(~uiro-~a~ajärvi-~rajärvi- Ro 17/73 ~elujarvi) Kari Airas I Sodankylä. Ro Gabrolohkareet ja niihin liittyvät työt 1972

Transkriptio

1 RAUTARUUKKI OY MALMINETSINTA TUTKIMUSALUE Pelkosennimi - Sodankylä KUNTA Pelkosenniemi - Sodankylä KARTTALEHTI 1 LIITEKARTAT JA -SELOSTEET 1 LOORDINAATIT I 1 ARKISTO l l Pelkosenniemi - Sodankylä, lokkaretutkimukset kesalla 1972 N:o (~uiro-~a~ajärvi-~rajärvi- Ro 17/73 ~elujarvi) LAATIJA Kari Airas LAAT.PVM l VERTAA Pelkosenniemi - Sodankylä Ro Gabrolohkareet ja niihin liittyvät työt (~a~ajärvi-0ra.jarvi-~elu.järvi) I l JAKELU RO k OU k u Sisällys Yhteenveto Jobdanto JaspiliittilohkaretWpit Jaspiliittilohkareiden esiintymisalueet Fem-pirotteiset gabrolohkareet Kuparipitoiset lohkareet Tallennettu havaintomateriaali Muita raportteja ja selvityksiä Liitteet PELKOSENNIEMI - SODANKYLA, LOHKARETUTKIMUKSET KESALLÄ 1972 (~uiro-~a~ajarvi-~rajärvi-~elujärvi) Yhteenveto Pelkosenniemen - Sodankylän välisellä alueella on kesalla 1972 suoritettu loakare-etsintöjä, erityises- - ti silmälläpitäen toisaalta jaspiliitti-rautamalmilohkareita, toisaalta Fem-pirotteisia gabrolohkareita. Jaspiliittilohkareita on työkauden aikana löytynyt runsaasti, itseasiassa koko lapikaydylta laajalta alueelta. Kaksi paatyyppia on erotettavissa: 1 Fem-raitaiset tai -pitoiset jaspiliitit ja 2 Al-rikkaat Fem- Feh-pitoiset jaspiliittilohkareet, joissa on lisäksi graniittisia juonia ja suonia. Muut jaspiliittityypit, mm. Ahvenselän alueelle tyypilliset rikkaat Feh- tai Feg-pitoiset kivet ovat vähemmis töna. Fem-raitaisia lohkareita (1) esiintyy koko työalueella, kun Al-pitoista lohkaretyyppia (2) on tavattu vain Kelujarven ympäristöstä, erityisesti Sevaselän loh-

2 RAUTARUUKKI OY RAPORTTI karetihentymästa, Seväselän lisäksi lohkareita (1-tyyppi) on tavattu merkittävällä esiintymistiheydella Rovasvaaran - Oratunturin muodostaman korkean selänteen eteläpuolelta. Keskimääräisesti löydettyjen lohkareiden Fe-pitoisuus on ollut alhainen, Tämä johtuu ennemuuta siitä, että sekundä&irista rikastumista ei näytä tapaátuneen tai se on ollut vähäistä, Al-rikkaissa lohkareissa on muutoksia alkuperäisestä kivestä tapahtunut, epäselvää sensijaan on missä määrin sen yhteydessä on tapahtunut raudan rikastumista, Lohkareiden esiintymistiheys eräissä kohteissa on niin suuri, että lohkareiden kulkeutuneisuus ei ole kovin suuri, ei kymmeniä kilometrejä, Sen vuoksi tulisi niiden ernakallion löytyä Oraniemen liuskejakson muodostumista, Magneettiset anomaliat tällä alueella ovat kuitenkin intensikeetiltään suhteellisen keikkoja ollakseen paksuudeltaan merkittavan Fem-jaspiliittijakson aiheuttamia, Siksi ansaitsevat Al-rikkaat ja heikommin magneettiset Fem- Feh-lohkareet suuremman mielenkiinnon olletikin, kun niitä esiintyy suhteellisen rajoitetulla alueella Seväselassä, Sallan - Pelkosenniemen alueella suoritetut lohkaretutkimukset w, osoittivat jaspiliitti-rautamalmilo%ikareita löytyvän aina Kemijoen varresta saakka luoteesta, Kun jaspiliittilohkareiden luoteisrajaa ei ollut tavattu, päätettiin lohkareiden jaljittämistä jatkaa Pelkosenniemen - Sodankylän väliselle alueelle, Yhteen tämän työn kanssa voitiin liittää V-pitoisten Fem-gabrolohkareiden etsintä. V-pitoisia gabrokiviä on saatu Aapajarven ympäristöstä vuosien varrella useita ja todettu Fem-rikasteen joissain niissä sisältävän enemmän kuin 1 %:n V:a (nk, Rovasvaaran lohkareet), Lisäksi tiedettiin, että Outokumpu Oy:llä oli alueelta Cu-tietoja, jotka olivat aiheuttaneet mm, Oraniemen alueen kartoituksen 60-iu~~n lopussa, Lohkaretyötä ovat suorittaneet prospektorit Yrjö Helppi, Hannes Parkkinen ja Eero Tiuraniemi sekä yliopp, Tuomo Manninen. Työalue on ulottunut Lunkkauksesta Orakosken länsipuolelle ja käsittänyt Lunkkauksen, Luiron, Aapajärven, Orajärven ja Kelujärven alueet. Paikoin lohkare-etsintämahdollisuudet rakennettujen uusien teiden ja metsänparannustöiden vuoksi ovat olleet hyvät, mutta toisaalta on ollut suuria suoalueita tai kuntan kat-

3 RAUTARUUKKI OY RAPORTTI Jaspiliittilohkaretyypit tamia metsämaita, joilla ei havaintoja ole voitu tehdä. Siksi, kuten tavallista, lohkarekartta kertoo osittain myös edullisista lohkare-etsintämahdollisuuksista lohkareista vapaisiin alueisiin verrattuna (kts. liite 1). Kesän mittaan löydetyt jaspiliitti-rautamalmilohkareet ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta magnetiittia sisaltavia, enemmän tai vähemmän magneettisia. Tässä suhteessa ne poikkeavat Salla - Pelkosenniemi alueen lohkareista, joista enemmistö on epärnagneettisia Feh- tai Feg-jaspiliitteja. Alueellinen raja on suhteellisen jyrkkä ja sijoittuu Kemijoen paikkeille Pelkosenniemen - Savukosken välillä. Fem-jaspiliitteja on kahta päätyyppia: 1) vahvasti magneettisia Fem-raitaisia tai-pitoisia jaspiliitteja seka 2) toisinaan runsaasti Al:a sisaltavia Fem- Fehjaspiliitteja (?), joiden magneettisuus vaihtelee Fem/~eh suhteen mukaan. Lohkareissa voidaan erottaa vielä kaksi alatyyppia, ' nimittäin (a) lohkareet, joissa Fem on omina kompakteina tai lähes kompakteina raitoina ja toisaalta (b) lohkareet, joissa Fem muodostaa ilman erilaistumista mikrokiteisen Fem-kvartsimassean tai Fem on hyvin ohuena ja monihaaraisena suoniverkostona lävistäen kvartsikerroksia. Hyvin todennäköistä on, että molemmat tyypit esiintyvät isäntämuodostumassa rintarinnan eikä niiden erottamisella siten ole käytännön merkitystä. Fem-raitainen alatyyppi olisi kiven rikastamisen kannalta jälkimmäistä edullisempi, magneettisen esirikastuksen ollessa mahdollista. Fem-jaspiliiteissa ei sekundaaristä rikastumista nayta tapahtuneen lainkaan. Ilmeisen primääriset raidat ja suonet ovat säilyneet hyvin ja vain harvoin on havaittavissa kerrosrakenteen breksioitumista. Näin ollen ei ole oletettavissa, että isäntämuodostumassakaan rautapitoisuus kohoaisi analysoitujen lohkareiden rautakeskiarvoa (33.7 $) korkeammaksi, vaan jaa pikemmin kuvitelluissa kooltaan louhintakelpoisissa yksiköissä tämän alle. Kvartsiraidat ovat väriltään melko tummia, vihertävän harmaita. Valkoisia tai vaaleita kerroksia ei tavata lainkaan. Muita silikaattimineraaleja ei merkittavasti esiinny. Hieitä lohkareista ei ole tehty.

4 *essynvqqaqoja uryuaqyny uo vqtante uasrudqurrsa m-ayrq SynTas *uaanteoaq oyoy TA ue~aanuyyuoc nqqenvq uo vqra~eyyo~rqqyr~rdsvc eqqa 'aqapoq wepyo~ *%?q&?y qaatt0 q=ts -yajqtqlttttdsa~-~,g rraecrs uas uny aqrajvyr<otrqqrrj -e~nyads eqrvyyya uyeqqyaa qntto uo ravd vqsyajey -yo~-qa,g *vrmvqnnm urvn nqqeneq uo eqyaavyyotyqqry1' -ydsvc-qa,g yeq -ya,g eysy~~ydmq attaantv mtasuanw J SYBUI -eqqnayyv uvmnqsoponur uyyueneqqryaam ueeqtooy eyya erneqqyra qeno qvrtemoue qasyqqaausvm uaante uaqts *v~~raqrr~ydsv!?-ura,g urny yjnns eqya ato ys snnsyqqaau -Sem uapyaavyyot uacaqqapao~ tqeysoam eqqnh *=Coyyyaq -8qTrqaaqrsuaquy qeno qvytemouv qasrqqeatr53em qen -Aqqrr~ uyysraysnr? *qoyttvmma urdfiq *1 urny eydmeey -yrjvqnvj etto e ~ qenron u 'vyumqsoponmvqnea vysyvq -~eq uapyajeqqot Mqqry~ urysyaysnrt sor *urrsraysnyt urysyvyyy~-~v uesojysay uaanp uawarwj0 assapaaq -ql rqsasyamt TqsasyamTy qvno qaajeyqot qasyoqyd-tv

5 RAUTARUUKKI OY RAPORTTI Fem-pirotteiset gabrolohkareet Kuparipitoiset lohkareet liittyä myös lohkareiden isänthuodostuma. Samaan jaksoon liittyy magneettinen anornaliavyö, jonka aiheuttajaksi on kuitenkin oletettu gabroon liittyvä Fem-piro te. Tihein ja luonteeltaan paikallisin on Kelujärven eteläpuolelta Seväselasta löydetty lohkareikko, johon kuuluu seka Fem-raitaisia mutta erityisesti Al-pitoisia Fem- Feh-lohkareita. Samantyyppistä kiveä Fem- Feh-raitoineen on tavattu kalliosta Sevaselän N-puolella olevasta Palkisvaarasta. Lohkareikon isäntäkivi voisi olla löydettävissä Palkisvaaran yli kulkevasta magneettisesta anomaliajaksosta. Kaksi rikasta Feh-lohkaretta on tavattu Rahkavaaran ja Pennavaaran välisestä kurusta. Vaikka lohkareita on vain kaksi, on syytä mainita ne erikseen korkean Fe-sisällön ja sekundaarisen muodon vuoksi. Sakkala-aavan itäpuolella - missä lohkare-etsintämahdollisuudet yleensä ovat heikkoja - on läntisiä alueita runsaammin götiitti-lohkareita. Nämä ovat jo valimatkansakin vuoksi lähtöisin toisesta isäntämuodostumasta kuin emtt ja on mahdollista, että niiden emakallio on Sakkala-aavan (~uotoksen altaan) alla tai siitä N olevilla alueilla. Lohkareet ovat köyhiä breksiatyyppisia. Fem-pirotteisia gabrolohkareita on työn yhteydessä löytynyt vain muutamia. Fem-pirotteen V-pitoisuus on vaihdellut huomattavasti. Aiemmin löytyneet FeTiV-kivet ovat aivan ilmeisesti lähtöisin alueen gabrointruusioista, joiden levinneisyys käy selville 0KU:n tekemalta kallioperakartalta. Suurimpia gabroihin liittyviä magneettisia anomalioita on tunnustelumitattu ja anomalioista otettu naytteita syksyllä. Tästä työstä ja em. lohkareista on valmisteilla erillinen raportti. Alueen emäksisiin kiviin liittynee heikkoa kuparikiisupitoisuutta, koska muutamia tällaisia lohkareita on tavattu. Vastaava Cuk:lla 'baastunut" amfiboliittikallio on tavattu Harkajoen tien varresta Pennaojan sillan kummaltakin puolelta. Edellisia merkittävämpi on yksinäiseksi jäänyt niinikään Härkäjoen varresta löytynyt Cuk- Cuh-pitoinen

6 RAUTARUUKKI OY RAPORTTI Tallennettu havaintomateriaali 2.05 $ Cu:a sisältävä kvartsiittilohkare ( ), jossa on Cuk:a tasaisesti yli kiven. Työhön osallistuneiden maastohavaintokortit ( TM; HP; YH ja ET) on arkistoitu Rovaniemen toimistolle. Havainnoista on lohkarekartat 1: (RO k:ssa) ja 1: (liite 1). Lohkarenaytteista on rautarikkaimmat mm. kaikki analysoidut kivet tallennettu Kärvasvaaran varastoon. Liitteet 3 kpl 1 lohkarekartta : luettelo anal. naytteistä Kari Airas

7 -.'- RAUTARUUKKI OY Malminetsinta SALLA, AHVENSELKA Lohkaretutkimuks et Tutkimusalue Ja --- txön suorittaiat -- - Sallan Ahvenselan alueella 1970 suoritettuihin tutkimuksiin on oleellisena osana kuulunut lohkare-etsintä, jonka erityisenä kohteena ovat olleet kvartsiraitaiset rautanalmilohkareet. Työn 18sivutuotteenafl on löytynyt muutama kiisulohkare sekä kyaniittipitoisia kiillegneissilohkareita. Tutkimusalue käsittää Ahvenselka-Pahkakumpu-Mattilanmäki-liiaaselka-Konteloaapa-Vuotoskankaat-Rovavaara-Hevosvaara-Käyläselkä- Jauratsinselka-Hirviselkä-Ahvenselkä rajoittaman alueen karttalehdillä , , , , /-- Lohkaretutkimuksia ovat suorittaneet havainnoitsi jat Tuomas Heikkilä ( l..) ja Aulis Aho ( ) sekä kartoitustehtavien ohella kesäapulaiset Eelis Pulkkinen ( ), Hannu Kauppi ( ) seka Aarno Sarkioja ( ~) Aikaisemmat lohkaretiedot Ahvenselan tutkimusten virikkeena ovat olleet tutkimuslaueella vuosina 1959 ja 1969 tehtyjen kenttatöiden sekä alueelta lähetettyjen kansannäytteiden tuottama lohkaretietous, joka on koottuna 1:20'000 mittakaavaisille topografikartoille. Karttoja sailytetaan Rovaniemen konttorin arkistossa. Tälle aineistolle on ominaista, että löytyneet lohkareet erityisesti Ahvenselan lahiymparistössä ovat valtaosaltaan epamagneettisia raitaisia joko hematiitti- tai götiittilohkareita Kvartsiraitais et rautamalmilohkareet 31. Lohkareiden sijainti tutkinusalueella. Vuoden 1970 tutkimusten yhteydessä esiintulleiden lohkareiden

8 RAUTARUUKKI OY Malminetsintä 1Dytöpaikka on esitetty aikaisempaa esimerkkiä noudattaen 1:20'000 mittakaavaisille topografikartoille tutkimusalueelta. Kartat ovat arkistoituina Rovaniemen konttorilla. Lohkaretiedot on edelleen yhdessä aiempien lohkaretietojen kanssa koottu 1:50'000 mittakaavaiselle karttayhdelmälle koko tutkimusalueesta (kts liite). Feh, Feg ja Fem-lohkareet on erotettu erilaisin karttamerkein, joilla myös erotetaan toisistaan lohkareet, joiden Fe-pitoisuus joko analyysin tai silmämaaraisen arvion mu-,. kaan on yli tai alle 40 $ Fe. - Lohkareiden löytymiseen on vaikuttanut oleellisesti maastoedellytykset yleensä lohkareiden löytamiselle ja tarkastamiselle. Tästä syystä malmilohkarelöydötkin sijoittuvat ensisijaisesti teiden varsille seka alueille, joissa on tehty metsanparannustöita. Täysin malmilohkareista iisteriiliäll aluetta ei tällaisissa kohteissa juuri ole ollut, vaan ainakin yksittäisiä lohkareita on tavattu koko työalueella. Siitä huolimatta eräitä lohkaretihentymia jopa lohkareviuhkoja on erotettavissa. Jos jätetään huomioimatta Jauratsinselän N-puolella aikaisemmissa tutkimuksissa löytyneet lohkareikot, on selviä tihentymia (a) Ahvenselassa (b) Koutelokummussa (c) Mattilanmäessä (d) Vallovaarassa (e) Siulionpalo-Hevosvaarassa. (a) Ahvenselän lohkareet muodostavat oikeastaan 4 erillista tihentymäa Isoselas~a, Ahvenvittikon tien varressa, Vuotoskankaalla seka Jaurun tiehaarasaa. Idlerkittavaä on, että tihentymien välialueet ovat olleet lohkare-etsinnälle epasuotuisaa suo- tai metsämaata. Siten lohkareet saattavat kuulua yhteen tosin laaja-alaiseen Femalmilohkareistoon. Malminetsinnän kannalta merkitykselliselta tuntuu se, että Ahvenselän lohkareikolla näyttää olevan selvahkö pohjoisraja linjalla Vuotoskankaat-Hirviseliin S-kärki. Tosin tamänkin linjan N-puolella tunnetaan lohkareita erityisesti Ahvenvittikon tien pään seutuvilla. Väliin jäävä alue on kuitenkin 01- lut lohkaretutkimuksille suotuisaa ojitettua ja laikutettua aluetta sekä Ahvenvittikossa että Hirviselassa. Maaston tai moreenin laadussa ei ole havaittu mitaa merkittävää eroa alueiden välillä. Lohkareiston pohjoisrajan olemassaolo on aiheuttanut Ahvenaavan peitteisen suoalueen mittauksen ja selvittelyn seka Auger- että

9 RAUTARUUKKI OY Malminet s intä pvm Sivu 3. ti-kairauksin. (b) Koutelokummun lohkareisto on kokonaisuudessaa.n kuluvana vuonna löytynyt. Lohkareiden lukumäärä ei ole suuri, mutta ne ovat pitoisuudeltaan suhteellisen rikkaita. Lisäksi Koutelojoen uomasta on löydetty runsaasti kooltaan yleensä pieniä jaspis-kvartsiittikiviä tai Fe-oksidipitoisia nokareita.,. (c) Mattilanmäen alueen tutkimukset ovat pintapuolisempia ja lohkare-etsinnän edellytykset heikompia kuin Ahvenselässä. Löytyneet lohkareet eivät muodosta alueellisesti yhtä kompaktia kokonaisuutta kuin Ahvenselässä. Lohkare-etsintää alueella on syytä vielä jatkaa. (d) Vallovaarasta löytyneet malmilohkareet ovat peraisin teiden varsilta ja sorakuopista. Ne ovat sijainneet melkoisen lajittuneessa maalajissa ja saattavat siten olla pitkamatkaisempia kuin em. kohteissa. (e) Siulionpalo-Hevosvaara alueen lohkareet ovat peräisin Ahvenselän- Jauratsinselän tien varresta eikä niitä kunttakerroksen vuoksi ole muualta löydettävissäkään., Lohkareiden laatu ja lukumäärä. Vuoden 1970 tutkimuksissa on rekisteröity 282 kvartsiraitaista Fe-malmilohkarehavaintoa, joista jotkut käsittävät useita t. useita kymmeniä lohkareita. Niiiden lisäksi on löydetty lukuisasti niukasti Fe-oksidia sisältäviä kvartsiitteja, jotka eivat ole luvussa mukana. En. 282 lohkareista on 11 5 kpl eli 41 $ Peh-lohkareita $ Feg- II II l1 12 $ Fem- Tällöin Pem-lohkareiksi on luettu kaikki heikostikin magneettiset (~b5 $) Feh t. Peg sisältävät kivet ja Peg-lohkareiksi lopuista ne, joissa Feg:ä on n. 30 $ tai enemiän Pe-oksidien määrästä. Fehlohkareet tavallisimmin ovat pelkästään Feh:a tai vain vähän Feg:a tai Fem:a sisältäviä kiviä.

10 RAUTARUUKKI OY Malminetsintä Pvm Sivu 4. Analysoitujen kivien pitoisuusjakautumz on esitetty liitteenä olevissa histogrammeissa. Analysoitujen kivien keskipitoisuus on Feh-lohkareissa 40,1 % Fe Peg ,2 % l1 Pem- II 41,2 % Kaikissa Fe-malmilohk. 40,3 % " Ahvenselän alueen (kl ) lohkareet on tyygitelty kiven rakenteen perusteella seuraavasti:,, (1 ) Feg-raitainen jaspiliitti (2) Peg-iskoksinen breksioitunut jaspiliitti (3) Feh-raitainen jaspiliitti (4) Feh-iskoksinen breksioitunut jaspiliitti (5) Rakeista Feh:a sisaltava raitainen jasgiliitti (6) Suomuista Feh:a sisaltava kvartsiitti (7) Suomuinen Peh-malmi, jossa isoja martiittirakeita (8) Fem-raitainen jaspiliitti (9) Fem-pirott einen kvartsiitti (10) Granaatti ja/tai grafiittipitoinen liuske, jossa on Fem, Feg tai Feh. Primäaristä, deformoitumatonta oksidista rautamuodostumaa ryhmistä edustwat (1 ), (3) ja (8), joissa ohuet hienorakeiset Fe-oks. ker- -. rokset vuorottelevat hienorakeisten jaspiskvartsiittikerrosten kanssa. Ryhmä (1 0) muodostaa harmeeltaan oman yhtenäisen tyyppinsä huolimatta siitä, että kivien sisältämä Fe-oksidi on Feg:ä, Feh:a tai Pem: a. Loput ryhmistä edustwat enemmän tai vähemmän muuttuneita rautamuodostuman osia, joissa samalla on mahdollisesti tapahtunut alkuperäisen aineksen erilaistumista ja paikoin myös ehkä Fe:n rikastumista. Ryhmät (2) ja (4) ovat keskenaan samankaltaisia. Kivi on voimakkaasti breksioitunut ja varsinkin Feg-pitoisissa kivissä kvartsi on nleaching-ilmiönn vaikutuksesta köyhtynyt. Ryhmät ( 5) (6) ja (7) sisiiltaviit Feh-lohkareita, joissa Feh:n olomuoto on karkeampi kuin primäärisiksi oletetuissa kivissa. Näihin ryhmiin kuuluvat kivet ovat pääosin olleet erittäin rikkaita rautamlmeja, joiden käsittelyä rikastuksessa edelleen auttanee malmimineraalien karkearakeisuus. Korkea rautapitoisuus ja malmiaineksen karkeara- keisuus ovat perusteena olettamukselle, että nämä tyypit edustavat

11 RAUTARUUKKI OY Ufalminetsinta Pvm Sivu 5.,. rautamuodostuman metamorfoituneita ja rikastuneita osia. Iuln-mlmilohkareita löytyneessä aineistossa on ainoastaan 2 kpl, no Ahvenselkä = 10,14 % Mn ja 32,8 % Fe sekä no Valiovaara = 6,47 % NIn ja 24,7 $ Fe. Yksi lohkareista sisältää myös huomattavasti vanadiinia. (no Ahvenselkä 0,56 % V ja 61,O $ Fe). Lohkareen hame sisältää granaattia ja grafiittia Tri Raimo KuJansuun tulkinta irtomaan kulietuksista Ahvenselan alueella (vrt. raportti Ro 17/70) Tri Kujansuun tekemä fotogeologinen tulkinta käsittelee erityisesti jäätikön Jauratsinselast2i siirtamien lohkareiden mahdollisia kulkeutumissuuntia ja matkoja. Tulkinnassa on myös tarkasteltu Ahvenselan lohkareikon ja Jauratsinselän välistä korrelaatiota. Tulkinnan tuloksista tässä yhteydessä on syytä huomioida, (a) et ta mannerjäätikön virtaus on tapalltunut ensivaiheessa suunnassa 340' ja toisessa vaiheessa suunnassa 270' - 300' (b) että Jauratsinselästä Ahvenselkään on ollut jäätikkövirta, joka Kujansuun tulkinnan nukaan,on voinut olla merkityksellinen lohkareiden kuljettaja. - Kujansuun tulkinnan perusteella siis on olemassa edelleen mahdollisuus, että Ahvenselän lohkareet ovat lähtöisin Jauratsilta. Kun tulkinta on kuitenkin tehty laadultaan heikohkoilta ilmakuvilta ja ilma maastotarkistuksia tai tulkitsijan aikaisempaa perehtymistä alueen glasiaalimuodostumiin, ei ole syytä jättää mahdollisuuksien ulkopuolelle, että lohkareiden emäkallio on lähempänä lohkareistoa rak ;P tai ainakin muualla kuinhhs,leiassä. Merkillepantavaa on Ahvenselan lohkareikon päättyminen "kesken kaikenft 3-W suuntaiseen heikkoon aeromagneettiseen anomaliaan. Sama lohkareisto on Jauratsin-Ahvenselän jäätikkövirran sivussa. Lohkareviuhkan suunta, jos se on viuhka, on n. 310' eli lahempänä IIvaiheen läntistä kuljetusta kuin 1-vaiheen NNW-kuljetusta. Kuvamateriaalin puutteessa ei tulkintatyö ulotu Mattilanmäkeen saakka. Kuitenkin sekä Mattila-en että Vallovaaran lohkareet jäänevät

12 RAUTARUUKKI OY Malminetsinta ainakin jäatikkövirtojen ulkopuolelle. Samoin on asianlaita myös Koutelokuminun Feh-lohkareikolla Ahvenselasta itään. Siten tulkinnan ei voida katsoa osoittavan sitii, että "&oy etyt lohkareet olisivat lähtöisin Jauratsilta, vaan alueella on olemassa muitakin Jauratsin kaltaisia muodostumia Lobkaretutkimuksen antamia viitteitä malminetsinnän iatkamiselle (a) Ahvenselassa tulee selvittää, onko lohkareiston N-rajalla ja Haapalan talon liiheisyydessa olevalla aeromagneettisella anomalialla keskinäistä syy-yhteyttä. Tamä työ liittyy osana Ahvenaavan alla olevan kallioperän selvittelyyn. (b) Koutelokummussa joudutaan selvittelemään lohkareikon ja sen NW-puolella olevan graniitin välistä aluetta geof. mittauksin ja kairauksin. (c) Mattilanmiien-Vallovaaran alueella on lohkaretutkimuksia syytä edelleen jatkaa. (d) Samoin on lohkaretutkimuksia syyta suorittaa Vuotostunturin S-puolella olevan harjujakson alueella. 6. Kiisulohkareet Lohkaretyön yhteydessä on löytynyt ainoastaan muutama kiisulohkare, jotka ovat olleet Sk ja Fek-pitoisia karsikivia, joissa lisiiksi on ollut hyvin vähän Cuk. Talla,isia lo'nkareita on tavattu Hangasjarvelta, Ahvenselast5 seka Siuliojokilaaksosta. Hangasjarvella on kairauksin tavattu samaa kiveä kalliossa liittyen kalkkikiven kontaktissa olevaan karsikiveen. Kun Ahvenseliissa on Vuotosjoen laaksossa tavattu kalkkikiveii, on syytä olettaa, että lohkareet ovat analoogisesti tiinian kalkkikiven kontaktista. Kalkkikiveä on rehevyyshavaintojen perusteella tavattavissa myös Siuliojoen laakson soiden alla ja siten siellä tavattu lohkare olisi edellisten kanssa analogisesta muodostvmasta. Kairaustulokset ja lohkarehavainnot ovat osoituksena Ahvenselan alueen kalkkikiven kontaktien sulfidikriittisyydesta. Kuparipitoisuudet ovat analysoiduissa kivissa olleet heikkoja (rnax 0,3 $ Cu).

13 R~vavaaran W-puolelta Ahvenvittikosta on löytynyt kaksi suurta kgn-. lohkaretta, joissa on runsaasti isokiteista ja sulkeutumista vapaa- i ta kyaniittia. Samantyyppisiä lohkareita on tavattu etelampaa Kaylaselästa, joskin taalla on mahd. kysymys andalusiitista ja ainakin 1 epapuhtaammista mineraalirakeista. Geologinen tutkimuslaitos on tutkiskellut samantyyppisiä kyaniittija andalusiittiesiintymia Sallassa 1969, jolloin Ahvenselkaa lähin - kohde on ollut Pahkakummussa. (~tl: n vuosikertomus 1969). Alumiinisilikaatit näiden tietojen mukaan näyttavat olevan suhteellisen ylei- : sia Sallan gneisseissa. Ahvenselasta löytyneiden lohkareiden osalta ; on huomionarvoista kyaniitin runsws, suurirakeisuus seka rakeiden puhtaus. I 1 Rovaniemi Kari Airas

14 r,a )/a, Kursu- 5aIla kk-saija- ~a Iika vaar-g - Kursu- a/uejeitci #RP Raiic!isef rauiama(mi1ohkareet Analysoituja lohkareita 167 kpl

15 Raitaiset rautamalmilohkareet Analysoituja loh kareita 217 kpl

16

17 Salla, K~r~~~5a(la Rahka vaara.~ Kursu -a/uee/ta Göf iittihh kareet Anu lysoi tujen lohkareiden (80 kpl) kes kipitolsuv 4 1,s % R * l.- kk -~UM-

18

19

20 Salla, Ahvensetkä 1970 Annlyso~fujen loh kareiden (72 kpl) kes kipifoisuus 40,2:$ R, 1 l., * * P ~, r 3,

21

22

23

24

25