Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 399/2002 vp Diabeetikoiden rasva- ja verenpainelääkkeiden erityiskorvattavuus Eduskunnan puhemiehelle Noin 80 % tyypin 2 diabeetikoista sairastaa laajempaa aineenvaihdunnan häiriötä, metabolista oireyhtymää, jossa kohonneen verensokerin lisäksi on tyypillistä keskivartalolihavuus, kohonnut verenpaine sekä kolesteroli- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt. Metaboliseen oireyhtymään liittyvien aineenvaihduntahäiriöiden korjaaminen on tärkeää. Metabolisen oireyhtymän hoidossa on kaksi tavoitetta: vähentää taustalla olevia syitä eli vähentää lihavuutta ja lisätä liikuntaa sekä hoitaa kaikki valtimotaudin vaaratekijät. Tyypin 1 diabeetikoilla kolesteroli ja verenpaine eivät yleensä ole ongelma, ennen kuin heille kehittyy munuaisten vajaatoimintaa, jolloin nämä häiriöt altistavat voimakkaasti verenkiertohäiriöille. Diabeetikkojen hoidon suorat kokonaiskustannukset olivat jo vuonna 1997 professori Tero Kankaan tutkimuksen mukaan yli 5 mrd. mk ilman mielenterveyspalveluja. Tämä vastaa 11 12:ta % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista Suomessa. Suurin osa kustannuksista johtuu diabeteksen lisäsairauksista, joiden ehkäisyssä on avainasemassa riittävän varhainen diagnoosi ja aktiivinen, tavoitteellinen sekä kokonaisvaltainen hoito jo sairastumisen alusta lähtien. Tyypin 2 diabeteksen tärkein elinmuutos on ennenaikainen ateroskleroosi. Aikuistyypin diabeetikoiden vaara sairastua sepelvaltimotautiin on 2 4 kertaa suurempi kuin muiden vastaavan ikäisten henkilöiden. Jo sepelvaltimotautiin sairastuneen diabeetikon ennuste on huonompi kuin muiden sepelvaltimotautipotilaiden. Uudessa verenpaineen Käypä hoito- suosituksessa todetaan, että diabeetikolla kohonneen verenpaineen hoito on syytä aloittaa verenpaineen ylittäessä toistuvasti arvon 140/90. Nykyisin diabeetikko voi hakea verenpainelääkityksen erityiskorvattavuutta, jos hänen verenpaineensa ylittää alapaineen osalta arvon 95 mmhg tai, jos kyseessä on diabeettinen munuaissairaus, tason 90 mmhg. Diabeetikon kolesteroli- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriölle on tyypillistä veren korkea rasvapitoisuus (S-triglyseridit) ja hyvän HDL-kolesterolin liian alhainen määrä ja pahan LDL-kolesterolin suurentunut määrä ja erityisesti muuntunut rakenne. Diabeetikon LDL-kolesteroli on ns. pieni ja tiheä partikkeli, joka tunkeutuu helposti verisuonten seinämiin aiheuttaen verisuonitukoksia. Viimeisimmissä hoitosuosituksissa diabeetikon tavoitearvoksi onkin asetettu muita alhaisempi LDL-kolesterolin taso, 2,5 mmol/l. 4S- ja CARE-tutkimukset ovat osoittaneet, että kolesterolipitoisuuden pienentäminen statiinilääkityksellä vähentää sepelvaltimotaudin riskiä % ja aivohalvauksiakin yli 20 %. Hoito hyödyttää erityisesti diabeetikoita. Aivan tuoreessa Heart Protection -tutkimuksessa todettiin simvastatiinihoidon vähentävän sepelvaltimotautitapauksia 24 % ja halvauksia 27 %. Diabetes on krooninen ja vaikeahoitoinen sairaus, jossa tarvitaan usein paljon lääkkeitä. Mm. UKPDS -tutkimuksessa noin 30 % diabeetikoista tarvitsi 3 eri verenpainelääkettä päästäkseen asetettuihin hoitotavoitteisiin. Diabetes aiheut- Versio 2.0

2 taa potilaalle pidemmän päälle huomattavia kustannuksia niin lääkehoidon kuin terveyspalvelujen käytönkin osalta. Hinta on yksi tärkeä lääkehoitoon sitoutumiseen vaikuttava tekijä. Nykyinen hoitosuositus suosittaa verenpaineen lääkehoidon aloittamista alemmalta tasolta kuin miltä erityiskorvattavuutta voi hakea. Samoin kolesterolilääkityksestä erityiskorvattavuutta voi hakea vasta, kun sepelvaltimotauti on todettu diabeetikolla. Kuitenkin hyvin suurella osalla diabeetikoista sydäninfarkti ja äkkikuolema ovat ensimmäinen oire sepelvaltimotaudista, eli piilevää sepelvaltimotautia sairastaa moni, ja tärkeintä olisi estää valtimoiden ahtautuminen tehokkaalla vaaratekijöiden eli erityisesti kolesterolin hoidolla. Muut diabeetikoilla todettavat tavalliset valtimotaudin ilmentymät eli aivoverenkierron häiriöt, kaulaverisuonten ahtautuminen sekä jalkojen valtimoiden tukokset ja kuoliot, joiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa myös kolesterolin ja verenpaineen hoito on olennaista sokerin hoidon lisäksi, eivät oikeuta näiden lääkkeiden erityiskorvattavuuteen. Tämä ei tue diabeteksen lisäsairauksien ehkäisyä varsinkin, kun tutkimukset osoittavat, että jos potilaalla on aivoverenkierron häiriö, niin hänellä on myös sepelvaltimoahtautumat, jotka voivat olla oireettomat ja jäädä siten toteamatta. Edellä esitetyt tiedot on eri tutkimustuloksista koonnut Diabeteskeskuksen ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä diabeetikoiden verenpaine- ja rasvalääkkeiden erityiskorvattavuuskriteereiden muuttamiseksi siten, että ne tukevat diabeteksen lisäsairauksien ehkäisyä? Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2002 Marjatta Stenius-Kaukonen /vas Kari Rajamäki /sd Timo Ihamäki /kok Pehr Löv /r Marjaana Koskinen /sd Tuula Haatainen /sd Inkeri Kerola /kesk Niilo Keränen /kesk Juha Rehula /kesk Päivi Räsänen /kd Sari Sarkomaa /kok Kalevi Olin /sd Erkki Kanerva /sd Matti Kangas /vas Klaus Hellberg /sd Mikko Immonen /vas Pentti Tiusanen /vas Jukka Gustafsson /sd Matti Huutola /vas Jukka Vihriälä /kesk Esko-Juhani Tennilä /vas Mikko Kuoppa /vas Esa Lahtela /sd Timo E. Korva /kesk Jaana Ylä-Mononen /kesk Tuija Nurmi /kok Matti Väistö /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 399/2002 vp Marjatta Stenius-Kaukonen /vas ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Marjatta Stenius- Kaukosen /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 399/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä diabeetikoiden verenpaine- ja rasvalääkkeiden erityiskorvattavuuskriteereiden muuttamiseksi siten, että ne tukevat diabeteksen lisäsairauksien ehkäisyä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sairausvakuutuslain mukaiseen erityiskorvaukseen oikeuttavista sairauksista ja lääkkeistä säädetään valtioneuvoston asetuksella, jota annettaessa otetaan huomioon sairauden laatu, lääkkeen tarpeellisuus ja taloudellisuus sekä käytössä ja tutkimuksissa osoitettu lääkkeen hoidollinen arvo. Lääke voidaan säätää erityiskorvattavaksi pääsääntöisesti vasta sen oltua peruskorvattuna vähintään kahden vuoden ajan. Mainitusta määräajasta voidaan erityisestä syystä poiketa. Sairausvakuutuslain perusteella Kansaneläkelaitos on antanut soveltamisohjeita erityiskorvattavista lääkkeistä. Kroonisen verenpainetaudin osalta mainituissa ohjeissa todetaan, että verenpainetaudin lääkehoidon erityiskorvattavuuden kriteerit eivät ole samat kuin lääkehoidon aloittamisen kriteerit. Muun muassa diabeetikoilla voidaan muita matalampia verenpaineen raja-arvoja pitää komplisoitumattomissakin tapauksissa riittävinä erityiskorvausoikeuden myöntämiseksi ja esimerkiksi diabeettista munuaissairautta sairastavilla erityiskorvausoikeuden myöntämiseksi riittävänä voidaan pitää alapainetta 90 mmhg. Sepelvaltimotautiin liittyvän rasva-aineenvaihdunnan häiriön osalta erityiskorvausoikeuden myöntäminen edellyttää mainittujen soveltamisohjeiden mukaan sekä sepelvaltimotaudin että rasva-aineenvaihdunnan häiriön osoittamista. Kirjallisessa kysymyksessä viitatun Käypä hoito -suosituksen julkaisemisen jälkeen sairausvakuutusasioissa Kansaneläkelaitoksen yhteydessä lääketieteellisenä asiantuntijaelimenä toimiva sosiaali-lääketieteellisen neuvottelukunnan lääkejaosto on käsitellyt verenpainetaudin erityiskorvausohjeen ajanmukaisuutta. Lääkejaoston näkemyksen mukaan Käypä hoito -suositus ei anna aihetta ohjeen muuttamiseen. Lääkejaosto on myös useissa kokouksissa arvioinut rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoitoa koskevaa tutkimustietoa, joka osoittaa seerumin lipidejä vähentävän lääkityksen hyödyttävän sepelvaltimotautia sairastavia, joiden seerumin kolesterolipitoisuus on suurentunut. Hyöty on siis osoitettu alaryhmäanalyyseissä sekä diabeetikoilla että potilailla, jotka eivät sairasta diabetesta. Jaoston käsityksen mukaan kuitenkin suora näyttö siitä, että lipidilääkitys olisi erityisen hyödyllistä diabeetikoilla, joilla ei ole todettu sepelvaltimotautia, puuttuu toistaiseksi. Tämän vuoksi lääkejaosto ei ole toistaiseksi pitänyt perusteltuna saattaa diabeetikoita rasva-aineenvaihdunnan lääkkeiden erityiskorvattavuuden osalta eri asemaan kuin muita tällaisen lääkityksen tarpeessa olevia potilaita. Kuten edellä esitetystäkin ilmenee, lääkehoidoista koko ajan kertyvää uutta tutkimustietoa seurataan ja arvioidaan säännöllisesti. Tämän mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin erityiskorvattavia sairauksia ja lääkkeitä koskevan asetuksen muuttamiseksi, mikäli tämä on perusteltua uuden tutkimustiedon perusteella. 3

4 Ministerin vastaus Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2002 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 4

5 Ministerns svar KK 399/2002 vp Marjatta Stenius-Kaukonen /vas ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Marjatta Stenius-Kaukonen /vänst m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 399/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att ändra kriterierna för specialersättning för blodtrycks- och blodfettsläkemedel till diabetiker så att de stöder förebyggandet av andra sjukdomar som har samband med diabetes? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Genom förordning av statsrådet bestäms de sjukdomar och läkemedel som enligt sjukförsäkringslagen berättigar till specialersättning. När denna förordning utfärdas beaktas sjukdomens art, i vilken mån läkemedlet är nödvändigt och ekonomiskt fördelaktigt samt läkemedlets terapeutiska värde, bevisat genom användning och forskning. Ett läkemedel kan bli föremål för specialersättning först då det i minst två års tid har omfattats av grundersättningen. Undantag från denna tidsperiod kan göras av särskilda skäl. Folkpensionsanstalten har på grundval av sjukförsäkringslagen utfärdat tillämpningsanvisningar för läkemedel som berättigar till specialersättning. I anvisningarna konstateras i fråga om kronisk hypertoni att kriterierna för specialersättning för läkemedel vid behandling av blodtryckssjukdomar inte är desamma som kriterierna för inledandet av läkemedelsbehandling. I fråga om bl.a. diabetiker kan sådana blodtrycksgränsvärden som är lägre än motsvarande gränsvärden hos andra även i okomplicerade fall anses vara tillräckliga för att berättiga till specialersättning, och på samma sätt kan t.ex. ett undertryck på 90 mmhg hos personer som har en diabetisk njursjukdom anses vara tillräckligt för att berättiga till specialersättning. I fråga om rubbningar i fettmetabolismen vid koronarkärlsjukdom förutsätter beviljandet av specialersättning enligt nämnda tillämpningsanvisningar att både koronarkärlsjukdom och rubbningar i fettmetabolismen har påvisats. Efter att den i spörsmålet avsedda rekommendationen som utarbetats inom ramen för projektet Käypä hoito (lämplig vård) publicerades, har läkemedelssektionen vid den socialmedicinska delegation, som i egenskap av ett medicinskt sakkunnigorgan arbetar med sjukförsäkringsfrågor i anslutning till Folkpensionsanstalten, dryftat huruvida anvisningen om specialersättning för blodtryckssjukdomar är tidsenlig. Enligt läkemedelssektionens uppfattning föranleder rekommendationen Käypä hoito inte några ändringar av anvisningen. Läkemedelssektionen har också vid flera sammanträden utvärderat de forskningsrön gällande behandlingen av rubbningar i fettmetabolismen som visar att läkemedelsbehandling som har en lipidsänkande effekt på serumet är till nytta för sådana patienter med koronarkärlsjukdom som har en förhöjd serumkolesterolhalt. Nyttan har således visats vid undergruppsanalyser hos både diabetiker och patienter som inte har diabetes. Enligt sektionens uppfattning saknas det dock ännu direkta bevis på att lipidmedicinering skulle vara av särskild nytta för diabetiker som inte har diagnostiserats med koronarkärlsjukdom. Därför har läkemedelssektionen inte hittills ansett det motiverat att när det gäller specialersättning för läkemedel för behandling av rubbningar i fettmetabolismen ge diabetiker en annan ställning än andra patienter som behöver sådan läkemedelsbehandling. 5

6 Ministerns svar Såsom det framgår av det som anförts ovan följer man regelbundet upp och utvärderar de forskningsrön som ständigt inhämtas om läkemedelsbehandling. I överensstämmelse med detta vidtar social- och hälsovårdsministeriet vid behov åtgärder för att ändra förordningen gällande sjukdomar som berättigar till specialersättning för läkemedel, om detta anses motiverat i ljuset av nya forskningsrön. Helsingfors den 24 maj 2002 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 6