Okei-dialogipartikkelin käyttötavoista keskustelussa

Transkriptio

1 Okei-dialogipartikkelin käyttötavoista keskustelussa Pro gradu -tutkielma Niina Pekkanen Helsingin yliopisto Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos huhtikuu 2017

2 Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä Författare Author Niina Pekkanen Työn nimi Arbetets titel Title Okei-dialogipartikkelin käyttötavoista keskustelussa Oppiaine Läroämne Subject Suomen kieli Työn laji Arbetets art Level Pro gradu -tutkielma Tiivistelmä Referat Abstract Aika Datum Month and year Huhtikuu 2017 Laitos Institution Department Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Sivumäärä Sidoantal Number of pages liitesivua Tutkielmassa tarkastellaan partikkelin okei käyttöä arkisessa keskustelussa. Metodina käytetään keskustelunanalyysia ja hyödynnetään erityisesti aiempaa tutkimusta dialogipartikkeleista. Aineistona on käytetty tutkielman tekijän itse videoimaa ja litteroimaa Keskisuomalaisessa Osakunnassa käytyjä monenkeskisiä keittiökeskusteluja. Aineiston avulla on selvitetty, miten ja missä merkityksissä okei-partikkelia käytetään vuorovaikutuksessa. Kuuden ja puolen tunnin aineistossa on 114 okei-tapausta, joissa okeita käytetään keskustelussa osana lausetta predikatiivina tai adverbiaalina, osana vuoroa referoinnissa sekä dialogipartikkelina jälkijäsenenä, tyhjän tilan täyttäjänä ja kolmannen position vuorona. Lisäksi tutkielmassa on havainnoitu okein käyttöä osana dialogipartikkeliketjua. Tällöin okeita käytetään tyypillisesti dialogipartikkelin aa kanssa. Okeita käytetään myös muilla tavoin, mutta tutkielmassa on keskitytty aineistosta esiin nouseviin käyttötapoihin. Fokuksessa on okein käyttö kolmannen position vuorona kysymys vastaus-vierusparin jälkeen kahdenlaisessa laajemmassa toimintajaksossa: osana keittiössä meneillään olevaa ruoanvalmistusta ja osana vapaata jutustelua. Vastaanottamalla saamansa vastauksen okeipartikkelilla, kysyjä merkitään vastaus vastaanotetuksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Suurin ero kahden toimintajakson välillä on siinä, päättyykö topiikki okein jälkeen vai ei. Kun keskustellaan ruoanlaittoon liittyvistä toimista, okei voi päättää topiikin, kun taas jutustelun yhteydessä topiikki ei näytä koskaan päättyvän okeihin. Ero toimintajaksojen välillä käy selväksi erityisesti silloin, kun okei muodostaa vuoron yksin. Aineiston perusteella topiikkia voi jatkaa okein jälkeen kuka tahansa läsnä olevista henkilöistä. Tutkielman perusteella okei on dialogipartikkeli, jota käytetään ensisijaisesti hyväksymään neutraalisti saatu vastaus, mutta jolla voidaan korostaa myös saadun tiedon uutuusarvoa. Tutkielmassa luodaan pohjaa okei-tutkimukselle, jota on mahdollista jatkaa tarkemmin arkikeskusteluaineiston avulla ja laajentaa institutionaalisen ja sosiaalisen median vuorovaikutukseen. Avainsanat Nyckelord Keywords keskustelunanalyysi, dialogipartikkelit, dialogipartikkeliketjut, okei, keittiökeskustelu, monenkeskinen keskustelu Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Keskustakampuksen kirjasto; Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information

3 Sisällysluettelo 1. Johdanto Tutkimuskohde Aineisto ja tutkimusmenetelmä Aineisto Suomen dialogipartikkelien tutkimushistoriaa ja tutkimuksen piirteitä Aiempaa tutkimusta suomen kielen dialogipartikkeleista Okei osana suomea ja muita kieliä Okein tausta ja merkitys Dialogipartikkeli okei muissa kielissä Suomen okei Katsaus okein käyttötapoihin aineistossa Okei predikatiivina ja adverbiaalina Okein käyttöä referoinnissa Okei jälkijäsenenä Okei sekvenssien rajamailla Okei kolmannen position vuorossa Okei ja meneillään olevaan toimintaan liittyvän tiedon vastaanottaminen Okeilla reagoiminen ja sekvenssin päättäminen Okein jälkeen toisen puhujan tekemä topikalisointi Okei-puhuja jatkaa ja osoittaa kuinka vastaus vaikuttaa tilanteeseen Okei responssina jutustellessa Okei omana vuoronaan Vastauksen hyväksyminen Vastaus sisälsi uutta tietoa Okei laajemman vuoron alussa Okei osana dialogipartikkeliketjua tai ryhmittymää... 73

4 7.1 Aa okei Muut dialogipartikkeliketjut Yhteenveto... 88

5 1. Johdanto 1.1 Tutkimuskohde Kuinka osoitamme puheessamme tai sosiaalisessa mediassa keskustellessamme ymmärtävämme, mitä toinen meille sanoo? Mitkä ovat kaikkein pienimpiä keinoja tähän? Varmaankin minimaalisin on m-ilmaus, joka on melkein kuin mm tai hmm, mutta niitä vielä pienempi ilmaus, jolla osoitamme sitä, että olemme kuulleet edellä sanotun. Muita tällaisia kuulolla oloa ja ymmärtämistä osoittavia partikkeleita ovat muun muassa joo, aa, okei, just ja ahaa. Näitä kanssakäymisen pienimpiä aineksia kutsutaan Isossa suomen kieliopissa (2004: 1027; jatkossa ISK) dialogipartikkeleiksi. Suomessa dialogipartikkelitutkimuksella on ollut vahva jalansija ja tämä tutkielma sijoittuu osaksi tätä tutkimusta. Tässä tutkielmassa perehdyn siihen, kuinka dialogipartikkelia okei käytetään osana keskustelua, ja otan esiin myös joitakin muita sen käyttötapoja. Kyseessä on dialogipartikkeli, jota käytetään monissa kielissä (mistä lisää luvussa 3.2). Seuraava esimerkki eräästä ruoanlaittotilanteesta havainnollistaa okeidialogipartikkelin käyttötapoja. Olen maalannut tarkasteltavat kohdat harmaalla. Esimerkki 1: Hedelmäsalaatti 01 T: onks tää hedelmäsalaatti kaikille ookoo. 02 R: yks ilman omenaa ja yks ilman banaania niin 03 sitten. 04 T: okei. Tuomas käyttää katkelmassa okei-sanaa kahdesti ja kahdella eri tavalla: ensimmäisellä rivillä hedelmäsalaattia kuvailevana adverbiaalina ja rivillä 4 vastaanottamassa Ruutin antamaa vastausta. Aiemmin gradutasolla on tutkittu dialogipartikkeleita joojoo (Kunnari 2011), just (Waris 2006) sekä ai jaa ja aha(a) (Kastari 2006). Esitän ensiksi yleiskuvan niistä sekventiaalisista konteksteista, jotka ovat aineistostani nousseet esiin (luku 4). Sen jälkeen tarkastelun kohteena ovat tarkemmin dialogipartikkelin okei saamat ja luomat merkitykset, joihin perehdyn muutamien esimerkkitilanteiden voimin (luvut 5 6), sekä partikkelin sijainti ja merkitys partikkeliketjuissa (luku 7). Tulen siis kiinnittämään huomiota partikkelin sijaintiin keskustelussa ja siten sen esiintymäympäristöön, sekä tarpeen mukaan partikkelivuoron multimodaalisiin piirteisiin narinasta kulmien kurtistamiseen.

6 2 Suomen kielen okeita ei ole vielä erityisemmin tutkittu, vaikka kyseessä on partikkeli, joka on nykykielessä varsin käytetty kaikkine variantteineen (ks. luku 3.3). Okei on käytetty sana myös sosiaalisen median vuorovaikutuksessa, mutta tutkielman laajuuden vuoksi olen rajannut nämä kanavat tutkimukseni ulkopuolelle. Aineistossani käytetään luonnollisesti myös muita dialogipartikkeleita, mutta en ole tehnyt määrällistä tutkimusta eri partikkelien käytöstä, vaan keskityn nimenomaan siihen, miten ja missä tilanteissa dialogipartikkelia okei käytetään. 1.2 Aineisto ja tutkimusmenetelmä Aineisto Käytän aineistonani Keskisuomalaisella Osakunnalla syksyllä 2015 tallentamiani videoita keittiökeskustelusta. Kyse on siten kasvokkaiskeskusteluista. Osakunnalla tarjotaan kerran viikossa osakuntalaisille ruokaa, jonka tekee kahdesta neljään osakuntalaista. Nauhoitukseni ovat noilta ruoanvalmistustunneilta. Tallennuskertoja oli kolme, lähes peräkkäisillä viikoilla, ja materiaalia kertyi yhteensä 6 tuntia 45 minuuttia. Aineisto on videoitu kahdella kameralla ja siten kahdesta kuvakulmasta, lukuun ottamatta noin tuntia toiselta tallennuskerralta, jolloin käytössä oli vain yksi kamera. Nauhoituksen henkilöt ovat noin vuotiaita opiskelijoita Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta. Yhteistä henkilöille on tämän lisäksi jonkinlainen yhteys Keski- Suomeen. En aio ottaa kantaa mahdolliseen alueelliseen variaatioon tai muihin sosiolingvistisiin piirteisiin, vaan lähden siitä oletuksesta, että vuorovaikutuksen etenemisen ja onnistumisen takana on kyse ainakin puhujayhteisökohtaisesta vuorovaikutuksen välineestä. Vaikka okei-dialogipartikkelin käyttö jossain tapauksessa saattaisi tuntua esimerkiksi oudolta, niin se, että keskustelijat ymmärtävät toisiaan, osoittaa, että kyseessä on validi tapa käyttää okei-partikkelia puheessa. Pääosin aineiston keskustelut ovat kahden tai kolmen hengen välisiä, mutta toisinaan mukana on useampia henkilöitä ja toisinaan keittiössä käydään useampaa keskustelua yhtä aikaa. Etukäteen videoinneista oli ilmoitettu osakunnan emännistölle ja sovittu aikataulusta kunkin osakuntaillan vastaavien ruoanlaittajien kesken. Ruoanlaittajia ja siten etukäteen informoitujia henkilöitä on tallennuksissa läsnä kahdeksan, mutta keittiössä käy ja keskustelee kuitenkin myös muita henkilöitä. Videointilupia onkin pyydetty nauhoituksen aikana lisää ja siten keskustelijoita on keittiössä tallennusten aikana noin 20. Koska keittiön ovi on ollut koko tallentamisen ajan auki, myös valtaosalta henkilöistä, jotka ovat kul-

7 3 keneet keittiön läheisyydessä, on pyydetty lupa. Keittiön avoimuus videointien aikana oli sikäli tärkeää, että osakunnan arkeen kuuluu se, että ihmiset voivat vapaasti käyttää kaikkia tiloja, mukaan lukien keittiötä. Miehiä ja naisia on kokonaismäärästä suunnilleen yhtä paljon, ruoanlaittajista kuusi on naisia. Kaikki henkilöihin viittaavat tiedot on litteraateissa muutettu. Videoinnit on tehty nimenomaan keittiössä ja tutkimuksen kohteena on keittiössä käyty keskustelu. Tallenteilla kuuluu jonkin verran keskustelua kuitenkin myös kerhotilan puolelta ja toisinaan keittiössä ruokaa laittavat ihmiset reagoivat näihin kerhotilan puolella keskusteltuihin asioihin. Pääosin olen litteroinut vain keittiössä käytyä keskustelua, mutta milloin se on keskustelun kulun ymmärtämisen kannalta tarpeelliselta tuntunut, olen ottanut mukaan myös osia kerhotilan puoleisesta keskustelusta. Olen litteroinut itse koko aineiston hyödyntäen alun perin Jeffersonin kehittämiä litterointikonventioita (ks. esim. Seppänen 1997) sekä Mondadan kehittämiä multimodaalisen vuorovaikutuksen litteroinnin konventioita (Mondada 2004). Koska kyseessä on videonauha, mukana ovat äänen ja sanojen lisäksi läsnä paitsi äänettömyys ja puheen nonverbaalinen puoli, myös katseet, ilmeet ja eleet, joita keskustelijat käyttävät keinoina vuorovaikutukselleen. Nauhoitustilanne on käytännössä arkista rupattelua, mutta osittain sen voi katsoa olevan myös institutionaalista keskustelua, sillä kaikki ruoanlaittajat ja valtaosa muistakin henkilöistä, jotka keittiössä käyvät, ovat osakunnalla jonkinlaisina virkailijoita ja keskustelu voi motivoitua myös virasta käsin. Lisäksi on mahdollista, että toisinaan keskustelussa joku puhujista toimii ikään kuin osakunnan edustajana tilanteessa, mikä osaltaan voi luoda institutionaalisuutta. Okei-esiintymiä löytyi aineistostani 114 kappaletta, kultakin videointikerralta suunnilleen yhtä paljon. Vaikka partikkelia käytetään kussakin otoksessa suunnilleen yhtä paljon, painottuu sen käyttö keskusteluissa hieman erilaisiin käyttötilanteisiin, esimerkiksi viimeisellä tallennuskerralla keskeistä oli ruoanvalmistuksen meneillään olevista vaiheista keskustelu (ks. luku 5). Painottuminen voi kertoa jotain siitä, millainen okeidialogipartikkelin käyttö kuuluu kunkin puhujan idiolektiin, mutten aio ottaa näihin mahdollisiin henkilökohtaisiin käyttötapoihin kantaa tutkielmassani. Okei-partikkelia voidaan käyttää keskustelussa suorittamaan monia tehtäviä. Oletan kunkin tehtävän esiintymämäärän kertovan jotain myös siitä, missä okeita käytetään kussakin tehtävässä myös aineistoni ulkopuolella. Olen numeroinut luvuissa käytettävät esimerkit kunkin luvun sisällä juoksevasti sekä nimeämällä kunkin esimerkin.

8 4 Metodina käytän etnometodologista keskustelunanalyysia, joka antaa dialogipartikkelitutkimukseen erinomaiset välineet (ks. lukua 2). Kuten Kastari (2006:14) gradunsa teorialuvun alussa toteaa, vasta etnometodologinen keskustelunanalyysi on luonut ja antanut välineet dialogipartikkelien tutkimukseen ja niiden olemukseen pureutumiseen. Keskustelunanalyysi lähtee perusolettamuksesta, että vuorovaikutuspuheella tehdään tekoja ja välitetään merkityksiä ja myös kielen pienimmillä osasilla on siis aina jokin merkitys (ks. Heritage 1996 [1984]: 236). Lisäksi olennaista on, että merkitys on aina kontekstisidonnainen. Jotta merkitys ymmärretään kontekstissa, puhujat opettelevat kaiken ikää vuorovaikutusta ja sitä, kuinka erilaiset toiminnot on mahdollista tuottaa. Sanat saavat uusia merkityksiä kielen, tiedon ja kulttuurin kehittyessä ja kieleen kehitetään ja luodaan uusia merkityksiä kaiken aikaa. Tutkielmallani annan siis tietoa siitä, miltä kieli näyttää erään dialogipartikkelin merkityksestä ja käyttötavoista käsin tällä hetkellä. Ylipäätään etnometodologisen keskustelunanalyysin lähtökohtana on käsitys siitä, että vuorovaikutuksessa kaikella on merkitystä ja rakennamme maailmaamme nimenomaan suhteessamme vuorovaikutukseen. Keskustelunanalyysin tutkimuskohteena on ensisijaisesti nimenomaan arkinen vuorovaikutus, sillä näin saadaan tarttumapinta siihen, kuinka ihmiset todella käyttävät kieltä ja toimivat toistensa kanssa ainakin niin luonnollisesti kuin kameran tai nauhurin kanssa on mahdollista. Ihmiset käyttävät kieltä myös institutionaalisissa tilanteissa, mutta silloin he toimivat vuorovaikutuksessa tietyn roolin kautta ja jopa instituution edustajina, mikä värittää keskustelun luonnetta Suomen dialogipartikkelien tutkimushistoriaa ja tutkimuksen piirteitä Dialogipartikkelit ovat siitä mielenkiintoisia, että vaikka ne ovat kielen pienimpiä osasia, niillä voidaan tavoittaa puhekumppani ja osoittaa osallistujuutta vivahteikkaasti (ks. Sorjonen 1999:171). Dialogipartikkeleita on keskustelunanalyysin piirissä tutkittu tutkimussuuntauksen syntyajoista lähtien luvulta lähtien tutkimusta on kertynyt paljon. Ennen keskustelunanalyyttista tutkimussuuntausta dialogipartikkeleita on käsitelty lähinnä interjektioina (joita osa dialogipartikkeleista on toki myös) ja tutkittu pääosin sanakirjoja varten, jos silloinkaan (ks. sanakirjatutkimuksesta lisää luvusta 3.1). Keskustelunanalyysin kautta päästään käsiksi dialogipartikkeleiden käyttöön ja selville niiden erityislaatuisesta merkityksestä osana vuorottelua. Dialogipartikkelein keskustelijat osoittavat, missä määrin ja millä tavoin he osallistuvat keskusteluun. Lisäksi ne ovat käytännössä aina kontekstiriippuvaisia, ja niiden lopullinen merkitys syntyy siis aina ympäröivän keskustelun pohjalta ja kussakin vuorovaikutustilanteessa. Merkitys rakentuu

9 5 enemmän puheyhteisössä kuin kielikohtaisesti, minkä puolesta todistavat esimerkiksi englannin kielen eri varieteettien dialogipartikkelien merkitykset (ks. esim. Jefferson 1983). Dialogipartikkeleilla on kuitenkin selkeästi omia tehtäviään: joo-dialogipartikkelia käytetään eri tarkoitukseen kuin dialogipartikkelia ai jaa tai just. Sorjonen (1999: 175) esittää dialogipartikkelien erottimiksi seuraavia kolmea seikkaa: 1) Episteemiset oletukset, eli reagoidaanko edeltävään vuoroon uutta vai tuttua tietoa sisältävänä. 2) Affektiset oletukset, joiden myötä selviää se, suhtautuuko dialogipartikkelin lausuja edeltävään vuoroon positiivisesti, negatiivisesti vai neutraalisti ja 3) Oletukset vuorovaikutuksen etenemisestä eli oletetaanko toiminnon vielä jatkuvan vai käsitelläänkö aihetta loppuun saatettuna. Näillä perusteilla dialogipartikkelit voidaan jakaa Ison suomen kieliopin mukaan kolmeen ryhmään (ISK 798) käytännössä sen mukaan, kuinka ne suhtautuvat edellisen vuoron tiedon uutuusarvoon. Ensimmäisessä, A-ryhmässä, ovat partikkelit, jotka vastaanottavat edeltävän vuoron uutena tietona. Näitä ovat esimerkiksi aa, ai jaa ja ahaa. B- ryhmään puolestaan lajitellaan partikkelit, jotka eivät ota kantaa tiedon uutuusarvoon, vaan kertovat kuulolla olosta, samastumisesta, saman- tai erimielisyydestä ja niin edelleen. Tähän ryhmään ovat päätyneet esimerkiksi joo, ei, just ja nii. C-ryhmä puolestaan sisältää tarkistuskysymyspartikkeleita, kuten tä(h) ja hä(h), eli tämän ryhmän tapauksessa keskiössä on se, että edeltävää tietoa ei ole jollain tavalla ymmärretty tai käsitetty. Eväiksi dialogipartikkelien tutkimukseen on Sorjonen (1999) luonut mallipohjan analyysille helpottamaan tarkasteltavan partikkelin tutkimista. Hän tarjoaa siis analyysin pohjaksi seuraavat viisi ohjetta (mt. 177): 1) Edellisen vuoron kielellinen rakenne ja toimintaluonne. 2) Edellisen vuoron paikka mahdollisessa meneillään olevassa laajemmassa toimintakokonaisuudessa. 3) Partikkelin tuottamistapa: muodostaako se vuoron yksin? Jos ei, onko partikkeli oma prosodinen kokonaisuutensa irrallaan muusta vuorosta. Millainen on partikkelin prosodia? 4) Keskustelun eteneminen partikkelin jälkeen. 5) Poikkeustapaukset.

10 6 Tarkastelemalla edellistä vuoroa (kohdat 1 ja 2) päästään käsiksi kontekstiin, jossa analysoitava dialogipartikkeli toimii, ja sitä kautta partikkelin käytön refleksiivisyyteen eli siihen, kuinka partikkeli viittaa edeltävään vuoroon ja osoittaa osallistujuutta. Ensimmäisessä ja toisessa kohdassa saadaan siis selville se, millaisissa yhteyksissä dialogipartikkelia voidaan käyttää, kolmannessa kohdassa perehdytään puolestaan siihen, miten partikkelia voidaan käyttää. Partikkelit voivat saada erilaisia merkityksiä riippuen siitä, esiintyvätkö ne vain yksin omina vuoroinaan vai ovatko ne esimerkiksi osa samaa prosodista kokonaisuutta muun samassa vuorossa olevan puheen kanssa. Partikkelilla voi esimerkiksi olla vakiintunut sijainti partikkeliketjussa, kuten justilla vuoron lopussa mahdollisimman lähellä vuoronvaihdon mahdollistavaa kohtaa (Waris 2006:58 69). Se, kuinka keskustelu etenee partikkelin jälkeen, osoittaa puolestaan keskustelijoiden suhtautumista siihen, onko asia loppuun käsitelty vai onko jatkokäsittelylle vielä tarvetta. Poikkeustapausten avulla puolestaan sääntö saadaan selvemmin esille. Analyysissani Sorjosen esittelemät analyysin parametrit näkyvät hieman eri paikoissa: luvussa 4 tarkastelen sitä, millaisten toimintojen yhteydessä okei-partikkelia käytetään. Luvuissa 5 ja 6 perehdyn partikkelin käyttötapoihin ja merkityksiin. Olen jakanut luvut alalukuihin sen mukaan, kuinka keskustelu etenee partikkelin lausumisen jälkeen. Nyt siirryn käsittelemään suomen dialogipartikkeleita ja okei-dialogipartikkelin merkitystä luodakseni taustaa tutkimukselleni. Näistä siirryn tarkastelemaan okein käyttötapoja ja merkitystä keskustelussa. 2. Aiempaa tutkimusta suomen kielen dialogipartikkeleista Suomen kielessä käytetään monenlaisia dialogipartikkeleita verrattuna vaikka englannin kieleen. Esimerkiksi siinä missä suomen kielessä on käytössä A-ryhmän repertuaari, käytetään englannissa pääosin dialogipartikkelia oh, jota käytetään monipuolisesti vastaanotettaessa uutta tietoa (ks. Couper-Kuhlen 2009:117). Oh-partikkelilla voidaan osoittaa kognitiivista muutosta ymmärtäessä tai käsitettäessä tiedonantoa, rekisteröimistä ja tunnistamista sekä orientaation muutosta. Lisäksi oh-partikkelilla voidaan osoittaa affektia ja erilaisia sosiakognitiivisia vaikutuksia. Se voi sijaita sekä etu- ja jälkijäsenenä että kolmannessa positiossa ja sitä käytetään vuorovaikutuksessa paljon osoittamassa tiedon uutuusarvoa. (Ks. Heritage 2016: ; Heinemann ja Koivisto 2016: 83.) Suomessa näitä merkityksiä toimittavat esimerkiksi aa, ai jaa, ai niin ja aha (ks. Koivisto 2013, 2015ab, 2016).

11 7 Myös suomen kielen dialogipartikkeleilla voi olla laaja-alainen merkitysten kirjo, mutta viime vuosikymmeninä on selvitetty paljon sitä, millainen on dialogipartikkelien keskinäinen työnjako. Tässä luvussa esittelen tätä työnjakoa oman tutkielmani kannalta tärkeiksi osoittautuneista tutkimuksista. Aluksi käsittelen Sorjosen (1999, 2001) tutkimuksia suomen joo- ja nii(n)-partikkeleista. Sen jälkeen siirryn tarkastelemaan graduja, jotka niin ikään käsittelevät B-ryhmän dialogipartikkeleita, ensin dialogipartikkelia joojoo joka muodostuu siis toistuvasta elementistä ja jota on tutkinut Kunnari (2011). Tästä siirryn just-partikkelia tutkineen Wariksen (2006) työn tuloksiin. Lopuksi esittelen tutkimuksia A- ryhmän partikkeleista, joita ovat tutkineet artikkeleissaan Koivisto (2013, 2015ab ja 2016) ja gradussaan Kastari (2006). Käsiteltäviä A-ryhmän partikkeleita ovat aa, ai jaa, aha(a) ja ai nii(n). Sorjosen tutkimus (1999, 2001) käsittelee dialogipartikkelien joo ja nii(n) työnjakoa. Partikkelit vaikuttavat esiintyvän samankaltaisissa sekventiaalisissa sijainneissa, mutta Sorjonen osoittaa, että kummallakin dialogipartikkelilla on oma eriytynyt tehtävänsä. Dialogipartikkelia joo käytetään myönteisenä vastauksena direktiiveihin ja polaarisiin kysymyksiin sekä vastauksena kannanottoihin tai arvioihin, oli vastaanottajalla pääsy kannanottoon tai ei. Joolla voidaan reagoida kerronnan yhteydessä, niin osoittamaan ymmärrettyinä laajoja tiedollisia kokonaisuuksia kuin silloin, kun on vastaanotettu jokin kertomuksen kannalta taka-alainen tieto. Se voi ylläpitää tai hiivuttaa topiikkia (tulkinnasta riippuen) ja siirtää vastuuta keskustelun jatkamisesta puhekumppanille antamatta tilanteeseen sisällöllisesti mitään uutta. (Sorjonen 2001: 45 49, 89.) Mikäli tiedonannolla haetaan samanmielistä vastausta, toimii joo-partikkeli affektittomana vastauksena, kun taas nii(n) toimii reaktiona, joka ilmaisee samanmielisyyttä, myötäelävyyttä ja samaistuvuutta. Muunlaisten tiedonantojen yhteydessä joo-dialogipartikkelia käytetään Sorjosen mukaan implikoimaan niin samanmielisyyttä kuin sitä, ettei puhujalla ole asiaan enempää sanottavaa. Samanmielisyyttä implikoivaksi hän esittää kaksihuippuista joota, kun yksihuippuinen osoittaisi sitä, ettei asiaan ole muuta lisättävää. (Sorjonen 1999, 2001: , 205.) Nii(n)-dialogipartikkelia käytetään samanmielisyyden, myötäelämisen ja samaistumisen lisäksi osoittamaan kerrontajaksojen yhteydessä vastaanottajuutta silloin, kun kerronta on vielä kesken. Tämä tarkoittaa sitä, että nii-dialogipartikkelilla tehdään tilaa kerronnalle ja jätetään puheenaiheen kehittely äänessä olijan vastuulle. Nii(n) on käytetty reaktio myös silloin, kun toinen puhujista on tehnyt korjausaloitteen, joka sisältää ymmär-

12 8 rysehdokkaan tai toistaa jonkin edellisen vuoron elementin. Tällöin nii(n) vastaanottaa korjauksen vahvistuspyyntönä ja osoittaa korjausaloitteen tekijän ymmärtäneen asian oikein. (Sorjonen 2001: , ) Kunnarin (2011) tutkima dialogipartikkeli joojoo on sikäli erilainen muista tähän mennessä tutkituista dialogipartikkeleista, että kyseessä on dialogipartikkelin joo reduplikoitunut muoto ja siten se ei ole keskustelun pienimpiä mahdollisia osasia. Kunnari on tutkinut nimenomaan sellaista kokonaisuutta, joka muodostaa yhden prosodisen kokonaisuuden, eikä vain toistuvaa partikkelia, jonka osat muodostavat omat prosodiset kokonaisuutensa. Joojoo-dialogipartikkelia käytetään kolmannen position vuoroissa niin päättämään välisekvenssiä, vastaanottamaan ymmärrystarjokkaaseen annettua vastausta kuin vastaanottamaan puhelunalkuisia rutiininomaisten kuulumiskysymysten vastauksia. Tällä dialogipartikkelilla otetaan tietoa vastaan niin uutuusarvoltaan keskeisenä kuin neutraalina, sen prosodisesta hahmosta riippuen. Otettaessa vastaan edeltävää vuoroa uutena tai odotuksenvastaisena tietona, ensimmäinen joo saa korkean alun ja jälkimmäinen matalan. Tasaisella intonaatiolla lausuttu joojoo sen sijaan ei nosta tiedon uutuusarvoa keskeiseksi, vaan käsitellyksi ja ongelmattomaksi, ja siten ei pidä asian jatkokäsittelyäkään tarpeellisena. Joojoo-dialogipartikkelia voidaan käyttää myös erimielisyyttä implikoivissa tilanteissa tosissaan oloa ja vakuuttelua osoittavana partikkelina, jolloin edellisestä vuorosta nostetaan esiin jokin ongelmakohta ja osoitetaan topiikin jatkamisen tarpeellisuutta. (Kunnari 2011.) Sekä joojoo, että just voivat sijoittua keskustelussa kohtaan, jossa jokin asiakokonaisuus on saatu päätökseen ja osoitetaan uuteen topiikkiin siirtyminen mahdolliseksi ja mahdollisesti jopa tarpeelliseksi. (Kunnari 2011, Waris 2006.) Waris (2006) on tarkastellut pro gradu -tutkielmassaan partikkelia just niin dialogipartikkelina kuin adverbina ja fokuspartikkelina. Dialogipartikkelina kyseessä on Wariksen mukaan partikkeli, joka kysyjän resurssina ei ota saadun vastauksen uutuusarvoon kantaa ja on myös affektisesti neutraali. Se voi saada dialogipartikkelina myös fokuspartikkeliin liittyviä merkityksiä, jolloin sillä ilmaistaan ehdotonta samanmielisyyttä joka voi muuttua ehdottomuudessaan myös ironiseksi. Just-dialogipartikkelilla kysyjä osoittaa saamansa tiedon riittäväksi. Sillä voidaan palata keskustelun päälinjalle tai jatkaa topiikkia vielä partikkelin jälkeen esimerkiksi lisäkysymysten avulla. Just toimii vastaanottojaksossa usein viimeisenä lausumana tai dialogipartikkeliketjuissa viimeisenä osana. Se tuotetaan useimmiten kohdissa, joissa toisen tuottama tiedollinen kokonaisuus on saatettu loppuun. (Waris 2006.)

13 9 Dialogipartikkeleita ai jaa ja aha(a) ovat tutkineet Kastari pro gradussaan (2006) ja Koivisto artikkeleissaan (2015a ja 2016). Kumpikin partikkeli vastaanottaa uutta tietoa, eli kyse on A-ryhmän partikkeleista. Uusi tieto merkitään näillä partikkeleilla vastaanotetuksi niin kysymättä annetun kuin tiedustellun tiedon kohdalla. Kastari (mt. 89) huomauttaa partikkeleiden vapaan vaihtelun oletuksen vääräksi osoittamisen olevan melko työlästä, sillä partikkeleita käytetään hyvin samankaltaisissa ympäristöissä. Kuten joojoo, ai jaa ei myöskään ole sikäli puhdas dialogipartikkeli, että kyseessä on alkuaan kahdesta dialogipartikkelista muodostunut ketju. Sillä on kuitenkin sikäli vakiintunut merkitys, että tarkastelu omana dialogipartikkelinaan on mahdollista. (Kastari 2006; Koivisto 2015a, 2016.) Koiviston mukaan ai jaa on yleisin tiedon uutena vastaanottamisen partikkeli. Ai jaa on affektiton ja neutraali responssi, joka vastaanottaa tiedon täysin uutena. Tästä syystä se suuntautuu nimenomaan tiedon antajaan, sillä partikkelivuoron lausujalla ei ole asiasta aiempaa mielipidettä tai oletusta. Ai jaalla vastataan alkaviin topiikkeihin, yllättäen ja pyytämättä annettuihin tiedonantoihin sekä silloin, kun edellä on suunnilleen eheä tiedollinen kokonaisuus. Alkavan topiikin alussa ai jaa -dialogipartikkeli voi muodostaa vuoron yksinään silloin, kun tiedonanto tarvitsee vielä jonkinlaista tarkennusta tai muuta käsittelyä ja halutaan välttää arvioivan vuoron esittäminen ja siten sekvenssin päättäminen. (Koivisto 2015a.) Kysyjän resurssina ai jaa -dialogipartikkelilla ei oteta kantaa edellä sanottuun muutoin kuin tiedon uutuuden kannalta eli kyseessä on varsin neutraali partikkeli. Kastari toteaa partikkelin prosodisen hahmon voivan kuitenkin vaikuttaa tähän esimerkiksi vaikuttamalla osaltaan aiheen topikalisoimiseen tahi topiikkiin tai keskusteluun sitoutumiseen (ks. Kastari 2006: 35, 38). Neutraaliuteen liittyy myös se, ettei ai jaa edes topikalisoi uutta tietoa, mikäli sen yhteydessä ei ole esitetty jatkokysymystä, eli se ei osoita sen erityisempää sitoutumistakaan aiheeseen. Muusta neutraaliudesta poiketen ai jaa -partikkelilla voidaan kuitenkin nostaa jokin edellisen vuoron esittäjän taka-alaistama asia etualalle ja käsittelyyn. Esimerkiksi yhteiseksi tiedoksi oletettu asia nousee ai jaa-dialogipartikkelin myötä käsittelyyn, koska tieto on osoittautunut vastaanottajalle uudeksi. (Kastari 2006) Koiviston mukaan (2015a: ) ai jaa toimii turvallisena vastauksena täysin uuden tiedon yhteydessä, kun uutisella ei ole selvää suhdetta aiempaan keskusteluun ja mahdollisten käytettävien dialogipartikkelien varanto ei ole järin suuri. Ai jaan affektittomuus edesauttaa sitä, että päästään yli ongelmallisista tilanteista, eikä sitä juuri käytetä ongelmatilanteissa. Kertomusten yhteydessä ai jaata käytetään silloin, kun vastaanottaja

14 10 tunnistaa kerronnan huippukohdan. Partikkelin myötä siirrytään kertomuksen vastaanottojaksoon: kertomuksen arviointiin ja mahdolliseen affiliaatioon tai empatian osoituksiin. Verrattuna ai jaahaan, joka orientoituu ensisijaisesti edelliseen puhujaan, aha(a) orientoituu partikkelin tuottajaan ja osoittaa sitä, että tämän suhtautumisessa tilanteeseen on tiedonannon myötä tapahtunut muutos (Koivisto 2016: ). Muutos tapahtuu Kastarin (2006:60) mukaan joko kysyjän episteemisessä orientaatiossa tai tämän orientaatiossa puhetilanteeseen. Aha(a) rekisteröi saadun vastauksen tietona, joka ei aiemmassa ole tullut ilmi. Se implikoi jonkinmoisia hyväksyttävyysongelmia. Niin Kastari kuin Koivisto argumentoivat sen puolesta, että dialogipartikkelilla aha(a) indikoitu suhtautumisen muutos johtaa siihen, että keskustelu ohjataan jollain tavalla eri suuntaan, kuin miltä tilanne vaikutti ennen partikkelia. Kyseessä on siis partikkeli, joka ei tule tiedollisesti täysin tyhjälle paikalle, sillä kysyjällä on ollut jonkinlainen oletus keskustelun kulusta tai visio tulevasta vastauksesta. Tätä dialogipartikkelia käytetään tilanteissa, joissa lähestytään yhteisymmärrystä uhkaavaa konfliktia, mutta kysyjä päättää mukautua puhekumppanin sanomaan ja olla kyseenalaistamatta saatua tietoa. Koivisto kiinnittää huomiota myös siihen, että tätä kyseenalaistamattomuuden affektia voidaan vahvistaa samanaikaisin elein, kuten kulmakarvoja kohottamalla. (Kastari 2006, Koivisto 2016.) Koivisto (2015b) on tutkinut myös dialogipartikkelia aa. Hän osoittaa, että kyseessä on partikkeli, joka osoittaa kysyjän nyt vastauksen myötä ymmärtävän puheena olevan tilanteen uudella tavalla ja siten osoittaa tietynlaista kognitiivista muutosta kysyjän suhtautumisessa. Keskiössä ei hänen mukaansa ole niinkään se, että kysyjä olisi saanut uutta tietoa, vaan se, että kysyjä on ymmärtänyt jotain, mikä on aiemmin ollut vastoin kysyjän oletuksia. Koivisto huomauttaa, että mikäli kyseessä olisi vastausta täysin uutena kohteleva reaktio, sen myötä sekvenssi laajenisi, mitä ei aan yhteydessä tyypillisesti tapahdu. Artikkelissaan Koivisto esittelee kahden tyyppisiä tilanteita, joissa aa toimii mainituin tavoin: Ensimmäinen niistä on tilanne, jossa kysymykseen vastaaja on korjannut jotain kysymyksessä havaitsemaansa ongelmaa ja aa ilmaisee tämän korjatun tiedon ymmärtämisen. Toiseksi puhuja voi käyttää aa-partikkelia kuittaamaan ymmärrettynä saamansa korjauksen, kun hän on tehnyt korjausaloitteen liittyen asiaan, jonka hän olisi voinut ymmärtää ilman korjausaloitettakin. Aa esiintyy paljon okein kanssa, ja nämä voivat muodostaa dialogipartikkeliketjun aa okei, niin prosodisesti yhtenä kuin erillisinä kokonaisuuksina. Käsittelen dialogipartikkeliketjua ja sen merkitystä luvussa 7.1.

15 11 Koiviston (2013) kolmannen position vuorossa tutkima dialogipartikkeliketju ai nii(n) toimii käytännössä osiensa summana; se muodostuu uutta tietoa osoittavasta dialogipartikkelista ai ja hyväksymistä tai vahvistamista osoittavasta dialogipartikkelista nii(n) (ks. edellä). Nii(n)-partikkelilla on myös sen etymologiasta juontuva taaksepäin katsomisen merkitys, jolloin sitä voidaan käyttää osoittamaan jotain puheena olevaan liittyvää mennyttä (ks. Sorjonen 2001:9; Koivisto 2013:280). Dialogipartikkeliketju ai nii(n) osoittaa siis uutta tietoa ja taaksepäin katsomista, joiden tuloksena syntyy dialogipartikkeli, joka osoittaa saadussa vastauksessa olevan jonkinlainen tunnistettu elementti, jota kysyjä ei kysymisen hetkellä muistanut. Ai niin on käytetty partikkeli myös tilanteissa, joissa tullaan kysyneeksi jollain tavalla asiaan kuulumaton kysymys ja tilanteen intersubjektiivisuus korjataan partikkelilla ai niin, jolla osoitetaan kysyjä muistavan asiain laita. Dialogipartikkeleita tutkiessa on siis syytä kiinnittää huomiota partikkelin sekventiaaliseen ympäristöön, sen episteemisiin ja affektisiin oletuksiin, sekä siihen käsitteleekö se asiaa loppuunsaatettuna. Joitain dialogipartikkeleita on tutkittu suomen kielestä jo melko kattavasti, mutta työsarkaa alalla vielä riittää. dialogipartikkeliin okei on aiemmassa tutkimuksessa viitannut Suutarinen (2016), joka on todennut sitä voitavan käyttää siirryttäessä puhelun lopetussekvenssiin. Seuraavaksi siirryn käsittelemään tarkemmin aiempaa okeitutkimusta. Tarkastelen ensinnä sen etymologiaa ja käyttöä muissa kielissä ja siirryn sitten aineistoni analysointiin. 3. Okei osana suomea ja muita kieliä Tässä luvussa luon taustaa aineistoni okei-partikkelien esiintymisen analyysille. Tarjoan ensin tietoa englannin okay-sanan alkuperästä ja muotoutumisesta osaksi kieltä, sillä kyse on dialogipartikkelista, joka on lainautunut suomeen englannista ja on nykyään osa myös monia muita kieliä. Tämän jälkeen esittelen käyttötapoja, joita dialogipartikkelilla okei on muissa kielissä tähän mennessä havaittu olevan, mikä mahdollistaa vertailun suomen ja muiden kielten okei-partikkelien välillä. Päätän luvun tarkastelemalla suomen okeipartikkelista olevaa tietoa. 3.1 Okein tausta ja merkitys Okei-sanan alkuperä englannin kielessä on yhä jokseenkin hämärän peitossa. Käsittääkseni vahvin kannatus sanan etymologialle on Readin tekemä selvitys, joka on saanut joitain haastajia, mutta joita pidetään vähemmän todennäköisenä taustana tälle partikkelille (Ox-

16 12 ford Dictionaries s.v. okay). Suomen kielen kannalta on selvää, että kyse on anglismista, jota on käytetty 1900-luvun alkupuoliskolta saakka ja joka on 2000-luvulla kasvanut monimuotoiseksi osaksi kielenkäyttöämme. Kertaan ensin Readin käsityksen ja jatkan siitä okay-sanan merkitykseen englannissa. Readin (1963, 1964) mukaan englannin okei -sanan tausta on 1830-luvun Bostonissa, missä sekä sanomalehtitoimittajat että lehtiin kirjoittavat lukijat käyttivät monenlaisia alkukirjaimista muodostettuja, hallitsemattomiakin lyhenteitä (osin samantyyppisesti kuin Aku Ankassa sudenpentujen arvonimet, esim. J.U.I.P.P.I. eli Jääräpäisen Urhea ja Intohimoisen Periksiantamaton Pelastaja-Ipana (Aku Ankka 12/ tarinassa Selviytymisekspertit)) niin titteleistä, juomista kuin jopa yksittäisistä sanoista. Kyse oli eräänlaisesta vitsistä, sillä lyhenne avattiin tekstissä yleensä välittömästi ja toisinaan hauskuuteen liittyi myös väärin tavaaminen. Eräs käytetty lyhenne oli esimerkiksi O.F.M., Our First Men, joka kehittyi satiirisessa käytössään niin laaja-alaiseksi, ettei lyhennettä tarvinnut enää välttämättä kirjoittaa auki. Sanomalehdistä erityisesti juomien lyhenteet levisivät myös puheeseen (kuten G.C., jolla viitattiin gin cocktailiin). Readin mukaan tämä lyhenteiden leviäminen puheeseen vaikutti vahvasti myös O.K.-lyhenteen kehittymiseen siitä syystä, että valtaosa muista lyhenteistä oli jonkinlaista journalistista pumpulia vailla käyttötarkoitusta tekstuaalisen käytön ulkopuolella. (Read 1963.) Varmennettu ensimmäinen kerta O.K.-lyhenteen käytölle on päivätty maaliskuulle 1839, mutta Read mainitsee myös varhaisemman käytön hyvin mahdolliseksi. Lyhenteen merkitys oli all correct ( kaikki oikein/hyvin ), jolloin lyhenteen hauskuus piili siinä, että lyhenteen kirjoitusasun taustalla oli sanojen foneettinen asu oll korrekt. Alun perin lyhenteet kirjoitettiin ja lausuttiin pisteineen, mutta tämän lyhenteen kohdalla pisteet jäivät pois presidentti Martin Van Burenin kampanjoidessa uudelleen valintaansa. Van Buren sai lempinimen Old Kinderhook asuinpaikkansa mukaan. Kampanjoidessaan hän käytti lempinimeään ja bostonilaisen lyhenteen merkitystä jokseenkin ristiin, minkä myötä syntyi käsitys Old Kinderhookista ihmisenä, joka on all correct. Kampanjoinnin myötä lyhenne levisi käyttöön myös muualla Yhdysvalloissa. (Read 1964) Sanan nykyinen kirjoitusmuoto on englannin kielessä okay, mutta myös vanha OK-kirjoitusasu on vielä käytössä, pisteillä ja ilman. (Oxford Dictionaries s.v. okay)

17 13 Lyhenne on jatkanut voittokulkuaan nykypäivään saakka ja erityisesti luvuilta, jolloin sitä alettiin käyttää tietokoneilla graafisten käyttöliittymien yleistyessä. 1 OK-painikkeella yleensä kuitataan ilmoitus tilanteessa, jossa käyttäjä ei voi tehdä valintoja, tai suoritetaan toiminto, joka ei ole kuvailtavissa lyhyesti verbillä (kuten tallenna tai käytä). OK-painikkeen vastaparina on usein Peruuta-painike, joka palauttaa käyttäjän edelliseen tilaan ohjelmassa. (lisää OK-painikkeesta ks. ; XHIGuidelines/WindowDialogs.html ) 3.2 Dialogipartikkeli okei muissa kielissä Okei on anglismi, joka on lainautunut englannista moniin kieliin, eli kyseessä ei ole vanhastaan suomeen kuuluva partikkeli, toisin kuin vaikkapa partikkeli niin (ks. Sorjonen 2001: 9). Partikkelin dialogipartikkelikäyttöä on tutkittu jonkin verran muissa kielissä ja esittelen tässä alaluvussa joitakin tutkimuksia. Käsittelen dialogipartikkelin okay käyttöä amerikanenglanninssa (Beach 1993) ja nigerianenglannissa (Adegbija & Bello 2001), dialogipartikkelin okej käyttöä ruotsissa institutionaalisissa puhelinkeskusteluissa (Lindström tulossa) ja saksan dialogipartikkelin ok ja sen aikaista katseen käyttöä saksassa institutionaalisessa tapaamisessa (Barske 2009). Ensi kerran kyseistä partikkelia ovat osana vuorovaikutuksessa tarkastelleet Schegloff ja Sacks (1973) tutkiessaan puhelun lopettelun aloittajia (suomen kielestä tätä on tutkinut Suutarinen, ks. luku 3.3). Yksin okay-partikkelia on tutkinut Beach (1993). Hän kertoo okay-dialogipartikkelin käytettävän kuittausten ja ymmärtämisen ilmaisemiseen sekä hyväksymään edellisen puhujan vuoron. Hän toteaa dialogipartikkelin okay voivan toimia myös kolmannen position vuorona vastaanottamassa kysymykseen annettua vastausta myönteisenä, hyväksyttävänä ja/tai selventävänä (mt ). Beach huomauttaa myös siitä, että okay ei toimi kolmannen position vuorona vain silloin, kun edellä on kysymys vastaus-vieruspari, vaan myös muunlaisten etu- ja jälkijäsenten yhteydessä (mt. 133). Toisena aspektina hän esittelee Schegloffin ja Sacksin (1973) tutkimuksia siitä, kuinka okay voi olla osa puhelun alkua ja loppua, osoittamassa siirtymiä aloittelusta varsinaiseen aiheeseen ja osoittamassa lopettelun aloittamista (mt ). 1 Kiitän kappaleen huomioista tekniikan kandidaatti Olavi Stenroosia.

18 14 Beach kiinnittää yhteenvedossaan huomiota myös siihen, että huomiota tulisi kiinnittää multimodaaliseenkin puoleen, partikkeliketjuihin ja institutionaalisiin käyttötilanteisiin, kuten luokkahuonevuorovaikutukseen ja lääkärikäynteihin. Sittemmin Guthrie (1997) on vertaillut dialogipartikkelien okay ja mmhmm käyttöä ja todennut jälkimmäistä käytettävän kerronnan tai tiedonannon yhteydessä silloin, kun tiedonanto ei vielä ole erityisen valmis, kun taas ensimmäistä käytetään silloin, kun kuitataan tieto tai tiedollinen kokonaisuus vastaanotetuksi ja osoitetaan topiikin sisällä eteenpäin tai topiikista toiseen siirtyminen sopivaksi. Heritage ja Clayman (2010: ) ovat arvioineet intonaation voivan vaikuttaa siihen, kuinka keskeisenä keskustelijat pitävät topiikin vaihtamista. Adegbija ja Bello (2001) ovat tutkineet nigerianenglannin okay-partikkelin semantiikkaa ja he listaavat sen natiivienglannin kanssa yhteisiksi käyttötavoiksi toimimisen predikatiivisena adjektiivina tai adverbina, lausumana, joka osoittaa yhteisymmärrystä tai vastauksen kyllä - tai ehdottomasti -luonnetta, sekä transitiivisena verbinä ( paperin hyväksyttäminen/okeittaminen professorilla ). Näiden lisäksi he listaavat puheaktiteoriaan nojaten nigerianenglannille tyypillisiä käyttötapoja. Ensinnä he kartoittavat muutaman merkityksen, jotka he arvelevat helpohkosti käsitettäviksi natiiveillekin: okay voi tarkoittaa suoraa myöntymistä, merkityksessä kyllä, toimia lauseessa hyväksyvänä tai lausumien välillä tilantäyttäjänä, sekä toimimisen yllättyneisyyden tai uuden tiedon osoittimena. Lisäksi he listaavat yhdeksän tapaa, joiden katsovat olevan tyypillisiä nimenomaan nigerianenglannille. Näitä ovat päätöstä ilmaiseva käyttö hyvästinä ja ongelma- tai riitatilanteissa sen merkkinä, että riitely tulee lopettaa, samoin kuin ironiset käytöt niin vanhemman auktoriteetin yhteydessä kuin mitäs minä sanoin -tyyppisesti. Lisäksi okay-partikkelia käytetään osoittamaan, ettei toisen tarvitse välittää asiasta sen enempää ( don t bother ), kun puhuja muistaa tilanteessa pohtimansa asian, jota on mahdollisesti hetkeä aiemmin tiedustellut puhekumppaneiltaan, sekä parafraasimaisesti. Ongelmatilanteen yhteydessä he kertovat okay-partikkelia voivan käyttää myös osoittamassa jonkinlaisen päätöksen tekemistä. Ja vielä lisäksi sillä voidaan tarkoittaa jonkin asian mukavuutta tai miellyttävyyttä. Lindström listaa ruotsin okejn voivan toimia kysyjän resurssina merkitsemässä ja alleviivaamassa kysymystä, pyytää lupaa, sekä vastaajan resurssina myönteisenä vastauksena ja minimaalisena jälkilaajennuksena (2015: 5 7). Lindström on selvittänyt ruotsin okejdialogipartikkelin käyttöä institutionaalisessa tilanteessa, jossa instituution edustaja ei halua ottaa kantaa asiakkaan edeltävään vuoroon ja tekee tämän okej-alkuisella vuorolla. Hän esittää tähän malliksi kolmea kaavaa, joissa okej-alkuista vuoroa käytetään: 1. Kun puhe-

19 15 lun vastaanottajan olisi jostain syystä ongelmallista hyväksyä soittajan antama tieto. 2. Kun edeltävää vuoroa ei voi käsitellä riittävänä tiedonantona. 3. Kun vastaanottaja vastaa okejalkuisella vuorolla, soittaja joko jatkaa tai perääntyy informaatiossaan, jonka tuotti ennen okej-vuoroa. (Mt ) Barske (2009) on tutkinut saksan dialogipartikkelin ok käyttöä institutionaalisissa tilanteissa. Hän tutkii ok-partikkelin käyttöä bisnestapaamisissa ja nimenomaan sitä, miten partikkelia käytetään silloin, kun puhuja ylläpitää katsekontaktin tai kääntää katseensa. Molemmat tavat reagoida ok-dialogipartikkelin aikana palvelevat institutionaalisia tavoitteita, kuten tapaamisen hoitamista, kuittaavat tapaamisen kontribuutiot vastaanotetuksi, osoittavat tapaamisen sosiaalisia rooleja ja merkitsevät ja osoittavat tapaamisen aikana kerättyä informaatiota (mt. 142). 3.3 Suomen okei Osaksi suomen kieltä okei on kehittynyt viimeistään 1940-luvulla, jolloin sitä käytettiin Steinbeckin teoksen Vihan hedelmät suomennoksessa (suom. Alex Matson; Pulkkinen 1984 s.v. O.K.): Okei. Painukaa eteenpäin, mutta parasta on pysyä liikkellä. (193). Se, että sana päätyi suomennokseen, osoittaa sen, että sana oli jo aiemmin ainakin jonkinlainen ymmärrettävä osa kieltä, Pulkkinen toteaa, että ajankohdan huomioiden on asianmukaista olettaa ruotsin toimineen välittäjäkielenä tämän anglismin kohdalla. Koivisto (2016) mainitsee aineistostaan esiin nousevaksi mielenkiintoiseksi seikaksi sen, että partikkelin okei käyttö on lisääntynyt huimasti 2010-luvulle tultaessa. Suomessa okei-partikkelilla on monia variantteja ja merkityksiä. Selvitän tässä luvussa löytämiäni sanakirjamerkityksiä antaakseni jonkinlaisen taustakäsityksen siitä, minkä merkityksisen sanan kanssa olen tekemisissä ja mikä on tutkimukselleni eräs pohjaoletus. Okein merkitys vaikuttaa lähtökohtaisesti olevan positiivinen, mitä käytän pohjaoletuksena myös keskustelukäytölle. Okein merkitystä kuvaa hyvin englannin alkuperävaihtoehdon all correct merkitys kaikki oikein/hyvin. Suomessa sanan merkitys on useimmissa sanakirjoissa kuvattu sanoin hyvä on / selvä on. Kielitoimiston sanakirjassa okei (s.v. okei) kuvataan arkiseksi sanaksi, jonka vastineita ovat hyvä, selvä (on), kunnossa, OK. Kielitoimiston sanakirjassa otetaan huomioon sanan dialogipartikkelinen ja adverbiaalinen käyttö esimerkkilauseissa: Okei, sovitaan niin. Kaikki on ihan okei. Pulkkisen anglismisanakirjassa (1984) on maininta lyhenteestä O.K. (s.v. O.K.), variantein OK, okay ja okei. Hänkin kuvailee sanaa arkiseksi ja merkitykseksi

20 16 hyvä (on), kunnossa, selvä. Paunosen slangisanakirjassa (2000) okei (s.v. okei) saa kolme merkitystä: sitä voidaan käyttää tokaisuna tai kahdessa merkityksessä ihmisestä tai asiasta okei ja olla okei. Tokaisuna sitä voidaan käyttää merkityksissä hyvä on, selvä on, eikö niin, kyllä. Tämä merkitys vertautuu siis okein käyttöön dialogipartikkelina. Ihmistä tai asiaa kuvaillessa sitä voi käyttää adjektiivina, jonka merkitys vertautuu sanoihin hyvä, kelpo, kunnollinen. Olla okei puolestaan liittyy siihen, että tarkoitetaan asian tai ihmisen olevan kunnossa tai järjestyksessä. Paunonen listaa okeille myös variantteja, joita ovat esimerkiksi ookoo, ogei, okka ja okke, joiden merkitys on useimmiten jokseenkin sama kuin okein, mutta joissa hän on havainnot jonkinlaisia painotuseroja. Esimerkiksi muodon ok keskeinen käyttötapa on olla ok ja vasta toinen käyttötapa tokaisuna, kun taas muodon okei käyttötavat hän järjestää päinvastoin. En ole rajannut eri variantteja tutkimukseni ulkopuolelle, sillä variantit vaikuttavat olevan käytöltään hyvin lähellä toisiaan. Itse olen huomannut näiden olemassaolon erityisesti sosiaalisessa mediassa viestiessä, minkä olen joutunut rajaamaan tutkimukseni ulkopuolelle. Sanakirjatutkimuksen lisäksi okeita on jonkin verran tarkastellut Suutarinen (2016) puhelinkeskustelujen lopettamista tutkivassa pro gradussaan. Hän on selvittänyt joidenkin dialogipartikkelien, kuten okein, toimivan positiivisena lopetusaineksena. Nämä ovat vuoroja, jotka toimivat myös muualla keskustelussa siirtymävuoroina, joilla selvitetään, onko toisella vielä jotain sanottavaa aiheeseen ja implikoi samalla omaa valmiutta päättää topiikki tai puhelu (siirtymävuoroista ks. Schegloff, Sacks 1973: ). Okei voi olla osa myös laajempia konventionaalisia lopetusaineksia, joilla viitataan puhelun alkuun tai syyhyn. Lopetusaineksilla siirrytään puhelun päättämiseen eli hyvästelyvieruspariin. (Suutarinen 2016.) Olen tässä luvussa selvittänyt okein taustaa ja merkitystä suomessa ja muissa kielissä. Sana on peräisin englannista ja se on levinnyt muihin kieliin englannin yleistyessä valtakielenä. Okein merkitys on keskimäärin positiivinen sen kuvatessa asian olevan hyvin, kunnossa ja selvä. Dialogipartikkelia okei on muissa kielissä tutkittu niin arkisissa kuin institutionaalisissa tilanteissa. Tällä ja edeltävällä luvulla olen luonut kehikon, jonka avulla lähden selvittämään suomen okein merkitystä ja tehtäviä. Tulen vertaamaan aineistoni tapauksia niin sanakirjamerkitykseen kuin muihin dialogipartikkeleihin. Lisäksi pyrin vertailemaan ja käyttämään apuna suomen okein määrittelyssä myös muiden kielten vastaavan partikkelin tutkimusta.

21 17 4. Katsaus okein käyttötapoihin aineistossa Aineistossani nousee selvästi esiin se, että okei on mahdollinen partikkeli käytettäväksi monenlaisissa konteksteissa. Tässä luvussa kuvaan lyhyesti partikkelin sellaisia käyttöympäristöjä, jotka ovat tutkielman fokuksen ulkopuolella valottaakseni partikkelin monikäyttöisyyttä. Keskityn tässä luvussa partikkelin käyttötilanteisiin ja kiinnitän tarkemman huomioni okein merkitykseen eri tilanteissa luvuissa 5 ja 6, joissa käsittelen dialogipartikkelin okei merkitystä kolmannen position vuoroissa. Rajaan tässä luvussa esittelemäni okein käyttöyhteydet aineistooni, vaikka okei on dialogipartikkeli, jota käytetään myös institutionaalisissa tilanteissa (ks. alaviitteet 5 ja 6). Okei-tapauksia löytyi aineistostani 114 kappaletta ja ne jakautuivat tässä luvussa käsittelemiini osioihin seuraavan taulukon mukaisesti. Taulukko 1 lauseen osa 5 referoinnin yhteydessä 2 jälkijäsen 31 sekvenssien rajalla 9 kolmannen position vuoro 67 yhteensä 114 Kuten taulukosta käy ilmi, okeita käytetään jo aineistossani monenlaisissa yhteyksissä ja havaintojeni mukaan nämäkin edustavat vain osaa okein käyttötavoista. Pääasiallisesti kyse on kuitenkin dialogipartikkelista, sillä vain seitsemässä tapauksessa okei ei toimi vuorovaikutuksessa dialogipartikkelina. Käsittelen luvussa kuitenkin ensin okei-partikkelin käyttöä muissa tapauksissa kuin dialogipartikkelina: sitä voidaan käyttää lauseen osana predikatiivina tai adrverbiaalina sekä osana referointia (luvut 4.1 ja 4.2). Tästä siirryn käsittelemään okein käyttöä dialogipartikkelina: ensin osana kiteytynyttä toimintajaksoa, vierusparin jälkijäsenenä (luku 4.3), ja sitten kiteytymättömissä yhteyksissä, jotka olen otsikoinut sekvenssin rajalla oleviksi tehtäviksi (luku 4.4). Viimeisessä alaluvussa dialogipartikkelin okei käyttöä kolmannen position vuorona, mikä toimii myös johdantona tutkielmani fokukseen: okein käyttöön kolmannen position vuorona kysymys-vastaus vierusparin jälkeen. Tämä rajautui tutkielmani fokukseksi aineistoni suuren ja kirjavan käyttöprosentin vuoksi, sillä vaikka sijainti sekvenssissä näyttää samanlaiselta, merkitys muodostuu eri tilanteissa eri asioita korostavaksi.

22 Okei predikatiivina ja adverbiaalina Okei voi toimia predikatiivina tai adrverbiaalina, eli osana lausetta, mikä on eräs sen erikoisominaisuuksista verrattuna muihin dialogipartikkeleihin. Aineistoni perusteella, kun okei toimii lausumassa predikatiivina, hyvin yleisesti käytetään varianttia ookoo, joka on tulkittavissa lyhenteen OK osien lausumisen kirjaimina, mutta joka oman kokemukseni perusteella on kiteytynyt omaksi sanakseen. Seuraavassa katkelmassa keittiössä ovat Irja ja Hilja. Irja on paistanut sämpylöitä ja vähitellen pitäisi alkaa paistaa illan jälkiruokaa, eli pannukakkua. 4.1 Sämpylät 01 (29){(9.0)*(5.5) i {ottaa patalaput ja avaa uuninluukun i *testaa sämpylöitä 02 I: nää ov varmaanki. (1.0) (katok ku) nää 03 on tällee ookoo mut ne on varmaan tuolt 04 si#sä:#ltä,{ i {työntää pellin takaisin uuniin 05 (0.7) 06 H: nii. antaa olla viel vähä.= 07 I: =joo.= Katkelmassa Irja tarkistaa sämpylöiden valmiusastetta ja toteaa kielellisesti ne lähes valmiiksi riveillä 2 4 käyttäen valmiuden asteen kuvailuun sanaa ookoo. Toteamuksen ja pellin takaisin uuniin työntämisen jälkeen Hilja reagoi jälkijäsenellä rivillä 6, jonka etujäseneksi hahmottuu Irjan alistuskonjunktiolla mutta rivillä 3 alkava ehdotus sämpylöiden sisäkoostumuksesta. Jälkijäsenellään Hilja osoittaa ensin samanmielisyyttä dialogipartikkelilla nii (ks. Sorjonen 1999 ja 2001) ja tämän jälkeen sanallistaa Irjan implikoimat asiat vastauksella antaa olla viel vähä. Tähän Irja reagoi rivillä 7 dialogipartikkelilla joo. Aineistostani kumpuava huomio tähän liittyen on se, että nimenomaan predikatiivisessa käytössä okeista näytetään käyttävän myös toista varianttia kuin okeita ja nimenomaan varianttia ookoo. Aineistossani predikatiivisesta käytöstä ei ole kuitenkaan kovin montaa tapausta ja olen graduprosessin aikana ympäristöstäni havainnut, ettei ookoo ole ainoa tapa ilmaista tätä käyttöä, vaan esimerkiksi nimenomaan okei sopii tähän merkitykseen niin ikään, mistä kertoo osaltaan myös partikkelin sanakirjamerkitys hyvä, kelpo, kunnollinen (ks. luku 3.3). Predikatiivina okei etääntyy aineistoni perusteella hieman etääntyvän sanakirjamerkityksestään, sillä myös intensiteettipartikkeli ihan tuntuu olevan