KESTY-kolumni lyhennelmä julkaistu Sitran kärkiverkostossa

Transkriptio

1 KESTY-kolumni lyhennelmä julkaistu Sitran kärkiverkostossa Sirkka Heinonen KESTÄVÄN KEHITYKSEN TIETOYHTEISKUNNAN ULOTTUVUUKSISTA Tietoyhteiskunnan kehittäminen on usein muotoutunut teknispainotteiseksi tietokoneyhteiskunnan rakentamiseksi. Kuitenkin tietoyhteiskunnan teknologioiden kehittäminen tulisi aina olla yhteydessä niihin kytkeytyvien sosiokulttuuristen seurausvaikutusten arviointiin ja ennakointiin. Tietoyhteiskunnan kehittämistä on kriittisesti arvioitava mahdollisuuksien ja riskien näkökulmasta osana yleistä yhdyskuntien kehittämistä ja osana kestävän kehityksen prosessin etenemistä. Kestävää kehitystä symboloivat ympäristö, luonto ja biosfäärin ilmiöt sekä niiden suojelemiseen tähtäävät mekanismit ja instrumentit. Tietoyhteiskuntaa symboloivat puolestaan elektroniikkaa hyödyntävä tieto- ja viestintätekniikka (ICT) ja etäläsnäoloon perustuva elife fyysisen ja reaalimaailman monimuotoisine kytkentöineen. Kestävän kehityksen mukaisen tietoyhteiskunnan eli ekotietoyhteiskunnan konsepti yhdistää kestävän kehityksen periaatteet tietoyhteiskunnan rakentamisprosessiin. Toisaalta siinä hyödynnetään tietoyhteiskunnan tarjoamia teknis-taloudellisia ja sosio-kulttuurillisia mahdollisuuksia kestävän kehityksen periaatteiden edistämiseen sekä tietoyhteiskunnan ja jo olemassa olevan teollisuusyhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen. Toisaalta tietoyhteiskunta tietoteknisine apparaatteineen ja systeemeineen tulisi itsessään rakentaa siten, että sen vaikutukset ovat mahdollisimman vähän ristiriidassa kestävän kehityksen kanssa. Suomen kannattaisi profiloitua tietoyhteiskunnan kehittäjämaana nimenomaan kestävän kehityksen edistämismielessä. Ympäristöklusterin rahoittamassa KESTY tutkimusohjelmaan kuuluvassa tutkimushankkeessa Ekotietoyhteiskunta: Kriteerit ja toimintamahdollisuudet (etieto) luodaan kriteereitä sen arvioimiseksi, missä määrin tietoyhteiskuntakehitys on kestävän kehityksen mukaista ( Tutkimushanke tukee tietoyhteiskunnan muiden kärkihankkeiden toteuttamista tästä näkökulmasta. Kehitettävien arviointi-instrumenttien avulla on mahdollista ohjata toimintaa ja tietoyhteiskuntakehitystä ympäristömyötäiseen suuntaan yhteiskunnan eri sektoreilla. Hanke

2 2 toteutetaan yhteistyössä Turun tulevaisuuden tutkimuskeskuksen, VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan, Tampereen teknillisen korkeakoulun liikenne- ja kuljetustekniikan ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kanssa. Hanke perustuu pitkälti ideaan tietoyhteiskunnan ekologisesta läpinäkyvyydestä, jonka avulla toimintojen ja tieto- ja viestintätekniikoiden kehittämisen ja soveltamisen syy-seuraussuhteet ja vaikutukset ympäristölle olisivat paremmin nähtävillä, ymmärrettävissä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa ohjaamassa. Teknologian monimutkaistuessa ja siihen liittyvien riskien lisääntyessä (uudet tekniikat synnyttävät uusia riskejä) teknologian kehittämiseen ja soveltamiseen liittyvät eettiset kysymykset nousevat tulevaisuudessa yhä keskeisemmälle sijalle. Tiedon ja teknologian moraalinen ulottuvuus on se punainen lanka, joka voisi yhdistää tietoyhteiskunnan ja kestävän kehityksen. Tietoyhteiskunta ja kestävä kehitys ovat paljon käsiteltyjä ja kiisteltyjä asiakokonaisuuksia. Ne voidaan nähdä idealistisina ja kategorisesti tavoiteltavina päämäärinä. Kuitenkin ne voidaan toteuttaa käytännössä jopa alunperin merkitsemänsä sisällön vastaisena. Niitä voidaan manipulointimielessä käyttää oikeutuksena toiminnalle, joka onkin vahingollista joko ihmisen tai ympäristön hyvinvoinnille. Tietoyhteiskunta voidaan nähdä kapean välineellisenä siten, että välineistä muodostuu lopulta käsitteen sisältö. Tällöin on kyse luonnollisesti dystopiasta. Tietoyhteiskunta voidaan nähdä välineellisenä (tällä kertaa myönteisessä merkityksessä) myös siinä mielessä, että se tarjoaa teknisen infrastruktuurin ja toimintamallin kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Tietoyhteiskunta ei kuitenkaan kehity automaattisesti kestävän kehityksen mukaiseksi, vaan se edellyttää tietoista, hallittua työskentelyä siihen suuntaan. Auli Keskinen korosti Kesty-kolumnissaan ( ) monitieteisyyden ja holistisuuden merkitystä pohdittaessa kestävän kehityksen ja tietoyhteiskunnan välisiä ja yhteisvaikutuksia. Väitöskirjassaan hän kuvasi, kuinka Suomessa näitä kahta aluetta on kehitetty pitkälti toisistaan irrallaan. Kesty-tutkimusohjelman läpäisevänä periaatteena tulisikin olla integroiva tarkastelutapa sekä teoriassa että käytännössä. Kaiken tiedon ja teknologian soveltamisen arvon kriteeriksi nousee tulevaisuudessa käyttötarkoituksen moraalinen arviointi. Tietoyhteiskunnassa käytettävän tekniikan arviointi tapahtuisi kahdella tasolla: toisaalta sen mukaan miten tekniikka itsessään on kestävän kehityksen mukaista, toisaalta miten sen soveltaminen edistää kestävää kehitystä tietoyhteiskunnassa esimerkiksi puhtaampien tuotantotekniikoiden tai aineettoman tuotannon lisäämisen muodossa.

3 3 etiedon e viittaa moniin ulottuvuuksiin eli lyhyt kuvaus etiedon seitsemästä ulottuvuudesta etiedon kirjain e viittaa moniin ulottuvuuksiin, joilla on enemmän tai vähemmän aktiivinen ja merkityksellinen kytkentä toisiinsa (kuva 1). etiedon tutkimusavaruudessa on seitsemän ulottuvuutta, joista neljä on sisällöllistä pääulottuvuutta ja loput kolme metodeihin, näkökulmiin tai perspektiiveihin liittyvää ulottuvutta. etiedon ensimmäinen e-ulottuvuus Ensinnäkin e viittaa tietoyhteiskuntaan ja elife käsitteeseen. Tällöin on kyseessä luonnollisesti elektroninen ulottuvuus. Tietoyhteiskunta rakentuu yhä enenevässä määrin sähköisten toimintojen ja virtuaalikulttuurin pohjalle. Sähköiset yhteydet tietokoneita ja tietoverkkoja hyväksikäyttämällä mahdollistavat etäläsnäolon (tai voinemme sanoa myös e-läsnäolon) muodossa tapahtuvan toiminnan ja vuorovaikutuksen, joka puolestaan yhdistyy fyysiseen toimintaan ja vuorovaikutukseen. Elektroniikka sanassa itse asiassa yhdistyvät kestävän kehityksen tietoyhteiskunnan molemmat kontekstit: toisaalta luonto ja toisaalta tietoyhteiskunnan saumausaine elektroniikkapohjainen ICT. Elektroniikka pohjaa kreikan kielen sanaan elektron, joka tarkoittaa meripihkaa. Jo joonialaisen luonnonfilosofian varhaisin edustaja Thales (n ekr.) aikanaan tunsi meripihkaa hierottaessa syntyvän hankaussähkön. Tästä ilmiöstä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1600 modernissa fysiikassa nimitystä electrica. etiedon toinen e-ulottuvuus etiedon toinen pääulottuvuus on ekologinen lähestymistapa ja ylipäänsä ympäristönsuojeluun tähtäävä ympäristötietoisuus (environmentalismi). Kestävän kehityksen mukainen tietoyhteiskunta kytkee ekologisen tarkastelun elektroniseen toimintamalliin ja struktuuriin. Ekologinen e ehdollistaa tietoyhteiskunnan arvioinnin ympäristönäkokulmasta. etieto hankkeessa edistetään tietoyhteiskunnan ekologisen läpinäkyvyyden periaatetta ja sen voimistamiseksi kehitetään ja hyödynnetään erilaisia instrumentteja (mm. indikaattorit, ekologinen jalanjälki, skenaariot). Tähän ekologiseen ulottuvuuteen kytkeytyy kiinteästi vielä yksi e eli energian tehokkaaseen käyttöön, säästämiseen ja uusien muotojen kartoittamiseen liittyvät haasteet.

4 4 etiedon kolmas e-ulottuvuus etiedon kolmas e merkitsee ekonomisen eli taloudellisen kestävyyden ulottuvuutta. Toisin sanoen kestävän kehityksen tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia tarkastellaan myös taloudellisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Tällöin taloudellisuus voi viitata sekä talouden terveeseen kehitykseen että säästäväisyyden näkökulmaan toisin sanoen siihen, voidaanko ympäristömyötäisillä tietoyhteiskuntasovelluksilla päästä myös taloudellisesti terveellä pohjalla olevaan toimintaan. etiedon neljäs e-ulottuvuus Neljäs etiedon pääulottuvuus viittaa sosiaalisesti kestävään kehitykseen. Siinä korostetaan eettisyyden ja elämäntavan näkökulman mukaan tuomia merkityksiä ja vaikutuksia tietoyhteiskunnan rakentamiseen. Tämä liittyy kysymykseen siitä, mikä on tietoyhteiskunnan henkinen pääoma. Mitkä ovat ne arvot ja henkiset ominaisuudet, joista kyseinen henkinen pääoma muodostuu? Onko tietoyhteiskunnan toimijoilla kykyä elää moraalista ihmiset ja ympäristön huomioonottavaa elämää, jossa hyödynnetään teknologisia innovaatioita. etiedon viides e-ulottuvuus Metodisessa mielessä etiedon e viittaa myös evaluointiin, sillä etieto on tutkimus- ja kehittämishankkeen lisäksi evaluointihanke. Evaluoinnin kohteena on juuri edellä kuvattujen e-ulottuvuuksien toteutumisen ja tavoitteenasettelujen arviointi. Tarkastelun kohteena ei ole pelkästään tarkasteltavien hankkeiden eli ennen kaikkea henkilökohtaisen navigoinnin (NAVI) ja etätyön (ework) kärkihankkeiden sisältämät potentiaalit kestävän kehityksen tietoyhteiskunnan toteuttamiseksi. Lisäksi analysoidaan sitä, mihin ko. hankkeet näyttävät parhaillaan kehitystä vievän. Samalla on nähtävä myös hankkeiden mahdollisesti sisältämät riskit, uhat ja kehityksen varjopuolet. Sitä kautta päästään pureutumaan niihin aihekohtiin, mitkä ovat tärkeitä. Näitä testataan muun muassa indikaattoreiden avulla. Lisäksi esitetään missä tietoyhteiskunnan kestävää kehitystä edistävät potentiaalit sijaitsevat ja miten niitä voitaisiin parhaiten hyödyntää. etiedon kuudes e-ulottuvuus etiedon ote on tulevaisuudentutkimuksellinen. Kuudes e viittaa ennakointiin (foresight). Tulevaisuudentutkimuksessa ennakointi on alue, jossa kehityksen suuntia ja sisältöjä pyritään proaktiivisesti hahmottamaan ja mahdollisuuksien mukaan ajoittamaan. Ennakoinnissa hyödynnetään trendien ja selkeiden kehitysnäkymien rinnalla heikkoja signaaleja ja

5 5 epäjatkuvuuksien optioita. Ennakoinnin avulla pyritään tulevaisuuden mukanaan tuoman epävarmuuden ja muutoksen hallintaan. etiedon seitsemäs e-ulottuvuus Tavoitteellisella tasolla etiedon e viittaa tietoyhteiskuntakäsitteen, -sisältöjen ja -kehityksen evoluutioon. Tietoyhteiskunnan retoriikasta, myyteistä, paradokseista ja illuusioista suodatetaan kriittisesti kestävän kehityksen mukaisen tietoyhteiskunnan eli ekotietoyhteiskunnan visio ja missio. Sen tavoitteena on tuottaa ja työstää tietämystä siitä, millä keinoin saadaan kehityksen kurssia kammettua kohti hyvää tietoyhteiskuntaelämää sekä ihmisen että ympäristön kannalta. Teknologiadeterministisen ja itseisarvoisen laitekeskeisyyden sijaan painotetaan ekotietoyhteiskunnan operationalisoinnissa käyttäjien eli ihmisten todellisia tarpeita. Hankkeessa tuodaan arvoketjut ja eettinen näkökulma mukaan tietoyhteiskunnan toimintojen ympäristövaikutusten arviointiin. elektroninen ekologinen etieto ekonominen eettinen elämäntapaan liittyvä Kuva 1. etiedon ulottuvuuksien kokonaisuus ja oppimisen areena.

6 6 Kyseessä on kaiken kaikkiaan oppimisprosessi, jossa etieto hanke tuottaa tarvittavaa tietoa ja tietämystä tietoyhteiskunnan keinoja hyödyntävien ympäristömyötäisten toimintamallien käyttöönottamiseksi e-ulottuvuuksien muodostamassa kokonaisuudessa. Kyky valjastaa tietoyhteiskunta kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseksi edellyttää tietoa niistä kriteereistä, minkä mukaan tietoyhteiskunta on (asuminen, työnteko, liikkuminen, vapaa-aika, elämäntavat, tuotanto, kulutus) kestävän kehityksen mukainen. Lisäksi tarvitaan niiden keinojen ja mekanismien luomista ja tuntemista, joiden avulla kehitystä voidaan ohjata haluttuun suuntaan. Ihminen-kone - käyttöliittymä käyttäjäystävällisyys ympäristöystävällisyys sosio-kulttuurinen alusta ekologinen alusta teknis-taloudellinen alusta Kuva 2. Yhdistetty käyttäjä- ja ympäristöystävällisyys ihminen-kone käyttöliittymän kehittämisen tavoitteena.

7 7 Hyvä ekotietoyhteiskunta on yhtä aikaa sekä käyttäjäystävällinen että ympäristöystävällinen (kuva 2). Lisäksi sen eri osa-alueilla ja toimijoiden suhteen vallitsee digitaalinen tasapaino. Digitaalinen tasapaino merkitsee tietoyhteiskunnan toimijoille digitaalisen toimintaympäristön rakenteiden ja palveluiden saatavuutta, riittävyyttä, toimivuutta, luotettavuutta, laadukkuutta, yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoista monipuolisuutta. Digitaalinen tasapaino tarkoittaa yksilötasolla lisäksi sitä, että yhteiskunnan toimintojen suorittaminen on mahdollista myös ilman monimutkaisia teknisiä järjestelmiä ja laitevarusteluja. Yhteiskunnan perusinfrastruktuurin muuttaminen tällaiseksi kehykseksi, jonka sisällä ihmiset voivat tietoyhteiskunnassa elää hyvää elämää ja arvokasta arkea toimintansa ympäristövaikutukset vastuullisesti huomioon ottaen, on mittava haaste suomalaisen tietoyhteiskunnan rakentamisessa. Olennaista on ymmärtää, että tietoyhteiskunnan ympäristöagenda kattaa muutakin kuin luovimista ekologisten katastrofiuhkien välissä. Se merkitsee ihmisen identiteetin tunnistamista osana luontoa sekä pyrkimystä luoda yhteiskunta, joka on kestävän kehityksen mukainen kaikissa ulottuvuuksissaan. Vaatii viisautta käyttää antiikin mytologian teknologiatitaani Prometheuksen tuomaa valoa tietoa ja teknologiaa siten, että ympäristöllä ja yhteiskunnalla on tulevaisuus vielä seuraavalla vuosituhannellakin.

8 8 Kirjallisuutta Castrén & Pietilä-Castrén (2000): Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena, Antiikin käsikirja, Helsinki, 644 s. Heinonen (2000a): Heinonen, Sirkka, Prometheus Revisited Human Interaction with Nature through Technology in Seneca. Doctoral dissertation. Helsinki University. Commentationes Humanarum Litterarum Vol. 115, the Finnish Society of Sciences and Letters, Helsinki, 232 p. Heinonen (2000b): Heinonen, Sirkka, Etäläsnäolon liikenteelliset ja ympäristölliset vaikutukset. LYYLI-raporttisarja 21, ISBN , Helsinki 2000, 136 s. + 6 liites. Heinonen et al. (2001): Heinonen, Sirkka, Jokinen, Pekka & Kaivo-oja, Jari, The Ecological Transparency of the Information Society. Futures, vol 33, Kahilainen (2000): Kahilainen, Juha, Kohti kestävää verkostoyhteiskuntaa. Kestävä kehitys ja yhteiskunta. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö 409, Helsinki, 63 s. Keskinen (1999): Keskinen, Auli, Towards User Empowerment. On Development of Utilization of Information and Communications Technology in Decision Making of Administrations. Doctoral dissertation. Studia Politica Tamperensis No.6. University of Tampere. Department of Political Science and International Relations. 295 p. Wilenius et al. (2001): Wilenius, Markku, Heinonen, Sirkka, Hietanen, Olli & Kiiskilä, Kati, Ekotietoyhteiskunta: Kriteerit ja toimintamahdollisuudet (E-Tieto). Esitutkimusraportti. Turun kauppakorkeakoulu, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turku 19 s. Yhteystiedot: FT Sirkka Heinonen, erikoistutkija VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka PL 1800, VTT (käyntiosoite: Lämpömiehenkuja 2C) puh , gsm sirkka.heinonen@vtt.fi