LAUSUNTO YHTENÄISTÄ ARVONLISÄVEROALUETTA KOSKEVISTA KOMISSION EHDOTUKSISTA

Transkriptio

1 Valtiovarainministeriö / Vero-osasto valtiovarainministerio@vm.fi; tommi.parkkola@vm.fi Viite: VM/1924/ /2017 LAUSUNTO YHTENÄISTÄ ARVONLISÄVEROALUETTA KOSKEVISTA KOMISSION EHDOTUKSISTA Valtiovarainministeriön vero-osasto on pyytänyt Keskuskauppakamarilta lausuntoa annetuista yhtenäistä arvonlisäveroaluetta koskevista komission ehdotuksista. Komission ehdotusten tausta ja tavoitteet Komission ehdotusten taustalla on tavoite siirtyä uuteen määräpaikkaperiaatteeseen perustuvaan alv-järjestelmään, niin sanottuun lopulliseen alv-järjestelmään. Tavoitteena on luoda järjestelmä, joka on yksinkertainen, oikeudenmukainen, vankka, tehokas ja vähemmän altis petoksille. Ehdotusten mukaan siirtymä lopulliseen alv-järjestelmään toteutettaisiin kahdessa vaiheessa. Tässä ensimmäisessä vaiheessa esitellään unionin sisäisen kaupan lopullisen järjestelmän perusperiaatteet ja linjaukset, joiden mukaisesti uuden järjestelmän on määrä toimia. Yksityiskohtaiset tekniset säännökset näiden perusperiaatteiden varsinaista täytäntöönpanoa varten annettaisiin toisessa vaiheessa vuonna Lisäksi ensimmäisessä vaiheessa esitetään parannuksia nykyiseen alv-järjestelmään neuvoston antamien päätelmien mukaisesti. Lopullisen arvonlisäverojärjestelmän perusperiaatteet Komission ehdotusten mukaan EU:n sisäisen kaupan lopullisen alv-järjestelmän perusperiaatteena on tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten verottaminen määräjäsenvaltiossa. Tässä yhteydessä otettaisiin käyttöön unionin sisäisen luovutuksen käsite. Uuden käsitteen mukaan luovutuspaikka sijaitsisi tavaroiden saapumisjäsenvaltiossa. Luovuttaja olisi velvollinen maksamaan arvonlisäveron unionin sisäisestä luovutuksesta, paitsi jos hankkija olisi luotettavaksi tunnustettu verovelvollinen, joka vastaisi arvonlisäverosta. Jos veronmaksuvelvollinen ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa vero on maksettava, hän voisi antaa ilmoituksensa ja huolehtia maksuvelvoitteistaan keskitetyn asiointipisteen kautta. Järjestelmää voitaisiin käyttää myös tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron vähentämiseen. 1(6)

2 Keskuskauppakamari esittää lausuntonaan kunnioittaen seuraavaa: Keskuskauppakamari pitää komission ehdotuksia määränpäämaassa tapahtuvaan verotukseen arvonlisäverojärjestelmän logiikan näkökulmasta sinänsä perusteltuina. On mahdollista, että lopullinen arvonlisäverojärjestelmä toimisi vakiinnuttuaan hyvin. Olisi kuitenkin hyvä harkita myös vaihtoehtoisia tapoja määränpäämaassa tapahtuvaan verotukseen siirtymiseksi. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan lopulliseen arvonlisäverojärjestelmään siirtymisestä aiheutuisi merkittäviä kustannuksia suomalaisille yrityksille. Kustannuksia aiheutuisi erityisesti järjestelmästä, jossa myyjä olisi velvollinen maksamaan veron määränpäämaahan keskitetyn asiointipisteen kautta, ellei ostajalla olisi luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa. Erityisen raskaaksi tällainen järjestelmä tulisi, jos sen piiriin tulisivat jatkossa myös palvelut. Jo pelkästään tietojärjestelmien sopeuttaminen uusiin sääntöihin olisi kallista ja aikaa vievää. Uusi järjestelmä olisi suomalaisyritysten kannalta myös nykyistä byrokraattisempi. Työtä aiheuttaisivat muun muassa luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman hankkiminen ja asiakkaiden aseman voimassaolon jatkuva varmistaminen. Myyntilaskujen osalta yritysten tulisi lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä selvittää tapauskohtaisesti toisessa jäsenvaltiossa sovellettava arvonlisäverokanta, vaikka maksuvelvoitteet pystyisikin teknisesti hoitamaan keskitetyn asiointipisteen kautta. Ostolaskujen osalta tulisi aina huolellisesti tarkistaa, onko Suomen arvonlisävero ostolaskussa oikein, jotta sitä voi vaatia vähennettäväksi, tai onko laskussa sovellettu asianmukaisesti käännettyä verovelvollisuutta. Ostolaskuja on yrityksillä tyypillisesti enemmän kuin myyntilaskuja, ja ne ovat summiltaan pienempiä, joten tarkastustyöstä saattaisi aiheutua huomattavasti lisätyötä nykytilanteeseen verrattuna. Arvonlisäveropetosten torjunta Siirtymistä lopulliseen arvonlisäverojärjestelmään on perusteltu sillä, että nykysäännösten mukainen arvonlisäverovapaiden tavaroiden ostaminen mahdollistaa veropetosten tekemisen. Lopullisen arvonlisäverojärjestelmän on komission ehdotuksessa katsottu olevan vähemmän altis petoksille. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan lopullinen arvonlisäverojärjestelmäkään ei olisi suojassa petosten mahdollisuudelta. Verovalvonta Suomessa olisi vaikeaa, jos veronmaksuvelvolliset ulkomaiset yritykset laiminlöisivät ilmoitusvelvollisuutensa. Vaikka Suomen Verohallinnolla olisikin tarkat tiedot veronmaksuvelvollisesta ulkomaisesta yrityksestä ja tilittämättä jääneen arvonlisäveron määrästä, voisi yrityksen tavoittaminen ja veron maksuunpano olla haastavaa. On epäselvää, mikä olisi tällaisessa tilanteessa suomalaisen ostajayrityksen mahdollisuus saada vähennys verosta, jonka tilittämisen ulkomainen myyjä olisi laiminlyönyt. Luotettavaksi tunnustettu verovelvollinen Komission ehdotuksessa esitetään uuden luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen käsitteen (certified taxable person) käyttöönottoa. Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen käsite mahdollistaisi lopullisen arvonlisäverojärjestelmän vaiheittaisen täytäntöönpanon. Ensimmäisessä vaiheessa käännettyä verovelvollisuutta sovellettaisiin, jos hankkija olisi unionin sisäisten luo- 2(6)

3 vutusten tapauksessa luotettavaksi tunnustettu verovelvollinen. Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema myönnettäisiin unionin tasolla yhdenmukaistetuin perustein, minkä vuoksi yhden jäsenvaltion myöntämä luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema olisi voimassa koko unionissa. Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman myöntäminen edellyttäisi, että kaikki seuraavat perusteet täyttyisivät: hakijalla ei ole vakavia tai toistuvia verotussääntöjen tai tullilainsäädännön rikkomisia eikä merkintöjä hakijan taloudelliseen toimintaan liittyvistä vakavista rikoksista; hakijan osoitus toimintansa ja tavaravirtojen valvonnan korkeasta tasosta kaupallisten ja tarvittaessa kuljetustietojen hallintajärjestelmän avulla, mikä mahdollistaa asianmukaiset verotarkastukset, tai luotettavan tai sertifioidun sisäisen tarkastusketjun avulla; todiste hakijan vakavaraisuudesta, joka katsotaan toteen näytetyksi, kun hakijan taloudellinen asema on hyvä ja riittää täyttämään tämän sitoumukset asianomaisen liiketoiminnan lajin ominaisuudet asiaankuuluvasti huomioon ottaen tai kun esitetään vakuutus- tai muiden rahoituslaitosten taikka muiden taloudellisesti luotettavien kolmansien osapuolten antamat vakuudet. Komission ehdotusten mukaan luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa hakevan verovelvollisen olisi toimitettava veroviranomaisille kaikki päätöksen tekemiseen tarvittavat tiedot. Aseman saaneelle verovelvolliselle asetettaisiin lisäksi velvollisuus ilmoittaa veronviranomaisille viipymättä kaikista päätöksen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka ovat omiaan vaikuttamaan aseman voimassaoloon. Keskuskauppakamari toteaa, että luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman hankkiminen olisi vaadittavan dokumentaation määrästä ja laadusta riippuen työlästä, ja hakemuksen käsittelyajasta riippuen todennäköisesti myös aikaa vievää. On epäselvää, miten luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman edellytysten täyttymistä valvottaisiin aseman myöntämisen jälkeen. Jos komission ehdotukset hyväksyttäisiin, Verohallinnon tulisi antaa selkeä ohje siitä, millaiset seikat ovat omiaan vaikuttamaan aseman voimassaoloon ja siten verovelvolliselle asetetun ilmoitusvelvollisuuden piirissä esimerkiksi verovelvollisen taloudellisessa asemassa tapahtuneiden muutosten osalta. Keskuskauppakamari pitää kyseenalaisena, missä määrin suomalaiset yritykset hakisivat luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa. Esimerkiksi ns. AEO-statuksen (Authorized Economic Operator) on hankkinut tähän mennessä vain kourallinen suomalaisyrityksiä, ja sen hankkimista on pidetty haastavana ja pitkänä prosessina. Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman hankkiminen ei jäljempänä käsiteltäviä erityistilanteita lukuun ottamatta vaikuttaisi yrityksen toimintaan myyjänä. Aseman hankkimatta jättäminen ei lähtökohtaisesti myöskään hankaloittaisi yrityksen asemaa ostajana, sillä myyjät halunnevat myydä tuotteitaan potentiaalisille ostajille riippumatta siitä, olisiko heillä luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema vai ei. Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman hankkimattomalle ostajalle aiheutuisi kuitenkin negatiivinen kassavirtavaikutus, kun arvonlisäverollinen lasku tulisi maksaa ennen arvonlisäveron vähennyksen saamista. 3(6)

4 Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen käsitteen luominen johtaisi kahden rinnakkaisen arvonlisäverojärjestelmän soveltamiseen, kun osalla myyjän asiakkaista olisi luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema ja osalla ei. Aseman hankkimisesta, ostajayritysten aseman voimassaolon seuraamisesta ja oman aseman edellytysten voimassaolon arvioinnista aiheutuisi hallinnollisia kuluja yrityksille. Tämän vuoksi on kyseenalaista, olisiko luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen käsitteen luominen ja kahden järjestelmän rinnakkainen soveltaminen tarpeellista. Call off -varasto Call off -varasto on järjestelmä, jossa luovuttaja siirtää tavaroita tunnetulle hankkijalle siirtämättä kuitenkaan vielä tavaroiden omistusoikeutta. Ostajalla on oikeus ottaa tavaroita luovuttajan varastosta oman harkintansa mukaan, jolloin tapahtuu tavaroiden luovutus. Tämän mallin käyttö on ongelmallinen, kun luovuttaja ja ostaja sijaitsevat eri valtioissa. Nykyisten alv-sääntöjen mukaan tilanteessa syntyy kaksi hankintaa. Tavarat siirtäneen yrityksen katsotaan tehneen tavaroiden yhteisöhankinnan, jonka vuoksi yrityksen on rekisteröidyttävä toiseen jäsenvaltioon. Kun tavarat otetaan ulos varastosta ja toimitetaan hankkijalle, tapahtuu toinen luovutus. Komission ehdotuksissa esitetään, että call off -varastojärjestelyä pidettäisiin nykyisessä järjestelmässä yhtenä luovutuksena lähtöjäsenvaltiossa ja yhteisöhankintana siinä jäsenvaltiossa, jossa varasto sijaitsee, jos liiketoimi toteutetaan kahden luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen välillä. Tällä vältytään siltä, että luovuttajan on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa hänellä on call off -varastojärjestely. Sekä luovuttajan että hankkijan olisi pidettävä kirjaa call off -varastoissa olevista tavaroista. Lisäksi luovuttajan yhteenvetoilmoituksessa olisi yksilöitävä ne hankkijat, joille tavaroita on tarkoitus myöhemmässä vaiheessa toimittaa call off -varastosta. Keskuskauppakamari kannattaa call off -varastojärjestelyn arvonlisäverotuksen yksinkertaistamista. Mahdollisuus yksinkertaisempaan arvonlisäveromenettelyyn call off -varastojärjestelmän yhteydessä koskisi komission ehdotusten mukaan kuitenkin vain niitä yrityksiä, jotka hankkisivat luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman. On huomattava, että joissakin jäsenvaltioissa on jo nyt voimassa call off -varastointiin yksinkertainen menettely, jonka soveltaminen ei edellytä luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa. On epävarmaa, voitaisiinko näitä menettelyjä jatkossa soveltaa, jos komission ehdotukset hyväksyttäisiin. Käytännössä komission ehdotuksesta yrityksille tuleva hyöty riippuisi siitä, koettaisiinko luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman hankkiminen ja siihen liittyvien edellytysten täyttymisen seuraaminen työläämmäksi kuin arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityminen call off -varastointimaassa. Ketjuliiketoimet Ketjuliiketoimilla tarkoitetaan samojen tavaroiden peräkkäisiä luovutuksia silloin, kun tavarat luovutetaan yhdellä ainoalla yhteisökuljetuksella kahden jäsenvaltion välillä. Komission ehdotuksissa esitetään, että jos kuljetuksen on suorittanut jokin ketjun välissä olevista luovuttajista tai joku muu tämän puolesta, kuljetus liitettäisiin i) luovutukseen kyseiselle välissä olevalle luovuttajalle, jos tämä on rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi muussa kuin luovutusjäsenvaltiossa ja on ilmoittanut luovuttajalleen tavaroiden saapumisjäsenvaltion nimen; ii) välissä olevan 4(6)

5 luovuttajan suorittamaan luovutukseen seuraavalle ketjun toimijalle, jos kumpikaan i alakohdassa mainituista edellytyksistä ei täyty. Näitä sääntöjä sovellettaisiin ainoastaan, jos välissä oleva luovuttaja ja tavarat hänelle luovuttanut verovelvollinen olisivat molemmat luotettavaksi tunnustettuja verovelvollisia. Keskuskauppakamari kannattaa selkeiden sääntöjen luomista ketjuliiketoimille. Säännösten sitominen molempien osapuolten asemaan luotettavaksi tunnustettuna verovelvollisena on kuitenkin kyseenalaista, sillä se aiheuttaa asiansa hyvin hoitaville yrityksille hallinnollisia kustannuksia. Jos komission ehdotukset hyväksyttäisiin, Verohallinnon tulisi luoda selkeä ja yksinkertainen prosessi luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen aseman myöntämiseen ja varata riittävät resurssit hakemusten joutuisaan käsittelyyn. Yhteisöliiketoimien vapautukseen liittyvät asiakirjatodisteet Komissio ehdottaa yhteisiä sääntöjä asiakirjatodisteelle, jota vaaditaan arvonlisäverovapautuksen saamiseksi yhteisöluovutuksissa. Ehdotetulla ratkaisulla otettaisiin käyttöön kumottavissa oleva olettama kahdessa erityistapauksessa, joissa verovelvollisella on luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema. Ensimmäisessä tilanteessa, jossa luovuttaja on kuljettanut tai lähettänyt tavarat suoraan tai jossa kolmas osapuoli on kuljettanut tai lähettänyt ne luovuttajan puolesta ja jossa luovuttajalla on luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asema, olettamana on, että tavarat on kuljetettu lähtöjäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon, jos luovuttajalla on hallussaan kaksi keskenään ristiriidatonta todistetta, joilla kuljettaminen todistetaan. Toisessa tilanteessa, jossa asiakas on luotettavaksi tunnustettu verovelvollinen ja jossa kyseinen asiakas on kuljettanut tai lähettänyt tavarat suoraan tai kolmas osapuoli on kuljettanut tai lähettänyt ne asiakkaan puolesta, olettamana on, että tavaroita voidaan pitää luovutusjäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon kuljetettuina, jos luovuttajalla on hallussaan (i) hankkijan antaman kirjallinen lausunto, jonka mukaan hankkija on kuljettanut tavarat tai ne on kuljetettu hankkijan puolesta ja jossa mainitaan tavaroiden saapumisjäsenvaltio (jossa ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa tarkkaa määräpaikkaa hankkijan liikesalaisuuksien säilyttämiseksi), ja (ii) kaksi keskenään ristiriidatonta asiakirjaa (joita koskeva luettelo on asetuksessa), joilla kuljettaminen todistetaan. Luovuttajan on kirjattava i alakohdassa tarkoitettu lausunto, joka on annettava viimeistään luovutuskuukautta seuraavan kuukauden kymmenentenä päivänä. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan yhteiset säännöt asiakirjatodisteelle ovat kannatettavia oikeusvarmuuden lisäämiseksi. Toisaalta komission ehdotuksen perusteella näyttäisi siltä, että nykyiset säännökset arvonlisäverovapautuksen saamiseksi soveltuisivat edelleen niissä tilanteissa, joissa osapuolella ei ole luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen asemaa. Tämä johtaisi siihen, että luotettavaksi tunnustetut verovelvolliset joutuisivat noudattamaan usein tiukempia asiakirjavaatimuksia kuin muut yhteisökaupan osapuolet. Ehdotuksen mukaan tavaroiden kuljetuksen tai lähettämisen osoittamiseksi hyväksyttäisiin tavaroiden hankkijan alv-ilmoitus, jossa ilmoitetaan tavaroiden yhteisöhankinta. On huomattava, että esimerkiksi Suomessa ostajan arvonlisäveroilmoituksesta ei voi päätellä, onko ostaja suorittanut yhteisöhankinnan arvonlisäveron tietystä ostosta, sillä ostoja ei eritellä arvonlisäveroil- 5(6)

6 moituksella. Keskuskauppakamari katsoo, että asiakirjavaatimusten tulisi olla kohtuullisia ja järkeviä, eikä niiden saisi aiheuttaa ylimääräistä hallinnollista taakkaa yhteisöhankinnan osapuolille. Arvonlisäverotunniste yhteisöliiketoimen vapautuksen edellytyksenä Komission ehdotuksissa esitetään arvonlisäverodirektiivin 138 artiklan 1 kohtaa muutettavaksi siten, että yhteisön sisäisiä tavaran luovutuksia koskevan arvonlisäverovapautuksen hakemisen aineelliseksi edellytykseksi tulisi, että hankkijan on oltava rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi muussa kuin tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa. Lisäksi VIESilmoituksen asianmukaisesta antamisesta tulee aineellinen edellytys, jonka täyttämättä jättäminen saattaa johtaa siihen, että verohallinto voi evätä haetun vapautuksen. Keskuskauppakamari kannattaa ehdotusta. Ehdotuksen toteuttamisesta ei käytännössä aiheutuisi muutoksia suomalaisyrityksille nykytilanteeseen verrattuna. Lopuksi Lopullisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönotto ja soveltaminen tulisi aiheuttamaan kustannuksia suomalaisille yrityksille, kuten myös Verohallinnolle ja valtiovarainministeriölle. Ei ole selvää, vähentäisikö lopullisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönottaminen arvonlisäverotukseen liittyviä petoksia komission esittämässä mittakaavassa. Tästä näkökulmasta lopullisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönotto ei välttämättä olisi Suomen kannalta edullista. Voisi olla kustannustehokkaampaa jatkaa vakiintuneen arvonlisäverojärjestelmän soveltamista. Jos määräpaikkaperiaatteeseen siirrytään, suomalaisten yritysten kannalta voisi olla edullisempaa soveltaa kahden rinnakkaisen menetelmän sijaan aina käännettyä verovelvollisuuta määränpäämaassa, jos ostaja on rekisteröity siellä arvonlisäverovelvolliseksi. Nykyinen pääsäännön mukaisten palvelujen käännetty verovelvollisuus on myyjien ja ostajien kannalta osoittautunut toimivaksi menettelyksi, ja sitä voitaisiin soveltaa myös tavaroiden myyntiin. Tällöin myyjä maksaisi arvonlisäveron keskitetyn asiointipisteen kautta vain, jos ostaja ei ole rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi määränpäämaassa. Komission ehdotuksissa esitetyt parannukset nykyisissä arvonlisäverosäännöksissä huomattuihin ongelmakohtiin ovat joka tapauksessa kannatettavia. KESKUSKAUPPAKAMARI Ann-Mari Kemell Johtaja Emmiliina Kujanpää Veroasiantuntija 6(6)