D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön. Lumoavan Viulun Legenda

Transkriptio

1 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Kuva: Pekka Saarinen Lumoavan Viulun Legenda Sunnuntaina Miritza Lundberg, viulu Kiril Kozlovsky, piano Tukemassa

2 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Ohjelma Lumoavan Viulun Legenda Miritza Lundberg viulu ja Kiril Kozlovsky piano Fritz Kreisler ( ): Když mne stará matka zpívat učívala (Songs my mother taught me) Antonín Dvořákin teemasta (1914) Sylvie Borodova (1954 ): Dza more (Tule kanssani) sooloviululle (1990) Kiril Lambov (1955 ): Tsiganskaja Rapsodija (Gipsy Rhapsody) Mikhail Erdenko ( ): Orientale Andrei Petrov ( ): Tsiganskaja Rapsodija (Gipsy Rhapsody) Pjotr Tchaikovski: Dumka op.59, pianosoolo Mikhail Erdenko: "Kol Nidrei" (Trad.) Sergei Rahmaninov ( ): Unkarilainen Tanssi (Dance Hongroise) Konsertoinnin ohessa taiteilijat kertovat taiteellisesta työstään. Konsertin kesto on noin 1h 15 min. Ei väliaikaa.

3 Esittelyteksti Miritza Lundberg Konserttini nimen taustalla on punainen viulu, romanikielellä Lolo Lavuta. Se viittaa vanhaan legendaan lumoavasta viulusta, jonka ääni ja ominaisuudet ovat vuosisatoja kiehtoneet tarinankertojia ja kirjailijoita. Myös romanien keskuudessa esiintyy monia tarinoita viulun taikavoimasta. Erään tarinan mukaan punainen viulu vaistosi ihmisen valheellisuuden ja soitinta pystyi soittamaan vain puhdassydäminen muusikko. Taiteellisen jatkotutkintoni ja konserttisarjani aiheena on tarkastella länsimaisessa taidemusiikissa esiintyviä romaniaiheita, niiden historiaa ja ilmenemismuotoja, sekä esitellä Euroopan eri romaniyhteisöjen viulismia. Konsertit ovat taiteellisia kokonaisuuksia, joissa tuon esille, miten monella eri tavalla romaniaiheet näkyvät länsimaisessa taidemusiikissa. Yhtäältä tarkastelen romaniaiheiden käyttöä klassisessa viulurepertuaarissa, toisaalta peilaan sitä romanien musiikkiperinteeseen. Musiikillinen vuorovaikutus länsimaisen taidemusiikin ja romanimusiikin välillä on elänyt, liikkunut ja kehittynyt vuosisatoja. Haluan antaa yleisölle kosketuksen siihen kulttuurisesti monimuotoiseen ilmapiiriin, jossa säveltäjät ja muusikot ja luvun Euroopassa elivät. Länsimaisessa taidemusiikissa romaniaihe on innoittanut säveltäjiä kautta aikojen, ja musiikillinen vuoropuhelu romanimusiikin ja klassisen musiikin välillä on liikkunut kumpaankin suuntaan. Tämä konsertti keskittyy slaavilaisten säveltäjien romaniaiheisiin sävellyksiin. Tulkinnallinen vapaus ja rytminen monimuotoisuus maustettuna itämaistyylisillä sävelkoruilla, on yhteinen nimittäjä näissä keskenään hyvin erityylisissä sävellyksissä. Musiikki ja romanit Musiikilla on romanikulttuurissa erityinen asema musiikki on ollut romaneille vakavasti otettava ja usein ainoa elinkeino. Muusikon ammattia on arvostettu, ja Euroopan romanidiasporassa muusikot ovat muodostaneet vahvan ammattikunnan. Musiikilla on romaniväestölle kuitenkin syvempi merkitys kuin vain ansaintamahdollisuus tai ammatti. Romanilaulujen sanoitukset ovat toimineet kansan elävänä muistina menneistä tapahtumista, oman kirjoitetun historian puuttuessa. Perinteinen romanimusiikki onkin koettu hyvin jaetuksi kokemukseksi ja kommunikaatiomuodoksi yhteisön sisällä, eikä sitä ole tarkoitettu valtaväestölle esitettäväksi. Romaneille musiikin tekeminen on ollut historiallisessa mielessä kahtiajakautunutta: toisaalla oman yhteisön sisällä oleva musiikkiperinne ja toisaalla valtaväestölle esitettävä

4 musiikki. Romanit ovat kehittäneet yleisölle tarkoitettua, esittävää taidettaan muokaten omaa kansanmusiikkiaan suurille estradeille sopivaksi. Esittävä romanimusiikki on esimerkiksi viulutekniseltä tasoltaan vaativaa, eikä sitä voida yksiselitteisesti kategorisoida kuuluvaksi pelimanni- tai kansanmusiikkiin. Viulutekniseltä puolelta tarkasteltuna esittävä romanimusiikki sisältää esimerkiksi eri jousilajien monipuolista hallintaa, vasemman käden virtuoosisia sävelkulkuja, kaksoisotteita ja eri vibratotyylien omaksumista. Näkemykseni mukaan romanimusiikissa vallitsevaa jakoa perinnemusiikin ja esittävän taiteen välillä on välttämätöntä ymmärtää, jotta pystyisi tarkastelemaan niitä vaikutteita joita se on antanut länsimaiselle taidemusiikille. Jako perinnemusiikin ja esittävän musiikin välillä on nähtävissä romaniyhteisöissä edelleen, vaikka niitä käsitellään yleensä yhtenä, kansanmusiikiksi tai etnomusiikiksi lokeroituna kokonaisuutena. Romaniaiheet ja länsimainen taidemusiikki Länsimaisessa taidemusiikissa esiintyvät, romanimusiikista ammentavat musiikilliset elementit, heijastelevat näkemykseni mukaan useimmiten romanien valtaväestölle esittämää musiikkia. Romanimusiikista saadut vaikutteet ovat näin ollen jo kolmannella tulkintakierroksella silloin, kun puhutaan länsimaisessa taidemusiikissa esiintyvistä romanivaikutteista. Karkeasti voisi sanoa, että romanit ovat ensin kehittäneet omaa kansanmusiikkiaan ns. salonkikelpoiseksi ja kilpailukykyiseksi taidemuodoksi, joka taas on toiminut länsimaisten säveltäjien pääasiallisena aineistona heidän omaan romaniaiheiseen tuotantoonsa. Toisaalta, romanimusiikki on hyvin ilmaisuvoimaista ja näin altista kulttuuriselle omimiselle jo silloin, kun kyseistä käsitettä ei edes tunnettu. Romanimusiikkia ei perinteisesti ole nuotinnettu, eikä säveltäjien/tekijöiden nimiä tiedetä tai ne ovat varmentamatonta suullista perimätietoa. Tänään kuultava Orientale kappale on hyvä esimerkki tästä. Säveltäjäksi on teosluetteloissa merkitty sekä Alexander Glazunov, että Cesar Cui. Sävelmää ei kuitenkaan ole toistaiseksi löytynyt kummankaan säveltäjän tuotannosta. On mahdollista, että sovittajaksi merkitty romaniviulisti Mikhail Erdenko on itse säveltänyt kappaleen. Toisaalta 1800-luvun loppupuolella oli valtaväestönkin keskuudessa tavallista, että säveltäjäksi merkittiin tunnetumpi nimi, jotta saataisiin sävellykselle näkyvyyttä. Sen lisäksi, että romanimusiikki on ilmaisuvoimaista, on romaneiden kiertelevä elämäntapa ja omaleimainen, valtaväestön ulossulkeva kulttuuri ollut otollista maaperää erilaisten romanikulttuuria romantisoivien ja eksotisoiven käsitteiden syntymiselle.

5 Negatiivisimmat käsitykset romaneista liittyvät siihen kirjallisuudessakin esitettyyn kuvastoon, jossa heidät on esitetty varkaina ja pahantekijöinä, ja joiden perusteella heitä on vainottu läpi historian. Myöskin kirjallisuudessa laajalti esiintynyt käsitys siitä, että romanit omaavat jonkinlaisen villin verenperinnön joka pakottaa heidät vaeltamaan, käytettiin oikeuttamaan rakenteellista syrjintää. Romantisoitu käsitys romanikansan vapaudenkaipuusta ja huolettomasta, normeista vapaasta elämäntyylistä sai jalansijaa kirjallisuudessa ja taiteessa 1800-luvun Euroopassa. Vaikka Euroopassa oli otettu ensi-askeleet ihmisarvon, vapauden, veljeyden ja tasa-arvon tiellä, lakia ja järjestystä palvoneet eurooppalaiset paheksuivat romaniväestön tapaa elää yhteiskunnan ulkopuolella noudattaen omaa tapakulttuuriaan ja yhteisön sisäistä lakikoodistoa. Tähän aikaan Venäjällä ei rakenteellisia muutoksia demokraattisempaan yhteiskuntaan ollut vielä näkyvissä. Ihmisen asema yhteiskunnassa oli tiiviisti sidottu syntyperään. Maaorjuus ja jyrkät erot yhteiskuntaluokissa olivat osaltaan vaikuttamassa siihen, että vapauden käsite ymmärrettiin eri tavalla Venäjällä ja Euroopassa. Venäjällä vahvistui käsite Volya, henkinen vapaus. Sana Volya kuvasi länsimaisesta, konkretiaan sidotusta käsitteestä poikkeavaa, absoluuttista ja henkistä vapautta (yhteiskunnan asettamista normeista ja säädöksistä irrallista, kahlitsematonta ja sisäistä vapaata tahtoa). Tätä taustaa vasten voidaan ymmärtää, että romaniväestön elämäntapa, johon Euroopassa suhtauduttiin paheksuvasti, sai Venäjällä osakseen ihailua ja sen koettiin edustavan normeista vapaan ihmisen ideaalia. Lisäksi romanimuusikoiden tunnevoimainen esiintymistyyli kosketti venäläistä yläluokkaa, ja voisi sanoa, että romaniuden imago oli ehkä romantisoitu ja vääristelty, mutta myös ihailtu ja pidetty. Kirjailijat Aleksander Pushkin, Maksim Gorki, Mihail Lermontov kirjoittivat kukin oman näkemyksensä romaneista. Aateliset kävivät vapauttavilla romaniretkillä vierailemassa romanikodeissa ja kirjailija Lev Tolstoi meni naimisiin romaninaisen kanssa. Romanitaiteilijat, muusikot ja runoilijat ystävystyivät monien merkittävien säveltäjien ja kirjailijoiden kanssa, ja pääsivät osaksi sivistyneistön kulttuuripiirejä. Romanimusiikin- ja kulttuurin erityinen asema Venäjällä johti osaltaan siihen, että romanien esittävä taide muodostui rikkaaksi ja monimuotoiseksi, ja romanitaustaisilla taiteilijoilla oli mahdollisuus järjestäytyä jo varhaisessa vaiheessa, perustaen mm. teattereita ja yhdistyksiä. Venäjän ja sen lähialueiden romanimusiikissa voidaan erottaa omiksi ryhmikseen ainakin vahva kuorotraditio, venäläiset mustalaisromanssit, 7- kieliselle kitaralle sävelletty ohjelmisto sekä tanssi- ja teatteriperinne.

6 Miritza Lundberg aloitti viulunsoiton 6-vuotiaana Jerzy Blazkievitzin oppilaana Helsingin Konservatoriossa. Sibelius-akatemian nuoriso-osastolla hän aloitti opinnot vuonna 1992 opettajinaan prof. Igor Bezdrodnyi ja Dos. Mari Tampere. Vuosina hän opiskeli prof. Mi-Kyung Leen ohjauksessa ja suoritti viuludiplominsa erinomaisin arvosanoin. Muita opettajia ovat olleet mm. Jean-Jaques Kantorow, Sergei Kravchenko ja Ana Chumachenko. Hän on esiintynyt mm. Pohjoismaissa, Saksassa, Itävallassa, Venäjällä, Puolassa, Unkarissa, Tsekissä ja USA:ssa. Miritza Lundberg on tehnyt pitkään yhteistyötä pianisti Kalle Toivion kanssa. He pitivät yhteiskonsertin New Yorkissa keväällä Hän on myös esiintyy säännöllisesti pianistien Anna Kuvajan ja Kemal Achourbekovin kanssa. Muita yhteistyökumppaneita ovat vuosien aikana olleet mm. Vadim Kolpakov, Roby Lakatos, Loyko, Raya Bielenberg, Hortto Kaalo, Vasile Pantir, Anneli Sari, ja Esma Redzepova. Klassisten soolokonserttien lisäksi Miritza Lundberg on esiintynyt erilaisten kansanmusiikin ja maailmanmusiikin yhtyeiden kanssa Suomessa ja Euroopassa. Vuonna 2016 hän perusti 9-henkisen yhtyeen Miritza Lundberg & Baro Baht Ensemble. Yhtyeen musiikin keskiössä on perinteinen romanimusiikki sisältäen aineksia sekä kansanmusiikista että taidemusiikista. Ohjelmisto sisältää virtuoosimusiikkia sekä laulu- ja tanssiperinnettä. Syksyllä 2016 Miritza Lundberg aloitti opiskelunsa tohtorikoulutettavana Sibelius- Akatemian Doc-Mus tohtorikoulussa. Tällä hetkellä Lundberg keskittyy konserttisarjansa valmisteluun joka on taiteellisen tohtorintutkinnon tärkein osa. Syksyllä 2017 Miritza Lundberg piti ensimmäisen jatkotutkintokonserttinsa Musiikkitalon Cameratassa. Hänen taiteellisen tohtorintyönsä aihe on romaniaiheet länsimaisessa taidemusiikissa eli alla zingaresen merkitys ja tulkinta. Keväällä 2016 Miritza Lundberg kutsuttiin luennoimaan tutkimusaiheestaan New Yorkin yliopiston järjestämään Symposiumiin. Kirill Kozlovski syntyi v Mogilevissa, Valko-Venäjällä. Hän on opiskellut pianonsoittoa Valko-Venäjän Musiikkiakatemiassa Irina Semenjakon johdolla sekä Sibelius-Akatemiassa Matti Raekallion, Hamsa al-wadi Juriksen, Ilmo Rannan ja Eero Heinosen johdolla ja valmistui musiikin maisteriksi Jatko-opinnot hän suoritti Wienin musiikkikorkeakoulussa Avo Kouyoumdjianin oppilaana. Hän on täydentänyt opintojaan mestarikursseilla opettajinaan Dmitri Bashkirov, Petér Nagy, Ralf Gothóni ja András Schiff. Kozlovski on työskennellyt tuntiopettajana Sibelius- Akatemiassa ja Grazin Musiikkiyliopistossa. Kirill Kozlovski on menestynyt kotimaisissa ja kansainvälisissä pianokilpailuissa; Jyväskylän pianokilpailun voitto 2004 sekä ensimmäiset palkinnot "Ciutat de

7 Mallorca" -pianokilpailussa Espanjassa 2003 ja Chopin-keskuksen pianokilpailussa Pariisissa Kozlovski oli Finland Festivalsin vuoden 2005 nuori taiteilija. Kirill Kozlovski on esiintynyt omin soolokonsertein sekä kamarimuusikkona ja orkesterisolistina festivaaleilla Suomessa, Pohjoismaissa, Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Venäjällä, Virossa ja Espanjassa. Liedpianistina Kozlovski on esiintynyt Jorma Hynnisen, Jekaterina Gubanovan, Helena Juntusen, Monica Groopin, Arttu Katajan sekä Esa Ruuttusen kanssa ja saanut liedoppia Dietrich Fischer-Dieskaulta ja Hartmut Hölliltä. Jatko-opinnot Sibelius-Akatemian DocMus-yksikön tohtorikoulutuksessa Kozlovsky sai päätökseen vuonna DocMus-tohtorikoulu taiteellinen tohtorintutkinto Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun tavoitteina ovat taiteilija- ja tutkijaosaamisen korkeimman tason kehittäminen sekä korkeatasoisen musiikkikulttuurin vaaliminen ja uudistaminen. Tohtorikoulu toimii alansa rajat ylittävänä suunnannäyttäjänä tavoitteena korkea kansainvälinen laatu. Tohtoriopiskelussa painopisteenä on joko taiteilijakoulutus, kehittäjäkoulutus tai tutkijakoulutus. Musiikin tohtori tuntee oman alansa ja sen tradition, on korkeatasoinen ja itsenäinen toimija sekä luova ja luotettava kehittäjä. Osaamisellaan hän kykenee vaalimaan traditiota ja samalla kehittämään ja luomaan uutta. DocMusin koulutus ja tutkimus kohdistuvat pääosin esittävään säveltaiteeseen, sävellykseen ja musiikinteoriaan sekä kirkkomusiikkiin. Taiteellinen toiminta liittyy tyylillisesti länsimaisen taidemusiikin perinteeseen ulottuen antiikin musiikista uusimpaan uuteen. Esittävän säveltaiteen tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen painopistealueita ovat muusikkoustutkimus, esittämiskäytäntöjen historia, esittämisen historia ja esitysten empiirinen tutkimus sekä instrumenttipedagogiikan ja musiikkiinstituutioiden tutkimus. Muita tutkimusaloja ovat musiikkisemiotiikka, posttonaalinen musiikinteoria, musiikin filosofia, musiikin historia sekä psykodynaaminen näkökulma musiikkia ja luovuutta koskevien ilmiöiden tutkimuksessa.

8 D-vitamiinia! Sibelius-Akatemian musiikin tohtorit Keravalla Intensiivistä musiikkia Näkymiä taiteelliseen työhön Sunnuntai klo 15 Satu Elijärvi, piano Vaellusvuodet Puhetta Pianolla Robert Schumann, Franz Liszt Sunnuntai klo 15 Jyrki Myllärinen, kitara ja Harri Kuusijärvi, harmonikka Tuoretta Musiikkia ja Uusia Nuottikuvia Jukka Tiensuu, Sauli Zinovjev, Earle Brown Sunnuntai klo 15 Lucy Abrams, klarinetti ja Naoko Ichihashi, piano Säveltäjien Vihjeitä Suomesta ja Amerikasta Uljas Pulkkis, Libby Larsen, Einojuhani Rautavaara, Markku Klami, Steven Stucky Sunnuntai klo 15 Miritza Lundberg, viulu ja Kiril Kozlovsky, piano Lumoavan Viulun Legenda Fritz Kreisler (Dvořák), Sylvie Borodova, Kiril Lambov, Alexander Glazunov, Andrei Petrov, Mikhail Erdenko, Sergei Rahmaninov, Pjotr Tchaikovski