Hyvä käyttäjä! Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin. Toimitus

Transkriptio

1 Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta ( Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus

2 Ensimmäinen maailmansota Saksan sukellusveneet upottivat ensimmäisessä maailmansodassa yhteensä sota- ja kauppalaivaa. KUVAKOOSTE: polfoto/corbis/bundesarchiv saksan sukellusveneet: syvyyksien Sukellusveneitä alettiin ensimmäisessä maailmansodassa käyttää laajassa mittakaavassa. Saksan sodanjohto suhtautui uuteen aseeseen aluksi epäillen, mutta asenne muuttui, kun sukellusveneet alkoivat tehokkaasti tuhota ympärysvaltojen aluksia. Pohjanmeri/1914 Britannia oli asettanut Saksan kauppa saartoon, joka koetteli ankarasti sekä armeijaa että siviilejä. Saksa pyrki vastatoimenaan estämään laiva liikenteen Britanniaan sukellusveneidensä avulla. Pohjanmeri 22 Historia

3 Sukellusvene U-9:n kapteeni Otto Weddigen sai ensimmäisen luokan rautaristin upotettuaan kolme vihollisalusta samana päivänä. polfoto/ullstein bild sotavoimat morten kjerside poulsen Saksalainen sukellusvene halkoi myrskyävää Pohjan merta syyskuun 22. päivän iltana Moottorit kävivät täydellä teholla, ja savupiipuista tuprusi paksu savu. Kapteeniluutnantti Otto Weddigen päätti, että alus viettäisi seuraavan yön sukelluksissa suojassa raivoavalta myrskyltä. Dieselmoottorit pysäytettiin, ja alus vaihtoi akkuvirralle. Painolastitankit täytettiin merivedellä, ja U-9 laskeutui syvyyteen. Sukellusveneen metallirunko valitti ja vaikeroi vesimassojen paineen alla aluksen asettuessa pohjaan. Varhain seuraavana aamuna, kun merenkäynti oli laantunut, U-9 lähti nousemaan kohti pintaa. Sukellusveneestä havaittiin, että pinnalla oli kolme vihollisen risteilijää, ja Weddigen päätti hyökätä. U-9 kääntyi kohti lähintä alusta ja laukaisi ensimmäisen torpedon kello Sukellusveneeseen kuului vedenalainen jymähdys, kun torpedo osui HMS Aboukirin runkoon. Vesi tulvi aluksen konehuoneeseen ja se pysähtyi. Aluksesta ei ollut havaittu sukellusvenettä, joten kapteeni kuvitteli laivan osuneen miinaan ja pyysi partion kahta muuta alusta apuun. Aboukir kallistui ja upposi, ja vain yksi pelastusvene saatiin vesille, sillä vinssejä käyttävät höyrykoneet olivat vaurioituneet aluksen saadessa osuman. Brittiristeilijöiden Historia

4 Ensimmäinen maailmansota osprey/polfoto/ullstein bild/scanpix/heritage UUTTERAT UB III:T Saksa otti tehokkaat pienikokoiset UB III -tyypin sukellusveneet käyttöön sodan viimeisinä vuosina. UB III -tyypin sukellusveneitä käytettiin etenkin Englannin kanaalissa. Ne operoivat yleensä Belgiassa sijaitsevista tukikohdista käsin. Saksan UB III - sukellusveneet ehtivät upottaa 567 ympärys valtojen alusta. Niitä valmistui vuosien 1917 ja 1918 aikana 89 kappaletta, ja se olikin ensimmäisen maailmansodan yleisin sukellus venetyyppi. UB III oli esikuvana Saksan toisessa maailman sodassa käyttämille VII-sukellusveneille. Komentajan hyökkäysperiskoopissa oli etäisyysmerkinnät tähtäämiseen. Havainnointiperiskooppi Saksan sukellusveneissä käytettiin parasta optista laitteistoa. Periskoopeissa oli Zeissin optiikka. Perän torpedoputki Teleskooppiradiomasto Komentotorni ja luukku alas alukseen Peräsin Perän torpedohuone 788 hevosvoiman (588 kw) sähkömoottori sukelluksille hevosvoiman (821 kw) dieselmoottorit Aliupseerien kajuutta Ammukset ja juomavesisäiliöt ohjaamon alla Pieni mutta pippurinen UB III Toimintasäde pinnalla Toimintasäde sukelluksissa Pituus Syväys Paino Nopeus pinnalla km 89 km 55,3 m 3,7 m 516 tonnia 25 km/h miehistö oli juuri poimimassa Aboukirin miehistöä merestä, kun U-9 nousi pintaan ja ampui kaksi torpedoa kohti risteilijä HMS Hogueta. Hoguelta havaittiin sukellusvene ja avattiin tuli, mutta U-9 sukelsi. Molemmat torpedot osuivat Hogueen, joka kaatui kumoon ja upposi kymmenessä minuutissa. Nopeus sukelluksissa Sähkömoottorit Dieselmoottorit Miehistö Kansitykki Torpedot 13,9 km/h 788 hv hv 34 henkeä 1 x 88 mm 10 kpl U-9 laukaisi perän torpedoputkistaan kaksi torpedoa kohti partion kolmatta alusta HMS Cressyä. Toinen torpedoista ei osunut, joten U-9 kääntyi ampumaan viimeisen keulatorpedonsa. Cressystä oli avattu tuli, ja se yritti ajaa sukellusveneen päälle, mutta ei osunut. Cressy sai toisenkin osuman, kaatui kyljelleen, kierähti sitten ylösalaisin ja lopulta upposi kello Vakavasti otettavat vedenalaiset Otto Weddiger oli parissa tunnissa verottanut brittien laivastoa yli tonnilla. Ensimmäistä maa ilmansotaa oli käyty tuskin kahta kuukautta, ja Saksan laivasto riemuitsi sukellusveneensä menestyksestä. Britit joutuivat toteamaan, että yksi ainoa Saksan sukellusvene oli koitunut kolmen heidän risteilijänsä kohtaloksi. Britannia julisti koko Pohjanmeren sota-alueeksi ja aloitti kauppasaarron Saksaa vastaan. Sukellusvenesota oli ensimmäisen maailmansodan alkaessa aivan uutta. Sukellusveneet eivät olleet aikaisemmin saaneet aikaan mitään merkittävää, eikä Saksan sotavoimien esikunnassa pantu suurtakaan toivoa vedenalaisen sodankäynnin mahdollisuuksiin. Kun Otto Hersingin komentama U-21 upotti tor- 24 Historia

5 88-mm:n kansitykki Torpedot olivat kalliita, joten kauppaaluksia upotettiin usein kansiaseilla. Keulan torpedohuone. UB III -veneissä oli 10 torpedoa. Antennikaapelit Verkkoleikkuri brittien sukellusveneentorjuntaverkkojen varalta Sininen ja harmaa väritys vaikeutti aluksen havaitsemista. Sähkömoottorin akut miehistön skanssin alla Keskus Sukellus- ja vakausohjaimet, pääruori, navigointiasema ja havaintoperiskooppi Päällystön kajuutta Miehistön skanssi pedollaan Britannian laivaston risteilijän HMS Pathfinderin 5. syyskuuta 1914 ja Otto Weddigenin komentama U-9 upotti kolmen viikon kuluttua kolme brittien sota-alusta, koko maailma vakuuttui sukellusveneiden merkittävästä roolista sotanäyttämöllä. Sukellusveneitä alettiin rakentaa ja miehistöjä kouluttaa laajassa mittakaavassa. Sodan alkupuolella sukellusveneoperaatioita oli suhteellisen vähän, kunnes helmikuussa 1915 Saksa aloitti rajoittamattoman sukellusvenesodan vastatakseen brittien saartoon. Ympärysvaltojen satamiin pyrkivät rahti- ja matkustaja-alukset upotettiin varoittamatta. Saksan sukellusvenelaivasto osoitti voimansa upottamalla kaikkiaan 123 brittialusta seuraavina kolmena kuukautena. Kuuma, kostea putki Saksalaiset olivat aloittaneet sukellusveneiden kehittelemisen 1900-luvun Torpedot työnnettiin torpedoputkeen kahden miehen voimin. Torpedojen nopeus oli tavallisesti 50 kilometriä tunnissa, ja ne saattoivat sisältää jopa 195 kiloa räjähdettä. vaihteessa. Ensimmäiset sukellusveneet kävivät bensiinillä tai parafiinilla, ja niiden toimintasäde riitti vain lyhyisiin rannikkovartiotehtäviin. Lisäksi sukellusveneiden polttoaine oli erittäin syttymisherkkää. Vasta, kun sukellusveneissä alettiin käyttää dieselmoottoreita, jotka käydessään latasivat akkuja sukelluksissa käytettäville sähkömoottoreille, aluksista tuli käyttökelpoisempia. Dieselkäyttöisten sukellusveneiden toimintasäde oli laajempi, ja ne pystyivät olemaan pidempään merellä. Sukellus veneistä alettiin myös rakentaa aikaisempaa polfoto/corbis Historia

6 Ensimmäinen maailmansota tilavampia, jolloin myös miehistön olot paranivat jonkin verran. Sotilailla ei muuallakaan ollut helppoa, mutta sukellusveneen matruusin osa oli erityisen kova. Sukellusveneellä olot olivat kuin silleillä suolassa. Makuupaikkoja oli puolta vähemmän kuin miehiä, joten matruusit nukkuivat vuorotellen kapeissa vuoteissaan metalliseinäisessä tilassa, jossa kosteus tiivistyi rungon teräspinnoille ja pisaroi miehistön päälle. Dieselkäyttöisen sukellusveneen konehuoneessa oli 45 astetta lämmintä, ja konemiehistö työskenteli mahdollisimman vähissä vaatteissa. Kun merenkäynti oli kova, eikä tornin luukkua voitu pitää auki pinta-ajossa, dieselinkatku ja kuumuus tunkeutuivat kaikkialle alukseen BRITANNIAN VASTATOIMET Britit taistelivat kekseliäästi Saksan sukellusveneitä vastaan. Q-veneet eli apuristeilijät yllättivät lukuisia sukellusveneitä. TROOLARITEMPPU Britit hinasivat omaa sukellusvenettään panssaroidulla troolarilla, jolloin sukellusvenettä ei voitu havaita vihollis aluksesta. Kun saksalainen sukellusvene hyökkäsi troolarin kimppuun, hinausköysi irrotettiin ja brittien sukellusvene torpedoi saksalaisen sukellusveneen. 23. kesäkuuta 1915 höyrytroolari APURISTEILIJÄT Kauppalaivoja muutettiin sotalaivoiksi, jotka päällepäin näyttivät kauppa-aluksilta. Koska apuristeilijät näyttivät niin vaarattomilta, ne houkuttelivat sukellusveneet pintaan ja käyttämään kansiaseitaan vähien torpedojensa sijasta. Apuristeilijöiden lastina oli balsaa tai korkkia tai tyhjiä tynnyreitä, etteivät ne uppoaisi, vaikka saisivat osuman. Kun sukellusvene oli pinnassa ja haavoittuvaisimmillaan, Taranakin vana vedessä piileskellyt brittien sukellusvene C24 torpedoi troolarin kimppuun käyneen saksalaisen U-40- sukellusveneen Pohjanmerellä. Troolari Princess Louise aisaparinaan sukellusvene C27 puolestaan upotti 20. heinäkuuta 1915 samaa taktiikkaa käyttäen U-23:n Fair Islen lähellä Orkneyn ja Shetlannin välissä. apuristeilijä paljasti aseensa ja avasi tulen. Apuristeilijä Baralong upotti elokuussa 1915 U-27:n joka oli hyökkäämässä kauppa laiva Nicosianin kimppuun. Lisäksi Baralongin komentaja antoi surmata kaikki pelastautuneet, jottei tieto apu risteilijöistä kantautuisi saksalaisille. Nicosianilla olleiden yhdysvaltalaisten kautta tieto kuitenkin levisi, ja Saksa käytti Baralongin tapausta oikeutuksena ryhtyä upottamaan kaikki alukset ilman varoitusta. Apuristelijä eli Q-ship esitti vaaratonta kauppalaivaa, houkutteli sukellusveneen pintautumaan ja yllätti sen järeillä aseillaan. polfoto/corbis niin, että ruokakin maistui diese liltä ja kaikki hikoilivat valtoimenaan. Lisäksi moottorien meteli oli niin kova, ettei puhumisestakaan tullut mitään. Mieluummin meren armoilla Sukellusveneiden miehistö odotti herkeämättä mahdollisuutta päästä ulos tunkkaisesta metalli lieriöstä. Kaikki pitivät merituulta dieselinkäryä parempana. Tyynellä säällä miehistö sai nousta kannelle. Elimme kahdessa todellisuudessa. Yhdessä oli päivänpaisteinen aava meri ja raikas meri-ilma. Toisessa olimme vihreiden vesi massojen vankina ahtaassa, suljetussa teräskammiossa, kuvaili U-53:lla palvellut saksalainen taistelumaalari Claus Bergen. Kannellakaan ei aina ollut miellyttävää. Kannella oltiin pääosin vahdissa tornissa ja tähystettiin taivaanrantaa vihollisalusten varalta. Vahdissa oltiin säällä kuin säällä ja kaikkina vuorokaudenaikoina. Sukellusveneet olivat verraten pieniä, ja Pohjanmeren pahamaineiset myrskyt heittelivät niitä niin, että sukellusvenemiehiä huuhtoutui toisinaan mereen. En voinut mitään pahoinvoinnille. Vatsassa velloi niin, että lopulta minun oli uhrattava ateriani Neptunukselle. Kun loputtoman pitkältä tuntuva vahtivuoro lopulta päättyi, kiipesin helpottuneena tornin luukusta alas ja raahauduin punkkaani. Yhdestä punkasta nousi kalman kalpea hahmo, joka antoi kerta toisensa jälkeen ylen. Ilma sisällä aluksessa oli sanoinkuvaamattoman sakeaa, ja tukahduttavan kuuma dieselinkatku sai minut voimaan entistä huonommin, kuvasi ylimatruusi W. Schlichting vahtivuoronsa päättymistä kovan merenkäynnin aikana. Miehistö automaattiohjauksella Sukellusveneen miehistön kiinteä, jatkuva yhdessäolo aluksella hitsasi heidät yhteen. Me olimme kuin suuri perhe keskenämme aavalla merellä. Ei ole parempaa ja lojaalimpaa ryhmää kuin sukellus veneen miehistö, kirjoitti saksalainen radisti Kolland päiväkirjassaan. Yli matruusi A. Unterleitner kuvasi miehistön toimineen yhdessä kuin koneen osat, kun sukellusveneen oli tehtävä hätä sukellus: Päässä surisi ja kurkkua kuristi. Järki lakkasi toimimasta, ja muutaman minuutin ajan tuntui, että koko keho puristuu kasaan, mutta sitten kaikki oli yhtäkkiä taas kunnossa. Henki oli saanut voiton ruumiista. Alus 26 Historia

7 Yhdysvallat hyödynsi matkustajalaiva Lusitanian upottamista propagandassaan. Polfoto/ullstein bild/corbis sukelsi yhä syvemmälle ja syvemmälle. Olimme 90 metrin syvyydessä. Aluksen runko tuntui valittavan tuskasta. Kosteus tiivistyi rakenteisiin ja valui runkoa pitkin. Vuoroin hikoilimme, vuoroin tärisimme vilusta. Mutta kaikki purivat hammasta ja hoitivat tehtävänsä vaikka olivat tajuttomuuden rajamailla. Menetykset 1914: : : : : 69 Saksalaiset menettivät 178 alusta eli yli puolet sukellus veneistään. Yhdysvallat hermostui Toukokuun 7. päivänä 1915 kapteeniluutnantti Walter Schwieger antoi käskyn upottaa matkustaja-alus Lusitanian, koska hän luuli sen kuljettavan sotilaita. Turmassa hukkui henkilöä, joista 128 oli yhdysvaltalaisia. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson raivostui. Saksa joutui antamaan lupauk sen, ettei se hyökkää puolueettomien maiden alusten eikä matkustajalaivojen kimppuun, minkä lisäksi vieras alus oli aina tarkastettava ennen upottamispäätöstä. Saksalaiset noudattivat Yhdysvalloille syyskuussa 1916 antamaansa lupausta ja aina, kun he pysäyttivät kauppalaivan, laivaan nousi pari matruusia tarkastamaan aluksen lastin ja asiakirjat. Samalla takavarikoitiin myös elintarvikkeet, sillä saksalaiset olivat käärmeissään brittien kauppasaarrosta ja halusivat antaa näiden maistaa omaa lääkettään. Brittien saarto oli kuitenkin saksalaisten toimia tehokkaampi, ja Saksassa alkoi olla pulaa peruselintarvikkeistakin. Kun kävin kotona lomilla, näin usein kalpeita, nälkiintyneitä lapsia, kertoi ylipursimies Roman Bader käytyään kotonaan Saksassa helmikuussa Saksan tilanne oli kestämätön. Yhdysvaltojen määräämiä rajoituksia ei enää voitu noudattaa, vaikka se merkitsikin sitä, että Yhdysvallat liittyisi sotaan. Saksa alkoi upottaa kaikki vihollisen ja puolueettomien maiden alukset pakottaakseen Britannian luopumaan kauppasaarrosta. Alusten miehistöille ei annettu tilaisuutta jättää laivaa, vaan laivat torpedoitiin ilman varoitusta. Neljäkymmentä saksalaisalusta partioi jatkuvasti merellä, ja kesän 1917 aikana Saksa upotti 795 kauppalaivaa. Yhtä tuhottua saksalaisten sukellusvenettä kohti upposi viisikymmentä ympärysvaltojen alusta. Britit tarvitsivat epätoivoisesti tehokasta asetta saksalaisten sukellusveneitä vastaan. Vuoden 1917 lopulla britit ottivat käyttöönsä MK 6 -merimiinan, jonka tuntosarvissa oli kosketussytyttimet. Saksan sukellusveneiden miehistöt olivat kamppailleet tykkitulta, torpedoja, ilma hyökkäyksiä ja syvyyspommeja vastaan, mutta kaikkein pelottavimpia vihollisen aseista olivat merimiinat. 26 Saksan sukellusvenettä upposi Englannin kanaalissa osuttuaan miinaan. Taistelisin mieluummin ylivoimaista vihollista vastaan kuin ajaisin sukellusveneellä miinakentän läpi. On todella karmivaa kuulla, kuinka merimiinan ankkurointiketju raapii sukellusveneen seinämiä ja kuolema kolkuttaa runkoon, kirjoitti radisti Haidt selviydyttyään hengissä sukellusveneellä merimiinakentän läpi. Vuonna 1918 Yhdysvaltain ja Britannian laivastot laskivat Pohjanmereen yli MK 6 -miinaa, ja Saksan sotaonni kääntyi. Viimeinen naula saksalaisten arkkuun oli se, että britit alkoivat suojata kauppalaivojaan hävittäjillä. Marraskuussa 1918 Saksan sukellusveneet eivät saaneet upotettua kuin viisitoista kauppalaivaa. Saksan tilanne kävi kestämättömäksi. Nälkiintynyt Saksa ei voinut kuin hyväksyä ympärysvaltojen rauhanehdot 11. marraskuuta Vaikka menetykset olivat olleet suuret, sodan lopussa Saksalla oli edelleen 170 sukellusvenettä. Siinä missä Britan nian laivaston sukellusveneet olivat ensim mäisessä maailmansodassa pääasiassa puolustustehtävissä, Saksa panosti hyökkäystaktiikkaan. Näin syntyi perusta Saksan toisen maailmansodan hyökkäyssukellusveneille, joiden myötä sukellusveneistä tuli olennainen osa modernia sodankäyntiä. Lue lisää Richard Compton-Hall: Submarines and the war at sea , MacMillan, 1991 Gordon Williamson: U-boats of the Kaiser s Navy, Osprey, 2002 Lawrence Paterson: Saksan sukellusveneet Takaa-ajajista takaa-ajetuiksi, Koala-kustannus, Historia