JUMALA IHMISTÄ ALETTIIN PITÄÄUUTTA LUOVANA OLENTONA LUOVUUS LUOVUUDESTA. Esimerkiksi renessanssinero Leonardo da Vinci uudenlaisena sankarina

Transkriptio

1 LUOVUUS LUOVUUDESTA Ja onko se jossain toisaalla. Antiikin kulttuurissa luovuus ei ollut tärkeätai arvostettu asia. Ideat (Platon) tai muodot (Aristoteles) olivat IKUISIA. Kaikki oliot ideoitten jäljitelmiätai muotojen aineellistumia. Hyväelämäoli jotain, jossa ihmisen (ikuinen ja yleinen) idea tai muoto tuli mahdollisimman täydellisesti esiin. Kehitysajatus oli vieras kaikki ideat tai muodot, jotka koskaan voivat tulla esiin, olivat jo tulleet esiin tai aineellistuneet Jos ihminen loi jotain radikaalisti uutta, se oli jotain, millä ei ollut muotoa tai ideaa. Se oli SAASTETTA Kristinuskon myötäkulttuuriimme (valtakulttuuriin) ilmestyi uutta luova agentti JUMALA Uusi aika voidaan katsoa alkaneeksi siitähetkestä, jolloin IHMISTÄ ALETTIIN PITÄÄUUTTA LUOVANA OLENTONA Esimerkiksi renessanssinero Leonardo da Vinci uudenlaisena sankarina

2 Toinen merkittävä seikka: Vasta uudella ajalla/modernin aikakaudella alettiin kiinnostua ihmisestä (ja muistakin olennoista) YKSILÖINÄ Antiikin filosofia ei ollut lainkaan yksilökeskeistä, koska Yksilöoliot olivat ideoitten kuvajaisia tai muotojen aineellistumia Kiinnostavaa ihmisessä(tai missämuussa olennossa tahansa) oli YLEINEN (ideaalinen, formaalinen ). Yksilölliset erityispiirteet olivat satunnaisia, hetkellisiä ja epätodellisia Jo ennen uutta aikaa/modernia: Kristinusko oli kiinnostuneempi yksilöstäkuin antiikin filosofia sehän halusi pelastaa jokaisen yksilön sielun. Vanha testamentti on paljon kiinnostuneempi yksittäisten ihmisten yksittäisistämielen liikkeistä toisin kuin esimerkiksi Homeroksen eepokset (Erich Auerbach: Mimesis) Eräs myöhäiskeskiajan skolastikkojen kuiva loogis-filosofinen kiista oli erittäin oireellinen Realistit: Universalia sunt realia (Yleiskäsitteet ovat todellisia olioita reaalioita ) Nominalistit: Universalia sunt nomina (Yleiskäsitteet ovat (vain pelkkiä) nimiä) Nominalistista meininkiä (Pieter Brueghel vanhempi) Jos Jos yleiskäsitteet ovat pelkkiänimiä, niin silloin vain yksilöoliot ovat tosia/todella olemassa olevia Ollaan yksilöllisiä, villejä ja vapaita, mutta mitätarkoittavat silloin käsitteet ihminen tai inhimillinen, jos kerta on olemassa vain yksittäisiä olioita Tai mitätarkoittaa järki, järjellinen, luonnollinen/luonnoton? Onko jokaisella vain oma järki? Onko silloin kaikki sallittua Mutta katsos kun mies taitaa aatella mitä hän tahtoo, aatella itsensä koko maailman herraksi tai tönkeileväksi sontiaiseksi. Kas hän taitaa aatella kuolleiksi Jumalan, perkeleen, enkelit ja koko ihmissuvun ja elikot maassa, meressä ja ilmassa, aatella maan, helvetin ja taivaan katoovan kuin tappuratukko tulessa, ja pimeyden astuvan sijaan, jossa kenokaula sinä ilmoisna ikänä ei Herran valkeutta huuda. Niin sinkoilee täällä miehen aatos; ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille? (Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä)

3 LisääBrueghelia, hajoavaa mielipuoliseksi muuttuvaa maailmaa Tai vielä hurjempaa: Hieronymus Bosch Ellei barokkia ollut, se piti keksiä ja se keksittiin Katsokaa arkkitehtuuria runsaus+ankara järjestys Kuunnelkaa musiikkia, jossa valtaisa äänien runsaus yhdistyy ankaraan, matemaattiseen järjestykseen: KOONTIA: UUDEN AJAN IHMISKUVAN UUTUUKSIA Ihminen luovana olentona Yksilönä Työn arvonnousu erityisesti Baconin filosofian myötä(ja sitten Locke Smith Marx) Työei vain valmistamisena (ylläpitona) vaan myös uutta luovana ( maailmaa parantavana ) Pelastusopin tai -historian maallistuminen kehitysoptimismiksi

4 Luovuus itseis- ja välinearvona Itseisarvona: jokaisen ihmisen tulee kasvaa ja kehittyä omaksi ainutkertaiseksi itsekseen. Yhteen kietoutunut kasvatuksen sosialisaatio-ja individuaatiotehtävä Valistus = usein pelkkääsosialisaatiota, sivistys (Bildung) sosialisaatio + individuaatio Nominalismin ja realismin synteesi Leibniz (monadologia), Goethe, Schiller, Hegel, Marx, kasvatustieteen klassikot (Pestalozzi, Herbart, Fröbel ) Johtaako luovuuden korostaminen pelkkänäindividuaationa (pelkkänäitsensätoteuttamisena) hyvän elämän sijasta kaaokseen? Oma vastaukseni: kyllä! Luovuus välinearvona, uuden talouden ehkä tärkeimpänä resurssina Puhe innovaatiotaloudesta, suurista innovaatiokeskuksista, luovasta luokasta (Richard Florida), huipuista yms. kansakunnan, esimerkiksi Suomen, pelastajina (Sitran luovuusraportit ). Pekka Himanen: Välittävä, kannustava ja luova Suomi (2004), Suomalainen unelma (2007), Kukoistuksen käsikirjoitus (2010) Ongelma: Himasen mukaan talouden on palveltava ihmistä eikäpäinvastoin. Mutta kaikki mitähimanen, Sitran raportit jne. puhuvat luovuudesta, lähtee kuitenkin talouden, kilpailukyvyn tai yhteiskunnan, ajan yms. vaatimuksista. Lisämausteena jatkuvan hätätilan kulttuurin korostus. Jos Suomi ei tee näin ja näin, niin Missäovat individuaation, ainutkertaisesta yksilöstälähtevät vaatimukset konkreettisen yksilön puolustajat!??? Mutta voisiko luovuus olla yhtäaikaaitseisarvo ja välinearvo (taloudellinen resurssi) toteuttaessaan itseään ihminen toimisi myös yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti. Itsearvo ja välinearvo eivät periaatteessa ole täysin yhteen sopimattomia käsitteitä esimerkiksi terveys on ilmiselvästi molempia. Mutta ihmisen luovuus, tulo ainutkertaiseksi itsekseen, voi ainakin periaatteessa joutua myös ristiriitaan yhteiskunnan vaatimusten/tarpeiden kanssa. Lisäongelma: kuka nuo yhteiskunnan vaatimukset ilmaisee Totalitaristiset yhteiskunnat: meilläyksilön itsetoteutuksen ja yhteiskunnan vaatimukset käyvät saumattomasti yksiin. Yhteiskunnat, joissa kiistetään yksilön itsetoteutuksen ja yhteiskunnan vaatimukset (kuka ne sitten esittääkin!) ovat vaarassa liukua totalitarismia kohti Herbert Marcuse: Yksiulotteinen ihminen ja sen rinnakkaisteos Soviet Marxism. Pitäisin tätäristiriidan kiistämistä/peittelyänykyisen luovuusretoriikkamme yhtenä arveluttavana piirteenä

5 Pitäisi lähteäliikkeelle yhteiskunnan konfliktien olemassaolosta tai ainakin mahdollisuudesta: Ristiriita yksilön ja yhteisön välillä, ristiriidat eri yhteiskuntaryhmien välillä ja jopa yksittäisen ihmisen eri pyrkimysten väliset ristiriidat. Eivätköristiriidat ole usein luovuuden lähteitä! Yksilön ja yhteiskunnan välinen ristiriita sivistysromaanin (Bildungsroman) lähtökohtana Annettu rooli ei välittömästi ja sellaisenaan käy yksilölle. (vrt. Seitsemän veljestä) Luovuus ja luovuus jatkuvuus ja radikaalisti uusi Walter Benjamin, Historian käsitteestä: Tulevaisuuden tutkiminen oli tunnetusti kielletty juutalaisilta. Toora ja rukous opastivat heitäsen sijaan muistamiseen. Tämävapautti heidät sellaisen tulevaisuuden lumeesta, johon lankeavat ne, jotka hakevat ilmoitusta ennustajilta. Tulevaisuudesta ei tullut juutalaisille tästäsyystäkuitenkaan homogeenista ja tyhjää. Heille jokainen sekunti oli pieni portti, josta Messias saattoi astua sisään. Toisin sanoen/kysyen Ne, jotka visioivat tulevaisuutta tai ovat tietävinään yhteiskunnan vaatimukset, heijastavat vain tämän hetken tilanteet ja kuvitelmat tulevaisuuteen. Tällöin ehkäsulkeutuvat ne portit, joista radikaalisti uusi ja radikaalit uutta luovat innovaatiot voisivat astua sisään. Mutta tehdäänkö Suomesta ja suomalaisista näin vain jäljittelijöitä, perässä juoksijoita? Luoko Himanen vain tulevaisuuden lumetta. Tai tehdäänkösuomesta vain ikuinen jäljittelijä, perässäkulkija Tai ihmisistä Platonin kuvaileman luolan asukkaita, jotka vain katselevat kansainvälisten huippujen ja muiden supersuorittajien henkeäsalpaavan häikäiseviä suorituksia Ehkä merkittävimmät innovaatiot syntyvät Aivan jossain muulla. Silläsuuret innovaatiot ovat määritelmänsämukaan odottamattomia. Tarina kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät Ja siksi on epäiltäväkaikkia systeemejä