Elinkeinot ihmisen ja eläimen suhteen muokkaajana

Transkriptio

1 Elinkeinot ihmisen ja eläimen suhteen muokkaajana FT Tutkimuspäivät, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Jyväskylä

2 Ihmisen ja eläinten välisen suhteen muutosvoimat Ihmisen ja eläimen suhteeseen vaikuttavat kulttuuri, elinkeinot, teknologia ja aatteet Miten elinkeinorakenteen muutokset ovat tätä suhdetta muuttaneet eri aikoina? varhainen pyyntitalous maanviljely-karjanhoitokulttuuri kristillinen ajattelu uusi aika ja taloudellisen hyötyajattelu teollistuminen ja kaupungistuminen Luontosuhteen megatrendit ?

3 Varhainen pyyntitalous Esikristillisen / pyyntitalouden ajan luontosuhdetta on kuvattu sielu-uskoksi (animismi): luontokeskeistä ja vastavuoroista ihmiset ja eläimet tasa-arvoisia, antautuivat metsästettäviksi, saivat vastineena tunnustetun kohtelun ihmisten ja eläinten sielut ainaisessa liikkeessä => periaatteessa mahdotonta tappaa eläinlajia sukupuuttoon

4 Varhainen pyyntitalous luonto, henget, eläimet ja ihminen samantasoisia toimijoita (esim. inuitit 1900-luvulle saakka) jatkuva sielujen kierto (esim. vastasyntynyt = kuolleen sukulaisen uudelleensyntymä) tärkeää: saaliseläinten sielut pääsivät syntymään uudelleen saaliseläimet suopeita pyytäjille kaikki henkiolennot tyytyväisiä

5 Varhainen pyyntitalous Suomalaiset & saamelaiset (1900-luvulle): vastavuoroisuus => uhrit: kalaisännät, karsikot, keropäät, seidat tasavertaisuus: eläin ymmärsi puheen => sanatabu saalistettaessa (karhu, hylkeenpyynnissä ns. jääkieli ) sielujen maailma: haltijat, etiäiset, maahiset jne.

6 Varhainen pyyntitalous Nomadit eläinresurssit ja elintavat: ihmisten, kasvissyöjä- ja merinisäkkäiden elinpiiri vaihteli satoja kilometrejä. Tässä ympäristössä sielu-usko lienee ollut hyvä maailmanselitys ihmiset tappoivat sukupuuttoon saalislajejaan, esim. mammutti, grönlanninhylje Itämerellä (?)

7 Varhainen pyyntitalous Paikalliset eläinkannat ja paikallinen elintapa: sielu-usko ei ollut riittävä selitys paikallisten eläinlajien esiintymisen vaihteluihin kokemusperäisiä sääntöjä eli ns. tapaoikeus turvasi eläinmäärän omalle pyyntialueelle

8 Varhainen pyyntitalous Tapaoikeus: esim. paikalliset kalastuksen ja hylkeenpyynnin tapaoikeudet Pohjois-Euroopassa Majavan ja peuran pyyntisäännöt Kemin lapissa (1600-luvulle) Tapaoikeuden pohjalta kirjattiin tiettyjä eläinten rauhoitussääntöjä mm. skandinaavisiin ns. maanlakeihin keskiajalla

9 Varhainen pyyntitalous Luontosuhde heijastui sosiaalisiin suhteisiin pyyntiseurue (suom. seura): järjestäytyneen yhteiskunnan perusyksikkö sukupuolten työnjako tarkka naiset: koskeminen pyyntivälineisiin kiellettyä => pyyntionni, saaliseläinten sielujen tunteet!

10 Pronssi- ja rautakausi: Karjanhoito ja maanviljelykulttuuri Suuri, lähes globaali kulttuurin mullistus pronssi- ja rautakaudella: yleiseurooppalainen uusi käsiteja uskomusmaailma: sateen (ukkosen) ja viljelylle tärkeät jumaluudet korvasivat sielu-uskoa hävitti alkuperäistä luontoa, edisti uusien lajien leviämistä alisti pysyvästi useita eläinlajeja hyötykäyttöön ja irrotti ne alkuperäpopulaatioistaan

11 Karjanhoito ja maanviljelykulttuuri Maanviljelykulttuu rien eläinsuhdetta kuvaa kristinuskon, juutalaisten ja islamin tapa suhtautua eläimiin: ns. tilanhoitajaetiikka periferiassa sekoittui pyyntikulttuuriin ja uskomuksiin

12 Karjanhoito ja maanviljelykulttuuri Konflikteja pyyntitalouden kanssa: esim. savolaisten ekspansio 1500-luvun lopulta alkaen => ristiriita 1600-luvulla metsäsaamelaisten kanssa Kemin lapissa: lapinkylien riistan verotuskierto tuntematon savolaisille (kaskeaminen, karja, kalastus) seurauksena majava- ja villipeurakannan sukupuutto ja saamelaisten sulautuminen suomalaiseen väestöön

13 Uusi aika: hyöty ja valistus Rationalismin, teknologian ja taloudellisen ajattelun kehittyminen: valistuksen ja hyödyn aikakausi luonnonvarojen tehokas hyödyntäminen äärimmillään: ryöstötalous kolonialismi imperialismi

14 Uusi aika: hyöty ja valistus Tilanhoitajaetiikka voimisti eläinten jakamista hyviin ja pahoihin: kilpailijoista tehtiin ihmistä ahdistavia, luonnottomia petoja petoviha oli ryöstötalouden ja kolonialismin ilmentymä, huipentui tapporahakausiin

15 Uusi aika: hyöty ja valistus Imperialismi Ruotsi- Suomessa: saamelaisten pakkokäännytykset, taikauskon kitkeminen (ml. karjanhoidon / maanviljelyn uskomukset) väestö eli jatkuvasti kantokyvyn rajoilla: Viljelyalan ja -menetelmien kehittäminen, isojako, järvenlaskut ym. => väestönkasvu Petun syönnin alue 1800-luvun alussa

16 Uusi aika: hyöty ja valistus Ilmeni kalastuksessa mm. verotuottovaatimuksia (mm. lohipatokalastuksen kehittäminen) => erimielisyydet => valtion väliintulo

17 Uusi aika: hyöty ja valistus Rannikon talonpojat pakotettiin kruunun vuokramiehiksi omilla kalastuspaikoillaan => Suomessa lohi valtion eläimeksi juridisesti päätökset perustuivat osin väärennöksiin Ruotsissa lohen pyyntipaikat edelleen yksityisomaisuutta Taustana yhä Pohjanlahden ja Tornionjoen lohenkalastuskiistoille

18 Kolonialismin loppu Euroopassa Suomi: siirtoväen ja rintamamiesten asutuspolitiikka (pääomien puutteen takia) Suomen asutustilat ja alueet

19 Teollistuminen ja kaupungistuminen Muutti radikaalisti luonto-orientaatiota Ihmisen suora riippuvuussuhde alkutuotannosta ja eläimistä hävisi Ekosysteemi- ja populaatioajattelu: Rationaalinen perusta luonnon tutkimukselle, luonnonsuojelulle Suurpetojen paluu

20 Teollistuminen ja kaupungistuminen Mahdollistaa individualistiset luontosuhteet : luonnoksi koetaan mm. lemmikkieläimet eläimet ja luonto: samat lainalaisuudet, oikeudet ja velvollisuudet kuin ihmisyhteisöissäkin kasvissyönti, vegaanit, maan halaajat

21 Kaupunki periferia -ristiriita Luontosuhde eriytyy miljoonakaupungeissa vs. maaseudulla Yhteiskunnan säännöt kirjoitetaan valtakeskuksissa ja niiden aatteilla Ristiriita periferiaan, maaseudulle ja alkuperäiseen luontoon kärjistyy: Äärimmillään kulttuuri-imperialismia Mm. eläinsuojeluaktivismi aiheuttanut vahinkoja pyyntikulttuurissa eläville alkuperäiskansoille

22 Pohjoismainen eläinsuhde ongelmallinen EU:ssa Suomen maaseudun eläinsuhde erilainen kuin Keski-Euroopassa Suomi-Ruotsi: säädelty ja itsenäinen talonpoikaiskulttuuri: tapaoikeus eli pitkään, jakosäännöt myös riistan ja kalan suhteen Keski-Euroopassa feodaalinen järjestelmä => metsästys yläluokan, nyt harvojen veristä urheilua Pohjoisen periferian luontosuhteen pohjalta vaikea keskustella EU:ssa ja Pariisissa hylkeenpyynnistä, karhunkaadosta, jne.

23 Esimerkki ihmisen eläinsuhteesta ja eri aikakausista: hylje 1. Elintärkeä resurssina, tasavertainen ihmisen kanssa (esihistoriasta keskiajan loppuun) - hylkeenpyytäjä oli osa luonnon dynamiikkaa 2. Tärkeä rannikkoväestön toimeentulon takaajana, saaliskohde ja peto (uuden ajan alusta 1520-luvulta n. vuoteen 1850) - hylkeenpyytäjä oli elintason turvaaja 3. Hävitettävä peto, tärkeä pyyntikohde vain osalle rannikkoväestöä (v ) - hylkeenpyytäjä oli sankari ja yhteiskunnan hyväntekijä 4. Kalastusta haittaava riistaeläin, taloudellista merkitystä vain pulaaikoina ( ) - hylkeenpyytäjä oli tapporahoin kannustettu eläinkannan kontrolloija 5. Uhanalaiseksi harvinaistunut ja suojeltava eläin ( ) - hylkeenpyytäjä oli eläinten uhka ja tappaja 6. Uhanalaisuuden sivuuttanut, kalastukselle haitallinen (1997-) - lisensoitu hylkeenmetsästäjä on kiistelty luonnonhoitaja

24 Luontosuhteen megatrendit v ? Globaali väestön kasvu ja kaupungistuminen jatkuvat => luonnonvarojen ja energian kulutuksen kasvu kiihtyy / jatkuu globaali talous ja logistiikka ristiriita kehittyvän ja jo kehittyneen teollisuusmaailman välillä kasvaa Luonto- ja luonnonvarapolitiikassa: ympäristöaatteet => maapallon pelastusideologiat lisääntyvät, eläimiin ei saa koskea? valtakeskusten kulttuuri-imperialismi => alkuperäluonnosta elävien marginalisoituminen? kalastus: vain teollinen tuotanto kannattaa? metsästys: ei kiinnostavaa => vasta yhteiskunnallinen kantokyky (social carrying capacity) korostuu (riista)eläinkantojen säätelyssä?

25 Kiitos Lähteitä sisälukutaitoiselle esim.: Massa, I. 1994: Pohjoinen luonnonvalloitus. Gaudeamus. Pennanen, J & Näkkäläjärvi, K 2000: Siiddastallan. Saamelaismuseon julkaisuja 2. Ylimaunu, J. 2000: Itämeren hylkeenpyyntikulttuurit ja ihminen- hylje suhde. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 773. Ylimaunu J. 2001: Ihmisen suhde luontoon ja luonnonvaroihin pohjoisessa. Tornionlaakson vuosikirja 2001: