LOPPURAPORTTI. PALELTUMIEN ESIINTYVYYS TYÖELÄMÄSSÄ VÄESTÖTASOLLA hanke

Transkriptio

1 LIITE 1 LOPPURAPORTTI PALELTUMIEN ESIINTYVYYS TYÖELÄMÄSSÄ VÄESTÖTASOLLA hanke Tiina M Mäkinen, Jari Jokelainen, Simo Näyhä, Juhani Hassi Oulun yliopisto, Terveystieteiden laitos Avainsanat: paleltuma, esiintyvyys, työ, ammatti, riskitekijät, toimintakyky, työkyky, väestö Työsuojelurahasto on rahoittanut tätä tutkimusta. Hankkeen vastuullinen johtaja FT Tiina M. Mäkinen Oulun yliopisto, Terveystieteiden laitos PL 5000, Oulun yliopisto (08) , (040) tiina.makinen@oulu.fi

2 2 HANKETIIVISTELMÄ Paleltumien esiintyvyyttä työelämässä väestötasolla ei tunneta. Tutkimuksessa selvitettiin paleltumien esiintyvyys eri toimialoilla ja ammattiluokissa ja siihen liittyvät riskitekijät (työ ja yksilöriskit). Hankkeessa hyödynnettiin kahta kansallista FINRISKI aineistoa (1997 ja 2002) ja näiden yhteydessä toteutettuja kylmätutkimusalaotoksia. Kylmätutkimusalaotokseen v osallistui 2624 ja 2002 yhteensä 6591 miestä ja naista joiden ikä oli vuotta. Aineiston keruu toteutettiin kyselytutkimuksella. Tutkimuksessa ilmoitettiin yhteensä 697 paleltumaa, joista 425 oli tapahtunut kyselyä edeltävänä vuotena (330 lievää ja 95 vakavaa paleltumaa) ja 272 vastaajien elinaikana. Vuotuinen lievien paleltumien ilmaantuvuus oli 12.9% (330/2550) ollen 14.2% (170/1201) miehillä ja 11.9% (160/1341) naisilla. Vuotuinen vakavien paleltumien ilmaantuvuus oli 1.1% (95/8788) ollen 1.63% (66/4043) miehillä ja 0.64% (29/4560) naisilla. Lisäksi, ilmoitettu elinaikainen vakavien paleltumien ilmaantuvuus oli 10.6% (272/2568) ja 14.1% (171/1210) miehillä ja 7.4% (101/1358) naisilla. Paleltumia esiintyi enemmän miehillä kuin naisilla ja näiden ilmaantuvuus pieneni 65- vuotiailla tai sitä vanhemmilla. Toimialat, jossa paleltumia esiintyi eniten oli 1) maanviljelys, karjanhoito, metsätyö yms., 2) opiskelijat, 3) eläkeläiset ja 4) työttömät ja esiintyvyys vaihteli paleltuman vakavuuden ja sukupuolen mukaan. Ammattiluokat, jossa vakavia paleltumia esiintyi eniten oli: 1) maanviljelijät ja metsätyöntekijät (18.4%, 9/49), 2) rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät, 3) Prosessi- ja kuljetustyöntekijät (18.4%, 9/49) sekä 4) asiantuntijat (18.4%, 9/49). Työhän liittyviien paleltumariskiä lisääviin tekijöihin kuului: työskentely tietyllä toimialalla (maanviljelys, karjanhoito, metsätyö yms., opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät), korkea työn fyysinen kuormitus ja viikottainen kylmäaltistus. Yksilölliset paleltumariskiä lisäävät tekijät olivat: diabetes, sydämen vajaatoiminta, rintakipu rasituksessa, sepelvaltimotauti, aivohalvaus (vakavat paleltumat), valkosormisuus, koettu masentuneisuus ja raskas alkoholin käyttö. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa paleltumien esiintyvyydestä työssä ja kylmätyöhön liittyvistä riskitekijöisrä. Työnantajien tulisi tunnistaa nämä paleltumariskiä lisäävät tekijät suunniteltaessa kylmätyön riskienhallinnan strategiaa. Avainsanat: paleltuma, esiintyvyys, työ, ammatti, riskitekijät, toimintakyky, työkyky, väestö

3 3 SISÄLLYSLUETTELO 1. Lähtökohta ja tausta Paleltumien esiintyvyys työelämässä Haitat työelämässä Tietoaukot 5 2. Tutkimuksen tavoitteet Tehtävät ja menetelmät Tutkimusasetelma Aineisto Menetelmät 3.2. Työn rajaus, yhteydet muihin hankkeisiin Eettiset kysymykset 8 4. Tulokset Paleltumien esiintyminen väestötasolla Paleltumien esiintyminen työelämässä Paleltumien riskitekijät Hankkeeseen osallistuneet henkilöt ja heidän toteutuneet työpanokset Osallistujat ja tehtävät Toteutuneet työpanokset ja aikataulu Pohdinta ja johtopäätökset Paleltumien esiintyvyys Paleltumat työelämässä Riskitekijät Kirjallisuus...23 LIITTEET 2) Toteutetut ulkoiset ja työpaikkojen sisäiset tiedotustoimet, johto- ja seurantaryhmien pitämät kokoukset 3) Jatkotutkimustarve ja soveltamismahdollisuudet 4) Hakijaorganisaation oma arviointi hankkeesta 5) Englanninkielinen yhteenveto

4 4 1. Lähtökohta ja tausta Paleltuma on kudoksen jäähtymisen ja sen jäätymisen myötä syntyvä vaurio. Paleltuman syntyyn myötävaikuttavat tekijät, jotka aiheuttavat ja edistävät kehon jäähtymistä. Näitä ovat mm. kylmäaltistuksen ankaruus, kesto, tuuli, kosteus ja koskettaminen kylmiin esineisiin (Reamy 1998, Hassi & Mäkinen 2000, Rintamäki 2000, Mäkinen ym. 2008). Lisäksi useat yksilötekijät (esim. ääreisverenkierron sairaus, psyykkiset häiriöt, aiempi paleltuma, alkoholi, lääkitys, nestetasapaino) lisäävät paleltumariskiä (Sumner ym. 1974, Urschel 1990, Antti-Poika ym. 1999, McAdams ym. 1999, Hassi & Mäkinen 2000, Hassi ym. 2005a, Hassi ym. 2005b, Castellani & O Brien 2005, Juopperi 2006) Paleltumien esiintyvyys työelämässä Tieteellinen kokoava ja vertaileva tutkimustieto paleltumien esiintyvyydestä eri toimialoilla ja ammateissa ja työikäisessä väestössä puuttuu. Erilaisissa suomalaisissa työelämän kehittämishankkeissa saadut alustavat tulokset viittaavat siihen, että paleltumien esiintyvyys työelämässä voi olla paikoitellen hyvin korkea. Se kuitenkin vaihtelee laajalti riippuen toimialasta. Suomalaiset kehittämishankkeet ovat raportoineet korkeita paleltumien esiintyvyyksiä mm. merekulkualalla (Juopperi ym. 2000) maanviljelyksessä (Hassi ym. 2000) ja poronhoitotyössä (Ervasti ym. 1991). Tiedetään myös, että paleltumat ovat varsin yleisiä varusmiespalveluksen aikana (Lindholm ym. 1993, Lehmuskallio ym. 1995, Candler & Ivey 1997, Latvala ym. 1999, Lehmuskallio ym. 1999, DeGroot ym. 2003). Lehmuskallion (1999) mukaan 47% varusmiehistä on ilmoittanut saaneensa paleltumavamman päähänsä elämänsä aikana. Rauhanajan sotaharjoitusten paleltumien vuotuinen esiintyvyys on / henkilöä (Taylor ym. 1989, Taylor 1992, Lindholm ym. 1993, Lehmuskallio ym. 1995, Candler & Ivey 1997). Väestötasolla toteutettu tuore tutkimus osoitti, että paleltumat ovat yleisiä myös muualla kuin työelämässä, kuten suomalaisilla lapsilla, nuorilla sekä nuorilla aikuisilla. Huomioitavaa on, että joskus elämänsä aikana vähintään rakkula-asteisin paleltuman oli saanut 18% pojista ja 11% tytöistä (Juopperi 2006). Paleltumien esiintyvyys on ilmeisesti yhteydessä kylmäaltistuksen ankaruuteen. Tuore tutkimustieto osoitti, että sairaalahoitoa vaativien paleltumien esiintyvyys oli yhteydessä vuotuisten kylmien päivien lukumäärään. Samalla havaittiin myös, että vuotuisten kylmien päivien määrään suhteutettuna, paleltumat olivat yleisempiä Helsingissä (Juopperi ym. 2002), mikä viittaisi puutteelliseen suojautumiseen kylmältä Haitat työelämässä Kylmätyötä tekevien henkilöiden työterveyden- ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja turvaamiseksi on välttämätöntä estää kylmävaurioiden syntyminen (Hassi ym. 2002). On arvioitu, että yli 60% rakkula-asteen tai sitä vakavamman paleltuman saaneista henkilöistä aiheutuu tästä vaivasta eriasteisia oireita ja toiminnallista haittaa (Ellenhorn 1953, Blair ym. 1957, Ervasti 1962, Glick 1979, Taylor ym. 1989, Crouch & Smith 1990, Taylor 1992, Arvesen ym. 1996). Jälkioire voi ilmaantua voimakkaana, vaikka paleltumavamma olisi lievä. Huomioitavaa on, että lievistäkin

5 5 paleltumista voi syntyä useita vuosia kestäviä haittavaikutuksia. Yleisimpiä jälkioireita ovat lisääntynyt herkkyys kylmälle sekä erilaiset kiputuntemukset (Taylor 1992). Esim. 53 % käsipaleltuman saaneista varusmiehistä on raportoinut tästä aiheutuneen haittaa, pääasiassa herkkyyttä kylmälle (Ervasti ym. 1993, Ervasti ym. 2000). Paleltumavamma aiheuttaa monia erilaisia toiminnallisia haittavaikutuksia. Paleltuman välitön vaikutus voi johtaa sairaspoissaoloon työstä. Vakavammat paleltumat, jotka ovat harvinaisempia, hoidetaan sairaalassa ja keskimääräinen hoitojakso on n. 19 päivää (Juopperi ym. 2002, Koljonen ym. 2004). Näistä sairaspoissaoloista aiheutuu merkittäviä kustannuksia sekä työnantajille että terveydenhuollolle. Paleltumista aiheutuvat jälkivaivat voivat aiheuttaa useita vuosia tai eliniän kestäviä haittavaikutuksia. Paleltumista ilmoitti haittaa työelämässä aiheutuvan 43% kylmävaurion saaneista (Rosen ym. 1991). Sormipaleltuman saaneista 13% ilmoitti tästä aiheutuvan väliaikaisia haittavaikutuksia kylmässä ympäristössä toteutettavissa työtehtävissä (Ervasti ym. 2000). Nämä haittavaikutukset voivat alentaa työn tehokkuutta ja pahimmissa tapauksessa altistaa työntekijän työtapaturmille Tietoaukot Tällä hetkellä ei ole vertailevaa tutkimustietoa paleltumien esiintyvyydestä väestötasolla työelämässä eri toimialoilla ja ammateissa. Tuore tutkimus osoitti, että suomalaisten kylmäaltistuminen vaihtelee merkittävästi eri toimialoilla ja viikoittaiset altistumisajat ovat merkittäviä mm. maanviljelyksessä, metsänhoidossa, kaivosteollisuudessa, teollisuudessa ja rakennusalalla (Mäkinen ym. 2006). On mahdollista, että näissä ammateissa paleltumia esiintyy myös enemmän. Tällä hetkellä ei myöskään tiedetä mitkä muut tekijät lisäävät paleltumariskiä työssä. On mahdollista, että useat ympäristö- ja yksilötekijät myötävaikuttavat paleltumaherkkyyteen. 2. Tutkimuksen tavoitteet Hankkeen kokonaistavoitteena oli selvittää paleltumien esiintyvyys työelämässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös työhön liittyvien sekä yksilötekijöiden vaikutusta paleltumien syntyyn. Tutkimus on ensimmäinen, jossa tuotetaan väestötasoista yhteenvetotietoa työikäisten paleltumista. Yksilöidyt tavoitteet: Selvittää paleltumien esiintyvyyden yhteyttä seuraaviin muuttujiin: 1) tutkia kuinka työhön liittyvä paleltumien esiintyvyys eroaa eri ikäryhmissä ja sukupuolten välillä 2) tutkia paleltumien esiintyvyyttä eri toimialoilla ja ammattiluokissa 3) tutkia työhön liittyvien riskitekijöiden (toimiala, työn fyysinen kuormitus, ilmoitettu viikottainen altistus kylmälle) yhteyttä paleltumiin 4) selvittää erilaisten paleltumariskiä lisäävien sairauksien (esim. valkosormisuus, diabetes) yhteys paleltumien esiintyvyyteen

6 6 3. Tehtävät ja menetelmät 3.1. Tutkimusasetelma Aineisto Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta kansallista FINRISKI tutkimusta (1997 ja 2002) ja näiden kylmätutkimusalaotosta. Tutkimusaineistot kerättiin tammi-huhtikuun välillä. FINRISK 1997 FINRISK 1997 tutkimus toteutettiin viidellä alueella: (1) Pohjois-Karjala (2) Kuopio (3) Turku/Loimaa, sekä 11 kunnassa lounais-suomessa (4) Helsingissä ja Vantaalla (5) sekä Oulun läänissä. Tutkimusaineistoon kuului vuotiaita naisia ja miehiä. Lisäksi Pohjois-Karjalasta ja Helsingstä sisällytettiin tutkimukseen vuotiaiden henkilöiden tutkimusotos. Kultakin alueelta valittiin väestörekisteristä satunnaisotoksella 250 hlöä, jotka luokiteltiin sukupuolen ja iän mukaan 10-vuotisikäryhmiin. Pohjois-Karjalasta ja Helsingistä sisällytettiin lisäksi 250 naista ja 500 miestä, joiden ikä oli vuotta. Tutkimuksen kokonaisotos oli 11,500 henkilöä, josta valittiin satunnaisotannalla 40% (4397 hlöä) kylmätutkimusalaotokseen. Näistä 60% palautti kylmäkyselylomakkeen (2624 hlöä). FINRISK 2002 Viiden edellämainitun tutkimusalueen lisäksi, FINRISK 2002 tutkimuseen sisällytettiin myös Lappi. Satunnaisotos, joka luokiteltiin sukupuolen ja iän mukaan sisällytettiin kultakin tutkimusalueelta. Ikäryhmät olivat vuotiaat ja lisäksi vuotiaita sisällytettiin tutkimukseen Helsigin/Vantaan, Pohjois-Karjalan ja Lapin alueilta. Tutkimuksen kokonaisotos oli 13,437 henkilöä, joista 3181 valittiin satunnaisesti ravintoalaotostutkimukseen, jolloin 10,256 hlöä jäi kylmätutkimusalaotokseen. Näistä 64% (6591) palautti kylmäkyselylomakkeen Menetelmät Aineiston keruu toteutettiin kyselytutkimuksilla, jossa selvitettiin kylmäaltistuksen, -oireiden, - sairauksien ja vaurioiden esiintyvyyttä sekä suojautumista kylmältä. Paleltumat Lievien ja vakavien paleltumien esiintyminen kysyttiin seuraavasti: Oletko kuluneena vuotena saanut lievän paleltuman, mikä on aiheuttanut ihon kovettumista ja ihoalueen valkenemisen, mutta ei rakkuloiden muodostumista? Jos vastaus on kyllä, ilmoita vaurioituneen alueen sijainti (kädet, jalat and kasvot/korvat erikseeen) (1) (FINRISK 1997), Oletko kuluneen vuoden aika saanut paleltuman, joka on vähintään rakkula-asteinen tai sitä vakavampi? (2) (FINRISK 1997 ja FINRISK 2002 tutkimukset). Oletko koskaan elämäsi aikana saanut paleltumaa, johon on vähintää rakkula-asteinen tai sitä vakavampi (3) (FINRISK 1997)

7 7 Toimiala ja ammatti Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan mitä työtä he tekevät suurimman osan vuodesta. Vastausvaihtoehdot olivat: 1) maanviljelys, karjanhoito, metsätyö, emäntä, 2) tehdas-, kaivos-, rakennus tai muu vastaava työ, 3) toimistotyö, palvelutyö, henkinen työ, 4) opiskelu tai koulunkäynti, 5) kotirouva, kotiäiti, perheenemäntä, 6) eläkeläinen, 7) työtön. Lisäksi FINRISKI 2002 tutkimuksessa tarkasteltiin vakavien paleltumien esiintyvyyttä ammatin mukaan. Ammattia kysyttiin avoimella kysymyksellä: Mikä on ammattinne? Vastaukset luokiteltiin kansainvälisen ammattiluokituksen mukaisesti (the International Standard Classification of Occupations for European Union purposes, 1988 version) seuraaviin ammattiluokkiin: 1) johtajat ja ylimmät virkamiehet, 2. erityisasiantuntijat, 3. asiantuntijat, 4. toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät, 5. palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät, 6. maanviljelijät, metsätyöntekijät ym., 7. rakennus-, korjausja valmistustyöntekijät, 8. prosessi- ja kuljetustyöntekijät, 9. muut työntekijät ja 10. sotilaat. Fyysinen kuormitus Työn fyysinen kuormitus kysyttiin seuraavasti: Kuinka fyysisesti kuormittavaa työsi on. Vastausvaihtoehdot olivat: (1) työni koostuu pääosin istumisesta, enkä kävele paljon työssäni, (2) kävelen työssäni usein, mutta en tarvitse nostaa tai kantaa painavia esineitä, (3) kävelen tai nostan esineitä työssäni usein, tai kiipeän portaita useasti, (4) työhön sisältyy raskasta fyysistä kuormitusta, johon sisältyy painavien esineiden nostamista tai kantamista, kaivamista, lapioimista tai hakkamista useasti. Fyysistä kuormitusta vapaa-aikana kysyttiin seuraavasti: Kuinka paljon liikut ja rasitat itseäsi vapaa-aikana? Vastaukset luokiteltiin: (1) luen ja katson televisiota ja teen askareita, jossa minun ei tarvitse paljon liikkua eikä ole fyysisesti raskasta, (2) kävelen tai pyöräilen tai liikun ainakin neljä tuntia viikossa, (3) harjoittelen säännöllisesti juoksemista, hölkkäämistä, hiihtämistä, voimistelua, uimista, pallopelejä, tai teen puutarhatöiät, johon sisältyy raskas fyysinen kuormitus, tai vastaavanlaisia toimintoja ainakin kolme tuntia viikossa, (4) harrastan kilpaharjoittelua, johon sisältyy juoksemista, suunnistusta, hiihtämistä, uimista, pallopelejä tai muita urheilutoimintoja, joihin liittyy raskas fyysinen kuormitus. Työmatkoihin sisältyvä fyysinen kuormitus kysyttiin: Työmatkoillasi kuinka monta minuuttia päivässä kävelet tai pyöräilet, tai liikut muulla tavoin mihin sisältyy fyysistä kuormitusta?. Vastaukset luokiteltiin: alle 15 min/päivä, min/päivä, min/päivä, min/päivä tai enemmän kuin tunti päivässä. Terveys Terveyteen liittyvissä kysymyksissä vastaajilta kysyttiin oliko hän sairastanut seuraavia lääkärin toteamia tai hoitamia sairauksia kuluneen vuoden aikana: korkea verenpaine, rasitusrintakipu (angina pectoris), sydämen vajaatoiminta. Vastaajilta kysyttiin myös oliko heillä koskaan ollut sydäninfarkti tai oliko heille tehty ohitusleikkaus tai pallolaajennos. Näitä nimitetään yhteisesti sepelvaltimotaudiksi. Lisäksi kysyttiin oliko vastaajilla lääkärin toteama diabetes tai aivohalvaus tai ovatko he tunteneet itsensä masentuneeksi edellisen kuukauden aikana (ei, joskus, usein). Lopuksi vastaajilta kysyttiin muuttuuko heidän sormiensa väri jaksottaisesti kylmässä (sininen, punainen tai valkoinen). Alkoholin käyttö Alkoholin käyttö mitattiin kysymällä kuinka monta pulloa olutta (keskivahvaa tai vahvaa) tai siideriä, tai kuinka monta annosta vahvoja väkijuomia tai viinilasillista vastaajat olivat nauttineet edellisen viikon aikana. Vastaukset muunnettiin grammoiksi alkoholia viikossa ja vastaukset

8 8 luokiteltiin edelleen 1) vähän (0-105 g/viikossa), keskimäärin ( g/viikossa) ja paljon (>280 g/viikossa) alkoholia käyttäviin (Sillanaukee et al. 2000). Tupakointi Kysymysten perusteella vastaajat luokiteltiin: 1) tupakoi säännöllisesti, 2) lopettanut yli ½ v sitten, 3) lopettanut alle ½ v sitten, 4) ei ole koskaan polttanut. Tilastoanalyysit Paleltumien esiintyvyys esitetään (1) elinaikainen vakavien paleltumien esiintyvyys (vastaajien osuus, jotka olivat elämänsä aikana saaneet vakavan paleltuman), (2) vuotuinen vakavien/lievien paleltumien esiintyvyys (vastaajien osuus, jotka ilmoittivat saaneensa vakavan/lievän paleltuman kuluneena vuotena). Tulokset on esitetty esiintyvyyksinä sekä näiden OR-lukuina liitettynä näiden 95% luottamusväleihin. OR-luvut laskettiin logistisella regressioanalyysillä ja esitetään vakioituina iän (10-vuotisluokat) sekä sukupuolen mukaan Työn rajaus, yhteydet muihin hankkeisiin Tämä tutkimushanke rajautui tarkastelemaan paleltumien esiintyvyyttä työelämässä ja sen esiintyvyyteen liittyviä tekijöitä. Tutkimus täydentää muista FINRISKI aineistosta tuotettuja ja valmisteilla olevia raportteja (Mäkinen ym. 2006, Raatikka ym. 2007), joiden avulla saadaan kattava kokonaiskuva kylmän vaikutuksesta suomalaisten terveyteen Eettiset kysymykset Kummallekin FINRISKI-tutkimukselle on haettu hyväksyntä HUSin kuntayhtymän epidemiologian ja kansanterveyden eettiseltä toimikunnalta. FINRISKI tutkimukset noudattavat pitkälti WHO:n MONICA-tutkimusprotokollaa (WHO MONICA project) Tutkittavilta on myös pyydetty kirjallinen suostumus tutkimusaineiston käytöstä. Tätä on edeltänyt kuvaus tutkimuksen tavoitteista, toteutuksesta sekä tulosten hyödyntämisestä. Kansanterveyslaitos on vastannut FINRISKItutkimuksiin liittyvistä tietosuoja-asioista. Kaikki aineisto käsiteltiin ilman henkilötunnuksia erillisten havaintotunnusten avulla. Tutkimukseen osallistuvat yhteistyötahot ovat solmineen sopimuksen tutkimuksen toteuttamisesta, rahoittamisesta ja tietojen käytöstä. 4. Tulokset 4.1. Paleltumien esiintyminen väestötasolla Tutkimuksessa ilmoitettiin yhteensä 697 paleltumaa, joista 425 oli vastaajien mukaan tapahtuneet kuluneena vuotena kyselystä ja 272 vastaajien elinaikana. Kyselyä edeltävänä vuotena sattuneista paleltumista 330 oli lieviä ja 95 vakavia (rakkula-aste tai sitä vakavampi). Yhteensä 12.9% vastaajista FINRISKI tutkimuksessa (330/2550) olivat saaneet lievän paleltuman kyselyä edeltävänä vuotena. 1.1% vastaajista oli saanut vakavan paleltuman edellisenä vuotena (95/8788 FINRISKI 1997 ja 2002) ja 10.6% ilmoitti saaneensa vakavan paleltuman elinaikanaan. Talukossa 1 osoitetaan että kaikkiaan paleltumat ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla, paitsi pinnallisten paleltumien osalta nuorimmassa ikäryhmässä (25-34-vuotiaat), jossa näitä esiintyy yleisemmin

9 9 nuorilla naisilla. Vuotuinen lievien paleltumien esiintyvyys laskee järjestelmällisesti ikääntymisen myötä. Samanlaista ikätrendiä ei havaita vakavien paleltumien vuotuisen ilmaantuvuuden suhteen. Vakavien paleltumien vuotuinen ilmaantuvuus osoitti pientä laskua v ja 2002 tutkimusten välillä (2.2%:sta 1,2%:iin miehillä, 1.2%:sta 0.6%:iin naisilla). Johtuen paleltumatapausten suhteellisen pienestä tapausmäärästä nämä aineistot yhdistettiin jatkoanalyysejä varten. Ilmoitettu vakavien paleltumien elinaikainen esiintyvyys lisääntyi kumulatiivisesti iän myötä vuoteen asti, minkä jälkeen tapausten määrä laski. Lievien paleltumien yleisin sijainti oli kasvoissa tai korvissa (8.6%; 219/2534), jota seurasi kädet (4.59%, 116/2523) ja jalat (3.31%, 83/2509). Vakavat paleltumat sijaitsivat yleisimmin kasvoissa ja muualla pään alueella (1.1%, 2/2547), jaloissa (0.4%, 9/2542) ja käsissä (0.3%, 7/2562).

10 10 Taulukko 1. Ilmoitettu lievien tai vakavampien (rakkula-aste tai vakavampi) paleltumien ilmaantuvuus edellisen vuoden aikana tai elinaikana (miehet ja naiset iän mukaan). (FINRISK 1997 and 2002). Lievä paleltuma (FINRISK 1997) Vakava paleltuma (FINRISK 1997) Vakava paleltuma (FINRISK 2002) Vakava paleltuma, elinaikainen ilmaantuvuus (FINRISK 1997) Ikä (v) Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset % (n) % (n) % (n) % (n) % (n) % (n) % (n) % (n) (223) 23.9 (280) 3.2 (221) 1.8 (280) 1.2 (522) 0.1 (705) 10.8 (223) 4.3 (282) (261) 11.0 (292) 1.5 (259) 1.4 (291) 1.7 (603) 0.8 (737) 10.0 (261) 7.5 (293) (284) 9.1 (320) 2.8 (284) 0.0 (320) 1.1 (658) 0.8 (740) 15.7 (287) 7.2 (319) (310) 8.3 (336) 1.6 (309) 1.2 (339) 1.3 (753) 0.5 (791) 19.6 (311) 10.9 (340) (139) 3.1 (130) 2.1 (140) 0.8 (131) 0.6 (479) 0.7 (464) 12.1 (141) 5.2 (135) Yhteensä 14.2 (1217) 11.8 (1358) 2.2 (1213) 1.0 (1361) 1.2 (3015) 0.6 (3437) 14.1 (1223) 7.4 (1369)

11 Paleltumien esiintyminen työelämässä Toimiala Paleltumien esiintyvyys osoitti vaihtelua vastaajan toimialan mukaan (Taulukko 2). Näin ollen 28% miehistä, jotka olivat töissä maanviljelyksen, karjanhoidon, metsäntyön yms. parissa, 24% miesopiskelijoista ja 17% työttömistä, mutta vain 10% eläkeläisistä ilmoittivat saaneensa lievän paleltuman edellisenä vuotena. Naisten osalta 29% opsikelijoista, 16% hlöistä, jotka ilmoittivat ammatikseen maanviljelyn metsänhoidon yms., mutta vain 5% eläkeläisistä ilmoittivat saaneensa lievän paleltuman. Vastaavanlaisia eroavuuksia havaittiin myös vakavien paleltumien osalta, missä miehet, jotka ilmoittivat ammatikseen maanviljelyn metsänhoidon yms. sekä työttömät osoittivat suhteellisen korkeita paleltumien esiintyvyyslukuja (3%)., kun taas naisilla työskentely maanviljelyksen, karjanhoidon, metsäntyön yms. parissa erottui selvemmin muista toimialoista, vaikka absoluuttiset eroavuudet olivatkin pienet. Myös vakavien paleltumien elinaikainen ilmaantuvuus oli suhteellisen korkea miehissä, jotka ilmoittivat ammatikseen maanviljelyn, karjanhoidon, metsätyön yms. (20%), eläkkeellä olemisen (17%) sekä työttömyyden (16%), verrattuna opiskelijoihin tai toimistotöitä tekeviin miehiin (12%). Ammatit Vakavien paleltumien esiintyvyys ammatin mukaan tarkasteltiin erikseen FINRISKI2002 aineiston osalta. Korkeimmat vakavien paleltumien esiintyvyydet tavattiin neljässä ammattiluokassa: 1) maanviljelijät ja metsätyöntekijät (18.4%, 9/49) (maatalouslomittaja, poronhoitaja (n=5), maatilan emäntä, metsätyöntekijä (n=2), 2) rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät (18.4%, 9/49) (laitosasentaja, sähköasentaja, asentaja, rakennustyöntekijä (n=2), maalari, kirvesmies, ajoneuvomaalari, asfalttityöntekijä) sekä 3) Prosessi- ja kuljetustyöntekijät (18.4%, 9/49) (hakkuukoneenkuljettaja, maarakennuskoneenkuljettaja (n=2), metsätyökoneenkuljettaja, yksityisyrittäjä ompelukonealalla, lossinkuljettaja, tehdastyöläinen, koneen kuljettaja, kuljettaja) sekä 4) asiantuntijat (18.4%, 9/49) (mielisairaanhoitaja, erikoistyöneuvoja (metsätyö), työnjohtaja, tuoteryhmäasiantuntija, metsätalousteknikko, fysioterapeutti, liikunnanohjaaja, rakennusmestari, asiakasneuvoja).

12 12 Taulukko 2. Ilmoitettu lievien (FINRISK 1997) ja vakavien (rakkula-asteinen tai vakavampi) paleltumien (FINRISK 1997 ja 2002 aineisto yhdistettynä) vuotuinen ilmaantuvuus, sekä vakavien paleltumien elinaikainen ilmaantuvuus (FINRISK 1997) toimialoittain miehillä ja naisilla. Lievä paleltuma (FINRISK 1997) Vakava paleltuma (FINRISK 1997 ja 2002) Vakava paleltuma, elinaikainen ilmaantuvuus (FINRISK 1997) Miehet %(n) Naiset % (n) Miehet % (n) Naiset % (n) Miehet % (n) Naiset % (n) Maanviljelys, karjanhoito, metsätyö, emäntä Tehdas-, kaivos-, rakennustai muu vastaavatyö Toimistotyö, henkinen työ, palvelutyö 27.5 (80) 16.4 (61) 3.36 (238) 1.21 (165) 20.0 (80) 11.5 (61) 14.7 (258) 4.76 (63) 1.47 (952) 0.95 (210) 10.8 (259) 3.17 (63) 12.9 (381) 13.2 (643) 1.28 (1409) 0.53 (2464) 11.7 (383) 6.36 (645) Opiskelu tai koulunkäynti 24.0 (25) 29.4 (51) (25) 7.84 (51) Kotirouva, kotiäiti, perheenemäntä (102) (288) 50.0 (2) 4.90 (102) Eläkeläinen 9.78 (317) 5.39 (297) 1.34 (1123) 0.75 (1068) 17.4 (321) 10.5 (305) Työtön 17.1 (140) 12.3 (130) 3.43 (321) 0.82 (365) 15.7 (140) 7.63 (131) Yhteensä 14.2 (1201) 11.9 (1341) 1.63 (4043) 0.64 (4560) 14.1 (1210) 7.4 (1358)

13 4.3. Paleltumien riskitekijät Yksilölliset riskitekijät Niillä vastaajilla, joilla oli sydämen vajaatoiminta (n=90), oli 27.8% (n=25) pelkästään tuo diagnoosi. Sydämen vajaatoiminnan liitännäissairautena 42% (n=39) oli rasitusrintakipua, 16.6% (n=15) oli valkosormisuusoireita kylmässä ja 4.4% diabetes (n=4). Rasitusrintakipua sairastavilla (n=132), oli 40.2% (n=53) pelkästään rasitusrintakipua. Rasitusrintakivun liitännäissairauksena oli 23.5% (n=31) sydämen vajaatoiminta, 19.7% valkosormisuutta (n=26), 5.3% (n=7) diabetes. Niillä vastaajilla, joilla oli diabetes (n=101), oli 58.4% (n=59) pelkästään tuo diagnoosi. Diabeteksen liitännäissairautena 20.8% (n=21) oli valkosormisuutta kylmässä, 13.9% rasitusrintakipua (n=14) ja 5.9% (n=6) oli sydämen vajaatoiminta.valkosormisuutta ilmoittavilla vastaajilla (n=668), oli 89.5% (n=598) pelkästään valkosormisuusoireita ilman liitännäissairauksia (sydämen vajaatoiminta, rasitusrintakipu, diabetes). Valkosormisuutta ilmoittaneilla oli liittännäissairautena: 3.5% (n=21) diabetes, 2.2% (n=15) sydämen vajaatoiminta ja 3.9% (n=26) rasitusrintakipua. Ne vastaajat jotka ilmoittivat sairastavansa sepelvaltimotautia, rasitusrintakipua ja sydämen vajaatoimintaa oli korkeampi riski (ikä- ja sukupolivakioitu OR-luku) saada paleltuma (koskien erityisesti vuotuisten vakavien paleltumien esiintyvyyttä) verrattuna niihin, jotka eivät ilmoitaneet näitä sairauksia. (Taulukko 3). Kohonnut riski (korkeammat OR-luvut) pinnallisille ja vakaville paleltumille havaittiin vastaajien joukossa, jotka ilmoittivat kärsivänsä valkosormisuudesta kylmässä, sekä vakavissa paleltumissa henkilöillä, jotka ilmoittivat piilevän tai diagnosoidun diabeteksen. Henkilöt, jotka ilmoittivat tunteneensa itsensä usein masentuneeksi saivat myös enemmän paleltumia kuin ne, jotka ilmoittivat masennusta toisinaan tai harvoin. Ne, jotka ilmoittivat käyttävänsä runsaasti alkoholia ilmoittivat useammin saaneensa lievän tai vakavan paleltuman edellisenä vuotena verrattuna niihin, jotka käyttivät alkoholia kohtuullisesti tai vähän. Elinaikaina tapahtuvien vakavien paleltumien esiintyvyys ei ollut yhteydessä alkoholin kulutukseen.tupakointi ei yleisesti ollut yhteydessä paleltumien esiintyvyyteen, paitsi henkilöillä, jotka ilmoittivat lopettaneensa yli puoli vuotta sitten ja joiden keskuudessa paleltumia esiintyi enemmän. Tupakoinnin yhteys paleltumiin oli samanlainen miehillä ja naisilla.

14 Taulukko 3. Ilmoitettu (%) lievien ja vakavien paleltumien esiintyvyys edellisenä vuotena tai vastaajan elinaikana sekä yksilölliset riskitekijät. Lievä paleltuma Vakava paleltuma a Vakava paleltuma, elinaikainen % (n) Adj OR (95% CI)* % (n) Adj OR (95% CI)* % (n) Adj OR (95% CI)* Sydänkohtaus Kyllä 7.04 (71) 0.7 ( ) 1.55 (258) 1.5 ( ) (74) 1.0 ( ) Ei (325) ref 1.03 (8702) ref (2510) ref Aivohalvaus Kyllä 9.23 (6) 0.9 ( ) 2.07 (193) 2.0 ( ) (68) 0.7 ( ) Ei (2499) ref 1.03 (8760) ref (2513) ref Kohonnut verenpaine Kyllä (501) 1.0 ( ) 0.89 (1792) 0.9 ( ) (506) 1.2 ( ) Ei (2039) ref 1.04 (7102) ref 9.80 (2050) ref Sydämen vajaatoiminta Kyllä (75) 1.4 ( ) 2.57 (272) 3.3 ( ) (79) 1.3 ( ) Ei (2448) ref 0.95 (8604) ref (2459) ref Rintakipu rasituksessa Kyllä (112) 1.5 ( ) 1.97 (406) 2.4 ( ) (116) 1.2 ( ) Ei (2415) ref 0.97 (8478) ref (2428) ref Valkosormisuus kylmässä Kyllä (690) 3.8 ( ) 1.85 (2051) 2.4 ( ) (696) 2.1 ( ) Ei 8.59 (1885) ref 0.85 (6976) ref 8.76 (1896) ref Diabetes Kyllä 8.42 (95) 0.8 ( ) 2.25 (311) 2.6 ( ) (2417) 1.4 ( ) Piilevä 6.12 (49) 0.5 ( ) 2.30 (174) 2.8 ( ) (51) 1.6 ( ) Ei (2404) ref 0.97 (8374) ref (97) ref Tuntee itsensä masentuneeksi Usein (121) 1.9 ( ) 2.17 (415) 2.4 ( ) (123) 1.6 ( ) Joskus (1052) 1.3 ( ) 1.04 (3184) 1.1 ( ) (1058) 1.4 ( ) Ei ollenkaan (1382) ref 1.00 (5319) ref 9.50 (1389) ref Alkoholin käyttö Vähän (1976) ref 0.98 (7014) ref (1990) ref Keskimäärin (342) 0.9 ( ) 1.02 (1373) 0.8 ( ) (342) 1.0 ( ) Paljon (73) 1.5 ( ) 2.82 (284) 2.1 ( ) 9.59 (73) 0.7 ( ) Tupakointi 1. Ei (1377) ref 0.93 (4720) ref 9.33 (1383) ref 2. Lopetti >0.5 v (523) 0.8 ( ) 1.17 (1874) 1.1 ( ) (527) 1.3 ( ) sitten 3. Lopetti <0.5 v (48) 0.9 ( ) 0.67 (150) 0.6 ( ) (48) 1.1 ( ) sitten 4. Tupakoi (608) 0.9 ( ) 1.27 (2197) 1.1 ( ) (612) 1.0 ( ) a FINRISK 1997 ja 2002 tutkimusaineistot yhdistettyinä*vakioitu iän ja sukupuolen mukaan

15 Työhön liittyvät riskitekijät Monimuuttujamallin mukaan paleltumien esiintyvyys oli yhteydessä ilmoitettuun toimialaan (Taulukko 4). Täten 28% opiskelijoista ja 23% niistä, jotka ilmoittivat ammatikseen maanviljelyksen, karjanhoidon, metsätyön yms. saivat lievän paleltuman n. kaksi kertaa yleisemmin kuin toimistotyötä tekevät (ikä- ja sukupuolivakioitu OR-luku). Vuotuinen vakavien paleltumien esiintyminen oli n. kolme kertaa yleisempi niillä, jotka ilmoittavat ammatikseen maanviljelyksen, karjanhoidon, metsätyön yms. kuin niillä, jotka työskentelivät toimistotöissä. Paleltumariski oli kohonnut myös työttömillä ja eläkeläisillä, mutta absoluuttiset eroavuudet olivat pienet. Myös vakavien paleltumien elinaikainen ilmaantuvuus oli samalla tavalla koholla henkilöillä, jotka työskentelivät maanviljelyksessä, karjanhoidossa, metsätyössä yms., sekä työttömillä ja eläkeläisillä. Taulukko 4 osoittaa myös, että työn fyysinen kuormitus lisää lievien ja vakavien paleltumien riskiä, mutta selvää yhteyttä ilmoitettuun vapaa-ajan fyysiseen kuormitukseen ja paleltumiin ei havaittu. Ilmoitetun fyysisen kuormituksen määrä työmatkalla oli myös yhteydessä kohonneesseen pinnallisten paleltumien sekä elinaikaisten vakavien paleltumien esiintyvyyteen. Erityisesti henkilöt, jotka ilmoittivat työmatkaansa sisältyvän fyysistä kuormitusta min ajan saivat useammin paleltumia, kuin ne joiden työmatkoihin ei sisältynyt fyysistä kuormitusta. Vakavien paleltumien riski kohosi n. kolminkertaiseksi kun ilmoitettu viikottainen kylmäaltistus työssä on enemmän kuin 10 tuntia. Lisäksi, paleltumariski oli kohosi hieman niillä, joiden viikottainen kokonaiskylmäaltistus oli enemmän kuin 10 tuntia (1.21% vs. 0.74% niillä, joiden kylmäaltistus viikossa alle tunnin. OR 1.6, 95% CI ). Ilmoitettu kylmäaltistus työmatkoilla tai vapaa-aikana ei ollut merkittävästi yhteydessä vakavien paleltumien esiintyvyyteen. Alueittain tarkasteltuna vuotuinen vakavien paleltumien esiintyvyys oli v Lapissa (1.6%) verrattuna muihin alueisiin ( %) ja ikä- ja sukupuolivakioitu OR Lapin vs. Helsingin osalta oli 2.5 (95% CI ). Elinaikainen vakavien paleltumien ilmaantuvuus oli v tutkimusaineistossa (Lappi ei sisältynyt tähän) suhteellisen matala Helsingissä ja Turussa (7.8%) ja merkitseväsi korkeampi Pohjois-Karjalassa (13.7%; OR 1.9, CI ), Kuopiossa (11.8%; OR 1.6, CI ) ja hieman korkeampi Oulussa (11..0%, OR 1.4, 95%CI ). Pinnallisia paleltumia esiintyi eniten Kuopiossa ( 17.8%, OR 2.5, 95% CI ) ja Oulussa ( 16.8%OR 2.3, 95% CI ).

16 Taulukko 4. Ilmoitettu (%) pinnallisten ja vakavien paleltumien esiintyvyys edellisenä vuotena tai vastaajan elinaikana sekä työhön liittyvät riskitekijät Lievä paleltuma Vakava paleltuma Vakava paleltuma, elinaikainen % (n) Adj OR (95% CI)]* % (n) Adj OR (95% CI) % (n) Adj OR (95% CI)]* Toimiala 0. Toimisto (1024) ref 0.72 (3752) ref 8.37 (1028) ref 1. Maanviljelys (141) 1.9 ( ) 2.32 (431) 3.1 ( ) (141) 1.9 ( ) 2. Teollisuus (321) 0.9 ( ) 1.31 (1144) 1.4 ( ) 9.32 (322) 0.8 ( ) 4. Opiskelija (76) 1.9 ( ) 0.35 (285) 0.4 ( ) 9.21 (76) 1.5 ( ) 5. Kotiäiti (104) 1.1 ( ) 0.32 (310) 0.5 ( ) 5.77 (104) 1.0 ( ) 6. Eläkeläinen 7.65 (614) 0.8 ( ) 1.12 (2231) 2.3 ( ) (626) 1.7 ( ) 7. Työtön (270) 1.2 ( ) 2.21 (724) 3.1 ( ) (271) 1.3 ( ) Työn fyysinen kuormitus 1. Ei (1399) ref 0.88 (4659) ref (1406) ref 2. Kevyt (547) 1.3 ( ) 0.75 (1988) 0.9 ( ) 9.47 (549) 1.1 ( ) 3. Keskiraskas (426) 1.0 ( ) 2.06 (1507) 2.2 ( ) (8427) 1.2 ( ) 4. Raskas (118) 2.3 ( ) 1.53 (459) 1.3 ( ) (120) 1.8 ( ) Vapaa-ajan fyysinen kuormitus 1. Ei ollenkaan (561) ref 0.99 (2027) ref 9.91 (565) ref 2. Vähän (1439) 1.0 ( ) 0.90 (4871) 0.9 ( ) (1448) 1.0 ( ) 3. Jonkinverran (494) 1.2 ( ) 1.57 (1844) 1.5 ( ) (494) 1.2 ( ) 4. Usein (27) 1.4 ( ) 0.00 (91) (27) 0.3 ( ) Fyysinen kuormitus työmatkalla 1. Ei (1432) ref 1.07 (5142) ref (1445) ref 2. <15min/p (319) 1.3 ( ) 0.88 (1133) 0.8 ( ) (318) 1.0 ( ) min/p (348) 1.4 ( ) 0.96 (1144) 0.9 ( ) 9.74 (349) 1.0 ( ) min/p (199) 1.4 ( ) 1.36 (663) 1.5 ( ) (200) 1.3 ( ) min/p (72) 2.1 ( ) 1.18 (255) 1.3 ( ) (73) 1.8 ( ) 6. >1 h/p 8.79 (91) 0.8 ( ) 1.79 (280) 1.8 ( ) 6.67 (90) 0.6 ( ) Ilmoitettu viikottainen kylmäaltistus a Työssä <1 h/viikossa 0.58 (1564) ref 1-10 h/viikossa 1.23 (893) 1.9 ( ) >10 h/viikossa 2.00 (550) 2.9 ( ) Yhteensä <1 h viikossa 0.74 (135) ref 1-10 h viikossa 0.57 (3883) 0.8 ( ) >10 h viikossa 1.21 (2143) 1.6 ( ) a sisältää vain FINRISK 2002 tutkimusaineiston, *vakioitu iän ja sukupuolen mukaan

17 5. Hankkeeseen osallistuneet henkilöt ja heidän toteutuneet työpanokset 5.1. Osallistujat ja tehtävät Hankkeen johtaja FT Tiina M Mäkinen, tutkijatohtori Oulun yliopisto, Terveystieteiden laitos PL 5000, Oulun yliopisto p. (08) , (040) Sähköposti: tiina.makinen@oulu.fi Laitoksen/laboratorion nimi, jossa tutkimus tehdään Oulun yliopisto, Terveystieteiden laitos Hankkeeseen osallistuvien henkilöiden tehtävät tutkimuksessa FT, tutkijatohtori Tiina Mäkinen, Terveystieteiden laitos, Oulun yliopisto. Hankkeen postdoc-tutkija. Mäkisen erityisosaaminen liittyy kylmätutkimukseen (mm. ihmisen lämmönsäätely, toimintakyky ja terveys kylmässä ympäristössä). Tehtävät: tutkimuksen päävastuullinen vetäjä. Aineiston analysointi ja tutkimusraportin valmistelu, hankkeesta tiedottaminen. Dos., Emeritusprofessori Juhani Hassi, Terveystieteiden laitos, Oulun yliopisto (juhani.hassi@oulu.fi). Hassilla on kattava asiantuntijuus liittyen kylmäaltistuksen vaikutuksista ihmisen terveyteen. Tehtävät: Hassi osallistui hankkeen suunnitteluun ja tutkimusraportin valmisteluun. Dos., Emeritusprofessori Simo Näyhä, Terveystieteiden laitos, Oulun yliopisto (simo.nayha@oulu.fi) ja Työterveyslaitos. Näyhällä on kattava asiantuntijuus liittyen epidemiologiseen tutkimukseen sekä kylmän terveydellisiin vaikutuksiin. Tehtävät: Näyhä osallistui hankkeen tulosten analysoimiseen sekä tutkimusraportin valmisteluun. FM Jari Jokelainen, Terveystieteiden laitos, Oulun yliopisto (jari.jokelainen@oulu.fi). Jokelainen on hankeen tilastollisen käsittelyn asiantuntija ja on osallistunut useiden väestötutkimushankkeiden aineistojen tilastolliseen käsittelyyn. Tehtävät: Jokelainen oli tutkimushankkeen tilastomenetelmien konsultti ja hän osallistui tutkimusaineiston analysointiin ja tutkimusraporttien valmisteluun. Tämän lisäksi tutkimusraportointiin sisällytetään KTL:n nimeämät tutkijat.

18 5.2. Toteutuneet työpanokset ja aikataulu Toteutuneet työpanokset (vkoa) Toiminto Tiina Mäkinen* Juhani Simo Näyhä** Jari Jokelainen Hassi** Valmistelu, suunnittelu Analyysit Raportointi Tiedotus YHTEENSÄ 12* *Työsuojelurahaston rahoitus kohdennettu (3 kk) Tiina Mäkisen palkan kattamiseen. **Seniorityöpanosta projektiin. Työsuojelurahastoa ei ole laskutettu FM Jari Jokelaisen, LKT, Emeritusprofessori Juhani Hassin sekä LKT Emeritusprofessori Simo Näyhän työpanokset hankkeeseen. Aikataulu Toiminto Aikataulu hanke alkoi Aloituskokous, projektiryhmä järjestäytyminen Aineiston valmisteleminen, luvat touko-kesäkuu 2008 KTL:ltä, aineiston kokoaminen Analyysit kesä-heinäkuu 2008 Tieteellisen julkaisun valmistelu heinä-elokuu 2008 Loppuraportti TSR:ll lokakuu 2008 Artikkeli SJWEH tarjotaan julkaistavaksi marraskuu 2008 Projekti päättyy lokakuu 2008 Tiedote TELMAan artikkelin valmistuessa Tiedote Työ Terveys ja Turvallisuus-julkaisusarjaan artikkelin valmistuessa 6. Pohdinta ja johtopäätökset Tutkimushankkeen päätuloksena havaitsimme, että paleltumia esiintyy yleisesti työikäisessä väestössä. Tämä on yllättävä havainto, huomioiden nykyaikaisen yhteiskuntamme, mikä tarjoaa mahdollisuuden tarkoituksenmukaiseen suojautumiseen kylmältä. Yllättäen, pinnallisten paleltumien lisäksi, myös elinaikana ilmaantuneet vakavat paleltumat olivat yleisiä, erityisesti tietyillä toimialoilla ja tiettyjä sairauksia sairastavilla ihmisillä. Myös vakavia vuotuisia vakavia paleltumia ilmoitettiin 1.6% ja yhteensä. Tutkimuksessamme paleltumariski kasvoi merkittävästi liittyen ammattiluokkaan, tiettyjä sairauksia sairastavilla (sydämen toimintavajaus, rasitusrintakipu, diabetes), henkilöillä, jotka ilmoittivat kokeneensa masennusta sekä runsaasti alkoholia käyttävillä. 18

19 Tietääksemme tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa paleltumien esiintyvyttä ja riskitekijiöitä tarkastellaan väestötasolla. Koska paleltumavammojen esiintyminen voidaan ehkäistä, tutkimustuloksemme puoltavat kylmältä suojautumisen tehokkaan suunnittelun Paleltumien esiintyvyys Tutkimushankeessa havaittiin korkea (n. 13%) lievien paleltumien vuotuinen esiintyvys. Nämä paleltumat viittaavat ihon pinnallisten kerrosten vaurioon ja on merkki haitallisesta kehon jäähtymisestä. On huomioitavaa, että jo pinnallinen paleltuma voi aiheuttaa jälkioireita, joista on toiminnallista haittaa (Rosén ym. 1991). Rakkula-asteisissa tai sitä vakavammissa paleltumissa vaurio ulottuu jo syvempiin kudoksiin aiheuttaen usein toiminnallista haittaa ja toiminnan estymistä (Ervasti ym. 1993). Tämä tutkimus osoitti myös korkean (n. 10%) elinaikaisten vakavien paleltumien esiintyvyyden. Yleisesti havaittiin, että sekä lieviä että vakavampia paleltumia esiintyy enemmän miehillä kuin naisilla, mikä on aiemmin raportoitu FINRISK 2002 aineiston osalta (Hassi ym. 2005, Raatikka ym. 2007). Tämä voi osittain liittyä siihen että miehet altistuvat enemmän kylmälle kuin naiset sekä työssä että vapaa-aikana, kuten aiemmin on osoitettu (Mäkinen ym. 2006). Miehillä myös yksilötekijät, kuten tietyt krooniset sairaudet ovat naisia yleisemmät ja voivat altistaa heidät paleltumille. Korkea lievien paleltumien vuotuinen ilmaantuvuus (18-24%) nuorimmassa ikäluokassa (25-34 vuotiaat) voi johtua nuorten aikuisten ulkoilmaharrastuksista, jossa kylmäaltistus on yleistä. Vaihtoehtoisesti, korkea paleltumien esiintyvyys voi myös viitata tiedon ja kokemuksen puutteeseen asianmukaisesta suojatumisesta. Lievien paleltumien havaittiin tutkimuksessa vähenevän ikääntymisen myötä. Kaikenkaikkiaan tutkimuksessamme ilmoitettu paleltumien esiintyvyys väheni 65-vuoden tai sitä korkeammassa iässä. Tämä voi liittyä korkeampaan sairastavuuteen iäkkäämillä ihmisillä, mikä vähentää tai estää heidän ulkoilua ja altistumista kylmälle. Osittain, paleltumien vähäisempi määrä ikääntymisen myötä voi johtua myös sairaimpien henkilöiden kadosta ennen 65 ikävuotta. Ilmoitetut pinnalliset ja vakavat paleltumat esiintyivät yleisimmin kasvojen ja pään alueella. Aiempien varusmiestutkimusten mukaan pään alueen paleltumat esiintyvät yleisimmin korvassa ja nenässä (Lehmuskallio ym. 1995). Mielenkiintoinen havainto tässä tutkimuksessa oli, että vakavampia paleltumia tavattiin pään alueella. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vakavat, sairaalahoitoa vaativat paleltumat useimmin kohdentuun käsiin tai jalkoihin (Antti-Poika ym. 1991, Pinzur ym. 1997, Urschel 1990, Juopperi ym. 2002, Koljonen ym. 2004). Miksi tutkimushavaintomme poikkeaa aiemmista tutkimusta voi johtua siitä että hankkeessamme ilmoitetut paleltumat eivät olleet usein niin vakavia, että olisivat vaatineet sairaalahoitoa Paleltumat työelämässä Työ kylmässä aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia, toimintakyvyn heikkenemistä, haitallisia terveysvaikutuksia ja pahimmillaan vaurioita ja jopa kuoleman (Mäkinen 2007, Mäkinen & Hassi 2009). Vaikka suurin osa suomalaisista ilmoittavat altistuvansa kylmälle työssä vähän (sisätyö), 57% miehistä ilmoittavat altistuvansa kylmälle enemmän kuin 10 tuntia viikossa (Mäkinen ym. 2006). Aiempia tutkimuksia, jossa tarkastellaan paleltumien 19

20 esiintyvyyttä työelämässä on vähän (ks. katsaukset Hassi & Mäkinen 2000, Mäkinen et al Odotetusti, paleltumia havaitiin eniten toimialoilla, jossa kylmälle altistuminen oli merkittävintä (Mäkinen ym. 2006). Toimialat, jossa paleltumia esiintyi merkittävästi olivat maanviljely, karjanhoito-, metsätyö yms., sekä opiskelijoilla, eläkeläisillä ja työttömillä. Aikaisemmassa suomalaistutkimuksessa osoitettiin myös paleltumien esiintyvän usein maanviljelijöiden (n=134) parissa (Hassi ym. 2000). Viljelijöille elinaikaina saattuneiden vakavien paleltumien ilmaantuvuus oli 12% ja kuluneena vuotena ilmoitettujen lievien paleltumien esiintyvys oli 17% (Hassi ym. 2000). Tutkimuksessamme ilmoitetut paleltumien esiintyvyydet olivat hieman korkeammat, elinaikainen vakavien paleltumien esiintyvyys oli 16% ja kuluneena vuotena ilmoitettujen lievien paleltumien osuus 23%. Tutkimustuloksemme paleltumien korkeasta esiintyvyydestä maanviljelyksessä on yhdenmukainen amerikkalaisen tutkimuksen kanssa, jossa Sinks ym. (1987) totesivat myös paleltumia esiintyvän usein maanviljelyksessä. Opiskelijoiden ilmoittama korkea lievien paleltumien esiintyvyys on mahdollisesti kytkeytyneenä heidän kylmäaltistukseen vapaaajan harrastuksissa. Ammattiluokat, jossa paleltumia havaittiin muita useammin olivat: maanviljelijät, metsätyöntekijät ym., rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät, prosessi- ja kuljetustyöntekijät sekä asiantuntijat. Tutkimukseemme osallistuneet poronhoitajat ovat ammattiryhmä, jotka ilmoittivat enemmän paleltumia kuin muissa ammateissa. Korkeita vuotuisia paleltumaesiintyvyyslukuja (22%) on poromiehillä raportoitu aiemminkin (Ervasti ym. 1991). Moottorikelkan runsas käyttö oli yksi paleltumien riskitekijä. Vakavia paleltumia esiintyi myös asentajilla ja työkoneen (metsäkoneet, maarakennuskoneet) kuljettajilla. On mahdollista, että esim. työkoneiden kuljettajat voivat saada paleltuman huolto- tai korjaustöissä, johon sisältyy kylmien pintojen koskettaminen ja mahdollinen kontaktijäähtyminen. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan, jossa analysoitiin työntekijöiden jättämiä korvausvaatimuksia koneiden rikkoutuminen oli yhteydessä kylmävaurioihin (Sinks ym. 1987). Tässä tutkimuksessa ei todettu sotilastehtävissä toimivien henkilöiden ilmoittamia paleltumia. Tämä voi johtua ammattiluokan rajallisesta koosta, jolloin vastaajia ei valikoitunut tutkimukseen. Todennäköistä on, että tässä ammattiluokassa paleltumia esiintyy usein, kuten aiemmissa suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu (Sumner 1974, Rosen ym. 1991, Taylor ym. 1992, Lindholm ym. 1993, Lehmuskallio ym. 1995, Candler ym. 1997, Latvala ym. 1999, Lehmuskallio ym. 1999, DeGroot ym. 2003). Tosin, paleltumien esiintyvyyden on osoitettu vähenevän sotilaskoulutuksessa ja syyt ovat moninaiset (DeGroot ym. 2003). Eräs ammattiryhmä, josta myöskään ei paleltumia ilmoitettu ovat merenkulkualalla toimivat. Tämäkin johtunee ammattirymän rajallisesta koosta, jolloin tässä ammatissa toimivia henkilöitä ei valikoitunut tutkimukseen. Merenkulkualalla aiemmin toteutetussa kehittämishankkeessa 22% ilmoitti elämänsä aikana saaneen rakkula-asteisen paleltuman ja vuotuinen lievempien paleltumien ilmaantuvuus oli jopa 18% (Juopperi ym. 2000). Tutkimuksemme osoitti, että paleltumia esiintyy myös työelämän ulkopuolella. Sekä eläkeläiset että työttömät ilmoittivat korkeita vuotuisia ja elinaikana tapahtuneita paleltumia ja eläkeläisillä näitä oli enemmän kuin työttömillä. Eläkeläisillä ikääntyvien pidempään elämänhistoriaan voi myös sisältyä enemmän altistumista kylmälle, jonka takia elinaikaisten paleltumien ilmoittaminen. Ikääntymisen myötä myös sairastavuus lisääntyy, 20

21 mikä voi lisätä paleltumariskiä. Ikääntyvillä henkilöillä myös muutokset lämmönsätelyssä voivat lisätä paleltumariskiä. Ikääntymisen myötä esim. ääreisosien verisuonten supistumisherkkyys pienenee ja kehon lämmöntuotto kylmässä heikkenee (Kenney & Munce 2003). Ilmoitettujen paleltumien osuus työttömillä miehillä ja naisilla edusti 10-17% kaikista paleltumista. Työttömillä erilaiset sosiaaliset tekijät ja riskikäyttäytymisen lisääntyminen voi myötävaikuttaa paleltuman saamiseen. Tätä emme kuitenkaan voi vahvistaa tämän aineiston myötä Riskitekijät Paleltumien riskitekijät voidaan luokitella ympäristö- (kylmäaltistuksen muoto ja määrä), mekaanisiin (puristava vaatetus), fysiologisiin (antropometria, terveys) sekä psyykkisiin tekijöihin (Castellani ym. 2006). Tutkimuksessamme havaittiin useita yksilöön sekä työhön liittyviä riskitekijöitä. Työhön liittyvät Työhön liittyviä riskitekijöitä oli työskentely tietyillä toimialoilla ja erityisesti maanviljelyksen, karjanhoidon, metsätyön yms. parissa. Lisäksi opiskelijoilla tavattiin pinnallisia paleltumia ja työttömillä ja eläkeläisillä enemmän vakavia paleltumia. Tutkimuksessa havaittiin myös että vastaajilla, joiden työn fyysinen kuormittavuus oli korkea (keskiraskas tai raskas) oli myös noin kaksinkertainen riski saada paleltuma. Samanaikaisesti myös ilmoitettu viikottainen kylmäaltistusaika työssä (mutta ei vapaaaikana) lisäsi paleltumariskiä. Tällöin vastaajilla, jotka ilmoittivat altistuvansa yli 10 tuntia viikossa kylmälle työssään oli n. kolminkertainen riski saada paleltuma. Yksilöriskitekijät Aivan uutena havaintona tutkimuksessa osoitettiin, että diabetes lisää paleltumariskiä. Diabetekseen liittyy aineenvaihdunnan häiriöitä, jotka voivat muuttaa lämmönsäätelyvasteita ja lisätä jäähtymisriskiä. Erityisesti ns. autonomisen hermoston häiriöt, jotka liittyvät diabetekseen voi vaikuttaa esim. verenkierron säätelyyn kylmässä. Kokeelliset tutkimukset diabeetikoilla osoittavat, että kehon ääreisosien verisuonten supistumisherkkyys on heikentynyt verrattuna terveisiin henkilöihin (Stansberry ym. 1997), mikä voi lisätä lämmönhukkaa ääreisosista kylmässä. Mitchell ym. (1989) havaitsivat madaltuneen verenvirtauksen hiusverisuonissa insuliinia käyttävillä diabeetikoilla ennen kylmäaltistusta ja sen aikana. Tämän lisäksi diabetekseen liittyy usein ääreisosien hermostovauriot, mitkä heikentävät aistimisherkkyyttä ja voivat altistaa nämä henkilöt paleltumille. Esim. kokeellinen tutkimus viittasi siihen, että verenvirtaus kehon ääreisosissa on alhaisempi tyypin 1 diabeetikoilla, joilla on hermostovaurioita verrattuna diabeetikkoihin, joilla ei ole näitä vaurioita (Winoncour ym. 1988). Tutkimuksemme on ensimmäinen,jossa voidaan osoittaa diabeteksen yhteys paleltumiin väestötasolla. Sydämen vajaatoiminta ja rasitusrintakipu olivat myös yhteydessä korkeampaan paleltumariskiin. Kylmä on kuormittavaa sydämelle ja verenkierron toiminnalle (Vuori 1987). Kylmässä verisuonet supistuvat, verenpaine kohoaa, mikä lisää sydämen työskentelyn tehokkuutta ja sydänlihaksen hapentarvetta. Sydän- ja verisuonisairauksista potevilla tämä kylmän aiheuttama lisäkuormitus sydämelle sekä verisuoniston säätelylle voi olla huomattava. Tällöin sydän- ja verisuonisairaudet voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa verisuonten toiminnan säätelyyn kylmäaltistuksessa (Vuori 1987). Sydämen vajaatoiminnassa sydämen toiminnan teho on alentunut, jolloin myös verenpaine laskee ja 21

22 verenkierto heikentyy. Rasitusrintakipuun liittyy usein valtimoiden kovettumatauti, mikä heikentää myös verisuoniston säätelyherkkyyttä. Tutkimuksessamme ilmoitetut ääreisosien jaksottaiset värimuutokset kylmässä olivat selvästi yhteydessä kohonneeseen paleltumariskiin. Nämä värimuutokset ennustavat ns. Raynaud n oireyhtymää (Lally 1992). Potilaat, joilla on primäärinen Raynaud-oireyhtymä on ääreisosien verisuoniston säätely muuttunut kylmässä. Raynaud-potilailla mm. ääreisosien verenkierto on vähäisempää (Greenstein ym. 1995), kylmässä tapahtuva verisuonten laajeneminen tapahtuu viivästyneesti (Jobe ym. 1985) ja verenvirtauksen palautuminen kylmäaltistuksen jälkeen on hitaampaa (O Reilly ym. 1992). Ääreisosien verisuonten yliherkistyneet vasteet laskevat Raynaud-potilaiden toimintakykyä kylmässä (Rissanen ym. 2001). Lisäksi kylmässä tapahtuvan verisuonten laajenemisen viivästyminen Raynaud-potilailla voi heikentää ääreisosien kylmäsuojausta ja altistaa esim. kädet ja jalat haitalliselle jäähtymiselle. Aiemmat suomalaiset tutkimukset esim. poromiehiellä (Ervasti ym. 1991) ja suomalaisilla nuorilla miehillä (Ervasti ym. 2004) vahvistavat, että valkosormisuus lisää paleltumariskiä ja tukee havaintoamme väestötasolla. Tutkimuksessamme ilmoitettu masentuneisuus oli yhteydessä lisääntyneeseen paleltumariskiin. Tämä on myöskin uusi väestötasoinen tieto paleltumiin liittyen. Aiemmat sairaalassa hoidettuja paleltumia koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että psyykkiset häiriöt kytkeytyvät usien paleltumavammoihin (Antti-Poika ym. 1990, Urschel 1990). Myös muut paleltumatutkimukset vahvistavat tämän havainnon(pinzur & Weaver 1997). Lisääntynyt paleltumien esiintyvyys psyykkisissä häriöissä liittynee riskikäyttäytymisen lisääntymiseen (Kappes et al. 1993). Terveyteen liittyvien riskitekijöiden osalta tulisi huomioida, että useisiin sairauksiin liittyy liitännäissairauksia, jotka voivat osaltaan myötävaikuttaa paleltumaherkkyyteen. Näitä ovat esim. sydän- ja verisuonisairaudet ja diabetes. Tutkimuksessamme ilmoitettu runsas alkoholin käyttö lisäsi paleltumariskiä. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa tämä kuvataan väestötasolla ja muilla kuin sairaalassa hoidetuilla paleltumilla. Näillä sairaalassa hoidetuilla henkilöillä alkoholin käyttö on usein kytkeytyneenä paleltumavamaan saamiseen (Antti-Poika ym. 1990, Koljonen ym. 2004). Kuten psyykkisten häiröiden osalta, lisääntynyt alkholin käyttö paleltumia lisäävänä riskitekijänä on yhteydessä riskikäyttäytymisen lisääntymiseen. Ehkä hieman yllättäen tupakointi ei selvästi lisännyt paleltumariskiä. Vain niillä, jotka ilmoittivat lopettaneensa yli puoli vuotta kyselystä, paleltumariski oli hieman kohonnut. Tämä voi esim. johtua lopettaneiden sairastumisesta ja tätä kautta suuremmasta paleltumaherkkyydestä. Aiempi suomalainen kyselytutkimus nuorilla miehillä osoitti tupakoinnin olevan itsenäinen paleltumien riskitekijä (Ervasti ym. 2004). Toisaalta poromiehillä toteutetussa tutkimuksessa tupakointi ei ollut merkitsevä paleltumariskiä lisäävä tekijä (Ervasti ym. 1991). Vastaavasti sotilasharjoituksissa tupakoivilla sotilailla havaitiin voimistunut verisuonten laajenemisvaste kylmässä ja ovat näin paremmin suojautuneita kylmältä (Daanen & van Der Struijs 2005). Eräs mahdollinen syytekijä, miksi tupakointi voi olla paleltumien riskitekijä johtuu tupakoinnin hiusverisuonten verenkierron heikentävästä vaikutuksesta (Middtun ym. 2006), mikä voi altistaa nämä henkilöt paleltumille. 22