D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön. Les Six Ranskalainen kuusikko

Transkriptio

1 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Les Six Ranskalainen kuusikko Sunnuntai Eveliina Sumelius-Lindblom piano Anne Piirainen klarinetti Järjestäjät DocMus-tohtorikoulu Konserttisarjaa tukemassa

2 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Ohjelma Les Six - Ranskalainen kuusikko Arthur Honegger ( ): Sept pièces brèves Seitsemän lyhyttä kappaletta (1920) 1. Souplement Sulavasti 5. Lent Hitaasti 2. Vif Nopeasti 6. Rythmique Rytmikkäästi 3. Très Lent Hyvin hitaasti 7. Violent Väkivaltaisesti 4. Légérement Leikkisästi Georges Auric ( ): Sonatine pour le piano (1919) 1. Allegro 2. Andante 3. Finale Darius Milhaud ( ): Sonatine pour clarinette et piano (1927) 1. osa: Très Rude Erittäin tylysti Darius Milhaud: Saudados do Brasil op.67: Suite de danses Brasilian kaipaus: tanssisarja ( ): Osat: Sorocaba, Leme, Ipanema, Tijuca Germaine Tailleferre ( ): Hommage à Debussy Kunnianosoitus Debussylle (1920) Louis Durey ( ): Etydi Eaux courantes Juoksevat vedet Op.29 nr.1 (1921) Germaine Tailleferre: Arabesque klarinetille ja pianolle (1973) Konsertoinnin ohessa taiteilijat kertovat taiteellisesta työstään. Konsertin kesto on noin 1 h 15 min. Ei väliaikaa. 2

3 Esittelytekstit: Eveliina Sumelius-Lindblom Konsertin idea Tänään kuultava luentokonsertti on samalla katsaus paitsi kolmanteen jatkotutkintokonserttiini, myös koko taiteelliseen tohtoriprojektiini 1920-luvun ranskalaisen modernismin parissa. Käsittelen konsertissani ranskalaista kuuden säveltäjän Les Six -ryhmää ja niitä esteettisiä muutoksia, joita ensimmäisen maailmansodan ajanjakso toi Pariisin musiikilliselle näyttämölle. Epävirallisesti järjestäytyneeseen ja uudistusmieliseen, taiteellisesti itsenäisistä ystävyksistä koostuvaan säveltäjäryhmään kuuluivat Georges Auric, Louis Durey, Arthur Honegger, Darius Milhaud, Francis Poulenc ja Germaine Tailleferre. Muutokset musiikissa heijastelivat ranskalaisen modernismin tapaan laajempia poliittis-yhteiskunnallisia tapahtumia, joihin sisältyivät erityisesti hiljattain kärsityt sodat ja kiihkeä teollistuminen. Tyypillistä taiteen modernismille oli toteuttaa eräänlaista etäännyttämistä: tarkastella lähimenneisyyttä kriittisesti, kääntyä sitä vastaan näyttävästi, ja löytää tilalle uusia, subjektiivista kauneutta ja tunnetta vältteleviä ilmaisutapoja. Ranskalainen modernismi oli luonteeltaan vahvasti nationalistinen ilmiö, jolle tyypillistä oli modernismin pääkoulukuntien (Ranska, Saksa/ Itävalta) keskinäinen vastakkainasettelu ja ympäröivien sivistysvaltioiden esteettinen leiriytyminen jommallekummalle puolelle. Neoklassisuus, eli muihin edeltäviin tai sen hetkisiin tyyleihin viittaaminen, on ranskalaisen modernismin keskeisin musiikillinen tunnusmerkki, ja edustaa ranskalaisessa kontekstissa musiikillista risteytystä, ns. hybridityyliä. Se on yhdistelmä vanhaa ja uutta; klassista ja populaaria; sovinnaista ja epäsovinnaista; eikä se ole vajaassa sadassa vuodessa ehtinyt kehittää itselleen kattavaa esittämiskäytäntöä. Tämä johtuu paljolti siitä, että sotien välinen ranskalainen modernismi ei ole päätynyt esittäjien ja tutkijoiden toimesta ns. musiikilliseen kaanoniin, vaan on jäänyt kenties monimutkaisista tarkoitusperistään ja musiikillisista poikkeavuuksistaan johtuen vähäisemmälle käsittelylle. Ranskalainen modernismi on kokeneelle esittäjälle kiehtova alue, sillä se haastaa kekseliäisyyteen, luovuuteen ja tyyleillä leikittelyyn; mahdollisuuteen koetella musiikillisia ääriviivoja, sekä tarkastella syvällisesti traditioon ja ajallisuuteen liittyviä musiikillis-filosofisia kysymyksiä. 3

4 Itselleni ranskalaisen modernismin tutkiminen on avannut paitsi musiikillisen aarreaitan, mahdollistanut myös perinteeksi muodostuneen pianokirjallisuuden uudelleentarkastelun ja oman tyylituntemuksen laaja-alaisen, laboratoriomaisen hyödyntämisen. Musiikillinen sisältö Olen asettanut konsertissa kuultavalle musiikille muutaman valintaperusteen: musiikki on peräisin Les Six -ryhmään kuuluneilta säveltäjiltä; on sävelletty pääosin 1920-luvulla; edustaa sodan jälkeistä ranskalaista modernismia mahdollisimman monipuolisesti; on harvoin esitettyä ja sisällöllisesti kiehtovaa. Konsertin musiikillis-esteettinen punainen lanka rakentuu siten, että konsertti alkaa ajattomasta modernismista, siirtyy radikaalien kannanottojen kautta musiikillisia genrerajoja ylittävään kokeellisuuteen ja sulkeutuu lopulta nostalgiseen traditionaalisuuteen. Ranskalaista avantgardemusiikkia kuunnellessa on syytä kiinnittää tyylilainojen lisäksi huomio musiikin kirkkaaseen melodisuuteen, muotojen selkeyteen ja ilmaisun yksinkertaisuuteen; tähän tyylilajiin ei kuulu musiikillisten muotojen paisuttelu tai ilmaisun sentimentaalisuus, vaan musiikillinen luonnollisuus, pelkistäminen ja arkipäiväisyys. Les Six - ryhmä ei myöskään välttele leikkisyyttä, huumoria ja ironisuutta: näiden kautta on voitu käsitellä vaikeaa, sodan jälkeistä, traditioon ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyvää problematiikkaa. Arthur Honeggerin Seitsemän lyhyttä kappaletta vuodelta 1920, koostuu otsikkonsa mukaisesti seitsemästä miniatyyristä, joissa jokaisessa on oma tarkkaan punnittu karaktäärinsä. Musiikki alkaa keveän modernina ja ajattomana ranskalaisessa hengessä, mutta muuttuu sävellyksen edetessä aina vaan epäranskalaisemmaksi ja radikaalimmaksi. Osassa 5 on syytä kiinnittää huomio espanjalaisiin fado-vaikutteisiin, laulun ja kitaran jäljittelemiseen, ja osassa 7 Prokofjev-tyyppisiin rajuihin, rytmiä korostaviin ja lyömäsoitinmaisiin, perkussiivisiin soittotapoihin. Georges Auricin Sonatiini on Honegerin Seitsemälle kappaleelle täydellinen musiikillinen vastakohta. Sävellys edustaa muodoltaan klassista sonaattimuotoa (nopea-hidas-nopea), ja on luonteeltaan konstailematon, railakas ja leikkisä; ja varsinkin ääriosista on ranskalaiselle musii- 4

5 kille tyypillinen hienostuneisuus tipotiessään. Sonatiini sisältää provosoivia, lähes anti-musiikillisia eleitä, esim. asteikkokulkuja ja rallatuksia, joissa Auric mitä ilmeisimmin leikittelee tai ironisoi porvarillista pianonsoittoperinnettä. Sonatiini on teknisesti virtuoosinen, eli edellyttää soittajaltaan näennäisen helppouden tunteesta huolimatta pitkälle vietyä soittimen hallintaa. Konsertissa kuultavat kaksi katkelmaa Darius Milhaudin 1920-luvun tuotannosta ovat keskenään täysin erilaisia. Ensimmäinen osa, Très Rude, Sonatiinista klarinetille ja pianolle, on luonteeltaan raju ja epähienostunut Martinu-tyyppisine dissonansseineen ja Bartokrytmeineen. Toinen teoskatkelma, Saudados do Brasil, on peräisin Milhaudin Brasilian-vuosilta 1920-luvun vaihteesta: Neljän osan kokoelma tanssisarjasta on yhdistelmä brasilialaista rytmiikkaa, polytonaalisuutta (useampia samanaikaisia sävellajeja) ja korostuneen yksinkertaista, mutkatonta ranskalaista ilmaisua. Konsertin loppupuolella kuultavat sävellykset Germaine Tailleferren Hommage à Debussy ja Louis Dureyn etydi Eaux courantes edustavat Les Six -ryhmän maltillisempaa suuntausta. Vaikka Les Six -ryhmän jäsenten suhde Debussyn musiikkiin oli jokseenkin ristiriitainen ja jopa väheksyvä, se vaikutti edelleen taka-alalla monien säveltäjien musiikillisessa ajattelussa, ja tulee esille kerroksellisuutena joidenkin 1920-luvun teoskokonaisuuksien hitaissa osissa (Vrt. Auricin Sonatiinin 2-osa ja Poulencin Napoli-sarjan 2.osa). Germaine Tailleferrin pikkukappale Hommage à Debussy, on nostalginen tuulahdus lievästi hämärtyvistä sointiväreistä, ja Dureyn etydi Eaux courantes on täysin irrallaan Les Six -ryhmään vakiintuneesta melodia-säestys-ajattelusta. Pianotekstuuri on suurta, virtuoosista, laveaa ja maalailevaa; täydellisessä yhteydessä sävellyksen vesiaiheiseen otsikkoon, joka tuo etäisiä muistumia Ravelin vesiaiheisista pianoteoksista, kuten Jeaux d`eau (Suihkulähde) ja Une barque sur l`ocean (Laiva valtamerellä). Konsertin sulkee nostalgian ja melodisuuden hengessä Tailleferrin viehättävä pikkukappale Arabesque klarinetille ja pianolle, vuodelta Kiitokset Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan rahastolle ja Greta ja William Lehtisen säätiölle taiteellisen toimintani tukemisesta. Eveliina Sumelius-Lindblom 5

6 Eveliina Sumelius-Lindblom Taiteilijat Pianotaiteilija, MuM Eveliina Sumelius- Lindblom on profiloitunut urallaan moderniksi, tutkivaksi muusikoksi. Viime vuosina Sumelius-Lindblom on keskittynyt 1900-luvun alkuvuosikymmenten neoklassiseen repertuaariin, ja hänen käynnissä oleva jatkotutkintokonserttien sarjansa edustaa suomalaisessa musiikkielämässä merkittävää läpileikkausta harvoin esitettyyn ranskalaiseen ja ranskalaisvaikutteiseen pianokirjallisuuteen. Pianisti-tutkijana Sumelius-Lindblomia kiinnostavat tällä hetkellä erityisesti neoklassisen musiikin intertekstuaaliset suhteet ja pianistin kehollisen havainnoinnin metodinen hyödyntäminen. Ammatillinen urakehitys on Sumelius-Lindblomilla laaja-alainen. Sen taustalta löytyvät varhain alkanut tavoitteellinen koulutus, kansainvälinen kilpailu-ura, levytykset, solistitehtävät, tiiviit kamarimusiikilliset suhteet, kantaesitykset sekä ura pianopedagogina. Hänen viimeisin sooloalbuminsa (BELLS-003) sisältää pianokirjallisuuden keskeisimpiä teoksia Beethovenilta, Schumannilta ja Chopinilta. Sumelius-Lindblomin viimeisimmät esiintymiset ovat jatkotutkintokonserttien ohella koostuneet joukosta Ligetin etydejä Musica Novafestivaalilla (2017), Stravinskyn pianokonserton solistitehtävistä (2016) ja intensiivisistä kamarimusiikillisista projekteista. Konsertoinnin lisäksi Sumelius-Lindblom on viime vuosina esitelmöinyt tutkimusaiheestaan mm. Lontoon Royal Academy of Musicissa, Helsingin yliopistossa ja useissa kansainvälisissä musiikintutkimuksen konferensseissa. Sumelius-Lindblomin taiteellista toimintaa ranskalaisen modernismin parissa ovat tukeneet viimeisimpänä Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto (2017) ja Greta ja William Lehtisen säätiö (2017). Sumelius-Lindblom työskentelee tällä hetkellä tohtorikoulutettavana Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa. 6

7 Anne Piirainen Anne Elisabeth Piirainen aloitti klarinetinsoiton Saksassa. Hän valmistui Moskovan Tšaikovski-konservatoriosta ja jatkoi opiskelunsa Rotterdamin ja Antwerpenin konservatorioissa. Vuodesta 2013 lähtien hän on tohtoriopiskelija DocMus-tohtorikoulun taiteellisella linjalla, tutkimusaiheenaan Neuvostoliiton klarinettimusiikki. Piirainen on esiintynyt aktiivisesti solistina ja kamarimuusikkona Suomessa ja ulkomailla, sekä toiminut klarinetinsoiton opettajana ja orkesterimuusikkona. DocMus-tohtorikoulu ja taiteellinen tohtorintutkinto Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun tavoitteena on taiteilija- ja tutkijaosaamisen korkeimman tason kehittäminen sekä korkeatasoisen musiikkikulttuurin vaaliminen ja uudistaminen. Tohtorikoulu toimii alansa kansainvälisenä, rajat ylittävänä suunnannäyttäjänä. Kaiken toiminnan tavoitteena on korkea kansainvälinen laatu. Tohtoriopiskelun painopisteenä voi olla taiteilijakoulutus, kehittäjäkoulutus tai tutkijakoulutus. Tutkinnon suorittanut henkilö on oman alansa ja sen tradition tunteva korkeatasoinen ja itsenäinen toimija sekä luova ja luotettava kehittäjä. Hän on tietoinen omasta osaamisestaan osana traditiota ja kykenee siksi sekä vaalimaan traditiota että kehittämään ja luomaan uutta. DocMusin koulutus ja tutkimus kohdistuvat pääosin esittävään säveltaiteeseen, sävellykseen ja musiikin teoriaan sekä kirkkomusiikkiin. Taiteellinen toiminta liittyy tyylillisesti länsimaisen taidemusiikin perinteeseen ulottuen antiikin musiikista uusimpaan uuteen. Esittävän säveltaiteen tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen painopisteitä ovat muusikkoustutkimus, esittämiskäytäntöjen historia, esittämisen historia ja esitysten empiirinen tutkimus sekä instrumenttipedagogiikan ja musiikkiinstituutioiden tutkimus. Muita tutkimusaloja ovat musiikkisemiotiikka, posttonaalinen musiikinteoria, musiikin filosofia, musiikin historia sekä psykodynaaminen näkökulma musiikkia ja luovuutta koskevien ilmiöiden tutkimuksessa. 7

8 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Taiteilijoiden ajatuksia D-vitamiinia! on syksyllä 2017 Keravan seurakuntasalissa järjestettävä konserttisarja. Konsertoinnin ohessa taiteilijat kertovat taiteellisesta työstään, liittyen erityisesti käsillä olevaan konserttiin. Konserttisarjan taiteilijat ovat valmistuneet musiikin tohtoreiksi Sibelius-Akatemian DocMus -tohtorikoulusta tai ovat parhaillaan suorittamassa tätä tutkintoa. Su klo 15 Danza española Espanjalainen tanssi Maria Männikkö, piano Enrique Granados, Federico Mompou, Manuel de Falla Su klo 15 Pinnan alla Mieko Kanno, viulu & Anu Vehviläinen, piano William Byrd, Salvatore Sciarrino, Leos Janacek, Karol Szymanowski Su klo 15 Arnold Schönbergin kabaree-maailma Olga Heikkilä, laulu & Marko Hilpo, piano Yvette Guilbert, Marya Delvard, Johannes Brahms, Arnold Schönberg Su klo 15 Les Six Ranskalainen kuusikko Eveliina Sumelius-Lindblom, piano & Anne Piirainen, klarinetti Georges Auric, Louis Durey, Arthur Honegger, Germaine Tailleferre, Darius Milhaud