Alppilan kirkon 50-vuotisjuhlaseminaari

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Alppilan kirkon 50-vuotisjuhlaseminaari"

Heidi Lahtinen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Alppilan kirkon 50-vuotisjuhlaseminaari ENNALTAEHKÄISEVÄ KONSERVOINTI KIRKOLLISEN KULTTUURIPERINNÖN SÄILYTTÄJÄNÄ 1

2 Kirkolliset arvoesineet Kirkollisia arvoesineitä ovat muun muassa: ehtoollisvälineet kastevälineet kynttilänjalat kolehtivälineet alttarimaalaukset kirkkotekstiilit. 2

3 Kirkollisen kulttuuriperinnön kokonaisuus 3

4 Kirkollisen esineen arvo Kirkollisen esineistön arvo voidaan määrittää monesta eri näkökulmasta. Esineellä voi olla muun muassa: 4. rahallista 5. kulttuurihistoriallista 6. taiteellista 7. sakraaliarvoa. Esineillä on usein myös myös käyttöarvoa. 4

Esineellä voi olla muun muassa: 4. rahallista 5.

5 Kirkollisen esineistön säilyminen Kirkollisen kulttuuriomaisuuden säilyminen on pyritty varmistamaan Suomessa lainsäädännöllisesti. Kirkollisen arvoesineistön kannalta oleellisinta on seurakunnissa tapahtuva ennaltaehkäisevä konservointi. On tärkeää, että kulttuurihistoriallisesti arvokasta kirkollista irtaimistoa käsitellään, käytetään ja säilytetään niiden arvon mukaisesti. Seurakuntien käytöstä poistettua kirkollista esineistöä ei saa hävittää, vaan se tulee säilyttää asianmukaisesti varastoituna seurakunnan tiloissa. 5

On tärkeää, että kulttuurihistoriallisesti arvokasta kirkollista irtaimistoa käsitellään, käytetään ja säilytetään niiden arvon

6 Esineistön säilymiseen vaikuttavat tekijät Esineiden säilymiseen vaikuttavat keskeisesti: ilman suhteellinen kosteus lämpötila valaistus ja valon lämpölähteen sijainti säilytysmateriaalit ja säilytyspaikan fyysinen turvallisuus puhtaus esineiden käyttö ja kuljetus 6

kosteus lämpötila valaistus ja valon lämpölähteen sijainti

7 Mitä on konservointi? Konservoinnilla tarkoitetaan esineiden ja rakennusten säilymisen turvaamista. Konservointi voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: ennaltaehkäisevään konservointiin ja aktiiviseen konservointiin. Restauroinnilla tarkoitetaan esineiden tai rakennusten aikaisemman ulkonäön palauttamista. Onnistunut konservointi: - tukee esinettä huomaamattomasti, - pysäyttää alkaneen vaurioitumisen, - tuo esille esineen esteettisiä muotoja ja - säilyttää siten esineen kulttuurihistorialliset arvot myös tuleville sukupolville. Konservoinnin toimenpiteet perustuvat aina tutkimuksiin esineen materiaaleista, rakenteista, tekotavoista sekä vaurioitumisasteesta. Omia taiteellisia visioitaan konservaattori ei lisää. 7

Restauroinnilla tarkoitetaan esineiden tai rakennusten aikaisemman ulkonäön palauttamista.

8 Ennaltaehkäisevä konservointi Ennaltaehkäisevä konservointi tarkoittaa toimenpiteitä, jotka auttavat esineistöä säilymään mahdollisimman pitkään nykyisessä kunnossaan tuleville sukupolville. Käytännössä tällä tarkoitetaan vaikuttamista esineistön säilytys-, käyttö-, näyttely- ja kuljetusolosuhteisiin. 8

nykyisessä kunnossaan tuleville sukupolville.

9 Säilytysolosuhteisiin vaikuttaminen Pitämällä ilman suhteellinen kosteus ja lämpötila mahdollisimman tasaisina. Rajoittamalla valon määrää säilytystiloissa ja tarvittaessa suojaamalla kirkkosalin ikkunat UV-valoa suodattavalla kalvolla tai jonkinlaisilla valoverhoilla. Välttämällä tupakointia kirkkorakennuksessa. Kaupunkiseurakuntien kirkoissa saattaa olla tarpeellista hankkia liikenteen nokea ja ilmansaasteita suodattavat suodattimet kirkkojen ilmanvaihtojärjestelmiin. Huolehtimalla, että esineistön säilytys tilat ovat riittävän tilavat ja turvalliset. Myös säilytysmateriaalien ja -menetelmien turvallisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Pitkäaikaisessa säilytyksessä oleville vanhoille messukasukoille tulee valmistaa mittojen mukaan tehdyt pehmustetut henkarit ja mielellään myös puuvillakankainen pukupussi. 9

Välttämällä tupakointia kirkkorakennuksessa.

10 Käyttöolosuhteisiin vaikuttaminen Kirkollisia esineitä tulisi käsitellä hellävaraisesti puhtain käsin tai mielellään puhtaita puuvillahansikkaita käyttäen. Hopeaesineiden käsittelyssä tulisi mahdollisuuksien mukaan käyttää aina puhtaita puuvillahansikkaita. Esineistöä ei saisi käsitellä huolimattomasti. Esineistön käsittelyssä riskien ennakointi on tärkeää. Tekstiilejä käytettäessä on pyrittävä ennakoimaan olemassa olevia riskejä. Tahriintuneet tekstiilit tai likaiset esineet on puhdistettava mahdollisimman pian. 10

Esineistöä ei saisi käsitellä huolimattomasti. Esineistön käsittelyssä riskien ennakointi on tärkeää.

11 Näyttelyolosuhteisiin vaikuttaminen Kirkollisen esineistön näytteille asettamisessa on huomioitava: Näyttelyalustat tai materiaalit eivät haihduta esineistöön suoraan happamia tai emäksisiä yhdisteitä. Näyttelyolosuhteissa esineistöä ei saa altistaa liialliselle valolle ja valon lämpösäteilylle. Suositeltava valaistusmäärä näyttelyolosuhteissa on 50 lux. Valomäärä tulisi mitata ennen näytteille asettamista. Vitriinien kohdevalot eivät saa olla vitriinien sisällä, koska ne kohottavat lämpötilaa vitriinien sisällä. 11

Näyttelyolosuhteissa esineistöä ei saa altistaa liialliselle valolle ja valon lämpösäteilylle.

12 Kuljetusolosuhteisiin vaikuttaminen Kuljetuslaatikoiden tulee olla riittävän vahvoja ja sopivan kokoisia kuljetettaville esineille. Esineet tulee pakata huolellisesti kuljetuksien ajaksi. Kuljetuslaatikoiden siirtämisessä tulee olla riittävän monta ihmistä kantamassa. Kuljetuslaatikoita tulee käsitellä varovasti. Esineet eivät saisi joutua kuljetuksen aikana ilmastollisesti hyvin vaihteleviin olosuhteisiin. 12

Kuljetuslaatikoiden siirtämisessä tulee olla riittävän monta ihmistä kantamassa.

13 Milloin esineen käytöstä on luovuttava? Kirkollisen esineistön käyttöön liittyy suuria riskejä, kun esine on: Hyvin vanha. Ehjänkin vanhan kirkkotekstiilin tekstiilikuidut ovat iän myötä huomattavasti haurastuneet. Tekstiilit saattavat käytön aiheuttaman rasituksen vuoksi revetä tai muuten vaurioitua. Pääsääntöisesti yli 50 vuotta vanhoja kirkkotekstiilejä ei pitäisi enää käyttää liturgisessa käytössä. Vanhoja kirkkotekstiilejä tulisi käyttää vain poikkeustapauksissa erityistä harkintaa käyttäen. Vaurioitunut. Vaurioituneen esineen vauriot usein suurenevat käytön yhteydessä, mikäli niitä ei asianmukaisesti konservoida. Aina kirkollisia esineitä ei voida onnistuneenkaan konservoinnin jälkeen turvallisesti käyttää kirkollisissa toimituksissa. Kun esineen käyttöön liturgisissa toimituksissa sisältyy riskejä, esineen käytöstä tulee luopua. 13

Pääsääntöisesti yli 50 vuotta vanhoja kirkkotekstiilejä ei pitäisi enää käyttää liturgisessa käytössä. Vanhoja kirkkotekstiilejä tulisi käyttää vain poikkeustapauksissa erityistä harkintaa käyttäen.

14 Kirkollisen esineistön konservointi Kirkollisen esineen huolto ja konservointi on jätettävä konservaattorin tehtäväksi, kun esine on: Vanha tai kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Vanhojen esineiden puhdistamiseen liittyy materiaalien hauraudesta johtuen suurempia riskejä. Tuhohyönteisten tai homeen vaurioittama. Tuhohyönteiskannan tuhoaminen ja homeisten esineiden käsittely edellyttää erityistoimenpiteitä, jotka on syytä jättää ammatti-ihmisen tehtäväksi. Vaurioitunut merkittävästi tai vaurioitunut siten, että et usko osaavasi konservoida sitä asianmukaisesti. Kirkollinen kulttuuriperintö tulisi aina konservoida siten, että tehtävät toimenpiteet voidaan tunnistaa esineen alkuperäisistä osista ja että tehdyt konservoinnit ja korjaukset pystytään poistamaan esineestä sitä vaurioittamatta. Myös vanhojen ehtoollisastioiden puhdistus tulisi jättää konservaattorin tehtäväksi. Likaantunut tai hyvin tahriintunut. Kirkkotekstiilien ja muiden vanhojen tekstiilien pesu tulee turvallisuussyistä jättää konservaattorin tehtäväksi. 14

Tuhohyönteiskannan tuhoaminen ja homeisten esineiden käsittely edellyttää erityistoimenpiteitä, jotka on syytä jättää ammatti-ihmisen tehtäväksi.

15 Kirkollinen irtaimisto ja lainsäädäntö Kirkollista irtaimistoa ja kiinteää sisustusta koskevat määräykset on kirjoitettu Kirkkojärjestyksen 23. luvun kuudennessa pykälässä seuraavasti: Seurakunnan on erityisellä huolella hoidettava seurakunnan arkistoon kuuluvia asiakirjoja tai omistamiaan muinaisesineitä taikka kirkkoon ja hautausmaahan liittyviä arvoesineitä. Edellä 1 momentissa mainittua irtaimistoa ei saa ilman painavaa syytä muuttaen korjata, siirtää perinteisiltä paikoiltaan tai poistaa. 15

luvun kuudennessa pykälässä seuraavasti: Seurakunnan on erityisellä huolella hoidettava seurakunnan arkistoon kuuluvia

16 Muinaismuistolaki Muinaismuistolain 2. luvun 19 pykälä määrittelee kirkollisen esineistön hävittämisestä ja luovuttamisesta seuraavasti: Kirkossa ja muissa julkisissa rakennuksissa olevaa tai sellaiseen rakennukseen kuuluvaa irtainta esinettä, johon liittyy muisto muinaisajan tavoista tai taidokkuudesta ja joka ei ole yksityisen omaisuutta, niin kuin veistosta, taulua tai muuta taideteosta, kalleutta, vaakunakilpeä, juhla- tai asepukua, lippua, asetta tai vaivaistukkia tahi muuta sellaista esinettä älköön hävitettäkö tai luovutettako ennen kuin siitä on ilmoitettu muinaistieteelliselle toimikunnalle (nykyisin nimeltään Museovirasto), ja se on asian käsitellyt. Muinaistieteellisellä toimikunnalla on oikeus ottaa esineestä jäljennöksiä tai kuvia, niin myös milloin esine aiotaan hävittää tai luovuttaa yksityiselle, lunastaa se Suomen kansallismuseolle. 16

esinettä, johon liittyy muisto muinaisajan tavoista tai taidokkuudesta ja joka ei ole yksityisen omaisuutta, niin kuin veistosta, taulua tai muuta taideteosta, kalleutta, vaakunakilpeä, juhla- tai

Samankaltaiset tiedostot

Anu Laurila Museovirasto

Anu Laurila Museovirasto 21.09.2011 Vähän rakennussuojelusta Vähän historiallisten rakennusten paloturvallisuudesta Turvallisuustekniikan asentamisen periaatteista Esimerkkejä Suomen perustuslain mukaan: