Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 141/2012 vp Omaishoitajien vapaat ja ympärivuorokautisen sijaishoidon parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Omaishoitosopimuksia oli maassamme vuonna 2010 noin eli vähän yli 10 prosenttia kaikista omaishoitotilanteista. Omaishoitajalla on lain mukaan oikeus vähintään kolmen vuorokauden mittaiseen vapaaseen kuukaudessa, jos hän on kuukauden aikana sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti. Jos vammautuneen nuoren, tai aikuisen, joka ei ole vanhus, omaishoitaja haluaa vapaata kokonaisen vuorokauden tai enemmän, tarjotaan esimerkiksi Hyvinkäällä sijaishoitopaikaksi vanhainkotia. Syynä on se, ettei ympärivuorokautista sijaishoitajaa ole Hyvinkäällä tällä hetkellä mahdollista tarjota kotiin. Nuorille tai aikuisille vammautuneille ei myöskään ole omaa paikkaa, jossa heitä voitaisiin hoitaa silloin, kun omaishoitaja on vapaalla. Omaishoitajilla on usein iso kynnys toimittaa nuoret hoidettavansa vanhusten keskelle vanhainkotiin. Koska muuta vaihtoehtoa ei ole, jättävät omaishoitajat joissain tapauksissa vapaansa pitämättä tai pitävät vapaata vain päiväsaikaan, jolloin sijaishoitajan saa kotiin. Tämän he tekevät tietäen, että eivät saa siitä minkäänlaista kompensaatiota, koska se on heidän oma ratkaisunsa. Selvitysten mukaan omaishoitajat ja hoidettavat henkilöt toivovat sijaishoitoa tapahtuvaksi ensisijaisesti kotona. Ympärivuorokautisen kotona tapahtuvan sijaishoidon puolesta puhuu myös omaishoidon tuesta annettun lain 4 a, jonka mukaan kunta voi järjestää omaishoitajan vapaan tai muun poissaolon aikaisen hoidon tekemällä tehtävään soveltuvan henkilön kanssa toimeksiantosopimuksen, jolla tämä sitoutuu huolehtimaan vakituisen omaishoitajan vapaan aikaisesta sijaishoidosta. Useat kunnat eivät kuitenkaan tarjoa kotona tapahtuvaa sijaishoitoa kuin päiväsaikaan. Kunnilla ei ole painetta järjestää ympärivuorokautista sijaishoitoa kotona, sillä lain mukaan viime kädessä kunta päättää siitä, miten omaishoitajan vapaan tai poissaolon aikainen hoito järjestetään. Vanhainkoti on sopiva sijaishoitopaikka silloin, jos hoidettava on vanhus. Jos sen sijaan kyse on nuoresta tai aikuisesta vammautuneesta, ei vanhainkoti ole paras mahdollinen hoitopaikka. Hyvinkäällä on karkeasti arvioituna 250 omaishoidon tuen alaista asiakasta, joista nuoria on kymmenkunta. Hyvinkään perusturvassa arvioidaan, että nuoret asiakkaat ovat lisääntymässä. Sekä Hyvinkäällä että valtakunnallisesti näille vammautuneille omaishoidon asiakkaille täytyy pystyä järjestämään joko hoitopaikka, jossa heitä hoidetaan heille sopivassa ympäristössä, tai ympärivuorokautinen kotona tapahtuva sijaishoito. Lain mukaan kunta voi veloittaa omaishoitajan vapaasta enintään 10,60 euroa päivää kohti. Kaikki kunnat eivät maksua ota, ja siksi omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa he sattuvat asumaan. Niissä kunnissa, joissa maksu peritään, alimpaan maksuluokkaan kuuluva omaishoitaja maksaa vapaistaan joskus enemmän kuin mitä hänel- Versio 2.0

2 le jää tukea käteen. Monet näistä omaishoitajista jättävät mieluummin vapaapäivänsä pitämättä kuin kärsivät rahallista tappiota. Taloudellisen tappion takia monet näistä omaishoitajista jättävät vapaapäivänsä pitämättä. Omaishoitajien tekemä työ säästää kunnilta valtavia summia, kun hoidettavia ei tarvitse sijoittaa laitoksiin. Sen lisäksi hoidettavien elämänlaatu pysyy hyvällä tasolla ja myös hoitajat saavat itselleen jotain, mitä ei rahassa voi edes mitata. Taloudellisen tappion ja puuttuvan ympärivuorokautisen sijaishoidon vuoksi monet omaishoitajat jättävät vapaansa pitämättä. On kohtuutonta, että omaishoitajien voimavarat ja taloudellinen tilanne viedään äärirajoille. Omaishoitajat ovat hyvin väsyneitä surullisena esimerkkinä hyvinkääläinen 88-vuotias omaishoitaja, joka surmasi puolisonsa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus huolehtia siitä, että kotona tapahtuva ympärivuorokautinen sijaishoito on jatkossa tarjottavissa joka kunnassa, ja millä aikataululla tämä tapahtuu, onko hallitus tietoinen siitä, että joissain kunnissa nuoria ja aikuisia vammautuneita omaishoidon asiakkaita laitetaan sijaishoitoon vanhainkotiin, kun ympärivuorokautista kotona tapahtuvaa sijaishoitoa ei ole tarjolla ja millä tavalla ja millä aikataululla hallitus aikoo huolehtia siitä, että jokainen omaishoitaja voi pitää vapaansa ilman, että hänelle koituu siitä taloudellista tappiota? Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2012 Aino-Kaisa Pekonen /vas 2

3 Ministerin vastaus KK 141/2012 vp Aino-Kaisa Pekonen /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 141/2012 vp: Aikooko hallitus huolehtia siitä, että kotona tapahtuva ympärivuorokautinen sijaishoito on jatkossa tarjottavissa joka kunnassa, ja millä aikataululla tämä tapahtuu, onko hallitus tietoinen siitä, että joissain kunnissa nuoria ja aikuisia vammautuneita omaishoidon asiakkaita laitetaan sijaishoitoon vanhainkotiin, kun ympärivuorokautista kotona tapahtuvaa sijaishoitoa ei ole tarjolla ja millä tavalla ja millä aikataululla hallitus aikoo huolehtia siitä, että jokainen omaishoitaja voi pitää vapaansa ilman, että hänelle koituu siitä taloudellista tappiota? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelma sisältää useita omaishoidon kehittämistavoitteita. Hallitusohjelmaan kuuluu muun muassa omaishoitajien ja hoidettavien yhdenvertaisuuden parantaminen yhtenäistämällä tuen myöntämisperusteet, omaishoidon tuen saatavuuden ja kattavuuden lisääminen sekä omaishoitajien jaksamisen tukeminen kehittämällä tukipalveluja, mahdollistamalla vapaapäivien pitäminen sekä kehittämällä säännöllisiä terveystarkastuksia. Suomelle laaditaan kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Tätä varten on asetettu ajalle laaja-alainen työryhmä, jossa on mukana sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi valtiovarainministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, Kelan, valvontaviranomaisten, kuntien ja järjestöjen edustus. Kehittämisohjelmaan sisällytetään tällä ja seuraavalla hallituskaudella toteutettavat tavoitteet ja toimenpiteet, toimenpiteiden kustannus- ja muiden vaikutusten arviointi sekä toimeenpanosuunnitelma. Työryhmän tehtävänä on myös koordinoida eri toimijoiden työnjakoa omaishoidon kehittämisessä sekä selvittää tarpeelliset säädösmuutokset. Työryhmän on otettava työssään huomioon uudistuva sosiaalihuollon lainsäädäntö, hallituksen esitys laiksi iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta sekä kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevat uudistukset. Kunnan on omaishoidon tuesta annetun lain mukaan huolehdittava hoidettavan hoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä omaishoitajan vapaan aikana. Vaikka kunta päättää viime sijassa hoitomuodosta, sosiaalihuoltoa toteutettaessa on aina ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, 5 ja 7.) Kuntien järjestämät omaishoitajien vapaiden aikaiset palvelut ovat viime vuosina monipuolistuneet, mutta niissä on edelleen parannettavaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on informaatio-ohjauksessaan korostanut, että kunnissa tarvitaan suunnitelmallista toimintaa ja monipuolista tiedotusta voimaan tulleen omaishoitajien sijaishoitajia koskevan lainsäädännön toimeen- 3

4 Ministerin vastaus panemiseksi ja sijaishoitajien saatavuuden edistämiseksi. Omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana annettavien palvelujen maksuista on säädetty erikseen asiakasmaksulaissa (6 b ). Säännös rajoittaa kunnan mahdollisuutta periä maksuja niistä palveluista, jotka kunta järjestää hoidettavalle omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi korvaamaan omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa. Omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikaisista palveluista peritään hoidettavalta vuorokausikohtainen tasamaksu. Maksu on nykyisin enintään 10,60 euroa vuorokaudelta palvelujen määrästä ja sisällöstä riippumatta. Enimmäismaksu on noin kolmasosa esimerkiksi vanhainkotien ja sairaaloiden normaalista lyhytaikaishoidon enimmäismaksusta. Omaishoitajalle maksettava hoitopalkkio on vuonna 2012 vähintään 364,35 euroa kuukaudessa (brutto), jos omaishoitaja on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin, mikä on lakisääteisen vapaan edellytys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteuttaa tänä vuonna selvityksen omaishoidon tuen nykytilasta, jotta kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa laativan työryhmän käytössä on käytettävissä ajantasaista kuntakohtaista tietoa työnsä pohjaksi. Selvityksessä tarkastellaan myös sijaishoidon palveluita ja asiakasmaksuja. Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 4

5 Ministerns svar KK 141/2012 vp Aino-Kaisa Pekonen /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 141/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Aino-Kaisa Pekonen /vänst: Ämnar regeringen se till att avlösarservice i hemmet dygnet runt framöver tillhandahålls i alla kommuner, och enligt vilken tidsplan kommer det här att realiseras, känner regeringen till att man i vissa kommuner placerar unga och vuxna handikappade som är klienter inom närståendevården på ålderdomshem under närståendevårdarnas ledigheter eftersom det inte finns tillgång till avlösarservice som tillhandahålls i hemmet och på vilket sätt och enligt vilken tidsplan ämnar regeringen se till att varje närståendevårdare kan ta ledigt utan att det medför ekonomiska förluster för honom eller henne? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I regeringsprogrammet för statsminister Jyrki Katainens regering ingår ett flertal utvecklingsmål för närståendevården. Till regeringsprogrammet hör bl.a. att förbättra likabehandlingen av närståendevårdare och vårdtagare genom att förenhetliga grunderna för beviljande av stöd, öka tillgången till och omfattningen av stödet för närståendevård och stödja närståendevårdarnas förutsättningar att orka i arbetet genom utvecklande av stödtjänster, möjliggörande av lediga dagar och utvecklande av regelbundna hälsokontroller. Ett rikstäckande utvecklingsprogram för närståendevården i Finland görs upp. För det här ändamålet har social- och hälsovårdsministeriet tillsatt en bredbasig arbetsgrupp för tiden Till arbetsgruppen hör företrädare för förutom social- och hälsovårdsministeriet också företrädare för finansministeriet, arbets- och näringsministeriet, Folkpensionsanstalten, tillsynsmyndigheterna, kommunerna och organisationerna. I utvecklingsprogrammet tas med de mål och åtgärder som ska nås och vidtas under innevarande och följande regeringsperiod och utvärderingen av kostnadseffekterna och de övriga verkningarna av åtgärderna samt en genomförandeplan. Till arbetsgruppens uppgifter hör också att samordna arbetsfördelningen mellan de olika aktörerna vid utvecklingen av närståendevården och att utreda nödvändiga författningsändringar. Arbetsgruppen ska i sitt arbete beakta revideringen av socialvårdslagstiftningen, lagförslaget om tryggande av tillgången till social- och hälsovårdstjänster för äldre personer och reformerna som gäller ordnandet, utvecklingen och övervakningen av social- och hälsovården i anslutning till kommun- och servicestrukturreformen. Kommunen ska enligt lagen om stöd för närståendevård sörja för att vården av den vårdbehövande ordnas på ett ändamålsenligt sätt under närståendevårdarens ledighet. Trots att kommunen i sista hand beslutar om vårdformen, ska den vid tillhandahållandet av socialvården i första hand beakta klientens önskemål och åsikt och även på annat sätt respektera dennes självbestämmanderätt. Klienten ska ges möjligheter att delta i och påverka planeringen och tillhandahållandet av tjänsterna. (Lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården, 5 och 7.) 5

6 Ministerns svar De tjänster som kommunerna tillhandahåller under närståendevårdarnas ledigheter har under de senaste åren blivit mångsidigare men det finns rum för att ytterligare förbättra dem. Social- och hälsovårdsministeriet har vid sin informationsstyrning betonat att i kommunerna behövs planmässig verksamhet och mångsidig information för att verkställa den lagstiftning om avlösare för närståendevårdare vilken trädde i kraft den 1 augusti 2011 och för att främja tillgången till avlösare. I lagen om klientavgifter inom social- och hälsovården finns särskilda bestämmelser om avgifterna för de tjänster som tillhandahålls under en närståendevårdares lagstadgade ledighet (6 b ). Bestämmelserna inskränker kommunens möjlighet att ta ut avgifter för de tjänster som kommunen tillhandahåller en vårdbehövande under närståendevårdarens lediga dagar och som ersätter den vård och omsorg som närståendevårdaren ger. För de lagstadgade tjänster som tillhandahålls under närståendevårdarens ledighet ska den vårdbehövande betala en jämstor dygnsavgift. Avgiften uppgår för närvarande till högst 10,60 euro per dag oberoende av omfattningen av och innehållet i tjänsterna. Den maximala avgiften uppgår till cirka en tredjedel av den maximala avgiften som normalt tas ut till exempel för korttidsvård som ges på ålderdomshem och sjukhus. År 2012 uppgår vårdarvodet som betalas till en närståendevårdare till minst 364,35 euro i månaden (brutto) om han eller hon oavbrutet eller med få avbrott varit bunden vid vården dygnet runt eller fortgående varje dag, vilket är en förutsättning för att bli beviljad den lagstadgade ledigheten. Institutet för hälsa och välfärd gör i år en utredning av det aktuella läget i fråga om stödet för närståendevård. Arbetsgruppen som gör upp det rikstäckande utvecklingsprogrammet för närståendevården får på så vis tillgång till tidsenliga och kommunspecifika uppgifter som bas för sitt arbete. I utredningen granskas också avlösarservicen och klientavgifterna. Helsingfors den 20 mars 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 6