Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 722/2006 vp Rajavartijoiden tutkintovaatimukset Eduskunnan puhemiehelle Rajavartiolaitoksessa palvelee noin raja- ja merivartijaa. Pääosa heistä työskentelee valtakunnan rajalla rajavartioasemien partio- ja vartiomiehinä, joiden tärkeimpänä tehtävänä on luvattomien rajanylitysten estäminen. Entistä enemmän raja- ja merivartijoita tarvitaan myös maarajan rajanylityspaikoilla: satamissa ja lentoasemilla. Siellä passintarkastajat suorittavat henkilöiden rajatarkastuksia ja estävät maahantulon niiltä henkilöiltä, joiden maahantuloedellytykset eivät ole kunnossa. Raja- ja merivartiokoulu järjestää hallintoyksiköiden lähettämille hakijoille valintakokeen, jossa valintakriteereinä toimivat fyysisen kunnon testi, psykologinen testi sekä ruotsin ja englannin kielen koe. Hylätty ruotsin kielen koe on karsiva valintatekijä. Vuoden 2005 elokuussa aloittaneet rajavartiokoulun opiskelijat ovat kuluvan syksyn aikana joutuneet odottamattoman vaikeaan tilanteeseen, sillä heidän opintojensa alkaessa ei heidän tutkintovaatimuksiinsa kuulunut ruotsin kielen koetta. Syyskuussa 2005 voimaan tulleen uuden lain mukaan he kuitenkin joutuvat suorittamaan tämän kokeen hyväksytysti valmistuakseen. Kyseisen kurssin opiskelijoille on järjestetty kaksi ruotsin kielen koetta, jotka on läpäissyt vain pieni vähemmistö opiskelijoista. Kokeen hyväksytty suorittaminen on siis ehto valmistumisen jälkeisen virkakelpoisuuden saavuttamiselle. Niille, jotka eivät ole ennen valmistumistaan suorittaneet koetta hyväksytysti, jää mahdollisuus kielikokeen suorittamiseen opintojen päättymisen jälkeen. Riskinä on kuitenkin se, että moni opiskelija siirtyy muihin ammatteihin ja kahden vuoden koulutus valuu hukkaan. Huonoin vaihtoehto on se, että moni opiskelija on turhautunut opintovaatimusten muuttumisen ja kahden ei-hyväksytyn ruotsin kielen kokeen jälkeen ja keskeyttää opintonsa vain muutamaa päivää ennen valmistumistaan. Näin he välttyvät palvelusitoumukselta sekä koulutuskustannusten takaisinmaksuvelvoitteelta. Suomen itäisellä rajavartioalueella ruotsin kielen tarve on erittäin vähäinen. Raja-alueen asiakkaista 82 prosenttia on venäjänkielisiä ja käytännössä loppuosa suomea puhuvia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että rajavartiokoulussa elokuussa 2005 opintonsa aloittaneet opiskelijat saavat alkuperäisten tutkintovaatimusten mukaisesti suorittaa opintonsa loppuun ja saavuttavat virkakelpoisuuden? Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2006 Reijo Paajanen /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Paajasen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 722/2006 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että rajavartiokoulussa elokuussa 2005 opintonsa aloittaneet opiskelijat saavat alkuperäisten tutkintovaatimusten mukaisesti suorittaa opintonsa loppuun ja saavuttavat virkakelpoisuuden? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Rajavartiolaitosta koskeva uusittu lainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2005 syyskuun alusta. Uudistuksessa sisällytettiin jo vuodesta 2004 voimassa olleen kielitaidosta annetun lainsäädännön vaatimukset sellaisenaan rajavartiolaitosta koskevaan erityislainsäädäntöön ilman tästä poikkeavia erivapaussäännöksiä. Tällä hetkellä raja- ja merivartiokoulun suomenkielisellä rajavartijan peruskurssilla 13 ja ruotsinkielisellä peruskurssilla 14 opiskelevat oppilaat aloittivat kurssinsa , eivät elokuussa Kummatkin kurssit päättyvät kuluvan vuoden joulukuussa. Kurssien tutkintovaatimukset on vahvistettu ennen kurssien alkua ja silloin voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti. Rajavartiolaitosta koskevan lakiuudistuksen valmistelun aikana pyrittiin erityisesti siihen, että rajavartiomiesten kielitaitovaatimuksissa otettaisiin huomioon käytännön tarpeet kaksikieliseen palveluun. Valmistelun aikana harkittiin tämän toteuttamista siten, että merivartiostoissa, joiden toiminta-alueilla on merkittävästi ruotsinkielistä asutusta ja liikennettä, rajavartiomiehelle asetettavat kielitaitovaatimukset olisivat suuremmat kuin itärajaa vartioivissa rajavartiostoissa. Lakipaketin eduskuntakäsittelyn aikana, hallintovaliokunnan mietinnön 12/2005 vp mukaisesti, rajavartiolaitoksen hallintolakiesitykseen lisättiin 36 :n 2 momentin 5 kohtaan uusi säännös, jonka perusteella valtioneuvosto antaa tarkemmat säännökset rajavartiolaitoksessa vaadittavasta kielitaidosta julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (424/2003) edellytetyllä tavalla. Valtioneuvoston asetuksella rajavartiolaitoksesta (651/2005) säädettiin mainitun asetuksen 50 :ssä rajavartiolaitoksessa vaadittavasta kielitaidosta. Tehtävien kielelliseen keskittämiseen perustuvaa vapautusta kielitaitovaatimuksista eli erivapausratkaisua asiasta valtioneuvosto ei tehnyt. Näin ollen rajavartiolaitosta koskevat kielitaitovaatimukset on säädetty pääosin yhdenmukaisesti poliisin vastaavien kielitaitovaatimusten kanssa. Poikkeuksena on se, että rajavartiolaitoksen upseereiden osalta noudatetaan soveltuvin osin lisäksi, mitä upseerien suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (9/2004) säädetään. Edellä mainitun valtioneuvoston asetuksen rajavartiolaitoksesta 63 :ään sisällytettiin kuitenkin siirtymäsäännös, jonka perusteella rajavartiolaitoksen virkamies säilyttää kelpoisuutensa toimia siinä virassa, johon hän oli nimitettynä mainitun asetuksen voimaan tullessa. Sama säädettiin koskemaan myös muita rajavartiolaitoksen virkoja, joiden kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset olivat samat kuin sen viran, johon virkamies oli nimitettynä tämä asetuksen voimaan tullessa. Vastaavasti tämä säädettiin koskemaan myös mainitun asetuksen voimaan tullessa virkasuhteeseen määräajaksi nimitettyjen kelpoi- 2

3 Ministerin vastaus KK 722/2006 vp Reijo Paajanen /kok suutta määräajan loppuun asti. Lisäksi säädettiin, että kielitaitoa koskevien kelpoisuusvaatimusten estämättä voidaan kuitenkin rajavartiolaitoksen virkamies, joka tämän asetuksen voimaantullessa oli rajavartiomies, määrätä rajavartiomieheksi sen rajavartioviranomaisen toimialueelle, jossa hän tämän asetuksen voimaantullessa palveli rajavartiomiehenä. Hänet voidaan myös siirtää rajavartiomieheksi sellaiselle rajavartioviranomaisen toimialueelle, jossa rajavartiomiehen kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset ovat samat tai alhaisemmat kuin sillä toimialueella, jossa hän toimi ennen siirtoa. Rajavartijan virkaan vaaditaan säädetty koulutus eli rajavartijan peruskurssin hyväksytty suorittaminen. Rajavartiomiehen tehtävään määräämisen edellytyksenä on lisäksi erikseen säädettyjen kielitaitovaatimusten edellyttämä kielitaito, minkä laajuus riippuu siitä, tuleeko henkilö palvelemaan yksikielisellä vai kaksikielisellä suomen- tai ruotsinkielisellä alueella sijaitsevassa rajavartiolaitoksen hallintoyksikössä. Rajavartiomies käyttää julkista valtaa. Ilman määräystä rajavartiomiehen tehtävään virkamiehellä ei myöskään ole niitä rajavartiolaitosta koskevaan lainsäädäntöön sisältyviä toimivaltuuksia, jotka ovat tarpeen hänen virkatoimiensa suorittamisessa. Toisaalta julkista valtaa käyttävän virkamiehen toimenpiteen kohteeksi joutuvan henkilön on saatava ymmärrettävästi, äidinkielellään suomen- tai ruotsinkielellä, tietää muun muassa häneen kohdistuvan toimenpiteen peruste ja tarkoitus. Yksistään tämän turvaamiseksi on perusteltua myös vaatia, että julkista valtaa käyttävien virkamiesten kielitaito on riittävä. On tarkoituksenmukaista, että rajavartijan peruskurssin tutkintovaatimukset sisältävät myös kielitaitovaatimusten osalta vähintään ne vähimmäiskielitaitovaatimukset, joita rajavartiomiehen tehtävään määrääminen edellyttää. Muutoin saatettaisiin joutua tilanteeseen, jossa rajavartijan peruskurssin hyväksytysti suorittaneet eivät olisi kelpoisia rajavartiomiehen tehtävään nimitettäviksi, johon koko koulutuksen sisältö tähtää. Rajavartijan peruskoulutus kestää nykyisin noin vuoden. Mikäli virkamiehen opiskelu keskeytyy heikon opintomenestyksen vuoksi, ei opiskelukustannuksia virkamiehiltä peritä. Kustannusten perintä tulee kyseeseen vain niissä tapauksissa, joissa virkamies on nimitetty vakinaiseen virkaan hyväksytysti suoritettujen opintojen jälkeen, ja hän tällöin palvelussitoumusaikanaan irtisanoutuu virastaan. Rajavartijoilla mainittu sitoutumusaika on kaksi vuotta. Mikäli nyt kurssilla olevat eivät suoriutuisi ruotsin kielen tutkinnosta, ei siitä heille syntyisi korvausvelvollisuutta. Koska edellä mainitulla suomenkielisellä rajavartijan peruskurssilla 13 opiskelevilla oppilailla on ollut vaikeuksia saavuttaa toisen kotimaisen kielen, eli tässä tapauksessa ruotsin kielen, taitovaatimusten edellyttämä tyydyttävää ymmärtämisen taitoa, rajavartiolaitos on palkannut raja- ja merivartiokoululle ruotsin kielen kouluttajaksi päätoimisen ruotsinkielen opettajan. Lisäksi ruotsinkielen opetusta on lisätty ylimääräisillä opetusjaksoilla kuluvan vuoden aikana. Vertailun vuoksi todettakoon, että raja- ja merivartiokoulun suomenkielisellä peruskurssilla annetaan tällä hetkellä enemmän ruotsinkielen opetusta kuin vastaavilla suomenkielisillä poliisin peruskursseilla. Rajavartiolaitos pyrkii siis kaikin tavoin tukemaan raja- ja merivartiokoulun suomenkielisellä rajavartijan peruskurssilla opiskelevia ruotsin kielen opinnoissaan. Yksikielisellä itärajalla toimivan rajavartiomiehen toisen kotimaisen kielen kielitaitovaatimuksena on vain toisen kielen tyydyttävä ymmärtämisen taito. Tätä ei ole pidettävä ylivoimaisena vaatimuksena huomioiden toisaalta tehtävään liittyvä julkisen vallan käyttöoikeus. Rajavartiolaitos kannustaa ja tukee virkamiestensä kieliopintoja. Itärajalla korostuu myös venäjän kielen taito, jonka opiskelua rajavartiolaitos myös tukee. Edellä sanotun lisäksi rajavartijoiden koulutusta pyritään jatkuvasti ja kaikin tavoin kehittämään edelleen. Tämä pätee myös kieliopintojen 3

4 Ministerin vastaus osalta. Hallitus pyrkii toimillaan ennen kaikkea varmistamaan sen, että kaikilla suomen kansalaisilla on mahdollisuudet saada viranomaisten turvallisuuspalvelut omalla äidinkielellään, suomen- tai ruotsinkielellä. Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2006 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 4

5 Ministerns svar KK 722/2006 vp Reijo Paajanen /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 722/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Reijo Paajanen /saml: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att de som inlett sin utbildning till gränsbevakare i augusti 2005 skall få slutföra sina studier enligt de ursprungliga examensfordringarna och få tjänstebehörighet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den reviderade lagstiftningen om gränsbevakningsväsendet trädde i kraft vid ingången av september I och med reformen fogades kraven på språkkunskaper enligt den lagstiftning som varit gällande från 2004 i oförändrad form till speciallagstiftningen om gränsbevakningsväsendet utan några undantagsbestämmelser. De elever som för närvarande genomgår grundkursen för gränsbevakare vid gräns- och sjöbevakningsskolan, 13 finskspråkiga och 14 svenskspråkiga, inledde sina studier den 1 januari 2006, inte i augusti Examensfordringarna för respektive kurs har fastställts före det att kurserna inleddes och i enlighet med den då gällande lagstiftningen. Under beredningen av revideringen av lagstiftningen om gränsbevakningsväsendet eftersträvades i synnerhet att det i fråga om språkkraven för gränsbevakarnas vidkommande skulle tas hänsyn till de praktiska behoven i fråga om tvåspråkig service. Under beredningen övervägdes om detta kunde genomföras så att det vid sjöbevakningssektionerna, inom vars verksamhetsområde andelen svenskspråkig befolkning och trafik är betydande, skulle ställas högre krav på språkkunskaperna än vid gränsbevakningssektionerna, som svarar för bevakningen av östgränsen. Under riksdagens behandling av lagpaketet fogades i enlighet med förvaltningsutskottets betänkande 12/2005 rd en ny bestämmelse till 36 2 mom. 5 punkten i lagen om gränsbevakningsväsendets förvaltning enligt vilken statsrådet utfärdar närmare bestämmelser om de språkkunskaper som krävs vid gränsbevakningsväsendet i enlighet med lagen om de språkkunskaper som krävs av offentligt anställda (424/2003). I 50 i statsrådets förordning om gränsbevakningsväsendet (651/2005) föreskrivs om behörighetsvillkor gällande språkkunskaper vid gränsbevakningsväsendet. Statsrådet fattade inte något beslut om befrielse från språkkunskapskraven på grund av språklig koncentration, dvs. en lösning som skulle ha innefattat dispens. Därmed harmonierar de bestämmelser som gäller kraven på språkkunskaper vid gränsbevakningsväsendet i huvuddrag med motsvarande krav i fråga om polisen. Undantaget är att det i fråga om officerarna vid gränsbevakningsväsendet i tillämpliga delar dessutom iakttas vad som föreskrivs i statsrådets förordning om behörighetsvillkor som gäller officerares kunskaper i finska och svenska (9/2004). I 63 i den tidigare nämnda statsrådsförordningen om gränsbevakningsväsendet infördes dock en övergångsbestämmelse enligt vilken en tjänsteman vid gränsbevakningsväsendet bibehåller sin behörighet för en tjänst som han eller hon innehade vid ikraftträdandet av förordningen i fråga. Detsamma gäller också andra tjänster vid gränsbevakningsväsendet för vilka behörighetskraven var desamma som för den tjänst som en tjänsteman innehade när förordningen trädde i 5

6 Ministerns svar kraft. På motsvarande sätt bestämdes att behörigheten för de tjänstemän som innehade en tjänst för viss tid vid förordningens ikraftträdande bibehålls för denna tid. Det bestämdes dessutom att en tjänsteman vid gränsbevakningsväsendet som vid förordningens ikraftträdande var gränsbevakningsman utan hinder av språkkunskapskraven kan förordnas till gränsbevakningsman inom den gränsbevakningsmyndighets verksamhetsområde där han eller hon tjänstgjorde som gränsbevakningsman när förordningen trädde i kraft. Tjänstemannen kan också förflyttas som gränsbevakningsman till ett sådant gränsbevakningsområde vid en gränsbevakningsmyndighet där språkkunskapskraven gällande gränsbevakningsmannen är desamma eller lägre än inom det verksamhetsområde där han eller hon tjänstgjorde före förflyttningen. För en tjänst som gränsbevakare krävs en fastställd utbildning, dvs. genomgången och godkänd grundkurs för gränsbevakare. En ytterligare förutsättning för ett förordnande som gränsbevakningsman är språkkunskaper i enlighet med de föreskrivna språkkunskapskraven, vilkas omfattning beror på huruvida tjänstemannen kommer att arbeta vid en förvaltningsenhet inom gränsbevakningsväsendet som befinner sig inom ett område som är enspråkigt finskt eller svenskt eller tvåspråkigt. En gränsbevakningsman utövar offentlig makt. Utan förordnande till gränsbevakningsman har tjänstemannen inte heller de befogenheter som ingår i lagstiftningen om gränsbevakningsväsendet som är nödvändiga för hans eller hennes tjänsteutövning. Å andra sidan har en person som blir föremål för en åtgärd som vidtas av en tjänsteman som utövar offentlig makt rätt att på begriplig finska eller svenska, beroende på vilket som är hans eller hennes modersmål, få veta bl.a. vad åtgärden grundar sig på och dess syfte. Enbart tryggandet av denna omständighet gör det motiverat att kräva att de tjänstemän som utövar offentlig makt skall ha tillräckliga språkkunskaper. Det är ändamålsenligt att det i examensfordringarna för grundkursen för gränsbevakare också ingår åtminstone minimikrav i fråga om de språkkunskaper som ett förordnande till gränsbevakningsman förutsätter. I annat fall kan man hamna i den situationen att de som har avlagt grundkursen för gränsbevakare inte är kompetenta för en utnämning till gränsbevakare, vilket är hela utbildningens syfte. Grundutbildningen för gränsbevakare räcker för närvarande cirka ett år. Om tjänstemannen tvingas avbryta sin utbildning på grund av dålig studieframgång behöver han eller hon inte betala några studiekostnader. Kostnaderna måste betalas endast i sådana fall där en tjänsteman har utnämnts till en ordinarie tjänst efter godkända och slutförda studier och därefter säger upp sig under den tid tjänstgöringsförbindelsen gäller. För gränsbevakare gäller denna förbindelse två år. Om de som nu genomgår kursen inte blir godkända i sin examen i svenska, blir de inte ersättningsskyldiga. Eftersom eleverna på den finskspråkiga grundkursen 13 för gränsbevakare har haft svårigheter att uppfylla kraven på tillfredsställande kunskaper då det gäller att förstå det andra inhemska språket, i detta fall svenska, har gränsbevakningsväsendet anställt en svensklärare på heltid för att sköta undervisningen i ämnet vid gräns- och sjöbevakningsskolan. Dessutom har undervisning i svenska utökats med extra undervisningsavsnitt under året. För jämförelsens skull kan det konstateras att det på grundkursen för finskspråkiga vid gräns- och sjöbevakningsskolan för närvarande ges mera undervisning i svenska än på motsvarande grundkurser för poliser. Gränsbevakningsväsendet strävar alltså med alla medel efter att stöda de finskspråkiga som genomgår grundkursen för gränsbevakare vid gräns- och sjöbevakningsskolan i deras studier i svenska. För en gränsbevakningsman vid den enspråkigt finska östgränsen är språkkunskapskraven då det gäller det andra inhemska språket enbart nöjaktig förmåga att förstå språket i tal och skrift. Detta kan inte anses vara något orimligt krav med beaktande av den rätt att utöva offentlig makt som sammanhänger med uppgiften. Gränsbevakningsväsendet sporrar och stöder sina tjänstemän i deras språkstudier. Vid östgränsen accentueras också betydelsen av kunskaper i ryska, och 6

7 Ministerns svar KK 722/2006 vp Reijo Paajanen /kok gränsbevakningsväsendet stöder också studier i detta språk. Utöver vad som nämnts ovan försöker man fortlöpande och på alla upptänkliga sätt utveckla utbildningen för gränsbevakare. Detta gäller också språkstudierna. Regeringen försöker genom sina åtgärder framför allt se till att alla Finlands medborgare har tillgång till myndigheternas säkerhetstjänster på sitt eget modersmål, vare sig det är finska eller svenska. Helsingfors den 18 oktober 2006 Inrikesminister Kari Rajamäki 7