Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 628/2003 vp Osteoporoosin ehkäiseminen ja hoito Eduskunnan puhemiehelle Neljäsataatuhatta suomalaista sairastaa eri vaiheessa olevaa osteoporoosia. Heistä kymmenesosa saa joka vuosi jonkin osteoporoosiperäisen murtuman, joita esiintyy Suomessa vuosittain noin tapausta. Luku on suuri, puolet kaikista luunmurtumista Suomessa. Kun osteoporoosi on edennyt riittävän pitkälle, luu menettää kestävyytensä ja murtuu herkästi pienessäkin rasituksessa, joskus itsestään. Osteoporoosia sairastavalle murtumapotilaalle on tyypillistä, että hän saa varsin nopeassa tahdissa uusia murtumia, ellei osteoporoosia hoideta. Tutkimuksen mukaan joka kolmas osteoporoosia sairastava murtumapotilas saa uuden murtuman jo vuoden sisällä. Pahimmillaan elinaikaisten murtumien määrä voi nousta kymmeneen erilaiseen murtumaan. Murtumista aiheutuu paitsi inhimillistä kärsimystä myös työ- ja toimintakyvyttömyyttä ja siten kustannuksia koko yhteiskunnalle. Lonkkamurtumat lisäävät ennenaikaista kuolleisuutta. Murtumilta vältytään, jos osteoporoosi tunnistetaan ja hoidetaan ennen murtumavaihetta. Jos taas osteoporoosi tunnistetaan heti ensimmäisen murtuman jälkeen ja osteoporoosin hoito aloitetaan, suurin osa seuraavista murtumista on vältettävissä. Tämä ei vain valitettavasti ole tämän päivän Suomen terveydenhuollon arkipäivää; täällä hoidetaan murtumaa murtuman perään ilman, että selvitettäisiin ensimmäisen murtuman tai edes toistuvien murtumien syytekijöitä ja hoidettaisiin luu kestäväksi, mihin on olemassa hoitomuotoja. Erityisen suuri epäkohta on sekin, että osteoporoosia diagnoosina ei ole hyväksytty erityiskorvattavaksi sairaudeksi, vaikka kyseessä on krooninen sairaus ja sen hoito on pitkäaikaista ja pysyvää. Epäkohdan annetaan jatkua siitä huolimatta, että osteoporoosin hoitokäytäntö on vakiintunut lähes koko maassa ja on vuonna 2000 valmistuneen käyvän hoitosuosituksen mukaista ja että käypä hoitosuositus perustuu kustannustehokkaaseen tutkimusnäyttöön. Osteoporoosin tutkimuslaitteita ei ole myöskään käytettävissä vielä kaikissa sairaanhoitopiireissä, kunnallisista terveyskeskuksista nyt puhumattakaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että osteoporoosi hyväksytään erityiskorvattavaksi sairaudeksi ja mitä se aikoo tehdä, että osteoporoosin aiheuttamia terveydellisiä haittoja voidaan tulevaisuudessa ehkäistä? Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2003 Valto Koski /sd Versio 2.1

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Valto Kosken /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 628/2003 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että osteoporoosi hyväksytään erityiskorvattavaksi sairaudeksi ja mitä se aikoo tehdä, että osteoporoosin aiheuttamia terveydellisiä haittoja voidaan tulevaisuudessa ehkäistä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sairausvakuutuslain mukaan vakuutetulla on oikeus saada sairauden perusteella korvausta tarpeellisen sairaanhoidon kustannuksista. Sairaanhoitona korvataan muun muassa lääkärin määräämät lääkkeet. Sairausvakuutuslain perusteella potilaalle suoritetaan tarpeellisen lääkehoidon kustannuksista joko peruskorvaus tai erityiskorvaus. Lain mukaan lääkkeiden peruskorvaus on 50 prosenttia 10 euroa ylittävästä määrästä kultakin ostokerralta. Erityiskorvaus on joko 75 prosenttia 5 euroa ylittävästä määrästä kultakin ostokerralta, kun kysymyksessä on vaikean ja pitkäaikaisen sairauden hoidossa tarvittava välttämätön lääke, tai 100 prosenttia 5 euroa ylittävästä määrästä kultakin ostokerralta, kun kysymyksessä on vaikean ja pitkäaikaisen sairauden hoidossa tarvittava vaikutustavaltaan korvaava tai korjaava välttämätön lääke. Voimassa olevan sairausvakuutuslain 9 :n 3 momentin mukaan erityiskorvattavuuteen oikeutetuista sairauksista ja lääkkeistä on säädetty valtioneuvoston asetuksella. Vuoden 2004 alusta voimaan tulevan sairausvakuutuslain myötä lääkkeen erityiskorvattavuutta koskevat menettelysäännökset muuttuvat siten, että lääkkeen erityiskorvattavuus ratkaistaan hakemusmenettelyn mukaisesti ja lääkkeen erityiskorvattavuudesta päättää lääkkeiden hintalautakunta. Erityiskorvattavuutta koskeva päätös tulee antaa 90 päivän määräajassa. Päätös, jolla evätään tietyn lääkkeen erityiskorvattavuus, tulee perustella, ja päätöksestä on valitusoikeus korkeimpaan hallintooikeuteen. Sairausvakuutuslain 9 a :n 2 momentin perusteella valtioneuvoston asetuksella tullaan säätämään edelleen niistä vaikeista ja pitkäaikaisista sairauksista, joiden hoidossa tarvittavasta, vaikutustavaltaan korvaavasta tai korjaavasta välttämättömästä lääkkeestä korvataan 100 prosenttia, sekä niistä vaikeista ja pitkäaikaisista sairauksista, joiden hoidossa tarvittavasta välttämättömästä lääkkeestä korvataan 75 prosenttia kiinteän omavastuun ylittävältä osalta. Annettavaan valtioneuvoston asetukseen on tarkoitus siirtää kaikki ne sairaudet, jotka ovat sisältyneet sairausvakuutuslain muutoksen myötä kumottavaan erityiskorvattavia lääkkeitä ja sairauksia koskevaan valtioneuvoston asetukseen (34/1994). Lääkkeen erityiskorvattavuudesta päätettäessä otetaan huomioon sairauden laatu, lääkkeen tarpeellisuus ja taloudellisuus sekä käytössä ja tutkimuksissa osoitettu hoidollinen arvo ja lääkkeiden erityiskorvauksiin käytettävissä olevat varat. Lääke voidaan hyväksyä erityiskorvattavaksi sen oltua peruskorvattuna kaksi vuotta, mutta lääke voidaan hyväksyä erityiskorvattavaksi tätä aikaisemmin, jos lääkkeen välttämättömyydestä, korvaavasta tai korjaavasta vaikutustavasta, tarpeellisuudesta ja taloudellisuudesta on riittävästi käyttökokemusta ja tutkimustietoa. 2

3 Ministerin vastaus KK 628/2003 vp Valto Koski /sd Lääkkeen korvattavuuden ehdoton edellytys on, että sille on vahvistettu kohtuullinen, korvausperusteeksi hyväksyttävä tukkuhinta. Osteoporoosilääkkeet kuuluvat peruskorvattaviin lääkkeisiin, joten osteoporoosin hoitoon käytettävien lääkkeiden korvaus on muiden korvattavuuden edellytysten täyttyessä 50 prosenttia 10 euroa ylittävästä määrästä kultakin ostokerralta. Osteoporoosi ei sisälly valtioneuvoston päätökseen vaikeista ja pitkäaikaisista sairauksista ja niiden hoitoon käytettävistä lääkkeistä. Osteoporoosin hoidossa käytettävien lääkkeiden erityiskorvattavuutta on käsitelty Kansaneläkelaitoksen sosiaalilääketieteellisen neuvottelukunnan lääkejaostossa. Lääkejaosto on todennut, että eräiden lääkkeiden hyödyistä erityisesti iäkkäiden postmenopausaalisten naisten osteoporoottisten murtumien uudistumisen ehkäisyssä on tutkimusnäyttöä, mutta miesten osalta osteoporoosin toteamista ja hoitoa koskeva tieto on toistaiseksi vajavaista, eivätkä terveydenhuollon käytännöt osteoporoosin toteamisessa ja hoidossa vielä ole kaikilta osin vakiintuneita. Osteoporoosin diagnoosi- ja hoitolinjojen osittaisen vakiintumattomuuden ja miesten osteoporoosin hoitoa koskevan vajavaisen tietämyksen takia osteoporoosin lääkehoitoa ei kokonaisuudessaan ole vielä voitu pitää erityiskorvattavuuden edellyttämällä tavalla välttämättömänä. Suomen lääkekorvausjärjestelmän kehittämistä on selvitetty viime vuosina eri työryhmien toimesta. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama Lääkekorvaustyöryhmä 2003 on viimeksi selvittänyt sairausvakuutuslain lääkekorvausjärjestelmän uudistamisvaihtoehtoja viime keväänä antamassaan muistiossa. Työryhmän keskeisenä näkökulmana on ollut lääkkeiden erityiskorvausten kohdistaminen vaikeasti ja pitkäaikaisesti sairaiden henkilöiden välttämättömään lääkehoitoon. Hallitusohjelmassa on todettu, että lääkekorvausjärjestelmä tullaan uudistamaan. Eri sairauksien vaikeus ja pitkäaikaisuus erityiskorvattavuuden edellytyksenä tulee kokonaisvaltaisesti arvioitavaksi lääkekorvausjärjestelmän uudistamisen yhteydessä. Lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen edellyttää laajakantoisia päätöksiä, joita tulee valmistella perusteellisesti. Uudistustyön eteneminen edellyttää vielä lisäselvitysten tekemistä, eikä tässä vaiheessa voida ottaa kantaa yksittäisen sairauden hoidossa käytettävien lääkkeiden korvausasteeseen. Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2003 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Valto Koski /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 628/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att osteoporos skall godkännas som en sjukdom som omfattas av specialersättning, och vad ämnar den göra för att de hälsoproblem som osteoporos orsakar skall kunna förhindras i framtiden? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt sjukförsäkringslagen har de försäkrade rätt att få ersättning för kostnaderna för nödvändig sjukvård. Bl.a. läkemedel som ordineras av läkare ersätts när det gäller behandling av sjukdom. Enligt sjukförsäkringslagen betalas till patienten antingen grundersättning eller specialersättning för kostnaderna för nödvändig läkemedelsbehandling. Enligt lagen är grundersättningen 50 % av det belopp som överstiger 10 euro vid varje inköpstillfälle. Specialersättningen är antingen 75 % av det belopp som överstiger 5 euro vid varje inköpstillfälle då det är fråga om nödvändiga läkemedel som används vid behandlingen av svåra och långvariga sjukdomar eller 100 % av det belopp som överstiger 5 euro vid varje inköpstillfälle då det är fråga om ett nödvändigt läkemedel med ersättande eller korrigerande verkan som används vid behandlingen av svåra och långvariga sjukdomar. Enligt 9 3 mom. i gällande sjukförsäkringslag bestäms genom förordning av statsrådet de sjukdomar och läkemedel som berättigar till specialersättning. I och med den sjukförsäkringslag som träder i kraft vid ingången av 2004 ändras procedurbestämmelserna för specialersättning för ett läkemedel så att specialersättningen för läkemedelet avgörs i enlighet med ett ansökningsförfarande och läkemedelsprisnämnden beslutar om specialersättningen för läkemedlet. Läkemedelsprisnämnden skall meddela sitt beslut om specialersättning inom 90 dagar. Ett beslut med vilket specialersättningen för ett visst läkemedel förvägras skall motiveras och besvär över beslutet skall få anföras hos högsta förvaltningsdomstolen. På grundval av 9 a 2 mom. sjukförsäkringslagen kommer man även framöver att genom förordning av statsrådet föreskriva om de svåra och långvariga sjukdomar som ersätts till 100 % då det är fråga om ett läkemedel med ersättande eller korrigerande verkan vilket är nödvändigt vid behandlingen av sådana sjukdomar samt om de svåra och långvariga sjukdomar som ersätts till 75 % av det belopp som överstiger den fasta självrisken då det är fråga om ett läkemedel som är nödvändigt vid behandlingen av sådana sjukdomar. Avsikten är att till den förordning av statsrådet som skall utfärdas överföra alla de sjukdomar som ingår i statsrådets förordning om specialersättning för läkemedel och sjukdomar (34/1994), som upphävs i och med ändringen av sjukförsäkringslagen. Då beslut om specialersättning för ett läkemedel fattas beaktas sjukdomens art, i vilken mån läkemedlet är nödvändigt och ekonomiskt fördelaktigt samt läkemedlets terapeutiska värde, bevisat genom forskning och användning samt de disponibla medlen för specialersättningar för läkemedel. Ett läkemedel kan bli föremål för specialersättning först när det i minst två år har omfat- 4

5 Ministerns svar KK 628/2003 vp Valto Koski /sd tats av grundersättningen, men läkemedlet kan beviljas specialersättning tidigare, om det finns tillräckliga erfarenheter av och forskningsrön om nödvändigheten av läkemedlet, dess ersättande eller korrigerande verkan samt i vilken mån läkemedlet är nödvändigt och ekonomiskt fördelaktigt. Den ovillkorliga förutsättningen för läkemedlets ekonomiska fördelaktighet är att ett skäligt, som ersättningsgrund godtagbart partipris har fastställts för det. Osteoporosläkemedlen hör till de läkemedel som omfattas av grundersättning, och därför är ersättningen för läkemedel som används för behandling av osteoporos 50 % av det belopp som överstiger 10 euro vid varje inköpstillfälle om de övriga villkoren för ersättning uppfylls. Osteoporos ingår inte i statsrådets beslut om svåra och långvariga sjukdomar och läkemedel som används vid behandlingen av dessa. Specialersättningen för läkemedel som används vid behandlingen av osteoporos har behandlats av läkemedelssektionen vid Folkpensionsanstaltens socialmedicinska delegation. Läkemedelsdelegationen har konstaterat att nyttan av vissa läkemedel i synnerhet när det gäller att förhindra osteoporotiska frakturer hos äldre postmenopausala kvinnor har kunnat påvisas genom undersökningar, men i fråga om män är konstaterandet av osteoporos och uppgifterna om behandlingen tills vidare bristfälliga och någon vedertagen praxis inom hälso- och sjukvården vid konstaterandet av osteoporos och behandlingen av den har inte ännu etablerats till alla delar. På grund av att diagnos- och behandlingslinjerna delvis är oetablerade i fråga om osteoporos och kunskapen om behandling av osteoporos hos män är bristfällig har läkemedelsbehandlingen av osteoporos inte i sin helhet ännu kunnat anses vara nödvändig på det sätt som förutsätts då det gäller specialersättning. Utvecklandet av vårt system för läkemedelsersättning har setts över under de senaste åren av olika arbetsgrupper. Den av social- och hälsovårdsministeriet tillsatta arbetsgruppen för läkemedelsersättning 2003 har senast sett över alternativen till en revidering av systemet för läkemedelsersättning enligt sjukförsäkringslagen i en promemoria från i våras. Arbetsgruppens centrala åsikt har varit att specialersättningarna för läkemedel skall riktas till sådan läkemedelsbehandling som är nödvändig för svårt och långvarigt sjuka personer. I regeringsprogrammet framhålls att systemet för läkemedelsersättning kommer att revideras. Olika sjukdomars svårighetsgrad och långvarighet som ett villkor för specialersättningen kommer att utvärderas som en helhet i samband med revideringen av systemet för läkemedelsersättning. Revideringen av ersättningssystemet kräver omfattande beslut som kommer att beredas grundligt. För att reformarbetet skall framskrida krävs ytterligare tilläggsutredningar och i detta skede är det inte möjligt att ta ställning till ersättningsgraden för läkemedel som används vid behandlingen av en enskild sjukdom. Helsingfors den 30 december 2003 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5