Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 673/2004 vp Poliisin kielitaitovaatimukset Eduskunnan puhemiehelle Kielilaki (423/2003) ja laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003, jäljempänä kielitaitolaki) tulivat voimaan Näiden perusteella poliisin hallinnosta on annettu uusi asetus, jonka 16 a määrittää poliisin kielitaitovaatimukset toisen kotimaisen kielen osalta. Asetuksessa vaaditaan, että virkaan nimitettävä poliisi on osoittanut kielitaitonsa toisessa kotimaisessa kielessä siten, että mikäli on kyseessä yksikielinen kihlakunta, tarvitaan vähintään tyydyttävä ymmärtämisen taito, ja mikäli kaksikielinen, vaaditaan tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Kielitaito pitää osoittaa joko valtionhallinnon kielitutkinnolla, yleisellä kielitutkinnolla tai aikaisempien opintojen sisältämillä opinnoilla (maistereilla ns. virkamiesruotsi). Kielitutkinnon suorittaminen ei kuitenkaan kuulu Poliisikoulussa koulutussuunnitelmaan. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että nykyiset perustutkintoa suorittavat poliisikoululaiset valmistuvat ammattiin epäpätevinä. Poliisin perustutkintoon sisältyy toisen kotimaisen kielen opiskelua, mikä onkin tärkeää. Koulussa opiskellaan ammattisanastoa ja ruotsinkielisen asiakkaan kohtaamista esim. liikennetilanteissa, joihin poliisi todennäköisimmin työssään kielitaitoa tarvitsee. Poliisikoulussa aloittaa kuuden viikon välein noin 50 opiskelijan kurssi. Tällä hetkellä perustutkintokoulutuksessa on lähes tuhat opiskelijaa. Mikäli tällä volyymillä lähdetään hakemaan vaadittavaa kielitutkintoa muista oppilaitoksista, on luvassa melkoinen toisten oppilaitosten kuormitus. Kielitutkinnon suorittaminen on lisäksi kustannuskysymys, euroa/tutkinto. Nykyisen tilanteen vaatimana tutkinto on kunkin suoritettava omalla ajalla ja omalla kustannuksella, mikä sotii koulutuksen maksuttomuutta ja ammattiin pätevöitymistä vastaan: ellei ole kielitutkintoa, ei periaatteessa ole myöskään pätevä virkaan, johon on koulutuksen saanut. Samat kielitaitovaatimukset koskevat tietenkin jo virassa olevia poliisimiehiä. Uuden viran haku ei onnistu ilman suoritettua kielitutkintoa, vaikka kokemusta poliisin kenttätyöstä olisi kolmekymmentä vuotta ja ruotsin kielen opiskelusta jo vuosikymmeniä. Karkeasti sanottuna tilanne on nyt se, että nykyisillä ruotsin kieltä taitamattomilla virassa olevilla poliiseilla ei ole mahdollisuutta edetä urallaan. Tilanne vaatii pikaista korjaamista. Ihanteellisinta olisi, että vaatimuksia tarkistettaisiin ja todettaisiin, että nykyisin poliisin perustutkinnossa annettava ruotsin kielen koulutus antaisi riittävät valmiudet poliisin virkaan. Mikäli tästä periaatteesta ei kuitenkaan olla valmiita tinkimään, on ruotsin kielen opetusta Poliisikoulussa kehitettävä siten, että tutkinto sisältää vaadittavat kielitutkinnot. Sama pätee tietysti ruotsinkielisessä koulutuksessa oleviin, joita kuitenkin on suhteellisen vähän, n. 24 opiskelijaa vuodessa. Pidän tärkeänä poliisien ruotsin kielen opiskelua ja kielitaitoa ylipäätäänkin, mutta nyt syntyneeseen epäselvään ja epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen on saatava muutos pian. Versio 2.0

2 Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin pikaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä poliisin kielitaitovaatimusten aiheuttamien epäkohtien ja ongelmien korjaamiseksi? Helsingissä 14 päivänä syyskuuta 2004 Petri Salo /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 673/2004 vp Petri Salo /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Petri Salon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 673/2004 vp: Mihin pikaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä poliisin kielitaitovaatimusten aiheuttamien epäkohtien ja ongelmien korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kielilaki (423/2003) ja laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003, jäljempänä kielitaitolaki) tulivat voimaan Kielitaitolain 5 :n mukaan suomen ja ruotsin kielten taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista on aina säädettävä, jos henkilöstön tehtäviin kuuluu yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta merkittävää julkisen vallan käyttöä. Tämän vuoksi poliisin hallinnosta annettuun asetukseen (158/1996) on lisätty lukien uusi 16 a (286/2004), jossa säädetään poliisihallinnon kielitaitovaatimuksista. Niiden poliisihallinnon virkojen osalta, joissa säädettynä kelpoisuusvaatimuksena on korkeakoulututkinto, viitataan kielitaitolain 6 :ään. Muissa kuin korkeakoulututkintoa kelpoisuusvaatimuksena edellyttävissä poliisimiesten viroissa vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virkaalueen väestön enemmistön kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Poliisilaitosten vartijoilta ja ylivartijoilta vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen ja yksikielisessä viranomaisessa viranomaisen kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa. Toisen kielen osalta vaaditaan tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Asetuksen siirtymäsäännöksen mukaan virkamies, joka on nimitetty poliisihallinnon virkaan ennen asetuksen voimaantuloa, on asetuksen tultua voimaan edelleen kielitaidon osalta kelpoinen virkaan. Asetuksen siirtymäsäännöstä on käytännössä tulkittu ahtaasti siten, että virkamiehen vaihtaessa virkaa kielitaito on osoitettava kielitutkinnolla, jolloin virkojen täyttäminen on voinut käytännössä muodostua vaikeaksi. Esimerkiksi pitkään virassa olleiden poliisimiesten osalta kielitutkinnon läpäiseminen saattaa olla vaikeaa, koska koulutukseen liittyvistä kieliopinnoista on kulunut aikaa. Oikeusministeriö on antanut asiasta suosituksen (7/58/2004), jossa siirtymäsäännöksen sisältöä on selkeytetty. Poliisihallinnon virkaan ennen nimitetty virkamies on ilman kielitodistustakin kielitaidon osalta kelpoinen toiseen sellaiseen poliisihallinnon virkaan, jonka kielitaitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset ovat vastaavat kuin sen viran, johon hänet on nimitetty. Suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen (481/2003) mukaan suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito voidaan osoittaa valtionhallinnon kielitutkinnolla, yleisellä kielitutkinnolla tai opintojen yhteydessä korkeakoulututkintoon liittyvillä kieliopinnoilla tai kielikokeella. Tyydyttävä ymmärtämisen taito voidaan osoittaa myös tietyllä ylioppilastutkinnon arvosanalla. Poliisin perustutkinnon yhteydessä Poliisikoulussa suoritettavilla kieliopinnoilla ei voi osoittaa poliisimiehiltä vaadittavaa kielitaitoa, 3

4 Ministerin vastaus koska Poliisikoulu ei ole ammattikorkeakoulutasoinen oppilaitos. Poliisikoulun ja Poliisiammattikorkeakoulun yhdistyessä ongelma tulee poistumaan. Tällä hetkellä opiskelijat suorittavat kielikokeen opinnoista erillisenä. Opetusministeriön kanssa selvitetään Poliisikoulun toisen kotimaisen kielen opetuksen sisältö ja sen vastaavuus suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyihin kielitaitotasoihin. Lisäksi selvitetään mahdollisuus valtionhallinnon kielitutkinnon suorittamiseen Poliisikoululla. Poliisikoulu korvaa opiskelijalle lähtien kielitutkinnon suorittamisesta aiheutuneen koemaksun yhden kerran opiskelijaa kohti. Asetettuihin poliisin kielitaitovaatimuksiin liittyviä ongelmia selvitetään parhaillaan. Poliisikoulun kieliopintoihin ja kielikokeen suorittamiseen liittyviä ongelmakohtia koskevat ratkaisut tullaan tekemään lähiaikoina. Lisäksi poliisilaitosten vartijoiden ja ylivartijoiden virkojen kielitaitoa koskevien kelpoisuusvaatimusten soveltamiseen liittyvistä seikoista hankitaan lisäselvitystä ja mahdolliseen tarpeeseen muuttaa asetusta tältä osin palataan tämän jälkeen. Poliisimiehellä on itsenäiseen harkintaan perustuva oikeus käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. Kun otetaan huomioon kielilain ja kielitaitolain tarkoitus sekä poliisin tehtävien erityisluonne, on välttämätöntä, että toimivaltuuksia käyttävillä poliisihallinnon virkamiehillä on riittävä kyky toimia molemmilla kotimaisilla kielillä. Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2004 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 4

5 Ministerns svar KK 673/2004 vp Petri Salo /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 673/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Petri Salo /saml: Vilka snabba åtgärder har regeringen för avsikt att vidta för att undanröja de missförhållanden och problem som språkkunskapskraven för polisen medför? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Språklagen (423/2003) och lagen om de språkkunskaper som krävs av offentligt anställda (424/2003, nedan språkkunskapslagen) trädde i kraft den 1 januari Enligt 5 i språkkunskapslagen skall behörighetsvillkor som gäller finska och svenska alltid fastställas i lag eller förordning, om personalens arbetsuppgifter omfattar betydande utövning av offentlig makt i förhållande till individens rättigheter och skyldigheter. Därför har det sedan den 1 maj 2004 funnits en ny 16 a (286/2004) i polisförvaltningsförordningen (158/1996) med bestämmelser om språkkunskapskraven inom polisförvaltningen. I fråga om de tjänster inom polisförvaltningen som det krävs högskolexamen för hänvisar förordningen till 6 i språklagen. Vid en tvåspråkig myndighet är språkkunskapskravet för andra tjänster som polisman än de som det krävs högskoleexamen för goda muntliga och skriftliga kunskaper i befolkningsmajoritetens språk inom myndighetens ämbetsdistrikt samt nöjaktiga muntliga och skriftliga kunskaper i det andra språket. Vid en enspråkig myndighet krävs det goda muntliga och skriftliga kunskaper i myndighetens språk samt nöjaktig förmåga att förstå det andra språket. Vid en tvåspråkig myndighet är språkkunskapskravet för en tjänst som väktare och överväktare vid en polisinrättning goda muntliga och skriftliga kunskaper i befolkningsmajoritetens språk inom myndighetens ämbetsdistrikt och vid en enspråkig myndighet goda muntliga och skriftliga kunskaper i myndighetens språk. I båda fallen krävs det nöjaktig förmåga att förstå det andra språket. Enligt övergångsbestämmelsen i förordningen är en tjänsteman som utnämnts till en tjänst inom polisförvaltningen innan förordningen träder i kraft i fråga om språkkunskaperna fortfarande behörig för tjänsten efter att förordningen har trätt i kraft. I det praktiska livet har övergångsbestämmelsen tolkats snävt och inneburit att en tjänsteman måste påvisa sina språkkunskaper genom språkexamen om han eller hon byter tjänst. Detta har kunnat medföra svårigheter att tillsätta tjänster. Det kan vara svårt för till exempel polismän som länge haft sin tjänst att bli godkända i språkexamen eftersom språkstudierna inom ramen för utbildningen ligger långt tillbaka i tiden. Den 29 september 2004 gav justitieministeriet en rekommendation (7/58/2004) där innebörden av övergångsbestämmelsen förtydligas. En tjänsteman som utnämnts till en tjänst inom polisförvaltningen före den 1 maj 2004 är i fråga om språkkunskaperna utan språkintyg behörig för en annan tjänst inom polisförvaltningen, om behörighetsvillkoren i fråga om språkkunskaperna är desamma som för den tjänst som han eller hon är utnämnd till. Enligt statsrådets förordning om bedömning av kunskaper i finska och svenska inom statsförvaltningen (481/2003) kan nöjaktig förmåga att använda finska och svenska i tal och skrift visas genom språkexamina för statsförvaltningen, ge- 5

6 Ministerns svar nom allmänna språkexamina eller i samband med studier genom språkstudier eller språkprov som ingår i högskoleexamen. Nöjaktig förmåga att förstå språket kan också visas genom ett visst vitsord i studentexamen. De språkkunskaper som krävs av polismän kan inte visas genom de språkstudier vid Polisskolan som ingår i grundexamen för poliser eftersom Polisskolan inte är en läroinrättning på yrkeshögskolenivå. När Polisskolan och Polisyrkeshögskolan går samman försvinner problemet. I dagsläget avlägger studerandena språkprov utanför studierna. I samråd med undervisningsministeriet utreds det vad som ingår i undervisningen i det andra inhemska språket vid Polisskolan och om den stämmer överens med bestämmelserna om språkkunskapsnivåer i statsrådets förordning om bedömning av kunskaper i finska och svenska inom statsförvaltningen. Dessutom utreds möjligheten att språkexamen för statsförvaltningen skall kunna avläggas vid Polisskolan. Sedan den 1 maj 2004 har Polisskolan ersatt studerandena för provavgiften för språkexamen, en gång per studerande. Problemen med språkkunskapskraven för polisen utreds för närvarande. Beslut om problemen i samband med språkstudier och språkprov vid Polisskolan kommer att fattas inom den närmaste framtiden. Dessutom kommer det att inhämtas kompletterande utredning om tillämpningen av behörighetsvillkoren i fråga om språkkunskaper för väktare och överväktare vid en polisinrättning. Därefter kommer man att ta ställning till om förordningen eventuellt behöver ändras. Polismän har rätt att utifrån självständig prövning använda maktmedel eller i övrigt på ett betydande sätt ingripa i den enskildes grundläggande fri- och rättigheter. Med hänsyn till syftet med språklagen och språkkunskapslagen och särdragen i polisiära uppdrag är det nödvändigt att de tjänstemän inom polisförvaltningen som utövar befogenheter har tillräcklig förmåga att handla på båda inhemska språken. Helsingfors den 4 oktober 2004 Inrikesminister Kari Rajamäki 6