Herkällä korvalla Untulan luotopolulla ja Helena Veräväisen kotona

Transkriptio

1 Herkällä korvalla Untulan luotopolulla ja Helena Veräväisen kotona Teimme Kaisu Koskueen opastamana retken luonnonsuojellulle Untulan harjulle. Mukana oli 12 yhdistyksen jäsentä ja kaksi puolisoa; Sinikka Kangas, Taina Kangas, Marjatta Tiirikkala, Maritta Päivinen, Anneli Pulkkinen, Eila Mäensivu, Raili Kauppinen, Raija Nurmi, Anni Liukkala, Raija Hannula, Marjatta Karjalainen, Kaisu Koskue, Raimo Pulkkinen, Aki Päivinen. Retken jälkeen nautimme Helena Veräväisen kotona raikasta sitruunamehua, kahvia sekä suolaisia ja makeita leivonnaisia. Retken alussa Kunnantalon parkkipaikalla kerrottiin Herkällä korvalla -tehtävästä. Retkeläisiä kehotettiin muistelemaan tai kaivamaan muistikätköistään tilanteita, joita luontopolun tunnelma, tuoksut, kasvillisuus, maasto, linnut ja ym. hetki nostattaa mieleen. Sää suosi retkeläisiä. Sinisen kirkkaalla taivaalla oli muutamia kumpupilviä, jotka alkumatkasta olivat auringon edessä. Suurimman osan aikaa aurinko leikki laaksossa, lehdoissa, puiden rungoilla, kasvistossa ja matkalaisten poskilla. 1 / 13

2 Luotopolun kierron jälkeen ajettiin autoilla 5 km:n päähän Helenan kotiin. Kun kaikki olivat saaneet ensimmäisen kahvikupposen, aloimme kukin vuorollaan kertoa tarinoita, joita kirjoitin viitteellisesti muistiin ja joita palauttelen kirjainten avulla pieniksi tarinoiksi kaikkien yhteiseen käyttöön. HERKÄLLÄ KORVALLA -tarinoita Sinikan elämykset syntyivät männyistä, pihkan tuoksusta ja auringon valosta sekä varjoista. Valkovuokot herättelivät muiston. Päiväkodissa oli suunniteltu monta päivää valkovuokkoretkeä. Retkiaamu valkeni ja Sinikka oli suureksi pettymyksekseen sairaana. Harmitti. Retken jälkeen lapset muistivat Sinikkaa valkovuokkovalokuvalla. Kuvassa lapset hoitajineen istuivat valkovuokkoniityllä. Jokaisella oli sylissä iso kimppu valkovuokkoja. Hieno muisto, joka säilyy. Kaisu palautti mieliimme harjunäkymän kirkolle. Retkellä pysähdyimme näköalapaikalle. Kirkkomaisema näyttäytyy aina erilaisena eri kohdista ja eri vuoden aikoina tarkasteltuna. Erilainen näkymä on mielenkiintoinen ja haastava. Se yllättää katsojan jokainen kerta. 2 / 13

3 Marjatan mielenkuvat vaelsivat Punkaharjulla, lapsuuden maisemissa, jossa matkailija voi kokea vastaavanlaisen aarnimetsän tunnelman kuin Untulan harjulla. Metsänhoitajan tyttärenä hän on oppinut tekemään tarkkoja havaintoja luonnosta. Punkaharjulla kasvoi valkovuokkoja kuten Untulan harjulla. Oppaamme kertoi ettei harjulla kasva kylmänkukkia, sillä harjun kasvisto ja tiheä puusto eivät takaa suotuisia olosuhteita kuten kukkien tarvitsemaa valoa ja ilmavuutta. Railia viehättivät kilpikaarnaiset männyt, joilla lienee ikää yli 200 vuotta tai enemmänkin. Mitä ne osaisivatkaan kertoa meille? Luonto näyttäytyi satumetsänä, jossa maaston peittävää ketunleipämattoa ympäröivät erilaiset puut ja pähkinäpensaat. Siellä täällä oli suonsilmäkkeitä eli suppa - ilmiöitä. Haltiat ja keijujen asustavat satumetsässä. Liikkeen kahinan voit kuulla ja nähdä heistä pienen vilahduksen Syvä ja jyrkkärinteisessä laaksossa oli suppa -luonnonilmiö. Se syntyi mannerjään sulaessa. Paikalle oli harjun muodostuessa jäänyt iso jäälohkare, joka osaksi hautautui harjuainekseen. Kun jää sitten vuosien tai vuosikymmenten kuluessa suli, paikalle jäi syvä kuoppa. Supan pohjalle syntyy usein alkukesästä kylminä öinä viileän ilman valuessa alaspäin "kylmänilman järvi". Alueella on kylmä ja etenkin kylmyydelle herkät kuusentaimet paleltuvat. 3 / 13

4 Eila on kotoisin Leppävirralta, jossa myös on lehtomaisia alueita ja lehtokasvillisuutta. Matkan varrella kerrotusta tarinasta - harjun henkiaukosta, josta talvella imeytyy kylmää ilmaa harjun sisään ja kesällä harjuun varastoitunut kylmä ilma purkautuu kivikosta ulos - nousivat mieleen lapsuudenmuistot savusaunasta tuoksuineen ja mökin savuhormistosta savuineen. Savusaunassa luonnonmukainen lämmitys toimi hyvin katon rajassa ja lattian lähellä olevan räppänän avulla hyvin. Mökissä oli muurattu uuni ja hormisto. Kun tuli laitettiin uunin pesään, ei lämmitys toiminut vaan uunista tuprusi savua huoneeseen. Ihmiskäsi ei osannut tehdä toimivaa systeemiä. Harjulla Eila koki olonsa hyvin tyttömäiseksi. Oli kevyt olla. Kevätlinnunherneen herkkä sininen ja violetin punainen väri houkuttelivat nuorentumaan. Maritta muisteli keväisiä luokkaretkiä Lieksasta laivalla Kolille. Etenkin keskikoulun viidennen luokan retki oli haikeita tunteita tulvillaan. Hän joutui jättämään läheiseksi tulleet luokkatoverit, kun perhe muutti syksyllä Voikkaalle. Kolin vaaramaisemassa on jotain samankaltaista kuin Untulan harjulla; vaikea-kulkuisia polkuja, nousuja ja laskuja, tuomen tuoksua, pieniä kukkaisia keitaita ja tiheitä pensaita. Keväinen tuoksu ja linnun laulun runsaus saa mielen haikeana kaipaamaan ystäviä. Vihreän lehdon hämy nostatti mieleen vahvan muiston; Yöt kesän valkeat, vienot nuo Vuonna 1965 Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopistossa vietettiin 80 -vuotisjuhlia. Maritta lauloi juhlassa valkeassa puvussaan tummapukuisen yleisön edessä Yöt kesän 4 / 13

5 Metsä on sadunomainen vihreässä salaperäisyydessään. Marjatta Karjalainen muisteli lasten kanssa vietettyjä lukuhetkiä metsätarinoista kertovien satukirjojen äärellä. Esimerkiksi Aila Somersalon vuonna 1919 ilmestyneessä Mestaritontun seikkailussa Satumaan kuningas on moittinut Mestaritonttua, joka lähtee suutuksissaan matkoihinsa. Hän kohtaa noita Sammaleisen, joka hänkin on saanut osakseen kiittämättömyyttä. Kirjassa esiintyy tarinoita metsästä ja sen tunnelmista. Toinen Marjatalle rakas kirja on Marjatta Kureniemen Oli ennen Onnimanni, jossa kerrotaan Metsän Vihreästä Miehestä Onnimannista. Taina palasi kesäiselle kävelyretkelle kun perhe kulki koivumetsään juhannusvihtoja tekemään. Isä neuvoi, miten vihtoja sidotaan. Mielenkuvat vaihtuvat; lapsuus, koivut, kukkaset, kesäilta, valo, vihreys, oksien valinta, välineet, puheet, perinne, kädet ja liikkeet, tuoksu, lintujen laulu, hämyisyys. Raija Nurmen oli hyvä olla harjulla. Lehdossa lauloi käenpiika; Onko piialla vilu? Annia puhuttelivat puut. Mielenkuvat nousivat esiin muistojen uumenista; Salpausselän harjanteet, koti mäen 5 / 13 takana, leikkipaikka, auringonpaistetta, kukkaniittyjä, luontevaa olemista ja uimarantaan Ornamo-järvelle juostiin harjun kautta. Annelia ihmetyttää joka vuosi keväinen valko- ja sinivuokkojen runsaus. Hän muisteli savonrantalaisen äidin ensimmäistä etelänmatkaa

6 Hämeenlinnaan vuokkojen aikaan. Vahva valkovuokkokokemus, kun äiti näki valkovuokkorinteet Aulangon metsässä ensimmäistä kertaa, säilyy aina Annelin mielessä. Mummo suunnitteli ja kutoi tyttärensä pojalle lakkiaislahjaksi poppanakaitaliinan, jota valkovuokot olivat inspiroineet. Helenan luona vilpoisassa keittiössä saimme janoomme maukasta vävypojan sitruunamehua, johon kaikki ihastuivat ja halusivat ohjetta. Vävypojan sitruunamehu * 6 suurta sitruunaa joista 3 sitruunan kuori raastetaan ja kaikki puserretaan mehuksi * 1,5 dl sokeria * 1,4 litraa kiehuvaa vettä, kaadetaan edellisten päälle. Annetaan seoksen jäähtyä yön yli viileässä tilassa (ei välttämättä jääkaapissa tässä vaiheessa) jäähtymässä. Mehua tulee n. 1,7 litraa. Mielestäni annosmäärään voi lisätä vettä maun mukaan ennen tarjoilua. Säilyy muutaman päivän kylmässä. Tuore karviaismehu (myös kaikki pakastemarjat ja keväällä raparperin palat) * litra pakastemarjoja (myös tuoreet marjat sopivat) * sokeria maun mukaan * 4 tai 5 litraa kylmää vettä Laita kaikki ämpäriin ja sekoita tehosekoittimella niin, että mehu irtoaa marjoista. Siivilöi toiseen astiaan. Laita siivilöity mehu kylmään. Mehu on parasta juotavaksi noin vuorokauden kuluttua. Mehu säilyy kylmässä noin neljä vuorokautta. Pakasta mehukarviaiset syksyllä tehosekoittimella murskattuna maitopurkkeihin. Poista ennen murskaamista irtonainen roska. Karviaisen kantoja ja kukinnon ei tarvitse poistaa pakastettaessa. Ohje on Marittan kotikeittiöstä. Kaikista marjoista ja etenkin karviaisista valmistettu mehu maistuu aikuisille ja lapsille. Tuoremehu soveltuu erinomaisesti lasten ja aikuisten juhliin. Raparperijuoma (ohje Sinikka Kangas 5/2010) 1½ l raparperinpaloja 1 sitruuna 1 l vettä 4 dl sokeria 6 / 13 pala (noin 2 cm) tuoretta inkivääriä

7 1. Paloittele raparperin varret (noin 1½-2 cm). 2. Pese sitruuna hyvin. Leikkaa viipaleiksi. 3. Lado raparperinpalat ja sitruunaviipaleet kerroksittain kannelliseen astiaan (tölkki tms.) 4. Kiehauta vesi. Sulata joukkoon sokeri. 5. Lisää kuorittu ja viipaloitu (2 cm pala) inkivääri. 6. Kaada sokeriliemi raparperipalojen päälle vähitellen. Nesteen tulee peittää ainekset. 7. Anna jäähtyä huoneenlämmössä. 8. Sulje astia ja laita jäähtymään vuorokaudeksi kylmään. 9. Siivilöi mehu ja laimenna kivennäisvedellä tai kuivalla omenasiiderillä. 10. Marinoituneet raparperinpalat voi nauttia jälkiruokana kermavaahdon kera tai koristella niillä kakun pinta. Kevään ensimmäisistä raparperinvarsista tulee kauniin vaaleanpunainen juoma! 7 / 13

8 Kaisu Koskue Kohteena Untulan luontopolku Kerroin Untulan harjun syntyvaiheista heti jään sulamisaikana ja siitä, että harjun yläosa on ollut Yoldiameren yläpuolella. Siihen seikkaan perustuu se, että harjun päällä on lehto, koska se on sitä hedelmällistä Lammin lössiä, joka osittain saattaa olla tuulen tuomaa ja peräisin mustan mullan alueelta Ukrainan suunnalta. Samaa maa-ainesta on siinä laajalla peltoaukealla, joka oli edessämme. 8 / 13 Suppa on suppilomainen syvennys, joka on syntynyt, kun suuri jäälohkare on sulamisvaiheessa irronnut mannerjäästä ja lohkareen ympärille on sen hitaasti sulaessa kertynyt moreeniainesta aivan kuin ympyräksi. Se "henkiaukko", "hormi" eli ilmavirtaus harjun sisällä perustuu kylmän ja lämpimän ilman virtaamiseen harjusoran läpi. Kesällä se jäähdyttää harjun ulkoreunaa niin, että siellä on ilman ulostulon kohdalla suon tai korkean paikan kasveja, siis ei missään nimessä lehtokasveja. Ilman virtaus pitää harjun sisälämpötilan noin + 4:ssä asteessa. Siksi harjulla on vähän lunta. Aluskasvillisuus on lehtokasveja: sudenmarja, oravanmarja, ketunleipä, rohtoimikkä, keväinen linnunherne, kalliokielo, päällyskasveina pähkinäpensas. Puusto: metsälehmus, koivu, haapa. Suuria mäntyjä, vanhoja kilpikaarnaisia varmaan yli 200 vuotta ja enemmänkin, vähän kuusia. Suuret korkeuserot perustuvat mannerjään sulamiseen; jotkut kohdat ovat saaneet jään sulamisvesistä enemmän jään sisään juurtunutta soraa, toiset kohdat ovat olleet ehkä pienemmän jään sisäisen sulamisvirran kohdalla. Untula ei ole Salpausselän tapainen jään reunan eteen syntynyt harju, vaan poikittaisharju, joka on syntynyt siis sulamisvirrasta jään sisään. Onhan muistettava, että jäätä oli todennäköisesti ainakin kahden kilometrin korkeudelta, silloin, kun se alkoi sulaa. Untula kuuluu kilometriä pitkään harjukumpujen sarjaan. Nimi: undula, undulae on latinaa ja tarkoittaa höyhentä. Yoldiameri: ekr., Salpausselät syntyvät. Yoldiameren aikainen ilmasto oli viileää ja koskteaa, koivi rantautui Suomeen. Kun jää perääntyi, paljastuneet alueet olivat aluksi vain puutonta tundraa. Echineismeri: ekr. jäätikkö Jäömtlannin tuntureilla jakautui ja jääkausi katsotaan päättyneeksi. Ancylusjärvi: ekr. Litorinameri: ekr.

9 Suomen suuret järvet laskivat aluksi Pohjanlahteen. Vuoksi syntyi n ekr., Päijänne haki uuden lasku-uoman Kymijoen n ekr ja Laatokka puhkaisi Nevajoen ehkä noin ekr. Litorina kauden ilmasto oli lämmin ja kostea, lähellä nykyistä Keski-Eurooppa. UNTULAN LUONTOPOLKU Teksti: Soile Kunnas Ennen lähtöäsi muutamia ohjeita: Luontopolulla on joitain jyrkkiä nousuja, joten sen käveleminen vaatii kohtalaisen hyvää kuntoa. Tavalliset ulkoilujalkineet riittävät Älä poikkea poluilta! Alue on rauhoitettu, joten sinne ei saa jättää mitään eikä sieltä saa ottaa mitään. "Kukat maljassa hetken kukoistaa, mutta luonnossa kauas aikain taa." Koko luontopolun pituus on noin 3 km. Voit kiertää myös eri osia siitä. Polku on merkitty rastitolpin. Rastit on numeroitu Pidä tämä esite mukanasi, sillä tässä on jokaiselle rastille oma kuvaus. Reitti on koko matkaltaan luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua aluetta. Nauti näkemästäsi, mutta anna kasvien ja muunkin luonnon jäädä paikoilleen! Tuo roskat mukanasi paikoitusalueen jäteastiaan. Koko luontopolku: Aluksi polku nousee harjulle, laskeutuu sieltä alas ja kiertää suon takana. Sitten se jatkuu toisen harjun laelle, kiertää sen ympäri ja palaa notkoon, jossa kuljetaan terveyskeskuksen takaa. Polku yhtyy 4. rastin luokse luontopolun alkupuolelle. Polun pituus on noin 3 km. Rasteja on 17. Voit kiertää polun puoleenväliin 10. rastille, kääntyä jyrkästi oikealle ja jatkaa siitä 17. rastille ja polun loppuun. Reittiä kertyy vajaa 2 km. Rastilta 14 voit myös poistua harjulta joko Ruosuontielle tai museon luota Evontielle. Voit kiertää vain Makasiininmäen: tulet Ruosuontieltä vesitornin huoltotietä 14. rastille ja jatkat tiestä loivasti vasemmalle menevää polkua rasteille 15 ja rastilta käännyt oikealle ja kiipeät 13. rastille asti ja jatkat siitä samalle tielle, josta tulit. Matkaa tulee Ruosuontieltä mitaten noin 1 kilometri, varsinaista metsäpolkua noin 600 m. Reitin alkuosa on Kivismäen kartanon (omistaa Antti Kartano) maalla, sitten vähän matkaa Suomen valtion omistamalla alueella ja suurin osa Hämeenlinnan kaupungin maalla. Reittiä ylläpitää Hämeenlinnan kaupungin yhdyskuntarakennepalvelut. 1. UNTULANHARJU Untulanharju on muodostunut noin vuotta sitten jääkauden päättymisvaiheessa. Suuri mannerjää alkoi sulaa ja vetäytyä luoteeseen. Mannerjään reuna oli noin 50 metriä syvässä meressä. Tällä paikalla virtasi jäänalaisessa tunnelissa sulamisveden muodostama joki, joka kuljetti mukanaan soraa ja hiekkaa. Nämä kerrostuivat jäätikön reunassa olleeseen halkeamaan ja siitä muodostui korkea harju. Kun veden pinta aikanaan laskeutui, jäi harju kuiville. 9 / 13

10 2. HARJUN AINEKSET Harjussa vuorottelevat hienommat ja karkeammat hiekka- ja sorakerrokset. Harjun laella ja rinteillä siellä täällä näkyvät kivet ovat peräisin jäätikön päältä, josta ne ovat putoilleet harjulle. Ennen vanhaan ajateltiinkin jättiläisten niitä heitelleen, kun ne ovat niin epäjärjestyksessä. Untulanharjua peittää paikoin hienojakoinen ja ravinteikas hieta. Sitä sanotaan "Lammin lössiksi". Todennäköisesti tuuli kuljetti sitä rannoilta ja jäätiköltä ja se kerrostui mereen muodostuneen harjun rinteille. 3. HARJULEHTO Yleensä harjut ovat karuja ja kuivia männiköitä. Untulanharjun lössi tarjoaa kuitenkin hedelmällisen kasvualustan ja sille on muodostunut rehevää lehtoa. Osa Untulanharjustakin on mäntymetsää, kuten Evontien puolelta näkyy. 10 / 13 Metsälehmus on lehdon tyypillinen puulaji. Se on käynyt maassamme harvinaiseksi, koska lehdot on yleensä raivattu pelloiksi. Täällä, jyrkillä rinteillä, se on kuitenkin säilynyt. Lehmusta oli jo polun alussa ennen tälle rastille tuloa. Pähkinäpensas on levinneisyydeltään rajoittuneempi kuin lehmus. Komeimmat alueet pähkinäpensasta ovat Lohjalla ja tässä Lammilla. Sen lehdet muistuttavat lepän lehteä, mutta ovat kookkaammat, herttatyviset ja karvaiset. Voit kokeilla niiden pehmeyttä. Kasvustot täällä ovat kuin suuria kimppuja, kuten rastin ympärillä näet. 4. LEHDON PENSAITA Lehdon pensaisiin kuuluvat myös lehtokuusama, taikinamarja ja jo huhtikuussa värikkäästi kukkiva näsiä. Lehtokuusaman tunnistaa runsaasti haarovista rapeista oksistaan ja pienistä valkeista kukistaan. Syksyllä siinä on punaisia marjoja. Taikinamarja muistuttaa punaherukkapensasta. Näsiän löytää keväällä ihanan tuoksun perusteella. Näsiä on myrkyllinen ihmiselle. Linnut voivat kuitenkin syödä sen marjoja. 5. LEHDON LINTUJA Lehtevät puut ja pensaat suovat monille linnuille mieluisan elinympäristön. Täällä voit kuulla lehtokertun jokeltelua ja sirittäjän kirkassointista sirinää. Täällä pesii myös mustapääkerttu, jolle on omistettu suosittu joululaulu, Sylvian joululaulu. Muita lajeja ovat leppälintu, lehtopöllö, pyy ja lehtokurppa sekä kesällä viheltävä punavarpunen. 6. LISÄÄ LEHTOKASVEJA Lehmusten ja pähkinäpensaiden joukossa kasvaa lyhyehköjä ja väärärunkoisia visakoivuja, jotka ovat paikoin hyvinkin tyypillisiä Hämeen harjuille. Muutama askel rastitolpalta kiinnittää huomiota puun punainen pinta. Puun päällä kasvaa viherlevää, jolla on vesiliukoista punaista väriainetta. Sen tehtävänä on suojata auringon polttavilta uv-säteiltä leväsolua. Keväällä lehto sinertää sinivuokkojen kukista. Ne kukkivat varhain, kuten useimmat lehdon kukat, koska niiden on ehdittävä ennen kuin pensaisiin tulevat lehdet varjostavat liikaa. Valkovuokko,

11 violetti- ja sinikukkainen imikkä sekä vähän näitä myöhemmin kukkiva puna- ja violettikukkainen kevätlinnunherne ovat yleisimpiä lehtokasveja. 7. LAMMEN SOISTUMINEN Edessä alhaalla näkyvän pienen kauniin suon tilalla on ollut aikaisemmin metsälampi. Se on aikojen kuluessa kasvanut vähitellen umpeen, kun ranta- ja vesikasvillisuus on edennyt rannoilta keskelle ja vihdoin täyttänyt lammen. Vesikasvien tilalla kasvaa nyt suon lajeja. 8. HARJUN HENKIAUKKO Tämä kivikkokohta on harjun "henkiaukko": talvella siitä imeytyy kylmää ilmaa harjun sisään ja kesällä harjuun varastoitunut kylmä ilma purkautuu kivikosta ulos. Voit kokeilla kädellä sitä kivenkolosta. Näin paikka pysyy lähes koko kesän muuta ympäristöä viileämpänä. Ilma harjun sisällä on koko vuoden noin + 4-asteista, joten talvella lumi sulaa tästä pois. Kesän viileys näkyy myös kasvillisuudessa selvästi, tässä kasvaa samoja lajeja kuin Pohjois-Suomen kangasmetsissä. Suopursu, juolukka, variksenmarja, sammalet ja jäkälät muodostavat harjun kylkeen karun laikun lehtojen keskelle. Harvinaisin on pohjoinen karhunsammallaji, jonka seuraava kasvupaikka on Riisitunturilla Lapissa. Tämän alueen kasvilajistoon on vaikuttanut myös vuonna 1967 tehty avohakkuu. Harjulle aiottiin tehdä pujottelurinne, jonka tieltä kaadettiin lehmukset ja pähkinäpensaat. Samalla räjäytettiin rikki tässä jääkauden ajoista ollut muinaisrantakivikko. Rinne muuttui karummaksi ja jäljet näkyvät vieläkin, vaikka pähkinä rinteen yläosassa on elpynyt. Palaa nyt polkua takaisin suon reunaan ja jatka siitä vasemmalle suon reunaan kaartuvaa polkua, niin löydät 9. rastin. 9. SUOKASVEJA Suon muodostaa turve. Turvetta kasvaa tässä pääasiassa rahkasammalesta. Sen rahkasolut pidättävät vettä sisällään ja siten turve pysyy pitkään märkänä kuivanakin kautena. Tästä on kymmeniä vuosia sitten otettu turvetta kuivikkeeksi, sen vuoksi suossa näkyy mutakuoppia. Turpeelle on sitten asettunut mm. karpaloa ja tupasvillaa, jonka valkoiset villatupsut pilkottavat hauskasti kesällä. Paikoin kasvaa raatetta tummanvihreänä tiheänä kasvustona. Suon reunassa näkyy myös riidenliekoa - ohuen notkean havun näköinen suikertava verso - joka onkin jo metsälajeja. 10. HAJOTTAJIA Lähellä näkyy komeita kääpiä koivun pökkelössä. Ne lahottavat puuta. Untulanharjun luonnonsuojeluarvoa lisää merkittävästi alueelta löydetty satiinikääpä. Se on harvinainen lehtolaji koko Euroopassa ja Lammin esiintymä on Manner-Suomen ainoa. Satiinikääpä on erittäin uhanalainen laji ja kasvaa paikallisesti lehtomullalla tai lahonneella lehtipuukarikkeella. 11 / 13

12 Maaperässä on runsaasti erilaisia lakkisieniä ja muita hajottajia. Sienet huomaa parhaiten syksyllä, kun itiöemät kasvavat esiin. Untulanharjun pähkinälehdoissa on pähkinärousku tyypillinen ja harvinaisuuksista mainittakoon viherukonsieni, jota on Suomessa tavattu vain kahdesta paikasta, toinen on Lohjalla kosteassa saarnilehdossa ja toinen Untulanharjulla pähkinälehdossa. Sateen jälkeen voit nähdä maassa lieroja. Ne ovat tärkeitä kompostoijia; ne syövät pudonneita lehtiä ja muuta sellaista ja kakkaavat ne muhevana multana maaperään. Muutaman askelen päässä olevasta risteyksestä jatkat vasemman puoleista polkua. 11.SUPPA Oikealla on syvä ja jyrkkärinteinen laakso, suppa. Se syntyi mannerjään sulaessa. Paikalle oli harjun muodostuessa jäänyt iso jäälohkare, joka osaksi hautautui harjuainekseen. Kun jää sitten vuosien tai vuosikymmenten kuluessa suli, paikalle jäi syvä kuoppa. Supan pohjalle syntyy usein alkukesästä kylminä öinä viileän ilman valuessa alaspäin "kylmänilman järvi", jossa varsinkin kuusentaimet paleltuvat. Kuusia ei supan pohjassa yleensä kasva. 12. TASANKO Vasemmalla puolella on viljava tasanko harjun koillispuolella. Se syntyi, kun harjun muodostumisen jälkeisenä aikana merenpohjalle kerrostui hienojakoisia maalajeja. Siinä on nykyisin Perunantutkimuslaitoksen peltoja. 13. HARJUKUMMUT Untulan harju ei ole yhtenäinen vaan usean peräkkäisen harjukummun muodostama ketju. Sulavan mannerjään reuna peräytyi luoteeseen muutamia satoja metrejä kesässä. Sulamisvesien mukana tulleiden kerrostumien kasautumispaikat ovat siis peräkkäisinä vuosina muodostuneita harjukumpuja. Tästä harjujaksosta on Untulanharjun lisäksi suojeltu ennen hautausmaata oleva Linnamäki ja Lovolla oleva Napialanmäki. 14. LINTUJEN LAULUA Tästä voit mennä vesitornin huoltotietä alas Ruosuontielle tai etuvasemmalle jyrkkää polkua museon luo Evontielle. Mutta luontopolku jatkuu tätä polkua! Polulla voit kuunnella lintujen ääniä. Niitä kuuluu eniten keväällä, jolloin riemulliset liverrykset ja käen kukunta täyttävät ilman. Kesällä äänet jo vaimenevat, linnuilla on ruokintakiireet eikä aikaa lauluihin. Runsaslukuisimmat Untulan alueen lajit ovat sirittäjä, metsäkirvinen, peippo ja pajulintu. 15. HARJUN NISÄKKÄITÄ Harjulla liikkuu jonkin verran nisäkkäitä. Jälkiä niistä ainakin voi nähdä ja usein oravia hyppimässä taitavasti puusta toiseen. Rusakko loikkii joskus lähipelloille. Myös mäyrä ja supikoira kuuluvat alueen lajistoon, ja tietenkin hiiret ja myyrät, joita vipeltää heinien ja sammalten joukossa. 12 / 13

13 16. METSÄN LINTUJA Harjun tällä puolen kasvaa paikoin komeaa männikköä ja paikoin myös kuusia. Saatat kuulla tikan rummuttavan tai tiltaltin tiputtelevan "til tal" -lauluaan. Myös rastaat ovat tyypillisiä ja hiljaisella viserrysäänellä näppäilevä punarinta. Alueella pesii mm. hippiäinen, pyrstötiainen ja muita tiaisia, puukiipijä ja pikkutikka. - Kohta tulee polkujen risteys, josta jatkat vasemmanpuolesita polkua 10. rastille ja siitä suoraan eteenpäin. Mikäli käännyt vasemmalle, tulet vanhainkodin päätyyn. 17. ALUEEN HOIDOSTA Luonnonsuojelualuettakin joudutaan hoitamaan, jos halutaan säilyttää sen lehtoluonne. Lehtipuiden varjoon kasvaa kuusia, joiden alle jääneet vuokot vähenevät. Kuusikon alla ei pian kasva mitään aluskasveja. Sen vuoksi tästä on kaadettu kuusia ja pihtoja pois. Kannoissa elää erilaisia hajottajia. Kuollut puuaines on tärkeää erityisesti lehdon hyönteisille ja itiökasveille. Koko Untulanharjun alueelle on tehty hoitosuunnitelma, jonka mukaan hoitotoimia tehdään. Suurella osalla aluetta ei tehdä mitään. Hoito kohdistuu lähinnä niihin alueisiin, joihin on aikaisemminkin puututtu; tähän oli istutettu kuusia ja vesitornin taakse jäävältä rinteeltä oli kaadettu lehmusta ja pähkinää, joten niillä alueilla on tehty hoitohakkuita. 13 / 13