Hyvää (t)yötä Suomi. SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin 2015

Transkriptio

1 Hyvää (t)yötä Suomi SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin 2015

2 Tammikuu 2015 Lisätiedot: Olli Koski puhelin Tilaukset: SAK puhelin

3 SISÄLTÖ JOHDANTO: TULEVAISUUDEN SOPIMUSYHTEISKUNTA TYÖTÄ ENEMMÄN... 4 Tilanne... 4 Talouspolitiikan yleinen linja: fokus työllisyyteen... 4 Tulopolitiikka on työkalu, jota kannattaa käyttää... 4 Tuloloukuista eroon oikeudenmukaisesti... 5 Työvoimapolitiikan renessanssi... 5 Lisää asuntoja = enemmän työllisiä... 7 Tartutaan mahdollisuuksiin uuden työn luomiseksi... 8 EU edistämään työllisyyttä TUOTTAVUUS PAREMMAKSI Tilanne Työehtosopimukset edistävät tuottavuutta Reilua kilpailua työehtoja noudattaen Koulutuspolitiikka vastaamaan uusia haasteita Ammattitutkinto perusasteen koulutuksen varassa oleville Suomi tarvitsee lisää keskisuuria ja suuria yrityksiä Omistajapolitiikalla edistettävä kasvua Perusasiat kuntoon infrastruktuuriin satsaamalla Ilmasto ja energiapolitiikka edistämään tehokasta teollisuutta Henkilöstön innovaatiot käyttöön Julkinen sektori mukaan parantamaan tuottavuutta ja tuloksellisuutta TULOEROT PIENEMMIKSI Tilanne Hyvinvointipalvelut palkansaajaperheiden tukena Veropolitiikkaan järkevää progressiota Kiinteistöverosta oikeudenmukaisempi Arvonlisäverotuksesta selvitys Verovuoto ja veroparatiisit kuriin TURVALLISUUTTA TYÖELÄMÄÄN Tilanne Ansioturva vakuuttaa globalisaation riskejä vastaan Työeläke on jälkipalkkaa Työterveyshuollon saatavuutta parannettava Työsuhdeturva ja epätyypilliset työsuhteet Osaamisen kehittäminen työelämässä luo turvaa Harmaata taloutta torjuttava työelämässä Hankintalain edistettävä laadukkaita ja kestäviä hankintoja... 31

4 SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin JOHDANTO: TULEVAISUUDEN SOPIMUSYHTEISKUNTA Suomen menestys on lähes koko itsenäisyyden perustunut yhdessä sopimiseen. Itsenäisyytemme alkuaikoina koimme myös kovaa vastakkainasettelua, mutta valtaosin Suomea on rakennettu hyvällä yhteistyöllä on puhuttu jopa työn ja pääoman liitosta. Sadassa vuodessa maailma on muuttunut. Paljon on tapahtunut myös kymmenen viime vuoden aikana: Maailmanlaajuiset talous- ja työmarkkinat ovat haastaneet Suomen uudenlaiseen tekemiseen. On oltava riittävän valpas vastaamaan muutoksiin toimintaympäristössä, mutta myös pidettävä kiinni hyväksi koetuista vahvuuksista. Suomalainen sopimusyhteiskunta ja kolmikantayhteistyö, jolla on saavutettu hyviä tuloksia niin kansantaloudessa kuin kansalaisten ostovoimassa, on pidettävä talouspolitiikkamme työkalupakissa myös tulevaisuudessa. Viime vuosina kolmikantaisesti tehdyt laajat työmarkkinasopimukset ovat luoneet hyvän perustan paremmalle talouskasvulle ja työllisyydelle. Yhteistyö on toiminut vaikeinakin aikoina. Kun Suomi juhlii vaalikauden puolivälissä itsenäisyytensä sadatta vuotta, on hyvä, että yhteisen tekemisen tapaa hahmotellaan yhteisymmärryksessä myös uudelle vuosisadalle. Kun ympäristömme muuttuu, asioita on voitava tarkastella eri näkökulmista ja eri tavoin kuin ennen. SAK haluaa jatkossakin pitää heikomman puolta työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Palkansaajille on tarjottava turvaa talouden ja työelämän muutoksessa. Oikeudenmukaisuuden tarve ei häviä maailmasta eikä Suomesta. Tavoitteena on turvata vapaus ja oikeus hyvään elämään kaikille kansalaisille riippumatta tuloista tai varallisuudesta. Eduskuntavaalien keskusteluja varten SAK on valmistellut Hyvää (t)yötä Suomi - ohjelman. Etsimme neljä merkittävintä kehittämiskohdetta Suomessa ja jaoimme keinot näiden neljän tavoitteen alle.

5 4 Hyvää (t)yötä Suomi 1. TYÖTÄ ENEMMÄN Tilanne Suomen työllisyysaste on jämähtänyt lähes pysyväisluonteisesti muiden Pohjoismaiden alle. Viime vuosina työpaikkoja on menetetty etenkin teollisuudesta, mutta taloustaantuman pitkityttyä myös palvelualojen tilanne on poikkeuksellisen heikko. Julkisella sektorilla työntekijöiden määrää on vähentänyt osittain epäonnistunut tuottavuusohjelma ja verotulojen kuihtuminen. Oikeudenmukaiseen, vauraaseen ja osallistavaan hyvinvointiyhteiskuntaan voidaan päästä vain yhtä tietä: parantamalla työllisyyttä. Tarvitaan toimenpiteitä, jotka kohentavat sekä työn kysyntää että tarjontaa. Talouspolitiikan yleinen linja: fokus työllisyyteen Seuraavien vuosien aikana talouspolitiikan päätehtävänä on parantaa talouskasvua ja työllisyyttä. Suomen vientialojen kilpailukykyä on vahvistettava kehittämällä pitkäjänteisesti toimintaympäristöä ja innovaatiojärjestelmää. Samaan aikaan palvelualojen työllistämisedellytyksiä ja tuottavuutta on parannettava. Julkiset palvelut ja sosiaaliturva ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Julkisen talouden rahoituksesta on huolehdittava varmistamalla riittävä työllisyys ja sen myötä kattava veropohja. Verotuksella on varmistettava riittävät verotulot hyvinvointipalveluihin ja sosiaaliturvaan, samaan aikaan on tasattava tuloeroja. Julkisten palvelujen tuloksellisuutta on kehitettävä toimeenpanemalla kunnianhimoinen palvelurakenneuudistus. Myös kuntarakennetta on edelleen kehitettävä vahvojen peruskuntien saavuttamiseksi. Työllisyyttä tukevan suhdannepolitiikan harjoittaminen on mahdollista, jos julkisen talouden kestävyys on varmistettu. Suomen velkasuhde on saatava hallintaan ja talouskasvun myötä alenevalle uralle. Maltilliset velkatasot mahdollistavat elvyttävän politiikan seuraavassa taantumassa. Järkeviä, kasvua ja työllisyyttä vahvistavia investointeja on uskallettava tehdä myös jatkossa. Seuraavan hallituksen on syytä asettaa realistinen ja kunnianhimoinen työllisyystavoite. Tulopolitiikka on työkalu, jota kannattaa käyttää Suomen hintakilpailukyvystä huolehtiminen on rahaliiton oloissa tärkeää. Työmarkkinajärjestöt totesivat tämän yksimielisesti Tulopoliittisen selvitystoimikunnan raporteissa jo rahaliiton jäsenyyttä valmisteltaessa. Tilanne ei ole muuttunut. Keskitetty tulopolitiikka on oleellinen työväline pyrittäessä parantamaan Suomen kilpailukykyä tulevina vuosina. Kilpailukyky heikkeni finanssikriisin aikana, kun tulopolitiikasta epäviisaasti luovuttiin ja kun samaan aikaan Nokian ja metsäteollisuuden vaikeudet supistivat radikaalisti kansantalouden tuotannollista pohjaa. Myöskään tulevaisuudessa työn hinta ei ole Suomen ensisijainen kilpailukeino. Tärkeintä on varmistaa edellytykset tuottavuuden kasvulle, joka mahdollistaa edelleen hyvän palkkatason.

6 SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin Lähivuosina on tärkeää turvata ostovoima sovittamalla yhteen vero- ja palkkapolitiikka. On perusteltua edistää suomalaista sopimisen mallia ja ratkaisuja, joilla sekä turvataan suotuisa ostovoiman kehitys että parannetaan työllisyyttä ja kilpailukykyä. Tuloloukuista eroon oikeudenmukaisesti Tuloloukut eivät ole työllisyyden suurin tai merkittävä este. Työttömyys johtuu yleensä siitä, että töitä ei ole riittävästi. Ei siitä, ettei töihin kannattaisi mennä. Silti tuloloukkujen purkaminen on erittäin tärkeää. Kyse on myös oikeudenmukaisuudesta: Työtä tekemällä on voitava parantaa taloudellista tilannettaan. Ei ole moraalisesti oikein, että tuloloukuilla syrjäytetään kansalaisia työelämästä. Työnteon taloudellisen kannustavuuden ratkaisee, kuinka paljon käytettävissä olevat tulot kasvavat töihin mentäessä. Kannustavuutta voi siis parantaa joko leikkaamalla työttömiltä tai tukemalla työssäkäyviä. Heikoimmassa asemassa olevien tukia ei pidä leikata, joten vaihtoehdoksi jää parantaa työssäkäyvien taloudellista asemaa. Erilaisia sanktioita on jo tarpeeksi, työllistymistä edistävien toimenpiteiden vaikuttavuutta on nyt kohennettava. Työkyvyttömyyseläkkeen ja palkan yhteensovittamista on helpotettava. Este töihin paluulle ovat nykyiset jäykät tulorajat, joiden ylittäminen leikkaa eläkkeen kokonaan pois. Eläkkeen pitäisi pienentyä vähitellen tulojen kasvaessa. Asumistuen sovittamista tuloihin on helpotettava, jotta tukeen olisi oikeus myös pienipalkkaisilla työssäkäyvillä. Asumistuen nopea leikkautuminen tulojen noustessa nostaa työllistymisveroastetta. Emme tarvitse uusia sanktioita, vaan laadukasta sosiaalista kuntoutusta ja työvoimapolitiikkaa. Osallistavan sosiaaliturvan ja kuntouttavan työtoiminnan avulla luodaan mahdollisuuksia työllistymiseen ja lisätään osallisuutta yhteiskunnassa. Viranomaisten välistä yhteistyötä on parannettava ja työttömän osallisuutta työllistymispolkunsa rakentamiseen edistettävä. Pienten palkkojen verotusta on kevennettävä. Verotuksella ei pidä rangaista siirtymistä töihin. Lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien työllistymistä on tuettava työtulovähennyksen lapsikorotuksella. Päivähoitomaksuja pitäisi alentaa ja suhteuttaa hoitoaikaan. Korkeat päivähoitomaksut voivat osaltaan vähentää pienten lasten vanhempien houkutusta palata työelämään. Maksut tulisi asettaa käytön mukaan, jotta osa-aikatyö ei edellytä täyden päivähoitomaksun maksamista. Työvoimapolitiikan renessanssi Työvoimapolitiikalla on tärkeä merkitys työttömyyden torjunnassa. Sen avulla helpotetaan uuden työn löytämistä sekä osaamisen päivittämistä vastaamaan uusien töiden vaatimuksia. Työvoimapalveluiden ja -hallinnon uudistaminen vuonna

7 6 Hyvää (t)yötä Suomi 2013 ei ole tuonut toivottua positiivista vaikutusta työttömyyden hoitoon. Samalla kun taloustaantuman johdosta työttömien määrä kasvoi rajusti, valtion tuottavuusohjelma vähensi TE-toimistoista työntekijöitä ja työttömien aktivointi kääntyi laskuun. Vuoden 2013 alusta voimaan tullut nuorisotakuu on lisännyt nuorten työllistymiseen ja kouluttautumiseen liittyvää keskustelua ja yhteiskunnallisia toimia. Nuorisotyöttömyys on kuitenkin kasvanut edelleen ja osin myös vaikean taloustilanteen takia. Nuorisotakuun todellinen toteutuminen on edelleen tärkeää. Lisäksi on kehitettävä uusia avauksia palveluiden parantamiseksi. Esimerkiksi etsivän nuorisotyön kanssa tehdystä yhteistyöstä on hyviä kokemuksia. Nuorten palkkaamista tukevaa Sanssi-korttia tulisi markkinoida nykyistä tehokkaammin, koska keskeinen syy sen hyödyntämättömyyteen on tiedon puute. Pitkäaikaistyöttömyys on viime vuosien aikana kasvanut tasaista tahtia. Yli pitkäaikaistyöttömän määrä on hälyttävä korkea. Kuntien vastuuta pitkäaikaistyöttömien hoidossa on lisätty, ja työvoiman palvelukeskusten toimintamalli ulotetaan koko maahan vuoden 2015 alusta. Uudet keinot auttavat tilanteen korjaamisessa vain, jos moniammatillinen yhteistyö työttömien palvelujen turvaamiseksi saadaan toimimaan. Työvoimapolitiikan resurssit on turvattava. Työ- ja elinkeinotoimistojen on pystyttävä tarjoamaan henkilökohtaista palvelua kaikille sitä tarvitseville työttömille. Kuntien vastuuta työvoimapolitiikassa on viime vuosina lisätty. Kunnille on osoitettava vastuiden hoitoon riittävät voimavarat. Työvoimapalvelujen tarjontaa ja työttömien mahdollisuuksia aktiivitoimiin on lisättävä. Nuorisotakuun todellinen toteutuminen on tärkeää. Nuorten työllisyyden edistämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan politiikan eri sektorien yhteisiä toimia sekä parempaa tiedottamista. Pitkäaikaistyöttömyyden hoitaminen edellyttää vahvaa moniammatillista yhteistyötä. Maahanmuuttajat ovat työllistyneet valtaväestöä selkeästi huonommin ja ovat heikommassa asemassa muun muassa hakiessaan töitä. Tämän vuoksi on tärkeää, että maahanmuuttajien edellytyksiin työllistyä sekä tutkintojen ja osaamisen tunnistamiseen kiinnitettäisiin huomiota entistä enemmän. Maahanmuuttajien sijoittumista työelämään tulee nopeuttaa työelämän tarpeita vastaavalla kielikoulutuksella. Työnantajien vastuuta maahanmuuttajien kielikoulutuksesta tulee lisätä erityisesti rekrytoitaessa suoraan ulkomailta. Kaikille työntekijöille kansalaisuudesta huolimatta on taattava kunnon työ, säälliset työehdot ja riittävä palkka, jolla pystyy elämään Suomessa. Tämän varmistamiseksi tarvitaan muun muassa saatavuusharkintaa. Saatavuusharkinnan poistaminen ei ole perusteltua tilanteessa, jossa työttömyysluvut ovat korkeita ja työolojen valvonta sekä lainsäädäntö puutteellista. Arvion työvoiman saatavuudesta on perustuttava

8 SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin läpinäkyvään menettelyyn ja tarkkaan tilastolliseen analyysiin. Työperusteisen maahanmuuton on perustuttava aitoon työvoimapulaan. Työntekijöitä tulee kohdella niin työnhaussa kuin työyhteisössä yhdenvertaisesti riippumatta työntekijän kansallisesta tai etnisestä alkuperästä, kielestä tai uskonnollisesta vakaumuksesta. Rasismille ja syrjinnälle on oltava nollatoleranssi. Julkisessa keskustelussa tulee painottaa yhdenvertaisen kohtelun tärkeyttä sekä sosiaalisen polkumyynnin vaikutusta työmarkkinatilanteeseen ja ihmisten asenteisiin. Lisää asuntoja = enemmän työllisiä Merkittävin syy asumisen kalleuteen on kuntien maapolitiikan laiminlyönti. Kunnille on asetettava taloudellisia sanktioita, jos ne eivät kykene osoittamaan viiden vuoden tonttivarantoa asuntorakentamiseen. Sanktiot kannustavat kuntia aktiivisen maapolitiikkaan: käyttämään vapaaehtoisia maakauppoja, etuosto-oikeutta ja pakkolunastuksia. Aktiivisella maapolitiikalla estetään maan arvon nousuun liittyvä spekulointi ja luodaan edellytykset pitkäjänteiselle asuntotuotannolle. Liikenneinvestointien toteuttaminen on liiaksi erillään muusta yhteiskuntasuunnittelusta kuten siitä, mihin uudet asunnot rakennetaan. Esimerkiksi Tukholma edellyttää metroverkostoa laajennettaessa alueen kunnilta liki asunnon rakentamista metron ympäristöön. Asunto- ja liikennepolitiikka pitää kytkeä yhteen. Kun valtio rahoittaa liikenneinvestointeja, sen on edellytettävä kunnilta pitkäaikaista ja sitovaa sopimusta asuntorakentamisesta. Suomeen tarvitaan vahva rakennetun ympäristön ministeriö vastaamaan maankäytön, rakentamisen, asumisen ja liikenteen asioista. Vastaavasti pääkaupunkiseudulle tarvitaan vahva metropolihallinto. Näin päästäisiin eroon yhdyskuntarakenteen hajautumista ruokkivasta hallinnosta ja saataisiin maankäytön ohjaamiseen vahva väline. Toimitilakohteita on kyettävä nopeasti ja joustavasti muuttamaan asunto- tai monikäyttöön. Tonttimaan tuotantoa kaavoituksesta lupamenettelyihin on nopeutettava. Valitusmenettelyt hidastavat usein elintärkeiden hankkeiden toteutumista ja valitusoikeutta voi käyttää taho, jolla ei ole suoraa intressiä asiaan. Valitusoikeutta voitaisiin harkita rajattavan koskemaan vain osallisia. Valitusprosessiin on luotava kevennettyjä malleja. Kansalaisten, yritysten ja sijoittajan näkökulmasta kaavoituksen aikataulun on oltava nopeampaa ja hallinnon on kyettävä antamaan selkeämpi tieto kaava-aikataulusta esimerkiksi kaavatakuulla. Kaavojen kiireellisyysaikatauluihin on tehtävä muutoksia elävän elämän rytmissä. Valtionosuusjärjestelmän on taattava nopeasti kasvaville kunnille taloudelliset edellytykset kaavoittaa ja rakentaa väestönkasvun edellyttämät palvelut. Väestönkasvun rajoittaminen kunnissa hidastaa tuottavuuden ja talouden kasvua. Myös verotuksella voidaan helpottaa työvoiman liikkuvuutta ja parantaa asuntopolitiikan toimivuutta. Omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun suuri ero kannustaa hankimaan omistusasunnon. Omistusasumisen suosiminen verojärjestelmässä vähentää työvoiman alueellista liikkuvuutta ja aiheuttaa työttömyyttä, koska omistusasumiseen liittyy vuokra-asumista korkeammat muuttokustannukset. Lisäksi

9 8 Hyvää (t)yötä Suomi verotuet nostavat asuntojen hintoja ja lisäävät velkaantumista. Verotuet eivät yleensä ota huomioon tuen tarvetta. Asumisen verotusta olisi syytä uudistaa omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun lähentämiseksi. Asuntolainojen korkovähennysoikeus on ollut yksi suurimmista omistusasumisen verotuista. Korkovähennystä on supistettu vuodesta 2012 alkaen omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun yhdenmukaistamiseksi. Vuoden 2015 verotuksessa asuntolainan korkomenoista enää 70 prosenttia on vähennyskelpoisia. Lisäksi kehysriihessä hallitus sopi, että asuntolainan korkovähennysoikeutta rajataan asteittain 50 prosenttiin vuoteen 2018 mennessä. Alhaisilla asuntolainan koroilla korkovähennysoikeuden pienentämisen vaikutus korkomenoihin on vähäinen. Asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista on syytä jatkaa nyt matalien korkojen aikana. Työssäkäynnistä aiheutuvat kulut on voitava vähentää verotuksessa. Työmatkakuluvähennyksellä helpotetaan työvoiman alueellista liikkuvuutta. Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut tulee voida vähentää todellisten matkakulujen suuruisena ansiotuloista maksettavista veroista. Työmatkat olisi hyvä tehdä julkisilla kulkuvälineillä. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista, jos liikenneyhteyksiä ei ole tai jos henkilön pitää kuljettaa mukanaan painavia työtarvikkeita. Kunnat on saatava kaavoittamaan lisää asuntoja. Tarvittaessa on käytettävä sanktioita ja ehdollistettava valtion osallisuus infrahankkeissa kaavoitukselle. Perustetaan rakennetun ympäristön ministeriö, johon kootaan maankäytön, asumisen ja liikenteen asiat. Vastaavasti pääkaupunkiseudulle tarvitaan metropolihallinto ja maakuntiin vahva kuntarakenne. Asuntorakentamista ja kaavoitusta on nopeutettava vähentämällä ylimääräistä sääntelyä ja keventämällä valitusmahdollisuuksia. Asumisen tuissa on syytä edetä maa-alan ja rakentamisen tukemisesta kohti ihmisten tukemista. Verotuksessa edetään kohti asumismuotojen yhdenvertaisuutta ja työssäkäynnin edistämistä. Tartutaan mahdollisuuksiin uuden työn luomiseksi Aktiivisella elinkeinopolitiikalla voidaan luoda työtä ja nopeuttaa uusien kasvualojen laajenemista. Pääpainon toimissa on oltava toimintaympäristön kehittämisessä, ei niin sanottujen voittaja-alojen tai yritysten valitsemisessa. ELY-keskuksilla on oltava alueellisesti merkittävä rooli innovaatioiden ja elinkeinojen edistäjänä. Palveluille, teollisuudelle ja muille aloille tärkeää on muun muassa innovaatiojärjestelmän, rahoituksen, logistiikan ja tuotantokustannusten kilpailukyky. Suomessa on korkeatasoista teollisuusosaamista, jonka varaan uutta teollisuutta voidaan rakentaa. Esimerkiksi teollinen internet tulee nousemaan entistä tärkeämmäksi ja voi tarjota kilpailuetua suomalaisyrityksille. Vahvoja aloja ovat myös muun muassa

10 SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin cleantech, meriteollisuus, biotalous ja arktinen osaaminen. Työllistävien investointien esteitä on vähennettävä esimerkiksi kehittämällä ympäristölupajärjestelmää nopeammaksi ja kevyemmäksi, tinkimättä kuitenkaan varsinaisista ympäristötavoitteista. Kaivannaisteollisuutta on kehitettävä kestävästi Suomessa ja edistettävä Green Mining -visiota, jossa ympäristöarvot, matkailu ja kaivannaisteollisuus menestyvät yhdessä. Palvelualoihin ei ole perinteisesti Suomessa kiinnitetty riittävästi huomiota. Kansallinen tragediamme on vanha asenne: "Emme voi elää pesemällä toistemme paitoja". Tosiasiassa suuri osa voi elää ns. paitoja pesemällä ja toisaalta kehittämällä korkean lisäarvon palveluja ja palveluvientiä. Toki myös vientiteollisuutta tarvitaan. Palvelualojen kehittämiseksi hallituksen olisi toteutettava palvelualojen kasvu- ja työllisyysohjelma. Palvelualojen kasvu- ja työllisyysohjelmassa on tarkasteltava eri ministeriöiden alaisuudessa olevien hankkeiden vaikutuksia palvelusektorin kehittymiseen. Talous- ja työllisyyskasvun tukemiseksi ohjelmassa on asetettava selkeitä pitkän tähtäimen tavoitteita. Ohjelmassa on käsiteltävä myös palvelualoilla tapahtuvaa rakennemuutosta. Matkailu on maailmantalouden nopeimmin kasvavia aloja. Suomi ei kuitenkaan ole hyödyntänyt luontoarvojaan riittävästi ekologisesti kestävän matkailun kehittämiseksi. Matkailualalle on houkuteltava lisää ulkomaisia investointeja, koska kotimaisin voimin mittakaavaa ei saada riittävän suureksi. Energiaintensiivisten ja kansainvälisesti kilpailtujen palvelualojen kuten hiihtokeskusten sähkövero olisi alennettava teollisuuden sähköveroluokkaan. Edistetään aktiivisella elinkeinopolitiikalla investointeja ja kasvualojen toimintaedellytyksiä. Palvelualojen kehittämiseksi käynnistetään palvelujen kasvu- ja työllisyysohjelma. EU edistämään työllisyyttä Euroopan unioni on paininut talous- ja velkakriisin kanssa viime vuodet. Kriisin johdosta EU on uudistanut talouspoliittista koordinaatiotaan ja välineistöään. Jäsenmaiden talouspolitiikkaa pyritään sovittamaan yhteen EU:n taloudellisen ohjausjakson avulla, jossa jäsenmaat saavat suosituksia ja raportoivat päätöksistään. Viime vuosien todellinen saavutus on pankkiunioni, jossa EU:n merkittävien pankkien valvontavastuu siirrettiin yhteisötasolle, EU:n yhteiselle pankkivalvojalle. EU:n taloushallinto on jäänyt kuitenkin hyvin monimutkaiseksi. Onkin todennäköistä, että lähivuosina taloushallintoa pyritään virtaviivaistamaan ja kokoamaan yhteen sopimukseen. Kyseeseen tulevat myös muutokset perussopimuksessa. Tässä keskustelussa työllisyyden ja kasvun tukeminen on otettava myös EU:n tavoitteiden keskiöön. Viime vuodet ovat osoittaneet etenkin euroalueen epätasapainojen vaarallisuuden talouskasvulle. Puutteita on paikkailtu esimerkiksi vahvennetun taloudellisen ohjausjakson avulla, mutta työtä riittää yhä tehtäväksi. Jos perussopimusmuutosten tie aukeaa, Suomen tulee ajaa sosiaalisten oikeuksien lisäpöytäkirjaa osaksi perussopimusta.

11 10 Hyvää (t)yötä Suomi Suomessa EU:n rakennerahastoja on hyödynnettävä kestävän työllisyyden parantamiseksi. Sosiaalirahastosta on ohjattava todellisiin työelämähankkeisiin niille kuuluva osa. Euroopan keskuspankin mandaatista on syytä keskustella. Nykyinen inflaatiotavoite voitaisiin korvata työllisyyttä paremmin tukevalla tavoitteella tai nostamalla tavoitteistoon talouden vakaa kasvu ja työllisyys kuten Yhdysvaltain keskuspankissa. Euroalueen kilpailukykyerojen kannalta nykyistä suurempi mutta vakaa inflaatio olisi hyödyksi, jotta epätasapainot voitaisiin korjata nykyistä nopeammin. Inflaatiotavoite voitaisiin nostaa jonkin verran korkeammaksi tai inflaation sijasta tavoitteeksi voitaisiin ottaa esimerkiksi nimellisen bruttokansantuotteen kasvu. Eurooppalaisessa ohjausjaksossa on tiukemmin puututtava haitallisen suuriin vaihtotaseen ylijäämiin. Yhden maan ylijäämät ovat aina toisen maan alijäämiä. Erityisesti Saksan talouden suuret ylijäämät ovat aiheuttaneet ongelmia. Hälytysrajaa suurille ylijäämille on alennettava ja ylityksiin on puututtava nykyistä tiukemmin. Suhdanteita tasaavaa talouspolitiikkaa voisi helpottaa jättämällä Euroopan investointipankin tukemat investoinnit huomiotta ohjausjakson julkisen talouden alijäämäkriteereissä. Lisäksi Euroopan investointipankin tulisi tulevaisuudessa kohdentaa ja ajoittaa sijoituksensa vastasyklisesti, eli nimenomaan taantumassa oleviin maihin.

12 SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin TUOTTAVUUS PAREMMAKSI Tilanne Nokian ja muun elektroniikkateollisuuden ollessa vahvimmillaan luulimme Suomessa olevamme maailman innovatiivisin ja tuottavin kansakunta. Nokian romahduksen myötä tämä luulo on kokenut kolauksen. Aiemman menestyksen mahdollistaneet vahvuudet, kuten koulutus- ja innovaatiojärjestelmä, ovat yhä olemassa ja niiden varaan voidaan rakentaa tulevaisuutta. Tuottavuuden ja tuotannon nostaminen edellyttävät kuitenkin määrätietoisia toimenpiteitä työelämässä ja elinkeinopolitiikassa. Tärkeintä on nähdä innovaatioiden syntymisen ja talouskasvun iso kuva. Lähdetään siitä, että Suomessa on reilut viisi miljoonaa ihmistä, saman verran kuin Itä- Lontoossa. Kaikki maailman parhaat innovaatiot, työelämän käytännöt tai yritykset eivät voi syntyä Suomessa, koska meitä on niin vähän. Tämän vuoksi Suomen pitää kansainvälistyä - pitäen kiinni samalla omasta kulttuuristaan, vahvuuksistaan ja yhteiskunnastaan. Suomalaisuus ja Suomen talous voivat paremmin, jos olemme avoimesti ja tiiviisti mukana kansainvälisessä yhteisössä. Tuottavuuden parantamisen näkökulmasta kansainvälistyminen on käytännössä sitä, että pyrimme imemään tänne kaikki maailman parhaat ideat riippumatta siitä, missä ne on keksitty. Eli koulutus- ja innovaatiojärjestelmien on kansainvälistyttävä. Elinkeinoelämässä kaikki ulkomaiset investoinnit ovat tervetulleita. Ulkomainen omistuskaan ei välttämättä ole uhka, se tarjoaa mahdollisuuden yritysten kasvuun ja uusien innovaatioiden käyttöön. Työehtosopimukset edistävät tuottavuutta Suomalainen työehtosopimusjärjestelmä perustuu yleissitoviin ja normaalisitoviin työehtosopimuksiin sekä paikallisiin sopimuksiin. Työmarkkinoiden vakauden ja toimivuuden sekä koko kansantalouden kannalta on tärkeää säilyttää nykyinen sopimusjärjestelmämme. Sen keskeinen osa on yleissitovat työehtosopimukset. Yleissitovuuden avulla voidaan laajasti turvata palkansaajien työsuhteiden vähimmäisehdot ja estää palkkojen polkeminen. Yleissitovuudella voidaan keskitetysti ohjata palkankorotuksia, ja toisaalta estää haitallinen palkkakilpailu ja kilpailun vääristyminen yritysten välillä. Yleissitoviin työehtosopimuksiin liittyy usein myös joustavuuden mahdollisuus, sillä niiden pohjalta useilla aloilla ja työpaikoilla tehdään paikallisia sopimuksia. Työpaikkatason sopimisen toimintaedellytyksiä ja neuvottelukulttuuria on kuitenkin kehitettävä siten, että neuvotteluosapuolten asema on tasavertainen ja ratkaisuihin päästään aidosti neuvotellen. Yleiskorotukset tukevat tuottavuuden kasvua, takaavat tietynasteiset korotukset kaikille ja vaikuttavat myönteisesti ostovoimaan. Yleisen tuottavuuskehityksen mukaan mitoitetut tasasuuret yleiskorotukset kannustavat myös yrityksiä kehittymään

13 12 Hyvää (t)yötä Suomi ja kehittämään omia palkkajärjestelmiään paikallisen sopimisen mahdollistamin tavoin. Samalla ne takaavat kaikille työntekijöille oikeudenmukaisen ansiokehityksen. Työehtosopimusten yleissitovuus pidetään suomalaisen sopimusyhteiskunnan kulmakivenä. Paikallista sopimista kehitetään yhteisymmärryksessä oikeudenmukaisen ja järkevän joustavuuden takaamiseksi. Reilua kilpailua työehtoja noudattaen Työnantajien velvollisuutena on noudattaa asianomaisella alalla sovellettavia työehtosopimuksen palkkaa koskevia määräyksiä joko yleissitovuuden tai normaalisitovan työehtosopimuksen perusteella. Erityisesti järjestäytymättömät työnantajat saattavat laiminlyödä tai rikkoa näitä normimääräyksiä joko tietämättömyyttään tai tahallisesti. Tätä työnantajan menettelyä kutsutaan alipalkkaukseksi, jolla tarkoitetaan siis työntekijään sovellettavan alan työehtosopimuksen alittavan vähimmäispalkan maksamista. Alipalkkauksella työnantajat voivat saavuttaa säästöjä ja kilpailuetua, mutta käytännössä menettely johtaa kilpailun vääristymiseen ja aiheuttaa yhteiskunnallisia menetyksiä mm. verojen ja eläkemaksujen jäädessä kertymättä. Alipalkkausta ei ole säädetty rangaistavaksi. Työntekijä voi vaatia puuttuvia palkkasaataviaan viivästyskorkoineen siviiliprosessissa nostamalla kanteen tuomioistuimeen. Prosessi on kuitenkin useimmiten hidas. Työnantajalle ei aiheudu alipalkkauksesta muita seuraamuksia kuin tuomioistuimen ratkaisun mukaisten saatavien maksaminen. Erityisesti alipalkkausta esiintyy palvelualoilla ja rakennusteollisuudessa. Työsuojeluviranomaisten valvonnan tehostaminen tai resurssien lisääminen eivät riitä poistamaan ongelmaa, vaan alipalkkaus tulee kriminalisoida. Tällöin mahdollisia väärinkäytöksiä voitaisiin parhaiten ennaltaehkäistä sekä hillitä epätervettä kilpailua markkinoilla. Työnantajalla on oikeus lainsäädännön sekä työehtosopimuksen asettamissa rajoissa valita työpaikalla sovellettava työehtosopimus. Lainsäädännössä ei ole rajoitettu tai säädetty työehtosopimuksen soveltamisen kestosta tai sopimuksen vaihtoon liittyvistä menettelyistä liikkeenluovutusta lukuun ottamatta. Ns. työehtosopimusshoppailu, jossa työnantaja työnantajaliittoa vaihtamalla tai muutoin pyrkii vaihtamaan soveltamansa työehtosopimuksen ainoastaan kustannussäästöä tai kilpailuetua tavoitellen, on järjestelmää ja työntekijöiden työsuhteen ehtoja heikentävä merkittävä epäkohta. Työnantajien yksipuolisiin työehtosopimusten vaihdostilanteisiin tulee olla yhtenäiset pelisäännöt, ja myös lainsäädäntöä tulee kehittää. Alipalkkaus on säädettävä kriminalisoitavaksi. Työnantajien yksipuolisiin työehtosopimusten vaihtamisiin pitää luoda kolmikannassa yhteiset pelisäännöt ja kehittää tätä koskevaa lainsäädäntöä.

14 SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin Koulutuspolitiikka vastaamaan uusia haasteita Pääasiassa nuorille suunnatut ammatilliset perustutkinnot uudistuvat vuonna 2015 siten, että osaamisperusteisuus vahvistuu. Samalla mahdollistuvat uudenlaiset tavat yhdistellä perinteistä oppilaitosmuotoista koulutusta ja oppisopimuskoulutusta. Tulevaisuudessa tarvitaan malleja, joissa nuori voi siirtyä joustavasti oppilaitoksesta työpaikalle oppisopimuksella suorittamaan ammatillisen perustutkinnon loppuun. On tärkeää, että tulevalla hallituskaudella tehtäisiin päätös näiden 2+1-mallien vakinaistamisesta. Tuleviin ammatillisiin perustutkintoihin sisältyy vähintään 30 osaamispistettä työpaikalla tapahtuvaa oppimista, mikä vastaa noin kuuden kuukauden opintoja. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista on syytä kehittää osana ammatillisia tutkintoja. Ei kannata siirtyä käytäntöihin, joissa työpaikalla vietetään pitkiä aikoja työssä oppien ilman oppisopimussuhdetta. Yli kuuden kuukauden mittaiset yhdenjaksoiset työssäoppimisjaksot tulisi toteuttaa oppisopimussuhteisina. Näin saataisiin luotua selkeä toimintatapa, jossa tutkinnon suorittajan, työpaikan ja oppilaitoksen vastuut onnistuneen työssäoppimisjakson toteuttamisesta olisivat tiedossa. Suomen talouden kokema rakennemuutos tarkoittaa käytännössä sitä, että yhä useammat työntekijät joutuvat kouluttautumaan kokonaan uuteen ammattiin työuransa aikana tai tarvitsevat osaamisensa kehittämistä pärjätäkseen nykyisissä työtehtävissään. Koulutuspolitiikan näkökulmasta tarve koulutus- ja osaamistarpeiden lyhyen ja pitkän aikavälin ennakoinnille kasvaa. On kyettävä entistä paremmin ennakoimaan työn sisältöjen muutokset ja kasvavien toimialojen työvoimatarve, jotta osaamisen ja avointen työpaikkojen kohtaanto-ongelmia voidaan lievittää. Valitettavasti samanaikaisesti kun työikäisen väestön osaamistarpeet kasvavat, on aikuiskoulutusta kohdannut kova säästökuuri. Säästöjen seurauksena aikuiskoulutuksen julkisesta rahoituksesta on vähenemässä noin kolmannes vuoteen 2017 mennessä. Entistä pienemmin voimavaroin joudutaan palvelemaan aiempaa suurempaa joukkoa aikuisia. Korkeakoulujen, erityisesti ammattikorkeakoulujen rooli aikuisväestön ammatillisena kouluttajana tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa. Polku ammatillisista opinnoista ammattikorkeakouluopintoihin on tärkeä yhä useammalle työntekijätehtävissä toimivalle. Toimivat ja joustavat opintopolut edellyttävät myös tiivistä yhteistyötä ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen välillä. Aikuisväestölle suunnattuja koulutusväyliä on kehitettävä määrätietoisesti, ja ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutustarjontaa on laajennettava. Ammatillinen aikuiskoulutus tarvitsee nykyistä vahvemman aseman koulutusjärjestelmässämme. Suomen pärjäämiseen vaikuttaa oleellisesti, miten tehokkaasti aikuiskoulutusjärjestelmämme kykenee vastaamaan työelämän ja talouden tarpeisiin. Oppilaitosmuotoista ja oppisopimusmuotoista koulutusta yhdistelevä 2+1- malli vakinaistetaan tulevalla hallituskaudella. Yli kuusi kuukautta kestävät ammatillisten perustutkintojen työssäoppimisjaksot toteutetaan oppisopimussuhteisina.

15 14 Hyvää (t)yötä Suomi Aikuiskoulutukseen käytettävät julkiset voimavarat käännetään kasvuun hallituskauden aikana. Ammatillisen aikuiskoulutuksen roolia ammatillisessa koulutuksessa vahvistetaan ja ammatilliseen aikuiskoulutukseen erikoistuneiden koulutuksenjärjestäjien asema turvataan koulutuksen järjestäjäverkkoa uudistettaessa. Ammattitutkinto perusasteen koulutuksen varassa oleville Suomessa on edelleen yli työikäistä aikuista, joilta puuttuu peruskoulun jälkeen suoritettu tutkinto. Alle 30-vuotiaistakin noin aikuisella ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, sillä joka vuosi tuhannet nuoret jättävät hakematta toisen asteen koulutukseen tai keskeyttävät opinnot niitä koskaan jatkamatta. Nykyisen hallituksen aikana rakennettu nuorten yhteiskuntatakuu ja siihen liittyvät lukuisat toimenpiteet tulevat lisäämään toisen asteen ammatillisen tutkinnon tai lukiokoulutuksen suorittamista. On tärkeää pyrkiä oppivelvollisuusiän nostamiseen. Satojen tuhansien vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevien aikuisten tilannetta yhteiskuntatakuu ei kuitenkaan automaattisesti paranna. Aikuisten ammatilliseen koulutukseen ja osaamiseen kannattaisi kuitenkin ohjata voimavaroja. Ammatillisen tutkinnon suorittaminen on yhteydessä pidempään työuraan ja parempaan työllistymiseen. Vailla ammattitutkintoa olevien osaamistason nostaminen parantaisi merkittävästi heidän edellytyksiään selvitä työelämän muutoksissa. Monella perusasteen suorittaneella aikuisella on huonot kokemukset peruskouluopetuksesta, minkä vuoksi koulutus ja tutkinnon suorittaminen eivät houkuttele. Taustalla saattaa lisäksi olla tunnistamattomia oppimisvaikeuksia tai koulukiusaamista, minkä vuoksi koulutukseen osallistumiselle on korkea kynnys. Ammatillisen tutkinnon suorittaminen aikuisiällä vaatii koulutusjärjestelmältä joustavuutta, riittävää ohjausta sekä kannustavaa otetta. Oppilaitosten tulisi vahvistaa yhteistyötä työelämän toimijoiden kanssa uudenlaisen koulutusmallin rakentamiseksi. On ryhdyttävä toimenpiteisiin perusasteen varassa olevien aikuisten osaamistason nostamiseksi. Tavoitteena tulee olla, että vuoteen 2025 mennessä kaikilla työikäisillä aikuisilla on vähintään toisen asteen tutkinto suoritettuna. Suomi tarvitsee lisää keskisuuria ja suuria yrityksiä Keskisuuret ja suuret yritykset ovat talouden selkäranka. Niillä on voimavaroja merkittävään tuotekehitykseen, laajenemiseen ja tuottavuuden parantamiseen. Ne ovat keskimääräistä useammin hyviä työnantajia, joissa työehdot ovat kunnossa, palkat hyviä ja työhyvinvointitoimintaan kohdennetaan voimavaroja. Keskisuurten yritysten määrässä Suomi on jäänyt jälkeen varsinkin Saksasta, jossa ne muodostavat talouden vahvan selkärangan. Innovaatio- ja rahoitusmarkkinapolitiikassa on viime aikoina painotettu vahvasti mikroyrityksiä ja start-uppeja, mutta niiden rinnalla ei saa laiminlyödä tarvetta edistää keskisuurten ja suurten yritysten toimintaympäristöä ja rahoitusta. Pienten

16 SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin yritysten suosiminen muuttuu haitalliseksi siinä vaiheessa, kun sääntelyn tai verotuksen huojennuksista tuleekin yritysten kasvun esteitä. Tuttu esimerkki on osinkoverotus, jossa listaamattomien yritysten suosiminen on aiheuttanut sen, ettei pörssiin kannata listautua hakemaan kasvurahoitusta. Tutkimus- kehitys- ja yritystukia on suunnattava jatkossa mahdollisimman toimialaneutraalisti siten, että ne kannustavat yrityksiä kehittämään jo olemassa olevia tuotteitaan jatkuvasti paremmiksi ja kilpailukykyisemmiksi sekä keksimään kokonaan uusia tuotteita ja toimintatapoja. Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen yleistavoitteena pitää olla neljä prosenttia bruttokansantuotteesta. Tähän voidaan päästä lisäämällä yritysten tuotekehitystoimintaa. Tämä on mahdollista, sillä yrityksille on kehitetty uusia keinoja (mm. Tekesin riskirahoitusinstrumentti), joilla voidaan houkutella myös yksityistä rahaa Suomessa toimiviin innovatiivisiin yrityksiin. Tekesin t&k-tuki suuntautuu nykyään voimakkaasti pieniin ja keskisuuriin, erityisesti voimakkaasti kasvua hakeviin ja kansainvälistyviin yrityksiin. Näin ollen tukikriteerit rajaavat merkittävän osan yrityksistä ulos. Tukien jaon kriteerinä oleellista pitäisi olla yritysten aito kyky luoda ja kehittää uutta. Kotimarkkinoilla toimivilla yrityksillä (ml. palveluyritykset) sekä julkisen sektorin toimijoilla pitäisi olla nykyistä parempi mahdollisuus saada t&k-tukea toimintansa kehittämiseen. Tukea myönnettäessä olisi otettava myös nykyistä paremmin huomioon niiden työllistävät vaikutukset Suomessa. Riittävät ja laajalle kohderyhmälle suunnatut suorat tuet tutkimus- ja kehittämistoimintaan takaavat parhaiten sen, että hyödyt leviävät muidenkin kuin tukirahoitusta saavien yritysten hyödyksi. Tekesin toimintaa olisi ohjattava myös enemmän työelämän kehittämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriön haarukoimat painopistealueet cleantech, bio- ja luonnonvaratalous, digitalisaatio ja uudet tuotantoteknologiat vaikuttavat perustelluilta. Niiden sisälle on helposti ajateltavissa tärkeitä kasvun mahdollisuuksia tarjoavat alat metsäteollisuus, kestävä kaivosteollisuus, kotimainen elintarviketeollisuus ja matkailu. Finnveran ja Suomen Teollisuussijoituksen toimintaa ja toimintaedellytyksiä on viime vuosina uudistettu ja laajennettu. Jatkossakin on syytä seurata pääomamarkkinoiden kehitystä ja vastattava siihen siten, että toimintaympäristö Suomessa on yhtä hyvä kuin kilpailijamaissamme. Sovitaan samat pelisäännöt kaikille yrityksille, jolloin kasvulle ei muodostu esteitä. Edistetään innovaatiopolitiikalla keskisuurten ja suurtenkin yritysten innovointia, silloin kun se hyödyttää koko taloutta. Otetaan kansainvälisyys innovaatiopolitiikan lähtökohdaksi. Kehitetään Tekesiä, Finnveraa ja Suomen Teollisuussijoitusta aktiivisesti omilla alueillaan.

17 16 Hyvää (t)yötä Suomi Omistajapolitiikalla edistettävä kasvua Valtion omistajapolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden tulisi olla mahdollisimman pitkäjänteisiä ja laajalti hyväksyttyjä. Omistajapolitiikan yleiset linjaukset olisi perusteltua käsitellä parlamentaarisessa komiteassa, jossa olisivat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet. Valtion omistaja- ja elinkeinopolitiikan pääperiaatteena on uuden talouskasvun mahdollistaminen ja edellytysten luominen. Talouskasvun luovat viimekädessä työntekijät ja yritykset. Valtiolla tulee olla tavoitteellinen näkemys liikenne-, tieto- ja energiaverkkojen kehittämiseen Suomen kilpailukykyä edistävästi. Valtion omistajapolitiikalla voidaan olla aktiivisesti luomassa ja uudistamassa teollisia yritysrakenteita. Valtion omaisuuden mahdollinen myyntitulo tai osa saadusta osinkotulosta on käytettävä Suomen uuden teollisuuden ohjelmaan, jolla edistetään teollisen perustan uudistumista. Pääsääntöisesti uusissa yrityksissä tai rakenteissa tulisi olla enemmistö yksityisiä sijoittajia. Omistajapoliittisissa ratkaisuissa on huomioitava työllisyysvaikutukset valtion kokonaisedun mukaisesti. Valtion ei pidä pelastaa pitkällä aikavälillä kannattamatonta toimintaa veronmaksajien rahoilla. Valtion lähtökohtana tulee olla, että kaikissa sen omistamissa yhtiöissä henkilöstöllä on mahdollisuus esittää henkilöstön näkemys suoraan yhtiön hallitukselle. Tapauskohtaisesti henkilöstöllä olisi perusteltua olla myös edustus yhtiön hallituksessa tai johtoryhmässä. Mallia pitäisi ottaa Ruotsista, jossa henkilöstön edustajat ovat usein hallituksissa mukana asiantuntijajäseninä. Valtion on edellytettävä omistamiltaan yhtiöiltä ensiluokkaista yritysvastuuta. Valtion pitää kiinnittää enemmän huomiota hallitusjäsenten valintaan omistamiinsa yhtiöihin. Valtion tulee varmistaa, että sillä on puhe- ja vaikuttamisyhteys hallitusjäsenten kautta omistamiinsa yhtiöihin. Hallitusjäsenten valinnassa kannattaa painottaa myös yhteiskunnallista osaamista. Valtion tulee edistää omistamiensa yhtiöiden kautta kohtuullista palkitsemista ja maltillisia kannustimia. Valtion omistamien yhtiöiden palkitsemisperusteina tulee käyttää myös muita indikaattoreita kuin liiketaloudellista tulosta kuvaavia tunnuslukuja. Palkitsemista on sidottava henkilöstön hyvinvointiin ja yhteiskuntavastuun toteutumiseen. Kehitetään aktiivista omistajapolitiikkaa, joka tähtää elinkeinorakenteen uudistumiseen ja Suomen kasvuedellytysten parantamiseen. Parannetaan henkilöstön edustusta valtio- ja kuntaomisteisten yhtiöiden hallinnoissa. Perusasiat kuntoon infrastruktuuriin satsaamalla Perusväylänpidon rahoituksella turvataan ihmisten arkipäivän liikenteen sujuvuus ja teollisuuden sujuva logistiikka. Yritysten sijoittumisessa toimiva infrastruktuuri on toiseksi tärkein peruste. Liikenneväylien ylläpitoon on ohjattu viime vuosina

18 SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin liian vähän resursseja. Suomen tieverkon kapasiteetti on pääosin riittävä ja perinteisiä yhteysväli-investointeja on tarkasteltava kriittisesti. Liikennepolitiikan tärkein kysymys on teiden ja ratojen kunnon rapistumisen katkaiseminen. Korjausvelkaa on 2,3 miljardia euroa. Väylänpidon rahoitukseen tarvitaan merkittävä tasokorotus, mutta päättäjien on myös priorisoitava liikenneverkko tarkemmin. Väylät, joilla on suuri liikennemäärä ja jotka ovat tärkeitä elinkeinoelämälle sekä työmatkaliikenteelle, on priorisoitava. Teollisuuden tuotantolaitosten sijoittuminen erityisesti metsä- ja metalliteollisuudessa eri puolille maata ja Suomen laaja pinta-ala eivät tee priorisoinnista kuitenkaan helppoa. Globaalin talouden merkittävä trendi on metropolien ja kaupunkiseutujen välinen kilpailu. Liikenneinvestointien painopiste siirtyy kaupunkiseutujen sisäisten joukkoliikenneyhteyksien parantamiseen, mutta myös kasvukeskusten välisten ratayhteyksien nopeuttamiseen. Keskustoissa kävelyn ja pyöräilyn edistäminen on tärkeä osa vetovoimaista kaupunkikehitystä. Raiteilla korostuvat myös liikennejärjestelmän toimivuuden kannalta tärkeät ratapihainvestoinnit, joiden tarve on kasvanut henkilö- ja tavaraliikenteessä nykyisten laitteistojen vanhentumisen ja junien pidentymisen myötä. Liikenne muuttuu tulevina vuosikymmeninä nopeasti kohti kuluttajapalveluita. Yhä harvemmat tarvitsevat esimerkiksi omaa omistusautoa, kun liikennepalveluita voi ostaa sitomatta pääomia autonhankintaan. Myös liikenteen reaaliaikaisen tilannekuvan ympärille muodostuu merkittäviä kaupallisia sovelluksia, jotka tehostavat ja sujuvoittavat ihmisten liikkumista. Erilaisia älysovelluksia syntyy lukematon määrä. Olennaista on, että hallinto mahdollistaa ne eikä regulaatio ole rajoitteena uusille palveluinnovaatioille. Logistiikassa on kiireellisintä edistää rahti- ja muiden asiakirjojen sähköistymistä, koska siten voidaan suhteellisen helposti kasvattaa tuottavuutta. Ratkaistaan väylien korjausvelka lisäämällä voimavaroja ja priorisoimalla. Painotetaan tehokkaita raideinvestointeja. Mahdollistetaan innovatiiviset liikennepalvelut ja sähköiset rahtiasiakirjat. Ilmasto- ja energiapolitiikka edistämään tehokasta teollisuutta Ilmastopolitiikka on nähtävä entistä enemmän mahdollisuutena. Niukkuus ajaa kohti tehokkuutta ja tehokkuus tarkoittaa entistä tuottavampia ratkaisuja samojen päämäärien saavuttamiseksi. Suomalaisten yritysten tuottamat ratkaisut ovat usein maailman parhaiden joukossa, joten kasvavat tehokkuusvaatimukset hyödyttävät suomalaisyrityksiä. Tämän vision toteutuminen edellyttää kuitenkin sitä, että ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin on pyrittävä mahdollisimman järkevästi ja markkinaehtoisesti. Lähtökohtana pitää olla, että kaikki keskeiset toimijat ovat hyväksyneet samansuuntaiset ilmastotavoitteet, jolloin ns. hiilivuotoa ei pääse syntymään.

19 18 Hyvää (t)yötä Suomi Tulevaisuutta ajatellen teollisuuspoliittisissa linjauksissa on edistettävä energiatehokkaan ja korkean lisäarvon tuotannon laajenemista ja pysymistä Suomessa. Globaaleissa ilmastoneuvotteluissa on pyrittävä aktiivisesti saamaan aikaan sitova, vaikuttava, oikeudenmukainen ja kattava ilmastosopimus. Kaikkien teollistuneiden maiden ja vähintään keskeisten kehittyvien maiden tulee olla mukana. On perusteltua, että EU tavoittelee päästöjen vähentämistä 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä osana globaalia ilmastosopimusta. Tavoitteen on oltava ehdollinen globaalin sopimuksen syntymiselle. Jos globaalia sopimusta ei synny, on ilmastopolitiikkaa mietittävä uudelleen ja edettävä mahdollisesti kahdenvälisin päästövähennys- ja teknologiasopimuksin. Jatkossa ilmasto- ja energiapolitiikan peruslähtökohtana on oltava, että päästövähennystavoitteet johdetaan tavoitteesta rajoittaa maapallon ilmaston lämpeneminen enintään kahteen asteeseen. Ilmastopolitiikassa tulisi olla vain yksi tavoite: päästöjen vähentäminen. Pääasiallinen vähentämiskeino on toimiva päästökauppa. Päästökaupan lisäksi kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään energiatehokkuudella ja uusiutuvien energianlähteiden käytöllä. Suomen energiatehokkaan teollisuuden toimintaedellytykset on turvattava ja hiilivuoto ehkäistävä. Myös tulonjaon oikeudenmukaisuus ja ostovoimakehitys on huomioitava ilmastopolitiikassa paremmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkossakin pidättäydytään luomasta tukiaisautomaatteja tehottomalle tuotannolle. Sen sijaan edistetään kustannustehokkaita ratkaisuja. Energiapolitiikka on tiukasti kytköksissä ilmastopolitikkaan. Ohjenuorana siinä tulisi olla, että pyritään mahdollisimman kohtuuhintaiseen energiaan ilmastotavoitteiden rajaamissa puitteissa. Uusiutuvan energian lisäämisen tulee tapahtua mahdollisimman markkinaehtoisesti, tukien keskittyessä vain investointi- ja innovointivaiheeseen. Markkinaehtoinen biotalous on Suomen tulevan talouskasvun kulmakiviä. Sen vastakohta on tuotantotuen varassa oleva biotalous, jota ei ole varaa pyörittää loputtomiin veronmaksajien ja sähköä käyttävien kotitalouksien kukkarosta. Suomen energiapaletti on syytä pitää monipuolisena tulevaisuudessakin. Energiaomavaraisuutta kannattaa kohottaa. Puhdasta perusvoimaa tarvitaan lisää ja uusiutuvaa energiaa tulee lisätä markkinaehtoisesti. Mahdollisuudet vesivoiman tasapainoiseen lisärakentamiseen on syytä tutkia. Energiatehokkuuden ja älykkäiden verkkojen kehittäminen tarjoavat mahdollisuuksia vähentää energiankulutuksen kasvua talouden kasvaessa. Biotalouden osana turpeen käyttö on noussut jälleen keskusteluun. Sen osalta olisi tutkittava ja sertifioitava malli, jossa päästölähteenä toimiva ojitettu suo hyödynnettäisiin energiantuotannossa ja sen jälkeen metsitettäisiin hiilinieluksi. Mikäli tämä malli todistetusti vähentää kokonaispäästöjä (muuttamalla viimekädessä päästölähteen päästönieluksi), eikä pilaa vesistöjä, voidaan säänneltyä turvetuotantoa harkita lisättäväksi. Tavoitellaan ensisijaisesti globaalia ilmastosopimusta ja Suomessa pidetään kiinni omista velvoitteista. Päästövähennykset tulee tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti.

20 SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin Ehkäistään hiilivuoto EU:n hyväksymin keinoin ja pidetään kuluttajien energialasku kohtuullisena. Edistetään markkinaehtoista biotaloutta. Henkilöstön innovaatiot käyttöön Suurimmalla osalla ihmisistä on aito halu päästä vaikuttamaan omaan työhönsä liittyviin asioihin ja yleensä he ovatkin oman työnsä parhaita asiantuntijoita. Kyse onkin siitä, halutaanko tätä tarjolla olevaa parasta asiantuntemusta hyödyntää. Työt voidaan työpaikalla organisoida luovuutta edistävällä tai tuhoavalla tavalla. Ammattitaidon merkitys ei ole vähentynyt, mutta ammattitaito ei enää pelkästään riitä. Palkansaajien kokema sosiaalisten taitojen korostunut tarve on otettava vakavasti. Työn organisoinnin kehittäminen on sekä työntekijöiden että työnantajien yhteinen etu. Silloin kun ihminen kokee työnsä ns. omaksi jutukseen eli hän kokee työn omistajuutta, hän on myös keskimääräistä sitoutuneempi ja motivoituneempi ja usein valmis myös tekemään ylimääräisiäkin ponnisteluja. Työelämä hanke on asettanut tavoitteeksi, että Suomessa olisi Euroopan paras työelämä vuoteen 2020 mennessä. On välttämätöntä, että tämä kolmikantayhteistyössä rakennettu työelämän kehittämisen väline jatkaa toimintaansa seuraavalla vaalikaudella riittävin voimavaroin. Myös Tekesin toimintaa on kohdennettava entistä enemmän ns. tavallisten työpaikkojen tuottavuuden ja työhyvinvoinnin samanaikaiseen kehittämistyöhön. Myös Työterveyslaitoksen rahoituksen turvaaminen on edellytys suomalaisen työelämän kehittymiselle. Jatketaan Työelämä hanketta ja varmistetaan sen tulosten siirtyminen työelämään. Julkinen sektori mukaan parantamaan tuottavuutta ja tuloksellisuutta Kehitetään julkisten palvelujen laatua ja tuloksellisuutta yhdessä henkilöstön kanssa ottamalla käyttöön uutta teknologiaa, ammatillisella koulutuksella sekä soveltamalla todellisia tarpeita vastaavia, järkeviä ja joustavia kelpoisuusehtoja, tarvittaessa säädöksiä muuttaen. Tuetaan kunta-alan rakenne- ja palveluprosessien uudistuksissa tuottavuuden, tuloksellisuuden ja työelämän kehittämistä. Varataan riittävä rahoitus kunnallisten työmarkkinaosapuolten Kunteko kehittämisohjelmalle. Tämän lisäksi varataan kunta-alan tuloksellisuuden, tuottavuuden ja työelämän laadun parantamiseen osoitettavaa ylimääräistä rahoitustukea vauhdittamaan kunta-alan tuloksellisuustyötä. Viranomaistoimintojen toimivuus on varmistettava osoittamalla niihin riittävät voimavarat. Yleispalveluvelvoitteen haltijalla Itellalla on maanlaajuinen jakeluverkko, joka ulottuu kaikkien kansalaisten luo. Tätä ainutlaatuista jakeluverkkoa tulee voida hyödyntää nykyistä laaja-alaisemmin. Se on myös keino hillitä julkisen talouden kustannuspaineita. Postin jakelun yhteydessä voitaisiin toimittaa niin yksityisiä kuin

21 20 Hyvää (t)yötä Suomi julkisia palveluita kansalaisille. Tämä mahdollistaisi mm. ikääntyvien ihmisten asumisen pidempään kotonaan ja jakelutoiminnan jatkumisen viisipäiväisenä koko maassa. Kuntien ensisijainen rooli palvelutuottajana turvataan hankintalain uudistamisen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen läpiviennin yhteydessä. Uudistuksen yhteydessä on turvattava työterveyshuollon saatavuus ja toiminta. Kuntarakennetta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteita uudistetaan kokonaisuutena, pyrkimyksenä elinvoimaiset peruskunnat ja riittävän suuret sote-alueet. Sote-palvelujen järjestämisessä huomioidaan demokratian toteutuminen ja kuntayhtymistä saadut huonot kokemukset. Lähtökohtana on jatkossakin, että valtaosa palveluista tuotetaan kuntien omana työnä. Yksityisillä toimijoilla voi olla täydentävä rooli. Posti Groupin maanlaajuista jakeluverkkoa hyödynnetään nykyistä laajaalaisemmin.

22 SAK:n keskusteluasiakirja eduskuntavaaleihin TULOEROT PIENEMMIKSI Tilanne Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa viimeisten vuosien aikana hyvin nopeasti. Tuloerojen kasvu on Suomessa ollut yksi OECD-maiden nopeimmista. Mikäli kehitys jatkuu näin, uhkana on, että koko hyvinvointiyhteiskunnan poliittinen pohja alkaa rapistua, sillä ihmisten välinen luottamus ja solidaarisuus katoavat suurten tulo- ja varallisuuserojen yhteiskunnassa. Kehitys on käännettävissä oikeanlaisella politiikalla. On keskityttävä koulutuksen aitoon tasa-arvoisuuteen, koko väestön osaamiseen, hyvien työpaikkojen luomiseen sekä tuloeroja tasoittavaan ja työllisyyttä edistävään veropolitiikkaan. Hyvinvointipalvelut palkansaajaperheiden tukena Tasa-arvo lähtee kodeista. Hyvinvointipalveluilla ja perhe-etuuksilla taataan kaikille lapsille tasa-arvoinen alku elämälle. Palveluilla voidaan vaikuttaa myös työnjakoon perheen sisällä. Hyvin suunniteltu perhepolitiikka mahdollistaa sekä isien että äitien työssäkäynnin, joka osaltaan auttaa pienentämään sukupuolten palkkaja tuloeroja. Tämän lisäksi on jatkettava samapalkkaisuusohjelmaa nykyisten palkkaerojen pienentämiseksi. Erityisen tärkeää on laadukas varhaiskasvatus. Päivähoito tukee lasten tasapainoista kehitystä, ehkäisee syrjäytymistä ja mahdollistaa myös pienten lasten vanhempien osallistumisen töihin. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus oli askel väärään suuntaan. Päivähoito-oikeuden rajoitus luo tarpeetonta byrokratiaa, rajoittaa lasten oikeutta varhaiskasvatukseen sekä kasvattaa eriarvoisuutta. Sen sijaan päivähoitooikeuden toteutumista tulisi vahvistaa alentamalla päivähoitomaksuja. Korkeat maksut voivat uhata lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen sekä estää vanhempien työllistymisen. Myös kotihoidon tuen kuntalisien ehtoja tulisi rajata niin, ettei kuntalisän ehtona voisi olla vanhempien sisarusten kotihoito. Tarkoitus ei saa olla, että kuntalisien avulla perheitä houkutellaan pitämään myös vanhemmat lapset poissa päivähoidosta ja varhaiskasvatuksen piiristä. Työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamista tulisi jatkaa pidentämällä vanhempainvapaiden kestoa sekä kehittämällä joustavaa hoitorahaa ja pienten koululaisten ilta- ja aamupäivätoimintaa. Erityisesti isyysvapaan kestoa on tarpeen pidentää. Tämä korostaisi isien roolia kasvattajina ja mahdollistaisi äideille aikaisemman paluun töihin. Muutos lisäisi myös tasa-arvoa työmarkkinoilla. Tavoitteena on pidentää isyysrahakautta nykyisestä yhdeksästä viikosta kolmeen kuukauteen. Myös vanhempainvapaan kestoa on pidennettävä. Tavoitteena on pidentää vanhempainrahakautta muutamalla kuukaudella. Työn ja perheen yhteensovittamista tulisi tukea mahdollistamalla joustava hoitoraha myös yli kolmevuotiaiden lasten vanhemmille. Joustavan hoitorahan alempi porras voisi korvata pienten koululaisten vanhemmille maksettavan osittaisen hoitorahan.