Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 918/2005 vp Vanhusten huono kohtelu Eduskunnan puhemiehelle Suomen vanhusten turvakotiyhdistys selvitti iäkkäiden ihmisten lähipiirissä tapahtuvan huonon kohtelun laajuutta. Kyselyyn vastanneista, vanhusten parissa työskentelevistä peräti 70 % oli havainnut huonoa kohtelua jossain muodossa. Useimmiten huonossa kohtelussa oli kyse taloudellisesta hyväksikäytöstä tai psyykkisestä pahoinpitelystä, mutta fyysisestäkin pahoinpitelystä kertoi joka kolmas kyselyyn vastanneista. Lähes yhtä moni ilmoitti huonon kohtelun olleen hoidon laiminlyöntiä. Seksuaalista hyväksikäyttöä oli havainnut 14 % vastaajista. Myös aseella uhkailu tuli kyselyssä esiin. Joissain tapauksissa omaisten väliset ristiriidat saattoivat johtaa huolenpidon vähenemiseen. Useimmiten huonosti kohteleva läheinen on puoliso tai aikamiespoika tai tytär, mutta myös muut sukulaiset, naapurit, tuttavat tai jopa vanhuksen hoitajat saattavat syyllistyä huonoon kohteluun. Vanhustyötä tekevät kotipalvelun työntekijät ja sosiaalityöntekijät havaitsevat hyvin yleisesti vanhusten huonoa kohtelua, mutta kunnissa ei yleensä ole mitään valmista toimintamallia vanhusten auttamiseksi. Tieto asiasta ei kulje viranomaisten kesken, tapauksia kirjataan harvoin, eikä huonosti kohtelevaa oteta yleensä huomioon jatkohoidossa lainkaan. Vaikka vanhusten huonon kohtelun yleisyys on ollut tiedossa jo parikymmentä vuotta, vastaajat arvioivat oman kuntansa valmiudet puuttua siihen välttäviksi tai korkeintaan tyydyttäviksi. Vain muutama vastaaja mainitsi, että ikääntyvien huono kohtelu on otettu huomioon kunnan vanhuspalveluohjelmassa, ja 60 % kertoi, että huonosti kohdeltua vanhusta ei ole juurikaan otettu huomioon kunnan vanhuspalveluohjelmassa. Esiin tulevia tapauksia kirjataan harvoin mihinkään, eikä niiden tilastoinnille ole yhtenäistä käytäntöä. Viidennes vastaajista kertoi, että huonosti kohtelevaa henkilöä ei oteta huomioon näissä tilanteissa millään tavalla. Yhteistyö Miesten kriisikeskuksen, Jussi-työn, Lyömättömän linjan tai muiden väkivallan ehkäisytyötä tekevien järjestöjen kanssa oli vastaajien mukaan hyvin vähäistä. Vain 5 % vastaajista mainitsi siitä. Lähes kaikkien vastaajien mielestä apua on vaikea antaa, koska omaiset tai joskus vanhus itse kieltää avun tarpeen. Vanhusten parissa työskentelevillä ei myöskään ole riittävästi tietoa. Vastaajista lähes 60 % ilmoitti, ettei ollut saanut minkäänlaista koulutusta tällaisten tilanteiden varalle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millaisiin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että vanhusten huono kohtelu saadaan hallintaan ja että vanhukset voivat nykyistä helpommin saada apua huonoon kohteluun tilanteessa, jossa ikäihmisten osuus kasvaa jatkuvasti? Versio 2.0

2 Helsingissä 15 päivänä marraskuuta 2005 Mikko Alatalo /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 918/2005 vp Mikko Alatalo /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Alatalon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 918/2005 vp: Millaisiin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että vanhusten huono kohtelu saadaan hallintaan ja että vanhukset voivat nykyistä helpommin saada apua huonoon kohteluun tilanteessa, jossa ikäihmisten osuus kasvaa jatkuvasti? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Väkivalta on nostettu esille hallitusohjelmassa sukupuolten välisenä tasa-arvokysymyksenä ja kansalaisten turvallisuutta heikentävänä ilmiönä. Hallituskaudella tehostetaan keinoja puuttua lähisuhde- ja perheväkivaltaan. Sosiaali- ja terveysministeriön koordinoima toimintaohjelma lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi perustuu pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hyväksytyn hallitusohjelman toimeenpanoon. Toimintaohjelma on jatkoa naisiin kohdistuvan väkivallan ja prostituution ehkäisyhankkeelle, jonka sosiaali- ja terveysministeriö toteutti yhteistyössä Stakesin kanssa vuosina Perheväkivallan ehkäisytyötä kehitettiin järjestämällä koulutusta myös vanhuksiin kohdistuvasta väkivallasta ja tuottamalla oppimateriaalia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön sekä käynnistämällä kunnallisia pilottiprojekteja. Nykyisessä toimintaohjelmassa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäiseminen käsitellään lähisuhde- ja perheväkivaltaa laajana ja moniulotteisena ilmiönä, johon sisältyy myös vanhusten kaltoin kohtelu ja henkisen, fyysisen, seksuaalisen sekä taloudellisen väkivallan eri muodot. Meneillään olevan toimintaohjelman tavoitteena on mm. parantaa perus-, tuki- ja erityispalveluverkostoa väkivallan uhreille ja tekijöille. Julkista palvelujärjestelmää vahvistetaan siten, että väkivallan uhrit ja tekijät saavat palveluja ja tukea julkisen sektorin organisoimana. Palvelukokonaisuuden aikaansaamiseksi käytetään järjestöjen ja yksityisten palveluiden tuottajien palveluja sekä kehitetään seudullista yhteistyötä. Palveluiden kehittämisessä otetaan erityisesti huomioon ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden sekä maahanmuuttajien palveluiden erityispiirteet. Julkisiin palveluihin luodaan koko maassa toimintakäytäntöjä ja työmenetelmiä, joilla ehkäistään väkivaltaista käyttäytymistä. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi maaliskuussa 2005 pari- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöhön kuntaoppaan Kenelle lyönnit kuuluvat. Opasta lähetettiin jokaiseen Suomen kuntaan ja siihen on koottu esimerkkejä kokemuksista ja käytännöistä, miten väkivallan ehkäisytyötä kunnissa voidaan kehittää. Lääninhallitukset vastaavat toimintaohjelman alueellisesta toiminnasta. Alueellisen työn koordinointia varten on jokaiseen lääniin palkattu toimintaohjelman toteutuksesta vastaava koordinaattori. Tavoitteena on, että joka kuntaan/seutukuntaan nimetään lähisuhde- ja perheväkivallan yhdyshenkilö. Läänissä tapahtuva työ pohjautuu alueella tehtyihin kartoituksiin palveluiden kehittämistarpeista. Tavoitteena on, että lähisuhdeja perheväkivallan ehkäisy tulisi sisällyttää osaksi kaikkien hallinnonalojen ja toimintayksiköiden tavoitteita ja työkäytäntöjä sekä osaksi kun- 3

4 Ministerin vastaus nan/seutukunnan turvallisuussuunnitelmia ja/tai hyvinvointiohjelmia. Toimintaohjelman tavoitteena on myös kehittää ammatillista osaamista siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä on valmiudet tunnistaa, auttaa sekä ohjata väkivallan uhreja ja tekijöitä avun piiriin. Ammatillisen osaamisen kehittämistä edistetään alueellisilla koulutuksilla sekä kehittämällä lähisuhde- ja perheväkivallan koulutusohjelmia sosiaali- ja terveydenhuollon perus-, täydennys- ja erityiskoulutukseen. Työntekijöiden ammattivalmiuksien lisääminen ja palveluiden parantaminen edellyttää pitkäjänteistä kehittämistyötä. Maailmanlaajuista vanhuksiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää vietetään kesäkuun 15. päivä vuonna Sosiaali- ja terveysministeriö osallistuu yhteistyössä alan järjestöjen kanssa tähän kampanjaan järjestämällä aiheesta seminaarin. Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2005 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4

5 Ministerns svar KK 918/2005 vp Mikko Alatalo /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 918/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Alatalo /cent: Vilka åtgärder kommer regeringen att vidta så att den dåliga behandlingen av äldre människor fås under kontroll och så att äldre människor lättare än vad som nu är fallet kan få hjälp mot dålig behandling, i en situation där andelen äldre kontinuerligt växer? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Våldet har i regeringsprogrammet lyfts fram som en jämställdhetsfråga könen emellan och som ett fenomen som försvagar medborgarnas säkerhet. Under regeringsperioden effektiveras metoderna att ingripa mot våld i närrelationer och inom familjen. Det av social- och hälsovårdsministeriet koordinerade åtgärdsprogrammet för förebyggande av våld i närrelationer och inom familjen , grundar sig på verkställigheten av statsminister Matti Vanhanens regeringsprogram. Åtgärdsprogrammet utgör en fortsättning på det projekt för förebyggande av våld mot kvinnor och prostitution som social- och hälsovårdsministeriet genomförde i samarbete med forsknings- och utvecklingscentralen för socialoch hälsovården åren Arbetet för att förebygga familjevåld utvecklades genom att det ordnades utbildning också om det våld som riktas mot äldre människor, genom att läromedel producerades för personal inom social- och hälsovården och genom att kommunala pilotprojekt inleddes. I det nuvarande åtgärdsprogrammet för förebyggande av våld i närrelationer och inom familjen , behandlas våld i närrelationer och inom familjen som ett brett och mångfasetterat fenomen, i vilket också ingår dålig behandling av äldre människor och olika former av psykiskt, fysiskt, sexuellt och ekonomiskt våld. Syftet med det pågående åtgärdsprogrammet är bl.a. att förbättra nätverket av bas-, stöd- och specialservice för våldsoffer och förövare. Det offentliga servicesystemet förstärks så, att våldsoffren och förövarna får tjänster och stöd som organiseras av den offentliga sektorn. För att åstadkomma en servicehelhet anlitas tjänster producerade av organisationer och privata serviceproducenter, och det regionala samarbetet utvecklas. När servicen utvecklas beaktas särskilt särdragen i tjänsterna för äldre och handikappade samt invandrare. För den offentliga servicen skapas i hela landet en sådan handlingspraxis och sådana arbetsmetoder med vars hjälp våldsamt beteende förebyggs. Social- och hälsovårdsministeriet publicerade i mars 2005 en handbok för kommunerna med namnet "Vem angår våldet?" om förebyggande arbete mot våld i närrelationer och inom familjen. Handboken skickades till landets alla kommuner. I handboken har man sammanställt exempel på erfarenheter av och praxis för hur det förebyggande arbetet mot våld kan utvecklas i kommunerna. Länsstyrelserna ansvarar för den regionala verksamheten i åtgärdsprogrammet. För samordningen av det regionala arbetet har man i varje län anställt en ansvarig koordinator som svarar för genomförandet av åtgärdsprogrammet. Målet är att det i varje kommun/ekonomisk region skall utses en kontaktperson för arbetet mot våld i närrelationer och inom familjen. Det arbete som 5

6 Ministerns svar görs i länen grundar sig på de kartläggningar som gjorts i området om behoven av att utveckla servicen. Målet är att förebyggande av våld i närrelationer och inom familjen skall inkluderas som en del av målen för och arbetspraxis inom alla förvaltningsområden och verksamhetsenheter samt som en del av kommunens/den ekonomiska regionens säkerhetsplaner och/eller program för välbefinnande. Åtgärdsprogrammet har också som syfte att utveckla den yrkesmässiga kompetensen så att social- och hälsovårdspersonalen klarar av att identifiera, hjälpa och anvisa våldsoffer och förövare hjälp. Utvecklingen av den yrkesmässiga kompetensen främjas genom regionala utbildningar och genom att utveckla utbildningsprogram om våld i närrelationer och inom hemmet för grundutbildningen, fortbildningen och specialutbildningen inom social- och hälsovården. En ökning av personalens yrkeskompetens och en förbättring av servicen förutsätter ett långsiktigt utvecklingsarbete. En världsomfattande dag mot våldet mot äldre människor kommer att ordnas den 15 juni Social- och hälsovårdsministeriet deltar i samarbete med organisationerna inom området i denna kampanj genom att ordna ett seminarium kring temat. Helsingfors den 1 december 2005 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6