Palveluasumisen opas

Transkriptio

1 Palveluasumisen opas

2 ESIPUHE Tämän oppaan tarkoituksena on kuvata palvelu- ja tukiasumiseen oikeutettujen asukkaiden avun ja tuen tarvetta, palvelujen hankintaa sekä ARA-rahoitukseen liittyviä reunaehtoja. Näiden seikkojen selvittäminen on välttämätöntä, kun palvelu- ja tukiasuntojen rakentamista ja rahoitusta suunnitellaan. Opas antaa tietoa seikoista, jotka tulee ottaa huomioon ARAn tukemien erityisryhmien asuntokohteiden tarveselvityksessä, hanke- ja rakennussuunnittelussa ja investointipäätöksen tekemisessä. Se on tarkoitettu ohjeeksi palvelu- ja tukiasuntojen rakennuttamisen osapuolille sekä niille, jotka osallistuvat tai vaikuttavat päätöksillään ja toiminnallaan ARAn tukemien asuntojen rakentamiseen tai niiden asumisaikaiseen käyttöön. Tässä oppaassa keskitytään asumisen ja palveluiden järjestämiseen, ARAn hankekriteereihin sekä asumiseen liittyviin tarvearviointeihin. ARA on julkaissut Suunnitteluoppaan, joka keskittyy asuntojen, tilojen ja asuinympäristöjen suunnitteluun ja rakentamiseen. ARA on päivittänyt Rakennuttamisohjeen, jossa käsitellään ARAn hankekäsittelyn eri vaiheissa edellytettyjä menettelytapoja, asiakirjoja ja niiden sisältöä. 2

3 Sisällys 1 Aluksi ASUMISPALVELUJEN KÄSITTEET Vanhukset Kehitysvammaiset Mielenterveyskuntoutujat Pitkäaikaisasunnottomat Muiden erityisryhmien asumisen järjestäminen ERITYISRYHMIEN ASUMISEEN LIITTYVIÄ MUITA KÄSITTEITÄ ASUMISTARPEEN ARVIOINTI JA ASUMISRATKAISUT Vanhusten palvelutarpeen arviointi Kehitysvammaisten henkilöiden avun ja tuen tarpeen arviointi ERITYISRYHMIEN ASUMISEN RAHOITUS Investointiavustuksen kohdentuvuus Tuettavat erityisryhmät ja tukiprosentit Erityisryhmille tarkoitetun vuokra-asuntokohteen korkotukilainoitus ilman investointiavustusta ERITYISRYHMIEN AVUSTUSKOHTEIDEN ASUMISAIKAISET MUUTOKSET Avustuskohteen asukasryhmän muutos Asukasrakenteen monipuolistaminen ja sitä koskeva suunnitelma Avustuskohteen käyttötarkoituksen muutos ASUMINEN JA PALVELUT ARA-tuotantoon liittyvät edellytykset Palveluiden hankinta Palveluiden järjestäminen ja taloudellinen kestävyys Asumisen ja palveluiden eriyttäminen HANKEVALINNAT Erityisryhmähankkeiden yleiset arviointikriteerit Laatukriteerit Kustannustekijät ARA-tuen ulkopuolelle jäävät hankkeet ERITYISRYHMIEN ASUMISEN KEHITTÄMINEN LÄHTEET

4 1 ALUKSI ARA on asumisen asiantunteva kumppani, kehittäjä ja uudistaja, joka edistää ekologisesti kestävää, laadukasta ja kohtuuhintaista asumista. Periaatteena on: jokaisella on oikeus hyvään asumiseen. Tätä periaatetta noudatetaan myös erityisryhmien asumisen rahoittamisessa. Valtioneuvosto on hyväksynyt kaksi kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen ja palveluihin liittyvää periaatepäätöstä. Vuonna 2010 käynnistettiin kehitysvammaisten asumisohjelman toteuttaminen. Marraskuussa 2012 hallitus hyväksyi periaatepäätöksen, jonka mukaan jokaisella kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus asua samoin kuten muillakin kuntalaisilla ja oikeus saada asumisensa tueksi tarvittavat palvelut. Periaatepäätös ohjaa kuntia lakkauttamaan vammaisten ihmisten laitoshoito vuoteen 2020 mennessä ja kehittämään asumista ja palveluja tarvetta vastaavaksi. Valtioneuvoston antama periaatepäätös koskien ikääntyneiden asumisen kehittämistä vuosille korostaa sitä, että ikääntyneet voivat asua turvallisesti kodeissaan toimintakyvystä ja varallisuudesta riippumatta. Tässä keskeisin toimenpide on asuntojen ja asuinrakennusten korjaaminen. Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli vanhuspalvelulaissa (L 980/2012), painotetaan ikääntyneiden kotona asumista ja sinne saatavien palvelujen turvaamista. Sosiaali- ja terveysministeriön heinäkuussa antamassa laatusuosituksessa Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi on kirjattu tämä lain edellytys ikääntyneen kotona asumisesta ja palvelujen saatavuudesta. Väestön ikääntyminen on Suomessa nopeaa. Tällä hetkellä maassamme on hieman yli miljoona yli 65-vuotiasta. Ennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden määrä nousee vuoteen 2030 mennessä lähes 1,5 miljoonaan. Tällöin jopa miljoona asuntoa olisi saatava ikääntyneiden asumiseen soveltuvaksi, mikä tarkoittaa huomattavaa vanhan asuntokannan peruskorjaamista. Samanaikaisesti tarvitaan tehostetun palveluasumisen lisäämistä erityisesti muistisairaille vanhuksille, puhumattakaan fyysisesti huonokuntoisten ja mielenterveysongelmista kärsivien ikääntyneiden tehostetusta palveluasumisesta. Valtion pitkäjänteisen toiminnan kautta luodaan edellytyksiä ikääntyneiden asuinolojen parantamiseen, joita kuntien toimilla tuetaan. Näihin asuntotarpeisiin varautuminen edellyttää kunnilta kokonaisvaltaista pitkän tähtäimen suunnitelmaa, jossa on arvioitu sekä kuntakohtaiset että asuntoa tarvitsevien yksilölliset asuntotarpeet. Lähtökohtana tulee olla, että mahdollisimman moni ikääntynyt voi asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään ja muiden erityistä tukea asumisessaan tarvitsevien asumisratkaisut ovat sellaisia, jotka vastaavat heidän yksilöllisiä tarpeitaan normaaleissa asuinympäristöissä. Tarvitaan siis monenlaisia asumisen vaihtoehtoja sekä riittäviä asumista turvaavia palveluja ja niiden kehittämistä. Tämä opas korvaa aiemman annetun oppaan. 4

5 2 ASUMISPALVELUJEN KÄSITTEET Ympäristöhallinnossa käytetään erityisryhmien asumispalveluista käsitteitä: palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen ja tukiasuminen. Käytännössä asuminen on tehostettua palveluasumista (ympärivuorokautinen hoiva) ja tukiasumista. Asumispalvelujen käsitteet pohjautuvat lainsäädäntöön. Sosiaalihuoltolain (710/1982) mukaan asumispalveluilla tarkoitetaan palvelu- ja tukiasumisen järjestämistä. Niitä annetaan henkilölle, joka tarvitsee erityisestä syystä apua ja tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä. Sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) mukaan asumispalveluja järjestetään palveluasunnoissa ja tukiasunnoissa. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987), jäljempänä vammaispalvelulaki mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Palveluasumista voidaan järjestää palvelutalossa, ryhmä- tai hajautettuna asumisena tai myös vaikeavammaisen henkilön hallitsemassa yksittäisessä asunnossa. Kehitysvammalain (519/1977) mukaan asumisen järjestäminen on erityishuoltoon kuuluva palvelu. Lain mukaan yksilöllistä erityishuolto-ohjelmaa toteutettaessa on pyrittävä siihen, että sellaisen henkilön asuminen, joka ei voi asua omassa kodissaan, mutta ei ole laitoshuollon tarpeessa, järjestetään muulla tavoin. 2.1 Vanhukset Vanhusten asumispalvelut perustuvat sosiaalihuoltolakiin (710/1982) ja sosiaali- ja terveysministeriön mukaisiin jaotteluihin seuraavasti: Palveluasuminen sisältää asumisen ja siihen liittyvät palvelut. Osa yksiköistä on palvelutaloja, joissa asukkaalla on oma huoneisto ja osa esimerkiksi ryhmäkoteja, joissa asukkaalla on kylpyhuoneella varustettu oma huone. Palveluasuminen jaetaan tavalliseen palveluasumiseen ja tehostettuun palveluasumiseen. Tavallinen palveluasuminen on asumista, jossa henkilökunta on paikalla vain päivällä. Tehostettu palveluasuminen on asumista, jossa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden. Asuminen eroaa laitoshoidosta muun muassa siinä, että Kela on hyväksynyt asumisyksiköt avohoidon yksiköiksi ja asiakas maksaa erikseen vuokran ja käyttämänsä palvelut. Asiakas saa asumiseensa Kelan myöntämää eläkkeensaajien asumistukea. 2.2 Kehitysvammaiset Kehitysvammaisille henkilöille asumista voidaan järjestää sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain tai kehitysvammalain perusteella. Kehitysvammaisten asumista on kuvattu käsitteillä tuettu, ohjattu ja autettu asuminen, joiden määrittelyt ovat syntyneet käytännön tarpeista eikä niillä ole lainsäädännöllistä taustaa. Jaottelu tuettuun, ohjattuun ja autettuun asumiseen otettiin käyttöön 80-luvulla ja käsitteissä asuminen jaetaan kolmeen kategoriaan asiakkaan arjen selviytymisen sekä tuen, avun ja hoivan tarpeen perusteella. 5

6 2.3 Mielenterveyskuntoutujat Mielenterveyskuntoutujien asumisessa käsitteiden kirjo ja hajanaisuus ovat vaikeuttaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen toimijoiden työtä. Samaa tarkoittavista asumisen ja palvelujen kokonaisuuteen liittyvistä asioista on puhuttu eri käsitteillä ja yhdellä käsitteellä on ollut useita merkityksiä. Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut perustuvat sosiaalihuoltolakiin (710/82) ja -asetukseen. Palveluasuminen sisältää asumisen ja siihen liittyvät palvelut. Osa yksiköistä on palvelutaloja, joissa asukkaalla on oma huoneisto ja osa esimerkiksi ryhmäkoteja, joissa asukkaalla on kylpyhuoneella varustettu oma huone. Palveluasuminen jaetaan tavalliseen palveluasumiseen ja tehostettuun palveluasumiseen. Tavallinen palveluasuminen on asumista, jossa henkilökunta on paikalla vain päivällä. Tehostettu palveluasuminen on asumista, jossa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden. Asuminen eroaa laitoshoidosta muun muassa siinä, että Kela on hyväksynyt asumisyksiköt avohoidon yksiköiksi ja asiakas maksaa erikseen vuokran ja käyttämänsä palvelut. Asiakas saa asumiseensa Kelan myöntämää eläkkeensaajien asumistukea. 2.4 Pitkäaikaisasunnottomat Pitkäaikaisasunnottomien asumispalveluille ei ole virallista määritelmää, vaan asumisesta puhutaan monilla termeillä. Vaikutteita pitkäaikaisasunnottomien asumisen määrittelylle on saatu päihdehuollon ja mielenterveyskuntoutujien asumisesta. Määritelmät, joita ARA-tuotannossa noudatetaan, jaotellaan seuraavasti: Tukiasuminen tarkoittaa sosiaalisesti kuntouttavaa asumismuotoa henkilöille, jotka tarvitsevat tukea pystyäkseen asumaan itsenäisesti. Palveluasuminen on asumista asumisyksikössä, jossa on tarjolla ympärivuorokautista palvelua niille, jotka eivät tarvitse laitoshoitoa, mutta tarvitsevat päivittäistä tai ympärivuorokautista tukea, apua ja palveluita. Tehostettu palveluasuminen on laitoshoitoa kevyempi vaihtoehto ja asiakkaat ovat yleensä vaikeasti toimintarajoitteisia ja tarvitsevat jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Palvelu on ympärivuorokautista. 2.5 Muiden erityisryhmien asumisen järjestäminen Päihdeongelmaiset rinnastetaan asumispalveluissa lähinnä pitkäaikaisasunnottomiin eikä heille ole erikseen määriteltyjä asumisen muotoja. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten asuminen järjestetään joko tukiasunnoissa, tavallisissa vuokra-asunnoissa tai nuorille tarkoitetuissa vuokra-taloissa, joihin on saatavilla tukea, valvontaa ja ohjausta. Fyysisesti vammaisten henkilöiden asuminen järjestetään henkilön avun ja tuen tarve huomioiden vammaispalvelulain mukaisesti ja ARAn rahoittamissa asumisratkaisuissa suunnitteluoppaan suositusten mukaisesti. Opiskelijoiden ja maahanmuuttajien asuminen on tavallista vuokra-asumista. 6

7 3 ERITYISRYHMIEN ASUMISEEN LIITTYVIÄ MUITA KÄSITTEITÄ Ympäristöministeriö on vuoden 2011 ohjauskirjeessään ARAlle linjannut erityisryhmien asuntokohteiden avustamista seuraavasti: Laitosmaisia ratkaisuja ei tule avustaa. Tavoitteena tulee olla erityisryhmiin kuuluvien asuminen tavallisilla asuinalueilla. Avustusta ei tule myöntää isoihin eikä laitosalueelle rakennettaviin kohteisiin. Selkeästi eri erityisryhmiin lukeutuvien henkilöiden asuntoja ei tule sijoittaa samalle tontille tai samaan rakennuskokonaisuuteen. Laitosten korvaajiksi ei tule rakentaa laitosmaisia ratkaisuja. Tyypillisinä laitosmaisuuden piirteinä on pidetty seuraavia asioita: 1. asiakkaan näkeminen diagnoosin kautta hoidon ja hoivan objektina eikä ensisijaisesti yksilönä ja kansalaisena 2. toiminnan ympärivuorokautisuus ja kaikille asukkaille yhteisen päiväjärjestyksen noudattaminen 3. ryhmämuotoinen toiminta 4. suuret asiakasmäärät samoissa tiloissa 5. pienet henkilökohtaiset tilat ja tilojen varustuksen epätäydellisyys 6. runsaat yhteistilat kuten käytävät, päiväsalit, henkilökunnan tilat yms. Laitos voidaan määritellä sekä henkilökunnan työ- ja toimintakulttuuriin että tilaratkaisuihin liittyvinä ominaisuuksina, myös valtasuhteina työntekijän ja asiakkaan välillä. Laitoskäsitteen ohella asukasmäärältään suuria asumiskohteita kuvataan myös sanoilla uuslaitos, asumiskeskittymä ja klusteri. Uuslaitos käsitetään samassa rakennuksessa tai rakennuskokonaisuudessa tai samalla tontilla olevaksi asumisyksiköksi, jossa asuu useita kymmeniä ihmisiä. Asumiskeskittymässä samaan asumiskohteeseen on sijoitettuna useita eri erityisryhmiä. Klusterilla on kehitysvammaisten asumisessa tarkoitettu sitä, että elämän kannalta tärkeitä toimintoja, kuten asuminen, työ- ja päivätoiminta ja vapaa-ajan toiminta, sijoitetaan samalle tontille. Klustereita ovat myös autetun, ohjatun ja tuetun asumisen yksiköt, jotka sijoitetaan samalle tontille siten, että ne liitetään esimerkiksi yhdyskäytävillä toisiinsa tai työ- ja päivätoimintatiloihin. 4 ASUMISTARPEEN ARVIOINTI JA ASUMISRATKAISUT Erityisryhmien asumistarvetta tulee tarkastella sekä kunkin ryhmän kohdalla pitkällä aikavälillä että kunkin asiakkaan kohdalla yksilöllisesti. Erityisryhmien asumisen tarve tulee ottaa huomioon jo kaavoitusvaiheessa sekä asuinalueiden suunnittelussa. Pitkäaikainen palveluasumistarpeen arviointiin liittyy esimerkiksi väestörakenne/kohderyhmän rakenne ja muutokset tulevaisuudessa, palvelurakennelinjaukset ja palvelujen kehittäminen olemassa oleva palveluasumiskanta, sen kunto ja sen käyttöaste. ARA edellyttää, että kunnan asunto-, sosiaali- ja terveystoimi osallistuvat yhteistyössä asuntojen tarpeen ja käytön arviointiin kaikkien erityisryhmien osalta. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (2013) laatusuosituksen mukaan valtakunnallisena tavoitteena vuoteen 2017 on, että yli 75- vuotiaista henkilöistä: 7

8 prosenttia asuu kotona itsenäisesti tai riittävien palvelujen turvin prosenttia asuu tehostetussa palveluasunnossa prosenttia on laitoshoidossa (vanhainkoti tai pitkäaikaishoito terveyskeskuksessa). Kuntien on tarkasteltava omia tavoitteitaan suhteessa kunnan asukkaiden tarpeisiin. Tiedot koko maan tasolla, alueellisesti ja kunnittain ovat saatavilla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen SOTKAnet -verkkopalvelusta ( 4.1 Vanhusten palvelutarpeen arviointi Palvelujärjestelmän tulee vastata kuntalaisten tarpeisiin. Alentunut toimintakyky ja toimintarajoitteet ovat yleisin peruste palvelujen käyttöön. Palvelujen käyttöä lisäävät myös puutteelliset asumisolosuhteet sekä asuin- ja elinympäristön esteellisyys. Muistisairaudet ovat yksi merkittävä palvelutarpeisiin vaikuttava tekijä. Muistisairaiden kasvava määrä haastaa koko palvelujärjestelmän, ja se näkyy erityisesti myös tehostetun palveluasumisen lisäämisessä. (Ikä-aske-raportti 2012; Ikähoiva-raportti 2011). Vanhusten palvelutarpeen arviointi perustuu ensisijaisesti toimintakykyarviointeihin. Toimintakyky tarkoittaa henkilön kykyä suoriutua päivittäisistä toiminnoista. Toimintakykyarvioinneissa huomioidaan: 1. yksilön fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen kokonaisuus 2. ympäristötekijät kuten asunnon varustetaso, lähiympäristön ja laajemman asuinympäristön mahdollisuudet palvelujen saamiseen 3. palvelurakenteen tasapaino suhteessa asukkaiden tarpeisiin ehkäisevistä palveluista laitoshoitoon saakka. Vanhusten toimintakyvyn arviointiin on useita mittareita. Toimintakyvyn mittaamiseen ja arviointiin käynnistyi vuonna 2007 kansallinen asiantuntijaverkosto (TOIMIA-verkosto), jonka tehtävänä on arvioida toimintakykymittareiden soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin. Verkoston toiminnasta ja mittareista on tietoa verkkosivulla Kehitysvammaisten henkilöiden avun ja tuen tarpeen arviointi Kehitysvammaisen henkilön avun ja tuen tarpeen arviointi pohjautuu käyttäjälähtöiseen tarvearviointiin. Avun ja tuen laajuus voidaan jakaa neljään kategoriaan seuraavasti: 1. matala/lyhytaikainen tuki: tuen tarve joissakin itsestä huolehtimiseen liittyvissä asioissa tai kodin toiminnoissa, joillakin opiskelun ja työn osa-alueilla. Tuen tarve on usein lyhytaikaista. 2. kohtalainen/osittainen tuki: henkilöllä on tuen tarve useissa itsestä huolehtimiseen liittyvissä asioissa tai kotitalousrutiineissa ja useilla opiskelun ja työn osa-alueilla. Tuen tarve korostuu kriisien tai muutosten keskellä. 3. kattava/laaja-alainen tuki: henkilö ei kykene itsenäisesti huolehtimaan hyvinvoinnistaan ja hän tarvitsee tukea kaikilla tai lähes kaikilla elämän alueilla. Oman elämän ja elinympäristön kontrollointi on mahdollista vain osittain. 8

9 4. elintärkeä/erittäin vahva tuki: ilman tukea henkilöllä on hengenvaara tai vakava hyväksikäytön mahdollisuus. (mukaeltu Department of Health 2003, UK). Kehitysvammaisen henkilön avun ja tuen sisältö voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joita ovat 1. jokapäiväiseen elämään liittyvät tarpeet kuten kodin askareet, itsestä huolehtiminen, harrastukset, työ, opiskelu sekä sosiaalisen liittymisen tarve jne. 2. kehitysvammaisuudesta johtuvat erityistarpeet, jotka liittyvät ensisijaisesti kommunikaatioon, oppimiseen ja vuorovaikutukseen sekä 3. monitahoiset tuen tarpeet, jotka aiheutuvat kehitysvammasta ja siihen yhdistyvistä muista vaikeuksista kuten mielenterveysongelmat tai dementia. (Hintsala 2011). Käyttäjälähtöisessä tarvearvioinnissa voidaan käyttää apuna kehitysvammaisen henkilön toimintakyvyn kuvaamiseen välineitä, esimerkiksi Toimi-välinettä. Toimintakyvyn kuvaaminen tarkoittaa kokonaiskuvan muodostamista siitä, miten henkilö suoriutuu päivittäisen elämän tilanteista. Toimintakyvyn kokonaiskuva muodostuu useasta eri tekijästä: elinympäristö, elämänhallintataidot, kognitiiviset ja emotionaaliset voimavarat, sosiaaliset taidot, fyysinen kunto sekä terveydentila. Toimintakyvyn kuvaaminen ei ole yksinään riittävä kriteeri sen määrittelemiseen, millaista palvelua henkilö saa tai millaiseen asuntoon henkilö muuttaa. Tietty diagnoosi tai toimintakyky ei siis johda tiettyyn palveluun tai tukeen. Tarvearviointi perustuu aina neuvottelulle henkilön kanssa ja asunnon järjestämisen lähtökohtana ovat henkilön toiveet ja tarpeet. Kehitysvammaisten asumisen yksilöllisiä tarvearviointeja ovat kehittäneet mm. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ASPA sekä Savon vammaispalvelusäätiö 5 ERITYISRYHMIEN ASUMISEN RAHOITUS Vuokrataloille voidaan myöntää investointiavustusta erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi, jos ARA hyväksyy samaan kohteeseen myönnetyn lainan korkotukilainaksi. Investointiavustuksen ehdollista varausta haetaan kerran vuodessa. Hakuaika on syksyllä. Myönnettävien investointiavustusten kokonaismäärä päätetään vuosittain valtion talousarviossa. Vuonna 2013 investointiavustuksen määrä nostettiin 120 miljoonaa euroa/vuosi. 5.1 Investointiavustuksen kohdentuvuus Investointiavustuksen myöntämisen tarkoituksena on lisätä erityisryhmiin kuuluville henkilöille heidän asumistarpeisiinsa soveltuvia ja asumiskustannuksiltaan kohtuullisia vuokra-asuntoja sekä parantaa heidän asumisolosuhteitaan. ARA kohdentaa investointiavustukset ensisijassa tehostettuun palveluasumiseen tarkoitettujen kohteiden rahoittamiseen. Erityisryhmien kohdentamisessa etusijalla ovat kaikkein vaikeimmassa asuntotilanteessa olevat ryhmät, joilla korostuu asumiseen liittyvä tuen sekä palveluiden tarve ja siitä johtuvat erityisvaatimukset asuntojen ja rakennusten tila-, varuste- tai rakenteellisille ratkaisuille. 9

10 Ympäristöministeriön (ohjauskirje ) mukaan painopiste on pitkäaikaisasunnottomien, kehitysvammaisten, mielenterveyskuntoutujien sekä muistisairaiden vanhusten asuntojen rahoittamisessa. 5.2 Tuettavat erityisryhmät ja tukiprosentit ERITYISRYHMIEN KOHDEKOHTAISET AVUSTUKSET Tuettava erityisryhmä asunto-olot ovat huonot ja tulot poikkeuksellisen pienet asuminen edellyttää tavanomaista enemmän tukipalveluita asunto-olojen järjestäminen edellyttää tukipalveluiden lisäksi merkittävästi erityisiä tila- ja varusteratkaisuja asuinrakennukseen tai asuntoon asunto-olojen järjestäminen edellyttää merkittävästi erityisiä tila- ja varusteratkaisuja ja lisäksi mielenterveys, päihde tai muista vastaavista ongelmista aiheutunutta pitkään jatkunutta asunnottomuutta asunto-olojen järjestäminen edellyttää tavanomaista enemmän tukipalveluja sekä poikkeuksellisen vaativia taikka kalliita tilatai varusteratkaisuja asuinrakennukseen tai asuntoon asukkaiden kehitysvamman takia Tukiluokka Tukiprosentti Kohderyhmät I max 10 % opiskelijat, nuoret, maahanmuuttajat jne. II max 25 % mielenterveyskuntoutujat, erityistä tukea tarvitsevat nuoret, vanhukset, vammaiset henkilöt, päihdehuoltopalveluiden käyttäjät, pitkäaikaisasunnottomat III max 40 % muistisairaat ja huonokuntoiset vanhukset, vammaiset henkilöt, pitkäaikaisasunnottomat Asumismuoto opiskelijaasunto vuokra-asunto vuokra-asunto, tukiasunto, palvelu-asunto tehostettu palveluasunto, palveluasunto IV/a max 50 % pitkäaikaisasunnottomat tehostettu palveluasunto IV/b max 50 % kehitysvammaiset, 1) jotka muuttavat laitoksesta 2) joiden vamman tai sairauden takia asuinrakennukseen tai asuntoon on tehtävä poikkeuksellisen kalliita varusteratkaisuja 3) joille ei paikkakunnan rakennustai tonttikustannusten kalleuden takia muuten olisi mahdollisuutta saada heidän tarpeitaan vastaavia, riittävän edullisia asuntoja yksilöllisesti suunniteltu itsenäinen asunto sekä ryhmäasunto Investointiavustuksen suuruus harkitaan ARAssa aina kohdekohtaisesti. Harkinnassa otetaan huomioon hyväksyttävien kustannusten lisäksi avustusprosentin suuruus niin, että asumisen kustannukset muodostuvat kohtuullisiksi. Oheisen taulukon avustusprosentit ovat enimmäismääriä, joita voidaan käyttää vain, jos arvioituja asumisen kustannuksia ei muutoin saada kohtuulliselle tasolle. ARA ottaa näiden edellytysten täyttymistä ja avustuksen suuruutta harkitessaan huomioon varusteratkaisujen ohella myös tavanomaisesta poikkeavat, esimerkiksi paloturvallisuutta ja kulumiskestävyyttä parantavat rakenteet ja rakennusosat. Tulevan 10

11 vuokran kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös näiden kohteiden tavanomaista korkeammat ylläpito- ja hoitokustannukset. Kehitysvammaisten asuntokohteiden rakentamiseen myönnettävä enimmäisavustusmäärä edellyttää huomattavasti tavanomaista enemmän tila- ja varusteratkaisuja, mikä voi tarkoittaa ryhmäkotiratkaisuissa henkilökohtaisen huonekoon kasvattamista suosituksen vähimmäismäärästä (25 m²) ylöspäin sekä suurempia yhteisja palvelutiloja. ARA arvioi investointiavustuksen suuruutta ainoastaan tila- ja varusteratkaisujen perusteella. 5.3 Erityisryhmille tarkoitetun vuokra-asuntokohteen korkotukilainoitus ilman investointiavustusta ARA ei pääsääntöisesti rahoita erityisryhmien palveluasuntohankkeita pelkällä korkotukilainalla ilman erityisryhmien investointiavustusta. ARA voi hyväksyä toteutettavaksi korkotukilainalla ilman erityisryhmien investointiavustusta erityisryhmille tarkoitetut tavalliset vuokra-asunto- tai tukiasuntokohteet, jos niiden asumiskustannukset pysyvät kohtuullisina käyttötarpeen mukaisilla varuste- ja tilaratkaisuilla ja/tai riittävällä tukipalvelulla. Tukipalvelut sisältävissä asuntokohteissa erityisryhmien vuokra-asuntojen korkotukilainan perusomavastuukorko on aina 3,4 %. 6 ERITYISRYHMIEN AVUSTUSKOHTEIDEN ASUMISAIKAISET MUUTOKSET Avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetussa laissa (1281/2004, jälj. investointiavustuslaki), tarkoitettua avustusta voidaan myöntää hankkeelle, jos asuinrakennus ja asunnot soveltuvat erityisryhmään kuuluvien käyttöön ja niillä on pitkäaikaista asunnon tarvetta paikkakunnalla. ARA vahvistaa avustuspäätöksessä kyseisen asukasryhmän ja sitä vastaavan avustuksen suuruuden. Avustettavia asuntoja on käytettävä avustuspäätöksessä nimetyn erityisryhmän vuokra-asuntoina 20 vuotta avustuksen ensimmäisen erän maksamisesta lukien. Erityisryhmien investointiavustuksiin sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001) siltä osin kuin niitä koskevassa laissa ei ole toisin säädetty. Avustuskohteelle hyväksytään aina myös vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain (604/2001, jälj. korkotukilaki) mukainen korkotukilaina, johon liittyy lisäksi 40 vuoden käyttö- ja luovutusrajoitukset. 6.1 Avustuskohteen asukasryhmän muutos Jos jälkeenpäin käy ilmeiseksi, että paikkakunnalla ei olekaan ARAn päätöksessään nimeämälle ryhmälle asuntojen tarvetta 20 vuoden ajaksi, avustuksen saajan pitää ilmoittaa viipymättä ARAlle tilanteen muuttumisesta. Jos asunnot soveltuvat jonkun vastaavaan tai muuhun tukiluokkaan kuuluvan asukasryhmän käyttöön, ARA harkitsee pitääkö ja miltä osin myönnetty avustus maksaa takaisin valtiolle. Avustuksen takaisinmaksamisen edellytyksiä ja mahdollista kohtuullistamista harkitaan valtionavustuslain säännösten pohjalta. 11

12 6.2 Asukasrakenteen monipuolistaminen ja sitä koskeva suunnitelma Jos asukasrakenteen säilymiseksi riittävän monipuolisena on tarpeellista, avustuksensaaja voi osoittaa avustuksella rahoitettujen asuntojen sijasta osan asunnoista muusta paikkakunnalla olevasta vuokra-asuntokannastaan. Erityisryhmään kuuluvien käytössä tulee kuitenkin olla 20 vuoden ajan yhtä monta asuntoa kuin joille avustusta on myönnetty. Asuntojen käytöstä tulee tällöin olla ARAn hyväksymä suunnitelma. 6.3 Avustuskohteen käyttötarkoituksen muutos Käyttötarkoituksen muutoksella tarkoitetaan asuintilan muuttamista muuhun kuin asumiskäyttöön. Jos avustuskohdetta halutaan käyttää muuhun kuin asuintarkoitukseen, siihen on saatava lupa kunnan lisäksi myös ARAsta. Avustuksen saajan on lain mukaan ilmoitettava ennakkoon ARAlle tilojen muutossuunnitelmista, jos kohteen käyttöaikana ilmenee sellainen olosuhteiden muutos, jonka vuoksi on välttämätöntä muuttaa asuintilojen tai palvelutilojen käyttötarkoitusta. ARA harkitsee erikseen tapauskohtaisesti pitääkö ja miltä osin kohteelle myönnettyä investointiavustusta palauttaa tai maksaa takaisin. Erityisryhmien avustuksen palauttamista ja takaisinperintää koskevissa asioissa toimivalta kuuluu vain ARAlle. Kunta voi erityisestä syystä myöntää luvan käyttää korkotukilainalla lainoitettua asuntoa muuhun kuin asuintarkoitukseen. Kunnan lupa voi koskea vähäistä asuntomäärää. Kunnan on ennen käyttötarkoituksen muutosta ilmoitettava lupapäätöksestään ARAlle. ARA harkitsee ja päättää mahdollisesta korkotuen lakkauttamisesta asuntoa vastaavalta osalta. Käyttötarkoituksen muutos perustuu korkotukilain (604/2001)12 :ään. ARA ei edellytä lainan takaisin maksamista tai korkotuen lakkauttamista, jos asuntoja muutetaan asukkaiden yhteistiloiksi tai muuhun asukkaiden asumisolosuhteita parantavaan käyttöön. 7 ASUMINEN JA PALVELUT Hallitusohjelman ( ) mukaan asuntopolitiikan tavoitteena on turvata sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset ja vakaat asuntomarkkinat, poistaa pitkäaikaisasunnottomuus sekä kehittää asumisen laatua. Asuntopolitiikalla edistetään myös kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopivaan asumiseen sekä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia asumista koskevissa asioissa. ARAn tehtävä on edistää ja kehittää laadukasta sekä kohtuuhintaista asumista. ARA rahoittaa asuntoja, taloja ja muita asumiseen tarvittavia tiloja. Erityisryhmien asumisessa on lisäksi kyse erilaisista palveluista sekä hoivan ja huolenpidon järjestämisestä. ARA ei rahoita asumiseen liittyviä palveluja. 7.1 ARA-tuotantoon liittyvät edellytykset Asumisturva Kun ARA kohdentaa tukia palveluasumiskohteeseen, ehtona on, että asukkaan asumisturva säilyy, vaikka palveluntuottaja vaihtuisikin esimerkiksi kilpailutuksen seurauksena. Kaikille erityisryhmään kuuluville ARAn rahoittamissa asunnoissa asuville 12

13 tehdään kirjalliset ja toistaiseksi voimassa olevat vuokrasopimukset. Tämä koskee myös tehostetun palveluasumisen asukkaita. Asukasvalinnat ARA on julkaissut oppaan arava- ja korkotukivuokra-asuntojen asukasvalinnasta. Opas on saatavilla ARAn verkkosivulla Asukasvalintaperusteet ovat palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen hankkeissa samat kuin muissakin ARA-asunnoissa. Asukkaita valittaessa on otettava huomioon hakijan asunnontarve, varallisuus ja tulot. Palveluasumisessa asunnontarve tarkoittaa etupäässä hoidon ja/tai palvelun tarvetta. Kiireellisyysjärjestyksen ratkaisee hakijoiden keskinäinen vertailu valintakriteereillä. Jos useampi hakija on yhtä kiireellisessä asunnontarpeessa, pienituloinen menee suurituloisemman hakijan edelle. Tästä syystä myös tulot pitää selvittää, vaikka varsinaisia tulorajoja ei enää olekaan. Oleellista on, että kuntien SAS-työryhmät tekevät ehdotukset asukasvalinnoista noudattaen ARAn ohjeistusta. Omakustannusvuokra ARA-kohteissa vuokralaiselta saa periä asuinhuoneistosta vuokraa vain se määrä, mikä tarvitaan kattamaan tuettujen asuntojen ja niihin liittyvien tilojen (ml. asukkaiden palvelutoimintaan tarvittavat tilat) rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuvat kustannukset. Vuokranmääritysohje ARAn avustamille erityisryhmähankkeille on saatavilla ARAn verkkosivuilla Palveluiden hankinta Julkiset hankinnat eivät kuulu ARAn toimivaltaan. Kunnan järjestämisvastuulla olevien palvelujen hankinta palvelutaloissa kuuluu kunnille. Kuntaliitto on laatinut palvelujen hankinnasta ja kilpailuttamisesta oppaan ARAlle on kuitenkin selvitettävä avustushakemuksen yhteydessä miten palvelut aiotaan järjestää ARAn rahoittamissa kohteissa. Palvelusetelin käyttö palveluasumisen järjestämisessä yleistyy kunnissa. Palveluseteli antaa asiakkaalle valinnanvapauden eli valita kunnan hyväksymien palveluntuottajien joukosta sen palveluasumisyksikön, jossa haluaa asua ja saada palveluja. Palveluseteli on tapa maksaa palvelutalon palveluista. Tämä valinnanvapaus voi muodostua ongelmalliseksi ARA-asunnoissa, jos asiakas on hyvätuloisempi ja varakkaampi kuin korkotukilaissa ja asetuksessa (166/2008) on ARA-asunnoilta edellytetty. ARAn rahoittamissa asumisyksiköissä asukasvalintakriteerit tulee ottaa huomioon myös palvelusetelin kohdalla. 7.3 Palveluiden järjestäminen ja taloudellinen kestävyys Ennen kuin hakija jättää ARAan avustus- ja korkotukihakemuksen, sen on tiedettävä kuka järjestää asumiskohteeseen palvelut sekä missä laajuudessa, millä hankintatavalla ja millaisia palveluja hankitaan. Tilaajalla tulee olla selkeä käsitys rakennushankkeen tavoitteesta, toteutusmuodosta, kustannuksista sekä aikataulusta. ARAn näkökulmasta on oleellista, että palvelujen hankkijasta ja maksajasta on varmuus jo hakuvaiheessa. Hakijan tulee varmistaa hankkeen kokonaistaloudellisuus jo 13

14 etukäteen. Hakijan tulee tietää jo hakuvaiheessa hankkeen yhteis- ja palvelutilojen vaikutus kohteen käyttötalouteen. Sen tulee selvittää hankkeen realistinen toimintavarmuus ja kannattavuus pidemmällä aikavälillä. (HE 170/2008, YM 2010, 2012). 7.4 Asumisen ja palveluiden eriyttäminen ARA-rahoitusta erityisryhmien palvelu- ja tukiasuntojen rakentamiseen, perusparantamiseen tai hankintaan voivat saada kunta tai muu julkisyhteisö, ARAn yleishyödylliseksi asuntoyhteisöksi nimeämä yhteisö sekä niiden välittömästi omistama osakeyhtiö tai asunto-osakeyhtiö. ARA edellyttää, että erityisryhmien asuntojen omistus ja vuokraus on eri yhteisön omistuksessa kuin palvelutuotanto. Vain poikkeustapauksissa perustellusta syystä asuntojen omistus ja vuokraus sekä palveluiden tuottaminen voivat olla saman yhteisön nimissä. Tällöin taloushallinnossa nämä toiminnot on pidettävä erillään kustannuspaikkakirjanpidon ja vuokrauksesta ja palveluista erikseen laadittavien rahoituslaskelmien avulla. 8 HANKEVALINNAT Ympäristöministeriö on ohjauskirjeessään edellyttänyt, että ARA valitsee avustettavat kohteet yhdenmukaisilla, avoimilla ja läpinäkyvillä arviointikriteereillä. Arvioinnissa huomioidaan myös kunkin ryhmän erityispiirteet. 8.1 Erityisryhmähankkeiden yleiset arviointikriteerit Kun ARA valitsee avustettavia hankkeita, se tukeutuu kuntien arviointeihin erityisryhmän asuntojen tarpeesta. ARA edellyttää, että hankkeella on kunnan puollon lisäksi kunnan tai alueen sosiaali- ja terveystoimen (sote) lausunto hankkeen pitkäkestoisesta tarpeesta ja sopivuudesta sijaintikunnan tai laajemman alueen sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelurakenteeseen. ARA on laatinut sote-lausuntoa varten lomakkeen ARA 55/13. ARA käyttää sitä apuvälineenä, kun se vertailee hakemuksia keskenään. Sote-lausunto on kuntia sitova. ARAn tuen piiriin hyväksyttyjen hankkeiden on oltava avustusta myönnettäessä nimetyn erityisryhmän käytössä vähintään 20 vuotta. Lisäksi korkotukilainasta johtuvat kohteen käyttö- ja luovutusrajoitukset ovat voimassa 40 vuoden ajan. Hankearvioinneissa ARA huomioi sote-tietojen lisäksi kuntakohtaiseen, yksilölliseen tarpeeseen perustuvan asuntojen määrän/hankekokoon sekä tilasuunnitelmiin liittyvien ohjeistusten noudattamisen, toiminnan taloudellisen kannattavuuden sekä asukkaiden avun ja tuen tarpeen edellyttämät henkilöstöresurssit. ARA käyttää näitä tietoja, kun se määrittelee hankekohtaisia avustusprosentteja. 8.2 Laatukriteerit Laatu tarkoittaa palvelun kykyä vastata kokonaisvaltaisesti ja kustannustehokkaasti asiakkaiden palvelutarpeisiin. 14

15 Erityisryhmien asumisen laatutekijöissä on kyse asuntojen ja asumisyksiköiden ominaisuuksista, joita ovat: asumisyksiköiden ja asuntojen on sijaittava tavallisilla asuinalueilla muun asutuksenpalvelujen seassa asumisratkaisuja on oltava monenlaisia, jotta asukkaiden avun ja tuen tarve huomioiden kyetään järjestämään yksilöllistä asumista laitosten tilalle rakennetaan asuntoja ja asumisyksiköitä, jotka suunnitellaan erityisryhmäkohtaiset asumisen laatusuositukset huomioiden rakennetaan pieniä yksiköitä ja vain perustelluista syistä suurempia kokonaisuuksia lähinnä vanhusten asumisratkaisuissa, joissa huomioidaan kunnan koko, suhde yhdyskuntarakenteeseen sekä asumisyksikön palvelukokonaisuuteen asunnot ja asumisyksiköt ovat osa normaalia lähiyhteisöä, josta asukas saa tarvitsemansa lähipalvelut asuntojen on oltava riittävän kokoisia sekä henkilökohtaisine tiloineen että tarvittavine yhteistiloineen asunnon fyysiset ratkaisut toteutetaan siten, että asukas voi tehdä asunnon kodikseen asunnot ovat esteettömiä, turvallisia, viihtyisiä ja tiloiltaan toimivia. Valtion tukemien asuntojen suunnittelua koskevat yksityiskohtaisemmat suositukset löytyvät ARAn suunnitteluoppaasta. 8.3 Kustannustekijät Laadun ohella hankkeiden kustannustekijät ovat keskeiset hankkeen toteutumiselle. Avustettavien ja korkotuettavien kustannusten arvioinnin lisäksi ARA arvioi kohteen käyttötaloutta. Avustuksen suuruuden määrittämisessä otetaan huomioon kohteen laajuus ja kustannukset, vuokran kohtuullisuus sekä erityisryhmään kuuluvien vuokranmaksukyky. Avustuksen arvioinnissa tarkastellaan avustettavan asunnon kokonaisvuokraa suhteessa paikkakunnan yleiseen ja valtion tukemien vuokra-asuntojen vuokratasoon. Hankkeen käyttökustannusten on perustuttava realistisiin laskelmiin hankkeen kannattavuudesta myös pitkällä aikavälillä. Hankkeen käyttökustannuksissa huomioidaan ARAn edellyttämät laatusuositukset sekä Valviran edellyttämät henkilöstömitoitukset ko. kohderyhmän hoidon ja palvelun toteuttamiseksi. ARA edellyttää, että hankkeet ovat rakennus- ja tonttikustannuksiltaan kohtuuhintaisia (ks. Vertailuperusteena käytetään suunnitelmien perusteella laskettuja RO-arvioita, vastaavien, aiemmin hyväksyttyjen hankkeiden hintoja sekä ARAn kunnittain ja alueittain hyväksymiä enimmäistonttihintoja ja niiden pohjalta laskettavia tonttien vuosivuokria ARA-tuen ulkopuolelle jäävät hankkeet Vuosille laaditun kehitysvammaisten asumisohjelman mukaisten kehitysvammaisten asuntojen on sijaittava normaalissa asuntokannassa tavallisilla asuinalueilla. Erityishuoltopiirien tai muille laitosalueille ei rakenneta 15

16 ARA-tuella erillisasuntoja, ryhmäkoteja tai vastaavia asumisyksiköitä kehitysvammaisille. Tyhjilleen jääviä laitosrakennuksia tai niiden osia ei kunnosteta kehitysvammaisten asunnoiksi. Kehitysvammaisten asumisyksikköjä, joihin yhdistetään työtoimintaa tai päivätoimintaa, ei avusteta muusta kuin erityisen painavasta syystä (kehitysvammaisen sairaanhoidollinen peruste). Kehitysvammaisten asunnot, jotka ovat liitetty osaksi ns. resurssikeskusta Aikuisten kehitysvammaisten asumisratkaisujen yhteyteen ei tule tehdä asuntoja lapsille eikä sellaisille kehitysvammaisille nuorille, joiden asuminen tulee ratkaista lastensuojelulain perusteella. ARA ei rahoita erillisiä saattohoito- tai lyhytaikaishoitoyksiköitä. Avustuksen piiriin voi palvelutaloissa ja/tai ryhmämuotoisissa asuntokohteissa kuulua vähäinen määrä (noin 5 % asuntojen kokonaismäärästä) intervalliasuntoja, joiden kustannukset eivät kuitenkaan saa rasittaa taloissa pysyvästi asuvien asukkaiden vuokria. 9 ERITYISRYHMIEN ASUMISEN KEHITTÄMINEN ARAlla on ollut vuodesta 2010 alkaen käytettävissään asumisen kehittämisen määräraha, jonka vuotuinen budjetti on euroa. ARA laatii rahalle käyttösuunnitelman, jonka ympäristöministeriö hyväksyy. Määrärahalla tuetaan hankkeita, jotka kohdentuvat muun muassa erityisryhmien asumisen kehittämiseen. ARA rahoittaa muun muassa seuraavia hankkeita: 1) Arjen keskiössä -hanke vuosina Arjen keskiössä -hanke on osa kehitysvammaisten asumisen ohjelman (KEHASohjelma) toteutusta. Ohjelman tavoitteet linjattiin valtioneuvoston periaatepäätöksessä Hankkeen lähtökohtana on YK:n vammaisten oikeuksien sopimus, joka korostaa vammaisten ihmisten oikeutta asua lähiyhteisössä (in community), ja tehdä omaa elämäänsä ja asumistaan koskevia valintoja kuten muutkin kansalaiset. Hankkeen tavoitteena on: 1. Innovoida uusia lähiyhteisöllisiä asumisen ja elämisen ratkaisuja erityistä tukea tarvitseville henkilöille. 2. Mallintaa prosessi, jossa erillisten asuntojen ja pienimuotoisten asuntoryhmien suunnittelu toteutetaan korttelisuunnittelun näkökulmasta. 3. Tuottaa tietoa syntyvistä hyvistä käytännöistä valtakunnallisen, alueellisen ja kuntien suunnittelun tueksi. Esimerkit ja hyvät käytännöt julkistetaan ARAn verkkosivuilla. Hanketta toteutetaan yhteiskehittelyllä, johon osallistuvat palvelujen käyttäjät, heidän läheisensä, sosiaali-, terveys- asunto- ja kaavoitustoimen työntekijät sekä lähiyhteisön muut toimijat. Hankkeessa on mukana ARA, ympäristöministeriö, Kehitysvammaliitto, 16

17 Lahti, Turku, Kotka ja Seinäjoki sekä Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri, Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä ja Carea kuntayhtymä. 2) Mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishanke Mielen Aske -hanke on ympäristöministeriön vastuulla ja se toteutetaan yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Hankkeen tarkoituksena on parantaa mielenterveyskuntoutujien asumista ja sen tukea. Mielenterveyskuntoutujien asuminen on tärkeää saada osaksi kuntien suunnitelmia sekä mielenterveyskuntoutujat mukaan suunnitelmien tekemiseen. Hankkeessa keskitytään fyysisen asumisen ja arjen tuen sekä asumisen laadun vahvistamiseen. Pyrkimyksenä on siirtää mielenterveyskuntoutujien asumisen painopiste tavallisiin asuntoihin ja asuntoryhmiin, joihin järjestetään yksilöllinen ja joustava arjen tuki. Hanke toteutetaan yhteistoiminnallisena prosessina pilottikunnissa, joita ovat Mikkeli, Jyväskylä/Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Espoo, Oulunkaaren kuntayhtymä (johon kuuluvat Ii, Pudasjärvi, Simo, Utajärvi ja Vaala), Kuopio, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Mielenterveyden keskusliitto sekä Nuorisoasuntoliiton koordinoima Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke. Hankkeen toteuttamisessa ovat mukana myös mielenterveyskuntoutujat, heidän läheisensä sekä muu toimijaverkosto. Hankkeen taustaorganisaatioina ovat ympäristöministeriö ja ARA, jotka myös rahoittavat hankkeen. Hankkeen tavoitteena on: 1. kehittää yhteistyössä uusia paikallisiin tarpeisiin sopivia asumisratkaisuja pilottikuntien kanssa 2. kartoittaa pilottikuntien tilanne ja mallintaa kehittämistyön alkuvaiheet sekä olemassa olevat toimivat asumisratkaisut 3. kerätä ja levittää hyviä hankkeessa syntyviä käytäntöjä ja toimintatapoja. 17

18 LÄHTEET Säädökset Laki avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi (1281/2004) Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta (604/2001) Valtionavustuslaki (688/2001) Valtioneuvoston asetus vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta (666/2001) Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista ns. vanhuspalvelulaki (980/2012) Ohjeet Asukasvalintaopas / Opas arava- ja korkotukivuokra-asuntojen asukasvalintoihin ( Avustukset erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi. Ympäristöministeriön ohjauskirje sekä tarkennus ohjeeseen (ks. Muut julkaisut ja aineistot Törmä, Sinikka et. al. (2013). Asumista ja arjen tukea esimerkkejä mielenterveyskuntoutujien asumisratkaisuista muutamassa maassa. Ympäristöministeriön raportteja 17/2013. Ehdotus ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille Ympäristöministeriön raportteja 16/2012. Ympäristöministeriö. Fair access to care services guidance on eligibility criteria for adult social care, Department of Health, 2003, Uk. HILMO, Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon hoitoilmoitus Määrittelyt ja ohjeistukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hintsala, Susanna, Kehitysvammaisen henkilön yksilöllinen tuki. Luentomuistiinpanot Hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. IKÄ-HOIVA-työryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:28, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki Kettunen, Reetta (2011). Mielenterveyskuntoutujien asuminen Kehittyvää erityisryhmien asumista. Asumispalvelusäätiö ASPA 2/2011. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto. Laitoksista yksilölliseen asumiseen. Valtakunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja 2012:5. 18

19 Palveluasumisen julkisen rahoituksen linjauksia. Ympäristöministeriön raportteja 1/2011. Pitkänen, Sari (2010). Selvitys pitkäaikaisasunnottomuuden määrittelystä ja tilastoinnista. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/