia. Suunnittelu on hakijalle maksutonta sillä edellytyksellä, että hoitosuunnitelmaa voidaan käyttää VYYHTI-projektin mallisuunnitelmana (internet-julkaisu). Tästä on laadittu syyskuussa 2014 sopimus hakijan/maanomistajan ja suunnitelman laatijoiden kesken. Hakijan henkilötietoja ei anneta julkisuuteen, mutta esim. suunnitelman karttoja voidaan käyttää esimerkkiaineistossa. Suunnitelman teossa oli apuna Netta Lummela, joka suoritti kesällä 2014 osan työssäoppimisjaksostaan ratsutilalla luonnonvaratuottajan opintoihin liittyen. Suunnitelman laatijat tutustuivat hoitoalueeseen 7

8 , jolloin tässä suunnitelmassa olevat kuvat on myös otettu. Hakija hakee ympäristökorvausta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon kevään 2015 tukihaussa. Sopimus voi kuitenkin ilmeisesti uusilla kohteilla alkaa , jolloin ensimmäinen tuen maksatus olisi vasta Omalla riskillä ja kustannuksella hakija voi kuitenkin laiduntaa alueita jo kesällä Tämän aineiston ilmakuvakartta on ladattu Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen tietopalvelusta joulukuussa Lisenssin käyttöoikeustiedot ovat osoitteessa: Edellä esitetyt hoitotoimenpiteet edistävät suunnitelmassa asetettuja hoitotavoitteita. Seudulla on jäljellä melko vähän hoidettuja luonnonniittyjä ja laitumia. Hevoset ovat tehokkaita laiduntajia ja oikean puuston hoidon ja laidunpaineen avulla voidaan lisätä niittykasvillisuuden menestymismahdollisuuksia. Tämä lisää luonnon monimuotoisuutta. Laidunnus suosii niittykasvillisuuden lisäksi myös muita puoliavoimien ympäristöjen eliölajeja, kuten monia selkärangattomia, sieniä ja lintuja. Oikean hoidon avulla voidaan aikaansaada myös maisemallisesti kaunis ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Tämä voi edistää ratsutilan kannattavuutta ja edistää perinnebiotooppien hoitoasiaa ja arvostusta. Allekirjoitukset: Paikka ja päiväys Etunimi Sukunimi Yrityksen nimi Ympäristökorvauksen hakija Paikka ja päiväys Kalle Hellström ProAgria Oulu/Maa- ja kotikotitalousnaiset Hoitosuunnitelman laatija Paikka ja päiväys Etunimi Sukunimi Yrityksen nimi Ympäristökorvauksen hakija Paikka ja päiväys Netta Lummela ETM, luonnonvaratuottajaopiskelija Hoitosuunnitelman laatija 8