TURVALLISEN LÄÄKEHOIDON TOTEUTTAMINEN PALVELUTALOSSA

Transkriptio

1 TURVALLISEN LÄÄKEHOIDON TOTEUTTAMINEN PALVELUTALOSSA Ilona Guslin Taru Holmstedt Opinnäytetyö Lokakuu 2017 Sairaanhoitajakoulutus

2 2 TIIVISTELMÄ Tampereen ammattikorkeakoulu Sairaanhoitajakoulutus GUSLIN, ILONA & HOLMSTEDT, TARU: Turvallisen lääkehoidon toteuttaminen palvelutalossa Opinnäytetyö 47 sivua, joista liitteitä 1 sivu Lokakuu 2017 Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia laadukas ohje taulukon muotoon Pirkanmaan senioripalvelut Oy:n Kuuselakeskuksen ryhmäkotien yleisimmistä lääkkeistä. Lääketaulukkoa hyödynnetään turvallisen lääkehoidon toteuttamisen apuvälineenä. Opinnäytetyön tavoitteena oli syventää Kuuselakeskuksen hoitajien tietämystä ikääntyneiden lääkehoidon erityispiirteistä. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, mitkä ovat Kuuselakeskuksen ryhmäkotien yleisimmät lääkkeet, ikääntyneiden lääkehoidon erityispiirteet sekä millainen on laadukas taulukko. Opinnäytetyö sisältää raportin ja liitteenä lääketaulukon. Opinnäytetyön keskeisimmissä lähtökohdissa käsiteltiin ikääntynyttä ja ikääntymistä, ikääntyneiden lääkehoidon erityispiirteitä, ravinnon ja lääkkeiden yhteisvaikutuksia, ikääntyneiden lääkehoidon turvallisuutta ja laadukasta taulukkoa. Opinnäytetyön tuotos tehtiin kahden ryhmäkodin lääkekorttien pohjalta. Tuotoksessa oli kuusi aihealuetta: lääkkeen nimi/vaikuttava aine, lääkkeen käyttöaihe, aika, huomautukset, haitta- ja yhteisvaikutukset. Opinnäytetyön teoriaosuus ja tuotoksena tehty lääketaulukko auttavat hoitajia kehittämään ikääntyneiden lääkehoidon toteuttamista. Lääketaulukon avulla lisätään hoitajien osaamista ikääntyneiden lääkehoidon erityispiirteissä. Tällä osaamisella vältetään hoitovirheitä. Opinnäytetyön prosessiin kuului infotilaisuus tuotoksesta ryhmäkotien henkilökunnalle. Lääkekorttien yleisimmin esiintynyt valmiste oli D-vitamiini ja yleisin lääke oli parasetamoli. Lääkekorteista nousi esille myös psyykenlääkkeiden käytön yleisyys. Jatkossa voisi tutkia, miksi psyykenlääkkeet ovat yleisiä ikääntyneiden lääkehoidossa. Johtopäätöksenä voidaan todeta ikääntyneiden lääkehoidon olevan haastavaa sekä paljon tietoa ja erityisosaamista vaativaa. Ikääntyneillä käytetään paljon lääkkeitä, minkä vuoksi niiden tunnistaminen ulkonäöstä on tärkeää turvallisen lääkehoidon toteuttamisen kannalta. Jatkotutkimuksena voidaan esittää, miten hoitajia voidaan auttaa tunnistamaan lääkkeet niiden ulkonäön perusteella. Asiasanat: gerontologia, ikääntyneen lääkehoito, lääketurvallisuus, ravitsemus ja lääkkeet

3 3 ABSTRACT Tampereen ammattikorkeakoulu Tampere University of Applied Sciences Degree Programme in Nursing and Health Care GUSLIN, ILONA & HOLMSTEDT, TARU: Implementing Safe Medicinal Care in the Nursing Home Bachelor's thesis 47 pages, appendices 1 page October 2017 The aim of thesis was to create a guide in the form of a table of the most common medicine in the nursing homes of Pirkanmaa Senior Services Ltd's Kuuselakeskus. The medicine table is utilized as a tool for the implementation of safe medication. The results of the thesis are based on medicine cards of two nursing homes. The results are divided into six topics: the name of the drug / active ingredient, indication of the drug, time, considerations, side effects and joint effects. The medicine table helps to improve the expertise of nurses' pharmacotherapy skills with the elderly and avoid medication errors. The most common drugs were vitamin D and paracetamol. Medicine cards also raised the prevalence of the use of psychopharmaceuticals. Further research could explore why psychopharmaceuticals are common in the medication of the elderly. In conclusion, it can be said that medical treatment for the elderly is challenging and requires a lot of knowledge and expertise. Elderly people use a lot of medicine, so the nurses expertise in identifying medication by appearance is important for delivering safe medication. Key words: gerontology, medication of elderly, medication safety, nursing homes, nutrition and medication

4 4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TARKOITUS, TEHTÄVÄT JA TAVOITE TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Ikääntynyt ja ikääntyminen Ikääntyneiden lääkehoidon erityispiirteet Farmakokinetiikka Farmakodynamiikka Lääkkeiden haittavaikutukset Lääkkeiden yhteisvaikutukset Polyfarmasia Ravinnon ja lääkkeiden yhteisvaikutukset Maidon ja kivennäisaineiden yhteisvaikutus antibioottien kanssa Greipin ja lääkeaineiden yhteisvaikutus Depotlääkkeiden ja enterolääkkeiden vaikutus ravintotekijöiden kanssa Ikääntyneiden lääkehoidon turvallisuus Potilasturvallisuus Lääkehoidon turvallisuutta tukevat tietokannat Laadukas taulukko MENETELMÄLLISET LÄHTÖKOHDAT Toiminnallinen opinnäytetyö Opinnäytetyöprosessi TOTEUTUS Kuuselakeskus Lääkehoidon toteuttaminen Kuuselakeskuksessa Lääketaulukko tuotoksena POHDINTA Eettisyys ja luotettavuus Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset LÄHTEET LIITTEET... 47

5 5 1 JOHDANTO Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa noin :sta lähes miljoonaan seuraavien 20 vuoden aikana (Palmu 2013, 129). Monet ikääntyneet käyttävät paljon lääkkeitä, ja se itsessään altistaa lääkitysongelmille (Ahonen ym. 2013, 161). Yleisimmät terveydenhuollon haittatapahtumat liittyvät lääkehoidon toteuttamiseen, esimerkiksi lääkkeen antaminen väärään aikaan (Karttunen, Kääriäinen, Jokelainen & Elo 2017, 87 88). Nämä asiat saivat meidät kiinnostumaan gerontologisesta hoitotyöstä ja tekemään aiheesta opinnäytetyön. Tässä opinnäytetyössä käsitellään ikääntyneiden lääkehoidon erityispiirteitä, ravitsemuksen ja lääkkeiden yhteisvaikutuksia sekä potilasturvallisuutta. Opinnäytetyössä kerrotaan ihmisen kehon fysiologisista muutoksista ja niiden vaikutuksesta lääkehoitoon, minkälaisia yhteisvaikutuksia ravinnolla ja lääkkeillä voi olla. Lisäksi kerromme lääketurvallisuudesta ja sitä tukevista tietokannoista. Opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä laadukas ohje taulukon muodossa Pirkanmaan senioripalveluiden Kuuselakeskuksen kahteen eri ryhmäkotiin. Lääketaulukko on tarkoitettu vakituisten hoitajien, sijaisten ja opiskelijoiden käyttöön turvallisen lääkehoidon toteuttamiseksi. Lääketaulukko tulee tulostettuna ja laminoituna sekä sähköisessä muodossa ryhmäkotien hoitohenkilökunnan käyttöön. He saavat halutessaan muokata ja päivittää lääketaulukkoa. Opinnäytetyö antaa meille valmiuksia toteuttaa laadukasta ikääntyneiden lääkehoitoa. Työn avulla opimme, millaisia fysiologisia muutoksia ikääntyneen elimistössä tapahtuu, ja miten ne vaikuttavat lääkehoitoon. Opinnäytetyöprosessi auttaa meitä löytämään luotettavia ja ajantasaisia lähteitä kuten tutkimuksia ja artikkeleita, sekä suhtautumaan lähteisiin kriittisesti.

6 6 2 TARKOITUS, TEHTÄVÄT JA TAVOITE Opinnäytetyömme tarkoituksena on laatia laadukas ohje taulukon muotoon Kuuselakeskuksen kahden ryhmäkodin henkilökunnalle ryhmäkodissa asuvien asukkaiden yleisimmin käytössä olevista lääkkeistä. Taulukossa esitetään yleisimpien lääkkeiden käyttöaiheet, otetaanko lääke ruokailun yhteydessä vai ei, mahdolliset huomautukset lääkkeen käyttöön liittyen, esimerkiksi saako lääkkeen murskata vai tuleeko se niellä kokonaisena sekä haitta- ja yhteisvaikutukset. Opinnäytetyömme tehtävät ovat: 1) Mitkä ovat yleisimpiä Kuuselakeskuksen kahden ryhmäkodin asukkailla käytössä olevia lääkkeitä? 2) Millaisia erityispiirteitä liittyy ikääntyneiden lääkehoitoon? 3) Millainen on laadukas taulukko? Opinnäytetyömme tavoitteena on syventää Kuuselakeskuksen hoitajien tietämystä ikääntyneiden lääkkeistä sekä lääkehoidosta ja sitä kautta varmistaa turvallisen lääkehoidon toteutuminen. Havainnollinen lääkehoidon taulukko voisi auttaa esimerkiksi sijaisia ja opiskelijoita toteuttamaan turvallista lääkehoitoa.

7 7 3 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Teoreettisena lähtökohtana opinnäytetyössä käytämme gerontologiaa ja ikääntyneiden lääkehoitoon keskittyvää teoriaa. Keskeisiä käsitteitä työssämme ovat ikääntynyt ja ikääntyminen, ikääntyneiden lääkehoidon erityispiirteet, ravinnon ja lääkkeiden yhteisvaikutukset sekä ikääntyneiden lääkehoidon turvallisuus ja millainen on laadukas taulukko. 3.1 Ikääntynyt ja ikääntyminen Ikääntynyt käsitteenä voi olla vaikea määritellä, sillä ikääntyminen on yksilöllinen prosessi. Usein kronologinen ikä ei välttämättä vastaa täysin ihmisen biologista ikää, sillä nykyään monet ikääntyneiksi määritellyt henkilöt ovat fyysisesti vielä hyväkuntoisia eivätkä koe itseään vanhoiksi. Käsitettä ikääntynyt voidaan yleensä käyttää yli 65-vuotiaasta, ja esimerkiksi Suomessa voidaan ajatella ikääntyneen olevan eläkeiässä oleva henkilö. (Jyrkkä 2011, 3.) Eläkeläisinä voidaan pitää 65 vuotta täyttäneitä, ikääntyvinä vuotiaita, vanhoina 85 vuotta täyttäneitä ja vanhuksina 90 vuotta täyttäneitä. Voi hyvin olla, että tulevaisuudessa käsitteet tullaan määrittelemään eri tavalla. (Kivelä 2006, Hyttinen 2010, 43 mukaan.) Käsitteellä ikääntynyt voidaan tarkoittaa sellaista henkilöä, jonka fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, 13). Biologinen ikääntyminen on elimistön toimintojen asteittaista heikkenemistä, jotka johtavat kehon haurastumiseen ja toimintakyvyn laskuun. Psyykkinen ikääntyminen puolestaan on esimerkiksi havaintokyvyn ja uusiin tilanteisiin sopeutumisen heikkenemistä sekä muistin, oppimisen ja älykkyyden tason laskua. Sosiaalinen ikääntyminen käsittää ikääntyneen erilaiset sosiaaliset roolit ja suhteet erilaisissa ryhmissä. Sosiaalisella taustalla on perustavanlaatuinen rooli ikääntyneen omassa ikääntymisen tunteessa. (Jyrkkä 2011, 3.) Opinnäytetyössämme ikääntyneellä tarkoitetaan yli 75-vuotiaita.

8 8 Ikääntyminen ja sen tuoma elimistön vanheneminen voidaan määritellä monin eri tavoin (Portin 2013, 114). Jokaiselle ihmiselle ikääntyminen on yksilöllistä. Ikääntymiseen kuuluu niin sanotut kolmas ja neljäs ikäkausi. Kolmannella ikäkaudella tarkoitetaan eläköitymisen jälkeisiä toimintakykyisiä vuosia, ja neljäs ikäkausi on elämän loppuvaiheen kausi, jolloin toimintakyky heikkenee. (Kivelä 2012, 13.) Solutasolla voidaan puhua yksittäisten solujen muutoksista, esimerkiksi solujen kemiallisten reaktioiden hidastumisesta ja solun jakautumisten harventumisesta. Käytännössä voidaan ajatella, että ihmisen vanheneminen on iän tuomaa fysiologisten toimintojen heikkenemistä. Fysiologisten toimintojen huonontuessa stressinsietokyky vähenee ja sairastumisalttius kasvaa. (Portin 2013, 114.) 3.2 Ikääntyneiden lääkehoidon erityispiirteet Ihmisen elimistön vanhenemiseen liittyy monenlaisia muutoksia, jotka vaikuttavat merkittävästi esimerkiksi lääkeaineen kulkuun elimistössä sekä lääkeaineen vasteeseen elimistössä. Tällaisten muutosten huomiointi on tärkeää lääkehoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. (Kelo ym. 2015, 172.) Opinnäytetyössämme keskeisenä osana ovat ikääntyneen ihmisen kehon fysiologiset muutokset Farmakokinetiikka Farmakokinetiikalla tarkoitetaan lääkeaineen kulkua elimistössä. Siihen kuuluvat lääkkeen imeytyminen, jakautuminen, muuntuminen ja erittyminen. Ikääntyneellä lääkkeen imeytymiseen vaikuttava tekijä on esimerkiksi syljen erityksen vähentyminen, jolloin suun kautta annosteltavan lääkkeen imeytyminen ja vaikutus hidastuvat. Myös ruuansulatuselimistössä tapahtuu muutoksia ikääntyessä. Mahalaukun ph-arvo nousee, mahahappojen eritys vähenee ja mahalaukun supistuskyky heikkenee. Ohutsuolen limakalvon pinta-ala muuttuu pienemmäksi ja verenkierto suolessa heikkenee. Nämä tekijät vaikuttavat sekä lääkeaineen kulkuun että sen imeytymiseen suolistossa. Myös verenkierron heikkeneminen voi vaikuttaa lihakseen ja ihon alle pistettävien lääkkeiden imeytymiseen, jolloin vaikutus alkaa hitaammin. (Kivelä 2013a, 342; Kelo ym. 2015, 173.) Ikääntyneellä ihmisellä useimpien lääkeaineiden imeytymisen kokonaismäärä ei muutu vanhetessa,

9 9 mutta joidenkin lääkkeiden kohdalla imeytyminen voi heikentyä. Tällaisia lääkeaineita ovat esimerkiksi rauta, kalsium ja B12-vitamiini. Poikkeuksena on olemassa yksi ikääntyneillä käytössä oleva lääke, jonka imeytyminen tehostuu elimistön vanhetessa. Parkinsonin taudin hoidossa käytettävä levodopa imeytyy tehokkaammin, koska mahalaukussa levodopaa hajottavan entsyymin eritys vähenee. (Kivelä & Räihä 2007, 6.) Ihmisen ikääntyessä ja kehon vanhetessa lääkeaineen jakautumiseen vaikuttavia muutoksia tapahtuu pääosin kehon rasva- ja vesipitoisuuksissa. Tällaiset muutokset vaikuttavat siihen, että esimerkiksi rasvaliukoisten lääkkeiden lääkeaineen jakautumistilavuus kasvaa, jolloin lääkeaineen kudospitoisuus kasvaa. Tällöin lääkkeen puoliintumisaika eli vaikutusaika pitenee. Puolestaan vesiliukoisilla lääkkeillä jakautumistilavuus pienenee, jonka seurauksena veren plasmapitoisuus kohoaa. Ikääntyneillä on tärkeää huomioida paino lääkettä määrätessä, sillä jos ikääntyneelle annetaan sama lääkeannos kuin esimerkiksi keski-ikäiselle, lääkeainepitoisuus voi tulla helposti liian korkeaksi. (Kivelä 2013a, 343.) Pääasiassa lääkeaineet muuntuvat maksassa, mutta myös ohutsuolessa, munuaisissa ja keuhkoissa tapahtuu jonkin verran muuntumista. Ikääntyessä maksan verenkierto heikkenee, maksasolujen määrä vähenee ja maksassa olevien entsyymien toiminta hidastuu. Näiden ikääntymisen tuomien muutosten vuoksi maksan kyky hajottaa lääkeaineita heikkenee ja vähenee. Maksametabolia voi heikentyä jopa yli puolet kahdennenkymmenennen ja kahdeksannenkymmenennen ikävuoden välillä. Heikentyneen maksametabolian vuoksi ikääntynyt voi herkästi altistua liian suurille lääkeainepitoisuuksille. Tämän vuoksi tulisi ikääntyneen lääkeannoksiin kiinnittää huomiota, jotta ne eivät olisi liian suuria. (Kivelä 2013a, ) Lääkeaineen viimeinen vaihe elimistössä on erittyminen eli poistuminen, joka tapahtuu suurimmaksi osin munuaisten kautta (Kivelä 2013a, 344). Ikääntyessä munuaisten koko pienenee ja munuaisten verenkierto heikkenee, jolloin lääkeaineen poistuminen elimistöstä hidastuu. Lääkeaineen poistumisen hidastuminen voi aiheuttaa ikääntyneelle lääkeaineen vaikutusajan pitenemistä. (Kelo ym. 2015, 174.) Jos lääkkeen terapeuttinen leveys eli suurimman turvallisen ja pienimmän tehoavan annoksen ero on kapea ja lääke erittyy muuntumattomana, on pieni lääkeannos ikääntyneillä välttämätön. Kapean terapeuttisen

10 10 leveyden omaavia lääkeaineita ovat muun muassa digoksiini, tetrasykliini ja metformiini. (Kivelä & Räihä 2007, 7.) Farmakodynamiikka Farmakodynamiikalla tarkoitetaan sitä, millaisen vaikutuksen lääkeaine saa aikaan kudoksissa eli puhutaan lääkeaineen vasteesta (Kelo ym. 2015, 172). Ikääntyneillä ihmisillä farmakodynamiikkaa ei ole tutkittu niin paljon kuin farmakokinetiikkaa. Ikääntyneellä farmakodynaamiset muutokset liittyvät pääosin kudosten yksittäisten solujen pinnalla oleviin reseptoreihin, joiden määrä, herkkyys ja reseptoriin sitoutumismekanismi muuttuvat ikääntyessä. (Kivelä 2013a, 345.) Ikääntyneellä ihmisellä farmakodynaamiset muutokset ovat yleisempiä kuin farmakokineettiset muutokset (Ahonen 2012, 106). Lääkkeiden yleinen vaikutustapa on lääkeaineen sitoutuminen reseptoriin, joka sijaitsee solun pinnalla, solun sisällä tai tumassa. Lääkeaineen vaikutus on biokemiallisten reaktioiden sarja, jonka lääkeaineen sitoutuminen reseptoriin aiheuttaa. Koska farmakodynamiikkaa on tutkittu vähän, on reseptoreissa tapahtuvien muutosten määrittäminen vaikeaa. On tutkittu, että ikääntyneet ovat keski-ikäisiä herkempiä bentsodiatsepiinijohdannaisten, kuten midatsolaamin ja diatsepaamin vaikutuksille. Myös joillekin opioideille sekä psykoosilääkkeille on löydetty lisääntynyttä herkkyyttä ikääntyneillä. Muutokset lääkeherkkyydessä kertovat siitä, että ikääntyneillä tulisi olla pienemmät lääkeannokset kuin keski-ikäisillä. (Kivelä 2013a, 345.) Farmakodynaamiset muutokset ikääntyneellä käsittävät myös elimistön homeostaattisten mekanismien heikkenemisen (Kelo ym. 2015, 174). Homeostaattisten mekanismien eli fysiologista tasapainoa ylläpitävien mekanismien heikentyessä myös kyky kompensoida lääkeaineen haittavaikutuksia heikkenee. Tällöin esimerkiksi autonomisen hermoston toiminnan, verenpaineen säätelyjärjestelmän ja sokeriaineenvaihdunnan heikkeneminen saattavat vaikuttaa lääkeaineen vasteeseen ja sitä kautta aiheuttaa haittavaikutuksia. (Kivelä 2013a, )

11 Lääkkeiden haittavaikutukset Ikääntyneillä esiintyy paljon sairauksia, joista johtuen he käyttävät myös paljon lääkkeitä, mikä altistaa haitta- ja yhteisvaikutuksille. Myös piilevät sairaudet voivat johtaa haittavaikutuksiin. (Pitkälä, Strandberg & Tilvis 2016.) Ikääntyneiden taipumus saada haittavaikutuksia lääkkeistä on korkeampi kuin nuorilla, ja lisäksi heillä ilmenevät haittavaikutukset ovat tyypiltään erilaisia kuin työikäisillä (Thurman & Sinisalo 2015, 197). Ikääntyneillä lääkkeiden haittavaikutuksia voi olla monenlaisia, esimerkiksi sekavuus, unihäiriöt, vapina, ruuansulatuskanavan häiriöt, verenpaineen aleneminen tai väsymys (Kivelä 2013a, ). Tämän lisäksi haittavaikutukset voivat johtaa muistin heikkenemiseen, pahoinvointiin ja huonovointisuuteen, ummetukseen ja virtsan pidättämisen vaikeuteen, käytöshäiriöihin, syljenerityksen vähenemiseen, kaatuiluun ja yleistilan romahtamiseen. Lääkkeiden haittavaikutuksia pitää osata havainnoida, eikä liittää niitä sairauksista johtuviin oireisiin. (Thurman & Sinisalo 2015, 197.) Yleisimmin haittavaikutus esiintyy muutamien päivien tai viikkojen kuluttua lääkkeen aloituksesta. Ikääntyneiden alttius haittavaikutuksille johtuu sekä farmakokineettisistä ja farmakodynaamisista muutoksista että heikentyneistä elimistön voimavaroista. Yleisimpiä haittavaikutuksien aiheuttajia ovat muun muassa psyykenlääkkeet, opioidikipulääkkeet, tulehduskipulääkkeet ja diureetit. Haittavaikutuksiksi voi luokitella myös jonkin lääkkeen äkillisen lopettamisen vuoksi aiheutuneet vieroitusoireet, joita ovat esimerkiksi vapina, hikoilu ja hermostuneisuus. Jotta vältyttäisiin vieroitusoireilta, lääkeannosta tulisi pienentää hitaasti viikkojen kuluessa. (Kivelä 2013a, ) Vanhuksille sopimattomia lääkkeitä on määritelty useilla eri tavoilla eri maiden asiantuntijapaneeleissa. Eniten käytettyjä kriteereitä kansainvälisesti ovat olleet ns. Beersin yhdysvaltalaisessa asiantuntijapaneeleissa määrittämät kriteerit. (Pitkälä ym ) Ikääntyneille sopimattomat lääkkeet on määritelty kahden tekijän kautta: lääkkeen teho ei ole tieteellisesti osoitettavissa tai lääke aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä (Pitkälä 2010, 162; Dimitrow ym. 2013, ). Ikääntyneille sopimattomista lääkeaineryhmistä bentsodiatsepiinit ja antikolinergiset ovat keskeisempinä. Beersin kriteerilistaa oli päivitetty (Dimitrow ym. 2013, ) Seuraava taulukko kertoo osan iäkkäiden lääkehoidossa vältettävistä lääkkeistä ja niiden vältettävyyden syistä.

12 12 TAULUKKO 1. Beersin (2012) kriteereitä mukaillen eräitä vanhuksille sopimattomia lääkkeitä. (Pitkälä ym. 2016, muokattu). (Terveysportti 2017a). Vältettävä lääke Antikolinergit, lihasrelaksantit, virtsanpidätyslääkkeet, trisykliset masennuslääkkeet, osa antihistamiineista, sileiden lihasten kouristuksia laukaisevat lääkkeet Osa sydän ja verenpainelääkkeistä: lyhytvaikutteinen dipyridamoli, alfasalpaajat, pratsosiini, amiodaroni, flekainidi, kinidiini, sotaloli ja disopyramidi Vältettävyyden syy Älykkyyden laskeminen, suun kuivuminen, ummetus, virtsaumpi, silmänpainetaudin paheneminen Äkillinen verenpaineen lasku ylös noustessa, riskit ylittävät hyötyjä, disopyramidi voi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa Psyykenlääkkeet: Antipsykootit sekä perinteiset neuroleptit että atyyppiset antipsykootit. Bentsodiatsepiinit Hormoni- ja endokriiniset lääkevalmisteet: testosteroni ja estrogeeni Tulehduskipulääkkeet Bakteeri ja diabeteslääkkeistä sulfonyyliureat pitkävaikutteisena Vatsalääkkeet: suolen toimintaa stimuloivat lääkkeet ja suolen supistelutoimintaa tehostavaa lääke metoklopramidi Aivohalvaus ja suurentunut kuolemariski. Älykkyyden heikkeneminen, sekavuustilan, kaatumisten ja murtuminen huomattavan riskin lisääntyminen Sydänperäiset ongelmat. Naisilla rintasyövän riskin kasvaminen Ruoansulatuskanavan vuotoriski, verenpaineen kohoaminen sekä munuaisten ja sydämen vajaatoiminnan riskin lisääntyminen Munuaisten vajaatoiminta. Lääkkeen pitkä biologinen puoliintumisaika, joka voi johtaa matalaan verensokeritilaan ja aiheuttaa häiriöitä suola-ja vesitasapainon säätelyssä Suolilamaa ja suolen toimintaa heikentävä vaikutus. Hermoperäiset tahattomien liikkeiden ongelmat Lääkkeiden yhteisvaikutukset Yhteisvaikutuksella tarkoitetaan jonkin toisen lääkkeen, ruoan tai juoman vaikutusta lääkkeen tehoon. Ikääntymisen ja monilääkityksen myötä myös yhteisvaikutusten riski

13 13 kasvaa. Lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat joko heikentää tai lisätä toisen lääkkeen vaikutusta. Joissakin tapauksissa yhteisvaikutus voi olla myös toivottu vaikutus, jos esimerkiksi halutaan tehostaa jonkin lääkkeen vaikuttavuutta. Monien lääkkeiden tehoon voi vaikuttaa myös luontaistuotteiden käyttö. (Kelo ym. 2015, ) Lääkkeiden yhteisvaikutuksista tulee jatkuvasti uutta tietoa. Lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset aiheuttavat kliinisiä ongelmia ja lisäävät kustannuksia. Niiden seurauksena riski sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen kasvaa. Lisäksi ne aiheuttavat tehotonta lääkehoitoa ja haittavaikutuksia. Suomessa on todettu ikävä kuolematapaus, kun ikääntynyt potilas kuoli diabeteslääkkeen (glimepiridi) ja mikrobilääkkeen (siprofloksasiini) yhteisvaikutuksen takia, sillä se oli johtanut verensokerin laskuun. (Ahonen 2012, ) Lääkkeiden yhteisvaikutukset voidaan jakaa farmakokineettisiin ja farmakodynaamisiin vaikutuksiin. Farmakokineettinen yhteisvaikutus tarkoittaa tilannetta, jolloin lääke häiritsee toista lääkettä eri vaiheissa (imeytymisessä, jakautumisessa, metaboliassa tai erittymisvaiheessa). Farmakodynaaminen yhteisvaikutus tarkoittaa tilannetta, jolloin lääke vaikuttaa toisen lääkkeen vaikutukseen joko lisäämällä tai vähentämällä sen tehoa. (Ahonen 2012, 96; Pelkonen, Hakkola & Turpeinen 2014, 108.) Farmakokineettisen yhteisvaikutuksen imeytymisvaiheessa aiheuttavat esimerkiksi sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeet, kuten kolestyramiini ja kolestipoli, seuraavien lääkkeiden kanssa: levotyroksiini, digoksiini, varfariini ja siklosporiini aiheuttaen imeytymisen viivästymän ohutsuolesta. Vatsan liikahappoisuutta neutralisoivat lääkkeet, närästyslääkkeet ja tietyt kivennäisaineet, kuten magnesium, kalsium, rauta ja sinkki, muodostavat vähintään kymmenien lääkeaineiden kanssa yhdisteen eli kelaatin, joka häiritsee imeytymistä. Sienilääkkeet, kuten ketokonatsoli ja itrakonatsoli, pystyvät liukenemaan vain happamassa ympäristössä. Ikä ja vatsan liikahappoisuuden hoitoon käytettävät lääkkeet muuttavat vatsan ph:ta estäen yllä mainittujen sienilääkkeiden imeytymistä. (Ahonen 2012, ) Farmakokineettinen yhteisvaikutus jakautumisvaiheessa johtuu lääkeaineiden sitoutumispaikan kilpailusta. Näin syrjäytyneen lääkeaineen pitoisuus veressä jää suureksi, mikä tehostaa sen vaikutusta. Toisaalta vapaan lääkeaineen aineenvaihdunta, eritys ja poistu-

14 14 minen tapahtuvat nopeammin. Tällainen tilanne aiheuttaa siis aallon, jolloin vapaa lääkeaine aiheuttaa hetkellisesti tehostettua vaikutusta. Vaikutus ei kuitenkaan kestä pitkään, sillä vapaa lääkeaine metaboloituu ja poistuu elimistöstä nopeasti. (Ahonen 2012, 100; Pelkonen ym. 2014, 108.) Farmakokineettinen yhteisvaikutus metaboliavaiheessa johtuu lääkeaineiden vaikutuksesta tärkeiden lääkkeiden aineenvaihdunnassa osallistuvien entsyymien toimintaan. Kaikista yleisin lääkkeiden farmakokineettisesti tapahtuvista yhteisvaikutuksista tapahtuu metaboliavaiheessa. Lääkeainemetabolia tapahtuu yleensä maksassa. Maksan entsyymit kuten CYP1, CYP2 ja CYP3, ovat keskeisiä lääkeaineiden aineenvaihdunnassa. Niiden kautta metaboloituu ainakin 90 % maksassa metaboloituvista lääkeaineista. Esimerkiksi lipidilääke, vaikuttavalta aineeltaan lovastatiini, metaboloituu maksassa CYP3-entsyymin kautta. (Ahonen 2012, 101.) Rytmihäiriölääke, vaikuttavalta aineeltaan verapamiili, estää osittain tai kokonaan tämän entsyymin toimintaa ja näin aiheuttaa tässä tapauksessa lovastatiinin pitoisuuden lisääntymistä. Epilepsialääke, vaikuttavalta aineeltaan fenytoiini, taas kiihdyttää tämän entsyymin toimintaa ja aiheuttaa tässä tapauksessa lovastatiinin pitoisuuden vähenemistä. (Terveysportti 2017b.) Lääkkeiden erittymisvaihe tapahtuu pääosin munuaisten kautta. Kuten luvussa on aikaisemmin mainittu, munuaisten toiminta heikkenee iän myötä. Tästä johtuen myös lääkeaineiden poistuminen elimistöstä hidastuu. Ahosen (2012, 104) mukaan jotkut lääkkeet vaikuttavat munuaisten toimintaan vähentämällä niiden verenvirtausta eli munuaisten eritystä. Tästä seuraa se, että munuaisten kautta poistuvien lääkkeiden pitoisuudet kasvavat. (Ahonen 2012, 104.) Eli lääke A, joka vähentää munuaisten toimintaa, häiritsee lääkkeen B poistumaa munuaisten kautta, ja näin lääkkeen B pitoisuus elimistössä kasvaa. Farmakodynaaminen yhteisvaikutus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että lääkkeet joko tehostavat toistensa vaikutusta tai heikentävät toistensa vaikutusta. Varfariini ja tulehduskipulääkkeet esimerkiksi aiheuttavat yhteisvaikutuksena suurentunutta riskiä verenvuotoon. (Terveysportti 2017b.) Tulehduskipulääkkeet ja verenpainelääkkeet puolestaan säännöllisesti samaan aikaan käytettynä aiheuttavat verenpainelääkkeiden tehon heikkenemistä (Ahonen 2012, 105.)

15 15 Lääkkeen oikea valinta, turvallisen annoksen löytäminen ja tarpeen mukaiset laboratoriokokeet estävät haitallisten yhteisvaikutusten esiintyvyyttä. Uuden lääkkeen käyttöönoton jälkeen on tärkeää seurata sen vaikutusta, eli aiheuttaako uusi lääke haittavaikutuksia tai menettääkö aiemmin tehonnut lääke tehonsa. Kaikki potilaan käytössä olevat lääkkeet pitää tarkistaa aina yhteisvaikutusten näkökulmasta, mikäli potilaan yleiskunto laskee. Tähän lasketaan myös silmätipat ja lääkelaastarit, mikäli potilas niitä käyttää. Lisäksi tässä tilanteessa tarkistetaan lääkkeiden ottoajankohdat. Yhteisvaikutusten seuranta kuuluu kaikille potilasta hoitaville ammattilaisille. (Ahonen 2012, ) Polyfarmasia Polyfarmasia eli monilääkitys tarkoittaa tilannetta, jossa ikääntyneellä on samanaikaisesti käytössään viidestä kuuteen lääkettä tai enemmän. Ikääntyneillä, ja varsinkin laitoshoidossa olevilla monilääkitys on hyvinkin tavallista. (Kelo ym. 2015, 177.) Jyrkän (2011, 7) tekemän tutkimuksen mukaan monilääkitys on yleistynyt merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ikääntyneillä yleisimmin käytetty lääkeryhmä oli sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet. Tutkimus osoitti myös sen, että laitoshoidossa olevilla ikääntyneillä oli käytössään noin kolme lääkettä enemmän kuin kotona asuvilla. Lisäksi merkittävä monilääkitys, eli yli kymmenen lääkettä samanaikaisesti havaittiin olevan joka neljännellä ikääntyneellä ja monilääkitys, eli kuudesta yhdeksään lääkettä, joka kolmannella. Ikääntyneellä monilääkitys ja merkittävä monilääkitys ovat yleisiä, ja ne koskevat erityisesti sellaisia ikääntyneitä, joilla yleiskunto on heikentynyt. (Jyrkkä 2011, 7.) Usean lääkkeen samanaikaiseen käyttöön liittyy usein haittavaikutuksia. Niitä tulisi hoitaa lääkitystä muokkaamalla, esimerkiksi poistamalla lääke käytöstä tai vaihtamalla lääke toiseen sen sijaan että jokaiseen haittavaikutukseen aloitettaisiin siihen auttava uusi lääke (Pitkälä ym. 2016). Niskasen (2013, 11) mukaan monilääkitystä saavien kokonaislääkitys tulisi tarkistaa säännöllisesti, ja mikäli käyttöön joudutaan ottamaan jokin uusi lääke, tulisi lääkelistalta tarkistaa, onko mahdollista luopua jostakin lääkkeestä tai vähentää jotakin lääkettä. (Niskanen 2013, 11).

16 16 Ikääntyneiden monilääkitystä voidaan ehkäistä muun muassa siten, että määrätään potilaalle vain sellaisia lääkkeitä, joita hän oikeasti tarvitsee. Lisäksi lääkettä määrätessä tulisi huomioida se, että kyseisestä lääkkeestä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Näiden lisäksi olisi hyvä, jos potilaalla olisi tieto siitä, että kaikkiin vaivoihin ei välttämättä tarvita lääkkeellistä hoitoa, jolloin potilaan lääkelistaa saataisiin pienemmäksi. (Pitkälä ym ) 3.3 Ravinnon ja lääkkeiden yhteisvaikutukset Lääkkeet, jotka otetaan suun kautta, kulkeutuvat samaa reittiä pitkin elimistössä kuin ruoka-aineetkin eli ruoansulatuselimistössä. Sekä lääkeaineet että ruoka-aineet imeytyvät suolistossa. Elimistö ei tunnista, onko imeytynyt aine saatu ruoasta vai lääkkeestä. (Suominen 2013, 3.) Yleensä ravintoaineiden ja lääkkeen vaikutus on farmakokineettinen, eli ravintoaineet vaikuttavat lääkkeen imeytymiseen, jakautumiseen, muuntumiseen tai erittymiseen elimistöstä. (Suominen 2013, 3). Myös lääkeaine voi muuttaa ravintoaineiden normaalia imeytymistä, aineenvaihduntaa tai erittymistä (Hujala & Tiainen 2010, 49). Lääkkeet voivat vaikuttaa makuaistiin ja aiheuttaa suun kuivuutta tai pahoinvointia, jolloin syöminen ja ravitsemustila häiriintyvät (Tiainen 2011, 227). Ravintoaineiden ja lääkkeiden keskenään tapahtuvat vaikutukset syntyvät samalla periaatteella kuin lääkkeidenkin väliset yhteisvaikutukset (Hujala & Tiainen 2010, 49). Kliinisen farmakologian ylilääkärin Annikka Kalliokosken (2013, ) mukaan ruoan ja lääkkeen yhteisvaikutus voi aiheuttaa lääkkeen poikkeavan vasteen. Lääkkeen ottaminen ruokailun yhteydessä ei pelkästään vaikuta lääkkeen imeytymisen nopeuteen vaan se voi muuttaa lääkkeen vaikutusta lisäämällä sen haittavaikutuksia tai vähentää lääkkeen biologista hyötyosuutta. (Kalliokoski 2013, ) Osalla suun kautta otettavilla lääkkeillä biologinen hyötyosuus voi olla jopa vain 1 %, joten tällaiset lääkkeet on välttämätöntä ottaa tyhjään vatsaan (Puirava 2012, 75). Biologisella hyötyosuudella tarkoitetaan sitä lääkeaineen osaa, joka pääse aktiivisessa muodossa verenkiertoon ja vaikuttaa kohde-elimiin. Biologinen hyötyosuus vaihtelee 100 %:sta alaspäin ja voi olla jopa

17 17 vähemmän kuin 10 %. Joillakin antibiooteilla voi hyötyosuus olla 100 %, kun taas bifosfonaateilla, joita käytetään osteoporoosin hoidossa, hyötyosuus voi olla alle kymmenen prosenttia. (Korpela & Vapaatalo 2013, 200.) Kun lääke otetaan tyhjään vatsaan, sen imeytymisen pitoisuus on yleensä nopeaa ja melkein täydellistä (Saano 2010, 343; Mursu & Jyrkkä 2013). Lääkkeen eteneminen ohutsuoleen vaikeutuu ja imeytyminen hidastuu, jos lääke otetaan yhdessä ruoan kanssa. Tästä seuraa se, että lääkevasteen aika viivästyy. Ruokailuaika ja lääkkeen ottoajankohta pitää miettiä tarkasti ja erottaa ne toisistaan. On parempi toteuttaa lääkehoitoa joko ennen ruokailua tai sen jälkeen. (Mursu & Jyrkkä 2013.) Kun lääke suositellaan ottamaan tyhjään vatsaan, tarkoitetaan sen ottamista tuntia ennen ateriaa tai kaksi tuntia aterian jälkeen (Puirava 2012, 75). Tällainen tapa ei ole pelkästään oikea ratkaisu toteuttaa lääkehoitoa, vaan se myös lisää ruokailun mielekkyyttä ja vaikuttaa nautitun ruoan määrään (Mursu & Jyrkkä 2013). Ruoan ja lääkkeen yhteisvaikutuksesta voi olla joissakin tapauksissa kuitenkin hyötyä. Virtsatietulehduksen hoitoon tarkoitettu nitrofurantoiini esimerkiksi erittyy virtsaan ruoasta saadun C-vitamiinin ansiosta. C-vitamiini laskee virtsan ph-arvoa ja näin mahdollistaa nitrofurantoiinin pitoisuuden kasvun virtsassa. (Thurman & Sinisalo 2015, 80.) Maidon ja kivennäisaineiden yhteisvaikutus antibioottien kanssa Yleensä antibiootit voidaan ottaa ruoan kanssa samaan aikaan, mutta siinäkin on poikkeuksia (Korpela & Vapaatalo 2013, ). Antibiootti, kuten tetrasykliini voi menettää tehonsa kalsiumia tai rautaa sisältävän aineen yhteisvaikutuksesta samaan aikaan nautittuna. Tässä tilanteessa kalsium ja rauta eivät pääse verenkierrossa imeytymään tetrasykliinin takia. Kalsium ja rauta estävät myös tetrasykliinin imeytymistä. (Saano 2010, 346; Korpela & Vapaatalo 2013, ) Tetrasykliinin ja edellä mainittujen kivennäisaineiden välille syntyy kelaatio, joka käytännössä tarkoittaa imeytymätöntä yhdistettä (Korpela & Vapaatalo 2013, ; Ahonen 2012, 97). Lisäksi kivennäisaineet, kuten magnesium ja sinkki, tetrasykliinin kanssa samaan aikaan nautittuna aiheuttavat yhteisvaikutuksen, jolloin sekä antibiootin että kivennäisaineiden imeytyminen estyy (Hujala & Tiainen 2010, 50; Korpela & Vapaatalo 2013, ).

18 18 Fluorokinoloni, joka kuuluu bakteerilääkkeisiin, sitoo kalkkia helposti (Puirava 2012, 55). Tutkimuksen mukaan fluorokinoloni-ryhmään kuuluvien norfloksasiinin ja siprofloksasiinin biologinen hyötyosuus väheni % maitotuotteiden kanssa samaan aikaan nautittuna. Bakteerilääkkeisiin kuuluvan tetrasykliinin biologinen hyötyosuus väheni % maitotuotteiden kanssa nautittuna ja 80 % rautaa sisältävien aineiden kanssa nautittuna. (Kalliokoski 2013, ) Maidon kalkki sitoo lääkeaineita ja aiheuttaa yhteisvaikutusta absorptio eli imeytymisvaiheessa. Maitotuotteet ja ravintolisät, jotka sisältävät rautaa tai kalsiumia, muodostavat vaikealiukoisia yhdisteitä eräiden lääkkeiden kanssa. Tällöin lääkeaineen imeytyminen verenkiertoon estyy. (Kalliokoski 2013, ) Sinkkiä, magnesiumia ja alumiinia sisältävät ravintolisät aiheuttavat saman reaktion (Ahonen 2012, 97) Greipin ja lääkeaineiden yhteisvaikutus Ravinnon ja lääkeaineen yhteisvaikutus voi vaikuttaa lääkeaineen metaboliaan eli aineenvaihduntaan. Yhteisvaikutus voi estää lääkeaineen aineenvaihduntaan osallistuvien entsyymien toimintaa. Kaikista yleisin tämän tyyppinen yhteisvaikutus on greipillä. Sen sisältämät aineosat estävät suolen sisäpinnan entsyymin (CYP3A4) toimintaa ja sitä kautta vaikuttavat lääkeaineen pitoisuuden kasvuun. (Tiainen 2011, ) Tämän ohutsuolen entsyymin toiminta palautuu vasta uusien CYP3A4-entsyymien rakentumisen jälkeen. Jo yhdestä nautitusta greipistä tai lasillisestä greippimehua voi tulla kliinisiä merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat farmakokinetiikkaan. Greippimehun ainesosien ja niiden roolia lääkeaineiden imeytymisessä on tutkittu jo toistakymmentä vuotta. (Kalliokoski 2013, ) Tietyt teelaadut käyttäytyvät samalla tavalla estäen CYP-entsyymin toimintaa ja aiheuttaen lääkeaineiden poikkeuksellisen suuren lääkevasteen. Myös tietyillä punaviineillä ja tomaattimehuilla voi olla osuutta CYP-entsyymin estotoimintaan. (Korpela & Vapaatalo 2013, 202.) Tiedetään, että vähintään 40 suun kautta otettavaa lääkeainetta muodostaa yhteisvaikutuksen greipin kanssa (Tiainen 2011, 232). Taulukossa 2 esitetään osa lääkeaineryhmistä ja vaikuttavista aineista, jotka reagoivat greipin kanssa. Taulukossa 2 on esitetty myös

19 19 lääkeaineryhmien/vaikuttavien aineiden lääkeluokitus ja niiden seurauksia greipin yhteisvaikutuksesta. TAULUKKO 2. Lääkeaineita, joiden biologiseen käytettävyyteen greippimehulla on vaikutuksia (Tiainen 2011, 232, muokattu). (Terveysportti 2017a). Lääkeaineryhmä/vaikuttava aine Kalsiumkanavan salpaajat: felodipiini, nikaedipiini, nisoldipiini, nitrendipiini, verapamiili Siklosporiini Lääkkeen luokitus Seuraus yhteisvaikutuksesta Verenpainelääke verenpaineen liiallinen lasku, takykardia Reuman ja systeemisten sidekudossairauksien lääkkeet hypertonia, vahingollinen aivoille ja munuaisille Buspironi Rauhoittavat lääkkeet huimaus, uneliaisuus Karbamatsepiini Epilepsialääke allergiset ihoreaktiot, uneliaisuus Statiinit Lipidilääke lihaskivut, akuutti munuaisten vajaatoiminta Bentsodiatsepiinit: diatsepaami, triatsolaami, midatsolaami Rauhoittavat lääkkeet uneliaisuus, rauhoittavan vaikutuksen pitkittyminen Sertraliini Masennuslääke pahoinvointi, vapina, huimaus Kliinisen farmakologian ylilääkärin Annikka Kalliokosken (2013, ) mukaan greippi-, omena- ja appelsiinimehut voivat vähentää aliskireenin pitoisuutta veressä (Kalliokoski 2013, ). Aliskireeni on sydän- ja verenkiertoelimistön verenpainelääkeryhmään kuuluva lääke (Terveysportti 2017a). Lisäksi appelsiini- ja omenamehut häiritsevät sydänlääkkeiden imeytymistä. (Puirava 2012, 55.) Sitrushedelmien, niistä tehtyjen mehujen ja lääkeaineiden yhteisvaikutuksia tutkitaan jatkuvasti ja saadaan koko ajan uutta tutkimustietoa. Tästä syystä on erityisen tärkeää ottaa lääkkeet veden, eikä mehujen kanssa. (Thurman & Sinisalo 2015, 80.)

20 Depotlääkkeiden ja enterolääkkeiden vaikutus ravintotekijöiden kanssa Suun kautta otettavat lääkkeet ovat erilaisia muodoltaan. Depotlääkkeellä tarkoitetaan pitkävaikutteista lääkettä. Sen vaikutus on tasaista ja hidasta, koska veteen liukenemattoman kalvon takia sen lääkeaineet vapautuvat vähitellen ruoansulatuskanavassa. Depotlääkkeet voidaan tunnistaa jo lääkepakkauksien tuoteselosteen tunnuksista. Lääkepakkauksissa käytettävät tunnukset ja lyhenteet tarkoittavat seuraavaa: depot eli varasto, prolongatum eli pitkitetty, SR eli slow release eli hidas vapautuminen ja retard eli hidastettu. Enterolääkkeellä tarkoitetaan lääkettä, joka mahahapon kestävän päällysteen takia pääsee vaikuttamaan vasta ohutsuolessa. Tällaista lääkemuotoa käytetään esimerkiksi, jos lääkeaine voi ärsyttää ruoansulatuskanavan yläosaa. (Puirava 2012, 54.) Resoribletillä tarkoitetaan lääkettä, joka laitetaan kielen alle. Resoribletin lääkeaineet imeytyvät suun limakalvojen läpi verenkiertoon ja vaikuttavat nopeasti. Imeskelytabletin vaikutus alkaa myös nopeasti (Thurman & Sinisalo 2015, ) Taulukossa 3 esitetään resoribletti- ja imeskelytablettien, depot -ja enterolääkkeiden huomioon otettavia asioita. TAULUKKO 3. Lääkemuodot ja huomioon otettavat asiat (Puirava 2012, 54.) Lääkemuoto Depottabletti Depotkapseli Enterotabletti Enterokapseli Resoribletti, imeskelytabletti Huomioon otettavat asiat Tabletti on nieltävä kokonaisena, jakouurteellisen tabletin voi puolittaa Yleensä kapselin voi avata, mutta rakeita ei saa jauhaa Tabletti on nieltävä kokonaisena, murskaaminen tai jauhaminen kielletty Kapselin voi avata, mutta rakeita ei saa jauhaa Tabletin annetaan liueta suussa kokonaisena Enterolääkkeiden lääkeaineiden tarkoituksena on vapautua ohutsuolessa, jossa happamuus on neutraali eli ph on 6 7. Mahalaukussa on happamat olosuhteet eli ph on 1,5 4. (Puirava 2012, 54.) Mahalaukun happamat olosuhteet voivat muuttua maidon runsaan juomisen takia. Maito voi nostaa mahalaukun ph-tasoa ja näin aiheuttaa ohutsuolessa tarkoitettujen lääkeaineiden vapautumista jo mahalaukussa. Tämän seurauksena näiden lääkkeiden vaste jää pienemmäksi. (Tiainen 2011, 231.)

21 21 Joskus lääkkeitä ei voida antaa kokonaisena potilaan nielemisongelman takia. Tässä tapauksessa lääke joudutaan murskaamaan. Tällöin on erityisen tärkeää varmistaa, mikä lääkemuoto on kyseessä ja voiko sitä turvallisesti murskata. Pitkävaikutteisten lääkkeiden murskaaminen voi aiheuttaa myrkytystilan, koska murskaamisen seurauksena lääkkeen pitoisuus johtaa suurentuneeseen lääkevasteeseen. Tiedetään ikäviä potilaan kuolematapauksia, jotka johtuivat pitkävaikutteisen epilepsialääkkeen ja opioidien murskaamisesta. (Puirava 2012, 53.) Murskatut lääkkeet on parempi antaa ruokailun lopussa, koska niiden aiheuttama huono maku voi häiritä ruokailua. Murskattuja lääkeaineita ei saa sekoittaa lämpimän ruoan kanssa. Lämpötilan vuoksi murskattujen lääkeaineiden kemialliset reaktiot kiihtyvät. Murskattu lääke on parempi antaa yhdellä lusikallisella esimerkiksi hedelmäsoseen kera. On eettisesti väärin pilata koko ruoka-annosta lääkkeillä tai piilottaa lääkkeitä ruokaan. Isossa-Britanniassa jo 2000-luvulla lääkkeiden piilottaminen ruokaan kiellettiin viranomaisten ohjelmalla. (Puirava 2012, 75.) 3.4 Ikääntyneiden lääkehoidon turvallisuus Valviran (2012) mukaan palveluasumista käyttävien ikäihmisten lääkehoidon toteuttamisessa on puutteita. Hoito on esimerkiksi voinut tapahtua ilman laadittua hoito- ja palvelusuunnitelmaa, ja lääkemääräyksiä on voitu uusia ilman lääkärin tilannearviota. Myöskään tarkoituksenmukaisia laboratoriokokeita ei ole tehty asianmukaisesti. (Valvira 2012.) Kansainvälisissä tutkimuksissa lääkehoito on todettu erittäin riskialttiiksi tehtäväksi. Jotkin lääkitysvirheistä johtuu puhtaasti osaamisen tai tiedon puutteesta, mutta on myös muita syitä. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi ohjeiden noudattamatta jättäminen tai ongelma kommunikaatiossa, jolloin saattaa aiheutua virhe lääkkeenannossa. (Sneck 2016, 17.)

22 Potilasturvallisuus Potilasturvallisuudella tarkoitetaan potilaan oikeutta saada tarvitsemansa hoito, niin että hoidosta koituu mahdollisimman vähän haittaa potilaalle (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). Ikääntyneiden hoidossa potilasturvallisuus on tärkeä osa, kun puhutaan hoidon laadusta ja turvallisuudesta (Jaakola 2012, 8). Potilasturvallisuus voidaan jakaa hoidon turvallisuuteen, lääkehoidon turvallisuuteen sekä laiteturvallisuuteen. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). Opinnäytetyössämme käsittelemme potilasturvallisuutta lääkehoidon turvallisuuden näkökulmasta. Lääkehoidon turvallisuus on yläotsikkona lääketurvallisuudelle sekä lääkitysturvallisuudelle. Lääketurvallisuus on muun muassa lääkkeen ominaisuuksiin kuuluvaa turvallisuutta, johon sisältyy esimerkiksi lääkevalmisteen laadukas valmistusprosessi. Lääketurvallisuus kattaa myös lääkkeeseen liittyvän informaation. Lääketurvallisuudesta vastaavat lääkeyhtiöt sekä lääkeviranomaiset. Lääkitysturvallisuus puolestaan tarkoittaa toimintatapojen turvallisuutta lääkkeiden käytössä. (Saano & Taam-Ukkonen 2014, ) Tärkeä osa potilas- ja lääketurvallisuutta on mahdollisten lääkityspoikkeamien ja vaaratapahtumien ehkäisy ja raportointi. Lääkityspoikkeama on tapahtuma, joka saattaa aiheuttaa vaaratapahtuman potilaalle. Lääkityspoikkeama voi tapahtua missä vaiheessa tahansa lääkehoitoa toteutettaessa, ja se voi johtua jonkin asian tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Lääkityspoikkeama voi olla esimerkiksi lääkkeenmääräämispoikkeama, poikkeama lääkkeen käyttökuntoon saattamisessa, lääkkeen jakopoikkeama tai lääkkeen antopoikkeama. Vaaratapahtumalla tarkoitetaan tilannetta, joka vaarantaa potilaan turvallisuuden ja josta voi aiheutua potilaalle haittaa. Vaaratapahtumia on mahdollista ehkäistä monin keinoin. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi lääkehoidon kaksoistarkastus, erilaiset tarkistuslistat, potilaan tunnistamisessa potilasrannekkeen käyttö ja hyvä tiimityö työyhteisössä. Mahdollisen lääkityspoikkeaman sattuessa on tärkeää turvata potilaan elintoiminnot ja lopettaa välittömästi kyseisen lääkkeen antaminen. Yksikön lääkärille on ilmoitettava viipymättä, ja lääkityspoikkeama tulee kirjata sekä potilaan tietoihin että vaaratapahtumien raportointijärjestelmään. Potilaalle ja hänen omaisilleen on myös kerrottava tapahtuneesta lääkepoikkeamasta. (Saano & Taam-Ukkonen 2014, )

23 23 Sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen on tärkeää, sillä he ovat terveydenhuollon yksiköissä keskeisessä asemassa lääkehoitoa toteutettaessa. Koska lääkehoito kehittyy jatkuvasti, myös sairaanhoitajan osaamiselta vaaditaan enemmän. (Sneck 2016, 5 17.) Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa puolet HaiPro-järjestelmään ilmoitetuista tapahtumista oli lääkehoitoon liittyviä. Näistä tapahtumista yleisimmät olivat kirjaamiseen, jakamiseen ja lääkkeen antamiseen liittyvät virheet. (Ruuhilehto ym ) Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamista tutkivassa tutkimuksessa kävi ilmi, että suurin osa hoitajista arvioi oman lääkehoidon osaamisensa erittäin hyväksi tai hyväksi. Tutkimuksessa tutkittiin lisäksi hoitajien lääkehoidon osaamista tentin avulla, josta selvisi, että 84,9 % monivalintatentin vastauksista oli oikeita. Tentissä eniten oikeita vastauksia oli lääkkeiden käsittelyn, annostuksen ja aseptiikan kysymyksissä, kun taas farmakologiaan liittyvät kysymykset hallittiin heikoimmin. Tentistä ensimmäisellä kerralla pääsi läpi noin 90 % vastaajista. Tutkimuksessa havaittiin eroja muun muassa sukupuolten, iän ja työyksiköiden välillä. Yleisesti ottaen miesten tulosten keskiarvot olivat parempia kuin naisten, nuoremmilla ikäryhmillä tulokset olivat paremmat kuin vanhemmilla ja akuuttihoitotyössä työskentelevien hoitajien tulokset olivat parempia kuin muiden työyksiköiden. (Sneck 2016, ) Lääkehoidon turvallisuutta tukevat tietokannat Suomessa on olemassa useita tietokantoja, jotka tukevat lääkehoidon turvallisuutta. Terveysportti on kattava ja luotettava palvelu, joka auttaa terveydenhuollon ammattilaisia heidän työssään antamalla hoitotyöhön liittyvää ajantasaista tietoa. Terveysportti sisältää erilaisia tietokantoja, jotka auttavat toteuttamaan lääkehoitoa mahdollisimman turvallisesti. INXBASE, joka on entisellä nimellä tunnettu SFINX, antaa arvion lääkkeiden keskenään syntyneistä yhteisvaikutuksista eli interaktioista. Tämä tietokanta sisältää neljää vakavuusluokkaa A D. Lääkkeiden yhteisvaikutukset, jotka kuuluvat A-luokkaan eivät ole kliinisesti merkittäviä, B-luokkaan kuuluvien yhteisvaikutusten merkitys on toistaiseksi epäselvä, C ja D luokkaan kuuluvat yhteisvaikutukset voivat aiheuttaa kliinisesti merkittäviä muutoksia. (Ahonen 2012, 92; Kelo ym. 2015, ; Terveysportti 2017b.)

24 24 RISKBASE-tietokanta arvioi lääkkeiden haittavaikutuksia yhdeksän kriteerin kautta. Duodecim lääketietokanta antaa mahdollisuuden tarkistaa lääkevalmisteen yhteenvedon, lääkeluokituksen, vaihtokelpoisuuden ja korvattavuuden. Näiden tietokantojen käyttö vaati käyttöoikeuden, jonka voi tilata Terveysportin internetsivulta. (Terveysportti 2017b.) Suomalainen Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus Fimea on kehittänyt Lääke75+ -tietokannan, joka on entisellä nimellä tunnettu iäkkäiden lääketietokanta. Palvelu auttaa arvioimaan lääkkeiden soveltuvuutta ikääntyneille henkilölle. (Hartikainen & Ahonen 2011; Fimea 2017; Kelo ym. 2015, ) Tämä tietokanta ei vaadi lisenssiä ja on vapaasti verkossa käytettävissä. Alla mainitussa lainauksessa selitetään tietokannan Lääke75+ neljän luokan kriteerit. Tekstiä on lainattu, koska tiedon referoiminen omin sanoin ei ole mielekästä. A (vihreä): Sopii iäkkäille. Lääkeainetta voidaan käyttää kuten nuoremmillakin potilailla. Ikääntymismuutokset eivät aiheuta muutoksia lääkeannokseen tai ottotiheyteen eikä haittavaikutusprofiili poikkea nuoremmista. B (harmaa): Tutkimusnäyttö, käyttökokemus tai teho on vähäistä 75 vuotta täyttäneillä. C (keltainen): Soveltuu varauksin iäkkäille. Lääkeainetta voidaan käyttää iäkkäillä, mutta lääkeannosta joudutaan joko pienentämään tai ottotiheyttä harventamaan jo lievän tai kohtalaisen munuaistoiminnan heikkenemisen tai merkittävän haitta- tai yhteisvaikutusriskin seurauksena. D (punainen): Vältä käyttöä iäkkäillä. Käyttö on mahdollista erityistapauksissa tai kertaluonteisesti. Ikääntymismuutosten seurauksena iäkkäät altistuvat lääkeaineen haitallisille tai vaarallisille vaikutuksille. Haittavaikutusriski ylittää tavallisesti hoidosta saatavan kliinisen hyödyn. (Fimea 2017.) Ikääntyneiden lääkehoidon turvallista toteuttamista voidaan parantaa tekemällä yhteistyötä farmasiahenkilöstön kanssa. LHKA eli lääkehoidon kokonaisarviointi on palvelu, joka on kehitetty auttamaan lääkäreitä lääkehoidon kokonaisarvioinnissa. Erityiskoulutusta saanut proviisori voi tehdä lääkehoidon kokonaisarvioinnin ja auttaa erityistilanteissa. Lääkehoidon kokonaisarvioinnille on aihetta, jos henkilöllä on paljon lääkkeitä, lääkkeen haittavaikutuksista on epäilyä, lääkehoidolla ei saavuteta tavoitteita tai joudutaan käyttämään ikääntyneille sopimattomia lääkevalmisteita. (Thurman & Sinisalo 2015, 201; Timonen 2016.) Tämän lisäksi Yliopiston Apteekki antaa muun muassa lääkeneuvontaa verkossa chat-palvelun kautta. Tähän palveluun pääse Yliopiston Apteekin

25 25 internetsivujen kautta. Kysymys kirjoitetaan verkkoapteekin chat-palvelun ikkunaan, johon farmaseutti vastaa kirjoittamalla vastauksen. Chatin palveluaika on Laadukas taulukko Taulukon otsikko tulee kirjoittaa taulukon yläpuolelle. Näin lukija ymmärtää heti, mitä taulukko sisältää, ja mistä se kertoo. Taulukossa esitettävät tiedot tulisi miettiä mahdollisimman tarkasti ja tehdä taulukosta mahdollisimman informatiivinen. Sanat tulee kirjoittaa kokonaan ja käyttää vain vakiintuneita lyhenteitä. Taulukosta tulee tehdä sellainen, että lukijan on helppo sekä ymmärtää että lukea sitä. Mitä informatiivisempi otsikko on, sitä paremmin lukija hahmottaa taulukon sisältöä. Taulukon otsikko kirjoitetaan isoimmilla kirjaimilla. Ennen taulukkoa ja taulukon jälkeen jätetään kaksi riviväliä. Taulukossa tulee näkyä myös lähde. On muistettava, että tekstissä tulee viitata taulukkoon. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015, ) Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja Borgin (2012) mukaan taulukon tulee selittää itseään mahdollisimman paljon ja taulukon sisältöä tulee kuvata mahdollisimman selkeästi. Kirjallinen ohje toimii hyvänä tiedon lähteenä. Ohjeen tulee pohjautua ajantasaiseen tietoon ja olla ilman virheitä. Ohjeessa tulee kiinnittää huomiota esitystapaan ja selkeyteen. Ohjeessa olevilla esitetyillä asioilla pitää olla looginen järjestys, ja asioiden tulee liittyä toisiinsa. Ohjeen tulee olla helppolukuinen. Tärkeiden ja keskeisimpien asioiden pitäisi erottua muusta tekstistä, ne voi esimerkiksi kirjoittaa isoin kirjaimin ja lihavoida. Alleviivauksia tulisi välttää, sillä ne hankaloittavat lukemista. Sen sijaan esimerkiksi kuvia kannattaa käyttää, jos ne tukevat tekstiä ja ohjeessa esitettyjä asioita. Värillisellä ohjeella on korkeampi huomioarvo kuin mustavalkoisella. Ohjeen pituutta kannattaa miettiä tarkasti, sillä se ei saa olla liian pitkä. (Eloranta & Virkki 2011, ) Rouvinen-Wileniuksen (2007, 9 10) mukaan terveysaineistoa tehtäessä on tärkeää muistaa terveyden edistämisen näkökulma. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotoksella on selkeä tavoite myös terveyden edistämisen kannalta ja että se motivoi tekemään myönteisiä päätöksiä. Terveyttä tukevien voimavarojen vahvistaminen on yksi hyvän aineiston kriteereistä, sen tulee myös johtaa terveyden kannalta hyödyllisiin tuloksiin. On myös tärkeää miettiä tuotosta kohderyhmän kannalta. Kohderyhmälle sopivuutta tukee havainnollinen

26 26 tuotos, konkreettiset esimerkit ja kohderyhmän huomioiminen jo suunnitteluvaiheessa. Tuotoksen on palveltava käyttäjiensä tarpeita sekä herätettävä mielenkiinto ja luottamus. (Rouvinen-Wilenius 2007, 9 10.)

27 27 4 MENETELMÄLLISET LÄHTÖKOHDAT 4.1 Toiminnallinen opinnäytetyö Toiminnallinen opinnäytetyö on yksi opinnäytetyön menetelmistä ja toteuttamistavoista, joka toimii vaihtoehtona ammattikorkeakoulun tutkimukselliselle opinnäytetyölle. Toiminnallinen opinnäytetyö sisältää tietoperustan, menetelmän, aineiston ja lopputuloksena tuotoksen. Toiminnallisen opinnäytetyön kirjoittaminen etenee loogisesti ja pitää sisällään seuraavia elementtejä: aihevalinnan, rajaukset, työskentelyvaiheen, suunnittelun ja tuotoksen. Tuotoksen avulla toiminnallisen opinnäytetyön tekijät pääsevät arviointivaiheeseen. (Salonen 2013, 5.) Opinnäytetyön tuotoksena voidaan pitää esimerkiksi perehdyttämisopasta, ohjeistusta, tapahtumaa tai näyttelyä, jotka palvelevat käytännön työtä (Vilkka & Airaksinen 2003, 9). Toiminnallisessa opinnäytetyössä pitää näkyä tutkimuksellinen perusta ja alan teoriataitojen hallinta. Tämän tyyppisessä opinnäytetyössä yhdistetään toiminnallisuutta, teoreettisuutta, tutkimuksellisuutta ja raportointia. On erittäin tärkeää, että opinnäytetyö on työelämälähtöinen ja käytännönläheinen. (Vilkka & Airaksinen 2003, 10.) Työelämäyhteys onkin yksi toiminnallisen opinnäytetyön piirre (Vilkka & Airaksinen 2003, 16 17). Työelämätahon kanssa edetään yhdessä erilaisissa vaiheissa kohti tuotosta. Tämä vaatii yhteistyötä sekä opinnäytetyön tekijöiltä että työelämätaholta. Opinnäytetyön prosessin aikana työelämätahon kanssa käydään keskusteluita, arviointia ja hyödynnetään molemmin puolin annettua palautetta. (Salonen 2013, 6.) Tämän lisäksi suhde työelämätahon ja opiskelijan välissä valmistaa opiskelijaa ottamaan vastuuta ja auttaa häntä ammatillisessa kasvussaan (Vilkka & Airaksinen 2003, 16). Toiminnallinen opinnäytetyö sisältää viisi vaihetta: ideataso, sitoutuminen, toteuttaminen, kirjoittaminen ja tiedottaminen. Tärkeimmät päätökset toiminnallisen opinnäytetyön kannalta tehdään ideatasolla ja sitoutumisessa. (Vilkka 2015, 56.) Ideataso eli aloitusvaihe alkaa pohtimalla, mitkä ovat opinnäytetyön tarkoitus ja tehtävät. Tässä vaiheessa selvitetään työelämätahon osuus opinnäytetyössä. Aihetta rajataan ja keskustellaan yhdessä, mitkä asiat ovat olennaisia työskentelyn onnistumisessa. (Salonen 2013, 17.) Si-

28 28 toutumisvaiheessa työstetään tutkimussuunnitelma, joka toimii lupahakemuksen liitteenä. Toteuttamisvaiheen ominaispiirteitä ovat aiheen täsmentäminen tai alun perin tehtyjen ratkaisujen muutokset. (Vilkka 2015, 56, 75.) Kirjoittaminen on vaihe, joka tapahtuu jatkuvasti koko opinnäytetyön prosessin aikana. (Vilkka 2015, 56). Kirjoittaminen on osa työstövaihetta. Tämä vaihe on pisin ja vaativin, mutta oppimisen kannalta tärkein (Salonen 2013, 18). Tiedottamisen vaihetta voidaan toteuttaa esimerkiksi järjestämällä tiedotustilaisuus (Vilkka 2015, 56). 4.2 Opinnäytetyöprosessi Opinnäytetyöprosessi alkoi elokuussa 2016 aihevalintaseminaarilla. Idea opinnäytetyön aiheesta lähti harjoittelu- ja työkokemuksien kautta. Aiheen valinnan ja hyväksymisen jälkeen lähdimme pohtimaan, mitkä ovat opinnäytetyömme keskeiset teoreettiset lähtökohdat ja miten rajaamme aiheemme. Tämän lisäksi pohdimme, millainen lääketaulukko palvelisi mahdollisimman hyvin Kuuselakeskuksen hoitajia ja olisi ajankohtainen. Toisella opinnäytetyön tekijöistä oli työkokemuksen kautta kontakteja Kuuselakeskukseen, joka lähti mielellään työelämätahoksi opinnäytetyöhön. Olimme koko opinnäytetyöprosessin ajan säännöllisesti yhteydessä Kuuselakeskuksen esimieheen, joka toimi työelämäyhteyshenkilönämme. Aiheemme tarkentui työelämäpalaverissa, jonka jälkeen aloimme työstää opinnäytetyön suunnitelmaa. Opinnäytetyön suunnitelma hyväksyttiin helmikuussa 2017, ja opinnäytetyön tutkimuslupa saatiin maaliskuussa. Aloimme kirjoittaa opinnäytetyön teoriaosuutta kevään aikana. Keväällä saimme myös opinnäytetyömme kannalta oleelliset materiaalit eli kahden ryhmäkodin lääkekortit tulostettuna ilman asukkaiden henkilötietoja. Lääkekortteja oli yhteensä 30 kappaletta. Kävimme lääkekortit läpi ja kirjoitimme kaikki lääkekorttien lääkkeet aakkosjärjestyksessä puhtaaksi. Sen jälkeen laskimme, kuinka monella asukkaalla kukin lääke on käytössä. Otimme taulukkoomme vain sellaiset lääkkeet, jotka olivat vähintään viidellä asukkaalla käytössä. Yhteensä kahdessa ryhmäkodissa oli lääkkeitä kauppanimen mukaan 150 kappaletta, sisältäen esimerkiksi voiteet, silmätipat, laastarit ja injektiot. Taulukkoon otimme kuitenkin vain suun kautta otettavia lääkkeitä.

29 29 Yhdistimme rinnakkaisvalmisteita keskenään, mikäli lääkkeiden vaikuttava aine ja vahvuus olivat samat. Lääketaulukkoon tuli 27 eri kauppanimeä, joista suurin osa oli lääkevalmisteita, mutta mukana oli myös lääkeaineeksi luokittelemattomia valmisteita, esimerkiksi vitamiinit. Vaikka vitamiineja ei luokitella lääkkeiksi, otimme ne mukaan taulukkoon, koska vitamiineja käytti merkittävä osa asukkaista. Kesän 2017 loppuun mennessä olimme kirjoittaneet teoriaosuuden lähes valmiiksi ja olimme myös alkaneet suunnitella tuotosta. Elokuun 2017 aikana saimme valmiiksi opinnäytetyön tuotoksen ensimmäisen version, joka annettiin Kuuselakeskuksen sairaanhoitajille, hoitotyön esimiehelle ja talon johtajalle. Tuotosta oli käyty läpi kahdessa sairaanhoitajien palaverissa ja palautteesta oli tehty yhteenveto, jonka saimme itsellemme sairaanhoitajan tapaamisen yhteydessä. Toteutimme lääketaulukon Kuuselakeskuksen ehdottamien kriteereiden mukaisesti, ja lääketaulukko tulee palvelemaan ryhmäkotien hoitajia. Teimme opinnäytetyön tuotokseen pieniä muutoksia ottaen huomioon työelämätaholta saatua palautetta. Lopullisen opinnäytetyön tuotoksen oltua valmis menemme kertomaan valmiista työstämme ja tuotoksesta sairaanhoitajien palaveriin. Tuotos tullaan tallentamaan Kuuselakeskuksen tietokoneen T-asemalle, josta työntekijät voivat tarpeen mukaan muokata ja päivittää sitä. Lääketaulukkomme tullaan liittämään Kuuselan lääkehoitosuunnitelmaan. Kuuselakeskuksen johtaja uskoi lääketaulukkomme palvelevan myös muita Kuuselakeskuksen ryhmäkoteja, joten hän pyysi meitä tekemään lääketaulukoita useampia kappaleita. TAULUKKO 4. Opinnäytetyön aikataulu Elokuu 2016 Syyskuu 2016 Lokakuu 2016 Joulukuu 2016 Helmikuu 2017 Maaliskuu 2017 Kevät 2017 Toukokuu 2017 Kesä 2017 Syyskuu 2017 Lokakuu 2017 Marraskuu 2017 Aihevalintaseminaari Ideaseminaari Työelämäpalaveri Suunnitelmaseminaari Metodiopinnot Tutkimusluvan saaminen Teorian kirjoittaminen Käsikirjoitusseminaari Teorian kirjoittaminen loppuun ja tuotoksen suunnittelemisen aloittaminen Tuotoksen ensimmäinen versio valmis Opinnäytetyö valmis Infotilaisuuden pitäminen Kuuselakeskuksessa

30 30 5 TOTEUTUS 5.1 Kuuselakeskus Pirkanmaan Senioripalvelut Oy on monialaisia ikäihmisten palveluja tuottava tamperelainen toimija. Yritys tarjoaa ikäihmisten asumispalveluja, päivä- ja palvelukeskustoimintaa, kotihoitoa ja ravintolapalveluja kolmessa palvelukeskuksessa: Kuuselakeskuksessa Härmälässä, Kaukaharjukeskuksessa Kaukajärvellä ja Keinupuistokeskuksessa Hervannassa. Yritys työllistää noin 145 alan ammattilaista. Pirkanmaan Senioripalvelujen toimintaa ohjaavien arvojen mukaan ihminen on ikääntyneenäkin omien voimavarojensa mukaisesti aktiivinen toimija. Palvelut toteutetaan asiakkaan toimintakykyä ja kuntoutumista tukevalla tavalla. Asiakkaan, hänen läheistensä ja henkilökunnan osallisuus kaikessa tekemisessä tukee yhteisöllistä toimintakulttuuria. (Viestintästrategia , Pirkanmaan Senioripalvelut Oy.) Kuuselakeskus tarjoaa kodin noin 160 asukkaalle. Heistä 72 asukasta asuu ympärivuorokautisessa palveluasumisessa viidessä ryhmäkodissa. Muut asukkaat ovat palveluasumisen, tehostetun palveluasumisen ja kotihoidon piirissä kerrosasumisen puolella. Yksityisasiakkaita on noin 20 asukasta. Henkilökuntaa on noin 80 työntekijää. Kuuselakeskuksen lähitori tarjoaa talon ja alueen ikäihmisille monipuolista ohjausta, neuvontaa, ryhmätoimintaa, seniorineuvolan palveluja, kulttuuritoimintaa, vapaaehtoistoimintaa sekä tapahtumia ja tilaisuuksia. Kuuselakeskuksessa on oma ravintola, joka tarjoaa ravintolapalvelua niin talon asukkaille kuin ulkopuolisille asiakkaille. Kuuselakeskuksessa toimii myös päiväkeskus, johon asiakkaat tulevat ryhmätoimintaan talon ulkopuolelta. (Hietanen 2017.) 5.2 Lääkehoidon toteuttaminen Kuuselakeskuksessa Kuuselakeskuksen johto vastaa koulutuksien järjestämisestä, lääkehoitosuunnitelman ajantasaisuudesta sekä suunnitelman mukaan lääkehoidon toteuttamisesta. Lisäksi johtotehtäviin kuuluu seurata poikkeamia ja tehdä mahdollisia korjaavia toimenpiteitä. Lääk-

31 31 keen määräämisestä, lääkehoidon kokonaisarvioinnista, lääkemuutoksista, lääkeinformaation antamisesta, tietojen kirjaamisesta ja vaikuttavuuden seurannasta vastaa lääkäri. Sairaanhoitaja vastaa seuraavista osa-alueista lääkehoidon toteuttamisessa: reseptien hallinta, lääkkeiden tilaaminen ja vastaanottaminen, lääkitystietojen ylläpitäminen ja lääkekorttien ajan tasalla pitäminen. Lisäksi sairaanhoitaja jakaa lääkkeitä dosetteihin, antaa sekä suun kautta menevät lääkkeet että injektiot sekä seuraa ja kirjaa lääkkeen vaikutusta. Lähihoitajat toteuttavat lääkehoitoa muutoin vastaavasti kuin sairaanhoitajat, mutta he eivät anna lihaksensisäisiä injektioita eivätkä rokotuksia. Apteekki vastaa Kuuselakeskuksen lääkkeiden annosjakelusta. (Kuuselakeskuksen lääkehoitosuunnitelma 2016.) Kuuselakeskuksessa työskentelevät myös sijaiset, työsuhteessa olevat opiskelijat ja harjoittelussa olevat opiskelijat. Lääkehoitosuunnitelmassa (2016) mainitaan, että sijaiset voivat toteuttaa lääkehoitoa saatuaan asianmukaisen perehdytyksen. Ohjaajat valvovat harjoittelussa olevien opiskelijoiden toimintaa. Tällöin opiskelijoilla tulee olla suoritettuna lääkehoidon opinnot. (Kuuselakeskuksen lääkehoitosuunnitelma 2016.) Uusi työntekijä näyttää lääkehoidon osaamisensa ja valmiutensa toteuttaa lääkehoitoa perehdytyksen aikana. Kuuselakeskuksessa on käytössä oma lääkehoidon perehdytyskaavake ja lääkehoitosuunnitelma käydään läpi perehdytyksen yhteydessä. Perehdytyksen toteutus on esimiehen vastuulla. Lääkehoidon perehdytyksestä ja osaamisesta vastaa sairaanhoitaja, ja hän vastaanottaa myös lääkehoidon osaamisen näytöt. Kun sairaanhoitaja on vastaanottanut näytön hyväksytysti, lääkäri allekirjoittaa luvan toteuttaa lääkehoitoa. (Kuuselakeskuksen lääkehoitosuunnitelma 2016.) 5.3 Lääketaulukko tuotoksena Teimme kahden ryhmäkodin lääkekorteista yhteisen lääketaulukon (Liite 1). Kirjoitimme lääketaulukon otsikon lääketaulukon yläpuolelle. Lääketaulukon yläotsikoksi tuli LÄÄ- KETAULUKKO ja alaotsikoksi Ryhmäkotien 1 ja 2 yleisimmät lääkkeet. Mielestämme tämän otsikon nimi kertoo heti, mistä kyseinen taulukko koostuu. Laadimme sarakkeet tärkeysjärjestykseen muistaen lääketaulukon tiedon loogisesta etenemisestä. Jotta lääketaulukko mahtuisi A3-paperille, jouduimme tiivistämään ja lyhentämään tekstiä. Täten emme täysin voineet noudattaa laadukkaan taulukon kriteereitä, esimerkiksi rivivälien

32 32 suhteen. Tiivistäessä käytimme vain vakiintuneita lyhenteitä. Merkitsimme lääketaulukon loppuun lähteen, josta tarkastimme teoriaa kyseistä lääketaulukkoa laatiessamme. Viittasimme tekstissä lääketaulukkoon liitteeseen. Tarkistimme mahdolliset kirjoitusvirheet ja lääketaulukon teorian ajantasaisuuden. Lääketaulukkoa laatiessa käytimme Terveysporttia, joka on luotettava ja ajantasainen lähde. Pyrimme lääketaulukon selkeyteen selittämällä lääketaulukon alapuolella tähdillä merkityt lyhenteet ja termit. Pyrimme tekemään lääketaulukosta mahdollisimman helppolukuisen ja välttämään ammattikieltä, koska lääketaulukko on suunnattu myös lähihoitajien ja kotiavustajien käyttöön. Käytimme apuna graafikkoa, joka teki lääketaulukosta värillisen version. Pyysimme häntä käyttämään lääketaulukossa vihreää ja valkoista väriä, koska Pirkanmaan senioripalveluiden logossa käytetään samoja värejä. Tuotoksesta tuli värillinen A3-kokoinen ja laminoitu lääketaulukko. Lääketaulukko on aakkosjärjestyksessä lääkkeen kauppanimen mukaan. Lääketaulukossa on kuusi saraketta ja 16 lääkevalmistetta. Ensimmäisessä sarakkeessa on kauppanimien lisäksi lääkkeen vaikuttava aine. Olemme laittaneet mahdolliset rinnakkaisvalmisteet samaan ruutuun keskenään, mikäli vaikuttava aine ja lääkkeen vahvuus ovat samat. Toisessa sarakkeessa on lääkkeen käyttöaiheet. Kolmannessa sarakkeessa on suositeltu lääkkeenottoaika, esimerkiksi otetaanko lääke ruokailun yhteydessä vai tyhjään mahaan. Neljännessä sarakkeessa on mahdolliset huomautukset lääkkeen käyttöön liittyen, esimerkiksi saako lääkkeen murskata, vai tuleeko se niellä kokonaisena. Viidennessä ja kuudennessa sarakkeessa on esitelty mahdolliset haitta- ja yhteisvaikutukset. Haittavaikutuksista on huomioitu ainoastaan hyvin yleiset ( 1/10) ja yleiset ( 1/100, >1/10). Tähdellä merkittyjen termien selitykset löytyvät lääketaulukon alapuolelta. Tekijöiden nimet, vuosiluku ja lähteet löytyvät myös lääketaulukon alapuolelta. Lääketaulukon ensimmäinen lääke on Bisoprolol (2,5 mg). Ryhmäkotien 1 ja 2 lääkekorteista löytyi myös käytössä rinnakkaisvalmisteet Bisoproact (2,5 mg) ja Emconcor (2,5 mg). Näiden lääkkeiden vaikuttava aine on bisoprololi. Bisoprololi kuuluu sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeiden pääryhmään, sitä käytetään rytmihäiriölääkkeenä, koska se on selektiivinen beetasalpaaja. (Terveysportti 2017a.) Ikääntyneillä bisoprololia käytetään esimerkiksi kohonneen verenpaineen hoitoon, koska ikääntyessä usein verenpaineen yläpaine kohoaa. (Tilvis 2016.)

33 33 Olemme yhdistäneet kalsiumin yhdistelmävalmisteet, koska niillä on sama vaikuttava aine ja vahvuus. Lääketaulukossamme on seuraavat kalsiumyhdisteet: Calcichew D3 (500 mg/10 mikrog), Calcichew D3 (500 mg/20 mikrog), Kalcipos-D (500 mg/10 mikrog) ja Kalcipos-D (500 mg/20 mikrog), ja ne sisältävät vaikuttavina aineina kalsiumkarbonaattia eli kalsiumia ja kolekalsiferolia eli D3-vitamiinia. Näitä kalsiumin yhdistelmävalmisteita käytetään D-vitamiin ja kalsiumin puutteen ehkäisyssä ja hoidossa sekä ikääntyneiden osteoporoosin hoidon tukemisessa. (Terveysportti 2017a.) Lääkekorteista kävi ilmi, että ryhmäkoti yhdessä ja kahdessa on käytössä sekä Devisol D3 (20 µg ja 50 µg) että Minisun (20 µg ja 50 µg). Molempien valmisteiden vaikuttavana aineena on D-vitamiini. Niitä käytetään ikääntyneillä D-vitamiinin lisänä turvatakseen kalsiumin imeytymistä, koska tämän vitamiinin imeytyminen heikkenee iän myötä. Ikääntyneillä D-vitamiinin tarve on suurempi kuin aikuisilla. (Kelo ym. 2015, 36.) Ebixa (10 mg ja 20 mg) ja Memantin (10 mg ja 20 mg) ovat hermostoon vaikuttavia dementialääkkeitä ja niiden vaikuttava aine on memantiinihydrokloridi. Näitä lääkkeitä käytetään kognitiivisen suorituskyvyn, yleisvoinnin ja toimintakyvyn parantamiseen. (Terveysportti 2017a.) Muistin heikkeneminen liittyy normaaliin vanhenemismuutokseen (Suutama 2013, 217). Furesis (20 mg ja 40 mg) kuuluu sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeiden pääryhmään. Furesis on nesteenpoistolääke, ja sen vaikuttava aine on furosemidi. Tätä lääkettä käytetään ainakin sydän-, maksa- ja munuaisperäisten turvotusten hoidossa. (Terveysportti 2017a.) Sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä käytetäänkin ikääntyneillä Kivelän (2013a, 340) mukaan erittäin paljon. Ismox (10 mg) ja Ormox (10 mg) kuuluvat sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeiden pääryhmään. Näiden lääkkeiden vaikuttava aine isosorbidi-5-mononitraatti. Ismox ja Ormox ovat orgaanisia nitraatteja, ja niiden käyttö perustuu sepelvaltimotaudin rintakipukohtausten ehkäisyyn ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon. (Terveysportti 2017a.) Nämä lääkkeet laajentavat verisuonia, jolloin veri ei palaudu sydämeen suurissa määrin, mikä taas laskee sydämen hapetustarvetta ja kuormitusta (Nurminen 2011, 211).

34 34 Marevan (3 mg ja 5 mg) kuuluu veren hyytymiseen vaikuttavien lääkkeiden pääryhmään, antikoagulanttien alaryhmään. Marevanin vaikuttava aine varfariini ja sitä käytetään veritulppien hoidossa ja niiden estämisessä. Marevan vaatii INR-arvon seurannan ja muodostaa yhteisvaikutuksen yli 100 lääkevalmisteen kanssa. (Terveysportti 2017a.) Melatonin (3 mg) kuuluu keskushermoston lääkkeiden pääryhmään ja unilääkkeiden alaryhmään (Terveysportti 2017a). Melatoniini on hormoni, jolla on tärkeä rooli unen synnyssä, sillä se säätelee ihmisen vuorokausirytmiä. Unettomuus voi esiintyä iän myötä elimistön oman melatoniin tuotannon vähenemisen myötä. (Nurminen, 2011, ) Tämän lisäksi ikääntyneiden uni ei välttämättä ole yhtäjaksoista ja syvää, vaan yön aikana esiintyy heräämisiä (Kivelä 2013b, 367). Mirtazapin (15 mg) kuuluu keskushermoston lääkkeiden pääryhmään ja masennuslääkkeiden alaryhmään. Tämän lääkkeen käyttöaiheena on erilaisten masennustilojen hoito, ja vaikuttava aine on mirtatsapiini. (Terveysportti 2017a.) Iän myötä keskushermostossa tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa masennuksen syntyyn (Kelo ym. 2015, 124). Opamox (15 mg) kuuluu myös keskushermoston lääkkeisiin ja rauhoittavien lääkkeiden alaryhmään (Terveysportti 2017a). Opamoxin vaikuttava aine on oksatsepaami, ja sitä käytetään ikääntyneillä esimerkiksi ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoitoon. Ikääntyneillä on tärkeää seurata lääkkeen sedatiivista vaikutusta, koska liiallinen sedatoivien lääkkeiden käyttäminen voi johtaa esimerkiksi turhiin kaatumisiin. (Koskinen 2012b, ) Lääkekorteissa oli useita eri parasetamolivalmisteita: Para-Tabs (500 mg), Pamol (500 mg), Panadol forte (1 g) ja Panadol extend (665 mg). Parasetamoli kuuluu kipulääkkeiden pääryhmään (Terveysportti 2017a). Parasetamoli on yli 75-vuotiaiden eniten käyttämä reseptilääke. Parasetamolin maksimivuorokausiannos on yleensä 3 g, mutta ikääntyneillä määrä tulisi pitää pienempänä, koska pitkäaikaisessa käytössä lääkkeen teho ei lisäänny enää oleellisesti. (Niskanen 2013.) Pegorion (12 g) on ummetuksen hoitoon käytettävä lääke ja sen vaikuttava aine on makrogoli Pegorion kuuluu ruuansulatuskanavan lääkkeisiin ja tarkemmin ulostuslääkkeisiin. Pegorion vaikuttaa lisäämällä suolen sisällön nestepitoisuutta. (Terveysportti 2017a.) Iäkkäillä ummetusvaivaa ilmenee ruoansulatuskanavan muutosten takia, koska

35 35 esimerkiksi paksusuolen toiminta heikkenee (Tilvis 2016). Ummetus on myös yleinen lääkkeistä johtuva haittavaikutus, jota esiintyy ikääntyneillä (Kivelä 2013a, 346). Primaspan (50 mg ja 100 mg) kuuluu veren hyytymiseen vaikuttaviin lääkkeisiin ja verihiutaleiden estäjät -alaryhmään. Primaspanin vaikuttava aine on asetyylisalisyylihappo. (Terveysportti 2017a.) Risperidon (0,25 mg ja 0,5 mg) kuuluu keskushermoston lääkkeisiin ja uudempiin psykoosilääkkeisiin (Terveysportti 2017a). Sen vaikuttava aine on risperidoni, ja sitä käytetään ikääntyneillä usein dementiaan liittyvien käytöshäiriöiden ja psykoottisten häiriöiden hoitoon. Ikääntyneillä riittää usein tavallista pienemmät annokset risperidonia, ja ohjeena onkin aloittaa psyykenlääkkeet pienellä aloitusannoksella ja suurentaa annosta asteittain. (Huttunen 2015.) Thyroxinin (25 µg ja 100 µg) vaikuttava aine on levotyroksiini. Se kuuluu hormoneiden pääryhmään ja tarkemmin kilpirauhasen toiminnan häiriöiden hoitoon. (Terveysportti 2017a.) Thyroxinia käytetään kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon (joskus sitä käytetään myös yhdistettynä kilpirauhasen liikatoiminnan lääkehoitoon), ja annostusta säädetään TSH-arvon mukaan. Ikääntyneillä on tärkeää aloittaa hoito pienellä annoksella, koska liian suuri annos liian nopealla aikataululla voi ikääntyneillä aiheuttaa rintakipuoireita. (Koskinen 2012a, ) Triobe kuuluu vitamiinien ja kivennäisaineiden pääryhmään. Yksi Triobe-tabletti sisältää 0,8 mg foolihappoa, 0,5 mg syanokobalamiinia ja 3,0 mg pyridoksiinihydrokloridia. Ikääntyneillä sitä käytetään foolihapon sekä B6- ja B12-vitamiinien puutoksen ehkäisemiseen. (Terveysportti 2017a.)

36 36 6 POHDINTA 6.1 Eettisyys ja luotettavuus Opinnäytetyön kaltaista tutkimusta tehtäessä on hyvä pitää mielessä erilaiset tutkimusetiikkaan kuuluvat hyvät tieteelliset käytännöt koko opinnäytetyöprosessin ajan. Yksi niistä käsittelee tiedon hankkimiseen liittyviä asioita. Tieteellisten käytäntöjen tunteminen ja niiden mukaan toimiminen on aina tutkijan vastuulla. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015, 23.) Valittaessa lähdeainestoa tulee olla kriittinen ja arvioida kirjoittajan arvoa tiedeyhteisössä, lähteen ikää, luotettavuutta ja uskottavuuden tasoa. Mitä tunnetumpi asiantuntija on, ja mitä tuoreempi ja ajantasaisempi lähde on, sitä luottavaisemmin siihen voi suhtautua. (Vilkka & Airaksinen 2003, 72.) Lähteiden etsimiseen on käytetty runsaasti aikaa ja niihin on tutustuttu huolellisesti ennen tiedon lainaamista. Etsimme teoriatietoa kirjallisuudesta sekä seuraavista tietokannoista: Aleksi, ARTO, CINAHL, Duodecim, Fimea, Julkari, Medic, Oppiportti, Terminologian tietokanta ja Terveysportti. Näiden lisäksi olemme hyödyntäneet Tampereen ammattikorkeakoulun kirjaston informaatikon apua lähteiden etsimisessä. Olemme pyrkineet ottamaan opinnäytetyöhömme mahdollisimman tuoreita ja luotettavia lähteitä. Suosimme kotimaisia lähteitä niiden runsaan saatavuuden sekä luotettavuuden vuoksi. Koemme, että mahdollisimman tuoreiden lähteiden käyttö ja lähteiden huolellinen valitseminen on lisännyt opinnäytetyömme luotettavuutta. Tuomen (2008, 143) mukaan tutkimuksen uskottavuus pohjautuu myös hyvään tieteelliseen käytäntöön. Tämä käsite tarkoittaa käytännössä huolellisuuden ja tarkkavaisuuden kulkua käsi kädessä koko tutkimusprosessin ajan tulosten julkaisemiseen saakka. (Tuomi 2008, 143.) Käytimme paljon aikaa lääkekorttien tutkimiseen ja läpikäymiseen varmistuaksemme lääketaulukon luotettavuudesta. Opinnäytetyötä tehdessämme kiinnitimme huomiota kieliasuun ja asioiden selkeään ilmaisemiseen. Tässä apuna on ollut Tampereen ammattikorkeakoulun kirjallisen raportoinnin ohje. Plagioinnilla tarkoitetaan tilannetta, kun toisen tutkijan ajatuksia, ilmaisuja tai tuloksia esitetään ikään kuin omina ideoina. Plagiointia on myös tekstiviitteiden puuttuminen tai

37 37 jos tekstiviitteitä ei ole merkitty lähdeluetteloon. Tästä syystä sekä tekstiviitteet että lähdemerkinnät pitää osata merkitä oikein eli pitää hallita niiden oikea esittämistapa. (Vilkka & Airaksinen 2003, 78.) Tekstiviitteet ja lähdeluettelo on tehty ja tarkistettu kirjallisesta raportointiohjeesta. Tekijänoikeus on aina opinnäytetyön kirjoittaneilla opiskelijoilla. Opinnäytetyöstä tulee julkinen, kun se jätetään arvioitavaksi. (Vilkka & Airaksinen 2003, 162.) Opinnäytetyö julkaistaan Theseuksessa, jossa se on kaikkien luettavissa. Opinnäytetyön liitteenä julkaistaan myös tuotoksemme lääketaulukko ryhmäkotien 1 ja 2 yleisimmistä lääkkeistä. Lupa tuotoksen julkaisemiseksi on saatu Kuuselakeskuksen johtajalta. Tekijänoikeudet pysyvät opinnäytetyön tekijöillä, mutta työelämätaholla on oikeus muokata tuotosta tarpeen mukaan. Tutkimusetiikkaan kuuluvat hyvät tieteelliset kriteerit ovat myös tutkimusluvan hakeminen ja sopiminen tutkimustyöstä aiheutuvista kustannuksista (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2013, 6). Opinnäytetyöhön tarvittava tutkimuslupa saatiin Kuuselakeskuksen johtajalta. Olemme jakaneet opinnäytetyöstä aiheutuvia kustannuksia puoliksi. Opinnäytetyöprosessissa jo aiheen valitseminen on eettinen valinta, ja opiskelijoiden tulisikin pohtia eettisiä näkökulmia jo työn alkuvaiheesta lähtien (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015, 24, 27). Sairaanhoitajien eettisissä periaatteissa sanotaan, että hänen tulee suojella ihmiselämää ja edistää potilaan hyvää oloa yksilöllisesti (Sairaanhoitajaliitto 2014). Gerontologisessa hoitotyössä eettisenä lähtökohtana pidetään ikääntyneen ihmisen kunnioittamista ja turvallisuutta (Tiikkainen & Heikkinen 2013, 455). Tämän lisäksi huolenpito ikääntyneestä ihmisestä on gerontologian eettisten periaatteiden ydin, jossa ihmisarvo ja oikeus viettää laadukasta elämää loppuun asti yhdistyvät kokonaisuudeksi. Käytännössä sillä tarkoitetaan ikääntyneen ihmisen tukemista, hänen hyvän edistämistä ja hänelle aiheutuvan kärsimyksen minimoimista. (Sarvimäki 2010, 39.) Nämä periaatteet ohjasivat meitä läpi työn ja olivat keskeisessä asemassa aiheen valinnassa. Aito ikääntyneiden ihmisten kunnioittaminen ja kiinnostus siitä, miten lääkehoitoa voidaan toteuttaa turvallisesti, ovat upottaneet meidät gerontologisen hoitotyön maailmaan. Tuomi (2008, 143) väittää tutkimustulosten vaikuttavan eettisiin päätöksiin, mutta myös eettiset periaatteet vaikuttavat tutkimuksessa tehtyihin ratkaisuihin. Alun perin meillä oli

38 38 tarkoituksena lisätä lääkevalmisteiden valokuvat lääketaulukkoomme. Lääkekorttien tarkastelun aikana huomasimme, että sama lääke vahvuudeltaan, muodoltaan ja vaikuttavalta aineeltaan saattaa olla ulkonäöltään erilainen eri lääkefirmoilla. Jos olisimme lisänneet kaikkien lääkkeiden kuvat lääketaulukkoon, siitä olisi tullut epäselvä. Vaihtoehtoa valokuvata itse lääkevalmisteita pidimme eettisesti vääränä, koska asukkaat maksavat jokaisesta lääkkeestä. Tällä tavalla eettinen näkökulma on vaikuttanut päätökseemme luopua valokuvista kokonaan. Mielestämme aiheemme on ajankohtainen ja tärkeä. Meille harjoittelut ja työkokemus ovat osoittaneet, että aina lääkehoito ei toteudu eettisesti oikein. Koemme, että aiheemme voi auttaa tunnistamaan lääkehoidon virhekohdat ja toimimaan asukkaiden kannalta eettisesti. Olemme aina työn ideoinnista lähtien pyrkineet ajattelemaan asioita etiikan näkökulmasta ja pitäneet sen mielessä jokaisessa työn vaiheessa. Hyvän aiheen kriteereihin kuuluvat seuraavat asiat: aito kiinnostus aiheeseen, aiheen sopivuus tieteenalaksi, onko aiheella yhteiskunnallisesti merkitystä, opitaanko aiheen tutkimisella ja löytyykö työelämätaholta ohjaaja työlle. Näiden asioiden lisäksi hyvä aihe on sellainen, että sen pystyy tekemään kohtuullisessa ajassa, siitä löytyy riittävästi lähteitä, opiskelija pystyy ylipäätään tutkimaan aihetta ja viemään sen loppuun asti nojautumalla omiin teoriataitoihin. Tärkeää on myös, että tutkimuksen toteuttaminen on taloudellisesti kestävää. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015, 77.) Opinnäytetyömme aihe täyttää kaikki yllä mainitut kriteerit. Laitoshoitopaikkojen supistuksen takia ikääntyneet ihmiset, jotka tarvitsevat hoitoa ympärivuorokautisesti ja ovat monisairaita, tulevat asumaan yksityisissä tai kunnallisissa palvelutaloissa. Useista sairauksista johtuen he käyttävät paljon lääkkeitä. Palvelutalojen hoitajien riittämätön lääkekoulutus hankaloittaa lääkkeistä aiheutuvien haittavaikutusten tunnistamista. Tästä syystä henkilökunnan täydennyskoulutus on erittäin tärkeää. (Ahonen ym. 2013, 167.) Hoitajien lääkehoidon osaaminen täydentyy lääketaulukkomme avulla. Tuotoksemme toimii apuvälineenä turvallisen lääkehoidon toteuttamisessa.

39 Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset Listasimme seuraavaan taulukkoon lääkekorteista esiin nousseet yli viiden käyttäjän lääkkeet. Lääkkeet on esitetty taulukossa käyttäjämäärän ja vaikuttavan aineen mukaan yleisimmästä alkaen. Taulukosta ensimmäiset kuusi lääkettä ovat yli kymmenellä asukkaalla käytössä. Kahden ryhmäkodin yleisimmin käytetty oli D-vitamiini. Sitä käytti 19 asukasta 30:stä. Toiseksi yleisin oli kipulääke parasetamoli, jota käytti 18 asukasta. Tähän lukuun on laskettu kaikki kahden ryhmäkodin parasetamolivalmisteet. Kolmanneksi yleisin oli dementialääke memantiini, jota käytti 14 asukasta. Myös memantiinista oli kahta eri kauppanimeä ja kahta eri vahvuutta. Neljänneksi yleisin oli ummetuksen hoitoon käytetty makrogoli. Viidenneksi yleisin oli kalsiumyhdistelmävalmiste kalsiumkarbonaatti/kolekalsiferoli ja kuudenneksi yleisin masennuslääke mirtatsapiini. Näillä valmisteilla oli molemmilla 11 käyttäjää. TAULUKKO 5. Lääketaulukon (Liite 1) lääkkeet käyttäjämäärän mukaan. Lääkkeen vaikuttava aine Kuinka monella asukkaalla käytössä D-vitamiini 19 parasetamoli 18 memantiini 14 makrogoli 12 kalsiumkarbonaatti/kolekalsiferoli 11 mirtatsapiini 11 furosemidi 9 bisoprololi 8 varfariini 8 levotyroksiininatrium 8 foolihappo, syanokobalamiini, pyridoksiinihydrokloridi 8 melatoniini 7 oksatsepaami 6 asetyylisalisyylihappo 6 risperidoni 6 isosorbidi-5-mononitraatti 5 Osa yleisimmistä lääkkeistä oli sellaisia, joiden yleisyydestä ikääntyneillä emme yllättyneet. Olimme ajatelleet ennen lääkekortteihin tutustumista, että juurikin esimerkiksi vitamiinit ja kipulääkkeet tulevat olemaan käytetyimpiä ikääntyneillä. Meidät yllätti se,

40 40 kuinka paljon erilaisia lääkkeitä ikääntyneillä käytetään. Tästä johtuen ikääntyneiden lääkehoito vaatii erityisosaamista ja tietoa monista eri lääkkeistä. Lääkekorteista nousi esille kolme psyykenlääkettä, jotka vaikuttavat keskushermostoon. Nämä olivat oksatsepaami, mirtatsapiini ja risperidoni. Kaikki nämä soveltuvat varauksin ikääntyneille Fimean Lääke75+ -tietokannan (2017) mukaan. Bentsodiatsepiinit, kuten oksatsepaami, altistavat kognition heikkenemiselle, deliriumille ja kaatumisille (Pitkälä ym. 2016). Jatkossa voisi tutkia, miksi psyykenlääkkeitä käytetään ikääntyneillä niin paljon, vaikka niitä tulisi käyttää varoen. Mielestämme hoitajien on tärkeää osata tunnistaa oman osastonsa yleisimmät lääkkeet ja tuntea niiden käyttöaiheet ja haittavaikutukset. Lisäksi olisi tärkeää ottaa huomioon lääkkeen antoajankohta suhteessa ruokailuun. Olemme pohtineet, että hoitajan on tärkeää osata tunnistaa lääkkeitä ulkonäön perusteella. Jos esimerkiksi asukkaalle pitää antaa yksi lääke dosetista/annospussista eri aikaan kuin muut lääkkeet, lääkkeen tunnistaminen on hoitajan vastuulla. Jos kyseinen lääke on annospussissa muiden lääkkeiden joukossa, hoitajan täytyy avata annospussi ja osata tunnistaa kaikki lääkkeet. Toinen esimerkki lääkkeen tunnistamisen tärkeydestä on tilanne, jossa asukkaalta lopetetaan jokin lääke ja hoitajan tulee tunnistaa kyseinen lääke ja poistaa se annospussista. Tällöin ongelmaksi saattaa myös tulla annospussissa olevien lääkkeiden kontaminoituminen tai reagoiminen ilman kanssa. Lääkkeiden kipottamisesta on erilaisia ohjeistuksia. Annospussijakelussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tämä voisi olla hyvä aihe jatkotutkimukselle. Vaikka on olemassa Tunnista lääke -palveluita, niitä ei kuitenkaan ole saatavilla kaikissa työyksiköissä. Lääkkeiden tunnistamista vaikeuttaa huomattavasti myös lääkevalmistajien erinäköiset lääkkeet, vaikka vaikuttava aine, vahvuus ja muoto olisivat samat. Erinäköisten lääkkeiden sekä eettisten syiden vuoksi omassa taulukossamme ei ole kuvia lääkkeistä, koska mielestämme taulukosta olisi tullut silloin todella sekava ulkoasultaan. Lääkkeiden tunnistamiseen voisi liittyä yksi hyvä jatkotutkimusaihe. Miten hoitaja tunnistaa eri lääkkeet, jos tunnistamisessa auttavia palveluita ei ole saatavilla? Opinnäytetyön tekemisessä on edetty aikataulun mukaan. Systemaattisesta opinnäytetyön kirjoittamisesta teki haastavaa ajanpuute koulun puolesta. Koska opinnäytetyölle ei ollut suunniteltua kirjoittamisaikaa, oli hankalaa tehdä samanaikaisesti opinnäytetyötä ja muita

41 41 koulutehtäviä. Aikaa opinnäytetyön kirjoittamiselle ei ollut kerralla paljon, joten oli tehtävä aikataulu ja sovittava opinnäytetyöparin kanssa tapaamisista. Myöskään opinnäytetyön tekijöiden yhteiset aikataulut eivät aina kohdanneet. Olimme kuitenkin säännöllisesti yhteydessä keskenämme. Olemme etsineet yhdessä lähteitä työhömme ja jakaneet kirjoitustyötä. Mielestämme olemme saaneet opinnäytetyöstä yhtenäisen kokonaisuuden.

42 42 LÄHTEET Ahonen, J Lääkkeiden yhteisvaikutukset. Teoksessa Koskinen, T., Puirava, A., Salimäki, J., Puirava, P. & Ojala, R. (toim.) Lääketietoa ammattilaisille. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy, Ahonen, J., Ahonen, A., Halonen, H., Hartikainen, P., Hartikainen, S., Koljonen, M., Ojala, R., Saano, S. & Savolainen S Kliininen farmasia potilaan lääkehoidon tukena. Teoksessa Ranta, I. (toim.) Sairaanhoitaja & lääkehoito. Helsinki: Fioca Oy, 161, 167. Borg, S Numerotulosten esittäminen ja taulukkojen laatiminen. Taulukkojen laatimisessa huomioitavia seikkoja. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Menetelmäopetuksen tietovaranto. Luettu Dimitrow, M., Leikola, S., Kivelä, S.-L., Airaksinen, M., Mykkänen, S. & Puustinen, J Iäkkäiden lääkehoidossa käytettävät lääkkeet: katsaus suosituksiin. Aikakauskirja Duodecim. 129(11): Luettu Eloranta, T. & Virkki, S Ohjaus hoitotyössä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Fimea Lääke75+. ILAR (iäkkäiden lääkityksen tietokannan asiantuntijatyöryhmä). Luettu Hartikainen, S. & Ahonen, J Iäkkäiden lääkityksen tietokanta tukee lääkevalintoja. Lääketietoa Fimeasta 1/2011. Sic! Luettu Hietanen, O. Kuuselakeskuksen johtaja Kuuselakuvaus. Sähköpostiviesti. Luettu Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P Tutki ja kirjoita. 20. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Hujala, N. & Tiainen, A.-M Lääkehoito lähihoitajan työssä painos. Helsinki: Edita Prima. Huttunen, M Psykoosilääkkeet iäkkäillä. Terveyskirjasto. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty Luettu Hyttinen, H Ikääntymisen yksilöllinen ja ainutkertainen prosessi. Teoksessa Voutilainen, P. & Tiikkainen, P. (toim.) Gerontologinen hoitotyö painos. Helsinki: WSOYpro OY.

43 43 Jaakola, T Valpas mieli on turva verraton Potilaiden ja läheisten kokemukset potilasturvallisuuden vaarantumisesta ja varmistamisesta. Tampereen yliopisto. Terveystieteiden yksikkö. Hoitotiede. Pro gradu tutkielma. Jyrkkä, J Drug Use and Polypharmacy in Elderly Persons. Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Health Sciences 47. Kuopio: Kuopio Research Centre of Geriatric Care, School of Pharmacy, Social Pharmacy, Faculty of Health Sciences, University of Eastern Finland. Väitöskirja. Kalliokoski, A Ruoka ja juoma voivat muuttaa lääkkeiden vaikutuksia. Suomen lääkärilehti 5/2013, [lisenssiä vaativa aineisto]. Luettu Karttunen, M., Kääriäinen, M., Jokelainen, J. & Elo, S Ikääntyneiden turvallinen lääkehoito mittarin kehittämisprosessi. Gerontologia 31 (2), [lisenssiä vaativa aineisto]. Luettu Kelo, S., Launiemi, H., Takaluoma, M. & Tiittanen, H Ikääntynyt ihminen ja hoitotyö. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Kivelä, S.-L. & Räihä, I Iäkkäiden lääkehoito. Kapseli 35. Lääkelaitos & Kela. Kivelä, S.-L Hyviä vuosia. Helsinki: Kirjapaja. Kivelä, S.-L. 2013a. Lääkkeet. Teoksessa Heikkinen, E., Jyrkämä, J. & Rantanen, T. (toim.) Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 340, Kivelä, S.-L. 2013b. Uni. Teoksessa Heikkinen, E., Jyrkämä, J. & Rantanen, T. (toim.) Gerontologia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 367. Korpela, R. & Vapaatalo, H Ruoka ja lääkkeet. Teoksessa Ranta, I. (toim.) Sairaanhoitaja & lääkehoito. Helsinki: Fioca Oy, , 202. Koskinen, T. 2012a. Kilpirauhasen sairaudet. Teoksessa Koskinen, T., Puirava, A., Salimäki, J. Puirava, P. & Ojala, R. (toim.) Lääketietoa ammattilaisille. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy, Koskinen, T. 2012b. Psyykkiset sairaudet. Teoksessa Koskinen, T., Puirava, A., Salimäki, J., Puirava, P. & Ojala, R. (toim.) Lääketietoa ammattilaisille. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro, Mursu, J. & Jyrkkä, J Hyvä ravitsemus tukee iäkkäiden lääkehoidon onnistumista. Lääketietoa Fimeasta 2/2013. Sic! Luettu

44 44 Niskanen, L Ikäihmisen lääkehoito on taitolaji. Lääketietoa Fimeasta 2/2013. Sic! Luettu Nurminen, M.-L Lääkehoito. 10. uudistettu painos. Helsinki: WSOYpro Oy. Palmu, T Lääkehoito kotihoidossa. Teoksessa Ranta, I. (toim.) Sairaanhoitaja & lääkehoito. Helsinki: Fioca Oy, 129. Pelkonen, O., Hakkola, J. & Turpeinen, M Yksilöiden välisiin eroihin vaikuttavat tekijät. Teoksessa Pelkonen, O., Ruskoaho, H., Hakkola, J., Huupponen, R., MacDonald, E., Moilanen, E., Pasanen, M., Scheinin, M. & Vähäkangas, K. (toim.) Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia. 4., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim, 108. Pitkälä, K Turvallinen lääkehoito. Teoksessa Voutilainen, P. & Tiikkainen (toim.) Gerontologinen hoitotyö painos. Kustantaja: WSOYpro OY, 162. Pitkälä, K., Strandberg, T. & Tilvis, R Vanhusten lääkehoito. Teoksessa Tilvis, S., Pitkälä. K., Strandberg, T., Sulkava, R. & Viitanen, M. (toim.) Geriatria. Kustannus Oy Duodecim. [lisenssiä vaativa aineisto]. Luettu Portin, P Vanheneminen biologisena ilmiönä. Teoksessa Heikkinen, E., Jyrkämä, J. & Rantanen, T. (toim.) Gerontologia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 114. Puirava, A Käytännön esimerkkejä lääkeaineiden käyttäytymisestä ja vaikutuksista elimistössä. Teoksessa Koskinen, T., Puirava, A., Salimäki, J., Puirava, P. & Ojala, R. (toim.) Lääketietoa ammattilaisille. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro, 53 55, 75. Rouvinen-Wilenius, P Tavoitteena hyvä ja hyödyllinen terveysaineisto. Terveyden edistämisen keskus ry. Luettu Ruuhilehto, K., Kaila, M., Keistinen, T., Kinnunen, M., Vuorenkoski, L. & Wallenius, J HaiPro millaisista vaaratapahtumista terveydenhuollon yksiköissä opittiin vuosina ? Aikakauskirja Duodecim 127(10): Luettu Saano, V Lääkehoidon vaikutukset ravitsemukseen. Teoksessa Aro, A., Mutanen, M. & Uusitupa, M. (toim.) Ravitsemustiede painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 343, 346. Saano, S. & Taam-Ukkonen, M Lääkehoidon käsikirja painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

45 45 Sairaanhoitajaliitto Sairaanhoitajien eettiset ohjeet. Julkaistu Luettu Salonen, K Näkökulmia tutkimukselliseen ja toiminnalliseen opinnäytetyöhön Opas opiskelijoille, opettajille ja TKI-henkilöstölle. Turun ammattikorkeakoulu: Oppimateriaaleja. Luettu Sankari, M. Hoitotyön esimies Kuuselakeskuksen lääkehoitosuunnitelma. Sähköpostiviesti. Luettu Sarvimäki, A Gerontologisen hoitotyön arvot ja eettiset periaatteet. Teoksessa Voutilainen, P. & Tiikkainen, P. (toim.) Gerontologinen hoitotyö painos. Helsinki: WSOYpro OY, 39. Sneck, S Sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen ja osaamisen varmistaminen. Acta universitatis ouluensis D Oulu: Oulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta; Medical research center Oulu; Oulun yliopistollinen sairaala. Väitöskirja. Sosiaali- ja terveysministeriö Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Luettu pdf?sequence=1 Suominen, M Ravinnon ja lääkkeiden yhteisvaikutukset mitä pitää ottaa huomioon. GERY. Julkaistu Luettu Suutama, T Muisti ja oppiminen. Teoksessa Heikkinen, E., Jyrkämä, J. & Rantanen, T. (toim.) Gerontologia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 217. Thurman, K. & Sinisalo, L Lääkehoito hoiva- ja hoitotyössä. 2. uudistettu painos. Helsinki: Edita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Potilasturvallisuus. Luettu Terveysportti. 2017a. Lääkkeet ja hinnat. Kela, Suomen Apteekkariliitto, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääketietokeskus Oy ja Suomen Lääkeohje Oy. Päivitetty Kustannus Oy Duodecim. [lisenssiä vaativa aineisto]. Luettu

46 46 Terveysportti. 2017b. Lääkeinteraktioit ja -haitat. Kustannus Oy Duodecim. [lisenssiä vaativa aineisto]. Luettu Tiainen, A.-M Ravinnon ja sisältämien aineiden ja lääkeaineiden yhteisvaikutukset. Teoksessa Arffman, S. & Tiainen, A-M. (toim.) Ravitsemus apteekkityössä. 1. painos. Helsinki: Edita, 227, Tiikkainen, P. & Heikkinen, R.-L Gerontologinen hoitotyö. Teoksessa Heikkinen, E., Jyrkämä, J. & Rantanen, T. (toim.) Gerontologia. 3. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 455. Tilvis, R Verenpaine. Teoksessa Tilvis, R., Pitkälä, K., Strandberg, T., Sulkava, R. & Viitanen, M. (toim.) Geriatria. Kustannus Oy Duodecim. [lisenssiä vaativa aineisto]. Luettu Tilvis, R Ruoansulatuskanavan vanhenemismuutokset. Teoksessa Tilvis, R., Pitkälä, K., Strandberg, T., Sulkava, R. & Viitanen, M. (toim.) Geriatria. Kustannus Oy Duodecim. [lisenssiä vaativa aineisto]. Luettu Timonen, P Lääkehoidon kokonaisarviointi paljastaa lääkityksen ongelmat ja tarjoaa ratkaisut. Julkaistu Luettu Tuomi, J Tutki ja lue painos. Helsinki: Tammi. Tutkimuseettinen neuvottelukunta Hyvä tieteellinen käytäntö. Luettu Valvira Palveluasunnoissa asuvien lääkitysturvallisuus. Julkaistu Päivitetty Luettu Vilkka, H. & Airaksinen, T Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Vilkka, H Tutki ja kehitä. 4. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

47 47 LIITTEET Liite 1. Lääketaulukko ryhmäkotien 1 ja 2 yleisimmistä lääkkeistä