Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 330/2008 vp Ensisijaisten tukien jälkeenjääneisyyden vaikutus sosiaalityöhön Eduskunnan puhemiehelle Toimeentulotuen tarkoitus on alun perin ollut tarjota lyhytkestoista tukea taloudelliseen ahdinkoon joutuneille ihmisille. Pidempiaikaista tukea tarvitsevia varten ensisijaisia yhteiskunnan tukimuotoja ovat muun muassa eläke, opintotuki, asumistuki, lasten kotihoidon tuki, peruspäiväraha ja työmarkkinatuki. Käytännössä edellä mainitut tuet tai niiden yhdistelmät eivät kuitenkaan nyky-suomessa läheskään aina riitä elämiseen: esimerkiksi pääkaupunkiseudulla työmarkkinatuki kuluu helposti kokonaisuudessaan asunnon vuokraan. Ensisijaisten etuuksien jälkeenjääneisyyden vuoksi yhä useampi kansalainen onkin oikeutettu saamaan niiden lisäksi jatkuvaa toimeentulotukea elääkseen. Tilanteesta kärsivät sekä sosiaalityöntekijät että heidän asiakkaansa. Kun valtaosa sosiaalityöntekijöiden ajasta kuluu rutiininomaiseen toimeentulotuen jakamiseen, ei varsinaisen sosiaalityön tekemiseen enää jää riittävästi resursseja. Myös säännöllistä taloudellista tukea tarvitseville ihmisille on raskasta joutua kuukaudesta toiseen kulkemaan luukulta luukulle riittävän toimeentulon perässä. Ensisijaisia tukia tulisi korottaa sellaiselle tasolle, että niillä eläminen olisi aidosti mahdollista. Tämä vähentäisi toimeentulotukea tarvitsevia, jolloin sosiaalityöntekijöiltä vapautuisi enemmän voimavaroja sosiaalityöhön. Mikäli tätä korotusta ei kuitenkaan saada aikaan, olisi toimeentulotuen jakaminen syytä siirtää suoraan Kelan hoidettavaksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen ensisijaisten tukien jälkeenjääneisyyteen liittyvistä ongelmista ja mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä, että sosiaalityöntekijät saavat jatkossa keskittyä rutiininomaisen toimeentulotuen jakamisen sijasta varsinaiseen sosiaalityöhön eikä taloudellista tukea tarvitsevia jatkuvasti juoksuteta luukulta toiselle riittävän toimeentulon perässä? Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2008 Pirkko Ruohonen-Lerner /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lernerin /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 330/2008 vp: Onko hallitus tietoinen ensisijaisten tukien jälkeenjääneisyyteen liittyvistä ongelmista ja mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä, että sosiaalityöntekijät saavat jatkossa keskittyä rutiininomaisen toimeentulotuen jakamisen sijasta varsinaiseen sosiaalityöhön eikä taloudellista tukea tarvitsevia jatkuvasti juoksuteta luukulta toiselle riittävän toimeentulon perässä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Toimeentulotuki (1412/1997) on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen välttämätön toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Ehkäisevällä toimeentulotuella edistetään sosiaalista turvallisuutta, omatoimista suoriutumista ja ehkäistään syrjäytymistä sekä pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta. Toimeentulotuen rahoitus on osa kunnan sosiaalimenoa ja otetaan huomioon kuntien valtionosuudessa. Stakesin vuosina 2007 ja 2008 tekemien selvitysten mukaan lähes kaikki kaupunkimaiset ja taajaan asutut kunnat käyttävät kirjallista hakumenettelyä toimeentulotuen hakemisessa ja maaseutukunnista neljä kuntaa viidestä käyttää sitä. Toimeentulotukea saaneista kotitalouksista valtaosa asuu kaupunkimaisissa tai taajaan asutuissa kunnissa, joten kaikista asiakaskotitalouksista 98 % on kirjallisen hakumenettelyn piirissä. Tämä merkitsee sitä, että etuuskäsittelijät tekevät näiden asiakkaiden hakemuksia koskevat toimeentulotukipäätökset. Mikäli hakemukseen sisältyy erityistä harkintaa edellyttäviä menoja, hakemuksen siltä osin käsittelee joko sosiaaliohjaaja tai sosiaalityöntekijä. Hallituksen ohjelmassa köyhyyttä vähentävät toimenpiteet kohdistuvat työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseen ja lisäämiseen siten, että myös vaikeasti työllistyvät henkilöt voisivat saada työtä. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaalija terveysministeriö asetti kesäkuussa 2007 sosiaaliturvan uudistamiskomitean, jonka työ painottuu kannustavuuden lisäämiseen työelämässä, toimeentuloturvaetuuksien hallinnon joustavuuden, yksinkertaistamisen ja läpinäkyvyyden lisäämiseen, riittävän perusturvan tason tarkasteluun ja toimenpiteiden kehittämiseen siten, että tarve viimesijaiseen toimeentulotukeen vähenee. Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä arvioidaan verotuksen, perusturvan ja asumistuen sekä työttömyysturvan uudistaminen. Etuudensaajien asemaa parannetaan yksinkertaistamalla ja selkeyttämällä järjestelmää. Toimeksiannon mukaisesti komitean tehtävänä on laatia ehdotus muun muassa perusturvan uudistamisesta siten, että perusturvan taso on riittävä erilaisissa elämäntilanteissa aiheuttamatta tarvetta turvautua viimesijaiseen toimeentulotukeen ja että järjestelmä on selkeä ja tekee mahdolliseksi työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen nykyistä paremmin. Samoin komitean tulee tehdä ehdotus mallista, joka turvaa kaikkein pienimpien eläketulojen varassa elävien toimeentulon 2

3 Ministerin vastaus KK 330/2008 vp Pirkko Ruohonen-Lerner /ps nykyistä paremmin. Komitean tehtävänä on myös laatia ehdotus lainsäädännön, hallinnollisten prosessien ja menettelytapojen yksinkertaistamisesta ja selkeyttämisestä erityisesti kansalaisen kannalta ja järjestelmän läpinäkyvyyden parantamisesta sekä sosiaaliturvan myöntämiskäytäntöjen ja maksatuksen parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Komitean määräaika on asti. Näiden toimenpiteiden tavoitteena on, että sosiaalityöntekijät voivat keskittyä varsinaiseen sosiaalityöhön. Tavoitteena on myös, että toimeentuloturvajärjestelmä on taloudellista tukea tarvitseville kansalaisille läpinäkyvä ja että sosiaaliturvan myöntämis- ja maksatuskäytännöt ovat nykyistä yksinkertaisempia, jotta kansalainen saa etuutensa viivytyksettä eikä toimeentuloon tule katkoksia. Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2008 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 330/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Pirkko Ruohonen-Lerner /saf: Är regeringen medveten de problem som orsakas av eftersläpningen i primära stöd och vilka åtgärder avser regeringen vidta så att socialarbetarna i stället för att rutinmässigt dela ut utkomststöd i fortsättningen kan koncentrera sig på det egentliga socialarbetet och så att de som behöver ekonomiskt stöd inte fortlöpande tvingas gå från lucka till lucka för att få ut tillräckligt mycket för sin utkomst? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Utkomststödet (1412/1997) är ett ekonomiskt stöd inom socialvården som beviljas i sista hand och syftet med det är att trygga en persons och familjs utkomst och främja möjligheterna att klara sig på egen hand. Syftet med förebyggande utkomststöd är att främja social säkerhet och förmåga att klara sig på egen hand samt att förebygga utslagning och långvarigt beroende av utkomststöd. Finansieringen av utkomststödet är en del av de kommunala socialutgifterna och beaktas i kommunernas statsandel. Enligt de utredningar Stakes utförde 2007 och 2008 använder nästan alla stadsaktiga och tättbebyggda kommuner skriftligt ansökningsförfarande för ansökan om utkomststöd och av landsbygdskommunerna använder fyra kommuner av fem detta förfarande. Av de hushåll som fått utkomststöd bor största delen i statsaktiga eller tätt bebyggda kommuner, så 98 % av alla kundhushåll omfattas av det skriftliga ansökningsförfarandet. Detta innebär att förmånshandläggarna fattar beslut som gäller dessa kunders ansökningar om utkomststöd. Om det i ansökan ingår utgifter som kräver särskilt övervägande behandlas ansökan i fråga om dem antingen av en socialhandledare eller socialarbetare. I regeringsprogrammet inriktas de åtgärder som minskar fattigdomen på att förbättra och öka arbetsmarknadens funktion så att även svårt sysselsatta personer ska kunna få arbete. I enlighet med regeringsprogrammet tillsatte social- och hälsovårdsministeriet i juni 2007 en kommitté för en re-orm av den sociala tryggheten, som i sitt arbete ska lägga tyngdpunkten på ökat engagemang i arbetslivet, ökad flexibilitet, förenkling och genomskinlighet inom administrationen av utkomststödsförmånerna, granskning av nivån för den tillräckliga grundtryggheten och utveckling av åtgärderna så att behovet av utkomststöd som beviljas i sista hand minskar. I syfte att förbättra arbetsmarknadens funktion utvärderas reformen av beskattningen, grundtryggheten och bostadsbidraget samt anställningstryggheten i samband med reformen av den sociala tryggheten. Förmånstagarnas ställning förbättras genom att man förenklar systemet och gör det klarare. I enlighet med uppdraget är kommitténs uppgift att göra upp ett förslag bl.a. för reformen av grundtryggheten så att grundtrygghetens nivå är tillräcklig i olika livssituationer utan att leda till behov att anlita utkomststöd i sista hand och att systemet är klart och gör det möjligt att bättre än förr förena arbete och social trygghet. På samma sätt ska kommittén lägga fram ett förslag om en modell som bättre än förr tryggar utkomsten för dem som lever på de allra minsta pensionsin- 4

5 Ministerns svar KK 330/2008 vp Pirkko Ruohonen-Lerner /ps komsterna. Kommitténs uppgift är också att göra upp ett förslag för att förenkla och förtydliga lagstiftningen, de administrativa processerna och förfaringssätten särskilt för medborgarna och för att för-bättra systemets genomskinlighet och förbättra och förenkla rutinerna för beviljande och utbetalning av den sociala tryggheten. Kommitténs mandatperiod utgår Avsikten med dessa åtgärder är att socialarbetarna ska kunna koncentrera sig på det egentliga socialarbetet. Målet är också att systemet för utkomstskyddet för de medborgare som behöver ekonomiskt stöd är genomskinligt och att rutinerna för beviljande och utbetalning av den sociala tryggheten är enklare än hittills, så att medborgaren får sin förmån utan dröjsmål och utan avbrott i utkomsten. Helsingfors den 16 maj 2008 Omsorgsminister Paula Risikko 5