Kotkan Karhulan Pitkäsaaren luontoselvitys

Transkriptio

1 2014 Kotkan kaupunki Kaupunkisuunnittelu Kotkan Karhulan Pitkäsaaren luontoselvitys Petri Parkko

2 1. Taustoja Kotkan Karhulan Pitkäsaaressa on tekeillä asemakaava, jota varten tarvittiin tietoja alueen merkittävistä luontoarvoista. Kotkan kaupunki tilasi luontoselvityksen Menetelmät ja aineisto Luontoselvityksen maastotyöt tehtiin 6. ja Ensimmäisellä käyntikerralla 6.7. klo välillä tehtiin sudenkorentokartoitus kiertämällä saari kanootilla rantojen läheisyydessä ympäri havainnoiden aikuisia sudenkorentoja kiikareilla. Sää oli korentojen lentoaktiivisuuden kannata hyvä: lämpötila alussa +23 C ja lopussa +25 C, heikkoa tuulta ja aurinkoista. Sudenkorentoselvityksen yhteydessä havainnoitiin vesi- ja rantalinnustoa. Maalinnustoa havainnoitiin kulkemalla saari jalkaisin läpi ja merkiten kartalle huomionarvoisten lajien reviirejä. Molempien käyntien yhteydessä alueelta selvitettiin arvokkaita elinympäristöjä: luonnonsuojelulain, vesilain ja soveltaen metsälain suojelemat kohteet, uhanalaiset luontotyypit sekä muut arvokkaat elinympäristöt. Arvokkaat luontokohteet rajattiin kartoille ja niistä tehtiin lyhyet elinympäristökuvaukset. Kohteilla, joilla arvioitiin olevan luonnonsuojelullisesti merkittävää hyönteislajistoa, tehtiin kasvillisuuden haavintaa kenttähaavilla. Mökkien pihapiirit ja mökkien edustalla olevat rannat jätettiin tutkimusten ulkopuolelle. Saaressa on hyvin paljon kallioita, joten arvokkaiksi elinympäristöiksi valittiin puustoltaan luonnontilaiseen verrattavat ja kasvillisuudeltaan ainakin suurelta osin kulumattomat tai muuten edustavat kohteet. Metsäkohteista valittiin arvokkaiksi elinympäristöiksi sellaiset, joiden lahopuun määrä ylittää selvästi 10 m³/ ha ja joilla on jonkinlainen lahopuujatkumo. Luontoselvityksen maastotyöt ja raportoinnin teki luontokartoittaja (eat) Petri Parkko. Eliölajien uhanalaisuus raportissa perustuu uusimpaan uhanalaismietintöön (Rassi ym. 2010) ja luontotyyppien uhanalaisuus kirjaan Suomen luontotyyppien uhanalaisuus (Raunio ym. 2008). Luteiden nimistö ja yleisyys perustuvat kirjaan Suomen luteet (Rintala & Rinne 2010). Sudenkorentojen nimistö ja yleisyys ovat Karjalaisen (2010) mukaan. Suomen Perhostutkijain Seuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila antoi tietoja rantahirvenjuurella elävistä uhanalaisista perhoslajeista. Sivu 2

3 Raportissa käytettyjä lyhenteitä: CR = äärimmäisen uhanalainen; EN = erittäin uhanalainen; VU = uhanalainen, vaarantunut; NT = silmälläpidettävä; Dir IV = EU:n luontodirektiivin IV-liitteen laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty; L-dir = EU:n lintudirektiivin I- liitteen laji. 3. Alueen luonnon yleiskuvaus Pitkäsaari sijaitsee Karhulassa Piiparniemen edustalla. Saari vaikuttaa hyvin kallioiselta, mutta kallioalueiden väleissä on yllättävän edustavaa metsää. Laajin yhtenäinen kallioalue on aivan saaren pohjoisosassa, josta avautuvat hienot näkymät (kuva 1). Kalliot ovat karuja ja yleensä poronjäkälien tai sammalien peittämiä. Virkistyskäyttö on kuluttanut kasvillisuutta, varsinkin mökkien läheisyydessä, mutta kitukasvuinen mäntyvaltainen puusto on lähes poikkeuksetta luonnontilaisen kaltaista. Kuva 1. Näkymä saaren pohjoisosan kalliolta. Pitkäsaari Petri Parkko Rannat ovat suurelta osin mökitettyjä, mutta rakentamattomilla osuuksilla on yllättävänkin paljon luontoarvoja. Saaren metsät ovat välttyneet voimalliselta metsätaloudelta ja alueella on keskimäärin selvästi enemmän lahopuuta kuin tavanomaisissa talousmetsissä. Ravinteisuudeltaan suurin osa metsistä on mustikkatyypin kankaita (kuva 2), mutta monesta paikasta, etenkin rantojen läheisyydestä, löytyy pieniä lehtokuvioita. Yhdessä lehdoista kasvaa Kymenlaaksossa hyvin harvinaista pähkinäpensasta. Saaressa on myös muutamia pieniä soita, joista edustavin on saaren keskiosan tervaleppäkorpi. Sivu 3

4 Rantaniityt ja -luhdat ovat hyvin pieniä, mutta lajistoltaan varsin mielenkiintoisia. Monessa paikassa kasvaa monen uhanalaisen pikkuperhoslajin suosimaa rantahirvenjuurta. Saaren rantojen vesikasvillisuus on niukkaa ja vain lahdenpohjukoissa on vähän laajempia ruovikkoja. Kuva 2. Saaren kallioalueiden väleissä kasvavat metsät ovat pääosin mustikkatyypin kankaita, joissa on talousmetsiä enemmän kuollutta puuta. Pitkäsaari Petri Parkko Pitkäsaari ei ole linnustollisesti erityisen merkittävä, eikä pesimälinnustoon kuulu uhanalaisia lajeja. Kala- ja lapintiiroja pesii yhteensä parikymmentä paria saarta ympäröivillä kivikoilla ja luodoilla. Nisäkäslajistoon kuuluu metsäjänis (NT), joka havaittiin molempina kartoituspäivinä, ja saaressa on oleillut jälkihavaintojen perusteella myös hirvi. Kuva 3. Saaren kaakkoisosan paljaita rantakallioita. Pitkäsaari Petri Parkko Sivu 4

5 Kartta 1. Pitkäsaaren eteläosan luontokohteita 1, 2 ja Leppäkaitaluteen havaintopaikka on merkitty tähdellä. 4. Luonnonsuojelulakikohteet Tervaleppäluhta (kartta 1, kohde 1) (kuva 4) Rajatun kuvion keskiosa on tervaleppäluhtaa, mutta myös sitä reunustava varttunut kuusivaltainen metsä on erityisen hienoa: puusto on järeää kuusta ja haapaa, lahopuuta on paljon. Kuviolla on myös lahopuujatkumo: pitkälle lahonneita ja sammaloituneita runkoja. Luhdan puusto kasvaa mättäillä ja kenttäkerroksessa kasvaa etenkin vehkaa ja isoalvejuurta Dryopteris expansa. Tervaleppäluhdat on uhanalaiseksi (VU) arvioitu luontotyyppi. Luontotyyppi vastaa luonnonsuojelulain luontotyyppiä tervaleppäkorvet. Sivu 5

6 Kuva 4. Tervaleppäkorven maapuita sekä vehka- ja isoalvejuurikasvustoja. Pitkäsaari Petri Parkko Pieni hiekkaranta (kartta 1, kohde 2) Hiekkarannan tuntumassa on vanha ja osin rikottu mökkirakennus. Hiekkarannalla on havaittavissa luontotyypille tyypillisiä kasveja: rannan yläosassa kasvaa merinätkelmää Lathyrus japonicus ja hieman rantavehnää Leumys arenarius. Rannassa on hiekan lisäksi karkeampia maa-aineksia ja suuria kiviä. Rannan reunassa kasvaa tervaleppiä, joilta löytyi harvinaista ja paikoittaista leppäkaitaludetta Orthotylus flavinervis (NT) (kuva 15) viisi yksilöä. Kohde ei ole kasvillisuudeltaan erityisen edustava ja monipuolinen, eikä siten välttämättä täytä luonnonsuojelulain vaatimuksia. Itämeren hiekkarannat on kuitenkin uhanalainen (EN) luontotyyppi, joten pienikin kohde on säästämisen arvoinen. Sivu 6

7 Kuva 5. Saaren itäreunan pieni hiekkaranta. Pitkäsaari Petri Parkko 5. Arvokkaat elinympäristöt Pohjoisosan kalliot (kartta 2, kohde 3) Laajasta kallioalueesta rajattiin vain edustavin osa. Kallioilla kasvaa laajoja tierasammalkasvustoja. Luonnontilainen reunapuusto on kitukasvuista mäntyä, pensaskerroksessa kasvaa paljon katajaa. Rajatun alueen eteläosassa kasvaa vähän monipuolisempaa kasvillisuutta (kuva 6): kultapiiskua, kanervaa ja sianpuolukkakasvustoja. Metsälauha kasvaa koko kallioalueella runsaana. Kohteella on myös suuri maisemallinen merkitys. Karukkokalliot ovat metsälakikohteita. Potentiaalinen METSO-kohde 1 (kartta 2, kohde 4) Kuvio on puustoltaan varsin luonnontilaista metsää. Puusto on koivua ja kuusta, mutta reunoilla kasvaa myös joitakin järeämpiä haapoja. Rannan tuntumassa on puolestaan huomattavan suuria tervaleppiä. Kuviolla esiintyy paljon lahopuuta ja myös lahopuujatkumo. Koivupökkelöissä näkyy tikkojen ruokailujälkiä. Pensaskerroksessa kasvaa tuomea ja vähän mustaherukkaa. Kuvio on voimakkaasti tulvavaikutteinen, mikä näkyy mm. ranta-alpin määrässä. Hiirenporras kasvaa laajoina kasvustoina ja joukossa on myös isoalvejuurta. Kuvion reunoilla kasvaa kieloa. Sivu 7

8 Pieni merenrantaniitty (kartta 2, kohde 5) Kapealla kuviolla kasvaa virmajuurta, rantakukkaa, suolavihvilää, maltsoja, purtojuurta, ruokohelpiä, mesiangervoa, ruoholaukkaa sekä muutaman m² rantahirvenjuuren Inula salicina kasvusto. Viimeksi mainitulla lajilla elää useita uhanalaisia perhoslajeja (ks. 6. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit). Pienialaisia ja kapeita merenrantaniittykaistaleita löytyy Kymenlaaksosta melko paljon. Korkeakasvuiset merenrantaniityt on uhanalaiseksi (EN) arvioitu luontotyyppi ja pienikin kohde on säästämisen arvoinen. Kartta 2. Saaren pohjoisosan luontokohteita 3 8. Leppäkaitaluteen havaintopaikka on merkitty tähdellä. Potentiaalinen METSO-kohde 2 (kartta 2, kohde 6) Edustavaa sekametsää, jonka puusto on mäntyä, kuusta, koivua ja tervaleppää. Myös haapaa kasvaa kuviolla hieman. Ravinteisuudeltaan kuvio on mustikkatyypin kangasta. Lahopuuta löytyy yli 10 m³/ ha ja kuviolla on jonkinlainen lahopuujatkumo. Sivu 8

9 Kallioalue (kartta 2, kohde 7) Kuvio on laaja ja melko edustava jäkäläkallio, jonka kasvillisuus on kulunut keskiosiltaan. Reunaosien jäkäliköt ovat kuitenkin melko ehyitä. Puusto on kitukasvuista mäntyä ja pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Karukkokalliot ovat metsälakikohteita. Kuva 6 (vas). Pohjoisosan kallion kasvillisuudeltaan monipuolisinta osaa Kuva 7 (oik). Länsireunan kalliota Petri Parkko Pähkinälehto (kartta 2, kohde 8) Kallioalueen reunassa, pienen jyrkänteen alla, kasvaa kuusi huomattavan suurta ja pähkinöitä tuottavaa pähkinäpensasta Corylus avellana (kuva 8) ja yksi taimi. Pähkinäpensailta saatiin kenttähaavilla kymmenkunta melko harvinaista pähkinäludetta Compsidolon salicellum (kuva 10) sekä tirriluteita Malacocoris chlorizans (kuva 9). Pähkinälehto on luonnonsuojelulakikohde, mutta tämä kohde ei täytä pensaiden lukumäärän puolesta lain vaatimusta. Pähkinäpensaiden alkuperä ei ole tiedossa, mutta on melko todennäköistä, että ne ovat tulleet saareen ihmisten mukana. Kasvi on Kymenlaaksossa hyvin harvinainen ja kasvusto on alkuperästä riippumatta säästämisen arvoinen. Pähkinälehto on uhanalainen (EN) luontotyyppi. Rajaukseen otettiin mukaan kulttuurivaikutteista lehtoa, joka rajautuu vanhoihin kivijalkoihin. Puustona kasvaa paljon haapaa sekä koivua ja kuusta. Pensaskerroksen muodostaa tuomi. Kenttäkerroksessa kasvaa paljon kieloa ja kivikkoalvejuurta sekä vähän nokkosta. Sivu 9

10 Kuva 8 (vas). Pitkäsaaressa kasvaa kuusi suurta pähkinäpensasta. Kuva 9 (kesk.). Tirrilude on hyvin vaaleanvihreä laji. Kuva 10 (oik). Melko harvinainen pähkinälude elää saaren pähkinäpensailla. Pitkäsaari Petri Parkko Länsireunan kallio (kartta 1, kohde 9) Luonnontilainen puusto on kitukasvuista mäntyä ja kuviolta löytyy useita keloja. Kallion keskiosan kasvillisuus on ulkoilun vuoksi kulunutta, mutta reunoilla on ehjiä poronjäkälikköjä. Kenttäkerroksessa kasvaa lähinnä metsälauhaa ja aivan eteläosassa ahosuolaheinää. Karukkokalliot ovat metsälakikohteita. Pieni jäkäläkallio (kartta 1, kohde 10) Puustoltaan (kitukasvuista mäntyä) luonnontilainen ja jäkäliköiltään ehyt kallio, jonka pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kuviolla on muutama kelo. Karukkokalliot ovat metsälakikohteita. Lehtolaikku 1 (kartta 1, kohde 11) Puustona kasvaa joitakin suuria tervaleppiä, yksi raita ja haapoja. Pensaskerroksessa kasvaa tuomea. Kenttäkerroksessa hiirenporras on runsas. Kosteat keskiravinteiset lehdot on Etelä- Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) arvioitu luontotyyppi. Sivu 10

11 Sara- ja ruoholuhta + lehto (kartta 1, kohde 12) Kuvion lounaisosassa on edustava luhta- ja rantaniittykuvio (kuva 11). Kasvillisuus on monipuolista: harvaa järviruokokasvustoa, rantakukkaa, ranta-alpia, suursaroja, ruokohelpiä, virmajuurta, rentukkaa, keltakurjenmiekkaa, rantamataraa, luhtakastikkaa ja paikoin mesiangervoa. Monille uhanalaisille perhoslajeille tärkeää rantahirvenjuurta löytyy kapeilta niittykaistaleilta. Luhdalta saatiin kenttähaavilla hyvin monipuolista lude- ja kaskaslajistoa: mm. uhanalainen (VU) kaskas merenrantakirpukas Calligypona reyi, viherluhtaluteita Teratocoris saundersi, harvinaisen sarpaluhtaluteen T. antennatus naarasyksilö (kuva 12), luhtamantuluteita Pithanus maerkelii ja luhtamataraluteita Polymerus palustris. Luhdan avovesialueen reunoilla havaittiin sudenkorennoista hoikkatytönkorentoja Ischnura elegans ja sirotytönkorennon Coenagrion pulchellum koiras. Kuva 11 (vas). Saaren eteläosan luhtakuviolla on hyvin monipuolinen hyönteislajisto. Kuva 12 (oik). Luhdan lajistoon kuuluu harvinaisena rannikolla esiintyvä sarpaluhtalude; kuvassa naarasyksilö. Pitkäsaari Petri Parkko Luhta vaihettuu kosteaan, puustoltaan tervaleppävaltaiseen, lehtoon, jonka keskiosien kenttäkerroksen valtalajina on mesiangervo. Lisäksi kuviolla kasvaa koiranvehnää, hiirenporrasta, luhtalemmikkiä, nokkosta ja paikoin suo-orvokkia. Reunoilta löytyy mm. punaailakkia, kevättähtimöä, syyläjuurta, suoputkea, rohtovirmajuurta, vuohenputkea ja kieloa. Sivu 11

12 Kuviolle on levinnyt keltamoa Chelidonium majus läheisestä pihasta. Laji on maassamme muinaistulokas, eikä se syrjäytä kuvion lehtokasveja. Luhdat ja lehtolaikut ovat metsälakikohteita. Kostea runsasravinteinen lehto on uhanalainen (VU) luontotyyppi ja avoluhdat silmälläpidettäviä (NT) luontotyyppejä. Lehtolaikku 2 (kartta 1, kohde 13) Kuvion puusto on kuusta, tervaleppää, haapaa (yksi suuri kolohaapa) ja koivua; alikasvoksena kasvaa vähän pihlajaa. Pensaskerroksessa kasvaa vähän tuomea ja vadelmaa. Kenttäkerroksesta löytyy mm. kieloa, metsäalvejuurta, hiirenporrasta, suo-orvokkia, vähän lehtotesmaa, koiranvehnää, kevättähtimöä ja käenkaalta. Kuviolla on kohtalaisesti lehtilahopuuta, josta suurin osa muodostuu suuren katkenneen haavan latvaosasta. Tuoreet keskiravinteiset lehdot on uhanalainen (VU) luontotyyppi. Pieni merenrantaniitty (kartta 1, kohde 14) (kuva 13) Venelaiturille johtavan polun molemmilla puolilla kasvaa melko paljon purtojuurta ja uhanalaisille perhoslajeille tärkeää rantahirvenjuurta (kuva 14) sekä mm. rantakukkaa, mesiangervoa, nurmikohokkia, siankärsämöä, karhunputkea, isomaksaruohoa, lehtovirmajuurta ja rantatädykettä. Niityt vaihettuvat pienialaisiin luhtakuvioihin, joilla kasvaa mm. vähän viiltosaraa, rentukkaa ja vesihierakkaa. Kuva 13 (vas). Pienen merenrantaniityn kasvillisuutta. Kuva 14 (oik). Rantahirvenjuuren kukinto. Pitkäsaari Petri Parkko Sivu 12

13 Korkeakasvuiset merenrantaniityt on uhanalaiseksi (EN) arvioitu luontotyyppi ja pienikin kohde on säästämisen arvoinen. Tervaleppäluhta (kartta 1, kohde 15) Kuvion reunoilla kasvaa tervaleppiä, joista osa on kaadettu. Kuvion reunaan on tuotu roskia. Kuviolla kasvaa laajat viiltosara- ja vehkakasvustot sekä suoputkea, ranta-alpia ja kurjenjalkaa. Kuvio ei täytä luonnonsuojelulain vaatimuksia, mutta on silti säästämisen arvoinen. Luhta oli heinäkuun lopulla lähes kuivillaan. Tervaleppäluhdat on uhanalaiseksi (VU) arvioitu luontotyyppi. Vähäpuustoinen suo (kartta 1, kohde 16) Kuvion länsiosassa on mäntyvaltaista lyhytkorsirämettä, jossa kasvaa paljon tupasvillaa. Itäosan puusto on koivuvaltaista ja kenttäkerroksessa kasvaa steriilejä suursaroja ja paikoin vehkaa. Tämän suokuvion tyypittäminen on hyvin hankalaa, sillä kyseessä on yhdistelmätyyppi. Pienikin suo lisää saaren luonnon monimuotoisuutta ja on säästämisen arvoinen. 6. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Saaresta löytyi yksi uhanalainen (VU) laji, merenrantakirpukas Calligypona reyi, joka on maassamme hyvin harvinainen sinikaislalla elävä kaskaslaji. Lajin määritti biologi Teemu Rintala keräämästäni näytteestä. Uhanalaisen lajin lisäksi tehtiin havaintoja useista silmälläpidettävistä (NT) lajeista. Nisäkkäistä havaittiin metsäjänis molempina kartoituspäivinä. Linnuista sekä isokoskelo että tukkakoskelo ovat nykyisin arvioitu silmälläpidettäväksi ja kahlaajista rantasipi. Edellä mainitut lajit ovat maassamme edelleen yleisiä, mutta niiden kannat on todettu taantuneiksi. Silmälläpidettävistä hyönteisistä havaittiin harvinainen tervalepällä elävä leppäkaitalude Orthotylus flavinervis (kuva 15) kahdessa eri paikassa (kartta 1 ja 2). Laji elää todennäköisesti muillakin Pitkäsaaren rantojen tervalepillä. Leppäkaitalude on hyvin harvinainen etelärannikon laji, josta on tehty kuitenkin muutaman viime vuoden aikana useita havaintoja Kymenlaaksossa. Sivu 13

14 Kuva 15. Leppäkaitalude on harvinainen etenkin rannikon tervalepissä elävä laji. Pitkäsaari Petri Parkko Erityisesti suojeltu pikkuperhoslaji Coleophora follicularis (CR) elää rantahirvenjuurella, jolla elää myös useita muita uhanalaisia lajeja. Rantahirvenjuurta kasvaa saaressa kartan 1 kohteella 14 ja kartan 2 kohteella Alueen linnustosta Saaren ympäristössä pesivät vesilinnuista kyhmyjoutsen Cygnus olor, jonka poikue havaittiin maastotöissä saaren eteläpuolella, sinisorsa Anas platyrhynchos, tukkakoskelo Mergus serrator (NT), jonka pari (kuva 16) havaittiin 6.7. aivan saaren eteläisimmässä osassa, ja isokoskelo M. merganser (NT). Saaren pohjoispään kalliolla nähtiin 14 valkoposkihanhen Branta leucopsis (L-dir) parvi 6.7. ja saaren länsipuolella silkkiuikku Podiceps cristatus poikue. Valkoposkihanhi ja silkkiuikku eivät pesi saaren läheisyydessä, vaan ovat tulleet jostakin lähialueilta. Sivu 14

15 Kuva 16. Tukkakoskelopari saaren kaakkoispuolella Petri Parkko Saarta ympäröivillä luodoilla ja kivikoilla pesii harmaa- ja kalalokkeja sekä lapin- Sterna paradisaea (L-dir) ja kalatiiroja S. hirundo (L-dir). Suurin osa linnuista pesii pareittain, mutta saaren länsipuolella on tiirojen pesimäluoto (kartta 1, kohde 17) (kuva 18), jolla pesi kesällä 2014 vähintään kymmenen paria kalatiiroja ja yksi lapintiirapari (kuva 17). Kuva 17. Lapintiirapari saaren eteläosassa Petri Parkko Rantasipi Actitis hypoleucos (NT) kuuluu saaren rantojen kahlaajalajistoon: varoittelevia ja soidintavia sipejä havaittiin ympäri koko saaren molempina tutkimuspäivinä. Myös hyvin näkyvä ja kuuluva meriharakka Haematopus ostralegus kuuluu saaren lähiluotojen lajistoon ja alueella pesii todennäköisesti useampi pari. Sivu 15

16 Kuva 18. Tiirojen pesimäluoto saaren länsipuolella Petri Parkko Saaren sisäosien linnusto on tavanomaista Etelä-Suomen metsälinnustoa. Saaren eteläosassa pesivät kesällä 2014 petolinnuista nuolihaukka Falco subbuteo ja kahlaajista lehtokurppa Scolopax rusticola. Eteläosan metsästä löytyi sepelkyyhkyn Columba palumbus pesä. Mökkien pihapiirien lintuja ovat västäräkki, haarapääsky, harmaasieppo ja kirjosieppo. Metsissä pesivät varpuslinnuista mm. mustarastas, punarinta, puukiipijä, lehtokerttu, pajulintu, viherpeippo, vihervarpunen ja peippo. 8. Alueen sudenkorennoista Saaren rannat ovat liian karuja täplälampikorennolle Leucorrhinia pectoralis (Dir IV). Edes lahdenpohjukoissa ei ole lajille hyvää vesikasvillisuudeltaan monipuolista lisääntymishabitaattia. Alueella havaittiin hoikkatytönkorentoja Ischnura elegans, sirotytönkorentoja Coenagrion pulchellum, ruskoukonkorentoja Aeshna grandis, muutamia merisinikorentoja Orthetrum cancellatum, välkekorentoja Somatochlora metallica, tummasyyskorentoja Sympetrum danae, punasyyskorentoja S. vulgatum ja elokorentoja S. flaveolum. Kaikki havaitut lajit ovat maassamme yleisiä. 9. Päätelmät ja suositukset 9.1. Luonnonsuojelulakikohteet Kaakkois-Suomen ELY-keskus arvioi, täyttävätkö raportissa esitellyt kaksi kohdetta luonnonsuojelulain vaatimukset. Jos kohteet arvioidaan luonnonsuojelulakikohteiksi, Sivu 16

17 tehdään niistä rajauspäätökset ja ne suojellaan luontotyyppipäätöksellä. Vaikka ne eivät täyttäisi lain vaatimuksia, ovat ne silti uhanalaisina luontotyyppeinä säätämisen arvoisia. Tervaleppäkorpea ympäröivä metsä on edustavaa ja sitä voitaisiin tarjota myös METSOsuojeluohjelmaan. Kaavassa kohteet tulisi merkitä sl-merkinnällä Arvokkaat elinympäristöt Edellä esitellyt arvokkaiksi elinympäristöiksi arvioidut kohteet tulisi jättää rakentamisen ja hakkuiden ulkopuolelle. Kaavassa ne tulisi merkitä luo-merkinnällä Uhanalaislajisto Maastotöissä havaittiin yksi uhanalainen (VU) laji, merenrantakirpukas, joka elää arvokkaaksi elinympäristöksi rajatulla kohteella. Lisäksi etenkin rantahirvenjuurella elää useita uhanalaisia lajeja ja myös yksi erityisesti suojeltu pikkuperhoslaji Coleophora follicularis (CR). Kasvin kasvupaikat on syytä jättää varovaisuusperiaatteella rakentamisen ulkopuolelle. Ennen rantahirvenjuuren kasvupaikkoihin kohdistuvia hankkeita on syytä selvittää perhoslajistoa. Uhanalaislajisto huomioidaan parhaiten jättämällä raportissa esitellyt arvokkaat elinympäristöt hakkuiden ja rakentamisen ulkopuolelle Linnusto Saari ei ole linnustollisesti merkittävä. Saaressa ja sen läheisyydessä pesii kuitenkin useita silmälläpidettäväksi (NT) arvioituja lajeja. Metsälinnusto huomioidaan parhaiten välttämällä kaikenlaisia hakkuita saaressa, ohjaamalla mahdollisen lisärakentamisen arvokkaiden elinympäristöjen ulkopuolelle ja jättämällä rakentamatonta rantaviivaa saareen. Tiirojen tärkein pesimäluoto saaren länsipuolella jää todennäköisesti kaikenlaisen rakentamistoiminnan ulkopuolelle EU:n luontodirektiivin IV-liitteen lajit Luontodirektiivin liitteen IV lajit ovat EU:n alueella erityisesti suojeltuja ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Sivu 17

18 Pitkäsaaressa ei ole liito-oravan Pteromys volans esiintymismahdollisuutta, sillä saari on liian kaukana mantereesta ja muista lajin esiintymisalueista. Lajin tärkeintä ravintopuuta haapaa löytyy saaresta jonkin verran. Kaikki maassamme tavatut lepakkolajit ovat mainittu IV-liitteessä. Saaressa on hyvin todennäköisesti lepakoita, mutta mahdolliset lisääntymispaikat ovat mökkien rakenteissa, ulkorakennuksissa ja pöntöissä, eikä kaavalla osoiteta niitä hävittäviä toimenpiteitä. Saari saattaa toimia lepakkojen muuton johtolinjana, sillä rannikko on länsipuolella voimakkaasti rakennettu. Pitkäsaari on maastoltaan sellainen, että se voisi ohjata muuttoa Piiparniemestä kohti Kirkonmaata. Saaren suojaiset kalliot ja metsäpolut voivat toimia muutonaikaisina saalistelualueina. Kaavamuutoksella tuskin on merkittävää vaikutusta lepakoiden muuttoon tai saalistuskäyttäytymiseen. Pitkäsaaren rannoilla ei ole IV-liitteen sudenkorennoille hyvää habitaattia, eikä alueella tehty havaintoja täplälampikorennosta Leucorrhinia pectoralis. Sama koskee niin ikään reheviä vesiä suosivaa viitasammakkoa Rana arvalis, jota tavataan Kymenlaakson rannikon merenlahdilla. Idänkirsikorento Sympecma paedisca voisi lisääntyä arvokkaaksi elinympäristöksi rajatulla luhdalla (kartta 1, kohde 11). Saaressa kasvaa kangasmaitikkaa Melampyrum pratense, joten kirjoverkkoperhosen Euphydryas maturna lisääntyminen voisi olla mahdollista jonkun kallioalueen reunamilla. Lajia ei kuitenkaan havaittu hyvästä säästä huolimatta ensimmäisellä kartoituskerralla, jolloin oli vielä lajin lentoaika. Saareen on tuskin tulossa sellaista maankäyttöä, jolla olisi merkittävää vaikutusta kangasmaitikkakasvustoihin Yleissuositukset Koko saari on puustoltaan varsin luonnontilainen ja mökkiläisten tärkeä virkistysalue, joten kaikenlaista hakkuutoimintaa tulisi välttää. Saaressa liikkumista olisi hyvä ohjata merkityllä polkuverkostolla maaston kulumisen vähentämiseksi. Saaressa on haitallisen tulokaskasvin, jättipalsamin Impatiens glandulifera, esiintymä vanhassa pihapiirissä lähellä pähkinälehtoa (kartta 2, kohde 8). Kasvi olisi syytä hävittää ennen kuin se leviää hallitsemattomasti rannoille ja metsiin. Sivu 18

19 10. Lähteet Karjalainen, S. 2010: Suomen sudenkorennot. Uudistettu laitos. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/ s. Rintala, T. & Rinne, V. 2010: Suomen luteet. Hyönteistarvike TIBIALE Oy. Helsinki. Sivu 19