LUONNONSUOJELULAIN 65 :N MUKAINEN LAUSUNTO SOKLIN KAIVOSHANKKEEN NATURA -ARVIOINNISTA

Transkriptio

1 LAUSUNTO LAP-2008-R YARA Suomi Oy Anneli Salonen PL Helsinki Soklin kaivoshankkeen Natura -arviointi, päivätty LUONNONSUOJELULAIN 65 :N MUKAINEN LAUSUNTO SOKLIN KAIVOSHANKKEEN NATURA -ARVIOINNISTA Natura arviointi Hankkeesta vastaava, Yara Suomi Oy, on toimittanut Lapin ympäristökeskukselle valmistuneen Pöyry Environment Oy:n laatiman Soklin kaivoshankkeen Natura arvioinnin ja pyytänyt siitä luonnonsuojelulain 65 :n mukaista lausuntoa. Arviointi kohdistuu seuraaviin Natura 2000 verkostoon kuuluviin alueisiin: Yli-Nuortti (FI ), Ainijärven lehdot (FI ), Törmäoja (FI ) sekä UK-puisto Sompio Kemihaara (FI ). Edellä mainittujen Natura alueiden osalta on jo alustavan hankekuvausten perusteella päädytty siihen, että hankkeella saattaa olla luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 :n mukaisia todennäköisesti merkittävästi heikentäviä vaikutuksia alueiden suojelun perusteena oleville luonnonarvioille ja siksi hankkeen vaikutukset selvitetään ja arvioidaan erillisessä Natura arvioinnissa. Arviointi sisältää myös Natura-arvioinnin tarveselvitykset koskien Värriö (FI ) ja Tuntsan erämaa (FI ) nimisiä Natura alueita. Lapin ympäristökeskuksen tässä yhteydessä antamassa lausunnossa käsitellään hankkeen vaikutuksia edellä mainittujen Natura -alueiden suojelun perusteena oleviin luonnonarvoihin. Muiden luontovaikutusten osalta Lapin ympäristökeskus esittää näkemyksensä Soklin kaivoshankkeen YVA selostuksesta annettavassa yhteysviranomaisen lausunnossa. Hankkeen vaihe Yara Suomi Oy on suunnitellut aloittavansa malmintuotannon Savukosken kunnassa Soklin kaivosalueella vuonna 2012 tai Soklin kaivoshankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA laki 468/1994, muutos 458/2006 ja asetus 268/1999). Lapin ympäristökeskus on antanut yhteysviranomaisen lausunnon kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta Kaivostoiminnan käynnistäminen edellyttää myös 220 kilovoltin (kv) voimajohdon ja rautatien rakentamista Sokliin. Näiden hankkeiden ympäristövaikutukset arvioidaan erillisissä YVA menettelyissä. Lapin ympäristökeskus on antanut yhteysviranomaisen lausunnon 220 kv voimajohdon ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta ja rautatien arviointiohjelmasta Soklin kaivoksen, voimajohdon ja rautatien ympäristövaikutusten arviointiselostukset ovat olleet nähtävillä Hallituskatu 5 PL 8060, Rovaniemi Puh. (016) Faksi (016) kirjaamo.lap@ymparisto.fi Hallituskatu 5 PB 8060, FI Rovaniemi, Finland Tfn Fax kirjaamo.lap@ymparisto.fi

2 2/16 Kaivoshankkeen vuoksi on valmisteilla Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava, joka tulee kumoamaan vahvistetun Itä-Lapin maakuntakaavan siltä osin kuin vaihemaakuntakaavassa osoitetaan muutoksia. Maakuntakaavalla ratkaistaan ja varmistetaan kaivoshankkeeseen liittyvien maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävien alueidenkäyttökysymysten ratkaisut. Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaavan luonnos on ollut nähtävänä Hankkeesta vastaava Yara Suomi Oy on jättänyt hakemuksen kaivospiirin laajentamiseksi työ- ja elinkeinoministeriölle Hankkeen kuvaus arvioinnin mukaan Soklin kaivoshankkeen suunniteltu kaivostoiminta käsittää fosforimalmien hyödyntämisen, näiden arvioitu vuosittainen louhintamäärä on 4 10 milj. tonnia (Mt) riippuen malmityypistä ja malmin fosforipitoisuudesta. Hankkeessa on tarkoituksena hyödyntää myös Soklin esiintymän rautamineraalivarantoja. Tavoitteena on tuottaa fosforirikastetta 2 Mt/a ja rautarikastetta noin 0,3 Mt/a. Vaikka Soklin kaivoksen todennäköinen toiminta-aika on useita kymmeniä vuosia, on YVA-menettelyssä ja Natura arvioinnissa käsitelty malmion pintaosien hyödyntämistä ensimmäisen 20 vuoden toiminta-aikana. Näiden malmien määrä alueella Loitso Joutsen Pierkuli Kaulusrova on noin 188 Mt. Kaivoshankkeen tarkka kuvaus ja hankevaihtoehdot on esitetty YVA-selostuksessa (Pöyry Environment 2009). Hankkeella on kolme päävaihtoehtoa, joissa vaihtoehdoissa VE 1 (kaivostoiminnot Soklissa käsittäen fosfori- ja rautarikasteen tuotannon) ja VE 2 (kaivostoiminnot Soklissa kuten vaihtoehdossa 1 sekä niobin tuotanto) toiminnot sijoittuvat pääosin Sokliin. Vaihtoehdossa VE 3 malmin jalostus tapahtuisi Venäjällä. Natura arvioinnissa esitetty hankekuvaus poikkeaa kuitenkin YVA selostuksen hankekuvauksesta siltä osin, että Yli-Nuortin Natura alueen läheisyydessä sijainnut maanläjitysvaihtoehto 1 on poistettu kokonaan. Tiedot Natura 2000 verkostoon kuuluvista alueista Yli-Nuortti Yli-Nuortin (FI ) noin 308 ha:n laajuinen alue on hyväksytty Natura 2000 verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI-alue). Natura tietokannassa alueen suojeluperusteeksi ilmoitetaan seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (priorisoidut luontotyypit alleviivattu): luonnonmetsät (9010), puustoiset suot (91D0), pikkujoet ja purot (3260), lehdot (9050), kosteat suurruohoniityt (6430), tulvametsät (91E0), lähteet ja lähdesuot (7160) ja tulvaniityt (6450). Natura tietolomakkeen mukaan luontotyypit ovat edustavuudeltaan hyviä ja niiden luonnontila on erinomainen. Natura -alueella esiintyy Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin mukaan myös luontotyyppejä karut järvet (3110), vaihettumis- ja rantasuot (7140), huurresammallähteet (7220), letot (7230), harjumetsät (9060) ja metsäluhdat (9080), jotka puuttuvat tietolomakkeelta. Luonnonsuojelulain mukainen arviointivelvollisuus ei koske näitä luontotyyppejä. Luontodirektiivin liitteen II lajeista suojelun perusteeksi on ilmoitettu laaksoarho (Moehringia lateriflora). Törmäoja Törmäojan (FI ) 364 ha:n laajuinen alue on hyväksytty Natura 2000 verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI-alue). Natura tietokannassa alueen suojeluperusteeksi ilmoitetaan seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit: luonnonmetsät (9010), kuivat nummet (4030), puustoiset suot (91D0), kosteat suurruohoniityt (6430), tulvametsät (91E0), tulvaniityt (6450), lehdot (9050) sekä pikku joet ja purot (3260). Natura tietolomakkeen mukaan luontotyypin kuivat nummet edustavuus on erinomainen, muiden luontotyyppien hyvä. Kaikkien luontotyyppien luonnontila on erinomainen. Luontodirektiivin liitteen II lajeista suojelun perusteeksi on ilmoitettu laaksoarho (Moehringia lateriflora).

3 3/16 Ainijärven lehdot Ainijärven lehtojen (FI ) 69 ha:n laajuinen alue on hyväksytty Natura 2000 verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI-alue). Natura tietokannassa alueen suojeluperusteeksi ilmoitetaan luontodirektiivin liitteen I luontotyyppi lehdot (9050). Natura tietolomakkeen mukaan luontotyypin edustavuus ja luonnontila ovat erinomaisia. Ainijärven lehdot kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan. Alueen suojelu on toteutettu perustamalla siitä lehtojensuojelualue (503/1992). UK puisto Sompio - Kemihaara UK-puisto - Sompio - Kemihaara (FI ) ha:n laajuinen alue on hyväksytty Natura 2000 verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI-alue). Alue on myös ilmoitettu komissiolle lintudirektiivin mukaisena erityisenä suojelualueena (SPA alue). Natura tietokannassa alueen suojeluperusteeksi ilmoitetaan seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit: luonnonmetsät (9010), aapasuot (7310), tunturikoivikot (9040), puustoiset suot (91D0), silikaattikalliot (8220), tunturikankaat (4060), tunturipajukot (4080), tulvametsät (91E0), Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210), lehdot (9050), letot (7230), keidassuot (7110), tunturijoet ja purot (3220) sekä pikkujoet ja purot (3260). Natura tietolomakkeen mukaan luontotyyppien luonnonmetsät, aapasuot, tunturikoivikot ja tulvametsät edustavuus on erinomainen, muiden luontotyyppien hyvä. Luontotyyppien luonnontilaisuus on arvioitu luonnonmetsien, tunturikoivikoiden ja jokireittien osalta hyväksi, muiden luontotyyppien osalta erinomaiseksi. Luontodirektiivin liitteen II lajeista suojelun perusteeksi on ilmoitettu ahma (Gulo gulo), saukko (Lutra lutra), jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera), pohjanharmoyökkönen (Xestia borealis), lettorikko (Saxifraga hirculus), isotorasammal (Cynodontium suecicum), kiiltosirppisammal (Drepanocladus vernicosus), lapinhilpi (Arctagrostis latifolia), tundrasara (Carex holostoma), laaksoarho (Moehringia lateriflora) ja lapinleinikki (Ranunculus lapponicus). Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu lisäksi seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit ampuhaukka, helmipöllö, hiiripöllö, huuhkaja, kalasääski, kapustarinta, keräkurmitsa, kuikka, kurki, lapinpöllö, lapintiira, laulujoutsen, liro, maakotka, merikotka, metso, muuttohaukka, palokärki, pohjantikka, punakuiri, pyy, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö, tunturihaukka, uivelo, varpuspöllö ja vesipääsky. Lisäksi Natura-alueella esiintyy seuraavia lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomia säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja jänkäkurppa, koskikara, lapinsirri, mustaviklo ja tuulihaukka. Natura alueen suojelu on kokonaisuudessaan toteutettu. Alueeseen kuuluvat luonnonsuojelulain nojalla perustetut Urho Kekkosen kansallispuisto (228/1983), Sompion luonnonpuisto (634/1956) sekä Uuraaavan, Nalka-aavan ja Vaara-aavan soidensuojelualueet (851/1988) sekä erämaalailla (62/1991) perustettu Kemihaaran erämaa-alue. Tehdyt selvitykset Luontotyyppien osalta vaikutusarvioinnissa käytetty tietous perustuu pääosin Metsähallituksen paikkatietoaineistoihin ja luontodirektiivin liitteen II kasvilajien esiintymätietojen osalta ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmän tietoihin (tilanne ja ). Näiden aineistojen lisäksi vaikutusarvioinnin taustatietona on käytetty kartta- ja ilmakuva-aineistoja, kirjallisuutta, Soklin alueen kasvillisuudesta aiemmin laadittuja selvityksiä ja opinnäytetöitä sekä muuta alueen luonnonoloista olemassa olevaa aineistoa.

4 Arvioinnissa kuvatut hankkeen vaikutustyypit sekä vaikutusalueiden suhde Natura -alueisiin 4/16 Natura -arvioinnin mukaan (liite 4) Soklin kaivoshankeen vaikutuskanavat ovat melu, pölyäminen, ilmapäästöt, pohjavesivaikutukset, virtaama- ja vedenlaatuvaikutukset, vieraslajien kulkeutuminen ja liikkumisen lisääntyminen. Hankkeen vaikutusalue keskittyy kaivosalueen lähiympäristöön, mutta vaikutuksia aiheutuu myös kauemmas hankealueesta erityisesti vesistövaikutusten muodossa. Louhoksen kuivatuksen vaikutukset: Kaivostoiminnan pohjavesivaikutukset syntyvät louhosalueen kuivatuksesta. Loitson louhosalueen (laajuus yli 3 km²) kuivatuksen aiheuttama pohjavesialenema ulottuisi maksimissaan 1600 metrin etäisyydelle louhosalueelta. Kaulusrovan louhosalueen (laajuus 2 km²) pohjavesialeneman arvioidaan ulottuvan enimmillään noin 150 metrin etäisyydelle ja Pierkulin (laajuus noin 0,8 km²) louhosalueen noin 600 metrin etäisyydelle. Vesistövaikutukset: Virtaamavaikutuksia vesistöihin aiheuttavat valuma-alueilla suoritettavat rakentamistyöt, raakaveden otto rikastamolle sekä rikastushiekka-altaan ylitevesien ja kaivoksen kuivatusvesien johtaminen vesistöön. Rakentamistyöt muuttavat vesistöjen valuma-alueiden suhteita ja ohjaavat valuntaa eri suuntiin kuin nykytilanteessa. Rikastushiekka-allasvaihtoehtojen vaikutukset ulottuvat erisuuruisina Nuorttijoessa valtakunnan rajalle saakka. Vedenlaatumuutoksia voi aiheutua kaivoshankkeeseen liittyvästä vesistörakentamisesta, rikastushiekka-altaan ylitevesistä sekä vesistöön johdettavista kuivatusvesistä. Rakentamisen välittömät vaikutukset ovat vesistössä lyhytkestoisia samentumisvaikutuksia. Vesistöjen kääntöihin ja muihin valumajärjestelyihin liittyvät vaikutukset ovat pitkäkestoisia tai pysyviä. Ylitevesien johtamisen vaikutukset ovat luonteeltaan pysyviä kaivoksen toiminta-aikana. Niiden vaikutukset vedenlaatuun (fosfori, typpi, kiintoaine ja rauta) ovat havaittavissa eri rikastushiekka-allasvaihtoehdoissa erisuuruisina valtakunnan rajalle saakka. Ilmapäästöt ja pölyäminen: Kaivostoiminnan ilmapäästöt aiheutuvat rikastamosta, työkoneista ja kaivosalueen liikenteestä. Mallinnusten mukaan kaivosalueen rikki- ja typpidioksidipitoisuudet ovat terveyden ja ekosysteemin suojelemiseksi annettujen ohje ja raja-arvojen alapuolella. Merkittävin pölynlähde on rikastushiekka-altaat, joista irtoavan pölyn leviäminen on mallinnettu. Suurimmat tunti- ja vuorokausipitoisuudet rikastushiekka-alueilla esiintyvät alhaisten tuulen nopeuksien aikaan, jolloin pitoisuustaso vastaa taajamien kevätpölyepisodeja. Pitoisuustaso laskee merkittävästi rikastushiekka-alueiden ulkopuolella, ollen noin 1 km:n päässä selvästi alle ilman laadun ohje- ja raja-arvojen. Rikastushiekka-alueen pölyä saattaa levitä alhaisina pitoisuuksina muutamien kilometrien päähän. Liikkumisen lisääntyminen ja vieraslajit: Välillisesti kaivostoiminnan käynnistäminen voi lisätä liikkumista läheisillä Natura-alueella esim. alueelle kohdistuvan virkistyskalastuspaineen kasvaessa. Tätä kautta kasvillisuuden tallaantumisriski voi kasvaa. Mahdolliset pitkän ajan kuluessa tapahtuvat kasvistomuutokset liittyvät toiminnan ja kulkemisen lisääntymiseen Soklin seudulla. Kasvilajiston osalta erityisesti lisääntyneet kuljetukset (läh. rautatie, maantiet) voivat aiheuttaa vieraslajien leviämistä seudulle. Arvioinnissa kuvatut vaikutukset Yli-Nuortin Natura alueeseen Ohessa esitetään tiivistäen hankkeen vaikutukset sekä mahdolliset lieventävät toimenpiteet lajeihin ja luontotyyppeihin siten kuin ne on Natura -arvioinnissa esitetty: Yli-Nuortin Natura 2000 alue sijaitsee lähimmillään noin 300 metrin etäisyydellä malmin louhintaalueista (Kaulusrovan sateliittilouhos). Pierkulin malmio sijaitsee lähimmillään noin 700 metrin ja niobimalmiot noin 600 metrin etäisyydellä Yli-Nuortin Natura alueesta.

5 Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin 5/16 Pikkujoet ja purot (3260): Luontotyyppi käsittää Yli-Nuortti - joen ja sen kokonaispinta-ala Naturaalueella on noin 7,4 ha (2,4 %). Yli-Nuortti virtaa Natura-alueen lävitse kaakko-luode suunnassa kohti louhosaluetta. Kaikki louhoksen kuivatukseen liittyvät toimenpiteet sekä muut Yli-Nuortin - Nuortin vesistöön kohdistuvat toimenpiteet sijoittuvat Natura-alueen alapuoliselle jokijaksolle. Kaivoshankkeesta ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia luontotyyppiin. Lähteet ja lähdesuot (7160): Luontotyyppiä on kuvioitu yhdelle 0,2 ha kokoiselle kuviolle, joka muodostaa 0,1 % Natura-alueen kokonaispinta-alasta. Louhoksen kuivatukseen liittyvien pohjavesivaikutusten ei arvioida ulottuvan Yli-Nuortin Natura-alueelle ja näin vaikuttavan lähdekohteeseen. Lähteiden ja lähdesoiden luontotyypin kasvillisuus on kulutusherkkää, joten lisääntyvästä liikkumisesta aiheutuu luontotyypille heikentäviä vaikutuksia. Lievennystoimien jälkeen ne eivät kuitenkaan ole merkittäviä. Myös jäljempänä esitettyjen luontotyyppien osalta arvioinnissa on päädytty siihen, että lisääntyneestä liikkumisesta aiheutuu maaston ja kasvillisuuden kulumista. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti arvioidaan heikentävien vaikutusten olevan näille luontotyypille mahdollisia. Lisääntyvän liikkumisen vaikutuksia on mahdollista rajoittaa ohjaamalla kulkemista rakenteiden ja opasteiden avulla. Näiden lievennystoimien jälkeen luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Kosteat suurruohoniityt (6430): Luontotyyppiä esiintyy Natura-alueella yhdellä kuviolla, joka on kooltaan 0,1 ha. Pieni kostean suurruohoniityn kuvio sijaitsee Natura-alueen pohjois-keskiosissa ja se rajautuu Yli- Nuortin Natura-alueen lävitse kulkevaan metsäautotiehen. Tulvaniityt (6450): Luontotyyppiä on yhdellä kuviolla, joka on kooltaan 0,5 ha eli 0,2 % alueen kokonaispinta-alasta. Tulvaniittykuvio sijaitsee joen itärannalla Natura-alueen luoteisosassa. Luonnonmetsät (9010): Luontotyyppiä on kuvioitu yhteensä 190 ha eli 61,5 % alueen kokonaispintaalasta. Luonnonmetsiin kuuluvat lähes kaikki Yli-Nuortin Natura-alueen kangasmaakuviot. Lehdot (9050): Luontotyyppiä on kuvioitu yhteensä 0,6 ha eli 0,2 % Natura-alueen kokonaispinta-alasta. Lehtokuvioita on kaksi ja ne sijaitsevat Natura-alueen rajalla Pierkulinaavan suoalueen eteläosaan rajautuen. Lehtokasvillisuutta on Natura-alueella vähäisesti ja se on erityisen kulutusherkkää. Puustoiset suot (91D0): Luontotyyppiä on kuvioitu yhteensä 6,1 ha eli 2 % Natura-alueen kokonaispintaalasta. Kaikki luontotyypin kuviot (yht. 6 kpl) sijoittuvat Yli-Nuortin Natura-alueen eteläosaan. Tulvametsät 91E0: Luontotyyppiä on kuvioitu kolmelle alueelle yhteensä 8 ha eli 2,6 % alueen kokonaispinta-alasta. Vaikutukset luontodirektiivin lajeihin Laaksoarho (Moehringia lateriflora): Yli-Nuortin Natura-alueella laaksoarholla on lähes 50 esiintymähavaintoa. Lajia esiintyy Natura-alueella nauhamaisesti joko yksittäisinä pisteinä tai m mittaisina kasvustoina, jotka sijoittuvat Yli-Nuortin varteen. Lajia esiintyy alueilla, jotka ovat luontotyypiltään luonnonmetsiä, tulvametsiä ja puustoisia soita. Louhosalueen toiminnoista ei kohdistu vaikutuksia Yli- Nuortin Natura-alueen laaksoarhoesiintymiin. Yli-Nuortin oikaisu ja muu vesistörakentaminen sekä vaikutukset joen vedenlaatuun ja virtaamaan kohdistuvat Natura-alueen alapuoliselle jokiosuudelle. Louhoksen kuivatuksesta ei myöskään aiheudu muutoksia Yli-Nuortin Natura-alueen pohjavesiolosuhteisiin. Soklin kaivoshankkeesta arvioidaan voivan aiheutua heikentäviä vaikutuksia Yli-Nuortin Natura-alueella sijaitseville laaksoarhon esiintymille. Heikentävät vaikutukset liittyvät lähinnä mahdollisesti lisääntyvään tallaukseen. Erityisesti hankevaihtoehtoihin VE1 ja VE2 (asuinalue Sokliin) liittyen kalastuksen ja muun kulkemisen arvioidaan lisääntyvän Yli-Nuortin ranta-alueilla. Lisääntyvän liikkumisen vaikutuksia on

6 6/16 mahdollista rajoittaa ohjaamalla kulkemista rakenteiden ja opasteiden avulla. Näiden lievennystoimien jälkeen vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisemmiksi. Vaikutukset alueen eheyteen Kokonaisuutena hankkeen vaikutukset Yli-Nuortin Natura-alueen eheyteen arvioidaan korkeintaan kohtalaisen kielteisiksi. Lähinnä vaikutukset aiheutuvat Natura-alueen lähiympäristön luonteen täydellisestä muuttumisesta ja siitä aiheutuvista välillisistä vaikutuksista (erit. lisääntynyt kulkeminen, mahdolliset pitkänajan kasvilajistomuutokset). Lisäksi on todettava, että eri toimintojen pitkäkestoisiin yhteisvaikutuksiin saattaa liittyä ekologisia riskejä, joita on mahdotonta vielä tässä vaiheessa arvioida. Arvioinnissa kuvatut vaikutukset UK puisto Sompio Kemihaara Natura alueeseen Natura-aluetta lähin kaivostoiminnan rakenne on rikastushiekan läjitysaluevaihtoehto 2, joka sijaitsee lähimmillään noin 2 km itään/kaakkoon Natura-alueesta. Rikastamovaihtoehto B sijaitsee noin 3 km etäisyydellä Natura-alueen eteläpuolella. Niobimalmin louhokset sijaitsevat lähimmillään noin 7 km etäisyydellä. Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Pikkujoet ja purot (3260): Luontotyyppiin kuuluvia vesistöjä on kuvioitu Natura-alueen kaakkoisosiin useita satoja kilometrejä alueen eri puolille. Lähimmillään pikkujokien ja purojen luontotyypin kuvioita sijaitsee 2 km etäisyydellä kaivoshankkeeseen liittyvistä toiminnoista (rikastushiekan läjitysvaihtoehto VE2). Kaivoshankkeen Nuorttijokeen kohdistuvilla vesistövaikutuksista ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia pikkujokien ja purojen luontotyypille. Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210): Natura-alueen kaakkoisosassa luontotyyppiin kuuluu Nuorttijoki, johon kaivoshankkeen vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin. Vaikutusten voimakkuus (virtaama ja veden laatu) riippuu erityisesti valitusta rikastushiekan läjitysaluevaihtoehdosta ja siihen liittyvästä ylitevesien käsittelytavasta. Hankevaihtoehdoissa rikastushiekan läjitysaluevaihtoehto VE1.1 Sotajoen kääntäminen, ylitevedet Nuortin/Kemijoen suuntaan sekä rikastushiekan läjitysvaihtoehto VE2 ylitevedet Nuortin suuntaan vaikutukset Fennoskandian luonnontilaisten jokireittien luontotyyppiin (Nuorttijoki) arvioidaan merkittävästi heikentäviksi. Muiden hankevaihtoehtojen osalta vaikutukset eivät ole merkittävästi heikentäviä. Luontotyyppien tunturikankaat (4060), tunturikoivikot (9040), aapasuot (7310), luonnonmetsät (9010), lehdot (9050) ja puustoiset suot (91D0) osalta arvioinnissa on päädytty siihen, että lisääntyneestä liikkumisesta aiheutuu maaston ja kasvillisuuden kulumista. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti arvioidaan heikentävien vaikutusten olevan näille luontotyypille mahdollisia. Mahdollisen lisääntyvän liikkumisen vaikutuksia on mahdollista rajoittaa ohjaamalla kulkemista rakenteiden ja opasteiden avulla. Näiden lievennystoimien jälkeen luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Luontotyyppien tunturijoet ja purot (3220) ja silikaattikalliot (8220) lähimmät kuviot sijaitsevat noin 20 km:n etäisyydellä hankealueesta. Etäisyyden vuoksi hankkeesta ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia näille luontotyypille. Luontotyyppejä tunturipajukot (4080), keidassuot (7110), letot (7230) ja tulvametsät (91E0) ei esiinny hankkeen vaikutusalueella. Vaikutukset luontodirektiivin lajeihin Laaksoarho (Moehringia lateriflora): Lajin esiintymät keskittyvät Nuorttijoen varteen, jossa on tiedossa yhteensä 24 laaksoarhon esiintymäpaikkaa. Rekisteriaineisto on osittain vanhaa, eikä ole Natura-alueelta kattava. Lajia esiintynee Nuorttijoen varrella huomattavasti uhanalaisrekisterin tietoja enemmän. Nuortti-

7 7/16 jokeen kohdistuvat vaikutukset eivät muuta UK-puisto Sompio Kemihaaran Natura-alueella virtaaman vuodenaikaista jakautumista tai tulvarytmiikkaa. Virtaaman määrässä tapahtuvat muutokset pysyvät luontaisissa rajoissa. Toteutusvaihtoehdosta riippuen ravinnekuorman seurauksena tapahtuva rantakasvillisuuden lisääntyminen on mahdollista. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti laaksoarhon esiintymille kohdistuvien heikentävien vaikutusten arvioidaan olevan mahdollisia seuraavissa hankevaihtoehdoissa: 1) rikastushiekan läjitysaluevaihtoehto VE1.1 Sotajoen kääntäminen, ylitevedet Nuortin/Kemijoen suuntaan ja 2) rikastushiekan läjitysvaihtoehto VE2 ylitevedet Nuortin suuntaan. Muiden hankevaihtoehtojen osalta vaikutukset lajille eivät ole merkittävästi heikentäviä. Muiden luontodirektiivin liitteen II lajien esiintymät sijaitsevat joko niin etäällä kaivostoiminnoista (lettorikko, lapinleinikki, lapinhilpi ja tundrasara), lajien elinpiirit ovat laajat (saukko ja ahma) tai lajeja ei esiinny hankkeen vaikutusalueella (isotorasammal, kiiltosirppisammal, jokihelmisimpukka), joten hankkeella ei katsota olevan merkittävästi heikentäviä vaikutuksia näihin lajeihin. Vaikutukset lintudirektiivin lintuihin ja säännöllisesti esiintyviin muuttolintuihin Lintulajeihin kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu kokonaisuutena eikä lajikohtaista vaikutusarviointia kaikkien lajien osalta esitetä. Natura-alueelle kohdistuvat linnuston elinympäristömuutokset jäävät hyvin vähäisiksi, myöskään lintujen pesimäoloihin ei aiheudu heikennyksiä. Mahdollisia vaikutuksia arvioidaan kohdistuvan vain niihin lajeihin, jotka liikkuvat esim. saalistaessaan laajalla alueella ja voivat tässä yhteydessä käyttää elinalueenaan myös Soklin hankealuetta. Tällöin kyseeseen tulevat Natura-alueen suojeluperusteissa mainitut suuret päiväpetolinnut maakotka, merikotka, tunturihaukka, muuttohaukka ja kalasääski. Vaihtoehtojen VE1 ja VE 2 osalta vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteena olevaan linnustoon jäävät myös petolintujen osalta vähäisiksi. Linnustovaikutuksia voi arvion mukaan aiheutua lähinnä vain VE3:n tapauksessa rautatielinjan rakentamisen yhteydessä. Vaikutukset alueen eheyteen UK-puisto Sompio Kemihaaran Natura-alueen eheyteen kokonaisuudessaan kohdistuvien vaikutuksen arvioidaan jäävän vähäiseksi tai korkeintaan kohtalaiseksi, mikäli ylitevedet johdetaan Kemijoen suuntaan. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti vaikutukset arvioidaan kohtalaisiksi tai jopa huomattaviksi mikäli ylitevesien johtosuuntana käytetään Nuorttijokea. Arvioinnissa kuvatut vaikutukset Törmäojan Natura alueeseen Natura 2000 alue sijaitsee lähimmillään noin 900 metrin etäisyydellä malmin louhinta-alueista (Pierkuli). Maanläjitysaluevaihtoehto 3 sijaitsee lähimmillään noin 2 km etäisyydellä, rikastushiekan läjitysaluevaihtoehto VE 2 noin 2 km etäisyydellä ja niobimalmin louhokset noin 3 km etäisyydellä Naturaalueesta. Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Pikkujoet ja purot (3260): Luontotyyppiä on kuvioitu kokonaisuudessaan 1,4 ha eli 0,4 % Natura-alueen kokonaispinta-alasta. Hankkeeseen liittyen ei ole osoitettavissa Törmäojan vesistöön kohdistuvia vaikutuksia, joten hankkeesta ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia luontotyypille. Luontotyyppien kuivat nummet (4030), kosteat suurruohoniityt (6430), luonnonmetsät (9010), lehdot (9050), puustoiset suot (91D0) ja tulvametsät (91E0) osalta arvioinnissa on päädytty siihen, että lisääntyneestä liikkumisesta aiheutuu maaston ja kasvillisuuden kulumista. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti arvioidaan heikentävien vaikutusten olevan näille luontotyypeille mahdollisia. Mahdollisen lisääntyvän liikkumisen vaikutuksia on mahdollista rajoittaa ohjaamalla kulkemista rakenteiden ja opasteiden avulla. Näiden lievennystoimien jälkeen luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Luontotyyppiä tulvaniityt (6450) ei inventointien mukaan esiinny Natura alueella.

8 8/16 Vaikutukset luontodirektiivin lajeihin Laaksoarho (Moehringia lateriflora): Lajilla neljä tunnettua esiintymää Natura alueella. Näistä laajin sijaitsee Myllyojan varrella, jossa esiintymiä on laikuittaisesti molemmin puolin ojaa yli kilometrin matkalta. Kaksi esiintymää sijaitsee Törmäojan varrella, yksi latvahaaran niityllä. Kaivoshankkeesta voisi aiheutua laaksoarhon esiintymille lähinnä lisääntyneeseen liikkumiseen liittyvää tallautumisvaaraa. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti heikentävien vaikutusten arvioidaan olevan laaksoarhon esiintymille mahdollisia. Lisääntyvän liikkumisen vaikutuksia on kuitenkin mahdollista rajoittaa ohjaamalla kulkemista rakenteiden ja opasteiden avulla. Näiden lievennystoimien jälkeen laaksoarhon esiintymille kohdistuvien heikentävien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Vaikutukset alueen eheyteen Kokonaisuutena hankkeen vaikutukset Törmäojan Natura-alueen eheyteen arvioidaan korkeintaan kohtalaisen kielteisiksi. Arvioinnissa kuvatut vaikutukset Ainijärven lehtojen Natura alueeseen Natura 2000 alue sijaitsee lähimmillään noin 3 km:n etäisyydellä malmin louhinta-alueista (Pierkuli). Niobimalmin louhokset sijaitsevat lähimmillään noin 5 km:n etäisyydellä Natura-alueesta. Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Lehdot (9050): Luontotyyppiä esiintyy Natura-alueella kahdella kuviolla ainoastaan 4,4 ha eli 6,4 % Natura-alueen kokonaispinta-alasta. Soklin kaivoshankkeeseen liittyvät toiminnot sijoittuvat maantieteellisesti kauas Ainijärven lehtojen Natura-alueelta. Louhoksen kuivatuksen vaikutukset eivät ulotu Naturaalueelle saakka. Natura-alueelle ei ole todettu kohdistuvan myöskään ilmapäästövaikutuksia tai pölyämistä. Lähinnä Ainijärven lehtojen Natura-alueelle arvioidaan voivan kohdistua vähäistä liikkumisen lisääntymistä sekä mahdollisesti vähäisiä pitkänajan kuluessa tapahtuvia kasvilajistomuutoksia. Lehtokasvillisuus on erityisen kulutusherkkää. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti heikentävien vaikutusten arvioidaan olevan lehtojen luontotyypille mahdollisia. Mahdollisen lisääntyvän liikkumisen vaikutuksia on kuitenkin mahdollista rajoittaa ohjaamalla kulkemista rakenteiden ja opasteiden avulla. Näiden lievennystoimien jälkeen lehtojen luontotyypille kohdistuvien heikentävien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Vaikutukset alueen eheyteen Kokonaisuutena hankkeen vaikutukset Ainijärven lehtojen Natura-alueen eheyteen arvioidaan korkeintaan vähäisen kielteisiksi. Lapin ympäristökeskuksen käsitys arvioinnin asianmukaisuudesta Luonnonsuojelulain 65 :n mukaan Natura arviointi voidaan tehdä osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. Soklin kaivoshankkeen osalta vaikutukset Natura 2000 alueisiin on kuitenkin arvioitu erillisessä arvioinnissa. Koska kyse on erillisistä menettelyistä ja arvioinneista, joiden hankekuvauksetkin poikkeavat joiltain osin toisistaan, olisi Natura arvioinnissa tullut joko esittää perusteellisemmin monia asioita tai selkeästi viitata YVA arviointiselostukseen tai sen liitemateriaaleihin, joissa asiat (mm. menetelmät, arvioinnin perusteet) kuvattu tarkemmin.

9 9/16 Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan arvioinnissa käytetty lähtökohta Natura 2000 alueen luonnonarvoille aiheutuvasta merkittävästä heikentymisestä ei vastaa vakiintunutta tulkintaa asiasta. Arvioinnissa merkittävyyden arvioinnin lähtökohtana on pidetty luontodirektiivin määritelmää luontotyypin ja lajin suotuisasta suojelutasosta ja arvioinnissa käytetyt esimerkit on poimittu Jukka Similän vuonna 1997 julkaisemasta luonnonsuojelulakia käsittelevästä kommentaariteoksesta. Tulkintakäytäntö merkittävästä heikentymisestä on muotoutunut mm. Euroopan komission luontodirektiivin 6 artiklan tulkinnasta vuonna 2000 julkaiseman tulkintaoppaan myötä. Myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on linjannut kyseisen artiklan tulkintaa mm antamassaan ratkaisussa C-304/05. Näiden tuoreempien lähteiden käyttö arvioinnin lähtökohtana olisi ollut perusteltua. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan lajin tai luontotyypin suotuisa suojelutaso ei suoraan voi olla lähtökohtana määritettäessä merkittävää heikentymistä, sillä suotuisan suojelutason käsitettä tarkastellaan koko jäsenmaan tasolla lajin tai luontotyypin luontaisella levinneisyysalueella. Tässä tarkastelussa kullakin Natura 2000 alueella on oma painoarvonsa ja heikentymisen merkittävyys on ratkaistava jokaisessa tapauksessa erikseen. Se on suhteutettava kunkin alueen suojelutavoitteisiin ja erityispiirteisiin. Arvioinnin puutteena voikin pitää sitä, ettei siinä ole kaikilta osin tunnistettu eri Natura alueiden suojelutavoitteiden kannalta keskeisiä luonnonarvoja ja sen vuoksi vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu hyvin kaavamaisesti. Arvioinnissa ei myöskään ole esitetty kriteereitä, joiden perusteella vaikutukset arvioitu merkittäviksi tai ei-merkittäviksi. Myös arvioinnissa käytetty terminologia (esimerkiksi vaikutukset "vähäisiä", "korkeintaan kohtalaisia", "huomattavia") on epäselvää eikä laji- ja luontotyyppikohtaisesti todeta selkeästi, ovatko vaikutukset merkittävästi heikentäviä vai eivät. Useiden laji- ja luontotyyppikohtaisten arvioiden osalta on päädytty siihen, että heikentäviä vaikutuksia esiintyy (esim. lisääntyvän liikkumisen johdosta), mutta lievennystoimien (kulunohjaus, rakenteet, opasteet) jälkeen vaikutukset eivät ole merkittäviä. Arvioinnin eräs tarkoitus on etsiä vaikutuksia lieventäviä toimenpiteitä, mutta niiden pitää olla tarkkaan selvitettyjä ja perusteltuja. Muun muassa toimenpiteiden tehokkuuden, toteuttamismahdollisuuksien, ajoituksen, rahoituksen ja toteuttamisvastuun tulee olla selvillä, jotta lupaviranomainen voi varmistua, ettei merkittävästi heikentäviä vaikutuksia aiheudu. Luontotyypit ja lajit on arvioinnissa kuvattu ja niiden esiintymäalueet ja esiintymien määrä esitetty sekä sanallisesti että kartoilla, mutta vaikutusten arvioinnin kannalta oleellisin eli lajien ja luontotyyppien säilymiseen vaikuttavia tekijöitä ei arvioinnissa ole tunnistettu. Tämän vuoksi laji- ja luontotyyppikohtainen arviointi on hyvin suppea, sisältäen lähinnä viittauksia erityyppisten (esim. kuivatus, ilmapäästöt, pölyäminen ja liikkumisen lisääntyminen) vaikutusten mahdolliseen ilmenemiseen. Hankkeen vaikutusaluetta ei ole selkeästi määritetty, vaan todetaan "vaikutusalueen keskittyvän kaivosalueen lähiympäristöön". Hankkeen vaikutusalue olisi tullut eri vaikutustyyppien osalta määritellä selkeämmin esimerkiksi kartoilla. Arvioinnissa käytetyt tietolähteet on asianmukaisesti kuvattu ja perustietojen puutteita on tunnistettu. Tietolähteinä on käytetty ajantasaisinta tietoa, esimerkiksi luontotyyppien osalta on käytetty Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnin todellisia pinta-alatietoja tietolomakkeiden arvioon perustuvien tietojen sijasta. Arviointi perustuu pääsääntöisesti ympäristöhallinnon ja Metsähallituksen järjestelmissä olleisiin tietoihin eikä näitä tietoja ole juurikaan tarkennettu maastoinventoinneilla. Esimerkiksi Yli-Nuorttin Natura -alueen lähteiköt olisi tullut inventoida, jotta luontotyypin mahdolliset lajistolliset erityisarvot olisivat tulleet arvioinnissa huomioiduksi. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan hankevaihtoehdon VE3 (osa jalostuksesta Venäjällä) osalta tiedot ovat riittämättömät malmin siirtomenetelmien (kuljetus Venäjälle rautateitse, maanteitse, kuljettimella tai pumppaamalla) ja niiden linjavaihtoehtojen kuvauksen ja vaikutusten arvioinnin osalta. Asianmukainen Natura 2000 alueisiin kohdistuva vaikutusten arviointi ei ole ollut mahdollista perustietojen yleispiirteiden vuoksi. Myös hankevaihtoehdon VE 2 (Kaivostoiminnot Soklissa kuten vaihtoehdossa VE1 sekä niobin tuotanto) osalta nimenomaan niobin tuotantoa koskevat tiedot ovat keskeisiltä osin puutteelliset. Natura arviointia tulee tältä osin tarkentaa kun YVA selostusta täydennetään tai käynnistetään uusi YVA menettely.

10 10/16 Huolimatta edellä esitetystä, Lapin ympäristökeskus katsoo, että arvioinnin ja muun käytettävissä olevan tiedon perusteella on ollut pääosin mahdollista arvioida hankkeen vaikutukset Yli-Nuortin (FI ), Ainijärven lehtojen (FI ), Törmäojan (FI ) sekä UK-puisto Sompio Kemihaaran (FI ) Natura alueiden suojeluperusteena oleville luonnonarvioille. Arviointia ei kuitenkaan voida pitää riittävänä sen arvioimiseksi, aiheutuuko hankevaihtoehdoista VE 2 ja VE 3 Natura 2000 verkostoon kuuluville alueille todennäköisesti merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. Mikäli nämä hankevaihtoehdot tulevat toteutettavaksi, on vaikutukset Natura alueisiin asianmukaisesti arvioitava ennen luvan myöntämistä tai suunnitelman hyväksymistä. Arviointi sisältää myös Natura-arvioinnin tarveselvitykset koskien Värriö (FI ) ja Tuntsan erämaa (FI ) nimisiä Natura alueita. Näiden osalta Lapin ympäristökeskus katsoo, että tarveselvitykset ovat riittäviä. Lapin ympäristökeskuksen lausunto Soklin kaivoshankkeen Natura vaikutusten arvioinnin johtopäätöksistä Yli-Nuortin Natura -alueella Yli-Nuortti sisältyy Natura 2000 verkostoon komission tekemään päätöksen mukaisesti. Suojelutavoitteiden näkökulmasta Natura alueen merkittävimmät arvot ovat laaksoarhon esiintymissä ja lajin elinympäristöissä. Luontodirektiivin luontotyypit ja lajit Pikkujoet ja purot (3260): Luontotyyppiä edustaa Yli-Nuortti -joki. Vaikutusten arvioinnin kannalta keskeisiä luontotyypin säilymiseen vaikuttavia tekijöitä, joita arvioinnissa ei ole tunnistettu eikä käsitelty, ovat mm. jokiuoman, virtaaman, tulvarytmiikan ja vedenlaadun säilyminen luonnontilaisina. Kaivoshankkeeseen liittyvät vesistöjärjestelyt ja raakavedenotto sijoittuvat Natura alueeseen nähden alavirtaan. Sokliojan alaosan siirtouoman rakentaminen tapahtuu noin 1,5 km ja oikaisu-uoman rakentaminen yli 3 km etäisyydellä Natura alueen rajalta alavirtaan. Maanläjitysalue 1:n poistuttua, Yli-Nuorttijoen valuma-alueelle ei kohdistu sellaisia laaja-alaisia maankäyttöpaineita, jotka aiheuttaisivat valumaaluemuutoksia ja siten vaikuttaisivat Natura alueelle sijoittuvan jokiosuuden virtaamiin tai tulvarytmiikkaan. Kaivoshanke vaikuttaa Yli-Nuorttin ja Nuorttijoen veden laatuun mm. rikastushiekka-altaan ylitevesien ja kuivatusvesien vuoksi. Nämä vedenlaatumuutokset kohdistuvat Natura alueeseen nähden vesistön alapuoliselle osalle. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan kaivoshankeen vaikutukset luontotyypille pikkujoet ja purot eivät edellä esitetyn perusteella ole merkittävästi heikentäviä. Kosteat suurruohoniityt (6430): Yleisesti luontotyyppiä esiintyy ranta-alueiden lisäksi alueilla, jotka ovat pinta- tai pohjavesien vaikutusalueella. Yli-Nuortin Natura alueen ainoa kyseiseen luontotyyppiin kuuluva kuvio sijaitsee Pierkulinharjun painanteessa. Kaivoshankkeen pohjavesivaikutuksilla voisi olla vaikutusta kyseiseen luontotyyppiin. Koska kuvio sijaitsee noin 1 km:n etäisyydellä lähimmästä louhosalueesta (Pierkuli-S) ja pohjaveden alenemaetäisyys ko. louhosalueelta olisi maksimissaan noin 600 metriä, eivät kaivoksen kuivatusvaikutukset arvioiden mukaan ulotu ko. luontotyyppikuviolle (arvioinnin liite 6.5). Arvioinnin mukaan luontotyypin kasvillisuus on kulutusherkkää ja siksi lisääntyvän liikkumisen aiheuttamat vaikutukset on arvioitu heikentäviksi. Luontotyyppikuvauksen (Airaksinen & Karttunen 1998) mukaan luontotyypin edustavuutta lisää siihen kohdistuva ei-rehevöittävää laidunnus tai niitto. Mikäli luontotyyppi kestää laidunnuksen aiheuttaman paineen ja sen katsotaan lisäävän luontotyypin edustavuutta, ei luontotyyppi ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan ole erityisen herkkä kasvillisuuden kulumiselle kuten arvioinnissa esitetään. Koska luontotyyppikuvio ei sijaitse ranta-alueella, jonne merkittävimpien virkistyskäyttöpaineiden oletetaan kohdistuvan eikä luontotyyppi ole erityisen herkkä kulutukselle, ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan hankkeella ei ole merkittävästi heikentäviä vaikutuksia kyseiseen luontotyyppiin.

11 11/16 Tulvaniityt (6450): Tulvaniityille ja niiden säilymiselle keskeinen piirre on tulvavaikutuksen ja sen seurauksena rantavoimien häiriintymättömyys. Luontotyypin säilymisen uhkana ovat vesirakentaminen ja vesien säännöstely sekä vesien rehevöityminen, joka vaikuttaa tulvaniittyjen kasvillisuusvyöhykkeiden laatuun. Yli-Nuortin Natura alueen tulvaniittykuvio sijaitsee noin 3 km ylävirtaan lähimmistä kaivostoimintojen vesistörakentamiskohteista (Sokliojan siirtouoma) eivätkä kaivostoiminnan mahdolliset vesistövaikutukset ilmene ylävirran puolella. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan luontotyypille ei aiheudu kaivostoiminnasta merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. Lähteet ja lähdesuot (7160): Luontotyypille on keskeistä lähdeveden pysyvä vaikutus. Metsätaloustoimet, ojitukset, pohjavedenotto ja muu maankäyttö voivat aiheuttaa muutoksia luontotyypin rakennepiirteissä, vesitaloudessa ja pienilmastossa. Luontotyypin rakenne ja toiminta voi heikentyä myös kauempana tehdyn, vesitaloutta muuttavan maankäytön seurauksena. Luontotyypin luonnontilaisuuteen vaikuttavana tekijänä on ihmistoiminnan osalta listattu mm. kuluminen (polut, urat). Maastoinventoinnin mukaan ( Tomi Laukka / Lapin ympäristökeskus) kyseisen lähteikön ja lähdepuron reuna-alueilla kasvaa runsaasti mätässaraa, joka tekee liikkumisen lähteikköalueen välittömässä läheisyydessä hankalaksi. On siis epätodennäköistä, että alueella kulkeminen aiheuttaisi luontotyypille merkittävästi heikentäviä vaikutuksia, kuten arvioinnissa esitetään. Luontotyyppi on kuitenkin herkkä pohjavesivaikutuksille. Lähteet ja niiden lähiympäristöt ovat eliöstön ja kasvillisuuden suhteen usein rikkaita ja poikkeuksellisia alueita ja muutokset maaperän vesiolosuhteissa voivat aiheuttaa muutoksia myös ekologisissa olosuhteissa. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan arviointi osoittaa perustellusti, ettei kaivoksen kuivatusvaikutus ulotu kyseiselle luontotyyppikuviolle ja siksi merkittävästi heikentäviä vaikutuksia ei ilmene. Natura alueella mahdollisesti ilmeneviä kuivatusvaikutuksia tulee kuitenkin seurata asianmukaisella pohjavesitarkkailulla. Louhintasuunnitelmissa Natura alueen läheisyys tulee huomioida siten, että louhinta aloitetaan Natura aluetta kauimpana sijaitsevista louhoksista, tarkkaillaan louhinnan mahdollisia pohjavesivaikutuksia ja edetään lähemmäksi Natura aluetta, mikäli vaikutuksia ei ilmene. Mikäli kuivattavia vaikutuksia ilmenisi, toimintaa muuttamalla tai teknisillä ratkaisuilla (barriääri, injektointi yms.) voidaan estää vähäisempienkin heikentävien vaikutusten syntyminen. Luonnonmetsät (9010): Luontotyypille keskeisiä piirteitä ovat kuolleen pysty- ja maapuuston runsaus, elävän puuston ikä-, koko- ja puulajivaihtelu. Puustoon liittyvien rakenteellisten piirteiden ohella luontotyypille on oleellista sen merkitys monien uhanalaisten lajien, erityisesti sienten, jäkälien, sammalien ja hyönteisten, elinympäristönä. Luontotyypin rakennetta ja toimintaa heikentävät tekijät liittyvät metsänhoitoon (mm. hakkuut, metsätiet, ojitus). Luontotyyppi ei ole herkkä kuivatusvaikutukselle. Näin ollen vaikutuksia luontotyypille ei aiheutune vaikka maaperän enimmäisvedenjohtavuusarvoilla laskettu pohjaveden alenema-alue (Kaulusrovan sateliittimalmiosta) ulottuisi noin 6 hehtaarille luonnonmetsien alueesta. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan luontotyyppiin ei kohdistu mahdollisen virkistyskäytön vuoksi sellaisia uhkia, jotka voisivat aiheuttaa merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. Sen sijaan vaikutuksia luontotyyppiin voisi aiheutua ilmapäästöistä (kaasumaiset ja hiukkaspäästöt), mikäli niillä olisi vaikutusta esimerkiksi luonnonmetsien keskeiseen epifyyttilajistoon. Koska keskeiset ilmapäästöjen lähteet sijaitsevat suhteellisen etäällä Yli-Nuortin Natura alueesta (rikastamo noin 3 km:n etäisyydellä) ja vallitseva tuulen suunta on lounaasta-etelästä päin, ei ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan ilmapäästöistä aiheudu luonnonmetsille merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. Lehdot (9050): Luontotyypille on ominaista rehevä ja ravinteinen ympäristö. Sen luonnontilaa arvioidaan pääosin samoin perustein kuin boreaalisia luonnonmetsiä, mutta lisäksi heikentäviä tekijöitä voivat olla mm. vesitalouden muutokset sekä kasvillisuuden kulttuurivaikutus (vieraslajit). Luontotyyppiä esiintyy lähimmillään noin 1 km:n etäisyydellä lähimmästä louhosalueesta (Pierkuli-S). Koska pohjaveden alenemaetäisyys ko. louhosalueelta olisi maksimissaan noin 600 metriä, eivät kaivoksen kuivatusvaikutukset arvioiden mukaan ulotu ko. luontotyyppikuviolle. Koska luontotyyppikuvio ei sijaitse rantaalueella, jonne virkistyskäyttöpaineiden oletetaan kohdistuvan, ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan hankkeella ei ole merkittävästi heikentäviä vaikutuksia kyseiseen luontotyyppiin. Puustoiset suot (91D0): Luontotyypin kannalta keskeisiä ominaisuuksia ovat alueen puusto sekä vesitalouden säilyminen luonnontilaisena. Lähimmät louhosalueet sijaitsevat yli 3,5 km:n etäisyydellä puustois-

12 12/16 ten soiden kuvioista, joten vaikutuksia luontotyypin vesitalouteen ei etäisyyden vuoksi ilmene. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan hankkeella ei ole merkittävästi heikentäviä vaikutuksia luontotyyppiin. Tulvametsät 91E0: Luontotyypin kannalta on oleellista tulvavaikutuksen säilyminen. Kaivoshanke ei vaikuta Yli-Nuortti -joen normaaliin tulvarytmiikkaan tai -intensiteettiin Natura alueella. Luontotyyppiä esiintyy Yli-Nuortti joen pohjoisrannalla, joka on olemassa olevaan tiestöön (joka vaikuttaa myös kalastajien kulkemiseen) nähden "väärällä puolella". Näin ollen on epätodennäköistä, että lähinnä virkistyskalastajien toimesta tapahtuva kasvillisuuden kuluminen aiheuttaisi luontotyypin kasvillisuudelle sellaisia vaikutuksia, joita olisivat luontotyypille heikentävinä. Näin ollen hankkeella ei ole sellaisia vaikutuksia luontotyyppiin, joita voitaisiin pitää merkittävästi heikentävinä. Vaikutukset luontodirektiivin lajeihin Laaksoarho (Moehringia lateriflora): Lajin esiintymiselle pidetään keskeisenä tekijänä tulvavaikutusta. Tulvan tuomat ravinteet ja lahoava karike täyttävät lajin ravinnevaatimukset, toisaalta rantavoimat estävät epäsuotuisaa rantojen umpeenkasvua. Merkittävimmät lajiin kohdistuvat uhkat liittyvät siten vesistön säännöstelyyn, rantarakentamiseen ja rantojen umpeenkasvuun. Arvioinnin mukaan Yli-Nuortin Natura alueella on lähes 50 laaksoarhon esiintymähavaintoa. Todellisuudessa tämä lienee aliarvio lajin todellisesta esiintymistilanteesta. Arvioinnin tiedot perustuvat ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmään, jonka käyttökelpoisuutta rajoittaa se, että laajatkin populaatiot on esitettävä pistemäisinä kohteina. Uhanalaiskorttien perusteella todellisia havaintopisteitä on Yli-Nuortin varrella enemmän kuin mitä Eliölajit tietojärjestelmässä on ilmoitettu. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan arvioinnissa esitetty johtopäätös, jonka mukaan lajille aiheutuvat heikentävät vaikutukset liittyvät lähinnä lisääntyvään tallaukseen, ei ole perusteltu. Laaksoarho on laji, joka hyötyy laidunnuksesta ja luontodirektiivin raportoinnissa lajin osalta todettiin mm., että "rantarakentaminen saattaa vaikuttaa lajiin myös positiivisesti, koska mökkiläiset tallaavat rantoja". Näin olleen kaivostoiminnan lajille aiheuttama merkittävin uhka ei aiheutune tallauksesta vaan mahdollisista kuivatusvaikutuksista tai vesistöjärjestelyistä. Kaulusrovan sateliittimalmion teoreettinen pohjaveden alenema-alue ulottuu laaksoarhon esiintymäalueelle. Koska malmin louhinnan alapinta sijaitsee pääosin Yli-Nuortin pohjavesipintaa ylempänä ja malmion louhinta olisi lyhytaikaista, on epätodennäköistä, että lajin elinympäristössä tapahtuisi sellaisia kuivatusvaikutuksesta johtuvia muutoksia, että ne vaikuttaisivat lajiesiintymiin. Koska kaivoshanke keskeisine toimintoineen sijaitsee Natura alueeseen nähden alavirran puolella, ei sillä ole vaikutuksia Yli- Nuortin jokiuomaan, virtaamaan, tulvarytmiikkaan eikä vedenlaatuun eikä näiden kautta laaksoarhon elinympäristöihin. Edellä esitetyn perusteella ympäristökeskus katsoo, että arvioinnin johtopäätös siitä, että laaksoarholle aiheutuvat vaikutukset eivät ole merkittävästi heikentäviä, on oikea. Vaikutukset alueen eheyteen Luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan 3 kohdan mukaan "alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen". Luontodirektiivissä ei koskemattomuuden käsitettä ole erikseen määritetty, mutta komission tulkintaohjeen mukaan koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin ja sen merkitys liittyy "ehjänä tai täydellisenä" olemiseen. Alueen koskemattomuus liittyy siten alueen ekologisiin ominaisuuksiin ja niiden säilymiseen tulevaisuudessakin. Hankkeen tai suunnitelman hyväksymisen edellytyksenä on näin ollen varmuus, siitä että alue ja sen ekologiset ominaisuudet säilyvät hankeen toteutuessa. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan edellä esitetyin perustein Soklin kaivoshankkeella ei ole vaikutuksia Yli-Nuortin Natura- alueen eheyteen.

13 13/16 Lapin ympäristökeskuksen lausunto Soklin kaivoshankkeen Natura vaikutusten arvioinnin johtopäätöksistä UK puisto Sompio Kemihaara Natura alueella Soklin kaivoshankkeen merkittävimmät UK puisto Sompio Kemihaara Natura alueeseen kohdistuvat vaikutukset ovat Nuorttijokeen kohdistuvat vesistövaikutukset. Tässä yhteydessä tarkastellaan vaikutuksia vain luontotyypin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit ja laaksoarhon osalta. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan muiden lajien ja luontotyyppien osalta hankkeella ei ole merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210): Nuorttijoki on yksi merkittävimmistä luontotyypin edustajista UK puisto Sompio Kemihaaran Natura alueella ja siten merkittävä alueen suojelutavoitteiden näkökulmasta. Yleisesti vaikutukset jokireitit - luontotyyppiin voivat ilmetä muutoksina valuma-alueen hydrologisissa olosuhteissa, uoman ja ranta-alueiden luonnontilaisuudessa, luontaisessa tulvarytmiikassa sekä vedenlaadussa. Suoraan luontotyypille aiheutuvien vaikutusten lisäksi on otettava huomioon myös mahdolliset luontotyypin ominaisille lajeille aiheutuvat vaikutukset. Luontotyyppimääritelmän mukaan Fennoskandian luonnontilaisille jokireiteille tunnusomainen laji, jota tavataan myös Nuorttijoessa, on järvitaimen. Kyseinen järvitaimenkanta on suureksi kasvava vaelluskala, joka ruokailee Venäjän puolella Nuorttijärvessä. Alkuperäinen, vaeltava taimenkanta on yksi viimeisistä Suomen alueella jäljellä olevista, ja siksi se on varsin ainutlaatuinen ja arvokas. Hankkeen vaikutusalueilla olevat joet ovat lajille tärkeitä lisääntymisalueita. Natura arvioinnissa on asianmukaisesti arvioitu kaivoshankkeen luontotyypille aiheutuvia vaikutuksia sekä virtaama- että vedenlaatumuutosten kautta, mutta jätetty kokonaan huomioimatta vaikutukset luontotyypille ominaiseen lajiin, ts. järvitaimeneen. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan Soklin kaivoshankeen vaikutukset luontotyyppiin ovat tarkasteltaessa pelkästään vedenlaatu ja virtaaamavaikutuksia kuten arvioinnissa esitetään merkittävästi heikentäviä, mikäli rikastushiekka-allasvaihtoehdoksi valitaan VE1.1 ja Sotajoki käännetään ja ylitevedet johdetaan Nuortti- tai Kemijokeen sekä jos rikastushiekka-allasvaihtoehdoksi valitaan VE2 ja ylitevedet johdetaan Nuorttijoen suuntaan. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan hankevaihtoehto VE 1 voitaisiin toteuttaa rikastushiekkaallasvaihtoehdon VE 1.2:n mukaisesti (ylitevedet johdetaan Nuorttijoen tai Kemijoen suuntaan) ilman, että luontotyypille aiheutuu merkittävästi heikentäviä vaikutuksia, mikäli tarkastellaan vaikutuksia luontotyypille pelkästään vedenlaadun ja virtaaman näkökulmasta. Edellä mainittua rikastushiekkaallasvaihtoehtoa koskevan Natura -arvioinnin puute on kuitenkin se, ettei siinä ole otettu huomioon luontotyypin ominaisille lajeille (järvitaimenelle) aiheutuvia vaikutuksia. Rikastushiekka-allasvaihtoehto VE 1.2 vähentää selvästi Sotajoen virtaamia. Alivirtaamakausina haitallisia vaikutuksia saattaa ilmetä erityisesti taimenen poikasten suosimilla matalilla uomanosilla. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan ennen luvan myöntämistä ja suunnitelman hyväksymistä tulee vaikutukset luontotyypille Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit arvioida uudelleen, ottaen huomioon myös järvitaimenelle aiheutuvat vaikutukset. Lisäksi jatkosuunnittelussa tulee huomioida se, mitä ympäristövaikutuksen arviointiselostuksesta annettavassa lausunnossa todetaan mahdollisuuksista pienentää jokien virtaama- ja vedenlaatumuutoksia esimerkiksi pienentämällä rikastushiekka-altaita kulloistakin tarvetta vastaavaksi. Vaikutukset luontodirektiivin lajeihin Laaksoarho (Moehringia lateriflora): Lajin säilymisen kannalta oleelliset tekijät on kuvattu lausunnon s.12 käsiteltäessä lajia Yli-Nuorttin Natura alueen yhteydessä. Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan hankkeen vaikutukset lajiin tai sen elinympäristöihin eivät ole merkittävästi heikentäviä, koska huolimatta valitusta hankevaihtoehdosta, Nuorttijoen virtaaman vuodenaikaisessa jakautumisessa ja tulvarytmiikassa ei tapahdu sellaisia muutoksia, joilla olisi todennäköisesti vaikutuksia lajin elinolosuhteisiin.