Metsälaitumen hoitosuunnitelma

Transkriptio

1 Metsälaitumen hoitosuunnitelma Ympäristökorvaus maatalousluonnon ja maiseman hoitoon Kalle Hellström, Oulun Maa ja kotitalousnaiset Tämä suunnitelma on laadittu osana VYYHTI hankkeen mallisuunnitelma aineistoa 1

2 1. Hakija Ympäristökorvaus maatalousluonnon ja maiseman hoitoon, 5-vuotinen sopimus, Etunimi, Sukunimi Katuosoite Postinumero- ja toimipaikka p Y-tunnus: Suunnitelman laatija: Kalle Hellström, ProAgria Oulu/Maa- ja kotitalousnaiset Osoite: PL 106, Oulu Puh , (vaihde) Kuva 1. Metsälaitumen sijaintikartta X:n kunnassa. Karttoja voi ladata Maanmittauslaitoksen ilmaiskarttapalvelusta. 2. Sopimusalue Sopimukseen haettavat lohkot, pinta-alat ja kiinteistötunnukset: 0000 Hakamaa 36,31 ha xxx-4xx-xx-x ja xx-x U1 Rinnehaka 1,1 ha xxx-4xx-xx-x Haettava pinta-ala yhteensä 37,41 ha 2

3 3. Yleiskuvaus Sopimukseen haettava alue sijaitsee X:n kunnassa Y:n kylällä N:n karjatilalla. Kuntakeskukseen on matkaa noin XX kilometriä (Kuva 1). Laaja 36 hehtaarin metsälaidun on ollut todennäköisesti käytössä jo 1940-luvulta asti (Lohko 0000, Kuva 2). Aiemmin lehmät ovat laiduntaneet vapaana metsässä, mutta luvulla alue on aidattu piikkilangalla reunoilta. Tämä metsälaidun on inventoitu paikallisesti arvokkaana perinnebiotooppina ja esitelty Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisematjulkaisussa Julkaisun teon aikaan, 1990-luvulla metsälaitumella on pidetty n. 20 lypsylehmää osan päivää ja muuten ne ovat laiduntaneet viljelynurmilla. Pääosa alueesta on ollut metsätalouskäytössä olevaa kuusivaltaista tuoretta kangasta. Pienellä alueella tilakeskuksen lähistöllä on tehty 1970-luvulla hakkuita ja istutuksia. Nykyisin nämä kohdat eivät erotu erityisesti maisemassa, vaan niiden puusto on varttunut jo isommaksi. Laidunvaikutus näkyy parhaiten noin kolmen hehtaarin alueella tilakeskuksen ja navetan läheisyydessä, jossa eläimet ovat eniten liikkuneet. Tilan nykyinen navetta on valmistunut vuonna 1980 ja sen lähiympäristö on kehittynyt niittymäiseksi tämän jälkeen. Kasvillisuus oli kesäkuussa 2014 laidunnettu hyvin matalaksi (Kannen kuva ja Kuva 4). Yleisimmät lajit ovat nurmirölli, valkoapila, puna-ailakki, niittyleinikki, nurmilauha, metsäimarre ja mustikka. Kuva 2. Metsälaitumen tukirajaus 2014 VIPU:ssa (Lohko 0000, pinta-ala 36,31 ha). Karttalähde: X:n kunnan maaseutupalvelut 3

4 Kuva 3. Metsälaitumen lohkot 0000 ja U1. Sisältää Maanmittauslaitoksen Ortoilmakuvan 12/2014 aineistoa. Kuva 4. Edustavin osa metsälaidunta on tilakeskuksen luona oleva kuusivaltainen laidun, jonka pohja on niittylajiston vallitsema. 4

5 Korkeamman laidunpaineen, karjan usein toistuvan syömisen ja tallauksen myötä varpukasvit ovat antaneet tilaa heinäkasveille ja niittyruohoille. Puusto koostuu enimmäkseen eri-ikäisistä kuusista, joista vanhimmat ovat arviolta 80-vuotiaita. Seassa on muutama mänty ja koivu. Mentäessä tilakeskukselta koilliseen laidunnuksen vaikutus vähenee ja laidunalue on mustikkaa kasvavaa nuorta mäntykangasta (Kuva 5). Maasto kohoaa n. 25 metriä tilakeskukselta alueen itäosaan päin. Korkeimmalla kohdalla on muutamia vanhoja mäntyjä. Alueella risteilee karjan polkuja ja niiden ympäristössä on heinäkasvillisuutta. Aivan pohjoisnurkassa maasto alkaa viettämään taas alaspäin ja metsä muuttuu vaarakuusikon tyyppiseksi. Tämän alueen koko on n. 3 hehtaaria (tiheämpi tummempi metsä luoteisnurkassa Kuvassa 2). Laitumen itäosa on saman tyyppistä mustikkakangasta. Lounaaseen järveä kohti mentäessä tulee vastaan kuru, jossa on pieni louhikko ja alempana 1960-luvulla notkelmaan raivattu hehtaarin kokoinen pelto. Pelto on rajattu pois perinnebiotoopista, vaikka nurmea ei liene uusittu vasta, sillä lajistossa kasvaa mm. nurmilauhaa, rönsyleinikkiä, siankärsämöä, voikukkaa ja valkoapilaa. Nurmipeltoa on voitu laiduntaa metsälaitumen kanssa samanaikaisesti, koska sitä ei ole lannoitettu. Rehevöitymistä ei pellon ympärillä ole juurikaan tapahtunut. Pellon pohjoisreunaan on peruskarttaan merkitty lähde ja siitä laskee pellon reunaa pitkin kohti järveä oja. Ojan varressa on korpimaista kasvillisuutta. Lajistossa on mm. korpikastikka, mesiangervo, metsäkorte, metsäimarre, metsätähti ja oravanmarja. Nykyisen laitumen eteläpuolella itäänpäin kohoavassa rinteessä on aiemmin vasikoiden laitumena ollut alue, jonka kasvillisuus on melko rehevää valtalajeinaan maitohorsma ja rönsyleinikki. Rehevyys on perua vasikoiden lisäruokinnasta. Jatkossa on tarkoitus aidata tämä alue mukaan nykyiseen laitumeen, sillä sen kasvillisuus on rehevämpää ja tarjoaa sopivasti rehua karjalle. Alue näkyy myös kylätielle ja olisi hyvä näyttää ohikulkijoille, että alueella harjoitetaan karjataloutta perinteiseen malliin. Rinteessä puusto on myös sopivasti hakamaisen harvaa, joten siihen voisi kehittyä monipuolisempaa niittykasvillisuutta (Kuva 6). Kylätiehen rajoittuvasta osasta laidunta voisi raivata nuorta puustoa, jotta laidunalue näkyisi paremmin tiellä liikkujille. Laajennusalueen koko on noin 1,1 hehtaari (lohko U1; Kuva 3). 5

6 Kuva 5. Laidunnuksen vaikutus kasvillisuuteen vähenee laitumella koilliseen mentäessä. Karjan polkuja risteilee siellä täällä. 4. Hoidon tavoitteet Hoidon tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden edistäminen, puoliavoimista perinneympäristöistä hyötyvän eliölajiston elinmahdollisuuksien lisääminen metsälaitumen hoidossa, perinteisten maankäyttötapojen jatkaminen ja maiseman hoito. Pitkään käytössä olleita, perinteisellä tavalla hoidettuja metsälaitumia on seudulla vähän. Isoimmat hoidetut alueet ovat nykyisin merenrannikolla. Metsälaitumet ovat vuonna 2008 valmistuneen luontotyyppien uhanalaisarvioinnin mukaan erittäin uhanalainen luontotyyppi (ENkategoria). Melko harvoilla kohteilla hoito on perinteisen kaltaista. Monilla metsälaitumilla puustoa käsitellään talousmetsien tapaan. Lähivuosien tavoitteena voisi olla myös laidunpaineen lisääminen niin, että niittymäisten kohtien pinta-ala kasvaisi myös kauempana tilakeskukselta olevissa kohdissa. Tämän tueksi voisi puustoa harventaa varsinkin laitumen keski- ja eteläosissa. Valon määrän lisääminen puuston harvennuksella suosii niittykasvillisuutta ja samalla olisi naudoille enemmän syömistä. Alue tulisi aidata myös kunnolla pohjoisreunaltaan. Nyt kohdalla on osalla matkaa vain poroaita. Jos laidunpainetta lisättäisiin, on tärkeää että alue on kunnolla aidattu. Jos ravinto alkaa vähentyä, on vaarana, että naudat lähtevät etsimään mehevämpiä laitumia. 5. Hoitotoimenpiteet Hoidettavalla alueella tehdään viisivuotisen tukikauden aikana nuorten männiköiden harvennusta varsinkin laitumen keskiosissa, missä karja kulkee enemmän kuin itä- ja pohjoisreunalla. Harvennuksen tulisi olla mieluusti normaalia metsätalousharvennusta voimakkaampi, jotta saadaan lisää valoa kenttäkerrokseen ja mahdollistettaisiin 6

7 niittymäisen kasvillisuuden runsastuminen. Harvennusta ei tulisi tehdä kaavamaisesti tasavälein, vaan jättää paikoin puita ryhmiin ja luoda toisaalle pieniä niittyaukioita. Lehtipuita tulee säästää mahdollisimman paljon. Puuston käsittely tehdään mieluiten lintujen pesimäajan ulkopuolella, ennen tai jälkeen. Hakkuutähteet kerätään mahdollisimman tarkasti pois, jotta ne eivät jää haittaamaan laiduneläinten liikkumista alueella. Koska puuston hoitotyö katetaan puunmyyntituloilla, puuston hoidosta koituvaa työtä ei ole eritelty tässä suunnitelmassa tarkemmin. Uudessa ympäristökorvaussopimuksessa vesakon raivaus kaksi kertaa tukikauden aikana on huomioitu kiinteässä tukitasossa. Näin ollen esim. kuusentaimia tai katajaa voisi raivata tarpeen mukaan tukikauden aikana, jos näistä on haittaa laidunnukselle. Laidunnettavan alueen aidan pituus on noin 2900 metriä. Perinteinen piikkilanka-aita on toiminut tähän asti hyvin ja lypsykarja on tottunut siihen. Aidan huolto on myös helppoa, kun ei tarvitse varmistaa, kulkeeko sähkö langassa. Toki aidan kuntoa pitää tarkkailla ja esim. vaihtaa lahonneita tolppia uusiin. Uutta aitaa rakennetaan alueen koillisreunaan n. 600 metriä ja lohkon U1 aitaamiseen menee n. 350 metriä. Alueen aitaaminen kunnolla on myös nykykäytännön mukaista ja varmistaa eläinten pysymisen alueella, jos laiduntehokkuutta halutaan nostaa. Jos laidunpainetta halutaan kohdistaa tiettyyn osan kesän aikana, voidaan tehdä väliaitoja esim. muovitolpilla ja sähköpaimenlangoilla. Kuva 6. Laitumeen liitetään eteläpuolella oleva hakamainen rinne, joka on ollut aiemmin vasikkalaitumena (lohko U1). Laidunnus aloitetaan mahdollisimman aikaisin kesällä, heti kun laitumella on riittävästi syötävää eläimille, normaalivuosina kesäkuun alussa. Joskus laidunnus on aloitettu Laidunkausi jatkuu syyskuun alkuun. Tilan 17 friisiläisrotuista lypsylehmää ovat laiduntaneet 36 hehtaarin metsälaidunaluetta viime aikoina. Ne pääsevät kulkemaan navetasta päiväsaikaan vapaasti laitumelle. Yöksi ne otetaan sisälle. Lehmät saavat illalla 7

8 rehua navetassa, mutta eivät aamulla ennen laitumelle laskemista. Juomavesi laitumella on järjestetty vesijohdosta navetan luo kaukaloon. Jatkossa voi harkita automaattijuomapistettä. Eläimet voivat juoda myös ojasta, jonka vesi tulee lähteestä. Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietinnössä vuodelta 2000 suositellaan metsälaitumille emolehmiä 0,04-0,3 eläintä hehtaarille. Hakamailla laidunpaine voi olla isompi, 0,4-0,8 eläintä/ha. Koska tämä metsälaidun on etupäässä karuhkoa kangasmetsää, on em. metsälaitumen suositeltu eläinmäärä varmasti lähempänä tälle kohteelle sopivaa tiheyttä. Laskennallisesti eläintiheydeksi tulisi tällä kohteella 0,47 eläintä/ha, mutta koska lehmät saavat muutakin ravintoa, ihan tuota laidunpainetta ei voida sanoa alueella sovellettavan. Laidunvaikutusta voisi lisätä myös laiduntamalla alueella hiehoja läpi vuorokauden, jolloin ne hankkivat kaiken ravintonsa luonnonlaitumelta. Tämä yhdessä puuston harvennuksen kanssa voisi laajentaa niittymäistä aluetta laitumella. Tilan sonnivasikoita kasvatetaan lihanautoina kaksi vuotta ja ne ovat laiduntaneet kesät talvet n. 15 hehtaarin kokoisella metsälaitumella, joka rajautuu perinnebiotooppiin sen länsipuolella (aidattu erilleen). Koska sonnit saavat lisärehua ja laiduntavat alueella myös talvella, tätä aluetta ei haeta perinnebiotooppitukeen. Laidun on kuitenkin hyvin hoidetun näköinen, pohja niittymäinen ja kulumista lähinnä ruokintapaikkojen luona. Hoitotuki edellyttää, että hoitosuunnitelmassa määritellyt toimenpiteet tehdään vuosittain. Mikäli jotain kohtaa ei voida laiduntaa jonakin vuonna ollenkaan tai riittävästi, tulee alue hoitaa muulla tavoin, esim. niittämällä tai raivaamalla. Mahdollisia hoitovälineitä tällä kohteella ovat puustoisuuden takia lähinnä raivaussaha ja viikate. Niitto- ja raivausjäte tulee kerätä kasaan ja viedä pois tukialueelta (tai polttaa). Uusimuotoisessa ympäristökorvausjärjestelmässä on tietyt laitumen hoitotoimenpiteet laskettu valmiiksi esitettyyn kiinteään hoitokorvaukseen. Näitä ovat mm. aitojen huolto, eläinten valvonta, juomaveden järjestäminen, kunnostusraivaus kaksi kertaa 5-vuotisen tukikauden aikana, eläinten kuljetus ja täydennysniitto. Koska kiinteän tukitason myötä kokonaishoitokorvaus tällä kohteella nousee selvästi, tulee hoidon laatuun kiinnittää erityistä huomiota. Tästä syystä em. aidan kunnostaminen ja puuston käsittely niittykasvillisuuden lisäämiseksi ovat tärkeitä uuden tukikauden hoitotoimenpiteitä. Tilalla oli eläimiä joulukuun alussa 2014: 17 lypsylehmää, 10 vasikkaa (alle 1/2 vuoden ikäiset), 4 hiehoa ja 6 sonnia. Näistä hiehot ja sonnit ovat em. 15 ha metsälaitumella läpi vuoden. 6. Muuta Hoitosuunnitelma on laadittu ProAgria Oulun/Maa- ja kotitalousnaisten toimesta osana VYYHTI-projektia. Suunnittelu on hakijalle maksutonta sillä edellytyksellä, että hoitosuunnitelmaa voidaan käyttää VYYHTI-projektin mallisuunnitelmana (internet-julkaisu). Tästä on laadittu sopimus hakijan/maanomistajan ja suunnitelman laatijan kesken. Hakijan henkilötietoja ei anneta julkisuuteen, mutta esim. suunnitelman karttoja voidaan käyttää esimerkkiaineistossa. Suunnitelman laatija tutustui hoitoalueeseen , jolloin tässä suunnitelmassa olevat kuvat on myös otettu. Hakija hakee ELYkeskuksesta ympäristökorvausta maatalousluonnon ja maiseman hoitoon kevään

9 tukihaussa. Koska kyseessä on voimassa olevan sopimuksen uusiminen, voinee uusi sopimus alkaa Tämän aineiston ilmakuvakartta (Kuva 3) on ladattu Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen tietopalvelusta joulukuussa Lisenssin käyttöoikeustiedot ovat osoitteessa: Nykyinen tukirajauskartta (Kuva 2) saatiin kunnan maaseutupalveluista. Allekirjoitukset: Paikka ja päiväys Paikka ja päiväys Etunimi Sukunimi Ympäristökorvauksen hakija Kalle Hellström ProAgria Oulu/Maa- ja kotikotitalousnaiset Hoitosuunnitelman laatija Etunimi Sukunimi Ympäristökorvauksen hakija 9