LUONTOLIIKUNTA JA TERVEYS

Transkriptio

1 1 Suomen Latu Radiokatu 20 Helsinki Tämä raportti on mukaelma alkuperäisestä raportista Green Exercise and Health Frisk i Naturen-projekille (FRIFO/ ) Kirjoittaja: Tri Raija Laukkanen Dosentti Oulun yliopisto Terveystieteiden laitos Kotiosoite: Merivalkama 22 a Espoo Tel Raija.laukkanen@polar.fi LUONTOLIIKUNTA JA TERVEYS KOOSTE LUONNON JA LUONTOLIIKUNNAN TERVEYSVAIKUTUKSISTA PERUSTUEN VALIKOITUIHIN TIETEELLISIIN TUTKIMUKSIIN Sisältö Tiivistelmä 1. Johdanto 2. Liikunta ja terveys 2.1. Liikunnan yleiset terveysvaikutukset 2.2. Luontoliikunnan fysiologiset vaikutukset terveyteen 2.3. Luontoliikunnan koetut terveysvaikutukset 3. Vertailua ulko-ja sisäliikunnan vaikutuksista 4. Luontoliikunta ja sairauksien hoito 5. Luontoliikunnan osallistumiseen vaikuttavista tekijöistä 6. Luontoliikunnan tulevaisuudesta 7. Ehdotelmia täydentäviksi tutkimuksiksi 7.1. Luontoliikunnan termejä 8. Päätelmät 9. Lähdeluettelo

2 2 Tiivistelmä Tämä raportti on yhteenveto 36 kansainvälisestä tieteellisestä tutkimuksesta, jotka liittyvät luontoja virkistysliikunnan terveysvaikutuksiin. Raportti perustuu tiedekirjallisuushakuun, jonka avulla löytyi yhteensä 890 aihetta käsittelevää tiedeartikkelia tai abstraktia vuosilta Raportti koostaa lyhyesti yleiset liikunnan terveysvaikutukset, esittelee luonto- ja virkistysliikunnan vaikutuksia terveyteen, vertaa sisä-ja ulkoliikuntaa sekä erittelee luontoliikunnan osallistumismotivaation vaikuttavia tekijöitä. Lopussa esitetään suosituksia ja näkökulmia jatkotutkimuksiksi. Luonto vaikuttaa terveyteen kolmella tasolla: luonnon näkemisen ja havainnoinnin kautta, luonnon läheisyydessä olemisen kautta ja luonnossa tapahtuvan aktiivisen tekemisen ja osallistumisen kautta. Aktiivinen liikunta luonnossa näyttäisi lisäävän itsearvostusta ja tasaavan mielialoja.nämä vaikukset saavutetaan osallistumalla ja ne eivät ole annos-vaste - yhteydessä liikuntalajiin kestoon tai intensiteettiin. Liikunta luonnossa laskee verenpainetta ja sydämen sykintätaajuutta (eli lisää parasympaattista autonomista tonusta) ja näiden seurauksena ulkona luonnossa tapahtuva liikunta koetaan vähemmän kuormittavana kuin vastaava sisällä suoritettu liikunta. Kokemuksellisesti liikunta luonnossa tuo iloa ja auttaa pakenemaan arjen paineita ja jokapäiväisiä huolia. Liikkuminen ulkona koetaan uudistavana, koska luonto vähentää henkistä ja fysiologista kuormaa. Turvallinen yksin liikkuminen luonnossa vahvistaa näitä kokemuksia. Ihmiset myös kokevat luonto- ja virkistysliikunnan parantavan fyysistä terveyttään, lisäävän hyvänolon tunnettaan ja lisäävän sosiaalista kanssakäymistä ja itsenäisyydentunnetta sekä tarjoavan esteettisiä kokemuksia. Vihreiden lähiliikunta-alueiden on tutkimuksissa osoitettu pidentävän elinikää. Ulkona liikkuvat ihmiset kokevat vähemmän ongelmia ulkoliikuntamahdollisuuksiin liittyen ja he suhtautuvat myönteisemmin yleisiin ulkona liikkumisen olo-suhdetekijöihin verrattuna sellaisiin henkilöihin jotka eivät liiku ulkona säännöllisesti. Hoitotoimenpiteissä on saavutettu parempia tuloksia mm. kivunlievennyksessä kun luontokuvia tai -ääniä on käytetty toimenpiteiden ja sairaalahoidon aikana. On todennäköistä, että tulevaisuudessa luonto ja sen liikuntaan liittyvä merkitys tulee kasvamaan ihmisen terveyden edistämisessä. Runsas sisälläolo ja istuminen lisäävät sekä mielenterveyteen että aineenvaihduntaan liittyviä sairauksia (lihominen ja diabetes). Pohjoismainen terveyskunto malli (Nordic fitness and health -concept), joka perustuu ulko- ja virkistysliikuntaan voi olla kansainvälisestikin merkittävä mahdollisuus luonto- ja virkistysliikunnan lisäämiseksi. 1. Johdanto Ottawan terveyden julistuksessa (Ottawa Charter for Health Promotion) kirjattiin luonnon merkitys terveyden edistämisessä sekä luonnon ja ihmisten välisen yhteyden merkitys hyvinvoinnissa (WHO 1986). Keskeinen teema julistuksessa oli, että terveyden edistäminen pitäisi osa jokapäiväista elämää ja elinympäristöä sekä terveyttä tukevat valinnat helposti saatavilla ja saavutettavissa. Monet tutkimusalat kuten biologia, ekologia ja psykologia ovat tutkineet ihmisen yhteyttä luontoon ja luonnollisiin elinolosuhteisiin. Monissa päätelmissä todetaan, että ihminen tarvitsee luontoa materiaalisten tarpeiden vuoksi (vesi, ruoka, asuminen jne.) ja että ihminen on luonnosta riippuvainen emotionaalisesti ja henkisesti. Tässä raportissa esitetään valittuihin tiedeartikkeleihin perustuvia tuloksia luontoliikunnasta ja luonnon virkistyskäytöstä. Tämä kooste ei ole systemaattinen tieteellinen katsaus tai tieteellinen meta-analyysi, vaan kooste kirjoittajan valitsemista artikkeista. Katsauksessa on esitetty tutkimustuloksia pääasiassa aikuisilla, koska lasten tutkimustuloksia löytyi niukalti. Kaikkia listattuja lähteitä ei löydy viitteinä tekstistä, koska lähteitä on käytettä myös raportin yleisenä taustamateriaalina.

3 3 Tämän raportin tarkoitus on lisätä latulaisten tietoa ja ymmärrystä luontoliikunnasta. Tieteellinen näyttö on tärkeää välittää myös päätöksentekijöille, koska sen avulla luontoliikuntaa voidaan edistää ja kehittää edelleen. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää myös Suomen Ladun koulutuksessa. Lopussa on esitetty uusia ja täydentäviä tutkimusaihioita, koska ne liittyvät Frisk i Naturen projektin tavoitteisiin. Raportin päätarkoitus on vahvistaa Suomen Ladun asiantuntijuutta luontoon ja ulkoiluun liittyvissä asioissa ja edunvalvojana. 2. Liikunta ja terveys 2.1. Liikunnan yleiset terveysvaikutukset Fyysisen aktiivisuuden ja kestävyyskunnon vaikutukset sydämen ja verenkiertoelimistön terveyteen ovat kiistattomia ja niitä on tutkittu runsaasti. Huono kestävyyskunto tai vähäinen liikunta lisäävät vaaraa sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Näistä tavallisimpia ovat sepelvaltimotauti, sydäninfarkti sekä kohonnut verenpaine. Huono kestävyyskunto johtuu suurelta osin fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisestä määrästä. Vähäinen fyysisen aktiivisuus altistaa myös ylipainolle ja tyypin 2 diabetekselle. Ylipaino puolestaan heikentää tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä. Laihtumisessa ja painonhallinnassa pysyvät muutokset ruokatottumuksissa ovat tärkeitä fyysisen aktiivisuuden ohella. Viimeaikaisissa tutkimuksissa liikunnan on todettu suojaavan elimistöä myös monilta syöpäsairauksilta. Fyysisen aktiivisuuden, eri liikuntamuotojen ja kunnon eri osa-alueiden vaikutuksista tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyyn tiedetään kestävyysliikuntaa vähemmän, mutta näitäkin näyttöjä on jo tutkimuksista runsaasti. Liikunnan myönteiset vaikutukset luuston vahvuuteen on osoitettu selvästi. Lihasmassan menetys ikääntyessä on tärkein syy fyysisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Monipuolisella lihaskuntoharjoittelulla, joka lisää lihasten kestävyyttä, lihasvoimaa, nivelten liikkuvuutta ja motorista taitoa, on toimintakykyä edistävä ja kaatumisia ehkäisevä vaikutus. Selkävaivat ovat merkittävä syy sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen. Selkäkipu heikentää vartalon asennon ja liikkeiden hallintaa sekä tasapainoa, joten niiden harjoittaminen on tärkeää. Kaikki liikuntamuodot, jotka edellyttävät vartalon hallintaa ja hermoston, lihasten ja aistien yhteistyötä kehittävät motorista kuntoa. Myös hyvä vartalonlihasten kestävyys tukee selän terveyttä. Liikunta kohentaa mielialaa ja vireystilaa sekä parantaa unen laatua. Liikunta lievittää myös masennusoireita ja voi ehkäistä niitä Luontoliikunnan fysiologiset terveysvaikutukset Luonnossa tapahtuvan liikunnan fysiologia vaikutuksia on tutkittu yllättäen melko vähän luonnollisisssa olosuhteisssa. Monet hankkeet ovat selvittäneet luonnon merkitystä laboratoriolosuhteissa (esim. Pretty ym. 2005, Manley ym. 2007) mm. kuvia katselemalla. Eräässä tutkimuksessa (Pretty ym.) sata ihmisä altistettiin luontokuville. Liikunta itsessään vähensi verenpainetta, lisäsi itsetuntemusta ja sillä oli mielialaa kohentavia vaikutuksia. Sekä kaupunki- että maaseutumaiset miellyttävät maisemakuvat molemmat vaikuttivat suotuisasti itsearvostukseen ja enemmän kuin pelkkä liikunta ilman maisemakuvia. Toisessa vastaavassa tutkimuksessa (Manley) vihantunteet vähenivät kun liikkujat altistettiin miellyttäville luontokuville. Kaupunkimaiset epämiellyttävät kuvat lisäsivät väsymyksen tunnetta, systolista verenpainetta ja pulssia. Tässä tutkimuksessa tutkijat päättelivät luontoliikunnan voivan ehkäistä sekä fyysiltä että henkisiltä häiriöiltä. Pretty ym. (2007) vertasivat yhteenvedossaan 10 erilaisen luontoliikuntalajin ( mm. kävely, pyöräily, ratsastus, kalastus, veneily, puutarhatyöt) vaikutuksia neljällä eri alueella Britanniassa

4 4 yhteensä 260 henkilön otannalla. Vaikka osallistujat olivat yleisesti aktiivisia ja terveitä, tutkijat havaitsivat, että luontoliikunta paransi merkittävästi heidän itsearvostustaan ja mielialaansa. Vaikutukset eivät olleet riippuvaisia liikunnan tavasta, intensiteetistä tai kestosta. Tämä sama havainto on tehty aiemminkin liittyen liikunnan mielenterveysvaikutuksiin. Päätelmissä todettiin, että luontoliikunta parantaa terveyttä ja että luonto on suuri mahdollisuus edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Matsouka ym. (2005) vertasi 12-viikon virkistysliikuntaa ja sen vaikutuksia mielialaan 55 vähän aiemmin liikuntaa harrastaneella iäkkäämmällä naisella. He olivat vuotiaita. Liikuntaa tehtiin kolmasti viikossa 45 minuuttia kerrallaan. Ne jotka osallistuivat 2-3 kertaa viikossa hyötyivät liikunnasta huomattavasti enemmän muihin verrattuna. Mieliala ja hyvä olo paranivat. Tutkijat päättelivätkin, että vähintään kaksi viikkoliikuntakertaa tarvitaan suotuisiin vaikutuksiin. Mielialan hyviin tuntemuksiin listattiin mm. positiivinen osallistuminen, uusituminen, rauhallisuus ja rentous sekä fyysisen väsymyksen tuoma hyvänolon tunne Luontoliikunnan koetut terveysvaikutukset Paronen raportoin (2005) tuloksia tutkimuksesta, jossa selvitettiin luontoon liittyvän liikunnan koettuja vaikutuksia hyvinvointiin. Aineisto kerättiin kolmella kyselyllä syksyllä 1999 ja talvella 2000 osana laajempaa kansallista tutkimusta vuotiailla suomalaisilla. Yhteensä 1418 henkilöä vastasi kyselyyn. Tutkimuksen kohteena olivat viimeisimmän luonto- ja virkistysretken koetut vaikutukset. Luonnon kokeminen sinällään oli tärkein yksittäinen retkeen liittyvä seikka. Erityisesti vaellus, maastohiihto ja mökillä vietetty aika olivat yhteydessä miellyttäviin luontokokemuksiin. Alppihiihtäjät ilmoittivat muita useammin hyödyiksi sen, että luonnossa olo auttoi heitä pakenemaan jokapäiväisiä paineita. Pidemmälle suuntautuneet luontoretket lisäsivät osallistujien itseluottamusta ja tarjosivat enemmän jännittäviä kokemuksia kuin kodin lähellä tehdyt retket. Nuorille henkilöille toisten seurassa ja kaveriporukoissa vietetty aika oli tärkeää kuin vanhemmille.tutkimustulokset osoittivat lisäksi, että psyykkisillä voimavaroilla on merkitystä liikunnan luontokokemuksissa. Ne henkilöt, joilla oli keskimääräistä vahvemmat voimavarat kokivat enemmän positiivisia elämyksiä kuin ne joiden voimavarat olivat keskimääräistä heikommat.yhteenvetona todettiin, että koetut virkistys- ja luontoliikunnan hyödyt syntyivät fyyysisen terveyden ja hyvänolon tunteen, parantuneen sosiaalisen kanssakäymisen ja esteettisen luontokokemusten seurauksena. Toisessa suomalaisessa tutkimuksessa (Tyrväinen&Tuulentie 2007) virkistysliikunta luonnossa sai aikaan suoraan positiivisia henkisiä kokemuksia ja hyvää oloa sekä lisäsi työn tuottavuutta. Yhteensä 1300 vastaajaa jaettiin tässä kyselytutkimuksessa seuraavasti: aidot kaupunkihmiset (genuine urbans, 5%), sovinnaiset kaupunki-ihmiset (conventional urbans, 22%), aidot luontoihmiset (genuine naturals, 19%), sovinnaiset luontoihmiset (conventional naturals, 21%), kaupunkiluontoihmiset (urban naturals,8%) ja muut (25%). Kaupunkilaisille kaupunkiympäristö oli vetovoimainen ja luontoihmisille luonto. Ryhmälle muut kumpikaan ympäristö ei ollut erityisen vetovoimainen. Mielenkiintoista oli se, että kaupunki-ihmisetkin kokivat lyhyiden luontoretkien parantavat henkistä hyvinvointiaan. Vaikutukset olivat selviä jos vierailujen kokonaiskesto oli yli 5 tuntia kuukaudessa tai toistui 2-3 kertaa kuussa. 3. Vertailua ulko- ja sisäliikunnan vaikutuksista Ulko-ja sisäliikuntaa verrattiin kävely-juoksututkimuksissa (Focht 2006, Ceci ja Hassmen 1991). Focht n mukaan molemmissa ympäristöissä tapahtunut kävely lisäsi vireyttä, auttoi palautumaan ja antoi positiivisen fyysisen väsymyksen tunteen. Kävely ulkona kuitenkin vaikutti suotuisammin moniin tekijöihin ja se lisäsi enemmän kiinnostusta lähteä liikkeelle uudestaan.

5 5 Vasteet liittyivät suoraan ulkoliikunnan nautinnollisuuteen. Mielenkiintoinen yksittäinen havainto oli, että itse vapaasti valittu kävelyvauhti oli ulkona reippaampi kuin sisällä, vaikkakin koettu rasitustuntemus (RPE, rating of perceived exertion, Borg 1985) oli ulkona pienempi. Ceci ja Hassmen vertasivat RPE-ohjattua liikuntaa sisällä ja ulkona. Heidän havaintonsa olivat sellaisia, että sekä vauhti, sydämen syke että veren laktaattipitoisuudet erosivat kun liikuntaa tehtiin sisällä ja ulkona kolmella eri koetun intensiteetin tasolla ( RPE-asteikolla 11=kevyt rasitus, 13=kohtalainen rasitus ja 15=voimakas rasitus). Kaikki fysiologiset vastet olivat korkeampia ulkona (esim. syke lnt/min). He päättelivät, että jos liikunta tapahtuu ulkona tai sisällä haluttuun rasitukseen täytyy antaa erilainen suositus, esimerkiksi kaksi RPE-asteikon lukua alempi, jos liikunta tapahtuu ulkona. Samanlainen vaste-ero on havaittu tutkimuksissa myös hiihdon ja hölkän välillä (Oja ym. 1991) sekä sauvakävelyssä, siten että hiihto samalla sykkeellä tuntuu kevyemmältä kuin hölkkä ja samaten sauvakävely tuntuu kevyemmältä kuin mitä se on todelllisuudessa fysiologisesti mitattuna (Jacobson ym. 2000). Sveisiläisessä tutkimuksessa (320 henkilöä) selvitettiin ulko-ja sisäliikunnan vaikutuksia ja merkitystä liikunnan useuteen. Eri ulkoliikuntalajit vaikuttivat suotuisasti liikunnan useuteen viimeisen kuukauden aikana riippumatta liikkujien sosio-ekonomisista tekijöistä tai liikunnan terveys- ja muista hyötyodotuksista. Herzogin tutkimuksessa (2002) oli mukana yli 600 henkilöä. Hänen tavoitteenaan oli selvittää mitä ihmiset tiesivät luonnon mahdollisesta vaikutuksesta virkistäytymiseen ja uusitumiseen. Päätelmissään Herzog totesi, että luonnon ja luonnollisen ympäristön vaikutuksista ei tiedetä kovinkaan paljon ja todennäköisesti ihmiset aliarvioivat luonnon vaikutuksen. Sydneyssä tehdyssä koululaisten tutkimuksessa oli mukana 160 poikaa, jotka osallistuivat 20 viikon liikuntaohjelmaan. Ulkoliikuntapainotteinen liikuntaohjelma paransi kehon koostumusta, kestävyyttä, lihaskuntoa ja voimaa sekä liikkuvuutta enemmän kuin perinteinen koululiikuntaohjelma, jossa oli paljon sisäliikuntaa (Jelley 2005). Japanilaiset tutkivat lentokonepilottien ja mekaanikkoja fyysistä palautumista pitkien mannertenvälisten lentojen yhteydessä. Heidän tuloksissaan ulkoliikunta (golf) vauhditti merkittävästi palautumista jet-lagista verrattuna palautumiseen, johon ei liittynyt liikuntaa ulkona (Shiota et al. 1996). 4. Luontoliikunta ja sairauksien hoito Luonnnon terapeuttista merkitystä on selvitetty kahdessa amerikkalaisessa yhteenvetotutkimuksessa (Kennedy 1987 ja Kelley 1993). Heidän tuloksissaan ulkona tapahtuvalla vapaaajan liikunnalla oli terapeuttinen vaikutus henkisesti sairailla henkilöillä. Kennedyn yhteenvedossa oli mukana sekä retkeily- että kuntoliikuntatutkimuksia. Yhteenvetojen mukaan hyödyt liittyvät sekä vähentyneisiin oireisiin että parempaan yleiseen toimintakykyyn. Retkeilyyn liittyvissä tuloksissa hyödyiksi mitattiin mm. positiisia muutoksia omanarvon tunnossa, persoonallisuudessa, yksilön käyttäytymisessä ja sosiaalisessa kyvykkyydessä. Fyysisen kunnon tutkimuksissa hyödyt liittyivät parempaan stresssinhallintaan. Lupaavista hyvistä havainnoista huolimatta molemmissa katsauksisa todettiin, että tutkimusasetelmiin liittyy isoja haasteita ja ongelmia, joten tulosten varmentamiseksi tarvittaisiin paremmin suunniteltuja lisätutkimuksia. Floridalainen Florezin ryhmä 2007 raportoi mielenkiintoisia tuloksia ulkoliikunnan, D-vitaaminen saannin ja ylipainon välillä. Tunnetetusti ylipaino liittyy vähäiseen seerumin D- vitamiinipitoisuuteen, ja on osoitettu, että ylipainoiset henkilöt tarvitsevat D-vitamiinia enemmän kuin normaalipainoiset henkilöt. Tutkijat vertasivat 300 ylipainoista ja normaalipainoista henkilöä.

6 6 63%:lla ylipainoisista oli D-vitamiinen puutosta, kun vastaava luku normaalipainoisilla oli 36%. Ulkoliikunnan harrastamisella oli merkittävä vaikutus D-vitamiinivajeeseen siten että, ulkoliikkujilla vaje oli 24% ja ei-ulkoliikkujilla vastaavasti suurempi eli 48%. Kun tutkittavien ikä, sukupuoli ja etninen tausta vakioitiin, niin ulkoliikkujilla todennäköisyys D-vitamiinivajeeseen oli 47% vähemmän. Ylipainoisilla ei-ulkoliikkujilla todennäköisyys vajeeseen oli kaksi kertaa suurempi. Tutkijaryhmä päätteli, että sellaiset ennaltaehkäisevät ohjelmat, joissa on ulkoliikuntaa ja D- vitamiinilisää auttaisivat ylipainon hoidossa monin tavoin. Sairaalassa tehdyissä kipututkimuksissa Dietten ryhmä (2003) on osoittanut miten luonto voi parantaa. He vertasivat luontokuvien ja -äänien kipua vähentävää vaikutusta vaativissa lääketieteellisissä tutkimuksissa. Kivun tuntemukset vähenivät iästä, sukupuolesta, rodusta, koulutustausta, terveydentilasta ja puuduttavien aineiden käytöstä riippumatta kun luontokuvia ja -ääniä oli liitetty toimenpiteisiin. Beringerin (2004) julkaisussa raportoitiin yhteenveto ulkoliikuntatutkimuksista selkäydinvammapotilailla. Vapauden ja tasa-arvontunteet, kyvykkyys ja pystyminen, tasavertaisuus ja hauskuus olivat osallistujien mielestä keskeisiä tuntemuksia. Mm. kajakkimelonta, purjehdus ja purjeliito olivat mukana tutkimuksissa. Yhteenvedossa raportoitiin vielä, että luontokokemukset ja ulkoliikunta ovat arvostettuja selkäydinvammapotilaiden keskuudessa ja tärkeä osa kuntoutuksessa eritoten niiden kohdalla jotka olivat olleet ennen vammautumistaan ulkoliikkujia. Yhteenvedossa todettiin myös, että lisätutkimukset ovat tarpeen sen selvittämiseksi miten luonto-vesielementteihin liittyvät tekijät auttavat vammautuneita sopeutumaan liikuntarajoitteisuuteensa. 5. Luontoliikunnan osallistumiseen vaikuttavista tekijöistä Luxemburgissa ja Ranskassa tehdyssä hankkeessa (Rubenstain 1987) selvitettiin iäkkäiden yli 60-vuotiaitten ulkoliikuntaan osallistuvien ja ei-osallistuvien henkilöiden eroavaisuuksia. Osallistujat oli terveempiä, nuorempia, miehiä, naimisissa, paremmin koulutettuja ja korkeammissa ammateissa ja vähemmän todennäköisesti asuivat yksin kuin ei-osallistujat. Osallistujat kokivat vähemmän esteitä ulkoliikunnan ja virkistyksen osallistumiseen, suhtautuivat positiivisemmin ulkoliikuntaa koskeviin väittämiin ja kovivat vähemmän haittoja liikuntapaikkojen kunnossa kuin ei-osallistujat. Tutkimuksen perusteella pääteltiin, että ulkoliikuntaa pitää edistää erityisesti vähempiosaisten yksinasuvien vanhempien henkilöiden kohdalla. Kaplan ja Kaplan (2003) esittävät omissa raporteissaan nk. järkevän ihmisen mallin (reasonable person model,rpm), joka perustuu ihmisen käyttäytymiseen. Tutkijoiden mukaan ihmiset elävät järkevämmin ja ovat yhteistyökykyisempiä, auttavaisempia ja tyytyväisempiä kun ympäristö tukee heidän perustarpeitaan. Näillä samoilla ympäristöön liittyvillä tukevilla asioilla on terveyttä edistävä merkitys. Esimerkkinä ympäristön terveyttä tukevasta vaikutuksesta esitetään australiainen tutkimus, jossa on osoitettu, että turvalliset lähiliikuntapaikat (kävelyalueet) edistävät erityisesti iäkkäimpien kansalaisten terveyttä. Toisena esimerkkinä esitetään englantilainen koululaisilla tehty tutkimus, jossa lasten omaehtoinen koulumatkan kulkeminen oli yhteydessä lasten parempaan koulukäyttäytymiseen. Japanissa tehty 5-vuoden seurantatutkimus on hyvä esimerkki siitä miten vihreät lähiliikuntaalueet olivat yhteyssä iäkkäiden eliniän pituuteen riippumatta tutkittavien iästä, sosioekonomisesta asemasta, sukupuolesta tai avioliittostatuksesta (Takano ym. 2002). Kuo ja Sullivan (2001) ovat omissa selvityksissään osoittaneet vihreiden alueiden ja kasvillisuuden merkityksen kaavoituksessa. Luontoalueitten läheisyyden on osoitettu vähentävän rikollisuutta, agressiivista käyttäytymistä ja väkivaltaisuutta. Kansalaiset haluavat luontoa ja kävelyreittejä asuinalueidensa lähelle. Ulkoilupaikkojen saavutettavuudella on ratkaiseva merkitys kävelyn ja pyöräilyn harrastamiseen, ja myös siihen että ihmiset tutustuvat toisiinsa. Lähiliikunta-

7 7 alueet lisäävät myös ihmisten arvostusta omasta kotipaikastaan ja vahvistavat naapuruussuhteita. Isossa australialaisessa hankkeessa (Sugiyama ym. 2009) osoitettiin että viehettävyys, katuverkoston yhtenäisyys ja pääsy ulkoliikunta-paikoille ja -reiteille olivat suoraan yhteydessä ulkoilun harrastamisen määrään ja yleisimminkin ulkona liikkumiseen. Tutkijoiden mukaan miellyttävät retkeilykohteet lisäävät asukkaisen fyysistä aktiisivuutta. Etelä-Karoliinalaisessa tutkimuksessa puolestaan osoitettiin, että turvallisuudentunne, kävelyreittien kunto ja valaistus vaikuttivat suoraan siihen miten hyvin kansalaisest saavuttivat suositeltavat liikunnan minimimäärät (Sharpe ym. 2004). Staat ja Hartig (2004) puolestaan selvittivät miten yhdessä liikkuminen ja liikuntaympäristö ovat yhteydessä liikunnan stressiä vähentäviin vaikutuksiin. Tutkimus tehtiin Hollannissa ja siinä oli mukana 100 opiskelijaa. Heidän tuloksissaan esitettiin, että luontoympäristö oli mieluisampi ja että ympäristön vaikutus on sitä suurempi mitä väsyneemmäksi liikkuja itsensä koki. Sosiaalinen stimulaatio eli kaverin kanssa yhdessä liikkuminen koettiin kaupungissa tärkeämmäksi ja erityisesti silloin kun oli virkeä. Päätelmissä todettiin, että sosiaalisilla tekijöillä on vaikutusta liikuntapaikan valintaan (kaupungissa, luonnossa). Luonnossa yksin ja turvalliseksi koetulla liikkumisella on suurin vaikutus uudistumiseen (stressin väheneminen). Tämän vuoksi onkin tärkeää, että ihmisille tarjotaan mahdollisuuksia liikkua yksin ja turvallisesti, koska tällä voidaan edistää palautumista ja vähentää stressiä. 6. Luontoliikunnan tulevaisuudesta Yhdysvalloissa on tutkittu luontoliikunnan osallistumisen tulevaisuuden trendejä ja suuntauksia (Murdock ym. 1991). Vaikka tämä analyysi on tehty 20 vuotta sitten siitä voi ottaa oppia, koska se tarjoaa mielenkiintoisen lähestymistavan väestönkasvuun ja -rakenteeseen (syntyvyys, kuoleisuus ja muuttoliike) luontoharrastusten yhteydessä. Analyysi huomioi myös väestön etnisen rakenteen ja kyselyyn perustuvan osallistumisen eri virkitys-ja luontoliikuntamuotoihin. Tutkimuksen yleinen päätelmä virkistysliikunnan kasvusta ennusteaikana (vuodesta1990 vuoteen 2025) mukailee väestön kasvua. Kokonaiskasvu lintubongauksessa, metsästyksessä, päiväretkeilyssä, telttailussa, kävelylenkkeilyssä ja ulkopicnic-harrastuksessa arvoitiin 3-24% välille. Lintubongauksen kasvun oletettiin olevan suurinta ja telttailun pienintä. Reppuretkeily oli ainoa harraste, jonka arvioitiin vähenevän seuranta-aikana johtuen valtaväestön (valkoihoisten) suhteellisen määrän pienenemisestä ja pitkällä aikavälillä useimpien lajien harrastamisen ennustettiin vähenevän hitaasti pääasiassa siitä syystä, että väestö vanhenee ja etnisten ryhmien osuus väestöistä yleisesti kasvaa. Suosituksena voidaan päätellä, että väestön rakennemuutokset on syytä ottaa huomioon kun suunnitellaan ulkoliikunnan tulevaisuutta ja tarjontaa. Fyysiset ja henkiset terveysongelmat ovat yleisesti lisääntymässä väestössä. Tämän vuoksi myös ulkoiluun ja sen edistämiseen liittyy seuraavaa: 1) tärkeimpänä tavoitteena on lisätä ulkoliikuntaa aktiivisesti osallistuvien henkilöiden määrää, erityisesti niissä ryhmissä joissa terveyshaitat ja ongelmat ovat suuria ja jotka liikkuvat vähän ja joilla on asuinpaikkansa vuoksi vähiten mahdollisuuksia luontoliikuntaan. 2) toiseksi on perustelua lisätä jo nyt ulkoliikuntaa harrastavien liikunnan useutta ja monimuotoisuutta. Jotta tavoitteet voidaan saavuttaa pitää tunnistaa luontoliikunnan esteitä ja edistävät tekijöitä. Virkistys on monivaiheinen tapahtuma ja aina enemmän kuin itse aktiviteetti paikan päällä. Jokaisella vaiheella on oma tehtävänsä kokonaisuudessaa ja ne kaikki tuottavat omaa hyvää oloa ja tyytyväisyyttä. Myös ulko-ja virkistysliikunnan tutkimuksessa, suunnittelussa, markkinoinnissa

8 8 ja muussa edistämisessä nämä vaiheet on hyvä ottaa huomioon. Hammit (1980) virkistystapahtuman eri vaiheet seuraavasti: jakaa -ennakointi -matkan suunnittelu ja odotus -matkustaminen kohteeseen ja perille pääsy -itse tapahtuma ja tekeminen paikan päällä -matka takaisin kotiin -tapahtumien kertaus ja muistelu sekä kokemusten jakaminen muiden kanssa. 7. Ehdotelmia täydentäviksi tutkimuksiksi 1. Edistääkö Pohjoismainen ulkoilukulttuuri terveyttä? Esim. tilastoihin perustuva vertailututkimus pohjoismaan ja eteläisen Euroopan maan välillä liikunnan harrastamisessa ja terveydessä. 2. Pitkäaikainen ulkoliikunnan harrastaminen ja terveysmuutos. Esim. satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus liittyen painonhallintaan tai/ja metaboliseen oireyhtymään. 3. Luontoliikunnan ekologisuus. 4. Luontoon liittyvän liikuntaharrastamisen kehitysnäkymät esim. Suomessa (harrastajamäärät ja profiili, lajit, lainsäädäntö, luonnon käyttö jne.) 8. Päätelmät Tämän raportin perusteella luonto ja luonnossa liikkuminen vaikuttavat suotuisasti ja monitahoisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Ulkona tapahtuva fyysinen aktiivisuus on monitasoinen kokemus ja tuo lisäarvoa verrattuna sisäliikuntaan. Luontoliikunnan merkitys tullee tulevaisuudessa kasvamaan, sillä se tarjoaa virkistävän vastapainon sisällä ololle ja runsaalle istumiselle. Runsas istuminen on terveysriski ja sen seurauksena on osoitettu syntyvän lukuisia terveyshaittoja. Katsaus toi esille monia hyviä tutkimuksia Australiasta, Yhdysvalloista ja mm. Britanniasta, mutta vähemmän Pohjoismaista. Onkin perusteltua edistää ja vahvistaa Pohjoismaiden asiantuntijaroolia paljon harrastetussa luontoliikunnassa. Nordic outdoor fitness and health- konsepti sisältäen tutkimuksellisia näyttöjä voisi olla tällainen. 9. Lähdeluettelo Beringer A. International Journal of Rehabilitation Research 2004, 27:7-15. Spinal cord injury and outdoor experiences. Borg G, Ljunggren G, Ceci R. European J Applied Physiology 1985, 54: The increase of perceived exertion, aches and pain in the legs, heart rate and blood lactate during exercise on a bicycle ergometer. Breitenstein D, Ewert A. Health Education Jan-Feb 1990, Vol 21,1,16-20, Health Benefits of outdoor recreation: implications for health education. Ceci R, Hassmen P. Medicine and Science in Sports And Exercise 1991, Vol 23(6), Self-monitored exercise at three different RPE intensities in treadmill vs field running. Diette GB, Lechtzin N, Haponik E, Devrotes A, Rubin HR. Chest 2003, 123:941-48, Distraction therapy with nature sights and sounds reduces pain during flexible bronchoscopy. A complementary approach to routine analgesia.

9 9 Florenz H, Martinez R, Chara W, Strickam-Stein N, Levis S. Journal of Steroid Biochemistry and Molecular Biology 2007, 103:679-81, Outdoor exercise reduces the risk of hypovitaminosis D in the obese. Focht BC. Research Quarterly for Exercise and Sport 2009, Sept 80, , Brief walks in outdoor and laboratory environments: effect an affective responses, enjoyment, and Intentions to walk for exercise. Hammit WE. Journal of Leisure Research, 1980, 12, 2, Outdoor recreation: is it a multiphase experience. Haskell WL, Lee I-M, Pate R, Powell KE, Blair S, Franklin BA, Macera CA, Heath GW, Thompson PD, and Bauman A. Physical Activity and Public Health: Updated Recommendation for Adults from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Med. Sci. Sports Exerc, Vol. 39, No. 8, pp , Herzog T, Chen HC, Primeau JS. Journal of Environmental Psychology 2002, 22, Perception of the restorative potential of natural and other settings. Hug S-M, Hartig T, Hansmann R, Seeland K, Hornung R. Health&Place, 2009, vol 15, no 4, Restorative qualities of indoor and outdoor exercise settings as predictors of exercise frequency. Jacobson B H, Wright T, Dugan B J. International journal of sports medicine, 21 (5),356-9, July Load carriage energy expenditure with and without hiking poles during inclined walking. Jelley S, J. of Science and Medicine in Sport, 2005,Vol 8, no 4, Suppl. p.91. Outdoor education physical activities: a primary prevention for adolescent male obesity? Kaplan R., and S. Kaplan. American Journal of Public Health 2003, 93(9), Health, supportive environments, and the Reasonable Person Model. Kelley M. Therapeutic Recreation Journal, 1993, 27: The Therapeutic Potential of Outdoor Adventure: a review, with focus on adults with mental illness. Kennedy DW. Therapeutic Recreational Journal 1987, 21: Leisure and Mental Illness: a literature review. Krenichyn K. Health & Place 2006, Dec 12, , The only place to go and be in the city : women talk about exercise, being outdoors, and the meanings of a large urban park. Kuo FE, Sullivan WC. Environment Behav 2001;33: Aggression and violence in the inner city: impacts of environment via mental fatigue. Laukkanen R. Green exercise and Health-scientific evidence on outdoor recreation and exercise based on selected studies. Report to FRIFO, Copenhagen, Laumann K, Gärlig T, Stormark KM. Journal of Environmental Psychology 2003, 23, , Selective attention and heart rate response to natural and urban environments. Maller C, Townsend M, Pryor A. et al. Health Promotion International 2005, vol. 21,1: Healthy nature healthy people: "contact with nature" as an upstream health promotion intervention for populations.

10 10 Manley AJ, Pretty J, Griffin M, Peacock JL, Cleary TW. Journal of Sports Sciences , no 3, p.316. Green exercise: The role of exercise environment in enhancing physical and physiological well-being. Matsouka O, Kabitsis C, Harahousou Y, Trigonis I. Perceptual and Motor Skills 2005, 100:707-15, Mood alterations following an indoor and outdoor exercise program in healthy elderly women. McClaskie SL, Napier TL, Christensen JE. Journal of Leisure Research 1986, Vol 18 (3): , Factors influencing outdoor recreation participation: a state study. Mills A. Journal of Leisure Research 1985, 17: Participation motivations for outdoor recreation: a Test of Maslow s Theory. Murdock SH, Backmann K, Hoque N, Ellis D. Journal of Leisure Research,1991, Vol 23(3), The implications of a change in population size and composition on future participation in outdoor recreational activities. Oja P, Laukkanen R, Kukkonen-Harjula K, Vuori I, Pasanen M, Niittymäki S and Solakivi T Eur J Appl Physiology, 1991,62: Training effects of cross-country skiing and running on maximal aerobic bicycle performance and on blood lipids. Paronen O. Perceived effects on well-being of outdoor recreation. Abstract in Gallis C.Th (ed), Proceedings of the 1st European COST E39 Conference "Forests, trees, and human health and well-being" 2005, Thessaloniki, ss Pretty J. Spirituality and Health International 2004, 5,2, How nature contributes to mental and physical health. Pretty J, Peacock J, Sellens M, Griffin M. International journal of Environmental Health Research 2005, 15.5: The mental and physical outcomes of green exercise. Pretty J, Peacock J, Hine R, Sellens M, South N, Griffin M. Journal of Environmental Planning and Management, Vol 50, no 2: , March 2007.Green exercise in the UK countryside: effects on health and physiological well-being, and implications for policy planning. Rubenstein JM. International Journal of Aging and Human Development 1987, 25,129-46, Outdoor recreation in two European countries. Shiota M, Sudou M, Ohsihima M, Aviation, Space, and Environmental Medicine 1996, 67,12: Using outdoor exercise to decrease jet lag in airline crewmembers. Scully D, Kremer J, Meade MM, Graham R, Dudgeon K British Journal of Sports Medicine1998, 32,111-20, Physical exercise and psychological wellbeing: a critical review. Sharpe PA, Granner ML, Hutto B, Ainsworth B. America Journal of Health Promotion 2004, Jan- Feb 18, 251-7, Association of environmental factors to meeting physical activity recommendations in two South Carolina counties. Staats H and Hartig T. J Environmental Psychology, 2004, 24, Alone or with a friend: a social context for psychological restoration and environmental preferences. Sugiyama T, Leslie E, Giles-Corti B, Oven N. Health Place 2009, Dec 15, , Physical activity for recreation or exercise on neighborhood streets: associations with perceived environmental attributes.

11 11 Suija K, Pechter U, Kalda R, Tähepold H, Maaroos J, Maaroos HI. International Journal of Rehabilitation Research 2009, Jun 32,132-8, Physical activity in depressed patients and their motivations to exercise: Nordic Walking in family practice. Suni J, Taulaniemi A, Terveysliikunta - tavoitteena terveys, ei suorituskyky.kansanterveyslehti. Terveysliikunnan teemanumero 1/2003. Takano T, Nakamura K, Watanabe M. J Epidemiol Community Health 2002:56: Urban residential environments and senior citizens longevity in megacity areas; the importance of walkable green spaces. Tyrväinen L, Tuulentie S.Metlan työraportteja 2007:52.Luonnon merkitys kaupunkilaiselle ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. (Effect of nature for city dwellers). WHO Ottawa Charter for Health Promotion. Geneva: WHO. Kiitokset Kiitokset TEGin (Nordiska ministerrådets arbetsgrupp for terrestra ekosystem) rahoittamalle Frisk i Naturen-projektille taloudellisesta tuesta raportin tekoon sekä UKK-instituutin informaatikko Birgitta Järviselle kirjallisuuden hausta.