LAUSUNTO 1 (7) Valtiovarainministeriö PL Valtioneuvosto valtiovarainministerio@vm.fi ilkka.harju@vm.fi

Transkriptio

1 LAUSUNTO 1 (7) Valtiovarainministeriö PL Valtioneuvosto valtiovarainministerio@vm.fi ilkka.harju@vm.fi Lausunto ehdotuksesta laiksi vaihtoehtorahastojen hoitajista Kiitämme mahdollisuudesta lausua näkemyksemme ehdotuksesta vaihtoehtorahastojen hoitajia koskevaksi laiksi. Erityiskiitoksen ansaitsee lain avoin valmisteluprosessin, jonka aikana meillä on ollut useita tilaisuuksia esittää näkemyksiämme sekä suullisesti että kirjallisesti. Näkemysten esittäminen on kuitenkin ollut haastavaa, sillä vaiheittainen valmistelu ja kommentointi ei ole mahdollistanut kokonaisuuden hahmottamista, eikä siten kaikkia lain mahdollisia vaikutuksia ole tullut esille. Edes nyt, kun pyydetään näkemyksiä konkreettisesta lakiehdotuksesta ja sen yksityiskohtaisista perusteluista, tehtävä ei ole helppo, sillä yleisperustelut ja niihin mahdollisesti lausuntokierroksen jälkeen tehdyt muutokset eivät ole käytettävissä. Tämän vuoksi haluamme toistaa ne kommentit, joita yleisperusteluihin esitimme, vaikka ne saattavat jo olla kirjattuina muokattuihin yleisperusteluihin. Ohessa näkemyksiämme lakiesityksestä ja sen perustelutekstistä. Luvut 1 ja 2 Lain soveltamisala Suurin lakiesityksen epäkohta liittyy sen soveltamisalan määrittelyyn. Pidämme ongelmallisena sitä, ettei laki tai sen perustelut anna selvää kuvaa siitä, minkätyyppiset toimijat kuluvat lain soveltamisalan piiriin. Tämä on kohtuutonta, kun lain noudattamatta jättämisestä on säädetty merkittävät sanktiot. Soveltamisalan epämääräisyyttä on pyritty lieventämään säännöksellä, jonka mukaan toimijoilla on mahdollisuus hakea Finanssivalvonnalta hallintopäätöstä

2 LAUSUNTO 2 (7) siitä, tuleeko laki sovellettavaksi toimijan kohdalla vai ei. Kun soveltamisala on laissa määritelty erittäin väljästi, annetaan viranomaiselle, tässä tapauksessa Finanssivalvonnalle, aivan liian suuri harkintavalta lain soveltamisesta. Epämääräisen soveltamisalan määrittelyn vuoksi yhtenäistä tulkintalinjaa jouduttaneen odottamaan kunnes oikeuskäytäntö on näiltä osin vakiintunut. Kun oikeuskäsittely voi kestää vuoden tai pidempään, on tilanne käytännössä kohtuuton, etenkin jos toiminta joudutaan pysäyttämään ratkaisun saamisen ajaksi. Ymmärrämme toki soveltamisaluetta koskevan määrittelyn vaikeuden, mutta toisaalta direktiivin ollessa epämääräinen ja avoin tulkinnoille, tulisi kansallisessa lainsäädännössä olla rohkeutta kirjata järkeviä rajauksia soveltamisalaan, jos nämä rajaukset eivät vaaranna direktiivin alkuperäistä tavoitetta. AIFM-direktiivi on lähtökohtaisesti säädetty sijoittajien suojelun tarpeesta. Näin ollen olisi perusteltua, että sen soveltamisala pidettäisiin niin rajattuna kuin mahdollista ja sitä sovellettaisiin vain tilanteissa, joissa sijoittajien suojaamiseen on perusteita. Sijoittajien suojaaminen ei ole mielestämme tarpeellista niissä rahastoissa tai yhtiöissä, joissa sijoittajat käyttävät tavalla tai toisella päätösvaltaa. Suojaaminen on tarpeetonta erityisesti tilanteissa, joissa muutaman sijoittajan muodostaman yhteenliittymän sijoittajat tai omistajat yhdessä päättävät sijoituksista tai myynneistä. Tällaiset yhtiöt voi mielestämme rajata suoraan soveltamisalueen ulkopuolelle. Vaihtoehtorahastot Soveltamisalan määrittelyssä lakiehdotuksen 2 luvun vaihtoehtorahaston määritelmä nousee avainasemaan. Lausunnolla olevassa esityksessä määritelmä sivuutetaan hyvin kevyesti, eikä perustelutekstistä saa lainkaan tulkinta-apua soveltamisalaan. Mielestämme lain perusteluissa tulisi nykyistä paremmin selventää vaihtoehtorahaston tunnusmerkkejä ja lain soveltamisala tulisi ulottaa vain sellaisiin vaihtoehtorahastoihin, jotka selvästi täyttävät nämä kaikki.

3 LAUSUNTO 3 (7) Yhteissijoitustoiminta Yhteissijoitustoiminnan määrittely on jätetty yksityiskohtaisissa perusteluissa vähäiseksi. Pidämme tärkeänä, että lainkohdan perusteluissa käytäisiin läpi yhteissijoitustoiminnan tunnusmerkkejä. Erityisesti kiinteistöalalla kiinteistöihin sijoitetaan erilaisten yhtiörakenteiden kautta, mutta valtaosassa tapauksia yhtiön päätoimialana on joku muu toiminta kuin sijoittaminen. Kiinteistöjä hankitaan edelleen kehitettäväksi, omistettavaksi ja vuokrattavaksi, eikä sijoitustoiminta ole liiketoiminnan pääasiallinen muoto. Tällaisen toiminnan tulisi automaattisesti jäädä direktiivissä tarkoitetun yhteissijoitustoiminnan ulkopuolelle, harjoitettiin sitä missä yhtiömuodossa tahansa. Myös liiketoimintaa palvelevat tai muuten yksittäisiin hankkeisiin perustetut sijoitusyhteenliittymät (kumppanuushankkeet, joint venture) tulisi selvästi rajata vaihtoehtorahastokäsitteen ulkopuolelle. Varainhankinta useilta sijoittajilta Varainhankinta useilta sijoittajilta kaipaa mielestämme perusteluissa täsmennystä. Kuten jo yleisperusteluista annetussa lausunnossamme totesimme, sellaisen, usein vieraan pääomanehtoisen varainhankinnan, jota tehdään varsinaisen liiketoiminnan rahoittamiseksi, ei tulisi olla direktiivissä tarkoitettua varainhankintaa. Tällainen varainhankinta on käytännössä kiinteistöalalla toimivien yhtiöiden harjoittamalle liiketoiminnalle välttämätöntä, sillä kiinteistöjen hankkiminen sekä ikääntyvän kiinteistökannan korjaaminen ja parantaminen kunkin ajankohdan tarpeita vastaavaksi ja vuokrauskelpoiseksi, edellyttää merkittäviä investointeja. Määritelty sijoituspolitiikka Yhtenä vaihtoehtorahaston tunnusmerkkinä on määritelty sijoituspolitiikka. Tätäkään ei ole perusteluissa tarkemmin avattu, joten se jää käsitteenä epäselväksi.

4 LAUSUNTO 4 (7) Arvon määritys luku 9 Arvon määritykseen liittyvä säätely on periaatteessa hyväksyttävää. Arvon määrityksen puolueettomuus ja ammattimaisuus lisää läpinäkyvyyttä markkinoilla. Lakiesityksen 9 luvun 4 pykälässä on todettu, että suljetussa vaihtoehtorahastossa arvonmääritykset ja laskelmat on tehtävä, kun rahaston arvo kasvaa tai vähenee. Perusteluissa on todettu, että tämä ei tarkoittaisi rahaston arvonmuutoksia sijoituskohteiden arvonmuutosten perusteella, vaan ainoastaan tilanteissa, joissa vaihtoehtorahastoon tehdään uusia sijoituksia tai olemassa olevia sijoituksia lunastetaan. Kyseinen lainkohta ei voine tarkoittaa myöskään tilanteita, joissa kiinteistörahastosta myydään esimerkiksi yksittäisiä asuinhuoneistoja, vaikka varat tuolloin palautettaisiinkin sijoittajille. Jos tuollainen tulkintamahdollisuus olisi olemassa, siitä aiheutuisi käytännössä mahdoton tilanne kiinteistörahastojen hoitajille, kun rahaston arvo saatettaisiin käytännössä joutua määrittämään ulkopuolisella arvioijalla useita kertoja kuukaudessa. Säilytysyhteisön tehtävät luku 15 Säilytysyhteisön tehtäviin kuuluu muun muassa vaihtoehtosijoitusrahaston rahoitusvälineiden säilyttäminen ja muiden varojen omistusoikeuden todentaminen sekä kirjanpidon lisäksi kassavirran seurannan varmistaminen. Säilytysyhteisön tehtäväkenttä on laaja ja vastuu osittain ankaraa vastuuta. Pelkona onkin, että säilytysyhteisöpalveluja ei ole Suomessa tarjolla tai jos on, niiden kustannukset ovat korkeita. Säilytysyhteisövaatimus soveltuu huonosti kiinteistösijoittamiseen ja kiinteistöalan toimijoihin. Toivoisimmekin täsmällisempää määrittelyä muun muassa siitä, mitä tarkoitetaan säilytettävillä rahoitusvälineillä tai mitä tarkoitetaan seurattavalla kassavirralla. On ymmärrettävää, että rahaston kassavirran seuranta tulee varmistaa rahastotasolla siten, että rahastoon tulevia sijoittajien osuuksia ja ulosmaksettavia lunastuksia seurataan. Sen sijaan kassavirran seuraaminen

5 LAUSUNTO 5 (7) ei voi tarkoittaa kiinteistöjen vuokrakassavirran tai negatiivisen kassavirran (kiinteistökohtaiset kulut) seurantaa. Kiinteistöissä, joissa kohteesta riippuen voi olla kymmeniä vuokrasuhteita, vuokrakassavirran seurannan raportointi säilytysyhteisölle ei ole järkevää ja tuskin tämä on edes ollut ajatuksena direktiivissäkään. Pidämme tärkeänä, että jo lakitekstissä tai ainakin sen perusteluissa todettaisiin selvästi, että kyse on rahastotason kassavirtojen seuraamisesta, ei yksittäisen kiinteistön kassavirtojen seuraamisesta. Siirtymäsäännökset luku 23 Suljetut ja määräaikaiset sijoitusrahastot Lakiesityksen 23 luvun 2 pykälässä todetaan, että suljettujen rahastojen, jotka eivät tee lisäinvestointeja jälkeen, ei tarvitse hakea toimilupaa, mutta niiden tulee rekisteröityä. Lain perusteluissa on kuitenkin todettu, ettei rekisteröintiäkään tarvittaisi. Tämä ristiriita on syytä korjata lopullisessa esityksessä. Samassa kohdassa on syytä tarkentaa, mitä tarkoitetaan lisäinvestoinneilla. Tarkoituksenmukaisinta olisi, että ei puhuttaisi lisäinvestoinneista vaan tilanteista, joissa rahastoon tulee uutta pääomaa. Perustelujen mukaan (s. 73) Lisäinvestoinneilla tarkoitetaan uusia merkintöjä tai muita pääoman lisäyksiä silloin, kun kyseinen sijoittaja ei ole jo vaihtoehtorahaston sijoittaja. Esitämme harkittavaksi, että lisäinvestointi terminä korvattaisiin tilannetta paremmin kuvaavalla käsitteellä. Yksityiskohtaisia huomioita 1 luku 4 3 mom. 1-kohta Holding-yhtiö Pidämme outona ja tarpeettomana lain perusteluissa sivulla 3 olevaa mainintaa siitä, ettei holding-yhtiö tai sen tytäryhtiö voisi toimia kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä. Rajoitusta ei ole johdettavissa lakitekstistä, eikä direktiivistäkään, joten sen oikeutus ja tarkoitus on kyseenalainen. Näkemyksemme mukaan tämä vaarantaisi yhtiömuotoneutraaliuden, eivätkä lain perus-

6 LAUSUNTO 6 (7) telutekstien kautta annetut rajoitteet yhtiöiden rakenteelle täytä hyvää hallintotapaa. Esitämmekin, että maininta poistettaisiin perustelutekstistä. 3:4 Toiminimi Lakiehdotuksessa termit Vaihtoehtorahasto, Vaihtoehtorahaston hoitaja, AIF ja AIFM on 3:4:ssa varattu Vaihtoehtorahaston hoitajan (ja ETAvaihtoehtorahaston hoitajan) käyttöön yksinoikeudella. Yksinoikeutta on tehostettu mahdollisella rangaistuksella. Kyseessä lienee virhe, sillä termi vaihtoehtorahasto ja sen lyhenne AIF tulee luonnollisesti olla myös varsinaisen vaihtoehtorahaston käytettävissä. 6 luvun 2 :n Vähimmäispääoma Lakiesityksen mukaan omien varojen vähimmäismäärää lasketaan vaihtoehtorahastojen yhteenlasketusta arvosta. Vähimmäisarvon tarkempaa laskentatapaa ei ole kuitenkaan kuvattu, joten esimerkiksi vivutuksen huomioon ottaminen arvonlaskennassa jää epäselväksi. 6:5 Johtaminen ja luotettavuus Lakiesityksen 5 :n 6 momentin mukaan vähintään kahden henkilön, jotka täyttävät 2 momentin edellytykset, on tehtävä vaihtoehtorahastojen hoitajan liiketoiminnan harjoittamista koskevat päätökset. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että vaihtoehtorahaston nimenkirjoitusoikeus voidaan antaa vain kahdelle yhdessä, kuten perusteluissakin todetaan. Perusteluihin on lisätty maininta kollegiaalisesta päätöksentekovelvoitteesta, mikä vaikuttaa erikoiselta lisäykseltä perusteluihin, kun laista tällainen velvoite puutuu. Koska vaihtoehtorahaston hoitajan on oltava osakeyhtiö, sen päätöksentekoprosessi on säädelty osakeyhtiölaissa, joten perustelutekstin maininta on tarpeeton. Se, että lakiesityksessä on esitetty rajoitettavaksi yhtiön mahdollisuutta

7 LAUSUNTO 7 (7) vapaasti valita toiminimenkirjoittajien lukumäärää, ei muuta yhtiöoikeudellista päätöksentekoprosessia. Toisaalta koko säännös on tarpeeton, kun yhtiöoikeudellinen päätöksenteko ja yhtiön edustamisoikeus on jo säädelty erikseen toisaalla. Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry Helena Kinnunen toimitusjohtaja