Suomen Lääketieteen Säätiö 50 vuotta

Transkriptio

1 SUOMEN LÄÄKETIETEEN SÄÄTIÖ 50 VUOTTA Jouko Lönnqvist, Mikko Tulenheimo ja Tomi Mäkelä 2172 Säätiön synty Duodecim-seura on tukenut lääketieteellistä tutkimusta pienimuotoisesti aivan toimintansa alusta lähtien. Seuran jäsenmäärän kasvaessa ja lääketieteen kehittyessä nopeaan tahtiin tutkimustyöhön suuntautuneiden jäsenten tarpeet piti huomioida entistä paremmin. Tämä herätti ajatuksen erillisen tutkimussäätiön perustamisesta. Tieteellisesti suuntautuneen seuran johdossa toimi suuri joukko ansioituneita tutkijoita, mikä osaltaan selittää säätiön syntyä. Ratkaisevaa säätiön synnyn kannalta oli yleishyödyllisyyttä koskeva viranomaisten tulkinta, joka salli lahjoitusten myöntämisen ja vastaanottamisen ilman veroseuraamuksia. Yleishyödyllisen yhteisön asemaa ei haluttu antaa sekä seuralle että säätiölle. Säätiön pääoman kasvattaminen edellytti mahdollisuutta ottaa vastaan lahjoituksia, ja tässä tilanteessa valinta koitui säätiön hyväksi. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin johtokunta perusti Suomen Lääketieteen Säätiön Säännöt hyväksyttiin vuosikokouksessa professori Tauno Putkosen toimiessa seuran puheenjohtajana. Säätiön tarkoitukseksi määritettiin tukea maassamme lääketieteellistä tutkimustyötä huomioon ottaen tällöin muun muassa myös kansanterveyden kohottaminen maassamme. Duodecim-seura lahjoitti peruspääomaksi viisi miljoonaa silloista Suomen markkaa, nykyrahana noin euroa. Säätiön ensimmäisen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Duodecim-seuran tuleva puheenjohtaja, professori Gunnar Soininen. Säätiö rekisteröitiin oikeusministeriön annettua perustamisluvan (Lönnqvist 1990). Merkittäviä lahjoituksia ja hyvää omaisuudenhoitoa Vaikka säätiö perustettiin eräässä mielessä pakon sanelemana, se syntyi kuitenkin onnellisten tähtien merkeissä. Perustamisen saama myönteinen julkisuus kiinnitti seuran toiminnan suhteen täysin ulkopuolisen henkilön johtaja Matti Vaskion huomiota. Hän päätti toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa edistää kansanterveyttä ja lääketieteen kehitystä lahjoittamalla säätiölle omaisuudestaan seuran alkupääomaan verrattuna viisinkertaisen summan vuoden 1960 aikana (kuva 1). Seuraa vien viiden vuoden aikana Matti Vaskio jatkoi lahjoituksiaan Maija ja Matti Vaskion nimikkorahastoihin niin, että lahjoitusten määrä nousi nykyrahaksi arvioituna noin miljoonaan euroon. Vuosien kuluessa säätiö on saanut merkittävän määrän lahjoituksia liike-elämältä ja yksityisiltä kansalaisilta joko suoraan tai testamentin välityksellä (kuva 2). Kaikkien aikojen suurin yksittäinen lahjoitus tehtiin sää tiölle muutama vuosi sitten. Lahjoittaja oli jälleen täysin ulkopuolinen henkilö, joka oli tehnyt päätöksensä säätiöstä syntyneen myönteisen ja luotettavan ulkoisen kuvan perusteella. Jatkuvien lahjoitusten lisäksi tuottava, turvaava, taidokas ja joskus ehkä onnekaskin omaisuudenhoito on suurentanut säätiön omaisuuden arvoa niin merkittävästi, että apurahoja on voitu jakaa viiden vuosikymmenen aikana yli 30 miljoonaa euroa, lähes kolminkertainen määrä lahjoitusten kokonaissummaan verrattuna (kuva 3). Säätiö on kehittynyt viidessä vuosikymmenessä yksittäisiä starttirahoja jakavasta pikkusäätiöstä omaa apurahapolitiikkaansa määrä- Duodecim 2010;126:2172 7

2 KUVA 1. Johtaja Matti Vaskio (vasemmalla), säätiön alkupääoman merkittävin kartuttaja. tietoisesti toteuttavaksi koko lääketieteen kattavaksi yleissäätiöksi. Säätiön kasvua kuvastaa hyvin se, että 2000-luvulla apurahoja on voitu myöntää selvästi enemmän kuin neljänä edellisenä vuosikymmenenä yhteensä. Omaisuuden ja jaettavissa olevien apurahojen määrän kasvaessa säätiön hallintoelinten rooli, erityisesti hallituksen vastuu, on kaiken aikaa korostunut. Toiminnan laajentuessa säätiötä on ollut pakko johtaa yhä ammattimaisemmin. Säätiön arvopohja on nojannut toiminnan alusta lähtien vahvasti Duodecim-seuraan. Hallituksen toimintaa valvoo Duodecim-seuran korkeimman päättävän elimen valtuuskunnan valitsema säätiön hallintoneuvosto, joka viime kädessä päättää myös säätiön toiminnan strategisesta suuntaamisesta. Apurahapäätökset on valmistellut alkuajoista lähtien perusapurahojen osalta Duodecim-seuran valtuuskunnan valitsema apurahavaliokunta. Lisäksi seuran hallituksella on mahdollisuus lausua mielipiteensä jaettavista apurahoista. Siteet säätiön ja Duodecim-seuran välillä ovat aina olleet kiinteät ja moninaiset, ja yhteistyö on sujunut hyvin. Silti säätiöön valitut luottamushenkilöt ovat toimineet aina itsenäisesti säätiölain edellyttämällä tavalla ja toteuttamalla säätiön tarkoitusperiä taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa. Lääketieteen Säätiön viides vuosikymmen Kaksituhatluvulle siirryttäessä Suomen Lääketieteen Säätiö koki voimakkaan kasvun ennen kaikkea yleisen talouskehityksen ja onnistuneen sijoitustoiminnan ansiosta. Sijoitussalkun arvo kolminkertaistui vuosina ja saavutti 60 miljoonan euron tason vuoden 1999 lopussa. Suotuisan talouskehityksen joh- 2173

3 SUOMEN LÄÄKETIETEEN SÄÄTIÖ 50 VUOTTA Lahjoitukset nykyrahassa Jaetut apurahat nykyrahassa Alkupääoma Duodecimseuralta KUVA 2. Suomen Lääketieteen Säätiön saamat lahjoitukset ja jaetut apurahat euroina rahanarvokertoimella sekä ajankohtaan soveltuvalla euron muuntokertoimella korjattuna kymmenvuotisjaksoissa vuosina Lahjoitukset (kumul.) Apurahat (kumul.) KUVA 3. Lahjoitusten ja apurahojen kumulatiivinen kertyminen vuosina dosta apurahoja voitiin myöntää huomattavasti aiempaa enemmän. Vuonna 2000 jaettiin apurahoina ensimmäisen kerran yli miljoona euroa ja vuonna 2001 jo kaksi miljoonaa. Jaettavien apurahojen määrä kymmenkertaistui alle kymmenessä vuodessa. Sen jälkeen kasvu on tasaantunut. Säätiö on kuitenkin saavuttanut keskimäärin 1,8 miljoonan euron vuosittaisen sijoitustoiminnan tuoton 2000-luvulla. Tavoitteena on jakaa apurahoina pitkällä eli J. Lönnqvist ym.

4 noin kymmenen vuoden aikavälillä sijoitustoiminnan tuottoa vastaava määrä. Tämä tavoite onkin toteutunut melko hyvin 2000-luvulla (kuva 4). Vuoden 2010 juhla-apurahojen jälkeen apurahoja on myönnetty 2000-luvulla yhteensä peräti 23 miljoonaa euroa. Säätiön varallisuuden kasvu on tehnyt mahdolliseksi ottaa käyttöön uusia apurahainstrumentteja perinteisten kannustusapurahamuotojen lisäksi. Vuonna 1998 jaettiin ensimmäisen kerran tutkimusapurahoja, jotka mahdollistivat kuuden tai 12 kuukauden virkavapauden ja keskittymisen täysipäiväisesti tutkimustyöhön (Lönnqvist ym. 1998). Tämäkin apurahamuoto on kohdistettu nuorille tutkijoille, jotka ovat valmistelemassa väitöskirjaansa tai saaneet sen valmiiksi, mutta eivät ole vielä saavuttaneet vanhemman tutkijan asemaa. Vuonna 2004 tätä apurahamuotoa kehitettiin siten, että ajanjaksot lyhennettiin neljään ja kahdeksaan kuukauteen muuttamatta jaettavia summia, jolloin tutkija sai merkittävän korotuksen apurahatuloihinsa. Vuonna 2010 kuukausitulo on euroa. Muutoksen seurauksena hakemusten määrä kasvoi yli 50 %, mikä osoitti, että muutos ilmeisestikin oli oikeansuuntainen. Vuonna 2010 säätiö tarjoaa tutkijoille juhlavuoden kokeiluna tilaisuutta hakea myös 12 kuukauden virkavapauden mahdollistavaa euron apurahaa. Apurahoja on myönnetty yhä enemmän ulkomailla toimiville suomalaisille tutkijatohtoreille, mikä on erittäin tärkeää Suomen lääketieteen tulevaisuutta ajatellen. Kliinisen tutkimuksen hankeapurahat Vuonna 2001 Suomen Lääketieteen Säätiön hallitus osoitti kykynsä tunnistaa lääketieteen tutkimuksen ongelmakohtia aloittamalla ensimmäisenä Suomessa erityisen ja kooltaan varsin merkittävän tukimuodon kliinisille tutkijoille. Suurimmillaan euron kolmevuotinen kliinisen tutkimuksen hankeapuraha on tarkoitettu kannustamaan tutkijanuransa varhaisessa vaiheessa olevia kliinisiä tutkijoita. Tässä uravaiheessa olevien erikoislääkärien on ollut vaikea irrottautua tutkimuksen tekemiseen kliinisistä velvoitteistaan, mikä on muodostunut pullonkaulaksi lupaavasti alkaneelle tutkijanuralle. Yhtenä keskeisenä haasteena on ollut virkavapauden saaminen kunnallisista sairaaloista, joissa ei aina ole ollut riittävää kiinnostusta tai mahdollisuutta investoida tulevaisuuteen. Säätiön kliinisen tutkijan hankeapurahan saamisen edellytyksenä onkin ollut sekä apurahan saajan että hänen työnantajansa sitoutuminen vuosittaisiin yhtämittaisiin täysiaikaisiin tutkimusjaksoihin. Klii- Tulot ( ) Menot ( ) 6 % 27 % 73 % Lahjoitukset Sijoitustoiminnan tuotto 94 % Apurahat Hallinto KUVA 4. Suomen Lääketieteen Säätiön tulot ja menot kymmenvuotiskaudelta osoittavat jatkuvien lahjoitusten ja hyvän sijoitustoiminnan tärkeyden tulonmuodostuksessa. Säätiön pitkäaikaistavoite sijoitustoiminnan tuoton jakaminen apurahoina toteutui hyvin: tuotto oli 18,1 miljoonaa euroa ja apurahoja jaettiin 19,8 miljoonaa euroa. Kokonaisuudessaan säätiön varallisuus kasvoi ja hallintokulujen osuus pienentyi 2000-luvulla. 2175

5 SUOMEN LÄÄKETIETEEN SÄÄTIÖ 50 VUOTTA TAULUKKO. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lääketieteen Säätiön (SLS) apurahat. Apurahamuoto Kohderyhmä Aloitusvuosi Apurahan koko ( )* Seuran apurahat Lääketieteen opiskelijat ja nuoret tutkijat SLS:n apurahat Kannustus Lääketieteen opiskelijat ja nuoret tutkijat Tutkimus, 6 / 12 kk Lääketieteen opiskelijat ja nuoret tutkijat Kliiniset hankkeet Uran alkuvaiheen kliiniset tutkijat Tutkimus, 4 / 8 kk Lääketieteen opiskelijat ja nuoret tutkijat FIMM-nimikkotutkija Molekyylilääketieteen tutkija Tutkimus, 12 kk Tutkijatohtorit ja nuoret tutkijat EKA** Lääketieteen opiskelijat Juhla-apuraha** Monitieteiset hankkeet * Apurahan suuruus 2010 tai sen päättyessä indeksoituna nykyrahaksi ** 50-vuotisjuhlan erityisapurahat 2176 nisen tutkijan hankeapurahoja myönnetään vuonna 2010 jo kymmenettä kertaa. Toiminnallaan säätiö on kiistatta edelläkävijä kliinikkotutkijoiden urapolun ongelmien esille tuomisessa. Aiheesta on kuluneen vuosikymmenen loppupuoliskolla keskusteltu runsaasti myös Duodecim-seuran, Suomen Lääketieteen Säätiön ja Suomen Akatemian järjestämissä tilaisuuksissa ja kirjoituksissa (Pasternack 2005, Tavast 2005, Raivio 2009, Saarela 2009). Myös Suomen Akatemia on ottanut vuonna 2006 käyttöön säätiön hankeapurahaa muistuttavan tukimuodon. Kliinisen tutkijan hankeapu rahoista on Tero Kivelän erillinen kirjoitus tässä numerossa. Juhlavuoden erityisapurahat Suomen Lääketieteen Säätiö jakaa vuonna 2010 myös erityisapurahoja 50 vuotta kestäneen toimintansa kunniaksi. Toisena kohderyhmänä ovat aivan alkuvaiheen lääketieteen tutkijat (EKA apuraha). Toiseksi erityiskohderyhmäksi on valittu sellaiset monitieteiset hankkeet, joissa hakijoina ovat kahden toisiaan täydentävän tutkimusalan edustajat. Oheisessa TAULUKOSSA on kuvattu Suomen Lääketieteen Säätiön apurahamuotoja säätiön eri kehitysvaiheissa. Ammattimainen mutta kevyt hallinto Suomen Lääketieteen Säätiön toiminnan laajentuminen on merkinnyt lisää töitä säätiön toimihenkilöille ja hallitukselle. Säätiössä toimii osa-aikainen asiamies OTL Seppo Pöyhönen. Lisäksi säätiö ostaa sihteeri-, ATK- yms. palvelut Duodecim-seuralta. Pitkään säätiön kanslia-asioita erinomaisesti hoitaneen Maija Kaverman siirryttyä eläkkeelle vastuu käytännön asioiden hoidosta on siirtynyt muille. Tätä nykyä vastuuta kantaa tradenomi, HSO Pirjo Kyrönaho. Syksystä 2009 säätiössä on toiminut myös osa-aikainen koordinaattori LL Iris Pasternack, joka vahvistaa säätiötä juhlavuoteen liittyvissä lisätöissä. Säätiön hallituksen nykyiset jäsenet ovat jatkaneet edeltäjiensä tavoin erittäin sitoutunutta toimintaansa (kuva 5). Hallituksen toiminta on hyvin suunniteltua ja sisällöltään tarkoin kohdennettua kunkin toimintavuoden osalta. Erittäin merkittävää tehtävää säätiön toiminnassa hoitavat hakemuksia arvioivat apurahavaliokunta ja hankeapurahatyöryhmä. Lopuksi Suomen Lääketieteen Säätiön perustaminen vuonna 1960 oli viisas ratkaisu. On vaikea J. Lönnqvist ym.

6 KUVA 5. Suomen Lääketieteen Säätiön hallitus 2010 ja toimihenkilöt. Eturivissä vasemmalta DI Maija-Liisa Friman, tradenomi, HSO Pirjo Kyrönaho, LL Iris Pasternack ja OTL Seppo Pöyhönen sekä takana ekonomi Mikko Tulenheimo, professori Tero Kivelä, VTK Lauri Hartikainen ja hallituksen puheenjohtaja professori Tomi Mäkelä. Kuvasta puuttuu professori Amos Pasternack. kuvitella nykyisenlaajuista sijoitus- ja apurahatoimintaa hoidettavan Duodecim-seuran muun toiminnan kylkiäisenä. Säätiössä apurahapolitiikkaan on voitu keskittyä ja siihen on saatu sitoutettua huippuosaamista niin talouselämän kuin lääketieteen alalta. Säätiöllä on hyvät edellytykset luoda tulevaisuudessakin kasvavia taloudellisia mahdollisuuksia lääketieteelliselle tutkimukselle Suomessa. Oikein ajoitettu ja kohdennettu tuki voi olla ratkaisevan tärkeää yksittäisen tutkijan kehitykselle. Oikeat strategiset valinnat säätiön toiminnassa saattavat vaikuttaa merkittävästi lääketieteelliseen tutkimukseen Suomessa. Kirjallisuutta Lönnqvist J. Suomen Lääketieteen Säätiö 40 vuotta. Duodecim 2000;116: Lönnqvist J, Huttunen J, Rönnemaa T. Tukea nuorille tutkijoille. Duodecim 1998;114: Pasternack A. Elvytys! Akateeminen lääketiede on pulassa. Duodecim 2005;121: Raivio K. Kliinisestä tutkijasta on tulossa uhanalainen laji. Duodecim 2009;125:5 6. Saarela L. Tutkimusinto lisääntyy, kunhan ajat huononevat. Duodecim 2009;125:94 5. Tavast A. Lääkäritutkijat vähenevä voimavara? Duodecim 2005;121: Tutkimus ja opetus: Suomen Lääketieteen Säätiö panostaa kliiniseen tutkimukseen. Duodecim 2001;117: Jouko Lönnqvist, hallintoneuvoston jäsen Mikko Tulenheimo, hallituksen jäsen Tomi Mäkelä, hallituksen puheenjohtaja Suomen Lääketieteen Säätiö PL 713, Helsinki 2177