YARA Suomi Oy. Soklin kaivoshanke Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi 9M COYL

Transkriptio

1 Laaksoarho Moehringia lateriflora/ylitulkkila YARA Suomi Oy Soklin kaivoshanke Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi

2

3 Soklin kaivoshanke Luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 LUONNONSUOJELULAIN 65 JA 66 :IEN MUKAINEN NATURA-ARVIOINTI Luonnonsuojelulaki ( /1096) Natura-arvioinnista käytännössä 2 3 NATURA-ARVIOINTI SOKLIN KAIVOSHANKKEESSA 3 4 NATURA-ALUEET JA NIIDEN SUOJELUPERUSTEET Yli-Nuortti FI Ainijärven lehdot FI Törmäoja FI UK-puisto Sompio Kemihaara FI Värriö FI Tuntsan erämaa FI KAIVOSHANKKEEN KUVAUS Arvioitavat hankevaihtoehdot Liittyminen muihin hankkeisiin 13 6 VAIKUTUSARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT JA TOTEUTUSTAPA Aineisto Arviointimenetelmä Vaikutusten kohdentuminen Natura-alueen eheys Vaikutusalue Vaikutuskanavat Epävarmuustekijät 18 7 HAITTOJEN LIEVENTÄMISTOIMET 19 8 NATURA-SUOJELUPERUSTEIDEN LUONTOTYYPIT JA LAJIT Luontodirektiivin luontotyypit Luontodirektiivin liitteen II lajit Lintudirektiivin liitteen I lintulajit ja muuttava linnusto 29 9 YLI-NUORTIN NATURA-ARVIOINTI Hankkeen vaikutukset Natura-alueelle Louhoksen kuivatuksen vaikutukset Louhoksen kuivatuksen vaikutukset 30

4 Ilmapäästöjen vaikutukset Pölyäminen Liikkumisen lisääntyminen Natura-alueella Kasvistomuutokset VE3 kuljetusyhteyden vaikutukset Toimintojen yhteisvaikutukset Vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteisiin Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajiin Vaikutukset Natura-alueen eheyteen AINIJÄRVEN LEHTOJEN NATURA-ARVIOINTI Hankkeen vaikutukset Natura-alueelle Ilmapäästöjen vaikutukset Pölyäminen Liikkumisen lisääntyminen Natura-alueella Kasvistomuutokset VE3 kuljetusyhteyden vaikutukset Toimintojen yhteisvaikutukset Vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteisiin Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppiin Vaikutukset Natura-alueen eheyteen TÖRMÄOJAN NATURA-ARVIOINTI Hankkeen vaikutukset Natura-alueelle Louhoksen kuivatuksen vaikutukset Ilmapäästöjen vaikutukset Pölyäminen Liikkumisen lisääntyminen Natura-alueella Kasvistomuutokset VE3 kuljetusyhteyden vaikutukset Toimintojen yhteisvaikutukset Vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteisiin Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajiin Vaikutukset Natura-alueen eheyteen UK-PUISTO SOMPIO KEMIHAARAN NATURA-ARVIOINTI Hankkeen vaikutukset Natura-alueelle Nuorttijokeen kohdistuvat vesistövaikutukset Ilmapäästöjen vaikutukset Pölyäminen Melu Liikkumisen lisääntyminen Natura-alueella Kasvistomuutokset VE3 kuljetusyhteyden vaikutukset Toimintojen yhteisvaikutukset Vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteisiin Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin 69

5 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Vaikutukset lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomiin säännöllisesti esiintyviin muuttolintuihin Vaikutukset muihin tärkeisiin eläinlajeihin Vaikutukset Natura-alueen eheyteen VÄRRIÖ FI NATURA-ARVIOINNIN TARVESELVITYS TUNTSAN ERÄMAA FI NATURA-ARVIOINNIN TARVESELVITYS VAIKUTUSTEN SEURANTA KORVAAVAT TOIMENPITEET YHTEENVETO KIRJALLISUUS 78

6 Liitteet Liite 1 Hankealueen ympäristössä sijaitsevat Natura alueet ja niiden suojeluperusteet (TAULUKKO A3) 9M COYL17 Liite 2 Hankealueen ympäristössä sijaitsevien Natura 2000 alueverkoston kohteet (KARTTA A3) Liite 3.1 Hankevaihtoehdot 1 ja 2, koko hanke Soklissa (KARTTA A2) Liite 3.2 Hankevaihtoehto 3, malmin rikastus Venäjällä, kuljetin/pumppaus (KARTTA A3) Liite 3.3 Hankevaihtoehto 3, malmin rikastus Venäjällä, rautatie (KARTTA A3) Liite 4 Hankkeen mahdolliset vaikutuskanavat Natura-alueille (TAULUKKO A3) Liite 5 Vaikutusten voimakkuuden tarkastelu (TAULUKKO A3) Liite 6.1 Laaksoarhon esiintymät Yli-Nuortin Nuorttijoen varrella (KARTTA A3) Liite 6.2 Louhosalueiden suhde Natura-alueisiin (KARTTA A3) Liite 6.3 Leikkauspiirrokset: A-A ja B-B 1:20 000/1:2 000 (PIIRRUSTUS 30x65) Liite 6.4 Pohjavedenpinnan tasot (PIIRRUSTUS 30x65) Liite 6.5 Slide-laskenta pohjaveden alenemisesta (KARTTA A3) Liite 7.1 Yli-Nuortin ja Ainijärven lehtojen Natura-alueiden luontodirektiivin luontotyypit (Naturaluontotyyppi 1) (KARTTA A3) Liite 7.2 Yli-Nuortin ja Ainijärven lehtojen Natura-alueiden luontodirektiivin luontotyypit (Naturaluontotyyppi 2) (KARTTA A3) Liite 7.3 Yli-Nuortin ja Ainijärven lehtojen Natura-alueiden luontodirektiivin luontotyyppien edustavuus (Natura-luontotyyppi 1) (KARTTA A3) Liite 7.4 Yli-Nuortin ja Ainijärven lehtojen Natura-alueiden luontodirektiivin luontotyyppien edustavuus (Natura-luontotyyppi 2) (KARTTA A3) Liite 7.5 Laaksoarhon esiintymät Yli-Nuortin Natura-alueella (KARTTA A3) Liite 8.1 Törmäojan Natura-alueen luontodirektiivin luontotyypit (Natura-luontotyyppi 1) (KARTTA A3) Liite 8.2 Törmäojan Natura-alueen luontodirektiivin luontotyypit (Natura-luontotyyppi 2) (KARTTA A3) Liite 8.3 Törmäojan Natura-alueen luontodirektiivin luontotyyppien edustavuus (Natura-luontotyyppi 1) (KARTTA A3) Liite 8.4 Törmäojan Natura-alueen luontodirektiivin luontotyyppien edustavuus (Natura-luontotyyppi 2) (KARTTA A3) Liite 8.5 Laaksoarhon esiintymät Törmäojan Natura-alueella Liite 9.1 UK-puisto Sompio Kemihaaran Natura-alueen luontodirektiivin luontotyypit Natura-alueen kaakkoisosassa (Natura-luontotyyppi 1) (KARTTA A3) Liite 9.2 UK-puisto Sompio Kemihaaran Natura-alueen luontodirektiivin luontotyyppien edustavuus Natura-alueen kaakkoisosassa (Natura-luontotyyppi 1) (KARTTA A3) Liite 9.3 Luontodirektiivin liitteen II kasvilajien esiintyminen UK-puisto Sompio Kemihaaran Naturaalueen kaakkoisosassa (KARTTA A3) Liite 9.4 Luontodirektiivin liitteen II kasvilajien esiintyminen koko UK-puisto Sompio Kemihaaran Natura-alueella (KARTTA A3) 4 Pöyry Environment Oy Sari Ylitulkkila Juha Parviainen Lasse Rantala Pekka Tuomela Ella Kilpeläinen Marja-Leena Heikkinen Tiina Sauvola Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

7 1 1 JOHDANTO Yara Suomi Oy suunnittelee kaivoshanketta Soklin alueelle. Sokli sijaitsee Itä-Lapissa, Savukosken kunnassa noin 12 km Suomen ja Venäjän rajalta. Soklin alueelle suunniteltu kaivostoiminta käsittää fosforimalmien hyödyntämisen Soklin karbonatiittimassiivin alueelta. Fosforimalmien arvioitu louhintamäärä on 4 10 Mt/a, riippuen malmityypistä ja malmin fosforipitoisuudesta. Hankkeen tarkoituksena on myös hyödyntää Soklin esiintymän rautamineraalia. Lisäksi selvitetään Soklin esiintymässä olevien niobimalmien ja niiden sisältämien muiden arvoaineiden (uraani, tantaali, torium) ja vermikuliitin talteenottoa ja tuotantoa. Arvion mukaan malmivarat riittävät useiden kymmenien vuosien tuotantoon. Malmin tuotannon suunniteltu alkamisajankohta on vuosi Kaivoksen rakentaminen kestää 2 4 vuotta. Soklin kaivoshankkeesta on käynnissä YVA-menettely. YVA-selostus on jätetty yhteysviranomaiselle ja selostus on kuulutettu ja on nähtävillä Kaivoshankkeen Natura-arviointi on irroitettu YVA-menettelystä ja esitetään erillisenä dokumenttina. 2 LUONNONSUOJELULAIN 65 JA 66 :IEN MUKAINEN NATURA-ARVIOINTI 2.1 Luonnonsuojelulaki ( /1096) Luonnonsuojelulaissa on säädetty Natura-arvioinnista seuraavaa (lähde: Valtion säädöstietopankki Finlex 2009): 65 Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. ( /553) Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Viranomaisen, jolle laissa tai asetuksessa määrätyn ilmoitusvelvollisuuden perusteella on tehty ilmoitus 1 momentissa tarkoitetusta hankkeesta tai suunnitelmasta, on ryhdyttävä toimivallassaan oleviin toimenpiteisiin hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen keskeyttämiseksi, kunnes 1 momentissa tarkoitettu arviointi on suoritettu ja 2 momentissa tarkoitetut lausunnot hankittu. Viranomaisen on myös ilmoitettava asiasta alueelliselle ympäristökeskukselle niin hyvissä ajoin, että ympäristökeskus ehtii ryhtyä vastaaviin toimenpiteisiin. 66 Luvan myöntäminen sekä suunnitelman hyväksyminen ja vahvistaminen Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 :n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa

8 2 hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon. ( /371) Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto. 67 Erityistapauksia Mitä 65 ja 66 :ssä säädetään, koskee vastaavasti aluetta, josta komissio on ilmoittanut käynnistävänsä neuvottelun alueen sisällyttämiseksi Natura verkostoon. Jos komissio ei hyväksy valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottamaa aluetta tai jos neuvosto ei päätä sisällyttää neuvottelun kohteena ollutta aluetta Natura verkostoon, lakkaa 65 ja 66 :n soveltaminen. Tällöin on vastaavasti noudatettava, mitä 55 :n 2 momentissa säädetään. 69 Suojelun lakkauttaminen ja verkoston heikentymisen korvaaminen Natura verkostoon sisällytetyn alueen tässä luvussa tarkoitettu suojelu saadaan lakkauttaa tai sen rauhoitusmääräyksiä lieventää vain 65 :n 1 ja 2 momentissa sekä 66 :n 2 ja 3 momentissa mainituin edellytyksin. Jos Natura verkostoon sisällytetyn alueen suojelu lakkautetaan, sen rauhoitusmääräyksiä lievennetään tai viranomainen 66 :n 2 tai 3 momentin nojalla on myöntänyt luvan taikka hyväksynyt tai vahvistanut suunnitelman ja tällainen päätös johtaa Natura verkoston yhtenäisyyden tai luonnonarvojen heikentymiseen, ympäristöministeriön on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla heikentyminen korvataan. 2.2 Natura-arvioinnista käytännössä Natura-arvioinnissa käsitellään ainoastaan hankkeen tai suunnitelman vaikutuksia niihin luontotyyppeihin ja lajeihin, jotka on mainittu Natura-alueen suojeluperusteina. Natura-alueen suojeluperusteisiin voi kuulua: SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja SPA-alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja SPA-alueilla lintudirektiivin 4.2. artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja Tarkka vaikutusarviointi kohdistetaan sille osalle Natura-aluetta, johon hanke tai suunnitelma vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen kannalta. Arvioinnissa käsitellään sekä suorat että epäsuorat vaikutukset ja eri osahankkeiden yhteisvaikutukset. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen mikäli hankkeen osoitetaan heikentävän merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura alueverkostoon. Jukka Similä (sit. Paukkusen 2000 mukaan) on listannut tekijöitä, joiden perusteella heikentäminen on merkittävää:

9 3 jos suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei päätöksen jälkeen ole suotuisa jos olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole mahdollista pitkällä aikavälillä jos hanke tai suunnitelma olennaisesti vaikuttaa heikentävästi suojeltavan lajiston runsauteen ja tätä kautta esimerkiksi geneettiseen monimuotoisuuteen jos luontotyypin ominaispiirteet hankkeen tai suunnitelman johdosta turmeltuvat tai häviävät osaksi jos ominaispiirteet tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan jos toimenpide voi aiheuttaa luonnonarvojen heikentymistä, mikäli se toteutetaan tietyssä kohdassa Natura kohdetta, mutta ei välttämättä aiheuta heikentymistä, jos se toteutetaan jossain muualla samassa kohteessa Mikäli Natura-alueen suojeluperusteena olevalle luontoarvolle aiheutuu merkittäviä heikentäviä vaikutuksia, voi hanke saada luvan ainoastaan perustuen valtioneuvoston päätökseen. Heikki Korpelainen (Ympäristöministeriö) on listannut seuraavat edellytykset valtioneuvoston päätökselle: 1) Hankkeella ei saa olla vaihtoehtoisia ratkaisuja, mikä on osoitettava riittävän perusteellisesti. Jos vaihtoehto on olemassa, sen on kuitenkin oltava teknis-taloudellisesti mielekäs. 2) Yleisen edun kannalta pakottavan syyn osalta on esitettävä hyvät perustelut siitä, mikä on hankkeen merkittävyys yhteiskunnan kannalta. Kyseeseen tulevat lähinnä työllisyysvaikutukset, vaikutukset ihmisten elämään ja/tai turvallisuuteen. Hankkeen on lisäksi oltava yhteiskunnan kannalta pitkävaikutteinen. Komissio on laatinut asian tulkinnasta ohjeen, jossa on esimerkkejä muualla Euroopassa toteutetuista suurista hankkeista (mm. pakottavuus -käsitteen tulkinta). 3) Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan heikentämään, on heikennys kompensoitava. Heikentyvän alueen tilalle on etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteen lajit, luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta seudulta. Koska ekologisiin asioihin liittyy epävarmuutta, on verkostoon varovaisuusperiaatteen mukaisesti käytännössä liitettävä poistuvaa aluetta suurempi alue. Kompensaatiotoimet on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettu ennen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. Lisäksi on huomioitava Luonnonsuojelulakiin kirjatut lisäedellytykset sekä vaatimus Komission lausunnosta, mikäli Natura-alue on perustettu luontodirektiivin liitteessä I tarkoitetun ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin tai liitteessä II tarkoitetun ensisijaisesti suojeltavan lajin suojelemiseksi. 3 NATURA-ARVIOINTI SOKLIN KAIVOSHANKKEESSA Suunnitellun kaivosalueen ympäristössä sijaitsee useita Natura 2000 alueverkostoon kuuluvia kohteita. Alueet ja niiden etäisyys lähimmästä kaivoshankkeeseen liittyvästä toiminnosta on esitetty taulukossa 1. Natura-alueiden suojeluperusteet on esitetty tarkemmin liitetaulukossa 1. Natura-alueiden rajaukset on esitetty kartalla liitteessä 2. Yli-Nuortin Natura-alueen osalta tulee huomioida, että taulukossa mainittu lähin etäisyys (0,3 km) koskee Kaulusrovan malmion satelliittiesiintymää, joka on erillään laajemmasta Kaulusrovan malmialueesta. Kaulusrovan malmi ei ole varsinaisia fosforimalmeja, ja sen louhinta alkaa aikanaan, yli 20 vuoden kuluttua, mikäli malmityypille kyetään kehittämään soveltuva rikastusmenetelmä. Louhinta alkaisi laajemmalta Kaulusrovan alueelta. Tällä hetkellä ei tiedetä, milloin em. pienehkö erillisesiintymä tulee tuotantoon. Lähin varsinainen

10 4 fosforimalmiesiintymä on Pierkulin alue, joka sijaitsee lähimmillään 0,7 km etäisyydellä Yli- Nuortin Natura-alueesta. Varsinainen päälouhinta-alue, Loitson alue, sijaitsee usean kilometrin päässä Natura-alueesta. Taulukko 1 Soklin hankealueen ympäristössä sijaitsevat Natura 2000 alueverkoston kohteet ja niiden etäisyys lähimpään hankkeeseen liittyvään toimintoon (Tuntsan erämaan osalta rautatieyhteys on huomioitu vain kaivoshankealueen rajaukselta. Rautatien Naturaarviointi on laadittu erikseen (FCG Planeko Oy 2009)). Natura alue pinta-ala (ha) aluetyyppi suojeluperusteet etäisyys lähimmästä toiminnosta (km) Yli-Nuortti FI ,8 SCI 8 luontotyyppiä (2 priorisoituja) 1 laji 0,3 Ainijärven lehdot FI SCI 1 luontotyyppi 3 Törmäoja FI SCI UK-puisto-Sompio-Kemihaara FI SCI, SPA Värriö FI SCI, SPA Tuntsan erämaa FI SCI 8 luontotyyppiä (3 priorisoituja) 1 laji 14 luontotyyppiä (5 priorisoituja) 11 lajia (1 priorisoitu) 29 lintulajia 8 luontotyyppiä (3 priorisoituja) 6 lajia (1 priorisoitu) 21 lintulajia 8 luontotyyppiä (3 priorisoituja) 4 lajia (1 priorisoitu) 0, EY-tuomioistuimen päätöksissä on aina edellytetty Natura-arviointia, ellei ole selvää, ettei vaikutuksia aiheudu Natura-alueelle. Tarkasteluun onkin otettu varovaisuusperiaatteen mukaisesti kaikki Soklin kaivoshankkeen lähiympäristössä sijaitsevat Natura-alueet. Ympäristöministeriössä pidetyssä palaverissa päätettiin, että Soklin kaivoshankkeeseen liittyen laaditaan varovaisuusperiaatteen mukaisesti Natura-arvioinnit kolmen Natura-alueen osalta (Yli-Nuortti, Törmäoja, Ainijärven lehdot). Kaivoshankkeen YVA-selostusta laadittaessa kävi ilmeiseksi, että hankkeesta voi kohdistua vaikutuksia myös Natura-alueelle UK-puisto Sompio Kemihaara. Näin ollen Soklin kaivoshankkeen Naturaarviointiin on sisällytetty luonnonsuojelulain 65 :n mukaiset Natura-arvioinnit seuraaville alueille: Yli-Nuortti (FI ) Ainijärven lehdot (FI ) Törmäoja (FI ) UK-puisto Sompio Kemihaara (FI ) UK-puisto Sompio Kemihaara alueen osalta mahdolliset vaikutukset kohdistuvat ainoastaan Natura-alueen kaakkoisosiin. Tästä syystä arviointi on tällä huomattavan laajalla Natura-alueella fokusoitu tälle vaikutustenalaiselle alueelle. Varsinaisten Natura-arviointien lisäksi on tähän arviointiraporttiin liitetty Natura-arvioinnin tarveselvitykset koskien seuraavia Natura-alueita: Värriö FI Tuntsan erämaa FI Värriön ja Tuntsan Natura-alueiden osalta käsitellään tässä tarveselvityksessä ainoastaan kaivoshankkeeseen liittyvien toimintojen aiheuttamia vaikutuksia (mm. yhteystarve Venäjälle).

11 Lisäksi on arvioitu eri hankkeiden yhteisvaikutuksia kaivoshankealueen lähiympäristön osalta. Soklin rautatiehankkeen vaikutukset Värriön ja Tuntsan Natura 2000 alueisiin on arvioitu Soklin rautatien YVA-menettelyn yhteydessä (FCG Planeko Oy 2008). Soklin voimajohto- YVA:n liittyvät Natura-vaikutukset puolestaan on käsitelty voimajohto YVA-menettelyyn liittyen. 5 4 NATURA-ALUEET JA NIIDEN SUOJELUPERUSTEET Seuraavassa Soklin kaivoshankealueen ympäristössä sijaitsevat Natura-alueet ja niiden suojeluperusteet on esitelty tarkemmin. Lähteinä on käytetty Natura-alueiden tietolomakkeita (Valtion ympäristöhallinto 2008). 4.1 Yli-Nuortti FI Yli-Nuortti on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Natura-alue on kooltaan 308,8 ha ja se sijaitsee kokonaisuudessaan Savukosken kunnan alueella. Yli-Nuortin Natura-alueen suojeluperusteina on Natura-alueen tietolomakkeessa esitetty seuraavat luontodirektiivin luontotyypit ja luontodirektiivin liitteen II lajit (priorisoidut paksunnoksin): 9010 Luonnonmetsät 62 % 91D0 Puustoiset suot 14 % 3260 Pikkujoet ja purot 3 % 9050 Lehdot 1 % 6430 Kosteat suurruohoniityt 1 % 91E0 Tulvametsät 1 % 7160 Lähteet ja lähdesuot 0 % 6450 Tulvaniityt 0 % Laaksoarho Moehringia lateriflora Yli-Nuortin alueen kallioperässä on karbonatiittia, mistä johtuen alueen kasvillisuus poikkeaa ympäristön kasvillisuudesta. Ravinteinen kallioperä ilmenee metsien koivikkoisuutena ja katajikkoisuutena sekä luonnonniittyjen esiintymisenä. Koivumetsät ovat harvoja ja aluskasvillisuudessa esiintyy runsaasti heinää, erityisesti metsälauhaa. Niittyuomissa on runsaasti heiniä ja ruohoja, päälajeina metsälauha, huopaohdake ja hoikkaängelmä. Yli-Nuortin alueen halki kulkee harjujakso, jonka kivilajikoostumus ja raekoko vaihtelevat voimakkaasti aiheuttaen eri harjuosuuksien kasvillisuuden voimakasta vaihtelua. Harjulla esiintyy muun muassa useita suppakuoppia. Pierkulinharjun etelärinteillä ravinteisuutta ilmentää kuiva puolukka-lillukkatyypin lehto, jossa kasvaa muun muassa hentokortetta. Harjun juurella on myös lähde. Jokivarsi koostuu tulvametsistä, tulvaniityistä sekä pajukkoisista luhdista. Laaksoarhon esiintymisaluetta ovat niityt ja koivuvaltaiset tulvametsät, joilla vallitsevia kasvilajeja ovat tuoksusimake, metsälauha, metsäkurjenpolvi ja huopaohdake. Yli-Nuortin alue on tärkeä laaksoarhon esiintymäalue. Muuta huomioitavaa lajistoa ovat hentokorte, hentosätkin, ruskopuntarpää, tesmayrtti, tunturipitkäpalko ja viitasara. Naturatietolomakkeen mukaan Natura-alueen suojelu tullaan toteuttamaan luonnonsuojelulain nojalla

12 4.2 Ainijärven lehdot FI Ainijärven lehdot on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Natura-alue on kooltaan 69,0 ha ja se sijaitsee kokonaisuudessaan Savukosken kunnan alueella. Ainijärven lehtojen Natura-alueen suojeluperusteena on Natura-alueen tietolomakkeessa esitetty yksi luontodirektiivin luontotyyppi: 9050 Lehdot 80 % Ainijärven lehtoalueen kasvillisuus vaihtelee kosteista kotkansiipivaltaisista saniaislehdoista ja GFiT-suurruoholehdoista (metsäkurjenpolvi-mesiangervotyyppi) lehtokorpiin, tulvalehtoihin sekä tuoreisiin GDT-lehtoihin (kurjenpolvi-imarretyyppi). Puustoon kuuluvat tuomi, hieskoivu, kuusi ja kataja. Aluetta on kuvattu pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä, Metsä-Lapissa sijaitsevaksi tärkeäksi lehtokohteeksi. Alueella esiintyy alueellisesti uhanalaista lajistoa (tesmayrtti, punakonnanmarja). Ainijärven lehdot kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan (kohde: LHO ). Alue on toteutettu perustamalla siitä luonnonsuojelulain nojalla lehtojensuojelualue (LHA ). 4.3 Törmäoja FI Törmäoja on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Natura-alue on kooltaan 364,0 ha ja se sijaitsee kokonaisuudessaan Savukosken kunnan alueella. Törmäojan Natura-alueen suojeluperusteina on Natura-alueen tietolomakkeessa esitetty seuraavat luontodirektiivin luontotyypit ja luontodirektiivin liitteen II lajit (priorisoidut paksunnoksin): 9010 Luonnonmetsät 60 % 4030 Kuivat nummet 20 % 91D0 Puustoiset suot 9 % 6430 Kosteat suurruohoniityt 0 % 91E0 Tulvametsät 0 % 6450 Tulvaniityt 0 % 9050 Lehdot 0 % 3260 Pikkujoet ja purot 0 % Laaksoarho Moehringia lateriflora Törmäojan alueen metsät ovat katajikkoisia koivumetsiä ja alueella esiintyy runsaasti luonnonniittyjä johtuen kallioperässä esiintyvästä karbonatiitista. Törmäoja virtaa metriä syvässä kurussa, jonka rinteet ovat harvaa koivumetsää. Rantaviivassa on kapeana vyöhykkeenä kosteaa suurruohoniittyä. Laaksoarho esiintyy hieman kauempana rannasta kuivemmilla niityillä ja koivuvaltaisissa tulvametsissä, joissa vallitsevat lajit ovat tuoksusimake, metsälauha, kultapiisku ja kullero. Törmäojan alueella on satojen hehtaarin kokoisia maisemallisesti vaikuttavia ja harvinaisia nummimaisia laaksonpohjaniittyjä. Niityillä vallitsevat varvut, heinät ja sammalet; lajeista muun muassa puolukka, metsälauha ja karhunsammal. Alueella on hienojakoisemmilla maaperillä myös muita luonnonniittyjä, joiden kasvillisuus on hieman ruohovaltaisempi.

13 7 Niittyjen laajuus ja runsaus selittyvät kallioperän lisäksi pinnanmuotojen aiheuttamalla pienilmastolla. Niityt sijaitsevat kattilalaaksossa, johon valuu kylmää ilmaa. Tämä aiheuttaa puuntaimien silmujen ja vuosikasvainten jokavuotisen paleltumisen, jolloin alue pysyy puuttomana. Törmäojan alue on tärkeä laaksoarhon esiintymisalue. Muuta huomioitavaa lajistoa ovat hentokorte, hetehorsma, kanervisara, ketoneidonlukko, lapinlemmikki, lapinvehnä, pahtarikko, pohjannoidonlukko, siperiankirjosara, tesmayrtti ja tunturipitkäpalko. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueen suojelu tullaan toteuttamaan luonnonsuojelulain nojalla. 4.4 UK-puisto Sompio Kemihaara FI UK-puisto - Sompio - Kemihaara on suojeltu sekä luontodirektiivin mukaisena SCI- että lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena. Natura-alue on kooltaan 3 097,7 km 2 ja se sijaitsee Sodankylän, Inarin ja Savukosken kuntien alueella. UK-puisto - Sompio - Kemihaaran Natura-alueen suojeluperusteina on Natura-alueen tietolomakkeessa esitetty seuraavat luontodirektiivin luontotyypit ja luontodirektiivin liitteen II lajit (priorisoidut paksunnoksin): 9010 Luonnonmetsät 30 % 7310 Aapasuot 20 % 9040 Tunturikoivikot 11 % 91D0 Puustoiset suot 5 % 8220 Silikaattikalliot 5 % 4060 Tunturikankaat 5 % 4080 Tunturipajukot 2 % 91E0 Tulvametsät 1 % 3210 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 1 % 9050 Lehdot 0 % 7230 Letot 0 % 7110 Keidassuot 0 % 3220 Tunturijoet ja purot 0 % 3260 Pikkujoet ja purot 0 % ahma Gulo gulo saukko Lutra lutra jokihelmisimpukka Margaritifera margaritifera pohjanharmoyökkönen Xestia borealis lettorikko Saxifraga hirculus isotorasammal Cynodontium suecicum kiiltosirppisammal Drepanocladus vernicosus lapinhilpi Arctagrostis latifolia tundrasara Carex holostoma laaksoarho Moehringia lateriflora lapinleinikki Ranunculus lapponicus Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu lisäksi seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: ampuhaukka Falco columbarius helmipöllö Aegolius funereus hiiripöllö Surnia ulula

14 huuhkaja Bubo bubo kalasääski Pandion haliaetus kapustarinta Pluvialis apricaria keräkurmitsa Charadrius morinellus kuikka Gavia arctica kurki Grus grus lapinpöllö Strix nebulosa lapintiira Sterna paradisaea laulujoutsen Cygnus cygnus liro Tringa glareola maakotka Aquila chrysaetos merikotka Haliaeetus albicilla metso Tetrao urogallus muuttohaukka Falco peregrinus palokärki Dryocopus martius pohjantikka Picoides tridactylus punakuiri Limosa lapponica pyy Bonasa bonasia sinirinta Luscinia svecica sinisuohaukka Circus cyaneus suokukko Philomachus pugnax suopöllö Asio flammeus tunturihaukka Falco rusticolus uivelo Mergus albellus varpuspöllö Glaucidium passerinum vesipääsky Phalaropus lobatus 9M COYL17 8 Lisäksi Natura-alueella esiintyy seuraavia lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomia säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja: jänkäkurppa Lymnocryptes minimus koskikara Cinclus cinclus lapinsirri Calidris temminckii mustaviklo Tringa erythropus tuulihaukka Falco tinnunculus UK-kansallispuiston pohjoisosa, Saariselän alue, on karua tunturierämaata, puuttomat tunturikankaat ovat yleisiä. Puiston eteläosa, Koilliskaira, on suo- ja metsäerämaata. Puiston lounaisosassa, Sompion luonnonpuistossa sekä Vaaranaavan ja Nalka-aavan soidensuojelualueella esiintyy aapasoita. Pounikoita esiintyy tuntureiden juurella. Kansallispuiston alueella on runsaasti lampia ja puroja (pituus yli km). Puroja reunustavat kuusikorvet ja letot. Kemihaaran erämaa-alueella on vanhoja talvitien uria. UK-puisto - Sompio Kemihaaran alue on Suomen arvokkaimpia erämaa-alueita. Se on laaja yhtenäinen kokonaisuus, johon sisältyy lukuisia luontotyyppejä. Alue tarjoaa monipuolisen elinympäristön linnustolle ja nisäkkäille. Metsänhoito on aiemmin vaikuttanut kohteen luonnontilaan ja alueella suoritetaan poronhoitoa. Tiet ja palvelut ulottuvat alueen rajoille. Lisääntyvä turismi ja retkeily aiheuttavat ympäristön kulumista alueella. UK-puisto - Sompio Kemihaaran aluetta käytetään puolustusvoimien harjoitus- ja ampumatoimintaan sekä sotilaalliseen rakentamiseen. Alueella on puolustusvoimien toimintaan liittyviä rakenteita ja laitteita. Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

15 9 UK-puisto - Sompio Kemihaaran alueen suojelu on kokonaan toteutettu. Alueeseen kuuluvat Urho Kekkosen kansallispuisto (KPU ) ja Sompion luonnonpuisto (LPU ) sekä Uura-aavan (SSA ), Nalka-aavan (SSA ) ja Vaara-aavan (SSA ) soidensuojelualueet on perustettu luonnonsuojelulain nojalla. Alueeseen kuuluva Kemihaaran erämaa-alue (EMA ) on perustettu erämaalain nojalla. 4.5 Värriö FI Värriö on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena sekä linnustonsa puolesta tärkeänä SPA-alueena. Natura-alue on kooltaan ,0 ha ja se sijaitsee Sallan ja Savukosken kuntien alueella. Värriön Natura-alueen suojeluperusteina on Natura-alueen tietolomakkeessa esitetty seuraavat luontodirektiivin luontotyypit ja luontodirektiivin liitteen II lajit (priorisoidut paksunnoksin): 9010 Luonnonmetsät 30 % 9040 Tunturikoivikot 10 % 4080 Tunturipajukot 5 % 4060 Tunturikankaat 5 % 91D0 Puustoiset suot 3 % 7310 Aapasuot 2 % 3260 Pikkujoet ja purot 1 % 3210 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 1 % ahma Gulo gulo saukko Lutra lutra pohjanharmoyökkönen Xestia borealis laaksoarho Moehringia lateriflora lapinleinikki Ranunculus lapponicus lettorikko Saxifraga hirculus Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu lisäksi seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: ampuhaukka Falco columbarius helmipöllö Aegolius funereus hiiripöllö Surnia ulula huuhkaja Bubo bubo kapustarinta Pluvialis apricaria keräkurmitsa Charadrius morinellus kurki Grus grus lapinpöllö Strix nebulosa laulujoutsen Cygnus cygnus liro Tringa glareola maakotka Aquila chrysaetos metso Tetrao urogallus palokärki Dryocopus martius pohjantikka Picoides tridactylus pyy Bonasa bonasia sinirinta Luscinia svecica sinisuohaukka Circus cyaneus suokukko Philomachus pugnax teeri Tetrao tetrix tunturihaukka Falco rusticolus

16 varpuspöllö Glaucidium passerinum 9M COYL17 10 Lisäksi Natura-alueella esiintyy seuraavia lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomia säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja: mustaviklo Tringa erythropus tuulihaukka Falco tinnunculus Värriön luonnonpuisto edustaa Metsä-Lapin tunturi- ja metsäerämaaluontoa, jolla on itäisiä Kuolan alueen piirteitä. Alue sijaitsee vedenjakaja-alueella. Alueen korkeat vaarat (jopa yli 600 m mpy) ovat kivikkoisia, ja niitä halkovat jyrkät rotkolaaksot ja rehevät puronotkot. Ilmasto alueella on mantereinen. Kasvillisuudeltaan Värriön luonnonpuisto on tunturimaista. Korkeimmilla tuntureilla sijaitsevat paljakkavyöhykkeet, muuten tunturien laet ovat puuttomia tunturikankaita. Tunturikoivikot ovat mantereiselle ilmastolle tyypillisesti kapeita vöitä. Tunturien alarinteillä ja laaksoissa esiintyy kuivia kangasmetsiä. Alueen suot ovat Metsä-Lapin aapasoita. Alueella sijaitsee Värriön tutkimusasema, jolle johtaa polkutie. Alueella on myös poroaitoja. Värriön alue on linnustolle erittäin merkittävä pesimäalue monipuolisten luontotyyppien ansiosta. Alueella liikkuu huomattava susikanta. Värriön luonnonpuiston alueelle on ennen suojelupäätöstä myönnetty valtausoikeus, joka on voimassa sellaisenaan myös Natura verkoston alueella. Värriön alue on perustettu Luonnonsuojelulain nojalla luonnonpuistoksi (LPU ). 4.6 Tuntsan erämaa FI Tuntsan erämaa on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Natura-alue on kooltaan ,0 ha ja se sijaitsee Sallan ja Savukosken kuntien alueella. Tuntsan erämaan Natura-alueen suojeluperusteina on Natura-alueen tietolomakkeessa esitetty seuraavat luontodirektiivin luontotyypit ja luontodirektiivin liitteen II lajit (priorisoidut paksunnoksin): 9010 Luonnonmetsät 60 % 4060 Tunturikankaat 17 % 7310 Aapasuot 10 % 91D0 Puustoiset suot 6 % 9040 Tunturikoivikot 5 % 3260 Pikkujoet ja purot 1 % 4080 Tunturipajukot 1 % 7160 Lähteet ja lähdesuot 0 % ahma Gulo gulo saukko Lutra lutra lettorikko Saxifraga hirculus lapinhilpi Arctagrostis latifolia lapinleinikki Ranunculus lapponicus laaksoarho Moehringia lateriflora Tuntsan erämaa-alue käsittää Värriötuntureiden korkean eteläosan (552 mpy). Tunturiselänteen molemmin puolin metsät ovat lähes puhtaita kuusikoita. Ylhäällä tuntureiden kivikkoisilla rinteillä kuusikot ovat harvoja ja tykyn vahingoittamia. Kosteiden kurujen reunoilla ja tuoreilla kankailla kuusikot ovat korkeita. Mäntyä kasvaa niukasti Korvusselkää lukuun ottamatta.

17 11 Alueen vesiluontoa luonnehtivat soiset painanteet ja tuntureiden väleissä kiemurtelevat purot ja joet. Tuntsan erämaa-alueen suurimmat suot ovat Värriöjoen latvoilla, ne ovat jokivarsia reunustavia tai kivennäismaiden väleissä sijaitsevia karuja nevoja ja rämeitä. Tuntsan erämaa-alue on maisemallisesti edustava ja merkittävä. Alueelle on perustettu ennen suojelupäätöstä kaksi valtausoikeutta, jotka ovat sellaisenaan voimassa Natura verkoston alueella. Tuntsan erämaa (EMA ) on perustettu erämaalain nojalla. 5 KAIVOSHANKKEEN KUVAUS Kaivoshankkeen tarkka kuvaus on esitetty YVA-selostuksessa (Pöyry Environment 2009). Tässä yhteydessä on esitelty hankkeen kuvaus tiivistetysti. YVA-selostuksen julkaisemisen jälkeen kaivoshankkeen hankesuunnitelmaa on hieman muutettu. Muutosten myötä maanläjitysvaihtoehto 1 poistetaan kokonaan. Tämä on tehty siitä syystä, että ko. alue sijaitsee lähellä Yli-Nuortin Natura-aluetta. Lisäksi maanläjitysaluevaihtoehto 1 sijaitsee melko etäällä muista kaivostoiminnoista. Em. maanläjitysalueen poisto on huomioitu tässä Naturaarvioinnissa. Soklin kaivoshankkeen suunniteltu kaivostoiminta käsittää fosforimalmien hyödyntämisen Soklin karbonatiittimassiivin alueelta. Fosforimalmien arvioitu vuosittainen louhintamäärä on 4 10 milj. tonnia (Mt) riippuen malmityypistä ja malmin fosforipitoisuudesta. Hankkeessa on tarkoituksena hyödyntää myös Soklin esiintymän rautamineraalivarantoja. Tavoitteena on tuottaa fosforirikastetta 2 Mt/a ja rautarikastetta noin 0,3 Mt/a. Tuotanto edellyttää rikastuslaitoksen rakentamista Sokliin tai malmin siirtoa Venäjällä sijaitsevaan rikastuslaitokseen. Rikasteet toimitetaan asiakkaille rautateitse. Lisäksi selvitetään Soklin esiintymässä olevien niobimalmien ja niiden sisältämien muiden arvoaineiden (uraani, tantaali, torium) talteenottoa ja tuotantoa. Myöhemmässä vaiheessa voi tulla kyseeseen muidenkin mineraalien, kuten vermikuliitin, hyödyntäminen. Vaikka Soklin kaivoksen todennäköinen toiminta-aika on useita kymmeniä vuosia, on YVAmenettelyssä keskitytty rikkaimpien, pehmeiden malmien eli malmion pintaosien hyödyntämiseen ensimmäisen 20 vuoden toiminta-aikana. Näiden malmien määrä alueella Loitso Joutsen Pierkuli Kaulusrova on noin 188 Mt. Tuotannon suunnitellaan alkavan vuonna Kaivoshanke työllistää tuotantoaikana noin 200 henkilöä ja rakentamisaikana henkilöä. Rakentamisvaihe kestää 2 4 vuotta. Jos malmi siirretään Venäjälle, hanke työllistää henkilöä Suomessa. 5.1 Arvioitavat hankevaihtoehdot Soklin kaivoshankkeen YVA-selostuksessa on tarkasteltu kolmea eri vaihtoehtoa. Lisäksi on tarkasteltu ns. nollavaihtoehtoa, jossa kaivosta ei avata ollenkaan. Hankevaihtoehdot on esitetty kartoilla liitteissä Hankkeessa perustetaan hankevaihtoehdosta riippumatta varsinainen louhosalue, josta malmi irrotetaan jatkokäsittelyä varten. Louhosalueiden yhteispinta-ala on noin 6,6 km 2. Malmin päällä olevia pintamaita poistetaan noin 3,9 km 2 :n alalta ja niiden varastointiin on varattu kaivosalueen lähistöltä kaksi maanläjitysaluetta. Lisäksi louhosaluetta kuivataan riittävästi alentamalla pohjaveden pintaa ja kaivuualueet tullaan toiminta-aikana pitämään kuivana. Louhosten kuivatusvedet pyritään johtamaan kaivostoiminnan ohi joko puhtaina vesinä vesistöön (louhosten ympäriltä siiviläputkikaivoista pumpattava luonnontilainen pohjavesi) tai käyttämään prosessivesinä. Kaivostoiminta vaatii melko mittavia vesistöjärjestelyjä, jotka aiheuttavat muutoksia hankealueen vesistöissä. Loitsonlampi tulee todennäköisesti louhinnan edistyessä häviämään kokonaan, Soklioja joudutaan siirtämään malmialueen päältä ja Yli-Nuorttia hieman oikaisemaan kaivoksen kohdalla. Rikastamolle on kolme vaihtoehtoista sijaintipaikkaa ja rikastushiekan varastoalueelle sekä vesien käsittelyalueelle kaksi sijaintipaikkaa ja kolme

18 12 ratkaisua. Rikastushiekka-altaat ovat pinta-alaltaan laajoja ja niihin on varattu läjitystilavuutta useiden kymmenien vuosien tarvetta varten. Rikastushiekka-altaiden rakentaminen edellyttää paikasta riippuen vesistöjärjestelyitä. Vaihtoehtoisesti rikastus voi tapahtua Venäjän puolella Kovdorissa, jolloin rikastushiekan varastoaltaatkin sijaitsevat siellä. Hankevaihtoehto VE1: Kaivostoiminnot Soklissa käsittäen fosfori- ja rautarikasteen tuotannon Tässä vaihtoehdossa Soklin esiintymä hyödynnetään kokonaan Suomessa ja hankkeen kaikki toiminnot ovat Soklissa. Malmin käsittelyä ja prosessointia varten Soklin alueelle rakennetaan malmin murskaus- ja jauhatuslinjat sekä rikastuslaitos. Rikastamon sijoitusvaihtoehtoja on kolme (A, B ja C). Rikastushiekan läjitysaltaalle on kaksi sijaintivaihtoehtoa sisältäen kolme ratkaisua (VE1.1, VE1.2 tai VE2). Lisäksi tarvittavia rakenteita ovat maanläjitysalueet, rikastushiekan läjitysalueet sekä tarvittavat apurakennukset, tilat ja kunnallistekniikka. Malmin kaivuualueen kuivatusvedet pyritään johtamaan joko puhtaina vesinä vesistöön Nuorttijoen suuntaan tai käyttämään prosessivesinä, jolloin vedet puhdistetaan rikastushiekka-altaissa ja niihin liittyvissä selkeytysaltaissa. Muu tarvittava puhdas vesi on tarkoitus ottaa Nuorttijoen vesistöstä. Rikastushiekka-altaan ylitevedet voidaan johtaa joko Kemijoen tai Nuorttijoen suuntaan. Ylitevesien juoksutus vesistöön on suunniteltu siten, että juoksutus painottuu kevättulvan ja syysylivaluman aikaan. Kesäkaudella vesiä juoksutetaan tasaisesti vähäisemmässä määrin. Kaivostoimintojen vaatima kokonaispinta-ala tässä vaihtoehdossa on km 2. Pintamaiden läjitysalueet sijaitsevat kaivosalueen länsi- ja pohjoispuolella (2 ja 3). Alueelle 2 mahtuu maita noin 30 Mm 3 ja alueelle 3 noin 17 Mm 3. Molempien alueiden pinta-ala on runsaat 2 km 2. Rikastushiekka-alue VE1.1 (pinta-ala 13,4 km 2 ) sijaitsee Sotajoen laaksossa ja selkeytysallas Sotajoen uoma-alueella ja rikastamo tulee Yli-Nuortin ja Tulppiojoen yhtymäkohdan lähelle (A) tai Pultoselän itäpuolelle (C). VE1.1 on louhosalueen lounaispuolella. Rikastushiekka-alue VE1.2 (pinta-ala 9,8 km 2 ) tulee osittain Sotajoen laaksoon, Pultoselän lounaispuolelle Jänesaavalle ja selkeytysaltaat tulevat Sotajoen ja Vouhtusjoen vedenjakaja-alueelle. Sotajoki jää tässä vaihtoehdossa ennalleen. Rikastamon sijainti on sama kuin edellä. Rikastushiekka-alue VE2 (pinta-ala 12,5 km 2 ) sijaitsee Sokliojan yläosalla louhosalueen koillispuolella ja rikastamo sijaitsee Haukijärvenaavan itäpuolella (B) tai kohdan A mukaisesti. Rikastushiekkaallasvaihtoehdoissa VE1.2 ja VE2 on varauduttu ylitevesien puhdistamiseen selkeytyksen ja kemikaloinnin jälkeen pintavalutus- tai kosteikkokäsittelyllä. Hankevaihtoehto VE 2: Kaivostoiminnot Soklissa kuten vaihtoehdossa 1 sekä niobin tuotanto Tässä vaihtoehdossa toteutetaan vaihtoehto 1 ja lisätään tuotantoon niobi. Niobin tuotanto perustuu Soklin karbonatiittimassiiviin sisältyvän niobimineraalin, pyrokloorin rikastamiseen ja edelleen jalostamiseen. Niobin mahdollinen tuotanto aloitetaan myöhemmin kuin kaivoksen päätuotanto, fosforirikasteen tuotanto. Tässä hankevaihtoehdossa tarvittavat rakenteet ovat samoja kuin VE1:ssä. Vaihtoehto VE2:n vaatimat lisärakenteet ovat niobimalmin rikastamo ja rikastushiekka-altaan laajennus niobituotannon rikastushiekkaa varten. Kaivostoimintojen vaatima kokonaispinta-ala tässä vaihtoehdossa on km 2. Hankevaihtoehto VE3: Osa jalostuksesta Venäjällä Tässä vaihtoehdossa Soklin esiintymän fosfori- ja muut edellä mainitut malmit hyödynnetään yhteistyössä venäläisten kanssa. Tarkoituksena on, että Soklin malmi rikastetaan Kovdorissa olevissa valmiissa rikastuslaitoksissa ja tuotteet toimitetaan asiakkaille Murmanskin sataman kautta. Malmi kuljetetaan Soklista Venäjälle joko pumppaamalla, kuljettimella, rautateitse tai maanteitse. Tarvittavia rakenteita tässä vaihtoehdossa ovat varsinaisen louhosalueen lisäksi kaksi vaihtoehtoista raakavesiallasta, jotka on suunniteltu rakennettavaksi Sokliojan valumaalueelle. Vettä tarvitaan melko runsaasti, mikäli malmi siirretään pumppaamalla Venäjälle. Lisäksi malmin siirtoa varten rakennetaan joko pumppauslinja, kuljetinlinja, rautatie tai maantie Soklista Venäjän puolelle. Kaivostoimintojen vaatima kokonaispinta-ala tässä vaihtoehdossa on km 2.

19 5.2 Liittyminen muihin hankkeisiin 9M COYL17 Soklin kaivoshankkeeseen kiinteästi liittyviä hankkeita ovat Savukoski Sokli -tien perusparannus, voimajohdon rakentaminen sekä ratayhteyden rakentaminen Suomen rataverkkoon tai malmin kuljetus Venäjälle putkella, hihnakuljettimella, junalla tai maanteitse. Voimajohdon (220 kv) rakentamisesta Kokkosnivan voimalaitokselta Pelkosenniemeltä Savukosken kautta Sokliin on meneillään oma YVA-prosessi, samoin Soklin rautatien rakentamisesta. Kaikki YVA:t etenevät samassa aikataulussa. Soklin alueella ainoa oikeusvaikutteinen kaava on Itä-Lapin maakuntakaava, jonka uusi Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava kumoaa Kemijärven, Pelkosenniemen, Sallan ja Savukosken kuntien alueella siltä osin kuin uudessa kaavassa muutoksia osoitetaan. Kaavassa huomioidaan rautatie, maantien 9671 parantaminen välillä Martti-Sokli, voimajohto ja kaivosalue sekä yhteystarve Venäjälle. Lisäksi vaihemaakuntakaavassa osoitetaan kaivoksen läheisten Yli-Nuortin, Ainijärven lehtojen ja Törmäojan Natura verkostoon kuuluvat alueet luonnonsuojelualueina. Maakuntakaavalla ratkaistaan ja varmistetaan vähintään maakunnallisesti merkittävien alueidenkäyttökysymysten ratkaisut. Sillä ohjataan alueen yleisja asemakaavoitusta. Kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma on valmistunut lokakuussa 2008 (Lapin liitto 2008). Maakuntakaavaluonnos valmistui tammikuussa 2009 ja Maakuntakaavaehdotus valmistuu syyskuun alussa 2009 ja Lapin liiton valtuuston on tarkoitus hyväksyä se Tämän jälkeen kaavan vahvistaminen tapahtuu ympäristöministeriössä vuoden kuluessa. Soklin osayleiskaavan laadinta on aloitettu kesäkuussa 2008 ja sen aikataulu riippuu maakuntakaavan etenemisestä. Savukosken kunta on käynnistänyt valmistautumishankkeen kaivoksen avaamista varten. Kunta varautuu vastaamaan työntekijöiden asuttamisesta sekä tarvittavien palveluiden, kuten kauppa-, päivähoito-, terveys- sekä vapaa-ajan palveluiden tarjoamisesta VAIKUTUSARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT JA TOTEUTUSTAPA 6.1 Aineisto Luontotyyppien osalta vaikutusarvioinnissa käytetty tietous perustuu Metsähallituksen paikkatietoaineistoihin (Jyrki Määttä, Päivi Paalamo/ ; Metsähallitus 2008). Paikkatietoaineistoista olivat käytössä Natura-alueiden kuvio- ja luontoaineistot. Aineisto on hyvä ja ajantasainen. Luontotyyppi-inventointeja on täydennetty Törmäojan ja Yli-Nuortin Natura-alueiden osalta Metsähallituksen toimesta vielä kesällä Paikkatietoaineistossa useita kuvioita on määritetty kahteen eri luontotyyppiin. Arvioinnissa on huomioitu sekä Natura-luontotyyppiin 1 että Natura-luontotyyppiin 2 määritetyt luontotyypit. Vaikutusarvioinnissa käytetyt luontodirektiivin liitteen II kasvilajien esiintymätiedot perustuvat Lapin ympäristökeskuksesta (Taina Kojola ; Liinu Törvi ) ja Metsähallitukselta (Päivi Paalamo ) saatuihin tietoihin. Soklin kaivoshankkeeseen mahdollisesti liittyvien kompensaatiotoimien varalta Metsähallitus - Lapin luontopalvelut kartoitti Itä-Lapin alueelta potentiaalisia laaksoarhon esiintymisalueita kesällä 2008 (Tynys ym. 2008). Yleisesti ottaen laaksoarhokartoitusten työnjako oli se, että kaivosalueella inventoinnit tehtiin konsultin toimesta ja sen ulkopuolisella alueella Metsähallituksen toimesta. Em. aineistojen lisäksi vaikutusarvioinnin taustatietona on käytetty kartta- ja ilmakuvaaineistoja, kirjallisuutta, Soklin alueen kasvillisuudesta aiemmin laadittuja selvityksiä ja opinnäytetöitä sekä muuta alueen luonnonoloista olemassa olevaa aineistoa. Lisäksi tietoja

20 14 alueen eläimistöstä mm. riistalajien osalta on kerätty haastattelemalla paikallisen riistanhoitoyhdistyksen edustajia sekä alueen tuntevia luontoharrastajia. 6.2 Arviointimenetelmä Soklin kaivoshankkeen Natura-arviointi on laadittu mahdollisuuksien mukaisella tarkkuudella. Vaikutusarvioinnissa on arvioitu sekä hankkeen rakentamisen ja käytönaikaiset että jälkivaiheen vaikutukset. Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II kasvilajeihin on rajattu näihin Natura-alueiden rajausten sisäpuolelta tiedossa oleviin esiintymiin. Vaikutuksia mahdollisiin potentiaalisiin esiintymisalueisiin ei ole selvitetty. Vaikutusarviointi on laadittu ammattibiologien laatimana asiantuntija-arviona, joka perustuu eri alojen asiantuntijoiden väliseen yhteistyöhön. Luontotyyppi- ja lajikohtaisiin vaikutusarviointeihin on saatu pohjatiedot geologien ja limnologien laatimista selvityksistä ja laskelmista, jotka koskevat mm. hankkeen vaikutuksia alueen pinta- ja pohjavesiin. Pölyämisen ja meluvaikutusten osalta arviointi perustuu YVA-prosessin yhteydessä laadittuihin mallinnustuloksiin. Natura-arvioinnissa arvioidaan hankkeen suorat ja välilliset vaikutukset Natura-alueiden suojeluperusteisiin. Lisäksi on kuvattu haittojen lieventämismahdollisuudet ja arvioitu hankkeen vaikutukset ennen ja jälkeen näitä lievennystoimia. Vaikutusarviointien tarkkuutta on fokusoitu tarpeen mukaan. Lähinnä tämä tarkoittaa UK-puisto Sompio Kemihaara alueen vaikutusarvioinnin keskittämistä Natura-alueen kaakkoisosiin. Lisäksi Värriön ja Tuntsan erämaan osalta on laadittu Natura-tarveselvitykset, koska Venäjälle suuntautuvan yhteystarpeen suunnittelu on vielä hyvin keskeneräistä eikä tarkkoja toteutussuunnitelmia ole tällä hetkellä ( ) käytettävissä. 6.3 Vaikutusten kohdentuminen Luontotyyppi- ja lajikohtaisen arvioinnin lisäksi tarkastellaan hankkeen vaikutuksia Naturaalueen koskemattomuuteen eli eheyteen. Tällä tarkoitetaan koko Natura-alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon (ks. myös kohta 6.4.). Natura-alueiden suojeluperusteina oleville luontotyypeille ja/tai lajeille aiheutuvan haitan merkittävyyden arvioinnissa lähtökohtana on pidetty Neuvoston direktiivin 92/43/ETY ( määrittelemää luontotyypin ja lajin suotuisaa suojelutasoa. Määritelmän mukaan luontotyyppien osalta suotuisa suojelutaso edellyttää, että luontotyypin luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy tällä alueella, ovat vakaita tai laajenemassa alueelle luonteenomaisten lajien suojelun taso on suotuisa erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen luontotyypin säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa

21 Vastaavasti lajien osalta suotuisa suojelutaso edellyttää, että 15 lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa 6.4 Natura-alueen eheys Toimivaltainen viranomainen voi antaa hyväksyntänsä hankkeen tai suunnitelman toteuttamiselle vasta siinä vaiheessa kun on varmistuttu siitä, ettei hanke tai suunnitelma vaikuta Natura-alueen koskemattomuuteen. Koskemattomuudella ei kuitenkaan tarkoiteta alueen täydellistä koskemattomuutta tai luonnontilaisuutta vaan sillä tarkoitetaan Natura-alueen eheyttä, jossa koko alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan tulee säilyä elinkelpoisena. Arvioitaessa hankkeen tai suunnitelman kokonaisvaikutuksen merkittävyyttä Natura-alueeseen tulee lopullisena kriteerinä käyttää mahdollisesti aiheutuvaa negatiivista vaikutusta alueen eheyteen. (Söderman 2003) Natura-alueen eheyden yhteydessä on huomioitavaa, että vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin. (Söderman 2003) Södermanin (2003) mukaan varsinaisen lajin tai luontotyypin suotuisan suojelutason arviointi ei enää kuulu Natura-arviointiin, koska alue on liitetty Natura 2000 verkostoon kriteerilajien ja avainluontotyyppien suotuisan suojelutason varmistamiseksi eli suotuisan suojelutason arviointi on tehty jo alueita valittaessa. Lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason säilyttämiseksi tai saavuttamiseksi tarvitaan kaikki valitut Natura alueet. Jotta tavoite saavutetaan, alueita ei saa merkittävästi heikentää. Keskeistä on näin ollen vaikutusten merkittävyyden aluekohtainen arviointi. Mikäli luonnonarvojen todetaan heikentyvän merkittävästi, tulee valtioneuvoston harkita luvan mahdollista myöntämistä tai suunnitelman vahvistamista. Tällöin on tarpeen tietää, miten merkittävästä muutoksesta on kysymys koko maan Natura-alueverkostoa ajatellen. Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta on koottu taulukkoon 2.

22 16 Taulukko 2 Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta (Byron 2000; Department of Environment, Transport of Regions, mukaillen Södermanin 2003 mukaan). Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen vaikutus Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Kohtalaisen kielteinen vaikutus Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Vähäinen kielteinen vaikutus Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Myönteinen vaikutus Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Ei vaikutuksia Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan 6.5 Vaikutusalue Vaikka hankkeen vaikutusalue keskittyy kaivosalueen lähiympäristöön, voi vaikutuksia aiheutua myös kauemmas hankealueesta erityisesti vesistövaikutusten muodossa. Taulukkoon 3 on koottu yhteenvetona eri hankevaihtoehtojen ja rakenteiden etäisyydet Natura 2000 alueille. Vaihtoehtoja sisältävistä osahankkeista on huomioitu Natura-alueeseen nähden läheisin hanke. Yli-Nuortin Natura-alueen osalta tulee huomioida, että taulukossa mainittu lähin etäisyys (0,3 km) koskee Kaulusrovan malmion satelliittiesiintymää, joka on erillään laajemmasta Kaulusrovan malmialueesta. Kaulusrovan malmi ei ole varsinaisia fosforimalmeja, ja sen louhinta alkaa aikanaan, yli 20 vuoden kuluttua, mikäli malmityypille kyetään kehittämään soveltuva rikastusmenetelmä. Louhinta alkaisi laajemmalta Kaulusrovan alueelta. Tällä hetkellä ei tiedetä, milloin em. pienehkö erillisesiintymä tulee tuotantoon. Lähin varsinainen fosforimalmiesiintymä on Pierkulin alue, joka sijaitsee lähimmillään 0,7 km etäisyydellä Yli- Nuortin Natura-alueesta. Varsinainen päälouhinta-alue, Loitson alue, sijaitsee usean kilometrin päässä Natura-alueesta.

23 17 Taulukko 3 Soklin kaivoshankkeeseen liittyvien toimintojen lähin etäisyys Natura 2000 alueille. (Tuntsan erämaan osalta rautatieyhteys on huomioitu vain kaivoshankealueen rajaukselta. Rautatien Natura-arviointi on laadittu erikseen (FCG Planeko Oy 2009)). Hankevaihtoehto/rakenteet ETÄISYYS NATURA-ALUEELLE LÄHIMMILLÄÄN (km, noin) Hankevaihtoehto VE1 Yli-Nuortti FI Ainijärven lehdot FI Törmäoja FI UK-puisto-Sompio- Kemihaara FI Fosforimalmin louhinta 0,3 3 0, Rikastamovaihtoehdot 3 (A) 7 (A) 7 (A&B) 3 (B) 9 (A) 11 (A) Rikastushiekan läjitysaluevaihtoehto VE Rikastushiekan läjitysaluevaihtoehto VE Rikastushiekan läjitysaluevaihtoehto VE Pintamaiden läjitysalueet 4 (3) 7 (3) 2 (3) 5 (2) 10 (3) 14 (2&3) Rautatie 5 (A) 8 (A) 8 (A) 3 (B) 11 (A) 8 Savukoski-Sokli -tien perusparannus kv voimajohto 4 (A) 8 (A) 7 (B) 6 (B) 11 (A) 12 (A) Hankevaihtoehto VE2* Niobimalmin louhinta 0, Niobin rikastushiekan läjitysalue 11 (VE1) 13 (VE2) 4 (VE2) 3 (VE2) 11 (VE2) 12 (VE1) Hankevaihtoehto VE3** Kuljetusvaihtoehdot/yhteystarve, linjaukset alustavia?????? Energiansiirtovaihtoehdot, siirto Venäjältä***?????? Värriö FI Tuntsan erämaa FI * hankevaihtoehto VE1:ssä esitetyn lisäksi ** fosfori- ja niobimalmien louhiminen, pintamaan läjittäminen ja Savukoski-Sokli -tien perusparannus kuten hankevaihtoehdoissa 1 ja 2 *** voimajohto Suomesta kuten hankevaihtoehdoissa 1 ja Vaikutuskanavat Liitteen 4 taulukkoon on kerätty Natura-aluekohtaisesti eriteltyinä hankevaihtoehtojen ja toimintojen mahdolliset vaikutuskanavat Natura-alueille. Vaikutusten voimakkuus perusteluineen on tarkasteltu liitteen 5 taulukossa. Näiden taulukkojen avulla on rajattu Naturaarvioinnissa tarkasteltavat vaikutuskokonaisuudet. Taulukossa 5 on esitetty perustelut myös niille toiminnoille, joista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia Natura-alueille. Nämä toiminnot on liitetaulukossa 5 esitetyn perustelun jälkeen jätetty pois tarkastelusta. Kokonaisuutena Soklin kaivoshankkeen luontovaikutukset ovat mittavat, sillä hanke sijoittuu huomattavan laajalle maa-alueelle. Hankevaihtoehdosta riippuen toimintojen vaatima kokonaispinta-ala on km 2. Malmin louhimisen ja muiden kaivostoimintaan liittyvien toimintojen seurauksena monet alueet tulevat muuttumaan luonteeltaan täysin; nykyiset luonnonympäristöt muuttuvat teollisuusympäristöksi. Muutos on erityisen huomattava laajalla luonnonalueella, joka on lisäksi kaukaisesta sijainnistaan johtuen luonteeltaan erämainen. Hankkeen mahdolliset vaikutukset Natura-alueille liittyvät käytännössä seuraaviin toimintoihin/osahankkeisiin: louhosalueen ja sen lähiympäristön kokonaisvaltainen muuttuminen teollisuustoimintojen alueeksi (alueen kuivatus, pintamaan poisto ja sen varastointi, malmin louhinta, vesistöjärjestelyt) louhosalueen kuivatuksen aiheuttamat vaikutukset pinta- ja pohjavesiin louhosalueelta kuoritun pintamaan läjittäminen läjitysalueille

24 18 louhosalueen välittömään yhteyteen sijoittuva rakentaminen (mm. rikastamo, rautatielinjaus, energiahuolto, varastorakennukset, tielinjaukset) malmin rikastusprosessiin liittyvän rikastushiekan läjittäminen rikastushiekan läjittämisen ja selkeytyksen ylitevesien aiheuttamat vesistövaikutukset vesistöjärjestelyistä ja rakentamisesta johtuvat vesistövaikutukset muiden toimintaan liittyvien rakennusten, rakennelmien ja kuljetusyhteyksien alle sekä niiden välittömään läheisyyteen jäävät alueet (infraan liittyvät suunnitelmat osittain keskeneräisiä) läjitysalueilta, maansiirrosta ja kuljetuksista tapahtuvan pölyämisen vaikutukset kuljetus- ym. liikenteestä, rikastamosta ym. toiminnasta aiheutuvat ilmapäästöt melu liikkumisen lisääntyminen alueella Hankkeen seurauksena täysin muuttuvia alueita ovat louhosalue, maanläjitysalueet, valittava rikastamoalue sekä rikastushiekan läjitysalue, uusien vesistöjärjestelyjen alueet sekä uusien tieym. kuljetuslinjausten ja muiden rakennushankkeiden alle jäävät maa-alueet. Näiden alueiden osalta alkuperäinen kasvillisuus joko poistetaan tai peitetään. Välillisistä luontovaikutuksista merkittävimpiä ovat kaivoksen kuivatuksesta aiheutuva lähiympäristön maaston kuivuminen sekä läjitysalueiden ympäristöille kohdistuvat vaikutukset (läh. pintavalunnan ja suotautumisen muutokset, varjostus). Vesistöihin aiheutuvat vaikutukset liittyvät muutoksiin virtaamassa tai veden laadussa tai molemmissa, ja ne ovat luonteeltaan väliaikaisia tai pysyviä. Vesistövaikutukset kohdistuvat Nuorttijokeen, joka virtaa UK-puisto Sompio Kemihaara Natura-alueella. Merkittävin pölyämisen lähde on rikastushiekka-allas, jonka pintaosasta irtoaa kuivumisen jälkeen pölyä tuulen vaikutuksesta. Louhittava malmi on märkää, mistä johtuen louhinta ja sen jatkovaiheet tapahtuvat märkäprosesseina ilman merkittäviä pölypäästöjä. Pintamaiden poisto ja siihen sekä muuhun kaivostoimintaan liittyvä liikenne aiheuttavat pölyämistä kaivosalueen läheisyydessä. 6.7 Epävarmuustekijät Tämä Natura-arviointi on laadittu asiantuntija-arviointina käytettävissä olevan aineiston mahdollistamalla tarkkuudella. Osittain hankkeeseen liittyvä suunnittelu on vielä keskeneräistä. Monien toimintojen aluerajaukset ja linjaukset on esitetty suunnitelmakartoissa vasta summittaisesti sijoitettuna. Kaikesta hankkeeseen liittyvästä rakentamisesta (mm. asuinalue, tiestö, kunnallistekniikka) ei ole vielä käytettävissä suunnitelmia. On kuitenkin todennäköistä, että suuri osa muusta rakentamisesta tulee sijoittumaan louhosalueen lounaispuolelle kauas Natura 2000 alueverkoston kohteista. Hankevaihtoehtoon VE3 liittyvän kuljetusreitin suunnitelmat ovat maantieteellisesti hyvin karkealla tasolla (läh. yhteystarve). Ilman tarkkoja suunnitelmia ei näiden osahankkeiden vaikutuksia luonnollisesti ole mahdollista arvioida tarkasti. Luontovaikutusten arviointiin liittyy aina epätarkkuutta, sillä luonnon eri osatekijät muodostavat monimuotoisen verkoston, jossa yksittäisessä tekijässä tapahtuva muutos aiheuttaa vaikutuksia muuhun luontoon. Biologiset prosessit ovat monimutkaisia eikä niiden ennustaminen ole kaikilta osin mahdollista. Myös sattumalla on huomattavaa merkitystä esim. yksittäisen lajiesiintymän säilymiseen. Luontodirektiivin liitteen II eläinlajeista ei ahman ja saukon osalta ole käytettävissä tarkempia inventointeihin perustuvia levinneisyystietoja. Lajien elinalueet ovat laajoja, eikä lajien pesäpaikkoja hankealueella tunneta tarkasti.

25 19 Melun ja lisääntyneen ihmisvaikutuksen pitemmän aikavälin seuraukset luontaisiin lintupopulaatioihin tunnetaan verrattain huonosti eikä aiheesta ole saatavilla esim. kattavia tieteellisiä tutkimuksia. Epävarmuustekijöistä huolimatta käytettävissä olevaa aineistoa voidaan pitää riittävän luotettavana Natura-arvioinnin laatimiseen. Suurimmat epävarmuustekijät liittyvät toteutusvaihtoehtoon VE3, mikä on huomioitu myös itse arvioinnissa. 7 HAITTOJEN LIEVENTÄMISTOIMET Mahdolliset lievennystoimet on koottu osahankekohtaisesti liitteen 5 taulukkoon. Lisäksi lievennystoimet on kuvattu vaikutusarviointiosioissa (luvut 9-14) sekä Värriön ja Tuntsan Natura-arvioiden tarvearvioinneissa (luvut 13-14). Seuraavassa lievennystoimet on kuvattu yleispiirteittäin yhteenvetona. Malmiesiintymän pysyvyydestä johtuen haittojen lieventämismahdollisuudet ovat louhosalueella ja sen välittömässä lähiympäristössä hyvin rajallisia. Alueelle kohdistuu vuosien varrella runsaasti erilaista toimintaa ja louhosalue sekä sen välitön ympäristö tulevat pitkän toiminta-ajan kuluessa muuttumaan täysin. Louhosalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei näin ole realistisia mahdollisuuksia pyrkiä säästämään luontokohteita. Toiminta-ajan jälkeisen maisemoinninkin jälkeen alueelle muodostuu alkuperäiseen alueeseen verrattuna hyvin erilainen alue, esimerkiksi louhosalue täyttyy käytön jälkeen vedellä. Varsinaisen louhosalueen ympärille kohdistuvien toimintojen sijoittelua on periaatteessa mahdollista suunnitella jatkossa niin, että hankkeen luontovaikutuksia saadaan rajattua. Vesistörakentamisesta johtuvaa väliaikaista vesistön samentumista voidaan ehkäistä ajoittamalla kaivutyöt alivirtaamakauteen eli talvelle tai tekemällä kaivutöitä mahdollisimman suuressa määrin kuivatyönä. Uudesta uomasta irtoaa kuitenkin aina hienoainesta, kun siihen johdetaan vettä ensimmäisen kerran. Tätä vaikutusta voidaan ehkäistä uoman muotoilulla ja kiveämällä uomaa eroosion välttämiseksi. Tarvittaessa voidaan uomaan kaivukohdan alapuolelle rakentaa myös laskeutusaltaita. Valuma-aluemuutoksista johtuvia virtaama- ja vedenlaatuvaikutuksia ei käytännössä voida estää eikä lieventää muutoin kuin supistamalla rakennettavia alueita, joista merkittävimmät ovat rikastushiekka-altaat. Ne eivät kuitenkaan ole pienennettävissä. Merkittävimmät vesistön tilaan kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat rikastushiekka-altaiden ylitevesistä, joiden mukana ravinteita ja kiintoainesta pääsee vesistöihin. Päästöt minimoidaan mitoittamalla rikastushiekan varastointitila ja lieteveden selkeytystila riittävän suureksi. Tällöin pitkä viipymä poistaa kuormitteita vedestä. Riittävä vesien puhdistuminen on välttämätöntä, jotta vettä voidaan kierrättää uudelleen prosessiin. Puhdistumista tehostetaan kemikaloinnilla ja vaihtoehdoissa VE1.2 ja VE2 lisäksi johtamalla ylitevedet ennen vesistöä pintavalutuskenttä- tai kosteikkopuhdistukseen. Rikastushiekka-allasvaihtoehdon, ylitevesien purkusuunnan ja purkupaikan valinnalla voidaan merkittävästi vaikuttaa vesistövaikutusten suuruuteen. Vaihtoehtoisten rikastushiekan läjitysalueiden osalta UK-puisto Sompio Kemihaara Natura-alueelle kohdistuvien välillisten kasvillisuus- ja kasvistovaikutusten kannalta paras vaihtoehto olisi vaihtoehto VE1.2. Tämän vaihtoehdon mukainen rikastushiekan läjitysalue on pinta-alaltaan pienin ja ylitevesien puhdistus on tehostettua. Erityisen hyvä vaihtoehto Nuorttijoen kannalta olisi, jos rikastushiekan selkeytyksen ylitevedet johdetaan Kemijoen suuntaan Vouhtusjoen kautta tai putkea pitkin suoraa Kemijokeen. Ylitevesien johtaminen putkea pitkin Kemijokeen on mahdollista myös muissa rikastushiekan läjitysvaihtoehdoissa (VE1.1. ja VE2), jolloin vaikutukset Nuortissa/Vouhtusjoessa vähenevät tai jäävät toteutumatta.

26 20 Hankevaihtoehtoon VE3 liittyvän kuljetuslinjauksen suunnittelu on vielä yhteystarveasteella ja esitetyt linjaukset ovat alustavia. Kuljetuslinjauksen maastokäytävä tulee suunnitella niin, että kulkureitti on luontoarvojen kannalta mahdollisimman kestävä ratkaisu. Reitin linjaus tulee lähtökohtaisesti suunnitella mahdollisimman kauas Natura alueverkoston rajauksista. Esimerkiksi Natura-alueiden lähialueille sijoittuvilla maantien tai rautatien pengerryksillä voisi olla vaikutuksia alueiden vesitalouteen. Lisäksi erityisesti mahdollisen rautatien rakentamisen seurauksena syntyvät meluvaikutukset voivat aiheuttaa paikallisia vaikutuksia Natura-alueiden eläimistöön, mikäli rata kulkee Natura-alueiden välittömässä läheisyydessä. Hihnakuljetin tai pumppauslinja olisi rakenteeltaan huomattavasti rautatietä tai erityisesti maantietä kevyempi ratkaisu. Luontoarvojen kannalta hihnakuljettimen, pumppauslinjan tai junaradankin purkamismahdollisuus käyttöajan jälkeen olisi parempi vaihtoehto kuin alueelle pysyvästi jäävä tielinjaus. 8 NATURA-SUOJELUPERUSTEIDEN LUONTOTYYPIT JA LAJIT Seuraavassa luvussa on esitelty ne luontotyypit ja lajit, jotka ovat varsinaisissa Naturaarvioinneissa käsiteltävien Natura-alueiden (Yli-Nuortti, Ainijärven lehdot, Törmäoja, UKpuisto Sompio Kemihaara) suojeluperusteina. 8.1 Luontodirektiivin luontotyypit Seuraavassa esitetyt luontotyypit on jaoteltu Airaksisen ja Karttusen (2001) Natura 2000 luontotyyppioppaan mukaisesti sisävesien; nummien, niittyjen ja pensastojen; soiden sekä metsien luontotyyppien kokonaisuuksiin. Seuraavissa luontotyyppien kuvauksissa on lähdeteoksena käytetty em. opasta. Sisävedet Pikkujokien ja purojen (Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium -kasvillisuutta 3260) luontotyypin vesistöissä on vedenalaista tai kelluslehtistä kasvillisuutta tai vesisammalia. Luontotyyppiin kuuluvat luonnontilaiset virtaavat pikkujoet ja pienvedet, kuten purot ja lähteiset purot. Vain muutama prosentti alkuperäisistä virtaavista pienvesistä on edelleen luonnontilassa. Pikkujokiin ja puroihin voidaan lukea kuuluviksi myös mm. lyhyitä joenpätkiä sekä pienehköjä koskia, joissa on yhtenäinen sammalkasvillisuus. Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210) ovat luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia jokireittejä tai niiden osia. Vesi on niukkaravinteista, vedenpinnan vuodenaikainen korkeusvaihtelu on suurta ja talvella vedenpinta jäätyy. Keväisin vesipinta on erityisen korkealla. Jokireitit ovat vaihtelevia käsittäen putouksia, koskia, suvantoja ja pieniä järviä. Luontotyyppiin kuuluvat edellistä tyyppiä laajemmat vesistökokonaisuudet ja virtaamaltaan suuremmat joet tai niiden osat. Nummet, niityt ja pensastot Kuivat nummet (Eurooppalaiset kuivat nummet 4030) ovat karuilla podsolimailla, tasankojen ja matalien vuoristoalueiden kosteassa ilmastossa olevia puuttomia varpuvaltaisia alueita. Nummet ovat aiemmin olleet laidunkäytössä ja ne ovat suurelta osin syntyneet laidunnuksen vaikutuksesta. Luontotyyppiin kuuluvat kanerva-variksenmarjanummet, pienruohokanervanummet ja heinä-kanervanummet. Suomen nummien tila on huono ja suotuisen suojelun tason säilyttäminen edellyttää, että nummia kunnostetaan.

27 Kosteat suurruohoniityt (Kostea suurruohokasvillisuus 6430) ovat kosteilla, typpipitoisilla mailla, jokien, purojen ja metsien reunamilla sijaitsevia suurruohoyhdyskuntia. Ne ovat yleisiä koko maassa ja niiden kasvillisuus muistuttaa kosteiden lehtojen, ns. mesiangervolehtojen kasvillisuutta. Boreaalisen vyöhykkeen metsänrajavyöhykkeessä suurruohoniityt vaihettuvat lehtomaisiksi tunturikoivikoiksi. Tuntureiden suurruohoniityt koostuvat useista puutteellisesti tunnetuista kasviyhdyskunnista. Tulvaniityt (Pohjoiset, boreaaliset tulvaniityt 6450) ovat talvella jäätyvien suurien jokien varsilla sijaitsevia tulvavaikutuksen alaisia heinäniittyjä. Tulvaniityille ominaista on kasvualustan tulvamaannos, joka koostuu tulvan tuomista lajittuneista kerrostumista. Tulvaniittyjen kasvillisuustyypit muodostavat vyöhykkeitä tai mosaiikkimaisia laikkuja. Kasvillisuustyyppeihin kuuluvat Equisetum fluviatile tulvaniityt, Carex acuta C. aquatilis tulvaniityt, Calamagrostis tulvaniityt, suurruohoiset tulvaniityt ja kuivat tulvaniityt. 21 Tunturikasvillisuus Tunturijoet ja purot (Alpiiniset joet ja niiden penkereiden ruohokasvillisuus 3220) ovat tunturialueen, paljakan ja tunturikoivikon virtaavia vesistöjä. Tunturijoet ja purot ovat lähes aina sora- tai kivikkopohjaisia, vesialue on kasviton tai sammalvaltainen. Rantavyöhykkeestä luontotyyppiin kuuluvat kevättulvan alle jäävät niukkakasviset soraikot. Tunturikankaat (Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat 4060) ovat varpu-, sammal- ja jäkälävaltaisia nummia. Puita esiintyy vain yksittäisesti. Tunturikankaat esiintyvät tunturikoivikon ylä- ja pohjoispuolella tunturipaljakan vallitsevana luontotyyppinä. Tunturikankaiden kenttä- ja pohjakerroksen lajisto muistuttaa tunturikoivikoiden kasvillisuutta. Kasvillisuus riippuu mm. korkeusvyöhykkeestä, mereisyydestä/mantereisuudesta, maaperän kalkkipitoisuudesta sekä paikallisista olosuhteista, kuten lumioloista (lumenviipymä/tuulenpieksämä). Tunturikankaiden kasvillisuustyyppejä on kuvattu kymmeniä. Tunturipajukoiden (Subarktiset Salix-pensaikot 4080) luontotyyppiin kuuluvat tunturialueen jokien ja purojen varsien sekä kangasmaiden harmaapajuvaltaiset pajupensaikot. Tyyppiin kuuluvat myös pajukkoiset puronvarsiruohostot sekä pajuviidat. Tunturikoivikot (9040) ovat tunturikoivun (Betula pubesces ssp. czerepanovii) vallitsemia metsiä. Tunturikoivikot muodostavat kasvillisuutta männyn metsänrajan ja paljakan välisellä alueella. Koivikon rajat ovat yleensä liukuvia koivikon lisääntyessä ja harvetessa hiljalleen. Koivikoiksi laskettavilla alueilla puusto voi olla harvaa, mutta se on silti tasaista ts. puusto ei keskity suotuisimmille paikoille. Tunturikoivikoiden kasvillisuus riippuu monista tekijöistä ja kasvillisuustyyppejä on kuvattu kymmeniä. Maaperän ravinteisuuden ja kosteuden vaikutuksesta kasvillisuus voidaan jakaa sarjaan karuista kankaista reheviin kankaisiin. Suot Keidassuot (7110, priorisoitu luontotyyppi) on laaja, yleensä useista eri suotyypeistä koostuva suoyhdistymätyyppi. Keidassuot ovat ombrotrofisia, niukkaravinteisia soita, jotka saavat ravinteensa pääasiassa sadevedestä. Keidassoiden vedenpinta on yleensä korkeammalla kuin ympäröivä veden pinnan taso. Kasvillisuus muodostuu mosaiikkimaisesti vuorottelevista ruskorahkasammalmättäistä ja avoimista vetisistä nevalaikuista tai vesiallikoista. Pääasiassa suokasvillisuus on rämettä, keidassuo kasvaa korkeutta rahkasammalmättäiden ansiosta. Keidassuon laiteilla on minerotrofisia nevoja, rämeitä ja korpia. Lähteiden ja lähdesoiden (Fennoskandian lähteet ja lähdesuot 7160) luontotyyppiin kuuluvat avolähteiköt, hetteiköt, tihkupinnat ja lähdesuot. Kasvillisuutta leimaa pohjaveden jatkuva virtaus. Vaikka lähteikön kasvillisuus olisi niukkaa, voi planktonlevästö ja eläimistö olla silti

28 22 omaleimaista. Myös lähteistä laskevien purojen lähdekasvillisuus luetaan kuuluvaksi tähän luontotyyppiin. Lettojen (7230) luontotyyppiin kuuluvat lähes kaikki suomalaiset lettotyypit. Letot ovat avosoita tai puustoisia, rämeiden tai korpien kanssa muodostuneita yhdistymätyyppejä. Kasvillisuudessa erityisesti aitosammalet ovat letoille tunnusomaisia. Letoilla esiintyy monia harvinaisia ja uhanalaisia kasvilajeja. Aapasuot (7310, priorisoitu luontotyyppi) ovat keski- ja pohjoisboreaalisilla vyöhykkeillä esiintyvä suoyhdistymätyyppi, jota luonnehtii minerotrofinen nevakasvillisuus yhdistymän keskiosissa. Pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä kasvillisuus muodostuu oligo-mesotrofisesta rimpien ja jänteiden mosaiikista. Aapasuot ovat yleensä laajoja soita, joiden vesistä keskeinen osa tulee lumensulamisvetenä. Suoaltaan valuma-alue onkin yleensä huomattavasti varsinaista suoallasta suurempi. Metsä-Lapin aapasoille ovat tyypillistä laajat mätäspinnat, Sphagnumrimpinevojen runsaus ja soiden reunapounikot. Aapasuon reunarämeet ja korvet luetaan kuuluviksi suoyhdistymään, jos ne ovat selvästi ja kiinteästi osa samaa suokokonaisuutta. Tunturi-Lapissa esiintyy aapasoiden pohjoisinta muotoa palsasoita, joilla on oma luontotyyppinsä. Kalliot Silikaattikallioiden (Kasvipeitteiset silikaattikalliot 8220) luontotyyppi on laaja-alainen käsittäen kaikki sisämaan kalliot, joilla ei tavata kalkkikiveä. Silikaattikalliot jaetaan kolmeen pääryhmään: karut kalliot, keskiravinteiset eli mesotrofiset kalliot ja ultraemäksiset kalliot. Kasvillisuus on silikaattikallioilla hyvin vaihtelevaa ja kullakin kallioalueella esiintyy yleensä monenlaisia kasvillisuustyyppejä. Metsät Luonnonmetsien (Boreaaliset luonnonmetsät 9010, priorisoitu luontotyyppi) luontotyyppiin kuuluvat vanhat luonnonmetsät sekä luonnontilaiset paloalat ja palon jälkeen luonnontilaisina kehittyneet nuoret lehtipuumetsät. Vanhat luonnontilaiset ja niiden kaltaiset metsät jaetaan vielä viiteen alatyyppiin puulajien mukaan. Vanhat luonnonmetsät ovat metsien kliimaksi- tai myöhäisiä sukkessiovaiheita, joihin ihmistoiminta on vaikuttanut vain vähän tai ei lainkaan. Luonnonmetsät ovat monien uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Lehdot (Boreaaliset lehdot 9050) ovat ravinteisten multamaiden reheviä metsiä. Lehtojen yleisin puulaji on kuusi, mutta lehtipuiden osuus on usein merkittävä. Kasvillisuus on lehdoissa kerroksellista ja monilajista; lehdoissa esiintyy monia vaateliaita, yleensä eteläisiä lajeja, joista monet ovat uhanalaisia. Lehtojen kenttäkerroksen kasvillisuus vaihtelee huomattavasti eri lehtokasvillisuustyypeillä, lehtokasvillisuuden pääryhmät ovat kuivat, tuoreet ja kosteat lehdot. Lehtometsiä ovat vähentäneet niiden raivaus viljelysmaaksi ja niityiksi sekä voimaperäinen metsätalous ja kuusen levittäytyminen. Puustoiset suot (91D0, priorisoitu luontotyyppi) ovat kosteiden tai märkien turvemaiden havutai lehtipuumetsiä. Tyyppiin kuuluu useita puustoisia räme- ja korpityyppejä sekä niiden nevakasvillisuuden kanssa muodostamia yhdistelmätyyppejä. Puustoisten soiden lajisto vaihtelee huomattavasti suotyypin mukaan. Puustoisten soiden luontotyyppiin ei lueta kuuluvaksi ravinteikkaampia tyyppejä kuten lettoja tai luhtaisia/lähteisiä puustoisia soita. Tulvametsät (Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior tulvametsät 91E0, priorisoitu luontotyyppi) ovat jokien mukanaan kuljettaman aineksen sedimentoitumisen seurauksena muodostuneilla mailla olevia tulvanalaisia metsiä. Tulvametsiä on Suomessa vain pienialaisesti jokien tulvamailla. Tulva- ja pohjavesivaikutus näillä alueilla ei ole niin pitkä, että se

29 23 aikaansaisi soistumista, päinvastoin alueen kasvillisuus saattaa kärsiä kuiva-aikana kuivuudesta. Tyypillisiä tulvametsiä ovat harmaa- ja tervaleppä- sekä pajumetsät. 8.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit Laaksoarho Moehringia lateriflora Laaksoarho on monivuotinen, koheneva tai pysty valkokukkainen ruoho, jota on vaikea havaita heinäkuisen kukinta-aikansa ulkopuolella. Pohjois-Suomessa laaksoarhoa esiintyy jokien törmillä ja tasanteilla olevissa lehtimetsissä tai pensaikoissa sekä niityillä, jotka ovat vuosittaisen tai lähes jokavuotisen tulvavaikutuksen alaisia. Laaksoarho vaatii viljavan maaperän kasvualustakseen. Lajin seuralaisina esiintyvät metsäkurjenpolvi, tuomi ja punaherukka. Ilmeisesti tulvan tuomat ravinteet ja lahoava karike täyttävät sen ravintovaatimukset. Varjoisuuden ja valoisuuden suhteen laaksoarhoa esiintyy hyvin monenlaisissa ympäristöissä. Sitä on havaittu suurten kuusten alla, täysin oksien katveessa, sekä avoimilla niityillä ja jokitörmillä. Useimmiten se viihtyy puiden ja mättäiden tyvillä. Laaksoarho vaatii kasvualustakseen kivennäismaapohjan, turvepohjaisilla paikoilla sitä ei tavata. Vahvoilla esiintymisalueillaan laaksoarho esiintyy myös vaatimattomilta vaikuttavissa paikoissa (Ulvinen 1997a; Hämet-Ahti ym. 1998; Ilmonen ym. 2001; Tynys ym. 2008). Laaksoarho on levinneisyydeltään pohjoinen laji, kasvijonka pääesiintymisalueet Euroopassa ovat Kuolan niemimaa ja Suomen Lapin suurten jokien varret. Euroopassa sen levinneisyysalueen länsiraja on Virossa ja Latviassa. Pohjoismaissa sitä on miltei yksinomaan Suomessa muutamia Ruotsin Perämeren perukan ja Norjan Itä-Ruijan esiintymiä lukuun ottamatta Kaakkois-Suomessa lajilla on yksi erillisesiintymä Joutsenossa. Lapin pääesiintymisalueet ovat Kitisen, Tenniöjoen, Nuorttijoen, Kemijoen ja Ounasjoen varsilla. Kasvia esiintyy myös Inarissa Ivalojoen suujuoksun varrella ja Ivalon kylällä (Ulvinen 1997a; Ilmonen ym. 2001). Laaksoarhon kantaa on pienentänyt Lapin suurten jokien valjastaminen ja sitä seuranneen säännöllisen tulvan loppuminen. Tämä vähentää tulvan tuomaa ravinnelisää sekä rantojen luontaista häiriötä, jonka vuoksi kasvupaikat ovat umpeutumassa. Kasvupaikkojen umpeenkasvua edistää myös perinteisen maankäytön eli laidunnuksen ja niiton loppuminen. Myös rantarakentaminen on vienyt laaksoarholta kasvupaikkoja (Ulvinen 1997a; Ilmonen ym. 2001; Rautianen ym. 2002). Savukosken seudulla laaksoarhoa tavataan erityisesti Nuorttijoen varrella. Soklin hankealueella ja sen ympäristössä laaksoarhoa kasvaa Yli-Nuortin Nuortin rannoilla melkein koko matkalla (liitekartta 6.1). Erityisesti laaksoarhon suosimia kasvupaikkoja ovat rantatörmien kuivat ja avoimet tulvaniityt sekä koivuiset rantametsät. Paikoitellen Yli-Nuortin rannat ovat pensoittuneet ja tulvaniityt kasvavat suurina tuppaina tupassaraa, näissä paikoissa laaksoarho kasvaa harvalukuisempana tai puuttuu lajistosta. Laaksoarhon kasvupaikkoja on esitetty kuvassa 1. Laaksoarho kuuluu sekä luontodirektiivin liitteen II että liitteen IV lajeihin. Laji on luokiteltu valtakunnallisesti vaarantuneeksi lajiksi (VU = Vulnerable; Rassi ym. 2001). Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit on suojeltu Luonnonsuojelulain 46 mukaan. Laaksoarho on myös rauhoitettu (Luonnonsuojelulaki 42 ).

30 9M COYL17 24 Kuva 1 Tyypillisiä laaksoarhon kasvupaikkoja Yli-Nuortin/Nuortin rannoilla (kuvat eivät ole Natura-alueilta). Oikeanpuoleinen kasvupaikka alkaa olla lajille korkeakasvuinen, laaksoarho esiintyy tällaisilla kasvupaikoilla harvalukuisempana (kuvat Ylitulkkila). Metsähallituksen laaksoarhokartoitus v Metsähallituksen Lapin luontopalvelut teki kesällä 2008 laaksoarhon kartoituksia Itä-Lapissa liittyen Soklin kaivoshankkeen YVA-menettelyn ja Natura-arvioinnin tarpeisiin. Itä-Lappi on laaksoarhon keskeistä esiintymisaluetta Suomessa. Metsähallitus valitsi tutkittavaksi kolme jokea Itä-Lapin pohjoisosasta ja kolme hiukan etelämpää. Tutkituista joista Nuorttijoki ja Naruskajoen latvat kuuluvat Metsä-Lapin kasvillisuusvyöhykkeeseen ja muut Maltiojoki, Pyhäjoki, Siurunjoki ja Javarusjoki Peräpohjolan kasvillisuusvyöhykkeeseen. Kilometriruutuja tutkittiin yhteensä 91 kpl, näistä 34 ruudusta löytyi laaksoarhoa. Löydetyistä esiintymistä 32 ruutua oli lajille uusia esiintymiä. Tutkittavat kohteet valittiin tiettyjen kriteerien perusteella: ilmakuva- ja peruskarttatulkinnan mukaan kivennäismaa-alueet ensisijaisesti valtionmaat ja suojelualueet myös yksityismaita valittiin laajan ja kattavan otoksen turvaamiseksi jokiosuuksia, jotka olivat lähellä tiedossa olevia esiintymiä laajoja suoalueita vältettiin, koska laji ei yleensä esiinny suoalueiden keskellä Soklin hankealueen lävitse virtaava Nuorttijoki valittiin tutkimuskohteeksi, koska sen lähitienoon joilta oli ennestään tiedossa laajoja laaksoarhoesiintymiä. Nuorttijoen varsi on lähes kokonaan laaksoarholle soveliasta elinympäristöä, minkä johdosta tutkitun alueen laaksoarhopopulaatio on yhtenäinen. Nuorttijoki on jo ennestään tiedetty tärkeäksi laaksoarhon esiintymisalueeksi ja kesällä 2008 tehty inventointi vahvisti käsitystä entisestään. Jokea kartoitettiin yhteensä seitsemän kilometrin pituudelta joen molemmin puolin. Laaksoarhon löytymisprosentti oli suurin Nuorttijoella muihin tutkittuihin jokiin verrattuna. Laaksoarhoa löytyi lähes katkeamattomana nauhana pitkin jokivartta. Muut Metsähallituksen kesällä 2008 laatiman laaksoarhokartoitusten tutkimuskohteet sijaitsivat kauempana kaivoshankealueesta. Maltiojoki valittiin tutkimuskohteeksi, koska sieltä ei ollut tiedossa yhtään tunnettua laaksoarhoesiintymää ja kohde oli puutteellisesti tutkittu. Maltiojokea kartoitettiin yhteensä 16 km pituudelta ja joella käytiin 18 kilometriruudussa. Kartoituksessa todettiin, etteivät Maltiojoen rannat olleet useinkaan soveliasta kasvuympäristöä laaksoarholle, eikä joelta löytynyt yhtään laaksoarhoesiintymää. Naruskajoki valittiin tutkimuskohteeksi, koska sieltä oli ennestään tiedossa laaksoarhoesiintymät Sorsajokisuulta ja Naruskajokisuulta. Naruskajoella kartoitettiin jokivartta 16 km pituudelta ja joella käytiin yhteensä 23 kilometriruudussa. Kesällä 2008 ennestään