MARKKINA- KÄSITYKSET JA ALUEPOLITIIKKA

Transkriptio

1 028 Peruste # aluepolitiikka MARKKINA- KÄSITYKSET JA ALUEPOLITIIKKA Väestön alueellista keskittämistä perustellaan usein sillä, että se lisää taloudellista tehokkuutta, parantaa täten kilpailukykyä ja on siksi toivottavaa. Näin ei kuitenkaan vaikuttaisi tapahtuvan pitkällä aikavälillä, etenkään silloin, kun kasvavia alueita on vähän ja kasvu on nopeaa. Kokonaistaloudellisen tehottomuuden lisäksi keskittäminen lisää alueiden välistä eriarvoisuutta, jolloin ihmisten aito mahdollisuus valita asuinpaikkansa ei toteudu. tuomas koponen

2 Markkinakäsitykset ja aluepolitiikka 029 lueiden välisen tasa-arvon tulisi olla yksi aluepolitiikan keskeisimmistä tavoitteista. Tämä tarkoittaisi toteutuessaan kullekin vapaata mahdollisuutta valita asuinpaikkansa. Tasa-arvon tulisi ulottua sekä lopputulokseen että lähtökohtiin. Tehokkuutta ja kilpailukykyä korostavana aikanamme ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että vapaus valita asuinpaikkansa riittäisi perusteeksi toteuttaa tasaiseen aluekehitykseen tähtäävää politiikkaa. On nostettava esiin uskottavia taloudellisia perusteluita. Käsitys markkinoista on aluepolitiikkaa määrittävä peruskysymys. Johtaako alueellisesti säätelemätön talouden kasvu kansantalouden kannalta optimaaliseen tulokseen, vai voidaanko alueelliseen kehitykseen vaikuttamalla edistää kansantalouden kokonaiskehitystä paremmin? Voidaan miettiä myös sitä, johtuvatko alueelliset erot siitä, ettei markkinoiden anneta toimia esteettömästi, vai johtaako markkinoiden oikea toiminta eriarvoiseen tilanteeseen, jota tulisi aktiivisella politiikalla tasoittaa? alueiden eriytyminen Työllisyydellä, väestönkasvulla ja muuttoliikkeellä mitattuna 1990-luvun laman jälkeisessä Suomessa ovat kasvaneet vain yliopistoseudut. Esimerkiksi vuonna 2008, Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seuduilla oli 15 % enemmän työpaikkoja kuin ennen 1990-luvun lamaa, kun taas muissa KÄSITYS MARKKINOISTA ON ALUEPOLITIIKKAA MÄÄRITTÄVÄ PERUSKYSYMYS. JOHTAAKO ALUEELLISESTI SÄÄTELEMÄTÖN TALOUDEN KASVU KANSAN- TALOUDEN KANNALTA OPTIMAALISEEN TULOKSEEN, VAI VOIDAANKO ALUEELLISEEN KEHITYKSEEN VAIKUTTAMALLA EDISTÄÄ KANSANTALOUDEN KOKONAISKEHITYSTÄ PAREMMIN? maakunta- ja teollisuuskeskuksissa työpaikkojen määrä oli vuonna 2008 lamaa edeltävän tason alapuolella (VATT 2011). Väestön alueellinen keskittyminen on siis kiihtynyt, ja valtaosalla seuduista väki vähenee. Muuttoliikkeet suuntautuvat keskuksiin ja alueiden väliset erot vahvistuvat luonnollisen väestökehityksen kautta. Kun keskittävä kehitys jatkuu voimakkaana, monien alueiden väestörakenteella ei enää onnistuta pitämään yllä lakisääteisiä, jokaiselle kansalaiselle kuuluvia peruspalveluita. Mikäli halutaan säilyttää aito mahdollisuus ihmisille valita asuinpaikkansa, on aluekehitykseen puututtava siis jonkinlaisin politiikkatoimin. Suomen voi kai sanoa ainakin joskus olleen vahvan aluepolitiikan maa. Infrastruktuurin ja liikenneverkkojen kehittäminen, valtionyhtiöiden sijaintipäätökset sekä yliopistojen perustaminen ovat olleet alueiden tasaisen kehityksen kannalta tärkeitä toimia.

3 030 Peruste # Anssi Ylirönni Unheimlich Aluepoliittiset syyt olivat esimerkiksi keskeisiä, kun Urho Kekkosen ajan Suomea teollistettiin julkisin investoinnein. Historian valossa uskaltaa varmaankin todeta, että valtion tukemasta investointitoiminnasta seurasi hyviä tuloksia. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen vuonna 2011 julkaisemassa Talouden rakenteet 2011 tutkimuksessa todetaan alueiden välisten tuloerojen kaventuneen voimakkaasti ja 1980-lukujen välillä (VATT 2011). Tähän väliin ajoittuu myös suuri osa valtiojohtoisesta, investointivetoisesta aluepolitiikasta (Vartiainen 1998). VATT:n julkaisussa todetaan samaan hengenvetoon, että alueiden lähentyminen on sittemmin hidastunut, ja

4 Markkinakäsitykset ja aluepolitiikka luvulta lähtien alueiden väliset tuloerot ovat lähteneet suurenemaan luvulla tuloerot ovat pysyneet suurin piirtein paikallaan (VATT 2011). Erkaantuminen on kuitenkin tarkoittanut pysyviä eroja esimerkiksi työllisyydessä, alueille suuntautuvissa muuttoliikkeissä sekä tulonjaossa. tasaisuus ja tehokkuus Aluepolitiikkaa arvioidaan luonnollisesti laajemmin koko kansantalouden kehitystä silmällä pitäen. Tällöin tasaisuus- ja tehokkuustavoitteiden välinen suhde on keskeinen tekijä. Onko tasainen aluekehitys aluepolitiikan tavoite sinänsä vai tulisiko aluepolitiikalla tavoitella vain koko kansantalouden näkökulmasta optimaalisinta ratkaisua? Tulisiko esimerkiksi vahvistaa kasvukeskuksia entisestään? Vai voisiko aluepolitiikan keinoin saatava tasaisempi aluekehitys tuottaa optimaalisimman kansantaloudellisen ratkaisun? Olisi elintärkeää löytää perustelut, jotka yhdistäisivät molemmat näkökulmat (tasaisuuden ja tehokkuuden). Esimerkiksi yllä mainittu Kekkosen ajan investointipolitiikka näyttäytyi vastauksena molempiin valjastaessaan aiemmin käyttämättömiä resursseja tasaisesti käyttöön alueiden kesken. markkinat ja aluekehitys Selvää on siis se, että alueiden välillä on Suomessa selkeää eriarvoisuutta (VATT 2011). Kiistanalaista on se, johtuvatko nämä erot markkinoiden vapaasta toiminnasta, vai onko markkinoiden toiminta prosessi, joka kuitenkin johtaa pitkällä aikavälillä tasaiseen kehitykseen. Uusklassisen talousteorian mukaan alueiden kasvu- ja tulotasoerot häviävät pitkällä aikavälillä, koska markkinoiden välityksellä tapahtuva resurssien optimaalinen allokaatio johtaa talouden tehokkuuden lisäksi alueiden väliseen tasapainoon. Toisaalta esimerkiksi arvostetun ruotsalaisen taloustieteilijän Gunnar Myrdalin mukaan markkinavoimien toiminta johtaa epätasapainoon alueiden välillä. Kasvu johtaa uuteen kasvuun ja menetykset uusiin menetyksiin (Myrdal 1957). Markkinamekanismin vapaa myllerrys näyttäisi tuottavan sekä alueellisesti keskittävää että keskittymistä hillitsevää toimintaa. Suurtuotannon edut, suuremmat työmarkkinat, muiden yritysten läheisyyden tuomat tuottavuushyödyt sekä kotitalouksien kokema hyöty esimerkiksi suuremmista kulutusvaihtoehdoista johtavat alueelliseen keskittymiseen (Laakso & Loikkanen, 2004). Toisaalta tiettyjen tuotannontekijöiden (kuten luonnonvarojen) liikkumattomuus, keskittymisen myötä nousevat elinkustannukset, ruuhkautuminen, rikollisuus ja muut negatiiviset ulkoisvaikutukset sekä esimerkiksi kotiseuturakkautena ilmenevä ihmisten vapaa tahto asua maaseudulla hillitsevät alueellista keskittymistä (Valtioneuvoston Kanslia 2000). Alueet kasvavat kuitenkin päivänselvästi eri vauhtia, ja talouteen synty nopean kasvun keskuksia sekä hitaamman kasvun tai taantuman reuna-alueita. Näin ollen talouden pitkän aikavälin alueellinen tasapainottuminen joudutaan kyseenalaistamaan, tai toteamaan se ainakin kovin hitaaksi prosessiksi. Kiistaa on myös siitä, onko keskittävä kehitys kokonaistaloudellisesti teho-

5 032 Peruste # MYÖS NIIN SANOTTU HYSTEREESI-HYPOTEESI TARJOAA PERUSTELUJA TASAISEMMAN ALUEKEHITYKSEN PUOLESTA. HYSTEREESI- HYPOTEESIN MUKAAN TYÖTTÖMYYSASTEESSA LYHYELLÄ AIKAVÄLILLÄ TAPAHTUVILLA MUUTOKSILLA ON PITKÄAIKAISIA SEURAUKSIA, ELI KERRAN NOUSTUAAN TYÖTTÖMYYS EI HELPOSTI PALAA ENNALLEEN. TÄMÄ JOHTUU ESIMERKIKSI TYÖTTÖMIEN TYÖKYVYN TAI TYÖTAITOJEN NOPEASTA HEIKKENEMISESTÄ, JA PIDEMPÄÄN TYÖTTÖMÄNÄ OLLEEN LEIMAUTUMISESTA TYÖNANTAJAN NÄKÖKULMASTA KYVYTTÖMÄKSI. kasta. Monesti kuulee väitettävän, että keskittäminen lisää taloudellista tehokkuutta ja parantaa kilpailukykyä ja olisi siksi toivottavaa. Alueellinen keskittyminen tuottaa taloudellista tehokkuutta yritysten näkökulmasta esimerkiksi mittakaavaetujen, laajempien työmarkkinoiden ja positiivisten ulkoisvaikutusten kuten tiedon helpomman leviämisen vuoksi. Nämä ovat seurausta taloudellisten toimijoiden sijoittumisesta toistensa läheisyyteen. Tehokkuus parantaa yritysten kilpailukykyä ja hyödyttää siten koko kansantaloutta. Työmarkkinoiden tehokkaampi toiminta kasvualueilla puolestaan alentaa työttömyyttä ja tasaa alueiden välisiä eroja, kun työvoimaa siirtyy korkean työttömyyden alueelta matalamman työttömyyden alueelle, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Laajemmat työmarkkinat hyödyttävät sekä yrityksiä että työntekijöitä kysynnän ja tarjonnan kohdatessa niin sanotusti kitkattomammin. Näin keskittyvä kehitys näyttäisikin olevan taloudellisesti tehokas ratkaisu lyhyellä aikavälillä, mutta mikään ei ta- kaa sen olevan sitä myös pitkällä aikavälillä (Valtioneuvoston Kanslia 2000). Talouden menestysmahdollisuudet saattavatkin heikentyä keskittävän kehityksen negatiivisten vaikutusten seurauksena. Alueiden väliset erot ja keskittävä kehitys saattavat siis aiheuttaa esteitä talouden optimaaliselle kehitykselle, mikä perustelee julkisen vallan pyrkimyksen puuttua alueellisiin eroihin. Keskittyvä alueellinen kehitys ei ole optimaalisin ratkaisu, varsinkaan silloin, kun kasvavia alueita on vähän ja kasvu on nopeaa. Yksi syy liittyy julkiseen sektoriin sekä resurssien vajaakäyttöön. Muuttoliike korkean työttömyyden seudulta matalamman työttömyyden alueelle toki pienentää alueiden välisiä työttömyyseroja lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmällä aikavälillä muuttotappioalueiden kehityksen edellytykset heikkenevät, sillä muuttoliike koostuu monesti pääosin nuoresta ja koulutetusta työvoimasta. Väestöpohjan heikentyessä niin julkisten kuin yksityisten yritystenkin tarjoamat palvelut vähenevät ja heikkenevät. Työttömyys voi kääntyä taas nousuun.

6 Markkinakäsitykset ja aluepolitiikka 033 Kasvukeskuksissa taas palveluiden tarjonta ei kestä kysynnän vauhdissa mukana, ja julkisten palveluiden laatu heikkenee. Koulujen kasvavat luokkakoot on tästä yksi esimerkki. Verotulot toki lisääntyvät, mutta voimakas muuttoliike myös rasittaa kasvavan alueen julkista taloutta palveluiden, asuntojen ja infrastruktuurin kasvavan kysynnän vuoksi. Muuttotappioalueella puolestaan infrastruktuuri jää vajaakäytölle. Muuttotappioseuduille jää myös käyttämätöntä työvoimaa, sillä oletettavasti kaikki ihmiset eivät tule muuttamaan kasvaville kaupunkiseuduille (Valtioneuvoston Kanslia 2000). Tällainen nopea väestön keskittyminen aiheuttaa ongelmia varsinkin silloin, kun kasvukeskuksia on vähän. Toiseksi keskittymisestä seuraa negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Tutkimusten mukaan rikollisuutta esiintyy enemmän metropolialueilla kuin niiden ulkopuolella (Laakso & Loikkanen, 2004). Ympäristöongelmat ovat myös yleisempiä kaupungeissa kuin harvemmin asutuilla seuduilla. Tämä laaja ongelmakenttä pitää sisällään esimerkiksi veden, ilman, eläin- ja kasvikunnan tilan sekä melutason. Negatiiviset ulkoisvaikutukset ilmenevät myös keskittymistä hajauttavina voimina: jotkut ihmiset haluavat muuttaa niiden takia pois kaupungeista. Kolmanneksi, harvojen alueiden nopea kasvu aiheuttaa talouteen inflaatiopainetta. Kasvavan alueen sisäinen kilpailu työvoimasta johtaa palkkojen kasvuun, mikä aiheuttaa inflaatiopainetta. Kasvavalla alueella myös asuntojen hinnat ja maanvuokra nousevat, mikä myös lisää talouden inflaatiopainetta sekä tuottaa alueellista hajautumista (Valtioneuvoston Kanslia 2000). Ihmiset ja yritykset ryhtyvät sijoittumaan varsinaisen kasvukeskittymän ulkopuolelle. Tasainen aluekehitys voisi tarkoittaa inflaatiopaineen vähenemistä. Myös niin sanottu hystereesi-hypoteesi tarjoaa perusteluja tasaisemman aluekehityksen puolesta. Hystereesihypoteesin mukaan työttömyysasteessa lyhyellä aikavälillä tapahtuvilla muutoksilla on pitkäaikaisia seurauksia, eli kerran noustuaan työttömyys ei helposti palaa ennalleen. Tämä johtuu esimerkiksi työttömien työkyvyn tai työtaitojen nopeasta heikkenemisestä, ja pidempään työttömänä olleen leimautumisesta työnantajan näkökulmasta kyvyttömäksi. Jos siis työttömyyserot repeävät alueiden välillä suuriksi, on vaarana muodostua alueita, joiden asukkaat eivät yksinkertaisesti kykene enää työllistymään hystereesin vaikutuksen takia. Hystereesin seurauksena inhimillinen pääoma rapautuu, työvoiman tarjonta heikkenee ja työttömyysaste nousee. lopuksi Alueellinen jakautuminen ei voi tapahtua vain ja ainoastaan oletetun taloudellisen tehokkuuden ohjaamana muutaman keskuksen kautta. Ensinnäkin kokonaistaloudellisesta näkökulmasta se ei ole lainkaan ongelmatonta, mutta mikä tärkeämpää, keskittyvä kehitys voi räikeimmillään johtaa heikoimpien alueiden lähes täydelliseen kuihtumiseen. Tällöin aito mahdollisuus valita asuinpaikkansa ei toteudu. Ekologisesta näkökulmasta aluerakenne on monimutkainen kysymys. Suosia-

7 034 Peruste # Anssi Ylirönni Markku banaaninkuoressa (65 X 54 cm, akryylit, kangas) 2011 ko mahdollisimman tiivistä ja julkiseen liikenteeseen pitkälle nojaavaa kaupunkiasutusta, vaiko hajanaisempaa aluerakennetta sekä tasaisempaa maankäyttöä? Ympäristöarvojen mukainen politiikka voi olla yksi mahdollinen vaihtoehto vahvojen keskittymisetujen purkamiselle, ja sen myötä vahvemmin paikallista toimintaa suosivalle taloudelliselle kehitykselle. Uusilla energiantuotannon tavoilla on vahva työllistämispotentiaali erityisesti maaseudulla. Öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden hinnan noustessa yhä paikallisempi energiantuotanto voi tulla kannattavaksi. Esimerkkejä tällaisesta energiantuotannosta ovat vaikkapa erilaiset biopolttoaineet, aurinkoenergia, puuperäinen

8 Markkinakäsitykset ja aluepolitiikka 035 UUSILLA ENERGIANTUOTANNON TAVOILLA ON VAHVA TYÖLLISTÄMISPOTENTIAALI ERITYISESTI MAASEUDULLA. ÖLJYN JA MUIDEN FOSSIILISTEN POLTTOAINEIDEN HINNAN NOUSTESSA YHÄ PAIKALLISEMPI ENERGIANTUOTANTO VOI TULLA KANNATTAVAKSI. ESIMERKKEJÄ TÄLLAISESTA ENERGIANTUOTANNOSTA OVAT VAIKKAPA ERILAISET BIOPOLTTOAINEET, AURINKOENERGIA, PUUPERÄINEN ENERGIA, JÄTEPERÄINEN ENERGIA, VESIVOIMA JA MAALÄMPÖ. energia, jäteperäinen energia, vesivoima ja maalämpö. Logistiikan perustuessa vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin, energiantuotanto voi pitkällä aikavälillä olla pakotettu tapahtuvaksi mitä suurimmassa määrin paikallisesti, jolloin hajanaisempi yhdyskuntarakenne on luonnonresurssien riittävyyden näkökulmasta katsottuna hyvä asia. Suomea tulisi kehittää yhä monikeskuksisempaan suuntaan, jolloin laajemmat alueet ydinkaupungin ympärillä voisivat kehittyä korkean tuottavuuden ja keskittymiseduista nauttivan keskuskaupungin avulla. Aikaisempien kokemusten perusteella isoilla kasvukeskuksilla on positiivisia vaikutuksia lähialueilleen, mutta negatiivisia reunaalueilleen (Tervo 2009). Tehtävänämme onkin määritellä maantieteellisesti optimaalinen kasvukeskusten verkosto siten, että positiivisen kehityksen ulottumattomiin jäävät reuna-alueet ovat mahdollisimman pienet. Keskittymisen on tapahduttava hajauttavasti, monen keskittymän kautta. Kirjoittaja on kauppatieteiden opiskelija Itä-Suomen Yliopistossa Joensuun kampuksella. lähteet: Laakso Seppo, Loikkanen, Heikki A. (2004) Kaupunkitalous. Gaudeamus, Helsinki Myrdal, Gunnar (1957) Economic Theory and Underdeveloped Regions. Duckworth, Lontoo Tervo, Hannu ( 2009) Suomen alueellisen kehityksen visio ja vaihtoehtoiset skenaariot vuoteen 2020, Työ- ja elinkeinoministeriö. Valtioneuvoston kanslia (2000) Alueellinen kehitys ja aluepolitiikka Suomessa. fi/tiedostot/julkinen/vn/selonteot-mietinnot/alueellinen_kehitys_ja_aluepolitiikka_suomessa_ tyoryhmaraportti/ pdf Vartiainen, Perttu (1998) Suomalaisen aluepolitiikan kehitysvaiheita. Sisäasiainministeriö, Helsinki.