Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1068/2001 vp Asianajaja-nimikkeen käyttöoikeus Eduskunnan puhemiehelle Asianajaja-nimikettä saa käyttää vain Suomen Asianajajaliiton jäsen. Tämä asia on aiheuttanut monopoliin pyrkivän eliittiryhmän syntymisen asianajotoiminnassa ilman, että siihen olisi perusteltua aihetta. Suomen Asianajajaliiton ulkopuolella on huomattavasti parempia ja päämiehensä asioita paremmin ajavia lakimiehiä kuin konsanaan Asianajajaliitossa. Asianajajaliiton jäsenille on tullut vain sellainen itseisharha, että kun on tuon elitistisen liiton jäsen, laskut muun muassa maksuttomassa oikeudenkäynnissä saattavat olla minkälaisia tahansa. Oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan asemaa ollaan selkiinnyttämässä. Ensinnäkin niin sanotuilta itseoppineilta maallikoilta putoaa lopullisesti pois mahdolllisuus toimia oikeusavustajana ja oikeudenkäyntiasiamiehenä. Paineita on olemassa myös siihen suuntaan, että oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneet ovat samassa asemassa oikeusapulain ja ROL:n oikeusavustajaa ja oikeudenkäyntiasiamiestä koskevien vaatimusten suhteen asianajajan kanssa. Tästä syystä tulisi myös asianajaja-nimikkeen käyttöoikeus irrottaa kytkennästä Suomen Asianajajaliiton jäsenyyteen ja ulottaa kyseisen liiton valvontapiiri koskemaan kaikkia oikeusasioissa toimivia lakimiehiä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä mieltä viimeistä kauttaan istuva Lipposen hallitus on siitä, että asianajaja-nimike irrotettaisiin kytkennästä Suomen Asianajajaliiton jäsenyyteen ja kyseisestä liitosta tulisi valvontaelin, joka valvoisi kaikkien oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien toimia? Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 2001 Sulo Aittoniemi /alk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen /alk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1068/2001 vp: Mitä mieltä viimeistä kauttaan istuva Lipposen hallitus on siitä, että asianajaja-nimike irrotettaisiin kytkennästä Suomen Asianajajaliiton jäsenyyteen ja kyseisestä liitosta tulisi valvontaelin, joka valvoisi kaikkien oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien toimia? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa oikeudenkäyntiasiamiehenä tai oikeudenkäyntiavustajana saa periaatteessa toimia kuka tahansa henkilö. Häneltä ei periaatteessa edellytetä edes oikeustieteellistä loppututkintoa. Suomessa ei ole niin sanottua asianajajamonopolia.vielä muutama vuosikymmen taaksepäin oli hyvinkin tavallista, että kihlakunnanoikeuksissa ja raastuvanoikeuksissa esiintyi maallikoita asiamiehinä tai avustajina. Nykyään tilanne on oleellisesti muuttunut ja pääsääntöisesti oikeudellista apua antavat lainopillisen koulutuksen saaneet henkilöt. Asianajotoimintaa ei ole säädetty luvanvaraisten elinkeinojen piiriin kuuluvaksi. Yleiskielessä asianajajalla usein tarkoitetaan oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa. On kuitenkin tärkeää tehdä ero asianajajan ja muun oikeudellisen avustajan välillä. Asianajajista annetun lain 1 :n mukaan asianajaja on se, joka on maan yleisen asianajajayhdistyksen jäsenenä merkitty asianajajaluettoon. Yleisenä asianajajayhdistyksenä toimii Suomen Asianajajaliitto. Laissa on tarkat säädökset siitä, kuinka asianajajaksi voi päästä. Täydentäviä säännöksiä asianajajan kelpoisuusvaatimuksista sisältyy oikeusministeriön vahvistamiin Suomen Asianajajaliiton sääntöihin. Liiton sääntöjen mukaan asianajajayhdistyksen hallituksen on valvottava, että asianajaja esiintyessään tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona sekä muuussakin toiminnassaan täyttää velvollisuutensa. Valtioneuvoston oikeuskanslerilla on oikeus vaatia liiton hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin asianajajaa vastaan, jos hän katsoo, että asianajaja laiminlyö velvollisuutensa. Liiton jäseniin kohdistuvat kurinpitoasiat käsittelee ja ratkaisee liiton kurinpitolautakunta, johon kuuluu myös asianajajakunnan ulkopuolisia jäseniä. Mikäli ammatikseen lainopillista neuvontaa tai asiamiestoimintaa harjoittava henkilö menettelee toiminnassaan päämiestään vahingoittavasti, tai mikäli päämies on tyytymätön esimerkiksi asiamiehensä laskutukseen, niin tällöin päämies voi kääntyä kuluttajaviranomaisten puoleen ja saada esimerkiksi kuluttajavalituslautakunnalta kannanoton laskun kohtuullisuudesta. Mikäli asiamiehen toiminnasta on syntynyt vahinkoa, päämies voi luonnollisesti vaatia vahingonkorvausta viime kädessä oikeusteitse. Asianajajan ollessa kyseessä hänen toimintaansa tyytymätön voi kääntyä Suomen Asianajajaliiton puoleen. Liiton tehtävänä on valvoa muun muassa hyvää asianajajatapaa, jollaista ei ole säädetty muille oikeudellista asiamiestoimintaa harjoittaville. Liitto voi myös käynnistää kurinpitotoimenpiteet. Näin ollen Suomen Asianajajaliiton jäsenet ovat valvonnan ja kurinpidon suhteen eri asemas- 2

3 Ministerin vastaus KK 1068/2001 vp Sulo Aittoniemi /alk sa kuin muut oikeudellista avustustoimintaa harjoittavat henkilöt. Aika ajoin on Suomessakin keskusteltu siitä, pitäisikö maassamme siirtyä useissa Euroopan maissa vallalla olevaan järjestelmään, jonka mukaan asianajotoiminta tulisi säätää luvanvaraiseksi. Tämä merkitsisi siirtymistä asianajajamonopoliin, jolloin tuomioistuimessa avustajana saisi toimia sellainen henkilö, jolle on myönnetty siihen erillinen lupa Suomen Asianajajaliitossa on noin jäsentä. Näiden lisäksi asianajotoimintaa harjoittaa lukuisa joukko lakimiehiä, jotka eri syistä eivät halua kuulua Asianajajaliittoon. Siirtyminen asianajajamonopoliin merkitsisi huomattavaa muutosta nykyiseen tilanteeseen sekä suomalaiseen tuomioistuinperinteeseen. Järjestelmän muuttaminen edellyttäisi asianajotoiminnan uudelleen arviointia. Suomen Asianajajaliiton muuttamista kaikkia oikeudenkäyntiasiamiehiä ja -avustajia valvovaksi järjestöksi taikka asianajotoiminnan saattamista luvanvaraiseksi ei sisälly hallituksen suunnitelmiin. Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 2001 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Sulo Aittoniemi /alk undertecknade skriftliga spörsmål SS 1068/2001 rd: Vad anser Lipponens regering, som nu sitter sin sista period, om att advokattiteln skulle frikopplas från medlemskap i Finlands Advokatförbund och förbundet bli ett tillsynsorgan som utövar tillsyn över alla rättegångsombuds och rättegångsbiträdens åtgärder? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I motsats till vad som är fallet i många andra länder får i princip vem som helst fungera som rättegångsombud eller rättegångsbiträde i Finland. I princip krävs inte ens juridisk examen. Finland har inte något s.k. advokatmonopol. Ännu för några decennier sedan var det mycket vanligt att lekmän uppträdde som ombud och biträden i häradsrätterna och rådstuvurätterna. I dag är läget ett annat och det är i regel personer med juridisk utbildning som ger juridisk hjälp. Advokatverksamhet ingår inte i de näringar som enligt bestämmelserna kräver tillstånd. I allmänt språkbruk avser advokat ofta rättegångsombud eller rättegångsbiträde. Det är dock viktigt att göra skillnad mellan advokater och andra juridiska biträden. Enligt 1 lagen om advokater är en advokat en som i egenskap av medlem i landets allmänna advokatförening införts i advokatregistret. Finlands Advokatförbund är en allmän advokatförening. I lagen finns noggranna bestämmelser om hur man kan bli advokat. Kompletterande bestämmelser om behörighetsvillkoren för advokater ingår i Finlands Advokatförbunds stadgar fastställda av justitieministeriet. Enligt förbundets stadgar skall advokatföreningens styrelse övervaka att medlemmarna när de framträder inför domstol eller annan myndighet samt även i sin övliga verksamhet fyller sin plikt. Justitiekanslern i statsrådet har rätt att kräva att förbundets styrelse vidtar åtgärder mot en advokat om han anser att advokaten försummar sina plikter. Förbundets disciplinnämnd behandlar och avgör disciplinära frågor som gäller medlemmarna. I nämnden ingår också medlemmar som står utanför advokatkåren. Om en person som bedriver yrkesmässig juridisk rådgivning eller ombudsverksamhet handlar på ett sätt som skadar hans eller hennes huvudman eller om huvudmannen är missnöjd till exempel med sitt ombuds fakturering kan huvudmannen vända sig till konsumentombudsmannen och få utlåtande om räkningens skälighet till exempel av konsumentklagonämnden. Om ombudets verksamhet har skadat huvudmannen kan han eller hon självfallet kräva skadestånd, i sista hand på rättslig väg. När frågan gäller en advokat kan den som är missnöjd med verksamheten vända sig till Finlands Advokatförbund. Förbundet har bland annat till uppgift att övervaka att god advokatsed iakttas, vilket inte föreskrivs för andra som utövar juridisk ombudsverksamhet. Förbundet kan även initiera disciplinära åtgärder. Vad övervakning och disciplin beträffar har medlemmarna i Finlands Advokatförbund sålunda en annan ställning än andra som utövar juridisk hjälpverksamhet. Också i Finland har det då och då diskuterats om det vore lämpligt att övergå till samma system som tillämpas i flera europeiska länder och 4

5 Ministerns svar KK 1068/2001 vp Sulo Aittoniemi /alk alltså göra advokatverksamheten tillståndspliktig. Detta skulle innebära en övergång till advokatmonopol. I domstolarna skulle då endast de som har beviljats särskilt tillstånd få uppträda som biträden. Finlands Advokatförbund har medlemmar. Utöver dessa utövas advokatverksamhet av ett stort antal jurister som av olika anledningar inte vill höra till Advokatförbundet. En övergång till advokatmonopol skulle innebära en avsevärd förändring av både den nuvarande situationen och den finska domstolstraditionen. En systemändring skulle förutsätta en omvärdering av advokatverksamheten. Inga planer funnits vare sig på att ändra Finlands Advokatförbund till en organisation som utövar tillsyn över alla rättegångsombud och rättegångsbiträden eller på att göra advokatverksamheten tillståndspliktig ingår inte i regeringens planer. Helsingfors den 26 oktober 2001 Justitieminister Johannes Koskinen 5