KUUROSOKEILLE TULKKAUKSEN JÄRJESTÄMINEN POHJOISMAISSA

Transkriptio

1 KUUROSOKEILLE TULKKAUKSEN JÄRJESTÄMINEN POHJOISMAISSA Emilia Jussila ja Kirsi Äijänen Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Turku Viittomakielentulkin koulutusohjelma Viittomakielentulkki (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Jussila, Emilia & Äijänen, Kirsi. Kuurosokeille tulkkauksen järjestäminen Pohjoismaissa. Turku, kevät 2009, 101 s., 7 liitettä Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Turku. Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkki (AMK) Työn tavoitteena oli selvittää, miten tulkkipalveluja järjestetään Pohjoismaissa, kun asiakkaana on kuurosokea. Tarkoituksena oli tutkia, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä oli maiden välillä. Työssä pyrittiin käyttämään kehittämisnäkökulmaa. Asioita tutkittiin pohjoismaisen kyselyn avulla. Kysely suoritettiin internetissä webropol-ohjelmalla, jonne kysely tehtiin sekä ruotsiksi että suomeksi. Vastauksia saatiin kaikista muista maista paitsi Islannista. Vastauksia tuli yhteensä 62 kappaletta. Tutkimus oli kvalitatiivista. Kyselyä käännettäessä käytettiin teoriana dynaamista ekvivalenssia. Työssä vastaukset on purettu laajempien teemojen alle maittain. Teemoja olivat tulkkikoulutus ja kuurosokeille tulkkauksen opinnot, kuurosokeat tulkkipalvelun käyttäjinä, kuurosokeiden tulkit, muut kuurosokeiden parissa työskentelevät, kuurosokean asiakkaan tulkkitilaus, tulkkaustilanne ja kuurosokeiden tulkkipalvelun kehittäminen. Teemojen alle lisättiin myös muilla tavoilla kuin kyselyllä saatuja tietoja. Tällä hetkellä Pohjoismaissa on vielä suuria eroja tulkkipalvelun järjestämisessä. Tutkimuksessa selvisi, että Pohjoismaissa voitaisiin organisoida tulkkipalveluja uudelleen. Kuurosokeille tulkkauksen opintoja tulisi kehittää sekä osana perusopintoja että jatkokoulutuksessa. Kuurosokeille tulkkaavien tulkkien työtehtävät ovat erilaisia Pohjoismaasta riippuen. Monissa maissa tulkkien työtehtäviä pitäisi tarkentaa ja niistä pitäisi tiedottaa yleisesti. Kuurosokeiden asiakkaiden pitäisi olla tulkkipalvelujen näkökulmasta tasa-arvoisia, joten asioista tulisi tehdä päätöksiä koko maan laajuisesti. Asiasanat: kuurosokea, kyselytutkimus, Pohjoismaat, kuurosokeille tulkkaus, tulkkipalvelu

3 ABSTRACT Jussila, Emilia and Äijänen, Kirsi. Organization of the interpreter service for the Deaf-blind in Nordic countries. 101 p., 7 appendices. Language: Finnish. Turku, Spring Diaconia University of Applied Sciences, Turku. Degree Programme in Sign Language Interpreting. Degree: Sign Language Interpreter The aim of the study was to find out how the interpreter services for the Deafblind is organized in the Nordic countries. The idea was to study what differences and similarities exists between countries. In the study a developmental perspective was the aim. Various aspects were studied through a Nordic questionnaire. The questionnaire was carried out on the internet via the webropol-program. The questionnaire was made available both in Swedish and Finnish. Answers were received from all countries except Iceland. In all, 62 responses were received. The study was qualitative The translation of the questionnaire was based on the theory of quantitative equivalence. In the text the answers are presented by country under more comprehensive themes. The themes were the interpreter training and studies about interpreting for the Deaf-blind, the Deaf-blind as the users of interpreter service, the interpreters of the Deaf-blind, other employees that work with the Deaf-blind, the interpreter reservation of the deaf-blind client, the interpreting situation and developing the interpreter service of the Deaf-blind. Under the themes there were also added information that was received through other means than from the questionnaire. At this moment in the Nordic countries there are great differences in how the interpreting service is arranged. The study showed that in the Nordic countries the interpreting service could be re-organized. The training of interpreting for the Deaf-blind should be developed more, both in comprehensive education and in continuing education. The duties of the interpreters who interpret for the Deaf-blind varies between the Nordic countries. In many countries the duties of interpreters should be specified and there should be publicity about it. From the interpreter service s point of view all the deaf-blind clients should be equal so all things should be determined nationwide. Keywords: Deaf-blind, interpreting, interpreting for the Deaf-blind, interpreter service, Nordic countries, questionaire

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO KUUROSOKEUS Pohjoismainen kuurosokeuden määritelmä Kuurosokeiden ryhmät Syntymästään kuurosokeat Myöhemmin kuurosokeutuneet KUUROSOKEIDEN KOMMUNIKAATIOMENETELMÄT Kuulolla vastaanotettavat kommunikaatiomenetelmät Näöllä vastaanotettavat kommunikaatiomenetelmät Taktiilisti vastaanotettavat kommunikaatiomenetelmät KUUROSOKEILLE TULKKAUS Tulkkipalvelu Tulkkaustilanne Kielellinen tulkkaus Opastus Kuvailu Kuvailun menetelmiä TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen suunnittelu ja toteutus Kyselylomakkeen laatiminen Kyselyn suorittaminen TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Pohjoismaiseen kyselyyn vastanneet Tulkkikoulutus ja kuurosokeille tulkkauksen opinnot Norja Ruotsi Suomi Tanska Yhteenveto ja pohdintaa Kuurosokeat tulkkipalvelun käyttäjinä Norja Ruotsi Suomi Tanska Yhteenveto ja pohdintaa Kuurosokeiden tulkit Norja Ruotsi Suomi Tanska Yhteenveto ja pohdintaa...52

5 6.5 Muut kuurosokeiden parissa työskentelevät Kuurosokean asiakkaan tulkkitilaus Norja Ruotsi Suomi Tanska Yhteenveto ja pohdintaa Tulkkaustilanne Norja Ruotsi Suomi Tanska Yhteenveto ja pohdintaa Kuurosokeiden tulkkipalvelun kehittäminen Norja Ruotsi Suomi Tanska Yhteenveto ja pohdintaa JOHTOPÄÄTÖKSET...73 LÄHTEET...77 LIITTEET...84 LIITE 1 Kysely suomeksi LIITE 2 Kysely ruotsiksi LIITE 3 Sähköposti suomeksi LIITE 4 Sähköposti ruotsiksi LIITE 5 Viittomakielentulkin ammattisäännöstö LIITE 6 Sormiaakkoset LIITE 7 Suuraakkoset ja pistekirjoituskirjaimet

6 1 JOHDANTO Suuntauduimme molemmat opinnoissamme eri asiakasryhmille tulkkaukseen, johon kuuluu myös kuurosokeille tulkkaus. Halusimme löytää kuurosokeisiin liittyvän aiheen. Toivoimme, että työmme aihe olisi myös sellainen, josta olisi myöhemmin hyötyä. Saimme tietää, että Tulkkipalvelujen keskustelufoorumin kokouksessa oli keskusteltu siitä, että Pohjoismaissa pitäisi kerätä hyviä käytäntöjä tulkkipalvelun järjestämisestä ja raportoitava niistä päätöksentekijöille. Kiinnostuimme asiasta ja päätimme alkaa tutkia, kuinka kuurosokeille tulkkaus on järjestetty Pohjoismaissa. Tutkimuksessa meillä oli kehityksellinen näkökulma. Pyrimme siis selvittämään, kuinka tulkkipalvelujen järjestämistä voitaisiin kehittää Pohjoismaissa. Työmme teoriaosuus on kirjoitettu Suomea koskevien tietojen perusteella, mutta tekstiin on lisätty myös muihin Pohjoismaihin liittyviä asioita. Tutkimusosuudessa puolestaan on käytetty pohjoismaista näkökulmaa. Meidän tietoomme ei ole tullut, että tällaista maiden välistä vertailua ja kartoitusta olisi ennen tehty. Tutustumalla tällä tavalla muiden maiden toimintatapoihin on mahdollista saada vinkkejä muualta ja sitä kautta kehittää toimintaa omassa maassa. Saimme mahdollisuuden osallistua Pohjoismaisen kuurosokeiden henkilöstön koulutuskeskuksen (NUD, nykyiseltä nimeltään NVC eli Nordiskt välfärdcenter) pohjoismaiseen kuurosokeuskonferenssiin, jossa saimme luotua kontakteja muissa Pohjoismaissa kuurosokeiden parissa työskenteleviin. Näiden kontaktien avulla olemme saaneet paljon tietoa kuurosokeiden tulkkipalvelun järjestämisestä. Haluaisimme kiittää kaikista henkilökohtaisista tiedonannoista, joita olemme työtä tehdessämme saaneet.

7 7 Toteutimme tutkimuksemme internetissä webropol-kyselynä. Teimme kaksi kyselyä, toisen ruotsiksi ja toisen suomeksi. Sisällöltään kyselyt olivat samanlaiset. Ruotsinkielisen kyselyn lähetimme muihin Pohjoismaihin ja Suomessa käytimme suomenkielistä kyselyä. Kyselyssä oli kuurosokeisiin, viittomakielentulkkeihin ja tulkkipalveluun liittyviä kysymyksiä. Opinnäytetyöllämme ei ole varsinaista kohderyhmää, vaan sen voi lukea kuka tahansa aiheesta kiinnostunut. Suomessa tulkkipalvelujen järjestäminen siirtyy kunnilta valtiolle vuonna 2010, jolloin Kansaneläkelaitos (Kela) ottaa vastuun tulkkipalvelujen järjestämisestä. Kelalla ei ole aikaisempaa kokemusta tulkkipalvelujen järjestämisestä, joten tutkimustuloksista voisi mahdollisesti olla hyötyä myös Kelalle.

8 8 2 KUUROSOKEUS Kuurosokeus on kuulon ja näön yhdistelmävamma. Kaikki, jotka luokitellaan kuurosokeiksi, eivät kuitenkaan ole täysin sokeita ja/tai kuuroja. (Eloaho, Lehtinen & Viita 1998, 4.) Heikentynyt kuulo ja/tai näkö yleensä vaikeuttaa kommunikointia sekä tiedonsaantia ulkomaailmasta (Marttila 2006, 10). 2.1 Pohjoismainen kuurosokeuden määritelmä Tarkistettu pohjoismainen kuurosokeuden määritelmä otettiin käyttöön pohjoismaisen johtajafoorumin kokoontumisessa. Kuurosokeus on erityinen toimintarajoite. Kuurosokeus on kuulon ja näön toimintarajoitteiden yhdistelmä. Tämä rajoittaa henkilön suoriutumista ja täyttä osallistumista yhteiskuntaan siinä määrin, että se edellyttää yhteiskunnalta tukea erityispalveluihin, ympäristön mukauttamiseen ja/tai teknisten apuvälineiden saamiseen. (Suomen Kuurosokeat ry 2007.) Kuulon ja näön heikentyessä muilla aisteilla, esimerkiksi haju- ja tuntoaistilla, saadun tiedon merkitys korostuu. Kuurosokean erityistarpeisiin vaikuttavat muun muassa, ovatko kuulon ja näön toiminnot alkaneet heikentyä ennen vai jälkeen puheen kehityksen ja minkä asteinen toimintarajoite on. Kuurosokeus vaikuttaa toimintaan joka tilanteissa eri tavalla, joten tilanteet on aina arvioitava erikseen. Kuurosokeus vaikuttaa tiedonsaantiin, sosiaaliseen kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen aiheuttaen erilaisia mukautumistarpeita. Myös liikkuminen sekä tilaan orientoituminen vaikeutuvat. (Suomen Kuurosokeat ry 2007.)

9 9 2.2 Kuurosokeiden ryhmät Yleensä kuurosokeat voidaan jakaa kahteen ryhmään: syntymästään kuurosokeisiin sekä myöhemmin kuurosokeutuneisiin. Tämän lisäksi myöhemmin kuurosokeutuneiden ryhmä on mahdollista jakaa edelleen vielä kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat syntymästä saakka näkövammaiset, joiden kuulo on heikentynyt myöhemmin. Toiseen ryhmään luetaan syntymästään saakka kuulovammaiset, joiden näkö on heikentynyt myöhemmin. Kolmannen ryhmän muodostavat aikuisiällä tai vanhuudessa kuurosokeutuneet. (Hassinen 1998, 8 9.) Kuurosokeuden syitä ovat esimerkiksi perinnöllisyys, sairaudet, tapaturmat sekä iän myötä tuleva aistien heikentyminen (Eloaho 1998, 6) Syntymästään kuurosokeat Syntymästään kuurosokeilla henkilöillä saattaa olla eriasteisten kuulo- ja näkövammojen lisäksi myös muita vammoja ja/tai sairauksia. Heillä saattaa olla esimerkiksi neurologisperäisiä vammoja, kuten liikunta- tai kehitysvamma. Kaikissa tapauksissa kuurosokeuden perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se voi aiheutua raskauden aikaisista infektioista, kromosomihäiriöistä tai muista raskauden aikaisista tai synnytyksessä tapahtuneista häiriöistä. (Eloaho, ym. 1998, 6 7.) Syntymästään kuurosokeat voidaan jakaa edelleen kahteen ryhmään kielellisen historian perusteella. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka oppivat kommunikaation aistijäänteiden avulla. Opittuna kommunikaationa voi olla esimerkiksi viittomakieli tai puhe. Toisen ryhmän muodostavat henkilöt, joilla on vaikeuksia oppia kommunikaatio luonnollista tietä muiden vammojensa vuoksi. (Eloaho, ym. 1998, 7.)

10 Myöhemmin kuurosokeutuneet Suomessa yleisin kuurosokeuden aiheuttaja on Usher-syndrooma eli Usherin oireyhtymä. Se on toiminnallinen häiriö, joka aiheuttaa sisäkorvakuuroutta tai kuulonalenemaa sekä näkövamman, jonka syynä ovat silmän verkkokalvon aistinsolujen vauriot. Usherin oireyhtymä periytyy peittyvästi. (Eloaho, ym. 1998, 8 13; Mesch 2004, 19.) Usherin oireyhtymä jaetaan kolmeen eri pääryhmään: Usher I: Synnynnäisesti vaikea kuulovamma, kommunikointi viittomakielellä, tasapainoelimen toiminta häiriintynyt, hämäränäön vaikeuksia jo leikki-iässä, näön heikentyminen iän myötä. Usher II: Lievempi kuulovamma, kuulee kuulolaitteen avulla, kommunikointi puheella, muutoksia verkkokalvoissa ennen kouluikää. Usher III: Yleisin Usher-tyyppi Suomessa. Vaihteleva-asteinen kuulovamma, kuulovamman eteneminen vaihtelee yksilöllisesti, osa kuuroutuu, kommunikointi puheella, tukiviittomien käyttö mahdollista, tasapaino voi olla huonontunut, muutoksia verkkokalvoissa ennen kouluikää. Kuurosokeutta aiheuttavat myös muut syyt. Esimerkiksi vanhuksilla iän myötä heikkenevä kuulo- ja näköaistit saattavat vaikuttaa arjessa selviytymiseen. Erilaiset sairaudet, kuten sokeritauti ja AIDS, saattavat myös heikentää näköä. Jo olemassa olevan näkövamman lisäksi henkilö saattaa saada kuulovamman korvatulehduksen vuoksi. Myös pään alueelle osuvat iskut voivat johtaa kuulotai näkökeskuksen vammautumiseen, mikä aiheuttaa kuulo- tai näkövamman. Myös aivoalueiden kasvaimet voivat aiheuttaa kuurosokeutta. (Eloaho, ym. 1998, 8-13; Mesch 2004, 19.)

11 11 3 KUUROSOKEIDEN KOMMUNIKAATIOMENETELMÄT Kuurosokeat käyttävät kommunikoidessaan yhtä tai useampaa eri tavoin vastaanotettavaa menetelmää riippuen tilanteesta ja keskustelukumppanista. Yleensä käytetään yhtä tai useampaa puhuttua ja kirjoitettua kieltä ja/tai yhtä tai kahta viitottua kieltä. Kuurosokea voi käyttää eri kommunikaatiomenetelmää viestin tuottamiseen ja viestin vastaanottamiseen. Kommunikaatiomenetelmä voi muuttua sitä mukaa kun kuulo- ja/tai näkövamma etenee. (Kovanen & Lahtinen 2006, 8 ja 14; Marttila 2006, 23.) 3.1 Kuulolla vastaanotettavat kommunikaatiomenetelmät Jos toiminnallista kuuloa on vielä jäljellä, kuurosokea saattaa kuunnella auditiivisesti tulevaa viestiä itse. Kuulon heikentyessä voidaan apuna käyttää erilaisia apuvälineitä. Tilanteen olosuhteet, esimerkiksi ympäristön äänet tai tilan akustiikka, voivat vaikuttaa kuulemiseen. (Marttila 2006, 26.) Puhe Rauhallisissa ja esimerkiksi kahdenkeskisissä keskusteluissa kuurosokea saattaa kuulla puheen itse. Kuulolaitteella tai induktion kautta kuunnellessa äänensävyt ja painotukset jäävät helposti epäselviksi, jolloin viestin merkityksen ymmärtäminen vaikeutuu. [Induktiosilmukka tehostaa kuulolaitteella kuulemista. Se poistaa hälyäänet ja vahvistaa mikrofoniin puhutun äänen. Induktiosilmukka voi kiertää koko huonetilaa tai asiakkaalla voi olla henkilökohtainen pienoissilmukka (Eloaho, ym. 1998, 22.)] Tässä tilanteessa tulkin tehtäväksi jää välittää tietoa, joka vaikuttaa viestin ymmärtämiseen. Tulkki voi tukea kuulemista erilaisilla, muilla aisteilla kuin kuulolla vastaanotettavilla menetelmillä. Tulkki voi kuvailla esimerkiksi äänensävyjä, painotuksia ja muiden ihmisten reaktioita sosiaalisilla pikaviesteillä (selitetty luvussa 4.2.4). Tulkki voi myös piirtää asiakkaan keholle kalvolla tai muilla havaintomateriaaleilla esitetyt asiat. (Marttila 2006, )

12 12 Puheen toisto Tulkki voi tarvittaessa toistaa puhetta kuurosokealle asiakkaalle. Tulkki puhuu rauhallisesti ja ääntää kaikki sanat selvästi. Lisäksi hän kertoo muut ymmärtämiseen vaikuttavat asiat. Jos asiakas ei esimerkiksi näe, voidaan hänelle antaa tietoa muusta näköön perustuvasta viestinnästä. Mikäli asiakkaalla on toiminnallista näköä jäljellä, hän saattaa seurata samalla tulkin huuliota ja saada siitä tukea kuulemalleen viestille. Puheen toisto voi tapahtua äänettömästi, jolloin kuurosokea seuraa vain tulkin huuliota tai puhe voidaan toistaa ääneen. (Marttila 2006, 26; Kuuloliitto i.a. a.) Huuliolla tarkoitetaan koko näkyvää artikulaatioelimistöä, eli huulia, kieltä, hampaita ja leukaa. (Kuuloliitto i.a. b). 3.2 Näöllä vastaanotettavat kommunikaatiomenetelmät Viittomakieli vapaaseen tilaan tuotettuna Normaalisti viittomakieltä tuotetaan vapaaseen tilaan. Jos kuurosokealla on jäljellä olevaa näköä, hän voi vastaanottaa viittomakieltä näköaistin avulla. (Marttila 2006, 28.) Viittomakieli on luonnollinen kieli ja sillä on äidinkieltä vastaava asema. Viittomakielessä on omat lauserakenteensa, eikä viittomia tuoteta vain puhutun kielen sanajärjestyksen mukaisesti. Viittomat muodostuvat käsimuodosta, paikasta, liikkeestä ja orientaatiosta. Käsimuoto tarkoittaa sormien asentoa viittoman aikana ja liike tarkoittaa käsien ja sormien liikettä. Paikalla tarkoitetaan sitä aluetta viittojan keholla tai viittojan edessä neutraalissa tilassa, jossa viittoma tuotetaan. Orientaatio tarkoittaa sitä, mihin suuntaan sormet tai kämmen osoittavat. (Malm & Östman 2000, 9 32.) Viitottu puhe Viitottu puhe on huuliolukua tukeva menetelmä. Se perustuu puhuttuun kieleen ja sen rakenteisiin. Viittomat ovat samat kuin viittomakielessä, mutta sanajärjestys on puhutun kielen mukainen. Selvä huulio on tärkeää viitotussa puheessa. Jos jollekin sanalle ei ole tai ei tiedetä viittomaa, se näytetään sormiaakkosilla.

13 13 Viitottua puhetta voidaan tuottaa myös lähelle viitottuna tai rajoittuneeseen näkökenttään viittoen. (Marttila 2006, 28; Kuuloliitto i.a. c.) Viittominen lähelle Joskus kuurosokean toiminnallinen näkö aiheuttaa rajoituksia viittomiselle. Viittomat voidaan tuottaa normaalia lähempänä, jos kuurosokea ei pysty erottamaan viittomia normaalilta etäisyydeltä viitottaessa. Sekä viittomakieltä että viitottua puhetta voidaan tuottaa viittoen lähelle. Viittomat pitää tuottaa niin, että ne mahtuvat kuurosokean näkökenttään. Viittoman liikkeen ja käsimuodon hahmottamista voidaan auttaa vaihtamalla viittomien suuntaa (orientaatio). (Marttila 2006, ) Viittominen rajoittuneeseen näkökenttään Jos kuurosokean näkökenttä on kaventunut tai hän kärsii häikäistymisestä, voidaan viittoa rajoittuneeseen näkökenttään. Viitottaessa rajoittuneeseen näkökenttään viittomat tuotetaan pienellä alueella niin, että ne mahtuvat sille alueella, jonka kuurosokea näkee. Myös viittomien suuntaa (orientaatiota) muutetaan, jolloin viittoman käsimuoto ja liike on helpompi hahmottaa. Viittomien erottelua voidaan lisäksi auttaa valaistuksella ja selkeillä kontrasteilla. Joskus viittomista voidaan joutua myös hidastamaan. (Eloaho, ym. 1998, 15; Marttila 2006, ) Tukiviittomat Puhetta tuetaan samanaikaisesti tehtävillä viittomilla. Ainoastaan viestin merkityksen kannalta oleelliset viittomat viitotaan. Käytettävät viittomat ovat viittomakielen viittomia. Tukiviittominen ei ole kieli, vaan kommunikointimenetelmä. (Takala 2002, 34.) Huulioluku Tulkki tulkkaa puheen joko ääneen tai äänettömästi käyttäen selvää huuliota. Kuurosokea saa huuliota seuraamalla tietoa sanojen rytmistä ja äänteistä. Huulioluvussa kuurosokea seuraa tulkin suun ja kielen liikkeitä, sekä eleitä ja ilmeitä. Kaikki kielen elementit eivät näy huuliossa ja osa voi sekoittua keskenään.

14 14 Näin ollen vastaanottajan on koottava viesti kaikista saamistaan tiedoista. (Marttila 2006, 28; Kuuloliitto i.a. a; Takala 2002, ) Sormiaakkosviestintä (SAV) Sormiaakkosviestintä on huuliolukua tukeva menetelmä. Siinä tulkki toistaa puheen rauhallisesti ja selkeällä huuliolla näyttäen samalla jokaisen sanan ensimmäisen kirjaimen sormiaakkosilla. Jos sanan alussa on useita konsonantteja, sormitetaan ne kaikki. Jos sanan huulio on vaikeasti ymmärrettävä, se voidaan sormittaa kokonaan. Yhdyssanoista sormitetaan molempien sanojen ensimmäiset kirjaimet. (Marttila 2006, 29; Kuuloliitto i.a. a; Kuuloliitto i.a. d.) Suu-käsi-järjestelmä (Munnhåndsystem MHS) Tanskassa on kehitelty suu-käsi-järjestelmä (munnhåndsystem MHS), joka toimii huuliolukua tukevana menetelmänä. Sanojen konsonantit ja konsonanttiyhdistelmät sormitetaan samanaikaisesti puheen kanssa. Menetelmää käytetään eniten Tanskassa, mutta myös yksittäiset kuurosokeat muissa Pohjoismaissa saattavat käyttää sitä. (Raanes 2001, 22.) Kirjoitustulkkaus Kirjoitustulkkauksessa tulkki kirjoittaa koneella tai käsin vastaanotettavan viestin. Yleistulkkauksessa tai useamman henkilön seuratessa tulkkausta teksti voidaan näyttää valkokankaalta tai television ruudulta. Teksti voidaan lukea tietokoneen näytöltä tai paperilta, kun on kyse henkilökohtaisesta tulkkauksesta. Tekstin ominaisuuksia muutetaan sen mukaan, millaista tekstiä kuurosokea näkee parhaiten. (Marttila 2006, 29.) Isokirjoitus Isokirjoitusta voidaan käyttää, jos kuurosokean näkö ei riitä normaalin tekstin lukemiseen. Isokirjoitus on normaalia suurempaa tekstiä. Sitä voidaan kirjoittaa esimerkiksi mustalla tussilla valkoiselle kiillottomalle paperille, josta kuurosokea lukee sen käyttäen jäljellä olevaa näköä tai jonkin apuvälineen, kuten suurennuslasin, avulla. (Suomen kuurosokeat ry, i.a. a.)

15 Taktiilisti vastaanotettavat kommunikaatiomenetelmät Taktiilit kommunikaatiomenetelmät ovat tuntoaistilla vastaanotettavia menetelmiä. Taktiileja kommunikaatiomenetelmiä käyttävät sekä täysin kuurosokeat että sellaiset kuurosokeat, joilla on vielä toiminnallista näköä tai kuuloa jäljellä. Täysin kuurosokeilla kaikki tiedonsaanti ja kommunikaatio perustuu yleensä taktiileihin menetelmiin. Vastaavasti henkilöillä, joilla on toiminnallista näköä tai kuuloa jäljellä, taktiilit menetelmät tukevat ja täydentävät kuulolla ja näöllä vastaanotettavaa tietoa. (Kovanen & Lahtinen 2006, 7.) Taktiiliviittominen Viittomakieltä ja viitottua puhetta voidaan molempia viittoa taktiilisti eli viittomalla kädestä käteen. Taktiiliviittomisessa viestin vastaanottaminen tapahtuu tunto- ja liikeaistimuksen kautta. Siinä kuurosokea tunnustelee käsillään tulkin käsien muodot, paikat ja liikkeet. Viestin vastaanottaminen voi tapahtua yhdellä tai kahdella kädellä. Myös viittomiseen kuuluvat visuaaliset piirteet, kuten ilmeet, eleet, kasvojen ja vartalon liikkeet on tuotettava taktiilisti. (Kovanen & Lahtinen 2006, 7; Marttila 2006, 29 30; Mesch 2004, 22 ja 24.) Taktiilit sormiaakkoset (LIITE 6) Taktiileja sormiaakkosia käytetään osana taktiilia viittomista. Esimerkiksi jokin puhutun kielen sana voidaan sormittaa taktiilisti. On myös kuurosokeita, jotka käyttävät pelkästään taktiileja sormiaakkosia kommunikoidessaan ja saadakseen tietoa. Norjassa, Suomessa ja Tanskassa on käytössä kansainväliset sormiaakkoset, jotka tuotetaan yksikätisesti. Norjassa on käytössä kahden käden sormiaakkoset. Ruotsissa on käytössä omat yhden käden sormiaakkoset. Tulkki sormittaa sanat kirjain kerrallaan kuurosokean käteen. Suomessa sormiaakkoset tehdään yleensä kuurosokean peukalonhankaan. Kuurosokea hahmottaa käden muodon, liikkeen ja niissä tapahtuvat muutokset. Lisäksi Tanskassa vanhemmalla iällä kuurosokeutuneet saattavat käyttää bokstaveringssystemet LORM:ia (aakkostusjärjestelmä). Ne on tarkoitettu sellaisille ihmisille, jotka eivät kykene oppimaan viittomakieltä. LORM:it tuotetaan niin, että tulkki piirtää sormenpäillään kuurosokean asiakkaan kämmeneen pisteitä ja viivoja. Jo-

16 16 kainen piste ja viiva vastaa yhtä aakkosta. (Kovanen & Lahtinen 2006, 11; Marttila 2006, 30; Raanes 2001, 14 15; Foreningen af Danske DøvBlinde i.a.) Suuraakkoset (LIITE 7) Tulkki kirjoittaa sanat tikkukirjaimilla kuurosokean kämmeneen. Kirjoittaessa niin sanottuna kynänä käytetään tulkin sormea tai tulkki voi kirjoittaa kirjaimet kuurosokean sormea ohjaillen. Menetelmä on todella hidas, joten sen avulla voidaan kertoa vain pääkohdat. (Kovanen & Lahtinen 2006, 11; Marttila 2006, 30.) Pistekirjoitus (LIITE 7) Pistekirjoitusta otetaan vastaan taktiilisti. Siinä kohopisteistä muodostuvat yhdistelmät vastaavat kirjoitetun kielen kirjaimia. Tulkkaustilanteessa pistekirjoitusta voidaan käyttää jonkin apuvälineen avulla. Tulkki voi esimerkiksi kirjoittaa puhutun viestin tietokoneella, johon on liitetty pistenäyttö, jolta kuurosokea voi lukea viestin. Pistekirjoitusta voidaan tuottaa myös niin, että kuurosokean kädet toimivat pistekirjoitusalustana. Tässä menetelmässä on ennalta sovittu, mitkä paikat kuurosokean sormilla vastaavat mitäkin pistekirjoituspistettä. Tulkki koskettaa sormillaan kuurosokean sormia sovittujen pisteyhdistelmien mukaisesti. (Eriksson & Johansson 2007, 32; Kovanen & Lahtinen 2006, 11.)

17 17 4 KUUROSOKEILLE TULKKAUS Kuurosokeille tulkkaus eroaa kuuroille tulkkauksesta. Kuuroille tulkkaus on lähinnä kielen kääntämistä, mutta kuurosokeille tulkkaus on eri kommunikaatiomenetelmien yhdistelmä. Siinä pitää korvata myös normaalisti näöllä saatu tieto kuvailulla ja opastuksella. Tulkkauksen aikana tulkki ja tulkattavat tekevät yhteistyötä ja tulkkauksen lähtökohtana ovat kuurosokean asiakkaan toiveet. (Lahtinen & Marttila 2004, 9; Marttila 2006, 17.) 4.1 Tulkkipalvelu Tulkkipalvelulla pyritään takaamaan, että kuurosokealla henkilöllä on mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintoihin mahdollisimman täysipainoisesti. Kommunikaatio ja tiedonsaanti kuuluvat jokaisen ihmisen perustarpeisiin ja -oikeuksiin. Kuurosokea henkilö kohtaa elämässään päivittäin erilaisia esteitä, vaikeuksia ja rajoitteita. Vamman luonteesta johtuen kuurosokealla saattaa olla ongelmia kommunikaatiossa, tiedonsaannissa, fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön orientoitumisessa sekä itsenäisessä liikkumisessa. (Marttila 2006, 10.) Suomessa tulkkipalvelun järjestämisestä on säädetty lailla: Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista /380 3 Vastuu palvelujen ja tukitoimien järjestämisestä Kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.

18 18 8 a ( /1267) Tulkkipalvelut Tulkkipalveluihin kuuluu työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi suoritettava viittomakielellä tai muilla kommunikaatiota selventävillä menetelmillä tapahtuva tulkkaus. Tulkkipalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään vaikeasti kuulovammaista, kuulo- ja näkövammaista tai puhevammaista henkilöä. Tulkkipalveluja on järjestettävä siten, että vaikeasti kuulo- ja näkövammaisella henkilöllä on mahdollisuus saada vähintään 360 ja muulla vaikeavammaisella henkilöllä vähintään 180 tulkintatuntia kalenterivuoden aikana. Siitä poiketen, mitä 3 momentissa säädetään, järjestetään opiskeluun liittyvänä tulkkipalveluja kuitenkin siinä laajuudessa kuin henkilö välttämättä tarvitsee niitä selviytyäkseen opinnoistaan. (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1987, 3 ja 8a ) Vammaispalvelulain mukaiset tulkkipalvelut ovat tällä hetkellä kuntien vastuulla, mutta vuonna 2010 ne siirtyvät Kansaneläkelaitokselle (Kela) (Kela 2008). Jotta kuurosokea asiakas voi käyttää tulkkipalvelua, hän tarvitsee kunnan sosiaalitoimelta tulkkipalvelupäätöksen (Marttila 2006, 11). 4.2 Tulkkaustilanne Kuurosokeille tulkkaus sisältää kolme pääaluetta: kielen kääntäminen tai toistaminen, opastus ja kuvailu. Kuvailulla ja opastuksella korvataan tulkkauksen aikana toiminnallisen näön puutteita. Tulkit voivat toimia kuurosokean henkilökohtaisena tulkkina. Toinen vaihtoehto on, että tulkki toimii yleistulkkina, jolloin tulkkausta seuraavia kuurosokeita voi olla useampia. Kuurosokean on hyvä ker-

19 19 toa tulkille toiveensa siitä, mitä ja miten tulkataan. Tulkkaustilanteessa viittomakielentulkit noudattavat ammattisäännöstöä (LIITE 5). Se luo pohjan kaikelle työlle ja niiden perusteella tulkki tekee ratkaisuja työssään. (Hynynen, Pyörre & Roslöf 2003, 13; Lahtinen 2004, 12; Lahtinen & Marttila 2004, 9; Lappi 2000, 75; Marttila 2006, 17.) Kielellinen tulkkaus Tulkkauksen aikana tulkki välittää eri kielten ja kulttuurien välistä viestiä. Tulkki välittää sanoman, jonka joku on tuottanut puhumalla, viittomalla tai kirjoittamalla. Tulkki kääntää viestin siihen muotoon, mitä kuurosokea ymmärtää/käyttää. Vastaavasti kuurosokean viestit käännetään siihen muotoon, mitä kommunikaatiomenetelmää muut käyttävät. Myös viestin ei-kielellinen informaatio pitää välittää. Tulkki on puolueeton, eikä vaikuta tulkattavan viestin sisältöön itse, vaan tulkkaa ainoastaan lähetetyn viestin. Tulkki voi tulkata myös niin, että hän selventää puhetta. (Marttila 2006, 17; Eloaho, ym. 1998, 26.) Opastus Kuurosokean kuulo- ja näkövamma saattavat estää itsenäisen liikkumisen. Opastus tarkoittaa turvallista liikkumista samassa tilassa tai paikasta toiseen yhdessä tulkin kanssa. Opastuksen aikana myös orientoidutaan tilaan eli hahmotetaan ympäröivä tila ja se, miten on itse suhteessa tilassa oleviin kohteisiin ja muihin ihmisiin. Opastusmuotoja on erilaisia. Fyysinen opastus tapahtuu opastusotteessa, kun taas ei-fyysisessä opastuksessa kuurosokea saattaa kulkea tulkin perässä ja seurata tulkkia toiminnallisen näön tai toiminnallisen kuulon avulla. Yleisin opastusote on niin sanottu pullo-ote. Siinä kuurosokea pitää kiinni tulkkia käsivarresta kyynärpään yläpuolelta. Kuurosokea lukee tulkin kehonliikkeitä ja sovittuja opastusmerkkejä. Näin kuurosokea saa tietoa liikkumi-

20 20 sen kannalta tärkeistä asioista, kuten tasoeroista ja esteistä. (Eloaho, ym. 1998, 27 29; Lahtinen & Marttila 2004, 32; Marttila 2006, ) Kuvailu Kuvailu on yksi tulkkauksen osa-alue, jolla korvataan toiminnallisen näön ja kuulon puutteita. Tulkki välittää kuvailulla tiedon, joka normaalisti saadaan kuulon tai näön avulla. Kuvailulla annetaan tietoa sekä fyysisestä että sosiaalisesta ympäristöstä. Sosiaalisen ympäristön kuvailulla tarkoitetaan esimerkiksi muiden ihmisten ilmeiden, eleiden ja reaktioiden kuvailua. Kuvailun avulla kuurosokea saa paremmin kokonaiskuvan tilanteesta ja näin ollen hänen on helpompi hallita tilannetta. Kuvailussa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä erikseen tai samanaikaisesti. Kuvailu voi tapahtua puheella, viittoen tai näyttämällä liikkeitä. Kuvailussa voidaan piirtää jokin asia kuurosokean keholle tai tulkki voi ohjata kädellään kuurosokean käden jonkin kohteen luo. (Lahtinen 2004, 72; Lahtinen & Marttila 2004, 36; Marttila 2006, ) Kuvailun menetelmiä Keholle piirtäminen on yksi menetelmä, jolla voidaan välittää tulkkaustilanteen aikana tulevaa visuaalista tietoa. Siinä piirretään kuurosokean keholle esimerkiksi jokin asia, tila, esine tai kuva yleensä sormea kynänä käyttäen. Piirtämispaikkoina ovat kehon neutraalit osat kuten kämmen, olkavarsi tai selkä. (Marttila 2006, 30.) Yksinkertaisia asioita voidaan piirtää pienelle alueelle, kuten kuurosokean kämmeneen. Jos on kyse isosta kokonaisuudesta, jossa on paljon kuvailtavia asioita kuten huoneen pohjapiirros, se kannattaa tehdä kuurosokean selkään, jonne tilan voi piirtää isompana. (Lahtinen 2005, )

21 21 KUVA 1. Esimerkki keholle piirtämisestä. Kuvassa kuurosokean selkään piirretään huoneen muotoa kaksikätisesti. Sosiaalisilla pikaviesteillä saadaan tietoa ympäristöstä ja siinä tapahtuvissa muutoksista. Sosiaaliset pikaviestit toimivat kielellisen tiedon tukena tai niillä voidaan antaa itsenäistä tietoa. Ne perustuvat koskettaen keholle tehtäviin merkkeihin, jotka erottuvat toisistaan selvästi. Kosketuspaikan, liikkeen, liikkeen suunnan ja painovoiman perusteella kuurosokea tietää, mistä sosiaalisesta pikaviestistä milloinkin on kyse. Sosiaalisilla pikaviesteillä on erilaisia muodostumistapoja. Ne voivat olla keholle tehtyjä viittomia, viittomapohjaisia muunnelmia tai luonnollisia liikkeitä. Sosiaalisista pikaviesteistä käytetään joskus myös arkikielen nimitystä kehoviittomat tai kehomerkit. (Lahtinen 2005, 12 13; Marttila 2006, 30.)

22 22 KUVA 2. Esimerkki sosiaalisesta pikaviestistä ei. Sosiaalisessa pikaviestissä ei tehdään kädellä edestakaista sivuittaissuunnassa tapahtuvaa liikettä.

23 23 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 5.1 Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksella haluttiin selvittää, millä tavoin eri Pohjoismaissa kuurosokeiden tulkkipalvelu on järjestetty. Millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä maiden välillä mahdollisesti on? Haluttiin tietää, miten tulkkipalvelu on kehittynyt, mitä muutoksia on tulossa ja mitä pitäisi vielä kehittää. 5.2 Tutkimuksen suunnittelu ja toteutus Osallistuimme :n Pohjoismaisen kuurosokeiden henkilöstön koulutuskeskuksen (NUD, nykyiseltä nimeltään NVC eli Nordiskt välfärdcenter) pohjoismaiseen kuurosokeuskonferenssiin Espoossa. Saimme mahdollisuuden osallistua konferenssiin Suomen Kuurosokeat ry:n kautta. Seminaarissa tapasimme muissa Pohjoismaissa kuurosokeusalalla toimivia henkilöitä, esimerkiksi tulkkikouluttajia. Kerroimme muutamille henkilöille tekevämme opinnäytetyötä kuurosokeille tulkkauksesta Pohjoismaissa. Tuolloin kysyimme heiltä, voiko heihin ottaa myöhemmin yhteyttä ja kysyä kuinka tulkkaus on järjestetty heidän maassaan. Kaikki olivat todella kiinnostuneita asiasta ja antoivat luvan ottaa heihin yhteyttä myöhemmin. Varteenotettavin tiedonhankintatapa oli tehdä kysely, koska tutkimuksen on tarkoitus käsitellä kaikkia Pohjoismaita. Koska henkilökohtaisiin haastatteluihin ei ollut mahdollisuutta, kysely päätettiin tehdä sähköisessä muodossa. Lopulta kyselyn toteuttamistavaksi valittiin webropol-kysely (internetin välityksellä toimiva kysely- ja tiedonkeruutyökalu), koska se tuntui selkeimmältä ja helpoimmalta tavalta saada vastauksia. Kyselyn kohderyhmänä olivat alun perin pohjoismaiset

24 24 kuurosokeusalan toimijat, erityisesti tapaamamme tulkkikouluttajat. Myöhemmin kohderyhmä kasvoi, mistä olemme kertoneet jäljempänä. Kysely tehtiin ruotsiksi ja suomeksi. Internetosoite, jonka kautta kyselyyn pääsi vastaamaan, lähetettiin sähköpostitse vastaajille. Ruotsinkielinen kysely lähettiin Islantiin, Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan. Suomenkielistä kyselyä käytettiin Suomessa. Sähköpostiin lisättiin maininta, että kyselyn saa lähettää eteenpäin, jos vastaanottaja tiesi jonkun toisen, joka saattaisi osata vastata siihen Kyselylomakkeen laatiminen Ensin hahmoteltiin suomeksi, tutkimusongelmat ja kysymykset, joiden avulla niihin päästäisiin käsiksi. Koska kysely suunnattiin kaikkiin Pohjoismaihin, se päätettiin tehdä sekä suomeksi että ruotsiksi. Työn tekijät osaavat skandinaavisista kielistä vain ruotsia, minkä vuoksi ruotsi oli luonnollinen valinta kyselyn toiseksi kieleksi. Koska työn tekijät olivat keskustelleet NUD:n konferenssissa muiden pohjoismaisten osallistujien kanssa ruotsiksi, ajateltiin kielen sopivan myös vastaajille. Suomenkielisestä hahmotelmasta huolimatta kysely laadittiin webropoliin ensin ruotsiksi (LIITE 2). Ruotsinkielisen kyselyn tekeminen tuntui työläämmältä, joten se haluttiin saada ensin valmiiksi. Kummankaan opinnäytetyön tekijän äidinkieli ei ole ruotsi, joten ruotsinkielisen kyselyn tekemisen ajateltiin vaativan enemmän panostusta. Vaikka asiat, joita haluttiin saada selville, olivat tiedossa, ei kysymyksiä kuitenkaan voitu kirjoittaa suoraan ruotsiksi. Kysymysten laatimiseen jouduttiin paneutumaan erityisen tarkkaan ja pohtimaan, kuinka asiat ilmaistaisiin. Kysymyksistä oli saatava tarpeeksi kattavia, koska kyselyä tehdessä työn tekijät eivät tienneet juuri mitään muiden Pohjoismaiden tulkkipalvelusta ja sen järjestämisestä.

25 25 Kun ruotsinkielinen kysely oli valmis, siinä käytetyt kysymykset käännettiin suomeksi (LIITE 1). Kääntäminen osoittautui vaikeammaksi kuin ennalta oli otaksuttu. Kysymyksiä ei voitu kääntää vain suoraan ruotsista suomeksi. Piti jälleen miettiä, kuinka suomalaiset vastaajat saataisiin vastaamaan täsmälleen samoihin kysymyksiin, joita ruotsinkielisessä kyselyssä oli käytetty. Tämän vuoksi käännöksessä käytettiin teoriapohjana dynaamista ekvivalenssia. Sitä käytetään käännösteoriana, kun vastaajan halutaan reagoivan samalla tavalla kuin jos hän lukisi alkuperäistä tekstiä (Hytönen & Rissanen, 2006, 17). Koska pohjoismainen kyselytutkimus oli pääasiallinen tiedonhankintatapa sekä pohja kaiken muun tiedon hankkimiselle, siitä oli pyrittävä tekemään mahdollisimman selkeä. Oli keksittävä sellaisia kysymyksiä, joilla saataisiin mahdollisimman paljon tietoa halutuista asioista. Kyselyn haluttiin olevan mahdollisimman selkeä ja nopea täyttää. Kysymykset yritettiin muotoilla niin, että niihin olisi helppo vastata eikä vastaajien tarvitsisi itse kirjoittaa paljoa. Tähän pyrittiin, jotta saataisiin mahdollisimman paljon vastauksia. Kysymykset muotoiltiin niin, että mahdollisimman moneen kysymykseen pystyisi vastaamaan vain kyllä tai ei. Monista kysymyksistä tehtiin myös sellaisia, joihin vastausvaihtoehtoja annettiin valmiiksi. Vastaajan tarvitsi vain valita haluamansa. Monivalintakysymyksiin laitettiin viimeiseksi vaihtoehdoksi aina muu, mikä?. Näin vastaaja pystyy lisäämään vastauksiinsa jotain, mitä valmiissa vaihtoehdoissa ei ole. Koska kyselyn tekijöiden pohjatiedot muiden Pohjoismaiden tilanteesta olivat heikot, haluttiin tällä tavalla varmistaa, että jonkin vastausvaihtoehdon poisjääminen ei johtuisi ainakaan siitä, että kysymyksiä ei olisi osattu muotoilla oikein. Monien kysymysten jälkeen lisättiin Tarkenna vastaustasi halutessasi -kohta, jotta vastaajilla olisi mahdollisuus kertoa vastauksestaan enemmän, tarkentaa tai perustella sitä. Kyselystä ei haluttu liian pitkää. Osa vastaajista olisi saattanut kokea monisivuisen kyselyn lannistavana ja jättää kokonaan vastaamatta. Ongelma tavallaan kierrettiin poistamalla webropol-ohjelmassa kyselystä sivunvaihdot, jolloin koko

26 26 kysely näkyi samalla sivulla. Kysymyksiä ei myöskään numeroitu. Näin ollen kyselyn varsinainen sivu- ja kysymysmäärä ei paljastunut vastaajille. Kysymysten numeroiden jättäminen pois johtui myös monien kysymysten jälkeen lisätystä tarkennusmahdollisuudesta. Webropol-ohjelma olisi automaattisesti numeroinut myös kaikki nämä avoimet vastaukset omiksi kysymyksikseen. Kysymykset ovat jaoteltavissa erilaisten teemojen alle. Kyselyn alussa haluttiin saada taustatietoja vastaajista. Sen jälkeen oli viittomakielentulkkikolutukseen ja kuurosokeille tulkkauksen opintoihin liittyviä kysymyksiä. Kuurosokeat tulkkipalvelun käyttäjinä teemaan liittyvät kysymykset kohdentuivat esimerkiksi kuurosokeiden asiakkaiden määrän ja heillä olevien tulkkipäätösten määrän kartoittamiseen. Kolmannen teeman kysymykset liittyivät viittomakielentulkkeihin. Niissä kysyttiin yleisesti tulkkitilanteesta ja kuurosokeille tulkkaavista tulkeista. Tulkkitilaukseen liittyen kysyttiin, kuinka kuurosokea voi tilata tulkin ja miten tilaus käsitellään. Seuraavissa kysymyksissä kartoitettiin muita mahdollisia kuurosokeiden parissa työskenteleviä tahoja. Viidentenä teemana oli tulkkaustilanne, johon liittyi kysymys tulkkaustilanteessa käytettävistä kommunikaatiomenetelmistä. Lopuksi haluttiin vielä selvittää tulkkipalvelun kehityksellistä näkökulmaa. Pohjoismainen kysely aloitettiin kysymällä vastaajan kotimaata sekä ammattinimikettä. Esimerkiksi vastaajan sukupuolta tai ikää ei kysytty, sillä ne eivät olleet kyselyn tulosten kannalta relevantteja tietoja. Maata kysyttiin, jotta vastaukset voidaan ryhmitellä maittain. Ammattinimike haluttiin tietää, jotta nähtäisiin minkä ammattien edustajia vastaajat ovat. Näin voitaisiin myös verrata, poikkeavaisitko eri ammattien edustajien vastaukset toisistaan. Kyselyn alussa kysyttiin myös viittomakielentulkkien koulutuksen rakenteesta ja sisällöstä. Kysymykseen koulutuksen pituudesta, annettiin vastausvaihtoehtoihin valmiiksi vuodet, opintoviikot sekä -pisteet, ja mahdollisuus ilmoittaa tuntimäärä, jota opintopisteet ja viikot vastaavat kyseisessä maassa. Vaikka Suomessa opintoviikot eivät ole enää käytössä, lisättiin ne vastausvaihtoehtoihin, sillä muiden maiden käyttämät järjestelmät eivät olleet etukäteen tiedossa. Kos-

27 27 ka etukäteen ei tiedetty muiden maiden koulutuksen tasoa, yritettiin jälleen ottaa mahdollisimman monta asiaa huomioon vastausvaihtoehdoissa. Kun kysyttiin, mitä eri tulkkaustapoja kuurosokealle tulkkaavan tulkin on hallittava, annettiin tähänkin valmiit vastausvaihtoehdot. Yhtenä vastausvaihtoehtona oli viitottu puhe. Ruotsinkielisessä kyselyssä annettiin tähän esimerkkeinä viitottu tanska ja viitottu norja, minkä jälkeen oli kolme pistettä. Näin tehtiin, jotta vastaajat tietäisivät myös muiden kielten kuuluvan listaan. Eräänä toisena vastausvaihtoehtona oli selkään tai käteen piirtäminen. Tätä termiä päädyttiin käyttämään suuraakkoset termin sijasta, koska sen ajateltiin olevan selkein tapa ilmaista asia niin, että kaikki ymmärtävät sen samalla tavalla. Kun annettiin vaihtoehtoja kysymykseen kommunikaatiotavoista, joita tulkin tulisi hallita, suomenkielisessä kyselyssä käytettiin termiä sormiaakkosviestintä ja ruotsinkielisessä fingeralfabetkommunikation. Jäi epäselväksi ovatko kaikki vastaajat ymmärtäneet termin samalla tavalla. Voi olla, että he ovat ymmärtäneet sen tarkoittavan kaikkea sormiaakkosilla kommunikointia, esimerkiksi taktiileja sormiaakkosia. Tutkimusta tehdessä työn tekijöille selvisi, että Tanskassa on ainakin käytössä suu-käsi -järjestelmä, joten siellä ei oletettavasti käytetä sormiaakkosviestintää. Tästä syystä tutkimustulosten tarkastelussa on käytetty termiä sormiaakkoskommunikaatio, eikä sormiaakkosviestintä. Pohjoismainen kyselytutkimus on pääsääntöisesti kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Joukossa on kvantitatiivisia eli määrää koskevia kysymyksiä mutta tutkimuksen tuloksiin perustuvat väitteet perustellaan työssä pääasiallisesti laadullisin kriteerein. Laadullisella tutkimuksella pyritään selvittämään, millainen näkemys vastaajilla on tutkittavana olevasta ilmiöstä. Tutkimuksen alussa ei välttämättä ole selvää tutkimusongelmaa, vaan se tarkentuu tutkimuksen edetessä. Samalla tutkijan näkemykset kehittyvät koko ajan. Laadullinen tutkimus on sekä analyyttista että synteettistä. Analyyttisyydellä tarkoitetaan sitä, että aineisto luokitellaan ja jäsennetään eri teema-alueisiin. Synteettisyydellä puolestaan tarkoitetaan sitä, että aineistosta löydetään tärkeimmät kokonaisuudet, jot-

28 28 ka kuvaavat kohdetta. Niiden perusteella tutkimustulokset voidaan analysoida. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1990, 609; Kiviniemi 2001, ) Kyselyn suorittaminen Ruotsinkielisen kyselyn linkki lähettiin Islantiin, Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan niille, joiden kanssa konferenssissa oli sovittu asiasta. Lisäksi linkki lähettiin muutamalle kuurosokeiden järjestöissä työskenteleville. Suomenkielinen kyselylinkki lähettiin muutamille tulkkikouluttajille ja Suomen Kuurosokeat ry:n työntekijöille. Vastausaikaa annettiin alun perin kolme viikkoa. Tuona aikana vastauksia saatiin niin vähän, että kyselylinkkiä päätettiin lähettää vielä useammille tahoille ja samalla vastausaikaa pidennettiin. Toisella kerralla kyselyn linkkiä lähetettiin viittomakielen tulkkikeskuksiin ja jatkoimme vastausaikaa parilla viikolla. Tämän jakson jälkeen tuli vielä yhteydenotto, että kyselylinkkiä haluttaisiin vielä lähettää eteenpäin ja vastausaikaa pyydettiin lisää. Vastausaikaa annettiin vielä pari viikkoa. Näiden jatkoaikojen ansiosta vastauksia tulikin huomattavasti enemmän kuin mitä ensimmäisen kolmen viikon aikana oli tullut.

29 29 6 TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Pohjoismaiseen kyselyyn saatiin vastauksia yhteensä 62 kappaletta. Vastauksia tuli kaikista muista Pohjoismaista paitsi Islannista. Tästä syystä työssä ei käsitellä Islantia. Kyselyllä saatuja vastauksia käsitellään teemoittain. Teemojen alle vastaukset laitettiin maittain. Näiden kirjattujen vastausten lisäksi saatiin eri maista sähköpostitse tarkentavia tietoja, jotka lisättiin kyselyn teemojen alle. Pohdintaa sisältävissä kappaleissa on avoimia kysymyksiä, joihin ei ole annettu vastauksia. Työn tavoitteena on saada lukija pohtimaan eri vaihtoehtoja. Näillä kysymyksillä haluttiin tuoda esiin erilaisia näkökulmia. 6.1 Pohjoismaiseen kyselyyn vastanneet Kyselyn alussa oli tarkoituksena selvittää taustatietoja vastaajista. Vastaajilta kysyttiin heidän kotimaataan ja ammattinimikettään. Alla olevasta taulukosta on nähtävissä, miten vastaajat jakautuvat maittain. TAULUKKO 1. Pohjoismaiseen kyselyyn vastanneet maittain. Islanti Norja Ruotsi Suomi Tanska Vastaajien kokonaismäärä % 24,19 % 43,55 % 17,74 % 14,52 % 100 % Koska Islannista ei saatu vastauksia, pohdittiin olisiko vastauksia tullut, jos heille olisi lähetetty kysely islanniksi tai englanniksi. NUD:n konferenssissa islanti-

30 30 laiset kommunikoivat skandinaavisella kielellä, joten heidän oletettiin osaavan vastata kyselyyn ruotsiksi. Islannista ei kuitenkaan tullut yhtään yhteydenottoa siitä, että kyselyn kieli olisi ollut väärä. Vastauksia saatiin eri ammattiryhmien edustajilta, joista suurin osa oli viittomakielentulkkeja. Tulkkikouluttajat olivat toiseksi suurin vastaajaryhmä. Lisäksi kyselyyn vastasi myös muutaman muun ammattiryhmän edustaja. Alla olevasta taulukosta on nähtävissä vastaajien jakautuminen ammattiryhmittäin. TAULUKKO 2. Kyselyyn vastanneet ammattiryhmittäin (N=62) Ammattinimike Norja Ruotsi Suomi Tanska Yhteensä Viittomakielentulkki (77,4 %) Tulkkikouluttaja (14,5 %) Muut (6,5 %) Ei tietoa (1,6 %) Yhteensä (100 %) Viittomakielentulkit ovat suurin vastaajaryhmä ja ellei kyselyä olisi lähetetty heille, olisi vastauksia tullut huomattavasti vähemmän. Tällöin esimerkiksi Tanskasta yhden kouluttajalta saadun vastauksen perusteella olisi ollut mahdotonta analysoida heidän maansa tilannetta. Koska kysely liittyy melko vahvasti kuurosokeille tulkkaukseen, voi olla, että esimerkiksi kuurosokeiden järjestöissä työskentelevät eivät ole vastanneet niin aktiivisesti. He eivät mahdollisesti ole kokeneet osaavansa vastata kyselyyn.

31 Tulkkikoulutus ja kuurosokeille tulkkauksen opinnot Taustatietokysymysten jälkeen siirryttiin viittomakielentulkkien koulutukseen. Vastaajilta kysyttiin viittomakielentulkkien peruskoulutuksen koulutusastetta ja koulutuksen pituutta. Myös kuurosokeille tulkkauksen opiskelumahdollisuus haluttiin saada selville. Tästä aiheesta saatiin tietoa myös henkilökohtaisten tiedonantojen kautta Norja Norjassa ensimmäiset viittomakielentulkit ovat valmistuneet vuonna Silloin koulutus oli kurssimuotoista ja kesti viisi viikkoa. Vuonna 1983 koulutus piteni seitsemänviikkoiseksi. Ennen kurssia järjestettiin valintakoe ja kurssin lopuksi päättökoe. Vuonna 1990 viittomakielen tulkkikoulutus siirtyi korkeakoulutasolle. Aluksi koulutus oli yksivuotinen. Kaksivuotiseksi koulutus muuttui 1994, ja nykyisin se kestää kolme vuotta. Koulutuksessa kaikki opiskelevat ja suorittavat loppukokeen kuuroille, kuuroutuneille ja kuurosokeille tulkkauksesta. Viittomakielen tulkkikoulutusta järjestetään kolmella paikkakunnalla: Sør-Trøndelagin korkeakoulussa Trondheimissa, Bergenin korkeakoulussa ja Oslon yliopistossa. (Eli Raanes, henkilökohtainen tiedonanto ja ; de Wit 2008.) Norjalaisista kaikki 15 vastaajaa ilmoitti, että koulutusta järjestetään ammattikorkeakoulussa. Lisäksi kymmenen heistä vastasi, että sitä järjestetään myös yliopistossa. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että opinnot kestävät kolme vuotta. Heistä kymmenen kertoi sen tarkoittavan 180 opintopistettä. Vastauksista ei kuitenkaan selvinnyt, kuinka monta tuntia yksi opintopiste vastaa. 14 vastaajan mielestä kuurosokeille tulkkauksen opinnot ovat kaikille pakollisia opintoja. Eräs vastaajista kertoi, että kuurosokeille tulkkausta saattoi opiskella kurssimuotoisena vuodesta Vasta myöhemmin siitä tuli osa perusopintoja.

32 Ruotsi Viittomakielen tulkkikoulutus aloitettiin Ruotsissa vuonna Kuurosokeille tulkkauksen koulutus puolestaan alkoi 1980-luvun alkupuolella luvulla koulutukset yhdistettiin. Aikaisemmin viittomakielen tulkkikoulutus muodostui kahdesta osasta, viittomakielen ja tulkkauksen opinnoista. Ne, jotka eivät osanneet viittoa, opiskelivat ensin kaksi vuotta ainoastaan viittomakieltä ja sen jälkeen kaksi vuotta tulkkausta. Vastaavasti niiden, jotka osasivat ennestään viittoa, tarvitsi opiskella ainoastaan kaksivuotiset tulkkauksen opinnot. Nykyään kaikki opiskelevat neljä vuotta. Viittomakielen tulkkikoulutusta järjestetään seitsemällä paikkakunnalla: Uumajassa, Härnösandissa, Leksandissa, Tukholmassa, Örebrossa, Kungälvissa ja Önnestadissa. (Linda Eriksson, henkilökohtainen tiedonanto ja ) Koulutustasokysymykseen 26 ruotsalaista vastasi, että viittomakielentulkkien peruskoulutusta järjestetään jollakin muulla kuin korkeakoulutasolla. Lisäksi neljä vastaajaa tarkensi, että koulutusta tarjoavat kansanopistot (folkhögskolan). Kysymykseen opintojen pituudesta 22 henkilöä vastasi, että koulutus kestää neljä vuotta. Kolme vastaajaa oli sitä mieltä, että opinnot kestävät kaksi vuotta. Viittomakielen tulkkikoulutuksessa opiskellaan vuodessa 40 opintoviikkoa. Yksi opintoviikko on tunteina 40, joista 30 tuntia on opetusta. Ruotsalaisista lähes kaikki olivat sitä mieltä, että peruskoulutukseen sisältyy kaikille pakollisia kuurosokeille tulkkauksen opintoja. Näiden lisäksi kerrottiin, että valmiille tulkeille on tarjolla jatkokoulutusta. Tukholman yliopistossa on mahdollista opiskella perusopinnot kuurosokeiden kommunikaatiosta Suomi Suomessa järjestettiin vuonna 1962 viittomakielentulkkikurssi, joka oli yhden viikonlopun mittainen. Vuonna 1978 alkoi asioimistulkkikoulutus, joka oli laajuu-

33 33 deltaan 3 4 opintoviikkoa. Vuoden kestävään ammatillisesti sivistävään tulkkikoulutukseen siirryttiin vuonna Koulutus muuttui ammatilliseksi koulutukseksi ja piteni kaksivuotiseksi vuonna Vuoden 1988 syksyllä koulutus piteni edelleen kolmevuotiseksi. Ammattikorkeakoulutasolle koulutus siirtyi vuonna 1998, se oli aluksi 3,5-vuotinen ja vuonna 2003 se muuttui neljävuotiseksi. (Hynynen, ym. 2003, ) Niille, jotka ovat käyneet alle kolmevuotisen tulkkikoulutuksen, on järjestetty jatko- ja täydennyskoulutusta. Sitä kautta he saavat saman oppimäärän kuin kolme vuotta opiskelleet. Opinnot on mahdollista muuttaa ammattikorkeakoulutasoiseksi muuntokoulutuksessa. Viittomakielen tulkkikoulutusta tarjoaa Humanistinen ammattikorkeakoulu Helsingin ja Kuopion toimipaikoissa ja Diakoniaammattikorkeakoulu Turun toimipaikassa. (Hynynen, ym. 2003, 21 22; de Wit 2008, 60.) Suomalaisista kaikki vastasivat, että viittomakielentulkkien peruskoulutus on ammattikorkeakoulutasoista. Kahdeksan vastaajaa kertoi koulutuksen olevan nelivuotinen. Koulutus on 240 opintopistettä ja yksi piste vastaa noin 26 tuntia. Vastanneista yli puolet ilmoitti, etteivät kaikki opiskele kuurosokeille tulkkausta. Kolme oli kuitenkin sitä mieltä, että se kuuluu kaikkien opintoihin. Kymmenen vastaajan mukaan se on osa perusopintoja valinnaisina opintoina. Muista vastauksista käy ilmi, että kuurosokeille tulkkausta voi opiskella muun muassa täydennyskoulutuksessa, kursseilla ja avoimessa ammattikorkeakoulussa. Eräs vastaajista kertoi tarkemmin, että jokainen opiskelee perustiedot ja -taidot kuurosokeille tulkkauksesta, mutta saadakseen pätevyyden tulkata kuurosokeille, pitää siihen erikseen suuntautua Tanska Viittomakielentulkkikoulutus alkoi Tanskassa vuonna Se kesti aluksi kaksi vuotta ja vuonna 1997 koulutus muuttui 3,5-vuotiseksi. Viittomakielentulkkikou-