Kulttuurintutkimuksellinen viestinnän ja median tutkimus, slk 2013

Transkriptio

1 Kulttuurintutkimuksellinen viestinnän ja median tutkimus, slk Mitä on kulttuurintutkimus? Talous, politiikka ja kulttuuri Konjunktuuri ja kriisi Aika ja tila Valta Läpikulturalisoituminen ja medioituminen Transnationaalinen media ja kulttuuri Media ja multimodaalisuus Populaari ja affektit Kertaus. Kertauksen yhteydessä kysymykset seuraavista teoksista: During: Cultural Studies. A Critical Introduction. Fornäs: Kulttuuriteoria.

2 Mitä on kulttuurintutkimus? Yritys ymmärtää nykyhetkeä. What s going on? Neljä murtumaa sodanjälkeisissä läntisissä yhteiskunnissa: (i) talonpojiston kuolema, (ii) toisen asteen tai korkeakoulutusta edellyttävien ammattien yleistyminen, (iii) perinteisen teollisen työväenluokan korvautuminen uusilla taloudellisilla toimilla ja työntekijätyypeillä (esim. palvelut), (iv) naisten yhteiskunnallisen roolin nopea kasvu. Eric Hobsbawm: Äärimmäisyyksien aika.

3 Hobsbawm: Paras tapa tarkastella kulttuurisia muutoksia on tutkailla perheessä ja kotitalouksissa tapahtuneita muutoksia. Ihmiskunnan historiassa olivat pitkään vallitsevina avioliitto ja siihen liittyvä puolison ensisijaisuus sukupuolikumppanina, aviomiesten ylemmyys aviovaimoihin nähden eli patriarkaatti, vanhempien ylemmyys lapsiin nähden samoin kuin vanhempien sukupolvien ylemmyys suhteessa nuorempiin polviin luvun toisella puoliskolla vanhat sukupuolten ja sukupolvien väliset suhteet muuttuivat länsimaissa nopeasti. Englannissa tilastoitiin vuonna 1938 yksi avioero jokaista 58 solmittua avioliittoa kohden, mutta 1980-luvun puolivälissä avioeroja oli yksi jokaista 2,2 solmittua liittoa kohden.

4 Samaan aikaan yksin elävien ihmisten määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Muutokset ovat yhteydessä sukupuolista käyttäytymistä koskevissa säännöissä tapahtuneisiin dramaattisiin muutoksiin. Homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu monissa maissa vielä 1960-luvulla. Samalla vuosikymmenellä syntyivät kuitenkin ensimmäiset näkyvät homojen alakulttuurit San Franciscossa ja New Yorkin Greenwich Villagessa. Avioero tuli lailliseksi Italiassa vuonna Myös ehkäisyvälineet ja syntyvyyden säännöstelyä koskeva tiedotus laillistettiin Italiassa vuonna 1971, ja abortista tuli siellä laillinen vuonna 1978.

5 Aiemmin kielletystä tuli paitsi sallittua myös normaalia. Yksilön voitto yhteiskunnasta. Ne menneisyyden siteet, joilla ihmiset oli kiinnitetty yhteisöihinsä, ovat höltyneet ja joissakin tapauksissa murtuneet kokonaan. Voimallisimmin muutokset ovat kolhineet perinteisiä yhteisöjä - perheitä, kirkkoja ja sen sellaisia. Vanhan moraalisen sanaston oikeuksineen ja velvollisuuksineen, keskinäisine sitoumuksineen, synteineen ja hyveineen, uhrautumisineen, omatuntoineen tai palkkioineen ja rangaistuksineen on korvannut halun ja tyydytyksen kieli. Perinteiset arvojärjestelmät sekä inhimillistä käyttäytymistä säädelleet konventiot ovat rapautuneet.

6 Kulttuurintutkimus kehkeytyy yrityksistä ymmärtää näitä muutoksia niiden tapahtuessa. Läheinen yhteys ns. kielelliseen käänteeseen: Todellisuus ei itsessään merkitse, vaan se on pantava merkitsemään. Kulttuurinen käänne: Todellisuuden merkityksellistäminen tapahtuu kulttuurisesti. Kulttuuri on tässä niiden erilaisten luokittelujärjestelmien ja diskursiivisten muodostumien summa, joista symbolisessa toiminnassa ammennetaan, kun todellisuudelle annetaan merkityksiä. Läntisten yhteiskuntien läpikulturalisoituminen ja medioituminen.

7 Kulttuurintutkimus ei ole yksi muodostuma. Monia historioita, monia konteksteja, monia muotoja. Akateeminen tutkimus on perinteisesti vierastanut arkea. Raymond Williams (1958): Culture is ordinary. Feministinen iskulause vuodelta 1969: Henkilökohtainen on poliittista. Kulttuurintutkimus ei kuitenkaan ole yhtä kuin arjen tai pelkästään populaarikulttuurin tutkimusta. Ovat silti olleet tärkeitä kulttuurintutkimuksen kehityksessä.

8 Kulttuurintutkimuksen Isossa-Britanniassa synnyttäneet kysymykset ovat yhä ajankohtaisia: Kulttuuriyleisöjen laajeneminen. Perinteisten identiteettien rapautuminen ja uusien muodostuminen. Valta ja toimijuus. Kulttuurin ja media rooli sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Populaari. (Populismi.)

9 Dennis Dworkin (1997) Cultural Marxism in Postwar Britain. Durham, Duke University Press. Cultural Marxists were, above all, concerned with redefining the relationship between structure and agency, for it was the agency of traditional socialism, the industrial working class, that was being called into question. They attempted to identify the contours of the postwar terrain, to redefine social struggle, and to articulate new forms of resistance appropriate to a democratic and socialist politics in an advanced capitalist society. At the heart of this project was culture. It signified both the terrain on which such a politics was to be reconceived and the recognition that this terrain was a site of political struggle. (3-4) Brittikulttuurintutkimus osana heterogeenista New Left liikettä 1950-luvun lopulla. Työläisten ja muiden tavallisten ihmisten ottaminen huomion kohteiksi.

10 Richard Hoggart: The Uses of Literacy (1957) Raymond Williams: Culture and Society (1958), The Long Revolution (1961) Stuart Hall & al. (CCCS): Resistance through rituals (1976), Policing the Crisis (1978)

11 both books [Learning to Labour, Resistance Through Rituals] shared the conviction that a style, at least in its original form, was the authentic voice of the people, the cultural space where human agents creatively made sense of and constructed their lives. This conviction was most fully developed in the introduction to Resistance Through Rituals, which defined culture as Williams did: the peculiar and distinctive way of life of the group or class, the meanings, values and ideas embodied in institutions, in social relations in systems of beliefs, in mores and customs, in the uses of objects and material life [p. 66]. (Dworkin 1997, 164) Policing the Crisis pointed to a new direction in cultural studies. The book represented a shift from the communication model of encoding/decoding and the emphasis on recovering the subjective dimension of experience, whether conceived as audience response or subcultural style. Policing the Crisis contained an idea of the social formation as conceived by Althusser, but its originality resided in its innovative reading of Gramsci. This new reading viewed hegemony as involving both the production of consent and as providing ideological horizons defining the limits of cultural and political struggle. A central arena where this struggle took place was, as Stuart Hall suggested in another context, over the popular not in the sense of summoning up the energies of an already constituted people but in the capacity to constitute classes and individuals as a popular force. (Mt., 175)

12 Lin Chun (1993) The British New Left. Edinburgh, Edinburgh University Press. The debate over the issues concerning working class culture following the publication of The Uses of Literacy and Culture and Society was a major event in early history of the New Left. The problem at first appeared as the myth of classlessness that reflected complex social changes in post-war Britain: the novel conditions and new forms of capitalism, the altering forces in social and class structures, the effects of these developments on political relations and consciousness. Three major processes that contributed to the idea of an emerging classlessness and required a reconsideration of class formulations are the spread of mass communication, public education and consumerism. (44) such a classlessness was taken by these viewers only in a limited and definite sense. It is not that classes had disappeared, but rather a recognition was occurring of class confusion in a more open society, in which class, class formation and class relations were being profoundly transformed. (45)

13 Stuart Hall (1989) The First New Left. In Robin Archer & al. (eds.) Out of Apathy. Voices of the New Left Thirty Years On. London, Verso. much that was creative, albeit chaotic and impressionistic, about the picture of the world which came from the pages of New Left writing owed its freshness and vitality (as well as its utopianism) to the effort to sketch the meanings of these rapidly shifting contours of change. That is indeed one place where the New Left investment in the debate about culture first rose. First, because it was in the cultural and ideological domain that social change appeared to be making itself most dramatically visible. Second, because the cultural dimension seemed to us not secondary, but a constitutive dimension of society. Third, because the discourse of culture seemed to us fundamentally necessary to any language in which socialism could be redescribed. The New Left therefore took the first faltering steps of putting questions of cultural analysis and cultural politics at the centre of its politics. (25-26)

14 Stuart Hall (1988) A Hard Road to Renewal. Thatcherism and the Crisis of the Left. London: Verso. a profound reshaping of the classes of contemporary British society is underway at the present time. [...] This recomposition is transforming the material basis, the occupational boundaries, the gender and ethnic composition, the political cultures and the social imagery of class. (5) Hegemony implies: the struggle to contest and dis-organize an existing political formation; the taking of the leading position (on however minority a basis) over a number of different spheres of society at once economy, civil society, intellectual and moral life, culture; the conduct of a wide and differentiated type of struggle; the winning of a strategic measure of popular consent; and, thus, the securing of a social authority sufficiently deep to conform society into a new historic project. It should never be mistaken for a finished or settled project. It is always contested, always trying to secure itself, always in process. (7)

15 To a significant extent, Thatcherism is about the remaking of common sense: its aim is to become the common sense of the age. Common sense shapes our ordinary, practical, everyday calculation and appears as natural as the air we breathe. It is simply taken for granted in practice and thought, and forms the starting-point (never examined or questioned) from which every conversation begins, the premises on which every television programme is predicated. The hope of every ideology is to naturalize itself out of History into Nature, and thus to become invisible, to operate unconsciously. [...] But common sense, however natural it appears, always has a structure, a set of histories which are traces of the past as well as intimations of a future philosophy. (8) We cannot, after Gramsci, go back to the notion of mistaking electoral politics, or party politics in a narrow sense, or even occupancy of state power, as constituting the ground of modern politics itself. Gramsci understands that politics is a much expanded field; that, especially in societies of our kind, the sites on which power is constituted will be enormously varied. We are living through the proliferation of the sites of power and antagonism in modern society. The transition to this new phase is decisive for Gramsci. It puts directly on the political agenda the questions of moral and intellectual leadership, the educative and formative role of the state, the trenches and fortifications of civil society, the crucial issue of the consent of the masses and the creation of a new type or level of civilization, a new culture. (168)

16 If people s capitalism did not liberate the people, it nevertheless loosed many individuals into a life somewhat less constrained, less puritanically regulated, less strictly imposed than it had been three or four decades before. [...] the left has never understood the capacity of the market to become identified in the minds of the mass ordinary people, not as fair and decent and socially responsible (that it never was), but as an expansive popular system. (215) New Left ei poliittisesti kovin vaikutusvaltainen, mutta kulttuurisesti vaikuttavampi. Angela McRobbie (1991/1994) New Times in Cultural Studies. In AM: Postmodernism and Popular Culture. London, Routledge. The study of culture has, over the last few years, been quite dramatically transformed as questions of modernity and postmodernity have replaced the more familiar concepts of ideology and hegemony which, from the mid-1970s until the mid-1980s, anchored cultural analysis firmly within the neo-marxist field mapped out by Althusser and Gramsci. (24) Active audiences. Rakenne toiminta.

17 : Kansainvälistyminen (angloamerikkalaisen maailman välityksellä). Tutkimusaiheiden moninaistuminen: populaari, identiteetti, kulutus, monikulttuurisuus, sukupuoli, yleisöt. Laaja julkaisutoiminta: Cultural Studies, European Journal of Cultural Studies, International Journal of Cultural Studies jne. Routledge, Sage ja muut. Crossroads-konferenssit vuodesta 1996 (seuraava Tampereella). Vaihteleva institutionalisoituminen.

18 Suomalaisen kulttuurintutkimuksen 1980-luvun puolivälissä laukaisseet kysymykset paljolti samoja, jotka synnyttivät kulttuurintutkimuksen myös muissa länsimaissa: Modernisoituminen, traditioiden purkautuminen, se mitä tapahtuu nyt. Kuten vuonna 1986 ilmestyneen Moderni/Postmoderni teoksen toimittajat sanoivat, oltiin nykyaikaa etsimässä. Katarina Eskola (1994) : [u]lkomainen kulttuurituonti ei koskaan tule ja asetu johonkin maahan sellaisenaan, vaan vastaanottajat kääntävät sen omalle kielelleen ja mielelleen sopivaksi. Se kiinnitetään omiin tulkintakehikkoihin, ja vasta tämä kehystys luo sille sisällön ja merkityksen.

19 Kaupungistuminen ja teollistuminen olivat Suomessa tapahtuneet verraten äskettäin ja todella nopeasti. Talonpoikainen perintö oli edelleen vahvasti läsnä kulttuurissa. Samalla porvariston ja työväestön kaksi kulttuuria olivat alkaneet menettää merkitystään ja niiden tilalle nousi uusia jäsennysperustoja. Sivistyneistö oli ollut valtiosivistyneistöä, ja kansansivistystraditio oli ollut vahva myös työväen kulttuurin piirissä luvulta lähtien kulttuuris-moraalinen, yhteisöjä rakentava eetos alkoi kuitenkin kadottaa perustaansa. Työväenluokka poliittisine ja kulttuurisine instituutioineen alkoi hävitä näköpiiristä. Kaikista oli tulossa kuluttajia. Näissä oloissa kulttuuri ei enää ollut ratkaisu, vaan osa ongelmia. Se ei ollut yhteiskunnallisten ristiriitojen sovittaja, vaan yhä useammin yhteiskunnallisten kamppailujen nimenomainen näyttämö.

20 Samaan aikaan myös se, mitä ymmärrettiin kulttuurilla, muuttui nopeasti. Kulttuuri ei tarkoittanut enää pelkästään tai pääasiassa kansallista ja kosmopoliittista korkeakulttuuria, vaan elokuvia, visuaalisuutta, muotia, elämäntapoja, markkinointia, mainontaa ja ylipäätään mediaa. Korkean ja matalan suhteet eivät muuttuneet kulttuurintutkijoiden vaan markkinoiden vaikutuksesta. Oli paitsi hallitsevaa kulttuuria, nyt entistä näkyvämmin myös vastakulttuureja ja alakulttuureja. Kulttuurintutkimuksen orastava alue kantoi muassaan 1960-luvun lopun kulttuuriradikalismin ja siitä kehkeytyneiden yliopistoradikalismin ja naisliikkeen aineksia. Kulttuurintutkimuksen keskeisiin kysymyksiin kuului traditioiden ja nykyisyyden suhteen tutkailu. Uusi kenttä oli osa talouden, politiikan, kulttuurin ja moraalin raja-aitojen murentumista tai ainakin niiden siirtymistä paikoiltaan. Se oli osa julkisen ja yksityisen, henkilökohtaisen ja poliittisen uutta sekoittumista, osa kulttuurin alkavaa subjektivoitumista.

21 Kulttuurintutkimus on eri-ikäisten ja eriaikaisten kerrosten epäkesko prosessi. Kulttuurintutkimuksen itiöemät Suomessa synnyttäneessä rihmastossa muiden muassa seuraavia haaroja: Humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen keskinäisen painoarvon muuttuminen toisen tasavallan kansallisen todellisuuden selittäjinä. Jos humanistiset tieteet olivat 1960-luvun alkuun saakka Suomessa keskeisessä asemassa selitettäessä keitä me olemme, ottivat tämän paikan vuosikymmenen mittaan yhteiskuntatieteilijät. Samalla myös humanistisessa tutkimuksessa tapahtui eräitä murtumia, jotka ennakoivat kulttuurintutkimuksellisia kysymyksenasetteluja. Helsingin yliopiston kansanrunoudentutkimuksen professori Matti Kuusi julisti virkaanastujaisesitelmässään vuonna 1959, ettei folkloristien tule tutkia yksin Runo-Suomen väistyviä vanhuksia, vaan myös huviteollisuuden, massaihmisten standardikulttuurin, huhujen, iskulauseiden ja sensaatiouutisten edustamaa kadun miehen henkisyyttä. Kuusi kiteytti, ettei kemialle ja kansanrunoudentutkimukselle ole olemassa saastaa.

22 Toinen kulttuurintutkimuksen Suomessa synnyttänyt rihmaston haara: 1960-luvun lopulta pääosin ei-akateemisissa yhteyksissä kehittynyt suomalaisen populaarikulttuurin tutkimus (Pekka Gronow, Peter von Bagh ja Markku Koski). Gronow kirjoitti Irwin Goodmanista ja äänilevyteollisuudesta, von Bagh risteili auteur-elokuvan ja rillumarein väliä, Koski oli kiinnostunut vähän kaikesta: niin John Lennonista ja Pentti Haanpäästä kuin Apu-lehdestä ja Armi Kuuselasta. Kolmas haara: naisliike ja iduillaan 1980-luvun alussa ollut feministinen tutkimus. Eikö juuri feminismi muotoillut ensi kertaa tunnukset henkilökohtaisen poliittisuudesta ja yksityisen yhteisyydestä? Myös feministit nostivat esiin ajatuksen arjen huomionarvoisuudesta tutkimuskohteena?

23 Neljäs haara yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen piirissä. Näkyvimmin siihen kuuluvat yhteiskuntatieteellinen aikalaisdiagnostiikka á la Arto Noro, Esa Sironen ja kumppanit, 1980-luvulla paljon harrastetut elämäntapatutkimus ja nuorisotutkimus sekä varsinkin Tampereen yliopistossa puhallelleet viestinnän tutkimuksen uudet tuulet. Birminghamin CCCS taidettiin ensi kerran mainita Suomessa Tiedotustutkimus-lehdessä 2/1980 ilmestyneessä Leena Paldánin esittelyssä englantilaisesta tiedotustutkimuksesta.

24 Mikko Lehtonen JY:n Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen 20-vuotisjuhlassa 2004: Arjesta on tullut tutkimisen arvoinen alue. Eräässäkin kirjallisuustieteen proseminaarissa pohdittiin vielä tämän keskuksen perustamisen aikoihin, voiko siitä ja siitä kirjailijasta tehdä tutkielmaa, tämä kun on vielä elävien kirjoissa. Nyt tutkimuskohteena ei tarvitse olla kuolleiden kirjailijoiden eikä näkymättömien käsitteiden, vaan arjen mutkikkuus on lupa ottaa vakavasti myös yliopistolla. Ruumis ja halu ovat nykyään toisella tavalla legitiimejä tutkimusaiheita kuin ennen, jolloin kulttuuria käsitteellistettiin kuin ihmiset olisivat olemassa ja eläisivät elämäänsä vain poskipäiden yläpuolisella osallaan. Samalla ihmistieteet ovat menettäneet sikälikin viattomuutensa, että ne eivät voi enää teeskennellä, etteikö tiedolla ja vallalla olisi läheinen yhteys toisiinsa ja etteikö kulttuuri voi olla paitsi tulosta inhimillisestä kurjuudesta ja sorrosta ainakin toisinaan myös tuottaa kurjuutta ja sortoa. Puolueettoman tieteen aika näyttää olevan ainakin toistaiseksi ohi. Kulttuurintutkimus-lehti Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisusarja Kulttuurintutkimuksen seura Kulttuurintutkimuksen päivät (seuraavat yhdessä naistutkimuspäivien Kanssa Rovaniemellä )

25 Mikko Lehtonen (Kyklooppi ja kojootti,1994): (i) Kulttuurintutkimus ei ole yksi muodostuma, vaan monia. kulttuurintutkimuksen itseymmärrykseen kuuluu itsensä näkeminen maailmalliseksi [ ] teorian ja käytännön nähdään olevan siinä jatkuvassa hankaussuhteessa. Kyse on kulttuurintutkimuksen pyrkimisestä sellaiseen tilanteeseen, jossa sillä itsellään olisi jotakin väliä niissä kulttuurisissa käytännöissä, joita se tutkii. Stuart Hall puhuukin tähän liittyen kulttuurintutkimuksen likaisuudesta. (ii) Kulttuurintutkimus on maailmallista, ei-akateemisesti orientoituvaa tutkimusta. Vaikka kulttuurintutkimuksessa voidaan olla ja ollaankin kiinnostuneita myös modernia edeltäneestä inhimillisestä todellisuudesta, on se leimallisesti omasta nyt-hetkestään tietoisen modernin todellisuuden tutkimista. Mutta samoin kuin moni moderniin kulttuuriin panoksensa antanut ajattelija ja taiteilija, myös kulttuurintutkimus näkee modernisoitumisen kriisiksi niin ihmisen suhteessa luontoon, toisiin ihmisiin kuin itseensäkin. Kulttuurintutkimus on uusien sosiaalisten kokemusten ja näitä kokemuksia koskevien puhetapojen erittelemistä sekä vastausten etsimistä modernia maailmaa koetteleviin ongelmiin. (iii) Kulttuurintutkimus on modernin kriittistä tutkimista.

26 Kulttuurintutkimuksen käsityksen kulttuurista 1900-luvun lopun läntisissä yhteiskunnissa voi tiivistää seuraavasti: kulttuuri on sekä materiaalista että symbolista toimintaa, eikä sen tutkimisessa voi asettaa toista toisen edelle, vaan tehtävänä on juuri näiden kahden suhteen kysyminen. (iv) Kulttuurintutkimus on kulttuurin tutkimista sekä materiaalisena että symbolisena toimintana, jokapäiväisenä yhteiskunnallisena todellisuutena. Kulttuurintutkimus on teoreettinen sulatusuuni, joka ammentaa viimeisten vuosikymmenten keskeisistä teorioista, niin marxismista, feminismistä ja etnisyyden tutkimisesta kuin psykoanalyysista, jälkistrukturalismista ja postmodernismistakin. Tällaisena sulatusuunina kulttuurintutkimus on leimallisesti tieteidenvälistä toimintaa, joka tähtää perinteisten oppialojen raja-aitojen kaatamiseen. Yhteiskuntatieteistä kulttuurintutkimus perii kohteensa: yhteiskuntien ja ryhmien muuttuvat elämäntavat ja niiden merkitysten verkostot, joita yksilöt ja ryhmät käyttävät. Humanististen tieteiden perinteen pohjalta se voi kehittää lähestymistapaansa tähän kohteeseen merkitysten ja kommunikaation tarkastelua. (v) Kulttuurintutkimus on rajalla, niin akateemisen ja ei-akateemisen maailman rajalla kuin akateemisten oppialojen välisillä rajoilla. (vi) Kulttuurintutkijat ovat nomadeja, paimentolaisia, jotka tietoisina oman tarkastelutapansa positionaalisuudesta vaeltavat itse sillä samalla alueella, jota he tutkivat.

27 Kulttuurintutkimus nyt: Monitieteinen tutkimusalue. Multidisciplinarity, cross-disciplinarity, post-disciplinarity. Stuart Hall: Kulttuurintutkimusta "intellektuaalista itsereflektiota", joka "operoi sekä akateemisen maailman sisä- että ulkopuolella" ja "edustaa tärkeällä tavalla perinteisten oppialarajojen heikkenemistä ja sellaisen poikkitieteellisen tutkimuksen kasvua, jota ei voi kovinkaan helposti sovittaa tai sisällyttää tiedon olemassa oleviin jaottelutapoihin". Hallin mukaan kulttuurintutkimus on "väistämättä häiriöpiste, Välttämättömän jännitteen ja muutoksen paikka" (Kulttuurin ja politiikan murroksia, 12).

28 Ei lähtökohtaisesti kansallinen tiede. Ei välittömiä ammatillisia kytköksiä. Valta keskeinen näkökulma. Kontekstuaalisuus: What has this got to do with everything else? (Stuart Hall) 2000-luvun uusia avauksia: Kulttuurin materiaalisuus Ruumiillisuus Affektit Performatiivisuus Transnationaalisuus

29 Suhde viestinnän ja median tutkimukseen: Osa mediatutkimuksen tuloa anglosaksiseen maailmaan. Populaarin ottaminen vakavasti. Valtaulottuvuuden pitäminen esillä. Vaikuttanut yleisötutkimuksen leviämiseen. Tony Bennett & al. (1986) Popular Culture and Social Relations JohnFiske (1989) Understanding the Popular John Fiske (1989) Reading the Popular Lawrence Grossberg (1992) We Gotta Get Out of This Place. Popular Conservatism and Postmodern Culture Stuart Hall (1992) Merkintöjä populaarin purkamisesta. Teoksessa Kulttuurin ja politiikan murroksia Anu Koivunen ja Mikko Lehtonen (2005) Joskus on kiva olla vähemmän aikuinen kulttuurisen määrittelyvallan siirtymät ja julkisen puhuttelun areenat, Tiedotustutkimus 28:2 Mikko Lehtonen ja Anu Koivunen (2012) The Popular Revisited. From Theory To Meta-Theory. Teoksessa Senmoderna reflexioner (luettavissa verkossa)

30 Luentosarja pyrkii avaamaan uusimpaan kulttuurintutkimukseen perustuvia näkökulmia viestinnän ja median tutkimiseen Talous, politiikka ja kulttuuri Konjunktuuri ja kriisi TAUSTALUKEMISEKSI: John Clarke: On Crises and Conjunctures: The Problem of the Present. Journal of Communication Inquiry : Aika ja tila Valta Läpikulturalisoituminen ja medioituminen Transnationaalinen media ja kulttuuri Media ja multimodaalisuus Populaari ja affektit

31 Kirjallisuutta: Lin Chun (1993) The British New Left. Dennis Dworkin (1997) Cultural Marxism in Postwar Britain. Lawrence Grossberg ja muut, toim. (1991) Cultural Studies. Lawrence Grossberg (2007) Onko kulttuurintutkimuksella tulevaisuuksia? Pitäisikö olla? (Tai mitä vikaa on New Yorkissa?) Teoksessa Nykyaika kulttuurintutkimuksessa. Lawrence Grossberg (2010) Cultural Studies in the Future Tense. Stuart Hall and Tony Jefferson (1976) Resistance Through Rituals: Youth Subcultures in Post-war Britain. Stuart Hall ja muut (1978) Policing the Crisis: Mugging, the State and Law and Order. Stuart Hall (1988) A Hard Road to Renewal. Thatcherism and the Crisis of the Left. Stuart Hall (1992) Kulttuurin ja politiikan murroksia. Stuart Hall (1999) Identiteetti. Eric Hobsbawm (1994/1999) Äärimmäisyyksien aika. Mikko Lehtonen (1994) Kyklooppi ja kojootti. Mikko Lehtonen (2009) Spaces and Places of Cultural Studies. Culture Unbound 1. Angela McRobbie (1994) Postmodernism and Popular Culture. Raymond Williams (1958) Culture and Society. Raymond Williams (1961) The Long Revolution.