Suomen RECS-ryhmä RECS-hankkeen arviointi

Transkriptio

1 Loppuraportti 60K04148-Q A Suomen RECS-ryhmä RECS-hankkeen arviointi

2 Sivu ii(viii) ESIPUHE Uusiutuvan energian sertifikaattijärjestelmä (Renewable Energy Certificate System, RECS) on eurooppalainen yritysvetoinen hanke, jossa ovat mukana lähes kaikki EUmaat, Euroopan Komissio sekä noin 170 jäsentä. Hankkeen kaksivuotisen koevaiheen aikana on rakennettu RECS:in kriteerien mukaisilla uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön sertifikaattien hallintajärjestelmä sekä käyty koeluonteista kauppaa näillä sertifikaateilla. Suomessa toimintaa on koordinoinut kansallinen RECS-ryhmä, jossa ovat edustettuina hankkeeseen osallistuvat 17 yritystä, hanketta rahoittaneet tahot (KTM, Tekes, Metsäteollisuus ry ja Energia-alan keskusliitto ry Finergy), projektiorganisaatiot Fingrid Oyj (Issuing Body) ja SFS-Sertifiointi Oy sekä tarkkailijajäsenenä Suomen Luonnonsuojeluliitto. Suomen RECS-hanke on rahoituksellisesti jaettu kahdeksi osaprojektiksi, joista Fingrid Oyj:n vastuulla oleva projekti Uusiutuvan energian sertifiointijärjestelmän kehittäminen ja testaus RECSFI on kuulunut Tekesin Teknologia ja ilmastonmuutos ohjelmaan CLIMTECH. Hankkeen toinen projekti Uusiutuvan energian sertifikaattikauppa RECS käsittää sertifikaattikauppaan osallistuvien yritysten kehitystyön ja eurooppalaisiin RECS-työryhmiin osallistumisen ja hankkeen vastuutahona toimii Fortum Oyj. Suomen RECS-ryhmä on teettänyt arvion projektien onnistumisesta ja niissä kehitetyn sertifikaattijärjestelmän toiminnasta. Tämä selvitys on molempien osaprojektien loppuraportti. Selvityksessä arvioidaan suomalaisesta näkökulmasta koevaiheen toimintaa ja hankkeen onnistumista sekä tuodaan esille kehittämisehdotuksia. Selvityksessä on rajauduttu koevaiheessa kehitetyn sertifikaattijärjestelmän ja menettelyjen toimivuuden sekä hankeorganisaation toiminnan arviointiin. Selvitys perustuu hankkeeseen osallistuneiden tahojen haastatteluihin sekä RECS-hankkeen dokumentaatioon. Selvitys on tehty Electrowatt-Ekono Oy:ssä syys-marraskuun 2002 välisenä aikana. Selvityksen projektipäällikkönä on toiminut johtaja Tomas Otterström ja raportin pääasiallisena laatijana konsultti Aleksi Lumijärvi. Suomen RECS-ryhmän edustajana työtä on valvonut työryhmä, jossa ovat olleet mukana Kari Kankaanpää Fortum Oyj:stä, Jukka Leskelä Finergystä, Stefan Sundman Metsäteollisuus ry:stä, Reima Päivinen Fingrid Oyj:stä, Helena Kunttu SFS-Sertifiointi Oy:stä ja Mauno Oksanen Vapo Oy:stä. Espoossa, marraskuussa 2002 Kari Kankaanpää Suomen RECS-ryhmän puheenjohtaja

3 Sivu iii(viii) TIIVISTELMÄ Tässä selvityksessä on arvioitu eurooppalaisen uusiutuvan energian sertifikaattijärjestelmän (Renewable Energy Certificate System, RECS) toimintaa ja onnistumista koevaiheessa, joka alkoi ja päättyy Selvitys kattaa koevaiheessa kehitetyn järjestelmän ja menettelyjen sekä hankeorganisaation toimivuuden arvioinnin. Selvityksen ovat tehneet DI, KTM Tomas Otterström ja KTM Aleksi Lumijärvi Electrowatt-Ekono Oy:stä Suomen RECS-ryhmän toimeksiannosta. Selvitys perustuu pääosin hankkeeseen osallistuneiden suomalaisten yritysten ja muiden tahojen haastatteluihin sekä RECS-hankkeessa syntyneisiin dokumentteihin. RECS-järjestelmän koevaihe RECS on eurooppalainen, vapaaehtoinen ja yrityslähtöinen järjestelmä, joka mahdollistaa sertifikaattien myöntämisen uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön tuottajalle, sertifikaattien vaihdannan sekä poistamisen (tai kuluttamisen). RECS-järjestelmä ei ole sertifikaattien markkinapaikka eikä sinänsä uusiutuvan energian edistämiskeino, vaan väline, joka mahdollistaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon ja kulutuksen osoittamisen. RECS-järjestelmä on kehitetty RECS-kehityshankkeessa, jota on rahoittanut muun muassa Euroopan Komissio. Koevaiheeseen on osallistunut 15 maata ja kaikkiaan yli 170 jäsentä. Koevaiheen organisaatiossa RECS:in ylin päättävä elin on ollut RECS Presidium, jossa ovat edustettuina kaikki osallistujamaat. Presidiumin alaisuudessa on toiminut erilaisia substanssiryhmiä (mm. Traders and Users Group ja PRES Group), joiden tehtävänä on kehittää RECS-järjestelmää ja sen menettelyjä sekä edistää RECSjärjestelmän käyttöä ja tunnettuutta. Koevaiheessa RECS:in ainoa virallinen organisaatio on ollut IB:iden muodostama järjestö Association of Issuing Bodies (AIB). Osallistujamaissa RECS-hankkeen jäsenet ovat järjestäytyneet kansallisiksi ryhmiksi, joiden tehtävänä on ollut kehittää kaupankäynnin vaatimat järjestelmät ja menettelyt kansallisella tasolla sekä osallistua kansainväliseen kehittämis- ja harmonisointitoimintaan. Järjestelmän perussäännöstönä toimii RECS Basic Commitment. Kansallisella tasolla järjestelmän keskeiset toimintaperiaatteet on kirjattu Domain Protocol-asiakirjoihin, joiden tarkoituksena on määrittää yksityiskohtaisesti roolit, vastuut ja menettelyt kansallisella tasolla. Suomessa koevaiheen toimintaa on koordinoinut kansallinen RECS-ryhmä, jossa ovat edustettuina hankkeen kaikki 17 jäsenyritystä (pääosin energian tuottajia ja myyjiä), hankkeen rahoittajat (KTM, Tekes, Metsäteollisuus ry ja Energia-alan Keskusliitto Finergy), projektiorganisaatiot Fingrid Oyj ja SFS-Sertifiointi Oy sekä tarkkailijajäsenenä Suomen Luonnonsuojeluliitto. Koevaiheen tulokset ja tavoitteiden toteutuminen Koevaiheen aikana on kehitetty uusiutuvan energian sertifikaattien myöntämisen, vaihdannan ja poistamisen mahdollistava tietojärjestelmä ja siihen liittyvät menettelyt. Järjestelmä ja menettelyt ovat osoittautuneet käytännössä toimiviksi, ja koevaiheen aikana sertifikaatteja on myönnetty merkittäviä määriä ja niillä on käyty kauppaa.. Järjestelmän volyymi on ylittänyt merkittävästi ennakkoarviot sekä osallistujien että

4 Sivu iv(viii) sertifikaattien määrillä mitattuna. Laajamittainen kaupankäynti on johtunut paljolti Hollannissa RECS-koevaiheen aikana käyttöön otetusta kansallisesta sertifikaattijärjestelmästä, joka on mahdollistanut sertifikaattien tuonnin ulkomailta. Toisaalta Hollannin kansallinen järjestelmä on sisältänyt erityispiirteitä, jotka ovat jossain määrin hankaloittaneet RECS-järjestelmän periaatteiden ja hyväksyttävyyden edistämistä. Hollanti on muun muassa edellyttänyt fyysisen sähkön siirtoa sertifikaattien ohella. Suomalaiset tuottajat ovat olleet aktiivisia Hollannin sertifikaattimarkkinoilla. Suomella ja muilla Pohjoismailla on ollut merkittävä rooli RECS-hankkeessa. Eurooppalaisella tasolla RECS-sertifikaatteja oli myönnetty koevaiheessa marraskuun loppuun mennessä noin 11,5 TWh:n tuotantoa vastaava määrä. Tästä määrästä noin 4,4 TWh (noin 40%) oli suomalaista tuotantoa. Pohjoismaisten tuottajien osuus myönnetyistä sertifikaateista oli marraskuun lopussa yli 80%. RECS-koevaiheen alkuperäinen tavoite oli 1 TWh. Järjestelmässä oli samana ajankohtana poistettu noin 4,6 TWh tuotantoa vastaava määrä sertifikaatteja, josta noin 1,5 TWh oli suomalaisten tuottajien sertifikaatteja. Kansainvälisesti RECS-sertifikaateista 52% on perustunut vesivoimaan, 44% biomassaan ja 4% muihin uusiutuviin energialähteisiin. Suomessa biomassa on ollut selvästi merkittävin tuotantomuoto (81% osuus myönnetyistä sertifikaateista). Toiseksi eniten (18%) sertifikaatteja on myönnetty vesivoimatuotannolle. Pohjoismaisten verkkoyhtiöiden yhteistyönä kehitetty tietojärjestelmä ja menettelyt ovat osoittautuneet pääosin toimiviksi, kustannustehokkaiksi ja luotettaviksi merkittävästi odotettua suuremmasta sertifikaattivolyymista huolimatta. Järjestelmästä on saatu kehitettyä kevyt, toimiva ja luotettava, ja sen soveltuvuus pohjoismaisille sähkömarkkinoille on hyvä. Keskeisimpiä menestystekijöitä ovat olleet erityisesti: - sähkömarkkinoiden olemassa olevien menettelyjen, järjestelmien ja organisaatioiden hyödyntäminen - selkeä fokusoituminen järjestelmän toiminnan kannalta tärkeimpiin tekijöihin - toimiva organisaatio ja yhteistyö Osallistujat ovat olleet tyytyväisiä Suomen hankeorganisaation toimintaan; se on ollut tehokasta, tasa-arvoista ja läpinäkyvää. Kaikilla jäsenillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa kansallisen ryhmän kantoihin, joita on valmisteltu kansainvälisiin RECSkokouksiin ja ryhmiin. Hankkeen tunnettuuteen on toisaalta kiinnitetty toistaiseksi vain vähän huomiota. RECS-hankkeen tunnettuuden ja ulkoisen hyväksyttävyyden lisääminen onkin eräs organisaatiota ja toimintaa koskeva kehitystarve. Koevaiheen keskeinen anti jäsenille Kokonaisuutena osallistujat ovat hyötyneet RECS-hankkeesta. Useimpien jäsenten mukaan järjestelmän kehittämisen ja toiminnan tuoma kokemus on ollut suurin anti. Osallistujat katsovat olevansa hyvässä asemassa, mikäli sertifikaattijärjestelmät muodostuvat keskeisiksi uusiutuvan energian edistämiskeinoiksi ja sertifikaattikaupan mahdollisuudet jatkossa laajenevat. Monet yritykset painottivat myös taloudellisia tuottoja, jotka Hollannin sertifikaattijärjestelmä mahdollisti RECS-koevaiheen aikana. Lisäksi tietojärjestelmän toimittaja on saanut koevaiheessa hyvän referenssin sertifikaattijärjestelmän kehittämisestä. Yhteispohjoismainen järjestelmä lienee kansainvälisen RECS-hankkeen toimivin, ja järjestelmätoimittaja onkin päässyt kehittämään myös Ruotsin kansallisen sertifikaattijärjestelmän tietojärjestelmää.

5 Sivu v(viii) RECS-järjestelmän jatkokehitys Koska RECS on kuitenkin luonteeltaan pilot-hanke, edellyttää pysyvämpään tuotannolliseen toimintamalliin siirtyminen järjestelmän ja menettelyjen kehittämistä vielä monilta osin. Jatkon kannalta RECS:in keskeisimpiä menestystekijöitä ovat: - sertifikaattijärjestelmän ja menettelyjen pitäminen kustannustehokkaina ja mahdollisimman kevyinä - kansallisten järjestelmien ja menettelyjen edelleen kehittäminen - kansainvälinen järjestelmien ja menettelyjen harmonisointi - RECS-sertifikaattien kysynnän kehittyminen (joko kansallisten kannustejärjestelmien tai vapaaehtoisuuden kautta) ja niiden hyväksyttävyys kansallisissa järjestelmissä - RECS-järjestelmän mahdollinen soveltaminen RES-E Direktiivin tarkoittaman uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön alkuperätakuujärjestelmän kansallisessa täytäntöönpanossa eri EU-maissa. Keskeisimmät kehityskohteet kansallisella tasolla koskevat seuraavia kysymyksiä: - laitosarvioinnin menettelyjen tarkentaminen, laitosarvioijien pätevyysvaatimusten laatiminen sekä laitosarviointitoiminnan avaaminen kilpailulle - Renewable Energy Declaration lomakkeen kehittäminen - biopolttoainetuotannon määrän ja laadun kontrolloinnin selkeyttäminen - tietojärjestelmän kehittäminen kokonaisuutena, muun muassa automaation lisääminen sekä kansainvälisen sertifikaattien siirron edelleen kehittäminen - sertifikaattien poistamisen ajantasaisuuden kontrollointi - järjestelmään osallistumisen hinnoittelun selkeyttäminen RECS-järjestelmää on esitetty sovellettavaksi RES-E Direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa Suomessa ja joissakin muissakin maissa. RECS-järjestelmän ja RES-E Direktiivin vertailu osoittaa, että ensin mainittu olisi suhteellisen vähillä lisätoimenpiteillä sovellettavissa mainitun direktiivin edellyttämänä uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon alkuperätakuujärjestelmänä Suomessa. RECS-koevaiheessa on käyty keskustelua sertifikaattijärjestelmän laajentamisesta, muun muassa eräät järjestelmässä mukana olevat keskieurooppalaiset tahot ovat esittäneet järjestelmän laajentamista niin maantieteellisesti kuin myös käsittämään muuta energiaa kuin pelkästään uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä. Lisäksi kyseiset tahot ovat ehdottaneet muiden ominaisuuksien liittämistä sertifiointiin, esimerkiksi hiilidioksidipäästöt. Haastattelujen perusteella RECS-hankkeen Suomen ryhmä katsoo, että järjestelmässä on toistaiseksi tarkoituksenmukaisinta keskittyä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön sertifikaattijärjestelmään ja maantieteellisesti ensisijaisesti EU:n alueelle.

6 Sivu vi(viii) ENGLISH SUMMARY The aim of this study has been to evaluate the activities and successfulness of the European Renewable Energy Certificate System RECS in its test phase, which started on 1 January 2001 and will end on 31 December This study assesses the successfulness of the information systems and procedures developed and implemented during the test phase and the performance of the RECS organisation. The study is carried out by M.Sc. Tech., M.Sc. Econ. Tomas Otterström and M.Sc. Econ. Aleksi Lumijärvi at Electrowatt- Ekono Oy as an assignment for the Finnish RECS team. The work is mainly based on interviews of the Finnish RECS member companies and other organisations as well as on the documents prepared during the RECS project. The test phase of the RECS system RECS is an European, voluntary and business-driven initiative and system that enables the issuing of certificates to electricity producers using renewable energy sources and the transferring and redeeming (or consumption) of these certificates. RECS is no marketplace for certificates and as such no method for promoting the use of renewable energy but a means that enables the indication of electricity production and consumption based on renewable energy sources (RES). RECS has been developed during the test phase and has been funded by the European Commission among others. A total of 15 countries and over 170 members have participated in the test phase. The highest decision-making body in the test phase has been the RECS Presidium in which all participating countries are represented. Different working groups (i.a. Traders and Users Group and PRES Group) have operated under the Presidium with the aim to develop the RECS system and its procedures and to promote its use. During the test phase the only official organisation in the RECS has been the Association of Issuing Bodies (AIB), which is formed by the Issuing Bodies. In the participating countries the members of the RECS system have organised themselves as national RECS teams. The task of the teams has been to develop the systems and procedures required for trading at national level and to participate in international development and harmonisation work. The basic rules of the system are set in the RECS Basic Commitment. At national level the most essential elements of the system have been included in Domain Protocol documents, the purpose of which is to define in detail the specific roles, responsibilities and procedures at national level. In Finland the test phase has been coordinated by the Finnish RECS team, which has been represented by all 17 participating member companies (mainly energy producers and traders), the national sponsors (the Ministry of Trade and Industry, the National Technology Agency Tekes, the Finnish Forest Industries Federation and the Finnish Energy Industries Federation Finergy), project organisations Fingrid Oyj (transmission system operator) and SFS-Certification. The Finnish Association for Nature Conservation has been participating in the Finnish RECS project as observer. The results of the test phase and fulfilment of the targets During the test phase an information system enabling the issuing, transferring and redeeming of certificates and procedures related to it have been developed. The system

7 Sivu vii(viii) and procedures have proved to function in practice and during the test phase a significant number of certificates have been issued and traded. The volume of the system has been considerably higher than expected in terms of the number of participants and certificates. The high volume has largely been due to the national certificate system introduced in the Netherlands during the RECS test phase. The Dutch system has allowed the import of certificates from abroad. On the other hand, the Dutch system has contained some specific features that have complicated the promotion of the principles and acceptability of the RECS to some extent. The Dutch system has for example required the physical transmission of electricity along with the certificates. Finnish producers have been active on the Dutch certificate market. Finland and other Nordic countries have played an important role in the RECS project. At European level the number of issued certificates during the test phase was equivalent to approximately 11.5 TWh production at the end of November Of this total, approximately 4.4 TWh (about 40%) was Finnish production. At the same time, Nordic producers accounted for over 80% of the issued certificates. The original target of the RECS test phase was 1 TWh. At the end of November 2002 the RECS had redeemed certificates equivalent to approximately 4.6 TWh. Of this amount, approximately 1.5 TWh was Finnish producers certificates. At international level 52% of certificates are based on hydro power, 44% on biomass and 4% on other renewable energy sources. In Finland biomass has played the most important role with its 81% share of issued certificates, hydro power being the second with a 18% share. The information system and procedures developed jointly by the Nordic transmission system operators have mostly proved to be functional, cost-efficient and reliable despite the certificate volume considerably higher than expected. The system developed is light, functioning and reliable, and it is also well suited to the Nordic electricity market. The most important success factors have been: - utilisation of existing procedures, systems and organisations in electricity markets - clear focus on the most important factors determining the functionality of the system - working project organisation and cooperation The participating RECS members have been satisfied with the operation of the Finnish RECS team, which has been efficient, democratic and transparent. In the meetings all members have had the opportunity to affect the opinions of the national team, the results of which have been submitted to the international RECS meetings. On the other hand, no considerable efforts have so far been made to promote the RECS system at national level. To increase the publicity and acceptance of the RECS the national promotion should be increased in the future. The principal benefits of the test phase to members As a whole, the participants have benefited from the RECS project in several ways. Most of the participants interviewed regarded the gained experience and learning as the most important benefits. The interviewees believed to be in a strong position if the certificate systems become an important means of promoting the use of renewable energy and the opportunities of trading with certificates expand in the future. Many companies also emphasised the revenues that had been gained from the Dutch certificates system during the test phase. Additionally, the information system supplier has gained a good reference of certificate systems development during the test phase. The Nordic certifi-

8 Sivu viii(viii) cate information system has been regarded as the best system in the RECS project at international level. The information system supplier has been awarded a contract to develop an information system for the Swedish certificate trading system to be implemented during Further development of the RECS Because the RECS system is a pilot project, the possible transition to an established certificate system still requires system and procedure development. In future the most important success factors for the RECS are: - keeping the certificate system and procedures cost-efficient and as light as possible - further development of national systems and procedures - international harmonisation of systems and procedures - creating demand for RECS certificates (either through national incentives or voluntary demand) and the acceptance of RECS certificates in national systems - the possible application of RECS in national implementation of the guarantee of origin system for renewable energy sources in electricity production required by the RES-E Directive. The most important development areas at national level are: - specifying the installation verification procedures and competence requirements of production registrars as well as opening up the installation verification business to competition - development of the Renewable Energy Declaration document - clarifying the measuring procedures for biofuel-based production - information system development as a whole, i.a. further development of the system automation and international certificate transfer - controlling the certificate redeeming procedures - clarifying the pricing procedures Finland and some other EU member countries have discussed whether the RECS system could be applied in their national implementation of the guarantee of origin system required in the RES-E Directive. The comparison of the RES-E Directive and the RECS shows that the latter could quite easily be used as a basis for guarantee of origin for electricity produced from renewable energy sources to implement the said Directive in Finland. During the RECS test phase there has been discussion whether to enlarge the certificate system. For example, certain Central European participants have proposed the extension of the system both geographically and to cover also other energy than RES-based electricity. In addition, these participants have proposed the inclusion of other parameters in the certificate system (e.g. carbon dioxide emissions). Based on the interviews, however, the Finnish RECS team has seen it most appropriate to focus only on RES-based electricity and geographically primarily on the EU area.

9 Sivu 1 (49) SISÄLTÖ: ESIPUHE... II TIIVISTELMÄ...III ENGLISH SUMMARY... VI KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ JOHDANTO Tausta Selvityksen suorittaminen Raportin rakenne JÄSENEKSI LIITTYMINEN, LAITOSARVIOINTI JA REKISTERÖITYMINEN Menettelyjen kuvaus Menettelyjen arviointi Laitosarviointitoiminnan organisointi Laitosarviointimenettelyjen yhdenmukaisuus Laitosarviointimenettelyn tarkoituksenmukaisuus Arvioinnin vaatiman dokumentaation tarkoituksenmukaisuus Laitosarviointimenettelyn säännöllisyys Laitosarviointimenettelyn kustannustehokkuus ja synergiahyödyt RECS-järjestelmään osallistumisen kustannukset ja hinnoitteluperusteet TIETOJÄRJESTELMÄ JA TRANSAKTIOIDEN SUORITTAMINEN Tietojärjestelmän ja menettelyjen kuvaus Järjestelmän kehittäminen Järjestelmän toiminnot Järjestelmän käyttö ja toiminta Tietojärjestelmän ja transaktioiden arviointi Järjestelmän tekninen toimivuus ja toimintojen riittävyys Menettelyjen toimivuus ja luotettavuus sertifikaattien myöntäminen Menettelyjen toimivuus ja luotettavuus sertifikaattien siirto Menettelyjen toimivuus ja luotettavuus sertifikaattien poisto RECS-JÄRJESTELMÄÄN OSALLISTUMINEN JA SERTIFIKAATTIKAUPAN VOLYYMI RECS-järjestelmän volyymi RECS-järjestelmän volyymiin vaikuttavat tekijät... 31

10 Sivu 2 (49) 4.3 RECS-järjestelmän volyymin merkitys järjestelmän toiminnalle ja kehittämiselle HANKEORGANISAATIO, HALLINNOINTI JA YHTEISTYÖN TOIMIVUUS Kansainvälinen hankeorganisaatio ja sen toiminta Suomen RECS-ryhmä ja sen toiminta RECS-KOEVAIHEEN ONNISTUMINEN, KESKEISIN ANTI JA NÄKÖKULMIA MAHDOLLISEEN JATKOKEHITTÄMISEEN RECS-järjestelmän toimivuus, kustannustehokkuus ja uskottavuus yhteenveto RECS-koevaiheen keskeisimmät hyödyt RECS-järjestelmä ja RES-E Direktiivin alkuperätakuujärjestelmä uusiutuvalle sähkölle Direktiivin määritelmien ja vaatimusten vertaaminen RECS-järjestelmään Suomen RECS-järjestelmän soveltuvuuden arviointia RES-E Direktiivin kansallisessa soveltamisessa Näkökohtia RECS-järjestelmän edelleen kehittämiseksi Yleisiä näkökohtia RECS-järjestelmän jatkokehittämisestä Yksilöityjä kehittämistarpeita Suomen RECS-järjestelmän jatkokehitystä ajatellen LIITE 1: Uusiutuvan energian sertifiointijärjestelmän kehittäminen ja testaus RECSFI -hankkeen tekninen loppuraportti

11 Sivu 3 (49) KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ Raportissa käytettävät termit ja lyhenteet on pyritty esittelemään raportissa, kun niitä käytetään ensimmäisen kerran. Termejä ja niiden lyhenteitä käytetään kuitenkin raportissa myös paljon ilman erillistä selitystä. Keskeisimmät käsitteet on koottu ja esitelty seuraavassa. Association of Issuing Bodies (AIB) IB:iden kansainvälinen organisaatio, jossa päätetään uusien IB:iden hyväksymisestä RECS-järjestelmän piiriin sekä edistetään kansainvälistä koordinaatiota RECS-tietojärjestelmien ja menettelyjen kehittämisessä. Auditing Body organisaatio, jolle IB on antanut toimialueellaan valtuudet suorittaa määräajoin tarkastuksia, joilla varmistetaan tuotantolaitosten jatkuva kelpoisuus RECSjärjestelmään. Domain Protocol (DP) Kansallisen protokolla, joka määrittelee kansallisella tasolla RECS-järjestelmässä sovellettavat roolit, vastuut ja menettelyt. EDI-tiedonsiirto / EDIEL-järjestelmä tiedonsiirtotapa ja järjestelmä, jota käytetään sähkömarkkinoilla ei-reaaliaikaisen informaation siirrossa, ja jota hyödynnetään myös RECS-järjestelmän tiedonsiirrossa. Issuing Body (IB) Tietyllä maantieteellisellä alueella RECS-järjestelmää ylläpitävä organisaatio. Maantieteellinen alue on yleensä valtio ja organisaatio on useimmiten kansallinen kantaverkko-operaattori. Production Aggregator RECS-jäsen, joka toimii RECS-järjestelmässä sertifikaattien ja sertifikaattitilien hallinnoijana yhden tai useamman tuottajan puolesta. Production Registrar organisaatio, jolle IB on antanut toimialueellaan valtuudet suorittaa RECS-järjestelmään rekisteröitymisen yhteydessä edellytettäviä laitostarkastuksia sekä vahvistaa laitosten Renewable Energy Declaration asiakirjoja. RECS Basic Commitment (BC) Kansainvälisen RECS-hankkeen jäseniä sitova dokumentti, joka sisältää mm. keskeisten roolien, vastuiden ja menettelyjen määrittelyt sekä puitteet kansallisesti kehitettäville RECS Domain Protocol asiakirjoille. RECS Presidium Kansainvälisen RECS-kehityshankkeen katto-organisaatio, jossa ovat edustettuina kaikki osallistujamaat. RECS-tietojärjestelmä (RECS CMO) Tietojärjestelmä, joka mahdollistaa uusiutuvan energian sertifikaattien myöntämisen uusiutuvan energian tuotannolle, sertifikaattien vaihdannan sekä sertifikaattien poistamisen. Järjestelmä sisältää myös tiedot RECS:iin rekisteröidyistä tuotantolaitoksista. Renewable Energy Certificate System (RECS) Uusiutuvan energian sertifiointijärjestelmä, joka mahdollistaa sertifikaattien myöntämisen uusiutuviin energialähteisiin perustuvalle sähköntuotannolle sekä sertifikaattien siirtämisen ja poistamisen.

12 Sivu 4 (49) Renewable Energy Declaration (RED) uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön tuottajalta edellytettävä erityisellä lomakkeella annettava selvitys RECSjärjestelmään liityttäessä, joka mahdollistaa yksittäisen laitoksen rekisteröinnin järjestelmään. RED on tuotantolaitoskohtainen selvitys muun muassa laitoksen keskeisistä teknisistä ominaisuuksista, omistussuhteista ja sijainnista. Traders and Users Group (TUG) RECS-järjestelmän kaupankäyntiosapuolten kansainvälinen organisaatio, joka pyrkii edistämään kaupankäyntiä RECSjärjestelmässä sekä tunnistamaan ja poistamaan kaupan esteitä.

13 Sivu 5 (49) 1 JOHDANTO 1.1 Tausta RECS eli Renewable Energy Certificate System on kansainvälinen, vapaaehtoinen ja yrityslähtöinen järjestelmä, joka mahdollistaa uusiutuvan energian sertifikaattien luomisen ja myöntämisen uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön tuottajalle, sertifikaattien vaihdannan sekä sertifikaattien kuluttamisen, eli osoituksen uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön kuluttamisesta. Sertifikaattijärjestelmän tarkoituksena on erottaa fyysinen sähkö ja sen uusiutuvuus erillisiksi tuotteiksi, ja luoda sähkömarkkinoiden rinnalle ns. sertifikaattimarkkinat. Sertifikaattijärjestelmän ideaa havainnollistaa kuva 1. RECS-järjestelmä ei ole sertifikaattien markkinapaikka eikä sinänsä uusiutuvan energian edistämiskeino, vaan väline, joka mahdollistaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon ja kulutuksen osoittamisen. Uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto Ympäristöominaisuus Sertifikaatti Sertifikaattimarkkinat Energia Sähkö kwh Sähkömarkkinat Kuva 1: Sertifikaattijärjestelmän toimintaperiaate. RECS-järjestelmä on kehitetty RECS-kehityshankkeen puitteissa. Hanketta on kansainvälisellä tasolla rahoittanut muun muassa Euroopan Komissio. RECS:in ylin päättävä elin on RECS Presidium, jossa on edustettuina kaikki osallistujamaat. Presidiumin alla toimii erilaisia substanssiryhmiä, joiden tehtävänä on kehittää RECSjärjestelmää ja sen menettelyjä sekä edistää RECS-järjestelmän käyttöä ja tunnettuutta. RECS-sihteeristö tukee Presidiumia ja eri ryhmiä niiden toiminnassa. Osallistujamaat ovat järjestäytyneet kansallisiksi ryhmiksi, joissa on edustettuina RECS-hankkeen jäsenet, joihin kuuluu erityisesti energiantuottajia. Kansallisten ryhmien tehtävänä on ollut kehittää kaupankäynnin vaatimat järjestelmät, menettelyt ja muut puitteet kansallisella tasolla, ja osallistua kansainväliseen kehittämis- ja harmonisointitoimintaan. Suomessa koevaiheen toimintaa on koordinoinut kansallinen RECS-ryhmä jossa ovat edustettuina hankkeen kaikki 17 jäsenyritystä (pääosin energian tuottajia ja myyjiä),

14 Sivu 6 (49) hankkeen rahoittajat (KTM, Tekes, Metsäteollisuus ry ja Energia-alan Keskusliitto Finergy), projektiorganisaatiot Fingrid Oyj ja SFS-Sertifiointi Oy sekä tarkkailijajäsenenä Suomen Luonnonsuojeluliitto. RECS-hankkeen järjestelmäkehityksen sisältänyt ja Fingrid Oyj:n vastuulla ollut projekti Uusiutuvan energian sertifiointijärjestelmän kehittäminen ja testaus RECSFI on kuulunut Tekesin Climtech Teknologia ja ilmastonmuutos ohjelmaan. Kyseisen projektin tekninen loppuraportti on tämän raportin liitteenä 1. Kansainvälisellä tasolla toimintaa ohjaa RECS Basic Commitment, joka sisältää perustan kaikelle RECS:in toiminnalle. Kansallisella tasolla järjestelmän keskeiset elementit ovat olleet sähköinen tietojärjestelmä sertifikaattien myöntämistä, siirtoa ja poistamista varten sekä kansallinen Domain Protocol, jonka tarkoituksena on määrittää yksityiskohtaisesti järjestelmän roolit, vastuut ja menettelyt kansallisella tasolla. RECS:in idea tuli esille ensi kerran vuoden 1998 lopulla, ja kansainvälinen RECSorganisaatio alkoi kehittyä vuonna Jo keväällä 1999 syntyi ajatus demonstraatiohankkeesta, jossa luotaisiin oikea tietojärjestelmä sertifikaattien myöntämiseen, siirtoon ja poistamiseen ja jossa käytäisiin koeluontoista kauppaa myös kansainvälisesti. RECS-koevaihe alkoi vuoden 2001 alussa ja on päättymässä vuoden 2002 lopussa. Kaksi vuotta kestäneen koevaiheen aikana ollaan onnistuttu rakentamaan toimiva kaupankäyntijärjestelmä sekä käyty koeluontoista kauppaa myös kansainvälisellä tasolla. Suomen kansallinen RECS-ryhmä on päättänyt teettää ulkopuolisella taholla käsillä olevan selvityksen, jossa arvioidaan itse järjestelmää ja sen toimivuutta sekä myös hankkeen organisointiin liittyviä näkökohtia. Selvityksen on tarkoitus osaltaan toimia RECS-järjestelmän mahdollisen jatkokehittämisen apuvälineenä Suomessa. Raportissa ei oteta kantaa sertifikaattijärjestelmään suhteessa muihin uusiutuvan energian edistämiskeinoihin eikä uusiutuvan energian käyttöön tai potentiaaliin. 1.2 Selvityksen suorittaminen Selvitys tehtiin loka-marraskuussa Selvitys perustuu ensisijaisesti haastatteluihin sekä RECS-hankkeessa syntyneisiin dokumentteihin. Haastatteluja tehtiin lokakuun aikana yhteensä viisitoista kappaletta. Haastateltavien valinta perustui tilaajan esitykseen. Haastattelut kestivät 1-2 tuntia ja niiden runkona toimi haastateltavalle etukäteen toimitettu kysymyslista, jota muokattiin kunkin haastateltavan roolin mukaan RECS-hankkeessa (esimerkiksi järjestelmätoimittaja, kaupankävijä, rahoittaja jne.) Tarvittaessa haastateltavia pyydettiin vielä toimittamaan jälkikäteen joitakin tarpeelliseksi katsottuja tietoja, ja joidenkin kanssa asioita tarkennettiin vielä haastattelun jälkeen väärinkäsitysten mahdollisuuden minimoimiseksi. Selvityksessä haastateltiin seuraavia organisaatioita ja henkilöitä: - Absolutions Oy: Marko Lehtovaara, Urho Konttori - Energia-alan keskusliitto Finergy: Jukka Leskelä - Fingrid Oyj: Reima Päivinen, Jari Hovila - Fortum Oyj: Kari Kankaanpää - GreenStream Network Oy: Jussi Nykänen, Juha Ruokonen, Teemu Rantalaiho - Helsingin Energia: Matti Seppä, Timo Arponen - Kauppa- ja teollisuusministeriö: Petteri Kuuva

15 Sivu 7 (49) 1.3 Raportin rakenne - Kemijoki Oy: Helena Soimakallio - Metsäteollisuus ry: Anu Karessuo, Stefan Sundman - M-real Oyj: Johanna Puranen - Pohjolan Voima Oy, Jouko Rämö, Arto Tuominen - SFS-Sertifiointi: Matti Hahkala, Helena Kunttu, Eeva Parviainen - Suomen Luonnonsuojeluliitto: Jouko Petäjä, Sirkka Tepponen, Simo Kyllönen - Svenska Kraftnät, Magnus Stephansson - Vapo Oy: Mauno Oksanen Selvityksen tekijöiden käytössä on ollut lisäksi RECS-hankkeessa syntyneitä dokumentteja kuten: - RECS the Basic Commitment, Release 1, RECS Domain Protocol Finland, Release 1, Suomen kansallisen RECS-ryhmän kokouspöytäkirjoja - Kansainvälisten organisaatioiden (Presidium, AIB ym.) kokouspöytäkirjoja - RECS:iä koskevia artikkeleita ja presentaatioita - RECS-järjestelmää koskevaa tilastoaineistoa Selvitys annettiin Electrowatt-Ekono Oy:n konsultointiyksikön suoritettavaksi. Selvityksen projektipäällikkönä Electrowatt-Ekono Oy:ssä on toiminut johtaja Tomas Otterström (DI, KTM) ja raportin pääasiallisena laatijana on toiminut konsultti Aleksi Lumijärvi (KTM). Lisäksi hankkeessa on käytetty muita Electrowatt-Ekono Oy:n asiantuntijoita tarpeen mukaan. Luvuissa 2 ja 3 kuvataan varsinaisen järjestelmän toiminnalliset osa-alueet, arviointi- ja rekisteröintiprosessi, tietojärjestelmä sekä transaktioiden suorittaminen järjestelmässä. Luvut noudattelevat Suomen RECS-ryhmän laatiman Domain Protocolin osa-alueita, ja myös kyseistä dokumenttia arvioidaan suhteessa muotoutuneisiin käytäntöihin. Luvussa 4 tarkastellaan järjestelmän volyymia sertifikaattien, transaktioiden ja toimijoiden määrissä mitattuna. Luvussa 5 tarkastellaan RECS-hankkeen organisointia ja hallinnollisten menettelyjen toimivuutta koevaiheessa. Luvussa 6 tiivistetään hankkeen keskeisin anti ja keskeisimmät näkökohdat mahdollista jatkokehitystä ajatellen. Lukujen sisältö tarkemmin kuvattuna on seuraavanlainen: Luku 2: Jäseneksi liittyminen, laitosarviointi ja rekisteröityminen. Tässä luvussa käsitellään RECS-prosessia tuotantolaitoksen yhteydenotosta laitoksen rekisteröintiin asti. Luvussa käsitellään arviointiprosessi mukaan lukien laitoskäynnit, siihen liittyvät asiakirjat ja niiden tarkoituksenmukaisuus sekä laitoksen rekisteröinti RECSjärjestelmään Fingridin toimesta. (Domain Protocol luku 5) Samassa yhteydessä käsitellään myös säännöllistä auditointia, verifiointia ja raportointia käsittelevät menettelyt (Domain Protocol luku 9), koska näillä menettelyillä on käytännössä paljon kytkentöjä liittymisvaiheen rekisteröintiprosessin kanssa. Luvussa käsitellään myös RECS-hankkeen osallistumiskustannuksia. Luku 3: Tietojärjestelmä ja transaktioiden suorittaminen. Luvun aluksi kuvataan tietojärjestelmän kehittämisprosessi. Tämän jälkeen esitellään varsinainen tekninen tietojärjestelmä sekä sen ympärille muodostuneet transaktioiden suorittamiseen liittyvät menettelyt. Sekä teknisen tietojärjestelmän että käytännön menettelyjen osalta

16 Sivu 8 (49) arvioidaan sujuvuutta, kustannustehokkuutta ja luotettavuutta. Arviointi perustuu pitkälti käyttäjien kokemuksiin ja mielipiteisiin. Luvussa esitellään järjestelmän ja menettelyjen nykytila sekä mahdolliset kehitystarpeet, mikäli järjestelmää halutaan edelleen kehittää. Arviointi käsittää tietojärjestelmän arvioinnin sekä IB:n että kaupankävijöiden näkökulmasta. Lisäksi käytännössä muodostuneita toimintatapoja verrataan Suomen Domain Protocolissa määriteltyihin menettelyihin. Tämän vertailun tavoitteena on toisaalta edistää keskustelua toimivista ja kustannustehokkaimmista käytännöistä ja toisaalta tuoda esiin mahdollisia Domain Protocolin kehitystarpeita. Luku 4: RECS-järjestelmään osallistuminen ja sertifikaattikaupan volyymi. Luvussa tarkastellaan RECS-järjestelmän puitteissa tapahtuneita transaktioita, niiden määriä ja niihin vaikuttaneita tekijöitä. Käsiteltäviä asioita ovat sertifikaattien kysyntä ja tarjonta, RECS-järjestelmän suhde muihin sertifikaattijärjestelmiin sekä mahdolliset kaupankäynnin esteet, niiden merkittävyys ja niiden poistaminen. Tämän lisäksi pohditaan myös, miten volyymi on vaikuttanut tai voi vaikuttaa itse järjestelmään. Luku 5: Hankeorganisaatio, hallinnointi ja yhteistyön toimivuus. Luvussa esitellään sekä kansallisen että kansainvälisen tason organisaatio ja arvioidaan niiden toimintatapoja. Lisäksi arvioidaan kansallisen ja kansainvälisen tason organisoinnin ja kehittämisen välistä vuorovaikutusta ja koordinaatiota. Luvussa käsitellään myös hankerahoitukseen liittyviä kysymyksiä. Luku 6: RECS-koevaiheen onnistuminen, keskeisin anti ja näkökulmia mahdolliseen jatkokehittämiseen. Luvussa tehdään yhteenveto aiemmissa luvuissa esiin nousseista keskeisimmistä näkökohdista; onnistumisista ja mahdollisista kehitystarpeista. Näkökohtien yhteydessä esitetään lisäksi toimenpide-ehdotuksia sikäli kuin tällaisten antamiseen on katsottu olevan perusteita. Lisäksi tarkastellaan RECS-koevaiheen hyötyjä eri osallistujatahoille. Luvussa tarkastellaan myös RECS-hankkeen kokemusten mahdollista hyödyntämistä ns. RES-E Direktiivin 1 kansallisessa soveltamisessa. 2 JÄSENEKSI LIITTYMINEN, LAITOSARVIOINTI JA REKISTERÖITYMINEN 2.1 Menettelyjen kuvaus Jotta uusiutuvia energialähteitä hyödyntävälle tuotantolaitokselle voidaan myöntää sertifikaatteja ja jotta se voi käydä kauppaa RECS-järjestelmässä, tulee laitos rekisteröidä järjestelmään. Rekisteröinti vaatii kolmannen osapuolen suorittaman (Production Registrar, Suomessa SFS-Sertifiointi Oy, jatkossa SFS ) arvioinnin, joka käsittää laitoksen sekä tarvittavan dokumentaation arvioinnin. Lisäksi laitoksen omistajan tai ns. Production Aggregatorin tulee liittyä jäseneksi RECS:iin. Production Aggregator on RECS:in jäsenorganisaatio, joka toimii RECS:issä sertifikaattitilien hallinnoijana yhden tai useamman tuottajan puolesta. Tällainen voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun useampi tuotantolaitos haluaa hoitaa RECS-toimintansa keskitetysti tietyn organisaation kautta, tai kun yhdellä tuotantolaitoksella on useita omistajia. Tuotantolaitos voidaan rekisteröidä vain yhden organisaation nimiin, jolla on valtuudet hallinnoida tuotantolaitoksen (tai tuotantolaitosten) sertifikaatteja ja sertifikaattitiliä (tai tilejä). Jatkossa sekä omistajasta että Production Aggregatorista 1 Direktiivi sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla (2001/77/EY)

17 Sivu 9 (49) käytetään yhteisnimitystä tuottaja. Liittymisen yhteydessä kukin jäsen on maksanut RECS-organisaatiolle liittymismaksuna Suomen ryhmään liittyminen on tapahtunut vapaamuotoisesti ilmoittamalla osallistumisesta Finergylle. Kansallisen ryhmän osallistumismaksun suuruudeksi koevaiheessa on arvioitu alun perin mk (4200 ), joka sisältää kaksi laitosarviointipäivää SFS:n toimesta. Mikäli laitosarviointeihin kuluu enemmän kuin kaksi päivää, laskutetaan lisäkustannukset tuottajalta toteutuneen mukaisesti. Tuottaja maksaa maksun Fingridille. SFS laskuttaa arvioinnit Fingridiltä normaalien arviointihinnastojensa mukaisesti (tuntiperuste + matkakulut). Alkuperäistä arviota suuremman jäsenmäärän ja sitä kautta merkittävästi kasvaneen laitosarviointityön johdosta hankkeen kustannusarvio on olennaisesti muuttunut koevaiheen kuluessa. Näin ollen koevaiheen lopulliset kulut ja kustannusosuudet kunkin jäsenen osalta selviävät vuoden 2002 lopussa. Kun liittyminen ja arviointi on suoritettu, ja tiedot näistä toimitettu järjestelmän ylläpitäjälle, Issuing Bodylle (Suomessa Fingrid Oyj, jatkossa IB ), tämä rekisteröi laitoksen tietojärjestelmään. IB hallinnoi rekisteriä ja myöntää rekisteröinnin jälkeen laitokselle sertifikaatteja tämän toimittamien tuotantotietojen perusteella. Liittymisprosessin alullepanija on tuottaja itse. Laitosarvioinnin tilaus on vapaamuotoinen: Laitoksen edustaja ottaa yhteyttä yleensä suoraan SFS:ään, ja nämä sopivat keskenään laitosarvioinnista sekä dokumenttien todentamisesta. Ennen laitoskäyntiä SFS toimittaa laitokselle listan tarkastettavista asioista, jotta laitoksella osataan valmistautua arviointiin sen tehokkuuden varmistamiseksi. Valmistautuminen ei kuitenkaan edellytä merkittävää työtä laitoksella, vaan listalla pyritään vain varmistamaan etukäteen pääsy tarvittaviin paikkoihin ja dokumentteihin. Laitoskäynti on pakollinen osa arviointiprosessia laitoksen koosta ja tuotantoteknologiasta riippumatta. Vesi- tai tuulivoimalaitosten tapauksissa laitoskäynti on kuitenkin esimerkiksi biovoimalaitoksia kevyempi käsittäen lähinnä laitoksen sijainnin ja sähköpääkaavion tarkastamisen, mittareiden tarkastukset sekä mittausmenettelyjen sekä siihen liittyvän dokumentaation ja raportoinnin arvioinnin. SFS:n suorittamassa RECStodentamismenettelyssä käsitellään polttoainetta käyttävien laitosten osalta seuraavat asiat: - Laitoksen yleiset toimintaperiaatteet - Uusiutuvien polttoaineiden käyttö o polttoaineet, laatu, alkuperä o polttoaineiden käyttö o polttoainevirtojen mittaaminen o tuotanto-osuuksien määrittäminen (uusiutuvat energiamuodot/muut) - Sähköenergian mittaaminen o mittauspaikat o tulosten laskentatavat o tulosten raportointi o mittausten luotettavuuden varmistaminen - Laitoskäynti o polttoaineiden vastaanotto, varastointi o näytteenotto, analyysit o valvomo, tietojen keräys, tallennus ja toimittaminen eteenpäin o sähköenergian mittaaminen, mittauspaikat

18 Sivu 10 (49) Keskeinen osa arviointi- ja rekisteröintiprosessia on tuottajan täyttämän Renewable Energy Declaration dokumentin (jatkossa RED ) sisältämien tietojen todentaminen. RED:issä selvitetään RECS-järjestelmässä tarvittavat alkuperätiedot tuotantolaitoksesta (RED:iä käsitellään yksityiskohtaisemmin luvussa 2.2). Lisäksi tuottaja vakuuttaa rekisteröitymisvaiheessa, ettei RECS-järjestelmään sertifioitu tuotanto ole mukana muissa ympäristösertifiointijärjestelmissä eikä sitä myöskään myydä erikseen ympäristömerkittynä sähkönä tai sen yksittäisiä ympäristöominaisuuksia (esim. CO 2 - vähenemiä) erillisenä tuotteena. Laitoskäynnin ja dokumentaation arvioinnin jälkeen SFS laatii ja toimittaa IB:lle RECStarkastuksesta vapaamuotoisen kirjallisen raportin, jossa annetaan vähintään seuraavat tiedot: - Ajankohta - Todentajan nimi - Voimalaitoksen sijainti, omistussuhteet ja käyttö - Laitoskuvaus - Mittaus ja seuranta - Testaus ja kalibrointi Raportin liitteiksi tulevat: - RED-lomake - Sähköpääkaavio tai höyrypääkaavio - Tuottajan kirjallinen vakuutus siitä, että sähkön ympäristöominaisuus myydään vain yhteen kertaan - Selvitys laitoksen omistussuhteista Kun IB on vastaanottanut SFS:n toimittaman kirjallisen raportin, se suorittaa laitoksen rekisteröinnin RECS-järjestelmään. SFS lähettää tuottajalle kopion arviointiraportista tiedoksi. IB:n tehtävänä on ensisijaisesti tarkastaa, että tarvittavat tiedot ja dokumentit on toimitettu ja että ne on todennettu. IB ei varsinaisesti enää tarkasta tietojen oikeellisuutta vaan luottaa tässä suhteessa SFS:n suorittamaan arviointiin. IB:llä on kuitenkin mahdollisuus tarkastaa tietoja ja vaatia niihin korjauksia, mikäli se havaitsee tiedoissa selkeitä virheitä tai puutteita. Suomen RECS-ryhmän laatiman Domain Protocolin (DP) mukaan arviointi ja rekisteröinti on voimassa viisi vuotta kerrallaan, jonka jälkeen laitoksen tulee uusia arviointiprosessi. Lisäksi DP edellyttää dokumentaatioon perustuvaa laitosten RECSkelpoisuuden arviointia vuosittain. SFS:llä on oikeus tarkastaa polttoainetta käyttävien laitosten kuukausiraportit IB:n tilauksesta, tehdä RECS:in mukaiset tarkastukset erikseen sovittaessa sekä tarkastaa voimalaitoksia tarvittaessa erillistilauksesta. SFS:n rooliin ei RECS-todentamismenettelyn perusteella kuitenkaan kuulu säännölliset tai oma-aloitteiset uusinta- tai seurantatarkastukset. Toistaiseksi SFS ei ole suorittanut muita kuin alkurekisteröintiin liittyviä arviointeja.

19 Sivu 11 (49) Liittymis- ja rekisteröintiprosessi tiivistettynä: 1. Yritys liittyy RECS-organisaatioon ja pilot-projektiin 2. Yritys liittyy Suomen kansalliseen ryhmään 3. Yritys sopii tuotannon sertifioinnista Fingridin kanssa 4. Fingrid tilaa sertifioinnin SFS Sertifiointi Oy:ltä 5. SFS suorittaa laitostarkastuksen, tarkistaa dokumentoinnin ja laatii hyväksymisasiakirjan 6. Fingrid liittää tuotantolaitoksen järjestelmään ja perustaa yritykselle sertifikaattitilin 7. Tilille alkaa kertyä sertifikaatteja tuotannon mukaan 2.2 Menettelyjen arviointi Tässä luvussa on koottu keskeisimmät esiin nousseet näkökohdat laitosarviointia ja rekisteröitymisprosessia koskien. Haastattelujen perusteella laitosarviointiin ja rekisteröintiin liittyvät menettelyt ovat olleet riittävän toimivia, kustannustehokkaita, ja niitä pidettiin yleisesti uskottavina. Laitosarviointimenettelyä ja rekisteröintiä on pidetty toimivana ja luotettavana myös järjestelmän ulkopuolella. Tästä on esimerkkinä muun muassa se, että Hollannin sertifikaattijärjestelmä on hyväksynyt Suomen RECS-järjestelmän menettelyt sovellettaviksi lähes sellaisinaan. Suomen viranomaiset ovat osoittaneet kiinnostusta järjestelmää kohtaan koevaiheen myötä, mikä ilmenee muun muassa KTM:n uusiutuvien energianlähteiden edistämistä käsittelevästä raportissa ( Uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun sähkön edistämiskeinot, KTM 5/2002). Raportissa esitetään RECS-järjestelmän hyödyntämistä, kun Suomi implementoi RES-E Direktiivin vaatimuksen uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön alkuperätakuumenettelyä koskien. Tätä asiaa käsitellään yksityiskohtaisesti luvussa 6.3. RECS-koevaihetta arvioidessa on keskeistä erottaa toisistaan varsinaisen koevaiheen toimintaa käsittelevä arviointi sekä jatkotoimenpiteiden määrittäminen, mikäli RECSjärjestelmässä pyrittäisiin siirtymään koevaiheesta esimerkiksi jatkuvaluontoiseen järjestelmään. Kuten mainittu, koevaiheessa kehitetyt menettelyt on koettu enimmäkseen toimiviksi ja luotettaviksi. Seuraavassa kommentit käsittelevät erityisesti niitä näkökohtia, joihin olisi kiinnitettävä huomiota koevaiheesta pysyvämpään järjestelmään siirryttäessä. Lisäksi arvioinnissa verrataan muodostuneita käytäntöjä Suomen Domain Protocolissa määriteltyihin menettelyihin. Arviointi- ja rekisteröitymisvaiheen keskeisimmät näkökohdat voidaan jakaa haastattelujen ja dokumentaatioon perehtymisen perusteella seuraaviin aihealueisiin:

20 Sivu 12 (49) - Laitosarviointitoiminnan organisointi - Laitosarviointimenettelyjen yhdenmukaisuus - Laitosarviointimenettelyn tarkoituksenmukaisuus - Arvioinnin vaatiman dokumentaation tarkoituksenmukaisuus - Laitosarviointimenettelyn säännöllisyys - Laitosarviointimenettelyn kustannustehokkuus ja synergiahyödyt - RECS-järjestelmään osallistumisen kustannukset ja hinnoitteluperusteet Kunkin aihealueen osalta käsitellään ensin keskeisimmät näkökohdat, ja lopussa esitetään johtopäätöksiä sekä mahdollisesti suosituksia, jos näiden tekemiselle on katsottu olevan perusteita Laitosarviointitoiminnan organisointi Suomessa SFS Sertifiointi Oy on toistaiseksi suorittanut kaikki laitosarvioinnit RECShankkeessa. Fingrid on tehnyt SFS:n kanssa koevaiheen arviointeja koskevan alihankintasopimuksen. Koevaiheessa, jossa päätavoitteena on ollut itse menettelyjen kehittäminen, alihankintasopimus vain yhden arvioijan kanssa voidaan katsoa perustelluksi mm. koordinaation helpottamiseksi ja kustannustehokkuuden parantamiseksi. Monitahoisemmaksi tilanteen on kuitenkin tehnyt se, että sertifikaattikauppa RECS-sertifikaateilla ja sen myötä myös laitosarviointitoiminta on ollut huomattavasti odotettua laajempaa. Tästä näkökulmasta arviointitoiminta on ollut jo koevaiheessa oikeaa liiketoimintaa, vaikka kyseessä onkin ollut ensisijaisesti kehityshanke. Esimerkiksi Suomen RECS-ryhmältä on jo koevaiheen aikana tiedusteltu mahdollisuutta alkaa suorittamaan laitosarviointeja Suomessa. Tämän selvityksen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että arviointi- ja rekisteröintimenettelyt olisivat olleet esimerkiksi nykyistä nopeampia, edullisempia, tarkoituksenmukaisempia tai yhdenmukaisempia, mikäli laitosarviointi olisi ollut kilpailtua toimintaa jo koevaiheessa. Mikäli koevaihetta seuraa varsinainen kaupankäynti RECS-järjestelmässä, ei yksinoikeus laitosarviointeihin välttämättä ole perusteltua vaan toiminta lienee tällöin syytä avata normaalille kilpailulle vastaavasti kuten asia on esimerkiksi ISO 9001 ja järjestelmien arvioinnin kohdalla. Jotta kilpailluilla markkinoilla voitaisiin varmistua arviointien riittävästä ja tasaisesta laadusta, menettelyjen tulisi kuitenkin olla nykyistä tarkemmin määriteltyjä sisältäen sekä arvioijien akkreditoinnin että itse arviointimenettelyn Laitosarviointimenettelyjen yhdenmukaisuus RECS-hankkeessa laitosarviointimenettelyjä ei ole tarkoin määritelty vaan esimerkiksi Suomessa SFS on itse laatinut RECS-todentamismenettelyn. Myöskään arvioijien pätevyysvaatimuksiin ei ole otettu kantaa RECS-organisaation toimesta vaan SFS on itse määritellyt RECS-arvioijien pätevyysvaatimukset. Käytännössä SFS:ssä RECSarviointeja suorittavat energia-alan ympäristö- ja laatujärjestelmien pääarvioijapätevyyden omaavat henkilöt. Suomen IB:nä toimiva Fingrid ei ole ottanut laaduntarkastajan roolia arvioinnissa, vaan se luottaa tässä suhteessa SFS:n toimintaan ja kokemukseen. Vastuu arviointimenettelystä ja sen laadunvarmistuksesta onkin jäänyt SFS:n itsensä kannettavaksi. RECS-hankkeessa arvioijien keskuudessa ei myöskään ole