Teknologian yhteiskunnallisesta merkityksestä eli tarina siitä heiluttaako "teknologiahäntä ihmiskoiraa" vai päinvastoin

Transkriptio

1 Artikkeli julkaistu Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Futura-lehdessä 2/2001, s FT Sirkka Heinonen/VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka Teknologian yhteiskunnallisesta merkityksestä eli tarina siitä heiluttaako "teknologiahäntä ihmiskoiraa" vai päinvastoin Monimutkaistuviin teknologioihin perustuva yhteiskunta tulee entistä haavoittuvaisemmaksi teknologiariippuvuutensa takia. Tietoyhteiskunta muodostuu riskiyhteiskunnaksi siirryttäessä biotekniikan, nanotekniikan ja geenitekniikan kehityksen askeleiden myötä bioyhteiskuntaan. Tietotekniikan ja biotekniikan yhdistävässä bioinformatiikassa saattaa piillä kuluvan vuosisadan keskeinen teknis-taloudellinen kasvu- ja kehitysalusta. Kriittisenä haasteena on kuitenkin ihmisen ja koneen käyttöliittymien tasapainoinen kehittäminen ja tekniikan roolin monipuolistaminen renkinä vaan ei isäntänä. Teknologian seurausvaikutusten tutkimisen, arvioinnin ja ennakoinnin tulisi olla luonteva osa tutkimustoimintaa ei vain teknologian tutkimuksen yksiköissä, vaan horisontaalisesti myös muissa tutkimuslaitoksissa. Suomalaiseen tulevaisuudentutkimukseen tulisi saada vakiinnutettua teknologian kehittämisen vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan kartoittava tietoyhteiskuntatutkimustraditio. Tietoyhteiskunnan kehittäminen on usein muotoutunut teknispainotteiseksi tietokoneyhteiskunnan rakentamiseksi. Kuitenkin tietoyhteiskunnan teknologioiden kehittäminen tulisi aina olla yhteydessä niihin kytkeytyvien sosiokulttuuristen seurausvaikutusten arviointiin ja ennakointiin. Tietoyhteiskunnan kehittämistä on kriittisesti arvioitava mahdollisuuksien ja riskien näkökulmasta osana yleistä yhdyskuntien kehittämistä. Suomen uusittua kansallista tietoyhteiskuntastrategiaa on lähdetty toteuttamaan nk. kärkihankkeiden muodossa ( Olen ehdottanut Suomen profiloitumista tietoyhteiskunnan kehittäjämaana nimenomaan kestävän kehityksen edistämismielessä. Ympäristöklusterin rahoittamassa KESTY tutkimusohjelmaan kuuluvassa tutkimushankkeessa Ekotietoyhteiskunta: Kriteerit ja toimintamahdollisuudet (etieto) luodaan kriteereitä sen arvioimiseksi, missä määrin tietoyhteiskuntakehitys on kestävän kehityksen mukaista. Tutkimushanke tukee tietoyhteiskunnan muiden kärkihankkeiden toteuttamista tästä näkökulmasta. Kehitettävien arviointi-instrumenttien avulla on mahdollista ohjata toimintaa ja tietoyhteiskuntakehitystä ympäristömyötäiseen suuntaan yhteiskunnan eri sektoreilla. Hanke toteutetaan yhteistyössä Turun tulevaisuuden tutkimuskeskuksen, VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan, Tampereen teknillisen korkeakoulun liikenne- ja kuljetustekniikan ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kanssa ( Tutkimushanke perustuu pitkälti ideaan tietoyhteiskunnan ekologisesta läpinäkyvyydestä, jonka avulla yhteiskunnan toimintojen ja tieto- ja viestintätekniikoiden kehittämisen ja soveltamisen syy-seuraussuhteet ja vaikutukset ympäristölle olisivat paremmin nähtävillä, ymmärrettävissä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa ohjaamassa (Heinonen et al. 2001).

2 2 Teknologinen elämäntapa "villipalmuja" vai käyttöarvoa? Teknologian läpitunkevuus kaikilla elämänaloilla niin työssä, tuotannossa, asumisessa, liikkumisessa, vapaa-ajalla on itsestään selvänä pidetty ilmiö. Teknologia on tullut erottamattomaksi osaksi ihmisten ja yhdyskuntien elämää. Voidaankin kyynisesti todeta, että elämme teknologiayhteiskunnassa ja von Wrightin (1987, 64) luonnehdinnan mukaan olemme omaksuneet teknologisen elämäntavan. Tämä viittaa siihen, että kaikki toimintomme ovat sidoksissa teknologioiden tarjoamaan teknosfääriin. Teknologia ohjaa toimiamme ja ajatteluamme. Teknologian tutkimus on kuitenkin melko uusi tieteenala. Suomessa teknologian tutkimus ei ollut kymmenen vuotta sitten vielä edes lapsenkengissä (Lemola 2000, 5) lukuun ottamatta von Wrightin, Niiniluodon, Malaskan ja Pantzarin kaltaisten tekniikan filosofian kotimaisten pioneerien arvokasta panosta. Heidegger (1977) jo aikanaan korosti, että teknologian syvin olemus ei ole tekninen vaan liittyy laajempaan sosiokulttuuriseen kontekstiin, jossa teknologiaa sovelletaan. Teknologian kehittymisen huima vauhti edellyttää teknologian luonteen ja yhteiskunnallisen merkityksen syvällisempää pohdintaa. Teknologian pohjalla oleva antiikin kreikan sana tekhne viittasi laajempaan käsitteeseen. Se kattoi tekniikan lisäksi taiteen ja osaamisen. Teknologia voidaan myös mieltää instrumentaalisesti ihmistyötä säästäväksi koneeksi. Tässä mielessä teknologiaa on ollut ihmiskunnalla primitiivisistä kulttuureista alkaen. Teknologian ja ihmisen välisen suhteen pohdinnassa on syytä miettiä myös ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja sen muuttumista vuosisatojen myötä ja tulevaisuuteen sukellettaessa (Heinonen 2000a). Ihminen on kautta aikojen hyödyntänyt tekniikkaa niin leikkipainotteisessa homo ludens - kuin teknispainotteisessa homo faber -roolissaan. Tekniikan leikki- ja lelufunktio tulee kieltämättä korostetusti esiin kun katsellaan mobiilin, langattoman tietoyhteiskunnan kehittämiseen liittyvien uusien tuotteiden ja keksintöjen loputonta esiinmarssia. Koko internetkin voidaan nähdä kollektiivisena leluna, joka luo mahdollisuuden vaihtoehtoisuudelle ja omaperäiselle itsensä ilmaisulle. Inernet ilmentää kyberkulttuuria, jossa nettimaailman ihminen on toisaalta oman elämänsä sankari ja toisaalta jakaa itsensä ja yksityisyytensä muille virtuaalisuuden alttarilla. Tulevaisuudessa teknologian tutkimuksessa tulee puhtaasti teknisten tutkimusnäkökohtien rinnalla korostumaan teknologian kehittämiseen, suunnitteluun ja soveltamiseen liittyvät yhteiskunnalliset ja kulttuuriset aspektit. Teknologian roolin ja luonteen pohtimisessa voidaan kiteyttää seuraava kolmen v:n teesi: teknologia merkitsee vaurautta, valtaa ja vastuuta. Teknologian kehittäminen on kautta aikojen merkinnyt talouden kasvua ja vaurautta. Teknologia on myös valtakysymys, mikä usein tuntuu jäävän vähemmälle huomiolle. Baconin lause tieto on valtaa soveltuu myös teknologiaan: teknologia on valtaa. Näin ollen on merkittävää, kuka tekniikkaa kehittää ja toisaalta millä ehdoilla ja mihin tarkoituksiin teknologiaa kehitetään. Valta on sillä, joka suunnittelee teknologiaa. On helppo havaita teknologian tuotteita, jotka tuntuvat kehitetyn ikäänkuin vihittyjen salaseuralaisten käyttöön. Teknologian kehittäjällä on valtaa alistaa loppukäyttäjiä toimimaan kehitetyn teknotuotteen ehdoilla. Tekniikan todellinen arvo on kuitenkin viime kädessä aina sen käyttöarvo. Liian vaikeakäyttöiseksi suunnitellut laitteet ovat pelkkää "kuplateknologiaa", jolloin tekniikan kehittäjän valta murenee. Valtavirtauksena on ollut ketju: tiede keksii, teollisuus soveltaa ja kuluttaja sopeutuu (ks. esim. Pantzar 2000, 21). Se, että suomalaiset ovat nopeita omaksumaan kaikkea uutta tekniikkaa, on kuitenkin jossain määrin myytti. Nopea omaksuminen koskee ainoastaan tilannetta, jossa tekniikasta on aitoa hyötyä käyttäjälle. Matkapuhelinten nopea penetraatio on eräs kuvaava esimerkki. Sen sijaan on muistettava, että esimerkiksi leipäkone ei ole tehnyt läpimurtoa kuluttajarintamalla. Teknisen kehityksen huumassa pää olisi pidettävä

3 3 kylmänä ja sydän lämpimänä. Toisin sanoen kuluttajaa tulisi kuunnella jo tekniikan kehitysvaiheessa eikä vasta palautteen tasolla. Menestyäkseen tuotteen pitää olla teknisesti toteutettavissa ja taloudellisesti kannattava. Kulutusennusteissa kuitenkin laiminlyödään usein kolmas menestymisen ehto eli hyödykkeen tuottama käyttöarvo, joka määräytyy vasta kokemuksen kautta (Pantzar 2000, 20). Joitain vuosia sitten televisiossa esitetyssä "Villipalmut" elokuvassa tietoverkot ja viestintä valjastettiin vallan manipulointiin ja teknoshamanismin kulttiin. Tässä mediadystopiassa kolmiulotteiset keinotodellisuuden holonauhat olivat lopulta ihmissuhteita korvaavaa tulevaisuuden yhteiskunnan huumetta. Teknologia merkitsee siis aina vallan ohella vastuuta: teknologian kehittämisen vaikutukset ja riskit on otettava huomioon jo proaktiivisesti ennakolta. Sokraattisesta läksystä teknologiavisioihin Jatkuvasti monimutkaistuviin teknologioihin perustuva yhteiskunta muuttuu entistä kompleksisemmaksi sekä haavoittuvaisemmaksi teknologiariippuvuutensa takia. Tietoyhteiskunta fuusioituu yhä enemmän Ulrich Beckin (1986) kuvaaman riskiyhteiskunnan kanssa ja tämä kehityssuuntaus vahvistuu entisestään siirryttäessä biotekniikan, nanotekniikan ja geenitekniikan kehityksen askeleiden myötä bioyhteiskuntaan. Tietotekniikan ja biotekniikan yhdistävässä bioinformatiikassa saattaa piillä kuluvan vuosisadan keskeinen teknis-taloudellinen kasvu- ja kehitysalusta. Kaikessa teknologian tarkastelussa tulisi olla mukana näkökulmat sekä mahdollisuuksien että uhkien (riskien) luotaamiseen. Tämä liittyy tulevaisuudessa keskeisemmälle sijalle nousevaan kysymykseen siitä, miten voimme vaikuttaa teknologian kehitykseen eli toisin sanoen vastustaa teknologista determinismiä. Tällaisen teknologisen voluntarismin lähtökohtana on ajatus tekniikasta ihmisten tekemänä. Kyseisen kannan mukaan tekniikan kehittäminen riippuu ainakin jossain määrin ihmisten tahdosta. (Niiniluoto 2000, 30). Tekniikan ennustamisen (technological forecasting), teknologiaennakoinnin (technology foresight) ja tekniikan vaikutusten arvioinnin (technology assessment) pohjalta tavoitteeksi nousee tulevaisuudessa teknologian hallinta (technology management) sosio-kulttuuriselta ja eettiseltä näkökannalta teknis-taloudellisen lähestymistavan lisäksi. Meidän ei pidä oppia vain tuntemaan teknologiaa vaan hallitsemaan sitä ja sen seurauksia. Tämä saattaa olla kuitenkin liikaa vaadittu, sillä vuosituhansien saatossa ihminen ei ole oppinut sokraattista läksyään edes itsensä tuntemisesta saatikka sitten hallitsemaan itseään. Tällä hetkellä ajankohtaisimman apuvälineen kaukana tulevaisuudessa siintävään optimaaliseen teknologian hallintaan tarjonnee teknologiaennakointi. Parhaillaan keskustellaan siitä, tarvitseeko maamme oman kansallisen teknologiaennakoinnin, toteutettuna esimerkiksi paneelien muodossa. Suomi on sikäli hyvässä asemassa, että muiden maiden tekemistä teknologiaennakoinneista on saatavilla yksityiskohtaisesti raportoitua tietoa (Hjelt et al. 2001), minkä pohjalta mahdollisia virheitä voidaan helpommin välttää mahdollisesti tulevassa ennakointiprosessissa. Teknologian kehittämisen arviointiin liittyy tulevaisuudessa teknologiavisioinnin systematisointi organisaatioissa. Jokaisen organisaation, joka tutkii, kehittää ja soveltaa teknologiaa, tulisi panostaa teknologiavisiointiin. Hiljaisen tiedon käsitettä tutkiva professori Ikujiro Nonaka (2001) on korostanut, että kullakin organisaatiolla tulisi olla tietovisio näkemys siitä, millaista tietoa organisaatio tarvitsee ja haluaa kehittää menestyäkseen. Vastaavasti suomalaisilla yrityksillä tulisi olla työstetympi teknologiavisio, joka viittaa yhteiseen ymmärrykseen siitä, minkälaista teknologiaa yritysten tulee kehittää ja tutkia ja

4 4 johon olisi liitetty tietovisio siitä, mitä tietoa teknologiavision strategista toteuttamista varten tulisi hankkia ja työstää. Teknologia elämänhallinnan ja suorituskyvyn instrumenttina Yhä enenevässä määrin teknologiaa kehitetään elämänhallinnan instrumentiksi. Sen avulla ihminen voi toteuttaa itseään yhteiskunnassa erilaissa toiminnoissa. Teknologian tuotteita markkinoidaan elämänhallinnallisina apuvälineinä ja esimerkiksi vanhustenhuollossa saadaan arkea helpottavia inhimillisiä ratkaisuja käyttöön teknologian avulla. Sen sijaan perusteellista tutkimista ja pohdintaa vaativat vielä ne laajat kysymykset, jotka koskevat sitä, mitkä instrumentit, sovellukset ja teknologian tuotteet ovat tarpeellisia ja kenelle. Tulevaisuuden visioissa ihminen hallitsee uuden tekniikan avulla ennennäkemättömän tehokkaasti omaa kehoaan ja lähiympäristöään. Oman elämänsä hallitsija elää jatkuvassa vireystilassa. Uniaikaakin hyödynnetään aktiivisesti tietoisuutta manipuloimalla. Vuoden 2025 ihminen on kuin matkapuhelin, joka ladataan yöllä päivän tehtäviin. (Pantzar 2000, 201; 205). Matkapuhelinta on jo nykyaikana markkinoitu elämänhallinnan kaukosäätimenä. Tähän liittyy myös kysymykset tasa-arvosta teknologian hyödyntämisessä. Aiempi debatti tietoyhteiskunnan have ja have not ryhmistä eli A- ja B-luokan kansalaisista on edelleen relevantti, vaikka paljon kehitystä on tapahtunut teknologian saatavuudessa, sen käytön osaamisessa ja kustannusten pienenemisessä. Yhdysvaltalaiset tekno-optimistin arkkityypeiksi lukeutuvat Cetron ja Davies (2001) ennustavat digitaalisen kuilun ja syrjäytymisen asteittain häviävän Yhdysvalloista, koska afro- ja latino-amerikkalaiset saavuttavat hyvin nopeassa tahdissa valkoisten etumatkaa kotitietokoneiden omistamisessa. Heidän mukaansa kotitietokoneiden omistus tulee Yhdysvalloissa nousemaan nykyisestä 50 %:sta 80 %:iin vuoteen 2005 mennessä. Tähän kytkeytyy myös kysymys elämän hahmottamisesta tietoyhteiskunnan muuntuessa yhä enenevässä määrin virtuaaliyhteiskunnaksi, jossa monet toiminnot toteutetaan tieto- ja viestintätekniikoiden avulla etäläsnäolon periaatteella (Heinonen 2000b). Ajan ja paikan käsitteet saavat uudenlaisia ulottuvuuksia ja toteutusmuotoja, mutta miten ihminen hahmottaa fyysisen maailman ja virtuaalimaailman paikkojen ja tilojen väliset kytkennät? Tähän liittyy edelleen kysymys ihmisen omnipotenttisuuden illuusiosta. Kehittämänsä teknologian avulla hän arvelee hallitsevansa omaa elämäänsä ja yhteiskuntaa, vaikka todellisuudessa hän voi jäädä teknologian vangiksi tietoisena tai tiedostamattaan. Tietoyhteiskunnassa uusi syrjäytyneiden luokka muodostuu niistä, jotka ympärillä tulvivan teknohyökyjen puristuksissa eivät joko osaa hyödyntää ko. tekniikkaa tai kokevat teknisten laitteiden käytön kahlitsevuudessaan uuvuttavaksi. Oman elämän hallintaan voi siten pyrkiä joko hyödyntämällä optimaalisesti saatavilla olevia teknisiä laitteita ja ratkaisuja tai ääripäässä luopumalla ja välttämällä ko. tekniikoiden käyttöä. Tällöin huomio kiinnittyy have ja have not ryhmien sijaan tai ohella want ja want not jaotteluun. Suomessa jo ala-asteen alimmillakin luokilla alkaa olla sosiaalisia paineita lapsilla, joilla ei ole kännykkää käytössään. Maaliskuussa 2001 kolmella neljäsosalla kaikista suomalaisista oli matkapuhelin. Toisaalta heikkona signaalina on pantava merkille yksilöitä ja ryhmiä, jotka tietoisesti sanoutuvat irti tietoyhteiskuntakehityksestä ja sen teknovarustelusta, koska katsovat sen toimivan liiaksi markkinavoimien ja globalisaation ehdoilla. Tällaiset uusludditilaiset ryhmät voivat pohjata myös puhtaasti elämäntapaideologioihin tai uskonlahkoihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Amish-yhteisöt näkevät teknologian sofistikoidun kehittämisen pahan ilmentymänä. Autolla ja polkupyörällä ajo on kiellettyä, sen sijaan potkulaudalla ajo ja aurinko- ja tuulienergialla toimivat tekniset ratkaisut ovat sallittuja. Otetaanko tietoyhteiskuntakehityksessä riittävästi kantaa tällaisten want not ryhmien mahdollisuuksiin elää ja toimia täysipainoisesti?

5 5 Suvaitaanko kaikkien kukkien kukkia vai suljetaanko teknologisilla ratkaisuilla ja sovelluksilla pois ryhmiä, jotka eivät halua käyttää kyseisiä tekniikoita? Elämän ja keinoelämän symbioosi Ihmisen ja teknologian välinen kuilu on kapenemassa (teknologioita kehitetään ja niistä on enemmän tietoa saatavilla), sen sijaan ihmisen ja luonnon välinen kuilu on syvenemässä. Ihmisen ja koneen välinen kosketuspinta on teknologian toiminta-aluetta omimmillaan. Nousevaa tutkimustarvetta on monipuoliselle lähestymistavalle siihen, mitä merkitsee tulevaisuudessa vahvistuva ihminen/kone -fuusio (biotekniikka, geenitekniikka, nanoteknologia, solutietokoneet, tietokoneiden integrointi vaatteisiin eli wearable computing, virtuaaliyhdyskunnat). Tavoitteena tulevaisuudessa on ihminen/kone -yhdistelmän tehokkuuden parantaminen, mikä liittyy palvelevan teknologian käsitteeseen. Eri käyttäjä- ja ikäryhmissä teknologian rooli on toimia ihmisen orjana, ei päinvastoin. Edelliseen liittyen on pohdittava kysymystä tarpeista. Tarjolla olevan teknisten laitteiden ja sovellusten kavalkadista valitsemisen sijaan tekniikan kehittämistä olisi analysoitava käyttäjien tarpeiden pohjalta. Palvelevan teknologian piiriin kuuluu visio kehotietokoneista, jotka pystyvät tallentamaan, lajittelemaan ja hakemaan kaiken tiedon, mitä olemme lukeneet, kuulleet ja nähneet. Pantzar (2000, 199) kysyykin, olemmeko menossa maailmaan, jossa oma muistimme menettää merkityksensä. Ranskalainen filosofi Michel Serres (2000) maalaili äskettäisellä Suomen vierailullaan kuvan tietoyhteiskunnan ihmisestä, joka luovuttaa muistinsa tietokoneelle ja internetille, jolloin aivojen "kovalevyssä" vapautuisi tilaa luovuudelle ja uusille innovaatioille. Ennakoivan teknologian (anticipative technology) kehittämisen tarve lisääntyy tulevaisuudessa. Tulevaisuuden kone aistii ja ennakoi ihmisen, tavat, tarpeet ja toiveet. Teknologian kehittämiseen tullaan liittämään myös psykologisia ja tunteisiin liittyviä elementtejä. Tuntevan teknologian (affective technology) osana tunteita tulkitsevat tietokoneet (affective computing) tulevat lisääntymään. Jos tietokoneen äärellä ilmeesi on huolestunut eikä tekstien kirjoittaminen suju, kone saattaa lausua rohkaisevia sanoja. Robotit pyritään kehittämään ihmisen kaltaisiksi ja tähän etenkin japanilaisten ja yhdysvaltalaisten eteenpäin viemään robo sapiens -teemaan liittyy teknologian lajikehityshypoteesi. Hans Moravec puhuu elämästä elämän jälkeen eli postbiologisesta vaiheesta, jolloin ihmisen luoma keinoelämä ryhmänä nousee merkittäväksi toimijaksi. Teknologian monimutkaistuessa ja siihen liittyvien riskien lisääntyessä (uudet tekniikat synnyttävät uusia riskejä) teknologian kehittämiseen ja soveltamiseen liittyvät eettiset kysymykset nousevat tulevaisuudessa yhä keskeisemmälle sijalle. Erityisen tärkeää on tekniikan eettinen arviointi juuri ihmisen ja koneen käyttöliittymän kohdalla ja pohdittaessa elämän ja keinoelämän (A-Life) monimuotoista symbioosia. Kirjallisuutta Beck (1986): Beck, Ulrich, Risikogesellschaft. Auf dem Weg in eine andere Moderne. Suhrkamp, Frankfurt am Main (julkaistu suomeksi Riskiyhteiskunnan vastamyrkyt. Organisoitu vastuuttomuus. Vastapaino, Tampere 1990). Cetron et Davies (2001): Cetron, Marvin & Davies, Owen, Trends Now Changing the World: Economics and Society, Values and Concerns, Energy and Environment. The Futurist 1/2001.

6 6 Heidegger (1977): Heidegger, Martin, The Question Concerning Technology, Teoksessa: Heidegger, Martin, The Question Concerning Technology and Other Essays. New York. Heinonen (2000a): Heinonen, Sirkka, Prometheus Revisited Human Interaction with Nature through Technology in Seneca. Doctoral dissertation. Helsinki University. Commentationes Humanarum Litterarum Vol. 115, the Finnish Society of Sciences and Letters, Helsinki, 232 p. Heinonen (2000b): Heinonen, Sirkka, Etäläsnäolon liikenteelliset ja ympäristölliset vaikutukset. LYYLI-raporttisarja 21, ISBN , Helsinki 2000, 136 s. + 6 liites. Heinonen et al. (2001): Heinonen, Sirkka, Jokinen, Pekka & Kaivo-oja, Jari, The Ecological Transparency of the Information Society. Futures, vol 33, Hjelt et al. (2001): Hjelt, Mari, Luoma, Päivi, van de Linde, Erik, Ligtvoet, Andreas, Vader, Janneke & Kahan, James, Kokemuksia kansallisista teknologiaennakoinneista. Experiences with national technology foresight studies. Sitran raportteja 4, Helsinki, 200 s. Lemola (2000): Lemola, Tarmo (toim), Näkökulmia teknologiaan. Gaudeamus, Helsinki, 284 s. Niiniluoto (2000): Niiniluoto, Ilkka, Tekniikan filosofia. Teoksessa: Lemola, Tarmo (toim), Näkökulmia teknologiaan. Gaudeamus, Helsinki, Nonaka (2001): Nonaka, Ikujiro, Foundations of Knowledge Creations and Innovations. Alustus "Helmiä kalastamassa Avauksia tietämyksen hallintaan" -loppuraportin julkistamisseminaarissa eduskunnassa Tutkaksen tilaisuudessa Pantzar (2000): Pantzar, Mika, Tulevaisuuden koti. Arjen tarpeita keksimässä. Otava, Helsinki, 285 s. Serres (2000): Serres, Michel, Les nouvelles technologies. Tietoyhteiskuntaa koskeva alustus ranskalais-suomalaisessa tietoyhteiskuntaseminaarissa Finlandia-talolla von Wright (1987): von Wright, Georg Henrik, Humanismi elämänasenteena. Helsinki. (1.painos 1981). Yhteystiedot: FT Sirkka Heinonen, erikoistutkija VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka PL 1800, VTT (käyntiosoite: Lämpömiehenkuja 2C) puh , gsm sirkka.heinonen@vtt.fi