Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1057/2010 vp Lapsiköyhyys Eduskunnan puhemiehelle Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Suomalaisten hyvinvointi raportin mukaan lapsia elää tällä hetkellä suhteellisen köyhyysrajan alapuolella saman verran kuin 1970-luvun alkupuolella. THL:n raportin Lapsiperheiden hyvinvointi 2009 mukaan köyhissä lapsiperheissä asui vuonna 2007 n lasta, kun heitä oli viisi vuotta aikaisemmin Vuonna 1995 köyhyysrajan alapuolella eli lasta. Professori Markus Jäntin mukaan Suomessa on lisäksi paljon köyhiä lapsiperheitä, jotka ovat juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella (Lapsen maailma 12/2010). Hän kiinnittää huomiota siihen, että vuodesta 1990 lähtien rikkaimman kymmenyksen tulot ovat kasvaneet kaksi kertaa nopeammin kuin toiseksi rikkaimman. Oikeutetusti voi kysyä, mitä ovat ne rikkaiden rikastumisesta koituneet seuraukset, joihin vedotaan, kun hyvätuloisten veronkevennyksiä perustellaan. Kasvava eriarvoisuus heikentää suomalaisen yhteiskunnan perustaa, talouden kannattavuutta ja solidaarisuutta ja tuhlaa inhimillistä pääomaa. Ennen kaikkea eriarvoinen yhteiskunta aiheuttaa mittaamatonta henkilökohtaista kärsimystä. Miten yhdellä maailman vauraimmasta valtiosta on tähän varaa? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä lapsiköyhyyden ja kasvavan yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseksi Suomesta? Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 2010 Marko Asell /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marko Asellin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1057/2010 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä lapsiköyhyyden ja kasvavan yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseksi Suomesta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lapsiköyhyysaste on kasvanut 1990-luvun laman jälkeen enemmän kuin koko väestön köyhyysaste. Vuonna 1995 alle viisi prosenttia lapsista eli köyhyydessä, vuoteen 2008 mennessä köyhien lasten osuus oli kasvanut 13 prosenttiin. Noin lasta asui perheissä, joiden tulot jäivät suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle. Lapsiköyhyyden kasvu liittyy tuloerojen kasvuun ja laajempaan sukupolvien välisen tulonjaon muutokseen: Nuorten aikuisten osuus alemmissa tuloluokissa on kasvanut. Tämä liittyy nuorten vaikeuksiin kiinnittyä työmarkkinoille. Tämä heijastuu myös lapsiperheiden toimeentuloon, sillä pienten lasten vanhemmat ovat yleensä nuoria aikuisia. Eniten pienituloisuus on kasvanut alle kolmevuotiaiden lasten perheissä, yksinhuoltajaperheissä ja suurissa lapsiperheissä. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymiskehitystä. Hallitusohjelman mukaan lapsiperheiden köyhyyttä vähennetään ja eriarvoistumiskehitykseen puututaan parantamalla lapsiperheiden taloudellista asemaa. Tavoitteiden toteuttamiseksi hallitus käynnisti lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman, jossa painopisteenä ovat ehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen. Lisäksi valtioneuvoston hyväksymä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma sisältää tavoitteet alle 29-vuotiaiden kasvu- ja elinolojen parantamiseksi. Yksi selitys lapsiköyhyyden lisääntymiselle on, että perhepoliittiset tulonsiirrot ovat jääneet jälkeen hinta- ja ansiotulokehityksestä. Varsinkin pienten lasten perheet ovat riippuvaisia sosiaaliturvasta. Monia lapsiperheille tarkoitettuja etuuksia ei ole aiemmin sidottu indeksiin. Maaliskuun alusta 2011 lapsilisä, kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki sekä vähimmäismääräiset päivärahat sidotaan kansaneläkeindeksiin. Uudistus osaltaan toteuttaa hallituksen pyrkimystä parantaa lapsiperheiden taloudellista asemaa. Hallituskaudella on tehty myös useita muita lapsiperheiden taloudellista asemaa koskevia uudistuksia. Lapsilisän määrää nostettiin vuoden 2009 alussa kymmenellä eurolla perheen kolmannesta lapsesta lukien. Vuonna 2008 lapsilisän yksinhuoltajakorotus nostettiin 46,60 euroon (+10 euroa/kk). Tarkoituksena on tukea monilapsisia perheitä, joissa talous on erityisen tiukoilla. Kotihoidon tuen hoitorahan määrää on korotettu vuoden 2009 alusta lukien 20 eurolla. Perheen yhdestä alle kolmivuotiaasta lapsesta maksettava hoitoraha on korotuksen jälkeen 314,28 euroa kuukaudessa. Myös yksityisen hoidon tuen hoitorahaa on korotettu 160 euroon kuukaudessa (+22,67 euroa/kk). Lasten kotihoidon tukea maksetaan vuonna 2009 noin perheelle ja yksityisen hoidon tukea noin perheelle. Äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen sekä sairauspäivärahojen vähimmäistasoa on korotettu työmarkkinatuen tasolle vuoden 2009 alusta. Kuukaudessa minimipäiväraha nousi 380 eurosta 551 euroon eli korotus oli 171 euroa. Myös elatustuen ja elatusavun indeksisidonnaisuus on 2

3 Ministerin vastaus KK 1057/2010 vp Marko Asell /sd parantunut ja selkeytynyt voimaan tulleen elatustukilainsäädännön muutoksen myötä. Toimeentulotukilain (1412/1997) täydentävää toimeentulotukea koskeva 7 c :n 3 kohta antaa kunnan sosiaalityölle mahdollisuuden joustavasti harkiten ottaa huomioon henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvia toimeentulon turvaamiseksi ja itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi katsottuja menoja. Lainkohdan mukaan erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista tai pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta ja lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita. Täydentävää tukea tulisi kunnissa käyttää enemmän sille annetun tavoitteen mukaisesti esimerkiksi autettaessa asiakasta työllistymään ja saamaan ammatin. Myös harrastukset ovat lapsen ja nuoren kehittymisen ja sosiaalistumisen kannalta erittäin tärkeitä, ja niitä on perusteltua tukea. Toimeentulotuessa on jatkettu vielä vuoden 2014 loppuun saakka menettelyä, jonka mukaisesti toimeentulotukea myönnettäessä kotitalouden ansio- ja yrittäjätuloista jätetään huomioon ottamatta vähintään 20 %, enintään 150 euroa kuukaudessa. Pienituloiset lapsiperheet, erityisesti yksinhuoltajat saavat asumistukea asumismenojensa alentamiseksi. Tällä hallituskaudella asumistuessa hyväksyttäviä asumismenoja on korotettu tuensaajien keskimääräistä vuokrakehitystä vastaavasti. Lisäksi asumistukeen oikeuttavia tulorajoja korotettiin vuoden 2009 ja 2010 tukiperusteissa niin, että ne ulottuvat nyt aikaisempaa korkeammalle, pienimmän maksettavan tuen tasoa vastaavalle, tulotasolle. Vuoden 2011 tukiperusteissa tulorajoihin tehtiin myös inflaatiotarkistus, jolloin perusteet säilyvät reaalisesti ennallaan. Julkisilla sosiaali- ja terveyspalveluilla on suuri merkitys pienituloisille kotitalouksille, koska ne osaltaan parantavat edellytyksiä osallistua työelämään. Lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) 11 a :ssä säädetty ns. subjektiivinen päivähoito-oikeus turvaa palvelujen kattavan saatavuuden ja tasoittaa lasten elinolosuhteista seuraavia eroja. Perusopetuslain (628/1998) 4 :n mukaan kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Valtioneuvosto antoi neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten ehkäisevää suun terveydenhuoltoa koskevan asetuksen (380/2009), joka tuli voimaan ja terveystarkastusten osalta Asetuksen tarkoituksena on varmistaa riittävän yhtenäiset ja alueellisesti tasa-arvoiset palvelut, vahvistaa terveyden edistämistä ja tehostaa varhaista tukea ja syrjäytymisen ehkäisyä. Asetuksessa säädetään lapsen ja nuoren terveyden seuraamiseen ja edistämiseen kuuluvien neuvonnan ja tarkastusten sisällöstä ja määrästä. Asetuksen säännökset kotikäynneistä, lapsen, nuoren ja perheen erityisen tuen tarpeen tunnistamisesta, tuen järjestämisestä sekä määräaikaisista terveystarkastuksista poisjäävien tuen tarpeen selvittämisestä ohjaavat kiinnittämään huomiota perheen elinolosuhteisiin ja ovat tärkeitä syrjäytymisen ehkäisyn kannalta voimaan tulleen lastensuojelulain (417/2007) muutoksen myötä kunnan on järjestettävä lapselle ja perheelle ne sosiaalihuollon palvelut, jotka lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä arvioi välttämättömiksi lapsen terveyden ja kehityksen kannalta. Uudistuksen tavoitteena on parantaa erityisesti kotipalvelun saatavuutta niitä kipeimmin tarvitseville perheille. Mikäli lastensuojelun tarve johtuu oleellisilta osin puutteellisesta toimeentulosta, on sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huolehdittava tarvittaessa toimeentuloedellytyksistä lähinnä järjestämällä perheelle taloudellisia ja muita perheen toimeentuloa tukevia avohuollon tukitoimia, joista säädetään lastensuojelulain 36 :ssä. Tällöin päätöksentekijä ei ole sidottu toimeentulotukilain mukaisiin normeihin toimeentulotuen määrästä, vaan on puututtava perheen ongelmiin järjestämällä riittävää tukea ja apua. Hallitusohjelman mukaisesti on käynnistetty sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma Kaste. Ohjelman toteuttamisen yhtenä painopistealueena on estää lasten ja nuorten syrjäytymistä. Kaste-ohjelmalla on vuosina 3

4 Ministerin vastaus myönnetty valtionavustusta lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämishankkeisiin yhteensä 28 miljoonaa euroa. Suomen kansallisen ohjelmaluonnoksen Eurooppa 2020-strategian mukaan toimenpiteet köyhyys- ja syrjäytymisriskin torjumiseksi kohdistetaan muun ohella nuorten ja nuorten perheiden tukemiseen. Ohjelma vahvistetaan keväällä Euroopan komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Eurooppalainen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan foorumi: eurooppalainen viitekehys sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi" ( , KOM(2010) 758) osa ehdotuksista merkitsee avoimen koordinaation yhteistyön laajentamista uusille aihealueille, joita ovat muun muassa lapsiköyhyyttä koskevat periaatteet ja minimiturva. Suomalaisen hyvinvointipolitiikan tavoitteena on turvata kaikille kansalaisille tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvinvointiin ja hyvään elämään. Hallitus on tämän tavoitteen toteutumiseksi toimikaudellaan tehnyt useita edellä mainittuja merkittäviä uudistuksia lapsiköyhyyden torjumiseksi ja lapsiperheiden aseman parantamiseksi. Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 2011 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4

5 Ministerns svar KK 1057/2010 vp Marko Asell /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1057/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Marko Asell /sd: Vad ämnar regeringen göra för att eliminera fattigdomen bland barn och den växande ojämlikheten i samhället i Finland? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Fattigdomsgraden bland barn har efter 1990-talets depression ökat mera än bland hela befolkningen. År 1995 levde under fem procent av barnen i fattigdom, medan andelen fattiga barn år 2008 hade vuxit till 13 procent. Ungefär barn bodde i familjer där inkomsterna stannade under den relativa fattigdomsgränsen. Ökningen av fattigdomen bland barn är förknippad med de växande inkomstskillnaderna och den allt större förändringen i inkomstfördelningen mellan generationerna: Andelen unga vuxna i de nedre inkomstklasserna har ökat. Detta är förknippat med svårigheterna för unga att få fäste på arbetsmarknaden. Det här återspeglas även i barnfamiljernas försörjning, eftersom föräldrarna till små barn i allmänhet är unga vuxna. Mest har de låga inkomsterna ökat i familjer med barn under tre år, ensamförsörjarfamiljer och i stora barnfamiljer. Regeringen har i sitt program bundit sig till att minska illamåendet och risken för utslagning bland barn, unga och familjer. Enligt regeringsprogrammet ska fattigdomen bland barnfamiljer minskas och strävan är att ingripa i ojämlikhetsutvecklingen genom att förbättra barnfamiljernas ekonomiska ställning. För att uppnå målen inledde regeringen ett politikprogram för barns, ungas och familjers välfärd där tyngdpunkten är förebyggande arbete och ingripande i ett tidigt skede. Dessutom innehåller det barn- och ungdomspolitiska utvecklingsprogrammet som statsrådet godkänt målsättningar för att förbättra under 29-åringars uppväxt- och levnadsvillkor. En förklaring till att fattigdomen bland barn har ökat är att de familjepolitiska inkomstöverföringarna har släpat efter prisutvecklingen och utvecklingen av förvärvsinkomsterna. Särskilt familjer med små barn är beroende av socialskydd. Många förmåner för barnfamiljer har inte tidigare bundits till index. Från ingången av mars 2011 binds barnbidraget, stödet för hemvård och privat vård samt minimibeloppet av dagpenningen vid folkpensionsindex. Reformen är ett led i regeringens strävan efter att förbättra den ekonomiska situationen för barnfamiljer. Under regeringsperioden har man även gjort flera andra reformer som gäller barnfamiljernas ekonomiska ställning. Barnbidragets belopp höjdes vid ingången av år 2009 med tio euro från och med familjens tredje barn. År 2008 steg höjningen av barnbidraget för ensamförsörjare till 46,60 euro (+10 euro/mån). Syftet är att stödja flerbarnsfamiljer som har det särskilt svårt ekonomiskt. I början av 2009 höjdes vårdpenningen inom stödet för hemvård av barn med 20 euro. Efter höjningen är vårdpenningen för ett barn under tre år i familjen 314,28 euro per månad. Också vårdpenningen inom stödet för privat vård av barn har höjts till 160 euro per månad (+22,67 euro/mån). År 2009 betalades stöd för hemvård av barn till cirka familjer och stöd för privat vård av barn till cirka familjer. Miniminivån på moderskaps-, faderskaps- och föräldradagpenningen samt sjukdagpenningen höjdes i början av 2009 till samma nivå som arbetsmark- 5

6 Ministerns svar nadsstödet. Minimidagpenningen steg från 380 euro till 551 euro, m.a.o. en höjning med 171 euro. Även underhållsstödets och underhållsbidragets indexbindning har förbättrats och preciserats till följd av ändringen av lagstiftningen om underhållstöd som trädde i kraft den 1 april I 7 c 1 mom. 3 punkten om kompletterande utkomststöd i lagen om utkomststöd (1412/1997) ges kommunens socialarbete möjlighet att genom flexibel prövning beakta utgifter som på grund av en persons eller familjs särskilda behov eller förhållanden ansetts nödvändiga för tryggande av försörjningen eller främjande av förmågan att klara sig på egen hand. Enligt paragrafen kan som särskilda behov eller förhållanden anses till exempel långvarigt utkomststöd, en långvarig eller svår sjukdom samt särskilda behov i anslutning till barns hobbyverksamhet. Det kompletterande stödet bör i kommunerna användas mera enligt dess syfte, till exempel när man hjälper en kund att sysselsätta sig och få ett yrke. Också fritidssysselsättningar är mycket viktiga för barns och ungas utveckling och integrering i samhället, och det är befogat att stödja sådan sysselsättning. Inom utkomststödet har man förlängt tillämpningstiden för förfarandet enligt vilket man vid beviljandet av utkomststöd lämnar minst 20 procent av hushållets förvärvs- och företagarinkomst obeaktad, dock högst 150 euro per månad. Tillämpningstiden har förlängts till utgången av Barnfamiljer med låga inkomster, i synnerhet ensamförsörjare, får bostadsbidrag för att minska sina boendekostnader. Under denna regeringsperiod har de godtagbara boendekostnaderna för bostadsbidrag höjts så att de överrensstämmer med stödtagarnas genomsnittliga hyresutveckling. I stödgrunderna för åren 2009 och 2010 har inkomstgränserna för bostadsbidrag dessutom höjts så att de nu sträcker sig till en högre inkomstnivå, motsvarande det minsta stöd som ska betalas, än tidigare. I stödgrunderna för år 2011 gjordes också en inflationsjustering så att grunderna reellt kvarstår oförändrade. De offentliga social- och hälsovårdstjänsterna har stor betydelse för hushåll med låga inkomster eftersom de för sin del förbättrar möjligheterna att delta i arbetslivet. I lagen om barndagvård (36/1973) föreskrivs i 11 a om den s.k. subjektiva rätten till dagvård som säkerställer en heltäckande tillgång till service och utjämnar de skillnader som beror på barnens levnadsförhållanden. Enligt 4 i lagen om grundläggande utbildning (628/1998) är kommunen skyldig att för barn i läropliktsåldern som bor på kommunens område ordna grundläggande utbildning samt förskoleundervisning året innan läroplikten uppkommer. Statsrådet utfärdade den 28 maj 2009 en förordning om rådgivningsverksamhet, skol- och studerandehälsovård samt förebyggande munoch tandvård för barn och unga (380/2009), som trädde i kraft den 1 juli 2009 och för hälsoundersökningens del den 1 januari Syftet med förordningen är att säkerställa tillräckliga, enhetliga och regionalt likvärdiga tjänster, att stärka det hälsofrämjande arbetet och att effektivisera det tidiga stödet och arbetet för att förebygga utslagning. I förordningen ingår bestämmelser om innehållet och omfattningen i fråga om den rådgivning och de kontroller som ingår i uppföljningen och främjandet av hälsan hos barn och unga. I bestämmelserna i förordningen om såväl hembesök, identifieringen av särskilda behov hos barn, unga och familjer och ordnandet av stödet som klarläggandet av hur behovet av stöd ska fastställas hos dem som uteblir från de periodiska hälsoundersökningarna uppmanas aktörerna att uppmärksamma familjens levnadsvillkor. Bestämmelserna är viktiga för förebyggande av utslagning. Till följd av ändringen av barnskyddslagen (417/2007) den 1 januari 2011 ska kommunen tillhandahålla barnet och familjen sådana socialvårdstjänster som den socialarbetare som ansvarar för barnets angelägenheter bedömer vara nödvändiga med tanke på barnets hälsa och utveckling. Syftet med reformen är att förbättra i synnerhet tillgången till hemservice för de familjer som behöver den mest. Om behovet av barnskydd i huvudsak beror på otillräcklig försörjning, ska det organ som ansvarar för socialvården vid behov åtgärda försörjningsförutsättning- 6

7 Ministerns svar KK 1057/2010 vp Marko Asell /sd arna, närmast genom att tillhandahålla familjen sådana ekonomiska stödåtgärder och andra åtgärder som stöder familjens försörjning och som erbjuds inom öppenvården. Om dessa åtgärder föreskrivs i 36 i barnskyddslagen. I en sådan situation är beslutsfattaren inte bunden av normerna om utkomststödets belopp i lagen om utkomststöd, utan ska ingripa i familjens problem genom att ordna tillräckligt stöd och tillräcklig hjälp. I enlighet med regeringsprogrammet har ett nationellt utvecklingsprogram för social- och hälsovården, Kaste, inletts. En av prioriteringarna vid genomförandet av programmet är att förhindra utslagningen av barn och unga. Programmet Kaste har beviljats statsunderstöd för projekt som utvecklar tjänster för barn, unga och familjer till ett belopp av sammanlagt 28 miljoner euro för åren Enligt Finlands nationella programutkast för Europa strategin riktar man åtgärder mot att bekämpa fattigdoms- och utslagningsrisk bl.a. till att stödja unga och de ungas familjer. Programmet fastställs på våren I ett meddelande från kommissionen till Europaparlamentet, rådet, Europeiska ekonomiska och sociala kommittén och Regionkommittén, om den europeiska plattformen mot fattigdom och social utestängning: en europeisk ram för social och territoriell sammanhållning ( , KOM(2010) 758) innebär en del av förslagen en utsträckning inom den öppna samordningen till nya ämnesområden, till exempel de principer som gäller fattigdom bland barn och minimiskydd. Målet med välfärdspolitiken i Finland är att säkerställa alla medborgare lika möjligheter till välfärd och ett gott liv. För att uppfylla detta mål har regeringen under sin mandattid genomfört de många ovan nämnda betydande reformerna för att avvärja fattigdomen bland barn och för att förbättra barnfamiljernas situation. Helsingfors den 5 januari 2011 Omsorgsminister Paula Risikko 7