OJITUSALUEIDEN PUUNKORJUUN JA METSANPARANNUSTOIDEN YHTEENS OVITTAMINEN

Transkriptio

1 OJITUSALUEIDEN PUUNKORJUUN JA METSANPARANNUSTOIDEN YHTEENS OVITTAMINEN METSÄTEHO

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO METSÄNPARANNUSLAINSÄÄDÄNTÖ JA OJITUSALUEIDEN PUUNKORJUU Yleistä Ojitusterminologia Taimikonhoito- ja hakkuuvelvoite Hoito- ja kunnossapitovelvollisuus Metsä tiet Taloudellinen edullisuus, keskittäminen ja yhteishankkeet... 3 TOIMINTAMALLI Toimenpidejärjestys ja -aikataulu Suunnitelmat l Metsätiesuunnitelma (vuonna -3) Teiden tarve Suunnitteluperiaatteet Ojitussuunnitelma (vuonna 0) l Kulkuyhteyksien huomioonotto ojitussuunnitelmassa Ojituskohteiden valinta Suunnitelma-asiakirjat Tiedotuskirje Puunkorjuunäkökohdat ojitussuunnitelmassa Piennartasanteet Rummut Muut rakenteet Muut metsänparannussuunnitelmat (vuonna 0) Kulkuyhteyksien rakentaminen Metsätiet ja varastopaikat (vuosina -2-0) Piennartasanteet ja rummut (vuosina 0-3) Puunkorjuu l Puunkorjuun suunnittelu l. I Yleistä l.2 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet Hakkuun suunnittelu l.4 Metsäkuljetuksen suunnittelu Puunkorjuu l Hakkuu Puunkorjuun ajoitus Ojitusta edeltävät työt (vuosina 0-3) Ojitus ja ojitusmätästys (vuosina 1-3) Lannoitus (vuosina 5-8) Toimintamallin onnistumisedellytykset... 4 YHTEISTOIMINNAN ORGANISOINTI OJITUSHANKKEISSA Ojitushankkeen vireillepano yksityismetsissä Sidosorganisaatioiden yhteistoiminta... 5 TIIVISTELMÄ ISBN LIITTEET

3 ALKUSANAT Tämä Metsätehossa laadittu ohje on tarkoitettu ojitusalueiden lisääntyvien hakkuiden ja kunnostusojituksen sekä muiden metsänparannustoimien yhteensovittamiseen. Ohjeessa esitetään toimintamalli, jossa sekä puunkorjaajien että metsänparannuksesta vastaavien näkökohdat on otettu huomioon siten, että käytännössä päästään kaikkien metsänparannushartkkeissa mukana olevien kannalta onnistuneeseen ratkaisuun. Ohjeen on laatinut asiantuntijaryhmä, joka on edustanut metsätalouden eri sektoreita: Raimo Aholainen Tehdaspuu Oy:stä ja Turkka Jämsen Kajaani Oy:stä puuta korjaavia organisaatioita, Juhani Karjalainen metsähallituksesta ja Markku Kuusela Etelä-Pohjanmaan metsälautakunnasta metsänparannuksen asiantuntijoita ja Risto Lilleberg Metsätehoa. Työryhmää on lisäksi avustanut Jukka Matilainen. Toivomme ohjeen täyttävän sille asetetun tehtävän ja sen käytön parantavan ojitusalueiden puunkorjuun edellytyksiä ja edistävän kunnostusojitusten toteuttamista.

4 1 JOHDANTO Vuonna 1988 metsäojitusalueiden vuotuisten mahdollisuuksien arvioidaan olevan koko maassa milj. m 3 ; Etelä-Suomessa määrä on milj. m 3 ja Pohjois-Suomessa (Oulun ja Lapin läänit) milj. m 3 Vuodesta 2020eteenpäin niiden arvioidaan olevan noin 15.0 milj. m 3 vuodessa. Se on noin 4 kokonaishakkuumäärästä. Metsäojituksella maamme puustopääomaa on pystytty lisäämään runsaasti ja edessä on ojitusalueiden vakiinnuttaminen tuottaviksi puuntuotantoalueiksi. Se on metsä- ja puutaloudellisesti tärkeä asia, sillä tulevaisuudessa ojitusaluemetsistä korjataan merkittävä osa maamme puusadosta. Ojitusalueilla on kuitenkin jo nyt erittäin paljon puunkorjuun tarvetta. Ojitusalueet ovat kannattavia puunkorjuukohteitaja ne kannattaa korjata ajoissa, etteivät ojitukseen sijoitetut varat mene hukkaan. Ojitusalueiden puunkorjuun ongelmia ovat harvennusha kkuiden suuri osuus, pieni rungonkoko ja hakkuukertymä, upottava maaperä, ajourakäytäntöön ja hakkuumenetelmiin huonosti sopivat ojavälit, pitkä metsäkuljetusmatka sekä ojittajien ja puunkorjaajien puutteellinen yhteistyö. Kaikki nämä seikat suurentavat puunkorjuukustannuksia. Puunkorjuun suunnittelulla ja ajoittamisella sekä yhteistyötä parantamalla ongelmia voidaan vähentää ja samalla pienentää puunkorj uukustann uksia. 2 Tässä toimenpideohjelmistossa esitetään toimintamalli ojitusalueiden puunkorjuun ja metsänparannustöiden yhteen sovittamiseksi. Lisäksi selvitetään metsänparannuslainsäädännön aiheeseen liittyviä osia.

5 METSÄNPARANNUSLAINSÄÄDÄNTÖ JA OJITUSALUEIDEN PUUNKORJUU 2 Seuraavassa tarkastellaan niitä metsänparannuslain kohtia, jotka vaikuttavat erityisesti ojitusalueiden metsänparannusötöihin ja puunkorjuuseen. Metsänparannuslain mukaisia metsänparannustöitä ovat uudistaminen, kulotus, taimikonhoito, pystypuiden karsinta, lannoitus, ojitus, ojituksen kunnostus ja metsäteiden teko. Kulotusta lukuun ottamatta nämä työt sopivat myös turv le. Puunkorjuulle tärkeä kohta metsänparannuslaissa on: "Metsäojitukseen ja metsäojituksen kunnostukseen voidaan liittää myös kulkuyhteyksien parantamiseksi tarvittavien piennartasanteiden ja rumpujen rakentaminen." 2.1 Yleistä 3

6 2.2 Ojitusterminologia Metsänparannuslain uusista metsänparannustyölajeista tärkein on ojituksen kunnostus. Ojituksilla, joilla lisätään metsänkasvua, on useista syistä erilaisia nimityksiä. Metsänparannuslain käyttämiä työlajeja ovat metsäojitus ja metsäojituksen kunnostus. Tässä ohjeistossa metsäojituksesta käytetään nimitystä uudisojitus ja metsäojituksen kunnostukses ta nimitystä kunnostusojitus. Kunnostusojitus on täydennysojitusta ja/ tai ojanperkausta. Kun molempia työlajeja tarkastellaan yhdessä tai työlajina voi olla kumpi tahansa, käytetään metsänparannuslain tapaan nimitystä ojitus. Kunnostusojitus lisää ja suuntaa ojitusalueiden puunkorjuuta. Tarkoitukse na on, että ojituksen yhteydessä tehdään kaikki tarpeelliset hakkuut. Sitä edellyttävät niin taloudelliset, kuiva tustekniset kuin biologisetkin syyt. 2.3 Taimikonhoito- ja hakkuuvelvoite 4 Metsänparannusasetuksen 4. :n mukaan: "Metsänparannusvaroja voidaan käyttää metsäojituksen kunnostukseen, mikäli alueen ojitus on toteutettu kokonaan maanomistajan varoin tai mikäli metsänparannusvarojen käytöstä alueen pääosan ojitukseen on kulunut yli 20 vuotta. Viimeksi mainitussa tapauksessa edellytetään lisäksi, että pääosalla samaan metsäojituksen kunnostushankeeseen sisältyvästä alueesta on tehty metsän kehityksen kannalta välttämättömät taimikonhoitotyöt ja pääosa alueen metsästä on hakkuiden puolesta tyydyttävässä kunnossa, jollei tätä vaatimusta ole pidettävä puukaupalliset ja tilakohtaiset näkökohdat huomioon ottaen kohtuuttomana." Kunnostusojitushankkeessa asetuksen tarkoittamien yli 20 vuotta vanhojen ja/tai omalla kustannuksella tehtyjen oj itusten osuuden tulee olla yli puolet hyötyalueesta. Nuorempia alueita voidaan kunnostaa muun a lueen kunnostuksen yhteydessä vain si lloin, kun se kuivatus teknisistä syistä on perusteltua. Jos sama alue o n ojitettu useassa vaiheessa, on perusojituksen ajankohta ratkaiseva (esim. täydennysojitusaiueella o n tarpeen perata vanhimmat ojat).

7 Myös metsänparannuslain edellyttämä h oito- ja kunnossapitovelvollisuus lisää puunkorjuun merkitys tä. Metsänparannusasetuksen mukaan: " Hoito- ja kunnossapitovelvollisuuteen kuuluu ojitusalueenja ojituksen kunnostusalueen osalta, että kaivetut ja peratut uomat sekä tehdyt laitteet ja rakennelmat pidetään tyydyttävää kuiv;:itustehoa vastaavassa kunnossa ja että alueella suoritetaan tarpeelliset metsänhoitotyöt." 2.4 Hoito- ja kunnossapitovel-vollisuus Hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden täyttämistä valvoo metsälautakunta. Jokaiselle ojitusalueelle metsälautakunta tekee jälkitarkastukse n, jonka selvityksessä metsänomistajalle ja metsänhoitoyhdistykselle a nnetaan tarpeellisia metsänhoito-ohjeita ja hakkuuehdotuksia. Metsänparannusla ki mahdollistaa m yös metsäteiden perusparannukse n, jos hankkeen valmistumisesta on kulunut yli 20 vuotta ja asianmukaisesta hoidosta ja kunnossapidosta on huolehdittu. Määräajasta voidaan poiketa, jos perus parannus on tieverkon kehittämiseksi perusteltua tai kuljetuskaluston kehittymisen johdosta o n tarpeen muuttaa metsätien teknisiä normeja tai tieluokkaa Metsätiet Metsänparannusvaroin rahoitettavat työt on ohjattava ensi sijassa taloudelli sesti edullisimpiin kohteisiin. Lainsäädännön mukaan metsänparannussuunnitelmat o n mahdollisuuksien mukaan laadittava a lueelli sesti keskittäen ja muutoinkin siten, että ne voidaan toteuttaa ma hdollisimma n taloudellisesti. Metsänparannuslaki suosii yhteishankkeita, eikä monia ojitus- ja metsätiehankkeita voidakaan toteuttaa ilman useampien tilojen yhteistoimintaa. Metsänparannussuunnitelmien alueellinen keskittäminen on yhteishankkeiden o hella mahdollista m yös yhdistämällä eri metsänparannustyölajeja laajemmiksi, useiden työlajien kokonaisuuksiksi Taloudellinen edullisuus, keskittäminen ja yhteishankkeet 5

8 3 TOIMINTAMALLI 3.1 Toimenpidejärjestys aikataulu Metsätalouden harjoittamisessa ojitusalueilla on erittäin tärkeää sovittaa eri metsätaloudelliset toimet keskenään siten, että työn vaiheet tehdään oikeassa järjestyksessä. Erityisen tärkeää on sovittaa yhteen puunkorjuun ja ojituksen suunnittelu ja teko. Näiden toimien tarve määräytyy puuston tilan ja kuivatustarpeen perusteella ja ne kuuluvat laajempaan suunnitelmaan (esim. metsätaloussuunnitelmaan),jos sellainen on tehty ja niiden tarve on suunnitelmaa tehtäessä ollut tiedossa. Kun ojituspäätös on tehty ja hakkuutarve on selvitetty, sovitetaan eri työnvaiheet yhteen seuraavaa toimenpidejärjestystä ja -aikataulua noudattaen: Toteuttamisvuosi 1 Suunnitelmat - Metsätiesuunnitelma - Ojitussuunnitelma - Muut metsänparannussuunnitelmat 2 Kulkuyhteyksien rakentaminen - Metsätiet ja varastopaikat - Piennartasanteet ja rummut 3 Puunkorjuun suunnittelu ja puunkorjuu 4 Ojitusta edeltävät työt 5 Ojitus ja ojitusmätästys 6 Lannoitus l Aikataulun vuodet noudattavat kalenterivuosikiertoa. Kun toteuttamisvuosi on sama, työt tehdään esitetyssä toimenpide järjestyksessä. 6

9 3. 2 Suunnitelmat Metsä tiesuunnitelma (vuonna -3) Kun ojitusalueelle suunnitellaan puunkorjuuta, on aina ensimmäiseksi selvitettävä kulkuyhteydet ja niiden rakentamistarve. Metsätien tarpeen ja sijainnin arviointi perustuu kunkin kunnan tieverkon yleissuunnitelmaan ja metsätaloussuunnitelmaan. Metsätiehanke on pyrittävä käynnistämään mahdollisimman ajoissa, ettei sen rakentaminen viivästyttäisi muita toimia Teiden tarve Metsätiet voidaan yksityismailla rakentaa metsänparannusvaroin, jolloin suunnittelu- ja rakentamisvastuu kuuluu metsälautakunnan metsänparannushenkilöstölle. Koska ojitusalueilla pyritään lisäämään ympärivuotista puunkorjuuta, on talviautoteiden käyttöä vähennettävä ja korvattava ne riittävän tiheällä metsätieverkolla. Ojitusalueiden tieverkko on osa kokonaistieverkkoa ja sen suunnitelussa noudatetaan tiesuunnittelun yleisiä periaatteita. Kuntakohtaisen tieverkon yleissuunnitteluun osallistuvat myös metsätalouden ulkopuoliset intressiryhmät. Yleisuunnitelmaa on aika ajoin tarpeen tarkistaa puun korjuun ja kuljetuksen kehittymisen ja muun tiestön kehittymisen vuoksi Suunn.itteluperiaatteet Yksityis~ohtaisessa hankesuunnittelussa tärkeintä on tieverkon tiheys. Se on suhteutettava kestävään vuotuiseen hakkuumäärään liitteessä 1 esitetyllä tavalla. Puuntuotannolle edullisimmilla alueilla metsäkuljetusmatkan keskimääräisenä tavoitepituutena on 200 m. Metsätien rakentaminen paksuturpeisille ojitusalueille ei useimmiten ole mahdollista kustannussyistä. Kesällä ajokelpoinen tieverkko saadaan aikaan rakentamalla tiet soita ympäröiville kankaille. 7

10 3.2.2 Ojitussuunnitelma (vuonna 0) Kulkuyhteyksien huomioonotto ojitussuunnitelmassa Ojituksen suunnittelijan tulee aina selvittää olemassa oleva ja suunniteltu metsätiestö ja merkitä se suunnitelmakarttoihinsa. Ojien sijoittelussa sekä piennartasanteiden, rumpujen, ajoluiskien ja kaivukatkojen suunnittelussa on otettava huomioon alueen kulkuyhteydet tulevaisuudessa rakennettaville teille Ojituskohteiden valinta Kohteiden valinnan lähtökohtana ovat ojitusohjeet. Ojitusssuunnitelmat tulee mahdollisuuksien mukaan tehdä ensin sellaisille alueille, joilla puunkorjuussa tarvittava tiestö on jo valmiina. Vasta sen jälkeen suuntaudutaan alueille, joilla puunkorjuuedellytysten parantamiseksi on tarvetta rakentaa metsäteitä. Samaan hankkeeseen voidaan sisällyttää sekä uudisettä kunnostusojitusta. Ojitussuunnitelman kuvioinnissa käytetään hyväksi metsätaloussuunnitelman kuviointia, pinta-aloja ja puustotietoja aina, kun se on mahdollista. Suunnittelussa tulee käyttää hyväksi myös aiempia ojitussuunnitelmia. Suunnitelmaan on sisällyttävä tiedot toteuttamiseq edellytyksenä olevista metsänhoitotoimista ja hakkuutarpeesta. Samaan ojitushankkeeseen on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä sisällyttämään koko suoalue (valumaalue). Ojitus kohtuullisessa ajassa edellyttää kuitenkin, ettei hankkeista tehdä liian suuria. Metsänkasvatukseen kelpaamattomat kuviot ja kuvionosat rajataan kartoille alustavassa maastosuunnittelussa eikä niille suunnitella ojitusta eikä muita töitä. 8

11 Puunkorjuussa. tarvittavat ojitussuunnitelman asiakirjat ovat suunnitelmakartta ja kartanselityskirja. Karttaan on merkitty mm. ojalinjat, piennartasanteet, rummut ja ajoluiskat (merkintäohje liitteessä 2) sekä metsikkökuviot. Kartanselityskirja sisältää mm. puuston kuutiomäärän, puulajisuhteet sekä hoito- ja hakkuuehdotukset Suunnitelmaasiakirjat Kunnostus- ja/tai uudisojitussuunnitelman ojakartasta tulee jokaisen ojan kohdalta selvästi ilmetä, onko oja perkaus-, täydennys- tai uudisoja vai jätetäänkö oja entiselleen. Erityisesti perkaamatta jätettävien vanhojen ojien tulee näkyä kartalta selvästi, jotta niiden varominen puunkorj uussa olisi mahdollista. A vohakkuualueilla ojalinjat merkitään maastoon puunkorjuun jälkeen. Jos ojitusalueella on voimassa oleva metsätaloussuunnitelma, voidaan hoito- ja hakkuuehdotukset perustaa suunnitelman maastossa tarkistettuihin tietoihin. Ojituksen suunnittelijan tulee tarkistaa, onko metsätaloussuunnitelmaan merkittyjä töita tehty. Jos metsätaloussuunnitelma on hakkuu tarpeen kannalta puutteellinen, tulee ojituksen suunnittelijan lisätä tarpeelliset hakkuuehdotukset ojitussuunnitelman kartanselityskirjaan. Jos metsätaloussuunnitelmaa ei ole, hankkii ojituksen suunnittelija kartanselityskirjan edellyttämät tiedot, joihin on lisätty poistuma-arvio. Ojitusalueen puunkorjuu on saatava käyntiin mahdollisimman pian ojitussuunnitelman teon jälkeen. Siksi metsänomistajalle on lähetettävä tiedotuskirje (liite 4). Kirjeen liitteenä lähetetään kartta, johon on merkitty ojalinjat ja käsiteltävät kuviot. Tiedotuskirje tulee lähettää heti ojalinjojen maastoonmerkinnän jälkeen, kun työkartta on laadittu Tiedotuskirje 9

12 Puunkorjuunäkökohdat ojitussuunnitelmassa Piennartasanteet Ojitussuunnitelmassa tulee ottaa huomioon puunkorjuun vaatimukset, erityisesti oja välejä ja ojien suuntaa harkittaessa. Oja välien tulee olla sellaisia, etteivät hakkuu työt vaikeudu ja ettei ajouratiheys nouse liian suureksi. Jäljellä olevissa ojituksissa on vältettävä ojavälejä 35, 40 ja 55 m, jotta puunkorj uun edellytyksiä ei huononneta (ks. lukua 3.4. l Puunkorjuun suunnittelu, s. ). Ojien suuntauksessa otetaan huomioon metsäkuljetuksen suuntautuminen, jos kuivatustekniikka sen sallii. Puunkorjuun helpottamiseksi ojitussuunnitelmaan sisällytetään piennartasanteiden, rumpujen ja ajoluiskien rakentamista. Vedenjakopaikoille jätetään kannaksia ja sarkaojien yläpäät jätetään irti niska ojasta, ellei niskaojan vesien johtaminen edellytä ojien yhdistämistä. Piennartasanteet suunnitellaan ojituksen suunnittelun yhteydessä ottaen huomioon olemassa oleva ja tuleva metsätiestö. Ne on suunnattava yleensä metsäautoteistä poispäin täydentämään metsäteiden väliin jäävien alueiden kulkuyhteyksiä. Piennartasannetta ei saa sijoittaa niin, että se vaikeuttaa metsätien rakentamista. Piennartasanteet tulee suunnitella sellaisiin paikkoihin, joissa niitä voi olettaa käytettävän enemmän kuin tavallisia ajouria. Niitä ovat esim. sellainen oja, joka johtaa suon takana olevalle kangasmaasaarekkeelle, ja niskaoja, jonka viereen rakennettuna piennartasanne voi '.etsäkuljetuksessa olla laajemman alueen kokoojaajourana. Piennartasanteiden suunnittelussa on otettava huomioon niiden käyttö myös talviautotien pohjana. Talviautoteitä ei voida kuitenkaan rakentaa metsänparannusvaroin. Myös entiset, tarpeelliset ja käyttökelpoiset talviautoteiden pohjat on pyrittävä säilyttämään ojitussuunnitelmassa. 10

13 Rummun rakentaminen tulee kyseeseen esim. silloin, kun oja tehdään: Rummut -yksityistien poikki (vesilaki velvoittaa rummun tekemiseen) - muun säännöllisessä käytössä olevan kulkuväylän poikki (esim. talvi~utotie) - valtaojaan ja puroon, jonka takana on suurehko metsäalue. Rumpujen rakentaminen jokaiseen sarkaojaan ei o le tarkoituksenmukaista eikä puunkorjuullekaan a ina edes tarpeellista. Rummut saattavat myös haitata ojien kunnossa pysymistä.

14 Muut rakenteet Ajoluiska voi ohutturpeisilla ja kovapohjaisilla mailla olla rummun vaihtoehtona. Rumpua moninkertaisesti halvempana sitä voidaan käyttää myös sarkaojissa silloin, kun on tarvetta. Varsinkin paksuturpeisilla mailla ajoluiskan käyttö metsäkuljetuksessa rajoittuu talviaikaan, jolloin sen tarpeellisuus on kyseenalaista. Jos ajoluiskaa tai rumpua ei tehdä, ojamaat tulee jättää pois ojien vierestä sellaisista kohdista, joissa on ollut tai joihin myöhemmin tulee ojan yl ittävä ajoura. Niskaojien lähellä ja vedenjakopaikoissa ojan kaivamatta jättäminen parantaa kulkuyhteyksiäja pienentää ojituskustann uksia. Kaivukatkon pituuden tulee olla metriä. On tietenkin huolehdittava siitä, ettei vesien pois johtaminen vaikeudu. Ojien suuntaamisessa puutavaran metsäkuljetus otetaan huomioon, jos se kui vatusteknisesti on mahdollista. Ojat suunnataan metsätielle, piennartasanteelle tai muulle kokooja-ajouralle päin. Vesien selkeyttämistä varten tarvittavat lietealtaat on merkittävä selvästi maastoon, jotta ne voidaan ottaa huomioon puunkorjuussa. Lietealtaiden kaivua ja mahdollista myöhempää tyhjennystä varten puusto on poistettava riittävän laajalta alueelta altaan ympäriltä ja altaalle on suunniteltava vapaa kulkuyhteys. 12

15 Ojitussuunnitelman teon yhteydessä voidaan tehdä myös taimikonhoito-, lannoitus-, metsänuudistamis-ja pystykarsintasuunnitelmat. Näiden metsänparannustöiden kelpoisuusehdoista ja toteuttamistavoista on olemassa omat ohjeensa. Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä taimikonhoitosuunnitelman tarpeellisuuteen, sillä hoitamattomat taimikot voivat estää kunnostusojituksen. Metsänparannuslain ulkopuolisista metsänhoitosuunnitelmista on tässä yhteydessä tarpeen tehdä metsänuudistamissuunnitelma, jotta uudistamiseen liittyvät puunkorjuu ja mahdollinen maanmuokkaus voidaan ajoittaa oikein Muut metsänparannussuunnitelmat {Vuonna 0) Kunnostusojitusalueen lannoituskelpoisille kuvioille lannoitussuunnitelma on laadittava jo ojituksen suunnittelun yhteydessä, jolloin säästetään suunnittelukustannuksia. Jos puuston kasvun taantumisen tai muun syyn tähden lannoituskelpoisuutta ei voida silloin ratkaista, suunnittelu on syytä jättää muutaman vuoden päähän ojituksesta. Pystykarsintasuunnitelma on tehtävä ojitussuunnitelman yhteydessä tai samoihin aikoihin. Pystykarsintametsiköt soveltuvat yleensä myös lannoitettaviksi. Turv la metsä voidaan usein uudistaa luontaisesti eikä maanmuokkaustakaan usein tarvita. Ohutturpeisten alueiden metsänuudistamisessa joudutaan yleensä kuitenkin turvautumaan eriasteiseen maanmuokkaukseen. Muokattavat alueet ja muokkaustavat tulee selvittää jo ojituksen suunnittelun yhteydessä, jotta tarvittavat kuivatusojat ja maanmuokkaus niveltyisivät hyvin toisiinsa. 13

16 3.3 Kulku yhteyksien rakentaminen Metsätiet ja varastopaikat (vuosina -2-0) Metsätien rakentaminen on kulkuyhteyksien parantamisen ensimmäinen vaihe, jonka yhteydessä muita toimia (esim. puunkorjuu tielinjalta, tien sivuojien laskuojien kaivu)joudutaanjo aloittamaan. Tienrakennus on oma kokonaisuutensa, jonka yhteyteen muita toimia ei aina voida eikä ole tarkoituksenmukaistakaan liittää. 14

17 Erillisiä varastoalueita ei ole tarpeen rakentaa metsätien varteen, koska nykyään tien reuna-alueet pyritään muotoilemaan siten, että koko ti~nvarsi on käyttökelpoinen puutavaran varastoimiseen. Tiealueen leveys vahvistetaan tietoimituksessa. Suuria varastopaikkoja ei yleensä tarvita, sillä puutavaran kuljetusketjut ovat niin nopeita, ettei suuria metsävarastoja keräänny. Jos tehdään erillisiä puutavaran varastoalueita, on ne tehtävä kantavalle maalle, koska varastopaikat rasittuvat enemmän kuin muu tiealue. Jos puunkorjuussa tarvitaan ojitussuunnitelmassa ehdotettuja piennartasanteita ja rumpuja, on ne rakennettava ennen puunkorjuuta, jos se kuivatusteknisesti on mahdollista. Ajoluiskat rakennetaan kaltevuuteen 1: 4-1: Piennartasanteet ja rummut (vuosina 0-3) 15

18 3.4 Puunkorjuu Puunkorjuun suunnittelu (vuosina 0-3) Yleistä Suuret korjuukustannukset ovat ojitusalueiden puunkorjuun suurin ongelma. Mutta jos puunkorjuuoloja parannetaan, jäävät korjuukustannuksetkin kohtuullisiksi. Puunkorjuun talouden parantaminen edellyttää keskitettyä puukauppaa. Tavoitteena on, että ojitusalueilta hakattava puu myydään samanaikaisesti tai yhdessä. 16

19 Puunkorjuun suunnittelijalla tulee olla käytettävissään ojitussuunnitelman kartta, kuviotiedot ja osakasluettelo. Jos ojitus aiotaan tehdä suunnittelua seuraavan vuoden kesäkautena, on puunkorjuun ajankohdasta päätettävä viimeistään lokakuussa, koska ojitusorganisaatio tarvitsee seuraavan vuoden työohjelman laadinnan takia aikaisessa vaiheessa (marras-joulukuussa) tiedon mm. korjuuajankohdasta Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet./ Ojitusalueiden puunkorjuu tulee hoitaa rationaalisina yhteishankkeina, vaikka kaupat olisivat jakautuneet usean ostajan kesken. Myös hankintapuun ja käteispuun lähikuljetukseen voidaan tarjota pystyleimikoissa käytettävää kuljetuskalustoa. Kun ojitusalueen puunkorjuuta suunnitellaan, on metsänhoitoa ja puunkorjuuta tarkasteltava pitemmällä aikavälillä; toisin sanoen erityisesti hakkuut on suunniteltava siten, ettei ojitusaluetta tarvitse esim. jo 5-10 vuoden kuluttua hakata uudestaan. Vähänkin tarpeelliset hakkuut on siis tässä yhteydessä tehtävä. Turv ta puu on yleensä kuljetettu talvella roudan aikaan. Metsäkuljetus on mahdollista myös sulan maan aikaan (etupäässä rämeillä). Korpien ja korpiojitusalueiden harvennushakkuissa metsäkuljetus on tehtävä vain talveila. 17

20 Hakkuun suunnittelu Hakkuun suunnittelussa on pyrittävä siihen, että hak-. kuu voidaan tehdä edullisimpia menetelmiä käyttäen. Hakkuumenetelmän valinta riippuu mm. puunhankkijan jalostuslaitoksen vastaanotto kyvystä (osa puun käyttömahdollisuus), mittausmenetelmästä, puuston tasarakenteisuudesta ja korjuuajankohdasta. Jos puut voidaan korjata kesällä eikä jalostuslaitos aseta puutavaralajille rajoituksia, tulevat ojitusalueiden ensiharvennuskohteissa kyseeseen seuraavat hakkuumenetelmät edullisuusjärjestyksessä: - osapuu - metsurimittaus - osapuu-ainespuu - metsurimittaus - kasaus palstalle - noin 5 m kuitupuu - metsurimittaus - kasaus palstalle - noin 3 m kuitupuu - metsurimittaus - kasaus vyöhykkeelle - noin 3 m kuitupuu - pinomenetelmä - kasaus vyöhykkeelle - noin 3 m kuitupuu - kehämittaus - kasaus vyöhykkeelle. Osapuu- ja osapuu-ainespuumenetelmät eivät sovellu talvikorjuuseen. Epätasaisissa puustoissa ei voida käyttää metsurin suorittamaa mittausta, mutta muissa puustoissa se on taloudellisin mittausmenetelmä. Ensiharvennuksissa ja niiden luonteisissa hakkuissa poistettavat puut kannattaa jättää metsurin valittaviksi. Leimausohjeena on ensiharvennuksissa ja epätasaisissa metsiköissä käytettävä runkolukuohjetta. Leimikoiden rajauksessa on rajattava pois sellaiset kohteet, joissa hakkuukertymä on niin pieni, että se merkittävästi huonontaa leimikon korjuutaloutta. 18

21 Ajouraverkon suunnittelu on ujitusalueiden puunkorjuun suunnittelun tärkein vaihe. Ajouraverkko perustuu yleensä 30 m:n ajouraväleihin ja noin 4 m leveisiin ajouriin (ojalinjoilla 5 m). Ajourat on ehdottomasti suunniteltava suoriksi. Muutoin metsäkuljetus ja korjuumenetelmien soveltaminen vaikeutuvat. Myös tiheämpää ajouraverkkoa voidaan käyttää, jos ojaverkko ei salli noin 30 metrin ajouraverkon soveltamista kunnostusojitusalueiden ensiharvennuksissa. Ajouravälikäytäntö ja edullisimmat hakkuumenetelmät edellyttävät pitkäulotteisella (10 m) kuormaimella varustetun metsätraktorin käyttöä Metsäkuljetuksen suunnittelu.,,/ Kunnostusojitusalueella ajouraverkon rungon muodostavat perkaus- ja täydennysojalinjat, koska niiltä puusto on joka tapauksessa poistettava vähintään 5 metrin leveydeltä. Jos ojan päällä ei voi ajaa, joudutaan ajouraverkkoa tihentämään. Ajouraa ei saa tehdä ojan viereen, koska silloin ojaan tulee hakkuutähteitä eikä sellainen ajoura ole myöhemmissä hakkuissa käyttökelpoinen. Ojien ylityksiä on ajourien suunnittelussa pyrittävä välttämään ja ajourista on tehtävä lyhyitä. Turv la tulee välttää yhdysurien käyttöä. Koneen peruuttaminen on usein hyvä ratkaisu. Ajourat on suunniteltava siten, ettei puita jouduta hakkuussa kaatamaan ojan päälle ja ettei niitä tarvitse kasata ojan yli. Liitteessä 3 on puunkorjuun suunnittelussa käytettävät karttamerkinnät. Turv la tulee välttää kokoojaurien käyttöä ja sen vuoksi on pyrittävä nauhamaiseen varastointiin metsätien varteen. Varastopaikkoja suunniteltaessa on kaukokuljetuksen kuormauspaikkaluokitus otettava huomioon. Kun varastoidaan metsätien varteen, ovat vaihtoehdot seuraavat: 19

22 ~ ,o,... <l1'i 0 '\ () ~-- "' \0c~,...,.. ~-- ~/ ~ \ 0n:'70 \. ~,...>~ !> 0 ---"tv"..--,. /-. -; ~ ~ ~ 1 / " 0 (' ~ ~I 1~ ([) eti: ~., "' 1 ~l'\ ~ r.i I') i(%) - : cv ~ l / ~ ~ 1 1@ 0 <I) e 1 ~ 1 0'1 ~ 1 l 0...-,... 0 r., ~ GI ~ < ~ 1(, 1~ 1 ~ 6m i1wca ~ C'2J 9m ~ ll> 20 Valitaan erilliset varastopaikat ja niistä hakataan tieojan viereen 9 m:n kaista, jolta kuorma (3 m kuitupuu) puretaan ojan pientareelle. Kaistan leveydeksi riittää 6 m, jos puutavaran pituus on vähintään 4 m, jolloin se voidaan varastoida ojan päälle.

23 . :0>- --.-::). (~ ~,_.1 <Ji.f. e ~ 1 ~@.,. -& 8 1 9_.; ~_._(q;:;_(" ().0.,.,...,. c,....: ~J o~9 ] Ji 0.. / '; ()~ c:i::--... l...,j C 0 c o... Tehdäan kokoojaura tieojan viereen ja kuormat pureqian valittuihin varastointikohtiin ojan päälle tai pientareelle. Kokoojauran etäisyys tieojasta määräytyy puutavaran pituuden perusteella. Tämä menetelmä tarkoittaa em. kaistamenetelmää yhtäjaksoisena. Ajetaan metsätielle ja puretaan kuorma ojan päälle tai ojan pientareelle. Puustoa poistetaan ojan vierestä tarvittaessa. Kun ajouraväliä suunnitellaan, on erittäin tärkeää ottaa huomioon edullisimpien miestyövaltaisten ja koneellisten hakkuumenetelmien käyttömahdollisuus myöhemmissä harvennushakkuissa. Se tarkoittaa ajouravälin suunnittelua siten, että myöhemmissä harvennushakkuissa ajouraväli on m. Seuraavassa on esitetty tavallisimpien ojavälien ajouravälimallit. 1. Ojaväli 30 m (35 m) 21

24 A B 1. Ojaväli 30 m (35 m) Aa) Hakkuu kunnostusojituksen yhteydessä Perattavat ojat = ajouria Oja = Oja = ajo ura ajo ura IJ 30 m L~ ~I Ab) Myöhempi harvennushakkuu Oja Ajo ura Oja ii ii ~ 15 m ~i 30 m Ba) Hakkuu kunnostusojituksen yhteydessä Vanhojen ojien päällä ei saa/voi ajaa Oja Ajo ura Oja il i I 15 m -il 30 m ii l i l i l i l i i i 1 i l i i i i i 22 Bb) Myöhempi harvennushakkuu Oja Ajo ura Oja il 15 m.lj 30 m ii

25 2. Ojaväli 40 m (45 m, 50 m) Aa) Hakkuu kunnostusojituksen yhteydessä Perattavat ojat+ 10 m ( m, 12.5 m) ojasta oleva Oja = Ajo- Oja = ajo- ura ajoura ura 1 1; m1 30 m 1...,,,,_-4_0_m -,iil K ~I I! 1 A Ab) Myöhempi harvennushakkuu Oja Ajoura 10 m 20 m 1f 40 m Ajo- Oja ura JI llo m lf Ba) Hakkuu kunnostusojituksen yhteydessä Vanhojen ojien päällä ei saa/voi ajaa Oja Ajo- Ajo- Oja ura ura ~ }_9~~ 40 m B Bb) Myöhempi harvennushakkuu Oja Ajoura IJ 10 m.l 20 m,. 40 m Ajo- Oja ura 1 1:10 m. - ] IJ " IJ IJ IJ 23

26 3. Ojaväli 55 m (60 m, 65 m) A Aa) Hakkuu kunnostusojituksen yhteydessä Peratta"'.at ojat + keskellä sarkaa oleva ura Oja= = ajouna ajo ura Ajoura Oja =ajoura i m 1 55 m Ab) Myöhempi harvennushakkuu Oja Ajo- Ajo- Ajo- Oja ura ura ura I!!Om. 1 J7.5m ~1 ~I 55 m B Ba) Hakkuu kunnostusojituksen yhteydessä Vanhojen ojien päällä ei saa/voi ajaa Oja Ajo- Ajo- Ajo- Oja ura ura ura il JO ml 17.5m -~I ~ i 55 m IJ 24 Bb) Myöhempi harvennushakkuu Oja Ajo- Ajo- Ajo- Oja ura ura ura 10 m~~ 17.5 m!i Jr 1 I 55 m IJ

27 Ca) Hakkuu kunnostusojituksen (sis. täydennysojituksen) yhteydessä. Perattavat ojat+ keskellä sarkaa oleva täydennysoja = ajouria Oja= Täydennysoja Oja =ajoura ajo ura = ajoura 27.5 m 1,J 55 m 1~ Cb) Myöhempi harvennushakkuu Jl 1 1 Oja Ajo- Oja Ajo- Oja ura IJ IJ ~1\~ m --tt 55 m Da) Hakkuu kunnostusojituksen (sis. täydennysojituks~n) yhteydessä. Vanhojen ojien päällä ei saa/voi ajaa Oja Ajo- Täyd. oja Ajo- Oja ura = ajoura ura IJ J m!! m ~I 55m IJ " C D..,./ Dd) Myöhempi harvennushakkuu Oja Ajo- Oja Ajo- Oja ura ura m H m ir 55 m 25

28 Sijoittelumalli edellyttää, ettei täydennysojia suunnitella sellaisille vanhoille ojitusalueille,joiden oja väli on 55 m tai sen alle. Jos sitä suurempia ojitussarkoja halkaistaan täydennysojituksessa kahteen tai useampaan osaan, on syntyvillä oja väleillä mahdollista käyttää kapeille oja väleille esitettyjä ajourien sijoitteluohjeita. Sijoittelumallin lähtökohtana ovat seuraavat asiat: - Ojan päälle ei saa tehdä ajouraa, jos ojaa ei hakkuun jälkeen perata tai perattava oja ei muusta syystä (mm. upottavuus) sovi ajouran paikaksi. - Ojan viereen ei tehdä ajouraa, ettei ojaan joudu hakkuutähteitä ja ojitusalueen puuston parasta kasvualustaa tuhlaudu ajouran pohjaksi. - Ajourien suunnittelussa on otettava huomioon myös alueella tehtävät myöhemmät hakkuut, joissa ajouraväli voi olla tiheämpi. Joissakin tämän sijoittelumallin tapauksissa ajouratiheys nousee kunnostusojituksen yhteydessä tehtävissä harvennushakkuissa suuremmaksi kuin ensiharvennushakkuissa yleensä on ohjeena. 26

29 3.4.2 Puunkorjuu (vuosina 0-3) Hakkuun yhteydessä avataan ojalinjat leimikoissa ja puustoisilla lepokuvioilla. Kun metsäkuljetus tehdään talvella, on puutavara aina liputettava. Hakkuussa ojiin ei saa joutua hakkuutähteitä silloin, kun ojia ei perata. Puut tulee kaataa suunnatusti ojista poispäin ja ajouraa kohti. Jos ojan toisella puolella oleva ajoura on lähempänä ja kasausmatka sinne on selvästi lyhyempi, voidaan puut kaataa ja kasata ojan yli vain, jos ojat perataan heti hakkuun jälkeen Hakkuu Ojitusalueilla pyritään puuston kiertoajan kuluessa 2-3 harvennuskertaan. Sen vuoksi leimikon tiheys voi korjuunjälkeen olla hieman pienempi kuin kangasmaiden harvennushakkuissa. Ojitusalueella puu on korjattava aina ennen ojitusta. Ojitusalueiden puut tulee korjata ensimmäisenä tai suuremmissa hankkeissa viimeistään kolmantena vuonna ojitussuunnitelman teon jälkeen. Ojitus tulee tehdä kesällä puunkorjuun jälkeen Puunkorjuun ajoitus 27

30 3. 5 Ojitusta edeltävät työt (vuosina 0-3) Kunnostusojitusalueilla taimikonhoito on suositeltavinta ennen ojitusta, jotta taimikkokin hyötyisi kuivatuksesta mahdollisimman paljon. Metsänparannuslaki edellyttää taimikonhoitoa ennen kunnostusojitusta. Metsänuudistamiseen liittyvä maanmuokkaus (metsänviljelyauraus tms.) on tehtävä ennen ojitusta. Metsänviljely voidaan tehdä maanmuokkauksen jälkeen parhaaksi katsottuna ajankohtana. Uudistusala raivataan puunkorjuu-, maanmuokkaus-ja viljelyaikataulun perusteella Ojitus ja ojitusmätästys (vuosina 1-3) Kunnostusojituksen tarve on useimmiten koko toimenpideketjun lähtökohta. Ennen ojitusta on syytä varmistua siitä, että metsänparannuslainsäädännön vaatimat ojitusta edeltävät työt (puunkorjuu, taimikonhoito) on tehty. Ojitus tehdään - jos mahdollista - kahdessa vaiheessa. Ensin kaivetaan ne ojat,j oiden varsille on suunniteltu piennartasanteita. Piennartasanteet rumpuineen rakennetaan ennen puunkorjuuta. Toiseksi kaikki puunkorjuuta haittaavat ojat kaivetaan ja perataan vasta puutavaran metsäkuljetuksen jälkeen. Ojitusmätästys tehdään yhtä aikaa varsinaisen ojituksen kanssa. Siinä on kustannusten säästämiseksi sekä tehokkaan kuivatuksen ja hyvän muokkaustuloksen aikaansaamiseksi pyrittävä käyttämään samaa kone - kalustoa kuin ojituksessakin. 28

31 Lannoitus suunnitellaan ja tehdään ohjeiden mukaan. Lannoitteet on joka tapauksessa syytä levittää vasta noin 5 vuotta hakkuun ja ojituksen jälkeen. Silloin puille jää riittävästi aikaa sopeutua hakkuun ja ojituksen aiheuttamiin olosuhdemuutoksiin ja ne pystyvät käyttämään ravinteet tehokkaasti hyväkseen. Toteuttamisaikataulun onnistuminen tässä esitetyllä tavalla edellyttää tehokasta yhteistyötä eri toimenpiteiden suunnittelijoiden ja toteuttajien välillä. Käytännössä suurin ongelma on se, että puunkorjuu viivästyy ja myös ojitus ja muut työt lykkäytyvät. Siksi ojituksen suunnittelusta vastaavan henkilön (esim. metsälautakunnan metsätalousinsinöörin) on syytä lähettää 3.7 Lannoitus (vuosina 5-8) 3.8 Toimintamallin onnistumisedellytykset 29

32 aiemmin mainittu tiedotuskirje metsänomistajalle heti suunnitelmakartan laatimisen jälkeen. Edellä on esitetty, miten ojitusalueiden puunkorjuu kytkeytyy samanaikaisesti toteuttamiskelpoisiin metsänparannustöihin ja eräisiin uudistamistoimiin. Toimenpidf ketjussa ei aina ole näin monta lenkkiä, mikä tietysti, helpottaa yhteensovittamista. Ojitusalueilla nämä toimet kuitenkin onnistuvat parhaiten, kun niiden tef ojärjestys ja -aikataulu ovat oikeat. 30

33 YHTEISTOIMINNAN ORGANISOINTI OJITUSHANKKEISSA 4 Ojitustarve selvitetään metsätaloussuunnittelun yhteydessä. Vastaavaa tietoa saadaan myös kunnossapito- ja hoitovelvollisuuden valvomiseksi tehtävienjälkitarkastusten yhteydessä. Vanhojen ojitusalueiden iän perusteella voidaan myös päätellä todennäköinen kunnostustarve. Lisäksi hakkuun yhteydessä saadaan tiet0ja kunnostusojituksen tarpeesta Ojitushankkeen viieillepano yksityismetsissä Metsänparannusvaroin tehtävä ojitus käynnistyy metsänomistajan metsälautakunnalle osoittaman hakemuksen perusteella. Aloite hakemu.ksen tekoon tulee yleensä yksityismetsätalouden tai puunostajan palveluksessa olevalta metsäammattimieheltä. Ojitukselle ja puunkorjuulle järkevän hankkeen aikaansaaminen edellyttää tavallisesti usean tilan yhteistoimintaa. Tätä seikkaa on aloitteita tehtäessä syytä korostaa metsänomistajille, jotta hakemukset olisivat toteuttamiskelpoisia. Useimmiten ojitussuunnitelman tekijä joutuu ratkaisemaan hankkeen lopullisen laajuuden ja hankkimaan lisää osakkaita. Usean tilan hankkeen käynnistämisen yhteydessä on tarpeen pitää hankkeen suunnittelusta vastaavan metsäammattimiehen avustamana maanomistajien neuvottelukokous. Siinä voidaan sopia mm. ojituksen rajaamisesta, hakemuksen täydentämisestä, metsien käsittelystäja puunkorjuusta sekä hankkeen toimitsijasta. Toimitsija voidaan valtuuttaa osakkaiden edustajaksi hankkeen jatkotoimissa. 31

34 4.2 Sidosorganisaatioiden yhteistoiminta Ojituksen ja puunkorjuun niveltäminen edellyttää, että metsälautakunta, metsänhoitoyhdistys ja puunostajat toimivat yhteistyössä. Yhteistoiminnan järjestämiseksi käytetään seuraavaa kaksijakoista menettelyä. 1. vaihe: Yhteistoiminnan periaatteista sopiminen Ensimmäisen vaiheen neuvottelu on kertaluonteinen tai toistetaan tarvittaessa ja siinä sovitaan yhteistoiminnan periaatteista. Metsänhoitoyhdistystasolla järjestetään tämä sidosorganisaatioiden välinen neuvottelu, jossa sovitaan ojitusalueiden puunkorjuun ja hoitotöiden menettelytavoista ja pelisäännöistä. Neuvottelun kutsuu koolle metsälautakunnan metsänparannustöistä vastaava toimihenkilö (metsätalousinsinööri tai metsätalousteknikko) tai metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja/metsänhoidonneuvoja. Aloitteen neuvottelun koollekutsumisesta voi tehdä kuka tahansa sidosorganisaatioiden jäsenistä. Neuvottelu on ajankohtainen silloin, kun laajempia kunnostusojitl,lshankkeita alkaa tulla näköpiiriin. Neuvottelussa on tarpeen sopia seuraavista asioista: - Ojituksen ja ojitusalueiden puunkorjuuseen liittyvä organisaatioiden välinen tiedonkulku ja yhteydenpito - Puukaupalliset pelisäännöt - Puunkorjuun pelisäännöt -Aikataulut ja työjärjestys -Työnjako 32 - Keskinäinen ammattiapu

35 Puukaupan pe!jsäännöissä sovitaan alueella tasapuolisesta (avoin tai suljettu) tarj ouskilpail usta, jolloin myös metsänomistajien edut turvataan. Puunkorjuun pelisäännöissä sovitaan, että laajat kohteet jaetaan puunkorjaajien kesken sopiviksi korjuukohteiksi. Aikatauluunja työjärjestykseen on tarpeen tehdä selväksi esim. ojitusorganisaation toiveet puunkorjuun toteuttamisesta. Työnjaossa sovitaan mm. siitä, että ojituksen suunnittelu kuuluu metsälautakunnalle ja puunkorjuu puunostajalle. Samassa yhteydessä sovitaan metsänhoitoyhqistykselle kuuluvista töistä. 2 vaihe: Yhteistoiminta hankkeessa Samojen organisaatioiden edustajien ja hankkeiden toimitsijoiden on tarpeen kokoontua vuosittain heti ojitussuunitelmien maastotöiden valmistuttua. Silloin sovitaan kunkin hankkeen konkreettisista toimenpiteistä. Nämä neuvottelut kutsuu koolle metsälautakunnan toimihenkilö (metsätalousinsinööri tai metsätalousteknikko). Kunkin hankkeen käsiteltäviä asioita ovat seuraavat: - Hankkeen sisältö (työmäärät, hakkuumäärät) - Hankkeen työaikataulu (puunkorjuu, ojitus) 33

36 - Hankkeen puukauppatilanne (tehdyt pysty- ja hankintakaupat, ostotoiminnan j atkotoimet) - Laajan hankkeen jako puunkorjuun osaalueisiin -Työnjako (leimaus, puunkorjuu jne.) - Puunkorjuun taloudellisuuden edellyttämät minimikorjuumäärät - Korjuumenetelmät - Mittausmenetelmät 34

37 TIIVISIBLMÄ 5 Kunnostusojituksen lisääntyminen saa aikaan sen, että vastaisuudessa käsitellään yhä enemmän ojitusaluemetsiä. Metsätalouden harjoittaminen ei ole ojitusalueillakaan itsetarkoitus, vaan on muistettava, että se on toimintaa, jolla pyritään tuottamaan puuta kilpailukykyiseen hintaan. Näiden toimintaohjeiden tarkoituksena on edesauttaa ojitusalueiden metsänparannustöiden sekä niihin liittyvän puunkorjuun oikea-aikaisuutta ja sujuvuutta. Ohjeistoon on koottu nykytiedot puunkorjuun ja metsänparannuksen teoriasta ja käytännöstä. Parhaaseen tulokseen pyrittäessä, lähtökohtana on oltava oikeat toimenpidejärjestys ja -aikataulu. Taloudellisesti paras kokonaistulos edellyttää eräänlaista kompromissia; kunkin toimenpiteen suunnittelussa ja toteuttamisessa on otettava huomioon muiden toimenpiteiden toteuttamisedellytykset ja niiden parantaminen mahdollisuuksien mukaan. Ojitusalueiden huonot puunkorjuuolot ovat merkittäväja pysyvä haitta ojitusaluemetsien käsittelyssä. Huolellinen ojituksen suunnittelu johtaa sekä tehokkaaseen kuivatukseen että toimivaan, taloudelliseen puunkorjuuseen. Siihen tässä ohjeistossa annetaan yksityiskohtaiset ohjeet. Ajourakäytäntöön esitetään pitkällä aikavälillä toimivia malleja, joilla puunkorjuun edellytykset turvataan myös tulevaisuudessa. 35

38 LIIITEET Liite 1 Tietiheys; m/ha Välittömän vaikutusalueen rajan keskimääräinen etäisyys tiestä, n. metriä Kuva: Tieverkoston tiheyden suhteuttaminen kestävään vuotuiseen hakkuumäärään. 2

39 Liite 2 Ojitussuunnitelmakartta ja merkintäsuosituksia Mittakaava 1:10000 e o oo >... > ~ Vanha oja (oja jää entiselleen) Uusi oja (= uudisoja/ täydennysoja) Perattava oja Oja päättyy U ppoamisvaara Piennartasanne, pisteytys tasanteen puolella ojaa Rumpu, halkaisija x pituus (m) Ajoluiska eli kahluupaikka Ojamaita ei ajouralle tai muulle kulkureitille Laskeutusalla - Kartta pohjana perus kartta 1: täydennettynä kartoituksen jälkeen rakennetulla tiestöllä - Ojien nimeäminen yms. merkinnät ojittajan ohjeiden mukaan 37

40 Liite 3 Puunkorjuusuunnitelmakartan merkintäsuositus 38

41 Leimikon raja Toimenpide Uudistushakkuualueen raja Palstojen raja Lohkojen ja koepuualueiden merkintä (jos lohkorajat piirretään kartalle, siihen merkitään myös lohkonumerot) Maastomerkit 3 kirves- tai värivasaraviiloa, pääviilo leimikon puolelle tai 2 x punainen nauha 2 kirves- tai värivasaraviiloa rajan suuntaan ja 2 päällekkäistä viiloa alueen suuntaan ja tarvittaessa lisäksi 1 x punainen nauha 2 kirves- tai värivasaraviiloa palstojen rajan suuntaan tai 1 x punainen nauha 1 x sininen nauha Karttamerkit --- Lohko 1 (5, avoh.) Palstat 1-3 Lohko 2 (5, avoh.) Palsta 4 Lohko 3 (2, harv.h) Palstat 5-6 Ajourat - kokoojaurat ja reisteykset 2 x oranssi nauha ----?-- oranssi väri kartalla - keruu-, yhdys- ja pistourat - peruutusurat Varastoalue 1 x oranssi nauha 1 x oranssi nauha ja 1 x sininen nauha 2 x oranssi nauha ~oranssi väri kartalla pistoura, kääntöpaikka uran päässä ~oranssi väri kartalla peruutusura, ei kääntömahdollisuutta # oranssi väri kartalla 39

42 Liite metsälautakunta / 19 Arvoisa metsänomistaja metsäla utakunta on tilallanne linjannut ojat maastoon metsäojitussuunnitelman mukaan, jonka kaivutyöt on tarkoitus aloittaa 19 Kaivua haittaava puusto tulee poistaa oja linjoilta vähintään 5 metrin leveydeltä. Ojalinjojen hakkuun yhteydessä on järkevää tehdä metsän kehitykselle tarpeelliset hakkuu- ja hoitotyöt. Kunnostusojitusalueella näiden töiden tekeminen on joissakin tapauksissa metsänparannusrahoituksen myöntämisen ehtona. Suunnittelijan arvion mukaan Teidän tilallanne taimikonhoitoa tarvitsee noin ha, harvennushakkuuta noin ha, uudistushakkuuta noin haja ylispuiden poistoa noin ia. Ojitusalueen hakkuista kertyy myyntikelpoista puuta arviolta noin m 3. Suunnitellut ojalinjat sekä ehdotetut hakkuu- ja hoitotyöt on merkitty liitteenä olevaan karttaan. Kaikista ojitussuunnitelmaa koskevista asioista saa lisätietoja a llekirjoittaneelta. Metsätalousinsinööri Puh osoite

43 Muistiinpanoja:

44 METSATEHO Postiosoite: PL 194, HELSINKI Katuosoite: Fabianinkatu 9 B, HELSINKI Puhelin: (90) ISBN