D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön

Transkriptio

1 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Kirkasta muotoa ja fantasiaa Sunnuntaina Tiina Karakorpi, piano Järjestäjät Tukemassa DocMus-tohtorikoulu

2 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Ohjelma Kirkasta muotoa ja fantasiaa Ferruccio Busoni Chaconne (1914) ( ) Sovitus pianolle Johann Sebastian Bachin Partitasta sooloviululle (nro 2, d-molli) (1720) Sofia Gubaidulina Chaconne (1962) (1931 ) Robert Schumann Fantasia C-duuri op. 17 (1836) ( ) I Durchaus phantastisch und leidenschaftlich vorzutragen Im Legendenton II Mässig III Langsam getragen Konsertoinnin ohessa taiteilija kertoo taiteellisesta työstään. Konsertin kesto noin 1 h 15 min. Ei väliaikaa. 2

3 Teokset Teosesittelyt Tiina Karakorpi Ferruccio Busoni ( ) Chaconne (1914) Sovitus pianolle Johann Sebastian Bachin Partitasta sooloviululle (nro 2, d-molli) (1720) Chaconne musiikin muotona on kotoisin 1600-luvun Espanjasta. Luultavimmin alun perin se on ollut kolmijakoinen tulinen latinalaisamerikkalainen tanssi. Sittemmin se on vakiintunut Euroopassa muunnelmamuodoksi, jossa sama basso continuo toistuu yhä uudestaan melodian muuntuessa. Mielenkiintoista on, että tämä musiikin muoto on ylevöitynyt vähitellen J.S. Bachin sooloviulusarjan Chaconnen kaltaiseksi vakavaksi ja monumentaaliseksi musiikiksi. Bach sävelsi d-molli viulupartitan viimeisen osan ensimmäisen vaimonsa muistolle vuosina Viulistit esittävät Chaconnea usein erillään partitan osista. Se onkin kestoltaan pidempi kuin partitan muut osat yhteensä. Busoni omisti sovituksensa Franz Lisztin oppilaalle Eugen d Albertille. Bachin Chaconnen on sovittanut pianolle myös Johannes Brahms. Hän päätyi sovittamaan mahdollisimman autenttisen musiikin vasemmalle kädelle. D Albert kritisoi Busonin sovitusta ja koki, että Brahmsin sovitus Chaconnesta kunnioitti enemmän alkuperäisiä viulun sointivärejä. Busonin mielestä Bach Chaconnea säveltäessään meni yli viulun sointirajojen. Omassa sovituksessaan Busoni lähestyykin enemmän urkujen ja orkesterin monipuolisia sointivärejä. Sofia Gubaidulina (1931 ) Chaconne soolopianolle (1962) Musiikkina Sofia Gubaidulinan ja J.S. Bachin Chaconnet kohtaavat, kylläkin aika brutaalilla tavalla. Bachin Chaconne on maailman kauneinta, harmonisinta, vakavinta, henkisintä ja puhtainta musiikkia. Gubaidulinan Chaconnesta on vaikea löytää kauneutta tai lohtua. Sen harmonia- ja sävelkieli on rumaa, epämiellyttävää, arkaaista ja epäinhimillistä. Molempiin sävellyksiin sisältyy liikkeen lineaarisuus, polyfoninen ajattelu ja arkkitehtonisen suurmuodon hahmottaminen. Bachin Chaconne on kolmijakoinen, mutta Gubaidulinan Chaconne on kaksi- 3

4 jakoinen. Pulssin kaksijakoisuus tekeekin tästä lähes brutaalista musiikista vieläkin kulmikkaamman tuntuista. Gubaidulinan Chaconnessa suuret akordit ja teeman barokkimainen lopuke sekä keskivaiheen fuuga vihjaavat J.S. Bachin suuntaan. Ehkä myös musiikin taustalla vaikuttava voimakas tahto; periksiantamaton vyöryvä vääjäämättömyys. Musiikista ei voi olla kuulematta Dmitri Shostakovitsin sävelkielen vaikutusta. Myös ortodoksisen uskonnon kohottava juhlallisuus ja suuret kirkonkellot kumisevat Chaconnen huipennuksissa. Avaruuden kappaleiden liike, kosminen häikäisevä valo ja toisaalta suurta taustaa vasten hyvin pieni ihminen. Säveltäjä-pianisti Sofia Gubaidulina aloitti opiskelun Kayanin konservatoriossa, ja jatkoi opintoja myöhemmin Moskovassa. Vuodesta 1992 hän on asunut Hampurissa, Saksassa. Sofia Gubaidulina sanoo, että juuret hänen säveltäjyydelleen lähtivät liikkeelle lapsuudesta. Hän totesi jo lapsena: Maailmassa on liian vähän musiikkia. Neuvostoliiton säveltäjäliitto ei koskaan tunnustanut Sofia Gubaidulinaa säveltäjänä. Hänen musiikkiaan esitettiin vain undergroundpiireissä. Entisessä Neuvostoliitossa hän koki kuitenkin saavansa enemmän taiteellista vapautta, koska oli mukana säveltäjien mustalla listalla. Sain säveltää, miten halusin. Ilman kompromisseja, 82-vuotias Gubaidulina totesi Guardian-lehden haastattelussa vuonna Myös säveltäjä Dmitri Shostakovits rohkaisi nuorta Gubaidulinaa seuraamaan omaa epäkorrektia polkuaan heidän tavatessaan vuonna 1959 Moskovassa. Gubaidulina sanookin olevan ikuisesti kiitollinen noista vanhemmalta kollegaltaan saaduista ihanista sanoista. Gubaidulinan Chaconne valmistui Moskovassa vuonna Gubaidulina yhdistää musiikissaan kaukasialaista ja aasialaista kansanperinnettä länsimaisen taidemusiikin traditioihin. Pienimuotoisten teosten lisäksi hän on säveltänyt myös suuria sinfonisia teoksia orkesterille ja kuorolle. Hänen musiikissaan on kautta linjan uskonnollisia vaikutteita. Gubaidulina kertoo, että hänellä on säveltäessään aina ollut yksi kirkas johtotähti: musiikin on toimittava sanansaattajana Jumalan ja ihmiskunnan välillä. Hänelle todellinen taide on aina uskonnollista. Meille ihmisille mikään ei synny niin kuin me sen etukäteen kuvittelemme. 4

5 Gubaidulinan Chaconne on pianosävellyksenä jo vakiinnuttanut asemansa konserttiohjelmissa, pianokilpailuissa ja äänitteissä. Se on sävellyksenä siis kanonisoitunut esitettävän länsimaisen taidemusiikin jatkumoon. Tämä musiikki rikkoo rajoja nojaten samalla vanhoihin traditioihin. Rumuudesta huolimatta, tai juuri siitä syystä, musiikki on täynnä puhdistavaa rehellisyyttä. Ruma musiikki tuntuu olevan oman todellisuuteni kanssa läheisesti tekemisissä. Brutaali estetiikka sallii eri tavalla kokonaisvaltaisen kehollisuuden. Gubaidulinan Chaconne on pianistisesti vaativa. Vaikeiden osuuksien tempot ovat hurjia ja tekstuuri käsille ennalta-arvaamatonta. Musiikissa ovat ääripäät läsnä. Robert Schumann ( ) Fantasie op. 17 (1836) Durch alle Töne tönet Maan unten kirjavain äänten takaa Im bunten Erdentraum soi hiljainen sävel, kuin salaa. Ein leiser Ton gezogen Sen kuulla voi hän, joka kuuntelee Für den der heimlich lauschet miten soida voi hiljaisuus. A.W. Schlegel suom. Kari Rydman Schumann joutui Fantasian säveltämisen aikoihin olemaan erossa rakkaastaan Clara Wieckistä. Fantasian ensimmäisen osan pääteeman alun voi löytää Beethovenin laulusarjasta An die ferne Geliebte, Kaukaiselle rakastetulle op. 8. Pääteemassa toteutuu myös Clara-aihe: kolmen sävelen asteittain laskeva kulku: c-h-a. Beethoven oli vaikuttimena myös Bonniin suunnitellun muistomerkin takia: Schumann suunnitteli julkaisevansa Fantasian Beethovenin muistomerkin pystyttämisen kunniaksi. Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut ja lopulta Breitkopf und Härtel julkaisi sävellyksen vuonna 1839 nimellä Fantasie. Schumann sävelsi Fantasian vuonna Hän omisti pianosävellyksen ystävälleen pianotaiteilija Franz Lisztille. Kirjeessään Schumannille Liszt kiitti monisanaisesti upeasta pianosävellyksestä, muttei koskaan esittänyt sitä julkisesti. Lisztin mielestä Schumannin musiikki ei sopinut yleisön makuun ja suurin osa pianisteistakaan ei hänen mukaansa ymmärtänyt sitä. Clarakin jostain syystä esitti julkisesti Fantasian vasta vuonna 1866, kymmenen vuotta miehensä kuoleman jälkeen. 5

6 Kolmiosaisessa soolopianosävellyksessä on löyhä sonaattimuoto. Ensimmäisen osan nimi oli alkuperäisessä versiossa Rauniot. Robert kirjoittaa kirjeessään Claralle, että musiikki ilmaisee heidän erostaan johtuvaa epätoivoa. Romanttisen pianokirjallisuuden keskeisenä sävellyksenä musiikki on läpeensä intohimoista ja täynnä onnea. Toiselle osalle Schumann antoi nimen Riemukaari. Musiikki onkin täynnä riemua ja innokasta odotusta. Tekstuuri on nopeine ja pitkine hyppyineen pianistisesti vaativaa. Kolmas osa Tähtikuvio on kuin meditaatio, joka kahteen otteeseen sitkeän hitaasti huipentuu ja purkaantuu. Perusohjelmistoa soittaessani tunnen aina tradition vaatimukset: koen, että joudun ottamaan kantaa aikaisempiin esityksiin ja että minun pitäisi tuntea ne kaikki. Miten uskallan soittaa ääntäkään, kun tämä sävellys on jo niin moneen kertaan soitettu upeasti? Kun uskaltaudun soittamaan paljon ihailemaani ja kuulemaani musiikkia, kohtaan oman rajallisuuteni. En ole myöskään enää soittajana autonominen: minulla on jo kuulokuvia ja sukellan jo olemassa olevaan. Schumannin Fantasia on suurten vastakohtien värittämää pianomusiikkia. Pitkät ja orkestraaliset linjat vyöryvät kuin avaruuden kappaleet radoillaan. Näin kauniissa musiikissa on läsnä suuri täyttymys. Tällainen taide auttaa ratkaisemaan ongelmia: harmonisissa kuluissa on aina mukana lohduttava sovituksen aspekti. Esiintyjä Tiina Karakorpi Valmistuin Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi 2004 ja musiikin tohtoriksi Opintojani olen täydentänyt Tukholmassa Edsbergin kamarimusiikkipainotteisessa koulussa, Roomassa (Accademia Internazionale Musicale di Roma) sekä European Chamber Music Academyssä. Minulle tärkeitä opettajia ovat olleet muun muassa Kata Nummi- Kuisma, Eero Heinonen, Erik T. Tawaststjerna, Mats Widlund, Konstantin Bogino ja Hatto Beyerle. Olen sijoittunut toiseksi vuoden 6

7 1997 Maj Lind -pianokilpailussa, kolmanneksi vuonna 2006 Italiassa järjestetyssä Vanna Spadafora -pianokilpailussa ja Arctia-pianotrion kanssa (Anders Kjellberg-Nilsson, viulu ja Johannes Rostamo, sello) saavutimme jaetun toisen palkinnon vuoden 2007 Trondheimin kansainvälisessä kamarimusiikkikilpailussa. Soitan säännöllisesti eri kamarimusiikki-kokoonpanoissa kuten KAAÅStriossa (Annemarie Åström, viulu ja Ulla Lampela, sello) ja siskoni Salla Karakorven kanssa pianoduossa Karaa korville! Olen toiminut Nurmijärven Musiikkipäivien taiteellisena johtajana ja olen Espoon Musiikkiopiston pianonsoiton lehtori. KAAÅS-trion kanssa levytän tammikuussa 2017 Helvi Leiviskän pianotrion. DocMus-tohtorikoulu ja taiteellinen tohtorintutkinto Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun tavoitteena on taiteilija- ja tutkijaosaamisen korkeimman tason kehittäminen sekä korkeatasoisen musiikkikulttuurin vaaliminen ja uudistaminen. Tohtorikoulu toimii alansa kansainvälisenä, rajat ylittävänä suunnannäyttäjänä. Kaiken toiminnan tavoitteena on korkea kansainvälinen laatu. Tohtoriopiskelun painopisteenä voi olla taiteilijakoulutus, kehittäjäkoulutus tai tutkijakoulutus. Tutkinnon suorittanut henkilö on oman alansa ja sen tradition tunteva korkeatasoinen ja itsenäinen toimija sekä luova ja luotettava kehittäjä. Hän on tietoinen omasta osaamisestaan osana traditiota ja kykenee siksi sekä vaalimaan traditiota että kehittämään ja luomaan uutta. DocMusin koulutus ja tutkimus kohdistuvat pääosin esittävään säveltaiteeseen, sävellykseen ja musiikin teoriaan sekä kirkkomusiikkiin. Taiteellinen toiminta liittyy tyylillisesti länsimaisen taidemusiikin perinteeseen ulottuen antiikin musiikista uusimpaan uuteen. Esittävän säveltaiteen tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen painopistealueita ovat muusikkoustutkimus, esittämiskäytäntöjen historia, esittämisen historia ja esitysten empiirinen tutkimus sekä instrumenttipedagogiikan ja musiikkiinstituutioiden tutkimus. Muita tutkimusaloja ovat musiikkisemiotiikka, posttonaalinen musiikinteoria, musiikin filosofia, musiikin historia sekä psykodynaaminen näkökulma musiikkia ja luovuutta koskevien ilmiöiden tutkimuksessa. 7

8 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön D-vitamiinia! on syksyllä 2016 Keravan seurakuntasalissa järjestettävä konserttisarja. Konsertoinnin ohessa taiteilijat kertovat taiteellisesta työstään, liittyen erityisesti käsillä olevaan konserttiin. Konserttisarjan taiteilijat ovat valmistuneet musiikin tohtoreiksi Sibelius-Akatemian DocMus -tohtorikoulusta tai ovat parhaillaan suorittamassa tätä tutkintoa. Su klo 15 Klarinetin löytöretki Anne Piirainen, klarinetti, Eeva Oksala, viulu ja Kiril Kozlovsky, piano Lourié, Tchemberdji, Mustonen, Hatšaturjan Su klo 15 Kirkasta muotoa ja fantasiaa Tiina Karakorpi, piano Bach-Busoni, Gubaidulina, Schumann Su klo 15 Myrskyistä myytteihin Lea Tuuri, viulu ja Sonja Fräki, piano Ravel, Debussy, Satie, Szymanowski, Schmitt Su klo 15 Yliveto neliveto Pianoduo Junio Kimanen ja Anu Vehviläinen Brahms, Mendelssohn, Ravel Su klo luvun musiikin merkkipaalu Sibelius-Akatemian pianistit (opettajat, maisteri- ja tohtoriopiskelijat) Ligeti Konsertit Keravan seurakuntakeskuksessa (Papintie 6). Vapaa pääsy. Järjestäjinä Keravan kulttuuripalvelut, Sibelius-Akatemian DocMustohtorikoulu ja Keravan seurakunta. Tukemassa OP Keski-Uusimaa.