SIMPPUPOSTI 2/2013. Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti

Transkriptio

1 SIMPPUPOSTI 2/2013 Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti

2 SINETTISEURA SIMPPU parhaan edistämiselle lapsen kasvun ja kehityksen tukemiselle sekä lapsuuden kunnioittamiselle. Toimintaa määrittelevät Sinettikriteerit. Lasten ja nuorten urheilussa tärkeää on ilo, innostus, oppiminen ja kehittyminen sekä kaveruus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua. Sinettiseuratoiminnan tavoitteena on löytää seurassa yhteinen toimintatapa ja periaatteet, joilla laadukasta lasten ja nuorten toimintaa voidaan toteuttaa. Sukeltajaliitto on myöntänyt Sukellusseura Simpulle Nuori Suomi sinetin merkiksi laadukkaasta nuorisotoiminnasta. Aloite sinetin hankkimiseksi tehtiin seuran kevätkokouksessa vuonna Projekti lähti käyntiin varsin vauhdikkaasti ja siihen saatiin myös tuhannen euron seuratuki. Tukea on käytetty varusteiden hankintaan, materiaalin tekemiseen sekä ohjaajien kouluttamiseen. Sinettihanke ei ole näkynyt pelkästään norppatoiminnassamme, vaan se on muokannut koko seuran toimintatapoja. Osana hanketta on mm. kehitetty tiedottamista ja viestintää sekä kokouskäytäntöjä. Lisäksi kaikkea toimintaa ohjaamaan on laadittu seuran toimintakäsikirja ja turvallisuussuunnitelma. Nuori Suomi nettisivuilla sinettiseuratoiminnasta todetaan seuraavaa: Sinettiseurat ovat lasten ja nuorten urheilun kärkiseuroja. Ne ovat aktiivisia ja kehityshaluisia seuroja lajiensa ja paikkakuntiensa parhaita! Sinetin saaminen on seuralle kunnia asia, mutta se tuo seuralle myös vastuuta. Sinetti on lupaus laadusta. Sinettiseurat tekevät arvokasta työtä lasten ja nuorten urheilun parissa. Laadukkaan toiminnan mahdollistavat aikuiset vanhemmat, ohjaajat, valmentajat, seurajohtajat ja muut toimijat jotka ovat tietoisia kasvatusvastuustaan ja esimerkkiroolistaan. HYVÄLLE LEHDELLE HYVÄ NIMI Kädessäsi on Simppupostin toinen numero. Simppuposti ei varmaankaan ole paras mahdollinen nimi lehdellemme. Niinpä käynnistämme kilpailun sopivan simppumaisen nimen löytämiseksi lehdellemme. Ehdotuksia voi lähettää huhtikuun loppuun mennessä sähköpostilla olli Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa uudella nimellä. Valitun nimiehdotuksen tekijää odottaa mukava palkinto. Vuonna 1992 aloitettu Sinettiseuratoiminta on Nuoren Suomen ja urheilun lajiliittojen yhteinen toimintamalli, joka rakentuu lapsen ja nuoren

3 AGONUS KEVÄTKUNTOON Kevään koittaessa aloitetaan jälleen talkoot Agonuksen saattamiseksi purjehduskuntoon. Töissä tarvitaan monenlaista osaamista ja kaikkien työpanos on tervetullut. Tarkempaa tietoa talkoopäivistä ja tehtävistä töistä tulee sähköpostilla. Niistä kerrotaan myös seuran Facebook sivuilla. Jos sinulla on sellaista osaamista ja intoa, jota voisi käyttää hyödyksi kunnostustalkoissa, ota yhteyttä Mika Böösiin. KEVÄTKOKOUKSEN PÄÄTÖKSET Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidettiin pumppuhuoneella Paikalla oli viisitoista jäsentä, jotka käsittelivät ja hyväksyivät vuoden 2012 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen. Samalla vastuuhenkilöille myönnettiin vuotta 2012 koskeva vastuuvapaus. Tilinpäätöksen mukaisesti seuran taloudellinen tilanne on hyvä, mikä antaa jatkossakin mahdollisuuden laadukkaan toiminnan toteuttamiseen ja kehittämiseen HALLITUKSEN PÄÄTÖKSET Hallitus on laatinut ja hyväksynyt seuralle viestintäsuunnitelman, jossa on määritelty jäsenviestinnän päälinjat ja vastuut. Tavoitteena on varmistaa, että kaikilla jäsenillä on mahdollisuus saada helposti ajankohtaista tietoa seurantoiminnasta ja tapahtumista. Sisäkatto uusittiin keväällä 2007 Moottorin ja veneen kaikkien järjestelmien huollon lisäksi kevään ohjelmassa on mm. uuden tutkan ja VHFpuhelimen asennus; sekä luonnollisesti veneen siivousta ja tavaroiden paikoilleen järjestämistä. Agonus on talvehtinut perinteisesti Navigaatioseuran telakalla Satamakadun varrella. Vesillelasku tapahtuu lauantaina 4.5., eli tavoite on saada kevätkunnostukset valmiiksi sitä ennen. NORPPATOIMINTAA Norpat harjoittelevat talvikaudella uimahallissa kerran viikossa. Harjoitusten sisältöä on kehitetty jatkuvasti ja tällä kaudella jatketaan jo parilta edelliseltä hallikaudelta tuttua toimintamallia. Norpat, jotka ovat 7 14 vuotiaita, on jaettu kahteen ryhmään pääasiassa iän ja kokemuksen perusteella. Molempien ryhmien harjoitusohjelma on samanlainen, mutta harjoitusten toteuttamistapa ja vaikeusaste riippuu ryhmästä. Kansikuva: Agonus matkalla sukelluskohteelle kesällä 2012

4 NORPPAOHJAAJIEN ESITTELY Norppavastaava Janne Torkkel Norppaohjaaja vuodesta 2011 sähköposti: Norppaohjaaja Olli Pekka Juhantila Norppaohjaaja vuodesta 2005 Norppaohjaaja Tiia Åkerfelt Harjoitukset alkavat aina lämmittelyllä, jonka tarkoitus on varmistaa, ettei kukaan palele. Alkulämmittelyjen jälkeen ryhmä jaetaan yleensä kolmeen osaan varsinaista harjoitusta varten. Varsinainen harjoitus koostuu kolmesta osasta: sukellustaidot, uintitekniikka ja peli tai leikki. Usein harjoituksen lopuksi norpat pääsevät hyppimään hyppytornista. Kevään aikana suoritetaan ensimmäisen tason snorkkelisukelluskortti, eli Norppasukeltajakortti, jossa tarvittavat taidot testataan norpan taitoradalla. Taitorataan kuuluu 16 erilaista snorkkelisukellustaitoa, jotka on hallittava täydellisesti ennen kortin myöntämistä. Norppaohjaaja vuodesta 2009 Norppaohjaaja Marko Rauhala Norppaohjaaja vuodesta 2008 Norppaohjaaja Kurt Lönnqvist Norppaohjaaja vuodesta 2011 Norppaohjaaja Katariina Lehtinen Norppaohjaaja vuodesta 2013

5 Kuuttiohjaaja Kimmo Nurkse Kuuttiohjaaja vuodesta 2012 Kuuttiohjaaja Satu Lehtinen Norppaohjaaja vuodesta 2006 Kuuttiohjaaja vuodesta 2008 UIMAHALLIVUOROT Seuralla on joka viikko kaksi uimahallivuoroa. Tiistaisin klo 20: , jolloin pesu ja pukutiloissa ei saa olla 21:00 21:45 välisenä aikana. Salille saa mennä tuntia ennen allasvuoron alkua, eli 19:30. Sunnuntaisin klo 19:00 20:00 ja salille saa tuolloin mennä 18:00. Norpat ja kuutit pitävät omia harjoituksiaan samana päivänä klo 17:30 19:00. Hallivuorot niin kuuttien, norppien kuin aikuistenkin osalta on peruttu ja SUKELTAMAAN LÄHIVESIIN Mika Böös valmistautumassa sukellukselle Toijassa Yksi tärkeimmistä syistä kohteen suosiolle on sen sijainti. Toijaan ajaa Salosta parissakymmenessä minuutissa eikä pääkaupunkiseudultakaan matkaan kulu juuri tuntia enempää. Lisäksi auton saa aivan louhoksen reunalle, joten varusteita ei tarvitse kantaa kovinkaan pitkää matkaa. Yksi suosituimmista lähiseudun sukelluskohteista on Toijan louhos Kiskossa. Kyseessä on melko pieni (suurin piirtein 40 x 80 metriä) vedellä täyttynyt kalkkikivilouhos. Viime vuosien aikana kohde on tullut suosituksi harjoittelu ja koulutuskohteeksi ei pelkästään salonseutulaisten vaan koko Etelä Suomen sukeltajien keskuudessa. Toijan louhos

6 Louhoksen maksimisyvyys on noin 21 metriä ja sen kiertää normaalilla uimavauhdilla parissakymmenessä minuutissa. Tosin katseltavaa riittää pidemmäksikin ajaksi hienojen kallioseinämien ja louhikkojen lisäksi sukeltajat ovat tuoneet pohjalle monenlaista katseltavaa joulukuusesta puutarhatonttuun. Asuupa vedessä muutamia puolikesyjä ahveniakin. Viime syksynä on louhoksessa noin kuuden metrin syvyydessä olevalle tasanteelle tehty vannerata tasapainoharjoittelua varten. Näkyvyys on parhaimmillaan talvella, aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä. Silloin vaakanäkyvyys voi ylittää kymmenen metriä. Kesällä ympäristöstä valumavesien mukana tuleva maa aines sotkee näkyvyyden välillä hyvinkin heikoksi. Louhos löytyy, kun lähtee Toijan keskustasta tietä 1870 kohti Suomusjärveä. Noin 1,8 km jälkeen käännytään vasemmalle Haarontielle. 200 metrin päässä jatketaan vasemmalle Viiarintielle. Viiarintien tehdessä 90 asteen mutkan oikealle (noin 550 metriä tieltä 1870), jatketaan suoraan. Louhos tulee vastaan tien oikealla puolella suunnilleen kilometri tieltä SUKELTAMAAN HYLYLLE Useimmat viikonloppureissut Agonuksella suuntautuvat sen kotisatamasta Kasnäsistä Hangon ja Borstön väliselle sektorille. Toki toisinaan lähdetään kauemmaksikin. Alueelle on uponnut vuosisatojen kuluessa lukuisa joukko erilaisia aluksia. Seuran hylkykortisto tuntee tältä alueelta useita kymmeniä hylkyjä, mutta kaikkia pohjassa makaavia hylkyjä ei varmaankaan löydetä koskaan. Tuomas Juhantila lähdössä sukeltamaan keulakuvalle Yksi kautta aikojen suositummista sukelluskohteista on ns. keulakuvahylky Kasnäsistä kaakkoon. Kohteelle on suunnilleen yhtä pitkä matka sekä Kasnäsistä että Hangosta, joten sinne tehdään sukellusretkiä kummastakin suunnasta. Keulakuvahylky oikealta nimeltään Osborne & Elisabeth upposi Trehålsskärin rantavesiin. Tämä kaksimastoinen rahtialus oli upotessaan matkalla Englannista Pietariin noutamaan lastia. Vuonna 1985 löydetty hylky on säilynyt varsin ehjänä ja sukeltaessa saa hyvän kuvan siitä, millainen alus on ollut. Lempinimensä hylky on saanut naista esittävästä upeasta keulakuvasta, joka tosin on pudonnut omia aikojaan paikoiltaan. Sittemmin keulakuva on siirretty merimuseo Wellamoon Kotkaan. Osborne & Elisabethin kansilaudoitusta

7 Hylyn pituus on 36 metriä, leveys 8 metriä ja kyljen korkeus reilut 5 metriä. Kohteen maksimisyvyys on 18 metriä, joten se sopii myös peruskurssin suorittaneille sukeltajille. Näkyvyys hylyn ympäristössä on yleensä hyvä. HYLKYTIETOUTTA Hylyistä kiinnostuneille seuran hylkykortisto tarjoaa hyvän katsauksen niihin sukelluskohteisiin, joissa useimmilla viikonloppureissuilla sukelletaan. Lisää tietoa hylkykohteista löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta. sivustolle on koottu kattava tietopaketti Suomen vesiltä löydetyistä alusten hylyistä. Myös museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriportaalissa on tarjolla paljon hylkytietoutta. Portaalin osoite on: isteriportaali/portti/default.aspx HYLKYSUKELLUSSEMINAARI Helsingin venemessujen yhteydessä oleva SubZonen isännöimä hylkysukellusseminaari järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa. Hylkysukelluksesta kiinnostuneita oli saapunut paikalle jälleen salin täydeltä. Järjestäjän mukaan kaikki paikat oli varattu etukäteen, joten paikalla oli todellakin hyvänkokoinen joukko hylyistä kiinnostuneita. Simppuja ei, meitä kahtaa lukuunottamatta, suurempaa ryhmää tänä vuonna paikalla näkynyt. Tai jos olikin, niin muut olivat piiloutuneet ihmismassaan. Ohjelmaa oli luvassa koko päiväksi, sillä seminaari alkoi klo 11:00 ja jatkui aina messujen sulkemisaikaan eli 18:00 asti. Ohjelmassa oli luennoitsijoita sekä koto Suomesta että Virosta, Ruotsista ja Hollannista. Järjestäjän alkusanojen jälkeen päivän ohjelman aloitti museovirasto. Esityksessä käsiteltiin hylkyjen suojelua yleisesti ja tämänpäivän tilannetta museoviraston kannalta katsottuna. Museoviraston esityksen päätti Vrow Maria veden alla hankkeen esittely. Mitä tuloksia projektista saatiin ja mitä vanhalle rouvalle on tarkoitus tulevaisuudessa tehdä. Näillä näkymin alus jätettäneen lepäämään hautaansa, sillä 100 miljoonan euron rahoitusta minkä nostaminen ja konservointi vaatisi ei ole tarjolla. Ja edelleenkin joudumme vain haaveilemaan kohteelle sukeltamisesta, sillä muutoksia sukelluslupien osalta ei ole odotettavissa. Ohjelma jatkui Helsingin yliopiston historiallisen arkeologian dosentin luennolla 1600 luvulla hylyistä. Mukaan mahtui muutama hauska tarina pirtulaivoista. Dokumentoinnin rajallisuudesta johtuen tuon ajan haaksirikoista on hyvin vähän tietoa saatavilla. Kotimaisia sukellusseuroja paikalla olivat edustamassa Sukeltajat ry sekä Badewanne. Sukeltajat ry:n puheenjohtaja esitteli seuran lisäksi projekteja, joihin Sukeltajat ry on osallistunut niin Ahvenanmaalle kuin Virossakin. Vuonna 1976 perustettu, Simppujen ikäinen, 30 hengen aktiivinen seura on ollut mukana tutkimassa ja etsimässä erinäisiä hylkyjä useissa kohteissa. Heillä on suunnitelmissa laajentaa aluettaan ympäri Itämerta. Oli hieno kuulla aiheesta innostuneen kaverin esitelmää hylkyjen etsintäreissuista.

8 Virosta paikalla oli puhumassa Ivor, Tallinnan rannikkovartioston edustaja kaluunat kaulassa kertomassa sukeltamisesta Viron puolella. Esitys käsitteli lähinnä mitä lupia yms. tarvitaan sukellettaessa Viron vesillä. Esittäjä kertoi myös yleisesti sukellusoloista Viron rannikolla. Mitään Punaista merta tuo ei ole, vaan hyvinkin samanlaista kuin täällä kotovesissä lahden pohjoispuolella. Turisteille, mihin meitä suomalaisia ei kuulemma lasketa, olot voivat olla hyvinkin vaativat näkyvyyden ja kylmyyden vuoksi. Schillerin parras Tauon aikana ehdimme pikaisesti katsastamaan myös venemessujen antia. Pienempien, isompien ja ökyveneiden sekä lukemattomien venevarusteiden ja tilpehöörien myyjien lisäksi messuilla oli erillinen osasto mistä löytyi jokunen sukellusvarusteiden myyjä sekä introallas. Alue oli hauskasti suunniteltu, sillä erillisen sukellusaltaan lisäksi tuonne oli rakennettu suurempi allas missä esiteltiin muutakin vesiurheilua ja varusteita kuten 7 hengen puhallettava partylautta soittimineen ym. varusteineen... Tuossa voisikin kenties olla ratkaisu Agonuksen pelastuslautaksi. Ja kuten jokaiselle kunnon piitsillä, niin alueelta löytyi myös rantabaari. Tauon jälkeen esityskieli vaihtui lontoon murteelle ja estradille astuivat vierailevat tähdet. Lain koukerot tekevät ei virolaisille sukeltajille Viron vesillä toimimisesta hieman hankalaa. Tosin paikallisten sukellusyrittäjien kautta tuonne pääsee kuulemma hyvinkin helposti. Esityksestä heräsikin ajatus, että miksikäs ei tehtäisi sukellusretkeä tuonne Suomenlahden eteläpuolelle. Tuolta pitäisi löytyä hylkykohteita kaikentasoisille sukeltajille. Esitystä jatkoi SHIPWHER projektin vetäjä Virosta. Shipwher projekti on muutamien Itämeren ympärysmaiden yhteisprojekti, missä tavoitteena on ollut kerätä tietopankkia tunnetuista sekä ei niin tunnetuista hylyistä ja kohteista ja tuoda tieto kaikkien saataville. Ovat selvästikin ottaneet mallia Simpuista ja vieneet Simppujen hylkykansio ajatuksen astetta pidemmälle! 1 Ennen seminaarin alkua, ohjelmaa lueskellessa, esityksen nimi Ghost fishing ei tuntunut oikein kuuluvan joukkoon. Tai ainakaan allekirjoittanut ei ollut tuohon aiemmin törmännyt. Mitä ihmeen haamukalastusta, mehän tultiin kuuntelemaan luentoja hylyistä eikä mistään onkimisesta!

9 Aihe liippaa kuitenkin hyvinkin läheltä, sillä kyseessä on ongelma, jonka kalastajilta hävinneet verkot ja nuotat aiheuttavat jäädessään vesistöihin jatkamaan valvomatonta pyyntiään. Paikalla oli puhumassa hollantilainen Pascal. Hän vetää hollantilaista vapaaehtoisryhmää, joka keskittyy kalastajilta hävinneiden pyydysten keräämisen nimenomaan hylyistä. Kotimaan hylyillä, missä itse on tullut käytyä, ei tuota ongelmaa ole näkynyt. Mutta alueilla, joissa kalastusta harjoitetaan suuremmassa mittakaavassa, tuo onkin yllättävän suuri ongelma! Esityksessä oli varsin vaikuttavia kuvia ja vidoita eri puolilta palloa. Geographin tekemän dokumentin Itämeren syvyyksissä suomalaissukeltajat natsimysteerin jäljillä kautta. Kyseinen ohjelma tuli televisiosta alkuvuodesta Jos tuo dokumentti löytyy jostain tallennettuna, niin kannattaa katsoa. Badewanne seuran alkuperäisjäsenet Jouni Polkko ja TV:stä tuttu Roope Flinkman kertoivat varsin seikkaperäisesti panssarilaiva Palladan viimeisistä vaiheista Suomenlahdella sekä seuran sukelluksista kyseiselle hylylle. Tulipahan mieleen että seuraavalla kerralla Vänön liitupiipulla käydessä pitääkin kerätä osa sinne sotkeentuneesta verkosta pois. Sini keltaisen tuulahduksen tapahtumaan toi Ruotsin poika Erik. Hän kertoi Vättern järvellä tekeillä olevasta sukelluspuistohankkeesta ja erityisesti Eric Nordevall hylystä. Sen lisäksi että tavoitteena on järjestää ohjattuja sukeluksia kyseiselle hylylle, niin tämä herra on tehnyt hienoa työtä kuvaamalla hylkyä ja kehittämällä kohteesta mm. 3D mallin sekä ns. 360 kuvia, joita pääsee itse kukanenkin nettisivuilla pyörittelemään. Aplodien jälkeen yleisön kommentit olivatkin, ettei hylylle enää tarvitse sukeltaakaan kun hylky on jo nähty. Tässä oli hyvä esimerkki kuinka hylkyihin voi hurahtaa. Heppu oli tehnyt kaiken ilman erillistä rahallista avustusta. Tässäpä Simpuillekin mietittävää kuinka kehittää seuran omaa hylkykortistoa ja tietokantaa. Päivän päätti esityksellään Badewanne. Badewanne lienee monelle tunnettu National C58:n hylky Meksikon Cancunissa Ensi vuonna uudestaan, jos samanlainen seminaari vain järjestetään. Toivottavasti mukaan saadaan joukko Simppuja. SIMPPUILUA SILLOIN ENNEN Sukellusseura Simppu on toiminut jo lähes neljäkymmentä vuotta. Vuosien varrelle on mahtunut kymmeniä tuhansia sukelluksia ja satoja sukellusreissuja. Ennen kuin seuran tukialukseksi hankittiin nykyinen veneemme Agonus, reissuja tehtiin huomattavasti pienemmällä Clausilla. Claus myytiin vuonna 1994 Tammisaareen, jossa se on edelleen Sukellusseura Pirayan käytössä sukellustukialuksena. Vanha troolari on pituudeltaan 10,5 m ja leveydeltään 3,5 m. Eli

10 alus on paljon Agonusta pienempi, eikä aivan yhtä mukavasti varusteltu. Kuvaavaa on, että sukellusseura Piraya ilmoittaa nettisivuillaan aluksessa olevan tilaa noin kahdeksalle yöpyjälle. Mukana: Erkkola, Sartsi, Saarinen, Laulunen, Lehtinen, Seppälä, Voitto ja Liisa. Elikkä porukkaa ihan uudistuneen Claussin täydeltä. Vuorisen porukka on myös tulossa Jameksella perässä. Joessa sitten suoritettiin kaikki pakolliset, elikkä veden ja kumiveneen haenta. klo Paateron oli helppoa keittää kahvia, koska SARTSI OLI TISKANNUT kattilan (Muuten jo ennen sitä, kun Liisa pesi korttipelissä koko porukan). la Claus matkalla sukelluskohteelle Viime kesänä simppujen osuessa samalle hylkykohteelle pirayalaisten kanssa, pääsi muutama simppu käymään Clausilla juuri mikään ei ollut muuttunut niistä ajoista kun alus oli Simppujen käytössä. Vaikka alus olikin tuolloin nykyistä vaatimattomampi, oli tunnelma reissuilla vähintään yhtä korkealla kuin nykyisinkin. Sukelluksia ei tosin tehty aivan yhtä paljon, mikä johtui pääasiassa siitä, että reissut alkoivat Salosta ja matkaa kirkkaammille sukellusvesille oli melko paljon. Seuraavat lokikirjamerkinnät ovat vuodelta 1985: pe II SIMPUN SUKELLUSREISSU alkoi klo oltiin Åtskärissä, josta lähdimme klo kohti sukellusta. klo olimme tykkipaikan yläpuolella. klo tykit oli poijutettu ja lähdimme sisemmille vesille. klo oltiin Kuggskärissä syömässä ja nukkumassa. klo lähdettiin ulos. Ingalla sukellettiin 17.50, sieltä lähdettiin Retu kävi Örskärissä vielä hakemassa ankkuria, mutta ei löytänyt. Yövyttiin Kuggskärissä. su Aamulla tuuli pakotti siirtämään veneet saaren toiselle puolelle. klo 9.50 jätimme saaren. klo olimme Löreössä, etsimme hylkyä. Lähdimme sieltä klo 15.00, jolloin Taapero suomen armeijan murheen kryyni ehti kadottaa

11 painovyönsä Hämeenmaan palaneiden jarrujen sekaan. Tulomatka meni sitten rattoisasti Nassen ja poikien lyödessä korttia ja ohjatessa Lettusta (oikealta nimeltään Lättis the flat egg suomeksi LÄTTY MUNA) Clasun paikalle saavuttiin Simput. SEURAN KERHOTILA PUMPPUHUONE Simppujen käytössä on ollut pumppuhuoneen nimellä kulkeva kerhotila siitä asti, kun Salon kirjaston laajennus on valmistunut. Tila sijaitsee kirjaston väestösuojassa ja sinne kuljetaan rakennuksen takapihalta pysäköintihallin oven kautta. Mm. sukelluskurssien teoriakoulutukset, johtokunnan kokoukset ja seuran yleiskokoukset järjestetään pumppuhuoneella. Ne, joilla on koulutus täyttöaseman käyttöön voivat käydä pumppuhuoneella itsenäisesti täyttämässä säiliönsä. Avaimet tilaan saa kirjaston aukioloaikana kirjaston infotiskiltä, jossa tarkastetaan, että avainten hakija on seuran jäsen. Eli kuvallinen henkilötodistus on oltava mukana avaimia noudettaessa. Kirjaston aukioloajan ulkopuolellakin säiliöiden täyttäminen on mahdollista aamu kuuden ja ilta yhdeksän välisenä aikana. Seuran hallituksen jäsenistä Jarkko Niemisellä, Mika Böösillä ja Olli Pekka Juhantilalla ja Toni Niemisellä on avaimet, joita voi pyytää lainaksi. Säiliöiden täytön ajaksi auton voi ajaa pysäköintihalliin sisälle, mutta sitä ei saa jättää kirjaston henkilökunnan pysäköintipaikoille. Käytössämme on ainoastaan kerhotilan oven edessä oleva pysäköintiruutu. KOULUTUS Tämän kevään laitesukelluksen peruskurssi alkaa Kurssin avovesileiri järjestetään Agonuksella Kurssille otetaan mukaan enintään 12 uutta sukeltajaa. Jarkko Nieminen pitämässä laitesukellusken peruskurssin oppituntia pumppuhuoneella Kerhotilaan on sisustettu koulutus ja kokoustila, varusteiden huoltopiste asianmukaisine työkaluineen sekä täyttöasema nitrox täyttömahdollisuudella. Lisäksi kerhotilassa säilytetään seuran sukellusvälineitä ja talvikaudella Agonuksen varusteita. Laitesukelluksen jatkokurssi on suunniteltu pidettäväksi syksyllä. Tarkempaa tietoa kurssin ajankohdasta on luvassa kevään aikana. Varusteiden huoltokoulutus on uutuus simppujen valikoimassa. Koulutuksessa perehdytään sukellusvarusteiden, eli regulaattorin, säiliön, tasa painotusliivin, pukujen ja perusvälineiden

12 niihin huoltotoimenpiteisiin, joita jokainen sukeltaja voi tehdä itse ja jotka varusteille tulisi tehdä säännöllisesti. Koulutus on maksuton. Se järjestetään pumppuhuoneella maanantaina klo 17:30 alkaen. Ilmoittautumiset Mika Böösille. Sukellusturvallisuuskurssin (Rescue diver) teoriakoulutus järjestetään 7. ja 14.3., avovesiharjoitukset touko kesäkuussa. Kurssi on suunniteltu parantamaan perussukelluskoulutuksen käyneiden sukeltajien pelastautumisen taitoja sekä kykyjä auttaa sukelluspariaan yleisissä ongelmatilanteissa. Koulutuksen käyneet voivat toimia avustajina ja pelastajina kurssia vastaavissa avovesiolosuhteissa. Kurssi on pääsyvaatimuksena laitesukelluksen syventävälle jatkokurssille. Kurssin hinta Simpuille on 100 euroa. Sukellusturvallisuuskurssin läpäisyvaatimuksiin kuuluu ensiapupätevyys. Sen saa kätevästi hankittua osallistumalla hätäensiapukoulutukseen, joka järjestetään koulutus on tarkoitettu ensisijaisesti rescue diver kurssin osanottajille, mutta mukaan mahtuu muutama muukin Simppu. Koulutus on Simpuille maksuton. Kevään aikana järjestetään myös VHFkoulutusta ja Agonuksen kuljettaja koulutusta. Kevään ensimmäinen nitrox kurssi on parhaillaan käynnissä, mutta toinen järjestetään, kun riittävä määrä kiinnostuneita on ilmoittautunut. Kursseille voi ilmoittautua ja niistä voi kysellä lisää Marko Niinistöltä Peruskurssilaisia allasharjoituksessa Simppujen oman koulutuksen lisäksi kevään aikana järjestetään Salossa Sukeltajaliiton laitesukelluskouluttaja kurssi. Mukana on myös muutamia Simppuja, joten kouluttajaresurssiemme määrä kasvaa tämän vuoden aikana merkittävästi. LÄHIAJAN TAPAHTUMIA Sukeltajaliiton kevätkokous pidetään Helsingissä Kevään 2013 norpparalli Raumalla Sukelluskalastuksen Euro Afrikkalaiset mestaruuskilpailut järjestetään 29. kerran Helsingissä. Järjestävinä tahoina toimivat Sukeltajaliitto ja CMAS. Tämän vuoden kisa on ensimmäinen, joka pidetään pohjoismaissa. Simppuposti Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Päätoimittaja: Olli Pekka Juhantila olli Puheenjohtaja: Jarkko Nieminen